Hyvä käyttäjä! Tämä pdf-tiedosto on ladattu Tieteen Kuvalehden verkkosivuilta (www.tieteenkuvalehti.com). Tiedosto on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, eikä sitä saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle. Tekijänoikeudellisista syistä tiedostossa ei ole kuvia. Ystävällisin terveisin Toimitus
Rajanveto on vaikeaa HULLU vai Tuore tutkimus osoittaa oikeaksi yleisen käsityksen mielisairauden ja nerouden yhteydestä. Niin suurten älyllisten oivallusten kuin psyyken häiriöidenkin taustalla näyttää olevan aivojen heikentynyt kyky karsia saamiaan ärsykkeitä. A lbert Einsteinin neroutta tuskin kyseenalaistaa kukaan. Silti kun katsoo kuvia, joissa hänen hiuksensa harottavat ja vaatteensa repsottavat, häntä voi olla vaikeaa ottaa vakavasti. Ehkä pikemminkin mieleen tulee stereotyyppinen kuva psykiatrisen osaston potilaasta. Myös Niels Bohr, Nobelin palkinnon saanut fyysikko, täytti kaikki hajamielisen professorin tuntomerkit: hän selitti nerokkaita teorioitaan mumisten ja lopetti jatkuvasti puheensa kesken lauseen ja aloitti uuden. Vaikka Einsteinin ja Bohrin kohdalla saattoi olla kyse vain näennäisestä poissaolevuudesta ja maailmasta vieraantuneisuudesta, on ilmeistä, että poikkeuksellisen luovuuden, nerouden ja psyykkisten ongelmien välillä on yhteys. Brittiläinen psykiatri Felix Post selvitti 1994 tunnettujen taiteilijoiden mielenterveyttä elämäkertojen ja henkilökohtaisten kirjeiden pohjalta. Tulokset olivat hätkähdyttäviä. 38 prosentilla kuvataiteilijoista ja 46 prosentilla kirjailijoista ilmeni vakava depressio tai muu psyykkinen häiriö. Lähes kaikilla muillakin oli mielenterveysongelmia, joskin lievempiä. Muutkin tutkijat ovat havainneet samansuuntaisia tilastollisia yhteyksiä poikkeuksellisen luovuuden ja psyykkisten sairauksien, kuten kaksisuuntaisen John Nash Yhdysvaltalainen matemaatikko, syntynyt 1928 N. FEANNY/CORBIS/SCANPIX Kehitti 21-vuotiaana talouden peliteorian strategian monen toimijan peleihin. Nashin strategia on nykyisin perustana monissa taloudellisissa analyysimalleissa. Sai taloustieteiden Nobel-palkinnon peliteorian tutkimuksestaan 1994. 30-vuotiaana Nashilla todettiin paranoidi skitsofrenia, jota hän sairasti 20 vuotta. Hän jatkoi kuitenkin matemaattisten teorioidensa kehittelyä. Nashin mukaan sairaus auttoi häntä ajattelemaan entistä loogisemmin. 44 Teksti: Gorm Palmgren ja Jouni Sirén
NERO? mielialahäiriön, jota ennen kutsuttiin maanis-depressiivisyydeksi, ja skitsofrenian, välillä. Vaikka tutkimuksissa voi olla monia epävarmuustekijöitä eikä tutkittujen henkilöiden valinta aina täytä tieteellisiä kriteerejä, yleisvaikutelma näyttää olevan se, että nerouden ja hulluuden välinen raja on hiuksenhieno. Rajanveto henkisen lahjakkuuden ja luovuuden ja mielenterveysongelmien välillä on vaikeaa, mutta tutkijat uskovat päässeensä jyvälle ainakin yhdestä keskeisestä tekijästä, joka itse asiassa keksittiin jo 1950-luvulla tutkittaessa eläinten käyttäytymistä. Se on niin sanottu latentti inhibitio eli ärsykekynnys. Sillä tarkoitetaan aivojen kykyä karsia ärsykkeitä ja jättää tarpeeton informaatio huomiotta. Aivot karsivat havaintojaan Ihmistä ympäröivä maailma on äärimmäisen monimutkainen ja aivojen vastaanottama aistiärsykkeiden määrä niin suuri, että niihin kaikkiin ei voi reagoida. Jalkapallo-ottelun katsojat pystyvät seuraamaan peliä vain sulkemalla pois suuren osan vastaanottamistaan ärsykkeistä. Näin he voivat keskittyä palloon ja sitä liikuttaviin pelaajiin ilman, että heidän huomionsa kohdistuu mainoskyltteihin, makkaran tuoksuun, auringon lämpöön tai penkin kovuuteen. Henkilöt, joilla on korkea ärsykekynnys, kykenevät karsimaan tilanteen kannalta merkityksettömät ärsykkeet ja keskittymään olennaiseen. Ne, joilla ärsykekynnys on matala, hukuttavat aivonsa informaatiotulvaan. Monet eläimillä ja ihmisillä tehdyt kokeet osoittavat, että huumaavat aineet, kuten amfetamiini ja kokaiini, alentavat ärsykekynnystä niin, että henkilö tai eläin Vain harvat kirjallisuuden ja kuvataiteen suurista lahjakkuuksista olivat mieleltään täysin terveitä. tulee tarkkaavaisemmaksi ympäristönsä suhteen. Toiset aineet puolestaan nostavat ärsykekynnystä, jolloin ihminen pystyy jättämään osan ympäristöstään huomiotta ja keskittämään ajatuksensa kapeammalle sektorille. Näin toimivat muun muassa monet mielenterveyshäiriöiden hoitoon käytettävät lääkkeet. Sekä skitsofrenialle että kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle on ominaista matala ärsykekynnys. Voidaan sanoa, että näistä sairauksista kärsivien ihmisten mieli järkkyy, kun he yrittävät reagoida kaikkeen, mitä he näkevät, kuulevat, tuntevat ja ajattelevat. Sopivan korkeasta ärsykekynnyksestä on siis hyötyä, jotta ihminen pystyy pitämään jalkansa maan pinnalla ja keskittymään työhönsä tai rentoutumaan. Jos taas latentin inhibition taso on liian korkea, aivot eivät enää käsittele asiaa tai tapahtumaa, kun se on kerran rekisteröity ja käsitelty. Se on huono lähtökohta uuden oppimiselle ja heikentää ongelmanratkaisukykyä. Ongelmanratkaisussa on usein tärkeätä yhdistellä vanhoja tietoja ja havaintoja uudella tavalla, jolloin voi syntyä omaperäisiä ja nerokkaita oivalluksia. Usein on esitetty, että korkea ärsykekynnys on ristiriidassa luovuuden kanssa. Tämä olettamus oli lähtökohtana myös yhdysvaltalaisen psykologin Shelley Carsonin vuonna 2003 tekemässä tutkimuksessa, johon osallistui 182 Harvardin yliopiston opiskelijaa. Tutkimuksessa määritettiin ensin koehenkilöiden latentin inhibition taso. Koehenkilöt pantiin istumaan tietokoneen näytön eteen kuulokkeet korvillaan. Aluksi näyttö oli pimeänä ja kuulokkeista kuului perätysten 150 merkityksetöntä yksitavuista sanaa. Satunnaisin väliajoin koehenkilöt kuulivat myös 31 hälyjaksoa, jotka kestivät 2 6 sekuntia. Häly oli eritaajuisista äänistä syntyvää suhinaa, johon korva tottuu helposti. Koehenkilöille annettiin tehtäväksi laskea, miten monta kertaa he kuulivat sanan bim. Tällä heidät haluttiin totuttaa erilaisiin ääniin. Tutkijat olettivat, että ne henkilöt, joilla on korkea ärsykekynnys, oppivat nopeasti jättämään huomiotta hälyjaksot ja kaikki muut sanat kuin bim. Tutkijoiden lähtökohtana oli myös se, että kun nämä henkilöt kokeen seu- 45
Äly muokkaa kaaoksen luovuudeksi Luovuus syntyy älyn ja aivojen kaaoksen vuorovaikutuksesta. Kaaosta ohjaa aivojen ärsykekynnys. Jos sen taso on korkea, aivot karsivat tehokkaasti pois kulloisenkin tehtävän kannalta epäolennaiset ärsykkeet ja ajatukset, mikä auttaa keskittymään. Matala ärsykekynnys tarkoittaa sitä, että tietoisuuteen pääsee enemmän aistihavaintoja ja ajatuksia. Niistä voi syntyä nerokkaita oivalluksia, mutta tarvitaan älyä pitämään ajatustulva aisoissa, jotta aivot voivat toimia. Älyn ja ärsykekynnyksen yhteispeliin voivat vaikuttaa monet tekijät. Korkea kaoottisuusaste Matala kaoottisuusaste (Matala aivojen ärsykekynnys) (Korkea aivojen ärsykekynnys) HULLU NORMAALI YKSINKERTAINEN Pieni älykkyysosamäärä NERO LUOVA ÄLYKÄS Suuri älykkyysosamäärä Antipsykoottiset lääkkeet korottavat aivojen ärsykekynnystä. Psyykkiset sairaudet tai huumaavat aineet madaltavat aivojen ärsykekynnystä. Avomielisyys ja uudet ympäristöt ja tilanteet virkistävät ajattelua kuten aivojen ärsykekynnyksen lasku. Henkilökohtainen kriisi tai stressi heikentää ajatustoimintaa samalla tavalla kuin pieni älykkyysosamäärä. raavassa vaiheessa kuulevat uudelleen samat äänet samassa järjestyksessä, he ovat taipuvaisia jättämään muut kuin bim-sanat huomioimatta. Kokeen toisessa vaiheessa tietokoneen näytölle ilmestyi keltainen valo jokaisen hälyjakson jälkeen. Koehenkilöiden tehtävänä oli päätellä, mikä äänistä oli merkkinä siitä, että keltainen valo syttyy. Heti kun he olivat mielestään keksineet ratkaisun, koe keskeytettiin heidän osaltaan. Toiset koehenkilöt keksivät hyvin nopeasti, että valo liittyi hälyjaksoihin, kun taas toiset eivät oivaltaneet yhteyttä lainkaan. Huomattava osa testatuista sijoittui ääripäiden väliin: lopulta he osasivat yhdistää hälyn valoon, mutta oivallus syntyi hitaasti. Osa koehenkilöistä osallistui vain kokeen toiseen vaiheeseen, eli heidän aivonsa eivät olleet voineet tottua ääniin, joten heidän ärsykekynnyksensä oletettiin olevan alhainen. Tämä ryhmä oivalsi hälyjaksojen ja keltaisen valon yhteyden nähtyään valon näytöllä keskimäärin 15 kertaa. Ensimmäiseen vaiheeseen osallistuneet keksivät ratkaisun keskimäärin vasta 18 kerran jälkeen. Seuraavaksi selvitettiin koehenkilöiden ärsykekynnyksen ja luovuuden välistä yhteyttä. Tutkittaville tehtiin standardoituja psykologisia testejä, joilla mitattiin heidän luovia kykyjään, ja heidät jaettiin Nikola Tesla Serbialais-yhdysvaltalainen fyysikko, 1856 1943 SCIENCE MUSEUM/SSPL Tesla oli erittäin tuottelias keksijä. Hän keksi muun muassa monivaihejärjestelmän ja asynkronimoottorin ja kehitti radiota. Hän tutki myös magnetismia. Hänen mukaansa on nimetty magneettivuon tiheyden mittayksikkö. Tesla kärsi pakkoajatuksista. Hän muun muassa kommunikoi marsilaisten kanssa ja puhdisti aina ruokailuvälineensä moneen kertaan. Hän pelkäsi korvakoruja käyttäviä naisia ja kiersi talon aina kolmesti ennen kuin rohkeni sisään. 46
Ernest Hemingway Yhdysvaltalainen kirjailija, 1899 1961 L. DEAN/TIME LIFE PICTURES/ALL OVER Yhdysvaltojen merkittävimpiä kirjailijoita. Kirjoitti lukuisia novelleja ja romaaneja, jotka vaikuttivat koko 1900-luvun kirjallisuuteen. Monet hänen teoksistaan ovat nykyisin klassikkoja. Sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1954. Hemingway kärsi masennuksesta ja alkoholismista. Myöhemmin hän sai myös vainoharhaisuuden oireita, joita hoidettiin muun muassa sähkösokeilla. Hän yritti kahdesti itsemurhaa. Lopulta hän tappoi itsensä ampumalla päähän. luovien ja vähemmän luovien ryhmään. Kun ryhmien jäsenten kokeen aikaisemmista vaiheista saamia tuloksia verrattiin, havaittiin merkittävä ero. Luovien ryhmään luokitellut koehenkilöt keksivät keltaisen valon ja hälyäänten yhteyden keskimäärin yhtä nopeasti riippumatta siitä, olivatko he osallistuneet kokeen ensimmäiseen vaiheeseen vai eivät. Nekin, jotka oli yritetty harhauttaa sulkemaan pois turhat äänet ensimmäisessä vaiheessa, huomioivat kaikki äänet myös toisessa vaiheessa. Vähemmän luovien ryhmässä tilanne oli toinen. Ne koehenkilöt, joiden aivot oli turrutettu äänillä ensimmäisessä vaiheessa, tarvitsivat toisessa vaiheessa keskimäärin kuusi yritystä enemmän keksiäkseen hälyäänen ja keltaisen valon yhteyden kuin ne, jotka osallistuivat vain kokeen toiseen vaiheeseen. Carsonin ja hänen kollegojensa johtopäätös oli se, että vähemmän luovien korkea ärsykekynnys esti heitä huomaamasta tärkeää informaatiota. Luovat koehenkilöt taas olivat avoimia kaikille äänille ja osasivat käyttää niitä hyväksi ongelman ratkaisemisessa. Ärsykekynnys oli siis luovilla henkilöillä alhainen ja vähemmän luovilla korkea. Nerous on tiedon uusiokäyttöä Neroudelle ei ole yksiselitteistä määritelmää. Useimmat tutkijat liittävät siihen kuitenkin epätavallisen suuren henkisen lahjakkuuden ja luovuuden. Luovuutensa avulla nero osaa yhdistellä olemassa olevaa tietoa uusilla tavoilla, nähdä yllättäviäkin yhteyksiä asioiden välillä ja tehdä päätelmiä, jotka eivät ole tulleet muille mieleen, vaikka tarvittava tieto on ollut heidän käytettävissään. Nerot ovat yleensä ihmisiä, jotka paitsi muistavat poikkeuksellisen hyvin lukemansa ja kuulemansa myös osaavat tuottaa vanhan tiedon pohjalta uutta. Selvitettyään alhaisen ärsykekynnyksen merkityksen normaalien ihmisten luovuudelle Carsonin tutkijaryhmä alkoi kartoittaa, mikä yhteys näillä tekijöillä on Vakiintuneen käsityksen mukaan tarkasteltuna Harvardin lahjakkaimmat opiskelijat ovat mielisairaita. poikkeuksellisen luovilla tai suorastaan neroiksi luokiteltavilla ihmisillä. Tätä varten Carson teetti koehenkilöillä kyselytutkimuksen ja kävi läpi heidän henkilöhistoriansa ja tutki heidän saavutuksiaan luovuutta vaativilla aloilla. 182 koehenkilöstä 25 oli jo ehtinyt kunnostautua taiteen tai tieteen saralla myös yliopiston ulkopuolella, mikä on huomattava saavutus varsinkin, kun ottaa huomioon, että kaikki tutkitut olivat alle 21-vuotiaita. Heistä kaksi oli kirjoittanut kirjoja, jotka oli julkaistu, seitsemän oli saanut palkinnon tieteellisistä keksinnöistä, viisi oli säveltänyt musiikkia, joka oli levytetty ja julkaistu, kaksi oli saanut patentin keksinnöistään ja yhdeksän oli ansioitunut teatterissa joko kirjoittajana, näyttelijänä tai koreografina. Näiden 25 erityisen luovan henkilön osalta tutkimustulokset olivat vielä selvempiä kuin muiden kohdalla. Vain kolmella heistä oli testien mukaan korkea latentin inhibition taso eli heidän aivonsa karsivat suuren osan aistiärsykkeistä. Suurimmalla osalla luovista koehenkilöistä oli poikkeuksellisen matala ärsykekynnys, eli heidän aivonsa ottivat vastaan keskimääräistä suuremman osan ärsykevirrasta ja ilmeisesti myös kykenivät muokkaamaan sen luoviksi ajatuksiksi ja ratkaisuiksi. Ero vähemmän luoviin koehenkilöihin verrattuna oli merkittävä: poikkeuksellisen luovilla latentin inhibition taso oli keskimäärin 11,1 ja vähemmän luovilla 19,4. Carsonin mukaan tämä oli ensimmäinen kerta, kun voitiin tieteellisesti osoittaa, että matala latentin inhibition taso oli edellytys poikkeuksellisten luovien kykyjen kehittymiselle. Aikaisemmin psykologit ja aivotutkijat olivat yhdistäneet matalan latentin inhibition tason ennen muuta psyykkisiin ongelmiin. Yleinen näkemys oli ollut se, että alhainen ärsykekynnys johtaa hallitsemattomaan informaatiotulvaan, joka estää normaalin aivotoiminnan. Vakiintuneen käsityksen mukaan tulkittuna Carsonin tutkimuksen tulokset olisivat siis tarkoittaneet sitä, että Yhdysvaltojen arvostetuimpiin kuuluvan Harvardin yliopiston luovimmat opiskelijat olivat psyykkisesti sairaita. Äly pitää ärsyketulvan aisoissa Carson kollegoineen päätyi siihen, että jokin vielä selvittämätön tekijä vaikutti siihen, että toisilla matala aivojen ärsykekynnys johti mielenterveysongelmiin, kun taas toiset pystyivät kanavoimaan 47
Vincent van Gogh Alankomaalainen taidemaalari, 1853 1890 BRIDGEMAN ART LIBRARY Van Gogh teki kymmenessä vuodessa 900 maalausta, jotka vaikuttivat suuresti ekspressionistisen ja abstraktin maalaustaiteen kehitykseen. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen suurimmista eurooppalaisista kuvataiteilijoista. Van Gogh kärsi masennuksesta ja harha-aistimuksista. 1888 hänen mielenterveytensä romahti lopullisesti. Hän muun muassa leikkasi toisen korvansa irti. Seuraavana vuonna hän meni mielisairaalaan, josta päästyään hän ampui itsensä. Suuren älykkyytensä ansiosta luovat ihmiset voivat käyttää hyödykseen puutetta, joka muilla haittaa aivotoimintaa. informaatiotulvan myönteisellä ja luovalla tavalla. Carson epäili, että ratkaiseva tekijä voisi olla älykkyys. Harvardin yliopiston opiskelijoiden keskimääräinen älykkyysosamäärä on paljon korkeampi kuin keskivertoväestön. Carsonin ja kollegoiden tutkimien henkilöiden keskuudessa alin älykkyysosamäärä oli 100, joka on koko väestön keskiarvo, ja korkein tulos oli 148. Koehenkilöt jaettiin älykkyysosamääränsä mukaan kahteen ryhmään: toiseen ne, joiden älykkyysosamäärä oli yli 120, ja toiseen ne, joiden älykkyysosamäärä oli kohtalainen eli jotka olivat saaneet älykkyystestissä tulokseksi 100 120. Sitten tutkijat vertasivat aikaisempien kokeiden tuloksia koehenkilöiden älykkyysosamäärään. Kävi ilmi, että aivojen matalan ärsykekynnyksen, poikkeuksellisten luovien kykyjen ja älykkyysosamäärän välillä oli selvä yhteys. Ne opiskelijat, joilla oli sekä korkea älykkyysosamäärä että matala ärsykekynnys, olivat testien, kyselytutkimuksen ja opintojen ulkopuolisten saavutustensa mukaan vähintään kolme kertaa niin luovia kuin muut. Toiseksi parhaat luovuuspisteet olivat saaneet ne koehenkilöt, joiden älykkyysosamäärä oli kohtalainen ja ärsykekynnys matala. Ne, joilla oli kohtalainen älykkyysosamäärä ja korkea ärsykekynnys, olivat saaneet luovuusmittauksissa vain viidesosan luovimman ryhmän tuloksesta. Korkean älykkyysosamäärän merkitys tuli ilmi myös, kun tarkasteltiin pelkästään poikkeuksellisen luovia koehenkilöitä. Heidän keskimääräinen älykkyysosamää- 48 ränsä oli 129, kun taas vähemmän luovilla keskiarvo oli 118. Carsoninkin tutkimus osoitti siis, että tunnusomaista poikkeuksellisen luoville ja todennäköisesti myös neroiksi luokiteltaville henkilöille oli matala aivojen ärsykekynnys ja korkea älyllinen suorituskyky. Ilmeisesti älykkyys tasoittaa niitä haittoja, joita aiheutuu aivojen puuttuvasta kyvystä karsia epäolennaisia ärsykkeitä. Hyvän älyllisen suorituskyvyn ansiosta neron aivot näyttävät pystyvän valjastamaan hyötykäyttöön sen ärsykkeiden ja ajatusten tulvan, joka haittaisi keskivertoihmisen aivojen toimintaa. Ilmeisesti hyvä muisti tehostaa älykkyyden vaikutusta. Carson uskoo, että hyvä työmuisti eli kyky pitää mielessä monta asiaa yhtä aikaa auttaa älykkäitä aivoja käsittelemään poikkeuksellisen suuren informaatiomäärän ja yhdistelemään tietoja luovalla tavalla. Koulumenestys on riski? Toiset tutkimukset ovat osoittaneet, että myös diagnosoidun mielisairauden ja älyllisen suorituskyvyn välillä on yhteys. Irene Isohannin Oulun yliopistossa vuonna 2000 tekemässä tutkimuksessa seurattiin 12 000 pohjoissuomalaisen koulunkäyntiä ja mielenterveyttä syntymästä 31 vuoden ikään. Sen mukaan koulussa erinomaisesti menestyneillä pojilla oli nelinkertainen riski sairastua skitsofreniaan muihin poikiin verrattuna. Skitsofreniaan sairastuneista pojista 11 prosenttia oli saanut koulussa poikkeuksellisen hyvät arvosanat. Jostain syystä tätä ilmiötä ei esiintynyt tytöillä. Myös Islannissa on tutkittu koulumenestyksen ja psykoottisten mielisairauksien, kuten skitsofrenian, yhteyttä. Islannissa on pienen väkilukunsa ja syrjäisen sijaintinsa takia varsin yhtenäinen väestö. Lisäksi siellä on pitkä sukututkimuksen perinne. Siksi saarella on helppoa tutkia muun muassa sairauksien tai poikkeuksellisten kykyjen periytyvyyttä. Jon Karlssonin viime vuonna julkaistun tutkimuksen kohteena oli 180 islantilaista miestä, jotka olivat suorittaneet lukio-opinnot parhain mahdollisin arvosanoin vuosina 1871 1960. Kun hän tutustui näiden miesten sairauskertomuksiin, kävi ilmi, että heistä neljä oli joutunut sairaalahoitoon vakavan psykoosin (skitsofrenian) takia. Se on huomattavasti keskivertoa suurempi määrä, sillä tilastollisesti tarkasteltuna vastaavassa joukossa olisi pitänyt olla vain yksi psykoottisista oireista kärsivä. Seuraavaksi Karlsson kartoitti mielenterveyspotilaiden määrää näiden miesten sukulaisten keskuudessa. 1 016 sukulaisen joukossa oli 22 mielisairaalahoitoa saanutta henkilöä. Tilastollinen keskiarvo olisi ollut kahdeksan. Karlssonin mukaan myös lahjakkuuden lajilla oli merkitystä. Mielenterveyden häiriöt olivat selvästi yleisempiä matemaattisesti lahjakkaiden kuin kieliin ja
muihin humanistisiin aineisiin suuntautuneiden keskuudessa. Sekä Isohanni että Karlsson varoittavat tekemästä hätäisiä päätelmiä ja painottavat, että asiaa täytyy tutkia laajemmin. Tulokset näyttävät kuitenkin vahvistavan käsityksen, että älyllisesti lahjakkailla on muita suurempi riski saada mielenterveysongelmia ja tämä alttius on ainakin osaksi periytyvä. Freud suositteli kokaiinia Mielenterveysongelmiin johtavan matalan aivojen ärsykekynnyksen taustalla voivat olla myös huumausaineet. On havaittu, että pitkäaikainen päihteiden käyttö voi johtaa pysyviin muutoksiin aivoissa ja joillakin myös skitsofreniaan tai muihin psyykkisiin ongelmiin. Toisaalta päihteitä on käytetty myös luovuuden lähteenä. Yksi nykyaikaisen psykiatrian perustajista, Sigmund Freud, suositteli kokaiinia ajatustoiminnan piristäjäksi. Hän myös itse käytti sitä innokkaasti. Jos Freudilla oli korkea älykkyysosamäärä, hän ehkä pystyi hallitsemaan kokaiinin vapauttamaa ajatusvirtaa ja muuttamaan sen luovuudeksi. Carson ja muut tutkijat etsivät muita keinoja aivojen ärsykekynnyksen madaltamiseksi hallitulla tavalla. Huumeet eivät tule kysymykseen, koska niillä on haittavaikutuksia ja ne voivat aiheuttaa riippuvuutta. Haluttu vaikutus voidaan ehkä tuottaa vaarattomilla keinoilla. Tavoitteena on aine tai menetelmä, jolla ajatukset saataisiin lyhyen ajan virtaamaan vapaasti. Sen jälkeen aivot palaisivat normaaliin tilaan ja ihminen voisi arvioida ajatusvirran tuloksia ja etsiä mahdollisesti käyttökelpoisia ideoita. Toistaiseksi varmin tapa vaalia omaa rajallistakin nerokkuuttaan on antaa aivoilleen ärsykkeitä. Ärsykekynnyksen tasosta riippumatta uusien paikkojen näkeminen ja eri tavoin ajattelevien ihmisten kohtaaminen on älyllisesti virkistävää. Monilla luovuutta korostavilla työpaikoilla työryhmät kootaankin erilaisista ihmisistä, koska näin henkilöiden erityyppiset lahjakkuudet tulevat parhaiten esille. Aivoja treenattaessa kannattaa kuitenkin pitää mielessä myös nerouden varjopuoli, jotta ei eksy nerouden ja hulluuden rajan väärälle puolelle. Lisätietoja internetissä osoitteessa www.tieteenkuvalehti.com Tutkimusten valossa alkaa hahmottua, mikä erottaa neron keskiverrosta. Erot voidaan kiteyttää viiteen kohtaan. NEROUDEN RESEPTI Lainaa muiden alojen tietämystä! Useimmat hyvin älykkäätkin normaalit ihmiset ovat taipuvaisia etsimään ratkaisuja sieltä, mistä he ja muut olettavat ratkaisun löytyvän. Nero antaa ajatustensa kulkea omia teitään eikä epäröi käyttää ongelman ratkaisuun sellaisenkaan alan tietämystä, joka ei liity ongelmaan millään tavalla. Karsi pois huonot ideat! Suurin osa neronkin aivoissa syntyneistä ideoista on lähemmin tarkasteltuna käyttökelvottomia. Löytääkseen älynväläykset kelvottomien päähänpistojen joukosta neron on osattava analysoida oivalluksensa tarkkaan. Tähän tarvitaan älyä. Jotkut tutkijat uskovat, että riittävä älykkyysosamäärä on 120 eikä sitä korkeammasta älykkyydestä ole enempää hyötyä. Ole avoin muiden ajatuksille! Monien nerokkaiden keksintöjen taustalla on avoin ja vastaanottavainen mieli ja kyky toimia yhdessä muiden ihmisten kanssa. Esimerkiksi James Watson ja Francis Crick, jotka saivat 1962 Nobelin palkinnon dna:n molekyylirakenteen selvittämisestä, käyttivät tutkimuksensa perustana monien muiden tutkijoiden työn tuloksia. Pysy kohtuudessa! Nerous on tasapainoilua mielen järkkymisen rajalla. Siksi neron kannattaa pyrkiä vakaaseen tunne-elämään ja välttää päihteitä, jotka voivat järkyttää aivotoiminnan tasapainoa. Henkilökohtaisen elämän kriisi tai stressi voi verottaa aivojen analyysikykyä niin, että ne eivät pysty pitämään ajatusten tulvaa uomissaan ja seurauksena voi olla mielenterveysongelmia.