OUTOKUMPU OY Malminetsinta VERTAILEVA TUTKIMUS LENTOXITTAUKSISSA KfiYTETYSTX TAVASTA PAIKANTAA KIINTOPISTEET RAKOKAFIERAN FILMILTA. Tutkimusalue: Miihkali (4311 11, 4313 02), linjat 6990.000-6992.500. Lentoselosteet 73062-73067, filmit 263-267. Lennon suorittanut Finnprospecting Ky.. Vertailun kohteena on ollut kaksi tapaa sijoittaa kiintopisteet mittauslinjalle: ssann611isin aikavzlein (10 sek. ) automaatti- sesti ja manualisesti jalkapolkimella suunnistajan valitsemiin maastokohteisiin. Tutkimusta varten on lennetty sama alue kayttaen molempia ta~oja. Saaduista filmeista on kaksi tekijtia. toisistaan riippumatta paikantanut kiintopisteet, jotka samalla on luokitettu kolmeen tarkkuusryhmzsn: 1) selvien, kohdallaolevien maamerkkien mukaan sijoitetut (merkki 6) 2) kohtalaisen selvien tai valitt6massa laheisyydessa olevien selvien maastokohtien mukaan sijoitetut. (merkki +) 3) epaselvaan maastokohtaan lahinna mittaamalla sijoitetut (merkki a). Johtopaatelmat on tehty vertaamalla saatujen tulosten yhtenevyytta ja menetelmista jaaneesta "sormituntumasta". Kaytetyt tavat ovat luonteeltaan erilaisia ja molemrnilla on hyvat ja huonot puolensa. Tasavalein sijoitettuja kiintopisteita voidaan asettaa halutuin valein linjalle, mutta vaikeutena on niiden sijoittuminen inielivaltaisesti selvznkin maastokohdan 18heisyydessa, mika seikka
L -..' b4 m - 1 taytyy ottaa huomioon vertailtaessa kiintopisteiden luokkajakau- maa - ensimmainen ja toinen luokka pienenevat ilman, etta suh- teellinen tarkkuus pienenisi samassa mitassa. Kiintopisteita on paljon myos siella, missa paikantaminen maastomerkkien mukaan on kyseenalaista, joten sijoitettaessa pisteita epamaaraisten vihjeiden perusteella saattaa tekijan subjektiivinen nakemys is- kea pahastikin harhaan. Huonoissa maastokohdissa esiintyykin kah- den paikantajan tuloksia vertailtaessa hajontaa. r. 4 Manualisesti voidaan kiintopisteet sijoittaa soveliaisiin maas- tokohtiin, mutta niiden valit voivat venahtaa paikoitellen pit- kiksikin. Pitkat valit tosin yleensa sattuvat maastoon, jossa paikantamistarkkuus on pieni, joten siina mielessa ne eivat ole kovin merkityksellisia. Suunnista jan on kuitenkin vaikeaa 'tie- taa tarkasti, mika monista epaselvista maastomerkeista nakyy selvimmin filmilla, joten juuri vaikeassa maastossa ei sijoitte- lu aina ole paras mahdollinen. Kiintopisteiden paikantajan kan- nalta tama poljinsysteemi on kuitenkin miellyttavsmpi. Eri tarkkuusryhmien jakauma linjoilla muodostui seuraavanlaiseksi: ---- Tekija A: yht. pedali tasav. Tekija B pedali tasav. keskim. 1 n. 2 keskim. 4 11 2 keskim. 2 keskim.15 keskim. 22 I1 9 19 11 30 keskim. 10 keskim. 8 keskim. 22 11 9 I1 19 I1 3 0' Pisteiden jakaumassa on huomattavissa suhteellisen suuri kolmas luokka, johon ilmeisesti suurimpana syyn3 on mittausalueen maasto, joka tosin edustanee jonkinlaista keskiarvoa vaikeusasteeltaan, mutta josta kuitenkin suurimrnan osan muodostaa monotoninen suo-metsamaisema. Tekijan A tuloksissa on kunkin ryhman prosentuaalinen osuus suu- rinpiirtein yhta suuri molernrnilla sijoitustavoilla, kun taas te- kijalla B on tma jakauma selvssti poljinsysteemin eduksi - var- moja ja lahes varmoja on jo~a lukumaaraisesti enemrnan kuin tasa- val-isessa. Tilasto ei kuitenkaan ole yksiselitteinqn, silla ta--. -
savalisessa systeemissa heikentaa yksityisen pisteen paikannusmahdollisuutta aikaisemmin mainittu mielivaltainen sijoittvminen.maastoon. Jomman kumman menetelman paremmuudesta tarkkuuden suhteen on vaikea tehda johtopaatoksia. Kahden tekijan sijoittamat kiintopisteet vastaavat toisiaan parernmin pedaalisysteemissa, mutta kuten aikaisemmin on kaynyt ilmi, ovat virheet tasavalisessa siella, missa poljinmenetelmalla on vahzn kiintopisteita. Tyon nopeus on riippuvainen paitsi tekijansa mielialasta, etenkin maaston selkeydesta, kartan iasta ja filmin laadusta. Tutkimuksen keskiarvomaastossa paikantamisnopeus oli n. 80-100 pistetta.tyopaiv4a kohti. Filmin laadun parantamista olisi syyta tutkia, silla nykyisellaan on filmin erotuskyky selvasti huonompi kuin suunnistuskartan. Yksittaiskuvien kaytto ilmeisesti parantaisi tilannetta filmin laadun osalta, mutta se sovel~unee vain tasavalisysteemiin ajoitettuna siten, ettei kuvien valiin jaa kuvaamatonta aluetta. Valaistusolosuhteiden muuttumista silmallapitsen olisi hyva olla valotusautomatiikka tai ainakin mahdollisuus saztaa kameraa lennon aikana, sill2 etenkin yli-, mutta myos aliviilottuneelta filmilta on paikantaminen tarpeettoman hankalaa. Pedaalisysteemi osoittautui siis miell?rttkivznmlksi ja nopeammaksi eika sen tarkkuutta ainakaan tman testin perusteella voi pitaa huonompana kuin tasavalisen. Eri systeemeja punnittaessa syntyi kuitenkin ajatus eraanlaisesta naiden kahden menetelman yhdistelmasta, jonkakaytannijn toteutusta ehka kannattaisi tutkia. Tassa olisi lahtokohtana tasavalinen kiintopisteiden sijoittelu, mutta pisteita sijoitettaisiin tihezmnin kuin nykyisessa versiossa. Naista pisteista paikannettaisiin vain ne, jotka osuvat selvasti tunnistettavaan maastokohtaan, jolloin paikantaja voisi valita niille sopiviksi katsomansa sijoituskohdat. Edellytyksena olisi, etta kiintopisteet on numeroitu my6s tulosnauhalla, tai etta laskennollisesti (esim. tietokoneella) sijoitetaan paikantamatta jatetyt pisteet paikannettujen valiin. 01ari 1974-01-18 Kari Kauppinen,- Jouko Longi
Liitteet: Kiintopisteet tasavalisena, tekijs 'A 11. II B II jalkapolkimella " A 11 81. B