TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS Vuosiraportti 2015 Reetta Räisänen 8.9.2016 Nro 153-16-6088

2 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015)

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 3 (81) Sisällys 1. VELVOITETUTKIMUKSEN TARKOITUS 5 2. TUTKIMUSALUE 6 2.1. Yleiskuvaus. 6 2.2. Jäte- ja jäähdytysvesien purkupaikat. 7 2.3. Velvoitetarkkailun havaintopaikat. 7 2.4. Muita tutkimuksia 10 3. SÄÄ- JA JÄÄOLOT SEKÄ VEDENKORKEUS. 10 4. MERIALUEEN KUORMITUS. 12 4.1. Jäte- ja jäähdytysvedet. 12 4.1.1. Yhdyskuntajätevedet. 12 4.1.2. Teollisuuslaitokset 14 4.1.3. Jätevesien aiheuttama kuormitus. 14 4.2. Jokien vesistöalueilta ja niiden väliin jääviltä alueilta tullut kuormitus 19 4.2.1. Aurajoki 19 4.2.2. Kuormitus muiden jokien vesistöalueilta 20 4.2.3. Jokien valuma-alueiden ulkopuolelle jäävät alueet. 23 4.2.4. Jätevesi- ja hajakuormituksen vertailu 23 4.3. Ruoppausmassojen läjittäminen 24 4.4. Kalankasvatus 25 4.5. Ilmalaskeuma. 25 5. TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO. 26 5.1. Yleistä 26 5.2. Veden fysikaalis-kemialliset tutkimukset 26 5.2.1. Menetelmät. 26 5.2.2. Laajat tutkimuskerrat 27 5.2.3. Suppeat tutkimuskerrat. 27 5.3. Veden hygieeninen tila 28 5.4. Kasviplanktonnäytteet. 28 6. MERIALUEEN VEDEN LAATU. 28 6.1. Lopputalvi (2. 3.3.2015). 28 6.2. Loppukevät (11.5.2015) 37 6.3. Kesäkauden tutkimukset 37 6.4. Alkusyksy (7.9. ja 21.9.2015) 54 6.5. Loppusyksy (5. 6.10.2015). 54 6.6. Avovesi- ja kesäkauden keskiarvoja 62 6.7. Kasviplankton (laatinut Hanna Turkki). 68 7. TIIVISTELMÄ TURUN MERIALUEEN VUODEN 2015 YHTEISTARKKAILUSTA SEKÄ ARVIO VEDEN LAADUSTA JA JÄTEVESIEN VAIKUTUKSESTA. 71 8. KIRJALLISUUS. 80

4 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) Liitteet 1. Merialueen jäätyminen ja jääpäivien lukumäärä 1970 2015 2. Meriveden korkeus Turun satamassa v. 2015 3. Turun seudun puhdistamo Oy:n verkostoalueella tapahtuneet ohitukset kunnittain 4. Näytteenottoaikataulu v. 2015 5. Velvoitetarkkailun vesitutkimustulokset v. 2015 6. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen vesituloksia v. 2015 7. Rehevyystasoluokituksen ja vesien yleisen käyttökelpoisuuden luokkarajat 8. Kasviplanktontulokset v. 2015 Jakelu ExxonMobil Finland Oy Ab/Jonna Timperi Finnfeeds Finland Oy/Naantalin tehdas/åsa Korsman Fortum Power and Heat Oy/Satu Viranko Paraisten kaupunki/paraisten jätevedenpuhdistamo/käyttöpäällikkö Mika Laaksonen Neste Oil Oyj/Naantalin jalostamo/maarit Arpalo Turun seudun puhdistamo Oy/Mirva Levomäki Paraisten kaupunki/ympäristönsuojelutoimisto Naantalin kaupunki/kirjaamo/kaavoitus- ja ympäristölautakunta Raision kaupunki/ympäristönsuojelulautakunta Raision kaupunki/tekninen keskus/ympäristönvalvonta/ympäristöpäällikkö Kirsi Anttila Turun kaupunki/turun Vesiliikelaitos Turun kaupunki/ympäristö- ja kaavoituslautakunta Sähköpostitse Finnfeeds Finland Oy/gunilla.hagman-karlsson@dupont.com Kaarinan kaupunki/ympäristönsuojelulautakunta/laura.ahtiainen@kaarina.fi Kaarinan kaupunki/ympäristönsuojelu/jouni.saario@kaarina.fi Paraisten kaupunki/carl-sture.osterman@parainen.fi Paraisten kaupunki/ymparistolautakunta@parainen.fi Naantalin kaupunki/marjut.taipaleenmaki@naantali.fi Neste Oyj/Ympäristöpäällikkö/kaisa.vaskinen@neste.com Raision kaupunki/tekninen keskus/ympäristöpalvelut/tuija.lojander@raisio.fi Raision kaupunki/kirsi.anttila@raisio.fi Turun seudun puhdistamo Oy/mirva.levomaki@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/juha.m.nurmi@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/esa.malmikare@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/kaarlo.merikallio@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/mika.makila@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/jyrki.haapasaari@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/jarkko.laanti@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/jarno.arfman@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/jouko.tuomi@turku.fi Turun kaupunki/ympäristönsuojelutoimisto/olli-pekka.maki@turku.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/asko.sydanoja@ely-keskus.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/tapio.saario@ely-keskus.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/kirjaamo.varsinais-suomi@ely-keskus.fi Yhteystiedot (Y 1564941-9) Telekatu 16, 20360 TURKU puh. 02-274 0200, sähköp. etunimi.sukunimi@lsvsy.fi

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 5 (81) 1. VELVOITETUTKIMUKSEN TARKOITUS Turun ympäristön merialuetta on tutkittu kaupunkiseudun yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesikuormituksen velvoitteena 1960-luvun lopulta lähtien. Vuonna 2015 velvoitetarkkailuun osallistuivat Turun seudun puhdistamo Oy, Paraisten kaupunki (Paraisten jätevedenpuhdistamo), Neste Oyj Naantalin jalostamo, Finnfeeds Finland Oy Naantalin tehdas ja Turun Seudun Energiantuotanto Oy (TSE) sekä vielä vuonna 2015 Maskun kunta jo lopetetun Lemun jätevedenpuhdistamon n.s. jälkitarkkailun osalta. Lisäksi tarkkailuun osallistui ExxonMobil Oil Oy Ab. Tarkkailuvelvoitteet perustuivat vesi- ja ympäristölupalainsäädännön mukaisiin päätöksiin jäte- tai lauhdevesien johtamisesta mereen (taulukko 1). Turun seudun puhdistamo Oy sai Etelä-Suomen aluehallintovirastolta ympäristöluvan (Nro 167/2014/2, Dnro ESA- VI/345/04.08/2012, 1.10.2014), mutta päätöksestä valitettiin. Turun seudun puhdistamo Oy haki 14.11.2014 lupaa uuden ympäristöluvan mukaisen toiminnan aloittamiseen muutoksenhausta huolimatta. Paraisten kaupunki sai vuoden 2008 ympäristöluvan ehdoista tekemässään valituksessa Etelä-Suomen aluehallintovirastolta luvan (Nro 95/2014/2, Dnro ESA- VI/272/04.08/2012 (16.6.2014) johtaa jätevettä mereen aiemman luvan pitoisuus- ja puhdistustehoarvoilla vuoden 2015 loppuun asti. Vesistötarkkailussa noudatettiin Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2007 hyväksymään tarkkailuohjelmaa (hyväksymispäätös (2.4.2007 Nro 20 YLO, Dnro LOS-2006-Y- 1272-103, 10.8.2007, LSY-2007-Y-123) ja siihen vuosille 2010 2011 tehtyä, Varsinais- Suomen ELY-keskuksen hyväksymää täydennystä (17.6.2011, Dno VARE- LY/976/07.00/2010). Tarkkailusta jätettiin vuonna 2012 pois Raision entinen jätevedenpurkupaikka (asema 256, puhelinkeskustelu VARELY/Räisänen). Muilta osin Varsinais-Suomen ELY-keskus ei vuoden 2014 kuluessa ehtinyt käsitellä vuonna 2012 laadittua merialueen tarkkailusuunnitelmaehdotusta. Loppuvuonna 2014 sovittiin (sähköposti 24.11.2014 VARE- LY/Räisänen), että kuormittajissa ja lupatiedoissa jo tapahtuneet ja myöhemmin varmistuvat muutokset päivitetään ehdotukseen ennen sen hyväksymistä. Ajankohdaksi sovittiin syksy 2015 (sähköposti VARELY 12.2.2015), mutta Naantalinsalmen jätevesikuormituksen muutoksista ei saatu varmuutta, ja päivitys siirtyi vuoteen 2016. vastasi velvoitetarkkailun näytteenotosta, analysoinnista ja tulosten raportoinnista. on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T101, joka täyttää standardin ISO/IEC 17025 vaatimukset. Laboratorion voimassaoleva pätevyysalue löytyy FINASakkreditointipalvelun internet-sivuilta: www.finas.fi kohdasta Akkreditoidut toimijat» Testauslaboratoriot. Näytteenotosta vastasivat sertifioidut ympäristönäytteenottajat (ympäristönäytteenottajien henkilösertifiointi, pätevyysalue Vesi- ja vesistönäytteet). Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä standardin SFS-EN ISO/IEC 17024:3003 mukaisesta sertifioinnista löytyy lisätietoa internet-sivuilta: www.syke.fi>palvelut>ympäristönäytteenottajien sertifiointipalvelu. Tässä yhteenvedossa esitetään vuoden 2015 Turun merialueen velvoitetarkkailun vesitutkimuksen tulokset ja arvio merialueen veden laadusta. Tutkimus sisälsi myös vuosittain tehtävät kasviplanktonin määritykset. Vesianalyysitulokset on toimitettu sähköisesti valtakunnalliseen vedenlaaturekisteriin ja ovat saatavilla ympäristöhallinnon avoimen tietopalvelun kautta (www.syke.fi/avointieto). Poikkeuksen tekevät Turussa olevan purkupaikan lähialueen havaintopaikat, joita ei vielä ole perustettu vedenlaaturekisteriin. Kasviplankton tulokset tallennettiin kasviplanktonrekisteriin, ja myös nämä tulokset on haettavissa ympäristöhallinnon avoimesta tietopalvelusta.

6 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) TAULUKKO 1. Turun merialueen yhteistarkkailuun osallistuvien kuormittajien lupatiedot. Maskun kunnan Lemun jätevedenpuhdistamon toiminta päättyi v. 2014 alussa. Lupavelvollinen Lupapäätös Huomautuksia Turun seudun puhdistamo Oy Nro 47/2003/4, LSY 5.6.2008: 25/2008/1 (22.9.2003) Nro 167/2014/2, Dnro ESAVI/345/04/08/2012 (1.10.2014) Päätökseen haettu muutosta. Nro 9/2015/2, Dnro ESAVI/10380/2014 (30.1.2015) Paraisten kaupunki Nr 24/2008/1, Dnr LSY-2006-Y-374 (30.5.2008) Paraisten jvp (Norrby). Nro 95/2014/2, Dnro ESAVI/272/04.08/2012 (16.6.2014) Finnfeeds Finland Oy Nro 110 YLO, Dnro LOS-2006-Y-1290-111 (4.12.2008) Neste Oyj Nro 45/2007/2, Dnro LSY-2004-Y-362 (20.11.2007) Naantalin voimalaitos. TSE Oy Nro 96/1998/4, LSVO 96/1998/4 (31.12.2008) Imatran Voima Oy Nro 214/2013/1, Dnro ESAVI/168/04.08/2012 (1.11.2013) Nro 231/2013/1, Dnro ESAVI/11/04.08/2010 (1.11.2013) Monipolttoainevoimalaitos. ExxonMobil Finland Oy Ab Nro 179/2013/1, Dnro ESAVI/44/04.08/2013 (23.9.2013) Ei vesistön tarkkailuvelvoitetta. 2. TUTKIMUSALUE 2.1. Yleiskuvaus Tarkkailualue kattaa jätevesien arvioidun vaikutusalueen mannerrannan suunnassa Askaistenlahdelta Pitkäänsalmeen ja edelleen Paraisten pohjoisosaan Vapparille, lännessä Kotkanaukolle ja lounaassa Airismaalle Airiston eteläosaan (kuva 1). Tutkimusalue sijoittui Naantalin, Raision, Turun, Kaarinan ja Paraisten kaupunkien sekä Maskun kunnan merialueille. Jätevesien pääasiallinen vaikutusalue on Turussa Linnaukolta salmien kautta lähinnä Airiston laidalle mutta myös Lemunaukolle. Vapparilla Paraisten purkupaikalle johdettavien jätevesien vaikutukset ovat vain ajoittain havaittavissa suppealla alueella. Samoin Naantalinsalmessa jätevesien vaikutusalue on suppea, ja mereen johdettavien jätevesien määrä saattaa lähitulevaisuudessa vähentyä oleellisesti. Jäähdytysvesien lämpöpäästöjä on ollut vaikea havaita meressä. Varsinais-Suomen pintavesien toimenpideohjelman (Varsinais-Suomen ELY-keskus 2010) yhteydessä tehdyn tyypittelyn mukaan tutkimusalue kuuluu lounaiseen sisäsaaristoon, joka vaihtuu lounaiseksi välisaaristoksi Airistolla Rajakarin tietämillä. Turun satama ja n salmet määriteltiin vesienhoitolain mukaisiksi voimakkaasti muutetuiksi vesialueiksi. Kriteereinä oli muutetun/rakennetun rantaviivan osuus ja muutetun alueen pinta-ala. Samoilla perusteilla myös Raisionlahti ja Naantalin satama määriteltiin voimakkaasti muutetuksi vesialueeksi; Raisionlahdessa kriteerinä oli lisäksi siltojen ja penkereiden vaikutus. Myös Raisionjoki nimettiin voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi, sillä siihen on padottu kolme säännöstelyallasta; niitä ei enää tarvita vedenhankintaa varten, ja patorakenteita muuttamalla pyritään luonnonmukaisempaan virtaukseen. Merialue on tyypillistä Saaristomeren sisäsaaristoa, jonka muodostavat erikokoiset saaret ja niiden väliin jäävät salmet ja selät sekä lahdet. Veden syvyydessä ja vaihtuvuudessa on suuria eroja alueen eri osissa. Airistoa lukuun ottamatta alue on varsin matalaa, sillä keskisyvyys on noin 16 m. Vesialueen pinta-ala on 204 km 2 ja tilavuus 3 200 milj. m 3. Tutkimusaluetta on kuvattu tarkemmin tarkkailuohjelmassa (ks. Räisänen & Lehtonen 2008). Valuma-alueen pinta-ala on 1 680 km 2, josta pääosa (79 %) muodostuu tutkimusalueelle laskevien Aurajoen, Raisionjoen ja Hirvijoen valuma-alueista. Jokien valuma-alueista puolestaan 30 40 % on voimaperäisesti viljeltyä savikkoaluetta. Pelloilta ja haja-asutuksen jätevesissä valumavesien mukana tuleva kuormitus vaikuttaa tuntuvasti veden laatuun etenkin salmi- ja

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 7 (81) lahtialueilla, missä veden vaihtuminen on hidasta ja virtaukset suunnaltaan vaihtelevia. Pintakerroksessa valumavesien vaikutus tuntuu Airistolle saakka. Vesi on laadultaan hyvin erilaista tutkimusalueen eri osissa. Erot johtuvat sekä ympäristötekijöistä että jäte- ja jokivesien tuomasta kuormituksesta. Merialueen veden laadun pitkäaikaismuutoksia selvitettiin sekä 1990-luvun että 2000-luvun alussa. Rehevöityminen oli havaittavissa jo 1990-luvun alussa (Jumppanen & Mattila 1994). 2000-luvun alkuun mennessä rehevöitynyt vyöhyke oli laajentunut kymmenessä vuodessa sisäosista edelleen kohti Airistoa ja avoimempia vesialueita (Hannula 2005). Kokonais- ja fosfaattifosforipitoisuudet olivat 1960- luvun lopun jälkeen kasvaneet, ja muutos oli selvin Airistolla. Merkittävää kokonaisfosforipitoisuuksien nousua oli myös Askaistenlahdella Väskinsaaren edustalla, Vapparin pohjoisosassa, Pohjoissalmessa, Kotkanaukolla ja Raisionlahdella. Typpipitoisuuksien kehitys ei ollut yhtä selkeä, mutta Vapparin pohjoisosassa, Askaistenlahdella Väskinsaaren edustalla ja Airistolla sekä myös Naantalinsalmessa typpipitoisuudet olivat selvästi nousseet. A-klorofyllipitoisuudet olivat loppukesällä kasvaneet tilastollisesti merkitsevästi useimmilla tutkimuspaikoilla. 2.2. Jäte- ja jäähdytysvesien purkupaikat Velvoitetarkkailuun osallistuvien yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden käsitellyt jätevedet johdettiin mereen Turussa kantasataman satama-altaaseen ja Paraisilla Vapparin eteläosaan (kuva 1). Maskun kunnan Lemun jätevedenpuhdistamon toiminta päättyi vuoden 2014 alussa; purkupaikka oli Kuuvanjoessa, joka laskee Hirvijoen alajuoksulle ja sieltä Askaistenlahden perukkaan. Teollisuuslaitoksista jäte-, lauhde- ja hulevesiä johdettiin Viheriäistenaukolle ja Naantalinsalmeen. 2.3. Velvoitetarkkailun havaintopaikat Merialueella oli yhteensä 37 veden laadun havaintopaikkaa (taulukko 2). Niistä 33 oli vuonna 2007 hyväksytyn tarkkailuohjelman mukaisia, ja lisäksi näytteet otettiin Turun seudun puhdistamo Oy:n laitoksen purkupaikan tuntumaan vuonna 2010 lisätyiltä neljältä asemalta. Aurajoen tuomaa hajakuormitusta seurattiin kahdessa paikassa: näytteitä otettiin Halisista merialueen laajojen tutkimusten yhteydessä ja Auranlaakson tietämiltä lähinnä tulva-aikoina ravinnevirtaaman laskentaa varten. Asemista 12 oli ns. intensiiviasemia, joilta otettiin näytteet kesäkaudella kahden viikon välein. Mukana olivat Viheriäistenaukko (275) ja Naantalinsalmi (285), joiden tuntumaan tuli teollisuuslaitoksista jätevesiä ja lämpöpäästöjä. Lisäksi yhtä tiheästi otettiin näytteet myös kahdelta yhdyskuntajäteveden purkupaikalta (, Parainen). Kasviplanktonmääritykset tehtiin intensiiviasemien loppukesän näytteistä.

8 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015)

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 9 (81) TAULUKKO 2. Turun merialueen tarkkailututkimuksen havaintopaikkojen numerot, nimet, syvyydet, sijaintikunnat ja koordinaatit vuonna 2014. Suluissa aikaisempi kokonaissyvyys, jota ei ole löydetty enää 1990-luvulla tai hakasuluissa muutos 2000-luvulla. Ns. intensiiviasemat alleviivattu. Nro Nimi Vanha Tarkkailun Syvyys Sijainti- Tasokoordinaatit tunnus alkamisvuosi (m) kunta ETRS-TM35FIN N E 135 Vapparin pohj.osa L 37 1970 21 (22) Parainen 6700671-241961 * 136 Loskarnäs pohj. L 42 1975 22 (23) Parainen 6698548-237699 * 137 Lessor L 137 1986 20 (21) Parainen 6698579-240666 * 140 Bläsnäsinlahti L 44 1975 30 Parainen 6696350-240201 * 143 Kruunukari L 143 1985 29 6699789-231364 * 148 (1 Kirkkoselkä 1987 7 Parainen 6692803-240771 * 165 Kirkkoherransaari L 61 1976 33 6702543-241259 * 175 Papinsaari it. L 32 1970 7,5 (8) 6704772-240056 * 179 Katariinanlaakson ed. L 31 1970 3 6706338-239294 * 180 Uittamo L 29 1970 3 6707690-238464 * 190 Linnanaukko L 28 1970 8 6709098-237337 * 200 Pikisaari L 22 1970-1996, 2010-11 6709000-235882 * 201 (1 Haarlan salmi 1991 11 (12) 6703869-235423 * 205 Kalkkiniemi L 23 1970 11 6708129-234425 * 210 Kuuvannokka L 26 1970 22 6706584-231541 * (23, 24) 215 Saaronniemi L 53 1976 53 6708373-229555 * 220 (2 Rajakari T 52 1970 52 6703500-230115 * 225 (2 Airismaa it. X 3 1978 80 Naantali 6696450-226458 * 235 Marjaniemi NW L 19 1976 3 6710621-235738 * 240 Pansion öljysatama L 17 1970 11 (10) 6710180-233860 * 245 Kallanpää L 15 1970 15 [16] 6710018-231785 * 250 Raisionlahden perukka L 12 1970 2 Raisio 6713541-231816 * 260 Hahdenniemi L 13 1970 4 Raisio 6712516-231712 * 265 Kukonpää L 14 1970 12 (8) Raisio 6711330-231273 * 275 Viheriäistenaukko L 8 1970 10 6710424-229984 * 280 Ajonpää L 6 1970 33 Naantali 6711235-229013 * 285 Naantalinsalmi L 3 1970 26 (27) Naantali 6712739-226970 * 290 Kuparivuori L 2 1970 25 Naantali 6713582-225983 * 297 Kotkanaukko L 297 1982 29 Naantali 6710962-222106 * (30, 31) 300 Väskinsaari L 86 1976 19 Naantali 6716241-223705 * 304 Papinluoto L 304 1981-2015 20 Masku 6719497-221721 * 308 Lapila L 308 1985 44 (45) Naantali 6707367-225284 * PARPUR Paraisten jv-purkupaik. 2005 16 Parainen 6697098-240419 * TKUPUR Turun jv-purkupaikka 2005 10 6709931-236954 * KANAV W Kanavaniemi lä 2010 12 6709450-236679 ** LATOK N Latokari po 2010 10 6709217-236984 ** RUISS E n silta et 2010 3 6709820-236348 ** 54 Aurajoen ravinnevirt. 1970 6713453-245153 * 58, 58K Halinen kalaporras tai silta 6712383-241956 * (1 Ei syysnäytteenottoa (päätös LOS-2006-Y-1272-103). (2 Talvitutkimus kuului V-S ELY-keskuksen ohjelmaan * Tiedot poimittu ympäristöhallinnon OIVA- ympäristä- ja paikkatietojärjestelmästä 2.3.2015. ** Tiedot poimittu L-Svyt Oy:n koordinaattitiedoista 2.3.2015.

10 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 2.4. Muita tutkimuksia Jätevesikuormituksen vaikutuksia kalastukseen ja kalastoon seurataan kalatalousviranomaisten hyväksymällä velvoitetarkkailulla Turun ja Naantalin edustalla. Tulokset kootaan laajempaan yhteenvetoon noin viiden vuoden välein. Edellinen yhteenveto on tehty vuosilta 2005 2009 (Holsti 2010). Ammatti- ja kirjanpitokalastustiedot on kerätty vuosilta 2010 2012 (Kivinen 2011 ja 2012, Väisänen 2014). Turun satama Oy:n ruoppaus- ja läjitystoiminnan velvoitetarkkailututkimukseen kuului vuonna 2015 vain luotaus, joka kattoi kokonaan Rajakarin läjitysalueen ja sen lähiympäristön (Turun satama Oy 2016). Luotauksella tarkkaillaan massojen kulkeutumista myös jatkossa. Turun ja Naantalin ruoppausmassojen yhteisläjitysalueen löytämiseksi on vuodesta 2011 lähtien tehty selvityksiä, joiden yhteenveto valmistui vuoden 2015 lopulla (Turun satama 2016). Aineistoa käytetään laadittaessa ympäristölupahakemusta uudelle läjityspaikalle. Kaarinan kaupunki seurasi Piikkiönlahden tilaa vapaaehtoisella tarkkailulla, jota tehtiin lakkautetun Piikkiön jätevedenpuhdistamon entisessä purkuvesistössä. Kalankasvatuksen velvoitetarkkailujen lähimmät alueet sijaitsivat Naantalissa Airistolla Iso- Tervin edustalla, Laitsalmessa ja Hämmärönsalmessa sekä Paraisilla Hessundinsalmessa. 3. SÄÄ- JA JÄÄOLOT SEKÄ VEDENKORKEUS Talvi 2014/2015 alkoi Turun seudulla Ilmatieteen laitoksen säähavaintojen mukaan hyvin lauhana, sillä joulukuu 2014 oli lauha ja sateinen. Tammikuussa 2015 lämpötila vaihteli lauhasta kylmään, ja keskilämpötila oli selvästi korkeampi kuin normaalijaksolla (vuodet 1981 2010, taulukko 3). Sateet tulivat lumena, vetenä tai räntänä, ja lumitilanne vaihteli paljon; ajoittain maa oli lähes paljas, ja eniten lunta oli kuun puolivälissä. Myös helmi- ja maaliskuussa oli poikkeuksellisen lauhaa. Lämpötila vaihteli nollan tuntumassa, eikä ajoittainen pakkanen painunut alle -10 ºC. Sademäärä oli keskimääräistä suurempi, mutta lunta tuli vähän, ja jo helmi-maaliskuun vaihteessa lumipeite hupeni. Huhtikuussakin oli keskimääräistä lauhempaa ja sademäärä tavallista suurempi. Toukokuu oli Turussa hieman keskimääräistä viileämpi mutta sademäärä kaksinkertainen, sillä ennen kuun puoliväliä oli hyvin sateinen päivä. Kesä- ja heinäkuussa sää oli viileää ja epävakaista. Ajoittain oli myös kesäisen lämpimiä jaksoja, mutta etenkin kesäkuussa kova tuuli sai ilman tuntumaan kolealta. Sekä kesä- että heinäkuu olivat Turun seudulla lämpötiloiltaan keskimääräistä viileämpiä. Sademäärä oli kesäkuussa lähellä keskimääräistä, mutta heinäkuu oli sateinen ja sademäärä tavanomaista suurempi. Elokuun alkupuolella säätyyppi vaihtui, jolloin ilma lämpeni ja poutaantui. Lämmin jakso kesti elokuun lopulle saakka, ja kuun puolivälin jälkeen oli useita hellepäiviä. Elokuu oli ajankohdan keskiarvoa hieman lämpimämpi ja selvästi vähäsateisempi. Kesän eli kesäelokuun keskilämpötila oli lounaissaaristossa keskimääräinen, kun muualla keskilämpötila oli hieman tavallista alempi. Syksy eli syys-, loka- ja marraskuu oli lauha. Syyskuussa sademäärä oli lähellä keskimääräistä, ja Turussa suuri osa sademäärästä kertyi kahtena sateisena päivänä. Lokakuussa oli ensimmäiset yöpakkaset ennen kuun puoliväliä, ja lämpötilan vuorokausivaihtelut olivat suuria, mutta kuun puolivälissä sää lauhtui uudelleen. Sademäärä oli poikkeuksellisen niukka. Marraskuu alkoi poikkeuksellisen lämpimänä, ja Kemiönsaaressa mitattiin Suomen mittaus-

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 11 (81) historian korkein marraskuun lämpötila (14,3 ºC). Myös loppukuu oli lauha, ja keskilämpötila oli selvästi tavanomaista korkeampi. Useimpina päivinä satoi, ja sadetta tuli keskimääräistä enemmän. Joulukuussa sää jatkui poikkeuksellisen lauhana, ja mittaushistorian korkein lämpötila rikottiin kahdesti. Pakkaspäiviä oli vain muutama, ja kuun keskilämpötila oli selvästi tavanomaista korkeampi. Sademäärä oli lähellä keskimääräistä, mutta sateet tulivat vetenä, ja maa oli lumeton vielä joulukuun lopussa. Talvella 2014/2015 vesistöjen jäätyminen alkoi vasta tammikuussa 2015. Meri jäätyi tammikuun alkupuolen pakkasissa, mutta selkäalueilta lauhat säät ja kovat luoteistuulet särkivät jään. Suojaisemmilla paikoilla jääpeite säilyi lauhoista jaksoista huolimatta ja vahvistuikin tammikuun loppupuolen pakkasissa. Virtapaikoilla ei juuri ollut jäätä. Helmikuussa jääpeite ei laajentunut, ja selkäalueet pysyivät auki. Suojaisilla alueilla jää säilyi, mutta virtapaikoilla sula laajeni lauhassa säässä. Helmikuun puolivälissä jäällä liikkuminen alkoi olla suojaisillakin paikoilla epävarmaa, ja helmi-maaliskuun vaihteessa jääpeite pieneni ja heikkeni hyvin nopeasti. Ilmatieteen laitoksen mukaan jäätalvi 2014 2015 oli mittaushistorian toiseksi lauhin. Selkäalueilla esimerkiksi Airistolla Rajakarilla jääpäiviä ei ollut lainkaan (liite 1), ja vuosina 1970 2014 näin on käynyt vain kerran. Sisäsaaristosta Turusta ei enää kerätty jäätymistietoja. Ilmatieteen laitoksen meriveden korkeustietojen mukaan vuoden 2015 alussa Turussa meriveden korkeus lähti nousuun, ja päiväkeskiarvo oli tammikuun puolivälissä noin +60 cm (korkeusjärjestelmässä N60, liite 2). Tämän jälkeen pääsuuntaus oli laskeva maaliskuun loppupuolelle saakka, jolloin korkeus oli noin -40 cm. Huhti-heinäkuussa korkeus vaihteli 0-linjan tuntumassa välillä -20 +20 cm. Elokuun aikana vedenkorkeus laski tasaisesti 0-linjalta noin tasolle -40 cm ja pysyi sitten pitkään selvästi 0-linjan alapuolella; lokakuun puolivälissä mitattiin vuoden alin päiväkeskiarvo (-52 cm). Sen jälkeen suuntaus kääntyi nousuun, ja joulukuun alussa saavutettiin vuoden korkein päiväkeskiarvo (+64 cm). Vuoden lopulla vedenkorkeus laski nopeasti mutta oli yhä 0-linjan yläpuolella. Turun merialueen vuoden 2015 velvoitetutkimuksen laajojen tutkimusten näytteenotot osuivat jaksoihin, jolloin vedenkorkeus muuttui nopeasti näytepäivien aikana. Maalis- ja elokuun näytteenottokerralla vesi nousi, ja kesä-, heinä- ja lokakuun kerralla vesi laski. TAULUKKO 3. Turun säätietoja vuodelta 2015 ja normaalijaksolta 1981 2010. Lähde: Ilmatieteen laitos. Lämpötilat lokakuun 2010 alusta lähtien Artukaisten automaattiasemalta (aiemmin Turun lentoasemalta) ja sademäärät heinäkuun 2006 alusta lähtien Artukaisista. I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Lämpötila 2015-0,4 0,7 2,2 5,2 9,3 13,3 16,3 17,2 12,7 5,5 4,9 3,2 (ºC) 1981 2010-4,4-5,2-1,6 4,0 10,2 14,5 17,5 16,0 10,9 5,9 0,8-2,6 Sademäärä 2015 96 29 53 47 61 56 103 31 62 15 95 67 715* (mm) 1981 2010 61 42 43 32 39 59 79 80 64 78 76 70 723* * Sademäärien summa.

12 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 4. MERIALUEEN KUORMITUS 4.1. Jäte- ja jäähdytysvedet Valtaosa Turun edustan merialueelle johdettavista yhdyskuntajätevesistä käsiteltiin Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen jätevedenpuhdistamolla. Paraisten kaupungin Paraisten jätevedenpuhdistamon toiminta jatkui ennallaan. Teollisuuslaitosten jätevesien käsittelyssä ei tapahtunut suuria muutoksia. 4.1.1. Yhdyskuntajätevedet Turun seudun puhdistamo Oy Vuosi 2015 oli kuudes vuosi, jolloin Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen laitos toimi seudullisessa laajuudessa. Vuoden 2015 aikana toiminta laajeni Aurajokivarren kuntiin, kun siirtoviemäri Lieto Oripää valmistui vaiheittain. Tarkemmin Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen laitoksen toimintaa on kuvattu päästötarkkailun vuosiyhteenvedossa (ks. Leino 2016a). Puhdistamolla käsiteltiin Turun, Kaarinan, Raision, Naantalin (myös Rymättylä, ei Velkuan alue) ja Paimion kaupunkien sekä Liedon, Ruskon (myös Vahdon alue), Maskun (myös Lemun ja Askaisten alue), Nousiaisten ja Mynämäen kuntien yhdyskuntajätevedet. Lieto Oripää siirtoviemärityön edetessä alettiin käsitellä Auran, (3.2.2015), Pöytyän Riihikosken (8.12.2015) sekä Oripään (14.12.2015) jätevedenpuhdistamoille tulleet jätevedet. Kakolanmäen puhdistamo täytti vuonna 2015 ympäristöluvan vaatimukset kaikilla neljännesvuosijaksoilla (Leino 2016a). Kokonaistypen puhdistustehovaatimus vuosikeskiarvona laskettuna saavutettiin. Myös uuden lupapäätöksen (ESAVI nro 167/2014/2) puhdistusvaatimukset olisivat täyttyneet, mutta lupa ei ollut lainvoimainen. Purkupaikalla Turussa satama-altaassa Turun seudun puhdistamo Oy:n puhdistettujen jätevesien ja esikäsiteltyjen ohitusvesien tuoma kuormitus oli vuosikuormitukseksi laskettuna BOD 7(ATU) :n osalta 100 tonnia/a ja kokonaisravinnemäärien osalta fosforia 5,1 tonnia/a ja typpeä 370 tonnia/a (Leino 2016a). Esiselkeytettyä jätevettä ei jouduttu kertaakaan johtamaan varsinaisen puhdistusprosessin ohi mereen. Poikkeuksellisissa tilanteissa purkupaikalle jouduttiin johtamaan puhdistamattomia jätevesiä puhdistamon ohi Hansapuiston ylivuotokaivosta tammi- ja heinäkuussa yhteensä 33 758 m 3. Nämä ohitukset huomioon ottaen laskennallisesti purkupaikalle jätevesien tuoma BOD 7(ATU) -kuormitus oli noin noin 104 tonnia/a ja fosforikuormitus noin 5,2 tonnia/a ja typpikuormitus noin 371 tonnia/a (taulukko 4). Lupaehtojen mukaan lisäksi myös muualla pumppaamoilla ja verkostoissa tapahtuneet ohitukset lasketaan Turun seudun puhdistamo Oy:n vesistökuormitukseen. Toimialueen viemäriverkostoista ohitettiin vuoden 2015 aikana jätevettä yhteensä 66 111 m 3 (Leino 2016a) eli keskimäärin 181 m 3 /d. Ohitukset huomioon ottaen vuosikuormitus oli BOD7 (ATU) :a 120 tonnia/a ja fosforia 5,5 tonnia/a mutta typpikuormitusta ohitukset eivät laskennallisesti muuttaneet (370 tonnia/a). Osa ohitusten aiheuttamasta kuormituksesta tuli selvästi tutkimusalueen ulkopuolelle (esim. Paimio, Ilmanen 2016a, liite 3). Osa ohituksista tuli suoraan tutkimusalueelle ja osa välillisesti esimerkiksi ojien tai jokien kautta:

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 13 (81) TSP Oy:n Kaarinan Rauvolan pumppaamolta ei tullut ohitusvesiä. Ilmeisesti vain suuret ohitusmäärät saattaisivat päätyä mereen, sillä ohitusvedet purkautuvat ojaan ja sieltä entiseen puhdistamon jälkilammikkoon. TSP Oy:n Raision pumppaamolla oli pumppaamoon liittyviä ohituksia 5 m 3. Pumppaamon ylivuotoputkesta ohitusvedet johdetaan entisen puhdistamonmäen viereen avo-ojaan, joka purkautuu rummun kautta Raisionlahden pohjukkaan vesijättömaalle. Raision pumppaamolla oli lisäksi Raision kaupungin verkosto-ohituksia (6 863 m 3 ). Turun kaupungin viemäreiden ja pumppaamoiden ohituksista (15 545 m 3 ) osa tuli meren tuntumaan tai Aurajoen alajuoksulle sekä osa mereen laskeviin jokiin ja ojiin. Osa ohituksista oli sisempänä maalla. Kaarinan kaupungin viemäreiden ja pumppaamoiden ohituksista (5 785 m 3 ) tuli pääosa mereen Piikkiönlahdelle. Maskun kunnan viemäriverkosto-ohituksista (813 m 3 ) tuli osa Piuhanojaan. Piuhanoja laskee Raisionlahden pohjukkaan. Naantalin kaupungin viemäriverkosto-ohituksista (4 985 m 3 ) osa johdettiin mereen tai sen tuntumaan. Nousiaisten kunnan viemäriverkosto-ohitukset (18 622 m 3 ) tulivat siirtoviemäristä ja johdettiin Hirvijokeen, joka laskee Askaistenlahden sisäosaan. Joissakin paikoissa kunnan viemäriverkostosta vesistöihin tehtävät ohitukset ovat toistuvia ja merkittäviä, ja vesistötarkkailu saattaa olla tarpeen näillä ohituspaikoilla. Seudulliselta puhdistamolta mereen lähtevän veden raskasmetallipitoisuudet olivat pieniä (Leino 2016a). Raskasmetallit sitoutuivat pääosin lietteeseen puhdistusprosessin aikana. Puhdistamolta vesistöön johdettavan jäteveden kuukausittaiset raskasmetallikuormat vaihtelevat lähinnä hulevesien aiheuttaman tavanomaista suuremman virtaaman mukaisesti. Haitallisten aineiden osalta E-PRTR-asetuksen mukaiset jätevesien vesistöön aiheuttamat päästötiedot raportoidaan erillisessä yhteenvedossa. Paraisten jätevedenpuhdistamo Paraisten kaupungin Paraisten jätevedenpuhdistamo on biologis-kemiallinen laitos. Aiempaan kemialliseen laitokseen lisättiin vuonna 1999 kaksivaiheinen biologinen suodatus, joista ensimmäinen (nitrifikaatiovaihe) poistaa BOD:n ja ammoniumtypen; jälkimmäinen toimii denitrifikaatiovaiheena eli pelkistää nitraattitypen typpikaasuksi. Purkupaikalla Vapparin eteläosassa vuonna 2015 Paraisten jätevedenpuhdistamon tuoma kuormitus (Leino 2016b) oli vuosikuormitukseksi laskettuna BOD 7(ATU) :n osalta 5,8 tonnia/a sekä fosforia 0,3 tonnia/a ja typpeä 12 tonnia/a (taulukko 4). Verkostossa oli ohituksia vuoden aikana yhteensä 13 244 m 3 ja puhdistamolle tulevaa jätevettä ohitettiin yhteensä 594 m 3. Muut yhdyskuntajätevedet Maskun kunnan Lemun jätevedenpuhdistamon toiminta päättyi vuoden 2014 alussa. Jätevedet johdettiin Kuuvanjokeen, ja ne kulkeutuivat sieltä Hirvijokeen ja mereen. Vesistön tarkkailuvelvoite oli vielä voimassa vuosina 2014-2015.

14 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 4.1.2. Teollisuuslaitokset Teollisuuslaitoksista johdettiin puhdistettuja jätevesiä mereen Neste Oyj:n Naantalin jalostamosta ja Finnfeeds Finland Oy:stä, ja kuormitukseen laskettiin myös hulevesiä. Typpikuormitus oli Finnfeeds Finland Oy:n antamien tietojen mukaan vuonna 2015 korkeampi kuin 2014, sillä useampien poikkeustilanteiden takia typenpoisto oli heikko vuoden lopussa. ExxonMobil Finland Oy Ab ei johda mereen jätevesiä, vaan kuormitus tulee varastoalueilta hulevesissä, jotka johdetaan öljynerottimen kautta mereen (Ilmanen 2016b). TSE Oy:n Naantalin laitokselta kuormitus oli lauhdevesissä tulevaa lämpöenergiaa ja prosessivesiä. Lämpökuormaa tuli myös Neste Oyj:stä ja Finnfeeds Finland Oy:stä. 4.1.3. Jätevesien aiheuttama kuormitus Tarkkailututkimukseen kuuluvien kuormittajien vuonna 2015 merialueelle johtamien puhdistettujen jätevesien välitön biologinen hapenkulutus oli mitattuna BOD 7ATU :na yhteensä noin 129 tonnia, fosforikuorma 6 tonnia ja typpikuorma 399 tonnia (taulukko 4). Turun seudun puhdistamo Oy:n lupaehtojen mukaisesti verkosto- ja pumppaamo-ohitukset huomioon ottaen vesistökuormitus olisi ollut BOD 7ATU :na yhteensä 145 tonnia, mutta fosfori- ja typpikuormaan ohituksilla ei ollut tuntuvaa vaikutusta; osa ohituksista ei tullut Turun merialueelle. Vuonna 2015 jätevesien merialueelle aiheuttama BOD 7ATU -kuormitus oli selvästi aiempaa pienempi (taulukko 5), sillä Turun seudun puhdistamo Oy:n puhdistustulos oli parempi kuin vuosina 2010 2014 tai aiemmilla laitoksilla vuonna 2008 tai sitä ennen. Ravinnekuormitus oli pienempi kuin vuonna 2008 tai sitä ennen. Teollisuuslaitoksilta tuleva mineraaliöljykuorma oli alle 1 000 kg/a kuten yleensä 2000-luvulla. Puhdistustekniikan kehityksen ansiosta 1970-luvun kuluessa mereen johdettujen jätevesien aiheuttama fosforikuormitus ja biologinen hapenkulutus (BOD) pienenivät oleellisesti (kuva 2). Vuoden 1985 jälkeen jätevesien aiheuttamassa merialueen kuormituksessa ei tapahtunut äkillisiä muutoksia, mutta BOD-kuormitus laski tasaisesti. Fosforikuormituksen pieneneminen oli vähäisempää, mutta vuodesta 2009 lähtien Turun seudun puhdistamo Oy:n myötä fosforikuormitus on pienentynyt. Typpikuormitus pysyi lähes ennallaan 1970-luvun puolivälistä 1990-luvulle, sillä puhdistamoilla ei ollut typenpoistovaatimuksia. Typenpoiston tehostaminen pienensi typpikuormitusta selvästi vasta 2000-luvulla, eikä viime vuosina kuormitus ole pienentynyt. Turun merialueen velvoitetarkkailuun osallistuvien laitosten vuoden 2015 vesistökuormituksesta pääosa tuli Turun seudun puhdistamo Oy:stä (taulukko 5, kuva 3a ja 3b, huom. kuvien 3a ja 3b asteikkojen suuruusluokkien erot). Yhdyskuntajätevesien käsittelyn keskittämisen myötä kuormitus oli pienempi kuin aiemmilla laitoksilla yhteensä. Turun seudun puhdistamo Oy:n typpikuormitus oli vuosina 2012 2014 suurempi kuin ensimmäisinä toimintavuosina 2009 2011. Paraisten puhdistamon kuormitus on ollut pieni verrattuna aiempien puhdistamoiden ja puhdistamoyhtiön kuormitukseen, ja myös Paraisten jätevedenpuhdistamon kuormitus on pienentynyt. Teollisuuslaitosten jätevesien aiheuttama kuormitus on ollut yhdyskuntajätevesiin verrattuna pieni (kuva 3b). Neste Oyj:n ja Finnfeeds Finland Oy:n BOD- ja kuormitus on vaihdellut jonkin verran, ja ExxonMobil Finland Oy:n kuormitus on ollut muihin verrattuna hyvin pientä.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 15 (81) TAULUKKO 4. Turun ympäristön merialueen jätevesikuormitus vuonna 2015. Määrä BOD 7ATU Fosfori Typpi Mineraaliöljyt 1000 m 3 /a t/a t/a t/a t/a Turun seudun puhdistamo Oy 1) 32260 104 5,2 371 Paraisten kaupunki, Parainen 2) 1266 5,8 0,3 12 TSE Oy, Naantali 3) 2363 0 Neste Oyj, Naantali 3) 1202 11 0,3 6,8 0,7 Finnfeeds Finland Oy 3) 388 8,5 0,13 9,3 ExxonMobil Finland Oy Ab, hulevesi 2) arvio <100 0,08 <0,001 0,02 0,003 Laitokset purkupaikoille yhteensä 37 479 129 6 399 0,7 1) Kakolanmäen jätevedenpuhdistamo. Tiedot: Leino (2016). Kuormitus sis. purkupaikalle johdetut jätevedet käsitelty vesi, vain esiselkeytetty vesi sekä tulevan veden ohitus Hansapuiston ylivuotokaivosta. Verkosto- ja pumppaamo-ohitukset huomioon ottaen: kuormitus BOD 7(ATU) 110 t/a, P 5,5 t/a, N 400 t/a. 2) Jätevedenpuhdistamon vuosiyhteenveto tai sitä varten tehdyt laskelmat (Tiedot: L-S vyt Oy 2016). 3) Tiedot teollisuuslaitoksilta. TAULUKKO 5. Turun merialueen yhteistarkkailun laitosten vuosikuormitus purkupaikoille mereen (tonnia/vuosi) vuosina 1999 2015. Suluissa vuosina 1999 2008 Turun jätevesien osuus (%), joka v. 2008 sisältää Tsp Oy:n arvioidun kuormituksen (9 vrk); vuodesta 2009 alkaen suluissa Tsp Oy:n osuus. *Vuonna 2009 toimi vielä Raision jätevedenpuhdistamo syksyyn saakka. Vuosi BOD 7ATU, t/a Fosfori, t/a Typpi, t/a Mineraaliöljyt, t/a 1999 512 (73) 21 (70) 835 (64) 1,91 2000 476 (75) 18 (72) 816 (63) 0,91 2001 341 (75) 15 (69) 832 (66) 2,8 2002 330 (75) 14 (67) 700 (68) 0,03 2003 302 (46) 13 (61) 646 (62) 0,4 2004 326 (43) 16 (47) 681 (59) 0,7 2005 348 (42) 15 (45) 525 (53) 0,3 2006 468 (50) 20 (51) 598 (53) 0,7 2007 346 (51) 18 (41) 542 (55) 0,4 2008 358 (46) 18 (44) 540 (56) 0,5 2009 * 222 (40) 9 (56) 414 (71) 0,2 2010 156 (80) 6 (79) 360 (91) 0,3 2011 194 (79) 6 (67) 341 (91) 0,3 2012 151 (79) 6 (82) 514 (93) 0,6 2013 166 (85) 5 (87) 420 (95) 0,6 2014 138 (78) 6 (87) 422 (95) 0,5 2015 129 (80) 6 (88) 399 (93) 0,7

. 16 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) BHK 7 /BOD 7ATU ja TYPPI kg/vrk 10000 BHK7 FOSFORI kg/vrk 600 9000 8000 BOD7ATU TYPPI 500 7000 FOSFORI 400 6000 5000 300 4000 3000 200 2000 100 1000 0 0 1970 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 2015 KUVA 2. Turun kaupunkiseudun mereen johdettujen puhdistettujen jätevesien aiheuttama kuormitus v. 1970 2015.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 17 (81), v. 2009 Tsp Oy Raisio Kaarina Parainen 400 350 300 BOD 7ATU t/a 250 200 150 100 50 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 14 12 10 Fosfori t/a 8 6 4 2 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 600 500 400 Typpi t/a 300 200 100 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 KUVA 3a. Yhdyskuntajätevesikuormituksen kehitys Turun merialueella vuosina 2000 2015. Vuodesta 2009 alkaen tarkoittaa Tsp Oy:tä ja Parainen keskustan puhdistamoa.

18 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) Neste Oil Oyj, Naantali Finnfeeds Finland Oy, Naantali ExxonMobil Finland Oy Ab 30 25 BOD 7ATU t/a 20 15 10 5 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 0,5 0,4 Fosfori t/a 0,3 0,2 0,1 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Typpi t/a 2012 2013 2014 2015 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 KUVA 3b. Teollisuuden jätevesikuormituksen kehitys Turun merialueella vuosina 2000 2014. Huom! Asteikko vaihtuu teollisuuden ja yhdyskuntajätevesitaulukoiden välillä.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 19 (81) 4.2. Jokien vesistöalueilta ja niiden väliin jääviltä alueilta tullut kuormitus 4.2.1. Aurajoki Turun merialueelle laskevista joista vain Aurajoen virtaamaa ja ainemääriä seurataan. Yläjuoksua on tutkittu Oripään, Pöytyän (Riihikoski) ja Auran kuntien jätevedenpuhdistamojen velvoitetarkkailussa. Alajuoksulla ravinnevirtaamia tutkitaan sekä osana Turun merialueen velvoitetarkkailua että Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toimesta. Halisten alapuolelle laskevan Aurajoen sivuhaara eli Vähäjoki on mukana Turun ympäristönsuojelutoimiston seurannoissa. Aurajoen merialueelle tuomaa kuormitusta on arvioitu ainevirtaamalaskelmilla. Vuodesta 2008 lähtien Aurajoen velvoitetarkkailussa on käytetty laskentatapaa, jonka tulokset ovat yhtenevät alueellisen ympäristöviranomaisen laskelmien kanssa (Lehtonen 2009). Aurajoen vesien mukana tuli vielä vuonna 2015 yhdyskuntajätevesien kuormitusta Oripään, Pöytyän Riihikosken ja Auran jätevedenpuhdistamoilta (taulukko 6). Vuoden 2015 aikana valmistui siirtoviemäri, ja jätevedet alettiin käsitellä Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen puhdistamolla. Alkuvuonna 2015 lakkautettiin Auran puhdistamo (3.2.2015) ja loppuvuonna Riihikosken (8.12.2015) sekä Oripään puhdistamo (14.12.2015). Vuoden 2015 aikana puhdistamoilta tuli jokeen yhteensä noin 0,3 tonnia fosforia ja 5,8 tonnia typpeä. Aurajoen Halisissa vuoden 2014 joulukuun puolivälin sateiden aikaan virtaamahuippu oli noin 100 m 3 /s (ympäristöhallinnon OIVA -ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot haettu 11.1.2016), mutta vuoden vaihtuessa virtaama oli noin 4 m 3 /s. Tammikuussa 2015 ei ollut talvikaudelle tyypillistä hyvin pienen virtaaman (<1 m 3 /s) jaksoa. Sään lauhtumisen nostama virtaamahuippu oli tammikuun alkupäivinä noin 80 m 3 /s ja puolivälissä noin 35 m 3 /s, ja huippujen välillä virtaama oli pienimmillään noin 5 8 m 3 /s. Helmikuussa virtaama oli noin 4 7 m 3 /s mutta nousi kuun loppupuolella hyvin nopeasti, ja suurin virtaama oli 35 m 3 /s. Maaliskuun alussa virtaama ehti jo kääntyä laskuun, mutta uusi lauha jakso toi sateita ja virtaamahuipun noin 40 m 3 /s. Maalis-huhtikuun ja huhti-toukokuun vaihteessa sekä toukokuun puolivälissä sateet nostivat virtaamaa (38, 20 ja 38 m 3 /s), ja näitä lyhyitä jaksoja lukuun ottamatta virtaama oli alle 5 m 3 /s. Toukokuun puolivälin huipun jälkeen virtaama laski hyvin nopeasti ja oli touko-kesäkuun vaihteessa noin 2 m 3 /s. Kesäkuun puolivälissä reilun viikon ajan virtaama oli hyvin pieni (<1 m 3 /s). Kuun loppupuolella sateet nostivat virtaaman nopeasti lukemaan 33 m 3 /s. Virtaama alkoi heti pienetä ja painui kesä-heinäkuun vaihteessa <5 m 3 /s. Heinäkuussa virtaama nousi puolivälin sateiden myötä ja oli pari päivää noin 10 m 3 /s mutta laski kuun loppua kohden. Elo-, syys- ja lokakuussa virtaama oli hyvin pieni (<1 m 3 /s) tai enintään noin 5 m 3 /s. Marras- ja joulukuussa virtaaman vaihtelut olivat suuria. Marraskuun alkupuolella virtaama oli hyvin pieni (<1 m 3 /s) ja puolivälissä sateiden myötä noin 5 10 m 3 /s. Loppukuun sateet nostivat virtaamaa edelleen, ja joulukuun alussa virtaama oli 53 m 3 /s. Itsenäisyyspäivän tietämillä nousi toinen virtaamahuippu, joka oli vuoden maksimivirtaama noin 91 m 3 /s. Kuun puolivälissä virtaama oli jo painumassa pieneksi, mutta joulun aikaan virtaama oli noin 10 20 m 3 /s ja pieneni jälleen vuoden vaihdetta kohti. Vuoden keskivirtaama oli suurempi kuin vuosina 2005 2014 tai vuosien 1961 1990 keskivirtaama (taulukko 7). Suurin virtaama oli kuitenkin pienempi kuin vuosina 2011 2014. Kuten yleensä kesäaikaan virtaama oli ajoittain hyvin pieni. Paimionjoesta ei enää vuonna 2015 johdettu vettä Aurajokeen, sillä lisävettä ei enää tarvittu Turun Seudun Vesi Oy:n varavesilaitokseksi muutettua Halisten puhdistamoa varten.

20 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) Vuonna 2015 Aurajoen koko valuma-alueelta fosforivirtaama oli yhteensä noin 77 t/a ja typpivirtaama 837 t/a (Koivunen 2016). Tammi-maaliskuussa virtaama oli talvikaudelle varsin suuri, ja vuoden typpivirtaamasta tuli 43 % ja fosforivirtaamasta noin kolmannes. Huhtikuussa ei ollut tavanomaista kevättulvaa, ja osuus vuosikuormituksesta oli vain muutama prosentti ja selvästi tavallista pienempi. Loka-joulukuussa tuli typpivirtaamasta noin kolmannes fosforivirtaamasta yli puolet. Vuosina 1980 2014 Aurajoen fosforivirtaama on ollut noin 15 126 t/a ja typpivirtaama 290 1 100 t/a (kuva 4b ja c). Vuonna 2015 ravinnevirtaama oli ajanjakson tuloksissa hieman tavanomaista suurempi. Halisten alapuolelle laskevan Aurajoen sivuhaaran eli Vähäjoen veden laatua tutkittiin vuonna 2015 kolme kertaa: helmi-, touko- ja heinäkuussa (Koivunen 2015). Helmi- ja toukokuussa veden typpipitoisuus oli Aurajoen alajuoksuun verrattuna pienempi mutta sameus ja fosforimäärä suurempia. Heinäkuussa kokonaisravinnepitoisuudet olivat suurempia kuin Aurajoen alajuoksulla. Kaikilla kerroilla bakteerimäärän perusteella veden hygieeninen tila oli välttävä kuten Aurajoen alaljuoksulla. Hajakuormitusta pidetään Aurajoen suurimpana kuormittajana. Esimerkiksi Turun vesi- ja ympäristöpiirin (1990) arvion mukaan fosforista n. 83 % tuli hajakuormituksena. Varsinais- Suomen ELY-keskuksen (2010) mukaan vuosina 2000 2005 Aurajoen fosforikuormituksesta maatalouden osuus oli 69 %, metsätalouden 1 % ja haja-asutuksen 19 %. Jokivarren taajamien puhdistettujen jätevesien osuus oli pieni, sillä vuosittain ravinnevirtaaman fosforista alle 0,5 tonnia (<1 %) ja typestä noin 15 tonnia (2 %) oli peräisin jätevedenpuhdistamoilta; vuoden 2015 aikana puhdistamot lakkautettiin. Rekolaisen (1989) mukaan peltoviljelystä valuma-alueelle tuleva kuormitus on arvioitavissa valuma-alueen peltoprosentin perusteella, kun taas metsän ja peltomaan luonnonhuuhtouma on fosforia 10 kg/km 2. a ja typpeä 250 kg/km 2. a. Myös näin arvioiden Halisten yläpuoliselta valuma-alueelta pääosa kuormituksesta tulee huuhtoumana pelloilta (taulukko 8). Todellinen kuormitus vaihtelee muun muassa sateisuuden johdosta. Vuonna 2015 Aurajoen sekä fosfori- että typpivirtaama oli lähellä laskennallista (noin 94 ja 95 %). 4.2.2. Kuormitus muiden jokien vesistöalueilta Muiden tutkimusalueelle laskevien jokien eli Askaistenlahden perukkaan laskevan Hirvijoen Maskunjoen ja Pohjoissalmeen laskevan Ruskonjoen (nimenä yläjuoksulla Vahdonjoki, alajuoksulla Raisionjoki) virtaamia ja kuormitusta ei seurata. Maatalouden aiheuttama hajakuormitus on näidenkin jokien merkittävin kuormittaja. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen (2010) mukaan Hirvijoessa vuosina 2000 2005 fosforikuormituksesta maatalouden osuus oli 76 %, metsätalouden 1 % ja haja-asutuksen 9 %; Ruskonjoen osalta ei vastaavaa laskelmaa tehty. Jokien kuormitusta on Turun merialueen tarkkailun yhteydessä pyritty arvioimaan suhteuttamalla laskennallinen kuormitus (taulukko 8) vuosittain Aurajoen ravinnevirtaamatutkimuksen perusteella saatuun kuormitukseen. Mikäli vuonna 2015 Hirvi- ja Ruskonjoen ravinnekuormitus poikkesi laskennallisesta arvosta kuten Aurajoessa, merialueelle Hirvi- ja Ruskonjoen tuoma kuormitus olisi ollut yhteensä noin 33 fosforia ja 366 tonnia typpeä (taulukko 9).

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 21 (81) TAULUKKO 6. Aurajokeen jätevedet johtaneiden jätevedenpuhdistamojen aiheuttama kuormitus vuonna 2015. Kuormittajat Purkupaikka Vuosivirtaama BOD 7(ATU) Fosfori Typpi 1000 m 3 /a kg/d kg/d kg/d Jokiin: Oripää (lopetettu 14.12.-15) Aurajoki 100 1,8 0,26 5,2 Pöytyä (Riihikoski, lop. 8.12.-15) Aurajoki 155 11 0,61 9,6 Aura (lopetettu 3.2.-15) * Aurajoki 21 1,5 0,1 22 Yhteensä Aurajokeen vuodessa t/a 276 4,4 0,30 5,8 Lähteet: Jätevedenpuhdistamoiden vuosiraportit 2015 tai niitä varten tehdyt laskelmat (L-S vyt Oy 2016). * Virtaama arvioitu v. -15 ainoan tarkkailukerran tiedoista. TAULUKKO 7. Aurajoen virtaamat (m 3 /s) Halistenkoskessa Suomen ympäristökeskuksen virtaamatietojen mukaan vuosina 2004 2015 sekä pitkäaikaiskeskiarvo 1961 1990. 1961 1990* 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Keskivirtaama (MQ) 7,2 7,7 5,9 8,5 6,4 10,9 3,1 4,4 8,1 7,5 7,3 6,0 8,4 Suurin virtaama (HQ) 286 70 103 68 80 80 79 78 111 114 135 103 91 Pienin virtaama (NQ) 0,0 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,1 Keskialivirtaama (MNQ) 0,10 * Lähde: Leppäjärvi (1995). TAULUKKO 8. Arvio Turun merialueen valuma-alueen jokiin pelto- ja metsämailta ja jätevesistä tulleesta kuormituksesta sekä hajakuormituksesta (t/a). Aurajoki Hirvijoki Ruskonjoki Muu valumaalue Yhteensä Halisten Halisten yläpuoli alapuoli Valuma-alue km 2 1) 727 158 283 130 382 1680 Järviala % yht. 0,1 0 0 Peltoala % yht. 40 33 33 30 Rav.valuma kg/km 2 a pelto%:n mukaan 2) fosfori(p):66 typpi(n):696 P:56 N:616 P:60 N:650 P:52 N:582 Kuormitus t/a P N P N P N P N P N P % N % Metsien ja peltojen 7 182 2 40 3 71 1 33 4 96 17 12 422 26 luonnonhuuhtouma 2) Peltoalueet 48 506 10 110 16 174 8 85 20 222 102 69 1097 68 Muu hajakuormitus 3) 12 34 3 7 5 13 2 6 6 18 28 19 78 5 Jätevedet 4) <1 6 <1 <1 15 <1 Yhteensä 67 728 15 157 24 258 11 124 30 336 147 100 1612 100 1) Valuma-alueen tiedot: Aurajoki ja Ruskonjoki (Tuvy 1990), Hirvijoki (Vesihallitus 1980) 2) Rekolainen (1989) 3) Arviossa käytetty Halisten yläpuolisen valuma-alueen tietoja. Muiden valuma-alueiden hajakuormituksen on oletettu olevan pinta-alaa kohden yhtä suuri. 4) Jätevedenpuhdistamojen vuosiyhteenvedot 2012 tai 2013, 2014. TAULUKKO 9. Arvio ravinnekuormituksen jakautumisesta Turun merialueella vuonna 2015. Jokien tuoman ravinnekuormituksen oletetaan poikenneen taulukon 8 laskennallisesta kuormituksesta kuten Aurajoessa Halisten yläpuolella (fosfori ja typpi 94 %). 2015 P, t/a % N, t/a % Aurajoki 77 53 837 44 Hirvijoki 23 16 245 13 Ruskonjoki 10 7 118 6 Muu valuma-alue 28 19 319 17 Mereen johd. jätevedet 6 4 399 21 Yhteensä 144 100 1918 100

22 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) VIRTAAMA m 3 /s 120 AURAJOKI 100 80 60 40 20 0 I III V VIII X XII 2015 KUVA 4a. Aurajoen virtaama Halisissa vuonna 2015. Turun merialueen laajojen tarkkailukertojen näytepäivät on merkitty kuvaan valkoisilla neliöillä. Fosfori keskivirtaama 140 16,0 120 14,0 Fosforvirtaama (t/v) 100 80 60 40 20 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0 0,0 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 Keskivirtaama (m 3 /s) 2014 KUVA 4b. Aurajoen fosforivirtaamat Halisissa vuosina 1980 2015. Typpi keskivirtaama 1200 16,0 Typpivirtaama (t/v) 1000 800 600 400 200 14,0 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0 0,0 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 Keskivirtaama (m 3 /s) KUVA 4c. Aurajoen typpivirtaamat Halisissa vuosina 1980 2015.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 23 (81) 4.2.3. Jokien valuma-alueiden ulkopuolelle jäävät alueet Jokien valuma-alueiden väliin jääviltä alueilta tulevan kuormituksen arvioiminen on vaikeaa. Eri osat ovat maastoltaan ja maankäytöltään hyvin eri tyyppisiä, ja niiltä tulevassa kuormituksessa on suuria eroja. Mereen laskevat ojat tuovat kuormitusta muun muassa peltomailta. Kaarinan ojaselvityksen (Koivunen & Räisänen 2008) mukaan ravinnepitoisuudet ojavesissä olivat huomattavasti korkeampia kuin merivedessä. Seitsemän mereen laskevan ojan fosforikuormitus oli samaa suuruusluokkaa kuin Kaarinan silloisen jätevedenpuhdistamon kuormitus mereen; typpikuormitus puolestaan oli puhdistamon kuormitusta selvästi pienempi. Viljelysmaita on runsaasti myös n, Raisionlahden perukan ja Askaistenlahden valuma-alueilla, eikä tarkkaa peltoprosenttia ole tiedossa kuormituksen arvioimiseksi. Välialueella saariston rakentamattomilta, kallioisilta rannoilta tuleva kuormitus on vähäistä ja verrattavissa lähinnä luonnonhuuhtoumaan. Välialueeseen kuuluu myös taajama-alueita, joiden aiheuttama kuormitus poikkeaa haja- ja luonnonkuormituksesta. Taajamien hulevesissä kulkeutuu mereen kiintoaineen ja ravinteiden lisäksi esimerkiksi metalleja sekä öljyjä ja muita orgaanisia haitta-aineita (esim. PAH-yhdisteet) ja myös suolistoperäisiä bakteereja (Kuntaliitto 2012). Kuormitus voi vaihdella paljon erilaisten taajamatyyppien kesken (esim. teollisuusja asuinalueet), ja kerrostaloalueella typpikuormitus voi sateisina vuosina ylittää 1 500 kg/km 2 /a (Sillanpää 2007). Vuonna 2015 jokien valuma-alueiden ulkopuolelta mereen tullut kuormitus olisi ollut karkeasti arvioituna noin 28 tonnia fosforia ja 399 tonnia typpeä. 4.2.4. Jätevesi- ja hajakuormituksen vertailu Merialueelle joki- ja valumavesien tuoma ravinnekuormitus vaihtelee vuosien välillä sateisuudesta riippuen paljon. Myös vuodenaikaisvaihtelut ovat suuria, ja yleensä kesällä kuormitus on hyvin pientä. Runsaat sateet nostavat jätevedenpuhdistamoiden aiheuttamaa kuormitusta, sillä viemäriverkkoon valuvat hulevedet häiritsevät puhdistusprosessin toimintaa. Lisäksi sateiden seurauksena voi olla puhdistamo- ja verkosto-ohituksia. Jätevedenpuhdistamoiden aiheuttama kuormitus jakautuu kuitenkin vuoden aikana varsin tasaisesti jokivesien kuormitukseen verrattuna. Vuonna 2015 merialueelle tuli 144 tonnia fosforia ja 1 918 tonnia typpeä (taulukko 9). Fosforikuormituksesta Aurajoen osuus oli noin puolet ja mereen johdettujen jätevesien osuus noin 4 %. Typpikuormituksen osalta Aurajoen osuus oli noin 44 % ja mereen johdettujen jätevesien osuus noin 21 %. Vuonna 2015 merialueelle joki- ja valumavesissä tullut kuormitus oli samaa suuruusluokkaa kuin vuonna 2014 (kuva 5). Yhdyskunta- ja teollisuusjätevesien osuus fosforikuormituksesta oli pieni verrattuna valumavesien osuuteen. Jätevesien osuus typpikuormituksesta oli huomattavasti suurempi, mutta osuus voi vaihdella paljon: kuivana vuotena 2009 noin puolet typpikuormituksesta tuli jätevesissä kun sateisena vuotena 2011 osuus jäi alle viidennekseen. Turun seudun puhdistamo Oy:n ensimmäisinä toimintavuosina eli vuosina 2009 2015 merialueelle jätevesissä johdettu ravinnekuormitus oli pienempi kuin aiemmilla puhdistamoilla yhteensä.

24 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 250 Fosforikuormituksen jakautuminen Aurajoki Hirvijoki Ruskonjoki Muu valuma-alue Mereen johdetut jätevedet 200 150 t/a 100 50 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Typpikuormituksen jakautuminen Aurajoki Hirvijoki Ruskonjoki Muu valuma-alue Mereen johdetut jätevedet 3000 2500 2000 t/a 1500 1000 500 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 KUVA 5. Arvio Turun merialueelle valuma-alueelta ja jätevesissä tulleen fosfori- ja typpikuormituksen jakautumisesta vuosina 2000 2014. Valuma-alueelta tullut laskennallinen kuormitus on suhteutettu Aurajoen tutkimusten perusteella laskettuun vuosikuormitukseen. Huom! Aurajoen ravinnevirtaaman laskentatapa muuttui vuonna 2008 ja kuvan tiedot vuosilta 2000 2007 on päivitetty uuden laskentatavan mukaisiksi. 4.3. Ruoppausmassojen läjittäminen Turun satama ei tehnyt vuonna 2015 kunnossapitoruoppauksia, eikä Rajakarin läjitysalueelle viety massoja (Turun satama 2016). Rajakarin läjitysalue on ollut käytössä vuodesta 1998 asti, ja vuoteen 2015 mennessä sinne oli läjitetty pääosin Turun sataman ruoppausten massoja yhteensä noin 1 698 500 irto-m 3. Vuosina 2009, 2010 ja 2015 Turun sataman massoja ei läjitetty mereen. Vuonna 2009 alueelle läjitettiin Merenkulkulaitoksen laivaväylän Utö Naantali syventämistöissä ruopattuja massoja, mutta niiden määrä ei ole tiedossa.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 25 (81) Läjitysalueen ulkopuolella alueen kaakkoisosassa havaittiin vuonna 2011 massojen siirtyneen kohti syvännettä. Luotaustutkimuksella ei voida arvioida siirtyneiden massojen läjitysajankohtaa, ja massojen kulkeutumista tulee tarkkailla jatkossa (Turun satama 2016). Airistolla lähellä Kuuvannokkaa sijaitsevan Kuuvan läjitysalueen käyttö päättyi vuonna 1999. Vuosina 1989 1999 sinne läjitettiin yhteensä 2 361 676 irto-m 3. Kohosen (2006) mukaan Kuuvan läjitysalueelta on valunut Naantalin väylän syvänteeseen suuria määriä ruoppausjätettä, ja tällöin ravinteita ja haitta-aineita voi uudelleen vapautua meriveteen. 4.4. Kalankasvatus Kalankasvatuslaitoksia oli tutkimusalueella toiminnassa yksi (Tiedot: Varsinais-Suomen ELY-keskus 5.4.2016). Airistolla Iso-Tervin eteläpuolella olevan laitoksen aiheuttama kuormitus oli vuonna 2015 noin 99 kg fosforia ja 1 265 kg typpeä. Tutkimusalueen lähellä Paraisilla Hessundissa toimi Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutin laitos, jonka kuormitus oli vuonna 2015 noin 44 kg fosforia ja 260 kg typpeä (Tiedot: Varsinais-Suomen ELY-keskus 5.4.2016). Kaupalliseen kasvatukseen verrattuna oppilaitoksen tuotantomäärä ja kuormitus oli pieni. Kauempana tutkimusalueesta kasvatettiin kalaa verkkokassilaitoksissa Naantalissa Laitsalmessa ja Hämmärönsalmessa sekä Paraisilla Nauvon lähivesillä. Laitoksista kaksi sijaitsi Airiston tuntumassa Haverön ja Sillholmenin pohjoispuolella. Laitosten aiheuttama kuormitus ei suoraan kohdistunut tutkimusalueeseen. Kalankasvatuslaitosten toimintaan vaaditaan ympäristölupa, ja vesistövaikutuksia seurataan velvoitetarkkailututkimuksilla. 4.5. Ilmalaskeuma Maalta tulevan kuormituksen lisäksi ravinteita kulkeutuu mereen ilmasta. Sadeveden ravinnelaskeuma oli vuosina 2000 2005 Suomen ympäristökeskuksen (2006) Hangon Tvärminnen, Jokioisten ja Peipohjan tulosten keskiarvona kokonaisfosforia 10 kg/km 2. a sekä kokonaistyppeä 534 kg/km 2. a, josta ammonium- ja nitraattityppeä 433 kg/km 2. a. Tämän mukaan Turun merialueen valuma-alueelle (1 680 km 2 ) tuleva kuormitus olisi vuodessa noin 17 tonnia fosforia ja 897 tonnia typpeä. Ilmasta suoraan mereen (204 km 2 ) tulisi vuodessa noin 2 tonnia fosforia ja 109 tonnia typpeä. Mereen satavasta typestä huomattavan suuri osa on leville suoraan käyttökelpoisessa muodossa. Laskennallisesti sateessa veteen tuleva ravinnekuormitus olisi kokonaisfosforin osalta selvästi pienempi mutta kokonaistypen osalta samaa suuruusluokkaa kuin Ruskonjoen tuoma kuormitus. Arvio on kuitenkin karkea, sillä paikallisten päästölähteiden vuoksi Turun seudulla kuormitus saattaa olla keskimääräistä suurempi. Ravinnelaskeumat ovat pienentyneet huomattavasti 1990-luvun loppupuolen ja varsinkin 1980-luvun arvoihin verrattuna. Esimerkiksi vuosien 1994 1996 laskeuma-arvo Korppoon, Tvärminnen ja Peipohjan asemien keskiarvona oli fosforia 15 kg/km 2.a ja kokonaistyppeä 637 kg/km 2. a. 1980-luvun loppupuolella pelkästään nitraatti- ja ammoniumtypen laskeuma oli 830 kg/km 2. a.

26 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 5. TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO 5.1. Yleistä Merialueen veden laatua seurattiin vuonna 2015 yhtenätoista ajankohtana (liite 4 ja 5). Veden fysikaalis-kemiallista ja hygieenistä laatua tutkittiin laajoissa ja suppeissa tutkimuksissa yhteensä 37 havaintopaikalla (kuva 1, taulukko 2). Aurajoesta mereen virtaavan veden laatua selvitettiin laajojen tarkkailujen yhteydessä eli 5 kertaa ottamalla näytteet Halistenkoskesta kalaportailta tai padon alapuolelta. Lisäksi Aurajoen ravinnevirtaaman laskentaan varten otettiin Halisten yläpuolelta näytteitä vuonna 2015 yhteensä 13 kertaa. Kasviplanktonnäytteet otettiin merestä intensiiviasemilta (12 kpl) loppukesällä kahdesti. Näytteenotosta vastasivat sertifioidut näytteenottajat. Näytteenottomenetelmät perustuivat ympäristöhallinnon esittämiin menetelmiin (Suomen ympäristökeskus 2008). Havaintopaikkojen sijainnin määrittämisessä käytettiin apuna GPS-paikantimelle tallennettuja koordinaatteja ja digitaalista karttaa sekä merialueella kokonaissyvyyttä, joka mitattiin kaikuluotaimella. 5.2. Veden fysikaalis-kemialliset tutkimukset 5.2.1. Menetelmät Vesinäytteenoton yhteydessä kirjattiin kullakin havaintopaikalla säätiedot, paikan kokonaissyvyys, veden näkösyvyys ja lämpötila sekä lopputalvella myös lumi- ja jäätilanne. Näkösyvyys mitattiin Limnos-vesinoutimen valkoisen kannen avulla ilman vesikiikaria. Veden lämpötila mitattiin noutimessa kiinteästi olevalla lämpömittarilla. Kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteen syvyys määrättiin näkösyvyyden perusteella Suomen ympäristökeskuksen (2012a) ohjeiden mukaan (taulukko 10), ja kokoomanäyte kerättiin putkinoutimella saaviin siten, että osanäytteitä otettiin tuotantokerroksen kaikista osista yhtä monta noutimellista (vähintään kaksi). Muut vesinäytteet otettiin Limnosvesinoutimella. Pinnasta näyte otettiin yhden metrin syvyydestä ja pohjanläheinen näyte yksi metri pohjan yläpuolelta. Kasviplanktonnäytteet säilöttiin happamalla Lugolin liuoksella näytteenoton yhteydessä. Vesinäytteet analysoitiin :n laboratoriossa standardeihin perustuvilla menetelmillä, joista pääosa oli FINAS-akkreditoituja. Veden suolaisuus laskettiin sähkönjohtavuudesta. Vertailuaineistona käytettiin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen havaintopaikkojen tuloksia (liite 6). Veden laatua luokiteltiin rehevyystasoluokituksen sekä Suomen ympäristökeskuksen vesien yleisen käyttökelpoisuus luokituksen (2015) ja pintavesien ekologisen luokituksen (2012b) raja-arvojen perusteella (liite 7). Vesituloksia on koottu karttapohjille tehtyihin kuviin. Ne on laadittu siten, että pinnan (1 m) tai kokoomanäytteen osalta kunkin havaintopaikan tulosten on ajateltu kuvaavan laajempaa aluetta, mutta alueiden rajaus on varsin karkea. Pohjan lähellä (1 metri pohjan yläpuolella) happitilanne edustaa vain kyseistä paikkaa, sillä syvänteiden lähialueilla happitilanne voi olla olennaisesti erilainen kuin syvänteen pohjalla. Kokonaisfosforia, klorofylliä ja hygieenistä tilaa käsittelevissä kuvissa luokkarajat ja -värit perustuvat Suomen ympäristökeskuksen

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 27 (81) (2015) vesien yleiseen käyttökelpoisuusluokitukseen. Muut kuvat on tehty vesitulosten havainnollistamista mutta ei varsinaisesti luokittamista ajatellen, ja raja-arvot on laadittu Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:ssä. Avovesi- ja kesäkauden keskiarvokuvien laatimistapa on kuvattu tarkemmin kappaleessa 6.6. TAULUKKO 10. Kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteen syvyyden määrittäminen näkösyvyyden perusteella. Näkösyvyys (m) Kokoomanäytteen syvyys (m) 0 1,0 0 2 1,1 2,0 0 4 2,1 3,0 0 6 3,1 4,0 0 8 4,1 0 10 5.2.2. Laajat tutkimuskerrat Laajassa tutkimuksessa veden fysikaalis-kemiallista laatua seurattiin viidesti eli maalis-, kesä-, heinä-, elo- ja lokakuun alussa. Havaintopaikkoja oli yhteensä 37, joista 4 oli Turun seudun puhdistamo Oy:n purkupaikan lähialueelle vuonna 2010 lisättyjä paikkoja. Talvitutkimus Rajakarilla (220) ja Airismaalla (225) kuului Varsinais-Suomen ELYkeskuksen ohjelmaan. Syksyn laajaan tutkimukseen eivät kuuluneet Haarlansalmi (201) ja Paraisten Kirkkoselkä (148). Vesinäytteet otettiin vertikaalisarjoina ja kesällä lisäksi kasviplanktonin tuotantokerroksesta kokoomanäytteinä. Vertikaalinäytteistä mitattiin lämpötila näytteenoton yhteydessä. Laboratoriossa määritettiin happipitoisuus ja siitä happikyllästys, sameus, sähkönjohtavuus ja siitä laskennallinen suolaisuus sekä kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- ja mineraaliravinnepitoisuuksia. Lisäksi lopputalvella määritettiin kiintoainepitoisuuksia. Tuotantokerroksesta kokoomanäytteistä määritettiin kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- ja mineraaliravinnepitoisuudet sekä a- klorofylli. Näytesyvyydet ja määritykset vaihtelivat sekä asemittain että vuodenajoittain (liite 4). Pääpiirteissään vertikaalisarjan näytteet otettiin pinnasta (1 m), 5 metrin syvyydestä ja pohjan läheisestä kerroksesta (1 m pohjan yläpuolelta) sekä syvillä asemilla 10, 20, 40 ja 60 metrin syvyydestä. Asemilla, joissa on esiintynyt alusvedessä happiongelmia, otettiin näytteitä useammasta syvyydestä harppauskerroksen alapuolelta. Talvella vertikaalisarjaa oli täydennetty pinnassa 0,5 ja 2 metrin näytteillä, mutta veneellä liikuttaessa jätettiin pois 0,5 m:n näytteet. Kesällä ylimpiä vesikerroksia tutkittiin pintanäytteen lisäksi etupäässä kasviplanktonin tuotantokerroksen koontanäytteestä. 5.2.3. Suppeat tutkimuskerrat Suppeassa tutkimuksessa veden fysikaalis-kemiallista laatua seurattiin 14 paikassa laajan tutkimuksen lisäksi tiheämmin. Näytteet otettiin touko-elokuussa kuun puolivälin tietämissä ja kahdesti syyskuussa. Näillä paikoilla näytteenottokertoja oli yhteensä 11. Paikoista 12 oli ns. intensiiviasemia ja 2 yhdyskuntajätevesien purkupaikkoja. Suppeassa tutkimuksessa näytteet otettiin kasviplanktonin tuotantokerroksesta kokoomanäytteinä, joista määritettiin kuten laajoilla tutkimuskerroilla kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- ja mineraaliravinnepitoisuudet sekä a-klorofylli. Lisäksi pinnasta (1 m) mitattiin veden lämpötila sekä sähkönjohtavuus ja siitä laskennallisesti suolaisuus.

28 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 5.3. Veden hygieeninen tila Jätevesien vaikutusta merialueen hygieeniseen tilaan kartoitettiin kaikilla havaintopaikoilla veden pinnassa (1 m) ulosteperäistä saastumista osoittavien lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien pesäkelukujen perusteella. Näytteet otettiin laajoilla tarkkailukerroilla eli maalis-, kesä-, heinä-, elo- ja lokakuun alussa. 5.4. Kasviplanktonnäytteet Kasviplanktonin laji- ja biomassamäärityksiä varten otettiin intensiiviasemilta näytteitä kahdesti eli keski- ja loppukesällä heinä-elokuussa. Kasviplanktonin tuotantokerroksen koontanäytteestä osa säilöttiin näytteenoton yhteydessä happamalla Lugolin liuoksella lasipulloihin. Koontanäytteen ottotapa on kuvattu kappaleessa 5.2.1. Laboratoriossa kasviplanktonnäytteet säilytettiin ennen määritystä kylmiössä. Vuoden 2015 näytteet määritti alihankintana T:mi Sanna Kankainen (biologi Sanna Kankainen) ns. laajalla kvantitatiivisella menetelmällä (Järvinen et al 2011), ja tulokset tallennettiin ympäristöhallinnon ylläpitämään kasviplanktonrekisteriin. Leväesiintymiin liittyviä ns. kukintanäytteitä ei näytteenottojen yhteydessä kerätty mikroskopoitavaksi. 6. MERIALUEEN VEDEN LAATU 6.1. Lopputalvi (2. 3.3.2015) 6.1.1. Jääolosuhteet ja Aurajoen virtaama Maaliskuun alussa merialueella jääpeite oli hyvin suppea, sillä meri oli pääosin jäätön ja suojaisissa paikoissa jään vahvuus vaihteli paljon. Talvitutkimuksen näytteet haettiin 2. 3.3.2015 poikkeuksellisesti veneellä jäättömästä avovedestä. Jään heikkouden vuoksi näyte jäi hakematta neljältä havaintopaikalta (taulukko 11), ja lisäksi kolmessa paikassa näyte jouduttiin ottamaan muualta kuin varsinaiselta havaintopaikalta. Havaintopaikasta 140 Bläsnäsin syvänteen pohjalta jäi näytesyvyyden vaihduttua osa ravinnemäärityksistä epähuomiossa tekemättä. Maaliskuun alussa Aurajoella Halisissa näytteet otettiin kalaportaasta. Turun merialueen näytteenottopäivinä virtaama oli noin 30 40 m 3 /s, sillä uusi lauha jakso toi sateita ja nosti virtaamaa. TAULUKKO 11. Turun merialueen maaliskuun 2015 näytteenottoon jääolojen aiheuttamat muutokset ja muut poikkeamat. Havaintopaikka Huomautus 140 Bläsnäsinlahti Jäätä; näyte 260 m pisteeltä pohjoiseen. Kok. syv. 27 m, p.o. 29 m. 148 Kirkkoselkä Ei näytteitä: heikko jäätilanne. 165 Kirkkoherransaari Näyte jään rajalta 600 m pisteeltä etelään. HUOM: kok. syv. vain 10 m, p.o. 33 m. 175 Papinsaari it Ei näytteitä: heikko jäätilanne. 179 Katariinanlaakson ed. Jäätä; näyte 280 m pisteeltä pohjoiseen. Kok. syv. 3 m kuten tavallisesti. 250 Raisionlahden pohjukka Ei näytteitä: heikko jäätilanne. 304 Papinluoto Ei näytteitä: heikko jäätilanne.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 29 (81) 6.1.2. Meriveden lämpötila Meriveden lämpötila oli lähes kaikissa paikoissa ja syvyyksissä noin 1 ºC, sillä jääpeitteen puuttuessa kovat tuulet olivat päässeet sekoittamaan veden. Vain näissä paikoissa lämpötilaero oli selvä: lämpötila oli Bläsnäsinlahden syvänteen pohjalla 3 ºC ja Turussa jäteveden purkupaikalla pinnassa jäteveden johdosta 4 ºC. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen (VARELY) näytteenotossa 12.3.2015 Rajakarilla ja Airismaalla veden lämpötila oli pinnassa ja pohjan lähellä noin 1 2 ºC (liite 6). 6.1.3. Suolaisuus ja sameus Sähkönjohtavuuden perusteella laskettu meriveden suolaisuus oli <1 5,9. Pinnassa (1 metri) suolaisuus oli 1,2 5,5 paitsi Aurajokisuulla, missä vesi oli lähes suolatonta (kuva 6). Suolaisuus oli voimakkaasti alentunut (<5 ) Aurajokisuulta Viheriäistenaukolle ja Airiston pohjoisosiin asti sekä Vapparin pohjoisosaan asti. Suolaisuus oli alentunut selvästi (suolaisuus 5,0 5,4 ) Vapparilla, Naantalinaukolla ja Luonnonmaan länsipuolella. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen (VARELY) näytteenotossa 12.3.2015 Rajakarilla ja Airismaalla sähkönjohtavuus oli pinnassa noin 800 900 ms/m ja tämän perusteella suolaisuus oli noin 5. Pohjan lähellä sähkönjohtavuus oli 1020 1030 ms/m ja suolaisuus noin 6. Sameus oli Aurajoessa Halisista virtaavassa vedessä 160 FNU. Sameusarvo oli Aurajoen Halisten havaintopaikalta merialueen tarkkailun yhteydessä vuosina 2010 2014 otettujen näytteiden sameustulosten keskiarvoa selvästi korkeampi. Merialueella sameusarvoja mitattiin pinnasta noin 10 m syvyyteen saakka, ja tulokset olivat 1,9 84 FNU ja korkeimpia Aurajokisuulla. Pinnassa sameus oli 2,3 84 FNU (kuva 6). Pinnassa sameusarvot olivat voimakkaasti kohonneita (>10 FNU) tai vesi oli erittäin sameaa (>20 FNU) lukuun ottamatta Naantalinaukkoa ja Luonnonmaan länsipuolta sekä Vapparia. Pinnassa sameusarvot eivät olleet Suomen ympäristökeskuksen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen (2015) mukaan missään erinomaisia (<1,5 FNU). Intensiivihavaintopaikkojen (135, 180, 210, 240, 260, 275, 285, 297 ja 300; talvella ei asemat 220 sekä 225 eikä v. 2015 asema 175) perusteella sameusarvo pinnassa oli vuosien 2005 2014 saman ajankohdan keskiarvoa selvästi korkeampi Turun lähisalmissa, Viheriäistenaukolla ja Naantalinsalmessa. Vesi oli jonkin verran tavallista sameampaa Kotkanaukolla ja Väskin edustalla. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen (VARELY) näytteenotossa 12.3.2015 Rajakarilla ja Airismaalla sameus oli pinnassa 4,3 14 FNU, eli vesi oli sameudeltaan samankaltaista kuin Turun merialueen tutkimuksessa. 6.1.4. Happiolosuhteet Sekä pinnassa että pohjan lähellä happitilanne oli erittäin hyvä (kuva 7). Vain Bläsnäsinlahden syvänteen pohjalla oli kerrostuneisuuden vuoksi hapenvajausta, mutta sielläkään hapenvajaus ei ollut voimakasta (happikyllästys<40 %). Muualla pohjallakin happimäärä oli selvästi yli 7 mg/l ja riittävä lohensukuisten kalojen viihtymiseen. Rajakarilla ja Airismaalla VARELY:n talvitutkimuksessa (12.3.2015) happitilanne oli hyvä pohjan läheistä kerrosta myöten.

30 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 6.1.5. Ravinnepitoisuudet Kokonaistyppipitoisuus oli Aurajoessa Halisista virtaavassa vedessä 2 900 µg/l. Pitoisuus oli vuosien 2010 2014 talvinäytteenoton tulosten keskiarvoa selvästi korkeampi. Merialueella kokonaistyppipitoisuudet olivat pinnassa 600 3 100 µg/l paitsi Turussa jäteveden purkupaikalla 8 500 µg/l (kuva 8). Pitoisuudet olivat korkeita (>1 000 µg/l) Pohjoissalmessa sekä Pukinsalmesta Kuuvannokalle ja Pitkässäsalmen ohi Lemunaukolle samoin kuin Raisionlahdessa. Pienimmät kokonaistyppimäärät (noin 600 700 µg/l) olivat Vapparilla ja Luonnonmaan länsipuolella. Pintakerroksen alapuolella syvyyssuunnassa kokonaistyppeä oli noin 600 700 µg/l paitsi matalissa Turun lähisalmissa ja Raisionlahdessa, missä tuntui joki-, valuma- ja jätevesien vaikutus. Kotkanaukolla ei ollut syvyyssuuntaisia eroja, mutta muualla pinnassa typpimäärä oli ainakin hieman korkeampi kuin alempana vesipatsaassa. Ammoniumtyppeä oli Aurajoessa Halisista virtaavassa vedessä 44 µg/l, ja sen osuus kokonaistypestä oli noin 1,5 %. Pitoisuus oli selvästi pienempi kuin Halisten havaintopaikan vuosien 2010 2014 talvinäytteenoton tulosten keskiarvo. Merialueella ammoniumtyppeä oli pinnassa <3 1 700 µg/l (kuva 8), ja pitoisuus oli erittäin korkea (>1 000 µg/l) vain Turussa jäteveden purkupaikalla. Linnanaukolla ja Pohjoissalmen sisäosassa pitoisuus oli korkea (>100 µg/l). Vapparilla ja Luonnonmaan länsipuolella pitoisuudet oli pieniä tai alle määritysrajan. Nitraatti- ja nitriittitypen yhteismäärä oli Aurajoessa Halisista virtaavassa vedessä 2 000 µg/l, ja sen osuus kokonaistypestä oli noin 67 %. Merialueella nitraatti- ja nitriittitypen yhteismäärää ei tutkittu kaikilla paikoilla, mutta saatujen tulosten perusteella määrä oli pinnassa 310 2 500 µg/l paitsi Turussa jäteveden purkupaikalla 7 100 µg/l. Pohjoissalmessa sekä Pukinsalmessa ohi Kuuvannokan ja Pitkänsalmen suunnassa lähes Vapparille saakka ja lisäksi Naantalinsalmessa pitoisuus pinnassa oli noin 1 000 µg/l. Vapparilla pohjoisosaa lukuun ottamatta määrä oli noin 320 µg/l. Tutkituilla intensiivipaikoilla pinnassa kokonaistypen ja nitraatti-nitriittitypen pitoisuudet olivat vuosien 2005 2014 saman ajankohdan keskiarvoa selvästi korkeampia Turun lähisalmissa, Viheriäistenaukolla ja Naantalinsalmessa ja jonkin verran tavallista korkeampia Kotkanaukolla ja Väskin edustalla. Ammoniumtypen pitoisuudet olivat tavanomaisia. Rajakarilla ja Airismaalla VARELY:n talvitutkimuksessa (12.3.2015) typpiyhdisteiden pitoisuudet olivat samaa luokkaa kuin Turun merialueen talvitutkimuksessa. Kokonaisfosforipitoisuus oli Aurajoessa Halisista virtaavassa vedessä 280 µg/l. Merialueella pinnassa kokonaisfosforia oli 34 170 µg/l (kuva 9). Suurimmat pitoisuudet olivat Aurajokisuulta Pohjois- ja Pukinsalmen keskiosiin sekä Pitkänsalmen ohella Lemunaukolla. Myös Raisionlahdessa Haahdeniemessä pitoisuus oli yli 100 µg/l. Useimmilla paikoilla pinnassa fosforipitoisuus oli korkeampi kuin alempana vesipatsaassa, ja salmialueiden ulkopuolella pohjan lähelläkin kokonaisfosforimäärä oli yleensä noin 40 µg/l. Bläsnäsin syvänteessä fosforipitoisuus oli pohjan lähellä 60 µg/l, eikä fosforitulos viitannut sedimentin hapettomuuteen.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 31 (81) Fosfaattifosforin pitoisuus oli Aurajoessa Halisista virtaavassa vedessä 120 µg/l, ja sen osuus kokonaisfosforista oli noin 43 %. Merialueella fosfaattifosforin pitoisuudet olivat pinnassa 24 83 µg/l. Aurajokisuulla pitoisuus oli hieman korkeampi kuin muualla lähisalmissa ja Turussa jäteveden purkupaikalla. Vapparilla pitoisuus oli noin 30 40 µg/l. Syvyyssuunnassa erot olivat kohtalaisen pieniä. Aurajoen Halisissa sekä kokonais- että fosfaattifosforin pitoisuus oli selvästi suurempi kuin vuosien 2010 2014 talvinäytteenoton tulosten keskiarvo Tutkituilla intensiivipaikoilla pinnassa kokonais- ja fosfaattifosforipitoisuudet olivat vuosien 2005 2014 saman ajankohdan keskiarvoa selvästi korkeampia Turun lähisalmissa, Viheriäistenaukolla ja Naantalinsalmessa ja jonkin verran tavallista korkeampia Kotkanaukolla ja Väskin edustalla. 6.1.6. Hygieeninen tila Lämpökestoisten kolimuotoisten bakteereiden pesäkkeitä oli Aurajoessa Halisista virtaavassa vedessä 930 kpl/100 ml. Pesäkemäärä oli vuosien 2010 2014 talvinäytteenoton tulosten keskiarvoa selvästi korkeampi. Merialueella lämpökestoisten kolimuotoisten bakteereiden pesäkkeitä oli pinnassa 0 740 kpl/100 ml paitsi Turussa jäteveden purkupaikalla >1 300 kpl/100 ml (kuva 10). Hygieeninen tila oli Suomen ympäristökeskuksen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen (2015) perusteella huono vain Turussa purkupaikalla. Tila oli välttävä Linnanaukon tuntumassa ja Pukinsalmen kautta Kuuvannokalle, Pitkänsalmen kautta Lemunaukolle, Pohjoissalmen keskiosaan ja myös Raisionlahdessa. Tyydyttävään luokkaan kuului Viheriäistenaukko ja Naantalinsalmi sekä Haarlansalmi. Muilla paikoilla hygieeninen tila oli erinomainen tai hyvä. Tutkituilla intensiivipaikoilla pinnassa pesäkemäärä oli vuosien 2005 2014 ajankohdan keskiarvoa suurempi Turun lähisalmissa, Viheriäistenaukolla ja Naantalinsalmessa. Kotkanaukolla ja Väskissä määrä oli tavanomainen ja Raisionlahden Hahdenniemessä selvästi keskimääräistä pienempi. 6.1.7. Kuormituksen vaikutus Turun merialueen talvinäytteenoton aikaan Aurajoessa Halisista virtaava vesi oli selvästi kuormittamatonta merivettä ravinnepitoisempaa ja sameampaa. Hygieeninen laatu oli välttävä. Joki- ja sulamisvesiä tuli virtaamatietojen perusteella merialueelle tammi-helmikuussa ja näytteenoton aikaan selvästi enemmän kuin pakkastalvina. Valumavesien vaikutukset meriveden suolaisuuteen sekä sameus- ja ravinnetuloksiin olivat voimakkaita. Turun Kaarinan salmialueilla jäte- ja jokivesi sekoittui ja laimeni meriveteen, sillä jääpeite ei estänyt veden liikkeitä. Turussa jätevedenpurkupaikalla veden laatua on tutkittu vuodesta 2005 lähtien, ja talvinäytteenotossa 2015 pinnassa typpiyhdisteiden pitoisuudet olivat selvästi keskimääräistä korkeampia. Myös kokonaisfosforin määrä oli keskimääräistä korkeampi; hygieeninen tila oli huono, mutta tarkkaa tulosta ei saatu. Turun seudun puhdistamo Oy:n jätevesien vaikutukset laimenivat Linnanaukolla, jonka ulkopuolella ei selkeästi voinut erottaa toisistaan jätevesikuormituksen ja Aurajoen vaikutusta. On kuitenkin todennäköistä, että jätevedet nostivat pinnassa etenkin typpiyhdisteiden pitoisuuksia ja heikensivät hygieenistä tilaa. Ammoniumtyppimäärän perusteella jätevesien vaikutus ulottui Pukinsalmen kautta Kuuvannokalle, Pitkänsalmen kautta Lemunaukolle ja Pohjoissalmen keskiosaan.

32 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) Paraisten jätevedenpurkupaikalla Vapparilla jätevesien vaikutusta ei ollut erotettavissa pinnassa, vaikka valumavesien vaikutus oli selvästi pienempi kuin Vapparin pohjoisosassa. Pohjan lähellä happitilanne oli hyvä ja ravinnepitoisuudet olivat kuten Vapparin muissa paikoissa. Bläsnäsin edustan syvänteessä pohjan lähellä ei ollut vaaraa hapen loppumisesta eikä merkkejä ravinteiden vapautumisesta sedimentistä. Naantalinsalmessa jätevesikuormitus saattoi pinnassa enintään lievästi nostaa veden ravinnepitoisuuksia tai heikentää veden hygieenistä laatua, mutta alueella tuntui sameuden perusteella myös valumavesien vaikutusta. Lämpökuorman vaikutusta ei ollut selvästi havaittavissa, sillä lämpötilaero Kotkanaukon ja Lapilan tuloksiin verrattuna oli varsin pieni.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 33 (81) Merimasku 5,5 5,0 Luonnonmaa 5,0 4,6 Naantali 4,8 4,8 Raisio 4,7 1,4 3,2 2,4 3,5 4,6 3,4 1,7 1,2 <1 2,6 2,7 Kaarina 3,4 3,5 2,4 1,7 1,4 1,9 1,2 2,0 <1 2,6 5,5 Rymättylä Satava 4,2 4,6 Kakskerta Kuusisto 2,9 4,6 5,3 Suolaisuus ( ), 1 m Maaliskuu 2015 Airismaa 5,5 5,4 Parainen 5,4 5,4 <3-3,9 4-4,9 5-5,4 5,5-5,9 >6 0 1 2 4 km Merimasku 3,7 6,7 Luonnonmaa 11 17 Naantali 12 13 Raisio 14 79 40 52 39 17 36 71 26 84 54 51 Kaarina 36 39 52 71 63 61 26 64 84 54 3,7 Rymättylä Satava 26 16 Kakskerta Kuusisto 42 15 3,0 Sameus (FNU), 1 m Maaliskuu 2015 Airismaa 2,3 2,7 Parainen 2,5 3,0 <1,5 FNU 1,5-3 FNU 3,1-5 FNU 5,1-10 FNU >10 FNU 0 1 2 4 km KUVA 6. Suolaisuus ja sameus pinnassa (1 m) Turun merialueella maaliskuussa 2015.

34 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) Merimasku 100 93 Luonnonmaa 96 96 Naantali 96 99 91 97 89 101 Raisio 97 96 100 85 98 96 95 Kaarina 97 96 100 85 98 96 96 Rymättylä 94 Satava 91 Kakskerta Kuusisto 97 102 93 Happikyllästys (%), 1 m Maaliskuu 2015 Airismaa 96 89 Parainen 99 99 0 1 2 4 km Merimasku 98 88 Luonnonmaa 90 97 Naantali 95 90 96 94 Raisio 102 92 97 105 97 95 95 97 95 Kaarina 97 105 97 95 95 97 89 Rymättylä 96 Satava 94 Kakskerta Kuusisto * 96 92 Happikyllästys (%), pohja -1 m Maaliskuu 2015 Airismaa 91 94 Parainen 96 45 0 1 2 4 km KUVA 7. Happikyllästys pinnassa (1 m) ja pohjassa (pohja -1 m) Turun merialueella maaliskuussa 2015. *Asema 165: kok.syvyys poikkesi selvästi tavanomaisesta.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 35 (81) Merimasku 650 860 Luonnonmaa 910 1000 Naantali 920 950 Raisio 1500 990 1900 2100 1600 1100 1700 2200 8500 2500 1900 1900 Kaarina 1700 1600 2100 2200 3100 2200 8500 2100 2500 1900 620 Rymättylä Satava 1300 1000 Kakskerta Kuusisto 1800 940 660 Kokonaistyppi (µg/l), 1 m Maaliskuu 2015 Airismaa 600 650 Parainen 630 620 <300-400 µg/l >400-500 µg/l >500-700 µg/l >700-1000 µg/l >1000 µg/l 0 1 2 4 km Merimasku 7 14 28 40 Naantali Luonnonmaa 30 Raisio 38 76 80 98 83 48 95 110 1700 61 77 87 Kaarina 95 83 98 110 270 99 1700 70 61 77 <3 Rymättylä Satava 68 26 Kakskerta Kuusisto 63 12 5 Ammoniumtyppi (µg/l), 1 m Maaliskuu 2015 Airismaa <3 Parainen <3 6 <3-10 µg/l >10-50 µg/l >50-100 µg/l >100-700 µg/l >700 µg/l 0 1 2 4 km KUVA 8. Kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuudet pinnassa (1 m) Turun merialueella maaliskuussa 2015.

36 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) Merimasku 38 41 Luonnonmaa 50 60 Naantali 52 52 Raisio 59 150 98 120 97 64 100 150 130 170 120 120 Kaarina 100 97 120 150 150 140 130 140 170 120 38 Rymättylä Satava 74 61 Kakskerta Kuusisto 110 57 38 Kokonaisfosfori (µg/l), 1 m Maaliskuu 2015 Airismaa 34 35 Parainen 38 63 Erinomainen (<12 µg/l) Hyvä (12-20 µg/l) Tyydyttävä (20-40 µg/l) Välttävä (40-80 µg/l) Huono (>80 µg/l) 0 1 2 4 km KUVA 9. Kokonaisfosforipitoisuudet pinnassa (1 m) Turun merialueella maaliskuussa 2015. Luokittelu: veden yleinen käyttökelpoisuus. Merimasku 2 11 47 94 Naantali 61 Luonnonmaa 39 1 Rymättylä Raisio 84 >306 200 Satava 510 340 190 96 60 >248 Kakskerta 380 >1300 500 420 450 Kaarina Kuusisto >200 12 0 >248 340 510 380 Hygieeninen tila pinnassa (1 m) Maaliskuu 2015 740 540 >1300 440 500 420 Airismaa 0 0 Parainen 2 2 Erinomainen (<10 kpl) Hyvä (10-<50 kpl) Tyydyttävä (50-<100 kpl) Välttävä (100-<1000 kpl) Huono (>1000 kpl) 0 1 2 4 km KUVA 10. Hygieeninen tila (lämpökestoiset kolimuotoiset bakteerit kpl/100 ml) Turun merialueella maaliskuussa 2015. Luokittelu: veden yleinen käyttökelpoisuus.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 37 (81) 6.2. Loppukevät (11.5.2015) Loppukevään näytteet otettiin toukokuun puolivälissä suppean tutkimuksen havaintopaikoilta. Pinnasta (1 metri) määritettiin lämpötila ja sähkönjohtavuus, ja muut määritykset tehtiin kasviplanktonin tuotantokerroksen koontanäytteestä. Lämpötila oli pinnassa 7 10 ºC ja suolaisuus 4,0 5,8. Suolaisuus oli alentunut voimakkaasti (suolaisuus<5 ) Raisionlahdessa ja Uittamolla sekä Turussa jätevedenpurkupaikalla. Suolaisuus oli alentunut selvästi (suolaisuus 5,0 5,4 ) Turun lähisalmissa. Suolaisuuden perusteella valumavesiä tuli merialueelle varsin vähän. Kokonaistyppipitoisuus oli kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteissä 410 1 900 µg/l. Pitoisuus oli hyvin korkea (>1 000 µg/l) Turussa jäteveden purkupaikalla, Uittamolla ja Pansion edustalla. Airistolla ja Vapparilla pitoisuus oli noin 400 500 µg/l. Nitraattija nitriittitypen yhteismäärä oli korkeampi kuin muualla Turussa jäteveden purkupaikalla ja Pansion edustalla mutta myös Pitkässäsalmessa, Kuuvannokalla ja Viheriäistenaukolla. Ammoniumtypen määrät olivat pieniä ja monin paikoin alle määritysrajan (<5 µg/l), ja vain Turussa jäteveden purkupaikalla pitoisuus oli korkeahko mutta ei voimakkaasti kohonnut (>100 µg/l). Kokonaisfosforipitoisuus oli 21 80 µg/l. Turussa jätevedenpurkupaikalla, Uittamolla ja Raisionlahdessa pitoisuus oli noin 60 80 µg/l ja muualla noin 20 40 µg/l. Fosfaattifosforia oli <2 36 µg/l, ja määrät olivat pieniä lukuun ottamatta paikkoja, joissa kokonaisfosforin määrä oli korkea. Klorofyllipitoisuus oli 6,3 15 µg/l paitsi Raisionlahdessa, jossa pitoisuus oli 44 µg/l. Airistollakin pitoisuus oli 9 10 µg/l, ja kasviplanktonin kevätkukinta oli ilmeisesti meneillään. 6.3. Kesäkauden tutkimukset Kesä-, heinä- ja elokuussa vesinäytteitä otettiin kuun alussa laajassa tutkimuksessa kaikilta havaintopaikoilta sekä vertikaalisarjoina että kasviplanktonin tuotantokerroksen koontanäytteinä. Kuun puolivälissä näytteet otettiin suppean tutkimuksen havaintopaikoilta kuten toukokuun puolivälissä. Vuonna 2015 oli näytteenottotiedoissa ei ollut kesäkuun kerroilla mainintoja poikkeuksellisista havainnoista. Heinäkuun alussa Raisionlahdessa vesi virtasi siltojen alla kohti pohjukkaa, ja Kallanpäässä (245) pohjan läheinen näyte oli samea. Heinäkuun puolivälissä ei ollut poikkeuksellisia mainintoja. Elokuun alussa Bläsnäsinlahden syvänteen (140) pohjan läheisessä näytteessä tuntui lievä rikkivedyn haju, ja Pansion edustalla (240) pohjan läheinen näyte oli lievästi samea. Elokuun puolivälissä suppeassa tutkimuksessa lähes kaikkialla oli silmin havaittava sinileväesiintymä. 6.3.1. Meriveden lämpötila Kesäkuun alussa vesi oli pinnassa 11 14 ºC, ja alueellisesti lämpötilaerot olivat varsin pieniä. Myös syvyyssuunnassa selkäalueilla lämpötilaero oli pieni pinnasta ainakin 20 metrin syvyyteen asti, sillä viileä ja tuulinen sää oli hidastanut veden lämpenemistä. Syvänteissä vesi oli kerrostunut lämpötilaerojen vuoksi, ja viileintä vesi oli Kirkkoherransaaren syvänteessä, missä lämpötila oli pohjalla noin 4 ºC. Kesäkuun puolivälissä suppean tutkimuksen havaintopaikoilla veden lämpötila oli pinnassa 13 15 ºC. Kesäkuun alun näytteenoton tuloksiin verrattuna vesi oli lämmennyt pari astetta.

38 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) Heinäkuun alussa laajassa tutkimuksessa meriveden lämpötila oli pinnassa 16 20 ºC. Intensiiviasemien (135, 175, 180, 210, 220, 225, 240, 260, 275, 285, 297 ja 300) perusteella lämpötila oli varsin lähellä ajankohdan pitkänajan keskiarvoa (vuodet 2005 2014). Ylimmät vesikerrokset olivat lämmenneet viitisen astetta, ja kymmenen metrin syvyydessä veden lämpötila oli noin 14 18 ºC. Pohjan lähellä yli 10 metrin syvyisillä paikoilla lämpötila oli 6 13 ºC. Matalammilla alueilla Pitkänsalmen Papinsaaren edustalla lämpötilaero oli alle 1 ºC, mutta Haarlansalmessa, Pohjoissalmessa Kallanpään edustalla sekä Raisionlahdessa Kukonpäässä lämpötilaero oli viitisen astetta. Heinäkuun puolivälissä suppean tutkimuksen havaintopaikoilla veden lämpötila oli pinnassa 17 19 ºC. Heinäkuun alkuun verrattuna vesi oli useimmilla paikoilla hieman jäähtynyt. Elokuun alussa laajassa tutkimuksessa veden pinnassa lämpötilat olivat 17 19 ºC. Vesi oli viileintä Airistolla, mutta lämpötilaerot olivat pieniä. Intensiiviasemien perusteella lämpötilat olivat noin 2 3 ºC ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa (vuodet 2005 2014) alempia. Noin 20 metrin syvyisillä havaintopaikoilla pohjan läheiset lämpötilat olivat 6 18 ºC, ja Vapparin pohjoisosassa lämpötilaero oli tasoittunut mutta muualla yhä kerrostunut. Heinäkuun alun jälkeen matalammilla alueilla Haarlansalmessa ja Kukonpäässä kerrostuneisuus oli purkautunut mutta jatkui Kallanpäässä. Elokuun puolivälissä suppean tutkimuksen havaintopaikoilla veden lämpötila oli pinnassa noin 19 21 ºC, ja vesi oli lämmennyt noin 2 ºC elokuun alun jälkeen. 6.3.2. Suolaisuus ja sameus Suolaisuus oli sähkönjohtavuudesta laskettuna kesäkauden tutkimuksissa pinnassa 2,9 5,7. Kesä elokuun laajoilla tutkimuskerroilla suolaisuus oli alentunut laajimmin elokuun alussa (kuvat 11a c), jolloin suolaisuus oli voimakkaasti alentunut (<5 ) Pohjois- ja Pitkänsalmen keskiosiin ja Pitkänsalmen kautta Lemunaukolle sekä Raisionlahdessa sisä- ja keskiosassa. Syvänteissä suolaisuus kasvoi pohjaa kohti. Korkeimmillaan suolaisuus oli pohjan lähellä 5,9 Airismaalla ja elokuun alussa myös muualla Airiston tuntumassa. Sameusarvo oli Aurajoen Halisista virtaavassa vedessä kesän laajojen tutkimusten aikaan 47 61 FNU. Korkein sameusarvo oli elokuun alussa, ja kesä- ja heinäkuun alussa sameusarvo oli vain hieman matalampi. Merialueella kesäkaudella sameusarvoja määritettiin laajoissa tutkimuksissa kesä-, heinä ja elokuun alussa 1 metrin sekä paikan syvyydestä riippuen noin 5 ja 10 metrin syvyydestä. Pinnassa tulokset olivat kesän tutkimuksissa 1,6 32 FNU (kuvat 11a c). Elokuun alussa samentuminen oli lievintä ja heinäkuun alussa voimakkainta. Pitkässäsalmessa sameusarvot olivat kaikilla kerroilla vähintään voimakkaasti kohonneita (>10 FNU) ja Raisionlahden pohjukassa vesi oli erittäin sameaa (>20 FNU). Suomen ympäristökeskuksen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen (2015) mukaan sameusarvot olivat vain Airismaalla elokuun alussa lähellä erinomaista (>1,5 FNU). Turussa jäteveden purkupaikalla sameusarvo oli pinnassa pienempi kuin syvemmällä etenkin heinä- ja mutta myös elokuussa.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 39 (81) 5,3 Merimasku 5,5 5,6 5,3 Luonnonmaa Rymättylä 5,6 5,4 5,4 Naantali 5,4 5,4 Raisio 3,2 5,3 4,5 5,2 Satava 4,6 4,9 5,2 5,1 5,0 4,5 Kakskerta 4,0 3,5 4,8 4,9 4,9 Kaarina Kuusisto 4,9 5,0 5,0 5,1 4,5 4,9 4,6 4,0 Suolaisuus ( ), pinta Kesäkuu 2015 4,4 4,3 3,5 4,7 4,8 4,9 Airismaa 5,7 5,4 5,1 Parainen 5,4 5,4 5,5 <3-3,9 4-4,9 5-5,4 5,5-5,9 >6 0 1 2 4 km 5,3 Merimasku 4,5 3,1 4,9 Luonnonmaa Rymättylä 2,4 2,9 3,6 Naantali 4,4 4,5 Raisio 32 7,9 14 11 Satava 14 9,8 6,8 6,8 9,1 12 Kakskerta 18 15 24 23 20 Kaarina Kuusisto 11 6,9 6,9 6,0 12 9,8 14 18 Sameus (FNU), pinta Kesäkuu 2015 14 17 15 18 24 23 Airismaa 3,0 3,3 5,5 Parainen 4,5 4,7 13 <1,5 FNU 1,5-3 FNU 3,1-5 FNU 5,1-10 FNU >10 FNU 0 1 2 4 km KUVA 11a. Suolaisuus ja sameus pinnassa (1 m) Turun merialueella kesäkuun alussa 2015.

40 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 5,3 Merimasku 5,5 5,5 5,3 Luonnonmaa Rymättylä 5,5 5,5 5,5 Naantali 5,5 5,5 Raisio 5,2 5,4 5,4 5,4 Satava 5,1 5,3 5,5 5,3 4,9 5,3 Kakskerta 4,9 3,1 4,7 4,6 4,8 Kaarina Kuusisto 4,9 5,1 5,1 5,3 5,3 5,3 5,1 4,9 Suolaisuus ( ), pinta Heinäkuu 2015 4,8 5,0 3,1 4,8 4,7 4,6 Airismaa 5,6 5,5 5,3 Parainen 5,3 5,3 5,5 <3-3,9 4-4,9 5-5,4 5,5-5,9 >6 0 1 2 4 km 8,2 Merimasku 4,2 3,9 9,2 Luonnonmaa Rymättylä 6,2 6,0 7,9 Naantali 6,4 6,0 Raisio 26 12 15 14 Satava 20 26 9,9 12 17 21 Kakskerta 29 12 31 38 36 Kaarina Kuusisto 17 11 14 10 21 26 20 29 Sameus (FNU), pinta Heinäkuu 2015 18 29 12 21 31 38 Airismaa 3,9 5,2 9,7 Parainen 8,5 7,6 12 <1,5 FNU 1,5-3 FNU 3,1-5 FNU 5,1-10 FNU >10 FNU 0 1 2 4 km KUVA 11b. Suolaisuus ja sameus pinnassa (1 m) Turun merialueella heinäkuun alussa 2015.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 41 (81) 5,2 Merimasku 5,5 5,5 5,3 Luonnonmaa Rymättylä 5,6 5,2 5,3 Naantali 5,5 5,4 Raisio 2,9 5,3 4,3 5,2 Satava 4,6 4,9 5,4 5,2 5,2 4,9 Kakskerta 4,2 3,6 4,1 4,3 4,4 Kaarina Kuusisto 4,3 4,8 5,1 5,3 4,9 4,9 4,6 4,2 Suolaisuus ( ), pinta Elokuu 2015 4,4 4,7 3,6 4,3 4,1 4,3 Airismaa 5,6 5,5 5,4 Parainen 5,3 5,3 5,6 <3-3,9 4-4,9 5-5,4 5,5-5,9 >6 0 1 2 4 km 5,8 Merimasku 2,9 2,7 4,1 Luonnonmaa Rymättylä 1,9 3,3 4,0 Naantali 4,0 5,6 Raisio 30 6,1 13 8,2 Satava 17 14 8,0 5,8 10 8,5 Kakskerta 18 13 21 16 18 Kaarina Kuusisto 15 7,7 5,6 4,5 8,5 14 17 18 Sameus (FNU), pinta Elokuu 2015 16 15 13 20 21 16 Airismaa 1,6 2,7 4,2 Parainen 3,8 3,7 6,2 <1,5 FNU 1,5-3 FNU 3,1-5 FNU 5,1-10 FNU >10 FNU 0 1 2 4 km KUVA 11c. Suolaisuus ja sameus pinnassa (1 m) Turun merialueella elokuun alussa 2015.

42 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 6.3.3. Happiolosuhteet Happitilannetta kartoitettiin kesällä laajoilla tarkkailukerroilla (kuvat 12a c). Kesäkuun alussa pohjan lähellä ei todettu voimakasta hapenvajausta (happikyllästys<40 %), mutta Haarlansalmessa happitilanne oli selvästi heikentynyt. Bläsnäsinlahden ja Kirkkoherransaaren syvänteiden pohjalla happikyllästys oli yli 60 %. Haarlansalmen pohjan läheistä kerrosta lukuun ottamatta happitilanne oli hyvä ja hapen määrä riitti lohensukuisten kalojen viihtymiseen (yli 7 mg/l). Pinnassa oli paikoin kasviplanktonin yhteyttämisen aiheuttamaa hapen selvää ylikyllästystä (happikyllästys>110 %) Heinäkuun alkuun tultaessa happi oli loppumassa pohjan läheisistä kerroksista Bläsnäsin ja Kirkkoherransaaren syvänteissä, ja happitilanne oli hyvin huono pohjasta noin 25 metrin syvyyteen saakka. Pohjan lähellä myös Haarlansalmessa happi oli käymässä hyvin vähiin. Hapenvajaus oli voimakasta (happikyllästys<40 %) syvänteissä lähellä pohjaa Pohjoissalmessa, Vapparilla Loskarnäsissä ja Lessorilla sekä Kuparivuorella ja Askaistenlahdella Papinluodossa. Näiden syvännealueiden lisäksi pohjan lähellä ei monissa muissakaan paikoissa ollut riittävästi happea lohensukuisten kalojen viihtymiseen (7 mg/l), ja Raisionlahdella ja Viheriäistenaukolla koko vesipatsaassa ja paikoin muualla alusvedessä happimäärä oli tätä alempi. Pinnassa ei ollut kasviplanktonin aiheuttamaa voimakasta hapen ylikyllästystä. Elokuun alussa happi oli täysin loppu (happikyllästys<2 %) tai loppumassa alusvedestä Bläsnäsin, Kirkkoherransaaren ja Kuparivuoren syvänteissä. Pohjan lähellä happi oli loppumassa Vapparin ja Papinluodon syvänteissä, ja lisäksi monin paikoin hapenvajaus oli voimakasta (happikyllästys <40 %). Alusvedessä happea oli esimerkiksi Airistolla vähemmän kuin tarvitaan lohensukuisten kalojen viihtymiseen (7 mg/l). Pinnassa kasviplanktonin yhteyttämisen aiheuttama ylikyllästys oli voimakasta (happikyllästys>110 %) vain Turussa jäteveden purkupaikalla sekä Papinsaaren ja Kalkkiniemen edustalla. Kesällä 2015 vesi lämpeni hitaasti viileän ja tuulisen sään johdosta, mutta syvänteissä vesi oli selvästi kerrostunutta kesäkuun alussa. Loppukesällä syvänteiden pohjalla veden happitilanne oli heinä- ja elokuun alun tutkimusten välissä heikentynyt, ja ennen syystäyskiertoa happi todennäköisesti loppui monin paikoin pohjan läheltä.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 43 (81) 74 Merimasku 78 77 78 Luonnonmaa Rymättylä 81 69 89 Naantali 79 72 98 63 92 99 105 98 105 Raisio 103 98 103 104 109 Kaarina 103 48 Kuusisto Satava Kakskerta 104 65 82 76 92 109 105 Happikyllästys (%), pohjan lähellä Kesäkuu 2015 105 103 103 Airismaa 90 88 75 Parainen 77 61 96 0 1 2 4 km KUVA 12a. Happikyllästys pohjassa (pohja -1m) Turun merialueella kesäkuun alussa 2015. 39 Merimasku 42 Luonnonmaa 28 57 Naantali 63 59 53 59 57 Raisio 65 20 37 71 84 83 92 96 37 86 71 84 83 92 63 58 Rymättylä 58 86 Kaarina 62 14 Kuusisto Satava Kakskerta 71 8 48 31 Happikyllästys (%), pohja Heinäkuu 2015 Airismaa 63 50 33 Parainen 46 5 74 0 1 2 4 km KUVA 12b. Happikyllästys pohjassa (pohja -1 m) Turun merialueella heinäkuun alussa 2015.

44 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 5 Merimasku 44 50 25 Luonnonmaa Rymättylä 46 3 37 Naantali 39 37 94 52 70 87 103 94 81 Raisio 85 63 90 104 92 Kaarina 55 85 Kuusisto Satava Kakskerta 54 2 67 5 70 92 103 Happikyllästys (%) pohjan lähellä Elokuu 2015 81 85 90 Airismaa 52 35 4 Parainen 9 <2 90 0 1 2 4 km KUVA 12c. Happikyllästys pohjassa (pohja -1 m) Turun merialueella elokuun alussa 2015. 6.3.4. Typpipitoisuudet Aurajoen Halisista virtaavassa vedessä oli typpiyhdisteitä kesän laajojen tutkimusten aikaan kokonaistyppenä 1 900 6 100 µg/l, ja pitoisuus oli selvästi suurin heinäkuun alussa. Pääosa typestä oli nitraatti- tai nitriittityppenä (52 85 %, 980 5 200 µg/l), mutta ammoniumtypen osuus oli kaikilla kerroilla pieni (0,3 2,2 %, 20 42 µg/l). Merialueella kokonaistypen pitoisuus oli kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteissä kesä-elokuussa laajoissa tutkimuksissa (kuvat 13 a c) yleisesti ottaen pienimmillään elokuun alussa, jolloin kokonaistyppipitoisuus oli 370 2 500 µg/l. Tällöin myös korkeiden pitoisuuksien alue (>700 µg/l) oli suppein ja rajoittui Linnanaukolle. Kesäkuussa korkeiden pitoisuuksien alue oli Linnanaukolta Pohjoissalmen keskiosiin ja heinäkuussa Linnanaukolta Uittamolle. Ammoniumtypen pitoisuudet olivat kokoomanäytteessä kesän laajoissa tutkimuksissa pieniä ja Turussa purkupaikallakin enintään kohtalaisia, eikä likaantumiseen viittaavia pitoisuuksia (>100 µg) todettu (kuva 13 a c). Suppeissa tutkimuksissa Turussa jäteveden purkupaikalla pitoisuus oli korkea touko- ja heinäkuun puolivälissä (100 ja 300 µg/l). Myös nitriitti- ja nitraattitypen yhteismäärä oli selvästi korkein Turussa purkupaikalla, missä se oli laajoissa tutkimuksissa 1 100 3 400 µg/l ja pienimmillään suppeassa tutkimuksessa kesäkuun puolivälissä 370 µg/l. Vertikaalinäytteissä syvyyssuunnassa erot kokonaistyppipitoisuuksissa olivat pääosin pieniä. Turussa jäteveden purkupaikalla pohjalla kokonaistyppimäärä oli kesäkuussa korkea mutta heinä- ja elokuussa selvästi pienempi kuin pinnassa. Haarlansalmessa syvänteen pohjalla typpipitoisuus oli kohonnut kesäkuun alussa, ja keski- ja loppukesällä Kirkkoherransaaren syvän-

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 45 (81) teen pohjalla kokonaistyppipitoisuus oli korkea, sillä veden hapettomuuden vuoksi myös sedimentti oli hapeton ja ravinteita vapautui sedimentistä. 6.3.5. Fosforipitoisuudet Aurajoen Halisista virtaavassa vedessä oli kesän laajojen tutkimusten aikaan kokonaisfosforia 130 240 µg/l. Fosfaattifosforia oli 69 130 µg/l, ja sen osuus kokonaisfosforista oli 34 54 %. Merialueella kokonaisfosforin pitoisuus oli kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteissä kesä-elokuun laajoissa tutkimuksissa 21 96 µg/l paitsi matalassa Raisionlahden pohjukassa 120 150 µg/l (kuvat 14a c). Kesän suppeissa tutkimuksissa kokonaisfosforimäärä oli 20 89 µg/l, ja Turussa jäteveden purkupaikalla määrä oli samaa tasoa kuin Uittamolla. Vertikaalinäytteissä erot pinnan ja pohjan läheisissä kokonaisfosforipitoisuuksissa olivat pääosin pieniä tai kohtalaisia. Heinäkuun alussa Bläsnäsin ja Kallanpään syvänteissä sekä elokuun alussa myös Vapparilla Lessorin ja Loskarnäsin syvänteissä pohjan lähellä kokonaisfosforin määrä oli erittäin korkea (>100 µg/l), sillä heikon happitilanteen vuoksi sedimentti oli ilmeisesti hapeton ja fosforia vapautui sedimentistä. 6.3.6. Klorofyllipitoisuus Aurajoen Halisista virtaavan veden klorofyllipitoisuutta ei määritetty. Merialueella klorofyllipitoisuus oli kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteissä kesä-elokuun laajoissa tutkimuksissa 5,2 56 µg/l (kuvat 14a c), ja suppeissa tutkimuksissa vaihteluväli oli 3,9 22 µg/l. Kesäkuun alussa viileän alkukesän johdosta levien kevätkukinta ilmeisesti jatkui yhä, sillä intensiiviasemien perusteella klorofyllipitoisuus oli ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa (v. 2005 2014) korkeampi Vapparin pohjoisosassa, Kuuvannokalla ja Airistolla, Pohjoissalmessa, Viheriäistenaukolla ja Kotkanaukolla. 6.3.7. Hygieeninen tila Hygieenistä tilaa kartoitettiin laajoissa tutkimuksissa kesä-, heinä ja elokuun alussa. Aurajoen Halisista virtaavassa vedessä fekaalisten kolimuotoisten bakteerien pesäkemäärä oli <10 140 kpl/100 ml. Hygieeninen tila oli Suomen ympäristökeskuksen (2015) yleisen käyttökelpoisuusluokituksen perusteella kesä- ja heinäkuussa erinomainen tai hyvä ja elokuussa välttävä. Merialueella pinnassa fekaalisten kolimuotoisten bakteerien pesäkemäärät olivat 0 750 kpl/100 ml paitsi Turussa jäteveden purkupaikalla heinäkuun alussa 2 000 kpl/100 ml (kuvat 15a c). Kesän laajoilla tarkkailukerroilla merialueen hygieeninen tila oli pääosin erinomainen tai hyvä. -Kesäkuun alussa Kuuvannokan edustalla tila oli välttävä, mutta koska Pukinsalmessa tila koheni, Kuuvannokan tulos ei ollut jätevesien aiheuttama. Jätevedet heikensivät voimakkaasti hygieenistä tilaa vain heinäkuun alussa Turussa purkupaikalla, ja vain silloin tila oli huono. Kesä- ja elokuun alussa vaikutus näkyi enintään lievänä lähinnä Turussa Linnanaukolla. Paraisilla purkupaikalla tai Naantalinsalmessa jätevedet eivät heikentäneet hygieenistä tilaa.

46 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 450 Merimasku 520 520 450 Luonnonmaa Rymättylä 480 460 500 Naantali 530 590 Raisio 710 650 670 700 Satava 1000 990 620 900 530 1300 Kakskerta 1300 3300 610 570 560 Kaarina Kuusisto 550 600 600 550 1300 990 1000 1300 Kokonaistyppi (µg/l), koonta Kesäkuu 2015 1200 1100 3300 690 610 570 Airismaa 510 510 590 Parainen 460 450 400 <300-400 µg/l >400-500 µg/l >500-700 µg/l >700-1000 µg/l >1000 µg/l 0 1 2 4 km 7 Merimasku <3 26 6 10 Naantali 4 Luonnonmaa 5 6 Rymättylä 4 Raisio <3 <3 <3 5 Satava 14 10 8 5 10 5 Kakskerta 7 61 10 <3 5 Kaarina Kuusisto 10 7 10 10 5 10 14 7 Ammoniumtyppi (µg/l), koonta Kesäkuu 2015 21 7 61 8 10 <3 Airismaa 4 <3 9 Parainen <3 13 9 <3-10 µg/l >10-50 µg/l >50-100 µg/l >100-700 µg/l >700 µg/l 0 1 2 4 km KUVA 13a. Kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuudet tuotantokerroksen kokoomanäytteissä Turun merialueella kesäkuun alussa 2015.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 47 (81) 450 Merimasku 430 400 450 Luonnonmaa Rymättylä 440 400 430 Naantali 480 440 Raisio 670 450 540 460 Satava 870 730 530 490 770 540 Kakskerta 920 4500 1200 1200 960 Kaarina Kuusisto 780 610 590 480 540 730 870 920 Kokonaistyppi (µg/l), koonta Heinäkuu 2015 1500 950 4500 1100 1200 1200 Airismaa 420 420 490 Parainen 460 420 460 <300-400 µg/l >400-500 µg/l >500-700 µg/l >700-1000 µg/l >1000 µg/l 0 1 2 4 km Merimasku 7 5 <3 <3 Luonnonmaa Rymättylä 6 19 <3 Naantali 9 5 Raisio 54 5 3 4 Satava 30 12 7 7 34 41 Kakskerta 10 39 11 5 21 Kaarina Kuusisto 22 21 24 13 41 12 30 10 Ammoniumtyppi (µg/l), koonta Heinäkuu 2015 19 22 39 11 11 5 Airismaa 6 8 12 Parainen 8 16 7 <3-10 µg/l >10-50 µg/l >50-100 µg/l >100-700 µg/l >700 µg/l 0 1 2 4 km KUVA 13b. Kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuudet tuotantokerroksen kokoomanäytteissä Turun merialueella heinäkuun alussa 2015.

48 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 430 Merimasku 380 380 420 Luonnonmaa Rymättylä 370 440 410 Naantali 440 480 Raisio 1000 480 670 520 Satava 930 730 480 540 540 720 Kakskerta 1000 2500 900 960 890 Kaarina Kuusisto 850 600 570 480 720 730 930 1000 Kok.typpi (µg/l), koonta Elokuu 2015 1100 920 2500 920 900 960 Airismaa 380 410 480 Parainen 510 510 450 <300-400 µg/l >400-500 µg/l >500-700 µg/l >700-1000 µg/l >1000 µg/l 0 1 2 4 km Merimasku 5 7 13 3 11 Naantali <3 Luonnonmaa <3 7 Rymättylä 5 Raisio <3 <3 <3 <3 Satava <3 8 7 <3 4 <3 Kakskerta 14 65 22 <3 <3 Kaarina Kuusisto 4 10 <3 <3 <3 8 <3 14 Ammoniumtyppi (µg/l), koonta Elokuu 2015 4 17 65 11 22 <3 Airismaa <3 5 5 Parainen <3 <3 <3 <3-10 µg/l >10-50 µg/l >50-100 µg/l >100-700 µg/l >700 µg/l 0 1 2 4 km KUVA 13c. Kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuudet tuotantokerroksen kokoomanäytteissä Turun merialueella elokuun alussa 2015.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 49 (81) 29 Merimasku 30 33 29 Luonnonmaa Rymättylä 27 25 28 Naantali 28 33 Raisio 130 38 78 46 Satava 52 41 28 47 33 66 Kakskerta 64 82 64 57 52 Kaarina Kuusisto 35 30 30 26 66 41 52 64 Kokonaisfosfori (µg/l), koonta Kesäkuu 2015 57 58 82 55 64 57 Airismaa 32 25 29 Parainen 25 21 35 Erinomainen (<12 µg/l) Hyvä (12-20 µg/l) Tyydyttävä (20-40 µg/l) Välttävä (40-80 µg/l) Huono (>80 µg/l) 0 1 2 4 km 6,3 Merimasku 17 18 6,7 Luonnonmaa Rymättylä 11 7,0 11 Naantali 13 20 Raisio 32 23 28 23 Satava 26 27 13 42 11 56 Kakskerta 28 30 16 13 13 Kaarina Kuusisto 13 12 13 12 56 27 26 28 Klorofylli (µg/l), koonta Kesäkuu 2015 22 25 30 17 16 13 Airismaa 15 13 17 Parainen 9,3 7,9 5,2 Erinomainen (<2 µg/l) Hyvä (2-4 µg/l) Tyydyttävä (4-12 µg/l) Välttävä (12-30 µg/l) Huono (>30 µg/l) 0 1 2 4 km KUVA 14a. Kokonaisfosfori- ja klorofyllipitoisuus tuotantokerroksen koontanäytteessä Turun merialueella kesäkuun alussa 2015. Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus.

50 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 28 Merimasku 25 24 28 Luonnonmaa Rymättylä 29 24 28 Naantali 28 28 Raisio 120 34 58 38 Satava 52 55 29 52 51 56 Kakskerta 72 96 75 85 82 Kaarina Kuusisto 52 40 41 34 56 55 52 72 Kokonaisfosfori (µg/l), koonta Heinäkuu 2015 59 62 96 62 75 85 Airismaa 22 27 37 Parainen 31 33 38 Erinomainen (<12 µg/l) Hyvä (12-20 µg/l) Tyydyttävä (20-40 µg/l) Välttävä (40-80 µg/l) Huono (>80 µg/l) 0 1 2 4 km 7,7 Merimasku 7,2 6,5 6,5 Luonnonmaa Rymättylä 9,4 6,0 8,4 Naantali 10 9,2 Raisio 14 12 12 10 Satava 16 17 13 12 21 15 Kakskerta 26 22 26 25 22 Kaarina Kuusisto 23 20 17 14 15 17 16 26 Klorofylli (µg/l), koonta Heinäkuu 2015 19 17 22 25 26 25 Airismaa 8,4 7,2 11 Parainen 11 8,0 10 Erinomainen (<2 µg/l) Hyvä (2-4 µg/l) Tyydyttävä (4-12 µg/l) Välttävä (12-30 µg/l) Huono (>30 µg/l) 0 1 2 4 km KUVA 14b. Kokonaisfosfori- ja klorofyllipitoisuudet tuotantokerroksen koontanäytteissä Turun merialueella heinäkuun alussa 2015. Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuus.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 51 (81) 27 Merimasku 23 23 30 Luonnonmaa Rymättylä 22 28 25 Naantali 26 39 Raisio 150 41 82 49 Satava 62 58 37 45 44 64 Kakskerta 90 86 60 66 62 Kaarina Kuusisto 63 47 43 36 64 58 62 90 Kok.fosfori (µg/l), koonta Elokuu 2015 71 52 86 73 60 66 Airismaa 24 29 36 Parainen 42 35 34 Erinomainen (<12 µg/l) Hyvä (12-20 µg/l) Tyydyttävä (20-40 µg/l) Välttävä (40-80 µg/l) Huono (>80 µg/l) 0 1 2 4 km 8,1 Merimasku 7,5 6,8 6,5 Luonnonmaa Rymättylä 7,3 8,4 6,1 Naantali 7,8 13 Raisio 17 13 17 14 Satava 22 22 13 16 18 34 Kakskerta 38 31 11 19 26 Kaarina Kuusisto 31 24 18 11 34 22 22 38 Klorofylli (µg/l), koonta Elokuu 2015 28 18 31 21 11 19 Airismaa 6,2 7,8 11 Parainen 14 14 11 Erinomainen (<2 µg/l) Hyvä (2-4 µg/l) Tyydyttävä (4-12 µg/l) Välttävä (12-30 µg/l) Huono (>30 µg/l) 0 1 2 4 km KUVA 14c. Kokonaisfosfori- ja klorofyllipitoisuudet tuotantokerroksen koontanäytteessä Turun merialueella elokuun alussa 2015. Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus.

52 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) Merimasku 1 0 0 0 0 Naantali 0 Luonnonmaa 2 0 Rymättylä 2 Raisio 40 2 2 <10 Satava 58 2 130 2 1 30 Kakskerta 20 100 15 0 0 Kaarina Kuusisto 1 1 1 1 30 2 58 20 Hygieeninen tila pinnassa Kesäkuu 2015 70 50 100 10 15 0 Airismaa 0 0 1 Parainen <2 <2 1 Erinomainen (<10 kpl) Hyvä (10-<50 kpl) Tyydyttävä (50-<100 kpl) Välttävä (100-<1000 kpl) Huono (>1000 kpl) 0 1 2 4 km KUVA 15a. Hygieeninen tila (fek. kolimuotoiset bakteerit kpl/100 ml) Turun merialueella kesäkuun alussa 2015. Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus. Merimasku 0 0 4 9 2 Naantali 2 Luonnonmaa 1 0 Rymättylä 3 Raisio <2 <2 4 4 Satava 90 41 21 0 2 8 Kakskerta 160 2000 160 49 11 Kaarina Kuusisto 5 2 1 1 8 41 90 160 Hygieeninen tila pinnassa Heinäkuu 2015 390 87 2000 330 160 49 Airismaa 1 1 1 Parainen 2 1 0 Erinomainen (<10 kpl) Hyvä (10-<50 kpl) Tyydyttävä (50-<100 kpl) Välttävä (100-<1000 kpl) Huono (>1000 kpl) 0 1 2 4 km KUVA 15b. Hygieeninen tila (fek. kolimuotoiset bakteerit kpl/100 ml) Turun merialueella heinäkuun alussa 2015. Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 53 (81) Merimasku 1 7 3 2 9 Naantali 2 Luonnonmaa 1 0 Rymättylä 1 Raisio 100 1 23 10 Satava 63 22 6 5 1 14 Kakskerta 64 650 82 110 41 Kaarina Kuusisto 26 11 3 0 14 22 63 64 Hygieeninen tila pinnassa Elokuu 2015 120 70 650 750 82 110 Airismaa 0 0 2 Parainen 0 0 6 Erinomainen (<10 kpl) Hyvä (10-<50 kpl) Tyydyttävä (50-<100 kpl) Välttävä (100-<1000 kpl) Huono (>1000 kpl) 0 1 2 4 km KUVA 15c. Hygieeninen tila (fek. kolimuotoiset bakteerit kpl/100 ml) Turun merialueella elokuun alussa 2015. 6.3.8. Kuormituksen vaikutus Aurajoen Halisista virtaavassa vedessä kesä-, heinä- ja elokuun alun laajojen tutkimusten aikaan kokonaistypen määrä oli huomattavasti korkeampi kuin kuormittamattomilla merialueilla. Jokivedessä ammoniumtypen määrä oli pieni kuten sisäsaaristossa. Fosforimäärät olivat kesä- ja heinäkuun alussa samalla tasolla kuin sisäsaariston voimakkaimmin savisameilla alueilla, mutta elokuun alussa jokiveden fosforipitoisuus oli näitä korkeampi. Joen virtaama oli laajojen tutkimusten aikaan alle 5 m 3 /s. Kesäkuun lopulla ja heinäkuussa virtaama nousi ajoittain, mutta elokuussa virtaama oli pääosin hyvin pieni (<1 m 3 /s). Aurajoen tietojen perusteella kesällä jokivesissä mereen tuli kuormitusta varsin vähän etenkin elokuussa. Turussa jäteveden purkupaikalla kesäkuun alussa kokonaistyppimäärä oli suurempi kuin sekä jokivedessä että Aurajokisuulla, ja tämän perusteella jätevedet nostivat kokonaistyppimäärää Pukin- ja Pohjoissalmessa; fosforipitoisuudessa jäteveden vaikutus erottui vain purkupaikalla. Jätevedet eivät juuri heikentäneet hygieenistä tilaa, sillä vaikutus näkyi enintään lievänä Turussa Linnanaukolla ja sisimpänä n salmissa. Heinäkuun alussa Turussa purkupaikalla ja myös Aurajoen vedessä kokonaistyppipitoisuus oli hyvin korkea, eikä Linnanaukon ulkopuolella voinut erottaa toisistaan jäte- ja jokiveden vaikutusta. Aurajoki toi hyvin vähän bakteerikuormitusta, ja sen perusteella jätevedet heikensivät hygieenistä tilaa voimakkaasti purkupaikalla ja lievästi lähisalmien sisäosissa. Elokuun alussa vaikutus tuntui pinnassa typen lisäksi myös kokonaisfosforimäärässä Turussa purkupaikalla ja paikoin Linnanaukolla, missä myös hygieeninen tila oli jonkin verran heikentynyt. Naantalinsalmessa tai Paraisten purkupaikalla ravinne- tai bakteerimäärässä ei näkynyt paikallisen jätevesikuormituksen vaikutusta kesäkauden laajoilla tutkimuskerroilla.

54 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 6.4. Alkusyksy (7.9. ja 21.9.2015) Alkusyksyllä syyskuussa merialueen tilaa tutkittiin vain suppeissa tutkimuksissa eli intensiiviasemilla (135, 175, 180, 210, 220, 225, 240, 260, 275, 285, 297 ja 300) ja jäteveden purkupaikoilla. Pinnasta (1 metri) määritettiin lämpötila ja sähkönjohtavuus, ja muut määritykset tehtiin kasviplanktonin tuotantokerroksen koontanäytteestä. Vuoden 2015 näytteenottotietojen mukaan syyskuun alussa pohjoisenpuoleinen tuuli oli kovaa ja haittasi Airistolla näkösyvyyden mittausta ja näytteenottoa. Syyskuun lopulla vesi oli ruskeaa Uittamon edustalla (havaintopaikka 180). Lämpötila oli pinnassa syyskuun alussa 16 17 ºC ja syyskuun puolivälissä 15 16 ºC, joten vesi jäähtyi hitaasti syyskuun alkupuolella. Suolaisuus oli pinnassa syyskuun tutkimuksissa 4,3 5,7, ja tilanne varsin samankaltainen molemmilla kerroilla. Suolaisuus oli alentunut voimakkaasti vain Uittamolla. Selvää alenemista (suolaisuus 5 5,4 ) oli Turussa jätevedenpurkupaikalla, Pitkässäsalmessa, Pohjoissalmessa sekä Raisionlahdessa ja Väskin edustalla. Kokonaistyppipitoisuus oli kasviplanktonin tuotantokerroksessa syyskuun alussa ja puolivälissä 390 900 µg/l paitsi Turussa jäteveden purkupaikalla 1 100 1 300 µg/l. Mineraalitypen määrät olivat korkeita Turussa jätevesien purkupaikalla, ja siellä ammoniumtypen määrä oli hyvin korkea (>100 µg/l) syyskuun puolivälissä. Kuun alussa mineraalitypen määrät olivat muita paikkoja korkeampi myös Uittamolla, ja Naantalinsalmessa epäorgaanista typpeä oli hieman enemmän kuin Viheriäistenaukolla tai Väskinedustalla. Kuun puolivälissä epäorgaanisen typen määrät olivat korkeita myös Pitkässäsalmessa, Paraisten purkupaikalla ja Naantalinsalmessa. Kokonaisfosforipitoisuus oli kasviplanktonin tuotantokerroksessa syyskuun alussa noin 22 110 µg/l. Pitoisuus oli selvästi korkein Hahdenniemessä, ja myös Pitkässäsalmessa pitoisuus oli korkeampi kuin Turussa jäteveden purkupaikalla. Syyskuun puolivälissä kokonaisfosforipitoisuus oli 26 93 µg/l, ja selvästi korkein pitoisuus oli Uittamolla. Papinsaaressa pitoisuus oli samaa tasoa kuin Turussa jäteveden purkupaikalla. Fosfaattifosforin pitoisuudet olivat <2 57 µg/l eli pieniä tai kohtalaisia. Klorofyllipitoisuus oli syyskuun molemmilla kerroilla noin 7 20 µg/l. Syyskuun lopussa klorofyllimäärät olivat laajalti korkeita, sillä pienin pitoisuus oli Kotkanaukolla ja Rajakarilla klorofylliä oli noin 9 µg/l, mutta muualla pitoisuus oli yli 10 µg/l. Jätevesien vaikutus tuntui syyskuun kerroilla Turussa jätevedenpurkupaikalla alentuneena suolaisuutena ja korkeina typpiyhdisteiden pitoisuuksina. Samoin Naantalinsalmessa jätevedet saattoivat lievästi nostaa typpiyhdisteiden pitoisuuksia kuten myös syyskuun puolivälissä Paraisten purkupaikalla. 6.5. Loppusyksy (5. 6.10.2015) Loppusyksyllä lokakuun alussa laajassa tutkimuksessa Paraisten Kirkkoselkä ja Haarlansalmi eivät kuuluneet ohjelmaan. Lokakuun alussa näytteenottotietojen mukaan oli Kuparivuoren ja Lapilan syvänteen pohjanläheisessä näytteessä (havaintopaikka 290 ja 308) keijuvaa kiintoainetta tai sameutta. Rikkivedyn haju tuntui Bläsnäsinlahden syvänteen pohjan näytteessä (havaintopaikka 140). Vesi-

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 55 (81) kasvillisuus on kesän mittaan lisääntynyt Raisionlahden pohjukassa (havaintopaikka 250), ja lokakuun alussa vesialue oli umpeutumassa täysin. 6.5.1. Meriveden lämpötila Lokakuun alkupuolella Aurajoen Halisissa jokiveden lämpötila oli noin 11 ºC. Merialueella laajassa tutkimuksessa veden pinnassa lämpötilat olivat noin 12 14 ºC, ja vesi oli viileintä Pitkässäsalmessa ja Raisionlahden pohjukassa. Intensiiviasemien (135, 175, 180, 210, 220, 225, 240, 260, 275, 285, 297 ja 300) perusteella pinnassa veden lämpötila oli lähellä ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa (vuodet 2005 2014). Syystäyskierto oli sekoittanut vettä, mutta paikoin syvänteissä vesi oli edelleen kerrostunutta. Bläsnäsinlahden ja Kirkkoherransaaren edustalla pinnan ja pohjan välillä lämpötilaero oli noin 6 7 ºC, ja harppauskerros oli 15 25 metrin syvyydessä. Rajakarilla, Airismaalla ja Lapilan edustalla lämpötilaero oli noin 3 4 ºC, ja muissa syvänteissä ero oli lähes tasoittunut. 6.5.2. Suolaisuus ja sameus Lokakuun alun laajassa tutkimuksessa veden suolaisuus pinnassa oli 4,7 5,9 (kuva 16). Makean veden suolapitoisuutta alentava vaikutus tuntui voimakkaana (suolaisuus <5 ) vain Raisionlahden pohjukassa. Suolaisuus oli alentunut selvästi (suolaisuus 5 5,4 ) Linnanaukon tuntumassa, Aurajokisuulla ja Pitkässäsalmessa sekä Raisionlahden keskiosaan saakka. Muualla suolapitoisuus oli alentunut enintään lievästi. Intensiiviasemista Uittamolla ja Pansion edustalla suolaisuus oli selvästi korkeampi kuin ajankohdan pitkäaikainen keskiarvo (vuodet 2005 2014); valumavesien vaikutus oli ilmeisesti alueen sisäosissa tavanomaista pienempi. Sameusarvoja määritettiin elokuun laajalla tarkkailukerralla, ja Aurajoen Halisista virtaavassa vedessä sameus oli 32 FNU. Merialueella sameusarvot olivat pinnassa 3 15 FNU (kuva 16). Sameusarvot olivat voimakkaasti kohonneita (>10 FNU) Pitkässäsalmessa, Pukinsalmen keskiosiin saakka ja Pohjoissalmen sisäosassa sekä Raisionlahdessa keskiosaan saakka. Missään sameusarvot eivät olleet lähellä Suomen ympäristökeskuksen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen (2015) erinomaista luokkaa (<1,5 FNU). Intensiiviasemilla Pitkässäsalmessa, Kuuvannokalla, Pansion edustalla, Hahdenniemessä (asemat 175, 180, 210, 240, 260) sameus oli selvästi pienempi kuin ajankohdan pitkäaikainen keskiarvo (vuodet 2005 2014), joten myös sameuden perusteella valumavesien vaikutus oli ilmeisesti alueen sisäosissa tavanomaista pienempi. 6.5.3. Happiolosuhteet Matalilla alueilla happitilanne oli syyskierrosta johtuen hyvä myös pohjan läheisessä vesikerroksessa (kuva 17). Happi oli loppu Bläsnäsinlahden syvänteen pohjalla, ja Kirkkoherransaaren syvänteen pohjalla happitilanne oli hyvin heikko kuten molemmissa paikoissa koko alusvedessä. Alusvedessä ja pohjalla hapenvajaus oli yhä voimakasta (happikyllästys <40 %) Saaronniemen edustalla, Rajakarilla, Airismaalla ja Lapilassa edustalla. Pohjan lähellä myös Kotkanaukolla ja Ajonpäässä happikyllästys oli heikko. Ympäristöhallinnon Seilin Päiväluodon havaintopaikan (NV2361, liite 6) perusteella syystäyskierto tasoitti syvänteessä lämpötilaerot lokakuun kuluessa.

56 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 6.5.4. Typpipitoisuus Lokakuun alussa Aurajoen Halisissa jokivedessä kokonaistypen määrä oli 1 500 µg/l. Suuri osa typestä oli nitraatti- ja nitriittityppenä (700 µg/l, noin 47 %), mutta ammoniumtypen määrä (31 µg/l) oli varsin pieni. Merialueen laajassa tutkimuksessa kokonaistyppipitoisuudet pinnassa olivat 320 740 µg/l (kuva 18). Turussa jäteveden purkupaikalla pitoisuus oli samaa luokkaa kuin Pitkässäsalmessa ja Pukin- ja Pohjoissalmen sisäosassa. Vapparilla, Viheriäistenaukolla ja Askaistenlahdella typpeä oli noin 400 500 µg/l sekä Airistolla ja Kotkanaukolla hieman alle 400 µg/l. Nitraattija nitriittitypen määrä oli korkea vain samalla alueella kuin kokonaistyppikin, mutta ammoniumtypen määrä oli varsin pieni myös Turussa jätevedenpurkupaikalla (kuva 18). Intensiiviasemilla Pitkässäsalmessa, Pansion edustalla ja Hahdenniemessä pinnassa veden kokonaistyppimäärä oli selvästi pienempi kuin ajankohdan pitkäaikainen keskiarvo (vuodet 2005 2014). Myös Vapparin pohjoisosassa, Kuuvannokan edustalla, Viheriäistenaukolla, Kotkanaukolla ja Askaistenlahdella kokonaistyppeä oli keskimääräistä vähemmän. Vertikaalinäytteissä kokonaistypen määrät olivat suhteellisen korkeita vain Turun lähisalmissa alueilla, jossa vesi on hyvin matalaa. Bläsnäsinlahden ja Kirkkoherransaaren syvänteissä pohjan lähellä ja ilmeisesti myös alusvedessä typpipitoisuus oli erittäin korkea, sillä ravinteita vapautui sedimentistä hapettomuuden vuoksi. Aurajoessa Halisissa veden kokonaistypen sekä nitriitti- ja nitraattitypen määrät olivat selvästi korkeampia kuin meressä pinnassa Turussa jätevedenpurkupaikalla tai Aurajoen suulla, mutta ammoniumtypen määrä oli varsin pieni sekä joki- että merivedessä. 6.5.5. Fosforipitoisuus Lokakuun alussa laajassa tutkimuksessa Aurajoessa Halisissa veden kokonaisfosforipitoisuus oli 150 µg/l ja fosfaattifosforin määrä 98 µg/l. Merialueella pinnassa kokonaisfosforia oli 21 96 µg/l (kuva 19). Pitoisuus oli korkein Raisionlahden pohjukassa. Pitkässäsalmessa sekä Pukin- ja Pohjoissalmen sisäosiin saakka pitoisuus oli noin 40 50 µg/l, ja Turussa jäteveden purkupaikalla pitoisuus oli samaa luokkaa kuin Linnanaukolla. Askaistenlahdessa, Naantalin edustalla ja Vapparilla pitoisuus oli noin 30 40 µg/l ja Airistolla noin 20 25 µg/l. Osalla paikoista määritettiin fosfaattifosfori, ja pinnassa määrät olivat 7 22 µg/l. Intensiiviasemien perusteella pinnassa veden kokonaisfosforin määrä oli ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa (vuodet 2005 2014) selvästi pienempi Uittamolla ja Pansiossa sekä Hahdeniemessä. Myös muilla intensiivipaikoilla fosforimäärä oli keskimääräistä pienempi. Vesipatsaan fosforipitoisuuksissa ei ollut syvyyssuunnassa juurikaan eroja paikoissa, joissa vesi ei ollut kerrostunut. Pohjan lähellä fosforipitoisuus oli erittäin voimakkaasti kohonnut (>>100 µg/l) heikon happitilanteen vuoksi Bläsnäsinlahden syvänteen alusvedessä. Myös Kirkoherransaaren edustalla ja Lapilassa pitoisuus oli voimakkaasti kohonnut (>100 µg/l). 6.5.6. Klorofyllipitoisuus Klorofylli määritettiin vain kolmelta havaintopaikalta eli Kuuvannokalta, Rajakarilta ja Pohjoissalmesta Pansion edustalta (210, 220 ja 240), joista otettiin tätä varten tuotantokerroksen kokoomanäyte. Klorofyllipitoisuudet olivat 8,2 16 µg/l, joten määrät olivat edelleen korkeita.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 57 (81) 6.5.7. Hygieeninen tila Aurajoen Halisissa jokivedessä fekaalisten kolimuotoisten bakteerien pesäkemäärä oli 10 kpl/100 ml. Merialueella pinnassa fekaalisten kolimuotoisten bakteerien pesäkemäärä oli 0 110 kpl/100 ml (kuva 20). Korkeimmat tulokset olivat Linnanaukon tuntumassa (noin 100 kpl/100 ml). Hygieeninen tila ei ollut missään huono. Välttävään tai tyydyttävään luokkaan kuului Pohjoissalmi keskiosiin asti, Pukinsalmen sisäosa sekä Pitkäsalmi. Muualla tilanne oli erinomainen tai hyvä. 6.5.8. Kuormituksen vaikutus Lokakuun alussa jokivesien tuoma kuormitus oli pieni. Turussa jäteveden purkupaikalla jätevesien vaikutus tuntui typpituloksissa tavallista lievemmin ja ilmeisesti kohtalaisen suppealla alueella. Aurajoen ja jäteveden vaikutusaluetta ei pystynyt erottamaan toisistaan typpitulosten perusteella, ja fosforitulokset olivat purkupaikalla pienempiä kuin Aurajokisuulla. Turussa purkupaikalla ja lähialueilla jätevedet todennäköisesti heikensivät hygieenistä tilaa jonkin verran. Paraisten jätevedenpurkupaikalla ei ravinnemäärissä tai hygieenisessä tilassa erottunut jätevesien vaikutusta. Naantalinsalmessa jätevedet nostivat mahdollisesti epäorgaanisen typen määrää enintään hyvin lievästi, ja hygieeninen tila heikkeni erinomaisesta hyväksi mahdollisesti jätevesien vuoksi.

58 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 5,5 Merimasku 5,8 5,8 5,5 Luonnonmaa Rymättylä 5,8 5,6 5,7 Naantali 5,8 5,7 Raisio 4,7 5,7 5,4 5,6 Satava 5,4 5,6 5,8 5,6 5,6 Kakskerta 5,5 5,6 5,2 5,3 5,2 Kaarina Kuusisto 5,2 5,5 5,7 5,8 5,6 5,6 5,4 5,5 Suolaisuus ( ), pinta Lokakuu 2015 5,4 5,5 5,6 5,4 5,2 5,3 Airismaa 5,9 5,9 5,8 Parainen 5,7 5,8 <3-3,9 4-4,9 5-5,4 5,5-5,9 >6 0 1 2 4 km 8,7 Merimasku 3,5 3,8 7,3 Luonnonmaa Rymättylä 3,7 8,2 6,7 Naantali 4,9 5,6 Raisio 11 6,2 11 8,4 Satava 14 12 5,9 7,9 9,7 Kakskerta 13 11 13 15 17 Kaarina Kuusisto 13 9,5 9,3 7,7 9,7 12 14 13 Sameus (FNU), pinta Lokakuu 2015 13 13 11 13 13 15 Airismaa 3,0 3,4 6,6 Parainen 7,3 5,6 <1,5 FNU 1,5-3 FNU 3,1-5 FNU 5,1-10 FNU >10 FNU 0 1 2 4 km KUVA 16. Suolaisuus ja sameus pinnassa (1 m) Turun merialueella lokakuussa 2015.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 59 (81) 89 Merimasku 28 41 75 Luonnonmaa Rymättylä 28 56 59 Naantali 26 45 86 93 93 92 95 92 87 Raisio 87 88 88 87 85 Kaarina 90 Kuusisto Satava Kakskerta 80 3 88 92 93 85 95 Happikyllästys (%) pohjan lähellä Lokakuu 2015 87 87 88 Airismaa 30 51 86 Parainen 84 <2 0 1 2 4 km KUVA 17. Happikyllästys pohjassa (pohja -1 m) Turun merialueella lokakuussa 2015.

60 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 430 Merimasku 380 320 430 Luonnonmaa Rymättylä 390 450 460 Naantali 380 440 Raisio 670 430 520 470 Satava 670 560 380 460 480 Kakskerta 520 640 720 660 720 Kaarina Kuusisto 740 540 470 450 480 560 670 520 Kok.typpi (µg/l), pinta Lokakuu 2015 680 690 640 680 720 660 Airismaa 370 390 420 Parainen 470 470 <300-400 µg/l >400-500 µg/l >500-700 µg/l >700-1000 µg/l >1000 µg/l 0 1 2 4 km <3 Merimasku <3 <3 Luonnonmaa Rymättylä <3 <3 <3 Naantali Raisio 4 <3 4 Satava 10 <3 4 <3 <3 Kakskerta 23 27 11 Kaarina Kuusisto <3 14 <3 <3 10 <3 Ammoniumtyppi (µg/l), pinta Lokakuu 2015 10 6 23 18 27 11 Airismaa <3 Parainen 18 <3-10 µg/l >10-50 µg/l >50-100 µg/l >100-700 µg/l >700 µg/l 0 1 2 4 km KUVA 18. Kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuudet pinnassa (1 m) Turun merialueella lokakuussa 2015.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 61 (81) 33 Merimasku 21 23 30 Luonnonmaa Rymättylä 23 33 31 Naantali 24 28 Raisio 96 30 59 30 Satava 49 38 25 31 36 Kakskerta 43 43 49 50 52 Kaarina Kuusisto 49 40 42 37 36 38 49 43 Kok.fosfori (µg/l), pinta Lokakuu 2015 48 46 43 49 49 50 Airismaa 23 24 34 Parainen 41 37 Erinomainen (<12 µg/l) Hyvä (12-20 µg/l) Tyydyttävä (20-40 µg/l) Välttävä (40-80 µg/l) Huono (>80 µg/l) 0 1 2 4 km KUVA 19. Kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) pinnassa (1 m) Turun merialueella lokakuussa 2015. Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus. Merimasku 0 0 1 3 14 Naantali 8 Luonnonmaa 1 0 Rymättylä 3 Raisio 32 6 19 9 Satava 94 32 2 26 89 Kakskerta 31 76 72 77 76 Kaarina Kuusisto 78 6 1 0 89 32 94 31 Hygieeninen tila pinnassa Lokakuu 2015 94 110 76 110 72 77 Airismaa 1 1 1 Parainen 4 2 Erinomainen (<10 kpl) Hyvä (10-<50 kpl) Tyydyttävä (50-<100 kpl) Välttävä (100-<1000 kpl) Huono (>1000 kpl) 0 1 2 4 km KUVA 20. Hygieeninen tila (fek. kolimuotoiset bakteerit kpl/100 ml) Turun merialueella lokakuussa 2015. Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus.

62 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 6.6. Avovesi- ja kesäkauden keskiarvoja Pääosa Turun merialueen velvoitetarkkailututkimuksen näytteenotoista tehtiin toukolokakuussa (11.5. 6.10.2015). Eri ajankohtina näytteitä otettiin havaintopaikoista ja syvyyksistä eri tavoin, joten kausittaisten keskiarvojen laskentatapa vaihteli. Intensiiviasemilla sekä Turussa ja Paraisilla jätevedenpurkupaikoilla kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteitä tutkittiin touko-syyskuussa yhdeksän kertaa (havaintopaikat 135, 175, 180, 210, 220, 225, 240, 260, 275, 285, 297 ja 300 sekä TKUPUR ja PARPUR). Näillä paikoilla kesäkauden ravinne- ja klorofyllikeskiarvot laskettiin kesä syyskuun kahdeksasta tuloksesta. Muilla paikoilla kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteitä tutkittiin kolmesti (kesä-, heinä- ja elokuun alku), joten kesäkauden keskiarvot laskettiin kolmen näytteenoton tuloksista. Keskiarvokuvissa on esitetty keskiarvot laskentatavasta riippumatta, ja intensiiviasemien ja muiden paikkojen välillä saattaa olla näytteiden lukumäärästä ja ajankohdasta johtuvia eroja. Hygieenistä tilaa tutkittiin pinnassa kesä-lokakuussa neljä kertaa, ja näistä neljästä tuloksesta laskettiin avovesikauden keskiarvo. Poikkeuksen tekivät Paraisten Kirkkoselkä ja Haarlansalmi, jotka eivät kuulu ohjelmaan loppusyksyllä, ja keskiarvon laskennassa käytettiin siten kolmea tulosta. 6.6.1. Näkösyvyys Avovesikaudella touko-lokakuussa (11.5. 6.10.2015) näkösyvyyttä mitattiin intensiiviasemilla ja jäteveden purkupaikoilla kymmenen kertaa. Näissä paikoissa avovesikauden keskiarvo oli 0,5 1,9 metriä (kuva 21). Vesien yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa (liite 7, Suomen ympäristökeskus 2015) näkösyvyys jaetaan vain kolmeen luokkaan (erinomainen >2,5 m, hyvä 1 2,5 m ja tyydyttävä <1 m), mikä poikkeaa luokituksen useimmista muista suureista. Avovesikauden keskiarvon perusteella vuonna 2015 Turun Kaarinan salmialueet ja Raisionlahti kuuluivat luokkaan tyydyttävä ja tutkimusalueen muut osat luokkaan hyvä. 6.6.2. Typpiyhdisteet Kesäkauden kasviplanktonin tuotantokerroksen kokonaistyppituloksista lasketut keskiarvot olivat 420 2 300 µg/l (kuva 22). Selvästi suurin keskiarvo oli Turussa jätevesien purkupaikalla, ja myös Linnanaukolla Kanavaniemestä länteen ja Pohjoissalmen sisäosassa keskiarvo oli erittäin korkea (>1 000 µg/l). Pitkänsalmen kautta Lemunaukolle sekä Pukin- ja Pohjoissalmen keskiosiin ja Raisionlahden pohjukassa keskiarvo oli noin 600 800 µg/l. Tutkimusalueen muissa osissa keskiarvo oli 400 600 µg/l. Intensiivipaikoilla kokonaistyppimäärän kesäkauden keskiarvo oli suurempi kuin kesäkauden pitkäaikaiskeskiarvo (vuodet 2005 2014) lukuun ottamatta Raisionlahden Hahdenniemeä, jossa typpikuormitus laski vuoden 2009 jälkeen jätevesikuormituksen päätyttyä. Nitraattinitriittitypen yhteismäärän keskiarvo oli Vapparin pohjoisosassa sekä Pitkässä- ja Pohjoisalmessa korkeampi kuin pitkäaikaiskeskiarvo. Ammoniumtypen keskiarvot olivat lähellä pitkäaikaiskeskiarvoja. Jätevesien vaikutus tuntui typpiyhdisteiden kesä-syyskuun keskiarvojen perusteella voimakkaana Turussa purkupaikalla ja Linnanaukolla. Myös Aurajoki toi Turussa kesä- ja heinäkuussa purkualueelle kuormitusta, mikä todennäköisesti nosti osaltaan keskiarvoa. Paraisilla jätevedenpurkupaikalla ei kauden keskiarvon perusteella erottunut jätevesien vaikutusta.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 63 (81) Naantalinsalmessa jätevedet mahdollisesti nostivat lievästi purkupaikalla epäorgaanisen typpipitoisuuksia. 6.6.3. Fosfori Kesäkauden 2015 tuotantokerroksen kokonaisfosforituloksista lasketut keskiarvot olivat 25 130 µg/l (kuva 23). Vain Raisionlahden pohjukassa keskiarvo oli hyvin korkea (>100 µg/l). Turussa jätevedenpurkupaikalla keskiarvo oli hieman korkeampi kuin lähialueilla mutta samaa luokkaa kuin Uittamolla tai Pohjoissalmen itäpäässä. Pohjois- ja Pitkässäsalmessa sekä Pukinsalmen keskiosiin asti sekä Raisionlahden keskiosassa keskiarvo oli noin 50 80 µg/l. Vapparilla ja Askaistenlahdella keskiarvo oli noin 30 40 µg/l ja Airistolla hieman alle 30 µg/l. Vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen (Suomen ympäristökeskus 2015) fosforirajaarvojen perusteella vesi oli huonoa Raisionlahden pohjukassa. Raisionlahti sekä Turun- Kaarinan lähisalmet olivat luokaltaan lähinnä välttäviä. Avoimemmat alueet olivat laadultaan tyydyttäviä, eikä hyvään tai erinomaiseen luokkaan kuuluvia alueita ollut. Rehevyystasoluokituksen mukaan kokoomanäytteen vesi oli fosforipitoisuuden keskiarvona rehevää (P 23 80 µg/l), ja Raisionlahden pohjukka oli luokiteltavissa erittäin reheväksi (P>80 µg/l). Lievästi reheviä (P 12 23 µg/l) alueita ei keskiarvon perusteella ollut. Intensiivipaikkojen perusteella kesäkauden fosforikeskiarvo oli ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa (vuodet 2005 2014) yleisesti hieman korkeampi. Jätevesien vaikutus ei näkynyt kokonaisfosforitulosten keskiarvon perusteella Turussa jäteveden purkupaikalla, ja salmialueilla vaikutus sekoittui jokiveden ja savisameuden vaikutukseen. Paraisilla ja Naantalinsalmessa jätevedenpurkupaikalla keskiarvo oli hieman pienempi kuin lähimmän intensiivipaikan keskiarvo. Fosfaattifosforin keskiarvot olivat selvästi muita intensiiviasemia korkeammat Raisionlahdessa Hahdenniemessä ja Pitkässäsalmessa Uittamolla (taulukko 12), jotka ovat matalia ja savisameita. Turussa jäteveden purkupaikalla keskiarvo oli näiden kanssa samalla tasolla. 6.6.4. Klorofylli Kesäkauden klorofyllipitoisuuksien keskiarvot olivat 7,0 31 µg/l (kuva 23). Suurin keskiarvo oli Pohjoissalmen sisäosassa. Keskiarvot olivat korkeita (>10 µg/l) Turun-Kaarinan salmialueilla, Vapparilla ja Raisionlahdesta Viheriäistenaukolle. Askaistenlahdella klorofyllin keskiarvo oli noin 7 µg/l ja Airistolla noin 9 10 µg/l. Vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen (Suomen ympäristökeskus 2015) klorofyllirajaarvojen perusteella Pohjoissalmen sisäosa kuului huonoon luokkaan (kuva 24). Raisionlahti, Viheriäistenaukko, Pitkänsalmi, Pohjois- ja Pukinsalmi sekä Vappari olivat keskiarvon perusteella luokaltaan välttäviä. Muu osa tutkimusalueesta oli klorofyllikeskiarvojen perusteella laadultaan tyydyttävää. Hyvään tai erinomaiseen luokkaan kuuluvia alueita ei ollut Rehevyystasoluokituksen perusteella tutkimusalue oli rehevä (5 25 µg/), ja Pohjoissalmen itäosassa keskiarvo oli erittäin rehevällä tasolla (klorofylli>25 µg/l). Intensiivipaikkojen perusteella kesäkauden klorofyllikeskiarvo oli pitkäaikaiskeskiarvoa (vuodet 2005 2014) selvästi pienempi vain Raisionlahdessa ja lähellä keskiarvoa Uittamolla ja Naantalinsalmessa. Muissa paikoissa keskiarvo oli selvästi tavanomaista korkeampi.

64 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) Turussa jätevedet saattoivat lisätä klorofyllimäärää purkupaikalla ja sen ympäristössä, mutta klorofyllikeskiarvo ei eronnut Turun-Kaarinan salmialueiden intensiiviasemien keskiarvosta. Paraisilla ja Naantalinsalmessa jätevesien purkualueella jätevesien vaikutusta ei ollut havaittavissa klorofyllikeskiarvojen perusteella. 6.6.5. Hygieeninen tila Avovesikauden tutkimusten (kesä-lokakuu) fekaalisten kolimuotoisten bakteerien pesäkemäärien keskiarvot olivat 0 710 kpl/100 ml (kuva 24). Keskiarvon perusteella hygieeninen tila ei ollut missään huono. Välttäviä olivat Turussa purkupaikka ja Linnanaukko. Tyydyttäviä olivat Pitkä-, Pohjois- ja Pukinsalmien sisäosat. Muualla hygieeninen tila oli keskiarvon perusteella hyvä tai erinomainen. Jätevesien vaikutus tuntui keskiarvon perusteella jonkin verran Turussa jätevesien purkupaikan tuntumassa. Paraisilla ja Naantalinsalmessa paikallinen kuormitus ei kesäkauden keskiarvon perusteella heikentänyt hygieenistä tilaa. Jätevesien lisäksi Aurajoki tuo hygieenistä kuormitusta merialueelle etenkin kevät- ja syystulvien aikaan sekä rankkasateiden yhteydessä. Tällöin myös jätevedenpuhdistamon tai viemäriverkon ohijuoksutukset ovat yleisimpiä, ja kuormituslähteiden erottaminen toisistaan hankalaa. Vuonna 2015 Aurajoen Halisten alapuolella hygieenistä tilaa seurattiin muutamia kertoja Turun merialueen ja Aurajoen tutkimusten yhteydessä (taulukko 13). Tulosten perusteella Halisten padon alapuolella jokiveden hygieeninen tila vaihteli hyvästä välttävään, ja eniten bakteereja todettiin touko- ja elokuun tarkkailukerralla. Vähäjoessa Maarian kirkkosillan kohdalla tehdyissä tutkimuksissa hygieeninen tila oli välttävä. 1,2 0,7 0,7 Merimasku Luonnonmaa 1,2 Naantali 0,6 Raisio 1,0 0,6 0,5 0,6 0,5 1,7 0,9 Kaarina 0,6 Rymättylä Satava Kuusisto Näkösyvyys (m) Kakskerta 0,9 Avovesikauden 2015 keskiarvo 1,6 Airismaa 1,9 Parainen 1,1 Erinomainen (>2,5 m) Hyvä (1-2,5 m) Tyydyttävä (<1 m) 0 1 2 4 km KUVA 21. Näkösyvyyden avovesikauden (touko-lokakuu, n = 10) keskiarvo Turun merialueen intensiivipisteillä ja jäteveden purkupaikoilla v. 2015.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 65 (81) 440 Merimasku 440 430 460 Luonnonmaa Rymättylä 430 430 460 Naantali 480 500 Raisio 790 510 580 560 Satava 930 820 510 640 610 740 Kakskerta 1100 2300 900 950 800 Kaarina Kuusisto 740 600 550 500 740 820 930 1100 1300 990 2300 Kok.typpi (µg/l), koonta kesä-syyskuun ka 2015 900 900 950 Airismaa 420 450 520 Parainen 500 460 440 <300-400 µg/l >400-500 µg/l >500-700 µg/l >700-1000 µg/l >1000 µg/l 0 1 2 4 km Merimasku 7 9 14 13 26 Naantali 13 Luonnonmaa 10 9 Rymättylä 9 Raisio 43 16 5 17 Satava 400 270 37 40 85 140 Kakskerta 380 1600 340 350 220 Kaarina Kuusisto 160 67 42 43 140 270 400 380 690 470 1600 Epäorg.typpi (µg/l), koonta kesä-syyskuun ka 2015 350 340 350 Airismaa 5 7 36 Parainen 17 18 8 <3-10 µg/l >10-50 µg/l >50-100 µg/l >100-700 µg/l >700 µg/l 0 1 2 4 km KUVA 22. Kokonaistypen ja epäorgaanisen typen (NH 4 -N + NO 23 -N) pitoisuudet (µg/l) tuotantokerroksen koontanäytteissä Turun merialueella kesä-syyskuun 2015 keskiarvona.

66 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 28 Merimasku 26 25 30 Luonnonmaa Rymättylä 27 26 30 Naantali 27 33 Raisio 130 35 74 44 Satava 55 51 32 48 43 54 Kakskerta 75 76 66 77 65 Kaarina Kuusisto 58 39 40 32 54 51 55 75 62 57 76 Kok.fosfori (µg/l), koonta kesä-syyskuun ka 2015 63 66 77 Airismaa 25 27 34 Parainen 37 30 36 Erinomainen (<12 µg/l) Hyvä (12-20 µg/l) Tyydyttävä (20-40 µg/l) Välttävä (40-80 µg/l) Huono (>80 µg/l) 0 1 2 4 km 7,4 Merimasku 11 8,1 7,0 Luonnonmaa Rymättylä 8,7 7,1 8,5 Naantali 10 14 Raisio 21 12 16 16 Satava 21 22 12 23 17 23 Kakskerta 31 20 18 15 20 Kaarina Kuusisto 20 19 14 12 23 22 21 31 23 20 20 Klorofylli (µg/l), koonta kesä-syyskuun ka 2015 21 18 15 Airismaa 8,7 9,3 13 Parainen 12 10 8,7 Erinomainen (<2 µg/l) Hyvä (2-4 µg/l) Tyydyttävä (4-12 µg/l) Välttävä (12-30 µg/l) Huono (>30 µg/l) 0 1 2 4 km KUVA 23. Kokonaisfosfori- ja klorofyllipitoisuudet tuotantokerroksen koontanäytteissä Turun merialueella kesä-syyskuun keskiarvona 2015. Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuus.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 67 (81) TAULUKKO 12. Tuotantokerroksen kokoomanäytteen fosfaattifosforipitoisuus Turun merialueen intensiiviasemilla ja jätevedenpurkupaikoilla touko-syyskuussa 2015 (µg/l). (<2 = alle määritysrajan 2 µg/l). Asema 11.5. 1. 2.6. 15.6. 6. 7.7. 21.7. 3. 4.8. 19.8. 7.9. 21.9. Keskiarvo 135 4 5 5 5 3 3 2 16 14 6 175 6 6 11 10 11 10 5 12 26 11 180 23 16 15 23 32 18 13 38 45 25 210 7 3 4 6 2 5 3 6 7 5 220 <2 <2 <2 5 3 <2 <2 7 6 3 225 <2 <2 <2 4 <2 <2 <2 <2 8 2 240 7 7 5 13 13 6 4 13 15 9 260 17 15 26 18 14 22 18 57 17 23 275 5 6 5 6 3 4 3 10 8 6 285 3 4 5 5 3 4 3 6 9 5 297 2 3 2 3 <2 2 <2 2 6 2 300 5 3 7 6 4 4 <2 7 7 5 PARPUR 4 2 3 5 3 3 3 5 13 5 TKUPUR 36 15 8 21 20 14 11 28 29 20 Merimasku 1 2 2 4 6 Naantali 3 Luonnonmaa 1 0 Rymättylä 2 Raisio 43 3 12 7 Satava 76 24 40 8 1 35 Kakskerta 69 710 82 59 32 Kaarina Kuusisto 28 5 2 1 35 24 76 69 170 79 710 Hygieeninen tila pinnassa avovesikauden ka 2015 300 82 59 Airismaa 1 1 1 Parainen 2 1 2 Erinomainen (<10 kpl) Hyvä (10-<50 kpl) Tyydyttävä (50-<100 kpl) Välttävä (100-<1000 kpl) Huono (>1000 kpl) 0 1 2 4 km KUVA 24. Hygieeninen tila Turun merialueella avovesikauden (kesä-lokakuu) keskiarvona 2015. Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuus.

68 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) TAULUKKO 13. Enterokokkien määrä Aura- ja Vähäjoen alajuoksulla vuonna 2015 Halisten uuden sillan (AURA/58) ja Maarian kirkkosillan (AURA/V34) kohdalla; Turun merialueen tarkkailussa näytteet otettiin Halisten kalaportaasta tai kävelysillalta. (Tiedot: L-S vyt Oy). Pvm Enterokokit, kpl/100 ml AURA/58 AURA/V34 2.2.2015 600 200 5.5.2015 170 210 21.7.2015 100 240 Pvm Fek. lk kolit, kpl/100 ml TURM/58K, kalaporras tai kävelysilta 3.3.2015 930 2.6.2015 20 6.7.2015 <10 3.8.2015 140 5.10.2015 10 6.7. Kasviplankton (laatinut Hanna Turkki) Kesällä Turun edustan merialueen kasviplanktonin lajistoa ja biomassaa tutkittiin kaksi kertaa kasviplanktonin tuotantokerroksen koontanäytteestä. Näytteet otettiin heinä- ja elokuussa kahdeltatoista ns. intensiivihavaintopaikalta. Menetelmät ovat tarkemmin kappaleessa 5.4. Näytteenottotietojen mukaan vuonna 2015 elokuun puolivälissä suppeassa tutkimuksessa lähes kaikkialla oli silmin havaittava sinileväesiintymä. Heinäkuun loppupuolella (21.7.) kasviplanktonin kokonaisbiomassat olivat noin 630 3 940 mg/m 3 eli noin 0,6 3,9 mg/l (kuva 25, liite 8). Valtaryhminä olivat panssari- ja kultalevät lukuun ottamatta Viheriäistenaukkoa (havaintopaikka 275) ja Väskiä (300). Viheriäistenaukolla suurimman osuuden muodosti ryhmä muut ja niissä tunnistamattomat pienikokoiset flagellaatit. Väskin saaren edustalla suurimman osuuden muodostivat viherleviin luettavat pienikokoiset Pyramimonas spp. lajit sekä Dictyosphaerium subsolitarium. Panssarilevissä valtalajeina olivat murtovesialueella tyypillinen Heterocapsa rotundata ja kultalevissä pienikokoiset, siimalliset Chrysocromulina spp. lajit, jotka myös ovat Itämeren tyyppilajistoa. Biomassat olivat selvästi suurimmat (>3000 mg/m 3 ) Vapparin pohjoisosassa (135) ja Pansion öljysataman (240) kohdalla. Pienimmät biomassat (<1000 mg/m 3 ) olivat Kotkanaukolla (297), Väskinsaaren kohdalla (300) ja Naantalinsalmessa (285). Heinäkuussa sinilevien määrät olivat vielä hyvin pieniä (10 153 mg/m 3 ) ja osuus kokonaisbiomassasta 1 13 %. Eniten niitä oli Vapparin pohjoisosassa. Sinilevissä valtaryhminä olivat pienikokoiset ja koloniaaliset lajit, mm. Snowella spp. ja Lemmermanniella spp., eikä suurikokoisia lajeja juuri tavattu. Ainoastaan Airismaalla esiintyi hyvin pieni määrä tikkumaista Aphanizomenon-sinilevää. Isokokoista ja esiintyessään lähes aina myrkyllistä Nodularia spumigenaa ei esiintynyt heinäkuun näytteissä. Elokuun puolivälin jälkeen (19.8.) kokonaisbiomassat olivat noin 1 550 5 910 mg/m 3 eli noin 1,6 5,9 mg/l. Pääosin biomassat olivat selvästi kasvaneet heinäkuusta. Valtaryhminä olivat sinilevät ja piilevät lukuun ottamatta Naantalinsalmea, jossa valtaryhmänä olivat edelleen panssarilevät. Selvästi suurin (>5000 mg/m 3 ) biomassa oli Uittamon edustalla (180), jossa esiintyi runsaasti pienikokoisia kiekkomaisia Centrales piileviä, mitkä olivat valtalajeina myös muiden paikkojen piilevissä. Panssarilevissä valtalajina oli edelleen Heterocapsa rotundata.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 69 (81) Sinilevien määrät ja osuudet olivat selvästi nousseet heinäkuusta. Sinileviä oli kaikilla havaintopaikoilla, niiden biomassa oli 322 1296 mg/m 3 ja osuus kasviplanktonin kokonaisbiomassasta 12 49 %. Selvästi eniten (>1000 mg/m 3 ) niitä oli Kotkanaukolla (297). Sinilevissä valtalajina useimmilla paikoilla olivat edelleen Snowella spp. suvun levät, jotka eivät merialueella ole varsinaisia massakukinnan muodostajia. Muutamalla paikalla (135, 220, 225 ja 297) sinilevissä valtalajina oli Aphanizomenon sp., mikä on tikkumainen ja merialueella myrkyttömänä kantana esiintyvä laji. Isokokoista ja useimmiten myrkyllisenä kantana esiintyvää Nodularia spumigena sinilevää ei tavattu yhdelläkään havaintopaikoista. Pintavesien ekologisen tilan luokituksessa (Suomen ympäristökeskus 2012b) ei ole annettu kasviplanktonin loppukesän biomassaan perustuvia luokituskriteerejä kaikille vesimuodostumille. Tutkimusalue kuuluu lähes kokonaan lounaiseen sisäsaaristoon (Varsinais-Suomen ELY-keskus 2010), jossa näitä kriteereitä ei ole. Lounaiseen välisaaristoon kuuluu vain Airismaa (225), jossa kasviplanktonin kokonaisbiomassa oli heinäkuun näytteessä noin 1,1 mg/l ja elokuun näytteessä noin 1,6 mg/l. Kasviplanktonin määrän perusteella Airismaa olisi kuulunut sekä heinä- että elokuussa luokkaan välttävä (kokonaisbiomassa 0,84 2,1 mg/l).

70 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 6000 Kasviplanktonin biomassa (mg/m³) ja koostumus 21.7.2015 5000 4000 3000 2000 1000 muu kasviplankton viherlevät piilevät kultalevät panssarilevät nielulevät sinilevät 0 135 175 180 210 220 225 240 260 275 285 297 300 6000 Kasviplanktonin biomassa (mg/m³) ja koostumus 19.8.2015 5000 4000 3000 2000 1000 muu kasviplankton viherlevät piilevät kultalevät panssarilevät nielulevät sinilevät 0 135 175 180 210 220 225 240 260 275 285 297 300 KUVA 25. Kasviplanktonin biomassa ja sen koostumus Turun merialueen intensiivihavaintopaikoilla heinä- ja elokuun näytteissä v. 2015. Kultalevissä (Chrysophyta) on mukana tarttuma- ja kultalevät (Prymnesiophyceae ja Chrysophyceae), mutta piilevät (Diatomopyceae) on erotettu omaksi osakseen. Ryhmä muu kasviplankton käsittää tarkempaa määritystä vaille jääneet levät kuten flagellaatit ja monadit.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 71 (81) 7. TIIVISTELMÄ TURUN MERIALUEEN VUODEN 2015 YHTEISTARKKAILUSTA SEKÄ ARVIO VEDEN LAADUSTA JA JÄTEVESIEN VAIKUTUKSESTA Turun edustan merialueen velvoitetarkkailuun vuonna 2015 osallistuivat ja sen kustannuksista vastasivat Turun seudun puhdistamo Oy, Paraisten kaupunki, Neste Oyj Naantalin jalostamo, Finnfeeds Finland Oy ja Turun Seudun Energiantuotanto Oy sekä Maskun kunta, jonka osalta tutkimus päättyi vuoteen 2015, sillä lakkautetun Lemun jätevedenpuhdistamon jälkitarkkailu päättyi. Lisäksi tarkkailuun osallistui ExxonMobil Finland Oy Ab. Tutkimuksessa noudatettiin Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymää tarkkailuohjelmaa (2.4.2007, Nro 20 YLO, Dnro LOS-2006-Y-1272-103) ja siihen vuonna 2010 Turun seudun puhdistamo Oy:n purkupaikan lähialueilla tehtyä täydennystä. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kanssa sovittiin loppuvuonna 2014, että kuormittajissa ja lupatiedoissa jo tapahtuneet ja myöhemmin varmistuvat muutokset päivitetään vuonna 2012 tehtyyn ehdotukseen ennen sen hyväksymistä, ja päivitys aloitettiin syksyllä 2015. Vuonna 2015 Turun kaupunkiseudun yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesien vaikutuksia merialueen tilaan ja käyttökelpoisuuteen seurattiin yhtenätoista ajankohtana. Tarkkailuohjelman ja sen täydennyksen mukaisia veden laadun havaintopaikkoja oli yhteensä 37. Aurajoen tuomaa hajakuormitusta seurattiin kahdessa paikassa: näytteitä otettiin Halisista merialueen laajojen tutkimusten yhteydessä ja Auranlaakson tietämiltä lähinnä tulva-aikoina ravinnevirtaaman laskentaa varten. Laaja vesinäytteenotto tehtiin maalis-, kesä-, heinä-, elo- ja lokakuun alussa, ja toukosyyskuussa tutkimus tehtiin myös suppeampana. Tutkimuksilla selvitettiin veden fysikaaliskemiallista ja mikrobiologista laatua. Kasviplanktonnäytteitä otettiin 12 intensiiviasemalta kahdesti kesän aikana. Sää- ja jääolot Talvi 2014/2015 alkoi Turun seudulla Ilmatieteen laitoksen säähavaintojen mukaan hyvin lauhana, sillä joulukuu 2014 oli lauha ja sateinen. Myös tammi- ja helmikuu 2015 olivat keskimääräistä lauhempia. Kevätkuukaudet eli maalis-, huhti- ja toukokuu olivat keskimääräistä sateisempia; keskilämmöltään maalis- ja huhtikuu olivat lauhoja mutta toukokuu viileä. Kesäja heinäkuussa sää oli viileää ja epävakaista. Sademäärä oli kesäkuussa lähellä keskimääräistä, mutta heinäkuu oli sateinen ja sademäärä tavanomaista suurempi. Elokuun alkupuolella ilma lämpeni ja poutaantui, ja lämmin jakso kesti elokuun lopulle saakka. Elokuu oli ajankohdan keskiarvoa hieman lämpimämpi ja selvästi vähäsateisempi. Kesän eli kesä-elokuun keskilämpötila oli lounaissaaristossa keskimääräinen, kun muualla keskilämpötila oli hieman tavallista alempi. Syksy eli syys-, loka- ja marraskuu oli lauha. Joulukuussa sää jatkui poikkeuksellisen lauhana, ja mittaushistorian korkein lämpötila rikottiin kahdesti. Sademäärä oli lähellä keskimääräistä, mutta sateet tulivat vetenä, ja maa oli lumeton vielä joulukuun lopussa. Talvella 2014/2015 Turun merialueella meri alkoi jäätyä vasta tammikuun 2015 alkupuolen pakkasissa, mutta selkäalueilta lauhat säät ja kovat luoteistuulet särkivät jään. Suojaisemmilla paikoilla jääpeite säilyi lauhoista jaksoista huolimatta ja vahvistuikin tammikuun loppupuolen pakkasissa. Virtapaikoilla ei juuri ollut jäätä. Helmikuussa jääpeite ei laajentunut, ja selkäalueet pysyivät auki. Suojaisilla alueilla jää säilyi, mutta virtapaikoilla sula laajeni lauhassa säässä. Helmikuun puolivälissä jäällä liikkuminen alkoi olla suojaisillakin paikoilla epävarmaa, ja helmi-maaliskuun vaihteessa jääpeite pieneni ja heikkeni hyvin nopeasti. Ilmatieteen laitoksen

72 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) mukaan jäätalvi 2014 2015 oli mittaushistorian toiseksi lauhin. Selkäalueilla esimerkiksi Airistolla Rajakarilla jääpäiviä ei ollut lainkaan. Kuormitus 2015 Yhdyskuntajätevesien osalta vuosi 2015 oli kuudes vuosi, jolloin Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen laitos toimi seudullisessa laajuudessaan. Puhdistamoyhtiön toiminta laajeni Aurajokivarren kuntiin, kun siirtoviemäri Lieto Oripää valmistui vaiheittain. Muilta osin yhteistarkkailuun kuuluvissa laitoksissa ei jätevesien käsittelyssä tapahtunut suuria muutoksia vuonna 2015. Merialueelle purkupaikoille johdettujen puhdistettujen jätevesien välitön biologinen hapenkulutus oli BOD 7ATU :na mitattuna yhteensä noin 129 tonnia, fosforikuorma 6 tonnia ja typpikuorma 399 tonnia. Turun seudun puhdistamo Oy:n lupaehtojen mukaisesti verkosto- ja pumppaamo-ohitukset huomioon ottaen vesistökuormitus olisi ollut BOD 7ATU :na yhteensä 145 tonnia, mutta fosfori- ja typpikuormaan ohituksilla ei ollut tuntuvaa vaikutusta; osa ohituksista ei tullut Turun merialueelle. BOD- ja ravinnekuormitus oli pienempi kuin vuonna 2008 tai sitä ennen. Vuonna 2015 Aurajoen keskivirtaama oli suurempi kuin vuosina 2005 2014 tai vuosien 1961 1990 keskivirtaama. Suurin virtaama oli kuitenkin pienempi kuin vuosina 2011 2014. Kuten yleensä kesäaikaan virtaama oli ajoittain hyvin pieni (<1 m 3 /s). Paimionjoesta ei enää vuonna 2015 johdettu vettä Aurajokeen, sillä lisävettä ei enää tarvittu Turun Seudun Vesi Oy:n varavesilaitokseksi muutettua Halisten puhdistamoa varten. Tammi-maaliskuussa virtaama oli talvikaudelle varsin suuri, ja vuoden typpivirtaamasta tuli 43 % ja fosforivirtaamasta noin kolmannes. Huhtikuussa ei ollut tavanomaista kevättulvaa, ja osuus vuosikuormituksesta oli vain muutama prosentti ja selvästi tavallista pienempi. Loka-joulukuussa tuli typpivirtaamasta noin kolmannes fosforivirtaamasta yli puolet. Vuonna 2015 Aurajoen koko valumaalueelta fosforivirtaama oli yhteensä noin 77 t/a ja typpivirtaama 837 t/a. Aurajoen ravinnevalumiin suhteuttaen Hirvi- ja Ruskonjoen tuoma kuormitus olisi ollut yhteensä noin 33 fosforia ja 366 tonnia typpeä Yhteensä koko merialueen valuma-alueelta jäte-, joki- ja valumavesissä tullut kuormitus oli arviolta 144 tonnia fosforia ja 1 918 tonnia typpeä. Fosforikuormituksesta Aurajoen osuus oli noin puolet ja mereen johdettujen jätevesien osuus noin 4 %. Typpikuormituksen osalta Aurajoen osuus oli noin 44 % ja mereen johdettujen jätevesien osuus noin 21 %. Veden laatu lopputalvella 2015 Merialueella jääpeite oli hyvin suppea, sillä meri oli pääosin jäätön ja suojaisissa paikoissa jään vahvuus vaihteli paljon. Talvitutkimuksen näytteet haettiin 2. 3.3.2015 poikkeuksellisesti veneellä jäättömästä avovedestä. Jään heikkouden vuoksi näyte jäi hakematta neljältä havaintopaikalta. Aurajoella Halisissa virtaama oli noin 30 40 m 3 /s, sillä sateet nostivat virtaamaa. Talvinäytteenoton aikaan Aurajoessa Halisista virtaava vesi oli selvästi kuormittamatonta merivettä ravinnepitoisempaa ja sameampaa. Hygieeninen laatu oli välttävä. Joki- ja sulamisvesiä tuli virtaamatietojen perusteella merialueelle tammi-helmikuussa ja näytteenoton aikaan selvästi enemmän kuin pakkastalvina. Valumavesien vaikutukset meriveden suolaisuuteen sekä sameus- ja ravinnetuloksiin olivat voimakkaita.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 73 (81) Merialueella pinnassa (1 metri) sähkönjohtavuudesta laskettuna veden suolaisuus oli 1,2 5,5 paitsi Aurajokisuulla, missä vesi oli lähes suolatonta. Sekä pinnassa että pohjan lähellä happitilanne oli erittäin hyvä, eikä Bläsnäsinlahden syvänteen pohjallakaan hapenvajaus ollut voimakasta. Kokonaistyppipitoisuudet olivat pinnassa 600 3 100 µg/l paitsi Turussa jäteveden purkupaikalla 8 500 µg/l. Pitoisuudet olivat korkeita (>1 000 µg/l) Pohjoissalmessa sekä Pukinsalmesta Kuuvannokalle ja Pitkässäsalmen ohi Lemunaukolle samoin kuin Raisionlahdessa. Pienimmät kokonaistyppimäärät (noin 600 700 µg/l) olivat Vapparilla ja Luonnonmaan länsipuolella. Pintakerroksen alapuolella syvyyssuunnassa kokonaistyppeä oli noin 600 700 µg/l paitsi matalissa Turun lähisalmissa ja Raisionlahdessa, missä tuntui joki-, valuma- ja jätevesien vaikutus. Kotkanaukolla ei ollut syvyyssuuntaisia eroja, mutta muualla pinnassa typpimäärä oli ainakin hieman korkeampi kuin alempana vesipatsaassa. Kokonaisfosforia oli pinnassa 34 170 µg/l. Suurimmat pitoisuudet olivat Aurajokisuulta Pohjois- ja Pukinsalmen keskiosiin sekä Pitkänsalmen ohella Lemunaukolla. Myös Raisionlahdessa Haahdeniemessä pitoisuus oli yli 100 µg/l. Useimmilla paikoilla pinnassa fosforipitoisuus oli korkeampi kuin alempana vesipatsaassa, ja salmialueiden ulkopuolella pohjan lähelläkin kokonaisfosforimäärä oli yleensä noin 40 µg/l. Bläsnäsin syvänteessä fosforipitoisuus oli pohjan lähellä 60 µg/l, eikä fosforitulos viitannut sedimentin hapettomuuteen. Lämpökestoisten kolimuotoisten bakteereiden pesäkkeitä oli pinnassa 0 740 kpl/100 ml paitsi Turussa jäteveden purkupaikalla >1 300 kpl/100 ml. Hygieeninen tila oli Suomen ympäristökeskuksen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen perusteella huono vain Turussa purkupaikalla. Tila oli välttävä Linnanaukon tuntumassa ja Pukinsalmen kautta Kuuvannokalle, Pitkänsalmen kautta Lemunaukolle, Pohjoissalmen keskiosaan ja myös Raisionlahdessa. Tyydyttävään luokkaan kuului Viheriäistenaukko ja Naantalinsalmi sekä Haarlansalmi. Muilla paikoilla hygieeninen tila oli erinomainen tai hyvä. Veden laatu avovesikautena 2015 Veden lämpötila Toukokuun puolivälissä veden lämpötila oli pinnassa 7 10 ºC. Viileä ja tuulinen sää hidasti veden lämpenemistä, ja kesäkuun alussa lämpötila oli pinnassa 11 14 ºC. Alueellisesti lämpötilaerot olivat varsin pieniä, ja myös syvyyssuunnassa selkäalueilla lämpötilaero oli pieni pinnasta ainakin 20 metrin syvyyteen asti. Syvänteissä vesi oli kerrostunut lämpötilaerojen vuoksi, ja viileintä vesi oli Kirkkoherransaaren syvänteessä, missä lämpötila oli pohjalla noin 4 ºC. Heinäkuun alussa lämpötila oli pinnassa 16 20 ºC ja elokuun alussa 17 19 ºC. Intensiiviasemien perusteella lämpötilat olivat ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvon (vuodet 2005 2014) lähellä heinäkuun alussa mutta elokuun alussa noin 2 3 ºC keskiarvoa alempia. Elokuun puolivälissä suppean tutkimuksen havaintopaikoilla veden lämpötila oli pinnassa noin 19 21 ºC, ja vesi oli lämmennyt noin 2 ºC elokuun alun jälkeen. Syyskuun alussa lämpötila oli pinnassa 16 17 ºC ja syyskuun puolivälissä 15 16 ºC, joten vesi jäähtyi hitaasti syyskuun alkupuolella. Lokakuun alussa pinnassa lämpötilat olivat noin 12 14 ºC. Syystäyskierto oli sekoittanut vettä, mutta paikoin syvänteissä vesi oli edelleen kerrostunutta. Bläsnäsinlahden ja Kirkkoherransaaren edustalla pinnan ja pohjan välillä lämpötilaero oli noin 6 7 ºC, ja harppauskerros oli 15 25 metrin syvyydessä. Rajakarilla, Airismaalla ja Lapilan edustalla lämpötilaero oli noin 3 4 ºC, ja muissa syvänteissä ero oli lähes tasoittunut.

74 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) Suolaisuus Toukokuun puolivälissä suolaisuus oli 4,0 5,8, minkä perusteella valumavesiä tuli merialueelle varsin vähän. Kesäkauden tutkimuksissa pinnassa suolaisuus oli 2,9 5,7. Kesä elokuun laajoilla tutkimuskerroilla suolaisuus oli alentunut laajimmin elokuun alussa, jolloin suolaisuus oli voimakkaasti alentunut (suolaisuus<5 ) Pohjois- ja Pitkänsalmen keskiosiin ja Pitkänsalmen kautta Lemunaukolle sekä Raisionlahdessa sisä- ja keskiosassa. Syyskuun tutkimuksissa suolaisuus oli 4,3 5,7, ja molemmilla kerroilla suolaisuus oli alentunut voimakkaasti vain Uittamolla. Lokakuun alun laajassa tutkimuksessa veden suolaisuus pinnassa oli 4,7 5,9, ja aleneminen oli voimakasta vain Raisionlahden pohjukassa. Intensiiviasemista Uittamolla ja Pansion edustalla suolaisuus oli selvästi korkeampi kuin ajankohdan pitkäaikainen keskiarvo (vuodet 2005 2014); valumavesien vaikutus oli ilmeisesti alueen sisäosissa tavanomaista pienempi. Happitilanne Kesäkuun alussa pohjan lähellä ei todettu voimakasta hapenvajausta (happikyllästys<40 %). Vain Haarlansalmessa happitilanne oli selvästi heikentynyt, mutta muualla hapen määrä riitti lohensukuisten kalojen viihtymiseen (yli 7 mg/l). Heinäkuun alkuun tultaessa happi oli loppumassa pohjan läheisistä kerroksista Bläsnäsin ja Kirkkoherransaaren syvänteissä, ja happitilanne oli hyvin huono pohjasta noin 25 metrin syvyyteen saakka. Pohjan lähellä myös Haarlansalmessa happi oli käymässä hyvin vähiin. Hapenvajaus oli voimakasta syvänteissä lähellä pohjaa Pohjoissalmessa, Vapparilla Loskarnäsissä ja Lessorilla sekä Kuparivuorella ja Askaistenlahdella Papinluodossa. Näiden syvännealueiden lisäksi pohjan lähellä ei monissa muissakaan paikoissa ollut riittävästi happea lohensukuisten kalojen viihtymiseen. Elokuun alussa happi oli täysin loppu (happikyllästys<2 %) tai loppumassa alusvedestä Bläsnäsin, Kirkkoherransaaren ja Kuparivuoren syvänteissä. Pohjan lähellä happi oli loppumassa Vapparin ja Papinluodon syvänteissä, ja lisäksi monin paikoin hapenvajaus oli voimakasta. Alusvedessä happea oli esimerkiksi Airistolla vähemmän kuin tarvitaan lohensukuisten kalojen viihtymiseen. Lokakuun alussa happi oli loppu Bläsnäsinlahden syvänteen pohjalla, ja Kirkkoherransaaren syvänteen pohjalla happitilanne oli hyvin heikko kuten molemmissa paikoissa koko alusvedessä. Alusvedessä ja pohjalla hapenvajaus oli yhä voimakasta (happikyllästys <40 %) Saaronniemen edustalla, Rajakarilla, Airismaalla ja Lapilassa edustalla. Pohjan lähellä myös Kotkanaukolla ja Ajonpäässä happikyllästys oli heikko. Hygieeninen tila Hygieeninen tila oli avovesikauden laajoilla tarkkailukerroilla kesä lokakuussa pääosin erinomainen tai hyvä, ja tila oli huono vain heinäkuun alussa Turussa jäteveden purkupaikalla. Kesä- elo- ja lokakuun alussa jätevesien vaikutus näkyi enintään lievänä lähinnä Turussa Linnanaukolla. Paraisilla tai Naantalinsalmessa jätevedet eivät heikentäneet hygieenistä tilaa. Kokonaistyppi Kesäkauden kasviplanktonin tuotantokerroksen kokonaistyppituloksista lasketut kesäsyyskuun keskiarvot olivat 420 2 300 µg/l. Selvästi suurin keskiarvo oli Turussa jätevesien purkupaikalla, ja myös Linnanaukolla Kanavaniemestä länteen ja Pohjoissalmen sisäosassa keskiarvo oli erittäin korkea (>1 000 µg/l). Pitkänsalmen kautta Lemunaukolle sekä Pukin- ja Pohjoissalmen keskiosiin ja Raisionlahden pohjukassa keskiarvo oli noin 600 800 µg/l. Tutkimusalueen muissa osissa keskiarvo oli 400 600 µg/l. Lokakuun alussa pinnassa kokonaistyppeä oli 320 740 µg/l. Turussa jäteveden purkupaikalla pitoisuus oli samaa luokkaa kuin

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 75 (81) Pitkässäsalmessa ja Pukin- ja Pohjoissalmen sisäosassa. Vapparilla, Viheriäistenaukolla ja Askaistenlahdella typpeä oli noin 400 500 µg/l sekä Airistolla ja Kotkanaukolla hieman alle 400 µg/l. Kokonaisfosfori Kokonaisfosforipitoisuudet olivat kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteen kesäsyyskuun keskiarvona 25 130 µg/l. Vain Raisionlahden pohjukassa keskiarvo oli hyvin korkea (>100 µg/l). Turussa jätevedenpurkupaikalla keskiarvo oli hieman korkeampi kuin lähialueilla mutta samaa luokkaa kuin Uittamolla tai Pohjoissalmen itäpäässä. Pohjois- ja Pitkässäsalmessa sekä Pukinsalmen keskiosiin asti sekä Raisionlahden keskiosassa keskiarvo oli noin 50 80 µg/l. Vapparilla ja Askaistenlahdella keskiarvo oli noin 30 40 µg/l ja Airistolla hieman alle 30 µg/l. Lokakuun alussa pinnassa kokonaisfosforia oli 21 96 µg/l, ja pitoisuus oli korkein Raisionlahden pohjukassa. Klorofylli Klorofyllimäärä oli kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteen kesä-syyskuun keskiarvona 7,0 31 µg/l. Suurin keskiarvo oli Pohjoissalmen sisäosassa. Keskiarvot olivat korkeita (>10 µg/l) Turun-Kaarinan salmialueilla, Vapparilla ja Raisionlahdesta Viheriäistenaukolle. Askaistenlahdella klorofyllin keskiarvo oli noin 7 µg/l ja Airistolla noin 9 10 µg/l. Lokakuun alussa klorofylli määritettiin vain kolmelta havaintopaikalta eli Kuuvannokalta, Rajakarilta ja Pohjoissalmesta Pansion edustalta. Klorofyllipitoisuudet olivat 8,2 16 µg/l, joten määrät olivat edelleen korkeita. Kasviplankton Kasviplanktonnäytteet otettiin 12 intensiiviasemalta heinä- ja elokuussa. Heinäkuussa kasviplanktonin kokonaisbiomassat olivat noin 630 3 940 mg/m 3 ja elokuussa 1 550 5 910 mg/m 3. Suurimmat biomassat olivat heinäkuussa Vapparin pohjoisosassa (135) ja Pansion öljysataman (240) kohdalla ja elokuussa Uittamon edustalla (180). Heinäkuussa valtaryhminä olivat panssari- ja kultalevät ja elokuussa sinilevät ja piilevät. Panssarilevissä valtalajeina olivat murtovesialueella tyypillinen Heterocapsa rotundata ja kultalevissä pienikokoiset, siimalliset Chrysocromulina spp. lajit, jotka myös ovat Itämeren tyyppilajistoa. Piilevissä vallitsivat pienet kiekkomaiset Centrales-levät. Heinäkuussa sinilevien määrät olivat vielä hyvin pieniä. Eniten niitä oli Vapparin pohjoisosassa. Sinilevissä valtaryhminä olivat pienikokoiset ja koloniaaliset lajit, mm. Snowella spp. ja Lemmermanniella spp., eikä suurikokoisia lajeja juuri tavattu. Elokuussa sinilevien määrät ja osuudet olivat selvästi nousseet heinäkuusta. Niiden biomassa oli 322 1296 mg/m 3 ja osuus kasviplanktonin kokonaisbiomassasta 12 49 %. Selvästi eniten niitä oli Kotkanaukolla (297). Valtalajina useimmilla paikoilla olivat edelleen Snowella spp. suvun levät, jotka eivät merialueella ole varsinaisia massakukinnan muodostajia. Muutamalla paikalla (135, 220, 225 ja 297) valtalajina oli Aphanizomenon sp., mikä on tikkumainen ja merialueella myrkyttömänä kantana esiintyvä laji. Isokokoista ja useimmiten myrkyllisenä kantana esiintyvää Nodularia spumigena sinilevää ei tavattu yhdelläkään havaintopaikoista heinä- eikä elokuussa. Arvio jätevesien vaikutuksesta sekä merialueen tilasta vuonna 2015 Teollisuuslaitosten jätevedet ja lämpökuorma Vuonna 2015 talvitutkimuksen perusteella Naantalinsalmessa jätevesikuormitus saattoi pinnassa enintään lievästi nostaa veden ravinnepitoisuuksia tai heikentää veden hygieenistä laatua, mutta alueella tuntui sameuden perusteella myös valumavesien vaikutusta. Lämpökuor-

76 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) man vaikutusta ei ollut selvästi havaittavissa, sillä lämpötilaero Luonnonmaan länsipuolen tuloksiin verrattuna oli varsin pieni. Avovesikaudella ei ravinnemäärissä erottunut jätevesien vaikutusta kuin mahdollisesti syyskuussa ja lokakuun alussa hyvin lievästi epäorgaanisen typen määrässä ja hygieenisessä tilassa. Turun seudun puhdistamo Oy:n kuormituksen vaikutukset Alkuvuonna 2015 Turun seudun puhdistamo Oy:n purkualueelle tuli Aurajoen virtaamatietojen perusteella joki- ja sulamisvesiä selvästi enemmän kuin pakkastalvina. Talvinäytteenoton aikaan Aurajoessa Halisista virtaava vesi oli selvästi kuormittamatonta merivettä ravinnepitoisempaa ja sameampaa, ja hygieeninen laatu oli välttävä. Valumavesien vaikutukset meriveden suolaisuuteen sekä sameus- ja ravinnetuloksiin olivat voimakkaita. Jääpeite ei estänyt veden liikkeitä, ja Turun Kaarinan salmialueilla jäte- ja jokivesi sekoittui ja laimeni meriveteen. Purkupaikalla pinnassa typpiyhdisteiden pitoisuudet olivat selvästi keskimääräistä korkeampia. Myös kokonaisfosforin määrä oli keskimääräistä korkeampi ja hygieeninen tila oli huono. Turun seudun puhdistamo Oy:n jätevesien vaikutukset laimenivat Linnanaukolla, jonka ulkopuolella ei selkeästi voinut erottaa toisistaan jätevesikuormituksen ja Aurajoen vaikutusta. Todennäköisesti jätevedet nostivat pinnassa etenkin typpiyhdisteiden pitoisuuksia ja heikensivät hygieenistä tilaa. Ammoniumtyppimäärän perusteella jätevesien vaikutus ulottui Pukinsalmen kautta Kuuvannokalle ja Pitkänsalmen kautta Lemunaukolle sekä Pohjoissalmen keskiosaan. Kesä-elokuun laajoilla tarkkailukerroilla kokonaistyppipitoisuus Aurajoen vedessä oli samaa suuruusluokkaa kuin purkupaikalla, mutta kokonaisfosforipitoisuus oli Aurajoessa korkeampi. Aurajokisuulla sekä typpi- että fosforipitoisuus oli näitä pienempi. Kesäkuun alussa ilmeisesti jätevedet nostivat kokonaistyppimäärää Pukin- ja Pohjoissalmessa; fosforipitoisuudessa jäteveden vaikutus erottui vain purkupaikalla. Heinäkuun alussa Aurajoen vedessä kokonaistyppipitoisuus oli hyvin korkea, eikä Linnanaukon ulkopuolella voinut erottaa toisistaan jäte- ja jokiveden vaikutusta. Elokuun alussa vaikutus tuntui pinnassa typen lisäksi myös kokonaisfosforimäärässä purkupaikalla ja paikoin Linnanaukolla. Jätevedet eivät juuri heikentäneet hygieenistä tilaa. Vain heinäkuun alussa purkupaikalla hygieeninen tila oli huono, mutta lähisalmien sisäosissa vaikutus näkyi lievästi. Kesä- ja elokuun alussa vaikutus näkyi hygieenisessä tilassa enintään lievänä lähinnä Linnanaukolla. Lokakuun alussa jokivesien tuoma kuormitus oli pieni. Purkupaikalla jätevesien vaikutus tuntui typpituloksissa tavallista lievemmin ja ilmeisesti kohtalaisen suppealla alueella. Aurajoen ja jäteveden vaikutusaluetta ei pystynyt erottamaan toisistaan typpitulosten perusteella, ja fosforitulokset olivat purkupaikalla pienempiä kuin Aurajokisuulla. Purkupaikalla ja lähialueilla jätevedet todennäköisesti heikensivät hygieenistä tilaa jonkin verran. Yhdyskuntajätevedet Paraisilla Vuonna 2015 talvitutkimuksen perusteella Paraisten jätevedenpurkupaikalla jätevesien vaikutusta ei ollut erotettavissa pinnassa, vaikka valumavesien vaikutus oli selvästi pienempi kuin Vapparin pohjoisosassa. Pohjan lähellä happitilanne oli hyvä ja ravinnepitoisuudet olivat kuten Vapparin muissa paikoissa. Bläsnäsin edustan syvänteessä pohjan lähellä ei ollut vaaraa hapen loppumisesta eikä merkkejä ravinteiden vapautumisesta sedimentistä.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 77 (81) Kesä-elokuun tarkkailuissa tai lokakuun alussa Paraisten jätevedenpurkupaikalla ei ravinnemäärissä tai hygieenisessä tilassa erottunut jätevesien vaikutusta. Syyskuun puolivälissä jätevedet saattoivat purkupaikalla lievästi nostaa typpimäärää. Merialueen tila Merialueen tilaa arvioitiin vuoden 2015 avovesikauden tuloksilla sekä veden laadun yleisen käyttökelpoisuusluokituksen että pintavesien ekologisen tilan kemiallisten raja-arvojen mukaan. Veden laadun yleisen käyttökelpoisuuden luokittamisessa käytettiin Turun merialueen vuoden 2015 avovesikauden tutkimusten eli touko-lokakuun klorofylli-, kokonaisfosfori-, näkösyvyys-, sameus- ja bakteerituloksia sekä alusveden happitilannetta, joihin sovellettiin Suomen ympäristökeskuksen (2015) raja-arvoja. Huonoksi luokiteltuja alueita ei ollut (kuva 26), ja välttäväksi luokiteltu alue oli varsin suppea. Suurin osa alueesta kuului tyydyttävään luokkaan ja vain avoimemmat alueet hyvään luokkaan. Jos luokitus olisi tehty vain rehevyyttä kuvaavien fosfori- ja klorofyllimäärien perusteella, Etelä-Airistokin olisi ollut vain tyydyttävää luokkaa ja välttävä alue olisi laajentunut. Merialueen tilaa arvioitiin Suomen ympäristökeskuksen (2012b) pintavesien ekologisen tilan luokituksen kemiallisten raja-arvojen (kokonaisfosfori ja -typpi sekä klorofylli) sekä kasviplanktonin biomassan ja näkösyvyyden avulla. Arviossa käytettiin intensiiviasemien kasviplanktonin tuotantokerroksen heinä-elokuun tuloksia (taulukko 14). Luokka oli Pohjoissalmessa ja Pitkässäsalmessa sekä Vapparin pohjoisosassa huono ja muualla välttävä tai osin tyydyttävä. Turussa 8. syyskuuta 2016 Reetta Räisänen biologi