MATKARAPORTTI Opintomatka Tanskaan 22.-26.4.2013 LUONTOHOIVA-PROJEKTI Luontohoiva - palvelukonseptien ja monitoimijaisten verkostojen kehittäminen Etelä-Savossa on ESRrahoitteinen projekti, jossa pyritään kehittämään luontoa, eläimiä tai maaseutuympäristöä hyödyntäviä hyvinvointipalveluja Etelä-Savoon. Toiminnasta käytetetään termiä Green Care, jonka eteläsavolainen vastine on luontohoiva. Hankkeessa on mukana 20 pilottiyritystä: 4 maatilaa, 2 hevostilaa, 4 ammatillista perhekotia, 1 kehitysvammaisten hoitokoti, 2 mielenterveyskuntoutujien, 1 vanhusten palveluasumisen yksikkö, 1 päihdekuntoutusyksikkö sekä 6 matkailualan yritystä. Hankkeen yrittäjien osaamista pyritään lisäämään ja palvelutuotteiden kehittämistä tukemaan mm. yrittäjille kohdennetulla koulutuksella ja tuotekehitystuella. Hankkeessa on rakennettu ja pilotoitu luontohoiva-opintokokonaisuus (10 op), johon kuuluu myös opintomatkoja. Hankkeen ulkomainen opintomatka kohdentui huhtikuussa 2013 Tanskaan. Matkalle osallistui 20 henkilön joukko, 14 henkilöä projektin pilottiyrityksistä ja hankehenkilöstöä kuusi henkilöä. Projektissa tuotetaan myös tietoa GC-menetelmien asiakasvaikutuksista ja seurataan yritysverkoston toimintaa. Hanketta hallinnoi Mikkelin ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina toimivat Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja ProAgria Etelä-Savo. Lisätietoa Luontohoivaprojektista http://esavogreencare.ning.com/
FREDERIKSENS ISHESTE Frederiksenin perheen hevostalli Frederikens Isheste sijaitsee Kööpenhaminassa, suurkaupungin kupeessa, luonnonsuojelualueella. Kyseessä on Euroopan suurin luonnonsuojelualue, joka sijaitsee niin lähellä suurkaupunkia: alueelle pääsee mm. metrolla. Fyysinen ympäristö on tanskalaisen mittapuun mukaan niin lähellä luonnollista kuin mahdollista. Tallilla on 18 islanninhevosta ja 17 norjanhevosta ja/tai shetlanninponia. Tallin omistavat äiti ja tytär työpari Maja ja Birgit Fredriksen, jotka ovat molemmat psykoterapeutteja, ratsastusterapeutteja ja jäseniä Tanskan ratsastusterapeuttien yhdistyksessä (www.rideterapeutforeningen.dk). Yhdistys on varsin nuori ja siinä on noin 30 jäsentä, ylipäänsä ratsastusterapia ja sosiaalipedagoginen hevostoiminta ovat Tanskassa kehitteillä, ei laajamittaisesti käytössä. Frederiksens Isheste tarjoaa ratsastusterapiaa, ratsastusleirejä, luonto-opastusta ja retkeilyä ratsain. Ratsastusterapiaa ja sosiaalipedagogista hevostoimintaa tarjotaan asiakkaille, joilla on psyykkisiä tai sosiaalisia ongelmia (ei fyysisiä) eli esim. ADHD, syömishäiriöt, mielenterveydellisiä ongelmia etc. Kaikki tallin asiakkaat ovat itse maksavia yksityisiä asiakkaita tai esim. erityiskouluja, jotka saavat kunnalta/valtiolta taloudellista tukea, mutta jotka voivat itse valita palvelunsa ja palveluntuottajansa oppilaidensa tarpeiden pohjalta. Ratsastusterapiatun- nin hinta on noin 650 kr eli noin 100. Toiminnassaan talli käyttää kaikkia luonnon ominaisuuksia ja kaikki toiminta tapahtuu ympäri vuoden luonnonsuojelualueella ulkona. Yhtenä ajatuksena on, että kun saa yhteyden hevosiin, saa yhteyden itseensä ja toisaalta, kun asiakas tottuu lähestymään hevosia, oppii sen myötä lähestymään myös muita ihmisiä aiempaa helpommin. Hevoset on koulutettu klassiseen kouluratsastukseen ja ovat soveltuvia myös ratsastusterapiaan ja hevosten hyvinvointi on erittäin keskeistä. Hevoset ovat vapaana alueella ja voivat vapaasti myös poistua ihmisten seurasta, jos niin haluavat. Matkaseurueeseemme kuulunut mielenterveyskuntoutujien hoitokodin vetäjä kommentoi, että tällainen sopisi omille asiakkaille, jos olisi lähellä jokin talli. Suomalaisittain katsottuna alue on kaukana luonnonsuojelualueesta, alue muistutti lähinnä pohjanmaalaista, niityksi ennallistettua peltoaukeaa. Horisontissa näkyi korkeita kerrostaloja ja lentokoneet huristivat alueen yllä. Ehkäpä tanskalaiset mieltäisivät meidän luonnonsuojelualueemme lähinnä erämaiksi. Kontrasti suurkaupungin ja luonnonsuojelualueen välillä on noinkin lyhyellä välimatkalla (noin 20 minuuttia keskustasta autolla) melkoinen. Omistajat mainitsivat, että jo itse paikka rauhoittaa ja saa hengittämään vatsaan saakka. Frederiksens Ishesten yrittäjät tekevät työtään sydämellään ja korostavat laatua, läsnäoloa ja hevosten hyvinvointia. Talli tekee myös tiivistä yhteistyötä ympäristöviraston ja erityisesti luontokeskus Vestamagerin kanssa. Tallin saavutettavuus on hieno asia. Talli ja Frederiksenin naiset lienevät keskeisiä moottoreita tanskalaisen ratsastusterapian ja sosiaalipedagogisen hevostoiminnan kehittämisessä. Osallistujat pitivät kohdetta mielenkiintoisena ja olivat tyytyväisiä, että pääsivät näkemään, mitä kohteessa oikeasti tehdään. Yksi osallistuja kommentoi: Hyvä oli nähdä myös, että vaikka "puitteet" ovat hyvinkin "raa'at" ja yksinkertaiset, niin toimintaa voidaan järjestää --- Oman tallin "alkeellisuus" ja pienuus parani ja nosti arvoaan mielessäni. Siis kyllä mekin voimme, jos teemme sen laadukkaasti. Vahvuus ja ehkäpä se "vihreä hoiva" onkin juuri tätä aitoa "ei steriiliä". www.frederiksens-isheste.dk Matkaraportin ovat kirjoittaneet Johanna Hirvonen, Ritva Mynttinen, Kirsi Mättölä, Seija Nissinen, Teija Skyttä ja Leena Uosukainen. Lainaukset opintomatkalle osallistuneiden yrittäjien matkapäiväkirjoista. Raportin taittoi Teija Skyttä.
ØSTAGERGÅRD "Ei siellä kiiltänyt tiskipöytä, siellä loistivat lasten silmät!", kommentoi yksi osallistuja tätä ehdottomasti eniten ihailua ja arvostusta osakseen saanut tutustumiskohteemme. Østagergård on vuonna 1989 perustettu sosiaalinen maatila, joka sijaitsee Roskilden ja Ringestedin välissä. Tilan johtajana toimii Carsten Hansen kuin isä- Camillo ja hän omistaa tilan yhdessä vaimonsa kanssa. Tila on siirtynyt perintönä Hansenin vanhemmilta. Sekä Carsten Hansen että hänen vaimonsa ovat koulutukseltaan opettajia, vaimo työskentelee edelleen opettajana kylän koulussa. Tilalla työskentelee 24 työntekijää, mm. puutarhuri ja maataloustyöntekijöitä. Kaikilla työntekijöillä on myös ohjaukseen liittyvää koulutusta. Myös psykologin palvelut ovat käytössä. Rahoituspohjana on säätiöpohjainen rahasto. Carsten Hansen totesi, että heidän toiminnassa keskeistä on se, että maatilan töitä tehdessä nuoren tai aikuisen huomio kiinnittyy itsestä ja omista ongelmista johonkin muuhun, esimerkiksi eläimiin. Østagergård tuo yhteisöllisyyttä myös koko kylälle. Kylällä oleva ratsastuskoulu tarjoaa harjoittelupaikkoja nuorille. Tilalla töissä oleva Thomas kertoi ylpeänä Østagergårdista tekemästään elokuvasta. Sana elokuvasta on kiirinyt myös kylällä ja nyt kylä haluaa nähdä elokuvan. Kohteessa oli Vastaanotto lämmin, asukkaita mukana esittelykierroksella, monipuolista toimintaa, luonnonläheistä toimintaa ihan normaaleissa arjen töissä maatilalla. Jokaiselle on löytynyt jokin "rooli" paikassa. Tilan tavoitteena on tarjota vaihtoehtoinen oppimis- ja asumisympäristö niille, jotka tarvitsevat tukea opiskeluun, arjen taitoihin ja elämänhallintaan. Tila tarjoaa kokonaisvaltaisesti merkitystä ja laatua siellä opiskelevien ja työskentelevien elämään. Kokonaisvaltaisuus tarkoittaa sitä, että tilalla on integroitu asuminen, työnteko/ työllistyminen, opiskelu ja vapaa-ajan toiminta. Kohderyhmänä ovat paljon tukea ja ohjausta tarvitsevat 16-49- vuotiaat nuoret ja aikuiset. Osa asuu tuetusti omissa asunnoissaan kylällä ja he käyvät tilalla töissä. Osa asuu Østagergårdissa pitempiaikaisesti. Toimintaan osallistuu myös ns. päiväoppilaita, jotka käyvät koulua tilalla. Tilalle ohjaudutaan kunnan sosiaalitoimen lähetteellä. Viime aikoina lähetteiden määrä on tiukentunut taloudellisista syistä. Tilan toimintoja ovat maanviljely, puutarhanhoito, rakennustyöt, kädentaidot, ruoanvalmistus, ratsastuskoulu sekä toimiminen monimuotoisesti ympäröivässä luonnossa. Tilan tuotteita käytetään omaan tarpeeseen, mutta myydään myös tilan ulkopuolelle. Maatilan toiminta on yksilöllistä, asiakaslähtöistä ja joustavaa. Osallistuja luonnehtivat: Yhteisöllisyys, pedagogisuus, yhteistyö kyläyhteisön kanssa, luontopainoitteisuus. Oman tason huomioiminen opiskelussa. Tasavertaisuus, hyvä tunnelma. Jokaista tuetaan löytämään oma roolinsa ja merkityksen tilan ja puutarhan töissä, teet sen mihin pystyt. Työ puutarhalla voi olla vaikka auringonkukan siementen irrottamista kuivuneesta kukinnosta, jotta niistä voidaan kylvää uutta satoa. Eräs osallistuja kommentoi: ---ohjaajat ja isäntä mukautuvat tulokseen, mihin asiakkaat pystyvät. Toiminnat luonnon tahdissa, ei mikään 1. palkinnon puutarhapiha. Osa nuorista opiskelee tilalla ammatin, tilalla voi suorittaa esimerkiksi 3-vuotisen puutarhurin tutkinnon sekä hevostenhoitajan tutkinnon. Pedagogisena ratkaisuna on, että tutkintoon johtavassa koulutuksessa myös yleisaineita opiskellaan tilan töiden kautta, esimerkkinä traktorimatematiikka. Koulutuksen aikana opiskelijat saavat sellaisia valmiuksia, että he pystyvät työskentelemään ja asumaan koulutuksen jälkeen tilan ulkopuolella. Käynti Østagergårdissa jäi mieleen hyvänä mallina yksilöllisestä ja joustavasta ohjaustyöstä. Mieleen jäi myös erään nuoren naisen kasvoilta paistava ilo, kun hän huolehti edellisenä päivänä syntyneestä vasikasta. "Paikka oli ehkä tietämättään yksi GC:n edelläkävijä", luonnehti yksi osallistuja kohdetta hyvin vaikuttuneena. www.oestagergaard.dk
EGHOLT Egholt sijaitsee Sorøn kunnassa, noin tunnin ajomatkan päässä Kööpenhaminasta lounaaseen. Maatila tarjoaa sosiaalipedagogista hoito- ja päivätoimintaa lapsille, nuorille ja aikuisille, joilla on mielenterveydellisiä häiriöitä. Osa aikuisista asuu maatilalla ja tilalla on myös koulu. Puutarha ja eläinten hoito on keskeinen osa toimintaa. Näkyvästi esillä, puutarhaterapia, peruskouluopetus GC:n mukaisesti, työ asiakaslähtöistä, yksilöllistä, asiakkaan kyvyt huomioonottavaa, luonnehti yksi osallistuja. Lisäksi tilalla harjoitetaan luonnonmukaista tuotantoa (mm. liha, kananmunat, vihannekset, hedelmät, marjat). Tilan ympäristöön on rakennettu luontopolkuja ja levähdyspenkkejä, jotta asiakkaat innostuisivat ulkoilemaan ja nauttimaan luonnosta. Vihannesviljelyn väsyttämät voivat levähtää riippukeinussa. Välillä tehdään paljasjalka- ja rentoutumisharjoitteita, poimitaan kukkia, katsellaan tähtiä illan hämärtyessä, juhlitaan juhannusta, pelataan ulkoilmashakkia ja sulkapalloa. Lisäksi hyödynnetään mindfullness-tekniikkaa, jotta löydettäisiin ja päästäisiin lähemmin tutkiskelemaan omia tunteita ja ajatuksia. Luonto on avuksi ja se on jo meissä. Asiakkaita emme nähneet toiminnassa, se olisi ollut mukavaa. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla mm. yhden asukkaan ns. päiväjärjestys tai kuntoutussuunnitelma, kuinka monta kättä apuna tällaisessa on... www.egholt.dk Toiminta alkoi vuonna 1982, kun Gerda ja Axel Andersen, Solveig Horsted Andersen and Lars Egede Andersen ostivat maatilan ja aloittivat siellä aikuisten perhehoidon. Kuusi vuotta myöhemmin perustettiin säätiö, minkä jälkeen Egholt on laajentunut 14 paikalla asuvan asiakkaan (18 35 v.), 16 päätoimisen työntekijän ja ainoastaan päivätoimintaan osallistuvien asiakkaiden terapeuttiseksi yhteisöksi. Henkilökunta on kouluttautunutta ja he päivittävät osaamistaan säännöllisesti. Toiminta rahoitetaan asiakkaiden kunnalta saamilla maksusitoumuksilla ja säätiön varoista. Hinnat: Päivätoiminta 2 137 e/kk, kuntoutusohjelma (sis. asumisen) 5 754 e/kk, koko ohjelma (edelliset yhdessä) 7 891 e/kk. Asukkaita varten Egholt:ssa on kolme asuinrakennusta, joista kaksi sijaitsee tilalla ja yksi 5 km päässä. Kaikilla on omat huoneet, keittiö ja kylpyhuone jaetaan. Jokainen ottaa vastuuta arkitöistä. Henkilökunta ja asiakkaat kokoontuvat yhteen kahvitauolle ja lounaalle. Tällä hetkellä 75% ruuasta on luomua, pyrkimyksenä syödä sesonkien mukaan ja mahdollisimman omavaraisesti. Tietoisuutta luonnon kiertokulusta pyritään lisäämään niin henkilökunnan kuin asukkaidenkin keskuudessa. Ruokien esillepanoon, makuun ja terveellisyyteen kiinnitetään huomiota. Viikonloppuisin yhdessä syödään päivällinen. Egholt:ssa toiminta suunnitellaan asiakkaiden tarpeiden ja kykyjen mukaan tavoitteena tukea heitä löytämään omat taitonsa ja sisäinen kasvu. Eläinten hoidon lisäksi tilalla hyödynnetään puutarha- ja miljööterapiaa, jossa toiminnan sekä erilaisten luonto- ja puutarhaympäristöjen kautta autetaan asiakkaita kohti omaa itseään. Ajatuksena on, että lepo ja toiminta maatilaympäristössä murtaa sitä suojamuuria, joka helposti nousee kunkin ympärille ulkomaailman ärsykkeiltä suojaamaan, mutta joka samalla valitettavasti voi erkaannuttaa ihmistä sekä itsestään että toisista ihmisistä. Kuitenkin hiljakseen, luonnon avulla, omat tunteet ja ajatukset alkavat kuulua, huolten taakka kevenee, hengitys kulkee paremmin ja sisäinen maisema avautuu. Puutarhanhoidon kautta voi innostua uudelleen, vahvistaa itsetuntemustaan ja löytää merkitystä elämälleen. Luontoa tarkkailemalla myös huomaa, että kasvu ja muutos ovat mahdollisia. Luonnon rytmit, aurinko ja raitis ilma ovat nautinto, tuovat päivärytmiä ja hyvän unen. Tilalle on rakennettu koko yhteisöä kuunnellen erilaisia puutarhoja: ulkoilmahuoneita erilaisille ihmisille, erilaisiin tunnetiloihin. Puutarhoissa on runsaasti elementtejä, jotka vaikuttavat ihmisen mieleen ja oloon, houkuttelevat sekä toimintaan että rauhoittumiseen: Suojaisassa puutarhassa saa olla turvallisesti omassa rauhassaan. Puolipyöreän punosaidan reunustamalle nuotiopaikalle tai viihtyisän pergolan alle voi kokoontua yhteen ystävien ja perheen kanssa. Aistipuutarhan värit ja muodot energisoivat tai rauhoittavat. Tuoksut luovat tunnelmia ja palauttavat muistoja. Linnunlaulu, kahina, ropina ja muut luonnonäänet herkistävät kuuloa. Makuelämyksiä on tarjolla mauste-, marja- ja hedelmätarhassa. Villi luonto herättää yhteenkuuluvuutta luonnon kanssa, puutarhanhoito rakentaa identiteettiä ja merkityksellisyyttä. Pihaa reunustaa lampi, keskemmällä on pelikenttä ja nuotiopaikka, ulompana vihannestarha ja eläinten laitumet, keittiön läheisyydessä rakennetumpi oleskelualue kiveyksineen ja kasvialtaineen. Tilalla on paljon toimintoja, jotka vastaavat kulloiseenkin tarpeeseen. Keittiöpuutarhassa viljellään kasveja, joita käytetään päivittäisessä ruuanlaitossa. Monesti työskennellään yhteistuumin, esim. hedelmiä poimiessa yksi tuo tikkaat, toinen poimii ja yksi ottaa hedelmät vastaan. Voidaan tehdä töitä myös pareittain: kokeneempi neuvoo toista. Aluksi voi myös vain katsella ja olla toisten seurana. Puutarhatyön sijaan voi jonain hetkenä työskennelläkin mieluummin pajassa. Päivätoimintaa on arkipäivisin klo 8:30 14.
Tutkijatapaaminen Cafe Tre Konger, Sorø (Ritva, Kirsi, Johanna, Seija, Teija ja Leena) Mukana projektitiimi ja Aalborgin yliopistossa väitöskirjaa tekevä Pernille Malmberg Dyg. Pernille esitteli oman väitöskirjatyönsä, joka käsittelee ympäristökasvatukseen liittyvää aihetta, jossa hän vertaili opettajien ja maanviljelijöiden käsityksiä maatilavierailuiden tavoitteista sekä oppimisesta ja pedagogiikasta. Kerroimme omasta tutkimuksestamme Luontohoiva-projektissa ja joitakin esimerkkejä Suomessa tehdyistä ympäristökasvatukseen liittyvistä väitöstutkimuksista, joista lupasimme lähettää hänelle vielä lisätietoa. Sovimme alustavasti, että Pernille saapuu Mikkeliin opettajavaihdon kautta esittelemään väitöskirjaansa, ajankohtana 2014 kevätlukukausi. Lisätietoja http://vbn.aau.dk/da/persons/pp_90f8be78-8dfb-485b-9224-6f175508ad10/publications.html KONGSKILDE FRILUFTSGÅRD Själlannin saarella Sorøn seudulla, Enstrup-järven eteläpäässä sijaitsee Kongskilde Friluftsgård, vuonna 1982 maatilasta hostelliksi ja luontokeskukseksi muutettu tila. Hostellissa on myös ravintola ja alueella tarjoaa luonto-opastusta Danish Nature Guiding verkosto. Verkosto on säätiöpohjainen ja sillä on yksi täysiaikainen työntekijä ja yhdistys tarjoaa etenkin lapsille luonto-ohjausta. Kävimme luonto-oppaan johdolla noin tunnin luontoretkellä lähimaastossa. Luontopolku voikin olla ihan rakennetun ympäristön lähellä etenemättä fyysisesti kovinkaan kauas, mutta koostuen tarinoista. Ei matkaa eteenpäin vaan historiaan ja mieleen., oivalsi eräs osallistuja. Luontopolku vei puron vartta lehtometsän kautta järven rantaan ja polku oli koko matkalta esteetön. Eräs osallistuja totesi, että Green Care ei tarvitse olla "yliluonnollista, vaan riittää arkiset asiat, mitä meillä jo on olemassa. Harvoin ajattelee, kuinka paljon maatalouden päällä tanskalaiset elävät, mutta opas kertoi, että Tanska on Euroopan maatalousintensiivisin maa ja koko yhteiskunta on rakennettu maatalouden ympärille. Jos maataloutta ryhdytään ohjaamaan esim. EU:n toimesta erilaisin direktiivein, vaikuttaa se koko yhteiskuntaan. 1960-luvulla Tanskan järvet olivat hyvin saastuneita ja muutos oli välttämätön. 1990-luvulla valtio tuki voimakkaasti siirtymistä luomuviljelyyn, mutta sittemmin on moni tila siitä luopunut. Nykyään tanskalaisista maatiloista n. 6,5 % on luomutiloja. www.kongskildenatur.dk ja d-kf.dk
HAVREDAL PRAKTISK LANDBRUGSSKOLE vuoden iässä. "Isännän voima" saada asiat luistamaan vision mukaisesti. Nuoret sitoutuneita kouluun ja työhön. Nuoria oli vastuutettu ja he olivat vastuunsa arvoisia., päätteli yksi ryhmämme matkaaja. Landbrugsskole tarjoaa koulutusta 16 25 vuotiaille oppimisvaikeuksista kärsiville nuorille. Koulussa opiskellaan käytännön maataloustöitä ja valmistutaan maataloustöiden avustajaksi. Kouluun otetaan ainoastaan nuoria, jotka ovat kiinnostuneita maataloustöistä. Koulussa voi olla 16 harjoittelijaa yhtä aikaa. Ensimmäiset neljä harjoittelijaa saivat harjoittelunsa päätökseen vuonna 2000 ja heillä kaikilla on työpaikka ja he asuvat itsenäisesti. Harjoittelijat opiskelevat viidessä eri työpajassa: viher, kiinteistönhoito, siivous, keittiö ja ATK. Koululla on juuri päättynyt EU projekti (Grundtvig), jossa erityistarpeita omaaville henkilöille on kehitetty uusi ATK-koulutusmetodeja. www.havredal.dk Kohteeseen saavuttuamme puutarhakoululla aisti heti "tunteella" tekemisen. 140 hehtaarin tilalla on lypsylehmiä, sikoja ja hevosia. Opiskelu noudattaa oppisopimuskoulutuksen periaatetta. Opetus tapahtuu käytännössä maatilalla, työpajoissa ja keittiössä. Opiskelijoilla on velvollisuus hoitaa eläimet, maatilaa, tehdä ruokaa ja siivota. Opiskelijoilla on 37 h työviikko ja he työskentelevät eri ikäryhmissä. Uudet opiskelijat saavat oppia myös kokeneimmilta opiskelijoilta. Tämä kehittää opiskelijoiden itsetuntoa ja luottamusta, sillä he saavat todellista vastuuta. Tekeminen on tärkeää, huomata olevansa tärkeä ja osaavansa. Eläinten kanssa työskentely auttaa keskittymään., joku osallistuja luonnehti. Koulun tavoitteena on, että opiskelijat: pystyvät parhaansa mukaan itsenäistymään, niin kotona, työssä että vapaa-ajalla ymmärtävät omat kykynsä saavat itseluottamusta siihen, että he pystyvät tekemään töitä luottavat siihen, että he voivat oppia uutta saavat tietoa ja vastuuta, joita he voivat käyttää kaupallisesti hyödyksi saavat lopullisen työharjoittelupaikan, josta todennäköisesti tulee heille pysyvä työ Opiskelijoita tulee ympäri Tanskaa. Kunnat antavat maksusitoumuksen, mutta talouden taantuman vuoksi kuntien maksusitoumusten määrä on pudonnut. Nuorten, alle 18-vuotiaiden, hinta koostuu täyshoidosta, työstä ja sosiopedagogisesta tuesta ja koulutuksesta (11 tuntia viikossa) yhteensä noin 5 100 euroa kuukaudessa. Yli 18-vuotiaat maksavat perushintaa 2 600 euroa kuukaudessa ja henkilökohtaisen suunnitelman mukaisesta koulutuksesta ja tuesta 3550 4650 euroa kuukaudessa. Koulu on saanut lahjoituksena mm. kasvihuoneen ja työtilaan materiaalia. Halliin rakentamiseen on osallistunut opiskelijoita. Koulu saa rahaa myös säätiöltä, kuten aika monessa Tanskan muissakin tutustumiskohteissa. Opiskelijoita on tällä hetkellä noin 70, joille 38 on tilat koululla. Koulutus kestää kolmisen vuotta ja kun opiskelu on loppusuoralla opiskelijoille etsitään työpaikka/harjoittelupaikka hänen kiinnostuksen ja taitojen mukaan. Opiskelijat saavat uudessakin työpaikassa alussa tukea koululta, joten hän ei jää yksin. Opiskelijat olivat rakentaneet myös grillikatoksen ja laavun. Sekä käyvät harjoittelemassa lähialueen muilla maatiloilla. Havredal Gamle Skole tekee yhteistyötä Landbrugsskolen kanssa ja ne yhdistyvät kesällä. Gamle Skole on perustettu 1993 opiskeluvaikeuksista kärsivien nuorten vanhempien toimesta. Heidän mielestään Tanskassa ei ole koulutusta eikä harjoituskeskuksia erikoistarpeita omaaville nuorille, jotka muuten joutuvat eläkkeelle 25 30
HERTHA- LEVEFÆLLESSKAB I vores organisation står ligeværdighed som det bærende princip. Tasa-arvo on yhteisömme kantava periaate. Kolmannen matkapäivämme toinen vierailukohde oli 20 kilometrin päässä Århusista sijaitseva kylämäinen sosiaalinen asuinyhteisö Hertha. Kyläyhteisö on maaseudulla sijaitseva noin 130 asukkaan tiivis puutaloalue, jonka asukkaat asuvat omakotitaloissa, rivitaloissa tai puisissa pienkerrostaloissa. Osalla yhteisön asukkaista oli jokin kehitysvamma, osalla ei ollut mitään vammaa tai toimintakykyä rajoittavaa haittaa. Yhteisö tarjosi kehitysvammaisille aikuisille ohjattua työtoimintaa muun muassa maataloustöiden muodossa. Osa yhteisön asukkaista työskenteli yhteisön ulkopuolella perinteisessä palkkatyössä. Vierailumme aluksi yhteisön perustajajäsen esitteli eräänlaisessa kylätalossa keskellä kylää sijaitsevassa puutalossa, jossa oli muun muassa yhteisiä toiminnallisia tiloja kuten ruokailu- ja oleskelutilat sekä juhlasali, Herthan historiaa ja nykyistä toimintaa. Ennen alueen rakentamista ja toiminnan käynnistämistä toimintaa suunnitteli aktiivinen vaihtoehtoisesta yhteisöllisestä asumisesta kiinnostunut ryhmä aikuisia. Toimintaa suunniteltiin useita vuosia kunnes 1990-luvun alussa ryhmä osti tontin, jolle rakennettiin asuintaloja, ja joka tarjosi hyvät puitteet maa- ja puutarhatalouden tarpeisiin. Kyläyhteisön toiminnan ja erityisesti puutarha- ja maanviljelystöiden keskeinen tausta-ajatus on steinerilaisessa antroposofisessa pedagogiikassa, ja toimintaa leimaa vahvasti sosiaali- ja ympäristöeettinen ajattelu. Vahvuus löytyy filosofiasta ja vapaaehtoisuuden periaatteesta, talkoohengestä. Muun muassa viljely perustuu biodynaamiseen viljelyyn, jolloin viljelyssä korostuvat luonnonmukaisten menetelmien hyödyntäminen ja kokonaisvaltainen ekologinen ajattelutapa. Asukkaiden toiminnassa korostuvat sosiaalinen aktiivisuus ja yhteistoiminta erilaisten ihmisten kanssa, kestävän kehityksen periaatteet ja muun muassa erityisen tuen tarpeessa olevien henkilöiden osallisuuden ja henkilökohtaisen vapauden ja elintilan kunnioittaminen. Herthan peltoviljelykset, kasvimaat, kasvihuoneet ja karjasuojat tarjoavat työntekijöille heidän toimintakykynsä huomioiden vaativuudeltaan eritasoisia työtehtäviä avustavista työtehtävistä vastuullisempiin maataloustöihin. Vierailumme aikana kuuntelimme esitykset tilan puutarhatyöskentelystä ja karjanhoidosta ja vierailimme kasvihuoneella ja navetassa. Vaikka lypsykarjatila näytti boheemilta, oli se kuitenkin turvallisesti rakennettu. Lypsyasema turvallinen erityislapsen/nuoren työskentelylle ja selkeä., kommentoi eräs matkaseurueeseemme kuulunut lypsykarjatilallinen. Esimerkkinä päivittäisistä maataloustöistä on puutarhatyöskentely, joka alkaa aamuisin klo 9 yhteiskokoontumisella (morgensamling) ja päiväkirjan kirjoittamisella ja kestää klo 12.45 saakka (Tak for i dag). Tilalla on myös oma pienmeijeri, joka tuottaa maitoa yhteisön tarpeisiin sekä vähäisessä määrin myös ulosmyytäväksi. Maataloustöiden ohella yhteisön asukkaat osallistuvat myös muihin töihin ja luoviin toimintoihin kuten leipomo- ja keittiötöihin, vaatepesulan töihin, erilaisiin käsitöihin sekä draaman ja teatterin tekemiseen. Tutustumiskierroksemme lopuksi halukkailla oli mahdollisuus vierailla yhden yhteisön perustajan kodissa. Hänen kotinsa oli kylän ensimmäinen asuinrakennus, jonka rakennusmateriaaleissa näkyivät ekologiset ja kestävän kehityksen periaatteet; muun muassa rakennuksen sisälattiat oli valettu alueelta kerätystä saviaineksesta. Mieleen jäänyt yksityiskohta persoonallisesta kodista oli raskastekoinen uuni, joka oli suomalaista tekoa. Yhteisön toiminnassa näkyi vahvasti yhteisöllisten arvojen ja ekologisen ajattelun kunnioittaminen. Toiminnan perustajajäseniä voisi luonnehtia sanalla tulisielut, jotka ovat sitoutumisellaan ja uskomalla tasa-arvon ihanteisiin sekä yhteisöjen ja luonnon voimauttavaan ja kuntouttavaan merkitykseen yksilön hyvinvoinnissa ylläpitäneet visiota yhteisöllisestä asumisesta, ja joka vuosien tavoitteellisen työskentelyn myötä Herthassa on mitä ilmeisimmin saatu toteutumaan. Yhdessäolo on sitä, että jokaisella on mahdollisuus osallistua omien voimavarojensa mukaan ja että oppimista tapahtuu silloin, kun uskaltaa ylittää mukavuusrajan. Jäi lämmin mieli, kun näki tällaisen kylän voivan olla totta. www.hertha.dk
HAVER TIL MAVER Luontokoulu, joka on suunnattu ala-asteikäisille lapsille, sijaitsee vanhoissa kauniissa rakennuksissa, jotka olivat osin 1800-luvulla rakennettuja. Lisäksi alueella on isot pellot ja puutarha, jossa lapset työskentelevät. Maatila on kokonaisuudessaan 80 ha, josta ½ ha on otettu opetuskäyttöön. Lisäksi kesällä laitumella on karjaa, jota ei vielä oltu sinne tuotu. Iso kota on myös rakennettu opiskelutilanteisiin. Puitteet olivat hienot. Ravintolassa tarjottiin luomuruokaa, joka oli myös koko tuotannon profiili. Kestävä kehitys oli myös esillä luontokoulun toimintaperiaatteissa ja oli sen taustafilosofia, joka näkyi myös toiminnassa eri tavoin. Paikka aloitti luomutilana, mutta isäntäväki toivoi ympärille vielä lisääkin elämää ja perusti tämän luontokoulun. Tila jatkaa luomutuotantoa edelleen ja siellä on myös tilakauppa. Kaupasta vastaa yritys nimeltä Aarstiderne, joka kaupan ja kurssien lisäksi toimittaa sesonginmukaisia luomuruokakasseja tilaajille kotiin. Luontokoulun toiminta linkittyy vuodenkiertoon, esim. puutarhassa aloitetaan siementen kylvämisellä maahan ja työskentely jatkuu eri vaiheiden kautta syksyn sadonkorjuuseen. On opiskelijaryhmiä, jotka käyvät useamman kerran luontokoululla (8 krt/v) ja näin näkevät eri vaiheet puutarhassa. On myös erilaisia kävijöitä, jotka tulevat lyhyemmäksi ajaksi. Toiminnassa on puutarhakoulu, ulkokeittiö ja luontoympäristö, joita hyödynnetään opetuksessa. Keittiössä on jokaisella pienryhmällä oma pieni hella, jossa ruoka tehdään. Puutarhassa koululaisilla on omat palstat ja luonnossa retkeillään.tavoitteena on, kuten paikan nimi Haver til Maver kertoo, tutustua ruuan matkaan puutarhasta vatsaan. Lisäksi pihalla on paaleista koottu leikkipaikka ja pienelle mäelle tehdään kasveista labyrintti, jossa erilaisia tehtäviä. Eläimiä hoidetaan myös. pienikin voi olla kaunista ja eheyttävää, siitä otan oppia mukaani!, kommentoi eräs osallistujamme. Pedagogiikka rakentuu kokemuksellisen oppimisen ja autenttisten oppimisympäristöjen käytölle. Käytettiin käsitteitä situated learning sekä tanskalaisia sanoja anerkendende og inkluderende pedagogiikka. Jälkimmäisiä voisi luonnehtia sanoilla arvostava ja osallistava pedagogiikka. Selvityksen perusteella käsitteet liittyvät kokemukselliseen oppimiseen ja siihen, miten oppilaiden kanssa työskennellään. Situated learning viittaa yksinkertaisimmillaan siihen, että opetusta annetaan samassa tai vastaavassa paikassa, kuin missä opittua tullaan soveltamaan. Oppiminen nähdään pikemminkin sosiaalisena prosessina, jossa tieto rakentuu kuin tiedon siirtona. Luontokoulun työskentelyssä korostuvat opastaminen (näytetään miten ruoka tehdään), kokeilu käytännössä (tekevät ruuan itse), oppilaiden kuunteleminen ja heidän kanssa asioiden pohtiminen on myös tärkeää. Nämä kolme asiaa ovat myös heidän esitteessään. Toisessa esitteessä oli tarkka esittely toiminnasta ja jokaiselle toiminnalle oli määritelty selkeät pedagogiset tavoitteet. Käyntien sisällöt muokataan sopiviksi kullekin vuosiluokalle. Kohde miellytti osallistujia: Ammattitaitoinen henkilökunta. Lapset saivat oikeasti tehdä ja oppia. Toimintaa voisi laajentaa myös yläkouluun ja erityisryhmiin., Hieno idea --- tätä lisää kouluihin!. Lisäinfoa löytyy havertilmaver@krogerup.com aarstiderne.com/om-aarstiderne/aarstiderne-in-english
Kuva on Haver til Maverista ja siinä on lasten rakentama hyönteishotelli det Økologiske Inspirationshus Torstai-iltana Leena ja Johanna vierailivat paikallisen oppaamme Carstenin suosittelemassa ekotalossa (det økologiske Inspirationshus) Kööpenhaminan Frederiksbergin kaupunginosassa. Ekotalo-hanke on toteutettu vuosien 1996 2006 välisenä aikana useista eri lähteistä kootun rahoituksen mahdollistamana. Ekotalo-hankkeen taustalla on Jytte Abildstrøm -niminen nainen, joka on elämässään omistautunut ekologisen elämäntavan edistämiseen. Hänet on muun muassa nimitetty Tanskan ympäristöministeriön ympäristölähettilääksi. Toiminnan kehittämisen taustalla on Jytte Abildstrømin teatteriryhmä, joka on mukana ympäristöliikkeessä. Jytte alkoi 1990-luvulla suunnitella toimitiloja, joissa voisi toteuttaa erilaisia ekologisia ja luovan ilmaisun työpajoja. Hän löysi toimintaan soveltuvan kiinteistön Tanskan Frederiksbergin kaupunginosasta, johon on vuosien myötä rakennettu toimitilat ekologisista ja ympäristökysymyksistä kiinnostuneille ryhmille ja muun muassa koululaisryhmille. Talon rakentamisessa on mahdollisimman pitkälle huomioitu ekologiset tekijät. Taloon on muun muassa rakennettu sadeveden talteenottojärjestelmä ja biologinen puhdistusjärjestelmä harmaille vesille, wc on kompostikäymälä, veden lämmitys toteutuu aurinkopaneeleiden kautta, ja muutoinkin rakennuksen lämmityksessä hyödynnetään aurinkoenergiaa. Talvisin lämpöä tuottaa massiivinen varaava takka, joka on suomalaista tuotantoa. Tässä talossa kokoontuu erilaisia ihmisiä vapaamuotoisiin keskusteluihin ajankohtaisista asioista. Heillä on oma facebook osoite, jonka kautta oli myös meidän vierailustamme ilmoitettu. Käyntimme ajoittui torstai-iltaan, jolloin ekotalolla oli aktiivien viikoittainen kokoontuminen. Kyseessä oli Tanskassa seuraavana päivänä vietettävän pyhäpäivän aatto, joten paikalle oli tullut vain neljä aikuista (mm. talon perustaja, suunnittelija) ja kaksi lasta. Tapaaminen oli vapaamuotoinen keskustelutilaisuus. Esittelimme aluksi itsemme ja kerroimme opintomatkamme tarkoituksesta sekä lyhyesti käynnissä olevasta luontohoiva-hankkeestamme, minkä jälkeen kävimme vapaamuotoista keskustelua. Keskustelussa oli esillä tutustumiskohteittemme toimintamallit, jotka olivat heillekin tuttuja. www.byoko.dk Lopuksi Opintomatkalle osallistuneet luonnehtivat reissua onnistuneeksi ja kiittivät matkanjärjestäjiä hyvin suunnitellusta opintomatkasta. Kohteita luonnehdittiin sopivasti erilaisiksi, monipuolisiksi ja niiden määrää sopivaksi, ajoittaisesta kiireestä huolimatta. Osallistujat kertoivat, että matkalla verkostoituminen oli helpompaa kuin luennoilla : reissussa keskusteltiin, vaihdettiin ajatuksia sekä yhteystietoja. Osallistujat olivat tyytyväisiä paikallisoppaaseemme, Carsteniin ja erityisesti Auli-tulkkiin, joiden ansiosta ekskursiosta saatiin irti todella paljon. Carstenilla oli laajat verkostot: hän tunsi suurimman osan tutustumiskohteiden vetäjistä ja hän avasi meille paljon uusia ovia. Tulkin ansiosta kysymysten esittäminen ja vastausten saaminen oli helppoa. Auli jaksoi tulkata hymyillen asiasta ja asian vierestä. Oli mielenkiintoista kuulla tanskalaisista käytänteistä, maksusitoumuksista, viranomaisten ja palveluntuottajien yhteistyöstä ja käytännön toiminnasta rahoituspohjasta asiakkaiden päivittäiseen työaikaan saakka. Tanskalainen yhteiskunta on rakennettu maatalouden ympärille. Ilmeisesti on niin, että kun Suomessa maaseudulla on haettu lisäelantoa maatalouden oheen metsätöistä, Tanskassa lisäelantoa on haettu hoivapalveluista. Lähes kaikki tutustumiskohteemme olivat vanhoja maalaismiljöitä, jotka oli hyödynnetty ottamalla tilat uuteen käyttöön hoivapalveluihin. Maatilojen toiminta oli kytketty kuntoutukseen/opetukseen onnistuneesti ja luontoelementit olivat kaikessa toiminnassa mukana. Toisaalta haasteena lähes kaikilla oli taloudellisen tilanteen turvaaminen. Yhteistä kaikille kohteille oli tulisielut, vahvat johtajat, joilla oli voimakas kutsumus työhönsä. Monella tarve muuttaa asioita kumpusi henkilökohtaisista kokemuksista. He tuntuivat tekevän työtään täydellä sydämellä. Tärkeänä arvona oli oikeus tasa-arvoiseen elämään yhteiskunnan jäsenenä, vaikka olisikin rajoitteita henkisellä tai fyysisellä puolella. Näiden isäntien ja emäntien voima oli saada asiat luistamaan vahvan visionsa mukaisesti. Yhteistä kaikissa kohteissa oli myös lämmin ja ammatillinen suhtautuminen asiakkaisiin/kuntoutujiin. Yhteisöissä tekeminen ja osallistaminen on tärkeää, sillä jokainen tarvitsee tuntea osaavansa ja olevansa tärkeä. Kaikki organisaatiot olivat myös laajalti verkostoituneita, ei pelkästään asiakkaiden tai viranomaisten suuntaan, vaan erityisesti ympäröivän yhteisönsä kanssa. Kohteissa ravisteltiin käsityksiä oppimisesta. Oppiminen oli viety käytäntöön, luonnon ja eläinten kanssa työskentelyssä tavoitettiin sekä ammattitaitoa että henkilökohtaista kasvua jokaisen omasta lähtökohdasta käsin. Oppiminen tapahtuu molempiin suuntiin. Ohjaajat esimerkiksi opettivat erityisryhmäläisiä, mutta oppivat myös itse heiltä. Jotkut kommentoivat, että Omaa asennoitumista voisi kehittää, ettei vaadi liikaa kuntoutujilta ja mentäisiin enemmän heidän osaamisen ehdoilla, vaikka työn jälki ei olisi täydellinen. Tekeminen täytyy siis downgradata niin alas, että jokainen voi osallistua. Myös vastuun antamista pohdittiin: Nuoret sitoutuneita kouluuun ja työhön, nuoria oli vastuutettu ja he olivat vastuunsa arvoisia. Näin pitää toimia, erityistukea tarvitseville meilläkin annettava lisää vastuuta annettava kodin töistä. Yksi matkaaja totesi, että Toiminta (tutustumiskohteissamme) oli kuin Suomessa vanhainkodeissa ja kehitysvammaisten kanssa ennen oli (laitoksia luonnon keskellä, osallistuminen askareisiin voimien mukaan jne.) Nyt käymme ihmettelemässä samankaltaista toimintaa muualla. Voi meitä, miksi meillä hyvä vastaava toiminta ajettu alas?! Green Care -koulutuksen kehittäminen on erittäin tärkeää niin Tanskassa kuin Suomessakin ja asenteiden muokkausta tarvitaan. Tulevaisuudessakin tarvitaan ennakkoluulottomia ja rohkeita ihmisiä huolehtimaan heikompiosaisista, jotka eivät itse pysty pitämään puoliaan. Matkalla saatiin paitsi uusia ideoita ja käytännön esimerkkejä, myös lisää itseluottamusta ja vahvistusta omalle idealle. Matkan aikana näki paljon hyviä käytäntöjä, joista opin, että koskaan ei pidä antaa periksi vaan etsiä uusia väyliä uudelleen ajateltuna. Ei pidä piiloutua säädösten, lakien ja organisaatioiden taakse, asioita on mahdollista muuttaa, kun ihmisillä on hyvää tahtoa.