SUUMENN (EOLUULNENN KAKTTA 1 : 100 UUU GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : 100 000 KALLIOPERAKARTTOJEN SELITYKSET LEHTI 1134 EXPLANATION TO THE MAPS OF PRE-QUATERNARY ROCKS SHEET 1134 Arja Verajamaki Kokemaen kartta-alueen kalliopera Summary : Pre-Quaternary rocks of the Kokemaki map-sheet area GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND ESPOO 1998
SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA - GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : 100 000 Kallioperakarttojen selitykset, lehti 1134 Explanation to the maps of Pre-Quaternary rocks, sheet 1134 Arj a Veraj amaki KOKEMAEN KARTTA-ALUEEN KALLIOPERA Summary : Pre-Quaternary rocks of the Kokemaki map-sheet area Geologian tutkimuskeskus - Geological Survey of Finland Espoo 1998
Verajamaki, Arja 1998 Kokemaen kartta-alueen kalliopera Summary : Pre- Quaternary rocks of the Kokemaki map-sheet area Geological map of Finland 1 : 100 000 Explanations of maps of Pre-Quaternary rocks, sheet 1134 Kokemaki, 51 pages, 17 figures, 9 tables and one appendix The map-sheet area is located east of Ramna, in western Finland It contains palaeoproterozoic and mesoproterozoic rocks, the former being Svecofennian supracrustals and plutonites, and the latter rapakivi granites, Jotnian sandstones and post-jotnian diabases The Svecofennian supracrustals and plutonites occur in the east and at the westernmost margin of the map sheet area During Svecofennian folding the sedimentary rocks were metamorphosed into various gneisses These contain interlayers of volcanic rocks, that is, tuffs, lapilli tuffs and agglomerates with locally preserved primary structures In places the volcanites are metamorphosed into amphibolites and hornblende gneisses Orogenic plutonic rocks occur as intrusions conformable with the structures of the supracrustals In composition they vary from peridotites to kaligranites, with tonalites and granodiorites as dominant lithologies Tonalite and granodiorite also occur as veins in the supracrustals Granites, too, are intermixed with older rocks, forming migmatites with them over large areas Rapakivi granites cover more than one-third of the map-sheet area They belong to the Laitila rapakivi batholith and are composed of several rapakivi types The margins of the batholith consist mainly of even-grained variants but the central parts of pyterlite The contacts between the variants may be gradual or fairly sharp The Kokemaki rapakivi granite satellite is of a porphyritic type Jotnian sandstone, which has been preserved in a northwest-southeasttrending rift valley near Pori, deposited in an ancient river delta The sedimentary material of the sandstone derives from Svecofennian plutonic and supracrustal rocks Post-Jotnian olivine diabase intrudes the rapakivi granite and the sandstone, in the latter often parallel to the bedding The north-south trending diabase dykes are the youngist than and cut the other diabase dykes In addition to Precambrian rocks, there are Cambrian mudstones and siltstones in the area As floats these are most common in the west of the map-sheet area The text is in Finnish, with figure and table captions and a summary in English Key words (Georef Thesaurus AGI) : areal geology, explanatory text, bedrock metamorphic rocks, plutonic rocks, granites, rapakivi sandstone, diabase, Proterozoic, Mesoproterozoic Paleoproterozoic, Kokemaki, Satakunta, Finland Arja Verajl nil ki Geological Surtev of Finland FIN-02150 ESPOO, FINLAND E -mail : arja ccrajamak/@ g f fi ISBN 951-690-700-8
Verajamaki, Arja 1998 Kokemaen kartta-alueen kalliopera Summary : Pre- Quaternary rocks of the Kokemaki map-sheet area Suomen geologinen kartta 1 : 100000 Kallioperakarttojen selitvkset, 11 34 Kokemaki 51 sivua, 17 kuvaa, 9 taulukkoa ja liite Kartta-alue sijaitsee Lansi-Suomessa, Rauman itapuolella Alueeseen kuuluu paleoproterotsooisiaja mesoproterotsooisia kivilajeja Paleoproterotsooisiin kivilajeihin kuuluvat svekofenniset pinta- seka syvakivilajit ja mesoproterotsooisia kivilajejaovatrapakivigraniitit, jotunihiekkakivetjapostjotunidiabaasit Svekofennisia pinta- ja syvakivilajeja on karttalehden itaosassa seka harimmaisessa lansireunassa Svekofennialaisen poimutuksen yhteydessa sedimenttikivet ovat metamorfoituneet erilaisiksi gneisseiksi Niissa on valikerroksina vulkaanisia kivilajeja, jotka ovat viela paikoin primaarirakenteensa sailyttaneita tuffeja, lapillituffeja ja agglomeraatteja Paikoin vulkaniitit ovat metamorfoituneet amfiboliiteiksi ja sarvivalkegneisseiksi Orogeeniset syvakivet muodostavat pintakivien rakenteita myotailevia plutoneja Niiden koostumus vaihtelee peridotiiteista kaligraniitteihin valtaosan ollessa tonaliitteja ja granodioriitteja Tonaliittia ja granodioriittia on myos suonina ja juonina pintakivissa Myos graniitit ovat laajoilla alueilla sekoittuneet vanhempiin kivilajeihin ja muodostavat niiden kanssa migmatiitteja Rapakivigraniitit kattavat yli kolmanneksen kartta-alasta Ne kuuluvat Laitilan rapakivibatoliittiin ja koostuvat useista erilaisista rapakivityypeista Tasarakeisen tyypin muunnoksia tavataan lahinna batoliitin reuna-alueilla, kun taas batoliitin keskiosa on pyterliittia Kontaktit eri tyyppien valilla voivat olla joko vaihettuvia tai lahes teravia Kokemaen rapakivisatelliitti on porfyyrista rapakivityyppia Porin luona sijaitsevassa luode-kaakkosuuntaisessa hautavajoamassa sailynytjotunihiekkakivi on syntynyt muinaiseenjokisuistoon Hiekkakiven sedimenttiaines on lahtoisin svekofennisista syvakivista ja pintakivista Postjotuninen oliviinidiabaasi lavistaa rapakivea ja hiekkakivea Hiekkakiveen oliviinidiabaasi on tunkeutunut usein kerrosmyotaisesti Pohjois-etelasuuntaiset diabaasijuonet ovat nuorimpia ja leikkaavat muita diabaasijuonia Prekambristen kivien lisaksi alueella tavataan kambrisia savi- ja silttikivia Niita on irtokivina erityisesti karttalehden lansiosassa Teksti on suomen kielella Tiivistelmien, kuvien, taulukoiden ja yhteenvedon teksti on myos englanniksi Asiasanat (Fingeo-sanasto, GTK) : aluegeologia, karttaselitykset, kalliopera, metamorfiset kivet, syvakivet, graniitit, rapakivi, hiekkakivi, diabaasi, proterotsooinen, paleoproterotsooinen, Kokemaki, Satakunta, Suomi Arjo Verajamaki Geologian tutkimuskeskus, 02150 ESPOO E -mail : arja verajamaki@gsffi
SISALLYSLUETTELO-CONTENTS Tutkimusvaiheet 7 Kallioperan yleispiirteet 10 Paleoproterotsooisia kivilajeja 1 1 Pintasyntyiset kivilajit 1 1 Sedimenttisyntyiset kivilajit 1 1 Kiillegneissitja suonigneissit 11 Vulkaanisperaiset kivilajit 14 Tuffit ja lapillituffit 15 Agglomeraatit 16 Sarvivalkegneissitja amfiboliitit 17 Kvartsimaasalpagneissit 17 Syvakivet 18 Ultramafiset kivet 18 Gabrot ja dioriitit 19 Kvartsidioriitit 21 Granodioriititja tonaliitit 22 Graniitit ja pegmatiittiset graniitit 24 Mesoproterotsooisia kivilajeja 25 Rapakivigraniitit 25 Pyterliittiset rapakivigraniitit 26 Porfyyriset rapakivigraniitit 27 Tasarakeiset rapakivigraniitit 28 Rapakivigraniittiporfyyrit 30 Hiekkakivet 31 Oliviinidiabaasit 34 Metamorfoosi 36 Siirrokset ja murrokset seka rapautuminen 36 Kallioperan geologinen kehitys 39 Taloudellisia aiheita 41 Retkeilykohteita 42 Summary : Pre-Quaternary rocks of the Kokemaki map-sheet area 43 Introduction 43 Supracrustals 44 Mica gneisses and veined gneisses 44 Volcanites 44 Orogenic plutonic rocks 45 Rapakivi granites 46 Sandstones 47
Olivine diabases 47 Stratigraphy and tectonics 48 Economic occurrences 49 Excursion sites 49 Kirjallisuuutta - Literature 50 Liite 1 Kokemaen kartta-alueen kivilajien kemiallisia analyyseja - Appendix 1 Chemical analysis of of bedrock of the Kokemaki map-sheet
Suomen geoioginen kartta Kallioperakarttojen se Iitykset I : 100 000, Iehti 1 134 Kokemaen kartta-alueen kalliopcra TUTKIMUSVAIHEET Kokemaen kallioperakartta (Hamalainen 1994) kasittaa Suomen kantakartaston lehden 1134 alueen, johon kuuluvat huomattavat osat Euran, Eurajoen, Kiukaisten, Kokemaen, K6yli6n ja Lapin kunnista seka osia Sakylasta ja Harjavallasta Alueella on suoritettu systemaattista geologista kartoitusta jo viime vuosisadan lopulla, jolloin ilmestyi Kokemaen kartta-alueen etelaosiin ulottuva maa- ja kallioperaa kasitteleva I 200 000 -mittakaavainen Uudenkaupungin karttalehti nro 12 (Gylling 1887h) Karttalehden selityskirja ilmestyi v 1891 (Gylling 1891 ) Kokemaen kartta-alueen pohjoisosa sisdltyy I : 400 000 -mittakaavaiseen Suomen geologisen yleiskarttasarjan Iehteen B2 (Tampere) ja etelaosa lehteen B I (Turku) Tampereen karttalehden siihen liittyvine selityksineen on laatinut Sederholrn ( 1903, 1913) ja Turun karttalehden ja sen selityksen Harme (1958, 1960) Kartta-alueelta on tehty myos joitakin erillistutkimuksia Esimerkiksi Gylling (1887a) on tutkinut kallioperaa Pyhajarven tuntumassa ja Laitakari (1925) seka Hamalainen (1985) jotunialuetta Satakunnassa Hiekkakiven petrografiaan ja hiekkakiviaineksen alkuperaiin ja sedimentoitumisolosuhteisiin ovat perehtyneet Simonen ja Kouvo (1955) Marttila (1969) seka Kohonen ja muut (1993) Rapakived ja hiekkakivea lavistdvid oliviinidiabaasijuonia ovat tutkineet mm Eskola (1925), Puranen (1963) ja Neuvonen (1965) Kahma (1951) on selvittanyt kuurnan diabaasimagrnan aiheuttamia sulamisilmioitd rapakivessa Laitilan rapakivea kasittelevassa julkaisussa Vorma ( 1976) on tutkinut rapakiven eri tyyppien petrokemiaa Viime vuosikymmenien ainoa laajempi alueellinen tyo Kokemaen karttalehden alueelta on Tikkasen georeliefitutkimus (1981) Rapakiven, hiekkakiven ja oliviinidiabaasien syvyysulottuvuuksia ovat geofysikaalisin keinoin tutkineet mm Lauren ( 1970) ja Elo (1976, 1982, 1993) Geologian tutkimuskeskuksen julkaisemat aeromagneettiset matalalentokartat alueelta ilmestyivat vuonna 1989 Kokemaen karttalehden maastotyot tehtiin kesina 1984-1994 Tyohon ovat osallistuneet kirjoittajan lisaksi Merja Antikainen, Pia Fagerstrom, Peter Finnas Side Harle, Riitta Heinonen Ari Linna, Marjatta Merilainen, Arja Rannikko, Antti Salla, Markus Torssonen ja Marit Wennerstrdm Kartta-alueen kartoituksen yhteydessii GTK teki iskuporakairausta vuosina 1985 ja 1987 Outokumpu Oy :n, Geotek Oy :n ja Maa ja Vesi Oy :n 7
Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : 100 000, lehti 1134 Arja Veraja'maki D B D B D B D 12 C A C A ' C A D B D B D B D C A C A C A C D B D B D B D 1 C A C A C A C Kuva 1 1 : 20 000 karttojen lehtijaot, joita on kaytetty paikanmaarityksiin tekstissa Fig ] Subdivision of the 1 : 20 000 map-sheets used for location in the text X D Y 0 Kuva 2a Kokemaen (1134) kartta-alue x = Valokuvan numero, Y = Kemiallisen analyysin numero Fig 2a Kokemaki map-sheet (1134) area X = Photo No, Y = Chemical analysis No 8
Suomen geologinen kartta, Kalfioperakarttojen selitykset 1 : 100 000, lehti 1134 Kokemaen kartta-alueen kalliopera kairaustuloksia on kaytetty hyvaksi karttaa piirrettaessa Kivilajeista tehdyt kemialliset analyysit esitetaan liitteessa V Hoffren, M- L Hagel-Brunnstrom ja R Juvonen ovat tehneet analyysit Geologian tutkimuskeskuksen kemian laboratoriossa XRF-menetelmalla (paketti 175x) Tekstissa on paikanmaaritykseen kaytetty 1 : 20 000 karttojen lehtijakoa (kuva 1) Analyysinayte- ja valokuvauspaikat on merkitty kallioperakartalle kuvassa 2a ja pistelaskuanalyysit ja retkeilykohteet kuvassa 2b Liisa Siren on piirtanyt puhtaaksi karttalehtiselityksen kartakkeet Kivilajien mikroskooppisissa tutkimuksissa ovat avustaneet Ritva Karhunen, Arto Kataikko, Paivi Toikkanen ja Jyrki Tossavainen, ja selityksen englanninkieliset osat on kaantanyt Gillian Hakli Kasikirjoituksen ennakkotarkastuksen on tehnyt Matti Lehtonen Lisaksi kallioperakartoituksen koordinaattori Tapio Koistinen on antanut arvokkaita parannusehdotuksia Edella mainittuja ja lukuisia muita, jotka ovat auttaneet tyoni edistymisessa, haluan kiittaa lampimasti ZO I I Kuva 2b Kokemaen (1134) kartta-alue Z = Retkeilykohde, O = Pistelaskuanalyysit Fig 2b Kokemaki map-sheet (1134) area Z = Excursion site, O = Point counting analysis No 9
Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset I : 100 000, lehti 1 134 Arya VeIg1amaki KALLIOPERAN YLEISPIIRTEET Kokemaen kartta-alue sijaitsee Lansi-Suomessa, Ala-Satakunnassa Alueen kalliopera on hyvin paijastunutta lukuun ottamatta laajoja tasaisia peltoaukeita jotka alkavat Sakylasta ja jatkuvat Kiukaisten ja Koylion kautta Harjavaltaan ja Eurajoelle Niinpa kivilajien rajat voitiin kallioperahavaintojen avulla piirtaa varsin tarkasti Tasamaalle sijoittuvan hiekkakiven levinneisyys jouduttiin kuitenkin selvittamaan kairaarnalla Kartta-alueen vanhimmat kivilajit ovat merenpohjaan ja maanpinnalle n 1900 miljoonaa vuotta sitten kerrostumalla syntyneita hiekka- ja savikivia (sedimenttikivia) seka tulivuoritoiminnan tuloksena syntyneita vulkaanisia kivia Nykyisen asunsa ne saivat pian tamldn jalkeen jouduttuaan syvalle maankuoreen, missy vallitsi korkea paine ja lampotila Eniten muuntuneita kivilajeja edustavat kiillegneissit, suonigneissit, amfiboliitit ja sarvivdlkegneissit seka kvartsimaasalpagneissit Tuffit lapillituffit ja agglomeraatit edustavat paremmin alkuperdiset rakenteensa sdilyttaneita kivilajeja Alueen useimmat syvakivet tunkeutuivat paikoilleen Svekofennialaisen orogenian aikana lahes 1900 miljoonaa vuotta sitten Nama syvalld maankuoressa magmasta kiteytyneet kivet myotdilevat usein pintakivien rakenteita seka muodostavat niihin laajempia yhtenaisid alueita Koosturnukseltaan Kokemaen kartta-alueen syvakivet ovat yleensd graniitteja, granodioriitteja ja tonaliitteja, harvemmin dioriitteja, gabroja tai peridotiitteja Usein graniittia ja tonaliittia on tunkeutunut pintakivien rakenteisiin muodostaen niihin seoskivilajeja (migmatiitteja) Migmatiitit voivat olla ulkonaoltaan hyvinkin kirjavia, ja niiden koostumus vaihtelee runsaasti Laaja-alainen rapakivimagma tunkeutui nykyiselle paikalleen, kun maankuorta puristava voima oli jo lakannut tai Bike oli kaantynyt uutta tilaa luovaksi venytykseksi Laitilan rapakivibatoliitin kiteytyminen tapahtui noin 1570 miljoonaa vuotta sitten (Vaasjoki 1977) Se kdsittdd Kokemaen karttalehden lansiosassa laajan yhtenaisen alueen ja erillisen, pienemman muodostuman Kokemaen etelapuolella karttalehden itdosassa Satakunnan hiekkakivi kerrostui noin 1400-1300 miljoonaa vuotta sitten (Kouvo 1976 Vaasjoki ja Huhma 1989) Hiekka-aineksen rapautumisen, kuljetuksen ja kerrostumisen edellytyksend oli ettd maankuoressa esiintyi korkeuseroja Tdllaisia topografiaeroja saattoi syntyd esimerkiksi, kun rapakivimagma kohosi ylos maankuoressa ja aiheutti siind ldhes pystysuoria maanpintaakin muovaavia liikuntoja Oliviinidiabaasi on karttalehden nuorin kivilaji Se tyontyi pitkind juonimaisina muodostumina rapakiveen ja jo kovettuneeseen hiekkakiveen leikaten niita terdvasti Nditd oliviinidiabaasimagman purkauskanavia tavataan laajoilla alueilla Satakunnassa lrtokivind tavataan kartta-alueella myos kambrikautisia savi- ja silttikivia Ne lienevdt peraisin Selkdmeren pohjaa ja rannikkoa peittdneesta yhtendisesta se dim enttikerrostumasta 1 0
Suomen geologinen kartta KalIioperakarttojen se Iitykset I : 100 0 00, Iehti 1134 Kokemaen kartta-alueen kalliopera PALEOPROTEROTSOOISIA KIVILAJEJA Pintasyntyiset kivilajit Pintasyntyiset kivilajit (suprakrustiset kivet) oval maan pinnalle tai meren pohjalle kerrostuneita ja saostuneita kivia Kokemaen kartta-alueella ne oval paaasiassa vanhemman kallioperan rapaurna-aineksista kerrostuneita savisedimenttej i ja tulivuoren toiminnan tuloksena syntyneita laavoja, tuhkia ja karkeampia heitteleita Kokemaen kartta-alueen svekofenniset pintakivilajit joutuivat vuorijono- Iiikunnoissa syvalle maankuoreen korkeisiin paine- ja lampotilaolosuhteisiin missy ne joko kokonaan tai osittain sulivat ja myohemmin kiteytyivat uudelleen Tassa metamorfoosiksi kutsutussa tapahtumassa pintasyntyiset kivet kokivat muodonmuutoksen Sedimenttikivista syntyi kiillegneissejd ja tulivuoren tuotteista erilaisia emdksisia liuskeita, sarvivdlkegneissejd ja amfiboliitteja Kerrostumat poimuttuivat ja sekoittuivat keskenaan Pintakivilajien kerrostumisalustaa ei ole todettu Kokemaen karttalehden alueella Sedimenttisyntyiset kivilajit Kiillegneissit ja suonigneissit Kiillegneissit ja suonigneissit on merkitty kallioperakartalle sinisella varilla Laajempana yhtenaisena alueena niitd tavataan Rausenkulma-Manskdnmaki - jaksolla Kokemdella (09 12) Pienid erillisid kiille- ja suonigneissialueita on sielld tddlld karttalehden itdosassa sekd kapealla kaistaleella lehden lansireunassa Lisdksi kiillegneissia on muissa kivilajeissa vdlikerroksina ja sulkeumina Alueen kiillegneisseissd ei ole ndkyvissd sedimenttikiven alkuperaan viittaavia primaarirakenteita Kivessd paikoin tavattava raitaisuus merkinnee kuitenkin alkuperaista kerroksellisuutta Suonigneissit ovat kiillegneissejd, joihin on tunkeutunut graniittista tai granodioriittista suoniainesta ulkoapdin, tai kiillegneissi on paikallisesti eriasteisesti graniittiutunut (kuva 3) Suoniaineksen mddrd vaihtelee, ja kivi voi olla rakenteeltaan suoraviivaista tai hyvinkin poimuttunutta Voimakkaimmillaan migmatiittiutuminen on havittanyt kiillegneissin alkuperaiset kerrospiirteet, ja syntyneissd seoskivissd graniittiset ja gneissimdiset osuudet vaihtelevat epamdaraisesti Ympdristodan migmatisoivia kivilajeja oval sekd karkearakeinen graniitti ettd pienempirakeinen leukotonaliitti Kartalla on kaytetty sinista vdria, jos suonigneissin vanhemman komponentin osuus on arvioitu y1i 50% :ksi Paikoin kuitenkin mdardsuhteiden arviointi osoittautui vaikeaksi, ja tallaisia alueita on siksi kartalla kuvattu kdyttamdlld runsaasti pdallemerkintojd Kiillegneissien paamineraalit oval plagioklaasi, kvartsi ja biotiitti sekd paikoin kalimaasdlpd ja granaatti Granaatti esiintyy kiillegneisseissd joko yksittdisind tummanpunaisina kiteind (01-6 mm) tai suurempina kidekasaumina, 1 1
Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : 100 000, lehti 1134 Arja Verajamaki joiden lapimitta voi olla useita senttimetreja Kiillegneissin hivenmineraaleja ovat apatiitti, epidootti, kloriitti, sarvivalke, zirkoni ja opaakit mineraalit seka joskus kordieriitti, sillimaniitti ja muskoviitti Kordieriittia tavataan paikoitellen yksittaisina vaaleansinisina kiteina (0 5-10 mm) tai pienempina, tavallisesti vain mikroskoopilla havaittavina rakeina Sillimaniitti on yleensa fibroliittia Sita tavataan usein sulkeumina kordieriitissa Kiillegneissin mikrorakenne on granoblastinen tai granolepidoblastinen Koylion Kirveskallionmaassa kiillegneississa on valikerroksena sillimaniittigneissia, jonka rapautumispinnalla on nahtavissa vaaleita hajarakeen omaisia nystyja Ne koostuvat sillimaniitista, biotiitista ja kvartsista Kiillegneissin alkuperaisessa sedimenttiaineksessa on ollut koostumusvaihtelua Esimerkiksi Rausenkulman - Manskanmaen jaksolla Kokemaella (09D) sedimenttiaines on ollut hieman hiekkaisempaa kuin muualla Kuva 3 Granaatti-kordieriittigneissia, jossa graniittisuonia ja juonia Laatta 12 cm Fig 3 Garnet-cordierite gneiss with granite veins and dykes Tag 12 cm Orjapaasi, Kokemaki, 1134 12B, x = 6797 24, y = 1571 50 1 2
Suomen geologinen kartta Kallioperiikarttojen se Iitykset l : 100 00 0, Ichti 1 134 Kokemden kartta-alueen kalliopera karttalehden alueella Tamil nykyasussaan pienirakeinen vaaleanharmaa kvartsimaasdlpdliuske esiintyy kiillegneississd vdlikerroksina ja koostuu padasiassa kvartsista, biotiitista ja plagioklaasista Hi veninineraaleina ovat kloriitti zirkoni apatiitti ja opaakit mineraalit Kapeita hiekkaisia vdlikerroksia on yleisesti muuallakin kiillegneisseissd Rausenkulma -Manskdnmaki -jaksolla kiillegneissiin Iiittyy yleisesti kalkkikonkreetioita Ne ovat 10-60 cm :n mittaisia pitkulaisia ja usein myos poimuttuneita Ndmd runsaasti kalsiumsilikaatteja sisdltdvdt konkreetiot oval rakenteeltaan usein kehdllisid Varsinaisia kalkkikivikerroksia ei Kokemden kartta-alueelta ole loydetty, mutta sen sijaan vdhdisid diopsidipitoisia kerroksia (taulukko l analyysi I) tavataan satunnaisesti Kiillegneisseissd on yleisesti vdilikerroksina ainesta joka alkuaan on ollut tulivuoren tuhkaa (ks s 15), ja paikoin kapeita, alle metrin levyisia kiisupitoisia liuskeita, joille on tunnusornaista ruosteinen asu Ne sisdltavat vahdisia mdarid rikkikiisua, magneettikiisua ja magnetiittia Paikoin kiillegneisseissd on ultrarnafisia ja mafisia syvakivimurskaleita Ne ovat kooltaan vaihtelevia Pienimmat mat vain muutaman kymmenen senttimetrin Iapimittaisia, mutta kymmenenkin metrin Iapimittaisia kappaleita on tavattu (ks s 18, 20) Taulukko I Pintakivien mineraalikoostumuksia Table 1 Mineral compositions of supra(rustal rocks 1 3 6 7 8 9 10 Plagioklaasi - Plagioclase38 I 25 4 46 3 45 0 33 7 46 7 45 8 51 3 43 9 43 8 Sarvivalke - Hornblende 8 0 8 7 13 0 16 7 17 5 19 4 43 3 45 7 Kvartsi - Quartz 7 4 30 9 20 2 22 0 33 5 18 6 19 8 17 3 11 9 1 0 Biotiitti - Biotite 27 4 I I 1 18 0 19 5 9 3 15 9 11 2 Kloriitti - Chlorite 0 3 3 6 5 3 Kalimaasalpa - K-feldspar - 15 4 5 6 12 3 Serisiitti - Sericite 1 0 2 3 Titaniitti - Titanite 2 2 2 4 3 0 Diopsidi - Diopside 43 2 6 3 Aksessorit - Accessories 1 1 0 6 11 2 0 1 0 1 1 1 0 0 8 0 9 0 2 : I Diopsidigneissi - diopside gneiss Levonmaki Kokemaki, 1134 12C, x=6790 36 y=1577 72 2 KvartsimaasSlpagneissi - quart- feldspar gneiss Sonniluoto, Koylio, 1134 1IC, x=6783 02 y=1577 90 3 Hapan tuffi - acid tuff Karhia, Koylio, 1134 IOD, x=6777 84 y=1576 13 4 Hapan tuffi - acid tuff Merkkikivi, Koylio, 1134 lid, x=6785 45 y=1579 45 5 Hapan tuffi - acid tuff Kivisilta, Kokemaki, 1134 12B, 6797 84, y=1574 14 6 Intermediaarinen tuffi - intermediate tuff Karhia,Koylio, 1134 IOD, X=6777 73, y=1576 22 7 Intermediaarinen lapillituffi - intermediate lapilb [lift' Karhia, Koylio 1134 IOD, x=6779 86, y=1576 68 8 Intermediaarinen tuffi - intermediate ru// Maalevonsuo Koylio 1134 II B, x=6786,92 y=1574 06 9 Emaksinen lapillituffi - ma/tc lapilli tnj/ Kahilistonmaki, KoyI P, 1134 11C x=6782 24, s=1577 90 10 SarviviIkegncissi hornblende gneiss Pukkala, Kokemaki, 1134 12C x=6792 79 y=1579 32 1 3
Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : 100 000, lehti 1134 Arja Verajamakt Vulkaanisperaiset kivilajit Kokemaen karttalehden itaosassa on pitkia ja kapeita, kartalle vihrealla pohjavarilla merkittyja muodostumia, jotka ovat alkuaan syntyneet tulivuoren toiminnan tuloksina Kartalla keltaisella varitetyt kvartsimaasalpagneissit on sijoitettu vulkaanisperaisiin kivilajeihin, vaikkakaan niiden alkuperaa ei ole voitu varmuudella maarittaa (ks s 17) Vulkaaniset kivilajit liittyvat laheisesti muihin pintakivimuodostumiin Kartta-alueella on erilaisia vulkaanisia kivilajityyppeja Hyvin sailyneiden rakennepiirteiden perusteella osa on voitu tulkita tulivuorenpurkausten heitteleaineksiksi (tuffit, lapillituffit ja agglomeraatit) Primaariset rakenteet ovat myos voineet tuhoutua vaikeaselkoisiksi Silloin on kaytetty yleisnimitysta metavulkaaninen kivi (kuva 4) Edellisten lisaksi kartta-alueella tavataan sarvivalkegneisseja ja amfiboliitteja, jotka myos lienevat suurimmaksi osaksi alkuaan vulkaanisia kivilajeja Kuva 4 Raitaista metavulkaniittia, jossa graniittisuonia ja juonia Laatta 12 cm Fig 4 Banded metavolcanic rock with granitic veins and dukes Tag 12 cm Ronkankangas, Kokemaki, 1134 12C, x = 6791 72, y = 1577 10 1 4
Suomen geologinen kartta Kallioperakarttojen sciitykset I : 100 000 lehti 1134 Kokcmaen kartta-alueen kallioperd Tuffit ja lapillituffit Tuffeja ja lapillituffeja esiintyy karttalehden itareunalla Koylionjarven ja Kiettaren valisella alueella (IOD, 1 1CD, l2cd) Vulkaniitit esiintyvat kapeina alle 500 metrin levyisina ja alle kymmenen kilometrin pituisina jaksoina Tuffeja ja lapillituffeja esiintyy myos valikerroksina kiillegneisseissa Valikerrosten paksuus vaihtelee muutamasta senttimetrista kymmeniin metreihin Mind tuffiiteiksi kutsutut kivilajit, jotka sisaltavat seka vulkaanista etta sedimenttista ainesta, on kartalle merkitty jommankumman pohjavarilla, sen mukaan kumpaa kivilajia on arvioitu olevan enemman ja paallemerkinnoin on ilmoitettu muut poikkeavat kivilajikerrokset Tuffit ovat variltaan vihertavan harmaita, tumman vihertavia tai harmaan punertavia kivia Niiden perusmassa on yleensa hienorakeinen ja rakenne kerroksellinen Kerrospaksuus vaihtelee 1-5 cm :iin, ja kerroksellisuus ilmenee tummien ja vaaleiden mineraalien maaran seka koon vaihteluina Lapillituffit esiintyvat lukuisina alle metrin paksuisina kerroksina tuffien joukossa Ne ovat variltaan vihertavan harmaita tai harmaan punertavia Hienorakeisessa perusmassassa esiintyvat lapillit ovat yleensa 2-3 mm :n kokoisia deformaatiossa usein venyneita plagioklaasi- ja sarvivalkekiteytymia Seka tuffeissa etta lapillituffeissa esiintyy kapeita, alle 20 cm :n paksuisia vaaleanvihreita diopsidipitoisia kerroksia Ne ovat usein katkeilleita ja palaset muodostavat makkaramaisia kerrosmyotaisia jonoja Kerrosten muut paamineraalit ovat sarvivalke, plagioklaasi ja kvartsi Tuffien ja lapillituffien koostumus vaihtelee emaksisesta happamaan Emaksiset vulkaniitit koostuvat paaasiassa sarvivalkkeesta, plagioklaasista (An,, z ) ja kvartsista Joskus paamineraaleina voi olla myos biotiitti ja titaniitti Hivenmineraaleja ovat serisiitti, kloriitti, rutiili, apatiitti, karbonaatti, kvartsi, zirkoni, epidootti, granaatti ja opaakit mineraalit lntermediaaristen ja happamien vulkaniittien paamineraalit ovat plagioklaasi (An,,_(()), kvartsi, biotiitti, sarvivalke, joskus myos kalimaasalpa, titaniitti ja kloriitti Paamineraalien runsaussuhteissa on vaihtelua (taulukko 1, analyysit 3-9) Hivenmineraaleina on apatiittia, serisiittia, karbonaattia, rutiilia, epidoottia muskoviittia, granaattia ja opaakkeja mineraaleja Tuffien ja lapillituffien mikroskooppinen rakenne on granoblastinen, ja niiden perusmassan raekoko on korkeintaan 2 mm Happamat vulkaniittivalikerrokset on kartalla merkitty vihreaan varikenttaan keltaisin paallemerkinnoin ja emaksiset valikerrokset tummanvihrein paallemerkinnoin Kemialliselta koostumukseltaan tuffit ja lapillituffit luokittuvat yleensa andesiiteiksi harvemmin basalteiksi seka dasiiteiksi 1 5
Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : 100 000, lehti 1134 Arja Verajamaki Agglomeraatit Agglomeraatit ovat tulivuoren purkauksessa ilmaan lentaneista osaksi sulista magmaroiskeista ja osaksi kiinteista kivenkappaleista syntyneita kivilajeja Kokemaen kartta-alueella ne liittyvat hyvin laheisesti tuffien ja lapillituffien seurueeseen Kartta-alueella parhaiten sailyneet agglomeraatit sijaitsevat Sikasuon alueella (11D) Kartalla agglomeraatit on merkitty vihrealla pohjavarilla mustin soikein paallemerkinnoin Agglomeraattikerrokset ovat kapeita, yleensa alle kolmen metrin vahvuisia Niiden vulkaaniset pommit ja heitteleet muistuttavat kivilajeiltaan ymparoivien alueiden vulkaanisia kivilajeja Heitteleet ovat deformoituneet jopa vaikeasti tunnistettaviksi (kuva 5) Nykyasussaan ne ovat 8-100 cm :n pituisia ja yleensa vain muutaman senttimetrin levyisia Agglomeraattien sisaltamat heitteleet ovat koostumukseltaan yleensa intermediaarisia, mutta lisaksi on joitakin mafisia ja felsisia heitteleita Paikoin heitteleet ovat epidoottiutuneita Tekstuuriltaan ne ovat joko tasarakeisia tai hajarakeisia Hajarakeina on sarvivalketta ja joissakin heitteleissa lisaksi plagioklaasia Heitteleiden valinen perusmassa on alueelle tyypillista hienorakeista tuffia, jossa paamineraaleina ovat plagioklaasi, sarvivalke ja kvartsi Mineraalien maarasuhteet vaihtelevat kuitenkin runsaasti Kuva 5 Deformoitunutta agglomeraattia Laatta 12 cm Fig 5 Deformed agglomerate Tag 12 cm Sikasuo, Koylio, 1134 11C, x = 6782 24, y = 1577 90 1 6
Suonien gcologinen kartta Kallioperakarttojen selitykset I 100 00 0 lehti I I3 -l Koken ten kartta-alueen kallioper! Sarrirulkeg,ieissit ja cnnfiboliitil Sarviv iikegneisseja ja amfiboliitteja on kartta-alueen itaosissa kapeina jaksoina ja valikerroksina muissa pintakivilajeissa seka pienempina sulkeumina syvakivien seassa Kartalla sarvivalkegneissit ja amfiboliitit on merkitty mustin aaltoviivoin vihrealla pohjalla Amfiboliitit ja sarvivalkegneissit edustavat yleensa hyvin epahomogeenista muodostumaa Varsinkin yksikoiden reunaosat ovat monesti gneissimaisi<, ja niissa on runsaasti migmatisoivaa suoniainesta Amfiboliiteissa ja sarvivalkegneisseissii tavataan myos vahaisia maariii kiillegneissia valikerroksina Amfiboliitit ovat yleensa pienirakeisia Ne koostuvat pdaasiassa sarvivalkkeesta ja plagioklaasista ja vahaisesta kvartsista Sarvivalkegneississa raekoko on kasvanut amfiboliittiin nahden Sell asu on muuttunut gneissimaiseksi, ja uscin siin i on graniittista suoniainesta Sarvivalkegneississa on paamineraalina sarvivalkkeen ja plagioklaasin (An 4 - _ ) lisaksi kvartsiaja biotiittia sekajoskus myos diopsidia ja titaniittia (taulukko I, analvysi I0) Hivenmineraaleina seka amfiboliitissa etta sarviviilkegneississii vol esiintya serisiittia, zirkonia, rutiilia, epidoottia, kloriittia, kummingtoniittia, granaattia ja apatiittia Amfiboliiteissa on paikoin diopsidirikkaita raitoja Mikrorakenteeltaan kivet ovat granoblastisia tai nematoblastisia Poimutuksen yhteydessa amfiboliiteistaja sarvivalkegneisseista ovat alkuperaiset rakennepiirteet hhvinneet Kuitenkin paikoin on nakyvissa haamumaista juovaisuutta, mika saattaisi viitata alkupcriiseen kerroksellisuuteen Alueen amfiboliitit ja sarvivalkegneissit licnev it alkuaan pintasyntyisid vulkaanisperaisi'i kivilajeja, joissa on paikoin mukana sedimenttista ainesta Osa sarvivalkegneisseista on saattanut alkuaan olla laavoja Keartsimaasdlpdgrteissit Kokemaen kallioperhkartalla kvartsimaasalpagneissia on yhteniiisena aluecna ainoastaan Sikasuon alucella Koylionjarven itapuolella (1IC) Alueen pohjoispaa on suhteellisen hyvin paljastunut, mutta sen etelapaasta ci tunneta ainuttakaan paljastumaa Kivilajirajaus on tehty aeromagneettisella matalalentokartalla ilmenevan anomaliakuvion perusteella Kvartsimaasalpagncissit oval yleensa vaaleita tai vaaleanharmaita pienirakeisia ja paikoin raitaisia kivia Niissa on sarvivalkehajarakeellisia, perusmassaltaan tiiviita ja variltaan vaaleita valikerroksia, mika viittaa yksikon ainakin osittaiseen vulkaaniseen alkuperaan Kivilajin mineraloginen koostumus ja mikrorakenne vaihtelee raidoittain Paamineraaleina ovat kvartsi, plagioklaasi (An,,,,), biotiitti ja kalimaasalpii (taulukko 1 analyysi 2) Hivenmineraaleina voi olla zirkonia, kloriittia, epidoottia ja sillimaniittia Kvartsimaasalpagneissien mikrorakenne on granoblastinen tai lahes kataklastinen 1 7
: Suomen geologinen kartta KaIIioperakarttojen se Iitykset 1 100 000, lehti 1134 Aiya Verajamaki Syvakivet Syvakivet kattavat huomattavan osan Kokemaen kartta-alueen itaosan seka kapean lansireunan svekofennisesta kallioperasta Ne ovat paaasiassa svekofennisia synorogeenisia granodioriitteja ja tonaliitteja, ja niihin liittyy vahaisia peridotiitti-, gabro-ja kvartsidioriitti-intruusioita Osa syvakivista on myohaisorogeenisia graniitteja Ultramafiset kivet Kokemaen kartta-alueelta on loydetty ainoastaan yksi ultramafinen intruusio, joka sijaitsee Rausenkulman (1134 09D) kiillegneissialueella Ultramafisia kivid (hornblendiitteja) esiintyy kuitenkin kooltaan vaatimattomina murskaleina alueen muissa kivilajeissa ja Ronkankankaalla (12C) on breksioitunutta hornblendiittia noin metrin levyisena juonimaisena esiintymana (taulukko 2, analyysi 16) Taulukko 2 Ultramaftittien, gabrojen ja kvartsigabrojen mineraalikoostumuksia Table 2 Mineral rampositions of ultranunfic rocks, gabbros and quart, gabbros 11 12 13 14 15 16 17 Sarvivalke - Hornblende 317 41 2 32 3 68 1 75 9 77 2 61 6 Plagioklaasi - Plagioclase 43 2 48 0 55 7 2 4 7 9 8 1 Hypersteni - Hvperstene 22 9 Diopsidi - Diopside 5 4 Biotiitti - Biotite 4 4 5 2 0 4 1 1 6 4 1 Kvartsi - Quart 8 0 4 5 4 2 Serisiitti - Sericite 8 5 0 5 22 0 4 3 2 2 Opaakit - Opaques 2 9 0 5 5 7 0 8 1 1 2 4 0 3 Apatiitti - Apatite 0 6 0 3 0 4 0 1 0 2 Titaniitti - Titonite 6 4 Zoisiitti - Zoisite 3 6 Muskoviitti - Muscnrite 8 7 Aksessorit - Accessories 2 1 1 4 0 4 0 6 1 1 Kvartsigabro - quart- gabbro Kivisilta Kokemaki, 1134 12B x=6797 34 y=1573 84 12 Sarvivalkcgabro - hornblende gabbro Kakkuri Koylio, 1134 IOD, x=6779 51, y=1579 34 13 Sarvivalkegahro - hornblende gabbro Kakkuri Koylio, 1134 IOD x=6778 89 y=1578 96 14 Sarvivalkegabromurskale - hornblende gabbro fragment Kansakoulunmaet, Koylio, 1 134 1IC, x=6784 12, y=1559 74 15 Sarvivalkegahromurskale - hornblende gabbro fragment Palosuo, Koylio, 1 134 I IA, x=6783 81, y=1574 73 16 Breksioitunut hornblendiittijuoni - brecciated hornblendite duke Ronkankangas Kokemaki 1134 12C 6792 40, y=1577 50 17 Plagioklaasipitoinen pyrokseenihornblendiitti - plagioclase-bearing pvro tene hornblendite Rausenkulma, Kokemaki, 1134 09D, x=6795 12, y=1566 90 IS
Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : 100 000, Iehti 1134 Kokemaen kartta-alueen kalliopera Rausenkulman ultramafinen intruusio on vajaan kilometrin pituinen ja noin 300 m :n levyinen Intruusion keski- ja pohjoisosa on varsin homogeenista, suuntautumatonta, keski- ja lahes tasarakeista tummaa kivea, kun taas etelapuolella kivi on hajarakeista, heikosti raitaista ja variltaan vihertavaa Paamineraaleina ovat sarvivalke, orto- ja klinopyrokseeni, oliviini ja biotiitti Myos oliviinin muuttumistulos serpentiini seka plagioklaasi (An 40) voi olla paamineraalina (taulukko 2, analyysi 17) Hivenmineraaleina ovat kloriitti, apatiitti, zirkoni ja opaakit mineraalit Plagioklaasi on paikoin muuttunut saussuriitiksi Kivessa on runsaasti 4-10 mm :n hajarakeita, jotka ovat oliviinia ja sarvivalkketta, joka on orto- ja klinopyrokseenin muuttumistuloksena syntynytta Kiven mikrorakenne on joko blastohypidiomorfinen tai blastoporfyyrinen Mineraalikoostumuksen mukaan ultramafiitit luokittuvat peridotiiteiksi, sarvivalkepyrokseniiteiksi ja hornblendiiteiksi Gabrot ja dioriitit Kokemaen karttalehden itareunalla (1134 10, 11, 12) seka kapealla kaistaleella aivan kartta-lehden lansireunalla on vahaisia gabro- ja dioriitti-alueita Kuva 6 Magmaattista raitaisuutta gabrossa Laatta 12 cm Fig 6 Magmatic layering in gabbro Tag 12 cm Kakkuri, Koylio, 1134 IOD, x = 6779 04, y = 1578 69 19
Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : 100 000, lehti 1 134 Arja Veraja'ma'ki Paljastumattomalla alueella Peipohjan lansipuolella on kallioperakartalle,merkitty kaksi gabroa geofysikaalisella matalalentokartalla olevien magneettisten hairioiden perusteella Gabrot ja dioriitit muodostavat yleensa pienia kallioperan rakenteita noudattelevia intruusioita tai lukuisia erikokoisia liuskeisuuden suuntaisia sulkeumia ja kulmikkaita breksiamurskaleita Kartalla dioriitit erotetaan tummanruskealla merkityista gabroista valkoisin palloin Eri koostumuksen omaavia sulkeumia ja murskaleita ei ole kartalla eroteltu toisistaan Laaja-alaisin gabron ja dioriitin muodostama intruusio sijaitsee Koylion Kakkurissa (IOD) Siina on havaittu yleisesti magmaattista raitaisuutta (kuva 6) ja sen keskiosassa myos kumulaattirakennetta (kuva 7) Kakkurin intruusion keskus on sarvivalkegabroa Se on keskirakeista, suuntautumatonta ja taplikasta kivea Taplikkyys johtuu sarvivalke- ja plagioklaasikiteiden kasaantumisesta ryppaiksi Gabro vaihettuu vahittain massiivin reunaosia kohden kvartsigabron kautta liuskeiseksi dioriitiksi ja edelleen kvartsidioriitiksi Kontakti ymparoivaan tonaliittiin on terava Intruusion lansireunassa on kapea uloke, joka saattaa edustaa pintaan asti tyontynytta Iaavaa Koylion varavankilan etelapuolella (IOD) olevan pienen dioriittipahkun rakenne on subofiittinen Muut gabrot ja dioriitit ovat rakenteeltaan liuskeisia, pilsteisia tai suuntautumattomia Kuva 7 Kumulusrakennetta gabrossa Laatta 12 cm Fig 7 Cumulate structure in gabbro Tag 12 cm Kakkuri, Koylio, 1134 IOD, x = 6779 70, y = 1579 53 20
Suomen gcologinen kartta Kallioperakarttojen selitykset I : 100 00 0 lehti 1 134 Kokemaen kartta-alucen kalliopera Taulukko 3 Dioriittien ja kvartsidioriittien mineraalikoostumuksia Table 3 Mineral compositions of diorites and quart, diorites 18 19 20 21 2 2 3 2 4 25 Sarvivalke - Hornblende 24 1 63 8 50 9 16 1 1 1 0 60 8 48 2 51 0 Plagioktaasi - Plagioclase 37 4 18 8 36 0 43 0 46 4 34 0 38 7 20 1 Biotiitti - Biotite 21 1 1 1 1 5 18 4 16 1 0 2 5 5 4 3 Kvartsi - Quart,- 16 2 7 3 7 6 15 1 16 0 1 8 0 3 0 6 Augiitti - Augite 3 0 Hypersteni - Hrpersthene 3 8 Kumminatoniitti - Cunuttingtonite 11 0 Granaatti - Garnet 3 0 1 4 Apatiitti - Apatite 0 7 1 3 0 6 1 1 1 3 0 7 1 1 4 8 Opaakit - Opaque s 0 4 3 9 3 3 12 0 8 2 ~ 0 4 6 2 Serisiitti - Sericite 0 1 0 1 7 5 2 5 Aksessorit - Accessories 0 8 1 3 0 9 0 3 0 6 18 Kvartsidioriitti - quart- diorite Huovinrinne Sakyla, 1134 1 OC x=6770 76, y=1578 95 19 Granaattipitoinen kvartsidioriitti - garnet-hearing quartz diorite Kakkuri, Koylio, 1134 IOD, x=6779 98 y=1578 96 20 Kvartsidioriitti - quart,, diorite Kakkuri Koylio 1134 IOD x=6779 24 y=1578 25 21 Kvartsidioriitti - quart diorite Kuturinkulma Kokemaki 1134 12D x=6797 70 y=1580 37 22 Kvartsidioriitti - quart diorite Kuturinkulma Kokemaki 1 134 12D, x=6799 72 y=1579 62 23 Dioriitti - diorite Kakkuri, Koyliii, 1134 101), x=6778 54, y=1578 86 24 Dioriitti - diorite Kakkurinsuo, Koylio, 1134 IOD x=6776 16 y=1579 25 25 Dioriitti - diorite Kakkuri KovIi6 1134 1 IC x=6780 10, y=1579 15 Gabrot ja dioriitit ovat yleensa keskirakcisia, harvemmin pieni- tai karkearakeisia kivia Paamineraaleina niissa on sarvivalke, plagioklaasi (An 4 5) ja biotiitti Myos granaatti, apatiitti, augiitti ja kummingtoniitti voi paikoin olla paamineraalina Lisaksi mukana on hiukan kvartsia (taulukko 2, analyysit 1I- 15 ; taulukko 3, analyysit 23-25) Hivenrnineraalcina on zirkonia epidoottia, opaakkeja mineraaleja, serisiittia ja biotiitin muuttumistuloksena kloriittia ja joskus titaniittia Kivien mikrorakenne on blastohypidiomorfilien tai granoblastinen Kvartsidioriitit Kvartsidioriittia on kartalle merkittyna Kokemaen Sonnilassa ( 12A) ja aivan karttalehden koillisnurkkassa Kyttalassa (12D) seka Kakkurin mafisen intruusion etelapuolella Koyliossa (1OD) Kvartsidioriittista koostumusta tavataan myos granodioriittien ja tonaliittien yhteydessa niin sanotulla Kynsikankaan jaksolla (l 1D, 12BC), mutta satunnaisen esiintymisen vuoksi kivea ei ole voitu erikseen ilmoittaa kartalla Sonnilassa sijaitseva kvartsidioriitti on pieni- ja tasarakeista, tummaa seka koostumukseltaan homogeenista kivea, joka on punaisen karkearakeisen graniitin migmatisoima Kivess i on selva vaihteleva suuntaus Paamineraaleina ovat plagioklaasi, sarvivalke epidootti, titaniitti, kvartsi ja kloriitti KenttO- 2 1
Suomen geologinen kartta KaIIiopetakarttoien se Iitykset I : 100 000, 1ehti 1134 Aija Vera Gmiiki havaintojen perusteella kvartsin maarassa on jonkin verran vaihtelua Hivenmineraaleina on opaakkia, apatiittia, karbonaattia, serisiittia ja biotiittia Kyttalassa sijaitseva kvartsidioriitti on melko vaaleata, vihertaviin taplikasta ja pienirakeista kivea, jossa pienet plagioklaasi- ja sarvivalkekiteet ovat paikoin kasaantuneet pieniksi kideaggregaateiksi, jolloin kivi nayttaa karkearakeiscmmalta Asultaan kvartsidioriitti on massamaista, pilsteista tai heikosti suuntautunutta, ja siina on runsaasti varhaiserkaumiksi tulkittavia emaksisempia sulkeumia Siinzi on tavattu myos vulkaanisuuteen Iiittyvaa raitaisuutta Kvartsidioriitti muodostuu paaasiassa plagioklaasista sarvivalkkeesta biotiitista, ja kvartsista (taulukko 3 analyysit 18-22) Paikoin kivessa on hypersteenia Hivenmineraaleja ovat apatiitti, zirkoni saussuriitti, serisiitti, epidootti, titaniitti, granaatti, opaakit mineraalit ja kloriitti Kakkuria ymparoiva felsisempi kivilajialue on paaasiassa tonaliittia tai sita happamampaa ainesta, mutta mikroskooppitutkimusten perusteella on loytynyt myos joitakin kvartsidioriittisia osia lahinni intruusion etelapuolelta Paamineraaleina oval sarvivdike, plagioklaasi ja kvartsi ja hivenmineraaleina hiotiitti, zirkoni, granaatti, apatiitti, serisiitti ja opaakit Kiven mikrorakenne on granoblastinen Granodioriitit ja tonaliitit Granodioriitit ja tonaliitit muodostavat Kokemaen kartta-lehden laajaalaisimman svekofennidisen kivilajiryhman Ne esiintyvat yhtenaisena muodostumana kartta-lehden itaosassa Paljain silmin granodioriitteja ja tonaliitteja ei voi erottaa toisistaan ja niiden vahittaiset vaihetturniset viittaavatkin yhteiseen alkuperaan Granodioriitit ja tonaliitit oval tunkeutuneet kivisulana vanhempaan kallioperaan, ja esiintyviit slink laaja-alaisina massiiveina ja pienempina, kallioperan rakenteisiin tyontyneina intruusioina Granodioriiteissa ja tonaliiteissa on paljon ympariston kivilajeja eri kokoisina sulkeumina Lisaksi granodioriittia ja tonaliittia on runsaasti liuskeisiin tunkeutuneina suonina ja juonina Yhdessa liuskeiden kanssa ne muodostavat migmatiitteja Ruotananjarven ymparistossa Koy1iossa kiviaines on jo pitkalle homogenisoitunutta ja kiillegneissista on jaljella vain jaanteita Granodioriitit ja tonaliitit ovat asultaan yleensa suuntautuneita ja paikoin hiertyneita ja myloniittiutuneita Ns Kynsikankaan myloniittivyohyke kulkee Sapilanniemen Iansipuolitse (12B) vajaan kahden kilometrin levyisena vyohykkeena SSE-suunnassa Koylion Sikasuolle (1IC) Vyohykkeeseen kuuluvien granodioriittien ja tonaliittien raekoko vaihtelee keskirakeisesta karkeaan Ne voivat olla myos porfyyrisia tai silmakkeisia, ja ne on merkitty kartalle mustalla aaltoviivapaallemerkinnalla Granodioriittien ja tonaliittien paamineraalit oval plagioklaasi (All,,, ;), kvartsi, kalimaasalpa, biotiitti ja sarvivalke (taulukko 4, analyysit 26-34 : tau- 2 2
Suomcn geologinen kartta, Kallioperiikarttojen selitvkset I : 100 000 lehti 1134 Kokemaen kartta-alueen kalliopera Taulukko 4 Tonaliittien mineraalikoostumuksia Table 4 Mineral compositions o/ tonalite t 2 6 1 7 2 8 30 31 32 33 34 Plagioklaasi - Plagioclase Kvartsi - Quart- Biotiitti - Biotite Sarviviilkc - Hornblende Kalimaasalpii - K-/'olds par Scrisiitti - Seri(ite Apatiitti - Apatite Kloriitti - C/tlnrite Rutiili - Rutile Aksessorit - Accessories 56 9 28 8 8 0 4 8 0 7 0 1 0 7 67 4 25 2 7 0 0 4 50 8 20 1 14 1 9 0 4 9 0 7 0 4 38 9 19 1 16 1 20 8 1 7 0 4 0 2_ (l 2 49 6 27 2 15 2 4 3 0 9 2 3 0 3 0 2 34 2 59 5 20 1 27 3 24 9 10 2 5 6 ' 5 4 7 1 3 3 4 4 1 1 7 0 5 47 8 20 4 16 6 13 3 1 9 41 1 23 9 20 1 13 0 11 0 8 '6 Tonaliitti - tnnalire Rausenkultna Kokemaki 1134 09C, x=6794 52 y=1568 26 '7 Tonaliitti - tonalite Konsilo Koylio, 1134 IOC, x=6773 96 N,- 1577 65 2 8 Tonaliitti - tonalite Kakkurinsuo Koylio, 1134 IOD x=6776 28 Y-1580 06 '9 Tonaliitti - tonalite Jouhikeonmaa Koyhd_ 1134 11C, x=6780 90 y=1577 70 30 Tonaliitti - tonalite Naalinkallio Koylio 1134 1 ID, x=6787 80 y=1578 00 31 Tonaliitti - tnnalitc Kakkuri Koylio, 1 134 I I D x=6780 20 y=1579 63 32 Tonal iitti - tonalite Ruotana Kay lid 1134 I IA x=6784 64 y=1574 6 2_ 33 Tonaliitti - tonalite Kuturinkulma, Kokemaki 1 134 12D, x=6799 40 V=1578 35 34 Tonaliitti - tong/ite Kakkulaistcnmiiki Kokemaki, 1134 12B, x=6798 1 I y=1572 39 Taulukko 5 Granodioriittien ja graniittien mincraalikoostumuksia Table : Mineral compositions o / granoclior-iter and granite s 35 36 37 38 39 40 41 42 43 Plagioklaasi - Plagioclase 33 1 33 0 46 9 33 8 45 3 27 0 46 3 35 9 33 2 Kvartsi - Quart, 36 8 2 6 0 23 8 24 9 19 7 33 0 22 8 20 5 34 5 Kalimaas5lpa - K-/eldspar 16 2 34 0 10 5 8 1 13 0 16 0 10 7 4 6 9 7 Biotiitti - Bintite 9 2 1 3 17 7 I 1 1 15 0 17 7 20 6 Sarvivalke - Hornblende 10 4 13 5 7 7 6 0 9 9 Kloriitti - Chlorite 0 2 5 0 6 1 0 3 4 3 Scrisiitti - Semite 0 5 1 5 1 6 21 1 1 2 Muskoviitti - Mttscotite 4 4 Aksessorit - Accessories 0 1 2 0 1 0 1 5 1 4 3 0 0 9 3 6 0 8 35 Graniitti - granite Kauvastennotko Koylio, 1134 1 ID, x=6785 36, y=1579 26 36 Graniitti - granite Ruotana, Koylio, 1134 I IC, x=6784 70 V=1575 20 37 Gran odion itti - granodiorite Kakkurt, Koylio, 1134 IOD, x=6778 90, y=1576 79 38 Granodioriitti - granodiorite Kirkkokallio, Koylifi, 1 134 11 D x=6788 70 y=1578 90 39 Granodioriitti - granodiorite Kakkuri, KbvIii/ 1134 1 IC x=6780 93, y=1579 36 40 Granodioriitti - granodiorite Kuumasuo, Koylio 1134 1 IC x=6783 95 y=1578 88 41 Granodiotiitti - gronodiorite Ronkankangas Kokemaki, 1134 12C x=6793 20 y=1577 64 42 Granodioriitti - granodiorite Orjapaasi Kokemaki, 1134 1213, x=6798 16 v=1571 38 43 Granodioriitti - granndiorite Harola Kokemaki 1134 12B x=6796 83 y=1574 75 2 3
Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : 100 000, lehti 1134 Arja Verajamaki lukko 5, analyysit 37-43) Vaikuttaa silta, etta kvartsin lisaantyessa lisaantyy kivessa myos kalimaasalvan maara Yleensa kalimaasalpa on sekundaarista, ja sen maara nayttaa riippuvan graniitin laheisyydesta Aksessorisina mineraaleina on apatiittia, zirkonia, kloriittia, epidoottia, titaniittia ja serisiittia Granaattia ja kordieriittia esiintyy granodioriiteissa ja tonaliiteissa esiintyvien kiillegneissien haamumaisissa jaanteissa Graniitit ja pegmatiittiset graniitit Kallioperakartalla on runsaasti punaisella merkittya graniittia Kakkurin mafisen intruusion pohjoispuolella (1IC) Sita on myos pienempina alueina Kokemaen rapakiven itapuolella (11B) ja Koylionjarven itapuolisilla alueilla (1OD) Lisaksi graniittia on lukuisina suonina ja juonina ja epamaaraisen muotoisina pahkuina liuskeissa ja muissa syvakivissa (kuva 8) Vanhempien syvakivien ja liuskeiden kanssa graniitti muodostaa nuorempia migmatiitteja Graniitit ovat variltaan joko punaisia tai valkoisia Ne ovat keski-ja karkearakeisia, suuntautuneita tai massamaisia kivia, joissa on usein muita kivilajeja erikokoisina sulkeumina ja murskaleina Kokemaen kartta-alueelle Kuva 8 Graniittisuonia tonaliitissa Laatta 12 cm Fig 8 Granite veins in tonalite Tag 12 cm Rajaoja, Kokemaki, 1134 12A, x = 6790 46, y = 1574 23 2 4
Suomen `eolo`inen kartta Kallioperakarttojcn sclitykset I : 100 0 0 0, lehti 1134 Kokemaen kartta-alueen kalliopera on tyypillistd, ett<i graniitti on tunkeutunut jo ennestaan migmatiittiutuneeseen kiviainekseen muodostaen niiin erittain monimutkaisia rakenteita Tdllainen kivilaji on menettdnyt tdysin alkuperdiset rakennepiirteensa Graniitin pdamineraalit ovat kvartsi, kalimaasdlpd, plagioklaasi ja usein biotiitti (taulukko 5, analyysit 35-36) Lisaksi kivessti voi olla vahaisia maaria apatiittia titaniittia, zirkonia, muskoviittia, sarvivdlketta, serisiittid, granaattia ja opaakkeja mineraaleja Biotiitti on osittain kloriittiutunut Pegmatiittiset graniitit oval karkearakeisia graniitteja Graniittien lailla lie esiintyvat joko juonimaisesti tai muodostavat epamaaraisen muotoisia, massamaisia osueita vanhemmissa kivilajeissa Peginatiittiset graniitit ovat paikoin suuntautuneita Ne koostuvat padasiassa kalimaasalvasta, kvartsista ja biotiitista seka vaihtelevassa mdarin plagioklaasista MESOPROTEROTSOOISIA KIVILAJEJA Rapakivigraniitit Edella kuvatut svekofenniset syvdkivi- ja pintakivilajit oval olleet mukana vuorijonon muodostumisen aikaisissa, orogeenisissa liikunnoissa Sen sijaan rapakivigraniitit ovat asettuneet nykyisille paikoilleen vasta poimutuksen j51- keen Kartta-alueella rapakivet ovat noin 1570 vuoden ikaisid (Vaasjoki 1977) Rapakivi on Kokemaen karttalehden yleisin kivilaji Euran, Lapin ja Eurajoen kunnissa tavattava rapakivi kuuluu laajaan niin sanottuun Laitilan rapakivibatoliittiin, joka ulottuu karttalehden luoteisnurkasta Kalantiin ja Ylaneelle asti Kokemaen eteldpuolella sijaitseva erillinen rapakivialue on geofysikaalisten tutkimusten perusteella hiekkakiven alitse yhteydessd Laitilan rapakiveen (Lauren 1970, Elo 1982) Rapakiven kontaktit sivukivea vasten ovat terdvat ja leikkaavat jyrkasti kallioperan rakenteita Kontaktialueilla on yleisesti teravasarmaisid sivukivea kappaleita Ne magma on ylospdin tunkeutuessaan repinyt mukaansa ympdroivdsta kallioperdstii Rapakivessa tavattavat erilaiset rapakivityypit edustanevat magman eri intruusiofaaseja Rapakivet ovat punaisia tai harmaan punertavia keski- tai karkearakeisia, useimmiten hajarakeellisia kivid Toisin kuin vanhemmissa kivissd rapakivissa ei ole ndkyvissd suuntautuneisuutta, taipumista tai migmatiittiutumista, vaan ne ovat hyvin massamaisia ja homogeenisia kivid Karttalehdelld rapakivigraniitit on jaettu rakenteen ja mineraalikoostumuksen perusteella neljddn tyyppiin : pyterliittinen rapakivigraniitti, porfyyrinen rapakivigraniitti, tasarakeinen rapakivigraniitti ja rapakivigraniittiporfyyri 2 5
Suomen geologinen kartta, Kaliioperakartto_jen selitykset I : 100 000, Ichti 1 134 Ai7a VerCl(Zwn ki Pyterliittiset rapakivigraniitit Pyterliitti on Kokemaen karttalehdella, kuten koko Laitilan rapakivibatoliitissa, yleisin rapakivityyppi Sen kontaktit muihin rapakivityyppeihin ovat vahittaiset tai lahes teravat Pyterliitit ovat keskirakeisia tai karkearakeisia kivia Niiden varj on yleensa punaruskea mutta se voi olla myos vaalea, punertavan harmaa tai satunnaisesti hyvinkin tumma Vari vaihettuu laiskittiin tai vahitellen Pyterliitille oval luonteenomaisia runsaat kalimaasalpaovoidit, joiden koko vaihtelee suuresti Niiden Iapimitta on I-10 ctn, mutta tyypillisimmillaan ne ovat 2-4 cm :n kokoisia Yleensa kivessa on samanaikaisesti erikokoisia ovoideja Ovoidit voivat olla myos hyvin epamaaraisen muotoisia ja vaikeasti hahmotettavia Pyterliittien kalimaasalpaovoidien ymparilta puuttuu yleensa plagioklaasikeha Tata mantteliksi kutsuttua kehaa tavataan kuitenkin paikoin tummemmissa pyterliittityypeissa (kuva 9) jolloin pyterliitti muuttuu astcittain viborgiittiseksi tyypiksi Viborgiittia on kartta-alueella kuitenkin niin vahaisina alucina, ettei niita kartalla ole eroteltu Pyterliitin paamineraalit ovat kalimaasalpa, kvartsi, plagioklaasi (An 45 ), biotiitti ja tummissa tyypeissa sarvivalke (taulukko 6, analyysit 44-49) Hivcnmineraaleina on fluoriittia apatiittia zirkonia, anataasia kloriittia ja Kuva 9 Pytcrhrttista rapakivigraniittia Laatta 12 cm Fig 9 Pvterlitic rupukiri granite Tag 12 cm Ylinen-Juva, Eurajoki, 1134 02A x = 6784 78 y = 1544 66 2 6
Suomen geologinen kartta, KaiIioperakarttojen selitykset I : 100 0 0 0, lehti 1 134 Kokernaen kartta-alueen kallioperii Taulukko 6 Pytcrliittisen rapakivigraniitin mincraalikoostumuksia Table 6 Mineral compositions of pyterlitic rapakivi granites 44 45 46 47 48 49 Kalimaasalpa - K-feldspar Kvartsi - Quart, Plagioklaasi - Plagioclase Biotiitti - Biotite Sarvivalke - Hornblenrle Aksessorit - Acce s sorie,s 39 7 30 9 12 1 8 2 7 4 1 7 25 2 20 0 47 6 4 5 1 9 0 8 53 3 34 8 9 9 1 2 0 5 0 3 39 1 33 7 22 2 3 0 1 2 0 8 56 4 25 6 10 4 6 4 1 2 29 1 33 8 27 6 6 6 1 9 1 0 44 Pyterliittinen rapakivigraniitti - pyterlitic rapakivi granite Mayriinkallio, Eurajoki, 1134 02D x=6785 86 y=1545 15 45 Pyterliittinen rapakivigraniitti - pyterlitic rapakivi granite Mannisto, Eurajoki 1134 02A x=6784 31 y=1542 55 46 Pyterliittinen rapakivigraniitti - pyterlitic rapakivi granite Levokallio, Eurajoki 1134 02C x=6784 74, y=1549 12 47 Pyterliittinen rapakivigrail iitti - pyterlitic rapakivi granite Kolinkorpi Eura, 1134 04D x=6779 72 v=1555 11 48 Pyterliittinen rapakivigraniitti - pyterlitic ropokivi granite Omasuo, Eura, 1134 04D x=6775 98, y=1559 37 opaakkeja mineraaleja Likaisen vihrean ruskeassa muunnoksessa on liscksi fayaliittia ja sen muuttumistuloksena iddingsiittia seka gruneriittia (Vorma 1976) Kiven mikrorakenne on hypidiomorfinen Porfyyriset rapakivigraniitit Porfyyrinen rapakivigraniitti muodostaa Kokemden keskustan ja Koylionjdrven vdlissc noin kymmenen kilometric pitkan ja neljc kilometric levedn massiivin Massiivi rajoittuu teravin kontaktein ympcroivddn svekofenniseen kallioperddn Rajaojalla (12A), massiivin reunaosassa, on rapakivessd lukuisia granodioriittisia tai dioriittisia breksiamurskaleita Porfyyrinen rapakivi on asultaan massarnaista ja vdriltcdn punaista kivea Plagioklaasin paikoin vihertdvdn kellertcva vari antaa kivelle joskus 'likaisen' savyn Hajarakeet ovat yleensc omamuotoista tai Iches omamuotoista ja usein kaksostunutta kalimaasclpdd, jonka koko vaihtelee 2-6 cm :iin Ovoidimuodostus on heikkoa Myoskcan plagioklaasimantteleita ei ole havaittu Kiven perusmassa on yleensc keskirakeista, paikoin pieni- tai karkearakeista Raekoko vaikuttaa hieman pienenevdn massiivin reunoja kohti Porfyyrisen rapakivityypin perusmassassa pcdmineraalit ovat kalimaasdlpa, kvartsi, hiotiitti ja plagioklaasi sekii sarvivdlke Kvartsi on vdritontd tai harmaata Pisarakvartsia ei ole havaittu Plagioklaasia on sekd perusmassassa etta usein myos sulkeumina kalimaasdlvdssd Hivenmineraalit ovat samat kuin pyterliitissa : fluoriitti, apatiitti, zirkoni kloriitti, anataasi ja opaakit mineraalit Porfyyrista rapakived on tavattu myos kartta-alueen lcnsiosissa, missy se 2 7
Suomen gco Ioginen kartta Kallioperlikarttojen se Iitvkset I : 100 000 Iehti 1 134 Ar7rr t'eiu/dnulki muodostaa kuitenkin niin vahaisia alueita, ettei niita ole esitetty kallioperikartalla Sitn on esirnerkiksi Eurajoen Kaukomden ymparistossa (03AC), missy kiven seka perusmassa ettn kalimaasalpahajarakeet ( 1-2 cm) ovat pienirakeisempaa kuin Kokemaell i Hajarakeet mat heikosti suuntautuneita Eurajoen muunnoksessa on vaaleaa pisarakvartsia Laitilan rapakivibatoliittia kasittelevassa tyossaan Vorma (1976) rinnastaa Kokemaen rapakiven Laitilan pyterliittiseen rapakivityyppiin Tasarakeiset rapakivigraniitit Tasarakeinen rapakivigraniitti on hyvin epahomogeeninen kivilajityyppi Siihen kuuluu pieniovoidisia keski- ja karkearakeisia graniitteja seka pienirakeisia tyyppeja, joissa on niukasti tai ci lainkaan kalimaasalpahajarakeita Tasarakeista rapakiven on epdmdaraisen muotoisina esiintyminn Idhinna Laitilan hatoliitin reuna-alueilla Batoliitin keskella on pienempia muodostumia tasarakeista rapakiven Turajarvella Naarjoella seka Lapin etta Euran keskusten tuntumassa Tasarakeinen rapakivi vaihettuu yleensd vahittdin pyterliitiksi, mutta kontakti voi olla myos terava Kuva 10 Ta arakeista rapakisigraniittia Laatta 12 cm Fig l0 Eren-grained rupukiri,gmmite Tu,g 12 rm Lutta Eurajoki, 1134 02A, x = 6784 70 y = 1541 58 2 8
Suomen geologinen kartta, KalIioperakarttojen sciit\ kset I : 100 000 Iehti 1134 Kokemaen kartta-alueen kalliopera Kontakti graniittiporfyyrin kanssa on Kaukomdel ldd (3D) ja Syddnmaalla (2D) niin ikdan sekd vdhittdinen ettd ldhes teriiv i joskaan se yleensd ei ole paljastunut Laaja-alaisin tasarakeinen rapakivigraniittityyppi on pieniovoidista ja perusmassaltaan keski- tai karkearakeista kivea Se on vdriltddn punaruskeaa tai ruskeaa satunnaisesti myos vihertdvdd KalimaasdlpOovoideja on yleensd kohtalaisesti Ne ovat I-2 cm :n pituisia ja kehdttomid Kvartsi voi olla joko maitomaisen vaaleata harmaata tai sinertdvdd Tummissa tyypeissd perusmassan plagioklaasi on usein omamuotoista Hajarakeeton tasarakeinen rapakivi on punertavaa tai ruskehtavaa, homogeenista kived, jonka raekoko voi olla joko pienirakeista tai keskirakeista (kuva 10) Paikoin tdllaisessa rapakivityypissd on biotiitin muodostama tdplikds asu Miiiirdalaltaan ndmd ns 'tdpldgraniitit' (spotted granite, Vorma 1976) oval kuitenkin vdhdisiii Tasarakeinen rapakivigraniitti koostuu pddasiassa kalimaasiilvdstd, kvartsista, plagioklaasista (An,,_ 45 ) ja biotiitista (taulukko 7, analyysit 50-56) Hivenmineraaleina on fluoriittia, apatiittia, zirkonia ja opaakkeja Karkearakeisemmissa tyypeissd on lisdksi sarvivdlkettd ja satunnaisesti allaniittia ja anataasia (Vorma 1976) Taulukko 7 Tasarakeisten rapakisigraniitticn ja rapakisigraniittiporfyyrien mineraalikoostumuksia ['able 7 Mineral compositions of eren-grainecl rapakiri granites and rapakiri granite parplnries 50 51 52 53 54 55 56 57 58 Kalimaasiilpa - K-feldspar 42 4 43 1 54 3 47 4 38 6 39 8 47 0 45 2 42 9 Kvartsi - Quart, 37 3 36 3 34 4 32 8 38 4 36 3 47 9 35 4 35 6 Biotiitti - Biotite 9 9 5 1 0 6 6 3 5 9 3 1 2 7 5 1 5 0 Plagioklaasi - Plagioclase 9 8 13 8 10 3 13 3 15 9 20 3 2 2 13 1 15 2 Sarvivalke - Hornblende 10 0 1 Aksessorit - Accessories 0 6 0 7 0 4 0 1 1 2 0 5 0 2 1 2 1 3 50 Tasarakeincit rapakivigraniitti - eren-grained rcrpakivi granite Peurassuonmaki Lappi 1 134 OIA, x=6771 80 v=1542 22 51 Tasarakeinen rapakivigraniitti - eren-grained rupakiri granite Trakmaki Lappi 1134 01 A x=6774 29, y=1543 82 52 Tasarakeinen rapakivigraniitti - eren-grained rupakiri grcrnite Teilinummi Lappi 1 134 OID x=6776 26, y=1546 98 53 Tasarakeinen rapakivigraniitti - even-grained rupakiri granite Vierukallio Lappi 1 134 01 D, x=6775 79, v=154 5 66 54 Tasarakeinen rapakivigraniitti - even-grained rapakiri granite Kaunumrnenvuori, Eurajoki 1134 02A, x=6782 44 v=1541 36 55 Tasarakeincn rapakivigraniitti - erect-grained rapakiri granite Marjakallio Eura, 1 134 04D x=6776 58, y=1556 55 56 Tasarakeinen rapakivigraniitti - eren-grained rapakiri granite Omasuo, Eura, 1 134 04D x=6776 98, y=1559 37 57 Rapakivigraniittiporfyyri - rcrpakiri granite porp/t rv Mayriikallio Eurajoki 1134 02D, x=6786 08 1=1545 86 58 Rapakivigraniittipork vri - rapakiri granite porphyry Turajarvi, Lappi, 1 134 02C, x=6781 18, v=1547 02 2 9
Suomen geologincn kartta, Kalliopcrakarttojen selitykset I : 100 000 lehti 1 134 Aijcr I'eidaonwki Rapakivigraniittiporfyyrit Laaja-alaisimmat rapakivigraniittiporfyyrien esiintymat ovat Eurajoen Sydanmaalla ja Kaukomaella Vahaisempia esiintymia on Lutanjarven itarannalla, Luittilanjarven pohjoispuolella seka Turajarven lounaispuolella Lapissa Rapakivigraniittiporfyyri on variltaan kauniin vaaleanharmaata tai punertavaa Sen perusmassa on pienirakeista, ja siina on kohtalaisesti kalimaasalpahajarakeita seu varitdnta pisarakvartsia (kuva 11) Paikoin rapakivigraniittiporfyyri vaihettuu karkearakeiseksi ja tasarakeiseksi tyypiksi, jossa saattaa olla omamuotoisia, soikeita tai epamaaraisen muotoisia kalimaasalpahajarakeita (esim Kaukomaki 1134 03AC) Kalimaasalpahajarakeet ovat omamuotoisia kiteita tai soikeita ovoideja Niiden maarassaja koossa on vaihtelua, mutta keskimaardinen raekoko on 1-4 cm Ovoideissa kalimaasalpaydinta ymparoi paikoin plagioklaasikeha, joka rapautuneella pinnalla on usein syopynyt pois Myos perusmassassa voi olla pienia rapaumakuoppia Rapakivigraniittiporfyyrin kontakti tasarakeisen rapakivigraniitin kanssa on joko asteittainen tai lakes terava, mutta havaintoja kontaktista pyterliitin kans- Kuva 1 I RapakivigraniittipoFKA,, i i Laatta 12 cm Fig 11 Rapakivi 4ranilc porphv v Tu, 12 cm Svdanmaa, Eurajoki 1134 021), x = 6787 68, y = 1545 80 3 0
Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : 100 000, lehti 1134 Kokemaen kartta-alueen kalliopera sa ei ole Sydanmaalla (02D) on noin 30 cm :n kokoinen pyterliittisulkeuma rap akivigraniittiporfyyrissa Rapakivigraniittiporfyyrien paamineraalit ovat kalimaasalpa, kvartsi, plagioklaasi (An 28-12) ja biotiitti (taulukko 7, analyysit 57-58) Rapakiville tyypillisten hivenmineraalien lisaksi tavataan monatziittia, anataasia ja allaniittia (Vorma 1976) Vorma (1976) tulkitsee graniittiporfyyrisen rapakivityypin syntyneen lahella rapakivimassiivin kattokontaktia Hiekkakivet Satakunnan hiekkakivi kuuluu Fennoskandian kilven vanhimpiin tunnettuihin metamorfoitumattomiin sedimenttikiviin (Simonen 1980) Se on sailynyt eroosiolta laajassa luode - kaakko -suuntaisessa hautavajoamassa, joka sijaitsee Porin, Luvian ja Satakunnan Pyhajarven valilla Kokemaenjoen etelapuolella Radiometriset ianmaaritykset antavat hiekkakiven iaksi 1300-1400 miljoonaa vuotta (Kouvo 1976, Vaasjoki & Huhma 1989) Se materiaali, josta hiekkakivi on syntynyt, on Euran Kiperjarven tieleikkauksesta otetun naytteen Kuva 12 SavikMklasti ja savikivivalikerroksia hiekkakivessa Fig 12 Mudsto,i intraclast, and interbeds in sandstone Murronmaki, Koylio, 1134 07D, x = 6776 94, y = 1569 67 31
Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : Arja Verajamiiki 100 000, lehti 1134 Taulukko 8 Hiekkakivien mineraalikoostumuksia Table 8 Mineral compositions of sandstones 59 60 61 62 Kvartsi - Quartz 45 3 56 7 60 6 49 9 Kalimaasalpa - K-feldspar 26 2 16 4 21 5 18 8 Plagioklaasi - Plagioclase 3 3 0 6 Kivipallot - Rockfragments 1 9 0 5 1 5 Aksessorit - Accessories 1 8 0 8 0 7 0 6 Iskos - Matrix 21 5 25 6 15 7 30 1 59 Hiekkakivi - sandstone Murronmaki, Koylio, 1134 07D, x=6776 94, y=1569 67 (Marttila 1969) 60 Hiekkakivi - sandstone Kiperjarvi, Eura, 1 134 07A, x=6774 60, y=1562 15 (Marttila 1969) 61 Hiekkakivi - sandstone Rataleikkaus, Kiukainen, 1134 05D, x=6788 98, y=1555 80 (Marttila 1969) 62 Hiekkakivi - sandstone Panelia, Kiukainen 1 134 06A, x=6793 04, y=1553 14 (Marttila 1969) Kuva 13 Konglomeraattilohkare Laatta 12 cm Fig 13 Conglomerate boulder Tag 12 cm Kiviharju, Koylio, 1134 IOC, x = 6772 84, y = 1578 94 32
Suomen geologinen kartta Kallioperiikarttojen Se Iitvkset I : 100000 IC hti 1134 Kokemaen kartta-aluecn kaliioperii perusteella ialtaan 1817-1930 miljoonaa vuotta vanhaa (Vaasjoki ja Sakko 1987 ) Hiekkakivi kattaa yli kolmanneksen kartta-alasta Pyhajarvi ja Iaajat peltoaukeat Sakylassa Koy1ioss i Kiukaisissa, Euran koillisosassa seka Harjavallan lounaisosassa ja kaakkoisnurkassa ovat hiekkakived Lisaksi hiekkakivea on erillisena alueena Kbylionjdrvcn itapuolella Kartalle hiekkakivi on merkitty harmaan sinipunaisella vanilla Hiekkakivessa olevat savikivikerrokset seka savikiviklastit on merkitty kirkkaan sinisella paallemerkinnalla Hiekkakivialue on heikosti paljastunutta Ainuttakaan kontaktia rapakiveen tai paleoproterotsooisiin kiviin ei tunneta, ainoastaan oliviinidiabaasin ja hiekkakiven kontakti on paljastuneena muutamasta kohdassa (ks oliviinidiabaasit) Hiekkakivi on vaaleanpunertavaa, harmahtavaa, vaaleata tai sinipunaista kerroksellista kiveii, jonka raekoko vaihtelee pienirakeisesta karkearakeiseen Kerrospaksuus vaihtelee muutamasta senttimetristo lahes metriin Hienorakeiset savi- ja silttiliuskeet ovat variltaan tumman sinipunaisia (kuva 12) Hiekkakivessa on runsaasti tallella sedimenttiaineksen kerrostumiseen Iiittyvia alkuperaisia rakenteita Kerroksellisuuden lisaksi yleisia ovat virtakerrosrakenteet aallonmerkit, kuivumisraot ja savikiven kappalcet Virtakerrosrakenteet viittaavat veden kuljettaneen ja kerrostaneen sedimenttiainesta ja aallonmerkit osoittavat virtaavan veden vaikutusta loyhaan hiekkaan Raekokovaihtclu seka kerrospaksuusvaihtelu taasen kertovat veden virtausnopeuden muutoksista : esimerkiksi ohuet savikerrokset oval kerrostuneet hyvin hiljaiscssa vedessa Kerrospinnoilla nakyvat kuivumisraot osoittavat etta veden virtaus on ajoittain tauonnut ja sedimentit mat jaaneet kuivalle maalle Uuden virran myota kuivalta phinalta irronneet savikiven kappalcet kerrostuivat uudelleen (ks savikiviklastit kartalla) Todetuista alkuperaisrakentcista yhdessa mineralogisin havainnoin on pabtelty, ettii Satakunnan hickkakivi lienee muinaiseen jokisuistoon syntynyt deltamuodostuma (Marttila 1969 Kohonen ja muut 1993) Hiekkakivi koostuu paaasiassa kvartsi-, kalimaasiilp i- ja plagioklaasiklasteista (An-,) seka pienista kivipalloista (taulukko 8 analyysit 59-62) Klastien valitiloja tayttiv i iskos on paaasiassa kvartsia ja kiillemineraaleja Lisaksi hiekkakivessa tavataan vahaisessa maarin erilaisia svekofennisten liuskeiden tyypillisili hivenmineraaleja kuten granaattia ilmeniittia, zirkonia, monatsiittia ja sillimaniittia (Laitakari 1932) Kartta-alueen ulkopuolella Porin Makholmassa on tavattu myos glaukoniittia (Kohonen ja muut 1993) Hiekkakivessa ei ole todettu erityisesti rapakivelle ominaisia mincraaleja, mika viittaa siihen, etta hiekkakiven sedimentaation aikana rapakivi ci vie 10 ollut paljastuneena Luvian Sassilanjuovalla on syvakairauksessa tavoitettu konglomeraattia hiekkakivialtaan pohjalta (konglomeraatti on erilaisista vanhemman kallioperlin lakes pyoreaksi hioutuneista palloista ja niiden valitiloja tayttav5sta hienommasta aineksesta kovettunut soramainen kivilaji) Konglomeraatin pallot ovat kooltaan muutamasta senttimetrista jopa 30x50 cm :iin ja ne ovat 31
Suomcn geologinen kartta, Kit] lioperakarttojen selitykset I : 100 OW lehti 1134 paaasiassa graniittia kvartsia, gneisseja ja liuskeita (kuva 13) Konglomeraattia ei ole tavattu kiinteasta kallioperasta Kokemaen karttalehden alueella, mutta SakyIan kalasataman aallonmurtajalla on lukuisia konglomeraattilohkareita jotka on tuotu sinne Sikylanharjusta Ainuttakaan rapakivipalloa ei konglomeraatista ole tavattu Hiekkakivimuodostuman paksuudesta ei ole tarkkaa tietoa Vuonna 1961 kairatussa kohteessa Porin Lattomerelln hiekkakivea lavistettiin 617 ill, mutta lapi ei paasty Geofysikaalisin tutkimusmenetelmin on paatelty, etta hiekkakivimuodostuman paksuus olisi maksimissaan noin 1800 m (Elo 1976) Koylionjarven ja Pyhajarven valiselln alueella hiekkakiven paksuus on gravimetristen tutkimusten perusteella noin 180-195 metric (Elo ja muut 1993) Oliviinidiabaasit Satakunnan postjotuninen oliviinidiabaasi, Etela-Suomen prekambrisen kallioperan nuorin kivilaji, on ialtaan 1250-1270 miljoonaa vuotta (Suominen 1991) Kokemaen kartta-alueella oliviinidiabaasia esiintyy erityisen runsaasti rapakivi- ja hiekkakivialueilla, ja vahemman peruskallioalueella Tasaisella hiekkakivialueella diabaasi erottuu kallioselanteina, mutta peruskallio- ja rapakivialueilla ci aina havaita eroa morfologiassa Kokemaen kartta-alueen rapakivi- ja hiekkakivialueilla oliviinidiabaasia on pitkina kapeina juonina ja laajoina, lnhes vaaka-asentoisina kerrosjuonina Kerrosjuonilla on arvioitu olevan paksuutta esim Pitkajarven itapuolella 40-60 metric ja SakyIan Karhusuon pohjoispuolella 60-80 m (Kurimo ja muut 1992) Geofysikaalisten tutkimusten perusteella (S Elo, suull tiedonanto) diabaasijuonet muodostavat karttalehden keskiosassa Harjavallan, Koylion Kodiksamin, Turajdrven ja Panelian rajaamalla alueella laajan maljamaisen rakenteen, jonka keskiosa on hiekkakiven ja rapakiven pcittama Peruskalliota diabaasin on todettu leikkaavan ainoastaan Eurajoen Ylistenkankaalla (03B) Diabaasin kontakti sivukiven kanssa on yleensa teravii Paikoin diabaasimagma on kuitenkin assimiloinut itseensn sivukiven ja osittain sulattanut sita, jolloin kontakti on muodostunut epamaiiraiseksi Diahaasin rapakiveen aiheuttainia lampovaikutuksia on nakyvissa mm Mestil in Perkkiimaella (07A) ja Lapin Raikonrahkalla (04C) Satakunnan oliviinidiabaasi on rakenteeltaan subofiittista Sell v iri on tutnma tai vihcrtaviin tumma Raekoko vaihtelee crittnin karkeasta afaniittiseen Herkasti rapautuvassa karkearakeisessa diabaasissa on usein 0 1-5 m :n Iapimittaisia zirkonirikkaita diabaasipegmatiittiosueita (kuva 14), joita on kaytetty ianmaaritykseen Kemialliselta koostumukseltaan diabaasi on tholeiittinen Oliviinidiabaasin paamincraalit ovat plagioklaasi (An t,,augiitti, oliviini, opaakit ja joskus biotiitti (taulukko 9, analyysit 63 ja 64) Hivenmineraaleina voi olla apatiittia, serpentiinia, kloriittia ja muskoviittia Usein mukana on myos hiukan kvartsia ja kalimaasalpad, jotka muodostavat keskenaan mikrograafista rakennetta (Kahma 1951) 34
Suomen geolouinen ka tta, KaIIiope aka ttojen se Iitykset I : 100 OW lehti 1134 Kokcmacn kaitta-alueen kalliope a Kuva 14 Diabaasipegmatiittia oliviinidiabaa~' sa Laatta 12 cm Fig /4 Diubase pegmatite in olivine cliabase Tug 12 em Mestilfi Eu a 1134 07A, X = 6770 75_ v = 1562 1-1 Taulukko 9 01kiinidiabaasicn mine aalikoosttnnuksia Table 9 Mine al compositions oj' olivine cliabuscs 63 64 Plagioklaasi - Plagioclase 58 7 55 2 Oliviini - Olivine 15 6 3 6 Py okseeni - Pn oiene I1 1 35 1 Biotiitti - Biome 2 7 Opaakit - Opucues 6 9 4 6 Sc isiitti - Se icite 1 5 Aksesso it - Accesso ies 5 0 63 Oliviinidiabaasi - olivine cliabose Kipe j8 venoja Eu a, 1134 07A x=6774 18 y=1562 00 (Makipaa 1979) 64 Oliviinidiahaasi - olivine cliabase Ammanpelto, Eu a 1134 07B X=6776 72 y=1562 19 (Suotninen 1987) 35
Suomen geologinen kartta Kallioperakarttojen se Iityksct I : 100000, 1ehti 1134 4 ijo 6 rzi/thou X i Aeromagneettisella matalalentokartalla esiintyy kapeita pohjois-etelasuuntaisia, diabaasciksi tulkittuja anomaliavyohykkeita, jotka leikkaavat edel- Ia mainittuja oliviinidiabaasijuonia Anomalioiden aihe uttaja ei ole paijastuneena Kokemaen karttalehtialueella, mutta vastaavat anomaliat Ylaneen karttalehdcll"i aiheutuvat diabaasista (Vorma ja Nicmela 1994) Lapin Kaukolassa (01C) sijaitseva pieni diabaasialue liittyy mahdolliscsti tallaiseen nuorempaan juonisysteemiin METAMORFOOSI Huomattava osa Kokemaen kartta-alueen kivilajeista on metamorfoitunut alueellismetamorfoosin amfiboliittifasieksessa Kynsikankaan hiertovyohykkeessa metamorfoosiaste on alhaisempi kuin kartta-alueella yleensa Metamorfoituneissa kiille- ja suonigneisseissa esiintyy yleensa mineraaliseurue kvartsi-plagioklaasi-biotiitti-granaatti Karttalehden II itareunalla Kirveskallionmaassa kiillegneissin tyypillinen mineraaliseurue on plagioklaasi-biotiitti-kvartsi-kalimaasalpa-sillimaniitti-muskoviitti +/- granaatti Sillimaniittia yhdessa kordieriitin kanssa esiintyy Kiettareen alueella (12C) ja Rausenkulman- Manskanmaen jaksossa Kokemaen pohjoispuolella (09D) Liki anatektiset olosuhteet on saavutettu Ruotananjarven poimurakenteen keskiosissa (I I A, D), missy tonaliitin aiemmin migmatoima kiillegneissi on homogenisoitunut nebuliittiseksi granodioriitiksi ja graniitiksi Kvartsi, plagioklaasi, kalimaasalpa, biotiitti, sillimaniitti, kordieriitti ja granaatti o v a t Ruotananjarven granodioriitin tyypilliset mineraalit Edella esitetyt mineraaliparageneesit seka migmatisoivan graniitin runsaus viittaavat siihen etta Kokemden kartta-alueen kalliopera on saanut nykyasunsa noin 15 km :n syvyydella suhteellisen alhaisessa paineessa ja noin 500-700 C lampotilassa Eroosio on siten kuluttanut tally alueella kallioperaa noin 15 kilo metria SIIRROKSET,JA MURROKSET SEKA RAPAUTUMINEN Kokemaen kartta-alueen kallioperan siirros- ja murrosvyohykkeet nakyvat maastossa joking, pitkanomaisina jdrvina, lahtina ja salmina seka kapeina pitkina peltojonoina tai rotkolaaksoina Kartta-alueen siirrokset ja murrokset on esitetty kuvassa 15 Kartta-alueen voimakkain ja mittavin ruhje on ns Kynsikankaan vyohyke joka on osa laajempaa Perin hiertovyohyketta Se esiintyy Kokemaen karttalehtialueella 5-6 knm leveana NNW-suuntaisena vyohykkeend joka kulkee Sikasuon itapuolelta (I IC, D) Risteen ohi kohti pohjoisluodetta Kartta- Iehden ulkopuolella ruhje jatkuu Kynsikankaan ja Harjakankaan kautta (kartta- Iehti 1 143) luoteeseen Varsinainen Kynsikankaan myloniittivyohyke on kart- 3 6
Suomen geoioginen kartta KalIiopcrikarttojen sciit ykset I : 100 000, lehti 1] 34 Kokemiien kartta-alueen kalliopera ta-alueella vajaan kahden kilometrin levyinen (kuva 16) Se on liki pystyasentoinen ja nakyy morfologiassa siten, etta huonommin kulutusta kestavat kivilajit ovat rapautuneet laaksoiksi, kun tags rapautumista paremmin kestavat kivilajit esiintyvat laaksojen valisina kallioharjanteina Kynsikankaan hiertovyohykkeen ik i ei ole varmuudella tiedossa, mutta se lienee nuorempi kuin alueellinen poimutus Jotunihiekkakivi rajautuu ainakin osittain luode-kaakko -suuntaisiin, todennakoisesti vertikaalisiin siirroksiin Kokemiien Pitkajarvella, hiekkakivimuodostuman itareunan tuntumassa, on kairauksissa todettu irtomaapeitteiden paksuudeksi 96 m (Johansson ja Taanila 1975) mika viittaa kontaktialueen liittyvan merkittavaan ruhjevyohykkeeseen Rapakivialueilla tavattavat rakenteelliset lineamentit oval loivan kaarevia Ne liittynevat rapakivimagman sisaiseen kehitykseen Naiden suurien rengasrakenteiden lisdksi rapakivigraniiteissa esiintyy toisiaan vastaan lakes kohtisuorassa olevaa pystyrakoilua scka vaakarakoilua Kohtisuora ja suhteellisen harva rakoilu helpottaa rapakiven taloudellista louhintaa Erityisesti Paamurroevyohyke Significant fracture zone Kynsikankaan ruhjevyohyke The Kynsikangas shear zone Kuva 15 Kokemiien kartta-alueen tarkcimmat tcktoniset suunnat Karttakuva perustuu peruskarttapienennosten, aeromagneettisten matalalentokarttojen sckii A Kuavamaen laatiman Koylio - [Jlvila -harjualueen ympairiston ruhjetulkintakartan (Pa1mu ja muut 1993) tulkintaan hi; 15 I'rill, ipal Shear :anes ill the Kokemaki map-sheet urea The prop is based on /,(IS(, maps (1 :50 000), ueromcrgnetic maps and oil ilre interpretation map a/ shears bt Kuivalmiki (l'ahnu ei al /993 3 7
Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : 100 000, lehti 1134 Arja Verajamaki Kuva 16 Myloniitti (Kynsikankaan hiertovyohyke) Laatta 12 cm Fig 16 Mylonite (Kynsikangas shear zone) Tag 12 cm Harola, Kokemaki, 1134 12B, x = 6796 91, y = 1574 66 Kuva 17 Rapautumatta jaaneita pyoreita osueita moroutuneessa oliviinidiabaasissa Laatta 12 cm Fig 17 Large rounded corestones in weathered olivine diabases Tag 12 cm Neittamojarvi, Lappi, 1134 04B, x = 6775 33, y = 1554 8 38