KALAJOKI PESIMÄLINNUSTOSELVITYS KALAJOEN HIEKKASÄRKKIEN ALUEELLA 2012 - KESKUSKARIN RANTA JA KESÄRANTA

Tilaaja Kalajoki Asiakirjatyyppi Linnustoselvitys Päivämäärä 15.1.2013 Viite 82143508 KALAJOKI PESIMÄLINNUSTOSELVITYS KALAJOEN HIEKKASÄRKKIEN ALUEELLA 2012 - KESKUSKARIN RANTA JA KESÄRANTA

KALAJOKI PESIMÄLINNUSTOSELVITYS KALAJOEN HIEKKASÄRKKIEN ALUEELLA 2012 - KESKUSKARIN RANTA JA KESÄRANTA Päivämäärä 15.1.2013 Laatija Tarkastaja Kuvaus Matti Häkkilä Tarja Ojala Linnustoselvitys Viite 82143508 Ramboll Niemenkatu 73 15140 LAHTI P +358 20 755 611 F +358 20 755 7801 www.ramboll.fi

PESIMÄLINNUSTOSELVITYS KALAJOEN HIEKKASÄRKKIEN ALUEELLA 2012 - KESKUSKARIN RANTA JA KESÄRANTA SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. LUONNONOLOSUHTEET 1 2.1 Keskuskarin ranta 1 2.2 Kesäranta 2 2.3 Suojelualueet 2 3. MENETELMÄT 2 4. TULOKSET 3 4.1 Keskuskari 3 4.2 Kesäranta 4 5. SELVITYSALUEEN SUOJELULLISESTI MERKITTÄVÄT PESIMÄLAJIT 5 5.1 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit 5 5.1.1 Naurulokki (NT) 5 5.1.2 Ristisorsa (VU) 5 5.1.3 Tukkasotka (VU) 6 5.1.4 Mustakurkku-uikku (VU) 6 5.1.5 Isokoskelo (NT) 6 5.1.6 Tukkakoskelo (NT) 6 5.1.7 Punajalkaviklo (NT) 6 5.1.8 Rantasipi (NT) 6 5.1.9 Tylli (NT) 6 5.1.10 Kivitasku (VU) 6 5.1.11 Niittykirvinen (NT) 6 5.1.12 Punavarpunen (NT) 7 5.2 Lintudirektiivin Liitteen I lajit 7 5.2.1 Laulujoutsen 7 5.2.2 Tukkasotka 7 5.2.3 Mustakurkku-uikku 7 5.2.4 Lapintiira 7 5.3 Suomen erityisvastuulajit 7 5.3.1 Laulujoutsen 7 5.3.2 Tavi 7 5.3.3 Haapana 7 5.3.4 Tukkasotka 7 5.3.5 Telkkä 7 5.3.6 Kuovi 7 6. YHTEENVETO 8 KIRJALLISUUS 9

PESIMÄLINNUSTOSELVITYS KALAJOEN HIEKKASÄRKKIEN ALUEELLA 2012 - KESKUSKARIN RANTA JA KESÄRANTA 1 1. JOHDANTO Kalajoen Hiekkasärkkien alue on voimakkaasti ihmisvaikutteista rannikkoa, jossa luonnontilaisia alueita on suhteellisen vähän. Alueen käytön suunnitteluun ja kaavamuutoksen valmisteluun kuuluva linnustoselvitys tehtiin touko-kesäkuussa 2012. Linnustonselvityksen tekemisestä vastasi biologi (FM) ja kokenut lintuharrastaja Matti Häkkilä. 2. LUONNONOLOSUHTEET 2.1 Keskuskarin ranta Keskuskarin ranta (Liite 1) on osin luonnontilaista matalaa rannikkoa alueelle tyypillisine dyyneineen. Metsää kartoitetulla alueella on melko vähän, ja se on pääosin männikköä, jossa lintujen tiheydet ovat melko pieniä. Alueella on rehevä, umpeen kasvava kluuvijärvi, jonka ympäristössä on kosteaa pajupensaikkoa ja hetteikköistä rantaa. Alueen linnustoa dominoi järvellä pesivä suuri naurulokkikolonia (Kuva 1), jonka suojissa pesii myös runsaasti vesi- ja rantalintuja (Taulukko 1). Myös Keskuskariin johtavaa pengertietä reunustava dyynialue on linnustollisesti mielenkiintoinen (Taulukko 2). Kuva 1: Keskuskarin rannassa pesivän suuren naurulokkikolonian koko on vähintään 1 000 paria. (Kuva: Matti Häkkilä).

PESIMÄLINNUSTOSELVITYS KALAJOEN HIEKKASÄRKKIEN ALUEELLA 2012 - KESKUSKARIN RANTA JA KESÄRANTA 2 2.2 Kesäranta Kesärannan alue (Liite 1) on rannoiltaan pääosin loma-asutuksen valtaamaa, ja luonnontilaista rantaa on melko vähän, joskin maan kohoamisen myötä uutta rantaa muodostuu jatkuvasti. Rannan ja yksityistonttien väliin on myös paikoin muodostunut pieniä kosteikoita, joista yhdessä pesii pieni naurulokkikolonia. Pienehkö laidunniitty yllättävän monipuolisine pesimälajeineen monipuolistaa osaltaan alueen linnustoa. Alueen metsä on pääosin nuorehkoa mäntyvaltaista sekametsää, jota kirjovat pienet lammet ja suolaikut. Kartoitetun alueen kaakkoispuolella sijaitsee golf-kenttä ja eteläpäästään se rajoittuu loma-asutustontteihin ja pieneen venesatamaan. Kuva 2: Kesärannan metsät ovat mäntyvaltaisia (Kuva: Matti Häkkilä). 2.3 Suojelualueet Suunnittelualueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole suojeluohjelmiin tai strategioihin sisällytettyjä alueita. Lähimmät Natura-alueet sijaitsevat kaava-alueen etelä- ja lounaispuolella yli kilometrin etäisyydellä. 3. MENETELMÄT Alueen pesivä lintulajisto ja joidenkin lajien kohdalta pariarviot selvitettiin kolmen maastokäynnin aikana (16.5., 31.5. ja 11.6.). Maastokäyntien aikana alueen metsäalueiden linnusto selvitettiin maalintujen kartoituslaskentamenetelmää soveltaen. Alueella kuljettiin jatkuvasti havainnoiden siten, ettei mikään kartoitettava kohta jäänyt yli sadan metrin etäisyydelle laskijasta. Kosteikkojen osalta sovellettiin pistelaskentamenetelmää siten, että koko alueen linnut olivat havaittavissa ja laskettavissa kiikarilla ja kaukoputkella. Erityishuomiota kiinnitettiin tuoreimmassa uhanalaismietinnössä (Rassi ym. 2010) mainittuihin lajeihin, EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY) ja Suomen kansainvälisiin erityisvastuulajeihin (Rassi ym. 2001, Leivo ym. 2002). Myös muuttavat ja muuttomatkalla lepäilevät linnut huomioitiin ja kirjattiin muistiin.

PESIMÄLINNUSTOSELVITYS KALAJOEN HIEKKASÄRKKIEN ALUEELLA 2012 - KESKUSKARIN RANTA JA KESÄRANTA 3 4. TULOKSET 4.1 Keskuskari Keskuskarin linnustollisesti merkittävin kohde on kluuvijärvi (Liite 2), jolla pesii vähintään tuhat paria naurulokkeja. Määrä on arvioitu näkyvien pesien ja paikalla havaittujen yksilöiden perusteella, mutta on kuitenkin karkeahko arvio. Parimäärä saattaa olla suurempikin, sillä osa pesistä oli näkymättömissä kasvillisuuden suojissa. Toisaalta paikalla havaittiin jonkin verran myös nuoria, vielä pesimättömiä naurulokkeja. Suuret naurulokkikoloniat puolustavat pesiään petoja vastaan, ja niinpä kolonioiden suojissa pesii yleensä runsaasti vesilintuja. Kluuvijärvellä pesivät tavallisempien sorsalintujen lisäksi vaarantuneeksi (VU) luokitellut mustakurkku-uikku ja tukkasotka, molemmat useampien parien voimin. Järvellä havaittiin myös harmaasorsa, joka on eteläinen ja Suomessa harvalukuinen laji. Havainto koski paria, joten aivan ilmeisesti harmaasorsakin pesii järvellä. Rantapensaikot ovat paitsi sorsien pesimäpaikkoja, myös monien varpuslintujen elinpiiriä. Kluuvijärven rantapensaikossa pesii monipuolinen valikoima varpuslintuja, kuten esimerkiksi silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltu punavarpunen. Arvio havaittujen lajien parimääristä on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Keskuskarin rannan kluuvijärven pesimälajisto. Uhanalaisuusluokat: VU=vaarantunut, NT=silmälläpidettävä (Rassi ym. 2010), dir.= EU:n lintudirektiivin liitteen I laji (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY), erit.=suomen erityisvastuulaji (Rassi ym. 2010, Leivo ym. 2002). Laji Suojelustatus Parimäärä laulujoutsen erit., dir. 1 kanadanhanhi 1 sinisorsa 3 harmaasorsa 1 tavi erit. 2 haapana erit. 1 tukkasotka VU, erit. 8 telkkä erit. 2 mustakurkku-uikku VU, dir. 2 tukkakoskelo NT 1 naurulokki NT 1000 kalalokki 4 kuovi erit. 1 satakieli 1 punarinta 3 hernekerttu 1 ruokokerttunen 6 pajulintu 10 punavarpunen NT 2 keltasirkku 4 pajusirkku 5 Keskuskariin johtavaa tietä ympäröivällä dyyni- ja ranta-alueella (Liite 2) tavataan pesivänä useita uhanalaiseksi luokiteltuja lintulajeja (Taulukko 2). Lisäksi sillan pohjoispuoleisella lahdella pesii useita mustakurkku-uikkupareja sekä tukkasotkia. Ranta-alueen lajit ja niiden pariarviot on esitetty tarkemmin taulukossa 2. Pesimälajien lisäksi alueella havaittiin aluetta saalistus- ja ravinnonhankintapaikkanaan käyttäviä erittäin uhanalaiseksi (EN) luokiteltuja pikkutiiroja. Jo mainittujen alueiden lisäksi Keskuskarin rannan alueella on jonkin verran mäntyvaltaista havumetsää sekä rakennettua ympäristöä. Näiden linnustollinen merkitys on vähäinen ja lajisto koostuu tavanomaisista metsäympäristön lajeista, kuten peippo, pajulintu, metsäkirvinen ja harmaasieppo. Kaikkiaan Keskuskarin rannan osa-alueella tavattiin 38 lintulajia (Liite 3).

PESIMÄLINNUSTOSELVITYS KALAJOEN HIEKKASÄRKKIEN ALUEELLA 2012 - KESKUSKARIN RANTA JA KESÄRANTA 4 Kuva 2. Mustakurkku-uikku ja tukkasotka kuuluvat Keskuskarin rannan pesimälajistoon (Kuva: Matti Häkkilä). Taulukko 2. Keskuskarintien ranta-alueen pesimälajisto. Uhanalaisuusluokat: VU=vaarantunut, NT=silmälläpidettävä (Rassi ym. 2010), dir.= EU:n lintudirektiivin liitteen I lajien (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY), erit.=suomen erityisvastuulaji (Rassi ym. 2010, Leivo ym. 2002). Laji Suojelustatus Parimäärä mustakurkku-uikku VU, dir. 3 tukkasotka VU, Erit. 6 tukkakoskelo NT 1 lapintiira dir. 2 meriharakka 2 pikkutylli 1 tylli NT 1 punajalkaviklo NT 1 rantasipi NT, dir. 1 kivitasku VU 2 niittykirvinen NT 2 4.2 Kesäranta Kesäranta on elinympäristöltään selvästi Keskuskarin rantaa monipuolisempi, ja myös lintulajisto on runsaampi. Lajistokeskittymiä alueella on kuitenkin vähän. Pienillä kluuvijärvillä lomaasutuksen ja meren välissä pesii muutamia kymmeniä pareja naurulokkeja sekä pieniä määriä vesilintuja. Tarkkojen parimäärien selvittäminen on kuitenkin hankalaa, sillä samat linnut liikkuivat myös Keskuskarin rannan suuren naurulokkikolonian liepeillä. Monipuolisimpana lintujen pesimäkohteena nousee Kesärannan alueella esiin pieni lampaiden laiduntama rantaniitty (Liite 2), jolla pesii varsin monipuolinen linnusto (Taulukko 3). Huomionarvoisimmat pesimälajit ovat vaarantuneeksi luokitellut ristisorsa, tukkasotka ja kivitasku. Lisäksi niittyä reunustavassa metsässä lauloi mm. silmälläpidettäväksi luokiteltu sirittäjä. Pesimälajien lisäksi niityllä havaittiin 16.5. muuttava pikkukuovi, kaksi kiertelevää lapinsirriä sekä 60 keltavästäräkin ruokaileva parvi, joten alueella voi olla merkitystä lintujen muutonaikaisena levähdyspaikkana. Samana päivänä havaittu laulava sinirinta oli myös ilmeisesti muuttomatkalla, eikä kuulu alueen pesimälajistoon.

PESIMÄLINNUSTOSELVITYS KALAJOEN HIEKKASÄRKKIEN ALUEELLA 2012 - KESKUSKARIN RANTA JA KESÄRANTA 5 Taulukko 3. Kesärannan laidunniityn pesimälajisto. Uhanalaisuusluokat: VU=vaarantunut, NT=silmälläpidettävä (Rassi ym. 2010), dir.= EU:n lintudirektiivin liitteen I lajien (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY), erit.=suomen erityisvastuulaji (Rassi ym. 2010, Leivo ym. 2002) Laji Suojelustatus Parimäärä ristisorsa VU 1 tukkasotka VU, Erit. 3 isokoskelo NT 2 lapintiira dir. 5 kalalokki 5 meriharakka 1 punajalkaviklo NT 1 valkoviklo 1 metsäviklo 1 taivaanvuohi 1 kuovi erit. 1 kivitasku VU 1 pensastasku 1 niittykirvinen NT 1 pajusirkku 3 Alueen metsät ovat pääosin melko nuoria, mäntyvaltaisia sekametsiä, joissa on vähän tai ei ollenkaan lahopuuta. Niinpä alueen lintulajisto koostuu pää-osin tavanomaisista metsälajeista kuten peippo, metsäkirvinen ja pajulintu sekä erilaiset rastaat. Kanalinnuista alueella esiintyy pyy, jälkihavaintojen perusteella myös teeri ja ilmeisesti ainakin talvisaikaan myös riekko. Kaikkiaan Kesärannan osa-alueella havaittiin 56 lintulajia (Liite 3). 5. SELVITYSALUEEN SUOJELULLISESTI MERKITTÄVÄT PESIMÄLAJIT 5.1 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit 5.1.1 Naurulokki (NT) Naurulokki on taantunut, mutta edelleen yleinen pesimälaji Suomessa. Maamme naurulokkikolonioiden keskikoko on noin sata paria, mutta ne voivat pesiä myös yksittäin tai muodostaa useiden satojen parien, paikoin jopa yli tuhannen parin kolonioita. Selvitysalueella pesii noin tuhannen parin kolonia. Naurulokkien viihtymiseen alueella vaikuttaa oleellisesti ravinnon saatavuus sekä sopiva pesimäympäristö. Naurulokki hyödyntää ravinnonhankinnassaan kaatopaikkoja ja turkistarhoja, joista on helposti saatavilla runsaasti ravintoa. Keski-Pohjanmaa ja Pohjois- Pohjanmaan eteläosat ovat naurulokin tärkeintä pesimäaluetta Suomessa, mikä ainakin osin selittyy turkistarhojen suurella määrällä. Koska vesistöjä ja kosteikkoja on Pohjanmaalla niukasti, on sopiviin pesimäympäristöihin muodostunut suuria yhdyskuntia. Kalajoen seudulla naurulokki on suhteellisen runsas. Esimerkiksi Kalajoen Holmanperän Leton rannassa ja toisaalta Rahjan saaristossa on yleisesti tiedossa olevia, suuria, yli tuhannen parin kolonioita. 5.1.2 Ristisorsa (VU) Ristisorsa on linnustomme uudistulokas, joka Suomessa pesii ainoastaan alavilla merenrannoilla. Sen kanta on vahvimmillaan Pohjois-Pohjanmaan rannikolla ja toisaalta Porin seudulla. Pienen pesimäkannan (n. 300 paria) laji on luokiteltu vaarantuneeksi (VU), mutta pesintöjen määrä on hiljalleen kasvanut. Sopivien pesimäpaikkojen määrä rajoittanee kuitenkin kannan kasvua tulevaisuudessa. Selvitysalueella havaittiin yksi pesivän oloinen ristisorsapari. Lajin pesinnän varmistaminen ennen poikasten kuoriutumista on kuitenkin vaikeaa, sillä laji pesii hiekkaan kaivamaansa koloon. Myös pesimättömiä lintuja kiertelee sopivilla pesimäpaikoilla.

PESIMÄLINNUSTOSELVITYS KALAJOEN HIEKKASÄRKKIEN ALUEELLA 2012 - KESKUSKARIN RANTA JA KESÄRANTA 6 5.1.3 Tukkasotka (VU) Tukkasotka on erilaisten vesistöjen yleinen pesimälaji, jonka kanta on viimeisen vuosikymmenen aikana vähentynyt selvästi. Vähenemisen syitä ei tarkkaan tiedetä, mutta kosteikkojen umpeenkasvulla ja naurulokin vähenemisellä saattaa olla osuutta asiaan, sillä laji pesii mielellään naurulokkikolonian suojissa. Perämeren rannikolla laji on yleinen ja tavallinen pesimälintu. 5.1.4 Mustakurkku-uikku (VU) Mustakurkku-uikku on eteläinen kosteikkojen ja rehevien merenlahtien asukki, jonka kanta on viime vuosina harventunut etenkin sisämaassa. Syytä taantumalle ei tarkkaan tiedetä, mutta kosteikkojen umpeenkasvu saattaa olla merkittävä tekijä, sillä merialueilla muutokset ovat olleet vähäisempiä ja paikoin laji on jopa runsastunut. Kalajoen seudulla laji ei ole erityisen yleinen, mutta selvitysalueella lajia havaittiin peräti viisi paria. 5.1.5 Isokoskelo (NT) Isokoskelo on rannikon ja sisämaan karujen järvien pesimälintu, joka on luokiteltu silmälläpidettäväksi kannan viimeaikaisen vähenemisen takia. Syytä taantumalle ei tiedetä, mutta se on ollut voimakkainta sisämaassa, ja merialueilla isokoskelo on edelleen yksi yleisimmistä vesilinnuista. 5.1.6 Tukkakoskelo (NT) Tukkakoskelo on isokoskelon tapaan taantunut, mutta väheneminen on ollut voimakkainta sisämaan järvillä. Merialueilla tukkakoskelo on edelleen yksi yleisimmistä vesilinnuista. 5.1.7 Punajalkaviklo (NT) Merenrantojen tyyppikahlaaja punajalkaviklo on vähentynyt viimeisen 30 vuoden aikana noin 50 %, ja se on nykyisin luokiteltu silmälläpidettäväksi. Voimakkainta väheneminen on ollut sisämaan pesimäpaikoilla, mutta myös merialueella taantuminen on havaittavissa. Syytä vähenemiselle ei tiedetä. 5.1.8 Rantasipi (NT) Vaikka rantasipi pesii lähes koko maassa Tunturi-lappia ja ulkosaaristoa lukuun ottamatta ja se on vesistöjemme yleisin kahlaaja, on se viimeaikaisen taantumisen johdosta luokiteltu silmälläpidettäväksi. Laji on vähentynyt etenkin Pohjois-Suomen sisämaassa, mutta rannikoilla kanta on pysytellyt vakaana. Kalajoen seudulla laji on yleinen pesimälintu. 5.1.9 Tylli (NT) Tylli on laajalle levinnyt kahlaaja, jonka levinneisyys on Suomessa kaksijakoinen: se pesii toisaalta rannikolla ja toisaalta Lapissa rannoilla, niityillä ja palsasoilla. Tyllin maailmankanta on vähentynyt, mutta Euroopassa väheneminen on ollut maltillista. Suomen pesimäkanta on luokiteltu silmälläpidettäväksi, sillä etenkin Pohjanlahdella ja myös Pohjois-Suomen sisämaasta laji on monin paikoin hävinnyt pesimälajistosta. 5.1.10 Kivitasku (VU) Kivitasku on vähentynyt Suomessa dramaattisesti 1980-luvun noin 300 000 parista vuoden 2010 vajaaseen 100 000 pariin. Syyt vähenemiselle ovat epäselviä, mutta mahdollisesti muutokset talvehtimisalueilla ovat vaikuttaneet asiaan. Myös maanviljelytapojen muutoksilla voi olla vaikutusta, sillä kanta on vähentynyt voimakkaimmin sisämaassa. Yhtenäisin ja runsain kivitaskukanta pesii nykyään tuntureilla ja merenrannikoilla. Perämeren rannikolla laji on edelleen yksi runsaimmista varpuslinnuista. 5.1.11 Niittykirvinen (NT) Niittykirvinen on avoimien soiden ja niittyjen pesimälaji, joka on kärsinyt elinympäristömuutoksista muun muassa soiden ojitusten johdosta. Laji on kannan taantumisen takia luokiteltu silmälläpidettäväksi, mutta Suomen pesimäkanta on edelleen 400 000 700 000 paria. Merenrantaniityillä laji on edelleen elinvoimainen ja runsas.

PESIMÄLINNUSTOSELVITYS KALAJOEN HIEKKASÄRKKIEN ALUEELLA 2012 - KESKUSKARIN RANTA JA KESÄRANTA 7 5.1.12 Punavarpunen (NT) Punavarpunen on 1900-luvulla Suomeen levinnyt itäinen tulokas, jonka kanta oli runsaimmillaan 1990-luvulla. Lajin viimeaikainen väheneminen johtunee muutoksista talvehtimisalueilla. Punavarpunen on kuitenkin edelleen tavallinen pensaikkomaiden pesimälaji, jonka pesimäkanta on 100 000 150 000 paria. 5.2 Lintudirektiivin Liitteen I lajit 5.2.1 Laulujoutsen Laulujoutsen on runsastunut 1900-luvun alkupuolella sukupuuton partaalla olleesta lajista nykyisin kaikenlaisten vesistöjen tavalliseksi pesimälinnuksi. Lajin kanta arvioitiin vuonna 2010 5 000 7 000 parin suuruiseksi ja se runsastuu edelleen. Myös Kalajoen seudulla laji on yleinen pesimälintu. 5.2.2 Tukkasotka Katso 5.1.3. 5.2.3 Mustakurkku-uikku Katso 5.1.4. 5.2.4 Lapintiira Laajalle levinneen lapintiiran levinneisyys on Suomessa kaksijakoinen. Laji pesii toisaalta rannikolla, toisaalta pohjoisen Suomen karuilla järvillä ja lammilla. Sisämaan pesimäkanta on taantunut jonkin verran, mutta rannikolla laji on hyvin yleinen. Myös Perämeren alueella laji on runsas ja hyvin tavallinen pesimälintu. 5.3 Suomen erityisvastuulajit 5.3.1 Laulujoutsen 5.3.2 Tavi Katso 5.2.1. Tavi on tavallinen koko maahan levittäytynyt pesimälaji, jonka kannaksi arvioidaan noin 200 000 paria. Lajin kanta saattaa olla hieman taantunut viime aikoina, mutta toisaalta suuretkin kannanvaihtelut ovat lajille tyypillisiä. Tavi on kuitenkin edelleen yksi tavallisimmista kaikenlaisten vesistöjen pesimälinnuista koko maassa. 5.3.3 Haapana Haapana on tavallinen, joskin taantunut vesilintu, jonka pesimäkannaksi arvioidaan noin 50 000 paria. Haapana pesii lähes kaikenlaisissa vesistöissä kaikkein karuimpia vesiä lukuun ottamatta meren saaristosta sisämaan suolampiin. Myös Kalajoen seudulla haapana on melko tavallinen pesimälintu. 5.3.4 Tukkasotka 5.3.5 Telkkä 5.3.6 Kuovi Katso 5.1.3. Telkkä on kaikenlaisten vesien yleinen ja runsaslukuinen pesimälintu, jonka vakaaksi kannaksi arvioidaan noin 200 000 paria. Kalajoen rannikolla laji on tavallinen ja runsaslukuinen. Kuovi on viljelymaiden, rantaniittyjen ja avosoiden pesimälintu, jonka Euroopan kannasta jopa kolmannes pesii Suomessa. Laji on taantunut Etelä-Suomessa ja jonkin verran myös aivan pohjoisimmassa Suomessa, mutta maan keskiosien kanta on pysytellyt vakaana. Kalajoen seudulla laji on runsaimmillaan viljelymailla, mutta myös rantaniityillä laji on tavallinen pesimälintu.

PESIMÄLINNUSTOSELVITYS KALAJOEN HIEKKASÄRKKIEN ALUEELLA 2012 - KESKUSKARIN RANTA JA KESÄRANTA 8 6. YHTEENVETO Kaava-alueen merkittävin linnustoalue on Keskuskarin kluuvijärvi, jolla suuren naurulokkikolonian suojissa pesii muitakin uhanalaisia lajeja, lintudirektiivilajeja sekä Suomen erityisvastuulajeja. Vaikka monet Keskuskarilla pesivät lintulajit ovat valtakunnallisesti uhanalaisia/silmälläpidettäviä tai ne ovat EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeja, ovat niistä monien kannat Kalajoen seudulla ja läheisillä merialueilla vielä runsaita ja elinvoimaisia. Muita tärkeitä lintualueita selvitysalueella ovat Keskuskarintien ranta-alue ja Kesärannan rantaniitty, joista jälkimmäisellä on merkitystä myös muutonaikaisena levähdys- ja ruokailualueena. Lahdessa 15. päivänä tammikuuta 2013 RAMBOLL FINLAND OY Tarja Ojala ryhmäpäällikkö Matti Häkkilä FM biologi

PESIMÄLINNUSTOSELVITYS KALAJOEN HIEKKASÄRKKIEN ALUEELLA 2012 - KESKUSKARIN RANTA JA KESÄRANTA 9 KIRJALLISUUS Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola- Roos, M & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. Bird Life Suomen julkaisuja No: 4. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ym-päristökeskus, Helsinki. 685 s.

PESIMÄLINNUSTOSELVITYS KALAJOEN HIEKKASÄRKKIEN ALUEELLA 2012 - KESKUSKARIN RANTA JA KESÄRANTA Liite 1: Kartoitusalue: oikealla Keskuskari, vasemmalla Kesäranta

PESIMÄLINNUSTOSELVITYS KALAJOEN HIEKKASÄRKKIEN ALUEELLA 2012 - KESKUSKARIN RANTA JA KESÄRANTA Liite 2: Kalajoen Hiekkasärkkien kartoitusalueen merkittävimmät lintupaikat. 1=kluuvijärvi, 2=Keskuskarintietä ympäröivä dyynialue, 3=laidunniitty

PESIMÄLINNUSTOSELVITYS KALAJOEN HIEKKASÄRKKIEN ALUEELLA 2012 - KESKUSKARIN RANTA JA KESÄRANTA Liite 3: Kalajoen Hiekkasärkkien alueella havaitut lajit (muuttavana tai ohilentävänä havaitut merkitty tunnuksella m) Keskuskarin ranta laulujoutsen (Cygnus cygnus) kanadanhanhi (Branta canadensis) sinisorsa (Anas platyrhynchos) harmaasorsa (Anas strepera) haapana (Anas penelope) tavi (Anas crecca) lapasorsa (Anas clypeata) tukkasotka (Aythya fuligula) telkkä (Bucephala clangula) tukkakoskelo (Mergus serrator) isokoskelo (Mergus merganser) mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) naurulokki (Larus ridibundus) kalalokki (Larus canus) lapintiira (Sterna paradisaea) pikkutiira (Sterna albifrons) (m; pesinee lähistöllä) kuovi (Numenius arquata) punajalkaviklo (Tringa totanus) meriharakka (Haematopus ostralegus) pikkutylli (Charadrius dubius) tylli (Charadrius hiaticula) mustarastas (Turdus merula) punakylkirastas (Turdus iliacus) satakieli (Luscinia luscinia) punarinta (Erithacus rubecula) talitiainen (Parus major) sinitiainen (Parus caeruleus) metsäkirvinen (Anthus trivialis) niittykirvinen (Anthus pratensis) västäräkki (Motacilla alba) kivitasku (Oenanthe oenanthe) hernekerttu (Sylvia curruca) ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) harmaasieppo (Muscicapa striata) punavarpunen (Carpodacus erythrinus) peippo (Fringilla coelebs) vihervarpunen (Carduelis spinus) pajusirkku (Emberiza schoeniclus)

PESIMÄLINNUSTOSELVITYS KALAJOEN HIEKKASÄRKKIEN ALUEELLA 2012 - KESKUSKARIN RANTA JA KESÄRANTA Kesäranta ristisorsa (Tadorna tadorna) haapana (Anas penelope) tavi (Anas crecca) tukkasotka (Aythya fuligula) isokoskelo (Mergus merganser) pyy (Bonasa bonasia) naurulokki (Larus ridibundus) kalalokki (Larus canus) harmaalokki (Larus argentatus) kalatiira (Sterna hirundo) lapintiira (Sterna paradisaea) kuovi (Numenius arquata) pikkukuovi (Numenius phaeobus) (m) metsäviklo (Tringa ochropus) valkoviklo (Tringa nebularia) punajalkaviklo (Tringa totanus) taivaanvuohi (Gallinago gallinago) lehtokurppa (Scolopax rusticola) rantasipi (Actitis hypoleucos) meriharakka (Haematopus ostralegus) lapinsirri (Calidris temminckii) (m) sepelkyyhky (Columba palumbus) käpytikka (Dendrocopos major) käki (Cuculus canorus) pensastasku (Saxicola rubetra) kivitasku (Oenanthe oenanthe) rautiainen (Prunella modularis) metsäkirvinen (Anthus trivialis) niittykirvinen (Anthus pratensis) västäräkki (Motacilla alba) keltavästäräkki (Motacilla flava) (m) hernekerttu (Sylvia curruca) lehtokerttu (Sylvia borin) ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) pajulintu (Phylloscopus trochilus) sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) räkättirastas (Turdus pilaris) punakylkirastas (Turdus iliacus) laulurastas (Turdus philomelos) punarinta (Erithacus rubecula) sinirinta (Luscinia svecica) (m) kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) harmaasieppo (Muscicapa striata) hippiäinen (Regulus regulus) talitiainen (Parus major) sinitiainen (Parus caeruleus) harakka (Pica pica) varis (Corvus corone cornix) viherpeippo (Carduelis chloris) vihervarpunen (Carduelis spinus) urpiainen (Carduelis flammea) peippo (Fringilla coelebs) punavarpunen (Carpodacus erythrinus) keltasirkku (Emberiza citrinella) pajusirkku (Emberiza schoeniclus)