Vesipuitedirektiivi yhteistyötä ja maatalouden ympäristötukea kalatutkimukseen Jukka Ruuhijärvi RKTL:n tutkimusseminaari Helsinki 29.05.2008
RKTL:n tehtävät ja toiminta uudessa vesienhoidossa Lain ja asetuksen määräykset Kuinka työ on aloitettu? Jokien ja järvien ekologinen luokittelu Menetelmien kehittäminen Seuranta Luokittelun käytännön toteutus ja tulokset Osuus uudistetussa vesienhoidossa Kehittämistarpeita ja näkymiä
Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 11 Vesien tilan arviointi Vesienhoitolain 8 :n mukaisesti alueellinen ympäristökeskus luokittelee toimialueensa pintaja pohjavedet vesienhoitosuunnitelmaa varten. Työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikkö sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos toimittavat luokittelussa tarpeelliset tiedot kalastosta alueelliselle ympäristökeskukselle.
Vesistöjen luokittelu ja hoito EU:n vesipuitedirektiivi VPD 2000 Vesienhoitolaki (2004) ja asetus (2006) Ekologinen luokittelu Kalat (vain joissa ja järvissä), pohjaeläimet, vesikasvit, levät ja kasviplankton luokitteluperusteina Veden laatu ja kemiallinen tila sekä kuormitus ja vesirakentaminen otetaan myös huomioon Luokittelun perusteella toimenpideohjelmat ja vesienhoitosuunnitelmat Tyydyttävään tai sitä heikompaan tilaan luokitellut vesistöt otetaan toimenpideohjelmaan, jossa määritellään toimet niiden tilan parantamiseksi Vähintään hyvä tila vuoteen 2015 mennessä tavoitteena
Vesien luokittelun, hoidon ja kunnostuksen toteutus Vesienhoitoalueet suunnitteluyksiköinä Käytännön työ alueellisissa ympäristökeskuksissa, kalojen osalta TE-keskukset ja RKTL osallistuvat Yhteistyöryhmissä osallistetaan sidosryhmät Luokittelu on toimenpideohjelman kohteiden valintaperuste Vesiensuojelun keskeiset kysymykset-asiakirja (vesienhoitoalue) määrittelee ongelmat Toimenpideohjelmassa (alueellinen ympäristökeskus) esitetään sopivia keinoja vesien tilan parantamiseen TPO ja muut valmisteluasiakirjat ovat puoli vuotta kuultavina Vesienhoitosuunnitelma (vesienhoitoalue) on yhteenvetävä lainvoimainen asiakirja Vaikutuksia seurataan seuraavan vesienhoitokauden (6 vuotta) luokittelulla
Ekologinen laatusuhde
Seurantaohjelmat RKTL:n tehtävä perusseuranta ja hajakuormituksen toiminnallinen seuranta Vesienhoitoalueiden seurantaohjelmat periaatteessa sisältävät kaiken seurannan, niin perusseurannan kuin toiminnallisenkin Valtakunnallinen seurantaohjelma Tärkeitä vesistöjä, pitkään seurattuja Taustalla aiemmat seurantaohjelmat Näytteiden keruu yleensä tiheämpää kuin muualla Maa- ja metsätalouden hajakuormituksen seurantaohjelma Noin 50 yleensä pienehköä järveä ja 50 jokea Ympäristöhallinto uudistaa seurantaohjelmiaan tuottavuusohjelman tavoitteiden mukaisesti
Kalaston seurantaohjelma Noin 200 järveä ja 200 jokea
Ositettuun satunnaisotantaan perustuva verkkokoekalastus Yhteispohjoismainen/ -eurooppalainen menetelmä, EU/CENstandardi EN 14757:2005 12 eri solmuväliä sisältävä yleiskatsausverkko Heinä-elokuu, illasta aamuun (n. 12 h) Pyyntiponnistus suhteessa järven pintaalaan ja syvyyteen Syvyysvyöhykkeet (pinta-, välivesi- ja pohjaverkot) Pyyntipaikkojen arvonta 1.5m 2.5m Verkkokoekalastuksen standardimenetelmä NORDIC -yleiskatsausverkko 43 19.5 6.25 10 55 8 12.5 24 15.5 5 35 29 TL <3 m Syvyysvyöhykkeet 30m 33m Ositettu satunnaisotanta TL 3-10 m <3 m 3-10 m 10-20 m TL >20 m TL 10-20 m TL TL >20 m Satunnaisesti valitut pyyntipaikat TL
Pyyntiponnistus Verkkojen määrä suhteutetaan järven pinta-alaan ja syvyyteen: isoille ja syville järville suurempi pyyntiponnistus Riittävän suuri verkkojen määrä on tärkein koekalastustuloksen luotettavuuteen vaikuttava tekijä (työmäärä / NORDIC-verkko on suhteellisen pieni) Työmäärä: vähäkalaiset järvet -> kokenut työpari, 15 verkkoa / päivä runsaskalaisimmat järvet -> kokenut työryhmä (4 hlöä), 10 / päivä Ohjeelliset verkkomäärät järven pinta-alan ja syvyysvyöhykkeiden (I-IV) määrän mukaan ha I II III IV < 20 6 10 16 24 21-50 10 16 25 37 51-100 15 21 30 42 101-250 20 26 35 47 251-500 24 30 39 51 501-1000 28 36 48 64 > 1000 32 40 52 68
Verkkokoekalastuksen käytäntöä
Ekologinen luokittelu verkkokoekalastusten perusteella Tavoite: kalakannan biomassan, tiheyden, rakenteen ja lajiston (karkea) arviointi kalaperusteisen luokittelun tekemiseksi EQR 4 arvoon otetaan mukaan kalaluokittelun tärkeimmät muuttujat: - Kokonaisbiomassa (g/verkkoyö) - Kokonaisyksilömäärä (lkm/verkkoyö) - Särkikalojen biomassaosuus (% kokonaisverkkosaaliista) - Indikaattorilajit (herkkien lajien esiintyminen kaiken saatavilla olevan tiedon perusteella, usein vain verkkotieto) EQR LAATUTEKIJÄ Lajikoostumus Runsaussuhteet Ikärakenne MITTARI Lajimäärä 0-1.0 Indikaattorilajit Biomassa Yksilömäärä Lajistosuhteiden tasaisuus Särkikalojen osuus EQR 0-1.0 0-1.0 0-1.0 0-1.0 0-1.0 EKOLOGINEN TILA KALASTON PERUSTEELLA ARVIOITUNA Ahvenkalojen (>15 cm) osuus Herkkien lajien nuoruusvaiheet 0-1.0 0-1.0
Järvityypit SUOMEN JÄRVET 11 kpl Keskisyvyys <3m Tunturijärvet (PoLa) n=2 - Väriluku <30 Väriluku 30-90 Väriluku >90 Luontaisesti rehevät ja kalkkijärvet (RrRk) n=1 MVh Mh MRh Reittivedet (Lv) n=2 n=6 n=6 n=6 210 järviallasta, R: 105, I:105 Keskisyvyys >3m Väriluku <30 Väriluku 30-90 Väriluku >90 <40 km² Vh >40 km² SVh <5 km² Ph 5-40 km² Kh >40 km² Sh n=25 n=11 n=18 n=6 n=1 n=21 Rh
Muun kalayhteisötiedon käyttö järvien tilan arvioinnissa Saaliskirjanpito, kalastuskyselyt Istutus- ja tutkimustiedot apuna kalakantojen luontaisuuden määrittelyssä Rantavyöhykkeen sähkökoekalastus säännöstelyhaittojen arvioinnissa
Vertailuarvojen (VA) määrittäminen kalamuuttujille 1. Tyyppikohtaiset vertailuarvot - kustakin järvi- tai jokityypistä pyritään löytämään vertailukohteita riittävästi - lasketaan vertailukohteiden havainnoista kullekin kalayhteisömittarille keskiluku (esim. mediaani) - asetetaan keskiluku tyyppikohtaiseksi vertailuarvoksi ko. mittarille 2. Kalamuuttujia selittävien ympäristötekijöiden hyödyntäminen - mallinnus - tyyppikohtaiset vertailuaineistot vähissä t. tyypittely ei kalayhteisöjen kannalta käyttökelpoista - mallinnuksessa voi hyödyntää kaikkien tyyppien vertailuaineistoa - esim. lajilukumäärä (pinta-ala, latitudi ja altitudi) 3. Asiantuntija-arvio - aineistoa vertailuarvojen laskemiseen t. mallintamiseen ei saatavilla - esim. indikaattorilajien esiintyminen
Kalaston seuranta - Joet -Keskitytään koskihabitaattiin, kosket jokien avainhabitaatteja jotka kuvastavat koko joen tilaa -Menetelmänä sähkökalastus, CENstandardoitu (Water quality-sampling Fish with Electricity, SFS-EN 14011). -VPD: tä varten kolmen poistopyynnin kalastus ilman sulkuverkkoja -Ajankohta on elo, syys,- lokakuu, ei alle 5 asteen vedessä
Valitut muuttujat ja niiden riippuvuus arvioidun ihmistoiminnan kanssa Indeksiin valittiin viisi kriteerit täyttävää muuttujaa: 0+-ikäisten lohikalojen tiheys, särkikalojen tiheys, herkkien lajien osuus, toleranttien lajien osuus ja lajilukumäärä.
Ekologinen luokittelu, joet Koska arvio ihmistoiminnasta on pitkälti subjektiivinen muuttuja, kukin muuttuja pisteytettiin välille 0-1 käyttämällä kertymäfunktiota ja tätä parhaiten vastaavaa funktiota (Mebane ym. 2003) Mebane et al. 2003: An index of biological integrity (IBI) for Pasific Northwest rivers. Trans. Am. Fish. Soc. 132:239-261.
Luokittelun edellytykset Ensimmäinen luokittelu perustuu useimpien vesimuodostumien osalta suppeaan havaintoaineistoon ja sitä on syytä tarkentaa kun aineistot karttuvat. Luokittelun tasot: 0) Ei luokittelua 1) Vedenlaatuluokitus 2) Alustava, suppeaan aineistoon perustuva luokittelu 3) Laajoihin aineistoihin perustuva tarkennettu luokittelu 4) Luokittelu muiden vesimuodostumien tietojen perusteella
0) Ei luokittelua Ei luokittelua vesimuodostumat, joissa aineisto puuttuu tai riittämätön, esim. vain yksittäisiä havaintoja Kalat ei aiheuta toimenpiteitä
1) Vedenlaatuluokitus Luokittelun kuvaus luokitteluun on käytettävissä riittävä aineisto fysikaaliskemiallisten tekijöiden havaintoja järvissä käytetään lisäksi a- klorofyllituloksia aina kun aineistoa on saatavissa paine- ja herkkyystietoa tarvitaan Kalat luokittelun tukena voidaan käyttää sellaista kalasto-tietoa, joka ei täytä laskennallisen luokittelun vaatimuksia esimerkiksi historiallinen tieto, koekalastukset, saalistilastot, kalastustiedustelut yms
2) Alustava, suppeaan aineistoon perustuva luokittelu Luokittelun kuvaus käytettävissä niukasti (esim. vain yhdeltä vuodelta) luokittelumuuttujien havaintoja ja niukasti luokittelun laatutekijöitä järvet: a-klorofylli, fys.kem.vedenlaatu sekä tietoja muusta biologiasta, esim. kalastosta joet: fys.kem.laatu ja tietoa joko kaloista, pohjaeläimistä tai piilevistä Kalat kalat voi olla a-klorofyllin ohella ainoa biologinen laatutekijä jos laskennallinen kalaluokittelu on tehty jos muitakin laatutekijöitä on luokiteltu, voidaan tukena käyttää myös kalastotietoa, joka ei täytä laskennallisen luokittelun vaatimuksia
3) Laajoihin aineistoihin perustuva tarkennettu luokittelu Luokittelun kuvaus käytettävissä useiden laatutekijöiden ajallisesti ja paikallisesti edustavaa aineistoa joet: vedenlaatu+2 biol. laatutekijää järvet:vedenlaatu+3 biol. laatutekijää paineet ja vaikutukset oltava tiedossa Kalat käytetään luokittelun vaatimukset täyttävästä aineistosta laskettuja kalastoperusteisen ekologisen tilan luokittelun tuloksia yhden vuoden aineisto voi riittää vesimuodostuman luokitteluun, jos aineistoa on kattavasti kaikista biologisista tekijöistä (+muut tiedot)
Kalastoluokittelu vesienhoitoalueittain VHA1 VHA2 VHA3 VHA4 VHA5-7 Yhteensä Joet 25 51 63 48 45 232 Järvet 62 101 103 28 14 308
Kalastoluokittelu RKTL:n, TE-keskusten, AYK:n ja korkeakoulujen koekalastukset Konsulttien hoitamat velvoitetarkkailut Kalastusalueiden koekalastukset Tallennettu Herttaan maaliskuun puolivälissä, muutamia lisätty sen jälkeen Joet 232 vesimuodostumaa tallennettuna FIFIindeksin arvot lisätietoihin vähin erin: koealojen määrät kalastusvuodet koskien nimiä indeksiarvoineen tai indeksin vaihteluväli ei muuttujien arvoja Järvet 203 järveä/järven osaa EQR4 pisteytysmenetelmällä muuttujien arvot lisätietoihin: Koekalastusvuosia Tietoa menetelmistä Suuntaa antavia luokituksia Kalatietoa arvioiden tueksi
Luokkajakauma kalaaineistossa Joet, n=232 Järvet, n=203 8 % 2 % 30 % 11 % 4 % E 34 % H 31 % 21 % T V Hu 29 % 30 %
Jokien kalaluokitus VHAttain V Hu T E H VHA5 VHA4 VHA3 VHA2 VHA1 VHA7 VHA6 2 5 2 0 1 5 1 0 5 0 E H T V Hu
Järvien kalaluokitus VHAttain 25 20 15 10 5 E E H T V Hu 0 VHA1 VHA2 VHA3 VHA4 VH A5-7 Hu T
Hertan vesimuodostumat
Vesimuodostuma? Luokitteluyksikkö Järvi (yli 50 ha) tai joki (valuma-alue yli 10000 ha) Pienempiä vesistöjä erikoistapauksissa (esim. Natura, EU-uimaranta) Jaetaan useampaan vesimuodostumaan, kun tyyppi tai ekologinen tila muuttuu Suuret järvet ja joet useimmiten jaettu
Vesimuodostuman luokittelu
Biologiset tekijät
HyMo-arviointi
Voimakkaasti muutetut vesimuodostumat
HyMo-arviointi, joet
Luokittelukartat vesienhoitoalueittain Yhdistelmä ekologisesta luokittelusta ja asiantuntijaarvioista Tulossa nettisivuille lähiaikoina Tiedotus 17.6.2008 Toimenpideohjelmiin, kuulutetaan ja yhteistyöryhmien käsittelyyn SYKE tarkistaa ja harmonisoi par aikaa
Tavoitetilaa ei uskota saavutettavan vuoteen 2015 mennessä läheskään kaikissa vesistöissä Erityisistä syistä siihen voi saada lisäaikaa yhden (6 v.) tai kaksi (12 v.) vesienhoitokautta
Kokemuksia luokittelusta Kalatietoa runsaasti muuhun biologiseen luokittelutietoon verrattuna Kelvollista tietoa ekologiseen luokitteluun on kaikkiaan hyvin niukasti Kalaluokittelujärjestelmä toimii kohtuullisen hyvin ja tuottaa järkeenkäypiä tuloksia Muiden biologisten tekijöiden osalta ohjeet ovat muuttuneet useaan otteeseen ja valmistuivat vasta joulukuussa 2007 Kalatieto otettu kiitollisina vastaan ympäristökeskuksissa Vesimuodostumajako ja sen muutokset tuottavat ongelmia luokittelutiedon käytössä Hertan luokittelutyökalut valmistuneet vasta työn kuluessa TE-keskuksista ja AYK:sta saatu käyttöön erityisesti käyttökelpoista jokikalatietoa Järvien osalta muut kuin RKTL:n omat tai sen teettämät koekalastukset ovat harvoin olleet luokitteluun kelpoisia (väärät verkot tai pyyntiaika, liian pieni otanta) Alueellista yhteistyötä on saatu aikaan, aktiivisuudessa on tietysti eroja alueitten välillä
Miten tästä eteenpäin? Luokittelua korjataan ja täydennetään kuulemisen jälkeen 2009 Kalaluokittelun kehittäminen joet: indeksin päivittäminen menossa järvet: luokkarajojen päivittäminen talvella 2008-2009 Interkalibrointi EU-maiden kesken VEMU:n toimintaa ja käyttöä toivottavasti kehitetään käyttökokemusten perusteella Koekalastusrekisteri valmistuu 2009, tiedon hallinta ja saatavuus paranee Seuranta Ohjelmia tarkistetaan, luokittelun ja sen kehittämisen tarpeet hyvä arvioida samalla Alueellisen seurannan järjestäminen, hyviä mahdollisuuksia kerätä luokittelutietoa Velvoitetarkkailujen ohjaaminen tuottamaan luokitteluun kelpaavaa tietoa
Kuinka RKTL hoitaa leiviskänsä? Tehtävä selväpiirteinen, mutta toteutusvaihtoehtoja on useita Seurannan ja luokittelun töihin osallistui v. 2007 21 RKTL:n vakituista ja 19 tilapäistä työntekijää Yhteistyö ja työnjako TE-keskusten ja ympäristökeskusten kanssa saattaa muuttua aluehallintouudistuksen myötä Hoidetaanko omana työnä vai ostaen tai ulkoistaen? Toimipaikkaverkosto antaa hyvät edellytykset, seurantatieto arvokasta myös tutkimukselle Entäpä resurssit, jos maatalouden ympäristötukea ei saadakaan?