Miks skippasit riparin? Tutkimus erilaisen oppijuuden vaikutuksesta rippikoulun aloitusikään Petri Haapanen Opinnäytetyö, kevät 2007 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Järvenpään yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK) + Kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus
TIIVISTELMÄ Haapanen, Petri. Miks skippasit riparin? Tutkimus erilaisen oppijuuden vaikutuksista rippikoulun aloitusikään. Järvenpää, kevät 2007, 62s., 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Järvenpään yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää vaikuttaako erilainen oppijuus rippikoulun aloitusikään. Suomessa käy vuosittain rippikoulun noin 90 % 15-vuotiaiden ikäluokasta. Silti jotkut jättävät rippikoulun käymättä ja osa heistä suorittaa sen vanhemmalla iällä, esimerkiksi armeijassa. Heillä on kaikilla erilaisia syitä rippikoulun käymisen lykkääntymiseen. Tähän tutkimukseen osallistuneet henkilöt ovat iältään 19-24-vuotiaita varusmiehiä, jotka ovat vastanneet kyselyyn sotilasrippikoulussa. Opinnäytetyön aineisto koostuu vuonna 2004, toisen saapumiserän sotilasrippikoululaisille tehdystä kyselystä. Kyselylomakkeet analysoitiin SPSStilasto-ohjelman avulla ja tulokset havainnollistettiin taulukoiden avulla. Erilainen oppijuus on osaltaan vaikuttamassa rippikoulun lykkääntymiseen myöhemmälle iälle. Erilainen oppijuus ei ole ainoa syy rippikoulun lykkääntymiseen, mutta se on yksi ilmiötä selittävä tekijä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon olisi aiheellista miettiä, millä tavalla erilaisia oppijoita huomioitaisiin, saataisiin mukaan rippikouluun ja miten heille rippikoulua markkinoidaan, jotta he saisivat innostuksen rippikoulua kohtaan. Asiasanat: rippikoulu, sotilasrippikoulu, aikuisrippikoulu, varusmiehet, oppiminen, erilaiset oppijat, syrjäytyminen.
ABSTRACT Haapanen, Petri. Why did you skip confirmation training? Research on how different learning skills influence the starting age of confirmation training? Järvenpää, Spring 2007, 62 pages, 1 appendix. Diaconia University of Applied Sciences, Järvenpää Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education. The aim of the thesis is to find out if different learning skills influence the starting age of confirmation training. Every year about 90 % of 15-year olds start confirmation training. Still some of them do not attend confirmation training and some of them go through it at an older age, for example in the army. All of them have different kind of reasons why they postpone it. People who took part in this research were 19-24 old conscripts, who answered a questionnaire in military confirmation training. The material of the thesis was collected in 2004, the questionnaire was answred by the second entering group the military service. The questionnaires were analysed with SPSS-statistic programme and results were illustrated with graphic diagrams. Different learning skills are partly influencing the postponing of the confirmation training to later age. Although it is not the only reason, but it is a major factor in this phenominon. In the Evangelical-Lutheran church of Finland should think, how we can take notice of different learners, to help them take part in confirmation training and how to market confirmation training to them, that they get inspiration towards confirmation training. Key words: confirmation training, military confirmation training, adult confirmation training, conscripts, learning, different learning skills, exclusion.
1. JOHDANTO... 6 2. SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISEN KIRKON RIPPIKOULU... 7 2.1 Rippikoulu ja sen tavoitteet... 7 2.2 Rippikoulun rakenne... 8 2.3 Rippikouluikäinen nuori... 9 3. SUOMEN PUOLUSTUSVOIMAT JA KIRKOLLINEN TYÖ... 12 3.1 Puolustusvoimien kirkollinen työ... 12 3.2 Sotilasrippikoulu... 13 4. ERILAINEN OPPIJA... 16 4.1 Oppimisvaikeudet... 16 4.2 Erilainen oppija rippikoulussa... 17 5. TUTKIMUSPROSESSIN KUVAUS... 20 5.1 Tutkimustehtävä... 20 5.2 Aikaisemmat tutkimukset... 20 5.3 Tutkimusmenetelmät... 21 5.4 Kyselylomake ja kyselyn toteuttaminen... 22 5.5 Tutkimuksen luotettavuus... 23 6. TUTKIMUKSEN TULOKSET... 26 6.1 Vastanneiden perustiedot... 26 6.2 Varusmiespalvelusta edeltävä aika... 29 6.3 Rippikoulun käymättä jättämisen syyt... 35 6.4 Vastaajien osallistuminen seurakunnan toimintaan... 36 6.5 Miten sotilasrippikoulu vaikutti?... 38 7. TUTKIMUKSEN POHDINTAA... 49 7.1 Johtopäätökset ja pohdinta... 49 7.2 Jatkotutkimukset... 52
LÄHTEET... 54 LIITTEET 1. Kyselylomake
1. JOHDANTO Opinnäytetyöni työstämisen on aloittanut alun perin Diakoniaammattikorkeakoulun Järvenpään yksikön entinen oppilas Jarno Tuokkola, joka teki kyselyt ja postitti ne puolustusvoimille. Keväällä 2006 opinnäytetyötäni ohjaava opettaja Jouko Porkka kysyi olisiko minulla mielenkiintoa suorittaa opinnäytetyöni tekemällä Tuokkolan aloittama tutkimus loppuun. Ryhdyin analysoimaan puolustusvoimista lähetettyjä vastauslomakkeita keväällä 2006. Sotilasrippikoulu on hyvin vähän tutkittu aihe ja aineiston löytäminen olikin vaikeaa. Löysin kuitenkin Arto Asikaisen tekemän tutkimuksen Sotilasrippikoulu, ketkä mukaan ja miten vaikutti? vuodelta 1992, josta aloitin opinnäytetyön aineistohaun. Opinnäytetyöni on osa kirkkohallituksen Rippikoulu kaikille -projektia. Tämän Projektin avulla on tarkoitus selvittää erityis- ja pienryhmärippikoulujen tarvetta, resursseja ja toimintamalleja. Opinnäytetyöni sijoittuu tutkimuskentälle. Opinnäytetyön tarkoitus on selvittää sotilasrippikoulujen varusmiehiltä, onko erilainen oppijuus vaikuttanut rippikoulun käymättä jättämiseen 15-vuotiaana. Oppimisvaikeuksien tutkiminen erityisesti rippikoulun yhteydessä on tarpeellista, sillä tutkimuksia aiheesta ei ole montaa. Tällä hetkellä suomalaisista 20 25 % kärsii jonkinlaisista luki- tai oppimishäiriöistä (www.evl.fi), joten niiden vaikutusta rippikoulun aloittamisen lykkäämiseen on syytä tutkia. Lisäksi materiaalin kerääminen sotilasrippikouluista oli ajatuksena minulle mieleinen, sillä pääsin samalla tutustumaan armeijassa järjestettävään rippikouluun ja hieman vertailemaan sitä tavalliseen seurakunnan tarjoamaan rippikouluun.
7 2. SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISEN KIRKON RIPPIKOULU 2.1 Rippikoulu ja sen tavoitteet Rippikoulu on osa hyvin monen suomalaisen nuoren elämää joka vuosi. Vuosittain Suomessa käy rippikoulun noin 90 % ikäluokista ja se tarkoittaa määrällisesti noin 55 000-57 000 rippikoululaista hieman ikäluokasta riippuen. Suomalaisista nuorista käy suurempi prosentti-osuus (n. 90 %) vuosittain rippikoulun, kuin mitä suomalaisia kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Vuonna 2004 rippikoulun kävi 88,9 % ikäluokan nuorista, jolloin 15-vuotiaita koko maassa oli 64 799 henkilöä. Rippikoulun tärkeys seurakunnalle on siinä, että rippikoulutyön kautta se tavoittaa suurimman osan nuorista ja aikuisuuden kynnyksellä olevista jäsenistään, sekä myös heidän perheensä. (JER 2004, 31; Rissanen 2003; Kirkon tilastotiedot 2004) Kirkko itse vaatii seurakunnilta, että niiden on pystyttävä tarjoamaan jokaiselle nuorelle mahdollisuus käydä rippikoulu. Tästä on määräys kirkkojärjestyksessä (Kirkkojärjestys 1993, 3:3). Lisäksi kirkon laatimalla rippikoulusuunnitelmalla selvitetään kirkon rippikoulutyön vaatimat perusasiat ja suuntaviivat. Rippikoulusuunnitelman sisällöt on suunnattu 15-vuotiaiden ikäryhmälle ja se toimii pohjana myös erityisryhmien, kuten kehitysvammaisten, rippikouluille. Rippikoulun perustavoitteena on, että rippikoululainen vahvistuu uskossa kolmiyhteiseen Jumalaan, johon hänet on pyhässä kasteessa otettu, elää rukouksessa ja seurakuntayhteydessä, sekä kasvaa rakkaudessa lähimmäiseen. Rippikoulun perusteet tulee esille Raamatussa, Uuden Testamentin kaste- ja lähetyskäskyssä (Matt. 28:18-20) sekä kaikkia ihmisiä velvoittavassa käskyssä lähimmäisenrakkauteen (Luuk.10:27). (RKS 2001, 5, 18, 42) Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rippikoulun voi käydä sekä leirimuotoisena että päivärippikouluna, jolloin rippikoulu ei sisällä varsinaista intensiivijaksoa ollenkaan, vaan rippikoulu käydään ilta- tai päiväpainotteisena opetuksena. Leirimuotoinen rippikoulu on todella paljon suositumpi, kuin päivä- tai
8 iltaopetuksena järjestettävä rippikoulu, sillä nykyään päivärippikoulun käy 7 %, iltarippikoulun 3 % ja rippikoululeirin noin 90 % kaikista rippikoulun käyneistä. (Porkka, 2004, 31) Vaikka rippikoulu olisi millainen tahansa se voi silti sisältää muita yhdessäolon muotoja, kuten esimerkiksi retkiä ja vierailuja (RKS 2001, 38). 2.2 Rippikoulun rakenne Rippikoulusuunnitelma 2001 nostaa rippikoulun yhdeksi keskeisimmäksi lähtökohdaksi ja perustaksi seurakuntayhteyden. (RKS 2001) Rippikoulun perusrakenne on joustava ja muunneltava, joten se antaa mahdollisuuden paikalliselle suunnittelulle ja se myös edellyttää sitä. Sisällöllisen perusrakenteen rippikoululle antaa Katekismus, jonka mukaan opetuksen keskeisiä aineksia ovat usko, rukous ja elämä. Rippikoulun toteutukseen vaikuttavat opettajien henkilökohtaiset taidot, opettajatiimin yhteiset valmiudet, rippikouluryhmän luonne, nuorten yksilölliset ominaisuudet ja rippikoulun oppimisympäristö. (RKS 2001, 19-20). Rippikoulun kestosta, tuntien määrästä ja rakenteesta on määrätty rippikoulusuunnitelma 2001:ssä (RKS 2001). Rippikoulun ajallinen kesto on vähintään puoli vuotta ja kokonaistuntimäärä on 80 tuntia. Tunnit on jaettu siten, että niistä muodostuu neljä jaksoa: aloitus-, perus- ja päätösjakso sekä seurakuntayhteys. Kullakin jaksolla on omat tavoitteensa. (RKS 2001, 21) Aloitusjakso on tavallaan orientoitumisjakso, jossa tavoitteena on, että nuori tuntee kuuluvansa ryhmään ja suuntautuu rippikoulutyöskentelyyn ja yhteiseen oppimiseen. (RKS 2001, 22) Perusjakson tavoite on, että nuori etsii ja löytää vastauksia tärkeisiin elämään liittyviin kysymyksiin, sekä saa tukea kasvuunsa kristittynä. Perusjakson tavoitteena on myös, että nuori löytäisi rukouksen, sekä jumalanpalveluksen tapana elää Jumalan kasvojen edessä. Perusjaksossa käsitellään myös
9 kolmeen alueeseen jakautuvaa kirkon uskoa. Nämä alueet ovat Lunastus, luominen, pyhitys. Perusjakso toteutetaan usein leirimuotoisena opetuksena. Luomisen tavoitteena on, että nuori oppii tuntemaan Jumalan Isänä, luojana, sekä löytää ainutkertaisuutensa ihmisenä ja osana luomakuntaa. Lunastuksen tarkoitus on, että nuori oppii tuntemaan jumalan poikana, Jeesuksena Kristuksena ja hänen pelastustyönsä. Pyhityksen tarkoitus taas on, että nuori tuntee Jumalan myös Pyhänä henkenä, joka toimii kirkossa sanan ja sakramenttien välityksellä ja lahjoittaa uskon ja rakkauden. (RKS 2001, 22) Päätösjakson tarkoitus on jäsentää ja arvioida kaikkea rippikoulussa oppimaa ja liittää se laajempiin kokonaisuuksiin ja löytää sille merkityksen elämässä. Seurakuntayhteyden tavoitteena on, että nuori tuntee seurakunnan ja kirkon toimintaa ja elää seurakuntayhteydessä. Päätösjakson aikana valmistaudutaan konfirmaatioon. (RKS 2001) 2.3 Rippikouluikäinen nuori 15-vuotiaana nuoret kamppailevat hyvin monien aikuistumiseen liittyvien kysymysten kanssa. Monet nuoret ovat rippileirillä ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa he pohtivat elämän keskeisiä kysymyksiä ohjaavien aikuisten ja toisten nuorten kanssa. (Niemelä 2003) Tavallisesti rippikouluikäinen nuori kykenee monipuoliseen käsitteelliseen ajatteluun. Voidaankin sanoa, että psykologisesti rippikoululeiri osuu tärkeään ikävaiheeseen nuoren elämässä, sillä tällaisen ajattelun myötä nuorelle avautuu uusia näköaloja ja näkökulmia elämään. Nuori ei ole enää kiinni käsin kosketeltavassa todellisuudessa, vaan pystyy jo sanan varsinaisessa merkityksessä ajattelemaan. (Niemelä 2003) Tavallisesti rippikouluikäisen nuoren ajatteluun kuuluu kuitenkin mustavalkoisuus, eli hän näkee asiat tyypillisesti yksipuoleisesti vain mustina
10 tai valkoisina, hyvinä tai pahoina. Ohjaajien täytyy muistaa rippikoululeirillä, että yksipuolisten asioiden esittäminen ainoina totuuksina voi vaarallisellakin tavalla vahvistaa tätä mustavalkoisuutta, sillä 15-vuotias on vielä herkkä auktoriteeteille ja saattaa sokeasti uskoa kaiken, mitä rippikoulun ohjaaja sanoo. (Niemelä 2003) Tony Dunderfelt mainitsee kirjassaan Elämänkaaripsykologia nuoruuden kolme vaihetta. Ensimmäinen vaihe on hänen mukaansa varhaisvaihe, johon kuuluu 14-16-vuotiaat nuoret. Tähän vaiheeseen myös rippikouluikäiset nuoret kuuluvat. Muut vaiheet ovat keskivaihe (16-19-vuotiaat) ja loppuvaihe (19-25- vuotiaat (Dunderfelt 1993, 80). Rippikouluikäinen nuori haluaa kasvaa itsenäiseksi ihmiseksi aikuisten maailmaan, mutta aikuisten maailma on kuitenkin outo ja mutkikas, mikä saa nuoren toivomaan jatkuvaa vanhempien suojelun tuomaa turvaa (Havighurst 1972, 55). Samaan aikaa nuori kuitenkin elää myös niin sanottua ihmissuhteiden kriisivaihetta, jolloin hänen lähimmissä ihmissuhteissa tapahtuu muutoksia ja nuori alkaa kapinoida omia vanhempia ja muita auktoriteetteja kohtaan. (Niemelä 2002, 31) Robert J. Havighurstin mukaan nuoruuden kehitystehtäviä ovat muun muassa uuden ja kypsemmän maskuliinisen/feminiinisen roolin löytäminen itselleen, oman fyysisen ulkonäön hyväksyminen, uuden kypsemmän suhteen saavuttaminen molempiin sukupuoliin sekä oman ruumiin tarkoituksenmukaisen käytön oppiminen. Lisäksi hän on maininnut nuoruuteen liittyviksi kehitystehtäviksi myös sosiaalisesti vastuullisen käyttäytymisen saavutamisen, itsenäisyyden saavuttamisen tunne-elämässä vanhempiin sekä muihin aikuisiin nähden sekä maailmankatsomuksen, arvomaailman ja moraalin kehittymisen. (Havighurst 1972, 45-75) Rippikouluikäisen nuoren arviointikyky alkaa kasvaa ja kehittyä, vaikkakin itse arvioinnissa ja itsetuntemuksessa murrosikäinen onkin hyvin paljon riippuvainen kulloisestakin ikätoveristaan ja ryhmästään. Nuoren itsearvostukseen,
11 käsitykseen omasta asemastaan sosiaalisissa suhteissaan sekä nuoren tunneelämään vaikuttavat paljon nuoren toveripiirin arviot. Varhaisnuori hahmottaakin minäkäsitystään enemmän oman pätemisensä perusteella kuin luonteensa tuntemuksen pohjalta, joten toveripiiri vaikuttaa keskeisesti nuoren oman identiteetin saavuttamiseen, koska nuori rakentaa itsestään kuvaa hyvin paljon sen perusteella, miten muut häneen suhtautuvat. (Himberg, Laakso, Peltola & Vidjeskog 1996, 89-90.) Rippikouluikäiselle nuorelle ryhmän ja tovereiden merkitys on suuri, sillä nuori vielä etsii identiteettiään. Suojautuakseen kasvun aiheuttamalta kivulta, nuori hakeutuu useimmiten ikätoveriensa seuraan. Ryhmä poistaa yksinäisyyttä ja on nuoren tukena. Ryhmässä tapahtuva kasvu luo edellytykset omalle sisäiselle kasvulle ja siten nuori voi löytää omat mahdollisuutensa. (Himberg, Laakso, Peltola & Vidjeskog 1996, 87.)
12 3. SUOMEN PUOLUSTUSVOIMAT JA KIRKOLLINEN TYÖ 3.1 Puolustusvoimien kirkollinen työ Suomen puolustusvoimien kirkollinen työ on luonteeltaan ekumeenista ja yhteistyöhakuista. Kirkollinen työ toimii yhteistyössä myös muiden kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen ja maanpuolustusjärjestöjen kanssa ja Puolustusvoimien palveluksessa onkin luterilaisia, mutta myös ortodokseja sotilaspappeja. (Puolustusvoimat) Yhteensä sotilaspappeja oli vuonna 2007 Suomen puolustusvoimissa 28 kappaletta. Heidän lisäkseen Puolustusvoimissa toimii osa-aikaisia ja palkkiotoimisia sotilaspappeja noin 20 kappaletta. Kirkollista työtä ei tee puolustusvoimissa ainoastaan sotilaspapit, vaan heidän lisäkseen on varusmiespalvelusta suorittavat teologit, nuorisotyönohjaajat, reservin papit ja diakonit, sekä kansainvälisissä tehtävissä palvelevat papit ja diakonit tekemässä puolustusvoimien kirkollista työtä. (Puolustusvoimat) Varusmiespalvelus on mahdollista suorittaa työskentelemällä kirkollisen alan tehtävissä sodan ja rauhan aikana. Koulutus toteutetaan kaksiosaisella varusmiespappi- ja varusmiesdiakonikurssilla joka pidetään peruskoulutuskauden (eli alokaskauden) lopussa. Vähimmäisvaatimuksena kurssille pääsemiseksi ja samalla palveluksen suorittamiseen kirkollisessa työssä vaaditaan teologian ylioppilas, diakoni tai kirkon nuorisotyönohjaajan tai ortodoksien vastaavaa koulutusta. Varusmiespapit ja diakonit tekevät koulutuksen ja kokemuksen mukaan julistusta, opetusta ja sielunhoitoa sekä toimistotyötä. (Puolustusvoimat) Suomen puolustusvoimien kirkollisessa työssä on kolme pääaluetta, julistus, opetus ja sielunhoito. Kirkollisen työn keskeinen osa on jumalanpalvelukset ja muu hartauselämä. Hartauselämän tueksi jokaiselle varusmiehelle jaetaan sotilaan virsikirja. Hartauksia järjestetään keskimäärin kerran viikossa. Hartaudet pitää sotilaspappi, varusmiespappi tai diakoni. Jumalanpalveluksia
13 järjestetään erityisesti kirkkovuosien juhla-aikoihin, sotilasvalaan sekä itsenäisyyspäivään ja joukko-osaston vuosipäivään liittyen. (Puolustusvoimat) Kirkollisen opetuksen tarkoitus on antaa aineksia kristilliseen uskoon ja etiikkaan liittyville pohdinnoille. Kirkollisilla oppitunneilla käsitellään kristillisen uskon ja etiikan perustalta ihmisenä kasvamista, perheessä, joukossa ja yhteiskunnassa elämistä sekä johtamista. (Puolustusvoimat) Tärkeä ja iso osa puolustusvoimien kirkollista työtä on sielunhoito. Vuosittain puolustusvoimissa käydään tuhansia sielunhoidollisia keskusteluja. Yhtenä syynä sielunhoidollisten keskustelujen suureen määrään pidetään nykyistä alati muuttuvaa yhteiskunta, jossa sopeutuminen uusiin haasteisiin ja tilanteisiin vaatii keskustelukumppania, jonka kanssa voi selkeyttää elämän päämääriä ja ongelmatilanteiden ratkaisuvaihtoehtoja. (Puolustusvoimat) Varusmiehet ja henkilökunta kääntyy mielellään tutun sotilaspapin puoleen ja oleellinen osa puolustusvoimien kirkollista työtä ovatkin avioliittoon vihkimiset, hautaan siunaamiset, kasteet sekä muut kirkolliset toimitukset. (Puolustusvoimat) 3.2 Sotilasrippikoulu Suomen puolustusvoimat tarjoaa varusmiehille mahdollisuuden käydä rippikoulun armeija-aikana, jos rippikoulu on jäänyt rippikouluikäisenä käymättä. Sotilasrippikoulun yleistavoite on, että oppilas vahvistuu siinä uskossa, johon hänet on pyhässä kasteessa otettu, kasvaa rakkaudessa lähimmäiseen ja elää rukouksessa ja seurakuntayhteydessä (Sotilasrippikoulun uudistaminen 2003). Tavoite on sama, kuin Rippikoulusuunnitelma 2001:n mukaan yleisestikin rippikouluissa. Kun Suomen evankelisluterilainen kirkko julkisti vuonna 2001 uuden rippikoulusuunnitelman (RKS 2001), niin Suomen puolustusvoimienkin täytyi
14 jollakin tavalla saada oma sotilasrippikoulu Rippikoulusuunnitelma 2001:n pohjalle. Tällöin puolustusvoimien kirkollinen työ asetti työryhmän uudistamaan myös sotilasrippikoulun. Tämä työryhmän tuotoksena syntyi asiakirja Sotilasrippikoulun uudistamistyöryhmän muistio, jonka on tarkoitus auttaa sotilasrippikoulujen opettajia soveltamaan Rippikoulusuunnitelma 2001:n sisältöä opetustyössään. (Sotilasrippikoulun uudistaminen 2003) Sotilasrippikoulu on luonteeltaan aikuisille tarkoitettu yksityisrippikoulu. Suurin ero rippikouluikäisenä käytävään rippikouluun on oikeastaan sen kesto. Sotilasrippikoulun ajalliseksi kestoksi on määritelty 1-2 kuukautta, joista opiskelua 20-30 tuntia oppilaiden tiedollisesta lähtötasosta riippuen (Sotilasrippikoulun uudistaminen 2003), kun taas nuorille suunnattu rippikoulun kesto on noin puoli vuotta, joista opetusta noin 80 tuntia (RKS 2001). Sotilasrippikoulun kesto riippuu järjestetäänkö rippikoulu peruskoulutuskaudella (alokaskausi), jolloin rippikoulun kesto on vähintään kuukausi ennakkotehtävät mukaan lukien, vai peruskoulutuskauden jälkeen, jolloin kesto pyritään saamaan kahteen kuukauteen. (Sotilasrippikoulun uudistaminen 2003) Sotilasrippikoulu järjestetään jokaisen saapumiserän varusmiehille, jos vain halukkaita on riittävästi. Tavoite olisi, että ryhmäkoko ei ylittäisi ilman erityisen painavaa syytä 25:ttä varusmiestä. Sotilasrippikoulu voidaan pitää leirimuotoisena tai muulla kokoavalla tavalla (esimerkiksi iltaopetuksena). Sotilasrippikoulussa toimii kokoaikaisesti kaksi opettajaa, joista toinen toimii pääopettajan ja hänellä on samalla vastuu rippikoulun turvallisuudesta. (Sotilasrippikoulun uudistaminen 2003) Sotilasrippikoulun jälkeen järjestetään konfirmaatio- ja ehtoollistilaisuus, kuten nuorille suunnatussakin rippikoulussa, mutta sen sisältö eroaa hieman, sillä toimituksessa voidaan noudattaa jokaiselle varusmiehelle jaettavan Sotilaan virsikirjan konfirmaatiokaavaa Sotilasyhteisön konfirmaatiomessu. (Sotilasrippikoulun uudistaminen 2003) Konfirmaatiotilaisuuden jälkeen pyritään järjestämään paikallisen sotilaskotiyhdistyksen ja/tai seurakunnan kanssa konfirmaatiojuhla, johon
15 kutsutaan sotilaskotisisaria, rippikoululaisten omaisia, kummit mukaan lukien, ystäviä, palvelustovereita ja esimiehiä. Rippikoulun käyneet saavat todistuksen rippikoulusta ja kastetuille annetaan kastetodistus. Lisäksi kastetun kummeille voidaan antaa kummitodistus. (Sotilasrippikoulun uudistaminen 2003)
16 4. ERILAINEN OPPIJA 4.1 Oppimisvaikeudet Keskimäärin lapset ja nuoret voivat suomalaisessa yhteiskunnassa hyvin. On tutkittu, että noin kaksi kolmasosaa suomalaisista nuorista on terveitä, tasapainoisia ja hyvin koulutettuja. Kääntöpuolena on se yksi kolmasosa suomalaisnuorista, joilla on enenevässä määrin ongelmia. Ongelmat kasaantuvat aina samoille lapsille, nuorille ja perheille. Jakautuminen huonosti ja hyvin pärjääviin käy entistä selkeämmäksi. Noin 20 25 % suomalaisista on jonkinlaisia oppimisvaikeuksia (www.evl.fi). On todettu, että oppimisvaikeuksilla on yhteys syrjäytymiseen, alisuoriutumiseen, rikollisuuteen ja päihdeongelmiin. (Kuusi & Porkka 2006, 10) Oppimisvaikeudet voidaan jakaa kahteen eri vaikeustasoon ilmenemisen mukaan: laaja-alaisiin ja erityisiin (eli kapea-alaisiin) oppimisen vaikeuksiin. Näistä vaikeampi oppimisvaikeus on laaja-alainen, sillä tällaiset oppimisvaikeudet vaikeuttavat jo ihmisen selviytymistä elämästä. Laaja-alaisista oppimisvaikeuksista puhuttaessa tarkoitetaan toimintakykypuutteita ja vaikeasti määriteltävissä olevia oppimisvaikeuksia. Tällaisesta laaja-alaisesta oppimishäiriötä kuvataan käsitteillä lievä kehitysvamma tai heikkolahjaisuus. (Seppälä, Leskelä - Ranta, Nikkanen & Närhi 2005) Ihmisen keskushermoston toiminnan häiriöt katsotaan taas olevan syynä oppimisen erityisvaikeuksiin. Nämä häiriöt ovat useimmiten perinnöllisiä aivojen tavanomaisesta poikkeavia, erilaisia tapoja käsitellä tietoa. Erityisiin oppimisvaikeuksiin ei siis liity heikkolahjaisuutta tai kehitysvammaisuutta vaan oppimisvaikeudet ovat ihmisen ominaisuus ruskeasilmäisyyden tai likinäköisyyden tavoin. (Oppimisvaikeudet 2005). Erityiset oppimisvaikeudet voidaan jakaa neljään ryhmään sen mukaan miten ne ihmisen toiminnan alueella vaikuttavat. Nämä ryhmät ovat hahmotusvaikeudet, kielelliset erityisvaikeudet, motoriset erityisvaikeudet ja
17 tarkkaavaisuuden ja toiminnan ohjauksen erityisvaikeudet. Vaikka oppimisvaikeudet onkin näin jaettu, ei niiden ilmeneminen ole kuitenkaan näin yksinkertaisesti selitettävissä. (Oppimisvaikeudet 2005). Oppimisvaikeus ei pääsääntöisesti ilmene ainoastaan yhdellä toiminnan alueella, vaan vaikuttaa toimintaan monella tapaa. Henkilöllä jolla on vaikeuksia kielellisellä alueella voi olla myös hankaluuksia tarkkaavaisuuden ja hahmottamisen kanssa. (Pajukoski 2005) 4.2 Erilainen oppija rippikoulussa Jokaisella nuorella on oikeus lähtötilanteesta riippumatta oikeus käydä rippikoulu. Rippikoulu kaikille projekti pyrkii etsimään sekä kehittämään mielekkäitä tapoja ja vaihtoehtoja käydä rippikoulu siten, että nuori tuntisi kuuluvan luontevalla tavalla hänelle sopivaan rippikouluryhmään joko seurakunnassa tai laajemmin kirkon piirissä. Tällä tavoin nuorta autetaan löytämään itselleen rippikouluyhteys. (www.evl.fi) Rippikoulu kaikille projekti on alunperin Kirkkohallituksen toiminnallisen jaoston Rippikouluprojektin 2000-2006 osaprojekti. Tavoitteena on yllämainitun lisäksi vahvistaa erityis- ja pienryhmien rippikoulujen työntekijöiden valmiuksia rippikoulujen pitämisessä sekä saada aikaan prosessi, jossa taidot ja osaaminen rippikoulujen pitämisessä kehittyvät ja lisääntyvät kirkossa myös eri työalojen kesken. (Rissanen 2005) Tällaiselle projektille on ollut tarvetta, sillä 20 25 % suomalaisista kärsii jonkinasteisesta luki- tai oppimishäiriöstä. Monien kohdalla on tarpeellista tai jopa välttämätöntä ottaa huomioon oppimisvaikeudet rippikoulun organisoimisessa ja toteuttamisessa. Joissain tapauksissa oppimisen esteet vaativat opetuksen järjestämisen erityis- ja pienryhmissä, jotta nuoren rippikoulutyöskentely olisi mahdollista ja mielekästä. Tärkeää on myös etsiä sellaisia käytäntöjä, joissa jokainen nuori on osallinen seurakuntayhteydessä
18 omine erilaisine lähtökohtineen ja voi osallistua seurakunnan yhteiseen rippikoulutoimintaan jonkin ryhmän jäsenyydessä. (www.evl.fi) Suomen evankelis-luterilaisen kirkon www-sivuilla on lueteltu Rippikoulu kaikille projektin neljä teesiä. Nämä teesit ovat, rippikoulu kuuluu kaikille, seurakunta on osallisuuden yhteisö, jokainen on Jumalan silmissä ainutlaatuinen ja rakkaus on asenne. (www.evl.fi) Rippikoulu kuuluu kaikille. Seurakunnan tehtävä on järjestää rippikoulu kaikille. Kun rippikoululaisen erilaiset lähtökohdat huomioidaan, saadaan aikaan mahdollisimman hyvä rippikoulu ja mahdollisuus osallisuuteen ja seurakuntayhteyteen. (www.evl.fi) Seurakunta on osallisuuden yhteisö. Osallisuuden yhteisönä seurakunta mukautuu jäseniensä mukaan (inkluusio). Usein erityistä tukea tarvitseva nuori voi osallistua rippikouluryhmään tukitoimien avulla (integraatio). Joskus nuoren etu on pienryhmään osallistuminen (segregaatio).yhteisön mukautuminen tällä tavoin jäseniensä mukaan edellyttää etukäteissuunnittelua ja resursointia. Käytännön järjestelyissä ovat tukena erilaiset moniammatilliset verkostot. (www.evl.fi) Jokainen on Jumalan silmissä ainutlaatuinen. Kristilliseen ihmiskäsitykseen kuuluu, että kaikki ihmiset ovat Jumalalle tärkeitä ja samanarvoisia. Rippikoulussa on mahdollisuus löytää nuoren ainutlaatuisuus - vahvuudet ja tuen tarve. Kaikki ovat jakamassa, kaikilla on annettavaa. (www.evl.fi) Rakkaus on asenne. Erilaisuus haastaa erityiseen rakkauteen. Nuoren vahvuuksien ja erityisen tuen tarpeen tunnistaminen on lähtökohta onnistuneelle vuorovaikutukselle. Erilaisuuden hyväksyminen avaa tietä kohtaamiselle ja käytännön toimenpiteille. (www.evl.fi) Nämä teesit on tehnyt Rippikoulu kaikille projektin työryhmä. Teesit on tiivistelmä Rippikoulu kaikille - projektin linjauksista. (www.evl.fi)
19 Vuonna 2006 kirkkohallitus julkaisi julkaisusarjan Yhtä paljon kaikille ei ole yhtä paljon kaikille erilaiset oppijat rippikoulussa. Kirjassa puhutaan oppimisvaikeuksista ja erilaisesta oppijuudesta. Kirja on tuonut rippikoulutyön kentälle näkemyksiä erilaisista oppijoista ja samalla antanut suoria toimintaohjeita erilaisten oppijoiden kohtaamiseen rippikoulutyössä.
20 5. TUTKIMUSPROSESSIN KUVAUS 5.1 Tutkimustehtävä Viime vuosina on ruvettu kiinnittämään paljon huomiota erilaisiin oppijoihin. Nykyään ei enää puhuta heikkolahjaisuudesta vaan on ruvettu puhumaan ihmisistä, jotka oppivat asioita eri tavoin kuin muut ihmiset. On ymmärretty, että jos huonosti koulussa menestyviä lapsia ja nuoria saadaan opetettua heille mielekkäillä tavoilla eikä hylätä heitä, voidaan saavuttaa heidän kanssaan hyviäkin tuloksia. Tämä tutkimus pyrkii vastaamaan kysymykseen oppimisvaikeuksien eli erilaisen oppijuuden vaikutuksesta rippikoulun aloitusikään. Aihe on tärkeä ja tarkoituksena olisikin saada muodostettua tällä tutkimuksella ja sen pohjalta myös jonkinlainen kuva niistä nuorista aikuisista, jotka ovat suorittaneet rippikoulun vasta armeijassa. Opinnäytetyöni tutkimuskysymys, johon se pyrkii vastaamaan on vaikuttaako erilainen oppijuus rippikoulun aloitusikään ja jos vaikuttaa, niin millä tavalla?. Tutkimuskysymys on perusteltu, sillä tällaista tutkimusta suoranaisesti ei ole tehty aiemmin ja on mielestäni tärkeää saada tietää syitä rippikoulun lykkääntymiseen. 5.2 Aikaisemmat tutkimukset Rippikoulua on tutkittu viimevuosina myös paljon ja yksi suurimmista tutkijoista on Diakonia-ammattikorkeakoulu. Tutkimuksia on tehty myös erilaisista oppijoista rippikoulussa, mutta sotilasrippikoulua ei ole tutkinut kukaan. Tuorein tutkimus, jonka aineisto oli kerätty sotilasrippikoulusta ja jonka löysin oli Arto Asikaisen päättötyönä tekemä tutkimus Sotilasrippikoulu: ketkä mukana ja miten vaikutti? vuodelta 1992, joten aihetta on tarpeellista ja myös mielenkiintoista tutkia.
21 Asikaisen tutkimuksen pääongelmat ovat sotilasrippikoulun vaikutus uskonnollisuuteen ja siihen osallistumisen syyt. Asikaisen on päätynyt tutkimuksessaan tulokseen, että kiinnostuksen puute, kesätyöt ja muut menot ovat olleet pääasialliset syyt rippikoulun käymättä jättämiseen aiemmin (Asikainen 1992). Asikaisen tutkimus on siten lähellä omaa tutkimustani, että hänen työssään on otanta otettu 78:lta varusmieheltä. Materiaali on kerätty kyselytutkimuksena. Oman tutkimukseni pääongelma on selvittää rippikoulun käymättä jäämisen syyt. Asikainen ei ole kartoittanut kummemmin oppimishäiriöitä eikä muun erilaisen oppijuuden vaikutusta. 5.3 Tutkimusmenetelmät Tämä opinnäytetyö on kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Kvantitatiivinen tutkimus pyrkii vastaamaan kysymyksiin kuka, mitä, paljon, kuinka usein. Tätä menetelmää käytetään usein silloin, kun otos on numeerisesti suuri. Tutkimusmenetelmänä käytetään yleisesti kirjekyselyä tai informaatiokyselyä. Tämän tutkimustavan etu on siinä, että tutkijan osuus lopputulokseen on tavallisesti pieni, sillä hän ei pääse vaikuttamaan tulokseen omilla mielipiteillään. (Kansikas 2003) Olen valinnut tutkimusmenetelmäksi kvantitatiivisen tutkimuksen numeerisesti suuren otannan vuoksi. Kvantitatiivinen tutkimus pyrkii kuvaamaan ilmiötä numeerisen tiedon pohjalta. Tässä tutkimusmuodossa käytetään yleensä standardoituja tutkimuslomakkeita vastausvaihtoehtoineen. Määrällisen ja laadullisen tutkimusmenetelmien eroja ovat muun muassa se, että määrällisessä tutkimuksessa tutkijan ja tutkittavan suhde on etäinen, kun taas laadullisessa tutkimuksessa tutkija pääsee läheisempään suhteeseen tutkittavien ihmisten kanssa. (Heikkilä 2004, 16) Tutkimus-strategiaksi olen valinnut kyselytutkimuksen ja sitä kutsutaan myös nimellä Survey-tutkimus. Kyselytutkimus on tapa kerätä tietoa laajasta