GEOLOGINEN YLEISKARTTA

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN YLEISKARTTA THE GENERAL GEOLOGICAL MAP OF FINLAND LEHTI-SHEET C1-D1 HELSINKI KIVILAJIKARTAN SELITYS WITH AN ENGLISH SUMMARY KIRJOITTANUT MAUNU HÄRME ESPOO

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN YLEISKARTTA THE GENERAL GEOLOGICAL MAP OF FINLAND LEHTI-SHEET C1-D1 HELSINKI KIVILAJIKARTAN SELITYS WITH AN ENGLISH SUMMARY KIRJOITTANUT MAUNU HÄRME ESPOO 1980

Härme, Maunu 1980. Kivilajikartan selitys. English summary. Suomen geologinen yleiskartta - The general geological map of Finland - 1 : 40 0. Lehti - Sheet C1-D1, Helsinki. 95 pages, 32 figures one table and one appendix The region covered by the map is located in southern Finland consisting of the coastal territory east of Helsinki Svecofennidic rocks prevail in the western part and the northeastern corner of the map area In the eastern por tion of the area there is a wide pluton of rapakivi rocks varying in granitic composition The pluton is anorogenic postorogenic) in age as are the granite bodies of Bodom Obbnäs and Onas in the western half of the map area too All the rocks are of Precambrian age No basement or basal formations conglomerates of the oldest known Svecofennidic supracrustal rocks have been seen to occur The lowermost sedimentary horizon is a quartz feldspar gneiss in some areas and a biotite quartz plagioclase gneiss in other areas These gneisses pass gradually into each other Pyroxene gneisses marbles and a small amount of quartzites are connected with the quartz feldspar gneisses which were also formerly called leptite gneisses The afore mentioned gneisses are overlain by basic inter mediate and acid volcanics They are further followed areally by plutonic rocks of similar composition representing subvolcanic magma chambers Locally some slates overlie the volcanics Regional metamorphism took place during the early and synkinematic orogenic phases Later ultrametamorphism occurred during the late kinematic phase having been caused mainly by intrusive potash rich mi crocline granite Both venitic and arteritic migmatites occur The anorogenic granites are practically unmetamorphic The text is in Finnish with the figure captions and a summary also in English Maunu Härme Geological Survey of Finland SF Espoo Finland ISBN 9 9 Helsinki 9 Valtion painatuskeskus

SISÄLLYS CONTENTS Alkulause Johdanto 7 Yleistä Paljastumasuhteet ja pinnanmuodostus 9 Kallioperän yleispiirteet ja jaotus Svekofennidiset Pintakivilajit Yleistä kivilajit Kvartsi maasälpägneissit ja liuskeet Kvartsiitit Kalkkikivet ja karret 9 Pyrokseenigneissit Yleistä Diopsidigneissit Hypersteenigneissit Kiillegneissit ja liuskeet Vulkaaniset kivilajit Yleistä Emäksiset ja intermediaariset vulkaniitit Happamat vulkaniitit 9 Syväkivilajit Yleistä Peridotiitit Gabrot ja dioriitit Kvartsidioriitit ja granodioriitit Graniitit Juonikivilajit Anorogeeniset kivilajit Yleistä Bodomin Obbnäsin ja Onaksen graniitit Rapakivet Juonikivilajit Rapakiven sulkeumat 9

Metamorfoosi Metasomatoosi Kallioperän rakenne Yleistä Poimutustektoniikka Magmaintruusiot Raot ja murrokset Stratigrafia ja kivilajien ikäsuhteet 9 Malmeja ja muita hyödyllisiä kaivannaisia Yleistä Malmiaiheita ja esiintymiä Rautamalmit Muita oksidimalmeja Sulfidimalmit Radioaktiivisuus Kivi ja mineraaliesiintymiä Kalkkikivet Rakennus monumentti ja korukivet sekä mineraalit 9 Summary : Precambrian rocks of the area of the general geological Helsinki map sheet C D Introduction Svecofennidic rocks Supracrustal rocks Infracrustal rocks Anorogenic rocks Metamorphism Structures Stratigraphy Kirjallisuutta Literature Liite : Malmiesiintymiä ja aiheita Helsingin yleiskarttalehden C DI alueella 9

ALKULAUSE Helsingin kivilajikarttalehti C sekä siihen liitetty karttalehti Dl :n luo teiskulma ovat viimeiset : mittakaavaisista kivilajikartoista jois ta ensimmäisenä ilmestyi Mikkelin C karttalehti Frosterus 9 b 9 Aikaisemmin tehtiin kenttätyö suoraan : mittakaavaista karttaa varten Myöhemmin tärkeämmiksi tulivat kallioperäkartat mittakaavassa : ja kivilajikartat jäivät yleisluonteisiksi kokoomakartoiksi Aikaisemmin julkaistujen kivilajikarttojen : karttapohjana oli ns»vanha yleiskartta polyedriprojektiossa» jossa pituusasteet oli mer kitty Helsingin observatorion mukaan Nyt viimeisinä julkaistuissa kivilaji kartoissa Ahvenanmaa A ja Helsinki C D on pohjana : mittakaavainen Gauss Krugerin projektiossa oleva yleiskartta yksin kertaistettuna johon pituusasteet on merkitty Greenwichin mukaan Karttapohjan vaihtaminen on ollut tarkoituksenmukaista koska uusinkin»vanhoista yleiskartoista» vuodelta 9 on auttamattomasti vanhentunut eikä sekään kohdistu riittävän hyvin pohjoispuolisen Mikkelin C kivi lajikartan karttapohjaan Pääkartanpitäjä Elsa Järvimäki on piirtänyt puhtaaksi kivilajikartan Hänen taitava ja huolellinen työnsä on kartan laatimisessa ja kokoamisessa ollut korvaamattomana apuna Kentällä ottamieni valokuvien saattamisen painatuskuntoon on tutkimuslaitoksen valokuvauslaboratorio tehnyt suurella asiantuntemuksella ja taidolla Rouva Helga Leppänen on suorittanut huo lellisesti ja nopeasti käsikirjoituksen puhtaaksikirjoitustyöt Kaikille työhön osallistuneille myös tässä mainitsemattomille työtovereilleni haluan esit tää lämpimät kiitokseni 9 9 Maunu Härme

JOHDANTO Yleistä Helsingin C D yleiskarttalehden kivilajikarttalehden alueella suoritettiin ensimmäinen systemaattinen geologinen kartoitus viime vuosi sadan lopulla ja tämän työn tuloksena ilmestyivät seuraavat : mittakaavaiset karttalehdet jotka ovat yhdistettyjä maalaji ja kallio peräkarttoja : n :o Helsinki Moberg a n :o Pellinki Moberg 9 a n:o Nurmijärvi Moberg 9 b n :o Porvoo Moberg b n :o Lahti Moberg c n :o Hämeenlinna Tigerstedt 9 n :o Val keala Sederholm 9 b n :o Hamina Moberg 9 ja n :o Viipuri Berghell 99 Yhdistetyt maalaji ja kallioperäkartat eivät mittakaavansa ja luonteensa puolesta kuitenkaan vastanneet ajan mittaan lisääntyvää käytännön tar vetta ja sen vuoksi alueen uudelleenkartoitus oli tarpeen Viime vuosi sadan lopulla aloitettiin maassamme yleiskartoitus : mittakaa vassa julkaistavia kivilajikarttoja varten Helsingin karttalehden ympä ristöstä ovat ilmestyneet seuraavat kivilajikarttalehdet : ja niiden selitykset : Mikkeli C Frosterus 9 b 9 Savonlinna D Hackman & Berghell 9 ; Hackman 9 ja Turku B Härme 9 b 9 Tässä yleiskarttalehtien sarjassa viimeisenä ilmestyy Helsingin C D kivilajikarttalehti 9 luvun lopulla aloitettiin geologinen kartoitus : mitta kaavaisia kallioperäkarttalehtiä varten Kaksinkertaisen työn välttämiseksi siirrettiin Helsingin kivilajikarttalehden julkaisemista kunnes alue tuli kartoitetuksi kallioperäkarttoja varten Tähän mennessä alueelta ovat ilmestyneet seuraavat kallioperäkarttalehdet ja niiden selitykset : Valkeakoski kartta Matisto 9 selitys Matisto 9 Hämeenlinna kartta Simonen 9 9 a selitys Simonen 9 9 b Karkkila kartta Härme 9 selitys Härme 9 a Siuntio Kirkkonummi kartta Laitala 9 selitys Laitala 9 Lammi kartta Laitakari I 9 Kärkölä kartta Lehijärvi 9 selitys Lehijärvi 9 a Riihimäki kartta Kaitaro 9 selitys Härme 9 Kerava kartta Härme 9 9 selitys Härme 9 Helsinki kartta Laitala 9 Heinola kartta Lehijärvi 9 selitys Lehijärvi 9 9

Lahti kartta Lehijärvi 9 a selitys Lehijärvi 9 b Lapinjärvi kartta Laitakari I Simonen 9 selitys Laita kari I Simonen 9 Porvoo kartta Laitala 9 Pellinki kartta Laitala 9 Vuohijärvi kartta Lehijärvi Tyrväinen 9 9 Kouvola kartta Simonen Lehijärvi 9 Karhula kartta Simonen 9 Kotka kartta Simonen Laitala 9 Savitaipale kartta Simonen Tyrväinen 9 Luumäki kartta Simonen 9 Hamina kartta Simonen 9 Haapasaari kartta Simonen Laitala 9 Lappeenranta kartta Vorma 9 selitys Vorma 9 Vaalimaa kartta Simonen 9 9 a Ylämaa kartta Simonen 9 9 b Imatra kartta Meriläinen 9 Painetun aineiston lisäksi ovat käytettävissä olleet kenttähavainnot julkaisemattoman Lohjan karttalehden itäosasta Karttapohjan yksinkertaistaminen on ollut tarpeen sen vuoksi että alkuperäisessä karttapohjassa on karttamerkkejä ja nimistöä varsinkin Helsingin seudulla niin runsaasti että ne olisivat haitanneet kivilajikartan luettavuutta Kaikkia selityksessä mainittuja paikannimiä ei ole voitu mer kitä kartalle mutta tällöin on tekstissä viitattu kallioperäkarttaan tai sen selitykseen Karttapohjan yksinkertaistamiseen on antanut mahdollisuu den myös se seikka että kallioperäkarttalehdet : ovat ilmesty neet lähes koko alueelta Alueen kivilajit on kuvattu tai tullaan kuvaamaan kallioperäkartta lehtien selityksissä Sen vuoksi tämä karttalehtiselitys on koottu alueelli seksi yhteenvedoksi jossa huomiota on kiinnitetty enemmän alueen geolo giseen luonteeseen kuin kuvaukseen Kivilajien jaottelussa ja luokittelussa on pyritty seuraamaan alueen kallioperäkarttoja joskin myös niiden luo kitteluperusteet ovat vuoden aikana jonkin verran muuttuneet Kirjallisuusluetteloon on koottu mahdollisimman paljon Helsingin yleis karttalehden alueen mineraaleja kivilajeja ja kallioperää käsitteleviä jul kaisuja aluebibliografiaksi vaikka niihin kaikkiin ei tekstissä olekaan vii tattu Nykyisin on tekeillä koko maata käsittäviä tiedostoja malmi ja mineraaliesiintymistä Ne on tarkoitettu malminetsintäorganisaatioiden käyttöön joskin tiedot tullevat olemaan kaikkien saatavissa Sen vuoksi tässä karttalehtiselityksessä on malmiaiheita käsitelty vain osittain ja lä hinnä sellaisia jotka ovat kiinnostavia suuren yleisön kannalta ks liite

Paljastumasuhteet ja pinnanmuodostus Helsingin yleiskarttalehden C I Dl alueen kallioperä on kohtalaisen hyvin paljastuneena Harvahkosti tavataan avokallioita Salpausselkien ja eräitten luoteissuuntaisten pitkittäisharjujen alueilla Eräillä Salpausselän eteläpuolisilla seuduilla erityisesti Kymenlaaksossa glasifluviaaliset sedi mentit peittävät paksuina kerrostumina laajoja alueita joilla siten on avo kallioita hyvin harvassa Toisin kuin lounais Suomessa Turun yleiskarttalehden B alueella vrt Härme 9 s ei Helsingin yleiskarttalehden alueella tunneta jotunilaisia ja sitä nuorempia kerrostumia ainakaan avokallioissa Niiden olemassaolo Lounais Suomessa vaikkapa vain jäännöksinä osoittaa että Svekofennidien s peneplaaniutuminen lähes nykyiseen tasoonsa on tapahtunut jo ennen jotunilaista vaihetta Näin on täytynyt olla koko Etelä Suomen alueella sillä tiedetään prekambrisen kallioperän peneplaanina painuvan Suomenlahden eteläpuolella todettujen kambristen kerrostumien alle 9 OX Kuva Moroutunutta rapakiveä avokalliossa Fig Disintegrated rapakivi granite Klamila Virolahti

Eräillä Etelä Suomen rannikkoseuduilla tavatut pienet kaoliiniesiinty mät Härme 9 s 9 edustavat varsin myöhäistä preglasiaalista kallion pinnan rapautumaa joka on laaksoissa säilynyt mannerjäätikön kulutta valta vaikutukselta Monin paikoin varsinkin rapakivialueilla tavataan rapautuvia eli mo routuvia rapakivilohkareita kuva joista itse rapakivi on alkuaan saanut nimensä Aikaisemmin otaksuttiin että ne ovat rapautuneet postglasiaali sena aikana Kuitenkin esimerkiksi tien varrella Utin Taavetin välillä Salpausselällä saattaa tavata vierekkäin sekä aivan terveenä säilyneen että voimakkaasti moroutuneen lohkareen jotka molemmat ovat täysin samaa rapakivityyppiä On selvää että tuollainen moroutunut lohkare on ollut voimakkaan fysikaalisen rapautumisen alainen jo ennen kulkeutumistaan nykyiselle paikalleen mutta kuitenkin vielä pysynyt koossa kuljetuksen ajan Tällaista voimakkaan fysikaalisesti rapautunutta rapakiveä näkee joskus kallioleikkauksissakin voimakkaittein lustarakojen erityisesti ns makaavan lustan yhteydessä kuva Rakorapautumisen säilyminen nykypäiviin asti on ollut mahdollista sen vuoksi että toisin kuin aikaisemmin on käsitetty mannerjäätikkö on kuluttanut voimakkaammin vain kallion pinnan korkeampia kohtia ja niis säkin kulutus lienee useimmiten ollut vain metrien suuruusluokkaa Okko 9 s ; Härme 9 s Tämän vuoksi nykyisen kallionpinnan relie fiä on pidettävä preglasiaalisena Kuva Moroutuva tiheästi rakoillut rapakivi Fig Disintegrating densely jointed rapakivi granite Tie/road No Ylämaa

Kuva Voimakkaasti kehittynyt vaakasuora rakoilu ns maka lusta rapakivessä Fig Well developed nearly horizontal jointing in rapu ; vi granite Tie road No Pyhtää Vorma on todennut 9 s 9 Lappeenrannan karttalehden alueella että varsinkin viborgiitilla s on taipumusta voimakkaaseen moroutumiseen Viborgiittimaasälvän mantteli on usein kallion pinnassa rapautunut syvemmälle kuin kalimaasälpä Erityisesti tieleikkauksissa on paikoin nähtävissä miten makaavan lustan suunta ja taipuminen seuraavat kallion yläpinnan kulumismuotoja Ilmeistä on että tällä yhdensuuntaisella rakoilusysteemillä on ollut merkit tävä vaikutus yläpinnan muotoon erityisesti korkeammissa kohdissa joissa kallion lohkeaminen on ollut pinnan muotoa muovaava tekijä kuva Voimakas kerroksellisuus ja jopa liuskeisuus ilmenevät kulun suuntai sina tiheähköinä paljastumajonoina Myös loivat kerroskaateet saattavat joskus ilmetä maaston muodoissa Härme 9 s ; ks Frosterus 9 a Toisaalta yhtenäiset ja suuntauksettomat tai heikosti suuntautuneet pyö reähköt syväkivimassiivit esimerkiksi Hyvinkään gabro Bodomin graniitti Onkimaanjärven massiivi Härme 9 s Mallusjärven massiivi jne erottuvat selvästi ympäristöstään Ilmakuvista onkin ollut huomattavasti apua kallioperäkarttoja laadittaessa Kallioperän yleispiirteet ja jaotus Helsingin karttalehden länsiosassa esiintyy runsaasti keltaisella kartta värillä merkittyjä kvartsi maasälpägneissejä aikaisemmin nimitetty leptii teiksi ja leptiittigneisseiksi ja niihin liittyviä muunnoksia Vantaan Tuusu lan Nurmijärven seuduilla tavataan erilaisia pyrokseenipitoisia gneissejä ;joita lännempänä on kuvannut Parras 9 ; 9 ; vrt Härme 9 Hyvinkään Orimattilan vyöhykkeen pohjoispuolella ovat metasedi menteissä enemmistönä koostumukseltaan vaihtelevat kvartsi plagioklaasi

biotiittigneissit usein voimakkaasti migmatiittiutuneina Vastaavat gneissit ovat vallitsevina myös karttalehden luoteiskulmassa Joutsenon Imatran tienoilla Karttalehden keskiosaan tulee lännestä Kalvolan Tammelan Some ron kautta Härme 9 vulkaniittien ja niihin liittyvien emäksisten syvä kivilajien vyöhyke Hyvinkäälle josta se jatkuu Orimattilan seudulle ja kaartuu sieltä etelään Pernajan tienoille ja edelleen Pellingin saariston kautta länsilounaaseen Karttalehden länsipuoliskolla esiintyy runsaasti kvartsidioriitteja ja granodioriitteja sekä mikrokliinigraniitteja erilaisine muunnoksineen Kaikki edellä mainitut kivilajit kuuluvat svekojennialaisen vuorijono vyöhykkeen Svekofennidien muodostumiin Ramsay 9 9 s ; Weg mann Kranck 9 s ; Eskola 9 s joita esiintyy Keski Ruotsissa ja Etelä Suomessa vrt Härme 9 Orogeenisten liikuntovaiheiden mukaisesti on graniittiset syväkivilajit jaoteltu syn ja myöhäiskinemaattisiin orogeenisiin tektonisiin ikäryh miin vrt Wegmann Kranck 9 s ; ; prim ja ser orogeeni nen ks Wahl 9 s 9 Synkinemaattisiin luetaan kvartsi ja granodio riitit sekä myöhäiskinemaattisiin mikrokliinigraniitit muunnoksineen Karttalehden itäisessä osassa on laaja rapakivialue joka käsittää suu rimman osan ns Viipurin rapakivialueesta Tämä rapakivi sekä kartta lehden länsiosassa rannikkoseudulla olevat Bodomin Obbnäsin ja Onaksen graniittimassiivit ovat iältään lähes milj vuotta nuorempia kuin nuo rimmat svekofennidiset syväkivet Tällä perusteella rapakivi ja mainitut graniitit on luettu anorogeeniseksi an kreik kielteinen ryhmäksi postkine maattinen Eskola 9 ; postorogeeninen Wahl 9 s 9 ; anorogeeninen vrt Eskola 9 s Alueella on tavattu muutamia jotunilaisiksi luettavia hiekkakiven irto lohkareita ja Seutulan lentokentän hiekkakuopasta on löydetty pieni kalkki kivilohkare joka on päätelty kuuluvaksi kambro siluriin Vorman 9 s mukaan Lappeenrannan Törölässä rapakiven sulkeumana oleva kvartsiitti saattaisi olla subjotunilainen SVEKOFENNIDISET KIVILAJIT Pintakivilajit Yleistä Karttalehden alueella esiintyy svekofennialaisina pintasyntyisinä kivi lajeina kvartsi maasälpägneissejä kiillegneissejä ja kalkkikiviä Lisäksi tavataan varsinkin karttalehden lounaisosassa erilaisia metavulkaniitteja joiden koostumus vaihtelee basaltista ryoliittiin Sedimentaation alustaa ei tunneta eikä pohjakonglomeraattejakaan ole tavattu

Stratigrafisesti edustavat kvartsi maasälpägneissit ja toisaalta kiille gneissit alinta tunnettua sedimenttihorisonttia kumpikin omilla alueillaan Edelliset niihin liittyvine muunnoksineen ovat enemmistönä karttalehden lounaisosassa keltainen karttaväri ja jälkimmäiset karttalehden luoteis ja koillisosissa sininen karttaväri Edellisiin liittyvät alueen kalkkiesiin tymät Eskola et al 9 9 ; Härme 9 b s ; 9 s 9 jälkim mäisiin ei liity kalkkeja mutta kylläkin kalkkikonkreetioita Härme 9 a s ; 9 s On pääteltävissä että kvartsi maasälpägneissien ja liuskeiden alkupe räinen raekoko on pääosaltaan ollut hiekka hieta luokkaa vastaava Kiille gneissit ja liuskeet ovat alkuaan olleet jonkin verran hienorakeisia osittain savipitoisia sedimenttejä pitemmälle edenneen rapautumisen ja lajittu misen tuotteita Kvartsi maasälpägneissit kalkkeineen edustavat lähinnä etumaa alueen sedimenttejä Härme 9 s kun sen sijaan kiillegneissit edustavat syvemmän veden sedimentaatioaluetta Kvartsi maasälpägneissit ja kiille gneissit vaihettuvat lateraalisesti toisikseen ; kaikkia väliasteita on todettu Migmatiittisen gneissin jopa granaatti ja tai kordieriittipitoisenkin alkuperän luokitteleminen tuottaa paikoin suuria vaikeuksia Monessa kohdassa on todettu että kun kiilleköyhä gneissi joutuu ultrametamorfoosin kohteeksi erkaantuu siitä kvartsia ja maasälpää partiaalinen anatexis juoniksi tai linssimäisiksi segregaatioiksi kuva Tällöin biotiitti suhteelli sesti rikastuu jäljellä olevaan gneissiosaan melanosomi Härme 9 a s ; 9 s ; 9 s ; 9 s 9 ; 9 s joka siten koostu mukseltaan vastaa kiillegneissiä Usein osa biotiittia on samalla muuttunut granaatiksi tai kordieriitiksi Tästä johtuu että gneissien luokittelu eri karttalehtien alueilla ei ole ollut aivan johdonmukaista vrt Härme 9 s Kvartsi maasälpägneisseihin liittyy vähän kvartsiittia ja paljon pyrok seenigneissejä Niistä diopsidigneissit ovat syntyneet detritaalisen sili kaattiaineksen ja sen joukkoon sedimentoituneen karbonaatin metamor foosituotteina Hypersteenigneissit ovat lähinnä detritaalisen j a pyroklas tisen aineksen sekaisia tuffiitteja tai andesiittiluokan metavulkaniitteja Vulkaanisperäiset kivilajit ovat laavoja ja porfyriitteja juovaisia ja kerroksellisia tuffeja tai pyroklastisen ja detritaalisen aineksen sekaisia tuffiitteja Eräissä tapauksissa reaktiokarret muistuttavat metavulkaniitteja eikä niitä aina voida luokitella erilleen Basalttisten ja usein myös andesiittisten tuffien ja laavojen alkuperä voidaan metamorfoituneissakin kivissä usein perustellusti päätellä kokonais koostumuksen tai reliktisten primaarirakenteiden esim porfyyriitit pe rusteella Dasiittisten latiittisten ja ryoliittisten metavulkaniittien alku perän määrittäminen on vaikeampaa sen vuoksi että detritaalisella sedi

Kuva Polymigmatiitti Agmatiitin fragmentit ovat suonigneissiä alkuaan kvartsi maasälpä gneissiä ja intrusiivinen osa on mikrokliinigraniittia Suonien väliset tummat juovat ovat melano someja Huomaa myös tummat biotiittirikkaat saumat fragmenttien reunoilla mikrokliinigraniittia vasten Fig Polymigmatite Fragments of veined gneiss originally quartz feldspar gneiss in agmatite the intrusive component of which is microcline granite The dark stripes between the veinlets are melanosomes Note also the dark biotite rich borders of the fragments against the microcline granite Kirkkonummi mentillä saattaa olla sama kokonaiskoostumus Näin on varmasti usein kentällä metamorfinen vulkaaninen kivi luokiteltu metasedimentiksi Par haiten on metamorfinen hapan andesiitti dasiitti latiitti tai ryoliitti voitu tunnistaa vulkaanisperäiseksi silloin kun se esiintyy varsinaisessa vulkaa nisten kivilajien vyöhykkeessä jossa basalttien ja andesiittien alkuperä on selvästi pääteltävissä Usein tällaisten paksujen vulkaanisten patjojen

alueilla metamorfoosi on heikompi kuin korkeametamorfisten gneissien alueella ja siksi näissä vyöhykkeissä kivilajien alkuperäinen luonne on säilynyt paremmin Härme 9 s Liuskeet ja gneissit ovat uudestikitetyneet alueellismetamorfoosissa lähinnä synkinemaattisessa vaiheessa Migmatiittiset gneissit ovat sittem min myöhäiskinemaattisen vaiheen ultrametamorfoosissa saaneet nykyisen asunsa ja mineraaliassosiaationsa Kvartsi maasälpägneissit ja liuskeet Kvartsi maasälpägneisseillä ja liuskeilla tarkoitetaan tässä sellaisia suhteellisen maasälpärikkaita ja biotiittiköyhiä kivilajeja joita aikaisemmin on nimitetty leptiittigneisseiksi tai leptiiteiksi Eräillä karttalehdillä niistä on käytetty myös nimitystä happamat gneissit Kiven rapautumispinta on yleensä harmaa mutta tuore murtopinta saattaa joskus kvartsin ja maa sälvän pigmenttisyyden johdosta olla hyvinkin tumma vaikka kivilaji sisältääkin vain vähän biotiittia Nämä kivilajit ovat arkoosisia meta areniitteja joiden päämineraaleina on kvartsia maasälpää ja vähän biotiittia Maasälpä on plagioklaasia olig harvemmin mikrokliinia ja sitä on kivessä joskus jopa yli esim Lai tala 9 s 9 Biotiittia on yleensä alle muskoviittia on vain har voin Aksessoreina ovat grafiitti pyöristyneet titaniitti ja zirkoni sekä mag netiitti Rakenne on granoblastinen Migmatiittiutuneissa gneisseissä on yleisesti granaattia ja tai kordieriittia Paikoin on jopa ohuita kvartsiittisia välikerroksia Härme 9 a s 9 ; 9 s ; 9 s ; Lehijärvi 9 a s ; 9 b s Karttalehti alueen kalkkiesiintymät liittyvät kaikki kvartsi maasälpägneisseihin Paikoin kivilajissa on karbonaattipitoisia noin cm paksuja väli kerroksia kalkkigneissiä Niiden rapautuminen kallion pinnassa paljastaa joskus kerroksellisuuden kuva joka useimmiten on heikko tai epäselvä Virtakerroksellisuutta ei ole havaittu Varsinkin karttalehden lounaisosassa olevat kvartsi maasälpägneissit ovat homogeenisia jolloin raekoko koos tumus ja värierot ovat niin vähäisiä ja heikkoja että kerroksellisuutta on varsinkin tuoreessa pinnassa vaikea havaita Korkea maasälpäpitoisuus osoittaa että detritaalisen aineksen kemialli nen rapautuminen on ollut epätäydellistä Tasarakeisuus viittaa siihen että materiaalin lajittuminen on sedimentaatiovaiheessa ollut hyvä Heikko kerroksellisuus j a virtakerroksellisuuden puute osoittavat että sedimen taatio on ollut rauhallinen ja tasaisesti jatkuva

Kuva Kvartsi maasälpägneissi Kuvan alareunassa näkyvä tummahko kerros on vielä karbo naattipitoinen ja sen vuoksi pinnastaan rapautunut Muut tummat kerrokset ovat diopsidi tai kvartsirikkaita Rahan halkaisija cm Fig Quartz feldspar gneiss Below the dark layer is still carbonate bearing and therefore more sus ceptible to weathering The other dark layers are rich in diopside or quartz The coin is cm in diameter Lassila Helsinki Vaikka virtakerroksellisuus ja kerrospintarakenteet puuttuvatkin lähes täydelleen niin kalkin runsas esiintyminen näiden gneissien yhteydessä viittaa siihen että sedimentaatio on tapahtunut etumaa alueella shelf Kvartsi maasälpägneissien runsas alkuaan hiekka hieta luokan raekokoa ollut kvartsi ja maasälpäpitoisuus antavat aiheen päätelmään että niiden materiaali on peräisin happamasta graniittiluokan syväkivestä Härme 9 b s ; 9 s Kiilteiden vähäiset määrät sedimentissä indi koivat sedimentin olleen saves ja kaoliiniköyhää mikä ilmeisesti on seu rausta veden aiheuttamasta lajittumisesta sekä sedimentaatiosta veteen

Kuva Hapan andesiittinen laava Kiven pinta on kohtisuorassa laavalohkojen venymissuuntaa vastaan ja sen vuoksi ei mitään merkittävää liuskeisuutta ole havaittavissa vrt kuva Fig Acid andesitic flow The rock surface is perpendicular to the elongation of the lava blocks and therefore no significant schistosity is to be observed cf fig Tie road No Noppo Hyvinkää Kuva Hapan andesiittinen laava Kuvassa näkyvässä pystyleikkauksessa liuskeinen laava muis tuttaa suuresti kerroksellista kvartsi maasälpägneissiä Kallion yläpinta on sama kuin kuvassa Fig Acid andesitic flow In the vertical section the schistose meta andesite resembles almost perfectly certain layered quartz feldspar gneisses The upper surface of the outcrop is to be seen in fig Tie road No Noppo Hyvinkää 9 OX

Kuva Hapan andesiittinen laava Kiven pinta on kohtisuorassa laavalohkojen venymissuuntaa vastaan ja sen vuoksi ei mitään merkittävää liuskeisuutta ole havaittavissa vrt kuva Fig Acid andesitic flow The rock surface is perpendicular to the elongation of the lava blocks and therefore no significant schistosity is to be observed cf fig Tie road No Noppo Hyvinkää Kuva Hapan andesiittinen laava Kuvassa näkyvässä pystyleikkauksessa liuskeinen laava muis tuttaa suuresti kerroksellista kvartsi maasälpägneissiä Kallion yläpinta on sama kuin kuvassa Fig Acid andesitic flow In the vertical section the schistose meta andesite resembles almost perfectly certain layered quartz feldspar gneisses The upper surface of the outcrop is to be seen in fig Tie road No Noppo Hyvinkää 9 OX

matrix vastaa koostumukseltaan ympäristön kvartsi maasälpägneissejä Kyhmyinä esiintyvä sillimaniitti seuraa kerroksellisuutta ja on ilmeisesti muuttumistulosta kaoliniitista Noin km Lahden koillispuolella Pyhäntakana esiintyvä kvartsiitti Lehijärvi 9 ; 9 9 s liittyy kvartsirikkaisiin arkoosigneisseihin Se on sillimaniittipitoista ortokvartsiittia joka muistuttaa Tiirismaan ja Katilan suon kvartsiitteja Muualla Etelä Suomessa on kvartsi maasälpägneisseihin liittyvinä to dettu muutaman senttimetrin paksuisia kvartsiittivälikerroksia Härme 9 a s 9 ; 9 b s tai kvartsirikkaita välikerroksia Härme 9 kuva Kvartsiittien esiintymiseen yleiskarttalehden alueella viittaa vat myös Moberg b s ; c s ; 9 a s Berghell 99 s Sederholm 9 s Yletyinen 9 ja Vaasjoki 9 s Nämä kivilajit ovat kuitenkin epäpuhtaita lähinnä kvartsi maasälpägneis sejä Mäkinen 9 ; Sederholm 9 Noin km Lappeenrannasta lounaaseen Törölässä on pienehkö kvart siittiesiintymä Vorma 9 s rapakivialueella Lähimmässä paljas tumassa kivilaji on tiriliittiä mutta kontaktit ovat peitossa Kvartsiitti sisältää hyvin pyöristynyttä kvartsia ja vähän plagioklaasia Matrix on pääasiassa ortoklaasia sillimaniittia osittain piniittiytynyttä kordieriittia magnetiittia sekä suurehkoja biotiitti ja muskoviittisuomuja Rakenne on blastoklastinen osittain granoblastinen Vorma pitää tätä kvartsiittia ka tosta lohjenneena sulkeumana rapakivessä 9 Kalkkikivet ja karret Karttalehtialueen kalkkikivet esiintyvät yksinomaan kvartsi maasälpä gneissien tai niihin geneettisesti liittyvien diopsidigneissien yhteydessä Tästä johtuu että useimmat kalkkikivet esiintyvät niillä alueilla jotka on merkitty keltaisella karttavärillä eli runsaimmin karttalehden lounais osassa Suurin osa kallioperäkartoille merkityistä kalkkiesiintymistä on pie niä ja taloudellisesti merkityksettömiä Alueen kalkkiesiintymistä ovat louhinnan kohteina vain Ihalainen Lappeenrannassa ja Sipoon Träskbyssä oleva esiintymä aik Nevas nyk Kalkkiranta Alueen kalkkikiviä ovat kuvanneet Holmberg Moberg a s ; b s ; c s Eskola et al 9 9 Härme 9 a s ; 9 s Laitala 9 s ja Lehijärvi 9 b s 9 Alueen kalkkikivet ovat yleensä kalsiittia mutta sisältävät paikoin dolomiittisia välikerroksia tai linssejä Ne ovat väriltään valkoisia tai vaalean harmaita mutta punaisiakin on paikoin tavattu Wegmann Kranck 9 s ; A Laitakari 9 ; Tavela 9 b s ; Härme 9 s Kalkki on usein kerroksellista ja yleisesti tavattavat humiittimineraalit

vrt Rankama 9 s esiintyvät kerrosmyötäisesti Härme 9 ja ovat siten kalkin primaarikoostumukseen liittyviä Kalkit ovat kiteisiä useimmi ten keski tai jopa karkearakeisia Grafiitti on yleinen lisäaines kalkeissa ja niiden sivukivissä Ihalaisten kalkkiesiintymää tai sen mineraaleja ovat kuvanneet Berghell 99 s Hackman 9 s Valtakari 9 9 s 9 v Volborth 9 s ; 9 s Metzger 9 s ; 9 s Simonen 9 s 9 Keeling 9 9 Bröckl 9 Åberg 9 s Vorma 9 s ja Lunden 9 9 s Esiintymä on sulkeumana rapakivessä ja kalkin yhteydessä tavataan kvartsi maasälpägneissejä ja karsiamfiboliitteja Karsi kiveen sisältyy karbonaattia kvartsia plagioklaasia diopsidia amfibolia titaniittia apatiittia grossulariittia ja malmirakeita Tärkein karsimineraali on wollastoniitti jota esiintymässä on runsaasti Wollastoniittia on run saasti myös litin Sääskjärven kalkkikivessä Moberg c s ; Eskola et al 9 9 s ; Arhe 9 joka on sulkeumana rapakivessä Ihalaisten esiintymää lävistävät amfiboliitti diabaasi felsiitti rapa kivi ja rapakivipegmatiittijuonet Ihalaisten kaikkiin liittyvän wollasto niitin synty näyttää olevan rapakivigraniitin ja sen juonien aiheuttamaa Samoin on laita litin Sääskjärven kalkissa jossa rapakiveä vasten on pai koin yli m paksu vyöhykkeinen karsisauma Ihalaisten ja Sääskjärven esiintymät ovat svekofennialaisia kalkkeja ilmeisesti rapakivilakkoliitin kattoa s Sipoon Kalkkirannan kalkkiesiintymää ovat kuvanneet Moberg a s Eskola et al 9 9 s Tavela 9 a s ja Härme 9 s Kalkin sivukivenä on kvartsi maasälpäliusketta kuva johon liittyy vuo rokerroksina varsin säilyneitä intermediaarisia ja happamia tuffiitteja ja porfyriitteja Esiintymään liittyvää dolomiittista kalkkia louhitaan maan viljelyskalkiksi Kalkkikivessä on lisäaineksina wollastoniittia ja pyrok seenia ja jo Holmberg mainitsee sieltä löydetyn molybdeenihohdetta ruusukvartsia spinelliä kalsiitin kidesykeröitä tremoliittia j a titaniittia Kalkkikiveä lävistää graniitti Vanhastaan tunnettuja karsimineraalien löytöpaikkoja ovat Mäntsälän Nummisten Kalkkisaari Holmberg s ; Beck ; Moberg 9 b s ; Eskola et al 9 9 s ; Härme 9 s joka on tunnettu vesuvia niitistaan sekä Vantaan Sillbölen Lundström ; Savenius a ja b ; Holmberg ; Wiik ; Moberg a s ; Tammekann 9 ; Härme 9 s kalkkikiveen liittyvä karsirautamalmi Rapakivialueen ulko puolella on tremoliitti yleisempi karsimineraali kuin wollastoniitti Kalkki seuraa esiintymisessään yksinomaan kvartsi maasälpägneissejä Sitä ei tavata biotiitti ja kvartsirikkaampien alkuaan hienorakeisempien gneissien yhteydessä mutta niihin liittyy monin paikoin kalkkikonkree tioita joita tavallisesti on jonoissa kerrosmyötäisesti

Pyrokseenigneissit Yleistä Kuva Kalkkigneissi Oikeassa laidassa kalkkikivi Fig Lime gneiss On the right limestone Kalkkiranta Sipoo Karttalehden alueella on pyrokseenigneissejä kahta päätyyppiä diopsi digneisseja ja hypersteenigneissejä Näiden lisäksi tavataan paikallisina muunnoksina diopsidi hypersteenigneissejä diopsidi ja tai hypersteeni amfiboligneissejä sekä diopsidi tai hypersteeniamfiboliitteja Diopsidi ja hypersteenigneissejä esiintyy runsaimmin Siuntion Kirkkonummi Lohjan Karkkilan Helsingin Keravan ja Rii himäen karttalehtien alueilla joista niitä on myös kuvattu Härme 9 a s 9 ; 9 s ; Laitala 9 s

Länsi Uudenmaan alueelta on pyrokseenigneissejä kuvannut Parras 9 ; 9 Vähäisessä määrin on diopsidigneissejä myös Lapinjärven sekä lähinnä pyrokseeniamfiboliitteihin luettavia gneissejä Hämeen linnan ja Lappeenrannan karttalehtien alueilla Kaikkia pyrokseenipitoisia kivilajeja luonnehtii tuoreen murtopinnan ruskehtava värisävy Se saattaa kvartsin j a maasälvän pigmenttisyyden vuoksi olla tumma vaikka esimerkiksi diopsidigneissien rapautumispinta olisikin vaalean harmaa Metamorfisten pyrokseenigneissien mineraaliparageneesi on syntynyt synkinemaattisen vaiheen alueellismetamorfoosissa Diopsidigneissit Diopsidigneissit ovat kvartsi maasälpägneissien muunnoksia Niissä on kvartsia ja maasälpiä samassa suhteessa sekä lisäksi vaihtelevassa määrin diopsidia jolloin biotiitti usein puuttuu Maasälpä on useimmiten plagio klaasia mutta joskus harvemmin saattaa mikrokliini olla enemmistönä esim Härme 9 a s Näiden mineraalien määräsuhteet vaihtelevat jopa samassa paljastumassa Diopsidigneissit ovat alkuaan olleet samoja sedimenttejä kuin kvartsi maasälpägneissit mutta karbonaattipitoisia Metamorfoosissa karbonaatti on reagoinut silikaattisen aineksen kanssa muodostaen hyvin vaaleata mik roskoopissa joskus lähes väritöntä diopsidia Eräissä tapauksissa on tällöin myös plagioklaasin anortiittipitoisuus kohonnut joskus labradoriitiksi harvoin jopa bytowniitiksi saakka Joissakin kerroksissa karbonaattia on säilynyt ja tällöin plagioklaasia on muuttunut myös skapoliitiksi meioniitti Joskus jopa saman mineraalirakeen toinen pää on plagioklaasia ja toinen skapoliittia Aksessoreina ovat apatiitti titaniitti zirkoni grafiitti ja magne tiitti Titaniitti ja zirkoni ovat usein selvästi pyöristyneitä Diopsidigneissien rakenne on granoblastinen Blastoklastista rakennetta voi joskus nähdä karbonaattipitoisissa välikerroksissa Hypersteenigneissit Pyrokseenigneissien alueilla tavataan gneissejä jotka sisältävät sekä diopsidia että hypersteeniä tai vain hypersteeniä mafisena mineraalina Hypersteenigneissit esiintyvät harvoin paksuina patjoina kuten diopsidi gneissit Useimmiten ne ovat ohuina välikerroksina diopsidigneisseissä tai muuten niihin liittyvinä Hypersteenigneissit ovat joskus kerroksellisia usein juovaisia mutta niihin liittyy myös varsin homogeenisia kivilajeja jotka saattaisivat olla magmaattista alkuperää

Hypersteenigneissien koostumus vaihtelee mutta yleensä ne ovat suh teellisesti Fe Mg rikkaampia ja useimmiten Ca köyhempiä kuin vaaleat diopsidigneissit Hypersteenigneissien koostumus vaihteleekin tummista hypersteeni amfiboliiteista vaaleihin kvartsirikkaisiin gneisseihin Päämineraaleina esiin tyy tavallisimmin plagioklaasia kvartsia pyrokseenia amfibolia ja bio tiittia Esimerkiksi Keravan karttalehden eräissä osissa on todettu mineraalikoostumuksissa seuraavanlaisia vaihteluja Härme 9 s : kvartsia plagioklaasia An _ amfibolia pyrokseenia ja biotiittia 9 Joskus harvoin niissä tavataan vähän granaattia almandiinia esim Härme 9 s 9 ja primaarisena komponenttina harvoin mikrokliinia Aksessoreina on titaniittia apatiittia zirkonia ja magnetiittia Rakenne on granoblastinen Yllä esitetyt suuret koostumusvaihtelut viittaavat siihen että tämän ryhmän kivilajeihin sisältyy alkuperältään hyvin erilaista materiaalia Useimmissa tapauksissa keskimääräinen koostumus on andesiitin dasiitin luokkaa joka lienee syntynyt joko suoraan tuffikerroksina tai laavapatjoina tai pyroklastisen ja detritaalisen aineksen sekaisina tuffiitteina Kiillegneissit ja liuskeet Kiillegneissejä ja liuskeita on karttalehden länsipuoliskolla ja koillis kulmassa Kvartsi maasälpägneisseistä ne eroavat kvartsi ja biotiittirik kaampina sekä maasälpäköyhempinä Kiillegneissien primaarinen maasälpä on lähes yksinomaan plagioklaasia mutta kvartsi maasälpägneisseissä tavataan joskus primaarina myös mikrokliinia Nämä gneissit edustavat toisiaan vastaavina alinta tunnettua sedimenttihorisonttia Kiillegneis seistä on joskus myös käytetty nimitystä kvartsi biotiitti plagioklaasigneissit Kiilleliuskeita on alueella vähän ja joskus niiden erottaminen kiille gneisseistä on tulkinnanvaraista Useimmiten ne ovat ultrametamorfoosissa muuttuneet migmatiittisiksi suonigneisseiksi Kiilleliuskeet sisältävät kvartsia biotiittia ja plagioklaasia olig sekä harvoin muskoviittia Kiillegneisseissä ja joskus liuskeissakin on almandiini granaattia ja tai kordieriittia sekä harvemmin andalusiittia tai sillimaniittia Kaksi viimeksi mainittua mineraalia on eritelty vain Valkeakosken Lammin Heinolan Lahden ja Lappeenrannan kallioperäkarttalehdillä eli yleiskarttalehden pohjoislaidalla jossa migma tiittiutuminen on vähäisempää Granaatti ja kordieriitti ovat hyvin yleisiä erityisesti suonigneisseissä Ne esiintyvät usein yhdessä tai niin tiheään vuorotellen että esiintymis alueiden rajaaminen ei usein edes kallioperäkarttalehdillä ole ollut mahdol lista Sen vuoksi ne on yleiskarttalehdellä merkitty yhteisellä päällemerkillä

Kuva 9 Gneissisulkeuma plagioklaasi kvartsi biotiitti karkearakeisessa mikrokliinigraniitissa Sulkeumaa ympäröi biotiittirikas jäännös josta plagioklaasi ja kvartsi ovat suureksi osaksi pois tuneet graniittiin Reunoilla biotiitti on muuttunut almandiiniksi joka on yleinen lisäaines alueen migmatiittisessa mikrokliinigraniitissa Gneissin sisällä on vaaleita anatektisia erkaumia plagio klaasi kvartsi ja vähän granaattia Härme 9 s Numerolaatta cm Fig 9 Xenolith of plagioclase quartz biotite gneiss in coarse grained microcline granite The xenolith is surrounded by biotite rich restite melanosome and it encloses pale colored segregations leucosomes plagioclase quartz and some almandine Härme 9 p At the border the biotite is altered into almandine a common accessory in the migmatitic microcline granite Tag cm Skräddarby Sipoo Andalusiittia on sekä liuskeissa että migmatiittisissa gneisseissä Weg mann Kranck 9 s 9 ; Matisto 9 s ; Härme 9 s 9 Sillimaniittia on kiilleliuskeessa joskus hajallaan tai pieninä kasaumina vrt Lehijärvi 9 9 s alueellismetamorfoosissa syntyneenä Suoni gneissin kordieriitin sisällä on usein myös sillimaniittikasaumia jotka siten saattavat olla vanhempia kuin ympäröivä kordieriitti Toisaalta sillimaniit

Kuva Kaksi metamorfoosivaihetta Gneississä on kerrosmyötäisesti tummina täplinä kordie riittia joka on syntynyt synkinemaattisen vaiheen alueellismetamorfoosissa Tummat luirot intru siivisessa myöhäiskinemaattisessa mikrokliinigraniitissa ovat assimiloituneen gneissin biotiittirik kaita jäännöksiä melanosome Ne ovat muuttumassa kordieriitiksi jota on graniitissa tummina pyöreähköinä läiskinä Molemmat kordieriitit ovat piniittiytyneitä Fig Metamorphism and cordierite of two ages The dark spots in the gneiss are cordierite formed in regional metamorphism of the synkinematic phase The dark schlieren in the intrusive late kinematic microcline granite are biotite rich remnants melanosomes of the assimilated gneiss The dark roundish flecks in the granite are accumulations of cordierite which are alteration products of the melanosomes Both cordierites are pinitized Malmin lentokenttd Malmi airport ti kordieriitti yhdistelmä on suonigneississä yleisempi kuin sillimaniitin esiintyminen ei migmatiittisessa kiilleliuskeessa Siten on mahdollista että kordieriitissa sulkeumana oleva sillimaniitti on osaksi syntynyt vasta myö häiskinemaattisen vaiheen ultrametamorfoosin yhteydessä mutta pää osiltaan ennen kordieriitin muodostusta Härme 9 a s Fig P IV ; 9 9 s ; vrt Wegmann Kranck 9 s 9 Mikrokliinigraniitissa olevien gneissisulkeumien reunoilla tai gneissiä lävistävien graniittijuonien reunoilla on gneississä usein tumma sauma kuva 9 Härme 9 s Se on biotiittirikas jäännös melanosomi gneissistä paleosomi jonka plagioklaasi ja kvartsi ovat osittain sulaneet partiaalinen anatexis ja poistuneet graniittiin tai segregoituneet juoniksi tai erkaumalinsseiksi leukosomi Biotiitti on edelleen usein muuttunut granaatiksi tai ja kordieriitiksi Migmatiittialueella on tapauksia joissa gneissi sisältää alueellismeta morfoosissa syntynyttä kordieriittia ja toisaalta gneissiä myöhemmin 9 X

assimiloineessa mikrokliinigraniitissa on biotiitista syntyneitä kordieriitti kasaumia kuva Näin saattaa migmatiittisen kiven eri komponenteissa olla kahdenikäistä kordieriittia Toisaalta biotiitti saattaa myös itse olla muuttumistulosta sillä pyrok seenigneissin migmatiittiutuessa pyrokseeni muuttuu amfiboliksi tämä biotiitiksi ja edelleen granaatiksi tai kordieriitiksi Pyrokseenigneissi muuttuu näin myös suonigneissiksi Härme 9 s 9 ; Härme Laitala 9 Granaatti ja kordieriittipitoisia gneissejä on joskus nimitetty myös kinzigiiteiksi joka on alkuaan Kinzigtal Schwarzwald paikallisnimi vrt Wegmann Kranck 9 s 9 ; Härme 9 s 9 Suonigneissien juonimuodostus on sekä arteriittista että veniittistä Härme 9 s usein kumpaakin lähes yhtä paljon Se on syntynyt intrusiivista mikrokliinigraniittia edeltävässä migmatiittirintamassa Pai koin esimerkiksi Lappeenrannan koillis ja itäpuolilla veniittiset juonet ovat kuitenkin enemmistönä ja kalirikkaita arteriittisia juonia on vain harvassa Näin on usein myös niillä seuduilla missä juonimuodostus on vähäisempää kuten esimerkiksi karttalehden länsiosan pohjoislaidalla Kiillegneisseihin ja liuskeisiin ei kalkkeja liity mutta metamorfoitu neita kalkkikonkreetioita on niissä tavattu ainakin Karkkilan Val keakosken Lammin Riihimäen Lappeenrannan ja Imatran karttalehdillä Konkreetiot esiintyvät useimmiten jonoissa tiettyjä kerroksia seuraten suhteellisen biotiittiköyhissä gneissi muunnoksissa joita mainituilla alueilla esiintyy Kiillegneisseissä ja liuskeissa on joskus grafiittia aksessorisena Moberg c s ; 9 b s 9 ; Tigerstedt 9 s 9 ; A Laitakari 9 Matisto 9 s 9 on todennut hienorakeisia mustaliuskevälikerroksia kiillelius keessa Fylliittiä on alueella vähän ja tavallisesti ohuina kerroksina lähinnä vulkaniitteihin liittyen ja niiden yläosissa tai päällä Härme 9 a s ; 9 s Vulkaaniset kivilajit Yleistä Vulkaanisia kivilajeja esiintyy yleiskarttalehden luoteiskulmassa sekä lounaisosassa Nämä ovat osia pitkästä vulkaniittijaksosta joka Heinolan Lammin Hämeenlinnan Kalvolan Tammelan Ypäjän kautta kaartuu Somerolle jatkuen sieltä itään Hyvinkäälle ja Mäntsälään sekä edelleen Pukkilaan Askolaan Koskenkylään ja Pellinkiin Sieltä se kulkee osaksi saaristossa etelärannikkoa myöten Tammisaaren eteläpuolitse länteen

Etelä Suomessa on vulkaniitteja jossain määrin muuallakin mutta tässä laajalle kaartuvassa vyöhykkeessä niitä esiintyy runsaimmin ja niiden koos tumukset sekä primaarirakenteet ovat parhaiten säilyneet Tässä vyöhyk keessä niitä seuraavat vastaavan koostumuksiset syväkivilajit joihin ne joskus suorastaan vaihettuvat Härme 9 a s ; 9 s ; 9 s ja ovat siten niiden kanssa komagmaattisia Vulkaniiteiksi tunnistettavat kivilajit ovat useimmiten kerroksellisia tai juovaisia tuffeja joihin liittyy joskus fragmenttirakenteita agglomeraatteja vulkaanisia breksioita ja konglomeraatteja Laavarakenteita ja manteli kiviä on havaittu paikoin Uraliitti ja plagioklaasiporfyriitteja on tavattu pyroklastisiin kiviin liittyvinä suhteellisen ohuina patjoina ilmeisesti ker rosjuonina Vulkaanit ovat olleet stratovulkaaneja jotka ovat toimineet jonoina tietyissä vyöhykkeissä Suurin osa tunnistettavista vulkaniiteista on koostumukseltaan basalt teja ja andesiitteja Dasiitteja latiitteja ja ryoliitteja on todettu varsin vähän mikä johtuu siitä että koostumus ei läheskään aina ole niiden tun nistamisessa sopiva kriteeri koska eräillä residuaalisedimenteillä saattaa olla lähes vastaava koostumus Ne ovat ilmeisesti myös olleet vulkaniitti jaksoissa ylimpinä kerrostumina ja siten nopeammin kuluneet pois Emäksiset ja intermediaariset vulkaniitit Emäksisiin ja intermediaarisiin vulkaniitteihin on luettu koostumuk seltaan lähinnä basalttiset ja andesiittiset vulkanogeeniset kivilajit Nämä kivilajit käsitellään yhdessä sen vuoksi että ne esiintyvat taajaan vuorot televina j a toisikseen vaihettuvina Niiden eritteleminen kallioperäkar tankaan mittakaavassa ei aina ole mahdollista Kenttähavaintojen perus teella näyttää kuitenkin että andesiittinen koostumus esiintyy huomatta vasti yleisempänä kuin basalttinen Varsin yleinen on kerroksellinen tuffiitti joka on pyroklastisen ja detri taalisen aineksen sekoitus tai vuorokerrostunut detritaalisen aineksen kanssa Usein on epäselvää onko detritus ollut osittain rapautunutta ja huuhtou tunutta pyroklastista ainesta vai syväkiven rapautumistuotetta Kerrostu minen on ilmeisesti tapahtunut vedessä Huuhtoutunutta tuffiainesta lie nevät usein happamammat kerrokset raitaisessa vulkaniitissa kuva jossa tummat ja vaaleat kerrokset vuorottelevat Se on Etelä Suomen rannikkoseudulla mm Helsingin tienoilla yleinen vulkaniitteihin liittyvä muunnos jota on nimitetty joskus myös»juovadioriitiksi» Eskola 9 s ; Härme 9 b s ; 9 s koska se metamorfoituneena paikoin on raekooltaan keskirakeista

Kuva Kerroksellinen tuffiitti Materiaali on ilmeisesti kerrostunut vedestä Fig Stratified tuffite The material was obviously laid down in water Kulosaari Helsinki Basalttiset ja andesiittiset vulkaniitit ovat usein kerroksellisia tuffeja joihin liittyy mm Siuntion Helsingin Karkkilan Rii himäen Valkeakosken Pellingin Porvoon ja Lapinjärven karttalehdillä agglomeraattia tai muita fragmentti rakenteita Niiden luonne on metamorfisessa kivessä usein vaikeasti määri tettävissä Osittain fragmentit ovat pyöreähköjä vulkaanisten pommien tapaan paikoin breksiamaisen särmikkäitä joskus harvemmin näyttäisi palloissa olevan pyöristyneisyyttä ja iskoksessa lajittumista Manteli ja tai tyynylaavarakenteita ovat kuvanneet Wegmann Kranck 9 s Simonen 9 9 b s Laitala 9 Matisto 9 s ja Härme 9 s Uraliitti j a plagioklaasiporfyriitit esiintyvät usein alueellisesti toisiinsa liittyvinä ja joskus jopa samassa kivessä on molempia hajarakeita Mäki nen 9 Ne ovat varsin yleisiä kivilajeja vulkaniittivyöhykkeissä Ura liittiporfyriittien koostumus vaihtelee basaltista happamahkoon andesiittiin Plagioklaasiporfyriitit ovat yleensä andesiittej a Näissä porfyriiteissä on harvoin manteleita Tämä viittaa siihen että ne ovat joko laavasäiliön reunoilla kiteytyneitä kivilajeja tai tuffikerroksiin tunkeutuneita kerros juonia jotka ovat luonteenomaisia stratovulkaaneille

Basaltit ja andesiitit on kartalle merkitty vihreällä värillä mutta samalla värillä on myös merkitty joukko amfiboliitteja joiden alkuperä ei ole ollut määritettävissä Niihin sisältynee eräissä tapauksissa jopa reaktiokarsia tai myös metasomaattisesti muuttuneita kiviä 9 Happamat vulkaniitit Happamiin vulkaniitteihin on luettu tässä dasiittisia latiittisia ja ryo liittisia kivilajeja Kvartsi maasälpäliuskeita ns leptiittejä on pidetty vulkaniitteina vain sikäli kuin ne primaarirakenteiden kivilajiassosiaati oiden koostumusten tai muiden ominaisten piirteidensä perusteella voidaan päätellä vulkanogeenisiksi Happamia vulkaniitteja on Helsingin yleiskarttalehden alueella identi fioitu varsinaisesti Pellingin Laitala 9 Vuosaari Västersundomin Laitala 9 ; Härme 9 9 ; 9 s ja Riihimäen Arolammen Härme 9 s seuduilla joilla myös on todettu ryoliittista koostumusta Simo nen 9 9 b s viittaa Hämeenlinnan koillispuolella ja Vorma 9 s ; 9 s Lappeenrannan tienoilla todetun happamia vulkaniitteja Kallioperäkartoilla ja yleiskarttalehdellä vihreän karttavärin yhteyteen keltaisella värillä merkityt kivilajit ovat useimmiten erittelemättömiä da siitti latiitti ja ryoliittiluokan vulkaniitteja Erityisesti näitä ovat suuren vulkaniittikaaren andesiitteihin liittyvät kivilajit Hyvinkäällä Mäntsälässä Pukkilassa Askolassa Pernajassa Pellingissä ja Helsingin seuduilla Kivilaji onkin koostumuksensa primaarirakenteidensa ja esiintymis ympäristönsä perusteella parhaiten tunnistettavissa happamaksi vulka niitiksi siellä missä on runsaammin muitakin lähinnä andesiittisia vulka niitteja Vahvat vulkaniittipatjat ovat kyenneet metamorfoosissa parhaiten säilyttämään ominaispiirteensä Happamien vulkaniittien primaarirakenteet ovat yleensä vain tuffi rakenteita juovaisuutta kerroksellisuutta ja joskus fragmenttirakenteita sillä mitä happamampi on laavan koostumus sitä harvinaisempiahan ovat laavavirtaukset Näin ovat kerrokselliset piirteet korostuneet happamissa vulkaniiteissa ja tätä piirrettä ovat varmasti korostaneet vielä pyroklas tisen aineksen laskeutuminen veteen tai materiaalia kuljettaneesta vedestä Hienorakeiset usein osittain lasiset happamat vulkaniitit ovat erittäin helposti uudestikiteytyviä joten on ilmeistä että happamia metavulkaniittej a sisältyy tunnistamattomina runsaasti kvartsi maasälpägneissien ja lius keiden ryhmään Voimakkaan metamorfoosin uudestikiteyttämässä kivessä saattaa vain kokonaiskoostumus olla täysin tai lähes muuttumattomana säilynyt ominaisuus eikä se yksin ole riittävä kriteeri jolla voidaan osoittaa

kiven alkuaan olleen hapan vulkaniitti Happamien vulkaniittien»katoa mista» on edistänyt myös se että niihin on sisältynyt karbonaattipitoisia välikerroksiakin kuten on todettu mm Västersundomissa Härme 9 s Yleistä Syväkivilajit Peridotiitit gabrot dioriitit kvartsi ja granodioriitit ovat karttalehden alueella svekofennidisen varhais ja synkinemaattisen vaiheen syväkivila jeja Myöhäiskinemaattista plutonismia edustavat mikrokliinigraniitit Lisäksi esiintyy erilaisia välimuotoja jotka ovat koostumukseltaan joko primaarisia tai metamorfisten metasomaattisten prosessien tuotteita Peridotiitit gabrot dioriitit ja emäksisemmät kvartsidioriitit esiintyvät runsaimmin juuri vulkaanisten kivilajien vyöhykkeissä Kvartsi ja grano dioriitit ovat yleisiä myös muissa osissa joissa pintakivistä erilaiset gneissit ovat enemmistönä Mikrokliinigraniittia esiintyy runsaimmin intrusiivisena toisiaan leikkaavien murrosvyöhykkeiden jaksossa Härme 9 s ; 9 s Varhais ja synkinemaattisen vaiheen syväkivet liittyvät sekä alueelli sesti että petrologisesti niin kiinteästi vulkaniitteihin että niiden massiiveja on pidettävä subvulkaanisina magmasäiliöinä Härme 9 a s ; 9 s Presvekofennialaisia syväkivilajeja ei ole toistaiseksi todettu vaik ka niiden olemassaolo on täysin mahdollista Vulkaniittivyöhykkeen eräitä gabroja on pidettävä varhaiskinemaatti sen vaiheen syväkivinä Peridotiitit enimmäkseen hornblendiittejä ovat useimmiten gabromassiiveihin ja pahkuihin liittyviä ja siten niistä lähinnä in situ erkaantuneita Härme 9 a s 9 Differentioituminen on jatkunut dioriitteihin sekä kvartsi ja granodioriitteihin Hyvinkään länsipuolella liittyy gabroon pieni anortosiittinen erkauma Härme 9 a s Eräitä karttalehtialueen vulkaniitteihin liittyviä ryoliitteja Härme 9 s vastaavia graniitteja jotka olisivat iältään synkinemaattisia ei ole vielä varmasti voitu tunnistaa Gabrot ja dioriitit esiintyvät alueellisesti yhdessä ja tiheään toisikseen vaihettuen Mittakaavan vuoksi niiden erottaminen tällä kartalla on tuot tanut vaikeuksia ja sen vuoksi ne on merkitty samalla ruskealla värillä Kuitenkin pinta alallisesti katsoen dioriittia lienee runsaammin kuin gabroa aivan samoin kuin vulkaniiteissa on andesiittinen koostumus yleisempi kuin basalttinen Happamia syväkivilajeja on alueella paljon runsaammin kuin nykyisessä kallionpintaleikkauksessa happamia vulkaniitteja

Karttalehden alueen kivilajit ovat metamorfoituneet sekä varhais ja synkinemaattisen vaiheen alueellismetamorfoosissa että myöhäiskinemaat tisen vaiheen ultrametamorfoosissa Niinpä myös varhais ja synkinemaat tiset syväkivet ovat harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta uudestikitey tyneitä jolloin niiden rakenne on granoblastinen Tällöin on usein gabroihin ja dioriitteihin sekä joskus jopa peridotiitteihin syntynyt hiukan kvartsia Erikoistutkimuksen puuttuessa ei voida sanoa onko tällaisessa tapauksessa metamorfoosi ollut täysin isokemiallinen vai onko uudestikiteytymisen yhteydessä tapahtunut myös materiaalin migraatiota Peridotiitit Kartalle on merkitty joukko pieniä peridotiittiesiintymiä joista useim mat kuitenkin on todelliseen kokoonsa nähden merkitty hieman liioitellun suuriksi jotta ne huomattaisiin Joitakin hyvin pieniä ei ole merkitty kartal le mutta niistä on mainittu eräissä julkaisuissa Härme 9 a s ; 9 s ; Laitakari Simonen 9 s ; Lehijärvi 9 b s ; Vorma 9 s ; vrt Moberg b s ; c s Peridotiitit esiintyvät selvästi vulkaniittivyöhykkeisiin tai niiden lähi tienoihin liittyvinä vaikkakin joskus liuskeitten sisällä Useimmiten ne liittyvät gabroon jopa asteittain vaihettuen vaikka eräissä pienissä esiin tymissä saattaa gabroakin olla näkyvissä vähemmän kuin peridotiittia Useimmat alueen peridotiitit ovat hornblendiitteja joissa on usein jään nöksenä vähän pyrokseenia ja joskus anortiittirikasta plagioklaasia Noin km Hyvinkään länsipuolella Suolijärven pohjoispään länsirannalla gabrossa oleva pieni peridotiitti sisältää serpentiiniytynyttä oliviinia koh talaisen runsaasti Härme 9 a s 9 ; Tenhola 9 ja on siten alkuaan lähinnä duniittinen Peridotiittien kokonaismäärä on vähäinen Gabrot ja dioriitit Gabrot ja dioriitit esiintyvät samoilla alueilla ja jopa samoissa massii veissa usein asteittain toisikseen vaihettuen Sen vuoksi ne on merkitty kartalle samalla värillä ja tässä samoin kuin useimmissa kallioperäkarttojen selityksissä ne käsitellään yhdessä Kuten edellä on mainittu liittyy suurin osa gabroista ja dioriiteista vulkaniittien vyöhykkeisiin ja erityisesti basalttisiin ja andesiittisiin vulka niitteihin joita joskus on gabrossa sulkeuminakin Varsinkin Hyvinkään Mäntsälän jaksossa on gabromassiiveissa todettu pienirakeisia porfyyrisiä uraliitti ja plagioklaasiporfyriitteihin verrattavia reunamuunnoksia Här me 9 a s ; 9 s