OHJEITA OPINNÄYTETYÖN TEKOON

OHJEITA OPINNÄYTETYÖN TEKOON 6/2009

SISÄLLYS 1 1 JOHDANTO... 2 2. OPINNÄYTETYÖN PROSESSI... 4 2.1 AIHEEN VALINTA... 5 2.2 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTTAMISSUUNNITELMA... 5 2.3 OPINNÄYTETYÖN VALMISTUTTUA... 5 3 TYÖKALUJA OPINNÄYTETYÖN TEKOON... 6 3.1. OPINNÄYTETYÖN PERUSIDEA... 6 3.2 TUTKIMUS- JA TIEDONHANKINTATAPOJA... 6 3.3 OPINNÄYTETYÖN TEKIJÖIDEN EETTINEN VASTUU... 8 4 KIELI JA TYYLI... 8 4.1 TEKSTIN LUETTAVUUS... 8 4.2 HYVÄN ASIATYYLIN TUNTOMERKKEJÄ... 9 4.3. KIRJOITUSPROSESSI... 9 5 OPINNÄYTETYÖN RAKENNE JA ULKOASU... 10 5.1 KIRJALLISEN OPINNÄYTETYÖN OSAT... 10 5.2 TEKSTIN ULKOASU... 11 5.3 KÄSIKIRJOITUKSEN TARKISTAMINEN... 12 6 LÄHTEET... 13 6.1 YLEISPERIAATTEITA... 13 6.2 TEKSTIVIITTEET... 14 6.3 LÄHDELUETTELO... 16 7 OPINNÄYTETYÖN ARVIOINTI... 19 7.1 OPETTAJAN ARVIOINTI... 19 7.2 ITSEARVIOINTI... 20 LIITE 1: KANSILEHDEN MALLI... 21 LIITE 2: SISÄLLYSLUETTELOSIVUN MALLI... 22 LIITE 3: LÄHDELUETTELON MALLI... 23 LIITE 4: TIIVISTELMÄN MALLI... 24 LIITE 5. OPINNÄYTETYÖN ARVIOINTILOMAKE... 25 LIITE 6. TOTEUTTAMISSUUNNITELMA... 26 LIITE 7. AIKATAULU... 27

1 JOHDANTO 2 Nämä opinnäytetyöohjeet on koottu Ammattiopisto Livian Sosiaali- ja terveysalan opiston lähihoitajakoulutuksessa opinnäytetyötä tekeviä opiskelijoita varten. Opinnäytetyö on kokoava ja syventävä oppimistehtävä, prosessi, jonka kautta työntekijät tulevat tietoisiksi omasta osaamisestaan ja ammattikuvastaan. Oma tapa tehdä työtä selkiintyy ja itseohjautuvuus kehittyy. Opinnäytetyön yleiset tavoitteet määritellään seuraavasti: - oppia laaja-alaisesti soveltamaan opittuja teoriatietoja todellisten, käytännön työelämässä esille tulevien ongelmien ratkaisuun - oppia itsenäistä ja vastuullista työskentelyä - oppia tarkoituksenmukaisia keinoja tiedonhakuun ja käytännönläheisten pulmien ratkaisuun - harjoitella suunnitelmallista työskentelyä - parantaa kirjallista ja suullista ilmaisutaitoa työn raportoinnin ja esittelyn muodossa - osoittaa valmiuksia lähihoitajan ammatin kehittämiseen - helpottaa työhön siirtymistä - palvella työelämän tarpeita Opinnäytetyö voi olla luonteeltaan hyvin monenlainen. Se voi olla - toiminnallinen projekti, esimerkiksi leiri - käytännön kehittämis- tai kokeiluprojekti - tutkimus; laaja kirjallinen lähdeaineisto, tietotausta - taiteellinen produktio, esimerkiksi näyttely - video (dokumentti, fiktio) Kaikkiin opinnäytetöihin sisältyy kirjallinen osuus ja itsearviointi. Kirjalliseen osuuteen sisältyy toiminnallisessa projektissa tai käytännön kehittämistyössä sen teoreettisen viitekehyksen esittäminen, jossa toiminnallisuus tai kehittäminen tapahtuu sekä toteuttamisprosessin kuvaus. Opinnäytetyö voidaan tehdä pari- tai ryhmätyönä tai erityisen painavista syistä yksilötyönä. Tutkiva työote on tärkeä ammatillinen valmius lähihoitajan työssä. Työn tekemisen ympäristö, ehdot, asiakkaat ja heidän tarpeensa ja elämäntilanteensa muuttuvat jatkuvasti. Pystyäkseen itse kehittymään tai kehittämään työtään, lähihoitajan on kyettävä myös tutkimaan työtään ja arvioimaan sen tuloksia.

Lähihoitajan on pystyttävä havaitsemaan ongelmia tai kehittämiskohteita, hankkimaan tietoa ratkaisujensa pohjaksi, pystyttävä tekemään ratkaisuja, päätöksiä ja arvioimaan niitä kriittisesti. 3 Lähihoitajan työ on luonteeltaan käytännöllistä ja ihmisläheistä hoitamista ja huolenpitoa ihmisten arjessa. Myös opinnäytetyö on luonteeltaan käytännönläheinen ja vahvasti kiinni lähihoitajan työtehtävissä ja toimintaympäristössä esiin nousevissa ongelmissa ja ilmiöissä. Opinnäytetyöhön kuuluu aina jokin teoreettinen lähtökohta, jonka avulla aihetta tarkastellaan.

2. OPINNÄYTETYÖN PROSESSI 4 Aihealueen etsiminen Yhteinen orientaatio Mahdollinen ryhmän muodostaminen Aihealueen etsiminen Toteutuksen suunnittelu Suunnittelu, lähteet,, ohjaus Aiheen valinta Aihealueen valinta Toteutustavan valinta Suunnittelu, lukeminen, ohjaus Aiheen rajaus Aiheen rajaus Alustava sisällön suunnittelu Suunnittelu, ohjaus, prosessi jatkuu Toteutussuunnitelma Toteutussuunnitelma Mahdolliset luvat (esim. kysely- ja haastatteluluvat) Ohjaus, toteutussuunnitelman hyväksyminen Alustava kirjallisuusraportti Aineiston keruun tulokset Alustava kirjallisuusraportti Aineiston keruun suunnittelu, keruu ja käsittely Ohjaus, sisällön hyväksyminen, kielen huolto Aineiston keruun tulokset ja niiden käsittely Suunnittelu, ohjaus, prosessi jatkuu Kirjoittamisen prosessi Ensimmäinen luonnos Toinen luonnos Ohjaus, ohjausten jälkeinen muokkaus, kielen huolto Lopullinen kirjoittaminen Esittäminen Arviointi Ohjaus, ohjauksen jälkeinen muokkaus, kielen huolto Opinnäytetyön esittäminen Tulosten hyödyntäminen Opiskelijan itsearviointi ja ohjaajien arviointi

5 2.1 Aiheen valinta Opinnäytetyön aihe on asia, joka kiinnostaa, ihmetyttää, herättää kysymyksiä tai halun perehtyä tarkemmin. Aihe voi löytyä mahdollisesti koko opiskelun ajan kestävän prosessin kautta tai oman erityisosaamisen ja kokemuksen perusteella. Erilaisilla työpaikoilla, järjestöillä jne. on ajankohtaisia kehittämiskohteita tai selvitettäviä asioita, joiden pohjalta voi toteuttaa opinnäytetyön. Hyvän aiheen kriteerit: ajankohtaisuus (Millä tavoin aihe on ajankohtainen?) työelämälähtöisyys (Miten työ liittyy lähihoitajan työhön?) kiinnostavuus (Aiheen tulee olla sellainen, että työntekijöiden oma motivaatio riittää sen syvälliseen selvittämiseen.) toteutettavuus ( Onko mahdollista tehdä määrätyssä ajassa laadultaan ja tasoltaan sopiva työ?) lähdeaineiston saatavuus 2.2 Opinnäytetyön toteuttamissuunnitelma Opinnäytetyö tulee suunnitella. Suunnitelma tehdään vastaamalla toteuttamissuunnitelma liitteen kysymyksiin. Toteuttamissuunnitelma esitellään ensimmäisessä opinnäytetyön ohjausseminaarissa ohjaavalle opettajalle ja ryhmälle. Tulosta toteuttamissuunnitelma ja kirjaa siihen vastauksesi. 2.3 Opinnäytetyön valmistuttua Opiskelija huolehtii työn monistamisesta ja toimittamisesta ohjaavalle opettajalle.

3 TYÖKALUJA OPINNÄYTETYÖN TEKOON 6 3.1. Opinnäytetyön perusidea Opinnäytetyö on vastaus yhteen tai korkeintaan kahteen selkeästi rajattuun kysymykseen. Selkeä kysymysten muotoileminen helpottaa lähdeaineiston keruuta ja tiedonhankintaa. Hyvä opinnäytetyö on johdonmukainen ja selkeä. Lukija löytää työstä teorian, periaatteet, näkökulman, johon työ perustuu. Lähihoitajan työ on käytännönläheistä, mutta perustuu poikkeuksetta joihinkin teoreettisiin lähtökohtiin. Opinnäytetyön tärkeimmät käsitteet tulee määritellä. Esimerkiksi mitä sanalla vanhainkoti tarkoitetaan tässä työssä (kenelle tarkoitettu, palvelujen taso ja määrä, henkilökunnan rakenne, asiakkuus). Opinnäytetyössä tulee olla teoriaosa, johon toiminnallinen osuus perustuu. Teoriaosa sisältää johdannon, käsitemäärittelyt, näyttöön perustuvaa tietoa kirjallisista lähteistä, sekä miksi opinnäytetyö tehdään eli mihin se antaa vastauksen. Toiminnallinen osuus sisältää tekemisen kuvauksen, tulokset ja arvioinnin. 3.2 Tutkimus- ja tiedonhankintatapoja Havainnointi (observointi) on arkielämässä eniten käytetty tiedonhankinnan keino. Istumme ja seuraamme tilanteita ja teemme niistä päätelmiä. Havainnointi tapahtuu suunnitellusti ja järjestelmällisesti. Havainnoimalla saadaan tietoa mm. yksilön tai ryhmän käyttäytymisestä, tavoista ja rituaaleista. Haastattelu on yleinen aineistonkeruumenetelmä. Haastattelun tekemistä ohjaa se minkälaista tietoa haastattelulla halutaan saada. Haastattelut voidaan jakaa seuraaviin tyyppeihin: avoin haastattelu, teemahaastattelu, lomakehaastattelu ja asiantuntija haastattelu. Avoin haastattelu on vapaamuotoinen keskustelunomainen tilanne, jossa ei ole valmiiksi mietittyjä kysymyksiä. Haastattelu voi edetä pitkälti haastateltavan ehdoilla vaikka haastattelulla onkin ennalta määritelty tavoite. Haastattelun onnistuminen vaatii avointa vuorovaikutusta ja luottamuksellista suhdetta haastattelijan ja haastateltavan välillä sekä usein muutamia haastattelukertoja. Tällä menetelmällä saadaan subjektiivista, spontaanisti esitettyä laadullista tietoa. Tallennus tai videointi on välttämätöntä materiaalin analysoimiseksi.

7 Myös teemahaastattelu on vapaamuotoinen haastattelumuoto, jossa haastattelija ohjaa keskustelua ennalta määriteltyjen teemojen pohjalta. Sekä avoin että teemahaastattelu ovat laadullisen tutkimuksen menetelmiä ja vaativat paljon jälkityötä. Tallennus tai videointi on välttämätöntä materiaalin analysoimiseksi. Lomakehaastattelu etenee systemaattisesti ja haastattelijalla on huolella etukäteen suunniteltu lomake, johon hän kirjaa haastateltavan vastaukset. Lomakehaastattelu antaa pääasiassa määrällistä ja pintapuolista tietoa ja sen analysoiminen on suhteellisen helppoa. Se on käyttökelpoinen, kun tarkoituksena on selvitellä suhteellisen rajattua aihetta kuten esimerkiksi vapaa-ajan viettotapoja tai harrastuksia. Lomakehaastattelun voi toteuttaa joko kasvotusten, puhelimitse tai tietokoneella. Kyselyt ovat tiedonhankintatapoja, joissa tieto kerätään kirjallisin kyselylomakkein. Näin tietoa voidaan saada tehokkaasti laajoilta joukoilta esimerkiksi asenteista, arvoista, persoonallisuuden piirteistä, sosiaalisista olosuhteista, harrastuksista ja mielipiteistä. Muodoltaan kyselyt voivat olla joko avoimia, suljettuja tai näiden sekamuotoja. Kyselyt voidaan toteuttaa postikyselynä tai jakamalla lomakkeet henkilökohtaisesti, jolloin vastausprosentti paranee ja annetaan tilaisuus kysymysten esittämiseen. Kysely vaatii aina hyvän etukäteissuunnittelun ja testauksen pienellä koevastaajaryhmällä (pilottikysely). Kyselyn yleistettävyys edellyttää satunnaisotantaa ja riittävän suurta otosta. Hyvä vaihtoehto on täydentää kyselyä haastattelemalla pieni edustava joukko vastanneista. Näin on mahdollisuus syventää ja tarkentaa vastauksia. Apukysymyksiä kyselylomakkeen laadinnassa: 1. Mieti tarkoin, mihin kysymyksiin opinnäytetyö vastaa 2. Tutustu aihealueeseen mahdollisimman perusteellisesti. 3. Mieti minkälaista kyselylomaketta aiot käyttää ja kenelle suuntaat kyselysi. 4. Tee luonnos kyselylomakkeesta ja esitä ohjaavalle opettajalle. 5. Kyselylomakkeen on oltava ohjaavan opettajan hyväksymä, ennen kuin alat suorittaa kyselyä. 6. Viimeistele kyselylomakkeesi ja selvitä lupa-asiat. 7. Suunnittele saatekirje kyselylomakkeen mukana lähetettäväksi. 8. Suorita kysely ja pyydä siihen osallistuvilta palautetta. 9. Analysoi lomakkeen avulla saamasi informaatio asianmukaisesti Tiedonhankinnan jälkeen tulee saadut tiedot järjestää ja pohtia, mitä tietoa siitä saatte opinnäytetyönne avainkysymyksiin verrattuna.

Toiminnallinen opinnäytetyö tehdään yleensä yhteistyössä työelämän kanssa ja sen avulla kehitetään toimintaa, tuotetaan uutta toimintatapaa ja tarkastellaan työtä eri näkökulmista. 8 3.3 Opinnäytetyön tekijöiden eettinen vastuu Eettiset kysymykset ovat tärkeitä lähihoitajakoulutuksen opinnäytetyössä, koska työt käsittelevät lähes poikkeuksetta ihmistä tai ihmisryhmiä. Opinnäytetyön tulee olla sopusoinnussa lähihoitajan ammatin eettisten perusperiaatteiden kanssa. Työ ei voi esimerkiksi saattaa tutkimuskohteena olevia henkilöitä hankalaan tai kiusalliseen asemaan. Opinnäytetyön tulee edistää ihmisten hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumista. Toisaalta on kuitenkin suotavaa, että työn tekijä on kriittinen ja osaa tehdä kysymyksiä. Opinnäytetyön tekijöiden tulee muistaa, että tutkittavalla on oikeus luottamuksellisuuteen (esimerkiksi valokuvista, haastatteluista lupa, jossa lyhyesti esitetty tulosten käyttötarkoitus, ei oikeita nimiä). Tutkimuksessa mukana olevan henkilön on aina tiedettävä, kuka opinnäytetyöhön perehtyy ja kenen luettavissa se on. Opinnäytetyön tekijöiden on esitettävä tulokset vastuullisesti. Vastauksista ei esimerkiksi valita vain itseä miellyttäviä asioita, vaan tuloksia on esitettävä tasapuolisesti. Työn tuloksena esiin nousee todennäköisesti kahdenlaisia päätelmiä. On päätelmiä, jotka kuvaavat sitä, minkälainen jokin asia todella on tai miten jokin asia ilmenee. Toisaalta on päätelmiä, joiden perusteella voidaan esittää, miten jonkun asian pitäisi olla. On tärkeä, että perusteluja ja päätelmiä arvioidaan kriittisesti. 4 KIELI JA TYYLI 4.1 Tekstin luettavuus Koska opinnäytetyö on tarkoitettu luettavaksi, teksti on kirjoitettava oletettua lukijaa varten. Kirjoittaminen on tavallaan vuoropuhelua lukijan kanssa. Jokainen meistä lukee mielellään selkeää ja mielenkiintoista tekstiä. Sen tuottaminen vaatii kuitenkin vaivannäköä: on pohdittava, miten välittää oma ja lähteistä saatu tieto mahdollisimman helposti ymmärrettävässä muodossa. Selkeästi ajateltu voidaan myös sanoa selkeästi; tekstin muokkaaminen on samalla omien ajatusten selkeyttämistä.

4.2 Hyvän asiatyylin tuntomerkkejä 9 Helppolukuisen asiatekstin tuntomerkkejä ovat selkeys, havainnollisuus ja tiiviys. Selkeys tarkoittaa helppolukuista lause- ja virkerakennetta. Havainnollinen teksti tulee lähelle lukijan kokemuspiiriä: siinä on esimerkkejä, vertauksia ja rinnastuksia, joiden avulla asia on helpompi ymmärtää. Tiiviys ei opinnäytetyön raportoinnissa tarkoita vajaita virkkeitä (niin sanottua sähkösanomatyyliä), luetteloita ja lyhenteitä, vaan asiassa pysymistä. Selkeässä tekstissä on tuttuja sanoja, runsaasti persoonamuotoisia verbejä, kohtuullisen pituisia ja selkeitä virkkeitä ja selventäviä esimerkkejä. Hyvä asiatyyli on aina myös kielellisesti virheetöntä. Kielen tulee olla mahdollisimman tarkkaa ja täsmällistä, etenkin pääkäsitteiden ja avainsanojen osalta. Vieraat käsitteet ja uudet termit selitetään niitä ensi kertaa käytettäessä. Kirjoittajan oma persoonallinen tapa ilmaista asioita tekee tekstistä mielenkiintoisen luettavan. Koska opinnäytetyö perustuu eri lähteisiin ja näin eri ihmisten käyttämään kieleen, tulos on pahimmillaan tyylien sekamelska. Siksi on tärkeää, ettei kirjoittaja jäljennä lähteiden tekstiä vaan muokkaa ilmaisun omanlaisekseen. 4.3. Kirjoitusprosessi Teksti ei synny valmiina kirjoittajan päässä. Opinnäytetyön prosessissa tiedonhankinta, tiedon työstäminen ja kirjoittaminen tapahtuvat osittain yhtaikaa ja tukevat toisiaan. On tärkeää päästä kirjoittamisen alkuun, vaikka suunnitelmat eivät vielä olisikaan täsmällisiä. Myöhemmässä vaiheessa tekstiä voi karsia ja siihen voi lisätä asiaa. Muista aina tallentaa tekstisi uusin versio ja ottaa siitä varmuuskopio! Hyvä perusohje on: kirjoita aina kaikki muistiin, kun mielessäsi käy ajatus, joka liittyy opinnäytetyöhön. Aluksi teksti voi olla puolivalmista, se voi olla pieni pätkä tai pidempi hahmotelma, mutta sen kirjoittaminen jo auttaa hahmottamaan ajatuksia. Opinnäytetyö syntyy vain kirjoittamalla eikä tekstin tarvitse olla täydellistä missään vaiheessa. Vasta lopuksi on viimeistelyn aika: silloin tarkistetaan otsikot, lähdeviitteet, kieliasu ja ulkoasu.

5 OPINNÄYTETYÖN RAKENNE JA ULKOASU 10 5.1 Kirjallisen opinnäytetyön osat Kirjalliseen opinnäytetyöhön kuuluvat seuraavat osat: Kansilehti Tiivistelmä Sisällys Johdanto Käsittelyluvut Tarkasteluosa Lähteet Liitteet Työn kansilehdellä eli nimiösivulla on työn nimi, mikä työ on kyseessä, tekijä(t), koulutusohjelma sekä missä ja milloin työ on tehty. Hyvä opinnäytetyön nimi on informatiivinen ja lyhyt ja se ilmaisee täsmällisesti työn sisällön ja näkökulman. (Ks. Liite 2.) Tiivistelmä sijoitetaan kansilehteä seuraavalle sivulle. Siinä esitellään lyhyesti työn keskeinen sisältö ja tärkeimmät tulokset. Tiivistelmä laaditaan siksi, että lukija voi sen avulla nopeasti tutustua opinnäytetyöhön. Tiivistelmän tulee olla itsenäinen kokonaisuus, josta lukija voi saada keskeiset tiedot tutkimuksesta tutustumatta koko työhön. Tiivistelmä ei korvaa johdantoa eikä loppuyhteenvetoa, vaan se on irrallinen selostus opinnäytetyöstä. Tiivistelmässä kerrotaan työn aihe, tarkoitus ja luonne sekä tutkimusongelmat tai tutkimustehtävä, käytetyt tutkimusmenetelmät, tärkeimmät lähteet, tulokset ja päätelmät. Tiivistelmän voi liittää työhakemukseen ja portfolioon. Tiivistelmä kirjoitetaan rivinvälillä 1, ja sen tulee mahtua yhdelle sivulle. (Ks. Liite 4.) Sisällysluettelo sijoitetaan tiivistelmän jälkeen. Luetteloon merkitään lukujen pää- ja alaotsikot ja niiden alkamissivu. Sisällysluettelon ja tekstiosan otsikoiden on vastattava täysin toisiaan, kirjasinlajia myöten. Liitteet on hyvä nimetä, jos niitä ei ole kovin paljon. Sivun otsikoksi merkitään sana SISÄLLYS. Johdannon tarkoituksena on virittää lukijan mielenkiinto aiheeseen. Se kertoo lukijalle lyhyesti työn lähtötilanteen: mistä aiheesta, miksi ja miten työ on tehty. Siinä selvitetään keskeiset käsitteet ja kuvataan työn tarkoitus, tutkimusongelmat ja -menetelmät, teoreettinen tausta, käytetty aineisto ja aiheen rajaaminen. Johdannon voi kirjoittaa jo tutkimuksen alkuvaiheessa, mutta useimmiten johdanto saa lopullisen muotonsa vasta sitten, kun muu työ on jo valmis.

11 Työn käsittelyosa jakaantuu lukuihin ja alalukuihin, johdonmukaisessa järjestyksessä. Tämän osan laajuus vaihtelee opinnäytetyön laajuuden ja tekijöiden lukumäärän mukaan. Luvut jakaantuvat vielä kappaleisiin, jotka sisältävät kukin oman asiakokonaisuutensa. Alaluvut on laadittava symmetrisesti. Samanarvoisia alalukuja on oltava vähintään kaksi: esimerkiksi jos on alaluku 3.1, on oltava myös vähintään alaluku 3.2. Jos alaluku on kovin lyhyt, kannattaa miettiä, otsikoiko sitä lainkaan omaksi luvukseen vai riittääkö oma kappale. Kaiken kaikkiaan sisällön valinnassa ja jäsentelyssä on muistettava pysyä asiassa. Kirjoittajan mielestä kiinnostava tieto ei aina ole sama kuin lukijan kannalta olennainen tieto. Toisaalta on vältettävä liiallista tiivistämistä: teksti ei saa olla hakkaava luettelo. Nyrkkisääntönä voi pitää, että yksi virke on liian lyhyt kappale ja yksi kappale on liian lyhyt luku. Tarkasteluosan tehtävänä on koota yhteen tärkeimmät asiat ja tutkimustulokset. Otsikkona voi olla POHDINTAA, VERTAILUA, LOPUKSI tms. Hyvä tarkasteluluku tekee työstä kokonaisuuden. Siinä on hyvä palata johdannon lähtötilanteeseen ja miettiä, mihin on tultu. Tarkasteluluvussa voi pohtia esimerkiksi tutkimustulosten merkitystä, tulosten suhdetta aikaisempiin tutkimuksiin, tuloksiin vaikuttaneita syitä ja ehdotuksia käytännön toimenpiteiksi. Oman oppimisen rehellinen arviointi on osa pohdintaa. Pohdinta koostuu työn onnistumisen arvioinnista ja työn mukanaan tuomista kysymyksistä. Työn tekemiseen liittyneet ongelmat ja niiden ratkaisut sekä tavoitteiden toteutuminen ovat keskeisiä arvioinnin kohteita. Lähdeluettelo laaditaan luvun 6 ohjeiden mukaisesti. Liitteeksi laitetaan esimerkiksi haastattelu- ja kyselylomakkeet ja sellaiset taulukot ja kuvat, jotka eivät luontevasti kuulu itse tekstiin, mutta antavat asiaan liittyvää lisätietoa. Liitteet sijoitetaan lähdeluettelon jälkeen ja ne numeroidaan ja otsikoidaan. Tekstissä liitteisiin viitataan käyttämällä liitteen numeroa. Sivunumerointi jatkuu normaalisti liitteissä. 5.2 Tekstin ulkoasu Selkeä, johdonmukainen ulkoasu tukee osaltaan tekstin luettavuutta; jokainen kirjoittaja voi valita keinot, miten tavoitteeseen päästään. Esimerkiksi eri kirjasinkoon käyttäminen ylä- ja alaotsikoissa numeroinnin lisäksi selkeyttää jäsentelyä. Lihavointi, kursivointi yms. keinot ovat myös mahdollisia, tosin niitä kannattaa käyttää harkiten.

12 Sivun marginaalit ovat seuraavat: vasen 4 cm, oikea 1 cm, ylä- ja alareuna 2,5 cm. Marginaalit muutetaan Word-tekstinkäsittelyohjelmassa tiedosto-valikosta komennolla sivun asetukset. Tiedostovalikko löytyy näyttöruudun vasemmasta yläreunasta. Kappalejako osoitetaan jättämällä tyhjä rivi kappaleiden väliin. Kun vaihdat riviä, paina kaksi kertaa enter-näppäintä. Yhdellä painalluksella kursori siirtyy vain seuraavan rivin alkuun eikä tyhjää riviä jää. Rivin alkua ei sisennetä. Kaikki rivit alkavat siis vasemmasta reunasta samasta kohdasta. Tätä kutsutaan vasensuora-asetteluksi. Rivit kirjoitetaan täyteen. Tekstiosassa riviväli on 1,5 ja fonttikoko 12. Pitkissä lainauksissa voi käyttää rivinväliä 1 ja sisentää lainatun tekstin kokonaisuudessaan. Lähdeluettelon riviväli on 1 ja eri lähteet erotetaan tyhjällä rivillä toisistaan. Pääotsikot erotetaan muusta tekstistä niin, että ennen otsikkoa tulee kaksi tyhjää riviä, otsikon jälkeen yksi. Kappaleen alusta tai lopusta ei jätetä yksinäistä tekstiriviä sivun loppuun tai seuraavan sivun alkuun (ns. leski- ja orporivit). Sivunumerot merkitään oikeaan yläkulmaan ilman pistettä. Virallisten ohjeiden mukaan sivujen numerointi aloitetaan toiselta tekstisivulta eli johdantosivulta. Sivunumerot jatkuvat työn loppuun asti - siis myös lähdeluettelo- ja liitesivut numeroidaan. Käytettäessä Word-ohjelman automaattisia asiakirjan muokkaustoimintoja (sisällysluettelo, sivunumerointi) sivunumerointi alkaa sisällysluettelon sivulta. Opinnäytetyön tekoon voi käyttää Word-ohjelman automaattitoimintoja. Silloin sivunumerointi voi siis alkaa sisällysluettelon sivulta. Lyhenteitä ja sanojen merkitsemistä sitaatteihin vältetään. Esimerkiksi-sanaa ei lyhennetä. Erilaisten merkkien yhteydessä on muistettava, että %- merkin eteen tulee tyhjä lyönti (5 %) ja ajatusviivat erotetaan muusta tekstistä välilyönnillä kummaltakin puolen. 5.3 Käsikirjoituksen tarkistaminen Ennen kuin opinnäytetyö kirjoitetaan puhtaaksi, kannattaa teksti käydä vielä kertaalleen huolellisesti läpi. Käsikirjoituksesta voi tarkistaa kohta kohdalta esimerkiksi seuraavat asiat: NIMIÖSIVU työn nimi on osuva ja lyhyt, mutta kattaa tutkimusaiheen nimiösivulla on kaikki tarvittavat tiedot TIIVISTELMÄ tiivistelmä on lyhyt, korkeintaan sivun mittainen tiivistelmä on ymmärrettävissä muusta tekstistä irrallisena

13 SISÄLLYS pää- ja alaotsikot vastaavat tekstin otsikointia sivunumerointi TAULUKOT JA KUVIOT taulukot ja kuviot on numeroitu ja otsikoitu LÄHTEET JA LIITTEET tekstiviitteet ja lähdeluettelo vastaavat toisiaan lähdeluettelossa on kaikki lähteet ja niiden tiedot; aakkosjärjestys liitteet on numeroitu ja nimetty TEKSTIN ETENEMINEN teksti etenee oikeassa järjestyksessä, sivut on numeroitu KIELI JA TYYLI Kappale: kappaleet ovat ehjiä kokonaisuuksia; kukin asia on omassa kappaleessaan; ydinasia löytyy helposti; kappaleet liittyvät luontevasti toisiinsa Virke ja lause: lauseet ovat täydellisiä, eivät vajaita; virkkeet ja lauseet ovat helposti ymmärrettäviä, eivät liian pitkiä ja mutkikkaita; pronominien viittaussuhteet ovat selvät; sanajärjestys on yksiselitteinen ja luonteva; välimerkkejä on käytetty sääntöjen mukaisesti Sanavalinta: sanavalinta on täsmällistä ja havainnollista; vieraat käsitteet on määritelty; kuluneita sanontoja, muoti-ilmauksia ja tarpeetonta vierasperäisten sanojen käyttöä on vältetty Rytmi: teksti on rytmiltään luontevaa, suomen kielen mukaista - kokeile lukemalla ääneen 6 LÄHTEET 6.1 Yleisperiaatteita Kirjoittajan täytyy aina merkitä käyttämänsä lähteet sekä itse tekstiin tekstiviitteinä että lähdeluetteloon tarkempina lähdemerkintöinä. Lähdemerkintä on aina tarpeen, vaikka lainaus ei olisikaan suora eli sanatarkka. Jos opinnäytetyön kirjoittaja lainaa toisen kirjoittajan esittämää ideaa tai ajatusta, lähde on silloinkin merkittävä tekstiin. Lukijan on tiedettävä, milloin ovat kyseessä kirjoittajan omat ajatukset, milloin muualta saadut tiedot. Jos kirjoittaja lainaa toisen tekstiä eli kirjoittaa ilman viitteitä, hän syyllistyy plagiointiin. Periaatteessa kirjoittajan pitää osoittaa kaiken asiatiedon lähteet. Vaikka kirjoittaja tietäisi asian siksi, että on opiskellut sen joskus, opinnäytetyötä varten täytyy etsiä lähde, jossa asia on dokumentoituna. Opinnäytetyössähän kirjoittaja muun muassa näyttää, että osaa etsiä tarkkaa tietoa asiaankuuluvista lähteistä. Esimerkiksi diabeteksen oireita ei voi kuvailla sen perusteella, että itse tai joku läheinen sairastaa diabetesta, vaan kirjoittajan on tarkistettava oireiden kuvaus lähteestä ja kirjoitettava tekstiviite.

14 Tekstissä olevan lähdeviitteen tarkoituksena on viitata lähdeluetteloon, josta lukija saa käytetyn lähdeteoksen tarkat bibliografiset tiedot. Tekstiviitteessä on vain osa siitä tiedosta, mikä löytyy lähdeluettelon lähdemerkinnästä. Tekstiviitteen tulee alkaa samoilla sanoilla kuin lähdeviitteen, jotta lukija löytää helposti lähdeluettelosta oikean lähdemerkinnän. Lähdeluetteloa kannattaa kirjoittaa sitä mukaa, kuin työ edistyy ja lähteitä kertyy. Varsinkin kirjaston kirjoista ja internetistä löytyneistä lähteistä kannattaa kirjoittaa heti kaikki lähdetiedot muistiin. Aikaa säästyy valtavasti, kun ei tarvitse uudestaan etsiä lähdettä käsiinsä vain lähdemerkintöjen takia. Myös tekstiviitteet kannattaa tehdä heti. Jälkeenpäin on mahdotonta muistaa, miltä sivulta tietty asia löytyi. 6.2 Tekstiviitteet Tekstiviitteen tarkoituksena on ilmoittaa, kenen tekstiä tai ajatuksia on lainattu ja minkä teoksen tai artikkelin miltäkin sivulta lainatun tai referoidun kohdan voi löytää. Tekstiviite merkitään sulkeisiin heti lainatun tiedon jälkeen. Siihen tulee tekijän sukunimi, teoksen ilmestymisvuosi ja sivu(t), jolta tieto on lainattu. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004, 320 323.) Tekstiviitteet on merkittävä heti asiakokonaisuuden jälkeen. Tekstiviite voi olla keskellä kappaletta, jos käytettävä lähde vaihtuu kesken kappaleen. Jos lähdetiedot niputtaa yhteen pitkien jaksojen jälkeen, lukija ei ymmärrä, mistä lähteestä mikin tieto on. Tekstiviitteen tulee olla viimeistään tekstikappaleen lopussa. Tekstiviite ei viittaa enää kappalerajan yli, vaikka seuraavassakin tekstikappaleessa käytettäisiin samaa lähdettä. Esimerkkejä tekstiviitteistä erilaisissa tilanteissa: Suora lainaus Suora lainaus (tekstiä lainataan sanasta sanaan) merkitään lainausmerkkeihin: Perheen elämäntilanteesta lähtevä suhtautumistapa vie vanhempien ja ammattiihmisten yhteistyötä tasavertaisuutta kohti. Vanhempien pitää saada äänensä kuuluville ja vaikuttamaan, jotta ammatti-ihmisten ja yhteiskunnan tuki kohdistuisi perheen kannalta olennaisiin tarpeisiin. (Määttä 1999, 38.)

Pitkät suorat lainaukset sisennetään ja kirjoitetaan rivinvälillä 1, eikä niissä siksi tarvita lainausmerkkejä. Lääketieteellinen toimintamalli tarkoittaa sellaista ammatillista orientaatiota, jossa ei keskitytä yleiseen hyvinvointiin, vaan patologiaan, sairauteen ja ongelmien syihin. Erityisongelmaan paneudutaan hyvin kapea-alaisesti eikä oteta huomioon sitä sosiaalista systeemiä, jossa ongelma syntyy tai esiintyy eli asianomaisen perhettä, sosiaalista ja taloudellista tilannetta tai hänen arvojaan ja asenteitaan. (Määttä 1999, 22.) 15 Lähteen käyttö yhdessä virkkeessä Jos lähdeteosta referoidaan vain yhdessä virkkeessä, viite sijoitetaan virkkeen sisään, jolloin piste tulee vasta tekstiviitteen sulkujen jälkeen: Käsitteestä empowerment käytetään suomenkielisiä vastineita valtaistuminen ja täysivaltaisuus (Määttä 1999, 38). Lähteen käyttö kahdessa tai useammassa virkkeessä Jos lähdeteoksen tietoja referoidaan kahdessa tai useammassa virkkeessä, viimeinen virke lopetetaan normaaliin tapaan pisteeseen. Tekstiviite tulee sulkeisiin itsenäisenä kokonaisuutena, joka alkaa isolla kirjaimella ja päättyy pisteeseen. Piste tulee siis sulkujen sisään. Vanhempien valtaistumisen mallissa ammatti-ihminen ei voi noudattaa tiettyä kaavaa. Vanhempien pitää saada määritellä, miten he osallistuvat yhteistyöhön. (Määttä 1999, 38.) Jos tietoja on samalla sivulla peräkkäin samasta lähteestä, riittää viitteen merkitsemisessä lyhenne mt. = mainittu teos (mt. 125). Lähteenä elektroninen media, esimerkiksi internet Kun viitataan internetlähteeseen tai muuhun elektroniseen lähteeseen, tekstiviite tehdään samoin periaattein kuin muutkin tekstiviitteet. Tekstiviitteessä ei siis näy internetosoitetta, vaan kirjoittajan nimi. Osoite mainitaan vasta lähdeluettelon merkinnässä. Jos kirjoittajan nimeä ei ole käytettävässä lähteessä mainittu, kirjoittajaksi voidaan merkitä dokumentista vastuussa oleva organisaatio. Jos dokumentista puuttuu päivämäärä, tekstiviitteeseen otetaan se vuosiluku, jolloin opinnäytetyöntekijä on lähdettä käyttänyt.

16 Suomessa on noin 30 000 kehitysvammaista ihmistä. Määrä on 0,6 prosenttia väestöstä. (Kehitysvammaliitto 2002.) Esimerkkejä erilaisista viittaustavoista: Joskus on hyvä mainita lähteenä käytetyn tekstin kirjoittajan nimi omassa tekstissä. Ainakin, jos haluaa kommentoida kriittisesti lähdettään tai muuten ottaa siihen kantaa, nimen voi mainita. Silloin tekstiviitteeksi riittää nimen perään sulkeisiin vuosiluku ja sivunumero. Määttä (1999, 38) on todennut, että ammatti-ihmisten pitää kunnioittaa vanhempien ratkaisuja. Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran (2004, 345) mukaan lehtiartikkelit ovat tutkielman tekijöiden keskeisiä lähteitä. Myöhempi merkintä samasta lähteestä, jossa on monta tekijää: Hirsjärvi ym. (2004, 227) ovat havainneet, että artikkeleina julkaistut väitöskirjat ovat yleistyneet monella tieteenalalla. 6.3 Lähdeluettelo Lähdeluetteloon merkitään kaikki ne lähteet, joihin tekstissä viitataan. Otsikoksi merkitään LÄHTEET. Lähdeluettelo antaa lukijalle nopean kuvan kirjoittajan teoreettisista lähtökohdista, ja samalla se auttaa aiheesta kiinnostunutta lukijaa kirjallisuushaussa. Lähdeluettelossa tulee olla kaikki ne lähteet, joihin on tekstiviite ja toisaalta, lähdeluettelossa ei saa olla muita lähteitä. Lähteet luetellaan lähdeluettelossa aakkosjärjestyksessä kirjoittajan sukunimen mukaan. Jos lähteellä ei ole nimettyä tekijää, se merkitään aakkosjärjestykseen nimikkeen mukaan. Jos lähdeluettelossa on saman tekijän saman vuoden aikana kirjoittamia lähteitä, ne erotellaan toisistaan käyttämällä vuosiluvun perässä pientä kirjainta (Esimerkiksi: Lehto 2005a; Lehto 2005b). Internetlähteessä tekijäksi voidaan merkitä organisaatiotekijä, jos tekstin kirjoittajaa ei dokumentista löydy. Jos kirjoittaja on alias, (esimerkiksi Webmaster), kirjoittajaksi merkitään organisaatio myös tällöin.

Painettuja lähteitä ei nykyisin eroteta painamattomista. Kaikki lähteet siis aakkostetaan samaan luetteloon. Lähdemerkinnästä tuleekin käydä selvästi ilmi, mikä lähdemuoto on kyseessä. Lähdeluetteloon merkitään seuraavat seikat: kirjoittajan sukunimi ja etunimi tai etunimen alkukirjain painovuosi teoksen tai kirjoituksen tarkka nimi ja osa; artikkelista myös aikakauslehden tai vastaavan nimi, vuosikerta tai osa, numero (sulkeissa) ja sivunumerot julkaisussa; sanomalehden artikkelista lehden ilmestymispäivä ja vuosi sekä sivunumero suomentaja, jos on kyseessä käännöskirja painos, ellei se ole ensimmäinen kustantaja tai julkaisija kustannuspaikka (tai julkaisu- tai painopaikka) siinä muodossa kuin se on teoksessa. Katso mallia seuraavassa olevista esimerkeistä. Kiinnitä erityisesti huomiota internet-lähteiden merkintään. Myös kokoomateokset ovat usein tuottaneet ongelmia: niissä tekstiviitteessä mainitaan yksittäisen artikkelin kirjoittajan nimi. Teoksen tiedot (nimi, toimittajat ym.) mainitaan vasta lähdeluettelomerkinnässä. 17 Lähdeluettelo laaditaan seuraavien esimerkkien mukaan: Tämä ei ole lähdeluettelon malli. Lähdeluettelossa EI erotella toisistaan erityyppisiä lähteitä, vaan kaikki lähteet, niin kirjat, lehtiartikkelit kuin videot tai internetlähteetkin aakkostetaan samaan luetteloon ilman väliotsikoita. Malli on liitteessä 3 Kirjat Määttä, P. 1999. Perhe asiantuntijana. Erityiskasvatuksen ja kuntoutuksen käytännöt. Jyväskylä: ATENA KUSTANNUS. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2004. Tutki ja kirjoita. 10., osin uudistettu laitos. Helsinki: Tammi. Kokoomateoksen artikkelit Malin, A. 2006. Suomessakin on heikkoja lukijoita. Teoksessa L. Leskelä & H. Virtanen (toim.) Toisin sanoen. Selkokielen teoriaa ja käytäntöä. Helsinki: Kehitysvammaliitto, 15 31. Aikakaus- ja sanomalehtiartikkelit Alftan, M. 1999. Iloinen ja uskomaton kehitystarina. Helsingin Sanomat 21.4.1999, C 9. Suvanto, M-L 2001. Vuoden pakolaisnainen Lao Ig Lang. Monitori 2/ 2001, 22 23.

Sarjajulkaisut ja tutkimusraportit 18 Nyqvist, L. 2001. Väkivaltainen parisuhde, asiakkuus ja muutos. Prosessinarviointi parisuhdeväkivallasta ja turvakotien selviytymistä tukevasta asiakastyöstä. Turun yliopisto, Sosiaalipolitiikan laitos. Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu 28. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liitto. Julkaisemattomat tutkimukset ja opinnäytteet Dunder, M-L. 1992. Väkivallaton-kampanjan lehdistökirjoittelu. Tampereen yliopisto. Tiedotusopin pro gradu työ. Lait, asetukset komiteanmietinnöt ym. Lastensuojeluasetus 1983. 16.12.1983/1010. Päivähoidon kasvatuskomitean mietintö 1980. Komiteanmietintö. 1980: 31. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Muu kuin kirjallinen materiaali Elektroninen media Halme, S. & Virtanen, H. 1991. Leimattu. Video vammatietoisuudesta. Helsinki: Kehitysvammaliitto ry. Heiskanen, K., professori 1991. Luentosarja Opetussuunnitelman kehittämisestä 13.9. 8.12.1991. Tampereen yliopisto. Suhonen, S., psykologi 1992. Haastattelu 10.11.1992. Tampereen kaupunki. Perheneuvola. Heinisuo, R. & Ekholm, K. 1997. Elektronisen viittaamisen opas. [Viitattu 28.5.1999]. Saatavilla www-muodossa: http://www.jyu.fi/~library/julkaisut/elvi/mainos.html. Kehitysvammaliitto 2002.. Mitä on kehitysvammaisuus? [Viitattu 10.6.2002.] Saatavilla www-muodossa: http://www.kehitysvammaliitto.fi/html/tietoa_kehitysvammaisuudesta.html

7 OPINNÄYTETYÖN ARVIOINTI 19 Opinnäytetyö arvioidaan numeerisesti. Arvioinnin tekee työn tekemistä ohjaava opettaja. Työn nimi ja siitä saatu arvosana kirjataan tutkintotodistukseen. Opinnäytetyön arvosana määräytyy itse työn, esittämisen ja työn tekoprosessin pohjalta. Esittäminen ja opinnäytetyön prosessi vaikuttavat opinnäytetyön arvosanaan. Jos opiskelija on tyytymätön saamaansa arvosanaan, hän voi pyytää arvioinnin uusimista ohjaavalta opettajalta kahden viikon kuluessa arvioinnista. Mikäli opiskelija on tyytymätön ohjaavan opettavan uudelleen arviointiin, hän voi tehdä kirjalliset arvioinnin uusimispyynnön rehtorille, joka tarvittaessa vie asian toimielimelle. 7.1 Opettajan arviointi Opettajan arviointi on sekä sanallista että numeerista. Opettajan oikeudenmukaisen arvioinnin tueksi on hyväksytty seuraavat kriteerit: KIITETTÄVÄ (3) edellyttää, että Opinnäytetyö on vastaus johonkin kysymykseen, joka on selkeästi rajattu ja etenee tuon asetetun ongelman pohjalta johdonmukaisesti. Opinnäytetyö ei vain kuvaile tarkasteltavana olevaa ilmiötä ympäristöstään irrallisena ilmiönä, vaan analysoi siihen vaikuttavia tekijöitä, sen seurauksia tai tulkitsee ilmiötä. Opinnäytetyön pohjana oleva aineisto on asianmukaista, tarpeellisen laaja ja osoittaa tekijänsä perehtyneisyyttä ilmiöstä tehtyihin aiempiin tutkimuksiin ja teoreettiseen tietoon. Opinnäytetyön tekninen toteutus on lähes moitteeton (esim. kirjallisessa työssä kieliasu, lähteiden käyttö, lähdeviittaustekniikka, ulkoasu; videossa otsikointi, välitekstit tai juonto, leikkaus, häiriötön kuva; diasarjassa kuvien selvyys ja laatu, kuvatekstit). Muihin kuin kirjallisiin töihin tulee sisältyä lyhyt yhteenveto opinnäytetyön ongelmanasettelusta, näkökulmasta, toteutustavasta, aineistosta ja johtopäätöksistä sekä lähdeluettelo; diasarjoissa tämä voi olla erillinen johdanto, videossa taustaselvitys, näytelmässä näytelmän johdanto jne. Kukin näistä vaatii luonnollisesti lisäksi oman kirjallisen esittelynsä, esim. diasarjassa kuvatekstit, videossa videokäsikirjoitus, näytelmässä käsikirjoitus.