PORVOON EDUSTAN MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI 2012

PORVOON EDUSTAN MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI 2012 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu nro 228/2013 Viivi Mänttäri, Marja Anttila-Huhtinen ja Janne Raunio ISSN 1458-8064

TIIVISTELMÄ Porvoon edustan merialueen tilaa seurataan vesistökuormittajien yhteistarkkailuna. Merialueelle laskevat Porvoonjoki ja Mustijoki muodostavat suurimman osan alueelle tulevasta ravinnekuormituksesta etenkin virtaamahuippujen aikaan. Jokien tuoman kuormituksen osuus typen, fosforin, kiintoaineen sekä kemiallisen hapenkulutuksen osalta on yli 95 %. Kilpilahden tuotantolaitosten jätevesien mukana mereen pääsee myös vierasainekuormitusta (öljy, fenolit, hiilivedyt ja styreeni). Vuonna 2012 laitokset toimivat lupaehtojen mukaisesti lukuun ottamatta Borealis Polymers Oy:n tehtaalla tapahtuneita fosforin ja BOD:n luparajojen ylityksiä sekä Neste Oil Oyj:n typen luparajan ylitystä. Jokien vaikutus näkyy erityisesti jokisuita lähimpänä sijaitsevilla tarkkailupisteillä, joilla vesi oli selvästi rehevämpää ja sameampaa. Talvella happitilanne pysyi sekä pinta että alusvedessä vähintään kohtalaisena. Kesällä alusveden happipitoisuus kuitenkin laski useilla pisteillä hyvin alhaiseksi minkä vuoksi myös alusvedessä havaittiin korkeita fosforipitoisuuksia. Vesi oli hygieeniseltä laadultaan uimakelpoista eikä Kilpilahden tuotantolaitosten jätevesien tai jäähdytysvesien aiheuttamia vaikutuksia ollut haettujen näytteiden perusteella havaittavissa. Jätevesikuormituksen aiheuttamia vaikutuksia on kuitenkin hyvin vaikea erottaa jokivesien kuormituksesta. Vuonna 2012 pohjaeläinnäytteet otettiin vain asemilta S (Öljysatama) ja B (Svartbäckinselkä). Asemien pohjaeläimistössä näkyi sekä merialueen yleinen rehevyys että syvempien alueiden huono happitilanne. Asemien pohjaeläinyhteisön koostumus vastasi tyypillistä tilannetta Suomenlahden sisäsaariston alueella. Selvä valtalaji oli molemmilla asemilla huonoissakin happioloissa selviävä Marenzelleria -monisukasmato. Öljysataman edustalla pohjaeläinyhteisön koostumus vastasi hyvin edellistä vuotta. Svartbäckinselän eteläisellä syvällä alueella (as B) pohjan tila oli edellistä vuotta parempi; pohjasedimentin hapellinen pintakerros oli edellistä vuotta paksumpi, liejusimpukka oli runsastunut ja sen yhteisössä dominoivat nuoret yksilöt. Ammattikalastajien saalistiedustelun perusteella Porvoon edustan merialueella kalasti vuonna 2012 kolme sivu- tai pääammattikalastajaa. Kalastajat olivat käyttäneet pohjaverkkoja ja rantarysiä. Kalastusmatkoja kertyi kuukaudessa keskimäärin 15. Kalastajien saalis koostui pääosin lahnasta ja kuhasta, mutta näiden ohella saatiin myös mm. ahventa, haukea ja siikaa. Kalastajat eivät olleet havainneet kaloissa haju- tai makuvirheitä. Merkittävimmäksi kalastusta haittaavaksi tekijäksi kalastajat kokivat tarkkailualueella hylkeiden runsauden.

SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 TAUSTATIEDOT 1 2.1 Tutkimusalue... 1 2.2 Sääolot... 2 2.3 Jäätalvi... 4 2.4 Merenpinnan korkeuden vaihtelu... 4 2.5 Tuuliolot... 4 2.6 Jokien virtaamat... 5 3 MERIALUEEN KUORMITUS 6 3.1 Yleistä kuormituksesta... 6 3.2 Jokien tuoma ravinnekuormitus... 7 3.3 Jätevesikuormitus... 8 4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT 9 4.1 Vedenlaadun tarkkailu... 9 4.2 Pohjaeläintutkimus... 11 4.3 Kalataloudellinen tarkkailu... 13 5 TULOKSET JA TULOSTENTARKASTELU 13 5.1 Vedenlaadun tarkkailu... 13 5.1.1 Vedenlaatu talvella... 13 5.1.2 Vedenlaatu kesällä... 13 5.1.3 Vertikaaliset suolapitoisuus- ja lämpötilamittaukset... 18 5.1.4 Veden hygieeninen laatu... 19 5.2 Pohjaeläintarkkailu... 19 5.2.1 Pohjanlaadun maastohavainnot... 19 5.2.2 Pohjaeläimistö... 19 5.3 Kalataloudellinen tarkkailu... 23 5.3.1 Ammattikalastajien saalistiedustelu... 23 6 YHTEENVETO 25 7 TARKKAILUN JATKAMINEN 26 8 VIITTEET 26

LIITTEET Liite 1. Kartta vesistötarkkailun vedenlaadun havaintopisteistä ja jätevesien purkupaikoista Liite 2. Kartta jokien virtahavaintopisteistä sekä ainepitoisuuksien mittauspisteistä Liite 3. Porvoon merialueelle tuleva kuormitus Liite 4. Pohjaeläintutkimuksen näyteasemat Liite 5. Kalastustiedustelulomake Liite 6. Vesinäytteiden tulokset Liite 7. Pintaveden rehevyystaso Liite 8. Vertikaalisten lämpötila- ja suolapitoisuusmittausten tulokset Liite 9. Pohjaeläintulokset TIEDOKSI Neste Oil Oyj/ Henrik Westerholm Neste Oil Oyj/ Kaisa Vaskinen Borealis Polymers Oy/ Anna-Maija Leino Ashland Finland Oy/ Outi Lankia StyroChem Finland Oy/ Jari Kyrö Uudenmaan ELY-keskus/ kirjaamo Uudenmaan ELY-keskus/ Kalatalousryhmä Uudenmaan ELY-keskus/ Sirpa Penttilä Porvoon kaupunki/ ympäristönsuojelu Porvoon kaupunki/ Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamo Sipoon kunta/ ympäristönsuojeluyksikkö Porvoonseudun kalastusalue/ Markku Välimäki Helsingin kaupunki/ ympäristökeskus Porvoon Energia Oy/ Tolkkisten höyryvoimalaitos

17.4.2013 1 JOHDANTO Porvoon edustan merialueen tilaa on tarkkailtu kattavasti jo useiden vuosikymmenien ajan. Merialueen tarkkailua toteutetaan yhteistarkkailuna ja vuosina 2002 2010 se perustui SCC Viatek Oy Vesihydron (nykyisin Ramboll Finland Oy) 22.8.2002 laatimaan ja 12.5.2003 täydentämään yhteistarkkailuohjelmaan. Vuodesta 2011 eteenpäin yhteistarkkailu on perustunut Ramboll Finland Oy:n laatimaan (8.2.2011) tarkkailuohjelmaan: Porvoon edustan merialueen yhteistarkkailuohjelma vuosille 2011 2020 Vesistö- ja kalataloustarkkailu. Uusi tarkkailuohjelma korvaa aikaisemmat ohjelmat. Tässä yhteenvedossa on esitetty yhteistarkkailun tulokset vuoden 2012 osalta. Vuonna 2012 tarkkailua toteutettiin ohjelman mukaisesti suppeana. Käytännön vesistötutkimuksista vastasi Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Porvoon merialueen yhteistarkkailuun on velvoitettu osallistumaan ne vesistökuormittajat, joiden jäte- ja jäähdytysvesien johtamista koskevissa lupa-päätöksissä on asetettu vesistöja/tai kalataloudellinen tarkkailuvelvoite. Yhteistarkkailuun osallistuvat taulukossa 1 esitellyt kuormittajat. Taulukko 1. Porvoon edustan merialueen yhteistarkkailuvelvolliset sekä niille myönnetyt ympäristöluvat/ -päätökset. tarkkailuvelvollinen ympäristölupa/-päätös Porvoon kaupunki, Hermanninsaaren JVP jätevedenpuhdistamo 13.9.2005 Nro 24/2005/1 Neste Oil Oyj, Porvoo, Kilpilahti öljynjalostamo 31.10.2006 30/2006/2 ja 29/2006/2 Borealis Polymers Oy, Porvoo, Kilpilahti polypropeenituotanto 7.12.2012 Nro 211/2012/1 Borealis Polymers Oy, Porvoo, Kilpilahti PE2-tuotanto 7.12.2012 Nro 210/2012/1 Borealis Polymers Oy, Porvoo, Kilpilahti LDPE-tuotanto 7.12.2012 Nro 209/2012/1 Borealis Polymers Oy, Porvoo, Kilpilahti Borstar-koetehdas 7.12.2012 Nro 208/2012/1 Ashland Finland Oy, Porvoo, Kilpilahti polyesteritehdas 7.12.2012 Nro 207/2012/1 StryroChem Finland Oy, Porvoo, Kilpilahti polystyreenitehdas 7.5.2009 Dnro UUS-2008-Y-682-111 2 TAUSTATIEDOT 2.1 TUTKIMUSALUE Porvoon edustan merialue on pääosin hyvin matala ja alueen keskisyvyys onkin vain 7,1 metriä (Kekkonen ym. 2010). Suurimmat alueelle laskevat joet ovat Porvoonjoki ja Mustijoki (liite 1). Porvoonjoki laskee Sikasaaren edustalle ja joen suualue avautuu ensin Haikonselkänä ja muuttuu myöhemmin Emässalonseläksi. Suualueen itäpuolella sijaitsee hyvin matala Stensbölenselkä. Emässalonselkä yhtyy Svartbäckinselkään kapean Kuggsundin kautta. Mustijoki puolestaan laskee Kulloonlahteen, joka sijaitsee aivan Svartbäckinselän pohjoisosassa. Svartbäckinselän itäpuolella sijaitseva Emäsalon saari Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013 1

erottaa Svartbäckinselän ja Orrenkylänselän toisistaan. Svartbäckinselän keskisyvyys on 14,2 metriä, mutta selän itärannat ovat jyrkät ja syvyys näillä alueilla 20 30 metriä. Emäsalon itäpuolella sijaitseva Orrenkylänselkä on matalampi ja keskisyvyys on 8,3 metriä. Svartbäckinselkä ja Orrenkylänselän eteläosat avautuvat kynnyksettöminä Suomenlahdelle. Porvoon merialueelle on laadittu 3D virtausmalli (Korpinen ym. 2002), jonka mukaan virtaukset syntyvät tyypillisimmin silloin, kun tuuli puhaltaa lännen ja lounaan suunnasta tai idän ja kaakon suunnasta (Kekkonen ym. 2010). Länsi-lounaistuulilla virtaus kiertää Emässalon myötäpäivään ja itä-kaakkoistuulilla vastaavasti vastapäivään. Savartbäckinselällä Kilpilahden edustalla virtaus kulkee vastapäivään. Jokivedet virtaavat yleensä lähellä pintaa ohuena kerroksena. Porvoon edustan merialuetta kuormittavat sekä joet (Porvoonjoki ja Mustijoki) että yhdyskunta- ja teollisuusjätevedet. Jätevesikuormituksen nykyiset purkupaikat ovat Svartbäckin selän pohjoisosassa ja itse Svartbäckin selällä Emäsalon itäpuolella (liite 1). Öljysatamassa sijaitsevan purku 1:n kautta purkautuvat Neste Oil Oyj:n sekä Borealis Polymersin petrokemian laitosten jätevedet. Osa teollisuusalueen sadevesistä kulkeutuu pintavaluntana Kilpilahden jalostamoalueen läpi virtaaviin puroihin, jotka purkautuvat mereen purku 2:n kautta. Borealis Polymersin muovitehtaiden, Ashland Finland Oy:n sekä StyroChem Finland Oy:n jätevedet purkautuvat mereen purku 3:n (merivesitunneli) kautta. Lisäksi merivesitunneliin johdetaan Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvedet. Jokien ainevirtaamien vaihtelu on erittäin suurta vuotuisista säävaihteluista johtuen, kun taas pistemäisen jätevesikuormituksen vuodenaikaismuutokset ovat vähäisiä. Pitkällä aikavälillä alueelle tuleva suora pistekuormitus on selvästi laskenut. Tätä nykyä vain noin 5 10 % alueelle tulevasta ravinnekuormituksesta on peräisin teollisuus- tai yhdyskuntajätevesistä. Alueen muut kuormituslähteet ovat lähivaluma-alue, ilmaperäinen laskeuma, meriliikenne ja muu Suomenlahteen kohdistuva kuormitus (Ramboll Analytics Oy 2010). 2.2 SÄÄOLOT Vuosi 2012 oli koko maassa hyvin tavanomainen lämpötilojen suhteen ja hellepäivät jäivät vähäisiksi (Ilmatieteen laitos 2012). Kuukausittainen keskilämpötila pysytteli Helsingissä pääsääntöisesti pitkänajan keskiarvon tuntumassa (kuva 1). Helmi- ja joulukuu olivat selvästi tavanomaista kylmempiä ja marraskuu puolestaan lämpimämpi. Heinäkuu oli selvästi kesäkuukausista lämpimin ja helmikuussa lämpötilat puolestaan laskivat alhaisimmiksi. Vuosi 2012 oli hyvin sateinen koko maassa (Ilmatieteenlaitos 2012). Sademäärät kohosivat selvästi tavanomaista korkeammiksi koko maassa. Helsingissä kuukausittainen sadesumma oli marraskuuta lukuun ottamatta kaikkina kuukausina pitkänajan keskiarvoa suurempi (kuva 2). Erityisesti tammi-, kesä- ja syyskuussa satoi 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

hyvin runsaasti. Syyskuu oli selvästi sateisin kuukausi ja maaliskuu puolestaan vähäsateisin. 20 2012 15 1981-2010 lämpötila ( C) 10 5 0-5 -10 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Kuva 1. Helsinki-Vantaalta mitatut lämpötilan kuukausikeskiarvot ( o C) vuonna 2012 ja vastaavat pitkän ajanjakson (1981 2010) keskiarvot. Lähde: Ilmatieteen laitos. 160 140 2012 1981-2010 sademäärä (mm) 120 100 80 60 40 20 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Kuva 2. Helsinki-Vantaalta mitatut kuukausittaiset sademäärät (mm) vuonna 2012 ja vastaavat pitkän ajanjakson (1981 2010) keskiarvot. Lähde: Ilmatieteen laitos. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013 3

2.3 JÄÄTALVI Jäätalvi 2011 2012 jäi hyvin lyhyeksi ja jääpeitteisen alueen mukaan se sijoittuu keskimääräisten talvien luokkaan (Ilmatieteen laitos 2012). Jäätalvi pääsi kunnolla alkamaan vasta tammikuun lopulla, jolloin lämpötilat laskivat selvästi. Jääalue oli laajimmillaan helmikuun 11. päivänä, jonka jälkeen jään peittämä alue alkoi hiljalleen pienentyä. Viimeisetkin jäät sulivat Suomenlahden alueelta toukokuun 6. päivään mennessä. 2.4 MERENPINNAN KORKEUDEN VAIHTELU Porvoon merialuetta lähimpänä oleva merenpinnankorkeuden mittauspiste sijaitsee Helsingin mareografilla. Vuonna 2012 merivesi oli korkeimmillaan heti vuoden alusta tammikuussa, jolloin pinnankorkeus kohosi 73 cm:iin (kuva 3). Tämän jälkeen pinnankorkeus lähti laskemaan hyvin nopeasti ja saavutti minimiarvon helmikuussa, jolloin vedenpinta kävi -43 cm:ssä. Tämän jälkeen vedenpinnan vaihtelu oli koko loppuvuoden selvästi pienempää ja vedenpinta pysytteli keskimäärin 40 ja -40 cm välillä. Pinnankorkeuden vaihtelu oli vuonna 2012 hyvin samaa tasoa kuin edellisenäkin vuonna, vaikka vuosien välillä oli havaittavissa eroja korkeimpien ja matalimpien vedenkorkeuksien ajoittumisessa. cm 80 60 40 20 0-20 -40-60 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Kuva 3. Meriveden pinnankorkeus Helsingin mareografilla vuonna 2012. Teoreettinen keskivesi (0 m) on ennuste vedenkorkeuden pitkäaikaisesta keskiarvosta. Lähde: Merentutkimuslaitos. 2.5 TUULIOLOT Vuonna 2012 tuuli puhalsi Helsinki-Vantaan havaintoasemalla eniten lounaasta ja vähiten idästä (taulukko 2). Erot eri tuulensuuntien välillä eivät kuitenkaan olleet suuria. Tuulen 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

keskimääräinen voimakkuus oli myös hyvin samaa luokkaa kaikilla ilmansuunnilla. Keskimääräinen kuukausittainen tuulenvoimakkuus vaihteli 2,6 ja 7,5 m/s välillä. Taulukko 2. Keskimääräinen tuulen voimakkuus (m/s) ja suunta (%) Helsinki-Vantaan havaintoasemalla vuonna 2012. pohjoinen koillinen itä kaakko etelä lounas länsi luode % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s min 2,9 3,0 2,8 2,6 3,7 4,0 3,0 2,9 maks 5,9 7,5 6,4 6,3 5,8 5,7 5,2 6,0 ka. 2012 8,9 4,0 12,6 4,3 8,1 4,0 12,6 4,5 15,3 4,8 19,0 4,8 12,2 4,2 9,6 4,2 2.6 JOKIEN VIRTAAMAT Porvoon edustalle laskee kaksi merkittävää jokea: Porvoonjoki ja Mustijoki. Jokien virtaamat määritettiin edellisvuosien tapaan käyttämällä hyväksi Vakkolan (Porvoonjoki) ja Vekkosken (Mustijoki) havaintoja (liite 2). Edellisvuoden tapaan Porvoonjoen virtaama oli hieman Mustijoen virtaamaa suurempi koko vuoden (kuva 4). Vuoden aikana havaittiin kaksi virtaamahuippua: keväällä lumien sulaessa sekä syksyllä syyssateiden aikaan. Suurin virtaama havaittiin kummassakin joessa huhtikuun puolenvälin tienoilla, jolloin Mustijoen virtaama oli 62,4 m 3 /s ja Porvoonjoen 69,5 m 3 /s. Vuosi 2012 oli hyvin sateinen, mikä näkyi myös jokien vuotuisissa keskivirtaamissa. Keskivirtaama oli kummassakin joessa huomattavasti edellisvuotta suurempi. Virtaamat sijoittuivat kärkipäähän myös viimeisen 10 vuoden jaksolla tarkasteltuna. Virtaaman suuruudella ja vaihtelulla on suuri merkitys jokien ainevirtaamiin ja täten myös merialueelle tulevaan kuormitukseen. 80 70 Porvoonjoki, Vakkola Mustijoki, Vekkoski 60 virtaama (m³/s) 50 40 30 20 10 0 1.1. 1.2. 3.3. 3.4. 4.5. 4.6. 5.7. 5.8. 5.9. 6.10. 6.11. 7.12. Kuva 4. Porvoonjoen ja Mustijoen keskivirtaama (m 3 /s) vuonna 2012. Porvoonjoen virtaama perustuu Vakkolan ja Mustijoen virtaama Vekkosken havaintoihin. Lähde: Hertta-tietojärjestelmä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013 5

3 MERIALUEEN KUORMITUS 3.1 YLEISTÄ KUORMITUKSESTA Porvoon edustan merialueelle tuleva pistekuormitus koostuu Kilpilahden teollisuustuotantolaitosten, Porvoon kaupungin Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamon sekä Tolkkisten höyryvoimalaitoksen (ei vaikutustarkkailuvelvoitetta) kuormituksesta. Lisäksi merkittäviä ravinne- ja kiintoainekuormittajia ovat alueelle purkautuvat joet. Kilpilahden tuotantolaitokset ja Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamo ovat ympäristölupiensa perusteella velvoitettuja tarkkailemaan sekä mereen johdettavia jätevesiään että niiden vaikutuksia. Tolkkisten höyryvoimalaitos on velvoitettu tarkkailemaan vain mereen johdettavia jätevesiään. Tuotantolaitosten toimittamien kuormitus- ja virtaamatietojen, tarkkailuraporttien sekä TYVI-vahti palvelun perusteella on laskettu Kilpilahden laitosten, Tolkkisten höyryvoimalaitoksen sekä Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamon kokonaisjätevesikuormitus Porvoon edustan merialueelle vuonna 2012. Jokien tuoman kuormituksen arvioinnissa on käytetty Suomen ympäristökeskuksen Hertta tietojärjestelmää. Vedenlaatutietojen sekä päivittäisten virtaamatietojen (m³/s) perusteella on laskettu jokien tuoma kuormitus merialueelle kuukausikeskiarvoina (kg/d) sekä vuosikeskiarvona (kg/v) vuoden 2012 osalta. Kuormitus on laskettu Vakkolan (Porvoonjoki) ja Vekkosken (Mustijoki) virtaamatietojen sekä virtapaikkoja lähellä sijaitsevien vedenlaatuhavaintopisteiden (liite 2) ainepitoisuuksien perusteella. Ainepitoisuuksien havaintopaikkoina käytettiin samoja pisteitä kuin vuonna 2011. Edellisvuodesta poiketen kummaltakaan joelta ei mitattu biologista hapenkulutusta (BOD 7 ) vuonna 2012, minkä vuoksi se on jätetty kokonaan pois tarkasteluista. Mustijoen osalta joulukuun ainepitoisuuksina käytettiin 8.1.2013 suoritetun näytteenoton tuloksia, koska joulukuussa ei haettu näytteitä ollenkaan. Vuonna 2012 jokien tuoma kuormitus muodosti edellisvuosien tapaan selvästi suurimman osuuden alueelle tulevasta kokonaiskuormituksesta (taulukko 3 ja liite 3). Porvoonjoen ja Mustijoen tuoman kuormituksen osuus oli noussut muutaman prosenttiyksikön edellisvuodesta. Joissa mitatut korkeat kiintoainepitoisuudet sekä suuret virtaamat nostivat jokien osuuden alueen kiintoainekuormituksesta lähes 100 %:in. Jokien osuus kuormituksesta on viimeisen vuosikymmenen aikana ollut typen ja fosforin osalta keskimäärin 93 98 %. Teollisuusjätevesien fosforikuorman ja kemiallisen hapenkulutuksen osuus oli hiukan Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamon osuutta suurempi, mutta typpija kiintoainekuorman osuus puolestaan pienempi. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

Taulukko 3. Porvoon merialueelle tulevan pistekuormituksen prosentuaalinen jakautuminen jokien (Porvoonjoki ja Mustijoki), teollisuusjätevesien (Kilpilahden tuotantolaitokset), Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamon sekä Tolkkisten höyryvoimalaitoksen välille vuonna 2012. Kuormitusosuudet 2012 kok. P kok. N Kiintoaine COD * % % % % Porvoonjoki ja Mustijoki 96,5 96,0 99,9 97,0 Tolkkisten höyryvoimalaitos 0,2 0,05 0,03 ei seurata teollisuusjätevedet 2,2 1,7 0,005 2,0 Hermanninsaaren jvp 1,1 2,3 0,1 1,0 * Porvoonjoki ja Mustijoki CODMn, muut CODCr 3.2 JOKIEN TUOMA RAVINNEKUORMITUS Erittäin korkeista virtaamista johtuen sekä Mustijoen että Porvoonjoen kuormitus oli kasvanut selvästi edellisvuodesta. Vuonna 2012 kuormitus oli suurinta kevättulvien ja syyssateiden aikaan (taulukko 4). Typpikuorma oli kasvanut edellisvuodesta vain vähän, mutta kemiallisen hapenkulutuksen sekä fosforin ja kiintoaineen kuormat olivat lähes kaksinkertaistuneet edellisvuoteen verrattuna. Viimeisen 20 vuoden ajanjaksolla tarkasteltuna vuoden 2012 ainevirtaamat olivat hyvin suuria. Porvoonjoen osalta fosforin, kiintoaineen ja kemiallisen hapenkulutuksen ainevirtaama oli suurempi kuin kertaakaan aiemmin. Myös Mustijoessa kiintoainevirtaama nousi aiempia vuosia korkeammalle tasolle. Taulukko 4. Jokien tuoma keskimääräinen kuukausittainen kuormitus (kg/d) Porvoon edustan merialueelle vuonna 2012. Virtaama Kiintoaine Kok. P Kok. N CODmn m³/d kg/d kg/d kg/d kg/d tammi 1 932 991 257 272 357 6 719 12 679 helmi 528 768 10 410 51 1 759 7 044 maalis 1 548 901 90 664 188 5 535 20 032 huhti 6 309 043 472 899 872 21 422 109 829 touko 1 779 199 85 641 194 4 073 32 598 kesä 715 766 14 654 55 2 843 10 416 heinä 553 378 12 925 71 1 565 10 672 elo 701 484 9 393 69 1 618 10 336 syys 2 683 008 88 510 330 5 638 77 730 loka 4 389 120 493 898 942 8 949 123 865 marras 3 309 005 393 967 638 7 354 80 622 joulu 800 064 28 255 75 2 030 13 502 ka. 2012 2 104 227 163 207 320 5 792 42 444 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013 7

3.3 JÄTEVESIKUORMITUS Kilpilahden tuotantolaitoksille sekä Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamolle on annettu ympäristöluvissa jäteveden luparajoja (taulukko 5). Kilpilahden tuotantolaitoksilla seurataan ravinnekuormituksen lisäksi vierasainekuormitusta (öljy, fenolit, hiilivedyt ja styreeni). Vuonna 2012 kuormittajat toimivat pääsääntöisesti lupaehtojen mukaisesti. Borealis Polymers Oy:n muovitehtailla fosforipitoisuuden luparaja ylittyi neljä kertaa ja BOD:n luparaja kerran. Neste Oilin tehtaalla typen luparaja ylitettiin kerran. Muutoin tehtaat toimivat lupaehtojen mukaisesti. Taulukko 5. Yhteistarkkailuvelvollisille kuormittajille asetetut jäteveden luparajat vuonna 2012. Neste Oil Oyj kuukausikeskiarvo vuosikeskiarvo Borealis Polymers Oy arvo enintään Öljy 22 kg/d 14 kg/d BOD7ATU 15 mg O₂/l Fenoli 1,5 kg/d 1,0 kg/d Kokonaisfosfori 1 mg/l Kokonaisfosfori 10 kg/d 8 kg/d Öljyhiilivedyt 50 kg/kk Kokonaistyppi 200 kg/d 150 kg/d CODCR 2400 kg/d 1600 kg/d Puhdistusteho BOD:n osalta vähintään 90 % ja fosforin osalta 80 % Hermanninsaaren jvp pitoisuus enintään käsittelyteho vähintään StyroChem Finland oy kuukausikeskiarvo BOD7ATU 10 mg O₂/l 95 % Styreeni 10 kg/kk CODCR 60 mg O₂/l 90 % CODCR 600 kg/kk kokonaistyppi - 70 % Kokonaisfosfori 0,5 mg/l 93 % Asland Finland Oy kuukausikeskiarvo CODCR 250 kg/kk Suurin jätevesikuormittaja vuonna 2012 oli fosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta Neste Oil (taulukko 6). Typpi- ja kiintoainekuormituksesta suurin osa tuli puolestaan Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamolta. Muiden laitosten kuormitus oli selvästi vähäisempää. Borealisin kiintoainekuormitus oli moninkertainen edellisvuoteen verrattuna ja StyroChemin kemiallinen hapenkulutus puolestaan oli selvästi laskenut edellisvuodesta. Kokonaisjätevesikuormitus oli kuitenkin pysynyt pääasiassa hyvin samalla tasolla kuin edellisenäkin vuonna (liite 3). Kokonaistyppikuorma oli hiukan noussut ja kiintoainekuorma puolestaan laskenut edellisvuodesta. Kemiallinen hapenkulutus sekä fosforikuorma olivat edellisvuoden tasolla. Erot kahden viimevuoden välillä ovat kuitenkin hyvin pieniä. Taulukko 6. Porvoon merialueen jätevesikuormittajien kokonaiskuormitus (kg/v) vuoden 2012 osalta. Kuormitus 2012 virtaama kok. P kok. N kiintoaine CODcr m3/v kg/v kg/v kg/v kg/v Neste Oil Oyj 7 879 980 2 269 36 600 ei seurata 252 174 Ashland Finland Oy 34 550 ei seurata ei seurata ei seurata 1 501 Borealis Polymers Oy 1 567 212 ei seurata ei seurata 2 159 60 756 StyroChem Finland Oy 133 224 304 ei seurata 695 3 514 Hermanninsaaren jvp 4 774 836 1 354 51 240 48 312 162 870 Tokkisten höyryvoimalaitos 1 001 376 256 1 098 17 202 ei seurata yhteensä 2012 15 391 178 4 183 88 938 68 369 480 814 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvesi otetaan Sandvikenin itäpuolelta 25 30 metrin syvyydeltä. Jäähdytysvedet johdetaan mereen merivesitunnelia (purku 3) pitkin ottoaukon pohjoispuolelle noin 0-4 metrin syvyydessä (liite 1). Lupapäätöksen mukaisesti jäähdytysvesimäärä saa olla enintään 150 000 m³/h. Vuonna 2012 mereen johdettu jäähdytysvesimäärä pysyi selvästi luparajan alapuolella. Sekä lämpökuorma että vesimäärä olivat laskeneet edellisvuodesta (taulukko 7). Taulukko 7. Kilpilahden tuotantolaitosten lämpökuorma ja mereen johdettu jäähdytysvesimäärä. vuosi lämpö vesimäärä GJ/h m³/h 2000 3 344 101 134 2001 3 287 93 845 2002 3 395 196 748 2003 3 474 107 048 2004 3 554 109 189 2005 3 338 110 639 2006 3 875 135 171 2007 4 013 133 588 2008 4 118 134 565 2009 4 600 140 910 2010 3 794 130 774 2011 3 867 137 535 2012 3 599 128 763 4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 VEDENLAADUN TARKKAILU Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu Porvoon edustan merialueen vedenlaadun tarkkailuun kuuluu suppeina tarkkailuvuosina yhteensä 9 havaintoasemaa (taulukko 8 ja liite 1). Vesistönäytteitä haetaan kerran talvella (tammi-helmikuu) ja viisi kertaa avovesikauden aikana. Avovesikauden näytteenotto ajoittuu kesäkuulle (viikko 1-2), kaksi kertaa heinäkuulle (viikot 1-2 ja 4), elokuulle (viikko 3-4) ja syyskuulle (viikko 4). Talvinäytteet päästiin hakemaan vasta maaliskuussa (8 ja 12.3). Avovesikauden näytteenotto toteutettiin kuitenkin tarkkailuohjelman mukaisesti ja näytteitä käytiin hakemassa 13.6, 11.7, 26.7, 22.8 ja 25.9. Näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat ja näytteenottotyössä noudatettiin voimassa olevia ympäristöhallinnon suosituksia (Mäkelä ym. 1992 ja Kettunen ym. 2008). Porvoon edustan ulkosaariston tilasta saadaan tietoa myös Uudenmaan ELYkeskuksen koordinoimalta UUS-15 Porvoo 55 havaintopisteeltä (liite 1). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013 9

Taulukko 8. Vedenlaadun tarkkailun havaintopisteet sekä kunkin pisteen maksimisyvyys ja koordinaatit (YKJ yhtenäiskoordinaatisto). havaintopiste syvyys (m) koordinaatit (YKJ) 8 Orrenkylänselkä 8 Orrenkylänselkä 31 6687180-3425120 25 Kuggsund 25 Kuggsundinsalmi 20 6689680-3422240 27 Illvarden koillinen 27 Kulloonlahti, Mustijoen edusta 18 6691310-3420500 32 UUS-11 Porvoo 32 Sköldvikin edusta, pohjoinen 23 6689000-3420360 38 Sköldvikin edusta 38 Sköldvikin edusta, etelä 20 6688260-3420440 48 UUS-13 Porvoo 48 Kalvön koillispuoli 40 6683880-3420540 P3 Kalvön NW Kalvön luoteispuoli 13 6683930-3418050 P4 UUS-30 Kitö kaakko 57 Löparöfjärden 19 6680590-3415736 P5 Stuvubergsudden W Esthamnsfjärden 46 6680042-3421755 Kaikilla havaintokerroilla jokaiselta tarkkailupisteiltä määritettiin näkösyvyys ja otettiin näytteet 1 m syvyydeltä sekä 1 m korkeudelta pohjasta. Kaikki tarkkailunäytteistä määritetyt analyysit on esitetty taulukossa 9 ja kultakin näytesyvyydeltä tehdyt analyysit taulukossa 10. Kaikki vesinäytteet analysoitiin akkreditoidussa KCL Kymen laboratorio Oy:ssä. Taulukko 9. Vesinäytteistä tehdyt analyysit sekä käytetyt määritysmenetelmät. analyysi yksikkö menetelmä a-klorofylli µg/l * SFS 5572:1993 happi mg/l * Sis. menet., per. kumot. SFS 3040:1990 happikyllästys % * Sis. menet., per. kumot. SFS 3040:1990 ph * SFS 3021:1979 saliniteetti Sisäinen menetelmä sameus FTU * SFS-EN-ISO 7027:2000 sähkönjohtokyky ms/m * SFS-EN ISO 27888:1994 kokonaistyppi (merivesi) µg/l * Aquakem, sis.men., per.kumot. SFS 3031:1990 nitraatti-nitriitti typpi, NO3 + NO2 µg/l * Aquakem, sis.men., per.kumot. SFS 3031:1990 ammoniumtyppi, NH4 µg/l * Fotom., SFS 3023:1976 kokonaisfosfori µg/l * Sis.menet., per.kumot. SFS 3026:1986 liukoinen fosfaattfosfori (nucleopore 0,4 µm) µg/l * Sis.menet., per.kumot. SFS 3025:1986 E.coli -bakteerit pmy/100ml * Coliert Kolimuotoiset bakteerit pmy/100ml * Coliert * FINAS-akkredioitu menetelmä 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

Taulukko 10. Kaikilla havaintopisteillä vesinäytteistä tehnyt analyysit näytesyvyyksittäin eri vuodenaikoina. talvella kesällä ja syksyllä 1 m pohja-1 m 1 m 0-2 m pohja-1 m lämpötila x x x x happipitoisuus x x x x hepenkyllästys x x x x ph x x x x sähkönjohtavuus x x x x sameus x x x x kokonaistyppi x x x x nitraatti-nitriitti -typpi x x ammoniumtyppi x x kokonaisfosfiori x x x x suodatettu fosfaattifosfori x x a -klorofylli x x Jäähdytysvesien tarkkailu Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvesien johtamiseen liittyen havaintopisteiltä 25, 27, 38, 48 ja P3 määritetään vesimassan verikaalinen lämpötila- ja suolapitoisuuskerrostuneisuus kaikilla näytteenottokerroilla. Suolapitoisuuskerrostuneisuus määritettiin mittaamalla saliniteetti kenttäkäyttöisellä sondilla (YSI 6920 V21) metrin välein 20 metrin syvyyteen asti ja tämän jälkeen 5 metrin välein. Bakteerimääritykset Meriveden hygieenistä tilaa seurattiin bakteerimääritysten avulla. Näytteet otettiin heinäkuun molemmilla näytteenottokerroilla havaintopaikoilta 25, 27, 38, 48 ja P3. Näytteistä määritettiin E.coli bakteerit sekä kolimuotoiset bakteerit. Meriveden hygieeninen tila määritettiin Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 177/2008 perusteella (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008). Ylimääräiset näytteet Yhteistarkkailuun liittyvien näytteiden lisäksi havaintopaikoilta 8, 25 ja 27 otettiin ylimääräisiä näytteitä liittyen Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaan Maamet - hankkeeseen. Havaintopisteiltä analysoitiin yhteistarkkailunäytteiden lisäksi kaikilla havaintokerroilla 1 m syvyydeltä TOC ja saliniteetti sekä pohjanläheisestä vedestä ammoniumtyppi, nitraatti+nitriitti typpi sekä fosfaattifosfori. Lisäksi samoilta pisteiltä otettiin kasviplanktonnäyte kesä-, heinä- ja elokuussa. 4.2 POHJAELÄINTUTKIMUS Ohjelman mukaisesti vuonna 2012 pohjaeläinnäytteet otettiin vain kahdelta jatkuvassa seurannassa olevalta näyteasemalta, asemilta S (Öljysatama) ja B (Svartbäckinselkä) Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013 11

(kartta liite 4). Pohjaeläinnäytteet otettiin 25.9.2012. Taulukossa 11 on esitetty näyteasemien taustatiedot. Ns. laajassa pohjaeläintutkimuksessa näyteasemia on 15, ja tällainen tutkimus tehtiin viimeksi vuonna 2011. Seuraava laaja pohjaeläintutkimus on vuonna 2015. Taulukko 11. Pohjaeläinnäyteasemien taustatiedot ja pohjanlaatutiedot. Asema ja näyt.ot. pvm Syvyys (m) Latitude Longitude Pohjan laatu + muuta S 25.9.12 24 6688970 3420210 tarkat n-ottokoordinaatit 6689092-3420600, liejupohja, seassa savea, hapellinen kerros n. 2 cm, alla harmaa sulfidilieju/-savi, Marenzellerian käytäviä, alinna liejunsekainen savi B 25.9.12 35 6684420 3420100 liejupohja, hapellinen kerros 3-4 cm, alla harmaanmusta sulfidilieju, seassa vähän savea, alinna musta sulfidilieju, lievä H2S (1/3), runsaasti Marenzellerian käytäviä Näytteenotossa ja -käsittelyssä noudatettiin standardin SFS 5076 (1989) ohjeistusta sekä vesi- ja ympäristöhallinnon ohjeita (Mäkelä ym. 1992, SFS 1989, Kantola ym 2001). Näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat. Näytteet otettiin Ekman-pohjanoutimella, jonka pinta-ala on 231 cm 2. Kummaltakin näyteasemalta otettiin yksi näyte, joka koostui kolmesta erikseen käsitellystä nostosta. Näytteenoton yhteydessä havainnoitiin pohjasedimentin laatua (taulukko 11). Näytteet seulottiin maastossa 0,5 mm:n seulalla, poimittiin tuoreeltaan laboratoriossa suurennuslampun avulla ja säilöttiin 70 %:een etanoliin. Näytteet punnittiin ryhmittäin 0,1 mg:n tarkkuudella. Ennen punnitusta näytteitä pidettiin noin 10 minuuttia vedessä ja sen jälkeen kuivattiin hetken imupaperilla. Nilviäiset punnittiin kuorineen. Pohjaeläinnäytteiden määrityksestä vastasi Marja Anttila-Huhtinen. Pohjaeläinaineisto pyrittiin määrittämään tärkeimpien ryhmien osalta lajitasolle ja määrityskirjallisuutena käytettiin soveltuvin osin ympäristöhallinnon internet-sivuilla listattua kirjallisuutta (Ympäristöhallinto 2012). Nostokohtaiset tulokset on viety ympäristöhallinnon (Hertta) pohjaeläinrekisteriin. Määritysten yhteydessä mitattiin liejusimpukoiden (Macoma baltica) pituus millimetrin tarkkuudella. Aineistosta laskettiin BBI indeksi (Brachis water Benthic Index), joka on kehitetty kuvaamaan Itämeren vähäsuolaisten ja lajisten pehmeiden liejupohjien pohjaeläinyhteisöjen tilaa (Vuori ym. 2009, Aroviita ym. 2012). Indeksin laskennassa käytetään lajien lukumääriä, yksilömääriä sekä eri eläinlajien tai ryhmien ympäristöstressin sietokykyä kuvaavia pistearvoja. BBI-indeksilukujen laskentaan on kehitetty oma excel-pohjainen makrotyökalu (Perus & Österberg 2012). 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

4.3 KALATALOUDELLINEN TARKKAILU Pää- ja sivuammattikalastajien saaliita selvitettiin kalastustiedustelulla. Suomenlahden pyyntiruudulla 54 kalasti vuonna 2011 kaikkiaan 35 kalastajaa. Vuoden 2011 tulosten perusteella tarkkailualueella kalastaa kuitenkin vain pieni osa kalastajista. Vuoden 2012 saalistiedot saatiin kolmelta tarkkailualueella kalastavalta kalastajalta. Näistä kaksi oli pääammattikalastajaa ja yksi sivuammattikalastaja. Tiedustelulomake on esitetty raportin liitteessä 5. 5 TULOKSET JA TULOSTENTARKASTELU 5.1 VEDENLAADUN TARKKAILU 5.1.1 Vedenlaatu talvella Maaliskuussa happitilanne oli pääsääntöisesti vähintään kohtalainen kaikilla tarkkailupisteillä sekä pinta että alusvedessä (liite 6). Pintavedessä happikyllästys vaihteli 60 ja 93 % välillä ja alusvedessä 61 ja 81 % välillä. Pintaveden ravinnepitoisuudet olivat talvella hyvin tasaisia Kilpilahden edustan ja Svartbäckinselän havaintopisteillä. Kulloonlahdella, Kuggsundissa sekä Orrenkylänselällä fosforipitoisuudet olivat hieman muita pisteitä korkeammat ja typpipitoisuudet selvästi korkeammat. Korkeat pitoisuudet ovat luultavasti seurausta jokivesien tuomasta kuormituksesta, joka ei kerrostuneisuuden vuoksi ole päässyt sekoittumaan vesipatsaaseen vaan on jäänyt jään alle pintaveteen. Kulloonlahden tarkkailupisteen (27) korkeisiin pitoisuuksiin on voinut vaikuttaa myös lähellä sijaitsevasta purkuputkesta (purku 2) tullut kuormitus. Klorofyllipitoisuus oli talvella pintavedessä alle 3 µg/l kaikilla pisteillä. 5.1.2 Vedenlaatu kesällä Pintaveden happipitoisuus vaihteli kesällä 70 ja 110 % välillä (liite 6). Lähes kaikilla pisteillä oli alkukesästä havaittavissa lievää levätuotannon aiheuttamaa ylikyllästystä. Alusvedessä oli havaittavissa kaikilla pisteillä hapenpuutetta ja pienimmät pitoisuudet havaittiin heinä-elokuussa (kuva 5). Happitilanne oli huonoin Orrenkylänselällä ja Kuggsundissa, mutta myös Svartbäckinselän syvillä pisteillä alusveden happikyllästys laski melko alhaiseksi. Pintaveden keskimääräinen fosforitaso vaihteli 28 ja 64 µg/l välillä (kuva 6). Fosforipitoisuus oli selvästi korkein pisteillä 27, 25 ja 32. Mustijoen tuoman ravinnepitoisen jokiveden vaikutus näkyikin erityisesti jokisuuta lähinnä olevalla pisteellä 27. Alusveden ollessa vähähappinen pohjasta liukeni veteen fosforia ja alusveden fosforipitoisuudet olivatkin pääsääntöisesti korkeimmillaan loppukesästä (liite 6). Kasvukauden keskimääräinen fosforitaso vaihteli alusvedessä 35 ja 90 µg/l välillä (kuva 7). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013 13

Kuva 5. Alusveden alhaisimmat happikyllästysarvot (%) Porvoon edustan merialueella kesällä (kesä-syyskuu) 2012. Suluissa havaintopäivämäärä. Kuva 6. Pintaveden keskimääräinen fosforitaso (µg/l) Porvoon edustan merialueella kesällä (kesäsyyskuu) 2012. 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

Kuva 7. Alusveden keskimääräinen fosforitaso (µg/l) Porvoon edustan merialueella kesällä (kesäsyyskuu) 2012. Fosforipitoisuuden tapaan myös typpipitoisuus oli pintavedessä samoilla pisteillä hieman muita pisteitä korkeampi (kuva 8). Korkeat pitoisuudet ovat pääasiassa seurausta jokivesien vaikutuksesta. Jätevesien mahdollisia vaikutuksia on hyvin vaikeaa erottaa jokivesien tuomasta kuormituksesta. Alusvedessä keskimääräinen typpipitoisuus oli hyvin tasainen koko alueella eikä tarkkailupisteiden välillä ollut havaittavissa merkittäviä eroja (liite 6). Svartbäckinselän havaintopisteillä (48, P3, P4 ja P5) pinta- ja alusveden typpipitoisuudet olivat hyvin samaa tasoa. Muilla pisteillä typpipitoisuus oli selvästi suurempi pintavedessä kuin alusvedessä. Levämäärää kuvaava klorofyllipitoisuus oli pintavedessä keskimäärin 7,9 ja 17,1 µg/l välillä (kuva 9). Pitoisuus laski selvästi siirryttäessä jokien vaikutusalueelta kohti Svartbäckinselkää ja ulkomerta. Ulapalla sijaitsevalla vertailupisteellä (UUS-15 Porvoo 55) keskimääräinen klorofyllipitoisuus oli selvästi Porvoon edustaa alhaisempi (3,5 µg/l). Meriveden rehevyys vähenee selvästi siirryttäessä rannikon läheltä kohti ulkomerta, jossa veden vaihtuvuus on parempi eikä jokien tuoma kuormitus enää näy. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013 15

Kuva 8 Pintaveden keskimääräinen typpipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueella kesällä (kesä-syyskuu) 2012. Kuva 9. Pintaveden keskimääräinen klorofyllipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueella kesällä (kesä-syyskuu) 2012. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

Pääravinteiden rajoittavuutta kuvaava N/P-suhde vaihteli kesän aikana 7 ja 19 välillä (liite 7). Ravinnesuhteet vaihtelivat kaikilla pisteillä melko paljon kesän aikana, mutta pääsääntöisesti vallitsi yhteisrajoitteisuus. Tällöin ravinnesuhde on 10 17 välillä ja kumpi tahansa ravinteista voi rajoittaa levätuotantoa (Forsberg ym. 1978). Lähes kaikilla pisteillä havaittiin jossain vaiheessa kesää tilanne, jolloin typpi oli minimiravinteena (suhde alle 10). Yhteyttävät levät hyötyvät usein typpirajoitteisuudesta, koska ne kykenevät sitomaa typpeä ilmasta. Keskimääräisen ravinnesuhteen perusteella Porvoon edustan merialue on kuitenkin pääsääntöisesti yhteisrajoitteinen. Sekä sameuden että näkösyvyyden osalta jokivesien vaikutus oli selvästi havaittavissa pintavedessä. Näkösyvyys kasvoi ja sameus väheni selvästi siirryttäessä jokia lähimpänä sijaitsevilta näytepisteiltä kohti Svartbäckinselän kauimpana sijaitsevia pisteitä (kuva 10 ja 11). Pisteillä 27, 25 ja 32 sameus oli kesällä yli 17 FTU, kun taas muilla pisteillä sameus jäi alle 7 FTU:n. Näkösyvyys kasvoi Kulloonlahden 0,9 metristä (piste 27) Svartbäckinselän 2,4 metriin (piste P5). Kuva 10. Pintaveden keskimääräinen sameus (FTU) Porvoon edustan merialueella kesällä (kesäsyyskuu) 2012. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013 17

Kuva 11. Pintaveden keskimääräinen näkösyvyys (m) Porvoon edustan merialueella kesällä (kesäsyyskuu) 2012. 5.1.3 Vertikaaliset suolapitoisuus- ja lämpötilamittaukset Vertikaalisten suolapitoisuus- (saliniteetti) ja lämpötilamittausten avulla seurataan Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvesien purkuun mahdollisesti liittyviä vaikutuksia. Jäähdytysvedet johdetaan merivesitunnelia (purku 3) pitkin mereen pisteen 38 läheisyydessä (liite 1). Maaliskuun näytteenoton aikaan merivesi oli kaikilla pisteillä selvästi kerrostunut etenkin lämpötilan mukaan (liite 8). Pintaveden lämpötila oli -0,5 ja 0,5 ºC välillä. Lämpimämpi ja painavampi vesi oli painunut kaikilla pisteillä pohjalle. Harppauskerros sijaitsi pääsääntöisesti 5 ja 15 metrin välillä. Kulloonlahdella (piste 27) ja Kuggsundin salmessa (piste 25) vähäsuolainen jokivesi oli jäänyt kerrokseksi pintaveteen. Syvimmällä pisteellä 48 suolapitoisuuden harppauskerros sijaitsi 15 ja 25 metrin välissä. Muilla pisteillä saliniteetti oli hyvin tasainen pinnasta pohjaan. Vaikka merivesi oli lämpimintä purkuputken läheisyydessä olevalla pisteellä (38), erot pisteiden välillä olivat hyvin pieniä. Näin ollen voidaan todeta, että Kilpilahden tuotantolaitosten mereen johdettavien jäähdytysvesien vaikutusta ei ollut havaittavissa maaliskuun näytteenoton tulosten perusteella. Kesäkuussa pintaveden lämpötila oli kohonnut noin 13 asteeseen ja laski melko tasaisesti kohti pohjaa kaikilla pisteillä. Saliniteetti oli pienin pintavedessä ja kohosi melko tasaisesti lämpötilan tapaan kohti pohjaa. Heinäkuun alkupuolella vesi oli selvästi kerrostunut sekä 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

saliniteetin että lämpötilan suhteen. Harppauskerros sijaitsi noin 10 20 metrin syvyydessä. Heinäkuun lopulla pintavesi oli lämmennyt jo 14 19 asteen välille ja oli selvästi lämpimintä Kulloonlahdella (piste 27) ja Kuggsundissa (piste 25). Saliniteetti oli hyvin tasainen aina 25 metrin syvyyteen asti. Elokuussa pintavesi oli kaikilla pisteillä noin 17 asteista. Selvä kerrostuneisuus saliniteetin ja lämpötilan suhteen oli havaittavissa vain pisteillä 25 ja 48. Syyskuun lopulla satoi runsaasti ja jokien virtaamat olivat suuria. Jokivesien vaikutus näkyikin pisteiden 25 ja 27 saliniteeteissa, jotka olivat pintavedessä selvästi muita pisteitä alhaisemmat. Kaikilla pisteillä lämpötila oli syyskuussa lähtenyt jo selvästi laskemaan ja vesi oli lämpimintä 2 metrin syvyydessä. Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvesien vaikutusta ei ollut havaittavissa myöskään kesä-syyskuun näytteenottojen tulosten perusteella. 5.1.4 Veden hygieeninen laatu Heinäkuun kahdella tarkkailukerralla määritettyjen E.coli - bakteerien pitoisuudet havaintopisteillä (25, 27, 38, 48 ja P3) jäivät hyvin alhaisiksi ja pitoisuudet olivat kaikilla pisteillä korkeintaan 10 pmy/100 ml (liite 6). Vedenlaatu täyttikin E.coli -bakteerien osalta sosiaali- ja terveysministeriön asettamat uimaveden laatuvaatimukset (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008), joiden mukaan E.coli - bakteerien pitoisuus rannikon uimavesissä tulisi olla alle 500 pmy/100ml. Bakteerimääritysten perusteella voidaan todeta, että merivesi oli tutkituilla havaintopisteillä heinäkuussa uimakelpoista. 5.2 POHJAELÄINTARKKAILU 5.2.1 Pohjanlaadun maastohavainnot Näyteasemien S ja B pohjanlaatutiedot on esitetty taulukossa 11. Molemmat näyteasemat ovat liejupohjia. Liejun lisäksi molemmilla näyteasemilla esiintyi pintakerroksen alapuolella myös jonkin verran savea. Asemalla S hapellisen pintakerroksen paksuus oli 2 cm kuten edellisenäkin vuonna, ja sen alla oli harmaata sulfidiliejua. Asemalla B hapellisen kerroksen paksuus oli 3-4 cm, kun se oli edellisenä vuonna vain 1 cm:n. Hapellisen kerroksen alla oli harmaanmustaa sulfidiliejua ja sen alla mustaa sulfidiliejua. Rikkiveden haju oli lievää. Molemmilla asemilla oli havaittavissa pohjasedimentissä Marenzellerian käytäviä ja erityisen runsaasti niitä oli asemalla B. 5.2.2 Pohjaeläimistö Liitteessä 9 on esitetty sekä asemien S ja B nostokohtaiset että keskimääräiset neliömetritulokset. Tulostaulukossa on esitetty myös näyteasemien viralliset nimet, joilla tulokset löytyvät Hertasta. Ympäristöhallinnon vesimuodostumien tyyppijaon mukaan molemmat näyteasemat ovat Suomenlahden sisäsaaristoa. Öljysataman edustalla (asema S) pohjaeläinyhteisön koostumus vastasi hyvin edellistä vuotta (kuva 12). Pohjaeläinyhteisössä oli sekä makeanveden lajeja (Potamothrix/Tubifex Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013 19

harvasukasmatoja ja Chironomus surviaissääskentoukkia) että liejusimpukkaa (Macoma baltica), joka on murtovesilaji. Liejusimpukan yksilötiheys oli lähes yhtä suurta kuin edellisenä vuonna. Runsain laji oli kuitenkin Marenzelleria monisukasmato, kuten jo parina edellisenä vuonna. Pohjaeläinten kokonaisbiomassa vastasi täysin edellisen vuoden tasoa. Svartbäckinselän eteläosan syvällä alueella (asema B) pohjaeläinyhteisössä dominoi selkeästi Marenzelleria, jonka yksilötiheys oli kuitenkin voimakkaasti pienentynyt edellisestä vuodesta (kuva 12). Liejusimpukka sensijaan oli runsastunut selvästi verrattuna edellisiin vuosiin, ja yhteisössä dominoivat nuoret, alle 5 mm:n yksilöt (kuva 13). Liejusimpukan runsastumisen ja ikäjakautuman lisäksi pohjan happitilanteen kohenemista ilmensi myös jo edellä mainittu hapellisen pintakerroksen paksuuden lisääntyminen. Rannikon pehmeiden pohjien pohjaeläinyhteisöjen tilaa kuvaava BBI-luokitteluindeksi voi saada arvon väliltä 0 1. Lähempänä nollaa olevat indeksiarvot kuvaavat pohjaeläinyhteisön heikkoa tilaa. Ekologisen tilaluokittelun mukaan havaittua BBI-arvoa verrataan vesistötyyppikohtaiseen BBI-vertailuarvoon. Vesialueen ekologista tilaa kuvaava BBI-ELS-arvo (BBI-Ekologinen LaatuSuhde) on havaitun BBI-arvon ja vastaavan BBIvertailuarvon välinen suhde. Mikäli em. BBI-ELS-arvo on lähellä lukuarvoa 1, voidaan paikan ekologista tilaa pitää hyvänä. Indeksiarvojen mukaan öljysataman edustalla (as S) pohjan tila oli lievästi heikentynyt edellisestä vuodesta (kuva 12). Asemalla B pohjan tilan koheneminen parista edellisestä vuodesta näkyi myös BBI- ja BBI-ELS arvoissa (kuva 12). 20 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

1400 1200 1000 Havaintopaikka S 200 150 yks./m2 800 600 400 200 100 50 g WW/m2 0 0 2008 2009 2010 2011 2012 Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom 2008 2009 2010 2011 2012 BBI 0,485 0,299 0,206 0,462 0,336 BBI ELS 0,808 0,498 0,344 0,770 0,560 luokitteluarvo H T T H H Havaintopaikka B 10000 9000 17 000 yks/m2 100 8000 80 7000 yks./m2 6000 5000 4000 3000 60 40 g WW/m2 2000 20 1000 0 0 2008 2009 2010 2011 2012 Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom 2008 2009 2010 2011 2012 BBI 0,205 0,083 0,134 0,193 0,293 BBI ELS 0,342 0,138 0,223 0,322 0,488 luokitteluarvo T Hu V V T Kuva 12. Pohjaeläinten tiheys (yks/m 2 ) ryhmittäin/lajeittain (Tub=Tubificidae, Mon=valkokatka, Chi=surviaissääsket, Mac=liejusimpukka, Marenz=Marenzelleria) ja kokonaisbiomassa (g WW/m 2 ) näyteasemilla S ja B vuosina 2008 2012. Huom. Y-akselien asteikot ovat kuvissa erilaiset. Kaaviossa on esitetty myös ko. vuosien pohjaeläintuloksiin perustuvat BBI- ja BBI-ELS-arvot sekä näiden mukainen ekologinen luokitteluarvo. Hu=huono, V=välttävä, T=tyydyttävä ja H=hyvä ja E=erinomainen. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013 21

6 5 Asema S 4 yksilöä 3 2 1 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 mm 30 25 Asema B 20 yksilöä 15 10 5 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 mm Kuva 13. Liejusimpukan kokojakauma vuonna 2012 asemalla S (n=9) ja B (n=40). Huom. Y- akselien asteikot ovat kuvissa erilaiset. Asemalla B yhteisössä vallitsivat nuoret, alle 5 mm:n yksilöt. Molempien näyteasemien pohjaeläintulokset ovat tyypillisiä Suomenlahden sisäsaariston alueella. Tuloksissa tulee näkyviin sekä merialueen yleinen rehevyys että syvempien alueiden huono happitilanne. Rehevyyteen ovat tietenkin omalta osaltaan vaikuttaneet paikallinen kuormitus ja jokien mukanaan tuoma kuormitus. Selvä valtalaji oli molemmilla asemilla huonoissakin happioloissa selviävä Marenzelleria monisukasmato. Samansuuntainen kehitys on havaittu myös läheisillä merialueilla. Syvillä näyteasemilla, joilta pohjaeläimistö on aikaisemmin puuttunut täysin tai lähes kokonaan, esiintyy nykyään suuret määrät Marenzelleria monisukasmatoa (Anttila-Huhtinen 2010, Anttila-Huhtinen 2013). Tämän merialueen syvillä pohjilla vallitsisi luonnostaan valkokatka kilkki (Mesidotea entomon) pohjaeläinyhteisö, mutta tällaista ns. luonnontilaista syvän veden yhteisöä ei tutkimusalueen syvillä alueilla ole tavattu pitkään aikaan. Pohjaeläimistön 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

muutoksia pidemmällä aikavälillä tullaan käsittelemään tarkemmin vuoden 2015 laajassa vuosiraportissa. 5.3 KALATALOUDELLINEN TARKKAILU 5.3.1 Ammattikalastajien saalistiedustelu Kalastajilta saadut saalistiedustelun vastaukset olivat puutteelliset, eikä tuloksista pystytty laskemaan keskeisiä tunnuslukuja. Vastauksista saattoi puuttua pyyntipäivien lukumäärä ja/tai kalansaaliit. Kalastajat tekivät kuukaudessa keskimäärin n. 15 kalastusmatkaa (kuva 14). Kuukausien välinen vaihtelu oi suhteellisen pientä, mutta eniten kalastusmatkoja tehtiin syyskuussa. Kalastajat olivat pyytäneet lähinnä alueilla 1-3. Kaikki kolme kalastajaa olivat käyttäneet rantarysiä, mutta lohi- tai silakkarysiä ei ollut kellään käytössä. Rysäpyynnin kokonais- tai yksikkösaaliita ei pystytty laskemaan puutteellisten vastausten vuoksi. Sen sijaan pohjaverkkopyynnin keskimääräinen yksikkösaalis voitiin laskea kahden kalastajan talviaikaiselle pyynnille. Kalastajat saivat pohjaverkoilla eniten lahnaa (n. 0,25 kg/verkkovrk.) ja kuhaa (0,5 kg/verkkovrk.) (kuva 15). Yksikkösaaliit olivat siten melko hyviä, mikä selittyy osaltaan sillä, että kalastajat käyttivät 60 m pitkiä ja yli 3 m korkeita verkkoja. Kalastajien kokonaissaalis koostui kesällä ja talvella pääosin lahnasta ja kuhasta. Kuhaa saatiin kutakuinkin yhtä paljon kesällä ja talvella, muta mm. lahna-, siika ja ahvensaaliit olivat selvästi suurempia kesällä (kuva 16). Kalastajat eivät olleet havainneet saaliskaloissa haju- tai makuvirheitä. Merkittävinä kalastusta haittaavina tekijöinä he mainitsivat runsaat hyljekannat, jotka tekevät etenkin avovesiaikaisen verkkokalastukset hyvin vaikeaksi. Hylkeiden arvioitiin myös haittaavan kuhan kudun onnistumista. 25 20 Kalastusmatkoja kpl 15 10 5 0 Kuva 14. Kalastajien kuukausikohtaiset keskimääräiset kalastusmatkojen lukumäärät. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013 23

0,6 0,5 Yksikkösaalis kg/verkkovrk. 0,4 0,3 0,2 0,1 0 Hauki Lahna Särki Made Kuha Ahven Kuva 15. Pohjaverkkopyynnin keskimääräinen yksikkösaalis talvikaudella. Talvi Kesä 300 250 Kokonaissaalis, kg 200 150 100 50 0 Siika Taimen Hauki Lahna Särki Made Kuha Ahven Kuva 16. Kalastajien keskimääräinen kokonaissaalis (rantarysä- ja pohjaverkkopyynnin yhteenlaskettu saalis) kesällä ja talvella. 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

6 YHTEENVETO Tässä vuosiraportissa on käsitelty Porvoon edustan merialueen tilaa vuoden 2012 osalta vedenlaadun, pohjaeläinten sekä ammattikalastajien saalistiedustelun perusteella. Vuonna 2012 tarkkailu toteutettiin ohjelman mukaisesti suppeana, jolloin mukana oli vain osa näyteasemista ja tutkimusmenetelmistä. Seuraava laaja tarkkailu toteutetaan vuonna 2015. Porvoon edustan merialueen suurimmat kuormittajat ovat Porvoonjoki ja Mustijoki, joiden osuus alueelle tulevasta kokonaisravinnekuormasta on selvästi yli 95 %. Tavanomaista runsaammista sateista johtuen niin jokien virtaamat kuin ainevirtaamatkin olivat huomattavasti edellisvuotta korkeampia. Jätevesikuormittajien osuus alueen kuormituksesta jäikin pääsääntöisesti alle 2 %:in. Jätevesikuormittajat toimivat vuonna 2012 lupaehtojen mukaisesti lukuun ottamatta Borealis Polymersin muutamia fosforin ja BOD:n luparajojen ylityksiä sekä Neste Oil:n typen luparajan ylitystä. Vedenlaadussa jokien tuoma kuormitus oli selvästi havaittavissa etenkin Mustijokea lähinnä sijaitsevilla pisteillä. Merivesi oli selvästi ravinnepitoisempaa, rehevämpää ja sameampaa jokien vaikutusalueella. Talvella alusveden happitilanne oli kaikilla pisteillä vähintään kohtalainen. Edellisvuoteen verrattuna sekä pinta- että alusveden typpipitoisuus ja sameus olivat talvella hieman korkeampia. Fosforipitoisuus oli pysynyt hyvin samalla tasolla ja klorofyllipitoisuus puolestaan hieman laskenut. Kesällä alusvedessä havaittiin hapenpuutetta koko alueella ja fosforipitoisuudet olivat koholla. Edellisvuoteen verrattuna klorofyllipitoisuudet olivat hieman alhaisempia, mutta muutoin pintaveden ravinnetaso oli pysynyt hyvin samanlaisena. Alusveden kesäiset typpipitoisuudet olivat hieman laskeneet edellisvuodesta. Lähes kaikilla pisteillä havaittiin edellisvuotta alhaisempia happipitoisuuksia. Muutokset vuosien välillä eivät kuitenkaan ole suuria. Vesi oli hygieeniseltä laadultaan uimakelpoista eikä Kilpilahden tuotantolaitosten jätevesien tai jäähdytysvesien aiheuttamia vaikutuksia ollut havaittavissa. Jätevesikuormituksen aiheuttamia vaikutuksia on kuitenkin hyvin vaikea erottaa jokivesien kuormituksesta. Vuonna 2012 pohjaeläinnäytteet otettiin vain kahdelta jokavuotisessa seurannassa olevalta asemalta: asemilta S (Öljysatama) ja B (Svartbäckinselkä). Molemmilla näyteasemilla pohjaeläinyhteisön koostumus vastasi tyypillistä tilannetta Suomenlahden sisäsaariston alueella. Pohjaeläinlajistossa näkyi sekä merialueen yleinen rehevyys että syvempien alueiden huono happitilanne. Selvä valtalaji oli molemmilla asemilla huonoissakin happioloissa selviävä Marenzelleria -monisukasmato. Öljysataman edustalla (as S) pohjaeläinyhteisön koostumus vastasi hyvin edellistä vuotta; pohjan ekologista tilaa kuvaavan BBI-arvon mukaan pohjan tila oli kuitenkin lievästi heikentynyt tällä asemalla edellisestä vuodesta. Svartbäckinselän eteläisellä syvällä alueella (as. B) pohjan tila oli edellistä vuotta parempi. Pohjasedimentin hapellinen pintakerros oli paksuuntunut, Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013 25

liejusimpukka oli runsastunut ja sen yhteisössä dominoivat nuoret yksilöt. Myös BBIarvojen mukaan pohjan tila oli kohentunut asemalla B. Ammattikalastajien saalistiedustelun perusteella Porvoon edustan merialueella kalasti vuonna 2012 kolme sivu- tai pääammattikalastajaa. Kalastajat olivat käyttäneet pohjaverkkoja ja rantarysiä. Kalastusmatkoja kertyi kuukaudessa keskimäärin 15, eikä eri kuukausien välillä ollut merkittäviä eroja matkojen määrässä. Kalastajien saalis koostui pääosin lahnasta ja kuhasta, mutta näiden ohella saatiin myös mm. ahventa, haukea ja siikaa. Kalastajat eivät olleet havainneet kaloissa haju- tai makuvirheitä. Merkittävimmäksi kalastusta haittaavaksi tekijäksi kalastajat kokivat tarkkailualueella hylkeiden runsauden. 7 TARKKAILUN JATKAMINEN Porvoon edustan merialueen tilan tarkkailua jatketaan voimassa olevan ohjelman mukaisesti vuonna 2013, jolloin tarkkailu on suppea vuoden 2012 tapaan. Seuraava laaja näytteenotto suoritetaan vuonna 2015. Vuonna 2011 haettujen välisyvyyksien vesinäytteiden sekä vastaavien aiempien vuosien tulosten perusteella laadittiin Uudenmaan ELY-keskuksen edellyttämä tarkastelu välisyvyyksien näytteenoton tarpeellisuudesta. Tarkastelussa välisyvyyksien näytteenottoa ehdotettiin jatkettavan vain laajojen tarkkailuvuosien yhteydessä seitsemällä pisteellä (25, 27, 38, 48, P3, P4 ja P5). Uudenmaan ELY-keskus ei ole vielä antanut virallista päätöstä asiasta, mutta viranomaisten kanssa käydyissä keskusteluissa on kuitenkin päätetty, ettei välisyvyyksien näytteitä tarvitse ottaa vuonna 2013. 8 VIITTEET Anttila-Huhtinen, M. 2010. Pohjaeläintutkimukset merialueella Pyhtää-Kotka-Hamina vuosina 2006-2009 ja vertailua aikaisempiin tutkimuksiin. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 192/2010, 35 s + liitteet. Anttila-Huhtinen, M. 2013. Pohjaeläintutkimukset merialueella Pyhtää-Kotka-Hamina vuosina 2010-2012. - Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu, käsikirjoitus. Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää L., Järvinen, M., Karjalainen, S., Kauppila, P., Keto A., Kuoppala M., Manni K., Mannio J., Mitikka S., Olin M., Pilke A., Rask M., Riihimäki J., Sutela T., Vehanen T. & Vuori K.-M. 2012. Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 2012-2013 päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Suomen ympäristökeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, 23.8.2012. Ilmatieteen laitos 2012. Ilmastokatsaus 1-12. www.ilmatieteenlaitos.fi > Ilmasto > Ilmastoviestintä > Ilmastokatsaus-lehti > Ilmastokatsaus arkisto 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

Kantola, L., Koskenniemi, E., Paavola, R. & Heikkinen, M. 2001. Ohjeita järvien ja jokien pohjaeläinseurannan näytteenottoon ja raportointiin. Ympäristöopas 87, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 35 s. Kekkonen, J., Peltonen, H. & Jäntti, P. 2010. Ramboll Analytics Oy: Porvoon edustan merialueen tila vuosina 1965 2009, 93 s. Kettunen, I., Mäkelä, A. ja Heinonen, P. 2008. Ympäristöopas 2008. Vesistötietoa näytteenottajille. Suomen ympäristökeskus, 78 s. Korpinen, P., Kiirikki, M., Koponen, J., Sarkkula, J. ja Väänänen, P. 2002. Rehevöitymiskehityksen arviointi Kotkan ja Porvoon edustan merialueilla 3D vesistömallin avulla. Suomen ympäristö, ympäristönsuojelu no 587. Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T. 1992. Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja B 10, 69 s + liitteet. Perus, J. & Österberg, M. 2012. BBI-excel makron opas. moniste, lokakuu 2012. Ramboll Analytics Oy 2010. Porvoon edustan merialueen tila vuosina 1965 2009. Työnro 89102738, moniste. Ramboll Analytics Oy 2011. Porvoon edustan merialueen yhteistarkkailuohjelma vuosille 2011 2020. Vesistö- ja kalataloustarkkailu, 28 s. SFS 5076 1989. Vesitutkimukset. pohjaeläinnäytteenotto Ekman-noutimella pehmeiltä pohjilta. Suomen standarsoimisliitto SFS, 7 s. Sosiaali- ja terveysministeriö 2008. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus (N:o 177) yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta. Vuori, K.-M., Mitikka, S. & Vuoristo, H. (toim.) 2009. Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Ympäristöhallinnon ohjeita 3, 106 s + liitteet. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013 27

LIITE 1 Fysikaalis-kemiallisen vedenlaadun kaikki tarkkailupisteet, vertailupisteenä toimiva ulappaalueen tarkkailupiste sekä yhteistarkkailuvelvollisten jätevesikuormittajien purkupisteiden sijainnit. Vuonna 2012 tarkkailussa oli mukana pisteet: 27, 25, 8, 32, 38, 48, P3, P4 ja P5.

LIITE 2 Mustijoen ja Porvoonjoen virtaamien sekä ainepitoisuuksien mittauspaikat.

Porvoon merialueen jätevesikuormitus Ashland Finland Oy Borealis Polymers Oy StyroChem Finland Oy virtaama CODCr virtaama kok. P CODcr kiintoaine hiilivedyt* BOD7 virtaama kok. P CODcr kiintoaine styreeni m3/d kg/d m3/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d m3/d kg/d kg/d kg/d kg/d 1990 231 1990 3990 1,4 1990 305 0,3 47 6,4 0,04 1991 258 1991 3930 2,7 1991 253 0,1 41 3,6 0,03 1992 116 1992 4565 2,0 1992 282 0,03 34 1,9 0,03 1993 94 1993 4321 0,6 655 28 0,9 1993 288 0,03 36 2,1 0,02 1994 133 18 1994 4593 1 436 16 0,8 1994 305 0,03 30 1,8 0,02 1995 109 17 1995 4310 1 434 85 0,5 1995 266 0,02 42 2,1 0,03 1996 107 1996 3690 0,8 313 82 1,0 1996 288 0,03 0,05 1997 62 4,6 1997 3636 1 606 12 0,7 1997 246 0,03 29 0,6 0,05 1998 78 9,1 1998 4128 0,7 436 9,5 0,6 1998 262 0,17 12 2,4 0,04 1999 52 15,3 1999 4604 0,9 559 13 0,3 1999 245 0,21 8,3 2,1 0,03 2000 59 7,4 2000 4500 0,5 338 6,2 0,2 35,9 2000 267 0,11 9,3 2,6 0,04 2001 58 7,6 2001 4343 1 401 5,6 0,1 44,3 2001 240 0,13 5,4 1,9 0,02 2002 74 3,2 2002 4030 0,24 386 3,5 0,2 0,2 2002 203 0,11 3,7 1,4 0,02 2003 61 4,3 2003 4224 0,3 349 5 0,1 0,1 2003 219 0,12 4,2 1,1 0,02 2004 53 4 2004 5113 0,4 467 4 1,1 0,1 2004 238 0,1 5,1 0,8 0,02 2005 47 2 2005 6684 0,5 572 5,2 0,8 0,1 2005 245 0,17 6 1,1 0,02 2006 55 1,9 2006 5235 0,2 234 4,6 0,4 0,2 2006 273 0,07 7,1 2,6 0,016 2007 68 2,7 2007 4057 0,21 163 0,69 0,5 0,1 2007 192 0,05 4,8 1,6 0,013 2008 67 2,2 2008 4310 0,27 305 0,79 0,6 0,1 2008 212 0,07 5,4 1,7 0,014 2009 37 1,4 2009 3771 0,2 178 1,24 0,4 0,1 2009 250 0,17 15,9 5,8 0,037 2010 65 2,2 2010 3884 0,15 152 2,12 0,7 0,3 2010 373 0,36 18,9 3,1 0,051 2011 106 4,2 2011 4077 0,18 153 1,89 0,4 0,3 2011 375 0,68 23,6 3,2 0,058 2012 94,4 4,1 2012 4282 0,2 166 5,9 0,6 0,1 2012 364 0,83 9,6 1,9 0,043 ka. 91 6,2 ka. 4360 0,5 365 15 0,7 6,3 ka. 269 0,17 18 2,4 0,031 * vuoteen 2003 asti määritetty klooratut hiilivedyt ja tämän jälkeen poolittomat hiilivedyt LIITE 3

LIITE 3 Porvoon merialueen jätevesikuormitus Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamo Neste Oil Oyj vuodet 1990-2001 Kokonniemen ja Hermanninsaaren yhteenlaskettu kuormitus ja vuodesta 2002 eteenpäin Hermanninsaaren uuden puhdistamon kuormitus virtaama kok. P kok. N CODcr Öljy Fenolit virtaama kok. P kok. N CODcr kiintoaine BOD7 m3/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d m3/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d 1990 15090 3 117 2350 46 4,3 1990 13625 8,5 345 262 264 485 1991 14910 2,5 137 2750 16 2,3 1991 13733 5,1 361 231 168 375 1992 15385 2,7 162 3122 18 1,8 1992 13071 4,9 374 208 137 418 1993 17559 3,1 147 3281 17 3,2 1993 11608 4,2 409 189 139 415 1994 18430 4,1 92 2456 18 2,4 1994 11711 4,3 364 157 165 384 1995 15843 4,7 81 1685 8,2 0,6 1995 12220 3,7 412 431 1996 15799 7,3 46 1035 4,3 0,2 1996 12220 4,1 406 147 448 1997 18389 10,7 105 1263 5,4 2 1997 10680 3,4 380 136 374 1998 17330 7,5 59 1217 8,7 0,2 1998 12754 3,6 466 170 130 400 1999 17004 7 71 1164 7,3 0,3 1999 11385 3,8 386 187 365 2000 17097 7 132 1577 10,1 0,4 2000 11229 3,2 376 795 109 384 2001 19029 5,4 186 1784 16,5 0,3 2001 11425 5,5 351 817 171 371 2002 17263 4,2 101 1276 6,6 0,3 2002 9369 3,7 140 290 66 42 2003 17159 4,5 94 1305 3,5 0,2 2003 9134 3,0 170 280 66 43 2004 19737 8 109 2417 22 0,4 2004 11902 4,0 140 381 102 57 2005 20893 9 141 2495 25 0,7 2005 11250 4,0 132 376 98 51 2006 21273 5,8 123 1305 5,6 0,4 2006 11001 3,2 117 375 72 47 2007 22037 6,3 89 982 4,3 0,2 2007 12240 5,5 158 574 147 108 2008 20469 6,3 235 1019 2,9 0,4 2008 14907 5,1 170 560 112 74 2009 18080 6 170 917 2,2 0,16 2009 10702 2,4 121 371 43 43 2010 17701 4,7 160 912 5,1 0,23 2010 10987 3,1 157 392 92 71 2011 19753 6,4 109 716 2,4 0,16 2011 11847 4,0 136 436 125 77 2012 21530 6,2 100 689 2,9 0,15 2012 13046 3,7 140 445 132 69 ka. 18163 5,8 120 1640 11,2 0,93 ka. 11828 4,2 270 385 128 241

LIITE 3 Jokien tuoma kuormitus Porvoon merialueelle Mustijoki Porvoonjoki virtaama kok. P CODMn kiintoaine kok. N virtaama kok. P CODMn kiintoaine kok. N m3/d kg/d kg/d kg/d kg/d m3/d kg/d kg/d kg/d kg/d 1993 386426 32 5681 3528 711 1993 744981 74 7390 12691 2473 1994 568744 83 9442 37627 1139 1994 1091346 177 13220 64558 3143 1995 703493 69 10254 24896 1194 1995 1131983 95 9291 13880 3677 1996 614318 111 11623 40732 2135 1996 983482 104 11620 37920 5105 1997 426059 34 8852 9890 1010 1997 696605 87 8526 24603 2520 1998 748081 101 16365 24850 2115 1998 1306135 156 20004 46700 3843 1999 644043 78 9815 37917 1280 1999 996532 146 12562 53542 3672 2000 673768 102 13522 41511 2376 2000 1199306 149 16598 41514 4523 2001 508204 55 10443 11970 1431 2001 809627 96 10000 23202 2784 2002 435967 41 8158 8971 919 2002 738681 78 10837 30074 2756 2003 293287 36 5380 5012 1314 2003 604692 67 7156 15937 2768 2004 842210 139 22788 30151 2111 2004 1402885 200 20903 50799 4214 2005 574684 71 8632 24054 1549 2005 967507 135 11094 41541 3000 2006 539757 69 6099 18193 1956 2006 983824 125 14638 42715 3409 2007 743904 72 10444 15369 1697 2007 1081728 173 19993 47960 3748 2008 752182 133 15890 39225 1834 2008 1468268 272 24011 94817 4128 2009 323136 39 4198 20065 661 2009 768960 97 10195 20413 2141 2010 424224 48 8361 34245 960 2010 768960 48 11093 19744 1952 2011 454405 57 8241 34421 2091 2011 832856 116 12869 63893 3667 2012 794088 105 17916 52763 2106 2012 1310139 216 24527 110444 3686

LIITE 4 Pohjaeläintutkimuksen näyteasemat; vuonna 2012 näytteet vain asemilta S ja B