Kaupunginhallitus 222 19.05.2014 Vesihuoltolaitosta koskeva selvitys 1100/02.04.00/2013 KH 222 Tekninen johtaja Kimmo Suonpää 8.5.2014: Kaupunginvaltuustossa esitettiin 5.5.2014 seuraavanlainen ponsi: "Haluamme kiinnittää huomiota vesihuoltolaitoksen kustannusten hillintään ja toiminnan tehostamiseen kulutusta vastaavasti, jotta maksuja ja taksoja ei tarvitsisi korottaa vaan mieluimmin taksoja saisi jatkossa alentaa. Vesilai toksen tulee antaa selvitys toimenpiteistä ja mahdollisuuksista kustannusten alentamiseksi ennen seuraavaa valtuuston kokousta." Vesihuoltolaitoksen kuluista selvästi suurin osa muodostuu sellaisista kiinteistä tai muuttuvista kustannuksista, joihin vesihuoltolaitos ei voi omalla toiminnallaan juurikaan vaikuttaa. Näitä ovat Turun seudun vesi Oy:lle (TSV) maksettavia kiinteitä maksuja on noin 30 % ja Turun seudun puhdista mo Oy:lle (TSP) maksettavia kuukausieriä on noin 20 % vesihuollon koko naiskustannuksista. TSV:lle ja Raision-Naantalin vesilaitoskuntayhtymälle yhteensä maksettavia muuttuvia kustannuksia on noin 18 %. Se osuus, joi hin vesihuoltolaitos voisi osoittaa tehostustoimenpiteitä, ovat henki löstökulut 12 % ja palveluiden ostot sekä aineet ja tarvikkeet 11 % laitoksen kokonais kuluista. Henkilöstön muodostavat vesihuoltopäällikkö, työnjohtaja ja 10 asentajaa. Rai siossa vesihuoltolaitoksessa on 14 ja Kaarinassa 11 työnteki jää. Ve sihuol tolaitos päivystää kaikkina päivinä kellon ympäri. Omalla hen ki lös töllä hoi detaan kaikki vesihuollon jakelutoiminta, korjaukset, sanee raukset, toiminnan valvonta, liittymissopimukset, laskutus ja mahdollisuuk sien mukaan myös yllättävät vuototilanteet ym. Henkilöstömitoitus on tiu kan talouden suunnittelun kautta muotoutunut siten, että omana työnä pys tytään suoriutumaan perustehtävästä, mutta kaikkiin yllättäviin tehtäviin, kuten vuotojen ja laiterikkojen korjaamiseen ym. joudutaan käyttämään myös ulkopuolista palvelua. Ulkopuolisten palveluiden ja muiden aineiden ja tarvikkeiden osalta kustannuksia kertyy suurelta osin sen perusteella, kuinka paljon yllättäviä rikkoontumisia ja vuotoja talousarviovuoden aikana sattuu. Liitteenä on vesilaitoksen ja viemärilaitoksen kulujen jakautuminen kuutiohinnasta laskettuna. Se osoittaa, että vesikuution laskennallisesta hinnasta 2,13 euroa henkilöstökulujen osuus on 0,23 euroa ja palveluiden ostot 0,20 euroa. Muut osuus veden hinnasta on sellaista kustannusta, johon vesihuol tolaitos ei voi omalla toiminnallaan juurikaan vaikuttaa. Jätevesikuution laskennallisesta hinnasta 2,70 euroa henkilöstökulujen osuus on 0,24 euroa ja palveluiden osuus 0,30 euroa. Jäteveden kuutiohinta on käyttöveden kuutiohintaa korkeampi, koska jäteveden vastaanottamises-
ta laskutetaan Naantalissa huomattavasti vähemmän kuin mitä käyttövettä myydään. Tämä taas johtuu siitä, että Naantalilla on asiakkaana sellaisia teol li suus lai toksia, jotka käyttävät vesihuoltolaitokselta hankki man sa ve den prosessiin eikä siitä synny jätevesilaskutusta tai laitoksella on oma jä te vesipuhdistamonsa. Myös pelkkiä vesiasiakkaita on paljon enem män kuin pelkkiä viemäriasiakkaita. Tässä suhteessa Naantalin vesihuollon toi minta poikkeaa alueen muista vesihuoltolaitoksista lukuun ottamatta Tur kua. Esim. Kaarinassa ei ole tällaisia teollisuuslaitoksia. Vesihuoltolaitosten vertaamis ta vaikeuttaa myös vesihuoltolaitosten kulujen kirjaamiserot. Osassa laitok sista ei vesihuoltolaitoksen menoiksi kirjata vuokria, sisäisiä hallintomenoja ja henkilöstön kuluja. Vesihuoltolaitoksissa on ns. yhdistelmätyöntekijöitä, jotka suorittavat vesihuoltotöiden lisäksi myös kaupungin muita töitä ja kaupungin tai vesihuoltolaitoksen investointitöitä. Näiden henkilöstökulu jen kirjaamisessa ilmenee selviä eroja. Naantalissa on pyritty kirjaamaan kaikki todelliset kustannukset vesihuoltolaitoksen kuluiksi ja myös inves tointien ja käyttötalouden menot on pyritty kohdentamaan todellisen tilan teen mukaisesti. Tämän vuoksi esimerkiksi henkilöstömäärän vertaamisen kannalta parhaiten tilannetta kuvaa taulukko, joka on laadittu vuonna 2011, kun seudullista vesihuoltoyhtiöselvitystä tehtiin vielä laajan osallistujamää rän kesken. Silloin varsinaisia vesihuoltotehtäviä hoitavia, perustettavaan yhtiöön siirtyväksi ilmoitettuja henkilöitä kunnissa oli seuraavasti: Kaarina 10 Parainen 15 Masku 3 Mynämäki 2 Naantali 10 Nousiainen 1 Paimio 4 Raisio 14 Rusko 1 Turku 95 Lähde: Turun seudun vesihuoltoyhtiöselvitys, Pöyry 11.4.2011 Vesihuoltolaitosten tarkempaan kustannusvertailuun keskenään liittyy suuria tulkintatarpeita. Vähiten tulkintaa vaatii verratessa Naantalin ja Raision lukuja. Siinäkin on otettava huomioon muutamia rakenteellisia eroja: Naantali myy vettä lähes 700 000 m³ tukkuasiakkaalle ja neuvoteltuun hintaan noin 220 000 m³. Toisaalta Raision kaupungilla on erillissopimus merkittävän toimijan kanssa sekä vedestä että jätevedestä. Naantali maksaa ja Raisio maksaa ja saa vesien johtamismaksuja verkostojensa läpi. Kummallakin kunnalla on ylivarauksia TSV yhtiössä. Toisaalta Naantalin vesihuollon rakenne on hajanaisempi, mutta vuotovesien määrä pienempi. Liitteenä on vertailu Naantalin ja Raision kustannusten jakautumisesta meno lajeittain jaettuna veteen ja jäteveteen. LIITE B1, KH 19.5.2014
Miten Naantalin vesihuoltolaitos voisi kaupunginvaltuuston ponnen mukai sesti vähentää kustannuksia? Naantali johtaa TSP:lle normaalia yhdyskuntajätevettä likaisempaa vettä. Siksi Naantalin jätevesimaksu on suurempi kuin mitä virtaama-arvot edellyttäisivät. Vesihuoltolaitos on resurssiensa puitteissa etsinyt lisälikaisuuden syitä, mutta tähän asti vähäisin tuloksin. Jäteveden likaisuuden lisääntyminen voi aiheutua siitä, että vesihuollon asiakkaana on sellaisia toimijoita, jotka johtavat viemäriin sinne kuulumatonta jätettä tai joiden esim. rasvanerotuslaitteet ovat joko epäkunnossa tai tyhjentämättä tai niitä ei ole vaikka pitäisi. Tällaiset toimijat tulisi löytää ja valvoa niiden toiminnan sopimuksenmukaisuutta ja tarvittaessa tehdä heidän kanssaan teollisuusvesisopimus, jossa sovitaan aiheuttamisperiaatteen mukaisesta korkeammasta jätevesimaksusta. Likaisuuden vähentämisellä voitaisiin saavuttaa parhaimmillaan ainakin kymmenien tuhansien eurojen säästöt vuositasolla. Ongelmana asian selvittämisessä on vesihuoltolaitoksen vähäiset resurssit. TSP:n teknisessä toimikunnassa on esitetty, että TSP:n laskutuksessa siirryttäisiin pelkästään virtaamapohjaiseen laskutukseen, jolloin yhtiön tehtäväksi jäisi likaavien verkostoasiakkaiden selvittäminen ja teollisuusvesisopimusten laatiminen heidän kanssaan. Turku ei ole halunnut viedä tätä asiaa eteenpäin. Toisena säästöpotentiaalina on automatisointi. Jo nyt vesihuoltolaitoksen pumppaamot, vedenostopisteet ja muut tärkeät kohteet ovat kaukovalvonnan piirissä. Tämä vähentää paikallakäyntitarvetta ja nopeuttaa vianetsintää. Osa au tomatisointia on kuitenkin vielä tekemättä ja sitä on tarkoitus laajentaa kaikkiin strategisiin kohteisiin. Myös kaukoluettavien vesimittarien määrää on pitkäjänteisesti lisätty ja työtä on tarkoitus jatkaa. Automatisoinnin lisää misellä pyritään henkilöresurssien ohjaamiseen tuottavimpiin tarkoituksiin. Vesihuoltolaitoksen sähkönkulutus on merkittävä, koska kaupungin alueella on noin 80 pumppaamoa, kolme alavesisäiliötä, useita mittauspisteitä ja muuta laitteistoa. Sähkön kulutuksen vähentämiseen voidaan vaikuttaa parhaiten aina, kun hankitaan uusia pumppuja vanhojen, elinkaarensa päähän tullei den pumppujen tilalle. Nykyaikaiset taajuusmuuntajilla varustetut pumput kuluttavat selvästi vähemmän sähköä kuin vanhalla tekniikalla varustetut pumput. Siksi vesihuoltolaitos on ottanut pumppujen kilpailuttamisessa käyttöön kokonaistaloudellisesti edullisimman vaihtoehdon hankintamene telmän, jossa hankinta tehdään elinkaariajattelun pohjalta. Tässä mallissa lasketaan pumpun hankintahinnan, toimituksen, tekniikan ja asennuksen li säksi valintaperusteeseen pumpun elinkaaren aikana kuluttaman sähköener gian arvo. Näin vähän energiaa kuluttavan pumpun mahdollisuudet kilpai lussa paranevat. Vesiosuuskunnat ovat saaristoalueella aktivoituneet samalla, kun kaupunki on rakentanut haja-asutusalueille vesihuollon runkoyhteyksiä. Tällä tavalla vesihuoltolaitos on saanut lisäasiakkaita haja-asutusalueelta suurten runkolinjakustannusten vastapainoksi. Vesiosuuskuntien käyttämä vesimäärä on kuitenkin vesihuoltolaitoksen myymään kokonaisvesimäärään nähden vain
noin 0,5 %, joten kustannusvaikutuksiltaan se on vähäinen. Vesiosuuskuntien toteuttama vesihuoltopalvelu on kuitenkin hyvin tärkeä palvelu haja-asutusalueiden vesihuollon järjestämisessä ja kaupungin vesihuoltolaitoksen tulee jatkossakin omalla asiantuntemuksellaan tukea vesiosuuskuntien toiminnan suunnittelua, käynnistämistä ja toteuttamista kuitenkin niin, että vesiosuuskunnat vastaavat itse hankkeidensa ja toimintansa kustannuksista. Vesihuoltolaitos maksaa kaupungin rahatoimeen lähes 90 000 euroa, vaikka laskutus ja toimistopalvelut hoidetaan laitoksen omana työnä. Vesihuoltolaitoksen osuus koko kaupungin rahatoimen kuluista on lähes 15 %. Vaikka kysymys on kaupungin kannalta sisäisestä palvelusta, on tämäkin kustannus vesihuoltolaitokselle tulokseen vaikuttavaa menoa. Kaupungille vuosittain maksettavat palvelumaksut ovat vuositasolla yhteensä 310 000 euroa. Vanhojen asuntoalueiden saneeraus vähentää etenkin jätevesiviemäriin vuotavia vesiä. Vaikka Naantali onkin vuotovesien osalta seudun parhaimmistoa, on vuotovesien vähentämiseen ja alhaisena pitämiseen syytä panostaa ja keskittää investointeja nykyistä enemmän. Naantalissa ei ole sekaviemäreitä, joten toimenpiteet tulee suunnata suunnitelmallisesti sellaisiin vanhoihin asuntoalueisiin, joissa vuotovedet ovat suurimmat tai myös perusvedet voivat ohjautua jätevesien joukkoon. Tällaisten kohteiden tunnistamiseen on käytettävissä uutta tekniikkaa, mutta tutkiminen ja suunnitelmallinen toteutus edellyttävät henkilöstöresurssien ohjaamista tähän toimintaan. Henkilöstömenojen vähentäminen on mahdollista toteuttaa seuraavan eläköitymisen yhteydessä vuoden 2016 tienoilla tai sen jälkeen. Henkilövähennykset tulisivat kuitenkin lisäämään palveluiden ostoa, koska vesihuollon järjestämiseen tarvittava resurssi on joka tapauksessa löydyttävä tarvittaessa, ellei toiminnan automatisointi, laajuus tai peruste ole muuttunut. Palvelui den ostojen vähentäminen taas asettaa paineita henkilöstömenojen kasvatta miseen, koska palveluiden ostot kohdistuvat yleensä niihin toimiin ja tilan teisiin, joissa omat henkilöresurssit ovat jäänee vajaiksi. Vesihuoltolaitokselle on asetettu talousarviossa strateginen tavoite, jonka mukaan toimintatuotot tulee pitää ajan tasalla ja vuosikatteen tulee kattaa investointimenot pitkällä tähtäimellä. Tästä johdetuksi toimenpiteeksi talousarviossa on päätetty, että taksat pidetään talousarviotavoitteen saavuttamisen edellyttämällä tasolla. Tätä tavoitetta vesihuoltolaitos on pyrkinyt parhaan kykynsä mukaan toteuttamaan ja samalla kehittämään toimintaansa tavoitteena edelleen turhien kulujen karsiminen ja toiminnan tehostuminen. Vesihuoltolaitos on myös pyrkinyt siihen, että kaikki toimintaan liittyvät kulut ohjautuisivat todellisina kuluina läpinäkyvästi taseyksikön kuluiksi. Alla on henkilöstömenojen kehitys vesihuoltolaitoksessa: 2010 535 665 eu roa 2011 510 277 euroa 2012 630 353 euroa 2013 577 117 euroa TA 2014 527 113 euroa
Haasteena on saada ohjattua niukkenevat henkilöstöresurssit siten, että perustehtävien hoidon lisäksi voidaan keskittyä myös kulujen vähentämiseen pyrkivien toimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. VS. KAUPUNGINJOHTAJA: KOKOUSKÄSITTELY: Kaupunginhallitus merkitsee saadun selvityksen tiedoksi ja saattaa sen edelleen kaupunginvaltuuston tietoon. Merkittiin, että tekninen johtaja Kimmo Suonpää esitteli asiaa kokouk ses sa. KAUPUNGINHALLITUS: Vs. kaupunginjohtajan ehdotus hyväksyttiin.