7.9.2012 Opetus- ja kulttuuriministeriö kirjaamo@minedu.fi, copyright@minedu.fi viite: lausuntopyyntönne OKM 2012-00211 1 Kollektiivihallinnointia koskeva direktiiviehdotus Av-tuottajien tekijänoikeusyhdistys Tuotos ry kiittää mahdollisuudesta lausua kollektiivihallinnointia koskevasta direktiiviehdotuksesta (COM(2012) 372 final), jonka Euroopan komissio julkaisi 11.7.2012, ja esittää huomionaan seuraavaa. Tuotos käsittelee huomioissaan direktiivin yleisiä vaikutuksia sekä sisällöstä direktiivin osia I, II ja eräitä osan IV säännöksistä, jotka koskevat kaikkiin kollektiivihallinnointijärjestöihin sovellettavia vaatimuksia. Huomiota kiinnitetään erityisesti av-teosten käyttöoikeuksien lisensiointia harjoittavien järjestöjen näkökulmaan. Huomioiden ulkopuolelle jätetään tässä lausunnossa näin ollen ne direktiivin säännökset, jotka koskevat musiikkiteosten käyttöoikeuksia usean maan alueella verkkopalvelujen tarjoamiseksi lisensioivia yhteisvalvontajärjestöjä. Direktiivi on hyvin yksityiskohtainen sekä rakenteeltaan ja sääntelyltään osin vaikeaselkoinen. Avalan huomiot rajoitetaan tässä vaiheessa direktiivin yleisiin vaikutuksiin ja sen eräisiin säännöksiin. Tuotos varaa mahdollisuuden esittää muilta osin sekä tarkempia huomioita myöhemmin kun direktiivin vaikutuksista on saatu enemmän selvitystä. Tuotos yhtyy Luovan työn tekijät ja yrittäjät Lyhdyn lausuntoon, eikä toista näitä näkökulmia omassa lausunnossaan. 1. Direktiivistä Direktiivin tavoite Direktiiviehdotuksella on kaksi päätavoitetta. Ensinnäkin direktiivin tavoitteena on parantaa tekijänoikeuden kollektiivihallinnointijärjestöjen hallintoa ja sen läpinäkyvyyttä. Tarkoituksena on parantaa oikeudenhaltijoiden mahdollisuutta valvoa järjestöjen toimintaa ja oikeuksiensa toteutumista sekä vaikuttaa järjestöjen toimintaan. Kaikkia tekijänoikeusjärjestöjä koskevien yhteishallinnointisäännösten lisäksi direktiivi sisältää säännökset tekijänoikeusjärjestöjen velvoitteista rajat ylittävässä verkkopalvelujen lisensioinnissa. Tältä osin sääntely koskee ainoastaan musiikkia.
Av-alan yleishuomiot Elokuva- ja av-ala pitää myönteisenä, että komissio tunnistaa tuottajien ja tekijöiden ja näitä edustavien järjestöjen keskeisen roolin luovan talouden arvoketjussa ja sisämarkkinoiden toiminnassa. Direktiivi osoittaa, että komissiossa on ymmärretty tekijänoikeuksien merkitys ja potentiaali yhteismarkkinoilla. Komissio ei täysin tunnista kuitenkaan kahta muuta tehtävää, joka tekijänoikeuden kollektiivihallinnointijärjestöllä on: - toimiva kollektiivihallinto tarjoaa oikeudenhaltijalle kustannustehokkaan kanavan lisensioida eri käyttöoikeuksia eri käyttäjille sekä oikeuksia eri markkinoille; se myös vahvistaa muutoin neuvotteluasemaltaan heikomman asemaa suhteessa mm käyttäjiin (markkinavaikutus); 2 - tekijänoikeuksien hallinnointi on olennainen osa paikallista kulttuurin tukiverkkoa, joka tähtää paitsi taloudelliseen tuottoon myös kulttuurisen moninaisuuden ja elinvoimaisuuden tukemiseen ja edistämiseen (kulttuurivaikutus). Tekijänoikeuslainsäädäntö on av-toimialan liiketoiminnan ja oikeuksien hallinnoinnin kannalta ensiarvoisen tärkeää. Internet yhdessä muiden perinteisempien jakelukanavien kanssa on tuonut av-sisällöt osaksi kaikkea viestiä, viihdettä, taidetta ja mediaa. Av-sisällöt ovatkin internetin kysytyimpiä sisältöjä. Tämän vuoksi on ensiarvioiden tärkeää huolehtia, että av-tuotantoyhtiöitä edustavien järjestöjen toiminta voi säilyä markkinalähtöisenä ja kustannustehokkaana ja toimia tuotantoyhtiöiden tehokkaana kumppanina käyttöoikeuksien kaupassa. Tästä näkökulmasta hallinnollisten rutiinien lisäämiseen ja hallintokustannusten kasvattamiseen johtavaan sääntelyyn suhtaudutaan varauksella. Ala edellyttää, että kaiken lainsäädännöllä toteutettavan sääntelyn tulee täyttää suhteellisuusperiaatteen vaatimukset. Hyvin yksityiskohtainen sääntely voi johtaa järjestöjen hallintokulujen kohoamiseen, mitä ei voida pitää oikeudenhaltijoiden (eikä myöskään käyttäjien) edun mukaisena. Hallintoa parannetaan ja läpinäkyvyyttä lisätään usein yksinkertaistamalla ja selkeyttämällä toimintaa. Av-ala pitää perusteltuna, että direktiivissä on line lisensioinnin sääntely on rajattu musiikkiin. Ala ei näe tarvetta laajentaa sääntelyn ulottamista muihin teoksiin. Av-teoksien lisensiointiin sitä ei tule ulottaa. Av-ala pitää direktiivin tavoitetta hyvänä, muttei pidä itse direktiiviä onnistuneena. Lisensioinnin helpottamisen sijaan sääntely voi johtaa byrokratian lisääntymiseen ja heikentää eurooppalaisten lisensioijien asemaa digitaalisten sisältöjen globaaleilla markkinoilla. Hallintokulut kertautuvat lisäksi lisensioinnin tariffeissa ja jäävät siten kuormittamaan markkinoita. Direktiivin sisältö kaipaa uudelleen arviointia ja tarkistamista. Kaikkea sääntelyä ei tule samansisältöisesti ulottaa lähtökohdiltaan kaikkiin ja toisiinsa nähden myös hyvin erilaisiin toimijoihin. Direktiivi kaipaa de minimis-kriteerien siivilöintiä: mitä ja mistä asioista on tarpeen
säätää direktiivin tasolla ja millaisiin järjestöihin sääntely tulee kohdistaa (koko, asema, vaikuttavuus markkinoilla). Erityisesti tämä koskee hyvin yksityiskohtaisia direktiivin säännöksiä. Direktiivillä on vahva vaikutus sisältökaupan markkinoihin. Osa direktiivin säännöksistä, kuten tietojenantovelvoitteet, voi sisältää liikesalaisuuden suojan piiriin kuuluvia seikkoja ja tällaisten tietojen yksipuolinen julkistamisvelvoite voi johtaa markkinoiden vääristymiseen. Direktiivi voi muuttaa käytännössä myös pääosin kollektiivihallinnointiin perustuvien kansallisten markkinoiden rakennetta laajemminkin. Sääntelyn myötä on vaarana, että markkinat avautuvat siten, ettei kollektiivihallinnoinnin piirissä tällä hetkellä olevien varojen virtaus ole enää aiemmin tavoin täysin ennakoitavissa. On vaarana, että tekijänoikeuksiin pohjaavia varoja virtaa kotimaasta tai Euroopasta Euroopan ulkopuolelle. 3 2. Joitakin sisältöhuomioita Vielä kulttuuri- ja markkinavaikutuksista Yhteisvalvontajärjestöillä on elintärkeä rooli kansallisista kulttuureista rakentuvan ns. eurooppalaisen kulttuurin, sen monimuotoisuuden ja luovien alojen tukijana ja ylläpitäjänä. Euroopassa on yli 250 yhteisvalvontajärjestöä, sekä isoja että pieniä. Suomalaiset järjestöt ovat eurooppalaisessa mittakaavassa kaikki pieniä. Niiden vaikutus kansallisen kulttuurin ja kielen hyvinvoinnille on kuitenkin merkittävä. Sisämarkkinoiden tarpeisiin tulee kehittää sellaisia kollektiivihallintoratkaisuja, joissa todella tunnistetaan kollektiivijärjestöjen moninainen merkitys, ja puututaan vain tarpeellisilta osin sellaisiin seikkoihin, joilla on merkittävää vaikutusta sisämarkkinoilla. Valvontaneuvosto Direktiiviehdotuksen mukaan järjestöjen tulee ottaa käyttöön valvontatoiminto ja nimetä valvontaneuvosto. Tämän tehtävänä on jatkuvasti seurata johtovastuussa olevien henkilöiden (hallituksen ja johdon) toimintaa. Ehdotuksessa luetellut valvontaneuvoston tehtävät ovat yhdistyslain sääntelemässä toiminnassa yhdistyskokouksen ja hallituksen vastuulla. Yhdistysten jäsenten keskuudesta valittava valvontaneuvosto olisi turhake, jo toimivien elinten kanssa päällekkäinen toimielin. Pienessä järjestössä valvontaneuvosto olisi myös sangen merkillinen elin ja pohdittavaksi jää, keitä siihen tulisi nimetä, miten jääviysnäkökulmat huomioidaan ja mitä elimen toiminta pienessä järjestössä käytännössä merkitsisi. Orpoteokset Direktiivin II osan 12 artiklan 3 kohdan mukaan järjestön tulee ylläpitää teoslistaa teoksista, joiden oikeudenhaltijoita ei ole ollut mahdollista selvittää. Artiklan 2 kohdassa on näitä orpoteoksia koskeva tiedonantovelvoite. Säännöksen suhde mm. orpoteosdirektiiviin kaipaa selvennystä. Tiedonantovelvoite voi olla pulmallinen niille järjestöille, joissa korvauksia ei tilitetä henkilökohtaisina tilityksinä vaan kollektiivisina tilityksinä. Vaikka mainittu kohta ei ole ongelmallinen Tuotoksen toimialalla, on se ongelmallinen eräille muille järjestöille. Av-ala ottaa
artiklan esiin vain yhtenä esimerkkinä siitä, miten direktiivissä on vielä paikoin sellaisia säännöksiä, jotka on kohdistettu kaikille järjestöille mutta joita ei voi käytännössä soveltaa kaikkiin järjestöihin. 3. Sisältöhuomioita erityisesti av-alan näkökulmasta Suhteet käyttäjiin vs. tietojenantovelvoite Yhteisvalvontajärjestöjen ja käyttäjien suhteesta ja tietojenantovelvoitteesta tulee säätää tasapuolisesti siten, että käyttäjien tulee antaa järjestöille samat tai vastaavat tiedot kuin järjestöjä velvoitetaan antamaan käyttäjille. Tämä lähtökohta tulisi joko lisätä direktiiviin tai käydä tietojenantovelvoite vielä huolellisesti läpi edellä mainitusta näkökulmasta. 4 Esimerkkinä voidaan ottaa tilanne, jossa PK- tuotantoyhtiöitä edustava järjestö neuvottelee käyttäjiä edustavan yrityksen tai järjestön kanssa. Direktiivi, joka asettaisi enemmän velvoitteita tuotantoyrityksiä edustavalle järjestölle kuin käyttäjälle, asettaisi järjestön lähtökohtaisesti neuvotteluissa huonompaan asemaan. Av-tuotantojen käyttäjäyritykset ovat pääsääntöisesti tuotantoyhtiöitä suurempia ja merkittävässä markkinoita määräävässä asemassa ja neuvottelutilanteessa siten jo lähtökohtaisesti vahvemmassa asemassa. Em. säännös saattaa ilman rajauksia johtaa käyttäjiä suosivaan asetelmaan ja heikentää mm. tuotantoyhtiöiden asemaa. Edellä mainitun ohella direktiiviehdotuksen 18 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että järjestö antaa käyttäjille tiedon kokoelmastaan ja tekemistään edustussopimuksista. Kokoelman osalta säädös ei ota huomioon av-tuotantojen käytön ja raportoinnin käytännön todellisuutta. Av-tuotantoja edustava järjestö saa tiedot edustamastaan kokoelmasta usein vasta ensimmäisten käyttöjen jälkeen, sillä av-teokset rekisteröidään pääasiassa vasta Tv:ssä tapahtuneen käytän jälkeen, mikä tarkoittaa tavallisesti useankin kuukauden viivettä. Artiklassa on myös toinen av-tuotantojen kannalta ongelmallinen velvoite. Artikla velvoittaa järjestön julkistamaan luettelon tekemistään edustussopimuksista. Silloin kun edustettavat tahot ovat av-tuotantoyhtiöitä, näiden yksilöiminen nimet julkistamalla voi aiheuttaa haittaa ko. tuotantoyhtiöiden liiketoiminnalle. Tietojenantovelvoitteet oikeudenomistajille sääntelyn tarkoituksenmukaisuus Direktiivin yksityiskohtaisuus menee osassa säännöksistä ohi tarkoituksenmukaisuuden. Esimerkkinä tästä 16 artiklan mukaiset tiedot, jotka tulisi direktiivin mukaan koota ja raportoida oikeudenhaltijoille. Av-alan puitteissa oikeudenomistajat saavat mainitut tiedot jo nyt, mutta kaikkia näitä tietoja ei toimiteta direktiivissä määrätyllä tavalla. Tiedot ovat saatavilla järjestön kotisivuilla. Direktiivin tarkoittamalla tavalla tehtävä tietojen kokoaminen voidaan tehdä, mutta ala kyseenalaistaa toimenpiteen tarkoituksenmukaisuuden. Direktiivin tulisi jättää sijaa tarkoituksenmukaisimman tavan valinnalle säädettyjen tietojen antamisessa.
Osa direktiiviehdotuksessa pakollisesti julkistettavista raportointiin liittyvistä tiedoista tulisi olla vain pyynnöstä saatavilla, ja joissakin tapauksissa tiedot tulisi voida luovuttaa vain oikeudenomistajien tietoon. Esimerkkinä tästä mainittakoon jotkut järjestön ja oikeudenomistajan välisessä asiakassopimuksessa sovitut asiat. Vuotuinen avoimuusraportti Vuotuisessa avoimuusraportissa edellytettävien julkaistavien tietojen määrä ja yksityiskohtaisuuden taso on hämmästyttävä. Vaatimus ei myöskään sellaisenaan suoraan sovellu av-alalle. Avoimuusraportti ehdotetaan julkistettavaksi järjestöjen verkkosivuilla, vaikka vaaditut tiedot tulisi olla saatavilla ainoastaan asianosaisille. Av-tuotantoyhtiöitä edustavan järjestön osalta asianosaisten joukko on kohtuullisen pieni av-tuotantoyhtiöiden vähäisen määrän (vrt. tekijät) ja alan järjestöjen toiminnan luonteen vuoksi. Tuotantoyhtiöitä edustavat järjestöt eivät myöskään myönnä käyttölupia kuluttajille tai primaariliiketoimintaan. 5 4. Lopuksi joitakin keskeisiä huomioita Direktiivin sisällöstä Direktiiviehdotus on EU:n sisämarkkinapaketin ja digitaaliagendan näkökulmasta ymmärrettävä toimenpide-ehdotus, joka pyrkii osaltaan edistämään digitaalisten sisältöjen liikkuvuutta EU:n sisämarkkinoilla. Sitä ei kuitenkaan ole kehitetty tekijänoikeusjärjestelmän, ja ennen kaikkea kollektiivihallinnon ja sopimuslisenssijärjestelmän logiikkaa ja toimivuutta kunnioittaen. Tästä johtuvat direktiivin monet keskeiset puutteet. Läpinäkyvyyden ja hyvän hallinnointikäytännön edistäminen ovat sinällään kannatettava tavoite, kaikessa hallinnoinnissa. Tuloksellinen kollektiivihallinnointi pohjautuu näihin tekijöihin jo lähtökohtaisesti. Kotimaiset tekijänoikeusjärjestöt täyttänevätkin nämä vaatimukset varsin helposti. Komissio menee toimenpiteissään kuitenkin tätä pidemmälle ja luo uudentyyppisen järjestelmän, jota ei sellaisenaan ole sovellettu missään. Sen toimivuudesta käytännössä ei vielä ole näyttöä. Se on luotu virkamiestyönä. Kuitenkin se on asetettu suoraan kollektiivijärjestöjen toimintamalliksi ja tavoitetasoksi. Voi vain toivoa, ettei järjestelmä muodostu eurooppalaisen lisensioinnin kompastuskiveksi. Digitaalisten sisältöjen kauppa on globaalia. Internetin aikakaudella voidaan perustellusti kysyä onko olemassa EU-alueen markkinat. Lisensointia harjoittavat kollektiivihallinnointijärjestöt joutuvat globaalissa kilpailuasetelmassa aasialaisia ja amerikkalaisia toimijoita raskaamman byrokratian kohteeksi. Uudensukupolven kauppapaikat ja pilvipalvelut sijaitsevat suurelta osin EU:n ulkopuolella. Niihin EU-sääntelyä on vaikea ulottaa, kuten ei myöskään suureen osaan digitaalista sisältöä myyviin tahoihin. Direktiivin soveltamisalueen piiriin jää hyvin monenlaisia järjestöjä ja monenlaista lisensiointitoimintaa. Esimerkiksi pakkolisenssitoimintaa harjoittavilla ja suoraan lisensiointia harjoittavilla toimijoilla on suuri ero. Pakkolisenssin piiriin kuuluvassa toiminnassa valvonnan tarve, tekijöiden aseman turvaaminen ja tariffien asettaminen voivat olla yleisen edun vuoksi hieman suuremman tarkkailun alaisina. Suoraa lisensiointia harjoittavat järjestöt taas toimivat useimmiten
suoraan asiakkaittensa, tekijöiden tai tuottajien, kumppaneina edistäen lisensiointia ja laajempien markkinoiden saavuttamista. Asiakkaat päättävät, mitä oikeuksia järjestölle myöntävät, ja järjestön toiminta on suoraan markkinatulosten ja tilitysten kautta seurannassa. Asiakkaat antavat järjestölle asiakassopimuksen kautta valtakirjan toimia, ja ei-tuloksellinen tai epätyydyttävä toiminta johtaa valtakirjan pois ottamiseen. Direktiivin piiriin kuuluvilla järjestöillä on myös kokoeroja, millä on vaikutusta direktiivin asettamiin sääntelyn ja valvonnan tarpeisiin. Suureen järjestöön, joka edustaa hyvin erilaisia luovan alan toimijoita ja määrällisesti laajaa asiakaskuntaa, voi olla perusteltua kohdistaa tarkemmin määriteltyjä valvonta- ja raportointivelvoitteita, kenties myös jonkinlaisia riitojenratkaisumalleja. Sitä vastoin pienelle järjestölle, jolla on vain lukumääräisesti pieni henkilöstö ja joka edustaa esimerkiksi yhtä luovan alan toimijakuntaa, ei voitane perustellusti asettaa samanlaisten valvontaja seurantamenettelyjen kohteeksi. Pienempi järjestö saattaa jo lähtökohtaisesti toimia muutoinkin varsin kustannustehokkaasti ja markkinalähtöisesti. Sille direktiivin asettamat jotkin velvoitteet voivat olla suhteettoman raskaita ja käytännön tasolla myös aiheettomia. 6 Av-ala katsookin, että direktiivin soveltamisalaa tulisi vielä tarkistaa. Soveltamisalaan tulee sisällyttää de minimis-kriteerit sen arvioimiseksi, millaisiin järjestöihin ainakin kaikkein raskaimpia hallinnointi-, raportointi- ja riitojenratkaisumenetelmiä sovelletaan. Suhteellisuusperiaatetta tulee lisäksi soveltaa myös direktiivin asialliseen soveltamisalaan. Av-ala katsoo, että vaikka direktiivin tavoite on hyvä eikä sen sisältö sinällään aiheuta ongelmia alan järjestöille, ei direktiivi nykyisessä muodossaan ole kovin onnistunut. Sinällään direktiivi ei edistä digitaalisten sisältöjen kauppaa, ehkä musiikin lisensiointia lukuun ottamatta, vaan pikemminkin järjestää kollektiivihallinnointijärjestöjen hallinnollisia lähtökohtia ja luo eurooppalaisen kollektiivihallinnon tunnusmerkkejä. Direktiivin sisällön osalta tulisi EU:ssa pyrkiä vaikuttamaan siihen, että sääntelyn kohteeksi jäisi suhteellisuusperiaatteen mukaisesti vain EU-toimivuuden kannalta olennainen ja ydinalue. Vaikka suhteellisuusperiaate sikäli täyttyy, että komission perustelu yleisesti kollektiivihallinnon tai musiikin verkkopalvelulisensoinnista sääntelytarpeesta EU-tasolla katsottaisiin täyttyvän, täytyy suhteellisuusperiaatteen täyttyä myös direktiivin (koko) sisällön osalta. Näin ei monin paikoin direktiivin sisällöstä mielestämme täyty, vaan EU-lainsäätäjä on sääntelyyn ryhdyttyään lähtenyt sääntelemään myös alueita ja kysymyksiä, joissa näin yksityiskohtaista sääntelyä tai sääntelyä tässä muodossa ei lainkaan tarvita. Direktiivin sisältö tulisikin palauttaa siihen peruskysymykseen, millä seikoilla ja millä yksityiskohdilla on ilmeistä vaikutusta digitaalisten sisältöjen kaupan ja lisensioinnin rajat ylittävän kaupan parantamisessa. Muu sisältö tulisi jättää jäsenvaltioiden (paremman asiantuntemuksen) säädäntävaltaan. Muu sisältö tulisi jäädä kansalliseen sääntelyyn myös siksi, että ko. asioista ei kenties voida osoittaa olevan todellisuudessa tarvetta säätää EUtasolla. Tarkemmin rajattu direktiivi rajaisi myös nykyistä paremmin direktiivin aiheuttamia markkinoihin kohdistuvia vaikutuksia. Jäsenvaltion harkintavallasta Pidämme myönteisenä, että direktiivi on sääntelyltään minimidirektiivi ja säännökset varsin yleisluonteisia, mikä jättää jäsenvaltiolle 1 laajan harkintavallan direktiivin täytäntöönpanossa. Myös sangen yksityiskohtaisia vaatimuksia jätetään käytännön toteutuksen osalta jäsenvaltion ratkaisujen varaan. Näin on etenkin direktiivin II osan määräyksissä, jotka koskevat kaikkia kollektiivihallinnointijärjestöjä. Tämä seikka jättää käsityksemme mukaan myönteisesti kotimaiselle ja pohjoismaiselle tekijänoikeuden hallinnointijärjestelmälle mahdollisuuden säilyttää nykyisen 1 Valtaosa säännöksistä rakentuu muotoon Member States shall ensure.
järjestelmän parhaat piirteet. Jäsenvaltion arvioitavaksi jää, täyttääkö nykyinen lainsäädäntö direktiivin vaatimukset, ja siltä osin kuin täyttää, voidaan viitata voimassa olevaan lainsäädäntöön. Se, että kollektiivihallinnoinnille asetettavista keskeisistä vaatimuksista säädetään direktiivillä, merkitsee kuitenkin, että direktiivin vaatimukset tulee täyttää lain- tai asetuksen tasoisilla määräyksillä. Yksinomaan ministeriön päätösten varaan jättäminen ei pääosin täytä direktiivien täytäntöönpanolle EU:ssa asetettuja yleisiä vaatimuksia. Komission huomion kohteena on kuitenkin ennen muuta todellinen täytäntöönpano, eli miten direktiivin vaatimukset täytetään käytännön tasolla. Tämä seikka näyttäisi jättävän jäsenvaltiolle hieman enemmän harkintavaltaa millä säädöstasolla ja millä yksityiskohtaisuudella direktiivin säännökset pannaan täytäntöön. Tekijänoikeus- ja kollektiivihallintojärjestön näkökulmasta on kuitenkin tärkeää, että sääntely niin itse direktiivissä kuin sen kotimaisessa täytäntöönpanossa huolehditaan sellaiseksi, että järjestöjen resurssit eivät jatkossa mene: 7 - liian raskaiden hallinnointi- ja raportointivelvoitteiden täyttämiseen tältä osin viitataan komission ja EU:n yleiseen tavoitteeseen yleisesti yksinkertaistaa sääntelyä ja helpottaa yleistä hallinnointitaakkaa. Lisäksi kiinnitetään huomiota siihen, että esim. Tuotoksen asiakkaat ovat nimenomaan Pk-yrityksiä, joiden omaan hallintotaakkaan direktiivillä voi olla vaikutusta; - direktiivin varsin avointen ja osin vaikeaselkoisten säännösten täytäntöönpanon epäselvyyksiin, joilla puolestaan on vaikutusta järjestöjen toiminnan ennakoitavuuteen ja järjestöjen keskinäisiin suhteisiin; erityisesti tulisi välttää tilannetta jossa jäsenvaltio (ja sen mukana ao. järjestöt) joutuvat toistuvasti komission valvontaprosesseihin. Tällainen trendi olisi omiaan heikentämään eurooppalaista lisensiointia kokonaisuudessaan; - yleiseen byrokratiaan, vaan että järjestö voi aidosti keskittää toimintansa lisensioinnin edistämiseen ja kehittämiseen sekä edustamiensa oikeudenomistajien etujen valvontaan; - markkinoille mahdollisesti tunkeutuvien muiden lisenssejä tarjoavien tahojen kanssa kilpailemiseen; kollektiivihallinnon monipuolisen ja myös erityisesti kansallisen kulttuurin suojaamisen edellytyksiä tukevien toimien johdosta sitä ei tule nähdä missään vaiheessa yksinomaan taloudellisena toimijana. Tuotos ry Kirsi Niittyinperä Toiminnanjohtaja Kirsi Salo Lakimies Tuotos ry hallinnoi ja valvoo elokuvateosten ja audiovisuaalisten tallenteiden tuottajien oikeuksia. Tuotos edustaa noin 200 Suomessa toimivaa av-tuotantoyhtiötä, erityisesti sopimuslisenssein hallinnoitavissa käyttösopimuksissa ja uusilla yksilöllistä lisensointia täydentävillä kollektiivihallinnon aloilla. Kansainvälisen vastavuoroisuussopimuksen perusteella Tuotos edustaa yli 10.000 ulkomaista AV-tuotantoyritystä Suomessa edelleen lähettämisen alueella.