Vertaistukiryhmä ja saattohoitorinki urbaanissa Afrikassa; uusia sosiaalisen pääoman muotoja Afrikkalaisen yhteisöllisyyden murentuessa TT Auli Vähäkangas, DIAK Etelä, Järvenpää Diakonian tutkimuksen päivä 9.11.2007
Aineisto ja metodi hiv-positiivisten Alpha-tukiryhmässä ja Selianin sairaalan yhteyteen organisoidusta Hospicevapaaehtoisten saattohoitoringistä molemmat ryhmät toimivat Arushassa Pohjois- Tansaniassa. Apha- tukiryhmässä narratiiviset ryhmähaastattelut ja osallistuva havainnointi saman ryhmän kolmessa eri kokoontumisessa tammi-huhtikuu 2005 Selianin osalta johtavan ylilääkärin ja sairaalapapin haastattelut, tutustuminen ohjelmaan www. selianlh.habari.co.tz/services
Tutkimuksen tavoite On selvittää vapaaehtoisuutta ja sosiaalisen pääoman uudelleen kanavoimista urbaanissa Afrikassa osana paikallisen kirkon diakoniatyötä. Aidsiin liittyviä kysymyksiä Afrikassa on tutkittu paljon ja myös kirkon toimia aidsin aikakaudella, mutta sosiaalisen pääoman näkökulmasta aids:ia on tutkittu melko vähän.
Alpha vertaistukiryhmä Uzima-keskus, Arusha, valtion organisaatio, kyseinen keskus Luterilaisen kirkon ylläpitämä Hiv-positiivisten vertaistukiryhmä kokoontuu kerran viikossa. Kaikki osallistujat ovat testattu ja tietävät olevansa hiv-positiivisia
Selianin saattohoitorinki Selianin sairaalan yhteyteen perustettu saattohoitorinki Diakoniatyön tarvetta lisää afrikkalainen sairaalajärjestelmä, jossa sairaala hoitaa lääkityksen ja lääketieteellisen hoidon, mutta omaiset vastaavat potilaan pesusta ja ruokinnasta. Vapaaehtoiset hoitavat sekä sairaalan potilaita, joilla ei käy omaisia että käyvät kodeissa omaishoitajien tukena. Saattohoitorinki hoitaa melkein pelkästään aidspotilaita Yhteistyötä Uzima-keskuksen kanssa
Sosiaalinen pääoma ja HIV/AIDS Campbell et al. (2002) määrittelevät sosiaalisen pääoman henkilöiden kuulumisena vapaaehtoisiin järjestöihin. Baum (1999) korostaa, että sosiaalinen pääoma antaa hyödyllisen käsitteellisen työkalun tarkastella terveyden ja yhteisötason suhteiden välistä vuorovaikutusta.
Stigma ja yhteisön hyljeksintä Epäluottamus, pelko, rasismi, ulkopuolisten hyljeksintä, stigma sosiaalisen pääoman vastakohtana ( anti-social capital ) Kritiikkiä Putnamille (1993; 1995; 2000) joka ei huomioinut riittävästi sitä, että yhteisön verkostot ja ihmissuhteet eivät aina anna positiivista tukea kaikille yhteisön jäsenille. (Baum 1999, Port & Landolt 1996)
Urbanisaation vaikutus afrikkalaiseen yhteisöllisyyteen Tilanteessa, jossa yhdestä suvusta kuolee muutaman vuoden sisään liki kokonainen ikäpolvi, suvun on mahdoton huolehtia kaikista sairaista. Kaupungeissakin asetutaan usein asumaan ensin sukulaisten luo ja pidemmän päälle samalle alueelle omalta alueelta tulleiden siirtolaisten pariin. Lähellä asumisella pyritään etsimään yhteisöllisyyden rippeitä, mutta silti individualismi nostaa päätään ja hädässä olevaa ei enää auteta yhtä helposti kuin tutussa kotikylässä.
Vertaistuki auttaa jaksamaan Aikaisempi tutkimus sosiaalisesta pääomasta (mm. Campbell et al. 2002) on korostanut, kuinka yhdistyksissä aktiivisesti toimivat eivät saa niin helposti hivinfektiota. Oma tutkimukseni hiv-positiivisten parissa on osoittanut, että ne hiv-positiiviset, jotka osallistuvat vertaistukiryhmiin näyttävät saavan tärkeää tukea omalle jaksamiselleen tästä ryhmästä.
Kirkot pois yksilökeskeisyydestä Afrikkalaiset kirkot ovat keskittyneet yksilöön, joko sairastuneeseen tai hänen läheisiinsä. Diakoniatyön suurin haaste on yhteisöllisyyden hyödyntäminen aidsin vastaisessa työssä. Nyt kirkkojen on saatava johtajansa mukaan aidsin vastaiseen työhön, lisätä keskustelua seksuaalisuudesta ja toimia hiv:n liittyvän häpeän ja puhumattomuuden voittamiseksi. Näihin haasteisiin vastaaminen vaatii kirkkojen teologian muutosta. On uskallettava irrottautua perinteisistä tulkinnoista ja avauduttava ottamaan vastaan yhteisöä kohtaavat muutoksen tarpeet.
Kokonaisvaltainen seurakunnallinen diakonia uuden yhteisöllisyyyden kanavana Yhteisöllisyyden uudella ymmärtämisellä tarkoitetaan afrikkalaisen perinteen ja kristillisen yhteisöllisyyden yhteistä vaikutusta. Kristillisellä palaverilla ymmärretään perinteisen klaanipalaverin tapaista neuvoa antavaa ja ristiriitoja ratkaisevaa kokoontumista. Ajatuksena kristillisessä palaverissa on, että yksilöä ei jätetä yksin vaan häntä kannetaan ja hoidetaan. Kantaa ottava ja hoitava seurakunnallinen diakonia voi kokonaisvaltaisella toiminnallaan olla tekemässä suurisuuntaisia yhteisön ja kulttuurin muutoksia.