Suojattu yhteisö: Kunniaväkivalta. ilmiönä Suomessa

Suojattu yhteisö: Kunniaväkivalta kollektiivisena ilmiönä Suomessa VTM Tuuli Tammisalo-Savolainen 30

Naisia rajoitetaan kunnian sanelemina. Perheen ja suvun yhteistä etua suojataan naisia vartioiden ja eristäen, mutta suojelun epäonnistuminen vaatii sanktion, kunniaväkivallan. Kunniaväkivalta on yhteisön yhteen saattava ilmiö, jossa ihmisten välinen läheisyys muuttuu satuttamiseksi. Väkivalta, jota oikeutetaan kunnian nimissä, hämmentää länsimaista ihmisoikeusymmärrystä ilmentäessään sukupuolten epätasa-arvoa ja naisiin kohdistuvaa vallankäyttöä. Maahanmuuttajien tytärten nopea sopeutuminen uudenlaiseen yhteiskuntaan kärjistää tilanteita perheissä: suomalainen vapaus ja idea tasa-arvosta houkuttelevat tyttäriä ja vaimoja isien ja aviomiesten pelätessä kunnian menettämistä naisen käyttäytymisen vuoksi. Miehen mukautuminen esikirjoitettuun käyttäytymismalliin sitoo perheen naiset perinteisiin ja miehiseen valtaan. Kunniaväkivalta onkin väkivaltaa, jossa uhrin omaa elämänhallintaa heikentävät hänen omat läheisensä. Läheisyys ihmisten välillä muuttuu tyttären tai vaimon kontrolloinniksi, hallitsemiseksi ja vahingoittamiseksi. Ymmärrän kunniakulttuurit kulttuureiksi, joissa kunnian merkitys on erityisen korostunut ja joissa rajaa yksityisen ja julkisen välillä valvotaan tarkasti. Tämän rajan merkiksi nähdään naisen vartalo. 1 Naisen vartalo onkin se suojeltu intiimi, joka kantaa kunniaa. Kunniaa suojataan yhteisenä etuna. Jos suojelu epäonnistuu, horjuttaa se yhteisön harmonian jolloin nainen, ja samalla yhteisö, saa häpeän tahran. Artikkelini perustuu meneillään olevaan sosiaalipolitiikan väitöskirjatutkimukseeni kunniaväkivallan ilmiön asettumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Valtiotieteilijänä 2 olen kiinnostunut siitä, millaiseksi sosiaaliseksi ongelmaksi ilmiö ymmärretään ja millaisena ilmiönä kunniaväkivalta esiintyy suomalaisen yhteiskunnan kontekstissa. Artikkelini käsittelee osaltaan kunniaväkivallan esiintymisen ehtoja ja yleisemmällä tasolla kunniaväkivaltaa yhteiskunnallisena ja kulttuurisena ilmiönä. Tutkimukseni sijoittuu kulttuurin tutkimuksen sekä feministisen tutkimuksen keskusteluihin. Nämä suuntaukset toisiaan täydentävinä mahdollistavat yksilön kokemusten, yhteiskunnallisten suhteiden sekä kulttuuristen merkitysten samanaikaisen tarkastelun. Pyrin 31

osoittamaan, että kulttuuriset merkitykset ovat vahvasti läsnä Suomessa tapahtuvassa kunniaväkivallassa. Tarkastelen kunniaväkivallan ilmiötä tiiviissä sidoksessa sosiaaliseen kontekstiin. Yhteisöllisyys ja kulttuurinen konteksti ovat väistämättä yhteydessä ihmisen kokemuksiin, ja näen, ettei yksilöä voi tarkastella tulkinnallisissa prosesseissa irrallaan yhteiskunnallisesta yhteydestä. Siitä syystä näen myös kunniaväkivallan ilmiön tarkastelussa tämän tulkinnallisen kehyksen tärkeäksi. Yksittäisten tilanteiden ja kokemusten rinnalla kunniaväkivallan prosesseja tulisi katsoa vahvasti ympäröivään maailmaan sidoksissa olevina. Näen kollektiivisuuden eli yhteisöllisyyden, ja seksuaalisuuden merkittävinä tekijöinä kunniaväkivallan ilmiön tarkastelussa ja näen niiden merkitysten selvittämisen keskeisiksi kunniaväkivallan kokonaiskuvan hahmottamisessa. Tulkintani mukaan tekijät kytkeytyvät kunniaväkivallan muotoihin rakentaen edellytyksiä ilmiölle. Artikkelini empiirisenä aineistona käytän keräämiäni kunniaväkivaltaa koskevia haastatteluja 3. Artikkelissa esitetty pohdinta ei nojaa vain haastatteluaineistoon, vaan empiriaa täydentää teoria ja päinvastoin: sidon esittämäni tulkinnat vahvasti aiempaan kunniaväkivallasta tehtyyn tutkimukseen sekä pohdintoihin kollektiivisuudesta. Artikkelin alussa tarkastelen tieteellistä keskustelua kunniaväkivallan historiallisista juurista. Sen jälkeen pohdin kollektiivisuusteorioiden avulla ajatusta kunniaväkivallasta yhteisöllisen väkivallan muotona. Artikkelin loppuosassa analysoin kunniaväkivallan ilmiötä liittäen tarkasteluun suomalaisen yhteiskunnan kontekstin, sillä tarkasteluni lähtökohta kiinnittyy maahanmuuton aiheuttamaan kollektivismin ja individualismin eli yksilölähtöisyyden, yhteentörmäykseen. Kytken kunniaväkivallan yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin muutoksiin. Kunniaväkivallasta Kunniaväkivallan määrittelyn rajat näyttävät hämärtyneiltä. Historialliseen, sosiokulttuuriseen ilmiöön, johon kietoutuvat sukupuoliset, seksuaaliset ja moraaliset kysymykset, on hankala löytää selkeitä rajoja ja merkityksiä. Kunniaväkivaltaa on hankala sanoittaa. Määrittelyn vaikeus osoittautui keräämäni aineiston mukaan kunniaväkivaltatyön keskeiseksi ongelmaksi. Yksi tutkimukseni tärkeimpiä seikkoja oli huomata, kuinka puutteellisesti suomalaiset työntekijät tuntevat kunniaväkivallan ilmiön. 4 Väkivaltatyöntekijät ovat tärkeässä roolissa konstruoidessaan määrityksiä, sillä puhe luo kuvastoa siitä, mitä kunniaväkivalta Suomessa on ja miten suomalainen auttamistyö toimii tämän kuvaston pohjalta. Määrittelyn ongelma ei jää kuitenkaan käytännön tasolle, vaan on lisäksi haasteena julkiselle ja tieteelliselle keskustelulle, yhteiskunnalliselle neuvottelulle. Keskusteluilla rakennetaan kuvaa kunniaväkivallan ilmiöstä: määritetään, mikä on tärkeää ja huomiota herättävää, mikä halutaan nostaa esille. Samalla sanoitta määritellään se, mikä jää sivuun ja 32

huomioimatta yhteiskunnassa. Määrittelyn tärkeys korostuu siinä, ettei puuttumisyrityksiäkään voida kohdentaa väkivaltaongelmaan, jos kunniaväkivaltaa ei selkeästi määritellä ongelmaksi. Merkityksellistä on, millaista ilmiötä keskustelulla tuotetaan; millaiseksi se rakennetaan. 5 Kunniaväkivallan määritelmää ei voi rajoittaa koskemaan vain esimerkiksi tiettyjä maantieteellisiä alueita (Keski-itä), kulttuureita ( pakistanilainen kulttuuri ), uskontoja (islamilaisuus) tai yhteisöjä (heimo, muslimit), sillä kunniaväkivalta on paljon moniselitteisempi ilmiö. Kunniaväkivaltaa ei saa myöskään pelkistää kulttuurikysymykseksi, vaan kulttuuri on nähtävä osana sitä kontekstia, jossa kunniaväkivalta tapahtuu. Kulttuurisen taustan kyseenalaistaminen onkin keskeisessä osassa kunniaväkivallan ehkäisemisessä. 6 Tulkintani mukaan kunniaväkivallassa yhteisöllistä kunniaa pyritään puolustamaan henkisen ja fyysisen väkivallan keinoin tilanteessa, jossa yksilön epäillään aiheuttaneen yhteisölle julkista häpeää loukkaamalla patriarkaalisten kulttuurien yhteisöllistä siveysmoraalia. 7 Patriarkaalisella kulttuurilla tarkoitetaan yhteiskuntajärjestystä, jossa miehet ovat sukupuolensa takia oikeutettuja. 8 Kunniaväkivalta on yleensä miespuolisen perheenjäsenen naiseen kohdistamaa väkivaltaa. Kunniaväkivallassa yhteisön, kollektiivin, merkitys on keskeinen, sillä kunnia tarkoittaa yksilön yhteisöltä saamaa arvostusta. 9 Kunniaväkivaltaan on etsitty syitä patriarkaalisista kulttuureista ja naisvihamielisistä tavoista. Vain harvoin on pohdittu syitä siihen, mitkä tekijät ovat muokanneet patriarkaalista kulttuuria ja naisvihamielisiä perinteitä eri puolilla maailmaa ja miksi nämä perinteet säilyvät yhteiskuntien kehityksestä ja ihmisoikeustietoisuudesta huolimatta. Ilmiön kokonaiskuvan hahmottamiseksi näen tärkeäksi selvittää kunnian ja kunniaväkivallan historialliset lähtökohdat naisen aseman kontekstissa sekä pohtia niiden vaikutuksia ja yhteyttä nykyään tapahtuvaan kunniaväkivaltaan. Tutkimustyöni alkulähteillä huomasin kunniaväkivallan olevan läheisesti sidoksissa naisen seksuaalisuuteen. Ajatus kunniasta osoittautui rakentuneen miehen tahdolle omien geeniensä jatkuvuudesta. 10 Naisen vartiointi, sekä ennen että jälkeen avioliiton solmimisen, oli keino varmistaa tämä jatkumo. Toisin sanoen naisen neitsyys ennen avioliiton solmimista ja siveys avioliiton solmimisen jälkeen takasivat miehen geeniperimän. Tutkijoiden mukaan naisiaan vartioivat miehet nähtiin vahvoina ja korkean statuksen omaavina, ja tästä syystä heitä kunnioitettiin yhteisössä. 11 Tämä kulttuurisesti ja historiallisesti syntynyt patriarkaalinen perhejärjestely selittää osaltaan sitä, miksi kulttuureihin iskostui tietynlainen suhtautuminen naisen seksuaalisuuteen. Sarmaja 12 toteaa patriarkaalisissa kulttuureissa miesten päätyvän ikään kuin luonnostaan yhdessä kontrolloimaan kaikkien naisten uskottomuusstrategioita. Naisen seksuaalisuuden, johon miehen kunnia siis olennaisesti liittyi, katsottiin 33

kuuluvan miehen omistukseen 13, ja naisen hyöty miehelle nähtiin seksuaalisuuden kautta. Näkemys naisesta omaisuutena johti siihen, että naisen vartalo ja seksuaalisuus saavuttivat rahallisen arvon, joka taas sai miehet ja perheet vartioimaan naisten seksuaalista käyttäytymistä. Yhteisö arvotti naisen hyötyäkseen naisten avioliittosuhteiden tuotoista 14 ja liitoista toiseen sukuun. Avioliitto, joka nykyäänkin on nuoren päämäärä, solmitaan kahden intressiryhmän välillä ja uuteen statukseen siirrytään avioliiton kautta. Koska avioliittoon liittyy sekä perheen isän taloudellinen intressi että toisen perheen tai suvun intressi, ei avioliitto siksi ole yksilön päätös, vaan yhteisöllinen asia. 15 Kunniakulttuurissa, muun muassa islamilaisessa maailmassa, avioliitot ovat usein järjestettyjä, toisinaan myös pakkoavioliittoja. Pakkoavioliiton lisäksi ympärileikkaus on kulttuurisena käytäntönä kunniaväkivaltaa 16 ja herättää kysymyksen ihmisoikeuksista, vaikka taustalta löytyy sosiaalisia selityksiä sen harjoittamiseksi. Ympärileikkaus nähdäänkin siveellisen käyttäytymisen, seksuaalisen puhtauden sekä neitsyyden takeena, joka samalla suojelee naista. 17 Ympärileikkaamattomuus voidaan nähdä esteenä avioliitolle ja se asettaa sekä suvun että tytön itsensä hankalaan asemaan, jossa tyttöä ei pidetä kunniallisena. Tästä syystä isät pitävät kiinni tyttäriensä kunnollisuudesta ja äidit haluavat ympärileikattavan heitä, jotta nämä pääsisivät sosiaalisesti hyväksyttyyn asemaan. Sekä ympärileikkauksen että pakkoavioliiton käytännön säilyminen nykypäivään saakka on mahdollista siksi, että ne eivät ole hyödyksi ainoastaan miehille, vaan myös naisille. Tyttöjen ympärileikkaus liittää tytöt yhteisöönsä uusin sitein taaten tytöille jäsenyyden naisyhteisössä. 18 Naisen vartalo ja seksuaalinen käyttäytyminen ovat siis sidottuja aviosuhteisiin ja ne vaikuttavat osaltaan lasten tuotantoon miehelle ja hänen perheelleen. 19 Samalla naisen vartalo ja seksuaalisuus sitoutuu kulttuurisesti olennaisiin neitsyyden ja siveyden sekä puhtauden ja likaisuuden arvoihin. Patriarkaalisissa kulttuureissa syvään juurtunut naisen seksuaalisuuden kontrollointi johti naisten hunnuttamiseen ja pukeutumissääntöihin, uskonnollisiin oppeihin sallitusta ja kielletystä, naisten käyttämien tilojen rajaamiseen sekä naisiin kohdistettuihin rangaistuksiin. 20 Hunnuttamisesta tuli väline naisten eristämiseen julkisesta ja sosiaalisesta yhteiskunnasta yksityisen, kodin, piiriin. Nainen eli elämäänsä kunnian ja häpeän jännitteessä: yhteisön ja perheen normeja tottelemalla nainen saattoi tehdä miehen ylpeäksi ja kunnialliseksi, normeja uhkaamalla puolestaan naiset toivat perheelle ja yhteisölle häpeää. 21 Häpeä onkin kollektiivisesti jaettu yksilöllinen kokemus. Nainen ei kuitenkaan tuonut kunniaa saavutuksillaan, taidoillaan ja lahjoillaan, vaan miehen kunnia yhdistyi ainoastaan naisen seksuaalisuuteen ja seksuaaliseen käyttäytymiseen. 22 Kunnian voi siten nähdä moraalisena kehyksenä käyttäytymiselle, normeille ja säännöille, jotka muodostavat hyväksynnän perustan 34

kollektiivisessa elämässä. Kunnian käsitteen onkin nähty toimivan linkkinä yksilön ja yhteisön välillä. 23 Tavoittelen ajatuksella sitä, että kunnialla on sosiaalinen merkitys. Sosiologi Pierre Bourdieu 24 näkee kunnian juuri sosiaalisena omaisuutena ja näkee sen edellyttävän yhteiskunnallista hyväksyntää. Bourdieun mukaan kunnian omatessaan yksilöillä on paikkansa kollektiivissa. 25 Kunniakulttuurien koko sosiaalinen järjestys on rakentunut ajatukselle kunniasta ja nainen on sidottu perheen kunnian säilytyspaikaksi. 26 Kunnia ja puhtaus kietoo musliminaisten asemaa tutkineen sosiologi Fatima Mernissin 27 mukaan lähes kohtalokkaasti miehen arvovallan naisen seksuaaliseen käyttäytymiseen. Naisen vartalo voidaan nähdä miehen arvokkuuden symbolina. Kunnian käsite onkin usein liitetty anatomiaan ja fysiologiaan, 28 sillä yhteisön vaatimuksilla tytön neitsyydestä ja aviovaimon siveydestä on keskeinen osansa kunniaväkivallassa. Aviomiehelle lapsen syntyperän määrittämisen takeena on ollut vain vaimon kohdun kontrollointi ja suojeleminen, ja isien kunnian on nähty olevan suojattu niin kauan kuin perheen tyttärien immenkalvot säilyvät koskemattomina. 29 Sosiaalinen eristäminen, hunnutus, vaatimukset neitsyydestä, siveydestä ja uskollisuudesta, aikaiset avioliitot ja pakkoavioliitot sekä naisten ympärileikkaukset ovat kaikki takeita lapsen syntyperästä. Kunnian ja häpeän kehykset toimivat naisen seksuaalisuuden ja vapauden kontrolloijina, ohjaajina. Keskeistä kunniaväkivallan ymmärtämisessä on ymmärtää naisen siveyden ja neitsyyden kulttuurinen merkitys sekä miehen valta taata ja suojella tämä kulttuurinen jatkumo. Naisen seksuaalisuus muodostaa pohjan kunniaväkivallalle. Seksuaalisuuden vartiointi ja oikeuden sosiaalinen luonne maailmalla Kaikilla merkittävillä yhteiskunnilla ja uskonnoilla on ollut samankaltaiset juuret naisen seksuaalisuuden vartioinnissa. Kunnian merkitys on ollut korostuneena myös eurooppalaisessa ja länsimaisessa kokemushistoriassa, sillä kulttuurikäsitykset kaikissa suurissa yhteiskunnissa ovat perustuneet kollektiivisuudelle ja patriarkaalisuudelle. 30 Tällainen maailma ei kuitenkaan ollut tasavertaisesti, vaan erot ovat nousseet esiin laajassa perinteiden kirjossa ja niiden historiallisissa muutoksissa. Sosioekonomiset, poliittiset ja kulttuuriset muutokset 31 ovat joissain yhteiskunnissa leikanneet yhteisön merkitystä sekä isän ja miehen auktoriteettia. Samalla muutokset ovat vaikuttaneet naisten rooleihin ja asemiin. Muutokset eivät tapahtuneet universaalisti, vaan vaihtelivat seurauksineen ja ajoituksineen. Koko maailman mittapuussa vähäisimpiä muutokset ovat olleet kollektiivisimmilla ja patriarkaalisimmilla alueilla maailmassa. 32 Suurin osa näistä yhteisöistä on Khanin 33 mukaan muslimiyhteisöjä, vaikka kunniaväkivaltaa esiintyykin kaikkialla maailmassa maahanmuuton ja kunniakäsitysten 35

seurauksena. Erilaisista kulttuuritaustoista ja uskonnoista sekä maantieteellisestä sijainnista huolimatta yhteisöt, joissa kunniaväkivaltaa esiintyy, jakavat Khanin 34 mukaan yhteiset käsitykset naisen seksuaalisuudesta ja kunnian käsitteestä samankaltaisten materiaalisten ja sosiaalisten olojen johdosta. Sen sijaan sellaisten uskontojen vaikutusalueella olleet ryhmät, jotka ovat läpikäyneet nopean ekonomisen muutoksen, ovat muuttaneet asenteitaan kunniakysymyksiä kohtaan. Syvempi tutkimus taloudellisten rakenteiden suurista muutoksista voisikin selittää osaltaan kunniaväkivallan olemassaoloa tai poissaoloa. 35 Keinoja kontrolloida naisten seksuaalisuutta on siis harjoitettu kaikissa merkittävissä yhteiskunnissa ennen suurten uskontojen tuloa. Mutta merkittävät uskonnot, islamin uskon lisäksi niin kristinusko kuin juutalaisuuskin, ovat säädelleet suhtautumistaan naiseen. Härkönen 36 toteaa tämän ristiriidan jumalallisuuden ja feminiinisyyden välillä olevan kuitenkin islamissa kaikkein kärjistynein: naisellisuus hunnutetaan, peitetään ja piilotetaan. Patriarkaaliset yhteisöt ympäri maailmaa käyttävät islamia välineenä vahvistaakseen patriarkaalijärjestelmää: oikeuttaakseen naisten kontrolloinnin sekä säilyttääkseen patriarkaalisen vallan. 37 Khanin 38 mukaan syy siihen, että nykyään suurin osa kunniaväkivallasta ympäri maailman tapahtuu muslimiyhteisöissä, johtuu miesmuslimien ja erityisesti uskonnollisen eliitin uskonnollisten oppien, tulkintojen ja väärintulkintojen vaikutuksista edistää osaltaan musliminaisten epätasa-arvoista asemaa. 39 Mernissin 40 tulkinnan mukaan islamin seksuaalietiikka ja filosofia eivät ole koskaan aliarvioineet naisen seksuaalisuuden voimaa. Vaikka käsitystä naisesta heikompana sukupuolena ja seksuaalisesti negatiivisena on julistettu muun muassa myös juutalaisuudessa ja kristinuskossa, ovat hänen mukaansa muslimien etiikka ja perinteet määritelleet naisen seksuaalisuuden voimalliseksi, ja tästä syystä islamin aikaiset lähteet (koraani, sekä sunna, profeetta Muhammedin elämäntapa, joka välittyy hadith -kirjallisuuden kautta) erityisesti loivat katseen seksuaaliseen elämään, sallittuihin käytäntöihin ja kieltoihin. 41 Islamin seksuaalietiikan läheisessä tarkastelussa nousee esiin useiden feministitutkijoiden 42 mukaan pelko naisen valtavasta seksuaalisesta voimasta, joka voi runnella muslimien ummahin, uskovien yhteisön, uskonnolliset ja sosiaaliset rajat. Naisten seksuaalinen voima neuvotaan pitämään kontrollissa ummahin hyvinvoinnin takia. Islamin uskon merkityksestä kunniaväkivallan yhteydessä on kiistelty. Oma näkemykseni on, ettei kunniaväkivallan syynä ole uskonto, mutta islamin uskolla on keskeinen merkitys kunniaväkivallan olemassaololle naisen seksuaalisuuden kontrollin ylläpitäjänä. Kirjallisuutta voidaan pitää sosiaalisen todellisuuden kuvaajana: kirjailija luo sosiaalista todellisuutta ja toisaalta teksteissä diagnosoidaan sosiaalisia ongelmia. 43 Näin suomalaistenkin kansantarujen voidaan ajatella 36

nostavan esiin sosiaalisia ongelmia, esimerkiksi kulttuurisen väkivallan piirteitä, ja kuvaavan sen ajan kansallista henkeä. Suomalaisten kaunokirjallisten kertomusten, muun muassa Suomen kansalliseepoksen Kalevalan, yhteiskunta on toiminut yleiseen oikeudentuntoon perustuvien lakien perusteella. Kalevalan Kullervo-tarina kertoo sukujen riitaantumisesta ja käsittelee myös kunnian ja häpeän käsitteistöä. Tarinassa esimerkiksi väkivallan kierteeseen ajautunut orpopoika Kullervo tietämättään häpäisee siskonsa viettelemällä tämän, joka häpeän pakottamana heittäytyy koskeen. Kullervo-tarinan viha ja kosto toista sukua kohtaan sekä insestin tuoma naisen häpeä viittaavat kuvastoon, jotka näyttäytyvät myös kunniakulttuureissa ja kunniaväkivallassa. Suomalaisesta kansantarustosta löytyy myös tytön ja naisen asemaan viitatessa kunniakulttuurin piirteitä. Kantelettaren teksti Tyttö syntyi, tyhjä syntyi kuvastaa perinteisiä asenteita ja väheksyvää suhtautumista, joita tyttölapsiin ja naiseen on liitetty. Tämä naisten väheksyntä juontaa juurensa tytön menettämiseen naimakaupan mukana pojan sen sijaan ollessa hyödyllinen turvatessaan talouden sekä tuoden vaimonsa kotitaloon työskentelemään. 44 On oletettavissa, että myös suomalaisten esikristillisessä perinteessä sellaiset sosiaaliset piirteet kuin patriarkaalisuus, kollektiivisuus, kunnian ja häpeän käsitteet sekä lain ottaminen omiin käsiin ovat olleet olennaisia piirteitä. Tarinat menneistä ajoista muistuttavat siitä, että kunniaväkivallan piirteitä kunnian ja häpeän käsitteistöineen on löytynyt ympäri maailmaa. Kirjallisuus toimii naisen aseman, perheen kontrollin, isällisen auktoriteetin ja naiseen kohdistuvien sosiaalisten vaatimusten kuvastimena. Suomessa yhteiskuntajärjestelmän siirtyminen modernin suuntaan aiheutti sosioekonomisen, poliittisen ja kulttuurisen muutoksen. Tämä muutos työnsi nämä käytännöt takaalalle. 45 Vaativa yleisö kollektiivisuudesta Käsittääkseen kunniaväkivallan luonteen on ymmärrettävä ilmiön konteksti; yhteisön, perheen ja yksilöiden roolit ja se, mitkä asiat motivoivat väkivallan tekoihin. Kulttuurintutkija Geert Hofsteden 46 mukaan kulttuurien välisten erojen pohjalla on yksi ihmisyhteisöjen peruskysymyksiä, yksilön suhde ryhmään. Suurin osa ihmisistä elää yhteiskunnissa, joissa ryhmän etu menee yksilön edun edelle. Nämä yhteiskunnat ovat kollektiivisia, ja kollektiivisuudella tarkoitetaan ryhmän valtaa suhteessa yksilöön. 47 Vastapuolena individualistisissa yhteiskunnissa, jotka yhdistetään usein moderneihin kulttuureihin, korostuu ihmisten yksilöllisyys. Näen tässä artikkelissa individualismin ja kollektivismin kulttuurien ominaisuuksiksi. Tärkeimmäksi eroksi kulttuureita tutkittaessa kulttuurintutkija Harry Triandis 48 määrittelee juuri individualistisen ja kollektiivisen kulttuurin eron. Se, onko kollektiivinen vai individualistinen etu kulttuurissa 37

korostuneempi, riippuu olennaisesti kulttuurin perinteistä ja perherakenteesta. 49 Kollektiivisuus liittyy siihen, miten tiukat yksilöiden väliset siteet ovat yhteiskunnassa. 50 Kunniakulttuureissa yhteisö voidaan nähdä suljettuna yhteiskuntajärjestyksenä ja sosiaalisena instituutiona. Yhteisö suojelee ja turvaa, ulkopuoliset nähdään muukalaisina ja siksi vihollisina. Veriside tarjoaa mahdollisuuden läheisimpään sosiaaliseen sidokseen. 51 Yhteisön rooli yksilön elämässä on kaksijakoinen: se on tärkeä sosiaalisen kiinnittymisen kohde ja identiteetin määräytymisen lähde, mutta toisaalta se myös rankaisee kunnian vuoksi. 52 Sosiaalinen yhteisö toimii siis sekä turvaverkostona että kontrolloijana. Hirsi Ali 53 puhuu oman yhteisön tukahduttavasta roolista, ja tästä kertoo myös seuraava haastattelukatkelma. Katkelmassa haastattelemani kunniaväkivallan uhri kuvaa avioerotoiveen aiheuttamaa konfliktia, johon perheen miehet katsoivat osakseen puuttua. Kunniakulttuurissa perhe toimii verkostona, jossa yksilöt edustavat toisiaan. Tällaisessa tapauksessa tilanne kulkee niin, että aviomieheni oli ilmoittanut veljelleen asiasta [avioerotoiveista ja yhteyden katkaisemisesta], että veljet tulisivat puuttumaan asiaan, kun hän on kaukana [Pakistanissa]. Sitten miehen veli tuli tänne [Suomeen] Hollannista, veli joka asuu Hollannissa. Heillä on toinenkin veli Britanniassa, ja tämä Britanniassa oleva veli, joka on vielä [Hollannissa asuvaa veljeä] aggressiivisempi, niin tämä on sieltä käsin uhkaillut tulla tänne ja tehdä mitä vaan, myös tappaa. Mutta, se miksi asiat menee näin, niin on vahva perheverkosto, kaikki edustavat kaikkia. 54, 55 Kollektiivisena ilmiönä kunniaväkivalta merkitsee koko yhteisöä yhteen saattavaa ilmiötä. Isät, veljet, äidit, tyttäret ja muu suku ja yhteisö ovat joko kunniaväkivallan tekijöinä, kohteena tai yleisönä, jota varten sanktio toteutetaan. Väkivalta on tulkintani mukaan todiste vakavasta aikomuksesta ja tahdosta jatkaa ryhmän edun mukaan. Kunniaväkivalta voidaan nähdä myös viestinä yhteisölle yksilön häpeällisen käyttäytymisen torjumisesta. Yhteisössä väkivalta onkin sosiaalisen kontrollin mekanismi. Ellei väkivaltaan aktiivisesti osallistuta, niin sanattomilla sopimuksilla tai vähintään hiljaisella hyväksynnällään yhteisö ummistaa väkivallalta silmänsä. Vaikka kunniaväkivalta onkin pääsääntöisesti, Khania 56 lainatakseni, miesten pelkoa ja kiihkeää halua pitää naiset määrätyissä tiloissaan ja merkityissä rajoissaan sekä miesten huolta naisten rikkomuksista ja uhmasta, joutuu jossain määrin myös mies painostuksen alla mukautumaan esikirjoitettuun miehiseen käyttäytymismalliin: esimerkiksi velvollisuutenaan vahvana isänä tai kuuliaisena poikana säilyttää perheen maine. Epäonnistuminen ja harmonian menettäminen näyttää uhkaavan yhteisön ja perheen identiteettiä. Kontrolloimaton naisen seksuaalisuus ja uhkaava individualismi voi keinauttaa venettä aiheuttaen epäonnistumisia ja saattaen harmonian epätasapainoon. Khan 57 näkee kunniaväkivallan 38

yhteisön reaktiona ja vastustuksena individualismille, jonka tarjoamaa vapautta yhteisön naiset taas vaativat tai ainakin salaa toivovat. Yhteisön reaktio uhkaan on usein väkivaltainen ja välitön, kokemus kunnian menettämisestä laukaisee väkivallan teot. Kunniaväkivallalla voidaan nähdä olevan häpäisymotiivi, 58 jonka tarkoituksena on saattaa nainen häpeään kokeakseen miehen oman häpeän. Tämän sosiaalisen satuttamisen taustalla on ajatus yhteisöstä sulkemisesta, jossa nainen suljetaan yhteisöstä saattamalla naisen maine epäilyttävään valoon. Kunniaväkivallalla vastataan yleisön vaateisiin. Vaade kunniaväkivallasta syntyy naisen rikkomuksen tullessa julkiseksi. Yhtä kiihkeästi kuin mies valvoo kunniaansa, yhtä paljon häntä riivaa häpeän välttäminen 59. Häpeälliseksi teko muuttuu, kun tieto tai epäily teosta nousee julkiseen tietouteen. Kunniattomuuden saavuttaminen edellyttää yhteisöllistä kokemusta. Oikeastaan, Khania 60 lainatakseni, kunniaa ja häpeää tai hurskautta ja moraalittomuutta ei ole olemassakaan, elleivät sitä ole tunnustaneet tai huomioineet ihmiset, jotka elävät ympärillämme. Maine, oli se sitten hyvä tai paha, tarvitsee tunnustuksen yhteisöltä. Ilman yhteisöä ei ole julkista mielipidettä eikä tuntemuksia kunniasta tai häpeästä. 61 Usein kunniakulttuureissa moraalitonta tekoa huolestuneempia ollaankin siitä, miltä näytetään sukulaisten tai muiden yhteisön jäsenten silmissä. Kollektiivinen kunnia individualistisessa Suomessa Muutos, joka tapahtuu yhteiskunnallisen modernisaation seurauksena voi tapahtua myös maahanmuuton seurauksena, tosin vain huikeasti nopeammin. Suomalaisen yhteiskunnan tarjoama vapaus voi olla ristiriidassa maahanmuuttajan omien kulttuuristen perinteiden kanssa. Uudenlainen yhteiskunta voi uusine arvoineen, rooleineen ja normeineen koetella perheen eheyttä ja sisäistä yhtenäisyyttä, ja sopeutumattomuudesta voi tulla este yksilön kotoutumiselle. Maahanmuuttoon liittyvä perheenjäsenten eritahtinen sopeutuminen ja länsimaisen kulttuurin vaikutukset uhkaavat helposti traditionaalisimmista yhteiskunnista muuttaneiden miesten kunnioitusta ja valtaasemaa perheessä. 62 Perheen valtasuhteissa tapahtuvat muutokset maahanmuuton seurauksena ovat tavallisia ja miehen aseman muutos taloudellisen ja tiedollisen vallan lähteenä voi olla raju. Miehen mahdollisuus säilyttää auktoriteettinsa perheessä on vähäinen suomalaisen sukupuolten tasa-arvoon perustuvan lainsäädännön ja koulutuksen taatessa myös tytöille ja naisille tasavertaiset mahdollisuudet. 63 Haastatteluaineistoni pohjalta yhteiskunnan rakenteiden nähtiin Suomen oloissa heijastuvan eri tavoin yksilöiden elämään aiheuttaen ongelmia ja olosuhteiden nähtiin koskevan suurta määrää Suomessa asuvia maahanmuuttajia. Yhteiskunnallisia ongelmia, kuten elämän tasapainottomuutta, 39

epävarmaa toimeentuloa ja sosiaalisia ongelmia, kuvailtiin kunniaväkivallan taustalle. Näiden olosuhteiden seurauksena maahanmuuttajien kerrottiin kokevan jatkuvaa stressiä ja syrjintää. Haastateltavien puheissa korostunut yhteiskunnallinen epävarmuus ei ole kytköksissä kuitenkaan vain taloudelliseen toimeentuloon, vaan näyttäytyy laajempana ilmiönä, jossa keskeisenä epävarmuuden aiheuttajana toimivat kulttuuriset muutokset. Väkivallan tekijöinä yhteiskunnallisia olosuhteita ei kuitenkaan voida pitää, vaan ne vaikuttavat ongelmaan välillisesti sekä syventävät ongelman tasoa. 64 Suomessa tapahtuva kunniaväkivalta näyttää haastatteluaineistoni valossa liittyvän kiinteästi kontrollointiin, jossa lievimmillään on kyse perheen ja perheenisän kasvatuksellisesta auktoriteetista ja sille alistumisesta. Kontrollointi on pyrkimys hallita toisen elämää ja sillä vaikutetaan naisten ja tyttöjen jokapäiväiseen elämään puuttumalla pukeutumiseen, ihmissuhteisiin ja liikkumiseen. Fyysistä väkivaltaa ja muita kunniaväkivallan keinoja saatetaan käyttää näiden rajoitusten muistuttamiseksi ja tehostamiseksi. Haastatteluaineistoni toi esille sen, että kunniaväkivallassa fyysinen väkivalta tavoittaa helposti vakavan väkivallan mittasuhteet. 65 Katkelmassa haastattelemani väkivaltatyöntekijä kertoo työssään kohtaamastaan kokemuksesta. Kyllähän sitten oikein graaveimmissa tapauksissa on semmosia, jotka on täältä sijoitettu nuorisokotiin ja ne on haettu väkisin sieltä ja ne ihmiset ovat kadonneet täysin. Et nuori löytynyt Frankfurtin lentokentältä auton takakontista, nuori tyttö. Et, et tiedän, että tämä on sitä kunniaväkivaltaa. Et täällä on hyvinkin, hyvinkin surullisia tarinoita. Fyysistä väkivaltaa ei kuitenkaan aina tarvita, kun jo henkinen väkivalta tai pelkkä kasvatuksellinen auktoriteetti riittää pelon tunteen synnyttämiseen ja tavoitteen saavuttamiseen. Kontrolli muodostaa henkisen väkivallan perustan luoden uhrin elämää varjostavan ilmapiirin ja oman elämänhallinnan heikkenemisen kokemuksen. Psyykkisen väkivallan muotona uhkaus on (väki) vallankäytön keino tehokkaimmasta päästä. 66 Haastattelemani kunniaväkivallan uhrin lainauksessa kuvastuu uhkauksien teho. Pelottavaa, että aviomiehen veli on tullut Hollannista tänne [Suomeen] ja hänellä on ollut toinen mies mukana, joka on toiminut hyvin uhkaavasti ja käyttäytynyt törkeästi ja käyttänyt kamalia uhkauksia Hän oli uhannut henkeäni Mä pidin tätä hyvin vaarallisena merkkinä. Vakavin uhkaus on hengen riistäminen. Kunniaväkivaltaan liittyvät uhkailut eivät yleensä ole haastattelujen mukaan Suomessa vähäisiä, vaan usein tappouhkauksia. Vaikkei uhkaus olekaan suoraa väkivaltaa, sillä on tehokas vaikutus aiheuttaessaan pelkoa. Kunniaväkivalta ilmenee Suomessa myös hylkäämisinä ja viileytenä uhria kohtaan, eikä ainoastaan alistamisena. 67 Tällainen henkinen väkivalta koetaan usein rankempana kuin väkivalta, johon liittyy kommunikaatiota. Oman perheenjäsenen tai koko perheen hylkäys saattaa tuntua yksilöstä 40

pahimmalle mahdolliselle rangaistukselle, varsinkin nuorelle, jolla on vahvat tunnesiteet perheeseensä. Tietoisuuden kasvaminen omasta kulttuurisesta perinteestä ja identiteetistä on maahanmuuttajilla hyvin tavallista uuteen maahan tultaessa. Muutto uuteen maahan voi muokata ja uudistaa vanhoja asenteita ja käytäntöjä, tai joskus yhteisöllisyys saattaa myös kiristää kasvatusotetta tai palauttaa vanhojen perinteiden soveltamisen käytäntöön. Kaiken muun muuttuessa omassa elämässä, voivat kulttuuri ja uskonto luoda elämään hallinnan tuntua. Toisaalta niiden nähtiin voivan muodostua maahanmuuttajalle keskeisiksi tekijöiksi ylläpitämään ja tuottamaan etnistä identiteettiä. Kotimaa Afganistan saattaa tuntua paljon läheisemmältä Itä-Helsingin lähiössä, jossa käsitys kunniasta ja oman kulttuurin perinteet on palautettu jokapäiväiseksi elämäksi. Kun elinympäristössä ja perhesuhteissa tapahtuu muutoksia, ne liikuttavat myös oman elämän toteuttamisen rajoja. 68 Miehen aseman heikentyminen selittää maahanmuuton tilanteessa konfliktitilanteita, mikä tulee esille haastattelukatkelmassa, jossa väkivaltatyöntekijä kuvaa miesasiakkaansa ajatuksia. Mies on sanonut, että minusta tuntuu etten minä ole mitään. Siellä [kotimaassa] minä olin jotain, mutta täällä kukaan ei arvosta minua, mulla ei ole työtä, mulla ei ole perhe [haastateltava tarkoittaa sukua, laajennettua perhettä] täällä. Näen tärkeäksi tuoda esille tämän kuvauksen miesten tunteista ja väkivallan syistä. Haastateltava kuvaa, millaisena miehet kokevat väkivaltatilanteet ja mikä lopulta ajaa miehen käyttäytymään väkivaltaisesti. Auktoriteetin katoaminen osoittautuu keskeiseksi syyksi väkivaltakäyttäytymiselle. Miehet kokivat asemansa heikentyvän, sekä taloudellisen aseman että arvostuksen myötä. 69 Seuraava haastattelukatkelma esittää miehen hakevan omanarvontuntoa ja kontrollia omasta elämästä ja omasta vaimostaan tukeutumalla vanhoihin arvoihin ja normeihin. Joskus joku on sanonut ihan suoraan Jos minä en ole niin kova ja väkivaltainen sen jälkeen mä en pysty päättää, hän [vaimo] saa kaiken voiman, ja sen takia minä olen [väkivaltainen]. Minä näytän hänelle, että sinä et voi mennä, et voi käyttäytyä toisen kulttuurin mukaisesti, et voi saada toista kulttuuria, ja sinä olet minun vaimo Mä halusin näyttää, että minä olen olemassa. Syynä kunniaväkivaltaan on usein pelko vallan, identiteetin tai miehisyyden menettämisestä. Äärimmäisyyksien aikana uusi kulttuuri koetaan uhkaavaksi ja lopulta maahanmuutto näyttäytyy hyvin haastavana. 70 Kunniaväkivalta voidaan nähdä vallan puutteena, jossa puuttuvaa valtaa pyritään palauttamaan väkivallalla. Miehen kokiessa valtansa kyseenalaistettavan, käyttää hän väkivaltaa asemansa osoittamisena. Maahanmuuttajanuorten, erityisesti tyttöjen, elämä Suomessa näyttäytyy tasapainoiluna perinteisten odotusten sekä suomalaisen kulttuurin vaatimusten välillä. 71 Sukupolvet ovat törmäyskurssilla, jossa 41

ristiriita näyttäytyy katsomuseroina. Traditio paljastuu tyttärille perityksi taakaksi. Konfliktit ovat usein voimakkaampia isien ja tyttärien välillä, kun sekä sukupolvikonflikti että sukupuolikonflikti törmäävät yhteen maahanmuuttajaperheissä. Konfliktit johtuvat usein tyttären valinnoista ja asenne-eroista. Tyttären länsimaisuutta koskevat valinnat asettavat normit ristiriitaan. Niin kauan kuin isällä on auktoriteettia perheessä, voi hän pakottaa ja vaatia sopivaa käytöstä tyttäreltä tai vaimoltaan. Kunniaväkivallaksi tilanne muuttuu isän tai aviomiehen auktoriteetin joutuessa ristiriitaan tyttären tai vaimon näkemysten kanssa. Koti on se paikka, jossa kulttuuria harjoitetaan. Mitä enemmän oma kulttuuri odottaa naisilta, sitä vähemmän mahdollisuuksia naisilla on tasavertaiseen elämään miesten kanssa. Juuri odotukset määrittävät tyttöjen elämiä. Heshu Yonesin 72, kunniamurhaan kuolleen ja Ison-Britannian kunniaväkivaltaan herättäneen kurditytön, sanoin: Disappointments are born of expectations Odotukset synnyttävät pettymyksiä. 73 Jäähyväiskirjeessään perheelleen Heshu otti syyn niskoilleen siitä, ettei ollutkaan se lapsi, jollainen hänen vanhempansa odottivat hänen olevan. Odotukset jättävät jälkensä. Motiivina vanhempien huolen taustalla ei näytä olevankaan oman tyttären suojeleminen, vaan vanhemman, perheen tai yhteisön oman kunnian säilyttäminen. Miehen ja perheen kunnia turvataan altistaen nainen väkivallalle. Haastatteluissani kerrotaan, että toisinaan elämiseen ja arkeen liittyviä ratkaisuja tehdään siksi, ettei rikottaisi kulttuurisia koodeja ja sääntöjä. 74 Et kyllä ne puhuu, että miten paljon on liikkumavaraa, ettei lähde puheita liikkeelle, huhuja siinä omassa yhteisössä, et ne elää niin nöyrästi. Et sen naisen täytyy vaalia sitä mainettaan ja. Et miettii, miten vapaata se vapaus on. Tyttö sopeutuu elämään, jossa miehen miellyttäminen ja omien halujen kätkeminen on keskeistä. Samalla kunniaväkivallalla on merkitystä seksuaalisuuden rajojen asettajana. Tapa esittää sukupuolta ja seksuaalisuutta vääristyy. Kunnian menetyksen välttämisestä ja perheen koossa pitämisestä muodostuu tärkeämpiä tekijöitä kuin oma turvallisuus. Lojaalius perhettä kohtaan menee individualististen pyrkimysten edelle. Tunnesiteiden merkitys jääkin usein huomioimatta auttamistyössä. Haastattelukatkelma kuvaa nuoren kohtaamia mahdottomalta tuntuvia valintoja ja valinnoista aiheutuvaa vastuuta. On pelko sitten siitä, että jos asiasta [kunniaväkivallasta] tekee julkisen, mitä tapahtuu perheelle, joudunko eroon perheestäni? Ja siinä joutuu nuori punnitseen valtavan paljon sitä, että mitä mä menetän jos mä saan itselleni elämän vapautta ja oikeuden. Se on valtava vastuu, eikä siinä ole helppoja ratkaisuja. Mitä läheisempi uhrin ja kunniaväkivallan tekijän suhde on, sitä suuremman psyykkisen trauman se yleensä aiheuttaa nuorelle. Syynä tähän voi olla se, että jos väkivallan tekijä on aikuinen, johon nuori luottaa, on nuoren tuntema petetyksi tule- 42

misen tunne syvempi. Toisaalta myös oman aviomiehen väkivaltainen kohtelu aiheuttaa saman tunteen. Kunniaväkivallan uhri voi tuntea myös suurta ristiriitaa ja hämmennystä eläessään kaksitahoista perhe-elämää, jossa nuoren tai naisen rakastaminen sekä väkivalta vuorottelevat tai ovat samanaikaisesti läsnä. Menetettävää tytöllä ja naisella on paljon ja ratkaisukeinona ei siksi useinkaan toimi irtautuminen perheestä ja väkivallantekijästä. Tämä vaikeuttaa ongelman ratkaisemista. 75 Kollektiivisessa yhteisössä ihminen toimii yhteisön jäsenenä ja ongelmatilanteissa apua haetaan yhteisöltä. Väkivaltatilanteessa ei nainen tai tyttö usein saakaan tukea yhteisöltään. Perhe on yksityinen paikka, johon ulkopuoliset eivät saa puuttua. Ulkopuolista apua tarvitaan, mutta se sotii kunniakulttuurin perinteitä vastaan. Kollektiivisessa yhteisössä apua ei usein haeta perheen ja suvun ulkopuolelta. Naiset, jotka hakevat apua ulkopuolelta ovat hyvin uhatussa asemassa. He ovat tilanteessa, jossa muita mahdollisuuksia ei enää ole. Haastateltavani mukaan kunniaväkivallasta tulee esiin vain jäävuoren huippu. 76 Suurin osa kunniaväkivallasta on siksi näkymätöntä. Ne, jotka ovat auttamistyön piirissä, ovat ottaneet sen tärkeän askeleen ja hakeneet apua, mutta suurin osa avuntarvitsijoiden äänistä jää kuulumattomiin. 77 Kunniaväkivaltaan puuttumisessa korostuu sen tärkeys, mihin puututaan. Auttamistyössä oireiden sijaan pitäisi puuttua itse ongelmaan eli väkivallan syihin, sillä konfliktiin puuttuminen on vasta myöhäistä interventiota. Aikainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy sen sijaan edesauttaisi mahdollisuuksia puuttua ongelman juureen. Haastattelukatkelmassa korostuu kulttuurin ymmärtämisen tärkeys. Kunniaa ei nähdä sivuarvona elämälle, vaan arvona, jonka ympärillä sitten muut arvot saavat merkityksen. Sitten kun on tämmöisen arvovalinnan edessä, että joku luopuu kunniasta tai joku rikkoo Suomen lakia Et tää on se, mitä viranomaiset [Suomessa] eivät ota vakavasti, että sanojen takana on kulttuurihistoria. Tehokas puuttuminen kunniaväkivaltaan edellyttää ymmärrystä ilmiön sosiokulttuurisista tulkinta- ja käsittelytavoista. Auttamistyössä tulisi kiinnittää huomiota osin asenteellisiin, osin tiedollisiin väärinkäsityksiin, jotka synnyttävät kommunikaatiovaikeuksia ja kulttuurikonflikteja auttamistyössä. Omien ja vieraan kulttuurin arvojen etsiminen ja tiedostaminen sekä yhteisen arvopohjan löytyminen on oleellista auttamistyön onnistumiselle. Väkivaltaan puuttuminen tulisi keskittää riistäviin järjestelmiin ja niiden kumoamiseen. Tätä työtä eivät yksin voi tehdä verkostot, vaan yhteiskunnan ja poliittisen tason tulisi olla mukana ja tukemassa muutosta. Päällimmäisenä keinona juuriin puuttumiseen näen asenteisiin vaikuttamisen. Se edellyttää asiantuntevaa työtä ja kulttuurin tuntemusta. Kunniaväkivalta voidaan nähdä vallan puutteena, ja tätä puuttuvaa valtaa pyritään palauttamaan väkivalloin. Maahanmuuton 43

olosuhteissa miesten kontrollin halu voi voimistua, joka samalla heikentää tyttären ja vaimon asemaa. Psykologinen riippuvuus pitää tytöt kiinni perheissään, menetettävää on paljon. Jotkut heistä, painostuksesta huolimatta, uskaltavat haastaa traditionaalisen patriarkaalisen kulttuurin, mutta ihmiset heidän ympärillään vastaavat sanktioin. Lopuksi Artikkelin tavoitteena on ollut kuvata kunniaväkivallan yhteisöllisyyttä liittäen tarkasteluun suomalaisen yhteiskunnan. Tulkintani ja haastatteluesimerkkini kertovat siitä, kuinka kunniaväkivalta on yhteisön yhteen saattava ilmiö. Yksilö voi joutua asettumaan kunniaväkivallan tekijän, uhrin tai yleisön rooliin, jota varten väkivalta toteutetaan. Yhteisö tukahduttaa ja luo naiselle elämänhallinnan heikkenemisen kokemuksen. Samalla läheisyys ihmisten välillä muuttuu kontrolliksi, hallitsemiseksi ja satuttamiseksi, ja sanattomilla sopimuksilla ummistetaan väkivallalta silmät. Naisia rajoitetaan kunnian sanelemina. Haastateltavani kuvaama elämisen nöyryys ja maineen vaaliminen korostaa kunnian merkitystä seksuaalisuuden rajojen asettajana. Vaatimukset neitsyydestä ja siveydestä sitovat juuri naisen seksuaalisuuden kunniaan. Maahanmuutto kuitenkin kyseenalaistaa näitä kulttuurisia käytäntöjä ja arvoja. Uuden yhteiskunnan rakenteet ja kulttuuriset muutokset heijastuvat eri tavoin yksilöiden elämään asettaen sukupuolet ja sukupolvet törmäyskurssille. Uhkaavan individualismin ja tasa-arvon äärellä miehet tukeutuvat yhteisöllisyyteen ja epäsymmetrisiin valta-asetelmiin hakiessaan hallinnan tuntua elämiinsä. Kunniaväkivalta vastaa yleisön vaateisiin. Yksityisen tullessa julkiseksi syntyy vaade väkivallasta. Myös sosiologi Pierre Bourdieu 78 yhdisti 1960-luvulla eräästä algerialaisesta yhteisöstä tehdyssä tutkimuksessaan kunnian intimiteettiin, yksityiseen, ja sen suojaamiseen. Hän näki kunniakulttuureissa naisen tehtäväksi säilyttää perheen intimiteetin, jota mies vartioi. Intiimin paljastumisen Bourdieu ajatteli vastineeksi kunnian ja miehen itsekunnioituksen menetykselle. Sanana intiimi näyttää viittaavan henkilökohtaiseen elämismaailmaan, ruumiillisuuteen, seksuaalisuuteen ja minuutta koskevaan. Intiimin perusmuodoksi usein ajateltua seksuaalisuutta tai eroottisuutta säädellään kunniaväkivallassa juuri yhteisön taholta. 79 Perheen intimiteettiä, ja samalla yhteisön etua, suojataan naisia vartioiden ja eristäen. Yhteisen edun vartiointi suojaa yhteisöä. Intiimin paljastuminen vaatii sanktion, kunniaväkivallan. Suojaan, johon yhteisö on oikeutettu kollektiivisessa kulttuurissa, on individualistisessa kulttuurissa oikeutettu yksilö. Suoja uhkaa jäädä kuitenkin vähäiseksi suomalaisen auttamistyön kentällä, sillä kunniaväkivaltaan puuttumisen mahdollisuuksia rajoittaa suomalaisen väkivaltatyön puutteellinen tieto. 80 Epäonnistumalla ihmisoikeusrikkomusten tunnistamisessa ja kunnian roolin näkemisessä, epäonnistu- 44

taan myös sen ymmärtämisessä, mikä kulttuurisen painostuksen voimalla on naisiin. Kun kuva ilmiöstä ei ole kokonainen, mahdollisuus suojata rajoittuu. Herkistyminen kunniaväkivallasta luodulle keskustelulle loitontaa puutteellisen väkivaltatyön asetelmista. Kunniaväkivaltaan puuttuminen edellyttää yhteiskunnallista vastuuta suojan takaamisesta. Vielä liian usein väkivallan uhrit saattavat jäädä auttamisprosessin jälkeenkin hyvin suojattomiksi. 45

Lähteet A l f a r o, Mic h e l l e (2005) Honour Killings in Europe. An Imported Twist to the Age Old Problem of Violence against Women. MA in Near and Middle Eastern Studies of the School of Oriental and African Studies/ University of London (julkaisematon). Luettavissa: Kunniaväkivalta-hanke (amoral.mll.fi/suomi > Materiaalisalkku). A l i t o l p p a -Niitamo, A n n e (2002) Perhe maahanmuuttajan kotoutumisen resurssina ja taistelukenttänä. Teoksessa Reet Nurmi & Reetta Helander (toim.): Väkivalta ei tunne kulttuurisia rajoja. Maahanmuuttajanaisiin kohdistuva väkivalta Suomessa. Helsinki: Naisiin kohdistuvan väkivallan ja prostituution ehkäisyhanke 1998 2002, Sosiaali- ja terveysministeriö & Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, 81 87. B e r g e r, Pe t e r & Lu c k m a n n, T h o m a s (1994) Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen: tiedonsosiologinen tutkielma. Suom. Vesa Raiskila (alkup. 1966). Helsinki: Gaudeamus. B o u r d i e u, Pie r r e (1966) The Sentiment of Honour in Kabyle Society. Teoksessa J.G. Peristiany (toim.), Honour and Shame: The Values of Mediterranean Society. Chicago: University of Chicago Press. 191 242. B r a n d o n, Jam e s & Ha f e z, Sal a m (2008) Crimes of the Community: Honour Based Violence in the UK. Wiltshire: The Cromwell Press. B u c h a n a n, Ian & Ma r k s, Jo h n (toim.) (2000) Deleuze and Literature. Edinburgh: Edinburgh University Press. D e l e u z e, Gil l e s (1993) Critique et clinique. Paris: Minuit. G a l l e n-ka l l e l a, A i v i (toim.) (1981) Kalevala. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY. H i r s i A l i, Ay a a n (2005) Neitsythäkki: islam, nainen ja fundamentalismi. Suom. tuntematon. Helsinki: Otava. H o f s t e d e, Gee r t (1993) Kulttuurit ja organisaatiot Mielen ohjelmointi. Suom. Ritva Liljamo (alkup.1992). Juva: WSOY. H o l l a n d, Eug e n e (2000) Nizan s Diagnosis of Existentialism and the Perversion of Death. Teoksessa Ian Buchanan & John Marks (toim.) Deleuze and Literature. Edinburgh: Edinburgh University Press. 251 262. H u s s e i n i, Ran a (2009) Murder in the Name of Hounour. Oxford: Oneworld Publications. H ä r k ö n e n, Kir s t i (2004) Kunniallisen naisen taakka. Raportti seksuaalisesta väkivallasta Turkissa. Helsinki: Like. K h a n, Ta h i r a (2006) Beyond Honour. A Historical Materialist Explanation of Honour Related Violence. Oxford: University Press. Ko u r o s, Kristiina & Vi l l a, Sus a n (toim.) (2004) Ihmisoikeudet ja Islam. Helsinki: Like. L e w i s, Ber n a r d (2002) What Went Wrong?: Western Impact and Middle Eastern Response: The Clash 46

Between Islam And Modernity in the Middle East. London: Phoenix. L u o p a j ä r v i, Kat j a (2004) Kunniamurhat kulttuuria vai uskontoa? Teoksessa Kristiina Kouros & Susan Villa (toim.) Ihmisoikeudet ja Islam. Helsinki: Like, 189 195. M e r n i s s i, Fat i m a (1985) Beyond the Veil: Male- Female Dynamics in Modern Muslim Society. London: Al Saqi Books. M e r n i s s i, Fat i m a (1996) Women s Rebellion & Islamic Memory. London: Zed Press. N u r m i, Ree t & He l a n d e r, Ree t t a (toim.) (2002) Väkivalta ei tunne kulttuurisia rajoja. Maahanmuuttajanaisiin kohdistuva väkivalta Suomessa. Helsinki: Naisiin kohdistuvan väkivallan ja prostituution ehkäisyhanke 1998 2002, Sosiaali- ja terveysministeriö & Sosiaali- ja terveysalan tutkimusja kehittämiskeskus. N y q v i s t, Leo (2001) Väkivaltainen parisuhde, asiakkuus ja muutos: prosessinarviointi parisuhdeväkivallasta ja turvakotien selviytymistä tukevasta asiakastyöstä. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liitto. N ä r e, Sar i & Ro n k a i n e n, Suv i (toim.) (2008) Paljastettu Intiimi: Sukupuolistuneen väkivallan dynamiikkaa. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus. Pe r i s t i a n y, Je a n (1966) Honour and Shame: The values of Mediterranean Society. Chigago: Chigago University Press. Pe r i s t i a n y, Je a n & Pi t t -Ri v e r s, Ju l i a n (toim.) (1992) Honour and Grace in Anthropology. Cambridge: Cambridge University Press. P r y c e -Jo n e s, Da v i d (1989) The Closed Circle: An Interpretation of the Arabs. London: Weidenfeld & Nicolson. R e y e s d e l o s, Pau l i n a (2003) Patriarkala enklaver eller ingenmansland? Våld, hot och kontroll mot unga kvinnor i Sverige. Integrationsverkets skriftserie IV. Tulostettu 13.5.2006 www.mkc.botkyrka.se/biblioteket/publikationer/skrifter/patriarkala.pdf R o a l d, A n n e So f i e (2001) Women in Islam. The Western Experience. London: Routledge. S a a d a w i El, Na w a l (1992) Eevan kätketyt kasvot. Nainen arabiyhteiskunnassa. Suom. Anniina Palomurto (alkup. 1980). Helsinki: Kääntöpiiri. S a r m a j a, Hei k k i (2003) Ihmislajin perheenmuodostuksen evoluutiopsykologinen perusta. Yhteiskuntapolitiikka 68 (3), 223 243. S e n, Pur n a (2005) Crimes of Honour, Value and Meaning. Teoksessa Lynn Welchman & Sara Hossain (toim.) Honour Crimes, Paradigms, and Violence Against Women. London: Zed Books. 42 63. S iddiqui, Han n a n a (2005) There is No Honour in Domestic Violence, Only Shame! Women s Struggles Against Honour Crimes in the UK. Lynn Welchman & Sara Hossain (toim.) Honour Crimes, Paradigms, and Violence Against Women. London: Zed Books. 263 281. T h e r b o r n, Gör a n (2004) Between Sex and Power: Family in the World, 1900-2000. London: Routledge. Ta m m i s a l o -Sa v o l a i n e n, Tu u l i (2008) Kunnianäkökulmia. Kunniaväkivalta haasteena suomalaiselle väkivaltatyölle. Helsingin yliopisto. Yhteiskuntapolitiikan laitos. Pro gradu -tutkielma. Triandis, Har r y (1994) Culture and Social Behavior. New York: McGraw-Hill, Inc. Triandis, Har r y (1995) Individualism and Collectivism. Boulder: Westview Press. We l c h m a n, Ly n n & Ho s s a i n, Sar a (toim.) (2005) Honour Crimes, Paradigms, and Violence Against Women. London: Zed Books. 47

1 N ä r e (2008) 210. 17 R o a l d (2001). 2 VTM. 18 R o a l d (2001) 237 253. 3 Pro-gradu -tutkielmani aineisto koostui kah- 19 S e n (2005) 47. dentoista väkivaltatyön ammattilaisen haastat- 20 K h a n (2006) 311; telusta, yhdelle työntekijälle tehdystä kyselystä ks. myös B o u r d i e u (1966). sekä yhden kunniaväkivallan uhrin haastattelus- 21 Ks. M e r n i s s i (1985). ta. Haastattelut on tehty vuosina 2006 ja 2007. 22 K h a n (2006). 4 Ta m m i s a l o -Sa v o l a i n e n (2008). 23 S e n (2005) 44. 5 Mm. B e r g e r & Lu c k m a n n (1994). 24 B o u r d i e u (1966). 6 Mm. K h a n (2006); L u o p a j ä r v i (2003); 25 Ks. B o u r d i e u (1966). S iddiqui (2005). 26 Ks. K h a n (2006) 311; S a r m a j a (2003); 7 Ks. K h a n (2006); A l f a r o (2005). M e r n i s s i (1985); B r a n d o n & Ha f e z 2008. 8 Mm. R o a l d (2001). 27 M e r n i s s i (1985). 9 Mm. K h a n (2006). 28 Ks. S a a d a w i (1992); H i r s i A l i (2005). 10 Ks. B r a n d o n & Ha f e z (2008) 3, 4; 29 S a a d a w i (1992); H i r s i A l i (2005) 105, 106. H u s s e i n i (2009) 101; S a r m a j a (2003); 30 Mm. Bou r d i e u (1966); Pe r i s t i a n y (1966); K h a n (2006) 45. P i t t -Ri v e r s (1963); T h e r b o r n (2004). 11 Ks. B r a n d o n & Ha f e z (2008) 3; H u s s e i n i 31 Esimerkiksi teollistuminen ja kapitalismi (2009), 101; S a r m a j a (2003). (ks. T h e r b o r n 2004). 12 S a r m a j a (2003) 240. 32 Mm. T h e r b o r n (2004); K h a n (2006). 13 A l f a r o (2005) 20, 21; M e r n i s s i (1985). 33 K h a n (2006) 287. 14 Naisen sosiaalinen, taloudellinen ja seksuaalinen 34 K h a n (2006) 287. potentiaali siirtyi avioliittosopimuksen määrää- 35 K h a n (2006) 287. mänä hänen omalta suvultaan hänen miehensä 36 H ä r k ö n e n (2004) 235. suvulle. Avioliittosopimuksen takaamisella oli 37 Mm. A l f a r o (2005) 21; H o f s t e d e (1993) siis kunniakulttuureissa aina merkittäviä sosi- 38 K h a n (2006) 288. aalisia seurauksia avioliiton viitatessa kahden 39 B e r n a r d Le w i s (2002, 81) näkee naisten va- ihmisen välisen sopimuksen sijaan laajempaan pauttamisen modernisaation ja länsimaisistu- sosiaalisten suhteiden verkostoon, kuten sopi- misen eronteon koetinkivenä. Lewis tarkoittaa mukseen kahden suvun välillä. Avioliittosopi- tällä tilannetta, jossa jopa äärifundamentalistit muksen takaaminen morsiusmaksuna on ollut muslimit nykyään hyväksyvät modernisaation yleistä kaikkialla maailmassa, ja on yhä mones- ja modernin teknologian tarpeellisena ja välttä- sa kulttuurissa arkipäivää. (Ks. Roa l d 2001; mättömänä. Sen sijaan naisten vapauttaminen K h a n 2006.) nähdään länsimaisistumisena: sitä ei koeta tär- 15 Mm. R o a l d (2001). keäksi, vaan haitallisena ja petoksena islamistisia 16 Mm. K h a n (2006). arvoja kohtaan. (2002, 81, 82.) 48

40 M e r n i s s i 1985. 66 Ta m m i s a l o -Sa v o l a i n e n (2008) 67; 41 Ks. K h a n 2006. ks. myös N y q v i s t (2001) 97. 42 K h a n (2006) 307, 308; 67 Ta m m i s a l o -Sa v o l a i n e n (2008) 52, 66, 67; M e r n i s s i (1985); H ä r k ö n e n (2004). N y q v i s t (2001) 97. 43 D e l e u z e (1993) 13, 14; 68 Ta m m i s a l o -Sa v o l a i n e n (2008) 66, 67. H o l l a n d (2000) 252. 69 Ta m m i s a l o -Sa v o l a i n e n (2008) 81, 82. 44 Mm. G a l l e n-ka l l e l a (1981). 70 Ta m m i s a l o -Sa v o l a i n e n (2008) 85. 45 Ks. K h a n (2006) 322 & T h e r b o r n (2004) 71 Ta m m i s a l o -Sa v o l a i n e n (2008) 85. 46 H o f s t e d e (1993) 77. 72 Heshu Yones kuoli vuonna 2002 Isossa-Britan- 47 H o f s t e d e (1993) 77. niassa isänsä puukottamana. Ennen kuolemaan- 48 Triandis (1994) 4; ks. myös Triandis (1995). sa 16-vuotias Heshu piti videopäiväkirjaa ja jätti 49 Mm. H o f s t e d e (1993). perheelleen jäähyväiskirjeitä, joissa hän kertoi 50 P r y c e -Jo n e s (1989) 21. suunnitelmistaan karata. 51 P r y c e -Jo n e s (1989) 21. (ks. H u s s e i n i (2009) 158, 159.) 52 H ä r k ö n e n (2004) 233. 73 H u s s e i n i (2009) 160. 53 H i r s i A l i (2005) 114. 74 Ta m m i s a l o -Sa v o l a i n e n (2008) 83, 84. 54 Haastattelulainauksia on editoitu. Olen poista- 75 Ta m m i s a l o -Sa v o l a i n e n (2008) 83. nut täytesanoja luettavuuden helpottamiseksi ja 76 Ta m m i s a l o -Sa v o l a i n e n (2008) 87. haastattelusta poistettu katkelma on merkitty 77 Ks. R e y e s (2003). pisteillä ( ). 78 B o u r d i e u (1966). 55 Olen muuttanut lainauksessa valtioiden nimet 79 N ä r e & Ro n k a i n e n (2008) 32. haastateltavan anonymiteetin säilymiseksi. 80 Ta m m i s a l o -Sa v o l a i n e n (2008). 56 K h a n (2006) 307. 57 K h a n (2006) 95, 215; ks. myös M e r n i s s i (1996). 58 Ks. N ä r e (2009) 202. 59 H i r s i A l i (2005) 56; ks. myös Peristiany (1966). 60 K h a n (2006) 63. 61 K h a n (2006) 63, 64. 62 N u r m i & He l a n d e r (2002) 86, 87; Ta m m i s a l o -Sa v o l a i n e n (2008) 48, 81. 63 Mm. A l i t o l p p a -Niitamo (2002) 86. 64 Ta m m i s a l o -Sa v o l a i n e n (2008) 84, 85. 65 Ta m m i s a l o -Sa v o l a i n e n (2008) 83 85, 93, 94. 49