Ikääntymisen vaikutukset EU-maiden lakisääteisiin eläkejärjestelmiin

Transkriptio

1 ELÄKETURVAKESKUS MUISTIO 1 (7) Ikääntymisen vaikutukset EU-maiden lakisääteisiin eläkejärjestelmiin EU:n talouspoliittisen komitean (Economic Policy Committee, EPC) työryhmä, ns. AWG-työryhmä (the Ageing Working Group, AWG) julkaisi keväällä 2009 laajan selvityksen väestön ikääntymisen taloudellisista vaikutuksista EU:n jäsenmaissa 1. Työryhmän edellinen raportti julkaistiin vuonna Raportissa selvitetään ikääntymisen taloudellisia vaikutuksia eläkkeisiin, terveydenhuoltoon, pitkäaikaishoitoon, koulutukseen ja työttömyysturvaan 27 EU-jäsenmaassa. Raportin vertailulaskelmiin on EU:n ulkopuolisista maista sisällytetty myös Norja. Raportin lähtökohtana on Eurostatin vuoden 2008 väestöennuste (EUROPOP2008). Raportissa esitetyt laskelmat ulottuvat vuoteen 2060 saakka. Laskelmien peruslähtövuosi on Eläkelaskelmat perustuvat syyskuussa 2008 kussakin maassa voimassa olleeseen eläkelainsäädäntöön. Tässä muistiossa esitetään AWG:n peruslaskelmien pohjalta kuinka suuria lakisääteisten eläkemenojen muutokset eri EU-maissa ovat. Väestön, työllisyyden ja talouskasvun kehityssuuntaukset Väestölliset taustatekijät 3 Keskeinen EU-alueen kehityspiirre seuraavien vuosikymmenien aikana on väestön ikärakenteen muuttuminen. Taustalla on yhtäaikainen eliniän piteneminen ja syntyvyyden aleneminen ja sitä kautta työikäisten määrän väheneminen. Tätä kehitystä mittaavan vanhushuoltosuhteen yli 65-vuotiaiden määrän suhde työikäisten määrään ennustetaan EU-maissa nousevan noin 25 prosentista lähes 54 prosenttiin vuonna Suomessa vanhushuoltosuhde on EU-maiden korkeimpia aina vuoteen 2030 asti, jonka jälkeen kasvu tasaantuu ja vuonna 2050 Suomi sijoittuu alle EU-maiden keskitason. Nykytilanteessa EU12-maiden ikärakenne on painottunut EU15-aluetta enemmän nuoriin ikäluokkiin. Eliniän pitenemisen ja EU12-alueen matalan syntyvyyden johdosta tilanteen ennustetaan kuitenkin tasoittuvan. Työikäisen väestön vähenemisen seurauksena vanhushuoltosuhteen ennustetaan 2040-luvulta lähtien EU12-alueella heikkenevän selvästi nopeammin kuin EU15-maissa keskimäärin. Vastaavanlaisen kehityksen ennustetaan toteutuvan myös EU15-alueella Etelä-Euroopan maissa, erityisesti Italiassa, Espanjassa ja Kreikassa. Syntyvyys on EU27-alueella ollut jo pitkään alle väestön uusiutumistason, eikä tämän kehityksen ennusteta muuttuvan tulevaisuudessakaan. Tällä hetkellä korkean syntyvyyden maita EU-alueella ovat Pohjoismaat, Belgia, Hollanti, Iso-Britannia, Irlanti ja Ranska. Keskimääräistä matalampaa syntyvyys on Etelä-Euroopassa, Saksassa sekä EU12-alueella. Erityisesti EU15-maissa eliniän piteneminen on ollut merkittävää ja niissä elinajanodotteen nykytaso on jo keskimäärin varsin korkea. Sen sijaan EU12-alueella eliniän odotteen nykytaso on huomattavasti matalampi, erityisesti Itä-Euroopan maiden miehillä. Sukupuolittain elinajan odotteet poikkeavat merkittävästi toisistaan, miesten vastasyntyneen odotettavissa elinikä on yleisesti muutaman vuoden naisia matalampi. Valtaosin ero selittyy nuorten miesten korkealla kuolemanriskillä, iän kasvaessa odotteiden ero supistuu. Myös tulevaisuudessa eliniän odotetaan pitenevän ja jonkun verran enemmän kuin Eurostatin vuoden 2005 ennusteessa, mikä johtuu paitsi erilaisesta ennustemenetelmästä, myös erilaisesta oletetusta kuolevuuskehityksestä. Vuoden 2008 ennusteessa yksittäisten 1 The 2009 Ageing Report. Economic and budgetary projections for the EU-27 Member States ( ) 2 The impact of ageing on public expenditure: projections for the EU25 Member States on pensions, health care, long-term care, education and unemployment transfers ( ). Raportin eläkeosion suomenkielinen katsaus: Ikääntymisen vaikutukset EU25-maiden lakisääteisiin eläkejärjestelmiin (Eläketurvakeskus 2007:2) 3 Lähde, ks. lisää: Kalle Elo. Väestöennusteiden vertailua: Eurostat 2005 ja 2008, Tilastokeskus 2004 ja ETK/SU:n muistio I:\Suunnitteluosasto\Ennustelaskentayksikkö\Väestö\Väestöennustevertailu_ doc

2 ELÄKETURVAKESKUS MUISTIO 2 (7) maiden elinajan odotteet lähestyvät vähitellen toisiaan, koska nykytasoltaan matalan odotteen maissa eliniän oletetaan pitenevän nopeammin kuin korkean eliniän maissa. Niinpä erityisesti EU12-alueella eliniän pidennys vuoden 2005 ennusteeseen verrattuna on pitkällä aikavälillä merkittävä. Taulukossa 2 on vertailtu keskenään vanhushuoltosuhteen kehitystä EU25-maissa Eurostatin vuoden 2005 ja 2008 ennusteiden mukaan. Taulukko 1. Kokonaishedelmällisyys, vanhushuoltosuhde ja elinajanodote Suomessa, Norjassa ja EUmaissa keskimäärin vuosina 2008 ja 2060 Kokonaishedelmällisyys 2008* 2060 Suomi 1,85 1,84 EU27 1,54 1,68 Norja 1,96 1,88 Vanhushuoltosuhde 2008* Suomi 24,8 43,9 49,3 EU27 25, ,5 Norja 22,1 34,3 43,9 Elinajanodote 2008* 2060 Suomi 79,5 86,8 EU27 79,0 86,7 Norja 80,6 87,2 * toteutunut Taulukko 2. Vanhushuoltosuhde EU25-maissa Eurostatin vuoden 2005 ja 2008 väestöennusteiden mukaan. Eurostat, 2005 Eurostat, EU EU EU EU Belgia Belgia Espanja Espanja Hollanti Hollanti Iso-Britannia Iso-Britannia Irlanti Irlanti Italia Italia Itävalta Itävalta Kreikka Kreikka Luxemburg Luxemburg Portugali Portugali Ranska Ranska Ruotsi Ruotsi Saksa Saksa Suomi Suomi Tanska Tanska EU EU Bulgaria Bulgaria Kypros Kypros Latvia Latvia Liettua Liettua Malta Malta Puola Puola Romania Romania Slovakia Slovakia Slovenia Slovenia Tshekki Tsekki Unkari Unkari Viro Viro Lähteet: Eurostatin väestöennusteet 2005 ja 2008

3 ELÄKETURVAKESKUS MUISTIO 3 (7) Taloudelliset taustatekijät Työvoimaan osallistumisasteen ja työllisyysasteen 4 arvioidaan EU25-maissa keskimäärin kasvavan suunnilleen saman verran kuin AWG:n aiemmissa laskelmissa. Suomessa työllisyysasteen ennustetaan olevan selvästi korkeampi kuin EU-maissa keskimäärin. Työllisyysasteen on Suomessa arvioitu nousevan lähes 75 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä. Kasvua on noin 4 prosenttiyksikköä vuoden 2007 tasoon verrattuna. Ikääntyneiden (55 64-vuotiaiden) työllisyyden kehityksessä odotetaan selvää parannusta vuoden 2006 projektioon verrattuna. Baltian maat ja Norja ovat ainoat maat, joissa ikääntyneiden työllisyyden oletetaan heikkenevän nykyisestä. Suomessa ikääntyneiden työllisyysasteet ovat viime vuosina kehittyneet varsin selkeästi positiiviseen suuntaan ja tämän kasvun oletetaan jatkuvan. Ikääntyneiden työllisyysasteet ovat Suomessa EU:n keskitason yläpuolella koko tarkastelujakson ajan, kun tarkastellaan molempia sukupuolia yhdessä. Hyvää menestystä selittää osaltaan naisten korkea osallistuminen työmarkkinoille. Suomessa naisten työllisyysaste oli 55,9 % vuonna 2007 ja sen arvioidaan nousevan 65,7 %:iin vuoteen 2060 mennessä. Tämä on selkeästi EU:n keskitasoa korkeampi (2007: 36,1 % ja 2060: 55,7 %). Miesten osalta tilanne on Suomessa (62,9 %) eurooppalaista keskitasoa jonkin verran heikompi (64,2 %) vuonna Ikääntyneiden miesten heikko työmarkkina-asema Suomessa korostuu, kun verrataan tilannetta muihin Pohjoismaihin. BKT:n kasvun on nykyisissä laskelmissa vuoden 2006 projektioiden mukaisesti arvioitu hidastuvan pysyvästi vuoden 2020 jälkeen. Henkeä kohden lasketun BKT:n kasvuvauhti jää Suomessa ja EU:ssa keskimäärin alle 2 %:n tason. BKT:n ennakoidaan keskimäärin kasvavan 1,7 % vuosien 2007 ja 2060 välisenä aikana. Taulukko 3. Työllisyysasteet sekä BKT:n kasvu Suomessa, Norjassa ja EU27-maissa keskimäärin vuosina , %. Työllisyysaste Suomi 70,5 73,8 74,6 EU27 65,5 69,0 69,9 Norja 76,8 75,1 74,8 Ikääntyneiden (55 64-v.) työllisyysaste Suomi 55,6 64,3 EU27 44,9 60,0 Norja 69,2 64,6 BKT:n kasvu henkeä kohden Suomi 2,2 1,4 1,7 1,7 1,5 1,7 EU27 2 1,7 1,5 1,5 1,6 1,7 Norja 1,8 1,2 1,3 1,6 1,5 1, vuotiaat; Työllisyysaste kuvaa sitä, kuinka suuri osa työvoimasta on töissä; osallistumisaste puolestaan kuvaa sitä, kuinka suuri osa väestöstä on työvoiman piirissä ja siten työmarkkinoiden käytettävissä.

4 ELÄKETURVAKESKUS MUISTIO 4 (7) Julkisen talouden menopaineet pitkällä aikavälillä Julkisen talouden ikäsidonnaiset menot AWG-laskelmien mukaan Suomessa ikäsidonnaisten julkisten menojen osuus kokonaistuotannosta oli noin 24 prosenttia BKT:stä vuonna 2007 ja ne kasvavat noin 6 prosenttiyksiköllä vuoteen 2060 mennessä. Eläkemenojen osuus kohoaa nykyiseltä tasolta 3,3 prosenttiyksikköä ja hoito- ja hoivapalvelumenot yhteensä 3,6 prosenttiyksikköä. Työttömyys- ja koulutusmenot puolestaan pienenevät. Taulukko 4. Julkisen talouden ikäsidonnaiset menot Suomessa, Norjassa ja EU-27 maissa vuosina Suomi Eläke 10 13,9 13,3 Terveydenhuolto 5,5 6,4 6,5 Pitkäaikaishuolto 1,8 3,5 4,4 Työttömyys 1,2 1 1 Koulutus 5,7 5,5 5,4 Yhteensä 24,2 30,3 30,5 EU27 Eläke 10,2 11,9 12,6 Terveydenhuolto 6,7 7,7 8,2 Pitkäaikaishuolto 1,2 1,8 2,3 Työttömyys 0,8 0,6 0,6 Koulutus 4,3 4 4,1 Yhteensä 23,1 25,8 27,8 Norja Eläke 8,9 13,2 13,6 Terveydenhuolto 5,6 6,6 6,9 Pitkäaikaishuolto 2,2 3,4 4,9 Työttömyys 0,2 0,4 0,4 Koulutus 7,9 8 8 Yhteensä 24,9 31,7 33,9 AWG-raportissa EU-jäsenmaat on ikäsidonnaisten menojen kasvun perusteella luokiteltu seuraavasti: - Menot lisääntyvät erittäin merkittävästi (yli 7 %-yksikköä) 9 jäsenmaassa: Luxemburg, Kreikka, Slovenia, Kypros, Malta, Romania, Alankomaat, Espanja ja Irlanti - Menot lisääntyvät rajoitetusti (4-7 %-yksikköä) 8 jäsenmaassa: Belgia, Suomi, Tshekki, Liettua, Slovakia, Britannia, Saksa ja Unkari - Menojen kasvu on maltillista (alle 4 %-yksikköä) 10 jäsenmaassa: Bulgaria, Ruotsi, Portugali, Itävalta, Ranska, Tanska, Italia, Latvia, Viro ja Puola Puola on ainoa maa, missä menot laskelmien mukaan alenevat (-2,4 %-yksikköä) vuoden 2007 tasosta. Norjassa ikäsidonnaisten menojen on arvioitu kasvavan 9 prosenttiyksikköä vuoteen 2060 mennessä. Maiden lähtötasoissa on kuitenkin eroja, kuten seuraava kuvio osoittaa.

5 % BKT:sta ELÄKETURVAKESKUS MUISTIO 5 (7) Kuvio 1. Julkisen talouden ikäsidonnaiset menot vertailumaissa, vuosina 2007 ja LV EE BG SK PL LT CZ RO UK HU IE CY DK IT PT ES MT DE AT SE NL FI FR BE NO SI LU EL Lakisääteiset eläkemenot AWG-laskelmat on tehty Eurostatin 5 luokittelua noudattaen, jonka mukaan lakisääteiset eläkkeet eivät sisällä täysin rahastoituja rahastoeläkkeitä, vaan ne on luokiteltu yksityisiksi (lisä)eläkkeiksi. On kuitenkin syytä huomata, että vaikka rahastoeläkkeiden hallinto on hajautettu yksityisille yhtiöille, rahoitetaan rahastoeläkkeet lakisääteisin eläkemaksuin. Lisäksi rahastoeläkejärjestelmiin osallistuminen on pääsääntöisesti säädetty pakollisiksi työssäkäyvän väestön nuoremmille ikäluokille. Kyseinen luokittelu alentaa lakisääteisiä eläkemenoja erityisesti EU12-maissa, joissa suurimmassa osassa rahastoeläkkeet ovat keskeinen osa uudistettuja vanhuuseläkejärjestelmiä. EU-15 maista tällä on merkitystä Ruotsin lukuja verrattaessa. Rahastoeläkkeiden BKT-osuus on arvioitu korkeimmaksi Latviassa (4,8 %) ja matalimmaksi Ruotsissa (1,4 %) vuonna Virossa, Puolassa, Romaniassa, Bulgariassa, Liettuassa, Slovakiassa ja Unkarissa rahastoeläkkeen BKT-osuus on noin 2 % vuonna Ranskan lakisääteiset eläkemenot sisältävät pakolliset lisäeläkejärjestelmät (AGIRC:n ja ARRCO:n). Sen sijaan luvut eivät sisällä ennen vanhuuseläkeikää (60 vuotta) maksettavia työkyvyttömyyseläkkeitä, jotka maksetaan sairausvakuutusjärjestelmästä ja ovat laskelmissa osana terveydenhuoltomenoja. Britanniassa ennen vanhuuseläkeikää maksettavat työkyvyttömyyseläkkeet ovat myös vertailun ulkopuolella. Ruotsin laskelmissa sairausvakuutuksesta maksettavat työkyvyttömyyseläkkeet puolestaan ovat mukana. Tanskan osalta tuloksia tulkitessa on huomattava, että lakisääteisiin eläkemenoihin on sisällytetty valtion virkamiesten ja kuntien lisäeläkejärjestelmät. Sen sijaan ATP on siirretty osaksi lisäeläketurvaa. AWG-raportin mukaan lakisääteiset eläkemenot olivat EU27-maissa keskimäärin 10,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna Laskelmien mukaan eläkemenot nousevat 12,5 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä. Vuonna 2007 lakisääteiset eläkemenot BKT:hen suhteutettuna vaihtelivat Irlannin 4 prosentista Italian 14 prosenttiin. Suomessa eläkemenojen BKT-osuus oli 10 prosenttia vuonna 2007 ja menojen on arvioitu nousevan 13,4 pro- 5 Classification of funded pension schemes in case of government responsibility and guarantee, Eurostat 30/2004, 2 March 2004.

6 Eläkemenot vuonna 2060, % BKT:stä % BKT:sta ELÄKETURVAKESKUS MUISTIO 6 (7) senttiin vuonna Suomessa eläkemenot ovat korkeimmillaan vuonna 2033 (14 %). Eläkemenot kasvat vertailumaista selvästi eniten Luxemburgissa (15,2 %-yksikköä.). Luxemburgissa ja Kreikassa eläkemenot ovat vuonna 2060 laskelmien mukaan korkeimmat, noin 24 prosenttia BKT:stä. Puolassa eläkemenot alenevat eniten -2,8 prosenttiyksikköä vuoteen 2060 mennessä. Kuvio 2. Lakisääteiset eläkemenot Suomessa ja Norjassa verrattuna EU-maiden keskimääräiseen kehitykseen vuosina , % BKT:sta Suomi EU27 Norja EU15 EU Kuvio 3. Lakisääteiset eläkemenot EU27-maissa ja Norjassa vuonna 2060 sekä muutos vuodesta EL LU SI CY PL FR IT AT SE DK HU PT FI DE CZ SK UK LT NL BE NO IE MT ES 6 4 EE LV Merkkien selitykset: --- = EU27 Eläkemenojen kasvu , %-yksikköä Vuoden 2006 laskelmiin verrattuna 16 jäsenmaassa eläkemenot kasvavat aiemmin arvioitua enemmän. Muutokset ovat suurimpia Luxemburgissa, Maltalla, Virossa, Itävallassa, Puolassa ja Liettuassa. Vastaavasti 9 maassa eläkemenot alenevat aiempaa arvioitua enemmän. Suurimmat muutokset ovat havaittavissa Portugalissa, Unkarissa, Kyproksella, Tanskassa, Irlannissa ja Tshekissä. Menetelmäteknisten ja taustaoletusten muutosten lisäksi osassa

7 2009 AWG ELÄKETURVAKESKUS MUISTIO 7 (7) maita on tehty eläkeuudistuksia laskelmien julkaisuajankohtien välillä, kuten esim. Portugalissa on otettu käyttöön elinaikakerroin, joka tasapainottaa elinajan pitenemisestä aiheutuvia kustannuspaineita. Luxemburgin tuloksiin vaikuttavana erityispiirteenä on, että maan työmarkkinoilla olevista ja täten myös vakuutetuista suuri osa on naapurimaissa asuvia rajatyöntekijöitä. Kuvio 4. Lakisääteisten eläkemenojen BKT-osuuden muutos vuosina EU-maissa vuoden 2006 AWG-laskelmien ja vuoden 2009 AWG-laskelmien mukaan, prosenttiyksikköä.* LU SI ES CY 5 MT LT BE NL IE 3 SK FI DE HU AT FR CZ PT 1 UK LV IT DK EE -1 SE PL AWG * Kreikka, Bulgaria ja Romania eivät olleet vuoden 2006 vertailussa mukana Yhteenveto AWG-raportista AWG-raportti on mittava julkaisu väestön ikääntymisen aiheuttamista yhteiskunnallisista vaikutuksista ja se muodostaa merkittävän osan EU-maiden eläkejärjestelmien säännöllistä seurantaa. Koska eri maiden eläkejärjestelmät eroavat monin tavoin toisistaan, paranisi maiden välinen vertailukelpoisuus entisestään, mikäli lisäeläkejärjestelmät olisivat nykyistä kattavammin arviolaskelmissa mukana. Raportissa keskitytään julkisen talouden kestävyyden arviointiin, joten jo tästä syystä lisäeläkejärjestelmät jäävät ensisijaisen vertailun ulkopuolelle. Lisäksi kansallisten kattavien tilastotietojen saatavuus asettaa oman rajoitteensa kokonaiseläketurvan käsittävälle vertailulle. Tätä näkökulmaa on joka tapauksessa pyritty parantamaan, sillä lisäeläkkeiden huomioiminen aiempaa kattavammin oli esitetty yhtenä tavoitteena parantaa vuoden 2006 laskelmia, mutta edelleen vain harva maista on toimittanut tilastotietoja lisäeläkkeitä koskien. Pakollisista lisäeläkejärjestelmistä tietoja ovat toimittaneet mm. Alankomaat, Ruotsi ja Tanska. Alankomaissa lisäeläkemenojen ennustetaan kasvavan 5,2 prosentista 12,1 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2060 mennessä. Ruotsissa lisäeläkemenojen on vastaavasti ilmoitettu kasvavan yllättävän vähän: 2,4 prosentista 3,3 prosenttiin. Tanskassa lisäeläkemenojen (aiemmin mainituin rajauksin) arvioidaan nousevan 5,6 prosentista noin 9 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Vapaaehtoiset työnantajakohtaiset lisäeläkejärjestelmät ovat järjestelmällisesti vertailun ulkopuolella. Tällä on suuri merkitys esimerkiksi Britannian lukuja vertailtaessa, missä vakuutetuilla on mahdollisuus korvata erinäisin lisäeläkejärjestelyin koko lakisääteinen työeläketurva.