Katsaus Julkaisuvapaa 15.5.2014 klo 10.00 Talvivaaran alapuolisten vesistöjen tila alkuvuonna 2014 Talvivaaran kaivosyhtiö on johtanut kalkkikäsiteltyjä jätevesiä vesistöihin tammi huhtikuussa 2014 yhteensä n. 2,8 miljoonaa kuutiometriä (m 3 ). Pohjoiseen Oulujoen suuntaan on johdettu yhteensä noin 1,5 miljoonaa m 3 ja etelään Vuoksen vesistön suuntaan yhteensä noin 1,3 miljoonaa m 3. Toistaiseksi Talvivaara on pysynyt vuodelle 2014 määrätyissä haitta-ainekiintiöissään. Talvivaaran kaivosalueella oli huhtikuun 2014 lopussa varastoituna ylimääräisiä vesiä noin 7,5 miljoonaa m 3, mikä sisältää kipsisakka-altailla vielä olevat vedet. Vesistä suurin osa on Kuusilammen louhoksen kolmessa eri rampissa, Kuusilammessa sekä Latosuolla. Kuiva kevät on edesauttanut Kortelammen tyhjentämistä. Kortelammen alueen altaissa oli huhtikuun lopussa n. 1,6 miljoonaa m 3 käsittelyä odottavia vesiä. Vapaata allastilavuutta Kortelammen altaassa on lähes 1,5 miljoonaa m 3. Näin ollen kaikki kipsisakka-altailla vielä olevat ylimääräiset vedet mahtuisivat vuototilanteessa Kortelammen padolle. Vuodenvaihteen vesisateet ja lauha sää sulattivat lunta ja johtivat bioliuotuskierrossa olevan liuosmäärän kasvuun, jonka vuoksi Talvivaara juoksutti näitä vesiä louhokseen ehkäistääkseen varoaltaiden mahdollisen ylivuodon. Louhokseen on johdettu myös kipsisakka-allaslohkojen 5 6 vesiä odottamaan käsittelyä. Edellä mainitut vedet ovat hyvin metallipitoisia, joten niiden kalkkikäsittely on hidasta ja käsittelystä syntyy paljon sakkoja. Kaivosalueelta ulos juoksutettava vesimäärä täytyy ympäristöluvan mukaisesti suhteuttaa Kalliojoen virtaamaan. Lupamääräys on kevään aikana mahdollistanut hieman suurempia juoksutusmääriä kuin talvella. Johdettavan jäteveden koostumusta ja vaikutuksia alapuolisissa vesistöissä on maaliskuun alusta alkaen tarkkailtava uuden tarkkailuohjelman määräämällä tavalla. Linkki ELY-keskusten hyväksymään uuteen tarkkailuohjelmaan on tämän katsauksen lopussa. Kainuun ELY-keskus, Pohjois-Savon ELY-keskus ja Säteilyturvakeskus täydentävät Talvivaaran tekemää tarkkailua tarvittaessa omilla seurannoillaan. Kainuun ELY-keskus jatkaa Talvivaaran toiminnan tehostettua valvontaa valvontakäynneillä vähintään kerran viikossa. Pohjoinen purkureitti, Oulujoen vesistö Pohjoisella purkureitillä Talvivaaran lähimmissä järvissä, Salmisessa ja Kalliojärvessä, tilanne on alkuvuonna saman kaltainen kuin loppuvuonna 2013. Järvet ovat vahvasti kerrostuneita ja ainepitoisuudet kasvavat pohjaa kohti. Näissä järvissä on edelleen eliöstölle haitallisen suurina pitoisuuksina kipsakka-allasvuodosta peräisin olevia metalleja, kuten alumiinia, mangaania, rautaa ja nikkeliä. Näiden aineiden lisäksi uraanin ja sinkin pitoisuudet ovat Salmisessa suuremmat kuin Kalliojärvessä. Natriumin pitoisuus Salmisen näytteissä on laskenut vuosien 2011 2012 tason alapuolelle, mutta on edelleen hyvin korkea. Sulfaattipitoisuudet ovat marraskuun 2012 kipsisakkaallasvuotoa edeltävillä tasoilla. Näissä järvissä myös ph on normaalia alhaisempi alemmissa vesikerroksissa, jotka ovat hapettomia. KAINUUN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUS Kutsunumero 029 502 3500 Kalliokatu 4 www.ely-keskus.fi/kainuu PL 115, 87101 Kajaani
2/6 Kolmisoppi-järven keskimääräinen sulfaattipitoisuus on laskenut kevään 2013 ja syksyn 2013 mittauksista (keskiarvo 580 640 milligrammaa litrassa (mg/l)) tasolle n. 340 mg/l. Sulfaattipitoinen vesi laskeutuu muuta vettä raskaampana järven pohjalle, mikä näkyy pohjan läheisen vesikerroksen korkeampana sulfaattipitoisuutena. Pintaveden sulfaattipitoisuus oli maaliskuun 2014 näytteessä 120 mg/l ja pohjan lähellä 470 mg/l. Kolmisopessa mangaanipitoisuus on alkuvuonna 2014 ollut pinnasta pohjaan välillä 280 1 500 mikrogrammaa litrassa (µg/l) ollen alenemaan päin verrattuna loppuvuoteen 2013 (n. 2 000 4 000 µg/l). Mangaanipitoisuudet ovat kuitenkin olleet korkealla aina marraskuun 2012 kipsisakkaallasvuodosta alkaen. Kolmisopen liukoisen nikkelin pitoisuus on alkuvuonna 2014 vaihdellut kuukausikeskiarvoina välillä 21 28 µg/l ja liukoisen kadmiumin pitoisuus 0,23 0,36 µg/l. Kolmisopesta laskevan Tuhkajoen sulfaattipitoisuudet olivat alkuvuodesta 2014 hiukan alhaisempia (n.230 370 mg/l) kuin loppuvuonna 2013 (tasolla n. 450 470 mg/l). Jormasjärven syvännepisteessä veden natriumpitoisuudet ovat kohonneet pohjan läheisyydessä veden talvisen kerrostumisen seurauksena ja olleet tasolla n. 40 mg/l. Pintavedessä pitoisuudet ovat olleet tasolla 1,5 7,7 mg/l, ollen alhaisimmillaan sitten kesän 2011. Päällysveden sulfaattipitoisuus on vaihdellut tammi huhtikuussa välillä 7,3 51 mg/l alentuen loppuvuodesta 2013. Pohjan lähellä sulfaattipitoisuus on kerrostumisen seurauksena korkeampi ja on alkuvuonna ollut 190 210 mg/l, joka on tässä pisteessä korkein havaittu pitoisuus sulfaatille. Jormasjärven pohjoisosassa sulfaattipitoisuus on ollut maaliskuussa vastaavasti alle 100 mg/l. Mangaanipitoisuus on ollut syvännepisteen pohjan läheisessä näytteessä tasolla 860 1 500 µg/l ja päällysvedessä 55 60 µg/l. Veden liukoinen nikkelipitoisuus Jormasjärven syvännepisteessä on alkuvuonna 2014 ollut eri syvyyksien keskiarvoina laskettuna 10 11 µg/l. Liukoisen kadmiumin pitoisuus on vaihdellut alkuvuonna 2014 eri eri syvyyksien keskiarvona välillä 0,097 0,155 µg/l. Kainuun ELY-keskus otti huhtikuun alussa näytteitä eri puolilta Jormasjärveä, lähinnä rantaalueilta. Tulosten mukaan sulfaattipitoisuus vaihteli päällysvesinäytteissä välillä 22 73 mg/l. Tulokset vastaavat Talvivaaran velvoitetarkkailussa saatuja tuloksia. Liukoisen kadmiumin keskiarvopitoisuus oli 0,11 µg/l, liukoisen nikkelin keskiarvopitoisuus 12 µg/l ja mangaanipitoisuus 152 µg/l. Havaintopisteet olivat matalia, ja näytteet on otettu noin kahden metrin syvyydestä. Poikkeuksena on yksi piste, jossa vettä oli enemmän ja näytteet otettiin yhden ja 11 metrin syvyydestä. Mangaanipitoisuuden keskiarvo ilman 11 metrin tulosta on 98 µg/l. Valtioneuvoston vesienhoidon järjestämisestä antaman asetuksen (1040/2006) 12 :n mukaan pintaveden ekologinen tila luokitellaan erinomaiseksi, hyväksi, tyydyttäväksi, välttäväksi tai huonoksi vertaamalla veden tilaa vertailuoloihin ja käyttäen asetuksen liitteessä 1 esitettyjä määritelmiä. Luokittelu tehdään biologisten tekijöiden avulla ottaen huomioon niitä tukevat hydrologis-morfologiset ja fysikaalis-kemialliset tekijät. Jormasjärvestä on kerätty runsaasti biologista seuranta-aineistoa (kasviplankton, päällyslevät, pohjaeläimet litoraali/syvänne ja kalat). Kerätty aineisto ilmentää pääsääntöisesti jopa erinomaista tilaa. Veden laadulliset muutokset sen sijaan osoittavat selviä ihmistoiminnasta aiheutuvia muutoksia. Tämän vuoksi Jormasjärven fysikaalis-kemiallista tilaa voidaan pitää enintään tyydyttävänä. Ekologisen tilan kokonaisarviossa painotetaan kuitenkin biologisia laatutekijöitä.
3/6 Tämän perusteella Jormasjärven voidaan arvioida olevan hyvässä ekologisessa tilassa. Jormasjärveä on perusteltua pitää joka tapauksessa riskivesistönä, jossa ekologisen tilan heikkeneminen hyvää huonommaksi on mahdollista. Pintaveden kemiallinen tila luokitellaan hyväksi, jollei vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1022/2006, muutos 868/2010) tarkoitetun, yhteisön tasolla vahvistetun vaarallisen tai haitallisen aineen laatunormi ole ylittynyt. Jormasjärven kemiallinen tila luokitellaan hyvää huonommaksi, koska keskimääräinen kadmiumpitoisuus (0,11 µg/l v. 2011 2013) ylittää niukasti laatunormin (0,1 µg/l). Jormasjärvestä vedet virtaavat Jormasjokea pitkin Nuasjärveen. Nuasjärven syvännepisteen pohjan läheisen näytteen sulfaattipitoisuus oli maaliskuussa 65 mg/l ja päällysveden 2,6 mg/l. Liukoinen nikkelipitoisuus on tammikuussa ollut pinnasta pohjaan välillä 0,9 6,7 µg/l, liukoinen kadmiumpitoisuus 0,01 0,05 µg/l ja liukoinen lyijypitoisuus 0,1 0,05 µg/l. Eteläinen purkureitti, Vuoksen vesistö Eteläisellä purkureitillä käsitellyt jätevedet johdetaan Lumijokea pitkin Kivijärveen. Siitä vedet etenevät edelleen Laakajärven kautta alemmalle Nurmijoen reitille, jossa vesistöt ovat melko pieniä ja laimenemisolosuhteet heikommat kuin pohjoisella purkureitillä. Veden laatu muuttuu reitin alaosissa viiveellä, ja Talvivaaran vaikutukset lievenevät selvästi vesitilavuuden kasvaessa alajuoksulle päin mentäessä. Eteläisen purkureitin ensimmäisen järven, Kivijärven, alusvedessä useat ainepitoisuudet ovat edelleen suuria ja eliöstölle haitallisella tasolla. Näillä perusteilla vesienhoitolain mukaisessa luokittelussa Kivijärven ekologinen ja kemiallinen tila on luokiteltu huonoksi. Veden kemiallinen tilaluokitus perustuu laatunormit ylittäviin nikkeli- ja kadmiumpitoisuuksiin. Kivijärvellä on tarkkailtu alkuvuonna 2014 kolmea pistettä (Kivijärvi 2, järven luoteispäässä, Kivijärvi 7, lähellä Kivijokea ja Kivijärvi 10, Ahonsaaren itäpuolella). Havaintopisteen Kivijärvi 7 (lähinnä Kivijokea) sulfaattipitoisuus on huhtikuun alun näytteessä laskenut tasolle 470 1 700 mg/l helmikuun 2014 tasosta 790 5 100 mg/l, mutta on edelleen marraskuun 2012 kipsisakkaallasvuotoa edeltänyttä tasoa korkeampi. Liukoinen nikkelipitoisuus tässä pisteessä on keskiarvona laskettuna lähes puolittunut vuodesta 2013, mutta on edelleen erittäin korkea. Huhtikuun alun näytteessä liukoisen nikkelin pitoisuus oli päällysvedessä 10 µg/l ja pohjan lähellä 720 µg/l. Pisteessä Kivijärvi 10 (Ahosaaren itäpuolella oleva syvännepiste) on maaliskuun mittauksissa sulfaattipitoisuus edelleen korkea (pinnasta pohjaan mitattuna 580 5 400 mg/l), mutta liukoinen nikkelipitoisuus oli laskenut tasolle 5,9 22 µg/l. Liukoisen kadmiumin pitoisuudet ovat Kivijärven pisteissä olleet maalis huhtikuussa 2014 <0,03 0,1µg/l näytesyvyydestä riippuen. Kivijärven vedessä mangaani- ja rautapitoisuudet olivat kohonneet jo ennen kipsisakka-allasvuotoa (marraskuu 2012), joka lisäsi näiden aineiden pitoisuuksia entisestään. Kivijärven havaintopisteissä on edelleen korkeita mangaani- ja rautapitoisuuksia etenkin pohjan läheisissä vesikerroksissa. Pisteessä Kivijärvi 7 raudan ja mangaanin pitoisuudet päällysvedessä ovat hieman laskeneet korkeimmista mitatuista pitoisuuksista.
4/6 Kivijärvestä laskevassa Kivijoessa vedenlaatu on alkuvuodesta 2014 ollut parempi kuin loppuvuonna 2013. Kivijoesta Laakajärveen tulevan veden laatu heikkeni selvästi viime kesänä ja oli heikoimmillaan loppukesällä sekä syksyllä, mutta on sen jälkeen selvästi parantunut. Kivijoen sulfaattipitoisuus on alkuvuonna ollut 28 120 mg/l ja mangaanipitoisuus 380 720 µg/l. Kivijoen liukoisen nikkelin pitoisuus oli 2,2 4,8 µg/l ja liukoinen kadmium <0,03 0,04 µg/l. Natriumin pitoisuus on laskenut huhtikuun alussa tasolle 6,9 mg/l. Laakajärvessä vedenlaatu yleisesti ottaen paranee pohjoisesta etelään siirryttäessä ja heikkenee siirryttäessä päällysvedestä syvempiin vesikerroksiin. Kevättalvella Laakajärven päällysvedessä alueelliset erot olivat kuitenkin varsin pienet. Esimerkiksi sulfaattipitoisuus oli järven pohjoisosassa 9 10 mg/l, järven keskiosassa 4,5 mg/l ja eteläosassa 2,3 mg/l. Vastaavasti Kainuun ELYkeskuksen huhtikuun alussa ottamissa Laakajärven näytteissä sulfaatti vaihteli välillä 2 18 mg/l ollen alhaisin järven eteläpäässä. Eteläosasta mitattu pintaveden sulfaattipitoisuus vastaa Laakajärven luontaista tasoa. Laakajärven päällysveden laatu on tänä keväänä ollut parempi kuin aiemmin Talvivaaran toiminnan aikana tehdyissä mittauksissa. Sen sijaan Laakajärven pohjoispään syvänteessä vedenlaatu oli vesipatsaan puolivälissä ja pohjan lähellä heikompi kuin koskaan aiemmin on todettu. Vedenlaadun heikkeneminen näkyi mm. sulfaatti-, mangaani- ja nikkelipitoisuuksissa. Esimerkiksi alusveden sulfaattipitoisuus oli 620 mg/l, kun edellinen maksimi oli 500 mg/l kevättalvelta 2012. Huhtikuun alun näytteet edustavat talvikerrostuneisuuden loppuaikaa eli tilannetta ennen järven kevättäyskiertoa. Laakajärven keskiosan syvemmissä vesikerroksissa sulfaattipitoisuus (noin 200 mg/l) oli yli kaksinkertainen vuodentakaiseen verrattuna, mutta samaa luokkaa kuin kevättalvella 2012. Nikkeli- ja mangaanipitoisuuksissakin näkyi nousua, mutta pitoisuudet olivat alle puolet pohjoispään syvänteen tasosta. Laakajärven eteläpäässä Talvivaaran kuormitus näkyi vain alusveden suolaantumisena. Pohjanläheinen sulfaattipitoisuus oli samaa luokkaa kuin talvella 2012 (noin 60 mg/l) ja noin puolet korkeampi kuin vuosi sitten. Laakajärven kemiallinen tila luokitellaan hyväksi. Järven keskimääräinen kadmiumpitoisuus on ollut 0,03 µg/l (v. 2011 2013), mikä on vähemmän kuin laatunormi (0,1 µg/l). Nikkelipitoisuus on ollut samalla tarkastelujaksolla keskimäärin 4,8 µg/l, mikä on selvästi pienempi kuin laatunormi (21 µg/l). Metallikuormitus näkyy kuitenkin Laakajärven pohjoispään syvemmissä vesikerroksissa selvästi. Liukoisen nikkelin pitoisuus oli korkeimmillaan 28 µg/l ja liukoisen kadmiumin pitoisuus 0,12 µg/l. Laakajärvestä on kerätty kattavasti biologista seuranta-aineistoa (kasviplankton, syvänteen pohjaeläimet ja kalat), ja aineisto ilmentää erinomaista tai hyvää tilaa. Fysikaalis-kemiallisten tekijöiden ilmentämää tilaa voidaan pitää kuitenkin enintään tyydyttävänä veden laatutekijöiden suurista muutoksista johtuen. Vaikka biologisten ja fysikaalis-kemiallisten laatutekijöiden kokonaisarviossa Laakajärven arvioidaan olevan vielä hyvässä ekologisessa tilassa, niin myös Laakajärveä on perusteltua pitää riskivesistönä, jossa ekologisen tila heikkeneminen hyvää huonommaksi on mahdollista. Laakajärven eteläpuoleisissa vesistöissä ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Esimerkiksi Kiltuanjärven päällysveden sulfaattipitoisuus on kolmena peräkkäisenä talvena (2012 2014) ollut maalis huhtikuussa 14 16 mg/l. Avovesikaudella pitoisuudet ovat olleet vähän korkeammat
5/6 Alusveden sulfaattipitoisuuden huippu mitattiin maaliskuussa 2012 (52 mg/l). Nyt se on puolet pienempi. Kaikki metallipitoisuudet olivat luonnontilaista tasoa, myös mangaani. Kiltuanjärven alapuolisella Nurmijoen reitillä sulfaattipitoisuus oli 14 19 mg/l eli samaa luokkaa kuin Kiltuanjärven päällysvedessä. Pitoisuustaso on alhaisempi kuin kahtena edellisenä talvena, mutta viime kesään ja syksyyn verrattuna se on lievästi kohonnut. Myös Syvärillä Talvivaaran kuormitus on edelleen havaittavissa. Syvärin pohjoisosan päällysvedessä sulfaattipitoisuus (14 mg/l) on laskenut kahteen edelliseen talveen verrattuna, mutta viime kesään verrattuna kohonnut. Alusveden sulfaattipitoisuudessa (7,8 mg/l) on ollut talvesta 2012 alkaen paranevaa suuntausta. Yleisesti ottaen Talvivaaran kuormitus näkyy kaivosalueen eteläpuolisessa vesistössä edelleen luonnontilaa korkeampana suolaisuutena Syvärille saakka. Vesieliöstön tilaan ei ole nyt mitatuilla pitoisuuksilla odotettavissa vaikutuksia ainakaan Laakajärven alapuolella. Metallipitoisuuksien ei havaittu haitallisesti kohonneen muualla kuin Laakajärven pohjoisosan syvemmissä vesikerroksissa. Vesistöjen tilan kehitys Talvivaaran alapuolisten vesien tilan voidaan katsoa pysyneen kevättalven 2014 aikana pääosin ennallaan. Aikaisempaa korkeampia alusveden sulfaattipitoisuuksia on kuitenkin havaittu Laakajärven pohjois- ja keskiosassa sekä Jormasjärvellä. Vesistöjen kerrostuminen purkautuu kevätkierrossa. On todennäköistä, että aiemmin kerrostuneet vesistöt pysyvät edelleen kerrostuneina. Laakajärven pohjoisosan sulfaattipitoisuus on ollut lopputalvesta korkeahko, kuten myös Kolmisopessa, joten näiden järvien kevätkierrot saattavat poiketa normaalista. Liukoisen nikkelin ja kadmiumin pitoisuudet ovat laskeneet. Talvivaaran lähivesistöjen tilan kehitykseen vaikuttaa edelleen oleellisesti juoksutettavien vesien kalkkikäsittely ja sen onnistuminen. Kalkkikäsittelyllä saadaan poistettua suurin osa metalleista, mutta etenkin mangaanin saostamisen vaatima korkea ph (veden emäksisyys) tuo haasteita. Käsittelyssä syntyvä sakka on myös saatava laskeutettua ennen veden laskemista ympäristöön. Kalkkikäsittelyllä ei saada sulfaattia kokonaan poistettua osin siitä syystä, että sulfaatti on sitoutuneena vedessä olevan natriumin kanssa. Talvivaaran kaivoksen päästökiintiöt mm. sulfaatille ovat tänä vuonna pienemmät kuin vuonna 2013 ja pienenevät edelleen vuonna 2015. Ylimääräisten vesien varastoiminen kaivosalueella aiheuttaa päästöriskin. Talvivaara on pystynyt alentamaan Kortelammen altaan vedenpintaa ja vähentämään vettä kipsisakka-allaslohkoilta 5 6 siten, että mahdollisessa vuototilanteessa kipsisakka-altaiden vedet mahtuisivat varoaltaaseen. Lohkoilla 5 6 voidaan katsoa edelleen olevan jonkin verran ylimääräisiä vesiä. Ylimääräisten vesien syntymiseen alueella vaikuttaa myös sadanta sekä bioliuotuksen ja metallitehtaan haihdutuskyky. Bioliuotuksen varoaltaiden tyhjää tilaa on kevättalven aikana saatu kasvattettua. Liitteet: Kuvaajat eri ainepitoisuuksista sekä havaintopisteet kartalla. Linkit: Talvivaaran päivitetty tarkkailuohjelma (ympäristö.fi)
6/6 Lisätietoja: Kainuun ELY-keskus, ylitarkastaja Kimmo Virtanen, p. 029 502 3899, ylitarkastaja Raija Urpelainen, p. 029 502 3898. Pohjois-Savon ELY-keskus, limnologi Taina Hammar, p. 029 502 6782, hydrobiologi Veli-Matti Vallinkoski, p. 029 502 6854.
TALVIVAARAN ALAPUOLISTEN JÄRVIEN SULFAATIN JA NATRIUMIN PITOISUUDET PÄÄLLYS- ja ALUSVESISSÄ AJALLA TAMMIKUU 2013 MAALIS/HUHTIKUU 2014 Kuva 1. Kolmisoppi-järven, Jormasjärven ja Nuasjärven päällysveden (1 metrin pinnasta) ja alusveden (1 metri pohjasta) sulfaatti- ja natriumpitoisuudet (milligrammaa litrassa, mg/l). Nuasjärvestä on vain alusveden arvot. Pitoisuudet on laskettu vuoden tarkkailutulosten keskiarvona 16 kk:n ajalta (Kolmisoppi- ja Jormasjärvestä on 14 tulosta/järvi ja Nuasjärvestä yhteensä kahdeksan tulosta). Kolmisoppi-järven keskimääräinen mitattu sulfaattipitoisuus alusvedessä on 591 mg/l ja päällysvedessä 240 mg/l. Kuva 2. Kivijärven, Laakajärven pohjoisosan (näytepiste Laa13) ja eteläosan (Laa081) sekä Kiltuanjärven päällysveden (1 metrin pinnasta) ja alusveden (1 metri pohjasta) sulfaatti- ja natriumpitoisuudet (mg/l). Pitoisuudet on laskettu tulosten keskiarvona 16 kk:n ajalta. Pisteissä Laa081 ja Kiltuanjärvi tulokset ovat vuoden ajalta (huhtikuu 2013 maaliskuu 2014). Kivijärven keskimääräinen sulfaattipitoisuus alusvedessä on 2 525 mg/l ja päällysvedessä 538 mg/l.
TALVIVAARAN ALAPUOLISTEN JÄRVIEN SULFAATIN JA NATRIUMIN PITOISUUSVAIHTELUT PÄÄLLYS- ja ALUSVESINÄYTTEISSÄ KEVÄT/SYKSY 2011 HUHTIKUU 2014 Kuva 1. Kolmisoppi-järven päällysveden (1 metri pinnasta) ja alusveden (1 metri pohjasta) sulfaatti- ja natriumpitoisuudet keväältä 2011 toukokuulle 2014. Sulfaatin maksimipitoisuus on 1 100 mikrogrammaa litrassa (mg/l) (huhtikuu 2013). Viimeisin mittaustulos on 1.4.2014. Kuva 2. Jormasjärven päällysveden (1 metri pinnasta) ja alusveden (1 metri pohjasta) sulfaatti- ja natriumpitoisuudet kesältä 2011 huhtikuulle 2014. Sulfaatin maksimipitoisuus on 210 mg/l (pohja, tammikuu 2014). Viimeisin mittaustulos on 1.4.2014.
TALVIVAARAN ALAPUOLISTEN JÄRVIEN SULFAATIN JA NATRIUMIN PITOISUUSVAIHTELUT PÄÄLLYS- ja ALUSVESINÄYTTEISSÄ KEVÄT/SYKSY 2011 HUHTIKUU 2014 Kuva 3. Kivijärven päällysveden (1 metri pinnasta) ja alusveden (1 metri pohjasta) sulfaatti- ja natriumpitoisuudet syksyltä 2011 maaliskuulle 2014. Sulfaatin maksimipitoisuus on 3 000 mg/l (lokakuu 2011). Viimeisin tulos on 10.3.2014. Kuva 4. Laakajärven pohjoisosan syvännepisteen Laa13 päällysveden (1 metri pinnasta) ja alusveden (1 metri pohjasta) sulfaatti- ja natriumpitoisuudet syksyltä 2011 maaliskuulle 2014. Sulfaatin maksimipitoisuus on 620 mg/l (maaliskuu 2014). Viimeisin tulos on 25.3.2014.
TALVIVAARAN ALAPUOLISTEN JÄRVIEN SULFAATIN JA NATRIUMIN PITOISUUSVAIHTELUT PÄÄLLYS- ja ALUSVESINÄYTTEISSÄ KEVÄT/SYKSY 2011 HUHTIKUU 2014 Kuva 5. Laakajärven eteläpuolen pisteen 081 päällysveden (1 metri pinnasta) ja alusveden (1 metri pohjasta) sulfaatti- ja natriumpitoisuudet keväältä 2012 maaliskuulle 2014. Sulfaatin maksimipitoisuus on 220 mg/l (maaliskuu 2014). Viimeisin tulos on 25.3.2014. Kuva 5. Kiltuanjärven päällysveden (1 metri pinnasta) ja alusveden (1 metri pohjasta) sulfaatti- ja natriumpitoisuudet syksyltä 2011 maaliskuulle 2014. Sulfaatin maksimipitoisuus on 52 mg/l (maaliskuu 2012). Viimeisin tulos on 25.3.2014.
Talvivaaran kaivoksen alapuoliset vesistöt Oulujoen vesistö Nuasjärvi Jormasjärvi Jormasjoki Kolmisoppi Kalliojärvi Lumijoki Ç Tuhkajoki Kalliojoki Salminen Kivijoki Kivijärvi Kiltuanjärvi Vuoksen vesistö Laakajärvi Nurmijoki Syväri ± Mittakaava 1:500 000