Sukupuoli - käsityö - diskurssit, Sukupuolen tuottaminen käsityötä koskevissa teksteissä

Aineenopettajankoulutuksen vaihtoehdot ja tutkimus Sukupuoli - käsityö - diskurssit, Sukupuolen tuottaminen käsityötä koskevissa teksteissä Hanna Guttorm ja Jaana Kärnä-Behm Helsingin yliopisto, Opettajankoulutuslaitos hanna.guttorm@helsinki.fi Käsityö on edelleen voimakkaasti sukupuolisidonnainen oppiaine, vaikka sidonnaisuuden purkamista on käsityön opetussuunnitelmissa pyritty edistämään aina 1970 -luvulta lähtien. Pyrkimyksenämme tässä tutkimuksessa on tehdä näkyväksi ja problematisoida niin koulukäsityössä kuin kulttuurissa yleisesti vallitseva sukupuolisopimus, jonka näemme sukupuolisidonnaisten valintojen voimakkaana taustekijänä. Työssä tarkastellaan sukupuolen ja sukupuolieron sekä julkilausuttua että julkilausumatonta tuottamista käsityötä koskevissa teksteissä. Kulttuurintutkimuksellisen orientaation mukaan tekstit nähdään yhtenä merkittävänä sukupuolen tuottamisen, vahvistamisen yhtä hyvin kuin purkamisenkin mediumina. Tutkimusmenetelmänä on diskurssianalyysi ja aineistona päivälehtien käsityökirjoittelu ja käsityön opetussuunnitelmatekstit. Avainsanat: diskurssi, sukupuoli, kulttuuri, käsityön opetus 1

1 Tekstit, diskurssit ja sukupuoli Hanna Guttorm, Jaana Kärnä-Behm Opetushallinnon tavoitteena perusopetuksessa on sukupuolten välisen tasa-arvon aktiivinen edistämisen. Eduskunnan sivistysvaliokunnan lausunnon (1993) mukaan tasa-arvo käsityön opetuksessa ei kuitenkaan toteudu, sillä oppilas ei voi valita kaikille yhteistä käsityötä, vaan joutuu valitsemaan joko teknisen työn tai tekstiilityön. Valinnat eriytyvät käytännössä sukupuolen mukaan. Valiokunnan mukaan yhteisen käsityön opetuksen kehittämisen esteenä ovat aineiden erilaiset toimintatyylit ja - strategiat sekä opettajakunnan asennoituminen. (Kuhmonen 1994, 35.) Käsillä olevassa tutkimuksessa osoitetaan, kuinka käsityötä ympäröivät tekstit osaltaan tuottavat ja ylläpitävät edellä kuvattua tilannetta. Teksti ymmärretään traditionaalisesti kirjoitettuna kielenä. 1980- luvulta lähtien yhteiskuntatieteissä yleistyneellä diskurssianalyysissa tekstillä kuitenkin ymmärretään mitä tahansa puhuttua, visuaalista tai kirjallista esitystä (Fairclough 1995, 4). Tässä tutkimuksessa analysoimme tekstejä kirjallisina esityksinä kuitenkin tietoisina siitä, ettei kirjoitettu teksti ole itseriittoinen kokonaisuus; se on yhteydessä paitsi puhuttuun kieleen myös monenlaisiin mielen sisäisiin ja sen ulkopuolisiin kuviin. Nykyinen tekstintutkimus perustuu platonisen retoriikan näkemykseen kielenkäytöstä vaikuttamisen keinona. Retoriikan lisäksi vaikutteita on saatu jälkistrukturalismista; ja erityisesti kulttuurifilosofi Michel Foucaulta (1972; 1980), joka nimeää diskurssit tieto-valta-järjestelmiksi. Jälkistrukturalismissa kieli ymmärretään luonteeltaan aina jo merkitykselliseksi. Kieli asettaa rajoja maailman ilmaiselle ja nimeämiselle ollen samalla myös ontologiseen vaikuttava dynaaminen muutoskenttä. (Koivunen 1996.) Kielen välityksellä rakennamme identiteettejä ja suhteita ihmisten ja asioiden välille (Fairclough 1992; Hall 1997). Jos siis kieli on aina jo merkittyä, on merkityksistä tietoiseksi tuleminen niiden kielellisten mekanismien purkamista, joiden välityksellä esimerkiksi juuri sukupuoli tekstiin julkilausutusti tai implisiittisesti on rakennettu. Sukupuolen ja sukupuolijärjestelmää tuottavien rakenteiden tutkimus liittyy laajemmin kulttuurintutkimuksen ja erityisesti feministisen tutkimuksen tutkimustraditioon. Kulttuurintutkimuksessa (Cultural Studies) tarkastelun kohteena ovat erilaiset kulttuuriset käytännöt, instituutiot ja rakenteet vallankäytön yhtä hyvin kuin vastarinnan alueina 2

Sukupuoli - käsityö - diskurssit, Sukupuolen tuottaminen... (Hall 1992). Käsitettä diskurssi käytetään kulttuurintutkimuksessa yhteydestä riippuen hyvinkin monenlaisissa merkityksessä (kts. esim. Potter & Wetherell 1987, 7; Suoninen 1999, 21; Hujanen & Pietikäinen 2000, 7). Tässä tutkimuksessa ymmärrämme diskurssin Hujasen ja Pietikäisen (mt., ms.) tapaan asian, ilmiön tai ryhmän merkityksellistämisenä kielenkäytössä erityisestä näkökulmasta. Kielelliset valinnat ja niiden tulkinnat ovat useammin tiedostamattomia kuin tietoisia. Tekstien ideologialuonteen esiin nostamista ei tulekaan ymmärtää syyttelynä, vaan tietoistamisena. (Kalliokoski 1997, 91.) Sukupuolisuus haltuunotetaan erilaisissa arkielämän käytännöissä, mistä johtuen sukupuolta autenttisena arkikokemuksena on vaikea reflektoida (Ronkainen 1999, 56). Se, kuinka naista ja miestä ollaan, opitaan erilaisista meitä ympäröivistä ja vakuuttavista sukupuoliesityksistä eli sukupuolirepresentaatioista. Kokemuksessamme naiseudesta tai mieheydestä on aina jotakin näistä representaatioista (Ronkainen 1999, 66). Sukupuolirepresentaatiot ovat luonteeltaan poliittisia; ne pyrkivät määrittelemään sitä, mitä sukupuolesta voidaan sanoa, kuvata tai esittää (Koivunen 1996, 51; Ojajärvi 1998, 173). Sukupuolijärjestelmän perustana on feministisen teorian mukaan ajatus ihmisen sukupuolen määrittymisestä sosiaalisena konstruktiona, jolla kuitenkin on biologinen perusta (Liljeström 1996, 113). Puhutaan ns. sex/gender -jaottelusta, jossa sex tarkoittaa miesten ja naisten välistä anatomis-fysiologista eroa käsitteen gender viitatessa kahden binaarisen termin tai tiettyjen oliotyyppien miehet ja naiset yhdistelmään (Butler 1993, 1-5). Kulttuuriset mies- ja naisolemukset muodostavat sukupuolijärjestelmän, jonka kulmakivenä on sukupuolisopimus. Tämä julkilausumaton sopimus säätelee sitä, miten mies ja nainen toimivat toistensa kanssa elämän eri aloilla (Hirdman 1990, 77-78). Seuraavissa luvuissa 2 ja 3 analysoidaan käsityön yhteyteen tuotettua sukupuolta ja sukupuolieroa ensin opetussuunnitelmateksteissä ja sitten päivälehdissä. Analyysi perustuu teoriaan sukupuolierosta kulttuurisesti tuotettuna erona, jolla on kytkös biologiaan, mutta joka tuotetaan ennen kaikkea diskursiivisesti (vrt. Rojola 1996, 175). Analyysi ei siis perustu ontologiseen oletukseen toisistaan perustavanlaatuisesti eroavista nais- ja miesolemuksista, vaan siihen, millaisin diskurssein ja representaatioin sukupuolta ja sukupuolieroa teksteissä tuotetaan. 3

Hanna Guttorm, Jaana Kärnä-Behm 2 Sukupuoli peruskoulun opetussuunnitelmissa Peruskoulun käsityönopetusta koskevan analyysin kohteeksi on valittu peruskoulun valtakunnalliset opetussuunnitelmat 1970, 1984 ja 1994 sekä niitä tukevat käsityön, tekstiilityön ja teknisen työn oppiainekohtaiset opetuksen oppaat. Pyrkimys sukupuolten väliseen tasa-arvoon mainitaan käsityön opetuksen kohdalla ensimmäisen kerran vuoden 1970 peruskoulun opetussuunnitelmassa, jonka mukaan tyttöjen ja poikien roolijaosta käden työn ja käytännön taitojen kohdalla olisi mahdollisuuksien mukaan pyrittävä vapautumaan (Anon. 1970a, 49). Sukupuolten tasaarvo näyttäytyy tärkeänä tavoitteena myös vuoden 1988 peruskoulun yläasteen tekstiilityön opetuksen oppaassa, jossa molempiin käsityölajeihin tutustumisen ja sen jälkeisen valinnan todetaan kasvattavan oppilaita tasa-arvoon (Anon. 1988c, 26). Tätä tärkeää joskin ulkoa asetetun tuntuista tasa-arvon vaatimusta kuitenkin kyseenalaistavat seuraavassa esiteltävät diskurssit. Ala-asteen käsityön opetuksen oppaassa (Anon. 1988a, 15) huomautetaan yläotsikon Erilaiset oppilaat ja alaotsikon Fyysiset poikkeavuudet alla poikien tarvitsevan luonnollisten fysiologisten erojen vuoksi ympärilleen enemmän tilaa kuin tyttöjen. Myös yläasteen tekstiilityön opetuksen oppaassa sukupuoliero ontologisoituu toteamassa, jonka mukaan opetuksen taustaksi tarvitaan tietoja kummankin sukupuolen lahjakkuusrakenteen kehittymisestä ja luonteesta sovellettaessa teknisen ja tekstiilikäsityön opetussuunnitelmia tytöistä ja pojista koostuville oppilasryhmille (Anon. 1988c, 10). Biologinen sukupuoli nähdään edellisessä siis sellaisena eroa tuottavana tekijänä, joka opettajan on opetusta suunnitellessaan huomioitava. Vuoden 1970 opetussuunnitelmassa esitetään, ettei oppilaan käsityövalinnan tulisi perustua sukupuoleen, vaan myös pojan tulisi voida valita tekstiilikäsityö ja tytön tekninen käsityö (Anon. 1970b, 338). Kuitenkin muutaman sivun päässä opetuksen sisällöissä sukupuoli ilmenee seuraavalla tavalla: ompelussa neljännellä luokalla on tarkoitus tehdä kesähame tai lannevaate itselle (mt., 343, kursivointi kirjoittajien). Vastaavasti kuudennen luokan kevätlukukaudella teknistä työtä opiskelleiden vaihto-ohjelmassa ehdotetaan shortsien, liivien, lippiksen tai muun päähineen ompelua ja lisäksi Jokamiehen tekstiili- 4

Sukupuoli - käsityö - diskurssit, Sukupuolen tuottaminen... tietoa (mt., 345, kurs. kirj.). Samassa asiakirjassa teknisen työn vaihto-ohjelmassa koriste-esineet ja korut ilmaantuvat opetuksen sisällöiksi (Anon. 1970b, 349). Julkilausutuimmin sukupuoli näyttäytyy 7.-9. luokkien puutyön valinnaiskurssien vaihtoehdoissa, joissa sulkuihin on lisätty maininta myös tytöt. Myös tytöille tarjotaan taideveistoa, kirjansidontaa ja nahkatöitä tavoitteena valmistaa koriste-, taide- ja käyttöesineitä. (Mt., 354.) Edellä analysoiduista teksteistä käyvät ilmi oletukset tyttöjen ja poikien erilaisista kiinnostuksen kohteista. Tekstiilityön osalta hameet ja muut perinteisesti tyttöjen vaatetukseen kuuluvat vaatekappaleet paljastavat kurssille osallistuvan oppilaan odotetun ja oletetun sukupuolen. Teknisessä työssä mahdollisesti kursseille osallistuva tyttö on otettu huomioon suunnittelemalla kursseja palvelemaan tytölle oletettuja kiinnostuksen kohteita koriste- ja taide-esineitä. Myös vuoden 1988 opetuksen oppaissa oletus tyttöjen ja poikien erilaisista kiinnostuksen kohteista on säilynyt. Teknisen työn opetuksen oppaassa yhtenä opetuksen tavoitteena on pyrkimys tasa-arvoon siten, että työt eivät ole sidoksissa sukupuoleen tai ovat tasapuolisesti perinteisiä tyttöjen ja poikien tehtäviä (Anon. 1988b, 6). Tekstiilityön ala-asteen opetuksen oppaassa tasa-arvotavoitteen alla puhutaan vain vaihto-ohjelmasta (Anon. 1988a, 19), mikä sisältänee oletuksen, että pojat osallistuvat tekstiilityöhön vain vaihto-ohjelmien aikana. Edellä esitellyt sukupuolille ajatellut erot toimivat tutkitussa aineistossa myös valintaan vetoamisen tukena. Vuoden 1970 opetussuunnitelmassa yhtenä vaihtoehtona siihenastiselle käytännölle esitetään kaikille yhteistä opinto-ohjelmaa, jossa olisi sekä perinteellisesti poikien että tyttöjen käsityöhön liittyvää ainesta (Anon. 1970a, 338). Tämä todetaan kuitenkin sukupuoliroolien heikentämispyrkimysten kannalta jyrkimmäksi ratkaisuksi, sillä siinä oppilaan mahdollisuudet valita haluamaansa ohjelmaa saattaisivat kaventua. (Mt., ms.) Valinnan merkitystä siis painotetaan samalla kuitenkin pitäen kiinni näkemyksestä tyttöjen ja poikien erilaisista kiinnostuksen kohteista. Myös vuoden 1988 opetuksen oppaissa (kts. mm. Anon. 1988c, 26) tasa-arvon tulkitaan toteutuvan, kun tytöille ja pojille suodaan samat osallistumismahdollisuudet ja valinnanvapaus. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa vuodelta 1994 sukupuolta ei erikseen käsitellä. Teknisen työn ja tekstiilityön muodosta- 5

Hanna Guttorm, Jaana Kärnä-Behm ma oppiainekokonaisuus, käsityö, on tarkoitettu kaikille oppilaille sukupuolesta riippumatta (Anon. 1994, 104). Lisäksi todetaan, että kaikille yhteisen osuuden lisäksi käsityötä voidaan painottaa ja soveltaa oppiaineen eri osa-alueille (mt., ms.). Perusteluja erilaisten painotusten tai sovellusten tarpeelle ei opetussuunnitelmassa esitetä, mikä tulee samalla mahdollistaneeksi oppiainerajaisen ja perinteisiä sukupuolirooleja noudattelevan käsityön opetuksen. 3 Sukupuoliero käsityön mediadiskurssissa Media on merkittävä sukupuoliesitysten tuottaja, kuluttaja ja välittäjä. Tietynlaiset mediarepresentaatiot ja yhtäältä vaihtoehtoisten representaatioiden puute muovaavat käsityksiämme sukupuolille kuuluvista ominaisuuksista. (Ojajärvi 1998, 171). Seuraavan analyysin aineistona on 5 luetuimman päivälehden (Aamulehti, Kaleva, Helsingin Sanomat, Savon Sanomat ja Turun Sanomat) käsityökirjoittelu keväällä 1999 (N=72). Lainausmerkkien sisässä olevat tekstit ovat suoria lainauksia kyseisestä aineistosta. Julkilausutuinta sukupuolieroa ja valinnan ohjailua tuotetaan mediateksteissä puhumalla tyttöjen aloista, kuten keittiö ja tekstiilityöt. Toinen mekanismi on naisen ja miehen käsityöilmaisun polarisoiminen käytettyjen materiaalien mukaan. Tällöin älyllisen miehisen kovan tuotesuunnittelun ihastuttavana vastapainona esitellään tekstiili- ja vaatetusosaston pehmeä tuotesuunnittelu. Mieheyteen kuuluvaksi luetaan edellisessä älyllisyys ja kovuus ihastuttavuuden ja pehmeyden edustaessa naisellisuutta. Sen lisäksi, että edellisessä tuotetaan sukupuolieroon perustuvaa essentialisoitua maskuliinisuutta ja feminiisyyttä, tuotetaan siinä mies rationaliteettina ja nainen hänen (tunteellisena) vastinparinaan. Asetelma viittaa Simone de Beauvoirin (1949) tunnetuksi tekemään jakoon, jossa nainen ja mies kulttuurin symbolisessa järjestyksessä ajatellaan toistensa vastakohtina tai toisiaan täydentävinä ja jossa miehelle varataan tieto ja rationaalinen toimijuus ja naiselle organisoimattomuus ja tunne (de Beauvoir 1980). Selvien julkilausumien lisäksi feminiinisyys- ja maskuliinisuuskategorioita rakennetaan kontekstualisoimalla miehen ja naisen käsityötoiminta ja -ilmaisu eri tavoin. Maskuliiniseen kuuluvaksi esitellään 6

Sukupuoli - käsityö - diskurssit, Sukupuolen tuottaminen... pyrkimys materiaalien uudistamiseen sekä muotoilun kärkihankkeisiin osallistuminen. Maskuliinisen puitteissa ei kompastella vanhoihin raja-aitoihin vaan tekemistä kuvaa huima uskallus. Kalha (1997, 245) on 1940- ja 1950-lukujen taideteollisuuden esinediskursseja tutkiessaan todennut naisten suunnittelua 1940-1950-luvulla kuvatun sulkeutuneena, intiiminä, yksityisenä, vaatimattomana ja pyyteettömänä toimintana. Muotoilun tuotteiden puhdasta maskuliinista muotoa haluttiinkin varjella feminiinisenä pidetyltä koristeellisuudelta ja kodin piiriin suuntautuvilta elementeiltä. Naisten nöyrä asenne erosi miessuunnittelijoiden ammatillisesta ja aktiivisesta subjektipositiosta, jossa harvoin eriteltiin omia tuntemuksia. (Kalha 1997, 242). Kodin piiriin suuntautuminen naisen käsityöilmaisun kontekstina tuli esille myös tässä tutkimuksessa. Lisäksi sukupuoli on vaikuttamassa paitsi käsityöilmaisun tulkintaan myös siihen, millaisin kuvauksin käsityöprosessista on mahdollista puhua. Käsityöyrittäjänaisen tuotteet representoituvat tutkitussa aineistossa erityisesti äitiydestä käsin. Naisen käsityöilmaisu saa voiman, kasvaa ja muuttuu äitiydestä. Äitiyttä kokemuksena ja elämää ylläpitävänä yhteiskunnallisena instituutiona ei olekaan syytä kritisoida. Kritiikin kohteeksi on asetettava tilanne, jossa käsityöyrittäjänaisen tuotteilla ei ole jälkikasvusta riippumatonta omalakista eksistenssiä, vaan ilmaisu selittyy äitiydellä. Tällä todennäköisesti on vaikutuksia siihen, millaisia merkityksiä naisten käsityöilmaisu kulttuurissa voi ylipäänsä saada. Tekstiilimateriaali käsityöilmaisijan käsissä tuottaa tulkintoina eleganttiutta, dramaattisuutta, sadunomaisuutta, vienoa salaperäisyyttä ja albiinon haurautta eli ominaisuuksia, jotka kulttuurissamme ymmärretään feminiinisinä. Käsityöjärjestelmä vertautuukin tutkitussa aineistossa leimallisesti feminiiniseksi konstruktioksi, jonka olemassaoloa uhkaa naisten halu luopua kotona puuhaamisesta. Samassa yhteydessä rakennetaan työelämästä kuva, jossa päästäkseen eteenpäin on oltava kuin mies. Paitsi, että edellisessä tuotetaan sukupuolieroa, tuotetaan siinä naiselle kahtalaista toimijapositioita: hänen ei tulisi havitella maskuliiniseen kuuluvaa uraa, vaan pikemminkin huolehtia käsityöjärjestelmän ylläpidosta. Naisen ura ja käsityö asettuvat siis toistensa vastakohdiksi. 7

Hanna Guttorm, Jaana Kärnä-Behm 4 Pohdinta Sukupuolesta riippumaton ainevalinta käsityössä on ollut peruskoululaeissa ja opetussuunnitelmissa tavoitteena jo reilut 30 vuotta. Käytännössä muutosta on kuitenkin tapahtunut vain vähän. Sukupuolisidonnainen valinta on helppo ymmärtää luonnollisimpana valintana, sillä tällä valinnalla on usein myös muun ympäröivän kulttuurin ja medioiden tuki: mediat kertovat meille päivittäin, kuinka tyttöä ja poikaa ollaan ja mitä valintoja näihin kategorioihin kuuluaksemme meidän on suotavaa tehtävä. Toki mediat voivat toimia myös aktiivisena muutoskenttänä, jossa perinteisiä sukupuoliroolien rikkomiseen rohkaistaan. Opetushallituksen ala-asteille tekemän kyselyn mukaan käsityö oli lukuvuonna 1996-1997 samansisältöistä 1., 2. ja 3. luokalla, mutta sen jälkeen lähes 70 %:sti oppilaat valitsivat jommankumman. Valinnaisen tekstiilityön ryhmissä oli poikia noin 2 % ja teknisen työn opiskelijoista noin 11 % oli tyttöjä. (Ojala 1998, 251.) Tutkimuksessa tehty opetussuunnitelmien kriittinen luenta osoittaa taustaa muutosten hitaudelle. Opetussuunnitelmat tuottivat sukupuolta ja sukupuolten erilaisia kiinnostuksen kohteita vuoden 1970 opetussuunnitelmassa selvästi, vuonna 1985 heikommin ja vuonna 1994 sukupuolta ei enää mainita. Uusimmat opetussuunnitelmatekstit ovat siis sukupuolineutraaleja siinä merkityksessä, että sukupuoli jätetään huomiotta. Pyrkimyksenä lienee sukupuolieron korostamisen välttäminen samalla uskoen, että oppilaat valitsevat oppiaineita ja syventymisalueita ilman sosiaalista painetta sukupuolille tyypillisestä valinnasta (vrt. Lahelma 1992, 55). On kuitenkin todettu, että vaikka valinta on periaatteessa vapaa ja opetussuunnitelmissa pyritään sukupuolten väliseen tasa-arvoon, sukupuolijärjestyksen vaikutus on voimakkaampi kuin lainsäädännön (mt., 90). Teoreettisesti sukupuolineutraalista opetussuunnitelmasta tuleekin sukupuolinen vasta koulun käytännöissä (mt., 118). Opetussuunnitelmissa peräänkuulutetaan tutkimusta. Merkittävämmäksi tutkimuskohteeksi selviteltäessä esimerkiksi koulun sukupuolikäytäntöjä nousee mielestämme sukupuolen tuottamisen, vahvistamisen, esittämisen tai kyseenalaistamisen tutkimus sen sijaan, että tutkitaan esimerkiksi pelkästään oppilaan omaa kokemusta: oppilaan valinnat ja käsitykset ovat usein sukupuolisia hänen sitä tiedostamatta. Sukupuolisidonnaisuutta purkavaa yhteistä käsityötä on tutkittu suhteellisen vähän 8

Sukupuoli - käsityö - diskurssit, Sukupuolen tuottaminen... yhtä (Autio 1997) väitöskirjatutkimusta ja joitakin syventävien opintojen tutkielmia lukuun ottamatta. Julkista keskusteluakaan ei ole liiemmin ollut. Tässä yhteydessä on kuitenkin mainittava Suojasen (2000) visiointi uudeksi käsityöopetuksen malliksi, jossa käsityön sukupuolisidonnaisuuden purkaminen tulee huomioon otetuksi. Käsityökasvatuksen näkökulmasta on kiinnostavaa, miksi käsityön sukupuolisopimus ohitetaan. Voimmeko olettaa oppilaan valinnan olevan vapaa tilanteessa, jossa tytöt kuin luonnostaan valitsevat tekstiilityön ja pojat teknisen työn? On muistettava, että sukupuolelle epätyypillinen valinta nykyisessä systeemissä on aina toisinvalinta ja vaatii oppilaalta paitsi aikaisempaa tietämystä valittavasta aineesta, myös sosiaalisen paineen huomioiden, aika tavalla rohkeutta. Toisinvalinnan seuraukset kulminoituvatkin media-aineistossa erään iäkkäämmän käsitöitä harrastavan naisen toteamukseen: Kyllä minua hävetti pikkutyttönä koulussa tunnustaa, että isähän se minut vaatetti. Hän ompeli ja myös kutoi kankaita iltaisin. Kyllä siitä jaksettiin vitsailla, oli se sen verran erikoista siihenkin aikaan. Lähteet: Anon. 1970a. Peruskoulun opetussuunnitelmakomiteanmietintö I. Opetussuunnitelman perusteet. Komiteanmietintö 1970: A 4. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Anon. 1970b. Peruskoulun opetussuunnitelmakomiteanmietintö II. Oppiaineiden opetussuunnitelmat. Komiteanmietintö 1970: A 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Anon. 1985. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1985. Kouluhallitus. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Anon 1988a. Peruskoulun opetuksen opas: Ala-asteen käsityö ja tekstiilityö. Kouluhallitus. Helsinki: Valtion painatuskeskus. 9

Hanna Guttorm, Jaana Kärnä-Behm Anon. 1988b. Peruskoulun opetuksen opas: Tekninen työ. Kouluhallitus. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Anon. 1988c. Peruskoulun opetuksen opas: Yläasteen tekstiilityö. Kouluhallitus. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Anon. 1994. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994. Opetushallitus. Helsinki: Edita. Autio, O. 1997. Oppilaiden teknisten valmiuksien kehittyminen peruskoulussa. Tytöt ja pojat samansisältöisen käsityön opetuksen kokeilussa. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia 177. de Beauvoir, S. 1980. Toinen sukupuoli. Alkuteos (1949) Le deuxiéme sexe. Suomentanut Annikki Suni. Helsinki: Kirjayhtymä. Butler, J. 1993. Bodies that Matter. On the Discursive Limits of Sex. New York: Routledge. Fairclough, N. 1992. Discourse and Social Change. London: Polity Press. Fairclough, N. 1995. Critical Discourse Analysis. London: Longman. Foucault, M. 1972. Archaeology of Knowledge. London: Tavistock. Foucault, M. 1980. The history of sexuality. New York: Vintage Books. Hall, S. 1992. Kulttuurin ja politiikan murroksia. Vastapaino: Tampere. Hirdman, Y. 1990. Genussystemet, teoksessa Demokrati och makt i Sverige. Maktutredningens huvudrapport: Statens offentliga utredningar 1990:44. Stockholm. Hujanen, J. & Pietikäinen, S. 2000. Syrjäinen ja aito, vallan pitäjä ja ulkopuolinen. Tiedotustutkimus 23(2000):4, 4-21. Kalha, H. 1997. Muotopuolen merenneidon pauloissa. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura. Kalliokoski, J. 1997. Teksti ja ideologia. Kieli ja valta julkisessa kielenkäytössä. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos. Koivunen, A. 1996. Sorto. Teoksessa Koivunen A. & Liljeström M. (toim.) Avainsanat.10 askelta feministiseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino, 35-74. 10

Sukupuoli - käsityö - diskurssit, Sukupuolen tuottaminen... Lahelma, E. 1992. Sukupuolten eriytyminen peruskoulun opetussuunnitelmassa. Helsinki: Yliopistopaino. Liljeström, M. 1996. Sukupuolijärjestelmä. Teoksessa Koivunen, A. & Liljeström, M. (toim.) Avainsanat. 10 askelta feministiseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino, 111-138. Ojajärvi, S. 1998. Sukupuolten representaatiot parisuhdevisailuissa. Teoksessa Kantola, A., Moring, I., Väliverronen, E. (toim.) Mediaanalyysi. Tampere: Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, 170-199. Ojala, M.-L. 1998. Käsityönopetus nuorten taidekasvatuksen osana peruskoulussa ja lukiossa. Teoksessa Korkeakoski, E. (toim.) Lasten ja nuorten taidekasvatus peruskoulussa ja lukiossa. Opetushallitus. Arviointi 9/1998. Kuhmonen, L. 1994. Ideasta tuotteeksi. Käsityö, tekninen työ ja tekstiilityö. Opetushallitus. Helsinki: Painatuskeskus Oy. Potter, J. & Wetherell, M. 1987. Discourse and Social Psychology. Beyond attitudes and behaviour. London: Sage Publications. Rojola, L. 1996. Ero. Teoksessa Koivunen, A. & Liljeström, M. (toim.) Avainsanat. 10 askelta feministiseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino, 159-178. Ronkainen, S. 1999. Ajan ja paikan merkitsemät. Subjektiviteetti, tieto ja toimijuus. Helsinki: Gaudeamus. Suojanen, U. 2000. Slöjd och samhällsförändring. Teoksessa Suojanen, U. & Porko-Hudd, M. (toim.) World-Wide Sloyd. Ideology for future society. Dokumentationer från NordFo-symposium Vasa, 26.-27.11.1999. Techne- Serien. Forskning i slöjdpedagogik och slöjdvetenskap B: 8/2000. Vaasa: NordFo, 65-98. Suoninen, E. 1999. Näkökulmia sosiaalisen todellisuuden rakentumiseen. Teoksessa Jokinen, A., Juhila, K. & Suoninen, E. (toim.) Diskurssianalyysin aakkoset. Tampere: Vastapaino, 17-36. 11