Näkemyksestä menestystä

Näkemyksestä menestystä Toimialaraportit ennakoivat liiketoimintaympäristön muutoksia www.temtoimialapalvelu.fi www.tem.fi www.mmm.fi www.okm.fi www.ely-keskus.fi www.tekes.fi www.lapinliitto.fi www.finpro.com www.visitfinland.com www.vtt.fi

Sosiaalipalvelut Toimialaraportti Sanna Hartman 5/2012 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite Toimialaraportti Aleksanterinkatu 4 PL 32 Puhelin (09) 16001 00170 HELSINKI 00023 VALTIONEUVOSTO Telekopio (09) 1606 3666 5/2012 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Sanna Hartman Toimialapäällikkö, sosiaali- ja terveyspalvelut Työ- ja elinkeinoministeriö Julkaisuaika 20.11.2012 Toimeksiantaja(t) Työ- ja elinkeinoministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Sosiaalipalvelut Tiivistelmä Toimialaraportti käsittelee TOL 2008 -toimialaluokkien sosiaalihuollon laitospalvelut (TOL87) ja sosiaalihuollon avopalvelut (TOL88) yrityssektoria. Toimialaraportin tavoitteena on kuvata sosiaalipalvelualan kehityksen lähihistoriaa ja nykyhetkeä sekä antaa arvioita ja ennusteita tulevaisuudesta. Väestön ikääntyminen sekä tulo- ja koulutustason nousu lisäävät sosiaalipalvelujen kysyntää. Kasvaviin sosiaalipalvelujen tarpeisiin tarvitaan myös yritysten tuotantopanosta nykyistä enemmän. Kuntien entisestään kovemmat kustannuspaineet ja tuotannon tehostamistarpeet lisäävät palvelujen ostamista. Sosiaalipalvelujen tuottajat voidaan jakaa kolmeen: julkinen sektori, järjestöt ja yritykset. Kansantalouden tilinpidon mukaan sosiaalipalvelujen tuotos (tuotettujen palvelujen arvo) vuonna 2010 oli 8,9 miljardia euroa. Yrityssektori on kasvattanut osuuttaan nopeasti ja oli vuonna 2010 jo 15 prosenttia. Yrityssektorin suurimmat alatoimialat olivat toimipaikkojen ja henkilöstön määrällä sekä liikevaihdolla mitattuna ikääntyneiden palveluasuminen, lasten ja nuorten laitokset ja ammatillinen perhehoito sekä mielenterveysongelmaisten asumispalvelut. Sosiaalihuollon avopalveluiden alaryhmässä kotipalvelut ikääntyneille ja vammaisille on myös suuri määrä yrityksiä. Sosiaalipalvelut ovat Suomessa pienyritysvaltaista toimintaa kotimaan markkinoilla. Avopalveluyrityksistä yli 94 prosenttia ja laitospalveluyrityksistäkin 60 prosenttia on mikroyrityksiä. Vuoden 2010 tilastotietojen perusteella sosiaalipalveluyrityksiä oli 3301. Alan yritystoimipaikkojen määrä oli 4104, ja ne työllistivät yhteensä 25 127 henkilöä. Yritystoimipaikkojen yhteenlaskettu liikevaihto, noin 1,36 miljardia euroa, kasvoi 11 prosentilla vuodesta 2009. Keskeinen ongelma yksityisen sosiaalipalvelualan kehittymiselle on palvelumarkkinoiden kehittymättömyys. Kunnilla on palvelutuotannossa useita rooleja. Toimialan suotuisa kehitys ja palvelumarkkinoiden toimivuus edellyttävät toimintaympäristöä, jossa palvelujen järjestämisrakenteen muutokset ovat ennakoitavissa ja kaikki tuottajat ovat tasavertaisessa asemassa. Jotta alan pkyritykset uskaltavat investoida ja panostaa toimintansa kehittämiseen, tulisi kuntien laatia palvelustrategiat, joissa oman palvelutuotannon ja muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamistapojen suhde määritellään ja viedä strategiat myös käytäntöön. Yritysten verkostojen merkitys kasvaa. Pienet yritykset eivät jatkossa menesty kilpailutuksissa, jossa ostajina ovat aiempaa suuremmat yksiköt, jotka ostavat isoja kokonaisuuksia. Yksityisen palvelutuotannon menestystekijöitä ovat joustavuus, kustannustietoisuus, palvelualttius, asiakaslähtöisyys ja panostaminen laatutyöhön. Pienet yritykset eivät voi kilpailla hinnalla vaan laadukkaalla erikoistumisella. Investointipääomien puute on suuri este sosiaalipalveluyritysten kehittymiselle ja koko toimialan kasvulle. Suuri ongelma on toimitilojen rakentaminen, omistaminen ja hallinnointi. Kiinteistöjen hallinnointi tulisi selkeästi pitää erillään alan palvelutuotannosta. TEM:n yhdyshenkilöt: Tieto-osasto / Toimialapalvelu/ Esa Tikkanen, esa.tikkanen(at)tem.fi, p. 050 040 5459 Strategiset hankkeet / HYVÄ-ohjelma / Sanna Hartman, sanna.hartman(at)tem.fi, p. 050 396 0396 Asiasanat ISSN 1795-9985 Kokonaissivumäärä 56 Julkaisija Työ- ja elinkeinoministeriö Kieli Suomi ISBN 978-952-227-713-8 Hinta - Kustantaja

Publikationsseriens namn och kod Besöksadress Postadress Branschrapport Alexandersgatan 4 PB 32 Telefon 010 606 000 00170 HELSINGFORS 00023 STATSRÅDET Telefax (09) 1606 2166 5/2012 Författare Sanna Hartman Branschchef, social- och hälsovårdstjänster Arbets- och näringsministeriet Publiceringstid 20.11.2012 Uppdragsgivare Arbets- och näringsministeriet Organets tillsättningsdatum Titel Sociala tjänster Referat Branschrapporten behandlar företagssektorerna vård och omsorg med boende (TOL 87) och öppna sociala insatser (TOL 88) enligt näringsgrensindelningen TOL 2008. Syftet med branschrapporten är att beskriva närhistorien och nuläget inom sociala tjänster samt att ge bedömningar och prognoser om framtiden. Befolkningens åldrande samt höjningen av inkomst- och utbildningsnivån ökar efterfrågan på sociala tjänster. För de växande behoven av sociala tjänster kommer också produktionsinsatser av företag att behövas mer än nu. Det allt hårdare kostnadstrycket på kommunerna och behoven att effektivisera produktionen ökar köpen av tjänster. Producenterna av sociala tjänster kan indelas i tre kategorier: offentliga sektorn, organisationer och företag. Enligt nationalräkenskaperna uppgick de sociala tjänsternas avkastning (värdet av de producerade tjänsterna) år 2010 till 8,9 miljarder euro. Företagssektorn har snabbt ökat sin andel och utgjorde år 2010 redan 15 procent. De största underbranscherna inom företagssektorn var, mätt med antalet verksamhetsställen och omsättningen, serviceboende för äldre, anstalter för barn och unga, professionell familjevård samt boendeservice för personer med psykiska funktionshinder. Inom öppna sociala insatser finns också ett stort antal företag i undergruppen hemservice för äldre och funktionshindrade personer. De sociala tjänsterna domineras i Finland av småföretagsverksamhet på hemmamarknaden. Över 94 procent av företagen inom öppna insatser och 60 procent av de företag som tillhandahåller vård och omsorg med boende är mikroföretag. Enligt statistikuppgifterna för 2010 fanns det 3301 socialserviceföretag. Antalet företagsverksamhetsställen inom branschen var 4104 och de sysselsatte totalt 25 127 personer. Dessa verksamhetsställen omsatte sammanlagt ca 1,36 miljarder euro, en ökning på 11 procent från år 2009. Ett centralt problem för den privata socialservicebranschens utveckling är den outvecklade servicemarknaden. Kommunerna har flera roller i serviceproduktionen. För att branschen ska utvecklas gynnsamt och servicemarknaden ska fungera krävs det sådana förhållanden där förändringarna i strukturen för ordnandet av tjänsterna är förutsägbara och alla producenter har en likvärdig ställning. För att de små och medelstora företagen i branschen ska våga investera och satsa på att utveckla sin verksamhet bör kommunerna göra upp servicestrategier där förhållandet mellan deras egen serviceproduktion och andra sätt att producera social- och hälsovårdstjänster fastställs och börja tillämpa strategierna också i praktiken. Betydelsen av företagens nätverk ökar. Små företag kommer inte i fortsättningen att ha framgång i konkurrensutsättningar där köparna är allt större enheter, som köper stora helheter. Framgångsfaktorer i den privata serviceproduktionen är flexibilitet, kostnadsmedvetenhet, tjänstvillighet, kundorientering och satsning på kvalitetsarbete. Små företag kan inte konkurrera med priset utan med högkvalitativ specialisering. Bristen på investeringskapital är ett stort hinder för socialserviceföretagens utveckling och hela branschens tillväxt. Ett stort problem är att byggandet, ägandet och administreringen av lokaler. Administreringen av fastigheter bör klart hållas isär från branschens serviceproduktion. Kontaktpersoner vid ANM: Avd.för kunskapshantering/branschtjänst/esa Tikkanen, esa.tikkanen(at)tem.fi, tfn 050 040 5459 Strategiska projekt/hyvä-programmet/sanna Hartman sanna.hartman(at)tem.fi, tfn 050 396 0396 Nyckelord ISSN 1795-9985 Sidoantal 56 Utgivare Arbets- och näringsministeriet Språk Finska ISBN 978-952-227-713-8 Pris - Förläggare

Sisältö 0 Saatteeksi... 7 1 Toimialan määrittely ja sisältö... 8 1.1 Toimialan kuvaus ja rajaus... 8 1.2 Kytkennät muihin toimialoihin... 10 2 Toimialan rakenne... 11 2.1 Yritykset ja toimipaikat... 11 2.2 Henkilöstö, ammatillinen jakauma ja työllisyyden kehitys... 11 2.3 Toimialan alueellinen jakauma... 17 2.4 Yrityskannan muutokset... 18 2.5 Alan suurimpia yrityksiä... 20 3 Markkinoiden rakenne ja kehitys... 22 3.1 Markkinoiden kokonaiskuva... 22 3.2 Markkinoiden kehitys... 23 3.3 Toimialan rahoitusrakenne... 25 4 Tuotanto ja tuotantomenetelmät... 27 4.1 Sosiaalihuollon laitospalvelut (TOL 87)... 27 4.2 Sosiaalihuollon avopalvelut (TOL 88)... 29 5 Investoinnit... 31 6 Taloudellinen tila... 33 6.1 Kustannusrakenne... 34 6.2 Kannattavuus ja taloudellinen asema... 35 7 Toimialan keskeiset menestystekijät, ongelmat ja kehittämistarpeet... 38 7.1 Keskeiset menestystekijät ja yritysten vahvuudet... 38 7.2 Toimialan keskeiset kehittämishaasteet... 39 8 Tulevaisuudennäkymät toimialalla... 42 8.1 Visio... 42 8.2 Markkinoiden kehitys... 43 9 Yhteenvetoanalyysi (SWOT)... 45 10 Lähteitä... 46 Liite1 Ikääntyvien kotipalvelu Pietarin alueella... 47 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 5

0 Saatteeksi Toimialaraportit julkaisusarjan lähtökohtana on koota ja yhdistää eri lähteiden aineistoja toimialakohtaisiksi perustietopaketeiksi, jotka tarjoavat asiantuntijoiden näkemyksen pk-yritysten päätöksenteon apuvälineeksi. Vuosittain päivitettävä sarja käsittää yhdeksän toimialaryhmää; elintarviketeollisuus, sähkö- ja elektroniikkateollisuus, metalliteollisuus, puutuoteteollisuus, uusiutuva energia, kaivos- ja kiviteollisuus, matkailualat, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä liike-elämän palvelut. Vuonna 2012 uutena toimialana on mukaan otettu luovat toimialat. Raportit ovat veloituksetta saatavissa nykyisin ilman rekisteröitymistä TEM Toimialapalvelun internet-sivuilla osoitteessa www.temtoimialapalvelu.fi. Toimialapäälliköt ovat laatineet toimialaraporttien tueksi omat rahoitusnäkemyksensä ensisijaisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tukien suuntaamiseksi sekä yritystoiminnan kehittämiseksi. Laaditut rahoitusnäkemykset kuten toimialaraportitkin edustavat kunkin tekijän henkilökohtaisia näkemyksiä. Tavoitteena on, että rahoitusnäkemykset yhdessä toimialaraporttien ja Toimiala Online -tilastokuvien kanssa muodostavat kattavan perustietopaketin, joka tukee yrityshankkeiden suunnittelussa sekä työvoimakoulutuksen suuntaamisessa. Tämä toimialaraportti käsittelee sosiaalipalvelualan yrityssektoria. Edellinen, Riitta Kettusen laatima sosiaalipalvelut-toimialaraportti julkaistiin 2010. Raportin tavoitteena on palvella sosiaalipalvelualan yrityksiä sekä niitä erilaisia yksityisen ja julkisen sektorin organisaatioita, jotka toimivat alan kehittämis- ja koulutustehtävissä. Tavoitteena on kuvata toimialan lähihistoriaa ja nykyhetkeä sekä antaa arvioita ja ennusteita lähitulevaisuudesta. Raportti sisältää lisäksi Finpron Olga Makeevan laatiman kansainvälistymiskatsauksen ikääntyville suunnattujen kotipalveluiden markkinoista Pietarin alueella. Toimialaraportin monet kannanotot, näkemykset ja arviot toimialan nykytilasta ja kehittymisestä perustuvat tilastotietoihin, tutkimuksiin, lehdistökatsauksiin, kirjallisuuteen sekä yrittäjien näkemyksiin, mutta vastuu tulkinnoista on raportin kirjoittajalla. Sosiaalipalvelut toimialana on jo pitkään ollut kasvuala. Sosiaalialan yritysten palvelutuotannon kehittyminen ei ole ristiriidassa hyvinvointiyhteiskunnan sosiaalipoliittisten tavoitteiden kanssa. Markkinoiden hyödyntäminen sosiaalipalvelujen tuotannossa mahdollistaa nykyistä paremmin hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisen. Kiitän tässä yhteydessä lämpimästi kaikkia yritysten ja sidosryhmien edustajia sekä kollegoja, jotka ovat myötävaikuttaneet raportin syntymiseen. Toivon, että tämä julkaisu antaa hyvän peruskuvan toimialasta sekä kannustaa toimialaa kehittävään keskusteluun ja toimintaan. Helsingissä 20.11.2012 Sanna Hartman Toimialapäällikkö TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 7

1 Toimialan määrittely ja sisältö 1.1 Toimialan kuvaus ja rajaus Nykyisen toimialaluokituksen TOL 2008 mukaan sosiaalipalvelut koostuvat kahdesta pääluokasta: sosiaalihuollon laitospalvelut (87) ja sosiaalihuollon avopalvelut (88). Pääluokat jakautuvat alaluokkiin seuraavasti: 87 Sosiaalihuollon laitospalvelut 871 Sosiaalihuollon hoitolaitokset 87101 Ikääntyneiden hoitolaitokset 87102 Vammaisten hoitolaitokset (pl. kehitysvammaisten laitospalvelut) 872 Kehitysvammaisten sekä mielenterveys- ja päihdeongelmaisten asumispalvelut 87201 Kehitysvammaisten laitokset ja asumispalvelut 87202 Mielenterveysongelmaisten asumispalvelut 87203 Päihdeongelmaisten laitokset 87204 Päihdeongelmaisten asumispalvelut 873 Vanhusten ja vammaisten asumispalvelut 87301 Ikääntyneiden palveluasuminen 87302 Vammaisten palveluasuminen (pl. kehitysvammaisten palveluasuminen) 879 Muut sosiaalihuollon laitospalvelut 87901 Lasten ja nuorten laitokset ja ammatillinen perhehoito 87902 Ensi- ja turvakodit 87909 Muut laitokset ja asumispalvelut 88 Sosiaalihuollon avopalvelut 881 Vanhusten ja vammaisten sosiaalihuollon avopalvelut 88101 Kotipalvelut ikääntyneille ja vammaisille 88102 Ikääntyneiden päivätoiminta 88103 Vammaisten päivä- ja työtoiminta 88109 Muut vanhusten ja vammaisten avopalvelut 889 Muut sosiaalihuollon avopalvelut 8891 Lasten päivähoitopalvelut 88911 Lasten päiväkodit 88919 Muu lasten päivähoito 8899 Muualla luokittelemattomat sosiaalihuollon avopalvelut 88991 Kotipalvelut muille kuin ikääntyneille ja vammaisille 88992 Päivä- ja työtoiminta muille kuin ikääntyneille ja vammaisille 88993 Avomuotoinen päihdekuntoutus 88999 Muut muualla luokittelemattomat sosiaalihuollon avopalvelut 8 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Sosiaalipalveluja tuottavat sekä julkinen että yksityinen sektori, johon kuuluvat yritykset (ml. ammatinharjoittajat) sekä järjestöt (yhdistykset, säätiöt ja muut ns. yleishyödylliset palvelutuottajat). Tässä toimialaraportissa käsitellään sosiaalipalvelujen yritystoimintaa. Julkisen sektorin ja järjestöjen omistamat yritykset kuuluvat raportissa yrityssektoriin. Seuraavassa taulukossa on kuvattu sosiaalipalvelujen jakautumista toimialaryhmittäin ja näiden toimialaryhmien keskeisiä tunnuslukuja toimipaikkatietojen perusteella vuonna 2010. Toimialan eri alaryhmät eroavat toisistaan suuresti työllistävyytensä ja toiminnan volyymien suhteen. Taulukko 1. Toimialan keskeisiä tunnuslukuja vuonna 2010 Toimipaikat Henkilöstö Liikevaihto Lkm % Lkm % (1000 ) % Sosiaalipalvelut (87+88) 4104 100 25127 100 1362498 100 87 Sosiaalihuollon laitospalvelut 1676 41 17791 71 1047152 77 871 Sosiaalihuollon hoitolaitokset 61 1 1171 5 64046 5 87101 Ikääntyneiden hoitolaitokset 58 1 1140 5 62191 5 87102 Vammaisten hoitolaitokset (pl. kehitysvammaisten 3 0 31 0 1856 0 laitospalvelut) 872 Kehitysvammaisten sekä mielenterveys- ja 437 11 3949 16 242549 18 päihdeongelmaisten asumispalvelut 87201 Kehitysvammaisten laitokset ja asumispalvelut 121 3 1251 5 68659 5 87202 Mielenterveysongelmaisten asumispalvelut 285 7 2507 10 160761 12 87203 Päihdeongelmaisten laitokset 14 0 108 0 8112 1 87204 Päihdeongelmaisten asumispalvelut 17 0 84 0 5017 0 873 Vanhusten ja vammaisten asumispalvelut 528 13 8178 33 428036 31 87301 Ikääntyneiden palveluasuminen 457 11 6571 26 350884 26 87302 Vammaisten palveluasuminen (pl. 71 2 1607 6 77152 6 kehitysvammaisten palveluasuminen) 879 Muut sosiaalihuollon laitospalvelut 650 16 4493 18 312520 23 87901 Lasten ja nuorten laitokset ja ammatillinen 631 15 4325 17 300517 22 perhehoito 87902 Ensi- ja turvakodit............ 87909 Muut laitokset ja asumispalvelut 19 0 168 1 12003 1 88 Sosiaalihuollon avopalvelut 2428 59 7336 29 315346 23 881 Vanhusten ja vammaisten sosiaalihuollon avopalvelut 1049 26 2526 10 109092 8 88101 Kotipalvelut ikääntyneille ja vammaisille 999 24 2285 9 95167 7 88102 Ikääntyneiden päivätoiminta 5 0 13 0 640 0 88103 Vammaisten päivä- ja työtoiminta 13 0 112 0 4016 0 88109 Muut vanhusten ja vammaisten avopalvelut 32 1 117 0 9268 1 889 Muut sosiaalihuollon avopalvelut 1379 34 4810 19 206255 15 8891 Lasten päivähoitopalvelut 753 18 2967 12 121134 9 88911 Lasten päiväkodit 577 14 2675 11 112065 8 88919 Muu lasten päivähoito 176 4 291 1 9069 1 8899 Muualla luokittelemattomat sosiaalihuollon 626 15 1844 7 85120 6 avopalvelut 88991 Kotipalvelut muille kuin ikääntyneille ja vammaisille 317 8 586 2 23992 2 88992 Päivä- ja työtoiminta muille kuin ikääntyneille ja 41 1 171 1 6988 1 vammaisille 88993 Avomuotoinen päihdekuntoutus 9 0 23 0 1131 0 88999 Muut muualla luokittelemattomat sosiaalihuollon avopalvelut 259 6 1064 4 53009 4 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/ yritys- ja toimipaikkatilastot TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 9

1.2 Kytkennät muihin toimialoihin Sosiaalipalvelujen ensisijaisena tavoitteena on luoda ja edistää hyvinvointia. Palvelujärjestelmässä käytetään hyväksi alan tutkimustuloksia sekä välittömästi hyvinvointiin liittyvän teollisuuden tuotteita ja erilaisia muita hyvinvointipalveluja. Sosiaalipalvelut toimialana kuuluu hyvinvointiklusteriin. Hyvinvointiklusterilla tarkoitetaan sosiaali- ja terveydenhoidossa käytettävien teknologia- ja palvelutuotteiden tutkimusta, kehittämistä, tuotantoa ja käyttöä. Siihen kuuluvat myös kotipalvelut ja kotiterveydenhoito, oma- ja itsehoito sekä itsenäistä suoriutumista edistävät ratkaisut. Hyvinvointiklusteri verkottaa alan toimijoita ja luo uusia yhteyksiä ja synergiaa palveluntuottajien, yritysten ja tutkimuksen välille. Tavoitteena on tuloksekkaampi yhteistyö, yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn ja kasvun edistäminen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutosten vauhdittaminen. Julkisen sektorin merkittävänä tehtävänä on luoda alan yritystoimintaan tasapuoliset ja suotuisat olosuhteet. Kannustimina ja työvälineinä voidaan käyttää erilaisia kehittämishankkeita, -ohjelmia ja -avustuksia sekä lainsäädäntöä. Julkisen sektorin kehittämisohjelmista KASTE-ohjelma (nyt käynnissä on toinen KAS- TE-ohjelmakausi 2012-2015) on sosiaali- ja terveysministeriön lakisääteinen strateginen ohjausväline sosiaali- ja terveyspolitiikan johtamiseen. KASTE-ohjelman toteuttamisesta vastaa kansallinen sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta, jonka tueksi sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut viisi alueellista johtoryhmää. Yritysten rooli ohjelman käytännön toteutuksessa on jäänyt melko vähäiseksi. Osittain asiaan vaikuttaa ohjelman rahoitus, joka osoitetaan kunnille valtionosuuksista. Tekesin vuosille 2008 2015 avattu ohjelma Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä on suurin Tekesin hyvinvointialaan kohdistuva kehittämisohjelma. Se on myös ensimmäinen ohjelma, jossa Tekesin rahoitus kohdistuu julkisen sektorin, kuntien ja kuntayhtymien hankkeisiin. Ohjelma tähtää uudistuneeseen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmään sekä uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin kehittämällä, tuottamalla ja ottamalla käyttöön uudenlaisia, asiakaslähtöisiä palvelujen tuotantotapoja. Ohjelmassa rahoitetaan julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin hankkeita. Sen kokonaisbudjetti kaudelle 2012 2015 on noin 100 miljoonaa euroa, josta Tekes-rahoituksen osuus on noin 50 miljoonaa euroa. Suuri käytännön haaste on, kuinka sosiaali- ja terveyspalvelualalle tyypilliset pienet palveluntuottajat voivat hyödyntää rahoitusta. Pienillä yrityksillä ei useinkaan ole mahdollisuuksia irrottaa resursseja kehittämiseen, jossa hyödyt eivät ole riittävän konkreettisia. HYVÄ -ohjelma (2011 2015) on työ- ja elinkeinoministeriön strateginen ohjelma, jonka tavoitteena on vahvistaa hoito- ja hoivapalvelujen tuottamisen edellytyksiä, edistää hoito- ja hoivayrittäjyyttä sekä kehittää alaa kasvavana ja kansainvälistyvänä toimialana. HY- VÄ-ohjelma ohjaa ja koordinoi ministeriön hallinnonalan toimia sosiaali- ja terveyspalvelujen työ- ja elinkeinopoliittisessa kehittämisessä. Ohjelma toteutetaan laajassa yhteistyössä muiden hallinnonalojen sekä alan yksityisten ja julkisten toimijoiden kanssa 1. 1 www.tem.fi/hyva 10 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

2 Toimialan rakenne 2.1 Yritykset ja toimipaikat Vuonna 2010 Suomessa oli jo 3301 sosiaalialan yritystä, joista sosiaalihuollon laitospalveluissa (TOL 87) oli 1141 ja avopalveluissa (TOL 88) 2160. Avopalveluyritykset lisääntyivät voimakkaasti vuoteen 2008, mutta vähenivät vuoden 2009 taantuman aikana. Kasvu avopalveluyrityksissä alkoi jälleen vuonna 2010. Laitospalveluyritysten määrä puolestaan on pysynyt viime vuosina varsin tasaisena. Kuvio 1. Sosiaalipalveluyritysten lukumäärä vuosina 2006 2010 (TOL 2008) 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 2006 2007 2008 2009 2010 88 Sosiaalihuollon avopalvelut 1799 2037 2148 2126 2160 87 Sosiaalihuollon laitospalvelut 983 1075 1134 1139 1141 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/ yritys- ja toimipaikkatilastot Kokonaisuudessaan sosiaalipalveluyritykset lisääntyivät vuonna 2010 vuoteen 2009 verrattuna vain noin prosentin. Toimipaikkoja vuonna 2010 oli yli 4100. 2.2 Henkilöstö, ammatillinen jakauma ja työllisyyden kehitys Seuraavassa taulukossa on kuvattu sosiaalialan yritykset ja henkilöstö alaryhmittäin vuonna 2010. Edellisessä sosiaalipalvelut-toimialaraportissa käsiteltyyn vuoteen 2008 verrattuna yritysten määrä on noussut vain 19 yrityksellä, mutta henkilöstön määrä on kasvanut lähes 4 500 henkilöllä. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 11

Taulukko 2. Yritykset ja henkilökuntamäärät alaryhmittäin 2010 Toimiala Yrityksiä Henkilöstö 87101 Ikääntyneiden hoitolaitokset 38 1746 87102 Vammaisten hoitolaitokset (pl. kehitysvammaisten laitospalvelut) 2 14 87201 Kehitysvammaisten laitokset ja asumispalvelut 75 1085 87202 Mielenterveysongelmaisten asumispalvelut 161 2301 87203 Päihdeongelmaisten laitokset 12 98 87204 Päihdeongelmaisten asumispalvelut 14 73 87301 Ikääntyneiden palveluasuminen 311 7387 87302 Vammaisten palveluasuminen (pl. kehitysvammaisten 18 1459 palveluasuminen) 87901 Lasten ja nuorten laitokset ja ammatillinen perhehoito 500 4332 87902 Ensi- ja turvakodit 0 0 87909 Muut laitokset ja asumispalvelut 10 140 88101 Kotipalvelut ikääntyneille ja vammaisille 969 1885 88102 Ikääntyneiden päivätoiminta 2 2 88103 Vammaisten päivä- ja työtoiminta 6 58 88109 Muut vanhusten ja vammaisten avopalvelut 25 55 88911 Lasten päiväkodit 411 2486 88919 Muu lasten päivähoito 169 261 88991 Kotipalvelut muille kuin ikääntyneille ja vammaisille 316 595 88992 Päivä- ja työtoiminta muille kuin ikääntyneille ja vammaisille 32 151 88993 Avomuotoinen päihdekuntoutus 6 23 88999 Muut muualla luokittelemattomat sosiaalihuollon avopalvelut 224 1306 YHTEENSÄ 3301 25457 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/ yritys- ja toimipaikkatilastot Eniten vuonna 2010 työllistivät ikääntyneiden palveluasumislaitokset, lasten ja nuorten laitokset sekä ammatillisen perhehoidon yritykset noin 46 prosentin osuudellaan. Kaikkiaan sosiaalipalvelualan yritykset työllistivät lähes 25 500 henkilöä. Kasvua edellisvuoteen on noin 8 prosenttia. Useilla sosiaalipalvelujen aloilla laki asettaa vaatimuksia henkilöstön määrälle ja kelpoisuudelle. Seuraavissa taulukoissa esitetään sekä sosiaalipalveluja tuottavien yritysten että yritysten toimipaikkojen määrät henkilöstömäärään perustuvan jaottelun mukaisesti. 12 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Taulukko 3. Sosiaalipalveluyritysten määrä henkilöstön määrän perusteella luokiteltuna vuosina 2006 2010 2006 2007 2008 2009 2010 kpl % kpl % kpl % kpl % kpl % 87 Sosiaalihuollon laitospalvelut 88 Sosiaalihuollon avopalvelut Kaikki 983 100,0 1075 100,0 1134 100,0 1139 100,0 1141 100,0 kokoluokat alle 10 henkilöä 680 69,2 725 67,4 742 65,4 691 60,7 682 59,8 10 49 henkilöä 290 29,5 332 30,9 372 32,8 418 36,7 426 37,3 50 249 henkilöä 11 1,1 12 1,1 12 1,1 22 1,9 23 2,0 yli 250 henkilöä 2 0,2 6 0,6 8 0,7 8 0,7 10 0,9 Kaikki 1799 100,0 2037 100,0 2148 100,0 2126 100,0 2160 100,0 kokoluokat alle 10 henkilöä 1714 95,3 1946 95,5 2046 95,3 2001 94,1 2036 94,3 10 49 henkilöä 73 4,1 81 4,0 93 4,3 115 5,4 112 5,2 50 249 henkilöä 10 0,6 9 0,4 8 0,4 9 0,4 11 0,5 yli 250 henkilöä 2 0,1 1 0,0 1 0,0 1 0,0 1 0,0 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/ yritys- ja toimipaikkatilastot Avopalveluyrityksistä lähes 95 prosenttia on edelleen mikroyrityksiä. Laitospalveluissa jakauma on tasaisempi, mutta silti yli 50 henkilöä työllistäviä yrityksiä on vain 3 prosenttia yritysmäärästä. Taulukko 4. Toimipaikkojen määrä henkilöstön määrän perusteella luokiteltuna vuosina 2006 2010 2006 2007 2008 2009 2010 kpl % kpl % kpl % kpl % kpl % 87 Sosiaalihuollon laitospalvelut 88 Sosiaalihuollon avopalvelut Kaikki 1258 100,0 1401 100,0 1563 100,0 1603 100,0 1676 100,0 kokoluokat alle 10 henkilöä 918 73,0 977 69,7 1038 66,4 996 62,1 978 58,4 10 49 henkilöä 331 26,3 412 29,4 513 32,8 589 36,7 673 40,2 50 249 henkilöä 9 0,7 12 0,9 12 0,8 18 1,1 25 1,5 yli 250 henkilöä......... Kaikki 1966 100,0 2239 100,0 2373 100,0 2357 100,0 2428 100,0 kokoluokat alle 10 henkilöä 1870 95,1 2134 95,3 2259 95,2 2213 93,9 2274 93,7 10 49 henkilöä 91 4,6 98 4,4 108 4,6 136 5,8 146 6,0 50 249 henkilöä 4 0,2 6 0,3 5 0,2 7 0,3 7 0,3 yli 250 henkilöä 1 0,1 1 0,0 1 0,0 1 0,0 1 0,0 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/ yritys- ja toimipaikkatilastot Vaikka yritykset ja toimipaikat edelleen ovat suurelta osin pieniä, suuntaus on kuitenkin yrityskoon kasvuun. Kehityksen selittää pääosin asumispalveluja tuottavien toimipaikkojen yleistyminen. Suuria laitoksia puretaan jatkuvasti. Järjestöt ovat viime vuosina yhtiöittäneet palvelutuotantoaan, mikä sekin näkyy erityisen hyvin tilastoissa. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 13

Huomionarvoista on, että suuria, yli 250 henkeä työllistäviä yrityksiä oli vuonna 2010 jo 11. Jotkut niistä työllistävät tuhatkin ihmistä. Henkilöstömäärän suhteellinen kasvu on ollut tarkastelujaksolla suurempaa kuin yritysmäärän kasvu, mikä merkitsee keskimääräisen yrityskoon suurenemista. Kuvio 2. Sosiaalipalveluyritysten toimipaikkojen henkilöstömäärän kehitys vuodesta 2006 vuoteen 2010 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0 2006 2007 2008 2009 2010 87 Sosiaalihuollon laitospalvelut 10332 12498 14270 16094 17791 88 Sosiaalihuollon avopalvelut 5395 6083 6608 7060 7336 Sosiaalipalvelut yhteensä 15727 18581 20878 23154 25127 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/ yritys- ja toimipaikkatilastot Työ- ja elinkeinoministeriö on syksyllä 2012 julkaissut raporttisarjassaan Pekka Lithin laatiman erittäin kattavan selvityksen palveluasumisen markkinatilanteesta Suomessa 2. Tästä syystä tätä merkittävää sosiaalipalvelujen alasektoria ei erikseen laajemmin käsitellä tässä toimialaraportissa. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisujen analyysisarjassa on lokakuussa 2012 julkaistu myös selvitys sosiaali- ja terveyspalvelualan työvoimatarpeen ja tarjonnan kehityksestä 3. Selvityksen on laatinut TEM:n Tieto-osasto yhteistyössä HYVÄ-ohjelman kanssa. Tämän luvun 2.2 loppuosan teksti ja kuvat ovat kyseisestä raportista: Terveys- ja sosiaalipalvelujen toimialalla oli vuonna 2011 noin 396 000 työllistä. Heistä 126 000 työskenteli sosiaalihuollon avopalveluissa, 82 000 sosiaalihuollon laitospalveluissa ja 188 000 terveyspalveluissa. Yhteensä 16 prosenttia kaikista työllisistä työskentelee sosiaali- ja terveysalalla. Sosiaali- ja terveysalan työllisten määrä on ollut kasvussa 2000-luvulla. Työllisten määrä on kasvanut vuosituhannen alun 326 000 työllisestä 396 000:n eli 70 000 henkilöllä. Tämä on lähes kahden prosentin vuotuinen kasvu. Ainoastaan vuonna 2010 näkyy notkahdus työllisten määrässä. 2 Lith, Pekka: Palveluasumisen markkinat Suomessa 2010-luvun vaihteessa. Tilastollinen selvitys toimialan palvelu-kysynnästä, palvelutuottajista ja yritystoiminnan kehityksestä. TEM raportteja 24/2012 3 Koponen, Eija-Leena; Laiho, Ulla-Maija; Tuomaala, Mika: Mistä tekijät sosiaali- ja terveysalalle työvoimatarpeen ja -tarjonnan kehitys vuoteen 2025, TEM-analyyseja 43/2012 14 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Kuvio 3. Sosiaali- ja terveysalan toimialan työlliset 2005 2011 Lähde: Koponen, Laiho, Tuomaala, TEM analyyseja 43/2012 Kymmenen tyypillisintä sosiaali- ja terveysalan ammattia ovat: (suluissa tieto työllisistä vuodelta 2009) apu-, perus-, ja lähihoitajat (53 000) sairaanhoitajat (51 000) lastenhoitajat ja päiväkotiapulaiset (26 000) sosiaalialan ohjaajat (22 000) sairaala- ja hoitoapulaiset (21 000) kodinhoitajat ja kotiavustajat (18 000) lääkärit (18 000) perhepäivähoitajat (16 000) lastentarhanopettajat (15 000) henkilökohtaiset avustajat (12 000). Suurin osa eli noin 73 prosenttia sosiaali- ja terveysalalla olevista työskentelee julkisella sektorilla. Yksityisellä sektorilla työskentelevien osuus on kuitenkin ollut kasvussa, tosin vuonna 2010 yksityisen sektorin osuus alan työllisistä hieman väheni edellisvuodesta. Yksityisen sektorin osuuden kasvava trendi on kuitenkin ilmeinen ja kasvua on kertynyt vuosina 2005 2011 noin 3,6 prosenttiyksikköä. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 15

Kuvio 4. Sosiaali- ja terveysalan työlliset työnantajasektorin mukaan Lähde: Koponen, Laiho, Tuomaala, TEM analyyseja 43/2012 TEM:n työnvälitysrekisterissä on vuonna 2011 ollut keskimäärin noin 18 000 sosiaali- ja terveysalan työtöntä. Kaikista työttömistä 7,5 prosenttia on sosiaali- ja terveysalalta. Alan työttömyys ei siten ole suhteellisesti niin suurta, kuin alan osuus työllisyydestä (alan työlliset edustavat noin 16 prosenttia koko työllisyydestä). Sosiaali- ja terveysalalla työllisten ikäjakauma on selvästi vanhempiin ikäluokkiin painottuneempi kuin keskimäärin muilla aloilla. Yli 50 -vuotiaita on sosiaali- ja terveysalalla viimeisimpien saatavissa olevien tilastojen mukaan noin 37 prosenttia, kun muilla aloilla yli 50 -vuotiaiden osuus on keskimäärin 31 prosenttia. Tilanne tulee jatkossa vaikuttamaan niin, että poistumat sosiaali- ja terveysalalta ovat keskimäärin muita aloja suurempia. Ammattibarometrin yleisimpien työvoimapula-ammattien järjestys vaihtelee alueittain, mutta sosiaali- ja terveysalan ammatit ovat kaikkialla kärjessä. Esimerkiksi Uudellamaalla on pulaa eniten sosiaalityöntekijöistä ja erityisopettajista kun taas Lapissa lääkäreistä ja sairaanhoitajista. 16 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Kuvio 5. Ammattibarometrin mukaiset kysyntätilanteet sosiaalityöntekijöille sekä perus- ja lähihoitajille toukokuussa 2012 Lähde: Koponen, Laiho, Tuomaala, TEM analyyseja 43/2012 Sosiaali- ja terveyspalvelualan työvoiman tarvetta ja tarjontaa koskevat arviot osoittavat kiistattomasti, että palvelutarpeiden kehityksen mukaista palvelutarjontaa ei kyetä turvaamaan ilman merkittäviä palveluja ja niiden tuottavuutta koskevia uudistuksia ja työntekijöiden rekrytointia alalle Suomen ulkopuolelta. Vaikka kaikki työvoimatarpeen ja koulutuksen ennakoinnin ehdot toteutuisivat täydellisesti, vuoteen 2025 sosiaali- ja terveyspalvelualalle kertyy lähes 20 000 henkilön työvoimavajaus. Työvoimapula koskee jo nyt ja jatkossa vielä pahemmin erityisesti lasten päivähoitoa, sosiaalityötä, erikois- ja osastonlääkärien tehtäviä sekä perus- ja lähihoitajien työtä terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa. 4 2.3 Toimialan alueellinen jakauma Vuonna 2010 sosiaalipalveluyritysten toimipaikkoja oli eniten Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Järjestys on lähes sama, kun käytetään mittareina hen- 4 Koponen, Laiho, Tuomaala 2012 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 17

kilöstöä tai liikevaihtoa. Koko maassa henkilökuntaa toimipaikkaa kohden oli keskimäärin 6,1 kun vastaava luku vuonna 2008 oli 5,3. Alla olevassa taulukossa on esitetty sosiaalipalvelujen toimipaikat, henkilöstömäärät ja liikevaihdot ja niiden suhteelliset osuudet ELY-keskuksittain vuonna 2010. Taulukko 5. Sosiaalipalveluyritysten toimipaikat, henkilöstö ja liikevaihto ELY-keskuksittain 2010 ELY-keskus Toimipaikat Henkilöstö Liikevaihto Liikevaihto / toimipaikka Liikevaihto / henkilö Klp Kpl 1000 euroa 1000 euroa 1000 euroa Uudenmaan ELY-keskus 1031 6338 351096 341 55 Varsinais-Suomen ELY-keskus 413 2493 135682 329 54 Satakunnan ELY-keskus 205 1217 60532 295 50 Hämeen ELY-keskus 308 1579 93861 305 59 Pirkanmaan ELY-keskus 302 1924 105898 351 55 Kaakkois-Suomen ELY-keskus 236 1327 73409 311 55 Etelä-Savon ELY-keskus 181 1030 58442 323 57 Pohjois-Savon ELY-keskus 240 1415 78963 329 56 Pohjois-Karjalan ELY-keskus 173 976 52675 304 54 Keski-Suomen ELY-keskus 278 1515 76066 274 50 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 133 911 48677 366 53 Pohjanmaan ELY-keskus 89 809 38540 433 48 Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 325 2323 124472 383 54 Kainuun ELY-keskus 71........ Lapin ELY-keskus 114 723 37357 328 52 Ahvenanmaa 5........ Koko maa 4104 25127 1362498 332 54 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/ yritys- ja toimipaikkatilastot Liikevaihto toimipaikkaa kohden koko maassa vuonna 2009 oli keskimäärin 310 000 euroa ja vuonna 2010 jo 332 000 euroa, mikä osaltaan kertoo yrityskoon kasvusta. Suuret, miljoonien liikevaihtoa pyörittävät yritykset ovat vallanneet markkinoita. Uudellamaalla sijaitsevien toimipaikkojen yhteenlaskettu liikevaihto, noin 350 miljoonaa euroa oli 26 prosenttia koko toimialan toimipaikkojen liikevaihdosta vuonna 2010. Poikkeamat henkilöstö- ja liikevaihtomäärissä eri taulukoissa johtuvat siitä, että osa tilastoista pohjautuu toimipaikkarekisteritietoihin ja osa yritysrekisteritietoihin. Toimipaikkarekisteriin kirjautuvat myös muuta tuotantoa päätoimialanaan harjoittavien yritysten sosiaalipalveluja tuottavat yksiköt. Toimialan yrityksillä voi olla myös useampia toimipaikkoja. 2.4 Yrityskannan muutokset Seuraavassa kuvassa näkyvät aloittaneiden ja lopettaneiden sosiaalipalveluyritysten määrät ELY-keskuksittain vuonna 2011. 18 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Kuvio 6. Aloittaneet ja lopettaneet sosiaalipalveluyritykset ELY-keskuksittain vuonna 2011 350 300 250 Yritysten määrä 200 150 100 50 0 KOKO MAA Uusimaa Varsinais- Suomi Satakunta Häme Pirkanmaa Kaakkois- Suomi Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois- Karjala Keski-Suomi Etelä- Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjois- Pohjanmaa Kainuu Lappi Ahvenanmaa Aloittaneita 315 78 32 13 30 32 17 14 9 6 21 13 12 29 3 4 1 Lopettaneita 265 80 17 10 21 21 18 11 9 9 18 14 6 19 4 5 1 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/yritys- ja toimipaikkatilastot Vuoteen 2010 verrattuna suurin nettolisäys oli Varsinais-Suomessa 15 yritystä. Kuudella alueella, mukaan lukien Uusimaa, lopettaneita yrityksiä vuonna 2011 oli enemmän kuin aloittaneita. Alla olevassa kuvassa on esitetty toimialan yritysten aloittaneiden ja lopettaneiden määrän kehitys vuodesta 2005 vuoteen 2011 koko maassa. Kuvio 7. Aloittaneet ja lopettaneet yritykset sosiaalipalvelualalla 2005 2011 koko maassa 600 500 Yritysten määrä 400 300 200 100 0 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Aloittaneita 488 495 519 464 355 344 315 Lopettaneita 172 221 251 281 273 227 265 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/ yritys- ja toimipaikkatilastot TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 19

Aloittaneiden yritysten määrä koko maassa vuonna 2011 oli 315 eli noin 30 vähemmän kuin edellisvuonna. Trendi on laskeva vuodesta 2008 alkaen. Vastaavasti lopettaneita oli vuonna 2011 noin 40 yritystä edellisvuotta enemmän eli 265. Muutokset toimintaympäristössä näkyvät. Lopettaneiden suuri määrä selittynee osaltaan yhtiömuodon muutoksilla sekä yrityskaupoilla, mutta toimintansa oikeasti lopettaneita on myös paljon. Konkurssin tehneiden sosiaalipalveluyritysten määrä tällä vuosituhannella kasvoi vuosina 2003 2004, laski sen jälkeen parina vuonna ja lähti uudelleen kasvuun vuonna 2007. Vuosi 2010 katkaisi kasvun ainakin toistaiseksi, kun konkurssit vähenivät (28 kpl) vuoden 2009 huippulukemasta (34 kpl). Kuvio 8. Sosiaalipalvelualan yritysten konkurssit (kpl) 2000 2010 40 35 30 25 20 15 10 5 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/ yritys- ja toimipaikkatilastot Konkursseilla on useita syitä: kuntien heikko taloudellinen tilanne, joka on ajanut kunnat välillä lyhytnäköisesti vähentämään ostopalveluja, yrittäjien puutteelliset liikkeenjohtotaidot varsinkin taloushallinnon-, tuotteistamis- ja hinnoitteluosaamisessa, jaksaminen, yritysten pieni koko ja neuvotteluvoiman puuttuminen sekä toimiminen yhden asiakkaan markkinoilla. Lopettamiseen saattaa vaikuttaa myös omistajanvaihdoksiin liittyvät vaikeudet muun muassa lupakäytännöissä. Konkurssiin hakeneista yrityksistä valtaosa on ollut pieniä, alle kymmenen henkilöä työllistäviä mikroyrityksiä. 2.5 Alan suurimpia yrityksiä Ala, erityisesti isot yritykset, elää tällä hetkellä voimakkaasti yrityskauppojen ja muiden omistusjärjestelyjen vuoksi. Isot yritykset kasvavat, ja uusia tulee jakamaan markkinoita. Lisäksi monet alan toimijat ovat verkottuneet voimakkaasti, ja yksittäisillä toimijoilla on omistuksessaan monia eri tarkoituksiin perustettuja yrityksiä. Samat yritykset myös toimivat sekä terveys- että sosiaalipalveluissa ja välillä rajanveto näiden välillä on hankalaa. Alla oleva taulukko perustuu Suomen Asiakastieto Oy:ltä saatuun listaukseen suurimmista sosiaalipalvelujen tuottajista. Listassa oleva TOL-luokka on se toimialaluokka, jon- 20 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

ka yritys on itse ilmoittanut. Listan ulkopuolella voi olla sosiaalipalveluyrityksiä, jotka ovat ilmoittaneet toimialaluokakseen jonkin muun toimialan. Taulukko 6 Suurimpia sosiaalipalveluyrityksiä vuonna 2011 Virallinen nimi Liikevaihto Henkilöstö TOL Konserni Attendo Oy 70 333 130 1 304 87301 Attendo Terveyspalvelut -konserni Invalidiliiton Asumispalvelut Oy 59 548 272 1 366 87302 Terveysrahasto -konserni Mainio Vire Oy 55 780 000 909 86909 Mainio Vire Holding -konserni Mikeva Oy 42 569 000 929 88999 Df-Care -konserni A-klinikkasäätiö 38 653 072 770 87203 Esperi Care Oy 35 538 031 727 86904 Esperi Care Group -konserni Folkhälsan Syd Ab 31 658 000 88999 Samfundet Folkhälsan I Svenska Finland -konserni Nuorten Ystävät-palvelut Oy 28 400 727 548 87901 Nuorten Ystävät-Kiinteistöt -konserni Carema Oy 26 148 000 589 87301 KVPS Tukena Oy 19 453 142 350 87201 Kehitysvammaisten Palvelusäätiö -konserni Wilhelmiina Palvelut Oy 17 712 881 294 55101 ASPA Palvelut Oy 16 469 089 347 88109 Asumispalvelusäätiö Aspa -konserni Mediverkko Hoivapalvelut Oy 15 883 889 265 88101 Mediverkko -konserni Betesda-säätiö 15 013 672 252 87301 Pelastakaa Lapset ry 11 212 395 88999 Kalliolan kannatusyhdistys r.y. 9 913 514 87203 Autismisäätiö 9 633 654 160 87302 Sopimusvuori Oy 8 769 441 190 87202 Sopimusvuorisäätiö -konserni Suomen Tenava päiväkodit Oy 8 087 510 190 88911 Tenava Holding -konserni Yrjö&Hanna Oy 7 715 000 151 87302 Yrjö ja Hanna-Säätiö -konserni Taukokangas Oy 6 525 000 87301 Hoitokoti Päiväkumpu Oy 6 437 215 98 87301 Hoivakymppi Oy 6 015 989 98 88999 Diakoniasäätiö Foibe 5 963 536 81 87301 Diakonistiftelsen Uudenmaan Vammaispalvelut Oy 5 833 000 5 87302 Lähde: Suomen Asiakastieto Oy Suurimpien yritysten joukossa on useita järjestöjen omistuksessa olevia yrityksiä suurimpana Invalidiliiton Asumispalvelut Oy. Järjestöjen yhtiöittämislinja jatkunee. Tähän on osaltaan johtanut EU:n sisämarkkinoiden kehitys, investointiavustusten siirtyminen Raha-automaattiyhdistykseltä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselle sekä verohallituksen linjaukset, joissa järjestöjen tuottamat palvelut tulkitaan elinkeinotoiminnaksi ja siten veronalaisiksi. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 21

3 Markkinoiden rakenne ja kehitys 3.1 Markkinoiden kokonaiskuva Kansantalouden tilinpidon mukaan sosiaalipalvelujen tuotos vuonna 2010 oli 8,9 miljardia euroa. Yritysten osuus tuotoksesta on kasvanut nopeasti ja oli vuonna 2010 jo 15 prosenttia. Määrällisesti julkinen palvelutoiminta on kuitenkin 2000-luvulla kasvanut enemmän kuin yksityinen toiminta. 5 Kuvio 9. Sosiaalipalvelujen tuotos (tuotettujen palvelujen arvo) tuottajasektoreittain vuosina 1995, 2000, 2005, 2010 7 000 6 000 69,2% miljoonaa euroa 5 000 4 000 3 000 81,6% 76,6% 71,6% 2 000 18,0% 15,8% 1 000 17,4% 14,6% 10,4% 3,8% 6,0% 0 1995 2000 2005 2010 Julkisyhteisöt 2892 3587 4607 6143 Järjestöt 517 814 1161 1402 Yritykset 136 282 669 1332 15,0% Lähde: Lith Pekka, Innovativiiset julkiset hankinnat Suomen kansantaloudessa, TEM raportteja 18/2012 Markkinoiden kehitys näkyy 1990-luvun lopulta alkaneena toimialan yritysten yhteenlasketun liikevaihdon nopeana kasvuna. Alla olevassa kuvassa on esitetty sosiaalipalveluyritysten liikevaihdon kehitys vuodesta 2007 vuoteen 2010. 5 Lith, Pekka; Innovativiiset julkiset hankinnat Suomen kansantaloudessa, Tilastollinen esiselvitys valtion ja kun-tayhteisöjen hankinnoista ja hankintamarkkinoiden toimivuudesta uusien toimintatapojen ja teknologian kannalta. TEM raportteja 18/2012 22 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Kuvio 10. Sosiaalipalveluyritysten liikevaihdon kehitys 2007 2010 1 600 000 1 400 000 1 200 000 1 000 000 1 000 800 000 600 000 400 000 200 000 0 2007 2008 2009 2010 87 Sosiaalihuollon laitospalvelut 700246 850098 984731 1096565 88 Sosiaalihuollon avopalvelut 190575 259348 277332 298699 Sosiaalipalvelut yhteensä 890821 1109446 1262063 1395264 Lähde: Toimiala Online, tilastokeskus/ yritys- ja toimipaikkatilastot Vuonna 2010 toimialan liikevaihdon kasvu jatkui voimakkaana erityisesti sosiaalihuollon laitospalveluja tuottavissa yrityksissä. Suurten yritysten tulo markkinoille selittää suurelta osin ilmiötä. Sosiaalihuollon avopalveluyritykset ovat usein hyvin pieniä työllistäen usein vain yrittäjän itsensä. 3.2 Markkinoiden kehitys Ennen vuotta 1995 sosiaalipalveluyritysten toiminta oli erittäin pienimuotoista ja keskittyi harvoille toimialoille ja maantieteellisille alueille. Yritykset ovat toimineet lapsi- ja nuorisotyössä jo kymmeniä vuosia, mutta vanhustenhuollon sekä mielenterveys- ja päihdehuollon aloille yritykset ovat käytännössä tulleet vasta 1990-luvun aikana. Järjestöillä on palvelutuotannossa pidempi historia. Ratkaisevasti kehitykseen vaikutti sekä vuoden 1993 alusta voimaan tullut valtionosuusuudistus että vuosikymmenen alkupuoliskolla suomalaista yhteiskuntaa ravistellut taloudellinen lama. Nämä osaltaan kannustivat kuntia kustannustietoisuuteen. Palvelutuotannon järjestämisvastuun erottaminen tuotantovastuusta sekä laskennallisiin yksikkökustannuksiin perustuvaan tukijärjestelmään siirtyminen mahdollistivat uusien toimintatapojen kehittämisen, kokeilemisen ja hyödyntämisen. Vuosituhannen vaihteessa yrityksiä toimi jo lähes kaikilla sosiaalipalvelualoilla ja niiden rooli ainakin paikallistasolla oli merkittävä. Valtakunnallisesti yritysten osuus koko sosiaalipalvelumarkkinoista vuonna 2010 oli jo 15 prosenttia, mutta eräillä alatoimialoilla kuten esimerkiksi lastensuojelualalla osuus oli paljon suurempi. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 23

Taulukko 7. Eri palveluntuottajien osuudet sosiaalipalvelujen suoritteista 2010 (%) Kunnat ja kunta-yhtymät Valtio Järjestöt Yritykset Yksityinen yhteensä Lapsia päiväkodeissa 31.12. 88,7-5,6 5,7 11,3 Lastensuojelulaitosten ja 30,1 2,4 13,2 54,3 67,5 perhekotien hoitopäivät/v Lastensuojelulaitosten 35,8 3,4 15,4 45,3 60,7 hoitopäivät/vuosi Perhekotien hoitopäivät/vuosi 16,3 0,4 83,2 83,7 Ensikotien hoitopäivät/vuosi 3,3-92,4 4,2 96,7 Turvakotien hoitopäivät/vuosi 21,1-75,1 3,7 78,9 Vanhainkotien hoitopäivät/vuosi 88,6-8,4 3,0 11,4 Vammaisten laitosten hoitopäivät/ 82,7-16,0 1,3 17,3 vuosi - Ikääntyneiden palveluasumisen 48,3-28,6 23,1 51,7 asiakkaat 31.12. yhteensä Ikääntyneiden tehostetun palveluasumisen 45,1-28,1 26,8 54,9 asiakkaat 31.12. Vammaisten ryhmämuotoisten 53,1-19,9 27,1 46,9 asumispalvelujen asiakkaat 31.12. yhteensä Henkilökunta läsnä myös yöllä 44,4-22,4 33,2 55,6 Henkilökunta ei läsnä yöllä 87,6-9,7 2,7 12,4 Psykiatrian asumispalvelujen 9,3 21,7 69,1 90,7 asiakkaat 31.12. Päihdehuollon asumispalvelujen 34,8-59,0 6,2 65,2 asumispäivät/v. Ensisuojien asumispäivät/v. 78,4-21,6-21,6 Katkaisuhoitoasemien 56,8-42,2 1,0 43,2 hoitopäivät/v. Päihdehuollon kuntoutuslaitosten hoitopäivät/v. 44,6-39,2 16,2 55,4 Lähde: THL, Yksityinen palvelutuotanto sosiaali- ja terveyspalveluissa 2009, Tilastoraportti 33/2011, 28.10.2011 Arvioiden mukaan suuri osa sosiaalipalvelualan yritysten liikevaihdosta tulee joko suoraan tai välillisesti kunnilta. Yritysten tuottamista sosiaalipalveluista 80 prosenttia perustuu kuntien ja kuntayhtymien hankintoihin. Kuntien sosiaalipalvelujen ostot ja niistä järjestetyt tarjouskilpailut, erityisesti palveluasumistuotannosta, ovat lisääntyneet viime vuosina. Tarjouskilpailuja ovat lisänneet palvelutarpeiden lisääntyminen, kuntien taloudellisen aseman kiristyminen sekä kasvanut tietoisuus hankintalain velvoitteista. Toisaalta suorahankintoja tehdään vielä. Lisääntyneet vaatimukset asiakkaiden palvelujen valinnan mahdollisuuksien parantamisesta ovat nopeuttaneet uusien rahoitusmallien kokeilua. Yksityisen hoidon tuki, palvelusetelit ja maksusitoumukset ovat keinoja siirtää päätösvaltaa tuottajan valinnasta kunnilta palvelujen käyttäjille. Uusia rahoitusmalleja on kokeiltu, mutta niitä ole vielä kattavasti 24 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

osattu hyödyntää niilläkään sosiaalipalvelualoilla (esim. lasten päivähoito), joilla kokemukset ovat olleet hyviä. Pk-yritysten kannalta toimintaympäristössä on tällä hetkellä useita epävarmuustekijöitä. Yhteiskunnallisilla päätöksillä on tulevan vuoden aikana merkittävä vaikutus sosiaalija terveyspalvelumarkkinan kehitykseen. Keskeiset päätökset koskevat kuntarakennetta sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuurakennetta ja julkisen järjestämisvastuun piiriin kuuluvien palvelujen rahoitusta. Toimialan suotuisa kehitys ja palvelumarkkinoiden toimivuus edellyttävät toimintaympäristöä, jossa palvelujen järjestämisrakenteen muutokset ovat ennakoitavissa ja kaikki tuottajat ovat tasavertaisessa asemassa palveluja tuottaessaan. Jotta alan pk-yritykset uskaltavat investoida ja panostaa toimintansa kehittämiseen, tulisi kuntien laatia palvelustrategiat, joissa oman palvelutuotannon ja muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamistapojen suhde määritellään, sekä viedä laaditut strategiat myös käytäntöön. Sosiaalipalvelumarkkinoiden viime vuosien kehitystä kuvaa yritysten nopea kasvu sekä yritystoiminnan maantieteellisen markkina-alueen laajeneminen. Joko luontaisen laajentumisen tai yrityskauppojen kautta yritykset ovat pyrkineet laajentamaan tarjontaansa paikallisesta maakunnalliseksi tai maakunnallisesta valtakunnalliseksi. Verkostoitumisen tuomista eduista pk-yrityksille on puhuttu jo pitkään, mutta vasta nyt näyttää maaperä olevan otollinen sen kehittymiseen. Sosiaalipalvelualalla on 2000-luvulla ollut havaittavissa keskittymistä: suuret toimijat ostavat hyvin menestyviä pieniä yrityksiä ja laajentavat toimintaansa koko Suomeen. Ulkomaiset pääomasijoittajat uskovat Suomen markkinoihin ja ovat monen suuren yrityksen taustalla. Jokunen ulkomainenkin yritys on löytänyt suomalaiset sosiaalipalvelumarkkinat. Ulkomaisen kilpailun luulisi kannustavan jatkuvaan toiminnan kehittämiseen ja verkostoitumiseen. Tämäkin on kansainvälistymistä. 3.3 Toimialan rahoitusrakenne Suomalaisessa järjestelmässä sosiaalipalvelut rahoitetaan pääosin verovaroin tai veroluontoisin maksuin. Kunnat ovat vastuussa riittävien sosiaalipalvelujen järjestämisestä ja saavat vuosittain kuntakohtaisesti määritellyn kokonaissumman valtionosuutta, jolla palvelut osittain rahoitetaan. Asiakasmaksujen osuus on usein marginaalinen tai sitä ei peritä ollenkaan. Sosiaalipalvelujen rahoitusjärjestelmä selittää osaltaan toimialan markkinoiden kehittymättömyyden. Markkinoilla vallitsee vieläkin ostajan monopoli, eli usein kunta on se asiakas, joka määrää hintatason, johon yritysten tulee sopeutua. Yritysten rooli onkin usein ollut toimia julkisen tuotannon ruuhkahuippujen tasaajana. Tällöin yritysten asema markkinoilla on pitkäjänteisen toiminnan kehittämisen näkökulmasta varsin heikko. Kuntien osto-osaaminen lisääntyy. Kuntien yhdistymisten ja yhteistyön lisääntymisen myötä ostajatahot ovat entistä suurempia ja ne ostavat isoja kokonaisuuksia. Pienet yritykset ovat tällöin heikossa asemassa yksinään, mutta verkottumalla muiden toimijoiden kanssa ne pystyisivät tarjoamaan kokonaisratkaisuja ja kilpailemaan suurten yritysten kanssa. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 25

Asiakasnäkökulma huomioiden on kehitetty erilaisia välineitä, joilla palvelujen käyttäjälle annetaan mahdollisuus valintaan. Näitä välineitä ovat yksityisen hoidon tuki, kotityön verovähennysoikeus sekä palveluseteli. Vuonna 2009 voimaan tullut laki mahdollistaa palvelusetelin käytön kaikissa sosiaalija terveyspalveluissa. Tavoitteena on lisätä asiakkaan valinnanmahdollisuuksia, parantaa palvelujen saatavuutta, monipuolistaa palvelutuotantoa sekä edistää kuntien, elinkeinotoimen ja yksityisten palveluntuottajien yhteistyötä. Kunnat päättävät, miten laajasti ne ottavat setelin käyttöön, ja ovat aina vastuussa palvelun laadusta. Ne valitsevat palveluntuottajat ja myös valvovat niitä. Asiakas voi valita palvelusetelin tai kunnallisen palvelun, joka on joko itse tuotettu tai ostopalveluna hankittu. Palvelun tuottaja päättää palvelun hinnan. Kuntien ja kuntayhtymien talous- ja toimintatilaston mukaan vuonna 2010 kuntien palvelusetelimenot olivat runsaat 25 miljoonaa euroa. Palveluseteli oli käytössä 130 kunnassa, mutta vain 40 kunnassa menot ylittivät 100 000 euroa. 6 Kotityöhön liittyvän kotitalousvähennyksen enimmäismäärä nousi vuoden 2009 alussa 3000 euroon, mutta laski tänä vuonna 2000 euroon. Kotitalousvähennyksen käyttö on lisääntynyt vuosi vuodelta. Vuonna 2009 vähennyksen saajia oli lähes 361 000 ja sitä maksettiin 391 miljoonaa euroa. Hoiva- ja hoitopalveluihin kustannuksista käytettiin kuitenkin vain 3 prosenttia. 7 6 Lith: TEM raportteja 18/2012 7 Veronmaksajain keskusliitto ry: www.veronmaksajat.fi; tilastoja kotitalousvähennyksen käytöstä 26 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

4 Tuotanto ja tuotantomenetelmät Sosiaalipalvelut on erittäin työvoima- ja naisvaltainen ala. Vaikka sosiaalipalvelujen tuotannossakin teknologisten innovaatioiden hyödyntäminen yleistyy, ei ihmisten työpanos ole syrjäytymässä. Teknologia voi parhaimmillaan vapauttaa henkilöstön ajan itse perustehtävään. Viestintä-, turva- ja apuvälineteknologian hyödyntäminen parantaa alan alhaista tuottavuutta, tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Tässä luvussa tarkastellaan toimialaluokituksen (TOL 2008) mukaisesti sosiaalihuollon laitospalveluja ja avopalveluja sekä tarkemmin joitakin suurimpia alaluokkia. 4.1 Sosiaalihuollon laitospalvelut (TOL 87) Sosiaalihuollon laitospalveluihin kuuluvat sosiaalihuollon laitos- ja asumispalvelut. Asumispalvelut voivat sisältää myös hoitopalveluja, valvontaa tai muunlaista huolenpitoa. Palvelut jaetaan asiakasryhmän perusteella ikääntyneiden ja muiden kuin kehitysvammaisten laitospalveluihin (871), kehitysvammaisten sekä mielenterveys- ja päihdeongelmaisten laitos- ja asumispalveluihin (872), vanhusten ja vammaisten asumispalveluihin (873) ja sellaisiin majoituksen tai asumisen sisältäviin sosiaalipalveluihin, joissa asuminen tai palvelun tarve on pääasiassa tilapäistä (879). Laitoshoidon ja asumispalvelun erona on asiakkaan mahdollisuus päättää hoito- tai asuinpaikasta. Laitoshoidossa asiakas on hoitosuhteessa laitokseen, ja toimintayksikkö tai viranomainen tekee päätöksen asiakkaan sijoituksesta. Sen sijaan asumispalveluissa asuminen perustuu aina asunnon hallintasuhteeseen (vuokra tai omistus). Asiakkaalla on silloin hallussaan oma asuintila, joka on yksin hänen käytössään. Yritysten toimipaikkoja tässä ryhmässä vuonna 2010 oli yhteensä 1676, jossa lisäystä edellisvuoteen oli 73 toimipaikkaa. Ne työllistivät jo noin 17 800 henkilöä, keskimäärin 11 henkilöä toimipaikkaa kohden. Eniten toimipaikkoja oli Uudellamaalla (314) ja Pohjois-Pohjanmaalla (179), vähiten Pohjanmaalla ja Kainuussa (42). Yhteenlaskettu liikevaihto oli tarkasteluaikana 1,047 miljardia euroa, mikä toimipaikkaa kohden tekee 625 000 euroa. Suurimmat tämän toimialaluokan toimipaikat löytyvät Varsinais-Suomesta, jossa toimipaikkaa kohden laskettu liikevaihto oli 821 000 euroa. Yritystoiminta asumisen sisältävien palvelujen tuottamisessa on luvanvaraista. Lupien myöntämisestä ja valvonnasta huolehtivat aluehallintoviranomaiset AVIt, joiden ohjaava viranomainen valtakunnan tasolla on sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira. Tavoitteena on päästä yhtenäisiin käytäntöihin koko maassa. Seuraavaksi tarkastellaan tämän toimialaluokan suurimpia alaluokkia. a. Kehitysvammaisten sekä mielenterveys- ja päihdeongelmaisten asumispalvelut (TOL 872) Tähän alaluokkaan kuuluvat laitos- ja asumispalvelujen (sairaalahoitoa lukuun ottamatta) tuottaminen kehitysvammaisille, mielenterveysongelmaisille ja päihdeongelmaisille. Palveluun sisältyy oma asuintila, täysihoito, valvontaa ja ohjausta sekä jossain määrin terve- TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 27

ydenhoitoa. Asumispalveluyksikön nimi voi olla muun muassa hoitokoti, palvelukoti, pienkoti, perhekoti tai asuntola. Henkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden tai vain päivällä. Eniten yritystoimintaa tässä luokassa löytyy seuraavissa ryhmissä: Kehitysvammaisten laitokset ja asumispalvelut (87201) -alaryhmään kuuluvat kehitysvammaisten keskuslaitokset ja muut kehitysvammaisille laitoshoitoa antavat yksiköt sekä kehitysvammaisille tarkoitetut asumispalvelut. Näissä asukkaat asuvat yleensä vakinaisesti. Myös kehitysvammaisten autettu ja ohjattu asuminen sekä kehitysvammaisten perhehoito kuuluvat tähän ryhmään. Vuonna 2010 alan toimipaikkoja oli 121 ja ne työllistivät hieman yli 1250 henkilöä. Mielenterveysongelmaisten asumispalveluissa (87202) asukkaat asuvat yleensä vakinaisesti. Tämän alan toimipaikkoja vuonna 2010 oli 285 ja ne työllistivät yli 2500 henkilöä. b. Vanhusten ja vammaisten asumispalvelut (TOL873) Tähän kuuluvat asumis- ja henkilökohtaiset hoivapalvelut on tarkoitettu ikääntyneille henkilöille ja vammaisille, jotka eivät täysin kykene huolehtimaan itsestään tai eivät halua asua itsenäisesti. Palvelutalossa on kotipalveluja antava henkilökunta ympäri vuorokauden tai vain päivällä. Jos henkilökunta on paikalla vain päivällä, on yöllä oltava turvahälytys. Lisäksi palvelutalon luonteeseen kuuluu esteetön ympäristö eli tilat sopivat myös liikuntaesteisille. Palvelutalossa asukas asuu vuokrasopimuksen perusteella hallitsemassaan asunnossa. Palveluun kuuluu tyypillisesti ateriapalvelu, valvontaa sekä avustamista taloudenhoidossa ja muissa päivittäisissä toiminnoissa. Palveluun voi kuulua myös ammattihenkilöiden antamaa hoitoa asukkaille yksikköön kuuluvissa erillisissä tiloissa. Tällaisten yksiköiden nimi voi olla esimerkiksi palvelutalo, hoitokoti, palvelukoti, pienkoti, perhekoti, ryhmäkoti tai asuntola. Tarkempaa tietoa tämän sektorin markkinatilanteesta löytyy Pekka Lithin palveluasumisraportista. 8 c. Muut sosiaalihuollon laitospalvelut (TOL 879) Tähän kuuluvat ympärivuorokautiset asumis- ja henkilökohtaiset hoivapalvelut, joiden tarkoituksena on tarjota sosiaalista tukea lapsille ja muille erityisryhmille, jotka eivät täysin kykene huolehtimaan itsestään tai eivät halua asua itsenäisesti. Toimipaikkojen määrä tässä luokassa vuonna 2010 oli 650 ja ne työllistivät noin 4500 henkilöä. Suurin alaluokka on Lasten ja nuorten laitokset ja ammatillinen perhekoti (87901). Tähän kuuluvat laitokset, joihin sijoitetaan lapsia ja nuoria lastensuojeluperustein. Mukaan kuuluvat myös erityislastenkodit sekä esimerkiksi päihdeongelmaisten lasten hoitoon keskittyneet lastensuojelulaitokset. Tällaisten yksiköiden nimi voi olla esimerkiksi perheryhmäkoti, pienryhmäkoti, lastenkoti, nuorisokoti tai ammatillinen perhekoti. 8 Lith: TEM raportteja 24/2012 28 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

4.2 Sosiaalihuollon avopalvelut (TOL 88) Tämä luokka kattaa erilaisten sosiaalisten tukipalvelujen tuottamisen suoraan asiakkaille. Nämä palvelut eivät sisällä asumista, lukuun ottamatta tilapäismajoitusta. Toiminta on ilmoituksenvaraista. Ilmoitus tehdään sille kunnalle, jonka alueella toimintaa harjoitetaan. Vuonna 2010 sosiaalihuollon avopalveluja tarjoavia yritystoimipaikkoja oli lähes 2430 ja ne työllistivät yhteensä 7300 henkilöä eli keskimäärin 3 henkilöä toimipaikkaa kohden. Yhteenlaskettu liikevaihto oli 315 miljoonaa euroa, mikä tekee toimipaikkaa kohden 130 000 euroa. Tämän toimialaluokan suurimmat alatoimialat ovat kotipalveluja ikääntyneille ja vammaisille, lasten päiväkotipalveluja sekä kotipalveluja muille kuin ikääntyneille ja vammaisille tuottavat yritykset. Näitä tarkastellaan seuraavassa hieman tarkemmin. a. Kotipalvelut ikääntyneille ja vammaisille (TOL 88101) Tähän kuuluu pääasiassa ikääntyneille, vammaisille ja kehitysvammaisille kohdistettu kodinhoitoapu, joka käsittää henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon ja muuhun tavanomaiseen elämään kuuluvissa tehtävissä avustamista sekä perheiden arjen tukemista. Nämä kotipalvelut ovat toimipaikoilla mitattuna koko sosiaalipalvelualan yrityssektorin suurin alaryhmä; vuonna 2010 toimipaikkoja oli 999. Ne työllistivät lähes 2300 henkilöä ja keräsivät liikevaihtoa yhteensä 95 miljoonaa euroa. Toimipaikkaa kohden liikevaihtoa kertyi keskimäärin 95 000 euroa. Eniten tämän alan toimipaikkoja oli Uudellamaalla (264) ja Hämeessä (88), vähiten Kainuussa (9) ja Lapissa (21). Kotipalvelujen kysyntää ovat lisänneet väestön ikääntyminen ja kuntien tavoite vähentää sosiaali- ja terveyspalvelujen laitospainotteisuutta. Myös terveysteknologian kehittyminen ja hoitokäytäntöjen muutos ovat mahdollistaneet asiakkaiden entistä nopeamman kotiuttamisen sairaalahoidosta kotihoitoon. Kuntien rajalliset resurssit vastata kysynnän nopeaan kasvuun ovat luoneet tilaa yksityisille yrityksille kotipalvelumarkkinoilla. Kansalaisten tulotason nousu ja mahdollisuus tehdä verotuksessa kotitalousvähennys hankituista kotipalveluista ovat mahdollistaneet entistä useammalle palvelujen ostamisen suoraan markkinoilta. Tämä onkin osaltaan vaikuttanut kotipalveluyritysten määrän kasvuun. b. Lasten päiväkodit (TOL 88911) Tähän luokkaan kuuluvat lasten päiväkodit ja erityispäiväkodit sekä perhepäivähoito ja ryhmäperhepäivähoito. Luokkaan kuuluu myös päiväkotien yhteydessä järjestetty esikouluopetus. Lain mukaan jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on subjektiivinen oikeus hoitopaikkaan ja kunnat ovat vastuussa hoitopaikkojen järjestämisestä. Kelan kautta maksettava yksityisen hoidon tuki on lisännyt asiakkaan valinnan mahdollisuutta lasten päivähoitopalveluissa. Perhe voi valita alle kouluikäiselle lapselleen, joka ei ole kunnan järjestämässä päivähoidossa, yksityisen päivähoidon ja saada siihen yksityisen hoidon tukea. Tukeen kuuluu lakisääteinen hoitoraha ja tulosidonnainen hoitolisä sekä mahdollinen kuntakohtainen lisä. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 29

Vuonna 2010 tämän alan toimipaikkoja oli 577 ja ne työllistivät lähes 2700 henkilöä eli 4,6 henkilöä toimipaikkaa kohden. Eniten toimipaikkoja oli Uudellamaalla (214) ja Varsinais-Suomessa (106) ja vähiten Etelä-Pohjanmaalla (7) ja Pohjanmaalla (4). c. Kotipalvelut muille kuin ikääntyneille ja vammaisille (TOL 88991) Tähän luokkaan kuuluvat kotipalvelut tarkoittavat henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon, lasten hoitoon ja muuhun tavanomaiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista ja niissä avustamista sekä perheiden arjen tukemista. Vuonna 2010 tämän alan toimipaikkoja oli 317 ja ne työllistivät 590 henkilöä. Yritykset ovat varsin pieniä työllistäen usein vain yrittäjän itsensä. Uudellamaalla toimipaikkoja oli 103 ja Pirkanmaalla 36 kun taas Kainuussa vain kolme. Yhteenlaskettu liikevaihto oli 24 miljoonaa euroa. 30 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

5 Investoinnit Sosiaalipalveluala on erittäin työvoimavaltainen. Toimialan yritykset tuottavat palveluja omissa tai vuokratiloissa. Toimitilat voivat olla myös oman kodin yhteydessä. Sosiaalipalvelujen tuotannossa ei tarvita paljon koneita ja laitteita eikä teknologiaakaan hyödynnetä vielä riittävästi mahdollisuuksiin nähden. Tieto- ja turvateknologian kehittämiseen on Suomessa panostettu valtavasti, mutta pienet yritykset eivät ole juurikaan siitä hyötyneet. Sosiaalipalvelualalla suurin investointi kohdistuukin henkilöstöön ja sen osaamiseen, mikä näkyy henkilöstökuluina. Edellä mainitusta johtuen toimialan yrityssektorin kokonaisinvestoinnit ovat olleet varsin vähäiset. Kuvio 11. Sosiaalipalvelualan nettoinvestoinnit (1000 ) alatoimialoittain 2006 2010 (keskiarvo) 70 000 60 000 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 0 2006 2007 2008 2009 2010 87 Sosiaalihuollon laitospalvelut Rakennukset nettoinv. 1000e 87 Sosiaalihuollon laitospalvelut Koneet,kalusto nettoinv. 1000e 88 Sosiaalihuollon avopalvelut Rakennukset nettoinv. 1000e 88 Sosiaalihuollon avopalvelut Koneet,kalusto nettoinv. 1000e Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/ yritys- ja toimipaikkatilastot Viime vuosina markkinoiden avautuessa ja yritystoiminnan laajentuessa ovat investointitarpeet lisääntyneet erityisesti asumisen sisältävissä sosiaalipalveluyrityksissä. Pienelle palveluyritykselle toimitilainvestoinnit muodostavat kuitenkin ison riskin kehittymättömillä markkinoilla. Rahoituksen puute erityisesti mikroyrityksissä on myös kasvun este. Investointirahoituksen ongelmista johtuen yritykset ovat monesti hankkineet muunneltavia vuokratiloja toimitiloikseen. Tarpeellistenkin laajennusinvestointien toteuttaminen on törmännyt rahoituksen puutteeseen. Tärkeää on ratkaista, kenen tehtävänä on rakentaa ja hallinnoida kuntien järjestämisvastuulla olevien palvelujen tuottamiseen tarvittavia kiinteistöjä. Pienillä sosiaalipalveluyrityksillä ei voi olettaa olevan suuria pääomia kiinteistöjen rahoittamiseksi. Yrittäjien riskit kasvavat kohtuuttomiksi. Sosiaalipalveluyrittäjien toiminta-ajatuksena on laadukkaiden palvelujen tuottaminen palveluja tarvitseville, ei kiinteistöjen omistaminen ja hallinnointi. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 31

Suurimmat palveluyritykset ovat perustaneet omistukseensa kiinteistöyhtiöitä tuottamaan ARA:n korkotuella ja avustuksilla tarvittavat palveluasumisen asuin- ja palvelutilat. Mikäli kunta ostaa palvelut organisaationsa ulkopuolelta, tulee sen kilpailuttaa ne. Palveluasumisen hankinnoissa ollaan tultu kuitenkin tilanteeseen, jossa kiinteistöt ovat enenevässä määrin muiden kuin kunnan tai sen tosiasiallisesti omistaman yhtiön hallinnassa. Palveluasumiseen onkin kehittymässä rakenne, joka on sekä kuntien hankintojen toteutuksen että pk-yritysten markkinoille pääsyn näkökulmasta erittäin ongelmallinen. Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan linjaus on, että yritystoiminnan kehittämiseen tarkoitettuja ELY-keskusten kautta kanavoitavia avustuksia ei tule käyttää kuntien järjestämisvastuulla olevien sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamiseen tarvittavien toimitilojen rahoittamiseen. Kiinteistöjen rakentaminen ja omistus tulee erottaa palvelutuotannosta. Hankintalain edellyttämät kilpailutukset on voitava toteuttaa valtiontuella rakennetuissa kiinteistöissä niiden valmistumisesta lähtien. Maaseuturahastosta on joillakin ELY-keskusalueilla rahoitettu toimitilainvestointeja. Työ ja elinkeinoministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön lokakuussa 2010 tekemän yhteisen linjauksen mukaan maaseudun kolmijaon mukaisten harvaanasuttujen alueiden mikroyrityksille voidaan maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annetun lain (1443/2006) mukaista tukea myöntää sosiaali- ja terveyspalvelujen toimitilainvestointeihin niissä tapauksissa, joissa kilpailua palvelutuottajien kesken toimijoiden vähyydestä johtuen ei tosiasiassa ole olemassa. Tuen myöntäminen edellyttää markkinaselvityksen tekemistä ja yhtä kuntaa laajemman palvelujen järjestämisvastuualueen tarkastelua. Valtion erityisrahoitusyhtiö Finnvera Oyj on osaltaan parantanut ja monipuolistanut rahoitusmahdollisuuksia. 32 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

6 Taloudellinen tila Sosiaalipalveluyritysten taloudellista tilaa on tässä luvussa tarkasteltu työ- ja elinkeinoministeriön Toimiala Onlinesta saaduilla tunnusluvuilla, jotka pohjautuvat Tilastokeskuksen keräämiin tietoihin. Sosiaalipalvelujen tunnuslukuja kokonaisuutena tarkasteltaessa ei saada kuvaa siitä, miten erilaisia toimialan alaryhmät ovat. Aikasarjana tarkasteltuna tunnuslukumuutokset ovat melko pieniä. Niinpä tässä luvussa tarkastellaan kaikkien alaryhmien tunnuslukuja vuodelta 2010 sekä perehdytään tarkemmin muutaman suurimman alaryhmän tunnuslukuihin aikasarjana. Taulukko 8. Sosiaalipalvelualan taloudellisia tunnuslukuja (mediaani) alaryhmittäin vuonna 2010 Yritysten lkm jakaumassa Liikevaihto/ yritys 1000e Liike-vaihto/hlö 1000e Käyttökate-% Nettotulos-% Omavar.aste-% 871 Sosiaalihuollon hoitolaitokset 19 593,5 55,7 7,8 3,7 20,1 872 Kehitysvamm, päihdeongel asumispalv 128 578,8 62,9 14 7,8 48,2 87201 Kehitysvamm laitokset ja asumispalv 36 576,1 57,4 12,7 8 47,6 87202 Mielenterveysongel. asumispalvelut 78 603,3 64,9 15,6 8,1 53 87203 Päihdeongelmaisten laitokset 6 563,3 68,2 9,8 4,5 30,5 87204 Päihdeongelmaisten asumispalvelut 7 241 59,2 10-0,6 17,8 873 Vanhusten ja vammaisten asumispalv. 164 557,8 52 9,9 4,6 30,3 87301 Ikääntyneiden palveluasuminen 154 561,2 51,7 9,1 4,2 29,7 87302 Vammaisten palveluasuminen 10 485 62,1 17,2 9,8 39,4 879 Muut sosiaalihuollon laitospalvelut 253 358,3 72,9 12,9 4,6 45,5 88 Sosiaalihuollon avopalvelut 1083 36,3 36,7-0,3-7 43,6 881 Vanhusten ja vamm sosiaalih avopalv 500 34,6 35,8-2,7-11,7 49,4 88101 Kotipalv. ikääntyn. ja vammaisille 484 34,1 35,3-3,2-12,3 49,4 88103 Vammaisten päivä- ja työtoiminta 3..... 88109 Muut vanhusten ja vamm. avopalv. 12..... 889 Muut sosiaalihuollon avopalvelut 582 40 37,6 1,2-3,9 37,9 8891 Lasten päivähoitopalvelut 294 45,7 34,1 1,3-0,4 31,7 8899 Muualla luokitt. sosiaalih. avopalv 288 38,3 39,6 0,8-6,5 41,7 Lähde: Toimiala Online/ Tilastokeskus/ tilinpäätöstiedot Näissä tiedoissa eivät ole mukana pienet toiminimellä toimivat yritykset eivätkä henkilöyhtiöt, ellei niiden toiminta ole mittavaa, koska niillä ei ole velvollisuutta ilmoittaa tilinpäätöstietojaan kaupparekisteriin. Jotta toimintaa voidaan pitää kannattavana, tulee yrityksen nettotuloksen olla positiivinen. Nettotuloksen riittävyys ja vaadittava vähimmäistaso määräytyvät muun muassa pääomarakenteen vahvistamis- ja voitonjakotavoitteiden mukaan. Omavaraisuusaste mittaa yri- TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 33

tyksen vakavaraisuutta, yrityksen tappionsietokykyä ja kykyä selviytyä sitoumuksistaan pitkällä aikavälillä. Parhaiten tällä mittarilla menestyi toimialaryhmä mielenterveysongelmaisten asumispalvelut. Myös kotipalveluyritysten omavaraisuusaste on korkea, mutta pienten toiminimi- ja henkilöyhtiöyritysten rahoitusrakenne on erilainen kuin osakeyhtiöissä. Näissä tulisi ottaa huomioon myös henkilökohtaisessa vastuussa olevien omistajien varat ja velat. 6.1 Kustannusrakenne Sosiaalipalvelut-toimiala on työvoimavaltainen ala, jossa henkilöstökulujen osuus saattaa olla jopa 70 80 prosenttia kokonaiskustannuksista. Toiseksi suurin kustannuserä sosiaalisia avopalveluja lukuun ottamatta ovat yleensä kiinteistökulut. Muilla kustannuserillä ei ole merkittävää osuutta. Alla olevissa kuvissa näkyy selvästi toimialan työvoimavaltaisuus. Tilastotietojen eri ajankohtien vertailukelpoisuuteen vaikuttavat kirjanpitolain muutokset. Vuoden 2003 tilastossa otettiin käyttöön laskennallinen palkkakorjaus. Palkkakorjaus on tehty pienille yrityksille, joilla yrittäjien tekemä palkaton työpanos on suuri. Palkkakorjaus parantaa yritysten välistä vertailtavuutta. Kuvio 12. Sosiaalihuollon laitospalveluyritysten kustannusrakenne (prosenttia liikevaihdosta) 2006 2011e 70 60 50 40 30 20 10 0 Työvoimakulut, lask.palkkakorjaus Ulkop.palvelut Liiketoim. muut kulut, satunnaiset tuotot Aine- ja tarvikekäyttö 2006 2007 2008 2009 2010 2011e Poistot ja arvonalentumiset Korot ja verot yhteensä Lähde: Toimiala Online/ Tilastokeskus/ tilinpäätöstilastot 34 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Kuvio 13. Sosiaalihuollon avopalveluyritysten kustannusrakenne (prosenttia liikevaihdosta) 2006 20011e 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Työvoimakulut, lask.palkkakorjaus Ulkop. palvelut Liiketoim. muut kulut, satunnaiset tuotot Aine- ja tarvikekäyttö Poistot ja arvonalentumiset Korot ja verot yhteensä 2006 2007 2008 2009 2010 2011e Lähde: Toimiala Online/ Tilastokeskus/ tilinpäätöstilastot 6.2 Kannattavuus ja taloudellinen asema Liikevaihto henkilöä kohden Työvoimavaltaisella alalla, jolla työvoimakustannukset ovat ylivoimaisesti korkeimmat, käyttökelpoinen ja yksinkertainen tuottavuustunnusluku on liikevaihto henkilöä kohden. Tämä mittaa henkilöstön työn tehokkuutta ja vaihtelee huomattavasti eri toimialaryhmien välillä. Alla olevassa kuvassa on seurattujen toimialojen liikevaihto henkilöä kohden vuosina 2006 2010. Kaikissa luokissa on tapahtunut kasvua. Parhaiten tällä mittarilla menestyivät muut sosiaalihuollon laitospalveluyritykset. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 35

Kuvio 14. Liikevaihto henkilöä kohden (mediaani, 1000 ) 2006 2010 8899 Muualla luokitt. sosiaalih. avopalv 8891 Lasten päivähoitopalvelut 889 Muut sosiaalihuollon avopalvelut 88101 Kotipalv. ikääntyn. ja vammaisille 881 Vanhusten ja vamm sosiaalih avopalv 88 Sosiaalihuollon avopalvelut 879 Muut sosiaalihuollon laitospalvelut 87302 Vammaisten palveluasuminen 87301 Ikääntyneiden palveluasuminen 873 Vanhusten ja vammaisten asumispalv. 87204 Päihdeongelmaisten asumispalvelut 87203 Päihdeongelmaisten laitokset 87202 Mielenterveysongel. asumispalvelut 87201 Kehitysvamm laitokset ja asumispalv 872 Kehitysvamm, päihdeongel asumispalv 871 Sosiaalihuollon hoitolaitokset 87 Sosiaalihuollon laitospalvelut 0 20 40 60 80 1 000 2010 2009 2008 2007 2006 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/Tilinpäätöstilasto Kehitys on ollut varsin tasaista. Liikevaihdot henkilöä kohden ovat pieniä verrattuna esimerkiksi teollisuuteen tai kaupan aloihin. Tyydyttävänä liikevaihtona voidaan pitää 50 000 euroa työntekijää kohden. Alle 40 tuhannen euron tunnusluvut ovat huolestuttavan alhaisia. Tällöin yrittäjän korvaus omasta työpanoksestaan, riskinotostaan sekä sijoituksestaan jää usein hyvin matalaksi. Tilastoista ei käy selville, kuinka suuri osa mukaan lasketuista työntekijöistä teki työtä kokopäiväisesti. 36 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Käyttökateprosentti Käyttökateprosentti on yleisesti käytetty kannattavuuden tunnusluku, joka kertoo yrityksen liiketoiminnan tuloksen ennen poistoja ja rahoituseriä. Käyttökateprosentin suuntaa antava vaihteluväli palvelualoilla on 5 15 prosenttia. Käyttökateprosenttien vertailtavuutta sosiaalipalvelualan sisällä heikentää se, että toiset omistavat toimitilansa, kun taas toiset toimivat vuokratiloissa. Käyttökatetason riittävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon toimialan luonne sekä käyttöomaisuuden poistot ja vieraan pääoman rahoituskulujen määrä. Kuvio 15. Käyttökate-% (mediaani) valituissa toimialaluokissa 2006 2011e % 20 15 10 5 0-5 87202 Mielenterveysongel. asumispalvelut 87301 Ikääntyneiden palveluasuminen 879 Muut sosiaalihuollon laitospalvelut 88101 Kotipalv. ikääntyn. ja vammaisille -10 2006 2007 2008 2009 2010 2011e 15 14,1 15,8 15,3 15,6 14,9 11,2 10,7 9,7 9,2 9,1 10,1 16,8 16,6 15,1 14,2 12,9 11,9-1,5 2-7,4-4,5-3,2 2,4 8891 Lasten päivähoitopalvelut 1,2-2 -3,3 0,2 1,3 4,3 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/tilipäätöstilastot Sosiaalihuollon laitospalvelujen luokkaan (87) kuuluvista yrityksistä käyttökatetunnusluvulla mitattuna parhaiten menestyivät mielenterveysongelmaisten asumispalvelut sekä lasten ja nuorten laitokset ja ammatillinen perhehoito, joka sisältyy luokkaan 879. Käyttökate on laskenut kaikissa laitospalveluja tuottavissa yrityksissä, mikä viittaa siihen, ettei kustannuksia ole saatu neuvoteltua hintoihin. Vuoden 2011 ennakkotiedot kuitenkin viittaisivat siihen, että ikääntyneiden palveluasumisessa käyttökateprosentti olisi kääntynyt viime vuonna nousuun. Avopalveluissa sekä kotipalveluja että lasten päivähoitoa tarjoavat yritykset ovat parantaneet toimintaansa. Vuoden 2011 ennakkotiedoissa ei tosin vielä kaikilta osin näy laskennalliset palkkakorjaukset, jotka kohdentuvat lähinnä pieniin yrityksiin. Niitä edellä mainituissa toimialaryhmissä on lukuisia. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 37

7 Toimialan keskeiset menestystekijät, ongelmat ja kehittämistarpeet 7.1 Keskeiset menestystekijät ja yritysten vahvuudet Suomen perustuslain mukaan jokaisella suomalaisella on oikeus sosiaaliturvaan. Hyvinvointipalvelujen järjestäminen on kuntien vastuulla. Lain mukaan kunnat voivat toteuttaa järjestämisvastuunsa joko tuottamalla palvelut itse, yhdessä muiden kuntien kanssa tai ostamalla ne ulkopuolisilta tuottajilta. Palvelutarpeiden lisääntyminen ja kysynnän voimakkaat alueelliset vaihtelut aiheuttavat kustannuspaineita kunnille. Ne ovat lisänneet ostopalvelujen käyttöä, mikä on parantanut yritysten asemaa markkinoilla. Tulotason noustessa myös itse maksavien asiakkaiden määrä tulee lisääntymään ja vaatimukset kasvavat. Toimialan suotuisa kehitys ja palvelumarkkinoiden toimivuus edellyttävät toimintaympäristöä, jossa palvelujen järjestämisrakenteen muutokset ovat ennakoitavissa ja kaikki tuottajat ovat tasavertaisessa asemassa palveluja tuottaessaan. Kuntien tulisi laatia palvelustrategiat, joissa oman palvelutuotannon ja muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamistapojen suhde määritellään, sekä viedä laaditut strategiat myös käytäntöön, jotta alan pk-yritykset uskaltavat investoida ja panostaa toimintansa kehittämiseen. Yritysmyönteisessä kunnassa syntyy myös tervettä uutta yritystoimintaa aloille, joissa palveluille on kysyntää. Kunnan toimijoiden tulisi nähdä yritykset kumppaneina eikä kilpailijoina. Sosiaalipalveluala on hyvin työllistävä ja tuo alueelle verotuloja. Väestön ikääntyminen lisää merkittävästi sosiaalipalvelujen kysyntää seuraavina vuosikymmeninä. Yli 85-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu nykyisestä 30 vuodessa. Vanhuksille suunnattujen palvelujen, myös sosiaalipalvelujen, kysyntä kasvaa siten merkittävästi. Maan sisäinen muuttoliike ja työmarkkinoiden muutokset lisäävät lastenhoidon kysyntää erityisesti muuttovoittoalueilla. Myös viime vuosina merkittävästi lisääntyneet päihde-, mielenterveys- ja nuorten ongelmat lisäävät sosiaalipalvelujen kysyntää. Kansalaisten tulo- ja koulutustason nousu muuttavat kysynnän rakennetta. Kansalaiset odottavat saavansa nykyistä yksilöllisempiä palveluja ja ovat entistä valmiimpia maksamaan niistä. Asiakkaat myös haluavat valita, minkälaista ja mistä palvelun hankkivat. Yksityiset palvelutuottajat menestyvät markkinoilla pystyessään tarjoamaan laadukkaita palveluja joustavasti ja kustannustehokkaasti. Sosiaalialan yritystoiminta on tarkasti lailla säädeltyä. Varsinkin yrittäjien ja työntekijöiden koulutustasoille, työntekijöiden määrälle ja toimitiloille on asetettu suosituksia, yksityissektorille jopa vaatimuksia eri tavalla soveltaen eri puolilla Suomea. Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran yhtenä tavoitteena on yhtenäistää lupa- ja valvontakäytäntöjä. Alan yrittäjillä on pääsääntöisesti hyvä koulutus ja työkokemus, useimmiten julkiselta sektorilta. Myös henkilökunnan koulutustason pitää olla vaatimuksien mukaista. Yrityksillä on hyvät valmiudet vastata asiakkaiden laatuvaatimuksiin. Menestyneet yritykset ovatkin panostaneet palvelujen laadun kehittämiseen. Niillä ei ole varaa toimia huonosti. 38 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

Pysyäkseen mukana kilpailussa pienten yritysten on pystyttävä erikoistumaan ja tarjoamaan laadukasta palvelua pienille erityisryhmille eikä kilpailla suurten toimijoiden kanssa isoista kohderyhmistä. Toisaalta pienetkin yritykset voivat osallistua suuria kokonaisuuksia sisältäviin tarjouskilpailuihin, kunhan ne ovat verkottuneet monitaitoisen toimijajoukon kanssa. Liiketoimintaosaaminen ja hyvät liikkeenjohtotaidot, matala organisaatiorakenne ja tehokas työvuorosuunnittelu auttavat osaltaan pieniä yrityksiä selviytymään entistä kovemmassa kilpailutilanteessa. Liikkeenjohtotaidoissa ihmisten johtaminen korostuu. Yritykset, jotka huolehtivat henkilökunnastaan, menestyvät nyt ja tulevaisuudessa. Rekrytointiosaamiseen on panostettava entistä enemmän. Keskeisiä menestystekijöitä palvelutarpeiden lisääntyminen yhteiskunnallisesti kestävä arvopohja kuntien ostojen lisääntyminen kuntien selkeät strategiat myönteinen elinkeinoilmasto asiakkaan valinnanvapaus joustavuus yksilöllisten tarpeiden huomioiminen substanssiosaaminen korkea koulutustaso liiketoimintaosaaminen ja liikkeenjohtotaidot: henkilöstöjohtaminen ja rekrytointitaidot matala organisaatio kustannustietoisuus laatutyö erikoistuminen verkostoituminen 7.2 Toimialan keskeiset kehittämishaasteet Kunnilla on sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu, mutta ne myös suurelta osin toimivat palvelujen tuottajina. Lisäksi ne toimivat palvelujen ostajina sekä valvojina. Kuntien päätökset ratkaisevat, millaisia edellytyksiä sosiaalipalveluyrityksillä on toimia markkinoilla. Sosiaalipalveluille on tyypillistä, että asiakas palveluja käyttäessään maksaa vain osan asiakasmaksuna. Pääosa kustannetaan verovaroin. Sosiaalipalvelujen asiakasmaksut päätetään pääosin hallinnollisesti. Yrittäjien on täytynyt sopeuttaa tuotantonsa kuntien ilmoittamaan hintatasoon. Vertailuhintoina käytetään pääsääntöisesti kunnan oman tuotannon hintoja, joihin ei ole useinkaan laskettu täysimääräisinä kaikkia kunnalle tuotannosta aiheutuvia kustannuksia, esimerkiksi kiinteistö-, pääoma- ja hallinnointikuluja. Toimialan rahoitusrakenteesta johtuen kunnat ovat tärkein asiakasryhmä ja ne toimivat markkinoilla hinnanasettajina. Kuntien hankintapolitiikan kehittymättömyys aiheuttaa jatkuvasti haasteita yritysten pitkäjänteiselle kehitystyölle. Sekä ostajan että myyjän tuotteistamisosaaminen on puutteel- TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 39

lista. Yhtenäiset laatumääritykset puuttuvat, vaikka laatua edellytetäänkin. Hinnat ja palvelut vaihtelevat hyvin paljon esimerkiksi vanhusten palveluissa: samanniminen palvelu voi sisällöltään olla hyvin erilainen eri palvelutaloissa. Myös asumisen hinta syntyy monesta eri tekijästä. Toimialan haasteita kuvaa hyvin alan yritysrakenne. Vuonna 2010 noin 84 prosenttia alan yrityksistä oli mikroyrityksiä, jotka työllistivät alle 10 henkilöä. Yli 250 henkilöä työllistävää yritystä oli tuolloin 11. Pienten yritysten on vaikea uskottavasti taata palvelutuotannon toimitusvarmuus, jolloin palvelutarjonnasta vastuussa olevat kunnat eivät uskalla mittavasti ostaa yrityksiltä palveluja. Pienellä yrityksellä ei yksin ole riittävästi neuvotteluvoimaa ison ostajan kanssa. Pienten yritysten roolina onkin monesti täydentää julkista palveluntuotantoa ruuhkahuipuissa, mikä ei mahdollista pitkäjänteistä kehittämistyötä ja toiminnan suunnittelua. Suurilla yrityksillä tilanne on toinen. Sosiaalialan yrittäjät ovat alansa ammattilaisia, mutta liikkeenjohtotaidoissa on vielä paljon puutteita. Strategisen, operatiivisen ja ihmisten johtamisen kirjon hallitseminen varsinaisen ammatillisen osaamisen lisäksi on haastavaa, mutta toiminnan jatkumisen ja kehittymisen kannalta välttämätöntä. Myös sosiaalialalla monet yritykset ovat omistajanvaihdoksen kynnyksellä. Jatkajan löytäminen on suuri haaste. Vuonna 1996 astui voimaan laki yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta. Sitä ennen perustettujen yritysten ei ole tarvinnut sopeuttaa toimintaansa uusiin lain soveltamisen vaatimuksiin kuten henkilöstömitoitukseen tai toimitiloihin. Esimerkkinä pieni yritys, jonka jatkuvuus ja kannattavuus ovat perustuneet siihen, että asukkaita on samassa huoneessa useampia kuin nykylainsäädännössä sallitaan. Jatkajan lupa-anomus käsitellään uuden lainsäädännön ja vallitsevien suositusten mukaan. Myös henkilökunnan asema omistajavaihdostilanteessa tulee selvittää. Lainsäätäjillä ja lupaviranomaisilla onkin ratkaiseva merkitys tässä ongelmakentässä. Sosiaalipalvelualalla on tapahtunut viime vuosina keskittymistä ja yritysostoja erityisesti palveluasumisen puolella 9. Silloin on kuitenkin kysymys kannattavan yrityksen omistuksen vaihtumisesta. Lupakäytännöt ja vaatimukset esimerkiksi asuntojen koosta sekä varustetasosta ovat vaihdelleet eri puolilla maata, mikä osaltaan on asettanut yritykset eriarvoiseen asemaan. Valvira pyrkii omalla toiminnallaan yhtenäistämään aluehallintovirastojen valvontakäytäntöjä. Sosiaalipalvelualan kehittymiselle on vieläkin paljon asenteellisia esteitä. Osa potentiaalisista asiakkaista tai asiakkaiden edustajista vierastaa yksityistä tuotantoa alalla, jossa perinteisesti kunnat ovat itse tuottaneet palvelut. Avainsanoja kehittymättömät markkinat kuntien hankintapolitiikan haasteet kuntien strategiset linjaukset puuttuvat yhtenäiset hinnoittelun laskentaperiaatteet puuttuvat kuntien puutteellinen oman tuotannon laadunvalvonta kilpailua vääristävät tuet 9 Lith; TEM raportteja 24/2012 40 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

pienten yritysten investointipääomien puute pieni yrityskoko toimitusvarmuus ja neuvotteluvoima heikot liikkeenjohtotaidot arvostuksen puute naisvaltainen matalapalkka-ala ei houkuttele työvoiman ja yrittäjien ikääntyminen omistajanvaihdosongelma asenteelliset esteet TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 41

8 Tulevaisuudennäkymät toimialalla 8.1 Visio Sosiaalipalvelujen kysyntä kasvaa erityisesti väestön ikääntymisestä johtuen. Kansalaisten elin- ja koulutustason nousun myötä kasvavat vaatimukset palveluja kohtaan ja työmarkkinoiden muutokset lisäävät sosiaalipalvelujen kysyntää. Sosiaaliset ongelmat näyttävät lisääntyvän, esimerkiksi päihteiden käytöstä aiheutuvien ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan entistä enemmän sosiaalipalveluja. Tulevaisuudessa sosiaalipalvelumarkkinat avautuvat. Palvelutuotannosta muodostuu nykyistä selkeämmin yksi elinkeinoala muiden palveluelinkeinoalojen joukkoon. Yritysten osuus palvelutuotannosta kasvaa merkittävästi, ja se haastaa kunnat kehittämään omaa tuotantoaan. Toisaalta saattaa olla kuntia ja alueita, joissa palvelutuotannon pääosasta vastaavat yritykset. Sosiaalipalvelualan yritysrakenne muuttuu. Pienet yritykset erikoistuvat, verkostoituvat ja muodostavat yhteisyrityksiä, jotka keskittyvät tukipalveluihin ja yhteisten tarjousten laadintaan. Alalle syntyy sekä suuria että keskisuuria maakunnallisia ja valtakunnallisia yrityksiä. Osa yrityksistä toimii myös kansainvälisesti. Vastaavasti kansainvälisten yritysten toiminta Suomen markkinoilla lisääntyy. Yritysten rahoituspohja monipuolistuu, koska pääomasijoittajat ja riskirahoittajat uskovat toimialan menestykseen. Nopeasti suuria tuottoja edellyttävät pääomasijoittavat lisäävät samalla myös pk-yritysten pelkoja ja yritystoimintaan kohdistuvia epäluuloja. Asiakkaan valinnan mahdollisuus ja samalla vaikutusmahdollisuus paranevat. Hän yhdessä omaistensa kanssa pystyy vaikuttamaan siihen, missä ja miten häntä hoidetaan. Hänellä on mahdollisuus etukäteen saada tietoa palvelutarjonnasta ja sen sisällöstä. Hän voi yhdessä läheistensä kanssa osallistua hoidon sisällön suunnitteluun ja asumismuodon valintaan sekä antaa positiivista tai korjaavaa palautetta. Omaisilla on tarvittaessa oikeus ja mahdollisuus osallistua myös itse hoitoprosessiin. Lisäpalvelusta ollaan myös halukkaita maksamaan itse. Visio voi toteutua, jos alan toimintaympäristön kehittymisen kannalta oleelliset ongelmat kyetään ratkaisemaan. Sosiaalipalvelujen tuotteistaminen, kuntien oman tuotannon hinnoittelu ja sen läpinäkyvyys sekä laatukriteerien määrittely ovat yritysten ja kuntien ostosopimusten ja kumppanuuden edellytyksenä. Kilpailua vääristäviä tukia on karsittava. Kunnissa tulisi laatia palvelustrategiat ja eriyttää toisistaan palvelujen järjestäminen ja tuottaminen. Samanaikaisesti toimintaympäristön kehittämisen kanssa on parannettava alan yrittäjien ja yritysten valmiuksia toimia markkinoilla. Sosiaalipalveluyrittäjät tarvitsevat koulutusta erityisesti liikkeenjohtotaidoissa. Kannattavan yritystoiminnan edellytyksenä on erikoistuminen ja kilpailukyky, mikä lisää ammatillisen erityisosaamisen koulutustarvetta. Pienten yritysten tulevaisuuden tapa toimia on verkostomainen. 42 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

8.2 Markkinoiden kehitys Avautuvat ja kasvavat markkinat muuttavat sosiaalialan yritysrakennetta ja yritysten markkina-alueita. Suomeen on jo syntynyt valtakunnallisesti palveluja tuottavia yrityksiä ja Suomen markkinoilla toimii tulevaisuudessa enemmän myös ulkomaalaisia sosiaalipalveluyrityksiä. Pääomasijoitusyhtiöt, vakuutusyhtiöt ja muut rahoittajat sijoittavat alan yrityksiin nykyistä aktiivisemmin keskittyen usein kuitenkin kasvukeskuksiin. Pienet yritykset, jotka eivät pysy kehityksessä mukana, karsiutuvat pois. Pääsääntöisesti palvelut tuotetaan edelleen mahdollisimman lähellä asiakkaan kotia, mutta tuotannosta vastaava yrittäjä tai yritys saattaa olla hyvinkin kaukana. Tulevaisuudessa palveluja varataan, tilataan ja maksetaan myös sähköisesti. Sosiaalipalveluyritysten hintakilpailukyky on ollut kohtalaisen hyvä, koska yrittäjien oma panos tuotannossa on ollut merkittävä. Tulevaisuudessa tuotantomäärien ja yritysten kasvaessa, lupamääräysten entisestään tiukentuessa sekä laatuvaatimusten kiristyessä yritykset eivät läheskään aina pysty nostamaan hintojaan yleisen kustannustason nousun tahdissa. Yrittäjät kokevat toimivansa epävarmoilla markkinoilla kuntien vuosibudjettien varassa, mikä ei takaa yritystoiminnalle jatkuvaa, kannattavaa toimintaa. Tämä taas vaikuttaa yrittäjän ja työntekijöiden jaksamiseen, mikä onkin noussut koko toimialan yhteiseksi haasteeksi. Tällöin korostuvat hyvät johtamistaidot ja tukiverkostot. Kilpailukykynsä säilyttämiseksi ja parantamiseksi yritysten on jatkuvasti kehitettävä toimintaansa sekä ammatillisesti että liiketoiminnallisesti. Koska työvoimasta on jo nyt niukkuutta ja kilpailua, erittäin tärkeää on huolehtia henkilöstön työhyvinvoinnista ja tehdä yrityksestä haluttu työpaikka. Jotta sosiaalipalveluja jatkossakin voitaisiin tarjota niitä tarvitseville, on pystyttävä entisestään tehostamaan nykyistä palvelutuotantoa. Markkinoilla menestymisen kannalta tärkeäksi muodostuu kyky reagoida joustavasti ja nopeasti kysynnän muutoksiin. Yritysten pitää uskaltaa katsoa myös oman toimialansa ulkopuolelle ja kehittää aivan uudenlaisia palvelutuotteita, joista tulevat asiakkaat ovat kiinnostuneita ja valmiita maksamaan. Esimerkiksi matkailu-, ravitsemus-, liikunta-, kulttuuri- ja yleensäkin luovien alojen kanssa tehtävä yhteistyö voi tuottaa uudenlaisia liiketoimintamahdollisuuksia. Mahdollisuus kehittyä ja kasvaa kotimarkkinoilla luo suomalaisille sosiaalipalveluyrityksille edellytyksiä toimia kansainvälisillä markkinoilla. Suomalainen korkea koulutustaso ja osaaminen on mahdollista hyödyntää pidemmällä aikavälillä myös hoivapalvelujen vientinä. Sitä kautta voimme tulevaisuudessa saada tuloja kansalaisten hyvinvointipalvelujen rahoittamiseen. Potentiaalisimpia kansainvälistymisen kohdealueita suomalaisille sosiaalipalveluyrityksille ovat Suomen lähialueet, erityisesti Venäjä ja itse maksavat asiakkaat siellä. Jo pelkästään Pietarin alue tarjoaa viiden miljoonan ihmisen markkina-alueen. Tämän toimialaraportin liitteenä on Finpron laatima selvitys ikääntyville suunnattujen kotipalvelujen markkinasta Pietarin alueella. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 43

Yritysten näkemyksiä lähitulevaisuuteen Kesällä 2012 toteutettiin pk-yritysbarometri, 10 jossa kyseltiin yritysten omia näkemyksiä markkinoiden kehityksestä ja omasta tulevaisuudestaan. Kyselyyn vastasi yhteensä 230 sosiaalipalvelualan yritystä. Suhdanteiden ennallaan pysymiseen uskoo suurin osa kyselyyn osallistuneista sosiaalipalvelualan yrityksistä ja paranemiseen neljännes. Vuoden takaiseen verrattuna vain vajaa viidesosa vastanneista arvioi suhdanteiden parantuneen. Kuvio 16. Sosiaalihuollon laitospalveluyritysten suhdannenäkymät osatekijöittäin seuraavan vuoden aikana (1=suurempi, 2=yhtä suuri, 3=pienempi) Lähde: Pk-yritysbarometri 2/2012, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM Sosiaalihuollon laitospalveluyrityksistä (TOL88) tuotantokustannusten nousuun uskoo 45 prosenttia vastanneista, palvelujen hintojen nousuun puolet ja liikevaihdon kasvuun yli kolmannes vastanneista. Viidesosa uskoo myös kannattavuutensa paranevan, mutta suurempi osa uskoo toiminnan jatkuvan entiseen malliin. Vain hieman yli 10 prosenttia aikoo lisätä henkilökunnan määrää. Vaikka sosiaalipalvelut toimialana on kokonaisuudessaan kasvuala, se ei näy yksittäisten alan yritysten pk-barometrivastauksissa. Sosiaalihuollon laitospalveluja tuottavien yritysten joukosta yksikään ei ilmoittanut olevansa voimakkaasti kasvuhakuinen. Vajaalla kolmanneksella on valmiuksia kasvaa, jos tilanne tulee kohdalle. Puolet pyrkii säilyttämään nykyiset asemansa. Avopalveluja tuottavista yrityksistä voimakkaasti kasvuhakuisia ilmoitti olevansa vajaa 4 prosenttia. Sen sijaan mahdollisuuksien mukaan kasvamaan pyrkiviä oli vain 14 prosenttia. Täysin ilman kasvutavoitteita on lähes kolmasosa. Yritykset ovat hyvin pieniä työllistäen usein vain itsensä ja tyytyvät olemassa olevaan tilanteeseen. 10 Suomen Yrittäjien, Finnveran ja työ- ja elinkeinoministeriön pk-yritysbarometri 2/2012 44 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu