Vihreä kirja audiovisuaalisten teosten verkkolevityksestä KOM(2011) 427 lopullinen

Transkriptio

1 European Commission Internal Market Asia: Vihreä kirja audiovisuaalisten teosten verkkolevityksestä KOM(2011) 427 lopullinen Kopiosto kiittää lausuntopyynnöstä ja lausuu kunnioittavasti seuraavaa. EU:n komission julkaisema audiovisuaaliteosten verkkojakelua koskeva vihreä kirja on erittäin merkittävä EU-tason säätelyn kehittämistä koskeva keskustelunavaus. Kopiosto edustaa laajasti audiovisuaalisen alan kotimaisia ja ulkomaisia tekijöitä eri käyttöalueilla, ja nyt avatulla keskustelulla on keskeinen merkitys Kopiostolle ja sen edustamille oikeudenhaltijoille. Kopioston pääviestit ovat: Edelleenlähetysoikeuksien hallinnointimallin tulee olla riippumaton siitä teknologiasta, jolla teoksia edelleenlähetetään. Teknologinen neutraliteetti takaa kattavat tekijänoikeusluvat kaikille edelleenlähettäjille ja varmistaa tekijänoikeuskorvausten sujuvan tilittämisen oikeudenhaltijoille. Alkuperämaaperiaatetta ei tule säätää pääperiaatteeksi audiovisuaalisen sisältöjen lisensioinnissa, koska se voi johtaa lisensioinnin siirtymiseen suojatasoltaan ja oikeuksien toimeenpanon kannalta heikoimpiin maihin. Kannatamme ehdotettua luovuttamatonta korvausoikeutta tekijöille ja esiintyjille heidän teostensa käytöstä verkossa. Korvausoikeus toteutuu tehokkaimmin, jos sitä hallinnoidaan pakollisen kollektiivijärjestelmän kautta. Verkkoympäristössä myös ammattilaisuuden ja harrastamisen rajat hämärtyvät. Toiminnan eikaupallisuus tai harrastelijamaisuus ei kuitenkaan saa olla peruste tekijän yksinoikeuden kaventamiselle. Tekijän yksinoikeutta ei tule kaventaa myöskään sosiaalisten verkkopalveluiden kohdalla. EU:n laajuiselle tekijänoikeussäännöstölle ei ole tarvetta. Verkkotallennuspalveluiden tekijänoikeudellinen asema on ratkaistava yhteisötasolla pohjoismainen sopimuslisenssi tarjoaa tähän hyvän mallin.

2 Käsittelemme seuraavassa keskeisiä vihreässä kirjassa olevia kysymyksiä lähemmin. Sopimusvapaus ja alueellinen lisensointi - Kysymys 3 Voidaanko tekijänoikeuksien selvitysongelmat ratkaista parantamalla lisensiointikehystä? Onko EU:n alueisiin perustuva tekijänoikeusjärjestelmä asianmukainen verkkoympäristössä? EU-sääntelyn tulisi puuttua mahdollisimman vähän markkinoiden toimintaan ja enintään asettaa tekijänoikeushallinnon toiminnalle yleiset puitteet. Tietyissä rajatuissa tilanteissa EU-sääntelyn asettamat puitteet voivat parantaa lisensiointikehystä. Esimerkkinä toimivasta kehyksestä on satelliitti- ja kaapelidirektiivin oikeuksien kollektiivihallinnointia koskeva säätelykehys, joka on luonut puitteet rajat ylittävien televisiolähetysten edelleen lähetysoikeuksista sopimiselle. Sopimuslisenssimalli voisi tarjota, jäljempänä selitetyin perustein, myös mallin ns. verkkotallennuspalveluiden oikeuksien selvittämiseen. Alueellinen järjestelmä tulee säilyttää pääasiallisena tekijänoikeuksien lisensioinnin mallina. Alueellinen malli takaa muun muassa sen, että käyttäjät voivat eri maissa saada tekijänoikeuspalveluita omalla kielellään. Alkuperämaaperiaate - Kysymys 5 Olisiko satelliittilähetyksiin sovelletun alkuperämaan periaatteen laajentaminen audiovisuaalisiin verkkomediapalveluihin toteuttamiskelpoinen ajatus, ja mitä etuja ja haittoja sillä olisi? Mikä on paras tapa määritellä alkuperämaa verkkosiirtojen yhteydessä? Kysymys sisältää osittaisen epätarkkuuden, joka on tarpeen korjata: Satelliittilähetysten eri maissa tapahtuvaan edelleen lähettämiseen liittyvä hallinnointimalli ei perustu alkuperämaaperiaatteeseen vaan oikeuksista sopimiseen alueellisesti siinä maassa missä lähetyksiä edelleen lähetetään. Suomen eduskunnan sivistysvaliokunta on antamassaan lausunnossa ilmaisut selkeän kriittisen kannan alkuperämaaperiaatteen käyttöön sisältöjen verkkolevityksessä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan [Alkuperämaaperiaate] voi pahimmillaan johtaa kilpailutilannetta vääristävään halvimman maavaihtoehdon valintaan internetpalvelimelle. Palveluntarjoaja hakeutuisi sen jäsenvaltion alueelle, joka heikoimmin suojaisi oikeudenhaltijoita. Alkuperämaaperiaate voi johtaa myös keskittymiskehitykseen, jonka tuloksena lisensiointipalveluita lopulta hoidetaan vain suurissa jäsenvaltioissa. Tästä seuraisi pienten jäsenvaltioiden kansallisten tekijänoikeuspalveluiden näivettyminen ja yhtälailla oikeudenhaltijoiden kuin aineistojen käyttäjien palvelutason heikkeneminen. Kopiosto katsoo, että mm. edellä olevista sivistysvaliokunnan lausunnossa mainituista syistä alkuperämaaperiaate ei sovellu av-teosten verkkomediapalvelujen järjestämisen lähtökohdaksi. Koska mahdollisuudet oikeuksien täytäntöönpanoon käytännössä vaihtelevat suuresti eri jäsenvaltioiden välillä (vrt. Bulgaria ja Suomi), alkuperämaan periaate johtaisi pahimmillaan tekijänoikeussuojan täydelliseen rapautumiseen. Alkuperämaan periaatteen soveltaminen edellyttäisi paitsi oikeuksien harmonisointia riittävän korkealle suojatasolle, myös tehokkaan oikeuksien täytäntöönpanon takaamista käytännön tasolla kaikissa jäsenvaltioissa. Yllä todetuista syistä Kopiosto ei kannata alkuperämaaperiaatteen laajentamista audiovisuaalisiin verkkomediapalveluihin. 2/6

3 Audiovisuaalisten mediapalveluiden edelleen lähettämisen kysymykset - Kysymys 6 Mitä kustannuksia ja hyötyjä aiheutuisi audiovisuaalisten mediapalveluiden rajat ylittävään edelleen lähettämiseen kaapeliteitse liittyvän tekijänoikeuden selvitysjärjestelmän laajentamisesta teknologiariippumattomasti? Suljettuja ympäristöjä koskeva teknologiariippumaton edelleen lähettämisoikeuksien selvitysjärjestelmä toisi mukanaan ensisijaisesti hyötyjä. Käyttäjä saisi oikeusvarman luvan edelleen lähettämiseen missä tahansa verkossa. Suomessa on sovellettu edelleenlähettämisen oikeuksien selvittämiseen teknologiariippumatonta järjestelmää ja asiaa koskeva myönteinen kantamme perustuu tästä ratkaisusta saatuihin hyviin kokemuksiin. Kysymystä edelleenlähettämisoikeuksien selvitysjärjestelmän soveltamisesta avoimessa internetissä tapahtuvaan edelleenlähettämiseen on näkemyksemme mukaan tarpeen vielä jatkoselvittää. Sosiaaliset verkkopalvelut ja sosiaaliset sivustot käyttäjien luoma sisältö - Kysymys 7 Tarvitaanko erityisiä toimenpiteitä, kun otetaan huomioon nopeasti kehittyvät sosiaaliset verkkopalvelut ja sosiaaliset sivustot, jotka perustuvat loppukäyttäjien luomaan ja lataamaan verkkosisältöön (blogit, podcastit, keskustelupalstat, wikit, palveluja integroivat hybridisovellukset (mash-ups), tiedostojen ja videoiden jakaminen)? Verkkomaailmassa teosten kaupalliset levittäjät joutuvat nykyisin kilpailemaan sekä teosten eikaupallisen levityksen että luvattoman levityksen kanssa. Tätä tosiasiaa vasten ei ole hyväksyttävää, että sosiaalisessa verkkopalvelussa saisi välittää sopimatta ja ilmaiseksi sellaisia av-sisältöjä, jonka käytöstä toiset palvelut maksavat oikeuksien haltijoille. Oikeudenhaltijoiden yksinoikeuksien suojan toteutuminen tulee varmistaa kasvavilla digitaalisilla sisältömarkkinoilla. Verkkoympäristössä myös ammattimaisuuden ja harrastamisen rajat hämärtyvät. Toiminnan eikaupallisuus tai harrastelijamaisuus ei kuitenkaan saa olla peruste tekijän yksinoikeuden kaventamiselle. Yksinoikeutta ei tule kaventaa myöskään sosiaalisten verkkopalveluiden kohdalla. Teosten luvattoman käytön ja jakamisen yhteydessä oikeudenhaltijoilla tulee olla tehokkaat oikeussuojakeinot. Niin kansallisella kuin yhteisötasolla tulee kehittää nopeat ja aikaisempaa tehokkaammat keinot verkkopiratismin torjumiseksi. Audiovisuaaliteosten tunnistusjärjestelmät - Kysymys 9 Miten teknologian avulla voidaan helpottaa oikeuksien selvittämistä? Helpottaisiko audiovisuaaliteosten tunnistusjärjestelmien ja oikeuksien omistusta koskevien tietokantojen kehitys oikeuksien selvittämistä audiovisuaalisten teosten verkkojakelua varten? Mikä tehtävä Euroopan unionilla on, jos sellainen ylipäätään on? Kopiosto on ollut perustamassa ja kehittämässä kansainvälistä IDA (Documentation on Audiovisual works) tietokantaa ( IDA on globaali tietokanta, jonka tavoitteena on tehostaa ja automatisoida rajat ylittävää av-järjestöjen välistä teos- ja tekijätietojen vaihtoa. Tällä hetkellä tietokannassa on jo yli av-teoksen kaikki oikeudenhaltijatiedot. Yli 40 järjestöä käyttää tietokantaa. Tämän lisäksi Kopiosto käyttää aktiivisesti mm. IPI-tietokantaa (tekijöiden identifiointi) ja ISANtietokantaa (av-teosten identifiointi). Toimivat teos- ja tekijätietokannat ovat rajat ylittävän sujuvan tilitystoiminnan edellytys. Tietokannat syntyvät parhaiten toimijoiden välisen vapaaehtoisen yhteistyön kautta. 3/6

4 Yhteinen eurooppalainen tekijänoikeussäännöstö - Kysymys 13 Mitkä ovat teidän näkemyksenne hyödyistä ja haitoista, joita voisi aiheutua EU:n tekijänoikeuksien yhdenmukaistamisesta kattavalla tekijänoikeussäännöstöllä? Viittaamme tältä osin myös vastaukseemme kysymykseen 3 koskien EU:n lisensiointikehystä. Komissio on esittänyt IPR -strategiassaan yhteistä eurooppalaista tekijänoikeussäännöstöä, joka voisi sisältää EU:n tekijänoikeusdirektiivien kodifioinnin ja oikeuksien harmonisoinnin. Tämä tarjoaisi komission mukaan myös mahdollisuuden arvioida, ovatko ns. tietoyhteiskuntadirektiivissä (2001/29/EY) säädettyjä tekijänoikeuksien poikkeuksia ja rajoituksia syytä ajantasaistaa tai yhdenmukaistaa. Näkemyksemme mukaan esitetylle EU:n tekijänoikeuksien harmonisoinnille ei ole tarvetta. EU:ssa on tällä hetkellä toimiva seitsemään direktiiviin perustuva tekijänoikeusjärjestelmä. Nämä direktiivit kattavat sisämarkkinoiden toiminnan kannalta olennaiset tilanteet. Tämän normipohjan lisäksi järjestelmää pitää kehittää ennen kaikkea markkinoiden ja toimijoiden itsesäätelyn kautta. EU:n tekijänoikeuksien harmonisoinnin tulee perustua konkreettiseen sisämarkkinoiden tarpeeseen. Direktiivejä tulee näin ollen tarvittaessa säätää nykyisen käytännön mukaisesti rajatuista teemoista. Luovuttamaton oikeus palkkioon tekijöille - Kysymys 16 Onko luovuttamaton oikeus palkkioon välttämätön eurooppalaisella tasolla audiovisuaalisille tekijöille, jotta näiden teosten verkkokäytöstä saadaan oikeasuhtainen korvaus sen jälkeen kun tekijät ovat siirtäneet saataville saattamisen oikeutensa? Jos on, olisiko korvausoikeutta hallinnoitava pakollisesti yhteisvalvontajärjestön kautta? Tekijät ovat pääsääntöisesti heikompi osapuoli tekijänoikeuksista sovittaessa. Tästä syystä tekijät jäävät käytännössä usein ilman korvausta, taikka korvaus ei ole oikeassa suhteessa teoksen käytöstä saatavaan hyötyyn, kun teosta käytetään. Lähtökohtana tulisi olla, että aina kun tekijä siirtää oikeuksiaan edelleen, hänellä on oikeus korvauksen, joka on suhteessa teosten tosiasialliseen käyttöön taikka siihen lisäarvoon, jonka teos tuottaa. Tekijöille tulisi säätää luovuttamaton oikeus palkkioon eurooppalaisella tasolla tekijän yksinoikeutta rajoittamatta. Korvauksen toteutumista edesauttaisi se, että korvauksesta neuvottelee tai sen perii tekijöitä laajasti edustava tekijänoikeusjärjestö. Oikeuksien hallinnointi hoituisi tehokkaimmin kollektiivihallinnointijärjestön kautta. Luovuttamaton oikeus palkkioon esittäjille - Kysymys 18 Onko luovuttamaton oikeus palkkioon välttämätön eurooppalaisella tasolla audiovisuaalisille esiintyjille, jotta näiden teosten verkkokäytöstä saadaan oikeasuhtainen korvaus sen jälkeen kun esiintyjät ovat siirtäneet saataville saattamisen oikeutensa? Jos on, olisiko korvausoikeutta hallinnoitava pakollisesti yhteisvalvontajärjestön kautta? Tällä hetkellä esiintyjien tekijänoikeudellinen asema vaihtelee esiintyjäryhmittäin ja joiltain osin yksinoikeudet puuttuvat. Kaikilla esiintyjillä ei ole saataville saattamisen oikeuksia. Tältä osin, jotta esiintyjät voisivat saada kysymyksessä esitetyn korvausoikeuden, tulisi esiintyjille säätää saataville saattamisen yksinoikeudet. Näkemyksemme mukaan esiintyjille tulisi säätää luovuttamaton korvausoikeus teosten verkkokäyttöä koskien. 4/6

5 Tekijöiden ja esiintyjien erilainen lainsäädännöllinen asema ja oikeuksien erilainen hallinnoinnin järjestäminen saattaa monimutkaistaa sopimustoimintaa ja oikeuksien hankkimista, minkä vuoksi esiintyjillä ja tekijöillä tulisi olla yhtäläinen oikeus luovuttamattomaan korvausoikeuteen. Näiden oikeuksien hallinnointi hoituisi tehokkaimmin kollektiivihallinnointijärjestön kautta. Luovuttamattoman korvausoikeuden ja sen kollektiivihallinnoinnin hyöty - Kysymykset 17 ja 19 Mitä kustannuksia ja hyötyjä tällaisen oikeuden käyttöönotosta olisi kaikille arvoketjuun kuuluville sidosryhmille, myös kuluttajille? Erityisesti: Mikä olisi vaikutus audiovisuaaliteosten rajat ylittävään lisensiointiin? Oikeuksien kollektiivihallinnointi tehostaa oikeuksien hankintaa. Av-teosten rajat ylittävän lisensioinnin osalta luovuttamaton korvausoikeus ja sen hallinnoiminen kollektiivisesti selkiyttäisi nykyistä epäselvää oikeustilaa, parantaisi oikeusvarmuutta ja loisi kannusteen av-mediapalveluiden kehittämiselle sisämarkkina-alueella. Nykyisellään palveluntarjoajat joutuvat toimimaan merkittävässä oikeudellisessa epävarmuudessa. Tämä aiheuttaa palvelun tarjoajille taloudellisia ja oikeudellisia riskejä, joita voidaan vähentää säätämällä tähän liiketoimintaan liittyvistä kannustinrakenteista sisämarkkina-alueella. Kysymys verkkotallennuspalveluiden tekijänoikeudellisesta asemasta Tämä kysymys liittyy vihreän kirjan kysymykseen 8 Miten muu tekninen kehitys (esim. pilvipalvelut) vaikuttaa audiovisuaalisisällön jakeluun, mukaan lukien sisällön välittäminen erilaisiin laitteisiin ja asiakkaiden mahdollisuus vastaanottaa sisältöä omasta sijaintipaikastaan riippumatta? Vihreässä kirjassa ei ole erikseen ja nimenomaisesti tarkasteltu kysymystä ns. verkkotallennuspalveluista ja niihin liittyvien oikeuksien selvittämisestä. Tosiasiassa ns. verkkotallennuspalvelut ovat erittäin laajaa av-teosrepertuaaria tarjoavia on demand palveluita. Kysymys on kuitenkin audiovisuaaliteosten oikeudenhaltijoiden sekä palvelun tarjoajien kannalta erittäin ajankohtainen. Kuluttajille on tarjolla eri yhteisön jäsenmaissa lukuisia tällaisia av-teosten tallentamispalveluita. Nämä palvelut rakentavat liiketoimintansa automatisoituun tv-ohjelmien tallentamiseen ja välittämiseen yleisölle ilman oikeudenhaltijoiden lupia. Verkkotallennuspalvelut ovat lisääntymässä ja tarve niitä koskevien lisensiointikysymysten selvittämiseen on ilmeinen. Katsomme tarpeelliseksi ottaa kantaa kysymykseen tässä yhteydessä. Oikeuksien suoralisensiointi verkkotallennuspalveluiden kohdalla on käytännössä mahdoton vaihtoehto palveluissa hyödynnettävän valtavan teos- ja oikeudenhaltijamäärän vuoksi. Tällaisiin tilanteisiin sopimuslisenssi sopii hyvin. Verkkotallennuspalvelutoiminnassa on kyse sellaisesta massakäyttötilanteesta, joissa kollektiiviratkaisu on usein kaikkien osapuolten kannalta helpoin ja oikeusvarmoin ratkaisu ja tarjoaa oikeudenhaltijoille mahdollisuuden vaikuttaa teostensa käyttämiseen liittyviin lisensiointiehtoihin. 5/6

6 Kopiosto ry Pekka Rislakki Toimitusjohtaja Kopiosto ry on tekijöitä, esittäviä taiteilijoita ja kustantajia edustava tekijänoikeusjärjestö. Kopiosto edustaa erillisillä valtakirjoilla yli kotimaista oikeudenomistajaa sekä vastavuoroisuussopimuksien perusteella ulkomaisia oikeudenomistajia. Kopioston tarkoituksena on edistää ja valvoa tekijänoikeuslainsäädännön tarkoittamien oikeuksien haltijoiden yhteistä etua oikeuksien käyttöä koskevissa asioissa. Kopioston tehtäviin kuuluu muun muassa myöntää käyttölupia valokopiointiin, opetusnauhoitukseen sekä radio- ja televisio-ohjelmien edelleen lähettämiseen kaapeliverkossa ja yhteisantennijärjestelmissä. 6/6