Ylä-Savon yrityslähtöinen innovaatiostrategia 2007-2013

Ylä-Savon yrityslähtöinen innovaatiostrategia 2007-2013 Miika Kajanus & Sari Karhu 1

Savonia-ammattikorkeakoulu Julkaisutoiminta PL 6 (Microkatu 1 D) 70201 Kuopio GSM: 044 785 5023 fax: (017) 255 5043 e-mail: julkaisut@savonia.fi www.savonia.fi/julkaisut 1. painos Tämän teoksen kopioiminen on tekijänoikeuslain (404/61) ja tekijänoikeusasetuksen (574/95) mukaisesti kielletty lukuun ottamatta Suomen valtion ja Kopiosto ry:n tekemässä sopimuksessa tarkemmin määriteltyä osittaista kopiointia opetustarkoituksiin. ISBN: 978-952-203-075-7 (nid.) ISBN: 978-952-203-076-4 (PDF) ISSN: 1795-0848 Savonia-ammattikorkeakoulun julkaisusarja D 10/2007 Kustantaja: Savonia-ammattikorkeakoulun kuntayhtymä Innostuva ja oppiva Itä-Suomi -hanke Iisalmen yksikkö Kansikuva: Mikko Heinonen (kuvassa Markku Nissinen, Arto Kauppinen ja opiskelija Turkka Rekola) Taitto: Tapio Aalto Painopaikka: Kopijyvä Kuopio 2008 2

Sisällys Esipuhe... 5 1. Johdanto... 6 2. Lähtökohtia ja haasteita Ylä-Savossa... 9 3. Strategiaprosessi ja strategian rakenne... 11 4. Strategian painopisteet ja toimenpidekokonaisuudet... 14 xx4.1 Innovaatiotoiminnan tehostaminen... 14 xx4.2 Innovaatiorakenteet ja ympäristöt... 15 xx4.3 Innovaatiokulttuuri ja toimintatavat... 16 xx4.4 Mitä strategia tarjoaa yläsavolaisille yrityksille, työpaikoille xx4.4. ja yksityisille ihmisille?... 16 5. Innovaatioverkoston arviointia... 18 6. Johtopäätökset... 21 Lähteet... 22 Liitetaulukot... 25 3

4

Esipuhe Ylä-Savon aluekeskusohjelman ohjausryhmä hyväksyi maaliskuussa 2007 kokouksessaan "Ylä-Savon yrityslähtöisen innovaatiostrategian 2007-2013". Strategiassa Ylä-Savon innovaatioympäristön keskiöön nostettiin alueen jokainen yritys ja sen innovaatiotoiminta. Perustan strategialle antaa olemassa olevien osaamiskeskittymien vahvistaminen ja uusien kehittyminen. Innovaatiostrategia muodostuu kolmesta panostusalueesta: innovaatiotoiminnan tehostaminen, innovatiivisten rakenteiden ja ympäristöjen kehittäminen sekä innovaatiokulttuurin ja toimintatapojen kehittäminen. Ylä-Savon Kehitys Oy koordinoi strategian toteuttamista. Ylä-Savon innovaatiostrategiassa on käytäntö- ja kysyntälähtöinen innovaatiotoiminnan painotus, jolla tavoitellaan jokaisen yläsavolaisen yrityksen ja työorganisaation kilpailukykyä parantavia asiakaslähtöisiä uudistuksia. Ylä-Savon alueellisen innovaatioverkoston arviointityöpaja pidettiin syyskuussa 2008. Arviointityöpajan veti Tommi Ranta Aluekeskusohjelman Innovaatio ja osaaminen -verkostosta. Työpajan perusteella Ylä-Savossa on hyvin selvillä kehittämisen kärkialat sekä toimintaperiaatteet ja työnjakoon liittyvät kysymykset. Sen sijaan yhteinen strategiaperusta ja yhteinen tekeminen kehitettyine prosesseineen ovat puutteellisia. Yrityksille alueen toimijoiden tuottamat palvelut eivät näy selkeinä kokonaisuuksina. Innovaatiostrategia ollaan edelleen liittämässä osaksi Ylä-Savon yhteistä elinkeinopolitiikkaan ja kuntien elinkeino-ohjelmia. Pyrkimyksenä on tuotteistaa innovaatiopalvelut osaksi seudullisten yrityspalvelujen toimintaa. Näin innovaatiostrategia konkretisoituu alueen yrityksille konkreettisena toimintana ja kehitystyönä. Tässä julkaisussa kuvataan kootusti Ylä-Savon yrityslähtöinen innovaatiostrategia 2007-2013. Toivon julkaisun olevan hyödyksi, kun alueen yhteistä strategiaperustaa vahvistetaan ja yhteisiä prosesseja kehitetään. Tässä meillä alueen toimijoilla onkin rutkasti töitä! Mutta, kuten Ylä-Savon yrityslähtöinen innovaatiostrategia 2007-2013 tiivistää: "Kääritään hihat ja ruvetaan töihin: uudistetaan tuotteita, palveluita ja käytäntöjä markkinoiden tarpeisiin - myös julkisella sektorilla; parhaiden kumppaneiden kanssa, läheltä ja kaukaa;... ja opitaan samalla!" Petri Pietikäinen Toimitusjohtaja Ylä-Savon Kehitys Oy 5

1. Johdanto "Tulevaisuutemme riippuu innovaatioista". Näillä sanoilla alkaa Euroopan Innovaatiostrategia. Euroopan tasolla innovaatioilla haetaan ratkaisuja muun muassa ilmastomuutokseen, uusiutumattomien energialähteiden rajallisuuteen sekä eurooppalaisen kilpailukyvyn haasteisiin. Euroopan innovaatiostrategian tavoitteena on luoda Euroopan Unionin alueesta osaamiseen perustuva innovaatiomyönteinen yhteiskunta. Toimenpiteet kohdistuvat muun muassa koulutusjärjestelmän kehittämiseen, tietämyksen siirtoon korkeakouluista ja tutkimusorganisaatioista teollisuuteen ja yrityksiin esimerkiksi tukemalla tutkijoiden liikkuvuutta, sisämarkkinoiden kehittämiseen erityisesti palvelualoilla, IPR (Intellectual Property Rights) -säännösten kehittämiseen sekä innovaatio- ja tutkimustoiminnan rahoituksen lisäämiseen. Euroopan unionin tavoitteena on tukea niin teknologisia, organisointiin liittyviä kuin palveluinnovaatioitakin. (Putting knowledge into Practise 2006) Kansainvälisissä vertailuissa Suomen vahvuus on ollut tiede- ja teknologialähtöisen innovaatiotoiminnan hallinta, jossa pyritään maailmanluokan tiedontuotantoon valituilla painopistealueilla. Tämän vahvuuden säilyttämiseen tähtääviä toimenpiteitä ovat esimerkiksi meneillään olevat korkeakoulurakenteen muutosprosessi sekä strategisten huippuosaamisen keskusten (SHOK) perustaminen. Merkittävä osa innovaatioista ei kuitenkaan ole lähtöisin tieteestä, vaan esimerkiksi juuri asiakkailta ja syntyvät hyvinkin käytännönläheisissä innovaatioympäristöissä (esim. Mustikkamäki ja Sotarauta 2008). Tiede- ja teknologialähtöisen innovaatiotoiminnan rinnalla onkin alettu korostaa myös käytäntölähtöistä ja kysyntälähtöistä innovaatiotoimintaa, esim. Harmaakorpi et al. (2008) puhuvat DUI-mallista (doing-using-interacting). Suomessa kansallinen innovaatiostrategia (Kansallinen innovaatiostrategia 2008) toteaa: "Suomessa pitkäjänteinen panostaminen osaamiseen ja teknologiseen tutkimus- ja kehitystoimintaan on tuottanut hyviä tuloksia. Onnistunut tiede- ja teknologiapolitiikka on luonut pohjaa monille menestyville toimialoille. Niiden varaan on hyvä rakentaa tulevaisuutta. Kasvun ja kilpailukyvyn haasteisiin ei kuitenkaan pystytä vastaamaan pelkästään toimialapohjaisen ja teknologialähtöisen strategian keinoin. Tarjontalähtöisen innovaatiopolitiikan rinnalle tulee vahvistaa kysyntälähtöistä innovaatiopolitiikkaa." Innovaatio tarkoittaa uutta tai uudistettua palvelua, tuotetta tai toimintamallia (esim. tuotantoprosessi), joka on otettu käyttöön ja siitä syntyy uutta liikevaihtoa tai vaihtoehtoisesti kustannussäästöjä. Innovaatio voi olla tuotteeseen tai palveluun liittyvä uudistus tai parannus (OECD 2005); uudistus voi yhtä hyvin koskea myös valmistusta, jakelua, markkinointia kuin organisaatiotakin, niin yrityksen kuin julkisenkin organisaation. Uudistuksesta tulee innovaatio, kun se hyväksytään ja ote- 6

taan käyttöön. Innovaatio antaa toteuttajalleen kilpailuetua, ja se näkyy asiakkaille parempina tuotteina ja palveluina, tai mahdollisesti myös halvempina hintoina. Innovaatiotoiminta voi johtaa yrityksen kasvuun joko esimerkiksi liikevaihdolla, henkilöstömäärällä tai toiminnan laajuudella mitattuna. Kasvuhakuisten innovatiivisten yritysten syntyminen ja olemassaolo on aluetalouden vahvistumisen kannalta olennaisen tärkeää. Alueiden kilpailukyvyn kannalta on mahdollistettava alueen laadukas kehittyminen ja julkisten toimien tehokkuus (Camagnin 1995). Alueiden kilpailukykyyn vaikuttaa myös alueellinen erikoistuminen (alueellinen työnjako, toisiaan täydentävä tuotanto) sekä alueellisten synergioiden ja yritysten alueellisen verkostoitumisen onnistuminen. (Harmaakorpi et al. 2008) Innovaatiot syntyvät usein käytäntölähtöisesti hyvin erimuotoisissa innovaatioympäristöissä. Alueellisten innovaatiojärjestelmien toimintatapoja kehittämällä pyritään juuri edistämään laajasti ja monialaisesti innovaatiotoimintaa. Harmaakorven et al. (2008) mukaan alueellinen innovaatiojärjestelmä tukee yritysten ja tutkimuslaitosten aktivointia innovaatiotoimintaan ja keskinäiseen yhteistyöhön innovaatioiden syntymiseksi. Pienessä maakunnassa on vaara, että kehittämisresurssit hajautetaan, jolloin ei onnistuta luomaan kestävää pohjaa suhteellisen edun tai kriittisen osaamismassan näkökulmasta. Vuoden 2006 aikana koottiin Itä-Suomen innovaatiostrategia, johon osallistuivat Kainuun, Pohjois-Savon, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnat. Nykyisten vahvuuksien analysointi johti klustereiden nimeämiseen (Metsäteollisuuden älykkäät prosessit, Liikkuvat työkoneet, Ympäristöenergiateknologia, Terveysteknologia ja Hyvinvointi, Turvallisuuskeihäänkärjet, Rakennuskomponentit, Matkailu) ja niitä tukevien teknologioiden ja tutkimusalueiden määrittelyyn (Optiikka, mittaus ja sensoriteknologia, Materiaaliteknologia eli Muovikomposiitit, Yritysten kasvun tukeminen eli Innovaatiopalvelut). Tämän jälkeen työstettiin tärkeitä tulevaisuuden panostusalueita, joille innovaatioita voisi syntyä. Tuloksena on maakuntarajat ylittävien yhteistyömallien ja verkostoitumisen kehittyminen ja kilpailukyvyn parantuminen klusterien hankkeiden ja ohjelmien kautta (Laxell 2007). Pohjois-Savossa maakuntaohjelmaa tarkentavat neljä kehittämisteemaa ovat teknologiateollisuus, energia ja ympäristö, mittaus- ja sensoriteknologiaa sekä hyvinvointialan yritysten tuotteiden ja palvelujen kaupallistaminen ja liiketoiminnan kehittäminen. Teemoille on laadittu tiiviit analyysit ja kehittämisohjelmat. Harmaakorpi et al. (2008) analysoivat Suomessa laadittuja alueellisia innovaatiostrategioita. Heidän mukaansa Pohjois-Savossa strategiatyössä on onnistuttu rakentamaan yhteinen tahtotila ja vahvat yhteiset linjaukset kehittämistyön painopistealueista ja teemoista. Pohjois-Savon keskeiset teemat liittyvät mittaus- ja sensoriteknologiaan, teknologiateollisuuteen, hyvinvointialaan, energiateknologiaan sekä bioenergiaan 7

ja ympäristöteknologiaan. Pohjois-Savosta voidaan löytää erilaisia liiketoimintastrategioita liittyen puhtaiden energiaketjujen - ja ympäristöliiketoimintaan (polttotekniikat ja bioenergia); tutkimuslähtöisten hyvinvointiteknologioiden ja palveluiden kaupallistamiseen (bio- ja lääkekehitys, terveydenhuollon teknologian kehittäminen); digitaaliseen koneenrakennukseen, hitsausautomaatioon sekä tuotannon ja tuotteen elinkaaren hallintaan verkostoissa sekä mittaus- ja sensoriteknologioihin (perinteisten toimialojen uudistaminen: veden ja jäteveden käsittely, lääkevalmistuksen prosessianalytiikka, maataloudessa esim. eläinten ja työkoneiden seuranta). Kansainvälisesti kilpailukykyisiä toimialoja Pohjois-Savossa ovat teknologiateollisuus, mittaus- ja sensoriteknologia, hyvinvointialan tuotteet ja palvelut, hyvinvointiteknologiatuotteet (laitteet, diagnostiikka, ohjelmistot) ja bio- ja lääketeknologia (molekulaarinen lääkekehitys, ikääntyminen, ravitsemus) sekä energia- ja ympäristöala (Harmaakorpi et al. 2008). Alueellisten innovaatiostrategioiden tavoitteena on, että alue kokonaisuudessaan (yritykset, julkinen sektori, välittäjäorganisaatiot, oppi- ja tutkimuslaitokset) oppii tuottamaan innovaatioita nykyistä enemmän ja nopeammin. Innovaatiostrategia muodostuu niistä toimenpiteistä, joilla edesautetaan osaamisen ja ideoiden hyödyntämistä. Olemme siirtymässä tuotannontekijä-, investointi- ja osaamiskeskeisestä innovaatiovetoiseen kilpailukyvyn kehittämiseen. Kehittäminen edellyttää panostusta tutkimus- ja teknologialähtöisten osaamiskeskittymien rakentamiseen, mutta se ei enää riitä; on myös luotava aivan uutta ja uudistettava vanhaa... mutta miten? 8

2. Lähtökohtia ja haasteita Ylä-Savossa Ylä-Savo on Pohjois-Savon maakunnan pohjoisin seutukunta (Ylä-Savon aluekeskusohjelman ohjelma-asiakirja 2006). Seutukuntaan kuuluu kahdeksan kuntaa ja sen väestömäärä on noin 60 000. Ylä-Savon keskuskaupunki Iisalmi (runsas 20 000 as.) on monialainen kaupunkikeskus, joka nojaa alkutuotantoon ja on erikoistunut teollisuuteen. Ylä-Savo on merkittävä kansallinen teknologiateollisuuden, mekaanisen puunjalostuksen ja alkutuotannon keskus. Teknologiateollisuuden yritysten liikevaihto ja työpaikat ovat kasvaneet nopeasti, samoin alueen merkitys Maito-Suomen keskuksena. Erikoisajoneuvot ja työlaitteet, rakentaminen ja sisustus, puutuoteteollisuus, ympäristöliiketoiminta ja bioenergia sekä elintarvike ovat teollisuuden kärkiä Ylä-Savossa. Maatalouden investointitaso on suhteellisesti korkein maakunnassa ja tuotantotilat huippulaatuisia. Alueen kärkiyrityksiä ovat mm. Ponsse Oyj (metsäkoneet), Normet Oy (kaivosajoneuvot), Profile Vehicles Oy (erikoisajoneuvot), Genelec Oy (kaiuttimet), UK-Muovi Oy, Finndomo Oy (puutalot), Sepa Oy (kattoristikot), Componenta Suomivalimo Oy, Keitele Forest Oy (sahateollisuus), Wätsilä Biopower Oy (lämmityskattilat), Olvi Oyj (olut ja virvoitusjuomat), Valio Oy Lapinlahden tehdas (juusto) ja Midas Touch Oy (call center). Ylä-Savon koulutusrakenne on monipuolinen ja seutu on aktiivinen korkeakouluverkostojen hyödyntäjä. Ylä-Savossa on oma ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä ja monipuolista II asteen ammatillista koulutusta. Savonia-ammattikorkeakoululla on Iisalmessa monialainen tulosyksikkö. Ylä-Savo on solminut puitesopimuksen Oulun ja Kuopion yliopistojen kanssa alueen kehittämisestä. Seudulla on omaa sosiaali- ja terveysalan koulutusta (II aste ja ammattikorkeakoulu) sekä merkittävä sosiaali- ja terveydenhuollon osaamiskeskittymä (terveydenhuollon kuntayhtymä, Veljeskoti, Runnin kylpylä, yli 100 hoiva-alan yritystä jne.). Ylä-Savon seudun keskeisimmät haasteet ovat väestökato, negatiivinen muuttotase ja väestörakenteen nopea vanheneminen, väestön keskimääräistä alhaisempi koulutustaso ja heikompi työllisyystilanne. Ylä-Savo on menettänyt pitkään väestöään muuttotappiona vaikka alueen teollisuus ja maatalous ovat kehittyneet erittäin hyvin ja työvoiman määrä lisääntynyt. Toisaalta työvoimapula on uhkaamassa yrityksiä ja julkishallintoa. Erikoisosaajista on jo nyt pulaa yrityksissä. Ylä-Savon alue on pieni ja osaamispohja on kapea ja se sijaitsee suhteellisen etäällä suurilta markkinoilta ja osaamisen lähteiltä. Ylä-Savossa on kuitenkin monipuolinen ja monialainen yrityskanta: muutamat kärkiyritykset ovat maailman huippua. Suurin osa yrityksistä on pieniä (valtaosa perheyrityksiä), jotka toimivat pääosin paikallismarkkinoilla. Alueella sijaitsee vain jokunen suuren kansainvälisen kon- 9

sernin yksikkö, joten pääosin yritystemme omistus ja johto ovat yläsavolaisissa käsissä. Ylä-Savossa on lukuisia yrityksiä, jotka hallitsevat innovaatioprosessinsa hyvin ja jotka käyttävät aktiivisesti innovaatiopalveluita hyväkseen. Tästä huolimatta voidaan sanoa, että Ylä-Savossa on niukahko innovaatio-kulttuuri. Innovaatiokulttuurin parantaminen lähtee alueen toimijoiden keskinäisestä luottamuksesta ja kyvystä yhteistyöhön. Väestön ikääntyminen ja osaavan työvoiman saatavuus ovat tulevaisuuden haasteita. Erityisen haasteen tuo se, että yritysten on etsittävä osaamista entistä laajemmin ja globaalimmin; miten alueen toimijat pysyvät tässä yritysten kansainvälistyvässä t&ktoiminnassa mukana? Haasteellista on myös markkinalähtöisen innovaatiotoiminnan kytkeytyminen muuhun alueen kehittämistoimintaan. Ylä-Savon seutustrategia vuoteen 2010 ohjaa seudun kehittämistä ja kuntien yhteistyötä (Ylä-Savon aluekeskusohjelman ohjelma-asiakirja 2006). Yhteistyöllä tavoitellaan seudun kilpailukyvyn parantamista, asukkaiden hyvinvoinnin lisäämistä, lisäarvoa, mittakaavaetuja ja erikoistumista. Seudun visio 2010: "Ylä-Savo - hyvä olla, hyvä tulla - maito-, metsä, metalli- ja ympäristöosaamisen keskus, joka tietoyhteiskunnan mahdollisuudet hyödyntäen tavoittelee seudun asukkaiden ja elinkeinoelämän hyvinvointia ja vaurautta - uudistuva ja tasapainoinen alue, joka erityisesti Kuopion ja Oulun osaamiskeskittymiä hyödyntäen saa voimansa vahvasta vuorovaikutuksesta, luovuudesta, omista juurista ja elävästä kulttuurista - yritysten, kansalaisjärjestöjen sekä julkisen hallinnon toimijoiden puoleensa vetävä verkosto" Ylä-Savon menestyksen kulmakivet ovat metalli- ja puuklusterin yhteenliittymä, maidon elintarvikeketju, ympäristöosaaminen ja -teknologia, saavutettavuus/ verkostoinfrastruktuuri sekä kulttuuriperinne ja yläsavolaisuus. Seutustrategiaa toteutetaan kehittämisohjelmilla ja -hankkeilla, mutta pääasiallisesti kuitenkin seudun eri toimijoiden normaalin toiminnan kautta. Aluekeskusohjelma on keskeinen ohjelmallinen väline seutustrategian toteuttamisessa ja osa Ylä-Savon menestysohjelmaa 2007-2013 (elinkeino-ohjelma). Aluekeskusohjelma toimii katalysaattorina, uusien asioiden esille nostajana, koordinaattorina sekä verkottajana omalla seudulla ja ulospäin. Seudun elinvoiman ja sosiaalisen pääoman kasvattaminen ovat ohjelman päätavoite. Osaaminen ja innovaatiotoiminta, uusien toimialojen vahvistaminen, vetovoiman lisääminen ja verkottumisen syventäminen korostuvat aluekeskusohjelmassa. Ylä-Savon aluekeskusohjelma on myös linkki osaamisklustereihin ja -keskittymiin. Ohjelman avulla siirretään seudulle hyviä käytäntöjä. Aluekeskusohjelma on samalla valmistautumista 2013 jälkeiseen aikaan, jolloin kansallinen aluepolitiikka korostuu Itä-Suomen EU-tukien vähetessä oleellisesti. 10

3. Strategiaprosessi ja strategian rakenne Ylä-Savossa työstettiin Ylä-Savon yrityslähtöinen innovaatiostrategia Aluekeskusohjelman tuella. Ylä-Savon aluekeskusohjelman tavoitteena on toteuttaa seutustrategian elinkeino-ohjelmaa. Aluekeskusohjelma mahdollistaa uusien asioiden ja hyvien käytäntöjen kokeilemisen Ylä-Savossa, ja se kokoaa alueen toimijat verkostoksi, mikä edistää yhteistyötä alueen sisällä ja ulkopuolisiin tahoihin nähden. Ylä-Savon yrityslähtöinen innovaatiostrategia on osa alueellista strategiaperustaa, osana muita kehittämisstrategioita ja ohjelmia. Se nojaa Pohjois-Savon maakuntaohjelmiin, Itä-Suomen Innovaatiostrategiaan (joka laadittiin samanaikaisesti Ylä-Savon strategian kanssa) sekä kansallisiin ohjelmiin ja linjauksiin. Strategiaprosessi toteutettiin pääosin vuoden 2006 aikana. Prosessiin osallistui noin 30 henkilöä eri organisaatioista. Ylä-Savon innovaatiostrategian kokoamisesta vastasi korkeakouluasiamies Miika Kajanus. Strategiaprosessi aloitettiin maaliskuun 2006 alun strategiaseminaarissa, jossa linjattiin strategiaprosessin suunta. Strategiaseminaarissa huhtikuussa asetettiin strategisia tavoitteita työryhmittäin. Sen jälkeen strategian työstö siirtyi Ylä-Savon Menestysohjelmassa 2007-2013 määritellyille miniklustereille (maito ja liha, erikoisajoneuvot ja työlaitteet, rakentaminen ja sisustus, bioenergia ja ympäristö, hyvinvointiyrittäjyys) ja työtä vetivät miniklustereiden kehittämispäälliköt. Aluekeskusohjelman miniklustereiden kehittämispäälliköillä laajennettu osaamisryhmä työsti strategiaa kokouksissaan touko- ja kesäkuussa. Kesäkuun kokouksessa mukana oli Aluekeskusohjelman innovaatioverkoston konsultti, joka kommentoi strategiaa myös elokuussa. Aluekeskusohjelman laajennetun osaamisryhmän syyskuun käsittelyn jälkeen strategialuonnos kävi asiantuntijoiden kommenttikierroksen. Lokakuussa strategialuonnos osallistui Aluekeskusohjelman e-tyyppialueden innovaatiostrategioiden benchmarkkin tilaisuuteen. Sen jälkeen Aluekeskusohjelman ohjausryhmä käsitteli strategialuonnoksen ja hyväksyi sen lähetettäväksi laajalle lausuntokierrokselle, mm. alueen kuntiin. Lopullisesti aluekeskusohjelman ohjausryhmä hyväksyi Ylä-Savon yrityslähtöisen innovaatiostrategian 2007-2013 kokouksessaan maaliskuussa 2007. Strategiaprosessin kuvaus: Prosessin aloitus strategiaseminaari 1.3.2006 Strategiaseminaari 12.4.2006 Miniklusterikohtaiset käsittelyt alkavat ja jatkuvat koko prosessin ajan AKO:n laajennettu osaamisryhmä 15.5.2006 AKO:n laajennettu osaamisryhmä 12.6.2006 (mukana Advansis Oy:n Kimmo Viljamaa) NetEffect Oy:n kommentit strategiaan elokuu AKO:n laajennettu osaamisryhmä 13.9.2006 11

Asiantuntija kommenttikierros 11-18.10.2006 AKO:n e-tyyppialueiden innovaatiostrategioiden benchmarkking 16.10.2006 Ylivieska AKO ohjausryhmä 26.10.2006 Laaja lausuntokierros Hyväksyminen ja käyttöönotto AKO ohjausryhmä 20.3.2007 Alla olevassa kuvassa esitellään Ylä-Savon innovaatioympäristö yrityksen näkökulmasta. Strategiaprosessissa määriteltiin Ylä-Savon innovaatioympäristö. Keskiöön siinä nostettiin jokaisessa yksittäisessä yrityksessä tapahtuva innovaatiotoiminta (vrt. Kautonen 2006). Kukin yritys toimii ja innovoi omilla markkinoillaan, osana omaa tuotantoketjuaan. Teknologiaperusta muodostuu kansainvälisistä ja kansallista osaamisverkostoista, joiden linkkeinä maakunnalliset ja seutukunnalliset toimijat ovat. Neljännen suunnan muodostaa julkinen sektori. Ylä-Savon linjauksen mukaisesti yritystoiminnan arvoketjut (elintarvike, teollisuus ja palvelut) sekä arvoketjujen sisäiset ja niiden väliset yritysryhmät eli miniklusterit (maito ja liha, erikoisajoneuvot ja työlaitteet, rakentaminen ja sisustus, bioenergia ja ympäristö, hyvinvointiyrittäjyys) ovat aluetalouden kehittämisen painopisteitä. Kehittämistoiminnan panokset ohjataan arvoketjuille ja miniklustereille. 12

Ylä-Savossa nähtiin tarvittavan panostusta paikallisten osaamiskeskittymien vahvistamiseen ja uusien syntymiseen. Mutta tämä ei riitä, pienen alueen on keskitettävä vähäiset voimavarat olennaiseen: innovaatioihin tähtäävien ideoiden tehokkaampaan toteuttamiseen ja hyödyntämiseen. Nähtiin, että tähtäintä on tarkennettava markkinoiden ja asiakkaiden tarpeisiin; markkinoita ymmärtävien yritysten roolia alueellisen kehitystoiminnan ohjauksessa on nostettava. Nopea kansainvälisen tiedon ja osaamisen haun merkityksen nähtiin korostuvan, koska yritykset etsivät osaamista entistä laajemmin ja globaalimmin. Perustan Ylä-Savon yrityslähtöiselle innovaatiostrategialle antaa olemassa olevien osaamiskeskittymien vahvistaminen ja uusien kehittyminen niin sanottujen miniklustereiden eli yritysryppäiden pohjalle. Tavoitteena on innovaatiotoiminnan tehostaminen ja alueen innovaatiokyvyn vahvistaminen. Innovaatiostrategia muodostuu kolmesta panostusalueesta: 1) Innovaatiotoiminnan tehostaminen, innovaatiopalveluiden ja -työkalujen kehittäminen, nopea täsmätiedon haku, mittarit ja seuranta, 2) Pysyvien innovatiivisten rakenteiden ja ympäristöjen kehittäminen ja juurruttaminen, 3) Innovaatiokulttuurin ja toimintatapojen kehittäminen, yhteistyön ja verkostoitumisen edistäminen, innovaatio-osaamisen vahvistaminen, osaamisalojen rajapintojen hyödyntäminen ja kansainvälisyys. Innovaatiostrategia muodostuu niistä konkreettisista toimenpiteistä, joilla edesautetaan osaamisen ja ideoiden hyödyntämistä valittujen painopisteiden ja toimenpidekokonaisuuksien alla. Ylä-Savon Kehitys Oy koordinoi strategian toteuttamista. Kukin toimenpidekokonaisuus sisältää useita toimenpiteitä, jotka toteutetaan erillisinä hankkeina tai muuten organisoituina. Strategian toteuttamisen aikana etsitään ja tarvittaessa käynnistetään uusia toimenpiteitä ja toimenpidekokonaisuuksia tavoitteiden saavuttamiseksi. 13

4. Strategian painopisteet ja toimenpidekokonaisuudet 4.1 Innovaatiotoiminnan tehostaminen Ensimmäinen innovaatiostrategiassa määritelty painopiste on innovaatiotoiminnan tehostaminen, erityisesti painottuen markkinalähtöisiin innovaatioihin. Lähtökohtana tässä on käytäntö- ja kysyntälähtöinen innovaatiotoiminta ja sen kehittäminen (erotuksena tiede- ja teknologialähtöiseen osaamiskeskittymiin perustuvaan innovaatiotoimintaan). Painopistevalinnalla tavoitellaan sitä, että alueen yritykset ja työpaikat laajasti tuottavat ja ottavat käyttöön enemmän, parempia innovaatioita nopeammin. Toiminnan kautta alueelle kehittyy innovaatiotoimintaa tukevia palveluita, kuten innovaatiotyöpajatoimintaa ja niitä otetaan laajamittaisesti käyttöön. Innovaatiotoimintaa tukevia työkaluja prosessin eri vaiheisiin kehitetään ja otetaan käyttöön. Innovaatiostrategian pohjalta kehitetään mittaristo, jolla alueen innovaatiotoiminnan tehokkuutta mitataan, ja toimintaa suunnataan. On huomattava, että tällä painopistevalinnalla ei painotuta minkään yksittäisen toimialan tai yritysryhmän innovaatiotoiminnan tukemiseen, vaan lähtökohtana on pyrkimys kysyntälähtöisesti jokaisen alueen yrityksen innovaatiotoiminnan tehostaminen, edustaapa se mitä toimialaa tahansa. Tällä siis tavoitellaan käytäntö- ja kysyntälähtöisen innovaatiotoiminnan osaamisen keskittymistä alueelle. Innovaatiotoiminnan tehostamisen - painopistevalinnan toteuttamiseksi määriteltiin seuraavat neljä toimenpidekokonaisuutta: 1) Innovaatiohankkeiden (yritykset, työpaikat ja yksityiset ihmiset) tapauskohtainen toteutus, 2) Innovaatiopalveluiden kehittäminen, esim. innovaatiotyöpajatoiminta, 3) Innovaatiotyökalujen kehittäminen ja käyttöönotto ja 4) Innovaatiotoiminnan mittariston kehittäminen ja strategian seuranta. Innovaatiohankkeiden tapauskohtainen toteutus koostuu pääasiassa yritysten omien innovaatiohankkeiden, esim. kilpailukykyisten tuote- ja liikeideoiden hakeminen ja toteuttaminen. Toiminnasta vastaavat ensisijaisesti tietenkin yritykset itse, mutta toimintaa tukevat Ylä-Savon Kehitys Oy:n kehittämispäälliköt, Savonia-amk:n innovaatiokoordinaattori ja korkeakouluasiamies sekä lisäksi osaltaan kaikki toimijat. Innovaatiohankkeiden tapauskohtaista toteutusta on strategian mukaisesti jatkuvasti käynnissä. Innovaatiopalveluiden kehittämisen toimenpidekokonaisuus, innovaatiotyökalujen kehittämisen ja käyttöönoton toimenpidekokonaisuus sekä innovaatiotoiminnan mittariston kehittämisen ja strategian seurannan toimenpidekokonaisuus päätettiin toteuttaa Korkeakouluverkoston innovaatiopalvelut (KIP) - hankeella (rahoitus rakennerahastosta (ESR) ja alueen oma rahoitus). Hanke käynnistikin syksyllä 14

2008. Vastuutahoina ovat Savonia-amk, Ylä-Savon Kehitys Oy, kehittämispäälliköt, Aluekeskusohjelma Sakky, YSAO, yliopistot, Muotoiluakatemia, Tekniikka-Kuopio. Toimenpidekokonaisuudet hankkeineen esitellään liitetaulukoissa. 4.2 Innovaatiorakenteet ja ympäristöt Toinen innovaatiostrategiassa määritelty painopistealue on innovaatiorakenteet ja ympäristöt. Painopistevalinnan tavoitteena ja odotettuina tuloksina nähtiin, että olevat osaamiskeskittymät vahvistuvat ja uusia syntyy. Alueen kyky tukea yrityksiä nopean täsmätiedon etsimisessä maailmalta ja tiedon työstämisessä osaksi liiketoimintaa paranee. Innovatiivisia tiloja ja ympäristöjä syntyy (kohtaamispaikkoja, luovia rajapintoja). Lähtökohtana tälle innovaatiostrategian painopistevalinnalle oli se, että teknologiateollisuuden, maito- ja metsäosaamisen sekä ympäristöalalla on alueelle syntynyt osaamisen keskittymiä. Nähtiin tärkeäksi vahvistaa näitä osaamiskeskittymiä. Samaan aikaan nähtiin tärkeäksi luoda edellytykset uusien osaamiskeskittymien syntymiselle, kuten esimerkiksi hyvinvointiyrittäjyyden alalle. Tarpeelliseksi nähtiin myös kehittää alueen kykyä palvella yrityksiä nopeasti täsmätiedon hakemisessa globaaleista lähteistä, koskipa yrityksen tarve minkä alan tietoa tahansa. Samoin tunnistettiin tarve innovatiivisten työympäristöjen kehittämiseen ja rakentamiseen. Painopistevalinnan toteuttamiseksi määriteltiin seuraavat neljä toimenpidekokonaisuutta: 1) Olevien osaamiskeskittyminen vahvistaminen, 2) Uusien syntyminen, 3) Rakenteidenluominen nopean täsmätiedon metsästykseen ja 4) Innovatiiviset tilat ja ympäristöt. Olevien osaamiskeskittyminen vahvistaminen - toimenpidekokonaisuuden kärkihankkeiksi nimettiin Educa 2010 - hanke vastuutahoinaan Educaworks, Savoniaamk, YSAO sekä Ylä-Savon Kehitys Oy sekä Luma-keskus (vastuutahona YSAO). Uusien osaamiskeskittymien syntyminen - toimenpidekokonaisuuden kärkihankkeiksi nimettiin tuotekehitysympäristöjen ja verkostojen rakentaminen ympäristötoimialalle vastuutahona (Ylä-Savo Instituutti ja Ylä-Savon Kehitys Oy sekä hyvinvointiyrittäjyyden osaamiskeskittymä vastuutahona Ylä-Savon Kehitys Oy. Rakenteidenluominen nopean täsmätiedon metsästykseen - toimenpidekokonai-suuden kärkihankkeiksi nimettiin sopimuspohjaisten korkeakouluverkostojen ja elinkeinotoimijoiden yhteenliittymien rakentaminen vastuutahonaan Savonia-amk ja yliopistot. Hanke on käynnistynyt. Innovatiiviset tilat ja ympäristöt - toimenpidekokonaisuuden toteuttamiseksi aluekeskusohjelman vastuulle asetettiin innovatiiviset tilat ja ympäristöt selvitysmiehen tai työryhmän asettaminen. Toimenpidekokonaisuudet hankkeineen esitellään liitetaulukoissa. 15

4.3 Innovaatiokulttuuri ja toimintatavat Kolmas innovaatiostrategiassa määritelty painopistealue on innovaatiokulttuurin ja toimintatapojen kehittyminen. Tällä painopistevalinnalla tavoitellaan alueen innovaatiokulttuurin ja toiminatatapojen vahvistumista. Tällöin myös yhteistyö ja yhteistyöverkostot innovaatiotoiminnassa vahvistuvat. Erityisesti osaamisalueiden rajapinnoille syntyy uusia innovatiivisia hankkeita. Innovaatiotoiminta kansainvälistyy. Innovaatio-osaaminen vahvistuu kaikilla tasoilla. Innovaatiokulttuurin ja toimintatapojen kehittymiseksi määriteltiin seuraavat viisi toimenpidekokonaisuutta: 1) Innovaatiokulttuurin ja toimintatapojen kehittäminen, 2) Yhteistyön ja verkostoitumisen edistäminen, 3) Innovaatio-osaamisen vahvistaminen, 4) Osaamisalojen rajapintojen hyödyntäminen ja 5) Kansainvälisyys. Toimenpidekokonaisuuksien tavoitteita päätettiin toteuttaa seuraavilla hankkeilla: 1) Innovaatiokulttuuri ja toimintatapa - toiminta -tutkimus. 2) Verkostokumppanuuden pilototointi erikoisajoneuvo- ja työlaitevalmistajat (päättyi vuoden 2007 lopussa). 3) Innovaatiokoulutus-työryhmän perustaminen ja vastuuttaminen (käynnissä). 4) Energiaomavarainen maatila maailman puhtaimmassa toimintaympäristössä (valmisteilla). 5) a) Suorahakupalvelu yritysten kansainvälisille t&k-hankkeille (sis. KIP-hankkeeseen). Toimenpidekokonaisuudet hankkeineen esitellään liitetaulukoissa. 4.4 Mitä strategia tarjoaa yläsavolaisille yrityksille, työpaikoille ja yksityisille ihmisille? 1. Yritysten, julkisten työpaikkojen ja yksityisten ihmisten ideoiden ja toimeksiantojen tehokkaampi toteutus. 2. Innovaatiopalvelut monipuolistuvat ja paranevat, esim. innovaatiotyöpaja ja muut yrityspalvelut, innovaatioaihioiden aktiivinen haku ja toimeksiantojen vastaanotto, markkinatietohankkeet, tieto- ja asiantuntijahaut, selvitykset, opinnäytetyöt, tuote- ja palvelukehitys, tutkimus- ja kehityshankkeet, muotoilutehtävät, prototyypit jne. 3. Uusien tehokkaampien työkalujen kehittäminen yritysten t&k-palveluihin: esimerkiksi ennakoiva innovointi, teematilaisuudet ja sessiot jne. 4. Nopea kansainvälisen täsmätiedon ja kumppaneiden haku tehostuu ja tulee mahdolliseksi myös pienemmille yrityksille. 5. Monipuolisemmat lähikoulutusmahdollisuudet Ylä-Savossa. 16

6. Rakennetaan innovatiivisempia toimintaympäristöjä. 7. Osaamiskeskittymät ja verkostot vahvistuvat: maito, metalli, ympäristö ja bioenergia, metsä- ja puu sekä hyvinvointiyrittäjyys. 8. Strategian toteutumisen seuranta johtaa toiminnan jatkuvaan parantamiseen. Ylä-Savon yrityslähtöinen innovaatiostrategia 2007-2013 tiivistetysti: "Kääritään hihat ja ruvetaan töihin: uudistetaan tuotteita, palveluita ja käytäntöjä markkinoiden tarpeisiin - myös julkisella sektorilla; parhaiden kumppaneiden kanssa, läheltä ja kaukaa;... ja opitaan samalla!" 17

5. Innovaatioverkoston arviointia Ylä-Savon alueellisen innovaatioverkoston arviointityöpaja pidettiin syyskuussa 2008 Ylä-Savo-talolla. Arviointityöpajan veti Tommi Ranta Aluekeskusohjelman Innovaatio ja osaaminen -verkostosta. Osallistujia oli yhteensä 17 Iisalmen kaupungilta, Savon ammatti- ja aikuisopistosta, Savonia-ammattikorkeakoulusta, Ylä-Savon ammattiopistosta ja Ylä-Savon Kehitys Oy:stä. Alla oleva tulosten esittely perustuu Tommi Rannan raporttiin tilaisuudesta (Ranta 2008). Työpajan tavoitteena oli muodostaa alueen toimijoiden kesken yhteinen näkemys paikallisen innovaatioympäristön toimivuudesta sekä asettaa tavoitteita tulevien vuosien kehitykselle ja verkostotoiminnalle. Työpajassa sovellettiin paikallisen innovaatioympäristön verkostoanalyysiin kehitettyä mittaristoa, joka auttaa 1) hahmottamaan toimijoiden keskinäisiä yhteistyösuhteita nykyja tavoitetilaprofiilien kautta, 2) tunnistamaan toiminnallisia ja rakenteellisia kehityskohteita ja; 3) kehittämään paikallista innovaatioympäristöä yhtenä kokonaisuutena (Ranta 2008). Ylä-Savossa on tunnistettu ja kehitetty pitkään kärkialoja kokonaisvaltaisesti klustereina (Ranta 2008). Jossain määrin ollaan jo siirtymässä klustereiden ja substanssiosaamisen kehittämisestä kompetenssien kehittämiseen. Toimintaperiaatteet ovat enemmän tai vähemmän selviä kaikille ja alueella on nähty, että yhdessä tekemällä on saavutettavissa paremmat tulokset kuin toimimalla yksin. Hyötyjen jakamisesta sovitaan jälkikäteen tapauskohtaisesti. Uusia innovaatioympäristön kehittämiseen liittyviä asioita ideoidaan yhteisvoiminen ja niitä viedään määrätietoisesti eteenpäin sillä organisaatiojoukolla, joita asia ensisijaisesti koskee. Päätökset innovaatioympäristön kehittämisestä tehdään valtaosin alueen sisällä, mutta osa rahoituspäätöksistä tulee alueen ulkopuolelta. Työryhmät tunnistetaan Ylä-Savossa hyvin organisoiduiksi (Ranta 2008). Etenkin strategisen tason ohjaus on yhdessä muodostetun mielipiteen perusteella kunnossa. Aluekeskusohjelman ohjausryhmä tunnistettiin strategisen tason työryhmäksi, mutta keskusteluissa kommentoitiin, missä määrin tämä ryhmä aidosti ohjaa paikallisen innovaatioympäristön kehittämistä. Operatiivisella tasolla työryhmiä on samanaikaisesti useita, mutta systemaattisesti kokoontuvia käytännön työtä koordinoivia ryhmiä ei tunnistettu. Kokouskäytännöt ovat pääosin kunnossa. Kehittämiskohteista nousi esiin yhteinen strategiaperusta (Ranta 2008). Ylä-Savossa on laadittu Ylä-Savon yrityslähtöinen innovaatiostrategia vuoteen 2013. Strategiaa ei kuitenkaan koeta merkittävästi toimintaa ohjaavaksi asiakirjaksi ja sen vaikuttavuus arvioitiin tästä johtuen rajalliseksi. Samalla strategian toteutumisen seurantaa ei ole organisoitu, vaan se on jäänyt enemmän tai vähemmän jokaisen organisaation omalle vastuulle. Vaikka strategian laatimisprosessiin osallistuikin noin 30 henkilöä eri organisaatioista, silti prosessin osallistavuus havaittiin puutteelliseksi. 18

Yhteisten prosessien kehittämistarve nousi selvästi esiin (Ranta 2008). Innovaatiostrategiassa on hahmotelma Ylä-Savon innovaatiojärjestelmän kuvauksesta. Sen lisäksi organisaatioilla on omia kuvauksia paikallisen innovaatioympäristön toimivuudesta. Ylä-Savosta kuitenkin puuttuu selkeä, toimijoiden yhdessä laatima kuvaus paikallisesta innovaatioympäristöstä. Toimijat hahmottavat kokonaisuuden kukin omalla tavallaan, ja näkemykset eri organisaatioiden rooleista yhtenevät vain osittain. Vastaavalla tavalla yhteisiä operatiivisia työkaluja tai prosesseja ei ole ja organisaatiot käyttävät omia välineitään kehittämistyössä. Sosiaalista pääomasta luottamus ja yhteisyys saivat nykytilasta kohtuullisen korkean arvion, mutta siitä huolimatta niissä kehittämistarve arvioitiin suureksi (Ranta 2008). Vastavuoroisuuden ajatus tuntuu alueella toimivan ja luottamusta päätöksiin ja yhteisiin asioihin sitoutumiseen on kohtuullisesti. Siitä huolimatta keskusteluissa todettiin, että kohtuullisen pienellä alueella luottamusta pitäisi pystyä nykyisestä kasvattamaan. Yhteinen innostuminen nähtiin voimavaraksi ja alueella tunnistettiin usein asioita, joista ihmiset voivat innostua yhdessä. Yhteenkuuluvuuden tunne tunnistetaan, mutta sitä ei nykytila-arvion mukaan koeta nykytilassa merkittäväksi vahvuudeksi. Sen sijaan yhteinen tulkinta ja kieli ovat vasta muodostumassa, mistä syystä ihmisten on ainakin ajoittain jokseenkin vaikea ymmärtää toisiaan innovaatioympäristön kehittämisessä. Verkostoanalyysin tulokset tiivistyy seuraaviin havaintoihin (Ranta 2008): Ylä-Savon verkostointensiteetin kokonaiskuva on melko tasapainoinen, vaikka toiminnallinen sidoksisuus korostuu suhteessa organisationaaliseen sidokseen. Sosiaalinen pääoma on Ylä-Savon heikoin yksittäinen osa-alue. Vaikka luottamus oli vahvin osa-alueista, mutta siitä huolimatta keskusteluissa korostettiin, että luottamusta pitää jatkossa kasvattaa. Vuorovaikutuksen alla informaalit tapaamiset arvioitiin melko vähäisiksi, kuten myös yhteinen tulkinta ja kieli, jotka ovat vasta muodostumassa. Rakenteellisia työryhmiä on organisoitu sekä strategiselle että operatiiviselle tasolle ja kokouskäytännöt ovat selkeät. Työnjako on ainakin johto- ja strategiatasolla selkeä ja resurssien täydentävyyteen pyritään mahdollisuuksien mukaan. Prosessit sen sijaan kaipaavat kehittämistä kaikkien yksittäisten asioiden kohdalla. Strateginen sidos on Ylä-Savon vahvuus. Toimintaperiaatteet ovat kaikille hyvin selvillä, kuten myös strateginen läheisyys. Yhteinen strategiaperusta itsessään kaipaa kuitenkin kehittämistä sekä yhteisten tavoitteiden että niiden vaikuttavuuden ja seurannan osalta. Yhteinen toiminta on systemaattisinta kehityshankkeissa, kun taas yrityksille suunnattavia yhdessä toteutettavia palveluita on vielä kohtuullisen vähän. Myös palvelutarjontaa ei ole kokonaisvaltaisesti koottu yhteen. Yhteisen 19

tekemisen taloudelliset perusteet ja periaatteet vaativat vielä työstämistä. Yhteiseen oppimiseen on vain muutamia yhteisiä tilaisuuksia, sen sijaan tiedon jakamiseen tarkoitettuja seminaareja on viikon, parin välein. Molempien kohdalla toivottiin systemaattisuuden parantamista. 20

6. Johtopäätökset Ylä-Savon aluekeskusohjelman ohjausryhmä hyväksyi maaliskuussa 2007 kokouksessaan "Ylä-Savon yrityslähtöisen innovaatiostrategian 2007-2013". Strategiassa Ylä-Savon innovaatioympäristön keskiöön nostettiin alueen jokainen yritys ja sen innovaatiotoiminta. Perustan strategialle antaa olemassa olevien osaamiskeskittymien vahvistaminen ja uusien kehittyminen niin sanottujen miniklustereiden eli yritysryppäiden pohjalle. Innovaatiostrategia muodostuu kolmesta panostusalueesta: innovaatiotoiminnan tehostaminen, innovatiivisten rakenteiden ja ympäristöjen kehittäminen sekä innovaatiokulttuurin ja toimintatapojen kehittäminen. Ylä-Savon Kehitys Oy koordinoi strategian toteuttamista. Kullekin panostusalueelle määriteltiin omat toimenpidekokonaisuutensa kärkihankkeineen, joista osa on lähtenyt toteutumaan. Ylä-Savon yrityslähtöinen innovaatiostrategia on osa alueellista strategiaperustaa, osana muita kehittämisstrategioita ja ohjelmia. Se liittyy Pohjois-Savon maakuntaohjelmaan ja sitä tarkentaviin neljään kehittämisteemaan (teknologiateollisuus, energia ja ympäristö, mittaus- ja sensoriteknologiaa sekä hyvinvointialan yritysten tuotteiden ja palvelujen kaupallistaminen ja liiketoiminnan kehittäminen). Ylä-Savon innovaatiostrategia liittyy myös Itä-Suomen innovaatiostrategian klusterivalintoihin ja niitä tukeviin teknologioiden ja tutkimusaluevalintoihin. Strategiavalinnat kytkeytyvät myös valtakunnan tason valintoihin mm. SHOKien kautta. Toisaalta Ylä-Savon innovaatiostrategiassa on käytäntö- ja kysyntälähtöisen innovaatiotoiminnan painotus, jolla tavoitellaan jokaisen yläsavolaisen yrityksen ja työorganisaation innovaatiotoiminnan tehostumista. Tälle linjaukselle on löytynyt myöhemmin tukea Kansallisesta innovaatiostrategiasta (2008), muun muassa Harmaakorven et al. (2008) tutkimuksista sekä eurooppalaisista innovaatiostrategioista (Putting knowledge into Practise 2006). Yläsavolaisessa strategiassa korostetaan työhön ryhtymistä ja tekemällä oppimista: "Kääritään hihat ja ruvetaan töihin: uudistetaan tuotteita, palveluita ja käytäntöjä markkinoiden tarpeisiin - myös julkisella sektorilla; parhaiden kumppaneiden kanssa, läheltä ja kaukaa;... ja opitaan samalla!" Alueellisten innovaatiostrategioiden tavoitteena on, että alue kokonaisuudessaan (yritykset, julkinen sektori, välittäjäorganisaatiot, oppi- ja tutkimuslaitokset) oppii tuottamaan innovaatioita enemmän ja nopeammin. Alueellisten innovaatiojärjestelmien toimintatapoja kehittämällä pyritään juuri edistämään laajasti ja monialaisesti innovaatiotoimintaa. Harmaakorven et al. (2008) mukaan alueellinen innovaatiojärjestelmä tukee yritysten ja tutkimuslaitosten aktivointia innovaatiotoimintaan ja keskinäiseen yhteistyöhön innovaatioiden syntymiseksi. Syksyllä 2008 21

toteutetun verkostoanalyysin perusteella kuva Ylä-Savon innovaatioympäristön verkostointensiteetistä muodostui keskivahvaksi ja melko tasapainoiseksi (Ranta 2008). Alueella on hyvin selvillä kehittämisen kärkialat sekä toimintaperiaatteet ja työnjakoon liittyvät kysymykset. Sen sijaan analyysin perusteella tunnistettiin kaksi kokonaisuutta, joihin jatkossa kannattaisi kiinnittää erityistä huomiota. Näistä ensimmäinen koskee yhteistä strategiaperustaa (Ranta 2008). Ylä-Savossa on laadittu yrityslähtöinen innovaatiostrategia vuoteen 2013. Siitä huolimatta kaikki toimijat eivät ole tunnistaneet ko. strategiaa. Samalla tavalla sen vaikuttavuus on koettu rajalliseksi ja seuranta on nykyisellään jäänyt kunkin organisaation omalle vastuulle. On toki huomattava, että strategia on suhteellisen nuori ja heikko vaikuttavuus saattaa johtua myös siitä. Erityisesti tästä johtuen Ylä-Savossa kannattaisi kiinnittää huomiota siihen, miten strategia muuttuu käytännön toiminnaksi ja jalkautuu projekteina ja palveluina eri tahoille. Toinen kehittämiskokonaisuus liittyy yhteisiin prosesseihin (Ranta 2008). Vaikka alueen toimijoilla onkin kohtuullisen hyvä käsitys toimintaperiaatteista ja työnjaosta yleensä, niin siitä huolimatta prosessit ovat kehittymättömät. Paikallisen innovaatioympäristön toiminnallinen kuvaus on olemassa, mutta se näyttää jääneen vain ylimmän johdon tietoon. Näkemykset omasta ja muiden roolista vaihtelevat huomattavasti. Isoissa organisaatioissa ei välttämättä omakaan rooli ole kovin selkeästi tiedossa. Tästä johtuen toimijoiden kokonaisuus näyttää sekavalta. Osittain tästä syystä on syytä epäillä myös työnjaon todellista selkeyttä. Yhdessä rakennettuja työkaluja tai palveluprosesseja ei ole. Yhtenä konkreettisena toimenpiteenä voisikin olla muutaman palveluprosessien hahmottaminen yritysten näkökulmasta, jolloin voisi prosesseittain miettiä kunkin organisaation roolia ja panosta osana kokonaisuutta. Verkostoanalyysin mukaan konkreettinen tekeminen eli yhteiset hankkeet ja palvelut on kohtuullisen hyvällä tasolla, mutta kustannusarvioiden laatiminen ja etenkin palveluiden hinnoittelu vaatii vielä hiomista (Ranta 2008). Tässä kannattaa edetä maltillisesti ja rakentaa yhteisiä palveluita sellaisesta osaamisesta ja toiminnoista, jotka organisaatioiden välillä luontevasti täydentävät toisiaan. Tällöin yhteinen intressi ja kokonaispalvelu yritykselle on ehkä helpommin löydettävissä. Alueen sosiaalisen pääoman osalta luottamus tuntui olevan vahvaa, mutta alueella voisi kiinnittää tietoisesti huomiota keskustelun ilmapiiriin. Sosiaalista pääomaa voisi omalta osaltaan lisätä se, että toimijoilla olisi mahdollisuus tavata toisiaan useammin myös vapaamuotoisissa merkeissä. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että Ylä-Savo on alueellisen innovaatiostrategiatyön alkumetreillä. Vuonna 2007 hyväksyttyä "Ylä-Savon yrityslähtöistä innovaatio- 22

strategiaa 2007-2013" voidaan pitää lähtökohtana, mutta se vaatii jatkuvaa päivittämistä, laajempaa osallistamista ja toteutuksen seurantaa, kuten syksyllä 2008 toteutettu innovaatioverkoston arviointi osoitti. Alueella tarvitaan yrityksille suunnattujen, alueen toimijoiden yhdessä toteuttamien innovaatiopalvelujen tuotteistamista yhteisten prosessien ja kustannusmallien kehittämisineen. Toimijoiden keskinäisen verkostoitumisen lisäämiseen, myös vapaamuotoisine tapaamisineen, on analyysin mukaan tarvetta. 23

Lähteet Camagni, R. 1995. The concept of innovative milieu and its relevance for public policies in European lagging regions. Papers in Regional Science 74: 317-340. Harmaakorpi, V., Hermans, R. ja Uotila, T. 2008. Suomen alueelliset Innovaatiostrategiat. Helsinki: ETLA, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, The Research Institute of the Finnish Economy, 2008, 111 s. Kansallisesta innovaatiostrategiasta 2008. http://www.innovaatiostrategia.fi/files/ download/kansallinen_innovaatiostrategia_12062008.pdf Kautonen M. 2006. The Regional Innovation System Bottom-up: A Finnish Perspective. A Firm-level Study with Theoretical and Metodological Reflections. Electronic dissertation. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 545. Laxell, Patrik: Itä-Suomen innovaatiostrategia. 2007. Tekes. Helsinki. OECD 2005: Oslo Manual: Guidelines for Collecting and Interpreting Innovation Data, 3rd Edition. Putting knowledge into practice (2006): A broad-based innovation strategy for the EU. Brussels, 13.9.2006 COM(2006) 502 final. Communication from the Commission to the Council, the European Parliament, the European Economic and Social Committee and the Committee of the Regions. Mustikkamäki, N. & Sotarauta, M. (toim.) 2008. Innovaatioympäristön monet kasvot. Tampereen yliopistopaino Oy. Tampere. Ranta, Tommi. Verkostoanalyysi, Ylä-Savo 9.9.2008. Seinäjoen Teknologiakeskus. Ylä-Savon yrityslähtöinen innovaatiostrategia 2007-2013. Miika Kajanus. 2007. Savonia-ammattikorkeakoulu. Ylä-Savon aluekeskusohjelman ohjelma-asiakirja 2006. ALUEKESKUS IISAL- MI - YMPÄRILLÄ YLÄ-SAVO. Ylä-Savon aluekeskusohjelman linjaukset 2007-2010 sekä toiminta- ja taloussuunnitelma 2007. 15.12.2006. 24

Liitetaulukko 1. Innovaatiotoiminnan tehostamisen toimenpidekokonaisuudet Painopiste/odotetut tulokset Toimenpidekokonaisuudet Resursointi ja hankkeistus Vastuut 1) Innovaatiotoiminnan tehostaminen (erityisesti markkinalähtöisen innovaatiotoiminnan) Alueen yritykset ja työpaikat tuottavat ja ottavat käyttöön enemmän, parempia innovaatioita nopeammin. Alueelle kehittyy innovaatiotoimintaa tukevia palveluita, innovaatiotyöpajatoiminta kehittyy ja otetaan laajasti käyttöön. Innovaatiotoimintaa tukevia työkaluja prosessin eri vaiheisiin kehitetään ja otetaan käyttöön. Innovaatiostrategian pohjalta kehitetään mittaristo, jolla alueen innovaatiotoiminnan tehokkuutta mitataan, ja toimintaa suunnataan. 1) Innovaatiohankkeiden (yritykset, työpaikat ja yksityiset ihmiset) tapauskohtainen toteutus 2) Innovaatiopalveluiden kehittäminen, esim. innovaatiotyöpajatoiminta 3) Innovaatiotyökalujen kehittäminen ja käyttöönotto 4) Innovaatiotoiminnan mittariston kehittäminen ja strategian seuranta 1)a Yritysten omat innovaatiohankkeet, esim. kilpailukykyisten tuote- ja liikeideoiden hakeminen ja toteuttaminen (käynnissä) 2), 3), 4)a Itä-Suomen innovaatio- ja korkeakouluverkosto, Korkeakouluverkoston innovaatiopalvelut (KIP) -hanke (rahoitus rakennerahastosta (ESR) ja alueen oma rahoitus) (hanke rahoituskäsittelyssä) 1)a yritykset, kehittämispäälliköt, innovaatiokoordinaattori, korkeakouluasiamies, kaikki toimijat 2), 3) 4)a Savonia-amk Miika Kajanus, Ylä-Savon Kehitys Oy, kehittämispäälliköt, Aluekeskusohjelma Sakky, YSAO, yliopistot, Muotoiluakatemia, Tekniikka-Kuopio 25

Liitetaulukko 2. Innovaatiorakenteet ja järjestelmät toimenpidekokonaisuudet Painopiste / odotetut tulokset Toimenpidekokonaisuudet Resursointi ja hankkeistus Vastuut 2) Innovaatiorakenteet ja järjestelmät Olevat osaamiskeskittymät vahvistuvat ja uusia syntyy. Alueen kyky tukea yrityksiä nopean täsmätiedon etsimisessä maailmalta ja tiedon työstämisessä osaksi liiketoimintaa paranee. Innovatiivisia tiloja ja ympäristöjä syntyy (kohtaamispaikkoja, luovia rajapintoja). 1) Olevien osaamiskeskittyminen vahvistaminen 2) Uusien syntyminen 3) Rakenteidenluominen nopean täsmätiedon metsästykseen 4) Innovatiiviset tilat ja ympäristöt 1) a Educa 2010 -hanke (rahoituskäsittelyssä) 1) b Luma-keskus 2)a tuotekehitysympäristöjen ja verkostojen rakentaminen ympäristötoimialalle (ei saanut rahoitusta) 2) b Hyvinvointiyrittäjyyden osaamiskeskittymä 3) a Sopimuspohjaisten korkeakouluverkostojen ja elinkeinotoimijoiden yhteenliittymien rakentaminen (käynnissä) 4)a Innovatiiviset tilat ja ympäristöt selvitysmiehen tai työryhmän asettaminen (ei toteutunut) 1)a Markku Pirinen, Esa Hietikko, Heikki Passiniemi (Educaworks, Savonia-amk, Y-S:n Kehitys, YSAO) 1)b Teija YSAO Strandman, 2)a Mika Arffman ja Ilkka Liljeblad (ympäristö) YSI, Y-S:n Kehitys Oy 2)b Ylä-Savon Kehitys Oy 3)a Miika Kajanus, Savonia-amk, yliopistot 4)a Aluekeskusohjelma 26

Liitetaulukko 3. Innovaatiokulttuuri ja toimintatapa toimenpidekokonaisuudet Painopiste / odotetut tulokset Toimenpidekokonaisuudet Resursointi ja hankkeistus Vastuut 3) Innovaatiokulttuuri ja toimintatapa Alueen innovaatiokulttuuri ja toiminatapa vahvistuvat. Yhteistyö ja yhteistyöverkostot innovaatiotoiminnassa vahvistuvat. Eri osaamisalueiden rajapinnoille syntyy uusia innovatiivisia hankkeita. Innovaatiotoiminta kansainvälistyy. Innovaatio-osaaminen vahvistuu kaikilla tasoilla. 1) Innovaatiokulttuurin ja toimintatapojen kehittäminen 2) Yhteistyön ja verkostoitumisen edistäminen 3) Innovaatio-osaamisen vahvistaminen 5) Kansainvälisyys 4) Osaamisalojen rajapintojen hyödyntäminen. 1) Innovaatiokulttuuri ja toimintatapa -toimintatutkimus (ei toteudu) 2) Verkostokumppanuuden pilototointi erikoisajoneuvo- ja työlaitevalmistajat (päättyi vuoden 2007 lopussa) 3) Innovaatiokoulutustyöryhmän perustaminen ja vastuuttaminen (käynnissä) 4) Energiaomavarainen maatila maailman puhtaimmassa toimintaympäristössä (valmisteilla) 5)a Suorahakupalvelu yritysten kansainvälisille t&k-hankkeille (sis. KIP-hankkeeseen) 5)b Oppilaitos, harjoittelija, tutorointimalli yritysten kansainvälistymisen tueksi (sis. KIPhankkeeseen) 1) Kalevi Paldanius, Savonia-amk 2) Heikki Passiniemi, Y-S:n Kehitys Oy 3) Aluekeskusohjelma 4) Ylä-Savo Instituutti 5) a ja b Miika Kajanus, Savonia-amk, yliopistot 27