sivu 1/5. Lausunto OKM Katri Olmo

Transkriptio

1 sivu 1/5 Lausunto eduskunnan sivistysvaliokunnalle valtioneuvoston kirjelmästä eduskunnalle komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla (U 63/2016 vp) Euroopan komissio julkaisi ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tekijänoikeudesta digitaalisilla markkinoilla, COM(2016) 593. Direktiiviehdotuksen tarkoituksena on EU:n tekijänoikeuslainsäädännön modernisointi digitaalisilla sisämarkkinoilla. Sivistysvaliokunta on pyytänyt Yleisradiolta kirjallista lausuntoa direktiiviehdotusta koskevasta valtioneuvoston kirjelmästä (U 63/2016 vp) Suomen kannanmuodostuksen tueksi. Yleisradio kiittää mahdollisuudesta lausua direktiiviehdotuksesta. Direktiiviehdotus sisältää muun muassa ehdotuksia eräiden tekijänoikeuden yksinoikeuksia koskevien rajoitussäännösten kehittämiseksi kattamaan digitaalisia käyttömuotoja ja käyttöä rajojen yli. Rajoitussäännösten tarkoitus on mahdollistaa teosten digitaalisen käyttämisen opetuksen havainnollistamista varten sekä tutkimusta koskevien rajoitussäännösten muuttamisen pakollisiksi ja niiden soveltuvuuden laajentamisen koskemaan myös rajat ylittävää käyttöä. Tutkimuksen ja opetuksen alalla digitaalitekniikka mahdollistaa uudentyyppiset käytöt, jotka eivät kuulu poikkeuksia ja rajoituksia koskevien unionin nykyisten sääntöjen piiriin. Direktiiveissä (2001/29/EY, 96/9/EY ja 2009/24/EY) näille aloille säädetyt poikkeukset ovat luonteeltaan valinnaisia. Rajoitussäännösten säätäminen pakollisiksi on tärkeää rajatylittävien käyttöjen osalta, koska niiden merkitys korostuu digiympäristössä. Tutkimusta ja opetusta koskevat rajoitukset ovat erittäin tärkeitä koko tekijänoikeusjärjestelmän legitimiteetin kannalta. Tekijänoikeus antaa kannustimen luovaan ilmaisuun niin poliittisista, sosiaalisista kuin esteettisistä kysymyksistä. Näin se tukee kommunikointia, joka ei ole riippuvainen esimerkiksi valtion tuesta tai kulttuurisesta hierarkiasta. Tämä ei saa

2 sivu 2/5 kuitenkaan tapahtua tekijänoikeuden suojaamien teosten opetuskäytön kustannuksella. Tekstin- ja tiedonlouhinta Direktiiviehdotuksen 3 artiklassa ehdotetut uudet pakolliset poikkeukset tekijänoikeuksista merkitsevät tekijänoikeuden rajoitusta digitaalisessa muodossa olevan tiedon ja tekstin louhintaan. Ehdotettujen rajoitussäännösten tarkoituksena on mahdollistaa tieteellisen tutkimuksen edellyttämää tekstin- ja tiedonlouhintaa. Uusi teknologia mahdollistaa tällaisen digitaalisessa muodossa olevan tiedon automaattisen laskennallisen analyysin. Nykyisin louhinta edellyttää käytännössä aina kappaleiden valmistamista. Yle kannattaa ehdotettuja tekijänoikeuden rajoituksia digitaalisessa muodossa olevan tiedon ja tekstin louhintaan. Opetuskäyttö Direktiiviehdotuksen 4 artiklaan ehdotetaan pakottavaa rajoitusta opetuksen hyväksi. Ehdotuksessa sallittaisiin teosten ja muun aineiston digitaalinen käyttö yksinomaan opetuksen havainnollistamiseksi siinä määrin kuin se on perusteltua kyseisen ei-kaupallisen tavoitteen pohjalta. Yle katsoo, ettei ehdotuksessa ole riittävällä tavalla avattu, mitä opetuksen havainnollistamisella tarkoitetaan. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää, että säännöstä ei sovelleta siltä osin kuin soveltuvia lisenssejä on markkinoilla helposti saatavissa. Suomen tekijänoikeuslaissa teosten käyttö opetuksessa perustuu tekijänoikeuden rajoituksiin ja sopimuslisenssijärjestelmään. On tärkeää, että komission ehdotus sallii näihin ratkaisuihin perustuvan järjestelyn jatkossakin. Sopimuslisenssijärjestelmän toimivuus opetuksen ja tutkimuksen yhteydessä Tiedonlouhintaa voidaan pitää erityisen höydyllisenä tutkimusyhteisöille ja se tukee osaltaan innovointia. Esimerkiksi kieliteknologian kehittäjät voisivat käyttää Yleisradion sisältöjä tutkimuksessaan. Tiedonlouhinta edellyttää kopion tekemistä käsiteltävästä materiaalista. Käyttöoikeuksien hankkiminen tähän edellyttäisi nykylainsäädännön puitteissa lukuisten sopimusten

3 sivu 3/5 solmimista tekijöiden kanssa. Tämän vuoksi on tärkeää, että tekijänoikeuden rajoitussäännösten uudistamisen yhteydessä tarkastellaan myös kansallisesti sopimuslisenssijärjestelmän toimivuutta opetuksen ja tutkimuksen kannalta. Direktiiviehdotuksessa on ehdotettu myös toimenpiteitä, joilla edellytetään, että jäsenvaltiot mahdollistavat helpotettujen lisensiointijärjestelmien tarjonnan ns. kaupallisen jakelun ulkopuolella olevien teosten osalta (out of commerce -works) myös rajat ylittäviä käyttöjä varten. Yle katsoo, että tähän yhteyteen olisi tarpeellista lisätä orpoteosdirektiivin (2012/28/EU) 24. johdantokappaleessa esitetyin tavoin, että direktiivillä ei rajoiteta jäsenvaltioiden järjestelyjä, jotka koskevat oikeuksien hallinnointia, kuten laajennettuja kollektiivisia lupia, edustus- tai siirto-oikeusolettamuksia, yhteisvalvontaa tai vastaavia järjestelyjä eikä edellä mainittujen yhdistelmiä, laajamittainen digitointi mukaan luettuna. Nimenomaisella säännöksellä turvattaisiin tällä tavoin laajennettujen kollektiivisten lupien käyttö ja mahdollistetaan rajat ylittävän sopimuslisenssijärjestelmän kehittäminen. Näin mahdollistetaan eurooppalaisten sisältöjen hyödyntäminen paremmin. Avoimuusvelvoite Direktiiviehdotuksessa on ehdotettu myös toimenpiteitä, joiden tavoitteena on saavuttaa hyvin toimivat tekijänoikeudelliset markkinat sisämarkkinoille. Tähän liittyen direktiiviehdotuksen 14 artikla sisältää varsin laajan velvollisuuden antaa tekijöille ja esiintyjille tietoa heidän aineistonsa hyödyntämisestä. Avoimuusvelvoite käsittää erityisesti aineiston hyödyntämistavat, syntyneet tulot ja maksettavat korvaukset. Säännöksen tarkoituksena on vahvistaa tekijöiden mahdollisuuksia saada riittävää tietoa oikeuksiensa käytöstä, jonka perusteella heille maksetaan korvauksia. Ehdotetun 14 artiklan avoimuusvelvoite aiheuttaa huomattavia lisäkustannuksia ja se lisää merkittävällä tavalla yritysten hallinnollista taakkaa. Hallitusohjelmassa on sitouduttu siihen, että yritysten hallinnollista taakkaa ei lisätä, mikä on tärkeää ottaa huomioon myös EU:n tekijänoikeussääntelyä valmisteltaessa.

4 sivu 4/5 Säännös kohtuullisesta korvauksesta Direktiiviehdotuksen 15 artiklassa ehdotetaan säännöstä kohtuullisesta korvauksesta. Tämän ns. bestseller-säännöksen mukaan tekijöillä ja esiintyjillä olisi oikeus hakea lisäkorvausta, jos alun perin sovittu korvaus on kohtuuttoman vähäinen verrattuna teosten tai esitysten hyödyntämisestä syntyneisiin tuloihin ja hyötyihin. Säännös olisi jäsenvaltioita velvoittava. Suomen tekijänoikeuslakiin sisältyy säännös kohtuuttomien sopimusehtojen sovittelusta. Tekijänoikeuslain 29 :ssä tarkoitettu sovittelu käsittää myös oikeudenluovutuksesta sovitun korvauksen. Säännöksen mukaan kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat. Suomen lainsäädännössä on jo säännökset, jotka soveltuvat myös lisensointia koskeviin erimielisyyksiin. Näin ollen Suomen tekijänoikeuslaissa on direktiivin 15 artiklassa ehdotettu säännös huomioitu jo riittävällä tavalla mahdollistamalla kohtuuttomien ehtojen sovittelu. Komission ehdottamaa 15 artiklan bestseller-säännöstä voidaan pitää hyvin ongelmallisena oikeusvarmuuden, yritysten toiminnan ennakoitavuuden ja sopimusvapauden kannalta. Jos tekijöille annetaan ehdotuksen mukaisesti yksipuolinen mahdollisuus vaatia korvausten uudelleenneuvottelua, voi tämä käytännössä johtaa kotimaisten sisältöjen tilaamisen ja tuottamisen vähenemiseen. Näistä syistä Yle vastustaa korvausten kohtuullistamista koskevaa ehdotusta. Yleisesti Yle toteaa, että se kannattaa vapaaehtoisten vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien käytön edistämistä. Yleinen sopimuslisenssi myös Suomeen Komissio ei esitä sopimuslisenssijärjestelmää, mutta eurooppalaisten sisältöjen hyödyntämiseen paremmin ja rajat ylittävästi päästäisiin kehittämällä rajat ylittävää sopimuslisenssijärjestelmää. Toimiva tekijänoikeusjärjestelmä on perusedellytys tekijänoikeusmarkkinan toiminnalle. Hyvin toimivien tekijänoikeudellisten markkinoiden saavuttaminen sisämarkkinoille on myös direktiiviehdotuksen tavoitteen mukaista. Yleinen sopimuslisenssi on jo käytössä Tanskassa ja Ruotsissa. Yleinen sopimuslisenssi edistäisi uusien ja innovatiivisten ratkaisujen löytämistä.

5 sivu 5/5 Uusista palveluista sopimiseksi ei tarvitsisi säätää kyseiseen käyttötilanteeseen rajattua erityistä sopimuslisenssisäännöstä. Sopimuslisenssijärjestelmä perustuu aina sopimukseen: jos ei ole sopimusta käyttäjän ja järjestön välillä, ei ole myöskään sopimuslisenssivaikutusta. Sopimuslisenssijärjestelmä on välttämätön massakäyttötilanteiden lisensoinnissa. Käyttötarkoitus määritellään tarkasti järjestön ja käyttäjän välisessä sopimuksessa. Tanskassa sopimuslisenssivaikutus edellyttää kulttuuriministeriön hyväksyntää. Sopimuslisenssijärjestelmässä oikeudenhaltijalla on kielto-oikeus. Yleisen sopimuslisenssijärjestelmän ansiosta oikeuksista olisi mahdollista sopia joustavasti, kun sopimiseen tarvittavat rakenteet olisivat laissa valmiina. Oikeudenhaltijat saisivat korvauksen, joka muuten jäisi puuttumaan. Yleisellä sopimuslisenssillä olisi koko luovan alan liiketoimintaa tukeva funktio. Se toisi lisää palveluja, rahavirtoja ja työpaikkoja. Lisäksi sopimisen tueksi tarvitaan myös nopeaa riidanratkaisua. Jos sopimuksiin liittyy tulkintaerimielisyyksiä, tarvitaan ratkaisu tulkintaerimielisyyteen kohtuullisin kustannuksin. Helsingissä 27. päivänä helmikuuta 2017 Lakiasiainjohtaja Yleisradio Oy