KUVAUS 128073 0 (13) 4.9.2012 MMM/MEO/KP AJANKOHTAISKATSAUS METSÄENERGIASTA METSÄNEUVOSTON KOKOUS 4.9.2012 1. Metsähakkeen käytölle asetetut tavoitteet Suomessa 1 1.1. Tavoitteena metsähakkeen käytön kaksinkertaistaminen nykyisestä vuoteen 2020 mennessä 1 1.2. Metsähakkeen käyttö Suomessa kasvanut koko 2000-luvun 2 2. Metsähakkeen energiakäytön tuet Suomessa 3 2.1. Metsäenergian tukijärjestelmät uudistettu 3 2.2. Pienpuun energiatuen valmistelu- ja käsittelytilanne 5 2.3. Kemeran energiapuun korjuun ja haketuksen määrärahat viime vuosina 6 2.4. Eri energiatukien vaikutusta puumarkkinoihin seurataan 8 3. Energiapuun hintatilastointi 8 4. Energiapuun mittaus 9 5. Energiapuu metsätuholainsäädännössä 11 6. Biomassan kestävyyskriteerit 11 7. Muuta ajankohtaista 12 7.1. Uusiutuvan energian riskikartoitus 12 7.2. Metla ja VTT käynnistäneet uuden tutkimus- ja kehitysohjelman ForestEnergy 2020 12
1. Metsähakkeen käytölle asetetut tavoitteet Suomessa 1.1. Tavoitteena metsähakkeen käytön kaksinkertaistaminen nykyisestä vuoteen 2020 mennessä Euroopan unionin velvoitteiden mukaisesti Suomen tulee nostaa uusiutuvien energialähteiden osuus energian loppukäytöstä 38 %:iin vuoteen 2020 mennessä (direktiivi 2009/28/EY). Kansallisesti tavoitteita ja keinoja, joilla velvoitteeseen päästään on linjattu vuonna 2008 pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa sekä keväällä 2010 nk. uusiutuvan energian velvoitepaketissa. Suomessa tärkein uusiutuvan energian lähde on puu. Puuperäisiä polttoaineita käytettiin vuonna 2011 yhteensä 86 TWh, mikä vastaa yli viidennestä energian kokonaiskulutuksesta. Puupolttoaineet ovatkin Suomessa toiseksi merkittävin energialähde öljytuotteiden jälkeen 1. Suurin osa puuperäisistä polttoaineista saadaan metsäteollisuuden puunkäytön sivuvirroista eli metsäteollisuuden jäteliemistä, kuoresta ja purusta. Muita puuperäisen energian lähteitä ovat mm. metsähake, puupelletit/briketit, kierrätyspuu eli rakennusten purkupuu ja muu käytöstä poistettu puu sekä perinteinen polttopuu. Uusiutuvan energian velvoitepaketissa suurimmat kasvutavoitteet on asetettu metsähakkeelle. Myös puupellettien käytön odotetaan kasvavan. Pientaloissa (mm. omakotitalot, maatilat ja vapaa-ajan asunnot) käytetään lämmitykseen vuosittain lähes 7 miljoonaa kuutiometriä puuta, josta noin 6 miljoonaa kuutiota on metsästä tulevaa runko- ja jätepuuta. Tämän puumäärän odotetaan pysyvän myös tulevaisuudessa samassa suuruusluokassa. Uusiutuvan energian velvoitepaketissa metsähakkeen osuudeksi uusiutuvien energialähteiden käytön lisäyksestä arvioidaan noin puolet. Metsähakkeen käyttötavoitteeksi on asetettu 25 TWh sähkön ja lämmön tuotannossa vuonna 2020. Hakekuutiometreinä tämä vastaa noin 13,5 milj. kuutiometriä vuodessa. Tämä merkitsee metsähakkeen käytön lähes kaksinkertaistamista nykytasosta. 6 % 16 % Metsähake Tuulivoima 48 % Lämpöpumput 15 % Liikenteen biopolttoaineet Muut 15 % Metsähakkeen osuudeksi uusiutuvan energian lisäyksestä primäärienergiana vuodesta 2005 vuoteen 2020 on arvioitu 48%. Lähde: TEM 1 alkuvuoden 2012 tilastotietojen pohjalta puupolttoaineet ohittivat öljyn suurimpana energianlähteenä. Tammi- maaliskuussa 2012 öljyn osuus Suomessa kulutetusta energiasta laski 4 prosenttia. Puupolttoaineiden käyttö kasvoi prosentin ja ne olivat 23% osuudellaan suurin energialähde. 1
Sähkön- ja lämmöntuotannon lisäksi metsähaketta tullaan käyttämään jatkossa myös liikenteen biopolttoaineiden ja muiden bionesteiden (pyrolyysiöljy) tuotannossa. Ensimmäisten metsähaketta ja metsäteollisuuden sivutuotteita käyttävien bioöljyä eli pyrolyysiöljyä valmistavien laitosten perustamisesta on jo tehty päätökset. Bioöljyllä voidaan korvata fossiilisia polttoöljyjä. Lisäksi Suomeen on suunnitteilla biodiesellaitoksia. Metsähakkeen kysyntä biodiesellaitoksissa riippuu siitä, montako laitosta perustetaan, sillä yksittäisessä laitoksessa metsähakkeen vuotuisen kysynnän arvioidaan olevan 1,3 1,5 milj.m3. Metsähakkeen riittävyyttä sähkön, lämmön ja biopolttonesteiden tuotantoon arvioidaan parhaillaan työ- ja elinkeinoministeriön käynnistämässä selvityksessä, jossa päivitetään keväällä 2010 uusiutuvan energian velvoitepakettia varten tehty arvio. Vuoden 2012 loppuun mennessä päivitetään myös kokonaisuutena vuonna 2008 laadittu kansallinen ilmasto- ja energiastrategia. Ilmasto- ja energiastrategian päivityksessä linjattavia asioita ovat mm. EU:n energia- ja ilmastopolitiikka vuoden 2020 jälkeen, energiatehokkuus, varautuminen päästöjen lisävähennykseen, uusiutuvan energian edistämiseen edellyttämät lisätoimet, turpeen käyttö, tuontienergiaan liittyvät kysymykset. Osana strategiaa laaditaan myös ohjelma öljyriippuvuuden vähentämiseksi. 1.2. Metsähakkeen käyttö Suomessa kasvanut koko 2000-luvun Metsähakkeen käyttö Suomessa on kasvanut tasaisesti koko 2000-luvun. Metsähakkeen käytön keskimääräinen kasvu on ollut 2000-luvulla yli 20 prosenttia. Verrattaessa esimerkiksi vuoden 2000 ja 2011 käyttömääriä, voidaan todeta metsähakkeen käytön kahdeksankertaistuneen. Vuonna 2011 metsähaketta poltettiin 7,5 miljoonaa kuutiometriä (15 TWh). Tästä valtaosa, 6,8 miljoonaa kuutiometriä, kului lämpö- ja voimalaitoksissa. Metsähakkeen käyttöä eri kokoluokkien lämpö- ja voimalaitoksissa tarkasteltaessa voidaan todeta, että neljä viidesosaa metsähakkeesta käytetään suuren kokoluokan eli yli 20 MW:n laitoksissa. Tällaisia yli 20 MW:n, metsähaketta käyttäviä laitoksia on Suomessa 82. Kaikkiaan metsähaketta käyttäviä laitoksia on yhteensä noin 800. Lämpö- ja voimalaitosten lisäksi metsähaketta käytetään lämmitykseen myös pientaloissa, lähinnä maatiloilla. Metsähakkeen käyttö eri kokoluokan lämpö- ja voimalaitoksissa (suuret yli 20 MW:n, laitokset, keskisuuret 5-20 MW:n laitokset ja pienet 1-5 MW:n laitokset sekä lämpöyrittäjät.,lähde: VTT 2
Metsähakkeen eri jakeita tarkasteltaessa metsähakkeen merkittävin raaka-aine on viime vuosina ollut pienpuu (karsittu ranka, kokopuu, kuitupuu). Vuonna 2011 pienpuuhakkeen käyttö lämpö- ja voimalaitoksissa nousi 3,1 milj. kuutiometriin ja oli 46 % lämpö- ja voimalaitosten käyttämästä metsähakkeesta. Hakkuutähteiden osuus oli kolmannes eli 2,2 milj.m 3. Kantomurskaa käytettiin 1,0 milj.m 3 ja järeää runkopuuta 0,5 milj.m 3. Tarkempaa tietoa metsähakkeen sekä yleisemminkin puupolttoaineiden käytöstä energiantuotannossa vuonna 2011 löytyy Metlan metsätilastotiedotteesta "Puun energiakäyttö 2011" http://www.metla.fi/tiedotteet/metsatilastotiedotteet/2012/puupolttoaine2011.htm Metsähakkeen kokonaiskäyttö vuosina 2000 2011. Luvut kattavat metsähakkeen kulutuksen lämpö- ja voimalaitoksissa sekä pientaloissa. Sinisellä on merkitty Kansallinen metsäohjelma 2015:n tavoite. Lähde: Metla. 2. Metsähakkeen energiakäytön tuet Suomessa 2.1. Metsäenergian tukijärjestelmät uudistettu EU:n asettaman uusiutuvan energian velvoitteen saavuttaminen Suomessa on edellyttänyt uusiutuvan energian ohjauskeinojen uudelleen tarkastelua ja päivittämistä. Erityisesti taloudellisia ohjauskeinoja on uudistettu. Metsäenergian käytön kannattavuuteen vaikuttavat mm. erilaiset tuotantotuet, kilpailevien polttoaineiden eli turpeen ja fossiilisten polttoaineiden verotus sekä EU:n laajuinen päästökauppajärjestelmä. Suomessa on viime vuosina uudistettu metsähakkeen tuotantotukia sekä kilpailevien polttoaineiden verotusta pohjautuen mm. vuonna 2010 hyväksytyn uusiutuvan energian velvoitepaketin linjauksiin. Metsähakkeen käyttöä koskevien tukijärjestelmien uudistusten valmistelu aloitettiin alkuvuodesta 2010 TEM:n ja MMM:n yhteisrahoitteisella konsulttiselvityksellä. Selvityksessä käytiin läpi sekä metsähakkeen tarjonta- että käyttömahdollisuudet olemassa olevissa sähkön- ja lämmöntuotannon laitoksissa. Metsähakkeen käytön lisäämisessä todettiin olevan keskeistä metsähakkeen kilpailukyky sähkön- ja lämmöntuotannossa kilpaileviin polttoaineisiin nähden. Monipolttoainekattiloissa vaihtoehtoinen polttoaine on turve, johon verrattuna metsähakkeen käytön tulee olla kannattavaa. Päästöoikeuden hinnan kasvaessa turpeen käytön kustannukset nousevat ja vastaavasti metsähakkeella tuotetun sähkön tukitarve pienenee. 3
Metsäenergian tukijärjestelmien osalta uudistuksessa päädyttiin esittämään kolmiportaista tukijärjestelmää: metsähakkeella tuotetun sähkön muuttuva tuotantotuki, jota maksetaan sekä uusille että vanhoille sähköntuotantolaitoksille, TEM pienten metsähaketta tai metsäteollisuuden sivuvirtoja käyttävien sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosten syöttötariffi, jota maksetaan vain uusille laitoksille, TEM metsäpään tuki nuorista metsistä tai ensiharvennuksilta peräisin olevan pienpuuhakkeen kannattavuuden turvaamiseksi eli pienpuun energiatuki, MMM Lisäksi metsähakkeen käyttöä edistetään myös investointituilla. Energiatukea voi hakea metsähaketta käyttävien uusien laitosten investointeihin (TEM) ja maaseutuohjelman nojalla myönnetään investointitukia hakkeen käyttöön maatiloilla ja pientaloissa (MMM). Pääasiallinen tukijärjestelmä metsähakkeen käytön edistämiseksi on metsähakkeesta tuotetulle sähkölle maksettava muuttuva tuotantotuki. Tuella varmistetaan hakkeen yleinen kilpailukyky turpeeseen nähden. Tuella korvattiin keväällä 2011 aikaisempi vuoden 2010 loppuun voimassa ollut verotuki, jota maksettiin metsähakkeesta tuotetulle sähkölle 6,9 /MWh. Muuttuvassa sähköntuotantotuessa olennainen ero aiempaan tukijärjestelmään on, että uusi tukijärjestelmä on sidottu päästöoikeuden hintaan. Tällä halutaan vakioida päästöoikeuden hintavaihteluiden vaikutus. Siten varmistetaan metsähakkeen kilpailukyky turpeeseen nähden päästöoikeuden kulloisestakin hinnasta riippumatta. Tukijärjestelmän piiriin on hakeutunut noin 50 metsähaketta polttavaa voimalaitosta. Muuttuvan sähköntuotantotuen suuruus on määritelty siten, että sähkön ja kaukolämmön yhteistuotannossa puustamaksukyky metsähakkeesta on 21 euroa megawattituntia kohden. Tällöin alle 10 euron päästöoikeuden hinnalla metsähakkeen tuotantotuki sähköntuottajalle on 18 euroa/mwh. Päästöoikeuden hinnan noustessa tätä korkeammalle tuki pienenee tasaisesti. Tuki laskee nollaan, kun päästöoikeuden hinta on 23 euroa/mwh. Muuttuvan sähköntuotantotuen mitoituksessa otettiin huomioon myös turpeen käytölle lämmöntuotannossa vuoden 2011 alussa käyttöönotettu vero 1,9 euroa/mwh. EU:n komissio on hyväksynyt tuen yhteismarkkinoille soveltuvaksi ehdolla, että jos turpeen veroa korotetaan, Suomi muuttaa muuttuvan sähköntuotantotuen tasoa. Koska turpeen vero nousee vuoden 2013 alussa ja vuoden 2015 alussa 2, valmistellaan muuttuvaan sähköntuotantotukijärjestelmään parhaillaan muutosta. Kuten alkuperäinen tukijärjestelmäkin, myös järjestelmän muutokset tulee hyväksyttää eli notifioida EU:n komissiossa. Muuttuvan sähköntuotantotuen laskentakaavaa 3 on tarkoitus muuttaa siten, että turpeen veron kiristyminen pienentää automaattisesti metsähakkeen sähköntuotantotukea samassa suhteessa. Tuen enimmäistaso olisi noin 13 euroa megawattituntia kohden 2013-2014 sekä noin 11 euroa megawattituntia kohden vuonna 2015. Muuttuvaa sähköntuotantotukea maksettiin vuoden 2012 ensimmäiseltä tariffijaksolta (tammi-maaliskuu) metsähakevoimalaitoksille 9,8 miljoonaa euroa. Syöttötariffijärjestelmään tähän saakka hyväksyttyjen voimalaitosten vuosituotannon perusteella arvioituna tämän vuoden neljältä tariffijaksolta tukea maksettaneen 55 miljoonaa euroa metsähakevoimalaitoksille. Tuotantotuki kohdistuu vuonna 2012 arviolta noin 10,5 TWh:n hakkeen käyttöön. Hakkeen käytön voidaan katsoa korvaa- 2 Turpeen vero nousee vuoden 2013 alusta nykyisestä 1,9 eurosta 4,9 euroon megawattitunnilta ja vuoden 2015 alusta 5,9 euroon megawattitunnilta. 3 Muuttuva sähköntuotantotuki määräytyisi seuraavan kaavan avulla, jossa t on turpeeen vero ja Pe pääsöikeuden kolmen kuukauden keskiarvohinta: 35,65-1,824 x t - 1,358 x Pe. 4
vaan lähes kokonaan turpeen käyttöä. Tällöin metsähakkeen käytöllä voidaan katsoa vähennetyn päästöjä 4 Mt CO 2. Muuttuvaa sähköntuotantotukea saa kaikille hakejakeille (latvusmassa, kannot, kokopuu, rankapuu). Pienpuuhakkeen tuotantokustannukset ovat suuremmat kuin muiden hakejakeiden johtuen mm. korjuun työvoimavaltaisuudesta ja pienestä kertymästä hehtaaria kohden. Täten on katsottu perustelluksi, että nuoren metsän hoitokohteilta korjattaville hake-erille on maksettu erillistä tukea kestävän metsätalouden rahoituslain nojalla. Vuodesta 1993 lähtien on maksettu energiapuun korjuutukea sekä vuodesta 1997 lähtien energiapuun haketustukea. Korjuu- ja haketustukia on voinut saada vain yksityismailta peräisin olevalle energiapuulle, joka on lähtöisin nuoren metsänhoitokohteen määrittelyt täyttävältä kohteelta. Uusiutuvan energian tukijärjestelmiä vuonna 2010 uudistettaessa kemeran nojalla maksettavat energiapuun korjuu- ja haketustuet haluttiin irrottaa selkeämmin erillisiksi tuiksi irralleen metsänhoidollisista tuista sekä nuoren metsän hoitokohteiden kohdemäärittelystä. Kestävän metsätalouden rahoituslain nojalla maksettavat energiapuun korjuun ja haketuksen tuet esitettiin siten korvattavaksi uudella tukijärjestelmällä eli pienpuun energiatuella (PETU). Pienpuun energiatukijärjestelmän hyväksyminen komissiossa on kuitenkin edelleen kesken. (ks. 2.2. Pienpuun energiatuen valmistelutilanne). Yhtenä uutena uusiutuvan energian tuotantotukimuotona otettiin keväällä 2011 käyttöön myös syöttötariffijärjestelmä uusille pienille sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksille, jotka käyttävät polttoaineena metsähaketta tai metsäteollisuuden sivuvirtoja. Tuen tarkoituksena on saada aikaan investointeja puupohjaiseen yhdistettyyn tuotantoon pienten lämpökuormien yhteyteen. Syöttötariffia maksetaan vain uusille laitoksille. Syöttötariffia maksetaan 12 vuotta ja tuen suuruus määräytyy laissa määritellyn tavoitehinnan 83,5 euroa/mwh ja sähkön markkinahinnan erotuksena. Lisäksi sähköntuotannolle maksetaan lämpöpreemiota 20 euroa/mwh yhteistuotannossa. Tuella on 750 000 euron laitoskohtainen katto 12 kuukauden jaksolla. Edellä kuvattujen tuotantotukien lisäksi metsähakkeen käyttöä edistetään myös investointituilla. Työ- ja elinkeinoministeriön myöntämällä energiatuella kannustetaan kuntia ja yrityksiä investoimaan metsähaketta käyttäviin laitoksiin. Tukea voidaan myöntää myös puupolttoaineen tuottamiseen ja käsittelyyn tarvittaviin laitteisiin. Tuen suuruus on tyypillisesti ollut 15 20 %, ja tukitasot ovat pysyneet samoina viime vuosina. Tukea on voitu myöntää laitoksille, joiden pääpolttoaineena (> 50 %) on puu. Energiatukea saaneiden laitosten polttoaineenkäytön seurannalla on varmistettu, että puuta käytetään vähintään tuen saamisen ehtona ollut määrä. Mikäli investoinnin suuruus on ollut alle kolme miljoonan euroa ja kyseessä on ollut nk. tavanomaisen teknologian hanke, tuki on myönnetty ELY-keskuksesta eli entisistä TE-keskuksista. Tuki on myönnetty työ- ja elinkeinoministeriöstä mikäli investoinnin suuruus on ollut yli kolme miljoonaa euroa tai kyseessä on ollut suuremman kokoluokan puupolttoainetta käyttävä laitos, joka käyttää uutta teknologiaa. Vuonna 2011 energiatuen tukipäätöksiä tehtiin yhteensä 114 milj.euron edestä. Suurin osa hankkeista ja tuesta suuntautui uusiutuvan energian investointeihin (88 milj.euroa; 78%). Noin puolet uusiutuvan energian investoinneista liittyi puun energiakäyttöön ja noin puolet muihin energialähteisiin. Puun energiakäyttöön liittyviä hankkeita tuettiin kaikkiaan 41,7 milj. eurolla ja niiden osuus oli 37% energiatuesta vuonna 2011. Suurimmat yksittäiset tuet kohdistuivat metsähakkeen kaasutukseen sekä demonstraatiolaitokseen, jolla on tarkoitus aloittaa pyrolyysiöljyn valmistus kaupallisessa mittakaavassa. (Ks. TEM energiakatsaus 1/2012). Vuonna 2012 energiatukea on käytettävissä yhteensä noin 154 miljoonaa euroa. Tästä 100 miljoonaa euroa on varattu liikenteen biopolttoaineita tuottaville biojalostamohankkeille. Lisäksi mainittakoon, että energiatuen Euroopan komission valtiotukinotifikaatio vanhenee vuoden 2012 lopussa, eli vuoden 2012 aikana valmistellaan energiatuen uutta ohjelmakautta. 5
2.2. Pienpuun energiatuen valmistelu- ja käsittelytilanne Kestävän metsätalouden rahoituslain nojalla maksettavat energiapuun korjuun ja haketuksen tuet on esitetty korvattavaksi uudella tukijärjestelmällä eli pienpuun energiatuella (PETU). Pienpuun energiatukea koskeva laki hyväksyttiin helmikuussa 2011 ja tukijärjestelmä lähetettiin komissioon hyväksyttäväksi huhtikuussa 2011. Tukijärjestelmän käsittely on edelleen kesken komissiossa. Komissio ilmoitti keväällä 2012, että pienpuun energiatukijärjestelmä ei sovellu valtiontuen suuntaviivoihin siinä muodossa kuin Suomi oli sitä esittänyt. Komission mukaan tuen maksatuksen pitää tapahtua lähempänä energiantuotantopistettä kuin mitä alunperin oli esitetty. Alkuperäisen esityksen mukaan tukea olisi voinut hakea sen jälkeen kun energiapuuerä on korjattu metsästä. Uudistetussa esityksessä tuen maksatuspistettä on siirretty lähemmäs laitospäätä eli uuden esityksen mukaan tuen voi hakea vasta kun pienpuuerä on haketettu. Tämän myötä myös tukitasoa esitettiin alennettavaksi alkuperäisestä esityksestä. Uudeksi tukitasoksi esitetään 2 euroa haketettua irtokuutiota kohti, mikä vastaa 5 kiintokuutiometriä kohti. Tukijärjestelmän uudet linjaukset käsiteltiin 4.6.2012 ilmastoja energiapoliittisessa ministeriryhmässä ja uudistettu esitys PETU-järjestelmästä toimitettiin komissioon heinäkuussa 2012. Pienpuun energiatukijärjestelmässä tuettavien pienpuuhake-erien tulee olla lähtöisin nuoren metsän hoitokohteilta tai ensiharvennuksilta. Nykyiset kemeran energiapuun korjuun ja haketuksen tuet on myönnetty vain yksityismetsistä peräisin olevalle energiapuulle, sen sijaan pienpuun energiatukea voitaisiin myöntää kaikista muista paitsi valtion metsistä korjatulle ja haketetulle energiapuulle. Korjuukohteille asetetaan jäävän puuston läpimitta eli korjuukohteelle jäävän puuston keskiläpimitan tulee olla rinnankorkeudelta mitattuna alle 18 cm. Aiempaan PETU-esitykseen sisältynyt nk. tukileikkuri eli korjatulle energiapuumäärälle asetettu hehtaarikohtainen enimmäismäärä on poistettu uudistetusta esityksestä. Komission linjausten pohjalta on myös täsmentynyt, että pienpuun energiatukea saaneiden hake-erien käyttökohteena tulee olla sähkön tai lämmön tuotanto eli ne eivät voi päätyä biojalostamoihin ts. liikenteen biopolttoaineiden tai muiden bionesteiden raaka-aineeksi. Pienpuun energiatukijärjestelmä ei tule voimaan ainakaan vuoden 2013 alusta. Pienpuun korjuuta tuetaan kemeran energiapuun korjuutuella (7 /m3) toistaiseksi kunnes uusi pienpuun energiatuki saadaan voimaan. Samoin nykymuotoinen Kemeran pinta-alaperusteinen nuoren metsän hoidon tuki jatkuu. Kemeran energiapuun haketustuki on ollut määräaikainen ja päättyy vuoden 2012 loppuun. Haketustukea koskevat haketustukianomukset tulee olla alueellisissa metsäkeskuksissa 31.10.2012 mennessä. 2.3. Kemeran energiapuun korjuun ja haketuksen määrärahat (kemera) viime vuosina Metsänhoidon kannalta tärkeisiin nuoren metsän hoitokohteisiin voi saada kestävän metsätalouden rahoituslain mukaista nuoren metsän hoitotukea. Kun nuoren metsän hoitoon liittyy energiapuun korjuuta, voi metsänomistaja saada lisäksi energiapuun korjuutukea. Jos energiapuu myös haketetaan, tähän voi saada haketustukea. Energiapuun korjuun tuki on 7 /kiinto-m³. Työllisyystyönä tehtyyn korjuuseen myönnetään lisätukea 1,70 /kiinto-m³. Ehtona on ollut että puu luovutetaan ulkopuoliseen energiakäyttöön. Energiapuun haketuksen tuki on ollut 1,7 / haketettu irto-m³. Se on maksettu haketta energiakäyttöön toimittavalle. Kaikki edellä kuvatut tukimuodot eli nuoren metsänhoidon pinta-alatuki, energiapuun korjuutuki ja energiapuun haketustuki on suunnattu vain ykstyismetsänomistajien omistamiin metsiin tai niistä peräisin oleville puuerille. 6
3 1000 k Viime vuosina energiapuun korjuumäärät nuorista metsistä ovat merkittävästi kasvaneet. Tämän myötä myös energiapuun korjuuseen ja haketukseen käytettyjen kemera-tukien kokonaismäärät ovat kasvaneet merkittävästi. 2800 2400 Kemera-korjuutuki Kemera-haketustuki 2000 - m 1600 1200 800 400 0 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Kemeran korjuu- ja haketustukia saaneiden pienpuun määrät (1000 m 3 ) vuosina 2005-2010 (Tapio, 2006; 2007; 2008; 2009; 2010) Vuonna 2011 kemera -varoja käytettiin puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen yhteensä 82 milj. euroa. Tästä noin puolet käytettiin nuoren metsän hoitoon, energiapuun korjuuseen ja haketukseen. Energiapuun korjuuseen käytettiin vuonna 2011 13,6 milj. euroa ja toteutusselvityksiin 21 000 euroa. Energiapuun haketustukeen käytettiin 5,2 milj. euroa, josta toteutusselvityksien osuus oli noin 290 000 euroa. Tarkasteltaessa energiapuun korjuu- ja haketustukien kokonaismäärää vuonna 2011 - joka oli 18,8 milj. euroa - voidaan maksettujen tukimäärien todeta yli kolminkertaistuneen vuodesta 2006 ja lähes seitsenkertaistuneen vuoteen 2001 verrattuna. VUOSI Kemerasta maksetut korjuu- ja haketustuet, milj. energiapuun korjuutuet energiapuun haketustuet korjuu- ja haketustuet yhteensä 2001 2,4 0,3 2,7 2002 2,6 0,4 3,0 2003 3,2 0,6 3,8 2004 4,0 0,7 4,7 2005 4,3 0,9 5,2 2006 4,4 1,2 5,6 2007 4,3 1,5 5,8 2008 4,1 1,0 5,1 2009 11,2 1,8 13,0 2010 14,5 3,0 17,5 2011 13,6 5,2 18,8 Kemerasta maksettujen korjuu- ja haketustukien määrät (milj.euroa) vuosina 2001-2011 (Lähde MMM) 7
Kemerassa käytettävissä olleet määrärahat ovat olleet useana viime vuonna olleet riittämättömiä toteutusmääriin nähden. Osa maksatuksista on siirtynyt seuraavaan vuoteen ja saatavien viivästyminen on ollut ongelmallista toimijoille. Kemeran energiapuun korjuun ja haketukseen kohdistuvien tukijärjestelmän uudelleen arviointi on tullut ajankohtaiseksi paitsi määrärahojen käytön ja riittävyyden arvioinnin lisäksi myös siksi, että tietyillä kohteilla, joilla kertymä on ollut suuri, energiapuun korjuu- ja haketustukia on voinut saada yhteensä jopa 1000 euroa hehtaaria kohden. Toisaalta tukien voidaan katsoa ohjanneen energiapuun korjuuta myös sellaisiin kohteisiin, joissa korjuutyö on ollut tehotonta ja kallista, sillä tuki on mahdollistanut myös sellaisten kohteiden korjuun, jossa hoitamattomuuden tai muun syyn vuoksi energiapuukertymä on ollut pienehkö. Osana uusiutuvan energian velvoitepakettia on tehty uudistus, jossa kestävän metsätalouden rahoituslain nojalla maksettavat energiapuun korjuun ja haketuksen tuet on esitetty korvattavaksi uudella tukijärjestelmällä eli pienpuun energiatuella (ks. 2.1. Metsäenergian tukijärjestelmät uudistettu). Tukijärjestelmän käsittely on kuitenkin edelleen kesken komissiossa (ks. 2.2 Pienpuun energiatuen valmistelu- ja käsittelytilanne). 2.4. Eri energiatukien vaikutusta puumarkkinoihin seurataan Uusiutuvan energian velvoitepakettia valmisteltaessa sovittiin, että uusien tukimuotojen ja kannustimien vaikutusta seurataan. On tärkeä tietää eri tuki- ja veromuotojen yhteisvaikutuksista markkinoille, jotta nämä eivät tarpeettomasti vääristä markkinoita. Velvoitepaketin kokonaisvaikutusten seurannan haastetta lisää myös se, että tuet ja verot valmistellaan eri ministeriöissä. Uusien tukimuotojen ja kannustimien vaikutusten seuraamiseksi TEM käynnisti 2011 energiatukien vaikutus puumarkkinoihin -seurantamallin rakentamisen. Mallin rakensi Pöyry ja se valmistui vuoden 2012 alussa. Seurantamallissa ovat mukana kaikki uudet uusiutuvan energian velvoitepaketin mukaiset tukijärjestelmät laitospäästä (muuttuva sähköntuotantotuki, pien-chp-laitosten syöttötariffi) metsään (Kemeran energiapuun korjuun ja haketuksentuet/pienpuun energiatuki) sekä kilpailevien energialähteiden verot. Seurantamallin käytöstä ja ylläpidosta vastaa työ- ja elinkeinoministeriön energiaosasto. 3. Energiapuun hintatilastointi Metsäntutkimuslaitos on aloittanut uuden energiapuukauppatilaston suunnittelun ja rakentamisen. Tavoitteena on käynnistää energiapuun hinta- ja määrätilastointi keväällä 2013. Energiapuun toimitusketjun lopusta eli laitospäästä, on jo saatavilla metsähakkeen hinta- ja määrätietoja. Sen sijaan ketjun alusta eli metsäpään energiapuukaupoista ei ole ollut kattavaa, julkista tilastoa. Luotettavan ja ajantasaisen hintatiedon saatavuus on kuitenkin ensisijaisen tärkeää. Energiapuukauppatilaston suunnittelun ja rakentamisen taustaksi Metsäntutkimuslaitos toteutti maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella esiselvityksen energiapuumarkkinoiden käytännöistä, toimijoiden tietotarpeista ja energiapuukaupan tilastoinnin toteutusmahdollisuuksista. Energiapuumarkkinoiden käytäntöjä, toimijoiden tietotarpeita ja halukkuutta tietojen luovuttamiseen selvitettiin valtakunnallisella kyselytutkimuksella. Metlan esiselvityksen tulosten mukaan energiapuukaupan tilastoinnille on tarvetta ja tilastoinnin koetaan lisäävän avoimuutta, helpottavan markkinoiden seuraamista ja auttavan energiapuumarkki- 8
noiden toimijoita päätöksenteossa. Energiapuumarkkinoiden toimivuuden ja kehittymisen kannalta tilastointia pidetään erityisen tärkeänä. Kyselyn perusteella toimijat suhtautuvat energiapuukauppatietojen luovuttamiseen tilastointitarkoituksiin myönteisesti, kunhan huolehditaan tiedontoimittajien tietosuojasta ja julkaistavan tilaston kattavuudesta ja luotettavuudesta. Markkinaseurannan toteutuksen kannalta ongelmallista on, että käytännöt energiapuumarkkinoilla ovat vaihtelevia ja osittain vakiintumattomia. Käytössä on useita mittayksiköitä sekä maksuperusteita. Esiselvityksen tuloksiin voi tutustua tarkemmin Energiapuumarkkinat käytännön kokemuksia ja tilastointi mahdollisuudet - julkaisussa http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp228.pdf) Tilastoinnissa energiapuu aiotaan jakaa neljään alalajiin: kantoihin, latvusmassaan, kokopuuhun ja rankapuuhun. Tilastointi toteutetaan Suomen virallisen tilaston laatuvaatimusten mukaisesti. Tilaston tarkka sisältö, aikataulut ja toteuttamistapa sovitaan yhteistyössä tiedontoimittajien ja tilaston käyttäjien kanssa. 4. Energiapuun mittaus Energiapuun mittaamisesta on voimassa vuonna 2008 keskeisten toimijoiden, edunvalvojien ja asiantuntijaorganisaatioiden tekemä sopimus. Sopimuksessa osapuolet perustivat energiapuun mittaustoimikunnan, joka hyväksyy käytettävät mittausmenetelmät ja valitsee mittauserimielisyyksien ratkaisemisessa käytettävät sovittelijat, ylläpitää sopimusta ja antaa lausuntoja sopimuksen piiriin kuuluvissa ja sen soveltamiseen liittyvissä asioissa. Energiapuun mittausoppaassa on esitetty sopimuksen mukaiset energiapuun mittauksen yleiset periaatteet ja menettelytavat sekä energiapuun mittaustoimikunnan hyväksymät mittausmenetelmät. Puutavaranmittausta uudistava maa- ja metsätalousministeriön asettama työryhmä luovuttaa oman ehdotuksensa uudeksi laiksi puutavaran mittauksesta ministeri Jari Koskiselle 5.9.2012. Työryhmä ehdottaa, että energiapuun mittaus otetaan lain soveltamisalan piiriin, jolloin energiapuun mittauksessa siirrytään sopimuspohjaisista menettelyistä lain mukaisten velvoitteiden ja oikeusturvakeinojen piiriin. Lain olisi tarkoitus tulla voimaan 1.7.2013. Vaikka energiapuun mittauksessa noudatetut sopimuspohjaiset menettelyt ovat sinänsä osoittautuneet toimiviksi, on energiapuun kytkeminen lain soveltamisalaan välttämätöntä kattavan mittauslaitteista lailla säätämisen toteuttamiseksi, metsänomistajien ja työntekijöiden oikeudellisen aseman parantamiseksi ja lakiin perustuvien yhtäläisten velvollisuuksien ja oikeuksien luomiseksi kaikille toimijoille. Työryhmä esittää sisällytettäväksi uuteen lakiin ja asetukseen nykyisin käytössä olevat energiapuun mittaustavat lukuun ottamatta kokemukseen perustuvia tilastollisia menetelmiä (esim. hakkuualueen pinta-alaan perustuva kantopuun kauppa). Kokemukseen perustuvia energiapuun kauppatapoja olisi edelleen mahdollista käyttää, mutta niissä lain oikeusturvakeinot eivät olisi käytettävissä. Lain soveltamisalaan kuuluvissa mittauksissa virallinen mittaaja antaisi mahdollisissa riitatapauksissa sitovan päätöksen energiapuun mittauserän oikeasta määrästä. Päätökseen tyytymätön voisi hakea muutosta mittauslautakunnalta. Energiapuuta käyttöpaikalla mittaavat lämpölaitokset joutuisivat lakiesityksen mukaan tekemään toiminnastaan tehdasmittausilmoituksen ja säilyttämään mittausasiakirjoja mahdollisia tarkistuksia varten laissa säädettävän ajan. Laajalti käytössä oleva siltavaaka säilyisi muiden ei-automaattisten vaakojen tapaan yleisen mittauslaitelain piirissä. Nykytilanteeseen verrattuna lain rakennetta olisi tarkoitus yksinkertaistaa siirtymällä menetelmäkohtaisista säännöksistä mittausmenetelmäryhmille säädettäviin yleisiin luotettavuus- ja tarkkuusvaatimuksiin. Yksinkertaistettu lain rakenne helpottaisi uusien energiapuun mittausmenetelmien 9
kehittämistä ja markkinoille tuloa, sillä uusille menetelmille asetettavat vaatimukset olisivat jo etukäteen tiedossa, eikä uuden menetelmän käyttöönotto edellyttäisi nykyiseen tapaan säännösten muuttamista. Rationaalisten mittaustapojen mahdollistamiseksi lakiehdotus antaisi yrityksille ja laajamittaisen urakointimittaustoiminnan harjoittajille mahdollisuuden sopia tietyistä mittaukseen liittyvistä asioista toimijoiden kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Esitetyn lain säännökset tarkentaisivat ja selkeyttäisivät kaikkien mittausosapuolten velvollisuuksia ja oikeuksia ja parantaisivat mittausosapuolten toimintaedellytyksiä. 5. Energiapuu metsätuholainsäädännössä Energiapuupinoista löytyy nykyisin yhä järeämpää puutavaraa, eli sellaista, jota tuhohyönteiset käyttävät lisääntymisalustanaan. Energiapuun hankinnassa on kuitenkin tärkeää, että puu kuivuu metsässä ja tienvarsivarastoissa keväästä alkusyksyyn saakka. Näin kasvatetaan puun energiasisältöä ja toiminnan kannattavuutta. Vähentämällä puussa olevaa kosteutta lisätään toiminnan kannattavuutta. Metsätuholakityöryhmä, joka luovutti muistionsa maa- ja metsätalousministeri Jari Koskiselle 24.5.2012, ehdotti, että uudessa metsätuholaissa säilytettäisiin velvoite poistaa tuore mänty- ja kuusipuutavara hakkuupaikalta ja välivarastosta. Poistamisen määräaikoja aikaistettaisiin muutamia viikkoja kuusen osalta ja maa jaettaisiin kolmeen alueeseen entisen kahden sijasta. Lisäksi säädettäisiin uusi velvoite poistaa kesäaikana Etelä-Suomessa kaadettu kuusipuutavara kuukauden sisällä. Tällä tavoin vähennetään kirjanpainajan toisen sukupolven aiheuttamaa riskiä. Jo nykyisin voimassa oleva metsätuholaki koskee myös energiapuuta, mutta uudessa laissa on tarkoitus määrittää tarkemmin, millaista puuta lainsäädäntö koskee. Työryhmän ehdotuksen mukaan puutavaralla tarkoitettaisiin tyviläpimitaltaan yli 10 senttimetriä olevaa mänty- ja kuusipuuta käyttötarkoituksesta riippumatta. Puutavara on voitu joko kaataa hakkuupaikalla tai se on alunperin kaatunut esimerkiksi tuulen tai muun vastaavankaltaisen luonnonolosuhteen johdosta. Puutavaraksi katsotaan kuitu-, tukki- ja energiapuu tai muu vastaavankaltainen teollisuuden tai kotitarvekäyttöön tarkoitettu puu. Poitamisvelvoite ei kuitenkaan koskisi puutavarapinoa, jonka tilavuudesta on vähintään puolet pieniläpimittaista eli tyviläpimitaltaan alle 10 cm olevaa mänty- tai kuusipuutavaraa. Jos pinosta on puolet tai enemmän pieniläpimittaista puutavaraa, ei metsätuhojen riski ole kovin suuri. Pieniläpimittainen puutavara on usein tarkoitettu energiakäyttöön, ja tällaista puuta halutaan myös usein kuivattaa metsissä läpi kesän. Työryhmä ehdottaa myös, että maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettäisiin puutavaran poiskuljettamisen vaihtoehdoista, joita on lisätty aikaisemmasta. Pinon poiskuljettamisen sijasta voidaan puutavara joko sadettaa, kuoria tai kuljettaa pelkästään pinon pintaosa pois. Yksi vaihtoehto on myös pinon pintakerroksen peittäminen vähintään puolen metrin paksuisella kerroksella lehtipuuta tai ainespuuta pieniläpimittaisempaa havupuuta. Puutavarapino voidaan myös käsitellä tuhohyönteisten iskeytymistä vastaan tarkoitukseen hyväksytyllä kasvinsuojeluaineella viimeistään tuhohyönteisten parveillessa. Männyllä vaihtoehtoiseksi toimenpiteeksi ehdotetaan myös pinon sijoittamista riittävän etäälle saman puulajin metsästä. 10
Ehdotuksen mukaiset puutavarapinojen poiskuljettamisen aikaistettavat määräajat aiheuttavat puunhankintaketjulle kustannuksia, koska ne osaltaan lisäävät puun korjuun ja kuljetuksen kausivaihtelua. Useat poiskuljettamiselle ehdotetut vaihtoehtoiset toimenpiteet ovat kalliita tai vaikeita toteuttaa tai ne eivät sovellu käytettäväksi energiapuulle, jonka tulisi kuivua läpi kesän. Peittämiseen tarkoitettuja materiaaleja olisi tarpeen kehittää, jotta niillä voitaisiin tehokkaasti estää hyönteisten iskeytyminen, mutta jotka kuitenkin mahdollistaisivat puutavaran kuivumisen. Hallituksen esitystä uudeksi metsätuholaiksi valmistellaan tällä hetkellä maa- ja metsätalousministeriön metsäosastolla. Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2014 alusta. 6. Biomassan kestävyyskriteerit Biomassan kestävyyskriteereillä tarkoitetaan uusiutuvan energian direktiiviin eli RES-direktiiviin 4 kirjattuja kriteereitä. Kestävyyskriteereitä sovelletaan toistaiseksi vain biopolttoaineiden 5 ja bionesteiden 6 (biofuels and bioliquids) tuotantoon. Jotta biopolttoaineet ja -nesteet täyttäisivät kestävyyskriteerit, niiden tulee täyttää sekä asetettu vaatimus kasvihuonekaasupäästöjen säästöstä että tuotantoalalle asetetut kriteerit. Kriteereiden tarkoitus on siten varmistaa, että biopolttoaineisiin siirtyminen todella vähentää hiilidioksidipäästöjä verrattuna fossiilisiin polttoaineisiin. Lisäksi halutaan varmistaa, että biopolttoaineiden ja -nesteiden tuotanto ei johda luontoarvojen tuhoutumiseen. EU:n jäsenmaiden tulee tuoda biomassan kestävyyskriteerit kansalliseen lainsäädäntöön osana ko. uusiutuvan energian direktiivin kansallista täytäntöönpanoa. Ei-kestäviä biopolttoaineita ei lasketa mukaan kansalliseen uusiutuvan energian velvoitteeseen. Ei-kestävien biopolttoaineiden käyttöä ei saa myöskään tukea. Metsäbiomassojen osalta direktiivissä todetaan, että biopolttoaine tai -neste ei ole kestävää, jos sen raaka-aine on peräisin aarniometsästä tai sellaiselta suolta, joka on uudisojitettu tammikuun 2008 jälkeen. Kestävyyskriteereillä, niiden tulkinnoilla ja todentamisjärjestelmälle asetettavilla vaatimuksilla on merkitystä metsäbiomassojen hyödyntämismahdollisuuksiin biopolttoaineiden valmistuksessa Suomessa. Valmisteilla on kansallinen laki biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyydestä Työ- ja elinkeinoministeriössä on valmisteilla laki biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyydestä. Laissa säädetään RES-direktiivin 17 19 artiklan mukaisesti biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyyskriteereistä sekä menettelyistä, joita käytetään kestävyyskriteerien mukaisuuden osoittamisessa. Lakia sovelletaan biopolttoaineisiin ja bionesteisiin. Laki on tarkoitus lähettää lausuntokierrokselle syksyllä 2012 ja lain on tarkoitus tulla voimaan keväällä 2013. Komissiossa pohditaan laajennetaanko kestävyyskriteerien sovellusaluetta myös kiinteiden biomassojen energiakäyttöön Komission on määrä ottaa syksyn 2012 kuluessa kantaa myös siihen, tulisiko kestävyyskriteerit laajentaa koskemaan kaikkia biomassan energiakäyttömuotoja eli myös kiinteiden biomassojen 4 RES-direktiivissä on erillinen tavoite liikenteen polttoaineille. Tavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä 10 % liikenteen polttoaineista on peräisin uusituvista lähteistä. Tämä tavoite on asetettu samansuuruisena jokaiselle jäsenvaltiolle 5 Biopolttoaineet (biofuels) ovat nestemäisiä tai kaasumaisia, ja niitä käytetään liikenteessä. Biopolttoaineita ovat esim. bioetanoli ja biodiesel. 6 Bionesteet ((bioliquids) ovat muuhun energiakäyttöön kuin liikennettä varten (esim. lämmitykseen) tuotettuja nestemäisiä polttoaineita, kuten pyrolyysiöljy 11
käyttöä lämmön- ja sähköntuotannossa sekä jäähdytyksessä. Mikäli kriteerien laajentamisesta päätettäisiin, tämä tarkoittaisi, että kriteerit kattaisivat jatkossa myös kiinteät biomassat, eli esim. metsähakkeen polton sähkön- ja lämmöntuotannossa. 7. Muuta ajankohtaista 7.1. Uusiutuvan energian riskikartoitus Ympäristöministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö teettävät vuosina 2012-2013 selvityksen uusiutuvan energian tuotannon ja käytön ympäristövaikutuksista ja mahdollisista riskeistä. Selvitys laaditaan kokoamalla yhteen asiaa koskeva tutkimustieto. Selvityksen toteuttavat Suomen ympäristökeskuksen koordinoimana Metla, MTT ja VTT. Hankkeen päärahoittajia ovat ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö. Selvityksen on määrä valmistua vuoden 2013 loppuun mennessä. Selvityksessä ovat arvioitavana metsähake, tuulivoima, liikenteen biopolttoaineet, vesivoima, biokaasu, peltobiomassat, pelletit, lämpöpumput, kierrätyspolttoaineet sekä aurinkolämpö- ja sähköjärjestelmät. Selvityksessä tarkastellaan uusiutuvien energialähteiden koko elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia muun muassa ilmastonmuutokseen, happamoitumiseen, rehevöitymiseen, veden kulutukseen, luonnon monimuotoisuuteen, maankäyttöön, hiukkasten muodostumiseen, uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöön ja otsonikatoon. Muita tarkasteltavia vaikutuksia ovat mm. melu, haju, maisemahaitat, esteettiset haitat, terveysvaikutukset ja vaikutukset luonnon virkistyskäyttöön. Lisäksi selvityksessä verrataan uusiutuvia energiamuotoja uusiutumattomiin, minkä ansiosta uusiutuvien ja uusiutumattomien energialähteiden mahdollisia haittoja voidaan vertailla toisiinsa. Selvityksen pohjalta esitetään toimenpide-ehdotuksia ympäristövaikutusten ja -riskien vähentämiseksi sekä kartoitetaan tutkimus- ja seurantatarpeita. 7.2. Metla ja VTT käynnistäneet uuden tutkimus- ja kehitysohjelman ForestEnergy 2020 Metla ja VTT ovat käynnistäneet viisivuotisen (2012 2016) ForestEnergy2020 -tutkimus- ja kehitysohjelman. Ohjelman teema-alueita ovat muun muassa metsäbiomassan intensiivituotanto, energiabiomassan saatavuuslaskelmat, tehokkaat metsäenergian hankintaketjut, bioenergian käytön ja -jalosteiden integroidut tuotantokonseptit sekä energia- ja metsäsektorin skenaariotarkastelut. Ohjelman vuotuiseksi tavoitevolyymiksi on asetettu 8 10 miljoonaa euroa. Rahoitus koostuu kotimaisten ja eurooppalaisten tutkimusrahoittajien, Metlan ja VTT:n oman panostuksen sekä avointen yritystoimeksiantojen muodostamasta kokonaisuudesta. Metla kehittää tutkimuksissaan biomassan kasvatusta, hankinnan teknologiaa sekä biomassan kasvavasta käytöstä johtuvien ympäristövaikutusten arviointia ja vähentämistä. Lisäksi Metla kerää vaikutusarvioinnissa tarvittavaa kokeellista mittaustietoa. VTT:n tutkimus kattaa mm. kestävän kehityksen ja skenaariotarkastelut sekä biomassan käsittely-, jalostus- ja käyttöteknologian. Siihen kuuluu muun muassa yhdistetyn sähkön-, lämmön- ja biopolttoaineiden tuotanto. Yhteistyönä kehitetään muun muassa metsäenergian hankinta- ja käsittelyteknologiaa. Ohjelman avulla Metla ja VTT pystyvät vaikuttamaan nykyistä laajemmin myös kansainvälisesti EU-tutkimusohjelmissa, teknologiayhteisöissä ja kansainvälisessä energia-järjestössä eli IEA-yhteistyössä. 12