K o k e m ä e n j o e n v e s i s t ö n v e s i e n s u o j e l u y h d i s t y k s e n a s i a k a s l e h t i 1 / 08

Vesiviesti K o k e m ä e n j o e n v e s i s t ö n v e s i e n s u o j e l u y h d i s t y k s e n a s i a k a s l e h t i 1 / 08

VESIVIESTI 1 / 08 Julkaisija Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Pääkirjoitus 3 Pääkirjoitus: Uusi luokittelu haasteellinen Hatanpäänkatu 3 B, 33900 Tampere PL 265, 33101 Tampere 9 10 13 14 Alkuainemäärityksiin herkkyyttä Vanajan reitti edelleen rehevä Kangasalan Kirkkojärvi jälleen rehevä Puhdistamokentällä muutoksia: Laitoksia saneerataan ja yksikkökoot suurenevat 4 6 8 16 17 Yhdistyksen laboratoriolle toinen toimipaikka Hämeenlinnaan Karvianjoki koekalastettiin Jätevesineuvonnan tarve suuri Kyynijärvi koki kovia Hyvälammi kirkastettiin Puh. 03 246 1111 Fax. 03 246 1200 Internet-sivut www.kvvy.fi Vastaava päätoimittaja Toimitussihteeri Jukka Lammentausta Toimitusneuvosto Sirpa Väntsi Olli Piiroinen Jouko Oksjoki Marika Paakkinen Lehden ulkoasu ja taitto Marika Paakkinen Painopaikka Kirjapaino Öhrling Tampere, 2008 Lehti on painettu kotimaiselle Galerie Art Silk -paperille, jolle on myönnetty Joutsenmerkki Levikki Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen jäsenistö, hallitus, jäsenistön edustajat, kuntien ympäristö-, terveys- ja tekniset lautakunnat, kansanterveystyön kuntayhtymät ja muut vesiensuojeluyhdistykset (noin 500 kpl) Kansikuva Kuvatoimisto Vastavalo Tarja Hoikkala Vesistöaluekohtaiset hoitosuunnitelmat ja niihin liittyvät toimenpideohjelmat on lähetetty lausunnolle. Eri tahot ja yksityiset kansalaiset voivat kommentoida suunnitelmia ja tuoda esille omia mielipiteitään huhtikuun 2009 loppuun saakka. Aikaa siis on. Asiakirjoja varten on tehty valtaisasti työtä. Monisatasivuiset tuotokset ovat erittäin hyvä perusta ja hakuteos pinta- ja pohjavesien hoidossa ja suojelussa. Pääpaino on jatkossa hoidon puolella, koska suojelu on pääosin jo tehty. Myös kunnostuksen soisi saavan nykyistä enemmän jalansijaa. Kokonaan oma lukunsa on maatalouden aiheuttaman kuormituksen vähentäminen, onko siihen löydettävissä mitään keinoja. Edellisellä vesiensuojelun ohjelmakaudella vuoteen 2005 ei tapahtunut toiveista huolimatta konkreettisia parannuksia. Maatalouden osuus ravinnekuormasta on hoitoalueesta riippumatta puolet, paikoin jopa enemmän. Jos UUSI LUOKITTELU HAASTEELLINEN tätä peruskuormaa ei saada vähennetyksi, voidaan heittää hyvästit rehevyyden hidastumiselle ja hyvälle ekologiselle tilalle. Vesistöjen luokittelu ekologisin perustein on osoittautunut työlääksi, enkä yhtään ihmettele. Biologinen materiaali on hyvin monimuotoista ja vaihtelevaa. Varsin vähäisten tutkimusten perusteella on mahdotonta luetella aukottomat lajilistat ja runsaussuhteet eri järvityypeille. Lieneekö edes tarpeen. Aikaisempi käyttökelpoisuusluokitus, joka nojasi veden laatuun on monissa tapauksissa riittävä. Jos määrittelyyn lisätään vain klorofylli-a, se ei tee luokittelusta sen ekologisempaa. Helpompaa on täydentää veden laatuun perustuvaa luokittelua biologisilla tekijöillä kuin laatia kokonaan uusi ekologinen luokitus, jossa määräävänä ovat kasviplankton, vesikasvit, pohjaeläimet ja kalat. Jos meillä on tuhansia yli 100 ha järviä luokiteltavina, epäilen, että työ ei valmistu yhden sukupolven aikana. Yhtä utopistista on hyvän ekologisen tilan saavuttaminen järvissämme vuoteen 2015 mennessä. Yli hehtaarin kokoisia järviä on sitä paitsi jo 56.000 kpl. Näidenkin toivotaan saavuttavan hyvän ekologisen tilan. Toiminnanjohtaja 18 19 Vesiensuojeluyhdistyksessä uusia työntekijöitä Vuoden puhdistamonhoitaja valittu ISSN 1237-654X Vesiviesti 1 / 08 Vesiviesti 1 / 08

YHDISTYKSEN LABORATORIOLLE TOINEN TOIMIPAIKKA HÄMEENLINNAAN Laboratorioala elää Suomessa voimakasta muutoksen aikaa. Pienet laboratorioyksiköt lopettavat toimintansa tai siirtyvät suurempien yksiköiden yhteyteen. Laboratorioiden kansallisen omistuksen rinnalle on tullut myös ulkomainen omistus. Toimenpiteiden tavoitteena on laaja-alaisempi ja kustannustehokkaampi toiminta. Laboratorioiden verkosto harvenee Laboratorioiden määrässä rajuin muutos on tapahtunut ja tapahtumassa kunnallisten ympäristö- ja elintarvikelaboratorioiden piirissä. Kymmenisen vuotta sitten kunnallisia laboratorioita oli 50 60, nyt vajaat 30. Valtion laboratorioiden toiminnan tehostamista on PCR-näytteiden käsittelyä mikrobiologisessa laboratoriossa. käsitelty useissa selvitysraporteissa vuosien kuluessa. Tässä hetkellä valtion laboratorioiden kesken on suunnitteilla laboratoriokeskuksen muodostaminen. Osin valtion laboratorioiden toimintaa on yhtiöitetty. Esimerkiksi Labtium Oy muodostettiin Geologisen tutkimuskeskuksen (GTK) tutkimuslaboratorioista. Laboratorioverkko ja varsinkin sen omistus on vahvasti keskittymässä. Yksityisen sektorin rooli markkinoilla on vahvistunut ja kilpailutilanne kiristynyt. Sujuva logistiikka on tuonut etenkin eurooppalaiset laboratoriot entistä lähemmäs kilpailemaan suomalaisista näytteitä. Harvinaistenkin määritysten suuret sarjat eurooppalaisessa laboratoriossa painavat hintaa alas. Pelkästään taloudellisin perustein tehtävä laboratoriotoimintojen kilpailutus saattaa edistää työn siirtymistä ulkomaille. Kansainvälistymisen myötä on näin pelättävissä suomalaisen kemian osaamisen muuttuvan kannattamattomaksi ja heikentävän kotimaista tarjontaa. Elintarviketutkimusta vesiensuojelun rinnalle Vesiensuojeluyhdistysten kuudesta laboratoriosta neljä on jo yhdistynyt elintarvikeanalytiikkaa tarjoavan kunnallisen laboratorion kanssa. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö laboratorio yhdistyi Lohjan kaupungin laboratorion kanssa vuonna 1999. Kymen vesiensuojeluyhdistyksen laboratorio perusti laboratorio-osakeyhtiön ympäristökeskuksen ja Kouvolan elintarvikelaboratorion kanssa niin ikään vuonna 1999. Yritys on muuttanut vuoden 2008 alusta omistajapohjaansa siten, että omistajina ovat Kymijoen vesiensuojeluyhdistys ry ja KCL. KCL Kymen Laboratorio tarjoaa vesi- ja elintarvikeanalytiikan lisäksi myös paperi- ja polttoaineanalytiikkaa. Puolitoista vuotta sitten Savo- Karjalan ympäristötutkimus Oy:hyn liittyi Kuopion ja Joensuun kaupunkien elintarvike- ja ympäristölaboratoriot. Vielä tänä vuonna joulukuun alussa tapahtuu Saimaan ympäristötutkimus Oy:n ja Lappeenrannan kaupungin elintarvikelaboratorion yhdistyminen. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry (KVVY) on neuvotellut Hämeenlinnan kaupungin elintarvike- ja ympäristölaboratorion TavastLabin liittymisestä vuoden alusta laboratoriotoimintaansa. Uusi yhdistynyt laboratorio aloittaa toimintansa vuoden 2009 alussa. KVVY:n ja TavastLabin liitto Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistykseen siirtyvä Tavast- Labin henkilökunta. Kuva: Sirpa Väntsi TavastLab on jo pitkään etsinyt yhteistoimintakumppania. Aiemmat hankkeet eivät ole johtaneet kuitenkaan riittävän tyydyttävään tulokseen. KVVY lähti vuoden alussa neuvottelemaan yhdistymisestä niiden positiivisten kokemusten perusteella, joita muiden vesiensuojeluyhdistysten laboratorioiden yhdistymisistä oli kuulunut. KVVY:n ja TavastLabin laboratorioilla on päällekkäistä toimintaa vesianalytiikassa, niin kemiassa kuin mikrobiologiassakin. Kaikkiaan laboratorioiden osaamisalueet täydentävät toisiaan muodostaen vahvan ja osaavan laboratoriopalveluja tarjoavan toimijan. Laboratorioiden tarjonta kattaa laajasti ympäristö- ja ympäristöterveysanalytiikan. KVVY:n laboratoriohenkilökunnan määrä kasvaa yhdistymisen myötä kolmanneksella runsaaseen 30:een. Laboratoriot toimivat jatkossa yhden mikrobiologin, neljän kemistin, 24 laborantin ja kolmen välinehuoltajan panoksella. Tavast- Labin osaaminen elintarvike- ja ympäristömikrobiologian alalla on arvostettua ja edistyksellistä maassamme. KVVY:llä on vahva osaaminen alkuaineanalytiikkaan perinteisen vesikemian lisäksi. KVVY:n vesianalytiikka on pitkälle automatisoitua mahdollistaen suurempienkin näytesarjojen sujuvan käsittelyn. Toimintaa kehitetään jatkossa lisääntyneen kysynnän perusteella orgaaniseen kemiaan. Molemmilla laboratorioilla on myös näytteenottoon koulutettua henkilökuntaa palvelemassa niin verkosto- tai uimahallivesien, kuin tuottajien omavalvontaan liittyvissä näytteenotoissakin. Lähipalvelu säilyy KVVY:n, kuten kaikkien vesiensuojeluyhdistysten laboratorioiden, tavoitteena on tarjota asiakaslähtöistä ja kokonaisvaltaista palvelua. Vesiensuojeluyhdistysten toimintaan kuuluu koko tutkimusketju näytteenotosta laboratoriomäärityksiin ja asiantuntijapalveluihin. Laboratorioiden kansainvälistyessä harvinaisemmankin analytiikan hinta saattaa laskea, mutta tuloksien tulkintaan ja muuhun liittyvä palvelu saattaa huomattavasti heiketä. Kun palvelut viedään kauas suuriin laboratoriokeskuksiin, joiden tavoitteena on lähinnä kannattavuus, heikkenee palvelun tarvitsijan ja tarjoajan välinen yhteistyö. Vesiensuojeluyhdistysten tarjoaman yhteistyöverkon kautta harvinaisempia määrityksiä voidaan mielekkäästi keskittää verkoston sisällä. Kattavan verkoston avulla laboratorioiden varautuminen erilaisiin poikkeustilanteisiin mahdollistuu entistä paremmin. Selvitysmies Timo Hirvi on todennut valtionvaraministeriön toimeksiantona tekemässään selvityksessä, että vesiensuojeluyhdistysten laboratorioiden toimivan pitkäjänteisten suunnitelmien pohjalta. Näin yhdistysten laboratorioiden toiminta tukee ja täydentää julkisen puolen ympäristövalvontaa erityisesti päivittäisanalytiikan osalta. KVVY:n ja Tavastlabin yhdistymisen jälkeen molemmat laboratoriot jatkavat toimintaansa entisissä toimipaikoissaan tutun henkilöstön voimin. Yhdistymisen myötä asiakkailla on mahdollisuus saada entistä laajempaa palvelua läheltä itseään. Tampereen toimipiste ottaa vastaan jatkossa myös elintarvike- ja muita ympäristöterveyden alaan kuuluvia näytteitä, jotka toimitetaan Hämeenlinnaan tutkittaviksi. TavastLab puolestaan tarjoaa entistä kattavampaa ja kustannustehokkaampaa ympäristöanalytiikkaa asiakkailleen. Sirpa Väntsi Vesiviesti 1 / 08 Kuva: Laura Lehto Vesiviesti 1 / 08

KARVIANJOKI KOEKALASTETTIIN Karvianjoessa on säilynyt luontaisesti lisääntyvä purotaimenkanta. Pohjois-Satakunnassa sijaitsevalle Karvianjoen vesistöalueelle laadittiin viime talvena kalataloudellinen yhteistarkkailuohjelma. Ohjelma kattaa joen keski- ja yläosien kuntien jätevedenpuhdistamoiden, teollisuuden sekä turvetuotannon ympäristölupien kalataloudelliset tarkkailuvelvoitteet. Tarkkailualue ulottuu vesistöalueen latvoilta Kauhajoen Nummijärvestä ja Karvian Karvianjärvestä Pomarkun ja Kankaanpään alueella sijaitsevaan Kynäsjärveen saakka. Työhön sisältyy kalaston koostumuksen selvittäminen koekalastusten avulla. Viime elokuussa maastossa liikkuikin kaksi koekalastusryhmää, joista toinen teki töitä verkkoineen tarkkailualueen keskeisimmillä järvillä Nummijärvellä, Karvianjärvellä ja Kynäsjärvellä ja toinen liikkui sähkökoekalastuslaitteineen Nummijoen, Karvianjoen ja joidenkin sen sivuluomien koskipaikoilla. Järvillä koekalastuksissa käytettiin ns. yleiskatsausverkkoja, joissa yhteen ja samaan verkkoon on pauloitettu 12 eri solmuväliä (5-55 mm) satunnaiseen järjestykseen. Lajimäärä kasvoi siirryttäessä latvavesistä alajuoksulle päin. Nummijärvestä tavattiin neljä, Karvianjärvestä kuusi ja Kynäsjärvestä seitsemän kalalajia. Kaikissa järvissä esiintyviä lajeja olivat ahven, särki ja kiiski. Kynäsjärvestä tavattiin edellä mainittujen lisäksi haukea, salakkaa, pasuria ja lahnaa. Nummijärven haukikanta todettiin varsin vahvaksi. Karvianjärvi poikkesi muista tutkituista järvistä siinä suhteessa, että siellä esiintyi selvästi runsaammin myös kuhaa. Se myös näyttäisi lisääntyvän järvessä, koska saaliiksi saatiin vanhempien yksilöiden lisäksi kesän vanhoja kuhan poikasia. Nummijärvestäkin saatiin jokunen yksittäinen vanhempi kuha, mutta nuoremmat ikäluokat puuttuivat. Kynäsjärvessä kuhaa ei osunut koekalastajien verkkoihin lainkaan. Virtavesissä koekalastukset tehtiin sähkökalastusmenetelmällä. Siinä veteen johdetaan kalat tainnuttava Sähkökoekalastajat Karvianjoella. Kuva: Lotta Bjurström Kuva: Markku Nieminen Koekalastusverkkoja kokemassa Nummijärvellä. Kuva: Heikki Holsti sykkivä tasavirtakenttä. Taintuneet kalat kerätään haavilla ylös mittausta ja punnitusta varten. Pyynnin jälkeen kalat virkoavat ja lopuksi ne vapautetaan takaisin pyyntipaikoille. Karvianjoen keski- ja yläosissa ja sen sivuluomissa on säilynyt luontaisesti lisääntyvä ja alkuperäiseksi luokiteltu arvokas purotaimenkanta. Purotaimenkannat luokitellaan yleensä uhanalaisiksi, sillä niiden elinoloja ovat aikojen kuluessa kaventaneet nousuesteiden rakentaminen, jokien ja purojen perkaukset, metsä- ja suoojitukset, jätevedet ja kalastus. Koekalastuksissa löydettiin nyt taimenta niin Karvianjoen pääuomasta kuin sivuluomistakin. Koskipaikoilla esiintyi paikasta riippuen myös kivennuoliaista, kivisimppua, ahventa, harjusta, kiiskeä, särkeä, säynettä, lahnaa, madetta, haukea ja pikkunahkiaista. Virtavesien kalataloudellisilla kunnostuksilla pyritään nykyään parantamaan vaelluskalojen elinoloja ja lisääntymistä. Karvianjoki ja sen uhanalainen purotaimenkanta ovat Varsinais-Suomen TE-keskuksen kalatalousyksikön toteuttamien ja suunnittelemien kunnostusten painopistealueita. Kunnostus on jo tehty Karvianjoella Vatajankosken yläpuolisella osuudella, sekä Merikarvianjoella, Pohjajoella ja usealla Karvianjoen sivuluomalla. Toteutusta odottavat vielä Vatajankosken alapuolisen jokiosuuden, sekä Noormarkunjoen kunnostukset. Purokunnostuskohteissa on mukana ollut myös luonnonsuojelupiiri. Kalataloustarkkailu sisältää koekalastusten lisäksi ensi vuoden alussa tehtävän kalastustiedustelun, jolla selvitetään alueen kalastusta, saaliita ja kalastusta haittaavia tekijöitä. Sen jälkeen kaikki tarkkailun tulokset kootaan raportiksi. Olli Piiroinen Vesiviesti 1 / 08 Vesiviesti 1 / 08

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen jätevesineuvontahanke pyrkii jakamaan puolueetonta tietoa jätevedenkäsittelyn eri vaihtoehdoista ja niiden toimivuudesta. Hankkeen keskeisin toimintamuoto on jakaa tietoa maaseudun asukkaille erilaisissa tilaisuuksissa. Lisäksi järjestetään koulutusta esimerkiksi kuntien viranhaltijoille ja jätevesijärjestelmien suunnittelijoille. Tietoa laitteiden JÄTEVESINEUVONNAN TARVE SUURI Kuva: Salla Syrjänen Haja-asutusalueen asukkaat ja koko jätevesiala ovat tällä hetkellä odottavalla kannalla. Vanhojen jätevesijärjestelmien uusiminen ei ole vielä lähtenyt käyntiin ja uudisrakentajatkin ovat hämmentyneitä laajasta valikoimasta erilaisia ratkaisuja. Projektipäällikkö Satu Heino neuvoo haja-asutusalueiden jätevesiratkaisuissa. toimivuudesta on kerätty sekä omalla näytteenotolla että muiden tekemistä tutkimuksista. Asukkaat kiinnostuneita jätevesineuvonnasta Erilaisissa yleisötilaisuuksissa ja kuntien tapahtumissa on ollut paljon väkeä paikalla. Asia siis selkeästi puhututtaa ja epätietoisuus asetuksen vaatimuksista ja ratkaisuvaihtoehdoista on suuri. Mökkiläiset ovat olleet aktiivisimpia tiedon hakijoita ja selkeästi kiinnostuneita oman lähirantansa vedenlaadusta. Haja-asutusalueen vakituisista asukkaista moni kokee asetuksen vaatimukset kohtuuttomina, kun oma kiinteistö sijaitsee kaukana vesistöstä eikä nykyisenkään jätevesijärjestelmän koeta ympäristöä kuormittavan. Kunnat ja suunnittelijat kaipaavat koulutusta Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen jätevesineuvontahanke on järjestänyt seminaaripäivät myös kuntien viranhaltijoille, suunnittelijoille ja lietteen kerääjille. Kuntien käytännöt ja resurssit haja-asutuksen jätevesiasioiden hoitamisessa vaihtelevat suuresti ja myös kunnat kaipaavat selkeämpiä ohjeita asetuksen toimeenpanosta ja valvonnasta. Jätevesijärjestelmien suunnittelijoiden viesti on ollut, että kulunut kesä oli alalla erityisen hiljainen. Suunnittelijat tekevätkin pääsääntöisesti suunnitelmia sivutoimenaan. Suurimmaksi ongelmaksi suunnittelijat näkivät kuntien lepsun linjan, jossa luvanhakijoilta ei vaadita kunnollisia suunnitelmia. Jätevesijärjestelmien toimivuus epävarmaa Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys on kuluneen vuoden aikana tutkinut lähes 30 kiinteistökohtaisen jätevesijärjestelmän toimivuutta. Järjestelmien toimivuutta on tutkittu myös muissa vesiensuojeluyhdistyksissä. Saatujen tulosten pohjalta voidaan sanoa, että noin puolet järjestelmistä toimii talousjätevesiasetuksen vaatimusten mukaisesti. Maasuodattamoiden suurimmat ongelmat liittyvät suunnittelun puutteeseen ja fosforinpoiston tehottomuuteen. Jos maasuodattamoa ei ole eristetty ympäröivästä maasta, imeytyy osa jätevedestä suodatuskentän pohjalta ja toisaalta maasuodattamon ulkopuoliset vedet pääsevät suodatuskenttään. Useissa tapauksissa ainoa mahdollisuus tehokkaaseen fosforinpoistamiseen on saostaa fosfori kemikaalilla jo ennen suodatuskenttää. Laitepuhdistamoissa suurin ongelma liittyy prosessin hallitsemattomuuteen. Yhden kiinteistön vuorokautinen vesimäärä on niin pieni ja laadultaan vaihteleva, että on osin sattumanvaraista, miten prosessi lähtee toimimaan. Lisäksi puhdistamot ovat niin teknisiä laitteita, että monella ei riitä aikaa ja osaamista niitä hoitaa. Aktiivista tiedotusta ja ohjeita tarvitaan Talousjätevesiasetuksen toimeenpanovauhti näyttää nykyisellään hitaalta. Nyt kaivattaisiin kiireesti valtakunnan tasolla selkeät ohjeet, miten asiassa edetään. Lisäksi kuntien tulisi selkeästi nimetä alueet, joille viemäriverkosto lähi vuosina laajenee ja patistella aktiivisesti verkoston ulkopuolisella alueella asuvia järjestelmiä uusimaan. Hanketyön rooliksi jää jakaa puolueetonta tietoa ja ohjata oikealle etenemispolulle. Jätevesijärjestelmän uusiminen on iso ponnistus oman lähiympäristön viihtyisyyden parantamiseen. Satu Heino Kehityskemisti Mikko Suomela validoimassa ICP-MS-laitetta. Kuva: Jukka Lammentausta ALKUAINEMÄÄRITYKSIIN HERKKYYTTÄ Alkuaineanalytiikan kysyntä laboratoriosta on laajentunut viime vuosina merkittävästi. Laboratorioon vuosituhannen vaihteessa hankittu ICP-OES-laite on ollut täystyöllistetty. Vuosi sitten laboratorioon hankittiin ICP-OES laitetta täydentämään ja grafiittiuuni-aaslaitteen korvaamaan ICP-MS-laite (induktiivisesti kytketty plasma massaspektrometri). Uusi laite mahdollistaa aikaisempaa laajemman analyysivalikoiman ja entistä alhaisemmat määritysrajat. Tekniikalla voidaan määrittää lähes kaikki luonnossa esiintyvät alkuaineet. ICP-MS on ainoa tekniikka, jolla on mahdollista saavuttaa ympäristöhallinnon luonnonvesien analytiikkaan kaavailemat alkuaineiden hyvin matalat määritysrajat. Tekniikka on toistaiseksi käytössä vain harvoissa ympäristölaboratorioissa. KVVY:n laboratoriossa ICP-MS- laitetta tullaan käyttämään näytteille, joissa vaaditaan pieniä pitoisuuksia. Tällaisia näytteitä ovat luonnonvesien lisäksi, talousvedet sekä biologiset näytteet kuten kalat ja kasvit. Uusina alkuaineina aiempaan verrattuna laboratorio tarjoaa jatkossa esim. Se-, Sb- ja U-määrityksiä. Tarvittaessa määritysvalikoimaa voidaan laajentaa helposti uusiin alkuaineisiin. Laitteella on mahdollista tehdä myös nk. semikvantitatiivinen tutkimus, jolla on mahdollista arvioida näytteen alkuainekoostumusta. Laboratorio on hakenut akkreditointia laitteella tehtäville määrityksille. Akkreditointitarkastus on 17.12.08 ja päätöstä akkreditoinnista voidaan odottaa parin kuukauden kuluessa tarkastuksesta. Sirpa Väntsi Vesiviesti 1 / 08 Vesiviesti 1 / 08

VANAJAN REITTI EDELLEEN REHEVÄ Pistekuormitus vähentynyt voimakkaasti Pistekuormitus on vähentynyt Vanajaveden alueella vesiensuojelutoimien myötä merkittävästi kuten kaikkialla muuallakin Kokemäenjoen vesistöalueella. Asutuksen jätevedet käsitellään nykyisin tehokkaasti, mikä on merkinnyt 80-90 % kuormitustason laskua. Kausiteollisuus, joka kuormitti voimakkaasti vesistöä syyskaudella, on kokonaan loppunut. Lopen kunnan jätevedet on viemäröity Riihimäelle, jonne siirretään parhaillaan myös Hausjärven jätevesiä. Tervakosken taajaman jätevedet käsitellään vastaisuudessa Turengissa. Kun tähän lisätään vielä Hämeenlinnan Paroisten puhdistamon typenpoiston tehostuminen, pistekuormitus on edelleen vähenemässä. Hajakuormitus säätelee rehevyyttä Vanajaveden rehevyys on pysynyt kuitenkin korkeana jätevesikuorman vähenemisestä huolimatta. Reitin alaosan selkäalueet ovat erittäin reheviä ja sinileväkukinnat ovat loppukesällä säännöllisiä. Fosforipitoisuus ei ole laskenut vesistössä pistekuormituksen vähenemisen tahdissa. Syynä ovat hajakuormituksesta peräisin olevat ravinteet. Runsas hajakuormitus johtuu peltojen suuresta osuudesta valuma-alueella. Etenkin Puujoen alue kuormittaa merkittävästi koko reittiä. Hajakuormituksen merkittävää vähenemistä ei ole edes näköpiirissä, joten rehevyydestä kärsitään myös seuraavilla vuosikymmenillä. Myönteisiä muutoksia Nummistenjoessa Jätevesien johtamisen loppuminen näkyi Nummistenjoessa selvänä Vanajan reitti on pysynyt rehevänä pistekuormituksen vähenemisestä huolimatta. Rehevyyttä ylläpitää nykyisin hajakuormitus. Kuva: Kuvatoimisto Vastavalo Tarja Hoikkala veden laadun parantumisena. Huomattavimmat muutokset olivat hygieenisen laadun normalisoituminen ja ammoniumtypen vähentyminen. Kokonaisravinteiden määrissä muutokset olivat vähäisempiä. Hajakuormitus kohottaa ravinnetasoa ennen Kesijärveä, joten sen rehevyys ei ole merkittävästi vähentynyt. Viime aikoina merkkejä paremmasta on kuitenkin nähtävissä. Loppijärveä vaivaa rehevyys Vaikka Loppijärvi on luokiteltu ekologisesti hyvässä tilassa olevaksi, sitä vaivaa rehevyys. Kesän 2008 leväkukinnat olivat voimakkaimmat moneen vuoteen. Rehevyys johtuu hajakuormituksesta, koska järveen ei johdeta jätevesiä. Monet peltoalueiden ojat ovatkin runsasravinteisia kuormittaen Loppijärveä. Erilaiset hankkeet hajakuorman vähentämiseksi eivät ole purreet kuormitustasoon. Parhaita tuloksia saatiin 1990-luvun tehokalastuksilla, sillä rehevyystaso laski väliaikaisesti jopa 1970-luvun lukemiin. Muutos ei kuitenkaan ollut pysyvät, joten kalastusten tulisi olla jatkuvia. Myös hajakuorman vähentäminen on tarpeen. Hausojassa edelleen paljon ravinteita Hikiän kuormitus Hausojaan loppui keväällä 2008. Tästä huolimatta ravinnepitoisuudet pysyivät loppuvuoden korkeina. Kuormituksen loppuminen oli todettavissa Nummistenjoen tapaan ammoniumtypen vähenemisenä. Hygieeninen tila ei kuitenkaan kohentunut. Lokakuussa valumien ollessa poikkeuksellisen runsaita ravinnepitoisuudet olivat itse asiassa kaikkien aikojen korkeimmat. Puujokeen laskevassa Hausojassa oli typpeä 5460 µg/l ja fosforia 170 µg/l. Ravinnepitoisuudet ovat lähes 10-kertaisia normaaliin verrattuna, joten kuormitus Puujokeen ja sen kautta Vanajaveteen jatkuu hajakuormituksen takia voimakkaana. Vanajavesi sameni lokakuussa Hajakuormitus määräytyy valumatilanteen ja vuodenajan mukaan. Alimmillaan se on ollut perinteisesti talven pakkaskaudella maan ollessa jäässä ja valumien minimissään. Viime vuosina tähänkin on tullut muutoksia talvien lauhtumisen myötä. Toinen minimijakso on yleensä loppukesällä haihdunnan ollessa runsasta ja kasvillisuuden estäessä eroosiota ja ravinnevalumia. Syksyn sateet samensivat täysin Hiidenjoen. Typpipitoisuus kohosi kolminkertaiseksi ja fosforipitoisuus kaksinkertaiseksi loppukesän tilanteeseen verrattuna. Vielä enemmän lisääntyi Vanajanselkään kohdistuva ravinnevirta, sillä virtaama kohosi samana aikana viisinkertaiseksi ollen jopa 40 m 3 /s. Typpeä valui Vanajanselkään lokakuussa 7500 kg/d ja fosforia 280 kg/d. Kun pistekuormitus tuottaa typpeä 900 kg/d ja fosforia 15 kg/d, on helppo ymmärtää hajakuormituksesta johtuvat rehevyysongelmat. Vanajanselkä pahassa pinteessä Vaikka Valkeakosken teollisuuden talvisesta jätevesien vastavirtauksesta on päästy eroon, rehevyysongelmat Vanajanselällä jatkuvat. Teollisuuden jätevedet aiheuttivat aikoinaan hapettomuutta ja orgaanista kuormaa. Jäteliemi jopa hillitsi leväkukintoja. Kun kasvua estävä vaikutus on poissa, leväkukinnat ovat jopa voimistuneet, vaikka rehevyystaso onkin pysynyt suunnilleen samana. Vanajanselkä ottaa vastaan kaiken Lepaanvirran kautta tulevan kuormituksen. Huomattava osa ravinteista pidättyy Vanajanselkään. Fosforia varastoituu pohjalietteeseen ja typestä suuri osa denitrifioituu. Pohjaan laskeutunut fosfori 10 Vesiviesti 1 / 08 Vesiviesti 1 / 08 11

Vanajanselkä on potentiaalinen ravinnelähde pitkälle tulevaisuuteen joutuessaan uudelleen ravinnekiertoon esimerkiksi alusveden vähähappisuuden takia. Maatalouden osuus Vanajaveden reitin fosforikuormasta on peräti 52 % ja typpikuormasta 39 %. Vain hajakuormituksen merkittävä väheneminen auttaisi Vanajanselkää, sillä tiedossa olevat muutokset pistekuormituksessa ovat kokonaisuudessa mitättömiä. Ei edes Hämeenlinnan typenpoiston tehostuminen tuo parannusta typpitaseeseen, joka määräytyy hajakuormituksen mukaan. Typpipitoisuudet laskisivat lähinnä kesän alivirtaamakaudella, jolloin typestä on jo nyt puutetta. Puute johtaa sinilevien runsastumiseen, joten tähän suuntaan tilanteen ei varmaan toivota typenpoiston myötä muuttuvan. Laatuluokitus Vanajaveden pääreitti Turengista Lepaalle on välttävässä laatuluokassa voimakkaan rehevyyden takia. Myös Äimäjärvi ja Rehakka ovat välttävässä luokassa. Vanajan reittiin laskevat Puujoki, Hyvikkälänjoki ja Räikälänjoki ovat veden laadultaan tyydyttäviä. Tervajoki on välttävä. Lehijärvi ja Katumajärvi ovat niin ikään tyydyttäviä, mutta aika lähellä jo hyvää veden laatua. Loppijärvi on tyydyttävä leväkukintojen takia. Hyväkuntoisia järviä ovat mm. Lammin Pääjärvi, Mallinkaistenjärvi, Kankaistenjärvi, Ojajärvi ja Kaartjärvi, Valajärvi, Renkajärvi ja Takajärvi. Myös Alajärvi, josta Hämeenlinnan kaupunki ottaa raakavettä Ahvenistonharjun tekopohjavesilaitokselleen, on säilynyt puhtaana. Vanajan reitin keskusjärvi on Kernaalanjärvi Janakkalassa, johon laskevat Lammin Pääjärvestä alkava Puujoen alue, Loppijärvestä alkava Tervajoen alue, Renkajärvestä alkava Hyvikkälänjoen alue, sekä Takajärvestä alkava Räikälänjoen alue. Reitti jatkuu jokimaisena Hiidenjoen kautta Hämeenlinnaan ja edelleen Lepaanvirtaan, joka laskee Vanajanselkään. KANGASALAN KIRKKOJÄRVI JÄLLEEN REHEVÄ Kangasalan Kirkkojärvi nousi otsikoihin kesällä 2005 veden yllättäen kirkastuessa. Levä oli vellonut järvessä siihen saakka 1970-luvulta lähtien. Vaikka jätevesikuormitus loppui vuonna 1980, levätilanne vain paheni sinilevien saadessa yliotteen. Kirkkojärvi olikin sinileväjärvien ranking-ykkönen vuodesta toiseen. Heinäkuussa 2006 vesi oli kuitenkin kirkasta ja levä oli hävinnyt. Myös fosforipitoisuus oli laskenut lievästi rehevään luokkaan (kok.p 29 µg/l). Muutos tuli suurena yllätyksenä myös asiantuntijoille, koska vastaavaa ei ollut koettu. Alkoi spekulointi muutoksen syistä: kalakuolema, niukat valumat, kuormituksen aiempi loppuminen, sääolot ja niin edelleen. Kaloja oli toisaalta kuollut aiemminkin ja säät sekä valumat ovat vaihdelleet äärilaidasta toiseen, joten miksi vesi nyt yht äkkiä kirkastui? Oliko syynä sittenkin arvoituksellinen EM-liuos? Lisää kysymyksiä herää, kun tiedetään, että kalakuolema oli jo kolme vuotta aikaisemmin talvella 2003. Edelleen tiedetään, että EM-liuos levitettiin Kirkkojärveen pääosin Kuohunlahden puolelle jo syksyllä 2004. Miksi vaikutukset näkyivät vasta vuonna 2006? Kirkastumisen yhteydessä surviaisten kerääjät havaitsivat pohjalle muodostuneen rihmalevämaton, joka vaikeutti lieteen seulomista. Ja kaiken huipennukseksi järveen muodostui runsas isokokoisten ahventen kanta ja särjet olivat vähissä. Kirkastumisen jälkeen vesi sameni jo loppukesällä ja fosforipitoisuus kohosi selvästi (kok.p 110 µg/l), mutta ei kuitenkaan aikaisemmalle tasolle. Kesällä 2007 rehevyys oli edelleen hieman aikaisempaa vähäisempää, mutta kuitenkin yleisen mittapuun mukaan voimakasta (kok.p 73 µg/l). Kesällä 2008 tilanne repsahti ennalleen ja fosforipitoisuus oli loppukesällä 240 µg/l. Klorofyllipitoisuus oli samaan aikaan 150 µg/l, kun karun veden pitoisuus on alle 4 µg/l. Vaikka koko ajan on mietitty syntyjä syviä, Kirkkojärven dilemma on jäänyt lopullista ratkaisua vaille. Pääjärvi Takajärvi Renkajärvi Kernaalanjärvi Loppijärvi Maanmittauslaitos, lupa nro 544/MML/08 erinomainen hyvä tyydyttävä välttävä huono luokittelematon Leväkukinnat värjäsivät Kirkkojärven veden jälleen vihreäksi. Kuva: Jyrki Ikävalko 12 Vesiviesti 1 / 08 Vesiviesti 1 / 08 13

Kuva: Jorma Männistö PUHDISTAMOKENTÄLLÄ MUUTOKSIA: Laitoksia saneerataan ja yksikkökoot suurenevat Puhdistamokenttä on myllerryksessä. Lukuisia puhdistamoita jää lähivuosina pois käytöstä, kun jätevedenkäsittelyä keskitetään suurempiin yksiköihin. Puhdistamoita tullaan myös saneeraamaan voimakkaasti. Peruskuntoiset, 1970-luvulla rakennetut laitokset ovat nykyaikaistamisen tarpeessa ja yleistyvät typenpoistovaatimukset sekä yhteiskäsittelyt vaativat suurempia allastiloja. Seuraavan viiden vuoden aikana vain murto-osa puhdistamoista säilyy nykyisellään. Vesiensuojeluyhdistyksen toimialueella oli toiminnassa noin 99 yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoa vuoden 2008 alussa. Vuoden 2007 aikana viisi puhdistamoa tuli tiensä päähän. Vesilahden kirkonkylän puhdistamon vedet johdettiin Lempäälään, Vammalan Karkun taajaman jätevedet menivät kaupungin keskuspuhdistamolle ja Yli-Nissin jätevedet johdettiin Valkeakosken keskuspuhdistamolle. Viittakiven Opiston toiminta päättyi ja Hyytiälän metsäkoululta kaivettiin linja Juupajoen keskustaan. Vuoden 2008 aikana sama suuntaus jatkui, kun Pitkäniemen sairaalan jätevedet ohjattiin Nokian keskuspuhdistamolle ja Hausjärvi pääsi eroon vanhoista jätevedenpuhdistamoista jätevesien virratessa nyt Hikiältä ja Oitista Riihimäelle. Lähivuosina puhdistamokentällä tulee käymään suurempaa katoa, kun yhteiskäsittelyt yleistyvät ja jätevedenpuhdistusta keskitetään suurempiin yksiköihin. Seuraavan vuoden kuluessa puhdistustoiminta loppuu ainakin Luvian, Vilppulan asemanseudun ja Kolhon puhdistamoilla. Myös Ellivuoren puhdistamolta jätevedet johdetaan Vammalaan. Vuoden 2010 lopulla Kokemäenjoen alajuoksun Harjavallan, Nakkilan ja Ulvilan jätevedet johdetaan Porin laajennettavalle ja modernisoitavalle Luotsinmäen puhdistamolle. Samalla myös Porin Pihlavan puhdistamon toiminta loppuu. Tämän hetkisten näkymien mukaan edellä mainittujen lisäksi toistakymmentä kunnallista jätevedenpuhdistamoa lopettaa toimintansa seuraavien kolmen vuoden kuluessa ja jätevedet johdetaan siirtoviemäröinnein suuremmille puhdistamoille. Lähivuosina puhdistamoita tullaan myös saneeraamaan voimakkaasti. Käsillä on varsinainen Puhdistamotoiminta tulee jatkossa keskittymään entistä suurempiin yksiköihin. saneerausbuumi, kun 1970-luvulla rakennetut laitokset kaipaavat peruskunnostusta. Seuraavan viiden vuoden aikana arviolta vain noin viidennes puhdistamoista säilyy nykyisellään. Saneeraukset ovat valmistuneet jo Parkanossa ja Karvialla. Remontteja on käynnissä Turengissa, Ähtärissä ja Kankaanpäässä. Suunnitelmien toteutuessa ensi vuosikymmenen lopulla Pirkanmaan keskuspuhdistamolle johdetaan Tampereen ja useiden ympäryskuntien jätevedet. Huittisiin saattaa muodostua iso yhteiskäsittelyalue. Uudet, suuremmat yksiköt ovat tavoitteen mukaan entistä tehokkaampia, varmatoimisempia ja monipuolisempia. Oleellista vesistökuorman pienenemistä ei ole näköpiirissä, koska jo nyt puhdistamot toimivat korkeatehoisesti. Kyse on lähinnä toimintavarmuuden lisääntymisestä isoissa allastiloissa ja käyttäjien taidon monipuolistumisesta. Virtaamavaihteluista riesaa Vuosi 2007 oli sääolojen suhteen vaihteleva ja vaihtelut näkyivät myös puhdistamoilla. Tammikuu oli pääosin lauha ja sateita tuli vetenä, räntänä ja lumena. Kevään aikaistuminen on koettu monena vuonna. Pitkällä aikavälillä mm. jääpeitteinen kausi on lyhentynyt isoilla järvillä noin kymmenen päivää molemmista päistä. Lumet sulavat talven aikana useaan otteeseen ja aiemmin todettuja kevättulvia ei juuri esiinny. Toinen muutos on sateiden rankkuuden lisääntyminen. Muutokset sääoloissa ovat puhdistamoakin ajatellen negatiivisia. Talvella käsiteltävä vesi on entistä kylmempää, mikä vaikeuttaa mm. nitrifikaation ylläpitoa. Rankkasateet aiheuttavat ohituksia verkostoissa ja lietteenkarkauksia puhdistamolla. Isoissa yksiköissä virtaamavaihtelut eivät ole yhtä mittavia ja toisaalta yhteiskäsittelyhankkeissa jätevesimaksu määräytyy virtaaman perusteella, mikä ponnekkaasti ohjaa vuotovesien eliminointiin, koska taivaalta tulevasta vedestä joudutaan maksamaan. Lupaehdot kiristyvät Puhdistamoille myönnettyjä jätevesien johtamislupia on 2000-luvulla korvattu ahkerasti uusilla ympäristöluvilla. Lupamääräykset ovat vuosien saatossa jatkuvasti tiukentuneet. Fosforipitoisuuden raja on uusissa luvissa yleisesti jopa 0,3 mg/l, johon pääseminen edellyttää lisäkemikalointia, kenties uuden käsittelyvaiheen rakentamistakin. Monet puhdistamot yhdistyksen toimialueella ovat päässeet tavoitetasolle ottamalla polymeroinnin käyttöön jälkiselkeytyksen tehostuksessa. Uudet puhdistusvaatimukset edellyttävät usein tehokkaan fosforinpoiston ohella myös ammoniumtypen hapettamista vähintään lämpimien vesien aikaan. Kokonaistypenpoiston vaatimukset ovat myös yleistymässä. Nykyisten laitosten muunto typenpoistolaitoksiksi vaatii perusteellisen saneerauksen ja mm. allastilojen laajennukset. Poriin, Kankaanpäähän, Turenkiin ja Vammalaan on typenpoistolaitokset jo suunnitteilla tai rakenteilla. Pälkäneen, Jokioisten ja Oriveden luvissa esitettiin myös 60 prosentin typenpoistovaatimukset ja luvat ovat nyt valituskierroksella. Pienemmilläkin puhdistamoilla typenpoistomääräyksistä on tullut enemmän sääntö kuin poikkeus, vaikka mm. vaadituissa typenpoistoselvityksissä on päädytty vastakkaiseen näkemykseen. Jätevesien johtamisluvat ovat erilaisia, vaikka ympäristön vaateet eivät liene niinkään erilaisia. Jonkinlainen normiohjaus saattaisi säästää monelta turhalta taistelulta. Kuormituskehitys vuonna 2007 Puhdistamoiden tulokuormituksessa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. Orgaanisen aineen (BOD 7-ATU ) osalta tulokuormitus on hiukan laskenut, kun huippuvuodesta 2003 on tultu asteittain alaspäin. Muutosta aiheuttavat lähinnä teollisuuden toimet. Fosforin osalta tulokuormassa on sen sijaan havaittavissa jopa kasvua, liekö pesuaineissa palattu aiempaan käytäntöön? Typpikuormituksessa ei ole havaittu merkittäviä muutoksia. Orgaanisen aineen vesistökuormitus on 1981 kg/d ja poistotehokkuus on 96,6 %. Poistuvan veden laatua tarkasteltaessa alle 10 mg BOD 7-ATU /l jäännöspitoisuuteen pääsee 72 % puhdistamoista vuositasolla. Noin 9 %:lla puhdistamoista ylittyy jäännöspitoisuus 15 mg/l. Isoista puhdistamoista alle 4,0 mg/l jäännöspitoisuuteen päästään mm. Hämeenlinnan Paroisten puhdistamolla sekä Oriveden Tähtiniemessä. Tuloksista on havaittavissa pienten puhdistamoiden haavoittuvuus. Sako- ja umpikaivolietteet kuormittavat usein etenkin pieniä puhdistamoita kohtuuttomasti ja näiden lietteiden ottaminen puhdistusprosessiin on ylipäätäänkin monesti kyseenalais- Suurilla puhdistamoilla käsittelyvarmuus on pieniä suurempi. Kuva: Jorma Männistö ta. Kokonaisuutena toimialueella päästään hyvin valtakunnassa vallitsevaan tasoon keskiarvon ollessa alle 10 mg/l ja reduktio 96,6 % (keskiarvo Suomessa 97,0 %). Fosforin vesistökuormitus on jämähtänyt noin 80 kg/d tasolle. Päivittäinen vesistökuormitus oli nyt 84,1 kg, kun parhaimpina vuosina on päästy alle 80 kg/d tasoon. Hyviä fosforinpoistajia olivat jälkisaostuslaitokset (mm. Halli Jämsä). Positiivinen suunta vuoden 2007 kuormituksissa oli 14 Vesiviesti 1 / 08 Vesiviesti 1 / 08 15

myös Tampereen Raholassa, Huittisissa ja Loimaalla. Vesiensuojelun tavoiteohjelman mukainen taso fosforin osalta vuoteen 2005 oli yli 96 %:n reduktio. Koko maan fosforinpoistotehoksi ilmoitettiin 95,9 %. Tulosta on kuitenkin tältä osin mahdollista parantaa. Kolmenkymmenen prosentin kuormituksen alenema on saavutettavissa monipuolistamalla käsittelyä suurilla puhdistamoilla. Polymeerin käytöstä saadut hyvät kokemukset antavat uskoa tulosparannuksen mahdollisuuteen apukemikaalia käyttämällä. Käytössä polymeerinsyöttö muodostaa vain minimaalisen kustannuslisän, kun ajatellaan koko viemärilaitoksen käyttökustannuksia. Fosforinpoiston tehostamisessa polymerointi onkin hyvä vaihtoehto kalliimmille jälkisuodatusyksiköille. Typpikuormasta puhdistamoilla saadaan pois 34,7 %, kun maan keskiarvo on 55,8 %. Helsingissä Viikinmäen puhdistamolla typenpoisto jälkidenitrifikaatiota käyttäen on 90 %. Vesiensuojeluyhdistyksen toimialueella on kaksi puhdistamoa, joilla on mahdollista saavuttaa hyvä typenpoisto typen sitoutuessa hyvien ravinnesuhtei- Janakkalan kunnassa sijaitseva Hyvälammi on kärsinyt voimakkaasta rehevyydestä ja sinileväkukinnoista viime vuosikymmenet. Järven ranta-asukkaat ovat kyllästyneet huonoon veden laatuun ja esittivät fosforin saostusta kunnostuskeinona. Toive toteutui syksyllä 2007. Työn suunnittelun ja toteutuksen tilaajana oli Janakkalan kunnan ympäristölautakunta. Kustannuksista vastasivat kunta ja valtio. Suunnittelun hoiti vesiensuojeluyhdistys yhteistyössä Kemiran kanssa. Kunnostus tehtiin levittämällä järveen lokakuussa 18200 kg alumiinikloridia (PAX-14). Annostus oli noin 100 g per kuutio. Tarkoituksena oli saostaa vedestä fosden (typen assimilaation optimi BOD/typpi suhde = 20:1) ansiosta lietteeseen. Neljällä muulla puhdistamolla on tätä kautta mahdollisuus noin 50 %:n typenpoistoon. Muut joutuvat käyttämään pitkää kaavaa nitrifioinnin kautta. Vain muutamalla puhdistamolla voidaan puhua pyrkimyksestä kokonaistypenpoistoon. Sen sijaan ammoniumtypen hapetus ja nitrifioiva ajo etenkin kesäaikaan on monella puhdistamolla tuttua. Monilla puhdistamoilla typpeä on alettava lupavaatimusten perusteella poistamaan vuoden 2010 tienoilla. Tulevaisuuden haasteet Yhdyskuntien vesiensuojelu on kehittynyt neljässäkymmenessä vuodessa niin paljon, että vastaavaa muutosta kuormituksessa ei jatkossa saada milloinkaan aikaiseksi. Huomio kiintyykin lähivuosina sateisten talvien myötä hetkellisiin ohijuoksuihin ja talviajan kylmien sulamisvesien aiheuttamiin vaikeuksiin mm. poistaa typpeä tehokkaasti. Tämä merkitsee myös nykyisin hallitsemattoman ns. hajakuormituksen lisääntymistä. Toivottavasti yhdyskuntien jätevedet eivät jää ainoaksi kohteeksi, jolla taistellaan ilmaston muutoksesta aiheutuvaa lisäkuormitusta vastaan. Puhdistamonhoitajilta tullaan jatkossa vaatimaan enemmän. Ei riitä, että hallitsee pumput ja kompressorit. Motivaatiota täytyy löytyä myös muutamien biologisten ja kemiallisten asioiden hallintaan. Puhdistamonhoitajien ammattipätevyys tulee vaatimaan myös lisäkoulutusta. Motivaatiota lisää koulutuksen ohella riittävä käyttötarkkailuvälineistö. Puhdistamotoiminta ylipäätään tulisi sisällyttää osaksi kunnan yleistä kehityspolitiikkaa. Onhan kyseessä tärkein kunnan itsensä suoritettavana oleva ympäristönsuojelutyö. Paljon puhdistamoita poistuu käytöstä lähivuosina. Vesiensuojeluyhdistykselle tämä merkitsee töiden vähenemistä niin laboratoriossa kuin kenttätöissäkin. Tilanne olisi kompensoitavissa, mikäli isojen puhdistamoiden velvoitetarkkailu voitaisiin siirtää yhdessä kehitetyn, osaavan, akkreditoidun laboratorion tehtäväksi. Jouko Oksjoki HYVÄLAMMI KIRKASTETTIIN fori ja saada järvestä uudelleen karumpi ja virkistyskäyttöön sopiva. Tulosten mukaan tässä onnistuttiin yli odotusten. Etukäteen arvioituna Hyvälammen soveltuvuus kemialliseen saostukseen ei ollut kovin hyvä lyhyen viipymän ja voimakkaan hajakuormituksen takia. Hyvälammen valuma-alueen pinta-ala on noin 4,6 km 2, jolloin tulovirtaama on keskivalumalla 9,0 l/s*km 2 noin 0,04 m 3 /s. Hyvälammen pinta-ala on 12 ha ja suurin syvyys noin 3,0 metriä, josta keskisyvyydeksi voidaan arvioida 1,0-1,5 metriä. Tilavuus on siten luokkaa 120000-180000 m 3. Keskivaluman perusteella laskennallinen viipymä on siten vain 35-50 vrk. Päällysveden fosforipitoisuus aleni 75 %. Samalla hävisivät voimakkaat leväkukinnat ja kesäasukkaat pääsivät pitkästä aikaa pulahtamaan Hyvälammeen. Merkillepantavaa tuloksissa oli myös se, että vaikka happi lähes loppui talvella, fosforin vapautuminen pohjasta oli vähäistä. Aikaisemmin fosforia oli pohjalla hapettomassa vedessä jopa 140-320 µg/l, mutta talvella 2008 vain 30 µg/l. Kemikaali toimi siten toivotulla tavalla estäen sisäisen kuormituksen. Hyvälammessa kemikaalin vaikutus perustui siihen, että aikaisempi fosforin sisäinen kierto saatiin pysäytetyksi. Tämä siitä huolimatta, että vuosi 2008 oli sateinen ja järveen tuleva hajakuormitus oli poikkeuksellisen runsasta, etenkin alkutalvella. Tulokset osoittivat kemiallisen käsittelyn toimivan myös tällaisissa olosuhteissa, mikä antaa perusteet fosforin saostukselle myös lyhyen viipymän kohteissa. KYYNIJÄRVI KOKI KOVIA Nokialla sijaitseva Kyynijärvi täyttyi kaatopaikan jätevesillä putkirikon seurauksena. Koukkujärven kaatopaikan jätevedet on viemäröity Kullaanvuoren puhdistamolle. Putki katkesi jostain syystä ja jätevesiä valui Kyynijärveen laskevaan ojaan. Tilanne havaittiin velvoiteseurannan yhteydessä talvella 2008. Päällysveden typpipitoisuus oli kymmenkertaistunut, alusveden jopa 100-kertaistunut. Myös sähkönjohtavuus oli lisääntynyt voimakkaasti ja vesi oli täysin hapetonta ohutta pintakerrosta lukuun ottamatta. Viemäröinnillä saavutettu pitkään jatkunut veden laadun myönteinen kehitys loppui kuin seinään. Jätevesikuormitus oli niin voimakasta, että normaali kevätkierto ei pystynyt murtamaan kemiallista kerrostumista, vaan likaantunut jätevesi jäi makaamaan pohjalle yli kesän. Pintaa lukuun ottamatta vesimassa oli hapeton. Rikkivedyn haju oli voimakas ja alusvesi oli lähes mustaa. Pelastusta odotettiin syyskierrosta. Lokakuussa, kiitos sateisen kesän ja syksyn, läpivirtauksesta johtuva huuhtelu alkoi vaikuttaa. Kerrosteisuus oli murtumassa ja happitilanne oli aivan pohjaa lukuun ottamatta tyydyttävä. Typpipitoisuus oli edelleen korkea (7200 µg/l), samoin ammoniumtyppeä oli runsaasti. On ennustettavissa, että tilanne normalisoituu loppusyksyn aikana runsaiden valumien ansiosta. Talvesta 2009 tullee kuitenkin normaalia heikompi, koska hapen kulutusta on jäänyt pohjalietteeseen. Jos järvi olisi ollut syvempi, alusvesi olisi todennäköisesti pilaantunut vuosikausiksi. Nyt jätevesitulppa poistui vuoden kuluessa ja laimeni suurempiin Nokianvirran vesimassoihin. 16 Vesiviesti 1 / 08 Kuva: Marika Paakkinen Vesiviesti 1 / 08 17

VESIENSUOJELUYHDISTYKSESSÄ UUSIA TYÖNTEKIJÖITÄ Vesiensuojeluyhdistys vahvistaa jatkuvasti osaamistaan rekrytoimalla uusia työntekijöitä. Vahvistuksia onkin saatu lähes jokaiselle osastolle. Maiju Hietanen, Satu Heino, Heikki Holsti ja Mikko Suomela ovat kaikki tulleet yhdistyksen riveihin viimeisimmän kahden vuoden aikana. Maiju ja Mikko työskentelevät laboratoriossa, Satu jätevesiosastolla ja Heikki kalaosastolla. Koko joukko kertoo viihtyneensä yhdistyksessä hyvin. Pirkanmaan ammattikorkeakoulusta valmistunut laboratorioanalyytikko Maiju Hietanen tuli alunperin yhdistykseen työharjoittelun kautta keväällä 2007. Sittemmin Maiju on vakiinnuttanut paikkansa yhdistyksen laboratoriossa. Kalatutkija Heikki Holsti pitää työtään mielenkiintoisena: - Haittavaikutusten arviointia kalakantojen muutoksia tutkimalla pidän enemmän kuin haasteellisena tehtävänä. Heikki näkee myös kenttätöihin osallistumisen tärkeänä kokonaiskuvan muodostumisen kannalta: - Kentällä aineisto saattaa näyttää aivan erilaiselta kuin näytöpäätteen takana. Oulusta kotoisin oleva Mikko Suomela on vesiensuojeluyhdistyksen kolmas kemisti. Tutkijataustan omaava Mikko vastaa laboratoriossa menetelmien kehittämisestä ja orgaanisesta kemiasta. Työtehtäviään hän kuvailee monipuolisiksi ja haastaviksi. Mikko on työskennellyt loppuvuonna 2008 ahkerasti ICP-MS-laitteen validoinnin ja akkreditointivalmisteluiden parissa. Satu Heino puolestaan toimii haja-asutuksen jätevesihankkeen pro- jektipäällikkönä. Haja-asutuksen jätevesineuvonnan tarve on suuri, hän kertoo. Satu on ollut aktiivisesti yhteistyössä myös muiden vesiensuojeluyhdistysten kanssa. Yhteistyöllä ovat syntyneet mm. Suomen vesiensuojeluyhdistysten liiton uudet jätevesineuvontasivut ja esite jätevedenkäsittelystä haja-asutusalueella. Jukka Lammentausta Vesiensuojeluhdistyksen uudet työntekijät: Maiju Hietanen (vas.), Satu Heino, Heikki Holsti ja Mikko Suomela. Kuva: Jukka Lammentausta VUODEN PUHDISTAMON- HOITAJA VALITTU Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys on valinnut nyt kuudennen kerran toimialueensa puhdistamonhoitajista vuoden puhdistamonhoitajan. Kuva: Jyrki Ikävalko Pitkäaikaisen toiminnanjohtajan Reijo Oravaisen 60-vuotissyntymäpäiviä juhlistettiin lokakuussa lakkakakkukahvien merkeissä. 60 v Kunniakirjan luovutti Matti Kinnuselle (vas.) Jouko Oksjoki. Kuva: Jukka Lammentausta UUTISIA Vuoden puhdistamonhoitajaksi valittiin Jämsän kaupungin Hallin puhdistamonhoitaja Matti Kinnunen. Valinta julkistettiin Tampereella 13. marraskuuta yhdistyksen järjestämien puhdistamonhoitajien koulutus- ja neuvottelupäivien yhteydessä. Valintaperusteena on useita vuosia jatkunut asiallinen, aiemmin vaikeissa oloissa tapahtunut aikaansa seuraava hoitotyöskentely. Työn tavoitteena on ollut mahdollisimman hyvä käsittelytulos kuitenkaan kunnan varoja tuhlaamatta. Vuoden puhdistamonhoitajalla on valintaraadin käsityksen mukaan hyvät ja luottamukselliset suhteet niin alaisiinsa kuin esimiehiinsäkin. Ennen uuden bioroottoripuhdistamon valmistumista Matti Kinnusen työ vaati erityisiä ponnisteluita läpiruostuneiden altaiden parissa toimiessa. Itseään säästelemättä tulos pysyi tyydyttävänä. Kiitospuheessaan Kinnunen jakoi osan kunniasta myös Risto Reinille, joka on hoitanut puhdistamolla mm. loma-aikojen tuuraukset ja toiminut Kinnusen apumiehenä. Matti Kinnunen on puhdistamonhoitajana toimiessaan pystynyt uudella puhdistamolla saavuttamaan poistuvan veden laadussa mm. fosforin osalta lähes vesistön tason. Tästä osoituksena on kokonaisfosforin alhainen jäännöspitoisuus 0,074 mg/l, sekä poistoteho 99 %. Fosforinpoisto on Hallin puhdistamolla toimialueemme puhdistamoista tehokkainta. Jouko Oksjoki 18 Vesiviesti 1 / 08 Vesiviesti 1 / 08 19

OPAS JÄTEVESIEN MAAILMAAN Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liiton tuottama kattava ja puolueeton tietopaketti haja-asutusalueen jätevedenkäsittelystä. www.vesiensuojelu.fi/jatevesi Tietoa siitä, mitä kaikkea haja-asutusalueella asuvalta vaaditaan, miten asiassa edetään ja mitkä ovat eri vaihtoehdot ja niiden kustannukset. Tietopaketti saatavissa myös esitteenä vesiensuojeluyhdistyksistä Kuva: Satu Heino