SMFL 1961-2001 Matemaatikkojen, fyysikkojen ja tietojenkäsittelytieteilijöiden edunvalvontaa vuosikymmenten varrelta Liiton toiminnassa mukana olleet ovat vaihtuneet vuosien myötä. Heidän koulutuksensa ja tehtävänsä työelämässä heijastavat kunakin aikana yhteiskunnassa olleita perusvirtoja ja ajankohtaisia asioita. Työtehtävissä on tapahtunut muutosta, mutta matematiikka ja fysiikka sekä tietojenkäsittelytiede ovat pysyneet vahvana perustana jäsentemme ammateissa ja osaamisessa. Eri vuosikymmeninä voidaan havaita ainakin näin jälkeenpäin tiettyjä kehitysjaksoja. Liiton perustamisen jälkeen oli tietysti tärkeätä tehdä sen toimintaa tunnetuksi niin, että matemaatikot ja fyysikot ymmärtäisivät liiton hyödyllisyyden edunvalvonnassa ja ammatillisessa kehittymisessä. Toiminnan suuntaamiseksi ja tehostamiseksi ryhmittäydyttiin tiettyjen tehtävien muodostamiin osaryhmiin. Yhteiskunnassa alkoi vähitellen matemaattis-luonnontieteellisen osaamisen tarve ja käyttö laajentua ja monipuolistua sekä arvostus kasvaa. Edunvalvonnan kannalta liittomme oli vielä parin ensimmäisen vuosikymmenen aikana kuitenkin jäsenmäärältään pieni ja voimavarat suhteellisen rajoitetut, vaikka tietyillä alueilla (esim. sairaalafyysikot, opettajat ja säteilyfyysikot) pystyttiin edunvalvontaa hoitamaan suhteellisen tehokkaasti. Seuraavaksi etsittiin ryhmiä, joiden kanssa liittomme pystyi muodostamaan suurempia ryhmiä edunvalvonnassa. Merkittävä muutos liiton jäsenkunnan määrässä tapahtui sen jälkeen kun, tietojenkäsittelytiede ja tietotekniikka avasivat laajenevia sovelluksia ja työtehtäviä matemaatikoille ja fyysikoille. Yksityinen sektori alkoi rekrytoida meitä. Perinteiset sisällöt koulutettujen tehtävissä alkoivat uudistua matematiikan ja fysiikan luodessa kuitenkin perustan myös monissa uuden tekniikan alueissa. Kuluneet vuosikymmenet ovat osoittaneet liiton merkityksen ja tarpeellisuuden. Kehittäessämme omalta osaltamme yhteiskuntaa haluamme myös huolehtia kehittämiemme menetelmien ja työkalujen käytöstä ja niillä saavutetuista tuloksista sekä virittää niiden pohjalta käytävää keskustelua. Se on osa sääntöjemme peräänkuuluttamaa matemaattis-fysikaalisen kasvatuksen ja ajattelutavan kehittämistä. Ensimmäiset pioneerit - vakuutusmatemaatikkoja ja opettajia Suomen Matemaatikko- ja Fyysikkoliitto ry, joka sittemmin on laajentanut nimeensä myös tietojenkäsittelytieteilijät, perustettiin syksyllä 1961. Liitto liittyi alusta lähtien Akavan jäseneksi. Valmistelevien kokousten kokoonpanoista käy ilmi, että matemaatikot olivat aktiivisia perustamisvaiheessa. Fyysikkojen osuutta päätettiin kuitenkin heti vahvistaa. Vasta 1970-luvulla atk-ammattilaisten osuus kasvoi ensin matemaatikkojen ja fyysikkojen suuntautuessa atk-tehtäviin ja myöhemmin tietojenkäsittelyä opiskelleiden pääaineopiskelijoiden valmistuessa työelämään. Marraskuun 27. päivänä 1961 pidetyn ensimmäisen sääntömääräisen syyskokouksen ja yhdistysrekisteriin merkitsemisen jälkeen liitossa oli perustajajäseniä 39. Jäsenmäärä on sen jälkeen kasvanut niin, että liiton jäsenten liittyessä vuoden 1983
lopulla Suomen Teknillisen Seuran henkilöjäseniksi varsinaisia jäseniä oli vajaat 400. Vuoden 2001 alussa jäsenmäärä oli kasvanut lähes 2000 jäseneen. Henkilöistä, jotka liittoa olivat perustamassa, monet myöhemmin toimivat matemaatikkoina vakuutusalalla tai opettajina oppikouluissa tai muissa opetuslaitoksissa. Aluksi osallistuttiinkin Akavan toimintaan mm. sosiaaliturvalautakunnassa, jäsenmaksutoimikunnassa ja opetusalan toimikunnissa. 1960-luvulla liitto toimikin menestyksekkäästi matemaattisten aineiden opettajien etujen kehittäjänä ja valvojana. Tältä saralta mainittakoon ns. demonstraatiolisä fysiikan lehtoreille, jonka saaminen oli osaltaan liiton uutteran työn tulos. Vuosikymmenen lopulla opettajien asioita alettiin hoitaa yhteistyössä Akavaan liittyneen Oppikoulunopettajien Keskusjärjestön kanssa. Yhteistyö laajeni käytännössä 1970-luvulla niin, että liiton hallitukseen pyrittiin valitsemaan aina myös opettajien edustajia. He ovat toimineet myös linkkinä ainejärjestöön Matemaattisten Aineiden Opettajien liittoon, MAOLiin. Peruskoulujärjestelmään siirtymisen jälkeen syntyi Suomessa entisille kansa- ja oppikoulujen opettajille yhteinen, vahva ammattiliitto, Opettajien Ammattijärjestö OAJ. Sen liityttyä Akavaan, OAJ alkoi muodostua pääasialliseksi edunvalvontakanavaksi opettajan tehtäviin sijoittuneille matemaatikoille ja fyysikoille. Yhteiskunta tarvitsee uusia ammattiryhmiä - sairaalafyysikot ja säteilyfyysikot,... Vakuutusmatemaatikot olivat ensimmäinen selkeä ryhmä ammattilaisia opetustehtävien ulkopuolella. Fyysikkoja toimi monilla aloilla hajallaan asiantuntijoina ja erikoistuneissa tehtävissä. Vähitellen kuusikymmentäluvun puolivälissä fysiikkaa alettiin soveltaa lisääntyvästi sairaaloissa ja sairaalafyysikoille perustettiin virkoja. Liiton aloitteesta silloinen lääkintöhallitus perusti virallisen pätevyyslautakunnan, jossa myös liitto oli edustettuna. Lautakunta määritteli ensi töikseen sairaalafyysikkojen koulutusohjelman tutkintovaatimuksineen. Ensimmäiset uusien määräysten mukaiset sairaalafyysikkotutkinnot suoritettiin lautakunnalle syksyllä 1966. Sairaalafyysikkojen pätevyysvaatimusten määrittely ja sairaalafyysikkotutkintoja vastaanottavan pätevyyslautakunnan perustaminen olivat vielä pitkään 1970-luvulle liiton työlistalla niin, että lautakunta muodostui liiton nimeämistä jäsenistä ja lääkintöhallituksen edustajista. Vasta useiden vuosien työn jälkeen lääkintöhallitus otti vastatakseen tutkintolautakunnasta. Sairaalafyysikkojen määrän lisäännyttyä SMFL:ään perustettiin oma jaosto, sairaalafyysikkojaosto, huolehtimaan tämän erityisalan edunvalvonnasta ja ammatillisesta kehittämisestä. Myös liiton toiminnassa hallitusta ja sen puheenjohtajaa myöden sairaalafyysikoilla oli aktiivinen rooli. Myöhemmin he ovat kehittäneet toimintaansa oman erillisen liiton Sairaalafyysikot ry:n avulla, koska heidän yhteistyökumppaninsa edunvalvonnassa ovat olleet terveydenhuoltosektorilla mm. lääkärit ja sairaalakemistit. 1970-luvulla koulutettujen ja niin myös liiton potentiaalisten jäsenten määrä kasvoi. Akateemisen loppututkinnon suorittaneita palkattiin lisääntyvästi julkiselle sektorille valtionhallintoon ja kuntiin asiantuntijatehtäviin. Tutkimus- ja asiantuntijalaitokset, kuten esim. valtion teknillinen tutkimuslaitos, säteilyfysiikan laitos, ilmatieteen laitos, työterveyslaitos jne... tarjosivat monelle matemaatikolle, fyysikolle ja atkammattilaiselle koulutukseen sopivan työpaikan. Liiton jäsenten työpaikat jakaantuivat valtion, kuntien, opetuslaitosten sekä yksityisen työnantajan palveluksessa olevien kesken suhteellisen tasaisesti. Suurimpia jäsenryhmiä sijoittui opetustehtäviin, sairaaloihin, vakuutusalalle sekä eräisiin asiantuntijalaitoksiin. Se näkyi myös liiton toiminnassa perustettaessa vastaavia jaostoja (opetus-, sairaalafyysikko-, säteily- ja atk-jaosto)
Yhteiskunnallisestikin merkittävän ydinvoiman rakentaminen näkyi alan koulutettujen rekrytoimisena säteilyfysiikan laitokseen ja laitoksen henkilömäärän kasvuna ja nimen muuttumisena säteilyturvallisuuslaitokseksi. Säteily- ja ydinfysiikan alan sovellusten tarve ja sen myötä fyysikkojen kysyntä kasvoivat myös alan yritysten ja teollisuuden parissa. Säteilyfyysikot toimivat aktiivisesti omassa perustamassaan säteilyjaostossa, mutta heillä oli myös hyvin aktiivinen panos liiton hallituksessa 1970 ja 1980 luvuilla. Säteilyturvallisuuslaitoksen paikallisessa työmarkkinatoiminnassa ja edunvalvonnassa liiton jäseniä toimi luottamusmiehinä. Yksityinen sektori herää luonnontieteiden sovelluksiin - Atk:n merkitys kasvaa 1970-luvulla useat matemaatikot ja fyysikot sovelsivat työssään oman tehtäväkenttänsä ohella atk:ta. Koulutus tähän oli kuitenkin ollut monesti vähäistä ja vaihtelevaa. Samoin työvälineet nykypäivän mittapuun mukaan tehottomia. Sovelluksia palvelevat ohjelmointi ja reikäkorttilävistykset palautuvat monen mieleen tuolta ajalta. Niiden määrä, jotka sijoittuivat selvästi vain atk-tehtäviin, alkoi kasvaa. Liiton jäsenkunnassa alkoi erottua ryhmänä atk-ammattilaiset ja ne, jotka sovelsivat atk:ta muiden tehtävien ohella. Matematiikan ja fysiikan soveltaminen työtehtävissä tehostui oleellisesti atk:n alkaessa taota työvälineitä ja ratkaisuja käytännössä. Lisääntyvästi jäseniä alkoi sijoittua yksityisen työnantajan palvelukseen tutkimus-, tuotekehittely- ja asiantuntijatehtäviin sekä markkinointiin. Aika ajoin esiintyi jopa pulaa teollisuudessa asiantuntevista fyysikoista. Heille löytyi perinteisten tutkijan ja asiantuntijatehtävien ohella mahdollisuuksia aina organisaation johtotehtäviin asti. Sekä teollisuudessa että finanssialalla toimi niin ikään matemaatikkoja. Nämä voitiin jakaa selvästi toisistaan erottuviin ryhmiin, joista voitaisiin käyttää nimitystä tutkijat ja hallintohenkilöt. Teollisuudesta löytyi vielä kolmaskin ryhmä eli matemaattisesti suuntautuneet atk-henkilöt. Vuosikymmenen lopulla ilmeni selviä työllistymisvaikeuksia mm. matematiikka pääaineena tutkintonsa suorittaneille. Liiton tekemän jäsenkyselyn selvä palaute oli, että atk-tiedot ja taidot ovat niitä, joita jäsenet tarvitsivat ja käyttivät. Saadut vastaukset myös paljastivat sen, että matemaatikkojen työllistymismahdollisuudet olivat atk-boomin myötä tulossa myös muille kuin perinteisille matemaatikkojen työpaikoille. Liitto teki aloitteen työllisyysviranomaisille ja niin aloitettiin atk-painotteiset työvoimahallinnon toimeenpanemat työllisyyskurssit luonnontieteellisen tutkinnon suorittaneille 1980-luvulla. Liiton asiantuntemusta käytettiin opetussisällön suunnittelussa. Näillä kursseilla koulutettiin noin 150 loppututkinnon suorittaneelle työelämän kaipaamia atk-valmiuksia ja monet sekä yksityisellä sektorilla että valtionhallinnossa olevat atk-tehtävät saivat alkunsa ja tekijänsä. Kurssien avulla liitto myös vaikutti koulutuksen ja työelämän tarpeiden kohtaamisessa. Voimaa yhteistyöstä Liiton ollessa valtakunnallinen Akavan jäsenliitto sen jäsenkunta oli epäyhtenäinen ja hajallaan työmarkkinakentässä. Liiton asema myös keskusjärjestö Akavassa muuttui, kun suuret opettaja- ja insinöörijärjestöt liittyivät Akavaan. Akavan jäsenjärjestöjen jäsenmäärät vaihtelivat muutamasta kymmenestä kymmeniin tuhansiin. Koosta huolimatta kaikkien jäsenjärjestöjen tehtävät olivat kuitenkin periaatteessa lähes samoja ja runsaasti työpanosta ja muita resursseja vaativia. Liiton potentiaaliset jäsenet myös järjestäytyivät useisiin eri liittoihin milloin oman työpaikkansa tai toimintasektorinsa mukaan. Liitto pyrki vastaamaan kasvaneisiin paineisiin sekä jäsenkunnan että keskusjärjestö Akavan taholta kehittämällä yhteistoimintaa muiden Akavan pienten liittojen kesken. Näin muodostui 1970- luvun puolivälissä ns. Akavan luonnontieteellinen ryhmä, johon
kuuluivat Geofyysikkojen liitto, Geologiliitto, Suomen Kemistiliitto, Suomen Matemaatikko- ja Fyysikkoliitto sekä Vesi- ja Kalatalousmiehet r.y. Yhteistyötä tehtiin mm. hankkimalla ja jakamalla yhteisiä toimistotiloja juuri valmistuneessa Akavatalossa vuonna 1976 sekä palkkaamalla yhteistä toimistohenkilökuntaa. Sen lisäksi yhteistyö merkitsi eräänlaista vaaliliittoa jaettaessa edustuksia Akavassa. Luonnontieteellisellä ryhmällä oli edustaja mm. Akavan hallituksessa sekä eräissä valiokunnissa. Myös eräillä työpaikoilla, joissa oli eri yhteistyöliittojen jäseniä, voitiin päästä luottamusmiestoiminnassa tuloksiin. Luottamusmiestoiminta edustikin sitä käytännön edunvalvontatyötä, jossa yhteys jäseniin oli välitön. Säteilyturvallisuuslaitoksessa mm. solmittiin ensimmäinen virastokohtainen akavalainen työehtosopimus vuonna 1976. Yksityisten yritysten palveluksessa olevien jäsenten asema parani Akavan solmittua Suomen Teollisuuden Keskusliiton kanssa ns. YTN - sopimuksen, jossa sovittiin menettelytavoista akavalaisten edunvalvonnassa. Näin liitto sai myös yksityisten työnantajien palveluksessa oleville järjestäytynyttä edunvalvontaa. Samalla aloitettiin yhteistyö myös tekniikan järjestöjen - Korkeakouluinsinöörien ja Arkkitehtien liiton KALin, Insinööriliiton ja Suomen Ekonomiliiton - kanssa Akavan ns. Tekniikan ja kaupan poolissa. Tällöin myös liiton jäsenet pääsivät jäseniksi työttömyyskassaan, jonka merkitys laman aikana osoittautui monelle tärkeäksi. Luonnontieteellisen ryhmän yhteistyötä laajennettiin 1980-luvun alussa niin, että solmittiin yhteistyöasiakirja vielä Agronomiliiton, Eläinlääkäriliiton ja Metsänhoitajien kanssa. Tarkoitus oli hakea helpotusta ja jakaa vastuuta toiminnallisiin vaatimuksiin Akavan sisäisessä työnjaossa. Yhteistyö tämänmuotoisena ei kuitenkaan koskaan päässyt periaatetasoa pidemmälle. 1980-luvulle tultaessa, liiton jäsenmäärän kasvaessa ja edunvalvontatehtävien lisääntyessä liiton toimistoresursseja lisättiin mm. osapäiväisen oman toimistosihteerin palkkaamisella sekä ostamalla Suomen Kemistiliitolta toiminnanjohtajan työpanosta. Ajanoloon tämä ei kuitenkaan tahtonut riittää, vaan luottamustehtävissä toimivien työpanosta kaivattiin lisääntyvästi. Lisäksi jäseniä liittyi yksityisen sektorin työpaikoista nimenomaan niistä, jotka suuntautuivat orastavaan informaatio- ja tietotekniikan alueille. Tämä kuitenkin merkitsi jäsenkunnan hajaantumista yhä laajemmalle. SMFL hakeutuu yhteistyöhön Tekniikan Akateemisten Liitto TEK ry:n kanssa Liitto aloitti 1983 neuvottelut silloisen Korkeakouluinsinöörien ja Arkkitehtien Keskusliiton KALin kanssa yhteistyön järjestämisestä syvemmän ja kestävän järjestelyn varaan niin, että toiminnalliset resurssit ja jäsenten edunvalvonta voitaisiin hoitaa tehokkaasti. Neuvottelut johtivat suhteellisen nopeasti ratkaisuun, jossa liiton jäsenet liittyivät henkilöjäseninä Suomen Teknillisen Seuran STS:n jäseniksi ja liitto jatkoi toimintaansa ammatillis-aatteellisena järjestönä hoitaen koulutukseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyviä tehtäviä. Jäsenet saivat järjestelyssä itse ratkaista halunsa uuteen ratkaisuun liittymällä Suomen Teknillisen Seuran henkilöjäsenyyden kautta STS/KAL - kokonaisuuteen. Vain muutama prosentti silloisista jäsenistä halusi järjestää edunvalvontansa toisin ja liittyi muihin järjestöihin. Toisaalta järjestelyn seurauksena liiton jäsenmäärä on kasvanut vajaasta 400:sta varsinaisesta jäsenestä lähes 2000:een jäseneen. Yhteistyön lähtökohdat ja edut olivat olemassa ja ovat osoittautuneet ilmeisiksi. Liiton jäseniä työskenteli hyvin samantapaisissa työtehtävissä ja samojen työnantajien palveluksessa sekä yksityisellä että julkisella sektorilla diplomi-insinööritutkinnon suorittaneiden kanssa. Koulutuksessa monilla matematiikka, fysiikka ja tietojenkäsittelytiede ovat yhteisiä ja muodostavat vahvan pohjan ammattitaidolle. Myös näiden aineiden asema yhteiskunnassa ja merkitys työnteossa on yhteinen intressi. Halu kehittää työkaluja tietoyhteiskuntaan antoi vahvan siteen yhteistyölle.
Suomen Matemaatikko- ja Fyysikkoliitto ry päätti jatkosyyskokouksessaan 15.12.1983 suositella jäsenilleen, että he järjestäytyvät Akavaan Korkeakouluinsinöörien ja Arkkitehtien Keskusliiton KAL ry:n kautta ja liitto erosi Akavan jäsenyydestä vuoden 1984 alusta. Liiton 1983 syyskokouksen julkilausumassa todettiin: "Tällä konkreettisella toimenpiteellä SMFL haluaa eheyttää ja voimistaa Akavaa sekä kehittää Akavan sisäistä rakennetta ja tehostaa edunvalvontaa. Liiton mielestä ratkaisu on eräs vaihe Akavan ns. kokonaistamisohjelman toteuttamisessa. SMFL:n syyskokous haluaa ratkaisulla tuoda vastauksensa viime aikojen keskusteluun neuvotteluoikeuksien laajentamisesta. SMFL näkee, että sen toimenpide on jäsenten neuvotteluoikeuksien tehostamista. Samalla liitto muistuttaa, että niin sen omalla toimintasektorilla kuin koko työmarkkinakentässä on yhteensä yhden keskusjärjestön verran niitä, joilla ei ole minkäänlaisia neuvotteluoikeuksia eli työttömät. Vaikka liiton päätös on kehittää työssä olevien edunvalvontaa, ei liitto unohda myöskään työttömien ongelmia ja niitä, jotka toimivat koulutustaan vastaamattomissa tehtävissä." KALiin liittymisen lähtökohta oli, että SMFL jatkaa liittona toimintaansa ammatillisaatteellisten kysymysten osalta. Jo vuonna 1961 laadituissa säännöissä todettiin, että liiton tehtävänä on olla yhdyssiteenä eri aloilla toimivien matemaatikkojen ja fyysikoiden välillä, edistää heidän ammatillista kehitystään, seurata heidän asemaansa yhteiskunnassa, valvoa heidän yhteiskunnallisia etujaan sekä pyrkiä kehittämään matemaattis-fysikaalista kasvatusta ja ajattelutapaa maassamme. Sääntöjä uusittiin viimeksi vuonna 1999. Perustehtävät säilyivät, mutta niissä saatettiin ajan tasalle tilanne tietojenkäsittelytieteilijäin osalta. Liiton nimi muutettiin Suomen Matemaatikko-, Fyysikko- ja Tietojenkäsittelytieteilijäliitoksi. Samoin tehtävissä todettiin se, että pääosa liiton jäsenkunnasta jo toimii eriasteisissa atk- ja tietotekniikan tehtävissä. Liiton piirissä toimineet ovat myös osallistuneet aikoinaan jo KALin ja sittemmin 1990 luvulla Tekniikan Akateemisten Liiton työhön sen hallituksessa, valtuustossa sekä eri valiokunnissa tai työpaikkaosastoissa osana TEKin normaalia toimintaa. SMFL profiloituu ammatillisena kehittäjänä Eräänä keskeisenä toimintamuotona liitolla on ollut 1980- ja 1990-luvuilla työelämän yleisiä valmiuksia vahvistavien kurssien järjestäminen jäsenille. Suosittuja kursseja ovat olleet englannin kielen kurssit, joissa syntyperäinen englantilainen kurssinpitäjä johti keskusteluja kurssilaisten ammattiaiheista. Jäsenet osallistuivat aktiivisesti myös MTV:ssä pidettyihin esiintymistaidon kursseihin, joita järjestettiinkin useita kertoja useamman vuoden aikana. Näillä kursseilla monet kymmenet liiton jäsenet ovat saaneet tarpeellista esiintymisvarmuutta ja taitoa. Suosittuja kursseja ovat olleet niin ikään Tallinnassa järjestetyt atk-kurssit. Toisinaan on yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa yhteistyössä räätälöity kursseja sekä liiton jäsenille että varttuneille opiskelijoille tieteen viimeisimmistä saavutuksista. Liiton yleiskokouksissa on aina ollut mukana koulutusosuus. Kokouksissa on pidetty esitelmä tai alustus jäseniä kiinnostavista ajankohtaisista aiheista. Aiheet ovat olleet vaihtelevia. Esitelmiä on pidetty muun muassa maailmankuuluista suomalaisista matemaatikoista, maailman alkuräjähdyksestä, tähtitieteestä, matematiikan, fysiikan ja atk:n sovelluksista eri ammateissa aina työuupumuksen ja stressin hallinnan keinoihin.
Fyysikkoseuran järjestämien vuosittaisten Fysiikanpäivien yhteydessä on ollut liitolla oma nimikkoseminaarinsa. Seminaarin aihe on vuosittain vaihdellut. Esimerkiksi 1997 seminaariaihe oli " Eurooppalainen tutkimus ja Suomi ". SMFL on pyrkinyt tukemaan ja kannustamaan opiskelijoita matematiikan, fysiikan ja tietojenkäsittelyn opinnoissa lahjoittamalla lukiolaisille Matemaattisten Aineiden Opettajien liiton MAOL:n järjestämiin koululaiskilpailuihin palkinnot. Kun Suomi sai 1980-luvulla tiedon kansainvälisten Fysiikkaolympialaisten isännyydestä 1992, niin liitto päätti innostaa suomalaisia nuoria osallistumaan ja valmentautumaan huolella kyseisiin kilpailuihin. Siitä lähtien Suomen lukiolaisten fysiikkakilpailun pääpalkinnon on jakanut SMFL. Myöhemmin liitto on alkanut jakaa myös lukiolaisten matematiikkakilpailun voittajalle kunniapalkinnon. MAOL järjestää myös tietotekniikassa koululaiskilpailut. SMFL päätti pari vuotta sitten lahjoittaa myös tietotekniikkakilpailun voittajan palkinnon. SMFL aloitti vuonna 2000 perinteen jakaa pro gradu -palkinto vuosittain. Se on stipendi, jolla palkitaan yliopistossa tehty matematiikan, fysiikan tai tietojenkäsittelytieteen pro gradu -opinnäyte. Palkinnon tarkoituksena on kannustaa opiskelijoita tulokselliseen opiskeluun sekä kiinnittää huomiota matemaattisten aineiden opiskeluun ja lisätä niiden arvostusta suomalaisessa yhteiskunnassa. Ensimmäisen SMFL:n pro gradu -palkinnon sai fil. maist. Seppo Taivalkoski opinnäytetyöstään "Katetriprofiilin 3-D rekonstruointi 2D magneettikuvista". Perusteluna oli se, että teoreettinen ja kokeellinen tutkimus yhdistyvät työssä erinomaisen taitavasti. Taivalkosken työssä haetaan ratkaisua käytännön kliinisen lääketieteen ongelmaan ja työllä on siten selkeästi yhteiskunnallista merkittävyyttä. Lähde: lainaus Työvälineitä tietoyhteiskuntaan SMFL 40 vuotta -juhlakirjasta