Luentorunko 6.11.2007 1. Tietoteoria jatkuu..empirismi 2. Kant 3. Tietoteorian haaste metafysiikalle 4. Ontologian oikeutus 5. Muoto, sisältö ja kategoriat Yksilöoliot ja ominaisuudet (13.11.2007) Järki aisoihin Rationalistit aloittivat tiedon rajojen etsimisen. Rationalistit päätyivät ristiriitaisiin tuloksiin. He kuitenkin tekivät outoja ontologisia oletuksia ja sitoumuksia, kuten Jumalan ja sieluaineksen olemassaolo. Empirismi Vaihtoehto tieto-opillisena kantana: empirismi (empeiria, kr. kokemus). Tiedon perimmäinen lähde on kokemus. Järki on kokemuksen alamainen. Empiristit: tältä pohjalta on etsittävä vielä tarkemmin järjen ja tiedon rajoja. Rationalismin kritiikki Mistä päättelyn ainekset on saavutettu, tuskin muutama sisäsyntyinen idea riittää? Myös järkitiedon täytyy perustua kokemukseen. John Locke (1632-1704): Järjessä ei ole mitään, mikä ei ennen ole ollut aisteissa. Lapsi on syntyessään pikemmin tabula rasa, (lat. tyhjä taulu ). Nykytiedon mukaan ainakin sisäsyntyisiä valmiuksia on olemassa. Empirismi, ideat ja järki Kuinka järki ja sen ideat voi saavuttaa kokemuksen kautta? Järki on yleistä, aistimukset erityisiä Ideoita muodostetaan kokemuksesta abstraktion avulla. Ensin havaitaan konkreettisia olioita ja niissä havaitaan yhteisiä ominaisuuksia, joiden perusteella muodostetaan idea. Eliminaation menetelmä Järki voi koskea vain näiden kokemuksesta abstrahoitujen ideoiden suhteita. Piispa George Berkeley George Berkeley (1685-1753) vei empirisminsä niin pitkälle, että väitti koko todellisuuden olevan vain kokemusta. Fenomenalismi: todellisuus on havaintoa Entäpä havaitsija itse? Berkeley: todellisuus on, koska Jumala havaitsee sen. 1
David Hume Hume (1711-1776) oli rankin tiedon mahdollisuuksien rajaaja. Koska kaikki tieto tulee kokemuksesta, eikokemusperäiset ideat, ovat tyhjiä, mielettömiä. Sellaisista ideoista pitää luopua! Humen tieto-oppi Mitä sellaiset ideat ovat? Hume: Jumaluus, minuus, syy-seuraus - suhde ym. Kokemuksen perusteella ei voi päätellä, että asiat jatkuvat niin kuin menneisyydessä. Mitä voi tietää? Ei kovin paljoa. Skeptisismi Hume oli epäileväinen metafyysisen tiedon mahdollisuutta kohtaan. skeptisismi Descartes in skeptisismi oli metodista skeptisismiä, menetelmä, jonka avulla etsittiin varmaa tietoa. Humen skeptisismi on epistemologista skeptisismiä: tietoa ei ole. Skeptisismi Akateeminen skeptisismi Antiikin Kreikassa: emme pysty perustelemaan uskomuksiamme tyydyttävästi. Mitään ei voi tietää, koska kaikelle voi esittää yhtä vakuuttavan vastaväitteen. Pyrrhon (360-295 eaa.): Kun pidättäytyy (epokhe) ottamasta asioihin kantaa, saa mielenrauhan. Skeptisismin muodot Globaali skeptisismi: mitään ei voi tietää. Lokaali skeptisismi: tiettyjä/tietynlaisia asioita ei voi tietää. Esimerkiksi tiedon suhteen voi olla lokaali skeptikko: voimme tietää asioista, muttemme tiedosta itsestään. Hieman heikompi kanta on fallibilisimi, jonka mukaan tietoa on, muttei absoluuttisen varmaa. Realismi Skeptisismiä vastustaa epistemologinen realismi, jonka mukaan meillä voi olla tietoa todellisuudesta. Realismi vaikuttaa ehkä enemmän arkijärjen mukaiselta, ja sitä halutaan puolustaa. Kuinka voimme siis kumota Humen ja muiden skeptiset argumentit? 2
Immanuel Kant Immanuel Kant (1724-1804): Puhtaan järjen kritiikki Filosofina heräsi dogmaattisesta unesta Humen skeptisen teorian ansiosta ja alkoi laatia siihen vastausta. Kant pyrki rajaamaan tarkasti tiedon mahdollisuudet. Kant hyväksyi empiristien (Humen) kritiikin kausaaliteetin havaitsemisen mahdollisuudesta ym. Kantin mielestä pelkän järjen avulla voi päätyä ristiriitaisiin lopputuloksiin (järjen antinomiat). Kuitenkin hän halusi puolustaa jonkinlaisen metafysiikan mahdollisuutta. Skeptisismin sijaan Kant pyrki rajaamaan myös metafysiikan mahdollisuuden. Kokemuksen muoto Hume: syy-seuraus -suhdetta ei voida havaita sellaisenaan. Kant: Se onkin kokemuksemme muoto, ei (ehkä) maailman ominaisuus. Emme voi havaita maailmaa kuin syy-seuraus -suhteiden järjestämänä. Muita havainnon muotoja eli kategorioita ovat esimerkiksi aika ja tila: voimme havaita maailman vain ajallisena ja avaruudellisena. Onko todellisuuden muoto sama? Emme voi tietää. Kopernikaaninen käänne Nikolaus Kopernikus käänsi maailmankuvamme esittäessään, että maa kiertää aurinkoa eikä toisin päin, kuten aiemmin oli luultu. Kantin kopernikaaninen käänne Immanuel Kant käänsi samalla tavalla kuvan havaintokyvystä: Tietomme kohteet eivät olekaan vain maailmasta vaan osittain omasta mielestämme lähtöisin. Ilmiöt ja asiat sinänsä Täytyy erottaa: 1. maailma, niin kuin se on itsessään. 2. maailma, niin kuin se meille ilmenee. Jälkimmäinen maailma on ilmiöiden (Phenomena/ Dinge für uns) maailma. Ensimmäinen on olioiden sinänsä (Noumena/Dinge an sich) maailma. Voimme tietää olioista sinänsä vain, että ne ovat. Ontologinen realismi Loppu tietomme koskeekin ilmiöitä. Tieto-opillinen idealismi: tietomme kohteet ovat (ainakin osittain) mielemme tuotteita. Järjen ja kokemuksen rooli tiedossa Kantin mukaan kategorioihin kuuluivat monet asiat, jotka kuuluvat perinteisesti järjen piiriin. Kokemus on aina jotenkin järjestynyttä. Siksi järkeä ei voi erottaa yksiselitteisesti kokemuksesta. Kokemus ilman ymmärrystä on sokea ja ymmärrys ilman kokemusta on tyhjää. 3
Tiedon lajit Kantin mukaan On tietoa ennen kokemusta (a priori) ~ vrt. rationalismi, analyyttinen, välttämätön tieto..ja kokemuksen jälkeistä (a posteriori) ~ vrt. empirismi, synteettinen, satunnainen tietoa Kantin tieto-oppi Kokemus ja ymmärrys sisältävät sekä apriorista että aposteriorista ainesta. Apriorisia elementtejä ovat kokemusta järjestävät muodot, kuten syy seuraus -suhde. Ne määräävät tiedon muodon. Aposteriorinen tieto koskee maailmallisia sisältöjä. Empirismi keskittyi liikaa sisältöön ja rationalismi muotoon. Kant: molemmat ovat tärkeitä; empirismi ja rationalismi ovat molemmat rajoitetusti oikeassa. Lopputulos Rationalismi johtaa ristiriitoihin. Empirismistä seuraa skeptisismi. Kant: voimme välttää skeptisismin sillä rajaamalla tiedon kohteet ilmiöihin. Metafysiikan ja ontologian mahdollisuus: olioista sinänsä emme voi tietää, kuin että ne ovat. Kategorisoida sitä ei voi. Onko olevan kategorisointi olevana mahdollista? Tietoteoria ensimmäisenä filosofiana ei ainoastaan peri ykkössijaa filosofian erityisalojen tärkeyskilpailussa, vaan haluaa metafysiikan suljettavaksi ulos kilpailusta. Hume ja Kant: emme voi sanoa todellisuudesta sinänsä oikein mitään rajallisten tietokykyjemme vuoksi. Metafysiikka perinteisessä mielessä, olevan kategorisointina olevana on perusteetonta spekulaatiota. Ontologian oikeutus? Hume: metafysiikka tai ontologia on mahdotonta, hyödytöntä hölynpölyä Kant: voimme puhua vain ilmiöistä, olevaa sinänsä emme voi kategorisoida Looginen positivismi (empirismi), Wittgenstein, Popper: Tieteiden ykseys: on vain yksi, loogis-empiristinen tapa kuvata todellisuutta. Metafysiikka muussa mielessä mieletöntä hölynpölyä, josta ei voi sanoa mitään merkityksellistä: Verifikaatioperiaate Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen / Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava Ontologian oikeutus? Nietzsche: ilmiömaailmamme ja metafysiikassa tapahtuva luokittelu perustuu erinäisiin aatehistorioihin ja valtapyrkimyksiin Post-moderni antirealismi (jälkistrukturalistit, Rorty): suurten modernin ajan metakertomusten aika on ohitse. Suuret yhtenäiset ontologiset ja tietoteoreettiset rakennelmat ovat mahdottomia. On vain joukkoja erilaisia diskursseja.. Arkipuheessa ja filosofiassa metafysiikalla onkin usein pejoratiivinen sävy: tuohan on silkkaa metafysiikkaa. 4
Deskriptivismi-preskriptivismi P.F. Strawson (1959): deskriptiivinen vai preskriptiivinen/normatiivinen/revisionistinen metafysiikka Deskriptiivinen metafysiikka pyrkii kuvaamaan, miten havaitsemme tai käsitämme olevan. DM:n kohteisiin voivat kuulua ilmiöt (Kant), käsitteet, kieli, taide. Preskriptiivinen tai revisionistinen taas pyrkii sanomaan, kuinka olevasta pitäisi puhua (kuten rationalismi usein) Ontologian oikeutus Vastauksena edellisiin haasteisiin voidaan sanoa, että metafysiikkaa ei kuitenkaan voida kiertää Onhan kuvailevan metafysiikan positio jonkinlainen ontologinen kanta, samoin kuin loogisten empiristien ja post-modernistien. Ontologisia sitoumuksia on mahdoton välttää. Ontologia ei ole vain mahdollista, vaan välttämätöntä. Ontologian oikeutus Nykyisin tieto-opillisista rajoitteista ei enää välitetä. Kykenemme aivan hyvin luokittelemaan todellisuuden olioita olevan peruslajeihin halutessamme. Kysymys ensimmäisestä filosofiasta on ehkä turha: jos metafysiikan ja tieto-opin kysymykset ovat toisiinsa kietoutuneita, niin kenties oikea tuomio on tasapeli. Metafysiikan uusi nousu Eivätkö ilmiöt kerro meille asioista itsestään? voidaan ennemmin puhua olevan annettuna olemisen tavoista kuin ilmiöistä todellisesta olevasta irrallisina D.M. Armstrong: Onko tämä erilainen kuin tuo? on kiinnostavampi kysymys kuin Onko tapamme puhua tästä erilainen kuin tapamme puhua tuosta? Metafysiikka on taas pop Todellisuus ja ilmentymä Tietoteorian yksi läksy oli erottaa ilmiöt ja todellisuus. Tiedekin on todellisuuden ja sen ilmentymän yhä tarkempaa erottamista. Toisaalta se on uusi ilmenemisen tapa. Kuinka tiukasti ilmentymä kannattaa irroittaa todellisuudesta? Metafysiikka oli uuden ajan alussa jämähtänyttä eikä pysynyt luonnontieteiden kehityksen tahdissa. Nykyisin näyttää kuitenkin selvältä, että tieteet jättävät perinteisen metafysiikan alueen koskematta. Metafysiikalla on oma tehtävänsä todellisuuden ja ilmentymän eron tekemisessä. Kysymykset todellisuuden ja ilmenevän suhteesta, muodon ja sisällön suhteesta ovat edelleen akuutteja. Muoto ja sisältö Riku Juti (Johdatus metafysiikkaan, 2001): Kaikki ongelmat metafysiikassa juontavat yleisen muodon ja yksityisten sisältöjen välisestä suhteesta. Ykseys moneudessa ongelma on yksi muoto tästä yleisestä ongelmasta. Muodon ja sisällön välisen suhteen ongelma liittyy myös todellisuuden ja ilmentymän väliseen suhteeseen. Parmenideen erottelussa yleinen muoto oli todellista ja yksityinen sisältö ilmentymää. Toisaalta yleinen ja yksityinen voivat sisältyä molempiin. Voidaan myös väittää täysin päinvastaisesti, että yksityiset sisällöt ovat maailmaa, ja siinä näkyvä yleinen vain ilmentymää. 5
Muoto.. Ontologiaa voidaan lähestyä molemmista suunnista: 1) Muodon kautta, esim. Järjellä (rationalismi) todellisuuden loogisen rakenteen kuvaaminen kielen tai käsitteiden kautta (deskriptiivinen, refleksiivinen transkendentaalinen metodi). Esimerkkinä kohta olemisen käsitteen (olla-verbin merkitys) selvittäminen...ja sisältö 2) Sisällön kautta. Tulevassa lähestytään olevaa lähinnä sisällön kautta eli tarkastellaan, mitä olevan lajeja on ja aletaan jälleen kategorisoida Sitä ennen ihmetellään hieman kysymystä olemisen merkityksestä (ensi viikolla). 6