Korkeakouluopiskelijoiden suun terveyden muutokset kolmen ensimmäisen opiskeluvuoden aikana

YLIOPPILAIDEN TERVEYDENHOITOSÄÄTIÖN TUTKIMUKSIA 44 Irja Ventä ja Lauri Turtola Korkeakouluopiskelijoiden suun terveyden muutokset kolmen ensimmäisen opiskeluvuoden aikana Helsinki 2008

Tilaukset: Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö/ julkaisut Töölönkatu 37 A 00260 Helsinki julkaisutilaukset@yths.fi Irja Ventä ja Lauri Turtola Valokuva kirjoittajista: Anna Hämäläinen Ruotsinkielinen käännös: Elisabet Ostrow Julkaisija: Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö Taitto: Tarja Kela Paino: Hakapaino ISBN 978-952-5696-09-7 (nid.) ISBN 978-952-5696-10-3 (pdf.) ISSN 1237-5888

SISÄLLYSLUETTELO 1 TIIVISTELMÄ 6 2 SAMMANDRAG 8 3 ABSTRACT 10 4 JOHDANTO 12 5 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET 14 6 MÄÄRITELMIÄ 14 7 AINEISTO JA MENETELMÄT 15 8 TULOKSET 18 8.1 Osallistuminen 18 8.2 Kotona täytetyt kyselylomakkeet 21 8.2.1 Viisaudenhampaat 21 8.2.2 Itsehoito sekä suun ja hampaiden oireet 25 8.2.3 Hammashoitopelko 30 8.3 Kliininen suun ja hampaiden tutkimus 33 8.3.1 Esitietokysymykset 33 8.3.2 Sylkitestien tulokset 41 8.3.3 Limakalvolöydökset ja lävistykset 45 8.3.4 Kuutosten purentasuhde ja oikomishoito 48 8.3.5 Hampaiden kiinnityskudosten tila ja hoidon tarve WHO:n CPI-indeksillä 50 8.3.6 Hammasstatus 53 8.3.7 Viisaudenhampaiden puhkeamisaste ja suukirurginen hoidontarve 58 8.3.8 Muut röntgenlöydökset kuin karies 66 8.3.9 Hampaiden rispaantuminen ja lyhentyminen 68 8.3.10 Eroosio, abraasio ja attritio 69 8.3.11 Ienvauriot 72 8.4 Mielialakysely (Beckin inventaario) 73 8.5 Annetut hoitosuositukset 75 9 TULOSTEN POHDINTA 78 10 TUTKIMUKSEN JOHTOPÄÄTÖKSET 84 11 KIRJALLISUUSVIITTEET 85 12 LIITTEET: TUTKIMUSLOMAKKEET 87

ESIPUHE Potilaiden hoidon laadun turvaamiseksi tarvitaan jatkuvasti uutta tutkittua tietoa. Vuotuiset tilastolliset raportit ovat hyödyllisiä yleiseen toiminnan seurantaan ja suunnitteluun, mutta yksilötasolla tarvitaan tutkimustietoa suun sairauksien esiintyvyydestä ja ilmaantuvuudesta. Myös Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) toimintastrategian mukaan toiminnan kehittäminen edellyttää tutkittua tietoa. Aikaisemmassa suun terveyden 18-vuotisessa seurantatutkimuksessamme vuosina 1982 2000 totesimme, että opintojen alusta kuuden vuoden välein toteutettu tutkimus ei riitä. Jo ensimmäisten opiskeluvuosien aikana tapahtuu runsaasti muutoksia suun ja hampaiden terveydessä ja myös koko yksilön elämäntilanteessa. Tämän takia halusimme toteuttaa tämän seurantatutkimuksen ensimmäisestä opiskeluvuodesta neljänteen vuoteen saadaksemme tietoa opiskelun alun tapahtumista. Tutkimusraportti noudattaa tieteellisen artikkelin esitystapaa. Tulososa on kuitenkin laaja, koska kaikki tutkimuksen tulokset esitetään. Taulukoita on tarkoituksellisesti lukuisia. Taulukoissa on suoraa seurantatietoa suun terveydestä opintojen alkuvuosien ajalta. Näiden tulosten syvällisempi tarkastelu, kuten syy- ja seuraussuhteiden selvittely, edellyttää aineiston lisäkäsittelyä. Esitämme tässä yhteydessä kutsun tutkimuksesta kiinnostuneille tulla keskustelemaan mahdollisuudesta työstää tuloksia eteenpäin. Tämän suuruusluokan kliininen seurantatutkimus edellyttää organisaatiota, jossa on tietoa potilaiden tutkimuksen ja hoidon järjestämisestä. Kaiken kaikkiaan yli 20 henkilön työpanosta tarvittiin tutkimuksen eri vaiheissa. YTHS:n tutkimus- ja kehittämisrahaston taloudellinen tuki on tehnyt tämän tutkimuksen toteuttamisen mahdolliseksi. Kiitämme Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiötä, avustanutta henkilökuntaa sekä tutkimukseen osallistuneita opiskelijoita tutkimuksen onnistumisesta. Helsingissä marraskuussa 2007 Kirjoittajat: Irja Ventä, dosentti, suukirurgian erikoishammaslääkäri Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö, Helsinki irja.venta@yths.fi Lauri Turtola, dosentti, johtajahammaslääkäri Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö, Helsinki lauri.turtola@yths.fi

1 TIIVISTELMÄ Ventä I, Turtola L. Korkeakouluopiskelijoiden suun terveyden muutokset kolmen ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Helsinki: YTHS, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 44, 2008. 104 s. Tavoite: Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suun terveydentila opintojen alussa ja verrata sitä tilanteeseen 3 vuotta myöhemmin. Erityisesti kiinnitettiin huomiota viisaudenhampaisiin, hampaiden reikiintymiseen, kiinnityskudoksiin, lävistyksiin, limakalvolöydöksiin, syömishäiriöiden suulöydöksiin ja hammashoitopelkoon. Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksen kohteena olivat 191 (41 miestä, 150 naista) syntyperäistä helsinkiläistä, Helsingin yliopistossa opiskelunsa vuonna 2001 aloittanutta ylioppilasta, joiden syntymävuodet olivat 1981 tai 1982 ja kotikunta ensimmäisenä opiskeluvuotena oli Helsinki. Potilaat tutkittiin kliinisesti sekä vuonna 2002 että vuonna 2005. Keski-ikä alussa ja lopussa oli 20,7 (± 0,6) ja 23,7 (± 0,6) vuotta Tutkimukseen sisältyi koko suun hammastilanne, viisaudenhampaat, tukikudokset (CPI-indeksi), sylkitestit, suun limakalvot ja lävistykset sekä mahdolliset syömishäiriöiden aiheuttamat suumuutokset. Lisäksi kaikista otettiin alussa leukojen panoraamaröntgenkuva viisaudenhampaiden tilanteen määrittämiseksi ja tarvittaessa terveydentilan selvittämiseksi myös neljäntenä vuonna. Kyselylomakkeilla selvitettiin viisaudenhampaiden aiempia vaiheita, hampaiden kotihoitotottumuksia sekä hammashoitopelkoa (Visual Analogue Scale, asteikko 0-100), mielialaa (Beckin pitkä kysely) ja lääkärin toteamia allergioita. Tulokset: Ainakin yksi puhkeamaton tai vaillinaisesti puhjennut viisaudenhammas oli 90 %:lla ensimmäisen vuoden ja 67 %:lla neljännen vuoden opiskelijoista. Kaikki neljä viisaudenhammasta puuttui synnynnäisesti 2 %:lta opiskelijoista. Vain 3-4 % kaikista viisaudenhampaista oli täysin näkyvissä, purennassa mukana, purentatasossa ja takareunan ien oli kiinnittynyttä ientä. Karieksen vaurioittamien DMF-hampaiden keskiarvo oli alussa 4,1 ja lopussa 4,8. Täysin reikiintymättömät ja paikkaamattomat hampaistot oli 18 %:lla aluksi ja 16 %:lla lopuksi. Ienkudokseltaan täysin terveiden opiskelijoiden määrä lisääntyi 7 %:sta 25 %:iin seurannan aikana. Hammaskiven poiston tarvetta oli opiskelun alussa yhtä paljon kuin neljäntenä vuonna (45 % ja 48 %). Suun alueen lävistyksiä oli 4 %:lla opiskelijoista seurannan alussa ja lopussa. Limakalvoilla todettiin erilaisia löydöksiä aluksi 41 %:lla ja lopuksi 55 %:lla kaikista opiskelijoista. Yleisimmät limakalvolöydökset neljäntenä opiskeluvuotena olivat puremajälki (35 %), alaleuan torukset (9 %) ja arpi (5 %). Syömishäiriöön viittaavaa hampaiden eroosiota oli aluksi 12 %:lla opiskelijoista ja lopuksi 15 %:lla ja ienvaurioita oli aluksi 35 %:lla opiskelijoista ja kolmen vuoden päästä niitä oli 41 %:lla. Hammashoidossa pelättiin eniten juurihoitoa (mediaanit 50 alussa ja 51 lopussa) ja viisaudenhampaiden poistoja (mediaanit 49 ja 46). 6

Johtopäätökset: Viisaudenhampaiden hyödyllisyys suussa on erittäin harvinaista. Kaikkien hampaiden kotihoitoa on tehostettava siten, että miesopiskelijoiden harjauskertoja ja kaikkien opiskelijoiden hammaslangan käyttöä pitäisi lisätä. Oikeaan harjaustekniikkaan pitää kiinnittää huomiota. Vähäisen hammaskiven poisto ammattihenkilön toimesta suositellaan tehtäväksi vain joka kolmas vuosi. Limakalvojen ja mahdollisten lävistysten pitää sisältyä suun ja hampaiston perustutkimukseen. Hammashoitopelko pitää ottaa huomioon hoitotilanteessa. Näitä aiheita tulee käsitellä jatkossa myös YTHS:n suun terveydenhuollon sisäisessä koulutuksessa. 7

2 SAMMANDRAG Ventä I, Turtola L. Förändringar i mun- och tandhälsan hos högskolestuderande under de tre första studieåren. Helsingfors: SHVS, Studenternas hälsovårdsstiftelses forskningar 44, 2008. 104 s. Syfte: Undersökningens syfte var att klarlägga mun- och tandhälsan i början av studierna och jämföra den med tillståndet tre år senare. Det fästes särskild uppmärksamhet vid visdomständer, kariesangrepp i tänder, omkringliggande vävnader, piercingar, slemhinnefynd och mun- och tandfynd orsakade av ätstörningar samt tandvårdsskräck. Material och metoder: Föremål för undersökningen var 191 (41 män, 150 kvinnor) studenter som ursprungligen kom från Helsingfors och som hade inlett sina studier vid Helsingfors universitet 2001. Studenterna var födda 1981 eller 1982 och deras hemkommun under det första studieåret var Helsingfors. Patienterna undersöktes kliniskt både 2002 och 2005. Undersökningen omfattade munnens totala tandstatus, visdomständer, stödjevävnader (CPIindex), salivtest, munnens slemhinnor och piercingar samt eventuella mun- och tandförändringar orsakade av ätstörningar. I början togs dessutom på alla en panoramaröntgenbild av käkarna för diagnostisering av visdomständernas tillstånd. För utredning av hälsotillståndet upprepades röntgenundersökningen vid behov även under det fjärde studieåret. Med hjälp av ett frågeformulär klarlades tidigare stadier i fråga om visdomständerna, tandvårdsvanor i hemmet, tandvårdsskräck (Visual Analogue Scale, skala 0 100), sinnesstämning (Beck; frågeformulär, mer omfattande version) och av läkare konstaterade allergier. Resultat: Under det första studieåret påträffades hos 90 procent av de studerande åtminstone en visdomstand som inte hade spruckit eller som hade spruckit ofullständigt. Motsvarande siffra under det fjärde studieåret var 67 procent. Två procent av de studerande saknade kongenitalt alla fyra visdomständer. Endast 3 4 procent av alla visdomständer syntes helt, medverkade vid ocklusion, var i ocklusionsnivå och hade en fast tandköttskant på bakre sidan. Medelvärdet för DMF-tänder med skador orsakade av karies uppgick i början till 4,1 och i slutet till 4,8. Helt utan hål och lagningar i tänderna var i början 18 procent och i slutet 16 procent av de undersökta. Antalet studerande som hade helt frisk tandköttsvävnad ökade från 7 procent till 25 procent under uppföljningsperioden. Behovet av att avlägsna tandsten var lika stort i början av studierna som under det fjärde studieåret (45 procent respektive 48 procent). Av de studerande hade 4 procent piercingar i muntrakten såväl i början som i slutet av undersökningen. Slemhinnefynd av olika slag konstaterades till en början hos 41 procent och i slutet hos 55 procent av de studerande. De vanligaste slemhinnefynden under det fjärde studieåret var märken orsakade av bett (35 procent), torus i underkäken (9 procent) och ärr (5 procent). Erosion som tydde på ätstörningar påträffades i början av undersökningen hos 12 procent och i slutet hos 15 procent av de studerande. 8

Tandköttsskador påträffades i början hos 35 procent och efter tre år hos 41 procent av de studerande. De studerande var i fråga om tandvården mest rädda för rotbehandling (medianer: 50 i början respektive 51 i slutet) och utdragning av visdomständer (medianer: 49 respektive 46). Slutledningar: Visdomständer är ytterst sällan till nytta i munnen. Tandvården i hemmet bör effektiviseras genom att höja frekvensen för tandborstning hos manliga studerande och öka användningen av tandtråd bland alla studerande. Det bör fästas uppmärksamhet vid rätt tandborstningsteknik. Det rekommenderas att lindrig tandsten avlägsnas av yrkesutbildade personer endast vart tredje år. Slemhinnor och eventuella piercingar bör ingå i basundersökningen. Tandvårdsskräck ska beaktas i vårdsituationen. Dessa frågor bör i fortsättningen tas upp även inom intern utbildning som ordnas för SHVS:s personal inom mun- och tandhälsovård. 9

3 ABSTRACT Ventä I, Turtola L. Changes in the oral health of university students during the first three years of studies. Helsinki: Finnish Student Health Service, Finland, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 44, 2008. 104 pp. Objective: The aim of the study was to examine the oral health of university students in the first year of studies and to compare it with the situation three years later. We were especially interested in wisdom teeth, caries, periodontal tissues, oral piercings, oral mucosal disorders, findings related to eating disorders, and dental fears. Study design: The study group consisted of 191 university students (41 men, 150 women), which were followed up from their first study year at the university of Helsinki in 2001 to their fourth year in 2005. Mean age of the students was 20,7 (± 0,6) years in the beginning and 23,7 (± 0,6) years at the end. Clinical examination included dental status, third molars, periodontal tissues with CPI-index, saliva tests, and oral mucosal examination. Panoramic radiographs were taken of all students in the beginning of the study to make a diagnosis of third molars. Questionnaires were used to inquire allergies, the anamnesis of third molars, home care of teeth, dental fears (Visual Analogue Scale, range 0-100), and mood (the Beck Depression Inventory). Results: At baseline, 90 % of the students had at least one unerupted or partially erupted third molar, and at the age of 24 years, 67 % of students had such teeth. All four third molars were missing congenitally in 2 % of all students. Only 3-4 % of all third molars were completely erupted, in occlusion, at occlusal level, and the distal gingiva was attached. The mean value of teeth destroyed by caries (DMF) was 4,1 at baseline and 4,8 at the end of study. Intact dentitions were found among 18 % of students and 16 % of students, correspondingly. The percentage of healthy periodontal tissues increased from 7 % in the beginning to 25 % at the end. The need of removing dental calculus did not change during the follow-up (45 % of students in 2002 and 48 % in 2005). The prevalence of oral piercings was 4 % at both occasions. Oral mucosal disorders were found in 41 % and 55 % of students in 2002 and 2005, correspondingly. The most common mucosal findings at the age of 24 years were cheek/ lip bite (35 %), tori of the lower jaw (9 %), and scars (5 %). Related to possible eating disorders, erosion of the teeth was found in 12 % of students in the beginning and 15 % at the end. Destruction of the gums by tooth brush was found in 35 % of students and 41 %, correspondingly. The median values of VAS-scores in 2002 and 2005 of dental fears were highest for endodontic treatment (50/51) and removal of third molars (49/46). 10

Conclusions: The utility of erupted third molars is questionable. Home care of teeth should be increased so that male students should brush their teeth more often and all students should use dental floss more often than at the moment. The correct brushing technique should be emphasized. The minimal amount of dental calculus among healthy students should not be removed by professionals more often than every three years. Oral soft tissues and possible piercings should be examined during every routine check-up. Dental fear should be taken into account when treating students. In the near future at the Finnish Student Health Service, the results of the study should be included in the internal education program of oral health care. 11

4 JOHDANTO Hampaiden reikiintyminen ja ientulehdus ovat vuosikymmeniä olleet opiskelijoiden yleisimmät suusairaudet. 1970-luvun lopulla kokonaishoitoajasta opiskelijaa kohden 76 % kului hampaiden paikkaukseen, 18 % tukikudosten hoitoon ja loput 6 % muuhun hoitoon, joka sisälsi muun muassa viisaudenhampaiden poistot.1 Karieksen vaurioittamien DMFhampaiden määrä oli 20-vuotiasta opiskelijaa kohden keskimäärin 15,1 vuonna 1978. DMF oli nolla vain yhdellä prosentilla opiskelijoista. Tehostetun kotihoito-opetuksen jälkeen 7,5 %:lla opiskelijoista ei todettu näkyvää plakkia (VPI = Visible Plaque Index) ja 6 %:lla opiskelijoista ei todettu ientulehdusta (GBI = Gingival Bleeding Index).1 Tämä opiskelijoiden kehno hammastilanne oli alkuperäinen sysäys 1980-luvun alussa käynnistää seurantatutkimus opiskelijoiden suun terveydestä. Vain tutkittuun tietoon nojaten voidaan parantaa opiskelijoiden suun terveyttä ja perustellusti muuttaa hoitokäytäntöjä. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöllä aloitettiin vuonna 1982 suun terveyden seurantatutkimus vuosina 1961-1962 syntyneillä ensimmäisen vuoden opiskelijoilla.2 Samat opiskelijat tutkittiin yhteensä 4 kertaa vuosina 1982, 1988, 1994 ja 2000. Silloin totesimme, että kuuden vuoden välein tapahtunut tutkimus oli liian harvoin. Ensimmäisinä opiskeluvuosina tapahtuu paljon muutoksia suun ja hampaiden terveydessä. Tämä oli sysäyksenä aloittaa uusi seurantatutkimus vuonna 2002, kun oli kulunut 20 vuotta edellisen seurantatutkimuksen aloittamisesta. Yhdessä nämä kaksi seurantatutkimusta kattavat kokonaisen opiskelijasukupolven. Viisaudenhampaiden vaillinainen puhkeaminen nousi opiskelijoiden kolmen yleisimmän suusairauden joukkoon 1980-luvulla. Vuonna 1982 todettiin yhden tai useamman viisaudenhampaan poistotarvetta 82 %:lla ensimmäisen vuoden opiskelijoista.3 Myöhemmin todettiin, että viisaudenhampaita oli poistettu 32-ikävuoteen mennessä yhteensä 67 %:lta opiskelijoista.4 Vuonna 1988 todettiin, että kuuden ensimmäisen opiskeluvuoden aikana hoitokäynneistä 42 % oli ollut paikkausta, 32 % kiinnityskudosten hoitoa ja 20 % viisaudenhampaiden hoitoa.5 Viisaudenhampaiden vaillinaisen puhkeamisen ongelmat ajoittuvat erityisesti opiskeluikään siten, että hampaan puhkeaminen tapahtuu 19-20 vuoden iässä, puhkeaminen jatkuu 26-ikävuoteen saakka, mutta sen jälkeen vain 3 % viisaudenhampaista etenee puhkeamisessa.6,7 Vain harvoilla viisaudenhammas mahtuu puhkeamaan kokonaisuudessaan, ja vielä harvemmilla hammas tulee hyödylliseen käyttöön. Tätä puhjenneen viisaudenhampaan hyödyllisyyttä tai käyttöastetta ei ole aiemmin tutkittu. Ensimmäisen vuoden opiskelijoilla vuonna 1982 ei ollut yhtään suun alueen lävistystä. 20 vuotta myöhemmin, vuonna 2002 aloittaneilla opiskelijoilla lävistyksiä oli 3,4 %:lla.8 Suun lävistykset ovat nousseet länsimaissa nuorten suosioon 1990-luvulta lähtien. Tapausselostuksia lävistyksistä on lukuisia kansainvälisessä kirjallisuudessa, mutta tutkimusraportteja ei ole juurikaan julkaistu. Suomalaisten suun lävistyksistä tämä on ensimmäinen seurantatutkimus. 12

Limakalvolöydösten esiintymistä koskevat tutkimukset rajoittuvat yleensä johonkin tiettyyn muutokseen tai erityisryhmään, kuten tupakoiviin, proteesien käyttäjiin, laitoshoidossa oleviin vanhuksiin tai syöpäpotilaisiin. Limakalvoilta tehdyt löydökset ovat useimmiten hyvänlaatuisia ja harvoin sairaudeksi luokiteltavia muutoksia. Limakalvolöydösten esiintyvyydestä suomalaisilla nuorilla ei kirjallisuudessa ole viitteitä. Suomalaisilla yli 38-vuotiailla työläismiehillä 52 %:lla oli jokin muutos limakalvolla ja tavallisimpia löydöksiä olivat suulaen punoitus, kielen peitteet ja hammasharjanteen haavaumat.9 Joka kolmannella näistä miehistä oli proteesit. Limakalvolöydösten esiintymistä opiskelijoilla ei ole aiemmin tutkittu Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöllä. Syömishäiriöiden aiheuttamia suumuutoksia ovat hampaiden eroosio, suun kuivuminen, hampaiden reikiintyminen, runsaat streptokokkien ja laktobasillien määrät syljessä sekä ienvetäymät ja ienverenvuoto.10 Eroosiota esiintyy varsinkin yläleuan etuhampaiden suulaen puoleisilla pinnoilla. Eroosion aiheuttaa oksentelu, happamat röyhtäisyt ja hapan ravinto kuten hedelmät ja virvoitusjuomat. Syömishäiriöiden esiintyvyyttä suomalaisilla opiskelijoilla on arvioitu korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessa vuonna 2000, jolloin alipainoisia (BMI < 19) naisia oli 10 15 % ja epänormaalia suhtautumista ruokaan esiintyi 9 %:lla naisista.11 Lääkärin toteama syömishäiriö (anoreksia, bulimia tai ahmiminen) oli 1 %:lla opiskelijoista oireillut tai vaatinut hoitoa viimeksi kuluneen vuoden aikana.11,12 Syömishäiriön aiheuttamat ensimmäiset muutokset voidaan havaita hampaiden ja suun tutkimuksessa. Monet pelkäävät hammashoitoa. Pelko voi viivästyttää tai jopa estää hammashoitoon hakeutumista ja hoidossa oloa. Kuudennen vuoden opiskelijoista 14 % ilmoitti pelon syyksi, jonka takia ei ole hakeutunut hammashoitoon.5 Pelon lisäksi suun terveydentilaan vaikuttavat mieliala ja masennus. Suun kuivuutta aiheuttavat masennus ja sen lääkitys. Syömishäiriön taustalla on psyykkinen ongelma. Leukanivelvaivat liittyvät masennukseen.13 Suun alueen lävistyksillä ja masennuksella on todettu olevan yhteys.8 Opiskelijoiden masennuksen ja itsetunnon kartoittamisessa Beckin mielialakyselyn on havaittu toimivan hyvin.14 Beckin kysely on yksi maailman yleisimmin käytetty masennusoireilun vaikeusasteen ja siinä tapahtuvan muutoksen arviointimenetelmä, ja sitä on käytetty 1960-luvulta lähtien. Kyselystä on useita versioita ja tässä tutkimuksessa käytettiin alkuperäistä pitkää kyselyä.15 Masennus ja pelko ovat tunnettuja taustamuuttujia suun terveydentilassa, ja siksi niiden määrittämistä pidettiin tässä tutkimuksessa tärkeänä. 13

5 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suun terveydentila opintojen alussa ja verrata sitä 3 vuotta myöhemmin, 4. opiskeluvuoden tilanteeseen. 1.Viisaudenhampaiden kehityksessä tapahtuneet muutokset. 2.Hampaiden karioitumisessa tapahtuneet muutokset. 3.Hampaiden kiinnityskudoksissa tapahtuneet muutokset. 4.Limakalvolöydösten esiintyminen. 5.Suun alueen lävistyksissä tapahtuneet muutokset. 6.Syömishäiriöistä kertovat löydökset. 7.Hammaslääkäripelossa tapahtuneet muutokset. Tämän raportin tarkoitus on esittää kaikki tutkimustulokset suorina jakaumina. Varsinainen tieteellinen tutkimustyö siihen kuuluvine tilastollisine testeineen tehdään erikseen kunkin alan asiantuntijoiden kanssa ja julkaistaan osajulkaisuina. 6 MÄÄRITELMIÄ Täysin puhjenneen viisaudenhampaan kruunu on kokonaan näkyvissä, hammas on purennassa mukana, sijaitsee purentatasossa ja ympäröivä ien on kauttaaltaan kiinnittynyttä ienkudosta. Osittain puhjennut viisaudenhammas voi olla osittain näkyvissä tai se on piilossa, mutta on koettimella tunnusteltavissa naapurihampaan ientaskun kautta. Puhkeamaton viisaudenhammas ei ole näkyvissä eikä se ole tunnusteltavissa naapurihampaan ientaskun kautta. 14

7 AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksen kohteena olivat kaikki syntyperäiset helsinkiläiset, Helsingin yliopistossa opiskelunsa vuonna 2001 aloittaneet henkilöt, joiden syntymävuodet olivat 1981 ja 1982 ja kotikunta ensimmäisenä opiskeluvuotena oli Helsinki. YTHS:n Töölön toimipisteessä tutkittiin näiden opiskelijoiden suun terveydentila heidän ensimmäisen ja neljännen opiskeluvuoden lopussa. Potilaat tutkittiin elo-syyskuussa sekä vuonna 2002 että vuonna 2005. Potilaat kutsuttiin kirjeellä ja uusintakutsu lähetettiin niille, jotka eivät tulleet ensimmäisellä kerralla. Lauri Turtola ja Irja Ventä tutkivat potilaat kliinisesti. Dosentti, erikoishammaslääkäri Jaakko Peltola YTHS:ltä lausui röntgenkuvat. Tutkimusryhmään kuuluivat myös YTHS:n hammaslääkärit Ani Lakoma ja Sauli Haahtela sekä dosentti, erikoishammaslääkäri Pekka Ylipaavalniemi. Kliinisesti tutkittiin koko suun hammastilanne, viisaudenhampaiden ja niiden naapurihampaiden tilanne, tukikudosten tilanne (CPI-indeksi), sylkitestit, suun limakalvot ja lävistykset sekä mahdolliset syömishäiriöiden aiheuttamat suumuutokset. Kuituvaloa ei käytetty karieksen diagnostiikassa. Parafiinilla stimuloidusta syljestä määritettiin syljen eritysnopeus ja puskurikapasiteetti sekä laktobasillien, Streptococcus mutans ja Candida albicans pesäkkeiden määrät (Dentobuff Strip, Dentocult LB, Dentocult SM Strip mutans ja Dentocult CA, Orion Diagnostica, Espoo, Finland). Ensimmäisenä opiskeluvuotena kaikista otettiin leukojen panoraamaröntgenkuva viisaudenhampaiden tilan määrittämiseksi ja muutamista tarvittaessa suun terveydentilan selvittämiseksi myös neljäntenä vuonna. Kotona täytetyillä kyselylomakkeilla selvitettiin viisaudenhampaiden aiheuttamat oireet ja syyt viisaudenhampaiden poistoihin, hampaiden kotihoitotottumukset sekä hammashoitopelkoa erilaisia toimenpiteitä kohtaan. Hammashoitopelon tutkimuksessa käytettiin Visual Analogue Scale menetelmää, jonka asteikko oli 0-100. Itsenäisesti täytetyillä kyselylomakkeilla selvitettiin mielialaa15 ja lääkärin toteamia allergioita. Potilaille lähetettiin tutkimustulokset ja hoitosuositukset kirjallisena kotiin. Kaikki tutkimuslomakkeet ovat liitteenä julkaisun lopussa. Limakalvolöydösten diagnoosi tehtiin pelkästään kliinisen kuvan perusteella. Jos löydös edellytti jatkotutkimuksia, niin potilaat lähetettiin hoitoon, jolloin kudosnäytteen tarve ratkaistiin. Löydösten kirjaaminen tehtiin Roed-Petersen ja Renstrupin (1969)16 ehdottaman sijaintiluokituksen mukaan. Siihen lisättiin ylä- ja alahuulen puna-alue. Jos löydös ei ollut yksiselitteinen, niin se kuvailtiin sanallisesti lomakkeeseen ja piirrettiin sen esiintymisalue. Beckin pitkässä mielialakyselyssä on 21 monivalintakysymystä, joihin potilas vastasi itsenäisesti. Kyselystä saadut pisteet luokiteltiin seuraavasti: pisteet 0-10 luokiteltiin mie- 15

leltään terveeksi, 11-17 lieväksi masennukseksi, 18-23 keskivaikeaksi masennukseksi ja yli 23 pistettä vaikeaksi masennukseksi.17 Yksilöllisen tutkimusvälin määrittäminen vastauskirjeisiin tehtiin kaavan mukaan, joka on esitetty Taulukossa 1. Järjestelmällinen hammashoito YTHS:llä tarkoittaa säännöllisesti toistuvaa perusteellista suun ja hampaiden tutkimusta, terveyskasvatusta ja ehkäisevää hoitoa sekä tutkimuksen perusteella tarpeelliseksi havaitun hoidon toteuttamista. Hoitojakson päättyessä sovitaan ajankohta, milloin uusi määräaikaistutkimus on tarpeellinen. Tutkimusvälin tiheyttä määritettäessä otetaan huomioon opiskelijan taipumus sairastua hammas- ja suusairauksiin.18 Sylkitutkimuksen tulokset tulkittiin hampaiden reikiintymisen edistämisen suhteen kolmeen luokkaan: Syljen olosuhteet 1) eivät ole hampaiden reikiintymistä edistäviä, 2) ovat kohtalaisesti hampaiden reikiintymistä edistäviä tai 3) ovat selvästi hampaiden reikiintymistä edistäviä. Tähän arviointiin otettiin mukaan syljen eritysnopeus, puskurikapasiteetti, laktobasillit (Dentocult LB) ja Str. mutans bakteerit (Dentocult SM Strip mutans). Tulkintaperusteet ovat potilaille lähetetyn liitteen lisäksi esitetty tiivistettynä Taulukossa 2. Aineisto käsiteltiin tilastollisesti Microsoft Excel-ohjelmistolla (Microsoft Office 2000 Professional). Tuloksia tarkasteltiin suorina jakaumina ja ristiintaulukoimalla taustamuuttujien suhteen. Suurin osa muuttujista oli kategorisia kyllä- tai ei-vastauksia. Numeeriset muuttujat esitettiin joko luokiteltuna kategorisiksi tai keskiarvoina tai molemmilla tavoilla. Hammashoitopelon määrä VAS-janalla esitettiin keskiarvon lisäksi mediaanina. Vinosti jakautuneet numeeriset muuttujat, kuten hampaiston DMF-arvot, luokiteltiin kategorisesti, mutta esitettiin myös keskiarvoina. Taulukko 1. Hammaslääkärin tekemän yksilöllisen tutkimusvälin määrittäminen. I.Karieshoidon edellyttämä tutkimusväli: 1, 2 tai 3 vuotta A.Yhden vuoden tutkimusvälin arviointiperusteet 1.Kariesta ja karieksen hoidon tarvetta 2.Useita alkavia kariespesäkkeitä, joita seurataan 3.Aikaisemmin runsaasti paikattu hampaisto 4.Olosuhteet syljessä ovat selvästi tai keskinkertaisesti karioitumista edistäviä B.Kahden vuoden tutkimusvälin arviointiperusteet 1.Ei kariesta eikä karieshoidon tarvetta 2.Alkavia kariespesäkkeitä, joita seurataan 3.Aikaisemmin vähän paikattu hampaisto 4.Olosuhteet syljessä ovat selvästi tai keskinkertaisesti karioitumista edistäviä 16

C.Kolmen vuoden tutkimusvälin arviointiperusteet 1.Ei kariesta 2.Ei alkavia kariespesäkkeitä 3.Paikkaamaton tai lähes paikkaamaton hampaisto 4.Olosuhteet syljessä eivät ole lainkaan tai ovat vain keskinkertaisesti karioitumista edistäviä II.Viisaudenhampaiden vaillinaiseen puhkeamiseen liittyvät suositellut poistoajankohdat. Seuranta karieshoidon tutkimuksen yhteydessä. A.Akuutti B.Yhden vuoden sisällä C.Viiden vuoden sisällä III.Kiinnityskudosten hoitoon liittyvät seurantavälit A.Seuraavat karieshoitoa B.Voivat tietyissä tilanteissa nopeuttaa hammaslääkärin tutkimukseen tuloa Taulukko 2. Sylkitutkimuksen tulkintaperusteet. I. Syljen olosuhteet eivät ole hampaiden reikiintymistä edistäviä 1. Syljen eritysnopeus normaali 2. Puskurikapasiteetti korkea 3. Laktobasilleja vähäinen kasvusto (Dentocult LB) 4. Str. mutans bakteereja vähäinen kasvusto (Dentocult SM Strip mutans). II. Syljen olosuhteet ovat kohtalaisesti hampaiden reikiintymistä edistäviä 1. Syljen eritysnopeus matala 2. Puskurikapasiteetti keskinkertainen 3. Laktobasilleja kohtalainen kasvusto (Dentocult LB) 4. Str. mutans bakteereja kohtalainen kasvusto (Dentocult SM Strip mutans). III. Syljen olosuhteet ovat selvästi hampaiden reikiintymistä edistäviä 1. Syljen eritysnopeus matala tai vajaa 2. Puskurikapasiteetti matala 3. Laktobasilleja korkea kasvusto (Dentocult LB) 4. Str. mutans bakteereja korkea kasvusto (Dentocult SM Strip mutans). 17

8 TULOKSET 8.1 Osallistuminen Tutkimukseen kutsuttiin vuonna 2002 yhteensä 277 valintakriteerit täyttävää opiskelijaa (Taulukko 3). Vuonna 2005 kutsuttiin aiemmin osallistuneista vain ne, jotka olivat yliopiston kirjoissa joko läsnä- tai poissaolevana ja joiden kotiosoite oli Suomessa. Osallistuneiden määrä oli molemmilla kerroilla hyvin korkea (85 % ja 90 % kutsutuista). Peruuttamaton poisjäänti oli yleisin syy osallistumattomuuteen (Taulukko 4). Kaikista osallistuneista opiskelijoista otettiin jatkoarviointiin mukaan ne, jotka osallistuivat tutkimukseen sekä vuonna 2002 että 2005. Yksi naisopiskelija jätettiin arvioinnista pois, koska kaikkia kysely- ja tutkimustietoja ei ollut käytettävissä. Lopullinen otoskoko oli 191 opiskelijaa, joiden perusteella tämä raportti on kirjoitettu (Taulukko 5). Useimmat opiskelijat (93 % ja 92 %) osallistuivat tutkimukseen ensimmäisellä kutsulla (Taulukko 6). Toinen kutsu lähetettiin niille, jotka eivät saapuneet ensimmäisellä kerralla. Viimeisimmän hammaslääkärikäynnin ajankohta ensimmäisenä opiskeluvuotena oli ollut keskimäärin 21 (±13 kk) kuukautta sitten (Taulukko 7). Neljäntenä opiskeluvuotena viimeisin käynti oli ollut keskimäärin 20 (± 14 kk) kuukautta sitten. Taulukko 3. Kaikki tutkimukseen kutsutut ja osallistuneet opiskelijat. 2002 Kutsutut Osallistuneet Osallistumis-% Miehet 68 50 74 Naiset 209 184 88 Kaikki 277 234 85 2005 Miehet 47 41 87 Naiset 167 151 90 Kaikki 214 192 90 18

Taulukko 4. Tutkimusaikansa peruuttaneiden opiskelijoiden lukumäärä, poisjääntisyynsä kertoneet sekä peruuttamattomat poisjäännit (43 kpl vuonna 2002 ja 22 kpl vuonna 2005). 2002 2005 Poisjäännin syy Miehet Naiset Kaikki % Miehet Naiset Kaikki % Peruuttamaton 8 7 15 35 5 6 11 50 poisjäänti Matkoilla, ulko- 2 6 8 19 0 6 6 27 mailla tai opiskelee muualla Armeijassa 7 0 7 16 1 0 1 5 Ei tarvetta tai 1 5 6 14 0 2 2 9 ei halua* Töissä, luennolla 0 4 4 9 0 2 2 9 tai aika ei sopinut Peruuttanut pu- 0 3 3 7 0 0 0 0 helinautomaattiin, ei kertonut syytä Yhteensä 18 25 43 100 6 16 22 100 *Koska olivat käyneet hiljattain hammaslääkärissä. Taulukko 5. Lopullinen otoskoko tutkimukseen vuosina 2002 ja 2005 osallistuneista. Iän keskiarvo esitetty vuosina. Lukumäärä Ikä 2002 Ikä 2005 Miehet 41 (21 %) 20,8 (±0,6) 23,8 (±0,6) Naiset 150 (79 %) 20,7 (±0,6) 23,7 (±0,5) Kaikki 191 (100 %) 20,7 (±0,6) 23,7 (±0,6) 19

Taulukko 6. Osallistuminen tutkimukseen ensimmäisellä tai toisella kutsulla. 2002 1. kutsu 2. kutsu Kaikki Miehet 37 4 41 % 90 10 100 Naiset 140 10 150 % 93 7 100 Yhteensä 177 14 191 % 93 7 100 2005 Miehet 33 8 41 % 80 20 100 Naiset 142 8 150 % 95 5 100 Yhteensä 175 16 191 % 92 8 100 Taulukko 7. Viimeisimmän hammaslääkärikäynnin ajankohta vuoden tarkkuudella. 2002 0-12 kk 13-24 kk 25-36 kk 37-48 kk >48kk Kaikki Miehet 13 18 6 1 3 41 % 32 44 15 2 7 100 Naiset 45 61 30 9 5 150 % 30 41 20 6 3 100 Yhteensä 58 79 36 10 8 191 % 31 41 19 5 4 100 2005 Miehet 13 5 23 0 0 41 % 32 12 56 0 0 100 Naiset 65 27 55 3 0 150 % 43 18 37 2 0 100 Yhteensä 78 32 78 3 0 191 % 41 17 41 1 0 100 20

8.2 KOTONA TÄYTETYT KYSELYLOMAKKEET 8.2.1 Viisaudenhampaat Viisaudenhampaat olivat aiheuttaneet kipuja yhteensä 39 %:lle ensimmäisen vuoden opiskelijoista ja kolmen vuoden päästä niitä oli ollut 49 %:lla (Taulukko 8). Naisilla kipuja näyttäisi olleen useammin. Naisopiskelijoilla kipuja oli 44 %:lla alussa ja 53 %:lla lopussa. Vastaavasti miesopiskelijoilla kipuja oli ollut 20 %:lla aluksi ja lopussa 34 %:lla. Viisaudenhampaita oli kyselyn mukaan poistettu 19 %:lta ensimmäisen vuoden opiskelijoista ja 46 %:lta neljännen vuoden opiskelijoista (Taulukko 9). Yksi naisopiskelija ei tiennyt oliko häneltä poistettu viisaudenhampaita aiemmin. Kliinisen ja röntgenologisen tutkimuksen mukaan hänellä oli kaikki neljä viisaudenhammasta puhkeamattomina ja DMF = 0. Miesten ja naisten välillä ei näyttänyt olevan eroja aiempien poistojen suhteen. Yleisin poistopaikka kaikkien vastanneiden kohdalla oli ollut seurannan alussa terveyskeskus (47 %) ja lopussa YTHS (69 %) (Taulukko 10). Naisopiskelijat olivat käyneet vuoden 2002 kyselyn mukaan enemmän terveyskeskuksessa kuin miesopiskelijat (naiset 57 % verrattuna miehet 13 %). Miesopiskelijoiden yleisin hoitopaikka oli ollut YTHS sekä seurannan alussa (50 %) että lopussa (67 %). Koska tutkimus tehtiin 1. opiskeluvuoden lopulla, niin monet olivat ehtineet käyttää jo YTHS:n palveluita. Yleisin viisaudenhampaiden poistamisen syy kaikkien opiskelijoiden kohdalla oli ollut hammaslääkärin antama poistosuositus (43 % ja 56 %) (Taulukko 11). Pieniä eroja sukupuolten välillä oli havaittavissa. Vuonna 2002 miehistä 50 % ilmoitti hakeutuneensa hoitoon viisaudenhampaan aiheuttaman kivun tai säryn takia ja vastaavasti naisista 34 %. Yleisin syy olla poistattamatta viisaudenhampaita oli, ettei opiskelija ole tarvinnut tai ei ole tiennyt tarvitsevansa hoitoa (Taulukko 12). Vuonna 2002 kaikista vastanneista 41 % ilmoitti tämän tärkeimmäksi syyksi ja 34 % vuonna 2005. Naisopiskelijoilla tämä oli yleisin syy molemmilla kerroilla ja miehillä vuonna 2002. Miesten yleisin syy vuonna 2005 oli viisaudenhampaiden kivuttomuus. Hoidon hinta ei ole ollut kenellekään syy jättää viisaudenhampaita hoitamatta. 21

Taulukko 8. Viisaudenhampaiden aiheuttamat kivut ja oireet kyselyn mukaan. Ei ole Viisaudenhampaat Viisaudenhampaat Vastaus Yhteensä tuntenut ovat antaneet kipuja ovat aiheuttaneet puuttuu kipuja tai tai oireita, mutta ei kipuja tai oireita, oireita ole hakeutunut niiden joiden vuoksi on vuoksi hoitoon hakeutunut hoitoon 2002 Miehet 33 4 4 0 41 % 80 10 10 0 100 Naiset 84 40 26 0 150 % 56 27 17 0 100 Kaikki 117 44 30 0 191 % 61 23 16 0 100 2005 Miehet 27 6 8 0 41 % 66 15 19 0 100 Naiset 67 32 48 3 150 % 45 21 32 2 100 Kaikki 94 38 56 3 191 % 49 20 29 2 100 Taulukko 9. Viisaudenhampaiden aiemmat poistot tai poistoleikkaukset. Ei ole Osa viisauden- Kaikki viisau- Ei tiedä tai Yhteensä suoritettu hampaista on denhampaat ei muista poistettu on poistettu 2002 Miehet 34 6 1 0 41 % 83 15 2 0 100 Naiset 120 24 5 1 150 % 80 16 3 1 100 Kaikki 154 30 6 1 191 % 81 16 3 0 100 2005 Miehet 27 8 6 0 41 % 66 19 15 0 100 Naiset 77 36 37 0 150 % 51 24 25 0 100 Kaikki 104 44 43 0 191 22 % 54 23 23 0 100

Taulukko 10. Hoitopaikka, jossa viisaudenhampaat on poistettu. YTHS Terveys- Yksityinen Armeija Sairaala Muu Yhteensä 2002 keskus Miehet 4 1 0 2 1 0 8 % 50 13 0 25 12 0 100 Naiset 7 17 3 0 0 3 30 % 23 57 10 0 0 10 100 Kaikki 11 18 3 2 1 3 38 % 29 47 8 5 3 8 100 2005 Miehet 10 2 0 2 1 0 15 % 67 13 0 13 7 0 100 Naiset 57 16 6 0 1 3 83 % 69 19 7 0 1 4 100 Kaikki 67 18 6 2 2 3 98 % 69 18 6 2 2 3 100 Taulukko 11. Viisaudenhampaiden poiston syyt. hteensä 0 0 0 1 0 0 0 0 1 0 Viisaudenhampaan Hammaslääkärin Oma-aloitteinen Yhteensä aiheuttama kipu antama hakeutuminen 2002 tai särky poistosuositus hoitoon Miehet 4 3 1 8 % 50 38 12 100 Naiset 11 14 7 32 % 34 44 22 100 Kaikki 15 17 8 40 % 37 43 20 100 2005 Miehet 4 10 3 17 % 23 59 18 100 Naiset 30 50 11 91 % 33 55 12 100 Kaikki 34 60 14 108 % 31 56 13 100 23

Taulukko 12. Viisaudenhampaiden poistamattomuuden syyt. Useat vaihtoehdot mahdollisia. 2002 2005 Syy Miehet Naiset Kaikki Miehet Naiset Kaikki Ei ole tarvinnut tai 28 75 103 14 52 66 ei ole tiennyt tarvitsevansa hoitoa % 50 38 41 24 37 34 Ei ole pitänyt hoitoon hakeutumista 7 33 40 10 24 34 viisaudenhampaiden vuoksi välttämättömänä % 12 17 16 17 17 17 Ei ole tuntenut viisaudenhampaissa 14 38 52 17 27 44 kipuja tai oireita % 25 19 20 30 20 22 Hammaslääkäri ei ole kertonut 5 16 21 5 6 11 viisaudenhampaiden poistotarpeesta % 9 8 8 9 4 6 Hammaslääkäri on suositellut poistoja, mutta 0 4 4 5 5 10 potilas ei ole noudattanut saamaansa ohjetta % 0 2 2 9 4 5 Kiireitten vuoksi ei ole 0 10 10 0 5 5 ehtinyt hoitoon % 0 5 4 0 4 3 Hoitoaikoja tai leikkausmahdollisuuksia 1 2 3 1 2 3 ei ole ollut saatavilla % 2 1 1 2 1 1 Hoitoon on ollut liian pitkä 0 2 2 0 1 1 jonotusaika % 0 1 1 0 1 1 Hoito olisi tullut maksamaan liikaa 0 0 0 0 0 0 % 0 0 0 0 0 0 On pelännyt poistoja tai leikkauksia niin 0 5 5 1 2 3 paljon, ettei ole uskaltanut hakeutua hoitoon % 0 2 2 2 1 1 Muut syyt 1 13 14 4 15 19 % 2 7 5 7 11 10 Syitä yhteensä 56 198 254 57 139 196 % 100 100 100 100 100 100 24

8.2.2 ITSEHOITO SEKÄ SUUN JA HAMPAIDEN OIREET Kaikki 66 34 34 17 Kaikista opiskelijoista 98 % ilmoitti harjaavansa hampaansa ainakin kerran päivässä sekä vuonna 2002 että 2005 (Kuva 1). Kaksi kolmasosaa kaikista opiskelijoista harjaa useammin kuin kerran päivässä. Miehet näyttivät harjaavan hampaansa harvemmin kuin naiset. Vuonna 2002 kerran päivässä tai harvemmin harjaajia oli miehistä 61 % ja naisista 23 %. Samansuuntainen tapa jatkui vuonna 2005, jolloin kerran päivässä tai harvemmin harjaajia oli 56 % miehistä ja 15 % naisista. Naisopiskelijoiden yleisin harjaustottumus oli useammin kuin kerran päivässä sekä vuonna 2002 että vuonna 2005. 44 22 11 6 10 5 Hammaslangan käyttäjiä oli ensimmäisenä opiskeluvuotena 55 % kaikista opiskelijoista ja neljäntenä vuotena 64 % (Kuva 2). Miesopiskelijoiden hammaslangan käyttö oli vähäisempää kuin naisten. Hammaslankaa ei käyttänyt ollenkaan 76 % miehistä ja 37 % naisista vuonna 2002. Vastaavat luvut vuonna 2005 olivat 73 % miehistä ja 25 % naisista. Ksylitolipurukumia käytti säännöllisesti päivittäin 35 % kaikista opiskelijoista vuonna 2002 ja 36 % vuonna 2005 (Taulukko 13). Puolet kaikista opiskelijoista käytti ksylitolipurukumia silloin tällöin. Sukupuolten välillä ei näyttänyt olevan selkeitä eroja purukumin käytössä. 5 3 3 1 1 1 0 0 Hampaiden vihlomista esiintyi joka toisella opiskelijalla ainakin silloin tällöin (Taulukko 14). Päivittäistä vihlontaa koki vain 1-2 % kaikista vastaajista. Sukupuolten välillä ei näyttänyt olevan eroja hampaiden vihlonnassa. Hampaiden lohkeilua oli esiintynyt 7 %:lla kaikista opiskelijoista sekä vuonna 2002 että 2005 (Taulukko 15). Viidesosa kaikista opiskelijoista ei osannut sanoa oliko heidän hampaansa lohkeilleet. Sukupuolten välisiä eroja ei näyttänyt olevan lohkeilun suhteen. Hampaita oli paikattu parin viime vuoden aikana enemmän kuin aikaisemmin yhteensä 10 %:lla opiskelijoista vuonna 2002 ja 15 %:lla vuonna 2005 (Taulukko 16). Lisääntynyttä paikkaamistarvetta oli yhtä paljon sekä miehillä että naisilla. 3 1 19 10 196 100 Suun kostuttaminen aterioiden välillä oli hyvin yleistä (Taulukko 17). Ensimmäisen vuoden opiskelijoista yhteensä 70 % ilmoitti kostuttavansa suuta aterioiden välillä ja yhteensä 80 % neljännen vuoden opiskelijoista. Yleisin kostuttamiseen käytetty neste oli vesi. Sukupuolten välisiä eroja ei näyttänyt olevan. Makeisia tai muita sokeripitoisia herkkuja söi 98 % kaikista opiskelijoista vuonna 2002 ja 100 % vuonna 2005 (Taulukko 18). Päivittäin sokeriherkkuja söi 19 % kaikista opiskelijoista seurannan alussa ja 14 % seurannan lopussa. Sukupuolten välisiä eroja herkkujen syönnissä ei näyttänyt olevan. 25

100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Miehet Naiset Miehet Naiset 2002 2005 Yli 1/ päivä Kerran päivässä Alle 1/ päivä Kuva 1. Hampaiden harjaamistiheys vuonna 2002 ja 2005 kaikilla opiskelijoilla yhteensä. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Miehet Naiset Miehet Naiset 2002 2005 Päivittäin Silloin tällöin Ei ollenkaan Kuva 2. Hammaslangan käyttötiheys vuonna 2002 ja 2005 kaikilla opiskelijoilla yhteensä. 26

Taulukko 13. Ksylitolipurukumin käyttötiheys. Ei käytä Silloin tällöin Kerran Vähintään Yhteensä päivässä kaksi kertaa 2002 päivässä Miehet 8 20 10 3 41 % 20 49 24 7 100 Naiset 7 88 21 34 150 % 4 59 14 23 100 Kaikki 15 108 31 37 191 % 8 57 16 19 100 2005 Miehet 5 24 8 4 41 % 12 59 19 10 100 Naiset 12 80 36 21 149* % 8 54 24 14 100 Kaikki 17 104 44 25 190 % 9 55 23 13 100 *yksi vastaus puuttui Taulukko 14. Hampaiden vihlominen kyselylomakkeen mukaan. Ei Päivittäin 2-3 kertaa Harvemmin Yhteensä ollenkaan viikossa kuin kerran 2002 viikossa Miehet 21 0 4 16 41 % 51 0 10 39 100 Naiset 70 1 12 67 150 % 47 1 8 44 100 Kaikki 91 1 16 83 191 % 48 1 8 43 100. 2005 Miehet 20 1 2 17 40* % 50 2 5 43 100 Naiset 66 2 12 69 149* % 44 2 8 46 100 Kaikki 86 3 14 86 189 % 46 2 7 45 100 *yksi vastaus puuttui kustakin 27

Taulukko 15. Hampaiden lohkeaminen. Ei ollenkaan Lohkeilevat Ei osaa sanoa Yhteensä 2002 silloin tällöin Miehet 31 2 7 40* % 78 5 17 100 Naiset 104 12 34 150 % 69 8 23 100 Kaikki 135 14 41 190 % 71 7 22 100 2005 Miehet 28 2 8 38* % 74 5 21 100 Naiset 94 12 44 150 % 63 8 29 100 Kaikki 122 14 52 188 % 65 7 28 100 *miesten vastauksia puuttui yhteensä 4 kpl Taulukko 16. Hampaiden paikkaaminen 1 2 viime vuoden aikana enemmän kuin aikaisemmin. 2002 Ei Kyllä Ei osaa sanoa Yhteensä Miehet 33 5 3 41 % 81 12 7 100 Naiset 126 13 11 150 % 84 9 7 100 Kaikki 159 18 14 191 % 83 10 7 100 2005 Miehet 33 5 3 41 % 81 12 7 100 Naiset 113 23 14 150 % 76 15 9 100 Kaikki 146 28 17 191 % 76 15 9 100 28

Taulukko 17. Suun kostuttaminen aterioiden välillä. 2002 Ei Kyllä Ei osaa sanoa Yhteensä Miehet 4 29 7 40 % 10 73 17 100 Naiset 13 97 30 140 % 9 69 22 100 Kaikki 17 126 37 180 % 9 70 21 100 2005 Miehet 1 34 5 40 % 2 85 13 100 Naiset 10 114 21 145 % 7 79 14 100 Kaikki 11 148 26 185 % 6 80 14 100 Taulukko 18. Karamellin tai muiden sokeripitoisten herkkujen syöminen. Ei ollenkaan Päivittäin 3-4 kertaa Harvemmin kuin Yhteensä viikossa kuin kerran 2002 viikossa Miehet 0 6 26 9 41 % 0 15 63 22 100 Naiset 4 30 93 23 150 % 3 20 62 15 100 Kaikki 4 36 119 32 191 % 2 19 62 17 100 2005 Miehet 1 4 28 8 41 % 2 10 68 20 100 Naiset 0 22 98 30 150 % 0 15 65 20 100 Kaikki 1 26 126 38 191 % 0 14 66 20 100 29

8.2.3 Hammashoitopelko Keskiarvoilla esitettynä ensimmäisenä opintovuotena pelättiin eniten viisaudenhampaiden poistoja (49 asteikolla 0-100) ja toiseksi eniten juurihoitoa (48/ 0-100) (Taulukko 19). Neljäntenä opintovuotena eniten pelkoa aiheutti juurihoito (53/ 0-100) ja seuraavaksi eniten viisaudenhampaiden poisto (44/ 0-100). Hammashoitopelolle eri hoitotilanteissa laskettiin myös mediaanit, jotka kuvaavat suuruusjärjestyksessä olevan jakauman keskimmäistä pistettä niin, että pisteen kummallekin puolelle jää yhtä monta havaintoa. Näin laskettuna korkein mediaani oli juurihoidolla, seuraavaksi korkein viisaudenhampaan poistolla ja kolmanneksi poraamisella (Kuva 3). Tämä järjestys oli sama sekä seurannan alussa että lopussa. Pelko näytti vähenevän seurannan aikana viisaudenhampaiden poistoa ja puudutusta (= neulalla pistäminen) kohtaan. Muita toimenpiteitä kohtaan pelko lisääntyi. Juurihoitoa koskevaan pelkokysymykseen 23 opiskelijaa jätti vastaamatta kokemuksen puutteen vuoksi (Taulukko 19). Juurihoitoa kohtaan koetun pelon mediaani oli 27, kun hampaita oli juurihoidettu aiemmin ja pelon mediaani oli 50, kun hampaita ei ollut aiemmin juurihoidettu. Juurihoidettuja hampaita todettiin röntgenkuvassa vain 4 %:lla opiskelijoista (Taulukko 58). Viisaudenhampaiden poistoa pelkäsivät eniten ne opiskelijat, joilta ei ollut kyselylomakkeen mukaan poistettu aiemmin viisaudenhampaita (Taulukko 20). Vuonna 2002 tämän ryhmän pelon keskiarvo oli 52 (± 29). Kun osa viisaudenhampaista oli poistettu, pelon keskiarvo oli 38 (± 27). Kun kaikki viisaudenhampaat oli poistettu, pelon keskiarvo oli 34 (± 23). Sekä miehillä että naisilla havaittiin samansuuntainen pelon väheneminen samalla kun viisaudenhampaat vähenivät. 30

Hoitotilanteet 8 7 6 5 4 3 2 1 5 4 7 6 12 16 19 27 37,5 35,5 41 36 46 2005 2002 49 51 50 0 10 20 30 40 50 60 Mediaani Kuva 3. Hammashoitopelon mediaanit kaikkien opiskelijoiden kohdalla ensimmäisenä ja neljäntenä opiskeluvuotena. (Mediaani kuvaa jakauman keskimmäistä pistettä, jonka kummallekin puolelle jää yhtä monta havaintoa.) 1 = juurihoito, 2 = viisaudenhampaan poisto, 3 = poraaminen, 4 = kipu yleensä, 5 = neulalla pistäminen, 6 = hammaskivenpoisto, 7 = hammaslääkärillä käynti, 8 = hammaslääkärin moitteet. 31

Taulukko 19. Hammashoitopelon keskiarvot erilaisia hoitoja kohtaan mitattuna 100mm pitkällä VAS-janalla (Visual Analogue Scale). 0 = ei pelkää lainkaan, 100 = pelkää hyvin paljon. N = kysymykseen vastanneiden lukumäärä. Mies Nainen Kaikki Keski- Keski- Keski- Keski- Keski- Keski- 2002 arvo hajonta N arvo hajonta N arvo hajonta N Viisaudenhampaan poisto 39 22 37 52 30 141 49 29 178 Juurihoito 38 21 32 50 33 136 48 31 168 Poraaminen 33 23 41 42 31 148 40 30 189 Kipu yleensä 26 20 41 41 25 150 38 25 191 Neulalla pistäminen 27 24 41 36 29 150 34 29 191 Hammaskivenpoisto 20 17 39 22 24 145 21 23 184 Hammaslääkärillä käynti 13 15 41 17 21 149 16 20 190 Hammaslääkärin moitteet 15 14 41 14 19 149 14 19 190 2005 Viisaudenhampaan poisto 35 23 39 47 31 148 44 30 187 Juurihoito 43 20 34 55 30 146 53 29 180 Poraaminen 31 21 40 46 29 149 43 28 189 Kipu yleensä 30 22 40 43 23 149 40 24 189 Neulalla pistäminen 23 22 40 33 30 149 31 29 189 Hammaskivenpoisto 19 16 36 26 26 147 25 25 183 Hammaslääkärillä käynti 10 11 40 19 22 149 17 21 189 Hammaslääkärin moitteet 11 12 39 15 20 147 15 19 186 Taulukko 20. Viisaudenhampaiden poistoa kohtaan koettu pelko sen funktiona, onko henkilöltä aiemmin poistettu viisaudenhampaita. Aiemmat poistotiedot käyvät ilmi kyselystä Taulukossa 9. N = vastanneiden lukumäärä. Mies Nainen Kaikki Keski- Keski- N Keski- Keski- N Keski- Keski- N 2002 arvo hajonta arvo hajonta arvo hajonta Ei ole poistettu 43 22 30 55 30 112 52 29 142 Osa on poistettu 18 13 6 43 29 24 38 27 30 Kaikki on poistettu 48 0 1 31 26 5 34 23 6 2005 Ei ole poistettu 42 22 25 51 30 76 49 28 101 Osa on poistettu 22 11 8 47 32 36 42 31 44 Kaikki on poistettu 23 14 6 38 29 36 36 29 42 32

8.3 KLIININEN SUUN JA HAMPAIDEN TUTKIMUS 8.3.1 Esitietokysymykset Suullisesti kysyttäessä 82 % kaikista opiskelijoista ilmoitti olevansa terveitä seurannan alussa ja 81 % seurannan lopussa (Taulukko 21). Opiskelijat ilmoittivat yhteensä 40 eri sairautta vuonna 2002 ja 39 sairautta vuonna 2005 (Taulukko 22). Opiskelun alussa yleisin sairaus oli masennus, jota sairasti 5 % kaikista tutkituista. Seuraavaksi yleisimmät sairaudet olivat astma (3 %) ja migreeni (3 %). Neljäntenä opiskeluvuotena yleisimmät sairaudet oli astma (5 %), masennus (3 %) ja diabetes (2 %). Kyselylomakkeella kerätyn, lääkärin toteamien allergisten sairauksien määrät olivat hiukan erilaiset kuin suullisesti kysyttäessä (Taulukko 23). Astmaa oli sen mukaan 6 %:lla opiskelijoista seurannan alussa ja 8 %:lla seurannan lopussa. Siitepölyallergiaa oli 29 %:lla aluksi ja 30 %:lla lopuksi. Lääkeaineallergiaa oli 13 %:lla alussa ja 14 %:lla lopuksi. Allergiaepäilyn takia oli tehty ihotestejä tai tutkittu verestä allergiavasta-aineita 36 %:lle seurannan alussa ja 42 %:lle seurannan lopussa. Lääkärin määräämiä allergia- tai astmalääkkeitä oli käyttänyt viimeksi kuluneen vuoden aikana 27 % kaikista opiskelijoista aluksi ja 28 % lopuksi. Suullisesti kysyttäessä 38 % ilmoitti jonkin säännöllisen lääkityksen tutkimushetkellä vuonna 2002 ja 47 % vuonna 2005 (Taulukko 24). Naisopiskelijat käyttivät säännöllisesti lääkkeitä useammin kuin miesopiskelijat. Suurin lääkeryhmä oli sukupuolihormonit ja naistentautien lääkkeet, joita käytti 33 % naisista ensimmäisenä opiskeluvuotena ja 45 % naisista neljäntenä opiskeluvuotena (Taulukko 25). Seuraavaksi yleisimmät lääkeryhmät olivat allergialääkkeet (5 % vuonna 2002) ja hengityselinten sairauksien lääkkeet (4 % vuonna 2005). Suullisesti kysyttäessä 25 % kaikista opiskelijoista ilmoitti tupakoivansa vuonna 2002 ja 19 % vuonna 2005 (Taulukko 26). Ensimmäisenä opiskeluvuotena tupakoivia naisia oli 29 % ja tupakoivia miehiä 10 %. Neljäntenä opiskeluvuotena sukupuolten erot olivat tasoittuneet siten, että miehistä 20 % ja naisista 19 % tupakoi. Ensimmäisen vuoden opiskelijat olivat tupakoineet keskimäärin 2,7 (±1,8) vuotta ja neljännen vuoden opiskelijat 4,8 (±3,2) vuotta. Suurin osa ensimmäisen vuoden opiskelijoista (92 %) oli aloittanut tupakoinnin 0 5 vuotta sitten (Taulukko 27). Yli 10 vuotta tupakoineita ei ensimmäisen vuoden opiskelijoissa ollut yhtään, mutta neljännen vuoden opiskelijoissa oli yksi. Kulutettujen savukkeiden yhteismäärä päivää kohden väheni seurannan aikana 208:sta 149:ään. Savukkeita poltettiin päivässä keskimäärin 4,4 (±5,8) seurannan alussa ja 4,0 (±3,6) seurannan lopussa (Taulukko 28). 33

Alkoholin käyttö lisääntyi kolmen ensimmäisen opiskeluvuoden aikana (Taulukko 29). Seurannan alussa joka toinen nautti alkoholia kuukausittain (53 %). Seurannan lopussa joka toinen opiskelija käytti alkoholia viikoittain (48 %). Alkoholia ei käyttänyt lainkaan 13 % opiskelijoista molempina tutkimuskertoina. Nuuskaa käytti satunnaisesti 2 % miesopiskelijoista seurannan alussa, mutta ei kukaan seurannan lopussa. Huumeita oli kokeillut 19 % opiskelijoista (Taulukko 30). Kannabis oli eniten kokeiltu aine (Taulukko 31). Taulukko 21. Potilaan ilmoitus omasta yleisterveydestä. 2002 Terve Jokin sairaus Yhteensä Miehet 35 6 41 % 85 15 100 Naiset 122 28 150 % 81 19 100 Kaikki 157 34 191 % 82 18 100 2005 Miehet 34 7 41 % 83 17 100 Naiset 121 29 150 % 81 19 100 Kaikki 155 36 191 % 81 19 100 34

Taulukko 22. Tutkimuspotilaiden ilmoittamat sairaudet (useat vaihtoehdot mahdollisia). Prosenttiluvut ilmaistu koko otoksesta N = 191. 2002 2005 Miehet Naiset Yht. % Miehet Naiset Yht. % Migreeni 0 5 5 3 0 2 2 1 Tinnitus 1 0 1 1 1 1 2 1 Tuki-ja liikuntaelimen sairaus 3 1 4 2 0 0 0 0 Astma 1 5 6 3 2 7 9 5 Allergia 0 1 1 1 0 0 0 0 Atooppinen ihottuma 0 1 1 1 0 2 2 1 Rasitusastma 0 1 1 1 0 1 1 1 Paniikkihäiriö 0 3 3 2 0 0 0 0 Masennus 1 9 10 5 1 5 6 3 Muu mielenterveyshäiriö 0 0 0 0 0 2 2 1 Sokeritauti 1 2 3 2 1 2 3 2 Silmäsairaus 0 1 1 1 0 0 0 0 Genitaalialueen sairaus 0 1 1 1 0 0 0 0 Psoriasis 0 1 1 1 0 1 1 1 Rytmihäiriö 0 1 1 1 0 1 1 1 Verenpainetauti 0 0 0 0 1 0 1 1 Synnynnäinen sydänvika 0 0 0 0 1 0 1 1 Herpes 0 1 1 1 0 1 1 1 Sidekudossairaus 0 0 0 0 0 1 1 1 Pneumonia 0 0 0 0 0 1 1 1 Kilpirauhasen vajaatoiminta 0 0 0 0 0 1 1 1 Ruoansulatuskanavan tauti 0 0 0 0 0 2 2 1 IgA-nefropatia 0 0 0 0 0 1 1 1 Anemia 0 0 0 0 0 1 1 1 Yhteensä 7 33 40 21 7 32 39 20 35