KATSAUS ERI MAIDEN JULKISHALLINNON KOKONAISARKKITEHTUUREIDEN OHJAUSMALLEIHIN

Anssi Heikkinen Mikko Malinen KATSAUS ERI MAIDEN JULKISHALLINNON KOKONAISARKKITEHTUUREIDEN OHJAUSMALLEIHIN TJTSE25 opintojakson harjoitustyö 22. kesäkuuta 2009 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO TIETOJENKÄSITTELYTIETEIDEN LAITOS

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 5 1.1 Sähköinen hallinto... 5 1.2 Sähköiset palvelut ja niiden kriittiset menestystekijät... 6 2 KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELY... 8 2.1 Kokonaisarkkitehtuuri... 8 2.2 Ohjausmalli... 9 2.3 Clinger-Cohen aloite... 10 3 SÄHKÖINEN HALLINTO SUOMESSA... 12 3.1 Sähköisen asioinnin ja demokratian kehittäminen Suomessa (SADe)... 12 3.2 Suomen kokonaisarkkitehtuuri... 13 3.3 Suomen kokonaisarkkitehtuurin ohjausmalli... 17 4 KATSAUS MUIDEN MAIDEN KOKONAISARKKITEHTUUREIHIN JA OHJAUSMALLEIHIN... 21 4.1 Iso-Britannia... 21 4.1.1 Kokonaisarkkitehtuuri... 22 4.1.2 Kokonaisarkkitehtuurin ohjausmalli... 23 4.1.3 Siirtyminen poikkihallinnolliseen kokonaisarkkitehtuuriin... 25 4.2 Kanada... 29 4.2.1 Kokonaisarkkitehtuuri... 30 4.2.2 Kokonaisarkkitehtuurin ohjausmalli... 31 4.3 Australia... 34 4.3.1 Kokonaisarkkitehtuuri... 35 4.3.2 Kokonaisarkkitehtuurin ohjausmalli... 38 4.4 Itävalta... 40 4.4.1 Sähköisen hallinnon toteutus Itävallassa... 42 4.4.2 Sähköisen hallinnon säätely... 44 5 OHJAUSMALLIEN VERTAILU JA YHTEENVETO... 46 LYHENTEET... 51 LÄHTEET... 53

5 1 JOHDANTO Tässä harjoitustyössä johdannolle on annettu hieman tavallisesta poikkeava aihealuetta pohjustava rooli: johdannossa käsitellään sähköisen hallinnon käsitettä sekä sen vaikutuksia julkishallinnon sekä koko yhteiskunnan toimintaan. Tämä on tärkeää aihealueen kokonaisvaltaisen hahmottamisen kannalta, sillä emme harjoitustyön laajuuden puitteissa pysty antamaan aiheesta kuvin syvällistä kokonaiskuvaa, vaan tyydymme taustojen pintapuoliseen määrittelyyn. Johdanto on jaettu kahteen varsinaiseen osaan, joista ensimmäisessä määritellään sähköinen hallinto ja jälkimmäisessä keskitytään sähköisen hallinnon toteuttamiseen sähköisten palveluiden tarjonnan avulla. Varsinainen harjoitustyön aiheen käsittely alkaa käsitteenmäärittelyllä luvussa 2. 1.1 Sähköinen hallinto Sähköinen hallinto (engl. "e-government", joskus myös "e-gov" tai "electronic government") voidaan määritellä The World Bankin (2009) mukaan hallinnon tavaksi hyödyntää tieto- ja viestintäteknologiaa palveluidensa tuottamisessa. Idlebi (2004) puolestaan tiivistää sähköisen hallinnon ajatuksen toteamalla, että erilaisten (julkisten) palveluiden tarjoaminen kansalaisille sähköisessä muodossa on sähköistä hallintoa. Voidaankin todeta, että sähköinen hallinto muuttaa tapaa, jolla julkishallinto toimii ja harjoittaa liiketoimintaa sekä tarjoaa palveluita kansalaisille ja yrityksille (Idlebi, 2008). Sähköisen hallinnon tavoitteena on Kramerin ja Kingin (2003, Mortensenin ja Paszkowskin, 2008, 9 mukaan) mukaan lisätä toiminnan tehokkuutta, parantaa palveluiden laatua ja helpottaa informaation ja palveluiden saatavuutta yhteiskunnassa. Informaatioteknologiaa voidaan hyödyntää hallinnossa monella tavoin: sen avulla voidaan tarjota kansalaisille sähköisiä palveluita, tehostaa hallinnon omaa toimintaa tai valtaistaa (empower) kansalaisia tarjoamalla heille enemmän informaatiota. Mikäli sähköi-

6 nen hallinto saadaan toteutettua onnistuneesti, uskotaan sen tuovan kustannussäästöjä sekä läpinäkyvyyttä yhteiskunnan hallintoon poistaen samalla korruption mahdollisuutta. Myös helppokäyttöisyyden merkitys korostuu palveluiden tullessa lähemmäs käyttäjiään. (The World Bank, 2009.) Perinteisesti julkishallinnon palveluita on käytetty asioimalla valtion konttoreissa tai muissa toimipisteissä. Kehittyneen teknologian avulla palvelut on mahdollista tuoda lähemmäksi niiden kuluttajia esimerkiksi erilaisiin palvelukioskeihin joko virastoissa tai niiden ulkopuolella, tai jopa suoraan kotikoneille Internetin välityksellä. Yhtenä merkittävänä sähköisen hallinnon tavoitteena on tehdä G2C (government to citizens), G2B (government to business enterprises) ja G2G (government to government, sisältää myös virastojen väliset yhteydet) välisistä yhteyksistä vaivattomampia, halvempia, läpinäkyvämpiä. (The World Bank, 2009.) Onnistuessaan sähköinen hallinto voi lisätä palveluiden käyttäjien kokemaa arvoa sekä aiheuttaa kustannussäästöjä muokkaamalla palveluiden taustalla olevia prosesseja tehokkaammiksi. Tällöin muutoksen alla olisivat mm. hallinnon tapa olla yhteydessä ja toimia kansalaisten kanssa. (Idlebi, 2004.) On kuitenkin muistettava, että kyseisten etujen saavuttaminen vaatii sähköisen hallinnon ja asioinnin toteuttamisen onnistumista, jota voidaan pitää hankalana tavoitteena. 1.2 Sähköiset palvelut ja niiden kriittiset menestystekijät Sähköisen hallinnon perustuessa hyvin pitkälle sähköisten palveluiden (eservices) tuottamiseen on oleellista tarkastella mitä menestystekijöitä sähköisten palveluiden tuottamiseen liittyy. Idlebi (2004) on listannut 14 kriittistä menestystekijää sähköisten palveluiden tuottamiselle, joihin kuuluvat mm. johdon tuen ja motivaation saavuttaminen, selkeiden tavoitteiden asettaminen, vastuualueiden selkeä jakaminen, oikeantasoisen keskittämisen hahmottaminen, kaikkien kansalaisten tasapuolinen huomiointi sekä useiden eri kanavien käyttö. Kuitenkin kenties tärkein menestystekijä tämän harjoitustyön kannalta on vaa-

7 timus standardien ja suuntaviivojen käytöstä palveluiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Standardit voivat kattaa lukuisia osa-alueita kuten mm. dataintegraation, sisällönhallinnan ja järjestelmän sisäiset yhteydet. Standardien avulla voidaan varmistua toimintatapojen ja toteutettujen palveluiden yhdenmukaisuudesta ja keskenään toimivuudesta kansallisella tai jopa kansainvälisellä tasolla ja mahdollistaa aivan uudenlaiset integraation tasot palveluiden kesken. (Idlebi, 2004.) Harjoitustyön aihealueen käsittely alkaa edellä kuvatun tavoin luvussa 2 tapahtuvilla käsitteenmäärittelyillä, joissa kuvataan kokonaisarkkitehtuurin sekä ohjausmallin käsitteet. Lisäksi luvussa määritellään lyhyesti Clinger-Cohen aloitteen sisältö, sillä se voidaan itsessään nähdä eräänlaisena kokonaisarkkitehtuurien kehittymistä ohjaavana lakina. Luvussa 3 tarkastellaan kuinka sähköistä hallintoa ollaan edistämässä Suomessa ja millaisia toimia Suomen julkishallinnon kokonaisarkkitehtuurin kehittymisen ohjailuun suunnitellaan käytettäväksi huomioiden taustalla Suomessa tälläkin hetkellä voimassa oleva SADe - ohjelma. Suomen tilanteen esittelyn jälkeen luvussa 4 perehdytään neljän eri maan (Iso-Britannia, Kanada, Australia ja Itävalta) tilanteisiin, joissa on käynnissä samansuuntaisia julkishallinnon kokonaisarkkitehtuurihankkeita ja joissa on Suomen tavoin havahduttu hallinnon sähköistämiseen. Harjoitustyö päättyy vertailevaan yhteenvetoon luvussa 5, jossa pyritään vertailemaan eri maissa käytössä olevia ohjausmalleja Suomen kokonaisarkkitehtuurille kehitteillä olevaan ohjausmalliin sekä pohtimaan kyseisten ohjausmallien toimivuutta eri kriteerien valossa.

8 2 KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELY Tässä luvussa määritellään harjoitustyön kannalta keskeisiä käsitteitä sekä kuvataan kuinka Yhdysvalloissa voimassa oleva Clinger-Cohen aloite toimii eräänlaisena julkishallinnon kokonaisarkkitehtuuria säätelevänä ohjausmallina. Tämän luvun on tarkoitus toimia pohjustavana luvussa 3 tapahtuvalle Suomen julkishallinnon kokonaisarkkitehtuurin sekä sen ohjausmallin käsittelylle. Käsitteet määritellään tässä yhteydessä hyvin pintapuolisesti, joten aiheeseen syventyvän kannattaa syventyä käyttämiimme lähteisiin lisäinformaatiota kaivatessaan. 2.1 Kokonaisarkkitehtuuri Morganwalp ja Sage (2004, Valtiovarainministeriön, 2007a, 11 mukaan) ovat määritelleet kokonaisarkkitehtuurin kuvaavan - - kuinka organisaation järjestelmät, prosessit, organisaatioyksiköt ja ihmiset toimivat kokonaisuutena. Kuvauksen yhtenä tarkoituksena voidaan pitää nykytilan ja tavoitetilan välisten eroavaisuuksien tunnistamista (as-is ja to-be) (Architecting the Enterprise, 2009). Kokonaisarkkitehtuuri kuvaa ja selittää projektien väliset suhteet ja auttaa sekä järjestelmähankinnoissa että muutoksenhallinnassa. Kokonaisarkkitehtuurin voidaan katsoa koostuvat arkkitehtuurimalleista, -periaatteista ja - standardeista. (Janssen & Hjort-Madsen, 2007, Valtiovarainministeriön, 2007a, 11 mukaan.) Lisäksi sen katsotaan tarjoavan eräänlaisen tietovaraston, jota voidaan hyödyntää liiketoiminnan ja informaatioteknologian muutoksiin liittyvässä päätöksenteossa ja auttaa johdonmukaisessa IT -suunnittelussa (Wikidot, 2009). Tässä työssä kokonaisarkkitehtuuri liitetään julkishallinnon kontekstiin, jolloin siitä käytetään Suomessa usein lyhennettä KA (kokonaisarkkitehtuuri, englanniksi kontekstista riippuen joko national enterprise architecture NEA, federal enter-

9 prise architecture FEA, tai governance enterprise architecture GEA). Kokonaisarkkitehtuurin käsite soveltuu myös perinteiseen yritysmaailmaan, jolloin kokonaisarkkitehtuurista voidaan puhua yritysarkkitehtuurina (pelkkä enterprise architecture). Kokonaisarkkitehtuurin tavoitteena on pyrkiä varmistamaan tietojärjestelmien yhteentoimivuus hallinnonalakohtaisten tietojärjestelmien välillä. Kokonaisarkkitehtuuria tarvitaan erityisesti silloin, kuin tietojärjestelmien määrä kasvaa ja erilaiset prosessit alkavat vaatia tiedonvaihtoa useiden eri virastojen välillä. (Valtiovarainministeriö, 2007a, 11.) Hyvän kokonaisarkkitehtuurin väitetään tehostavan IT -operaatioita, parantavan olemassa olevia investointeja ja vähentävän tulevien investointien riskejä, vähentävän IT -infrastruktuurin monimutkaisuutta, nopeuttavan sekä yksinkertaistavan ostopäätöksiä (Architecting the Enterprise, 2009). Perinteisesti kokonaisarkkitehtuuriin liitetään neljä arkkitehtuurin osa-aluetta, joita ovat liiketoiminta-, sovellus-, informaatio- ja teknologia-arkkitehtuuri. Edellä kuvatulla jaolla voidaan varmistaa, että kaikki tärkeät näkökulmat tulevat huomioiduiksi kokonaisarkkitehtuuria suunniteltaessa. 2.2 Ohjausmalli Ohjausmallin tavoitteena on ohjata ja asettaa tavoitteita kokonaisarkkitehtuurille. Ohjausmallin puuttuessa kokonaisarkkitehtuuri ei tule pysymään Christiansenin (2006, Valtiovarainministeriön, 2007a, 15 mukaan) mukaan ajantasaisena tietojärjestelmien kehittyessä. Sillä on näin ollen keskeinen rooli kehitykseen liittyvässä riskienhallinnassa. Ohjausmallin avulla voidaan yhdistää kokonaisarkkitehtuuriajattelu kehittämishankkeisiin ja toisaalta myös johtamisprosesseihin, jolloin ohjausmallin avulla voidaan tehokkaammin valvoa kokonaisarkkitehtuurin kehittymistä. Ohjausmalli auttaa varmistamaan, että tapahtuvat muutokset, esimerkiksi suunnitellut kehittämishankkeet, soveltuvat kokonaisarkkitehtuurin kontekstiin eivätkä riko sille asetettuja rajoitteita. (Jyväskylän yliopisto, 2009.) Valtiovarainministeriö (2007a, 14) tiivistää mielestämme hyvin

10 edellä kerrotun toteamalla, että ohjausmalli koostuu arkkitehtuurinhallintakäytännöistä, joilla arkkitehtuuri saadaan pidettyä ajantasaisena ja ohjeista, jotka ohjaavat arkkitehtuurin kehitystä toivottuun suuntaan. Eri mailla voidaan nähdä olevan käytössään hyvin erilaisia ohjausmalleja, jotka eroavat toisistaan suurelta osin käytössä olevasta arkkitehtuurista johtuen. Toisissa maissa ohjausmallina voidaan pitää lakeja, esim. Clinger-Cohen aloite (Clinger-Cohen Act), kun taas toisissa maissa ohjausmallit pohjautuvat pelkästään ohjeistuksiin tai hyviksi todettuihin toimintatapoihin. Christiansenin ja Gotzen (2007, Valtiovarainministeriön, 2007a, 15 mukaan) mukaan lähes viidennes hallituksista käyttää arkkitehtuurin hallinnassa erilaisia lakeja. Tässä harjoitustyössä ohjausmalliksi käsitetään hyvin laajasti kaikki julkishallinnossa sähköisiä palveluita ja hankkeita ohjaavat toimintatavat. Emme näin ollen sulje tarkastelun ulkopuolelle ns. epävirallisempia ohjausmalleja, joiden tulkinta yleisellä tasolla kokonaisarkkitehtuuria ohjaavaksi malliksi ei ole täysin selkeää. 2.3 Clinger-Cohen aloite Clinger-Cohen aloite täydentää informaatioresurssien hallintakäytänteitä luomalla kattavan lähestymistavan informaatioresurssien hankinnan ja hallinnan tehostamiseen. Tällaisia informaatioresursseja voivat olla esimerkiksi henkilöstö, laitteistot, varat ja informaatioteknologia. Clinger-Cohen aloite ohjaa Yhdysvaltain valtionhallinnossa käytettävän Federal Enterprise Architecturen kehittämisessä ja ylläpidossa, jotta IT:stä saataisiin mahdollisimman suuri hyöty Yhdysvaltain julkisessa hallinnossa. Aloitteen mukaan teknologian hankintaa, suunnittelua ja hallintaa tulee kohdella ikään kuin pääomasijoituksena. Näin ollen teknologiaa voidaan käyttää hallinnossa mahdollisimman tehokkaasti hyväksi, eikä turhia hankintoja tehdä. Lisäksi kaikkia uusia hankintoja tulisi aloitteen mukaan ajatella kustannus/hyöty-suhteen, odotetun käyttöiän ja joustavuuden perusteella. (U.S. Department of Education, 2004.)

11 Clinger-Cohen aloite on koko Yhdysvaltain liittovaltion kattava laki, joka toimii samalla ohjausmallina Yhdysvaltain kokonaisarkkitehtuurille, Federal Enterprise Architecturelle. Juuri lakisääteisyys tekee siitä pakollisen välineen uusia investointeja suunniteltaessa, jolloin uusien investointien tulisi sulautua helposti käytössä olevaan kokonaisarkkitehtuuriin.

12 3 SÄHKÖINEN HALLINTO SUOMESSA Tässä luvussa käsitellään Suomen julkishallinnon kokonaisarkkitehtuuria ja sen kehittymisen ohjailuun tarkoitettua, yhä kehitteillä olevaa FEAR -ohjausmallia. Näitä teemoja pohjustetaan luvussa 3.1 esiteltävällä Suomessa voimassa olevalla SADe -ohjelmalla, jonka voidaan nähdä luovan pohjan kokonaisarkkitehtuurin ja ohjausmallin tarpeelle. Tämän luvun on tarkoitus toimia vertailukohtaa antavana lukuna siirryttäessä käsittelemään eri maiden kokonaisarkkitehtuureja sekä ohjausmalleja luvussa 4. Valtion IT -toiminnan johtamisyksikkö (ValtIT) vastaa valtionhallinnon IT - toiminnan johtamisesta sekä koordinoinnista. ValtIT vastaa omistajana yhteisten julkisten IT -palveluiden kehittämisestä sekä tuotannon ohjaamisesta ja laadusta. ValtIT:n vastuualueisiin kuuluvat myös IT -toiminnan talousohjaus, tietoturvallisuuden ja varautumisen ohjaaminen, kunta-valtio -yhteistyö sekä kansainvälinen IT -toiminnan yhteistyö. (Valtiovarainministeriö, 2008.) 3.1 Sähköisen asioinnin ja demokratian kehittäminen Suomessa (SADe) Suomessa on perustettu erityinen ohjelma nopeuttamaan sähköistä asiointia ja demokratiaa, joka kantaa nimeä SADe. SADe -ohjelman tavoitteena on edistää julkisen hallinnon sähköistä asiointia siten, että se kattaa vuoteen 2013 mennessä kaikki keskeiset palvelut. SADe -ohjelman menettelytapoihin kuuluu, että sähköisiä palveluja kehitetään yhdessä palvelujen käyttäjien kanssa huomioiden palvelujen helppokäyttöisyys. Lisäksi kehittämisessä huolehditaan kansalaisten tietosuojan toteutuminen ja sen varmistamiseksi toimitaan yhdessä tietosuojavaltuutetun kanssa. Julkisen sektorin hankinnoissa hyödynnetään markkinoiden tarjoamia ratkaisuja sekä yksityisen sektorin innovaatioita ja pyritään edistämään avointen tietojärjestelmäarkkitehtuurien sekä avoimen lähdekoodin käyttöä julkisen hallinnon järjestelmissä. Lisäksi sähköisten palvelui-

13 den kehittämistyössä tehdään ratkaisuja, jotka tukevat palvelujen tuottamista sekä suomen- että ruotsin kielellä. Osana ohjelmaa on käynnistetty valmistelutyö valtion tieto- ja tietojärjestelmäarkkitehtuuria koskevan päätöksenteon siirtämiseksi konsernitasolle valtionvarainministeriöön. Valtion ja kuntien yhteisten tietojärjestelmäpalveluiden määrittelemiseen, hankintaan sekä tuotannon ja ylläpidon järjestämiseksi suunnitellaan ja otetaan käyttöön toimintamalli. (Valtiovarainministeriö, 2009a.) SADe -ohjelman tavoitetila on, että Suomessa on verkottunut julkinen hallinto, jonka palvelut ovat monikanavaisesti saatavissa ja helposti löydettävissä kansalaisen elämäntilannetta ja yrityksen elinkaaren vaihetta tukevina. Lisäksi kansalaiselle ja yritykselle julkinen hallinto näkyy yhtenä kokonaisuutena (Valtiovarainministeriö, 2009b). SADe -ohjelma hyväksyttiin käyttöönotettavaksi 16.6.2009 hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan toimesta. Ohjelma toteutetaan kahdessa vaiheessa ja ensimmäinen palvelukokonaisuus on tarkoitus tulla valmiiksi lokakuussa 2009. Ensimmäisen vaiheen myötä julkaistaan arviolta 4 5 uutta palvelukokonaisuutta. Toinen vaihe on tarkoitus julkaista helmikuussa 2010 ja tämän on tarkoitus käsittää loput palvelukokonaisuudet (n. 6 8 kappaletta). SADe - ohjelman myötä julkaistaan myös valtion tietojärjestelmähankkeille yhtenäinen arviointimenetelmä, joka vastaa valtion keskeisten tietojärjestelmähankkeiden toteuttamiskelpoisuuden, kustannuslaskelmien realistisuuden ja strategian mukaisuuden arvioinnista. Tämä ohjausmalli otetaan käyttöön 1.1.2010. (Valtionvarainministeriö, 2009c). 3.2 Suomen kokonaisarkkitehtuuri Suomen kokonaisarkkitehtuuri on suunniteltu käytettäväksi valtionhallinnossa ja muissa julkishallinnon organisaatioissa tapahtuvissa toiminnan ja tietojärjestelmien suunnittelussa. Menetelmä on hierarkkinen ja modulaarinen, jolloin yksittäisen osan voi suunnitella erikseen eikä kaiken kattavaa suunnittelupro-

14 sessia tarvita. Kokonaisarkkitehtuuri mahdollistaa keveän ja nopean suunnittelutavan, jolloin se mahdollistaa nopeat edut. (Valtiovarainministeriö, 2007b, 1.) Kokonaisarkkitehtuurimenetelmä on luonteeltaan varsin yleinen, joten sitä sovitetaan hallinnonalan tai viraston kehittämishankkeiden mukaan. Sovittamista seuraa yleensä käyttöönotto, jonka jälkeen menetelmää sovitetaan viraston kehittämishankkeissa. Menetelmästä valitaan tällöin tarpeelliset osat. Mikäli kehittämishankkeiden tavoitteena on esimerkiksi teknisen yhteentoimivuuden toteuttaminen, toiminta-arkkitehtuurin kuvauksia ei välttämättä tarvita, vaan teknologia-arkkitehtuurin kuvaaminen riittää. Kehittämishankkeet koordinoidaan strategisen tason kokonaisarkkitehtuurisuunnitelman kautta ja niistä saatu palaute helpottaa tämän menetelmän käyttöä. (Valtiovarainministeriö, 2008, 9.) Suomen valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuuriviitekehys (Kuva 1) sisältää neljä eri näkökulmaa, jotka ovat toiminta-arkkitehtuuri, tietoarkkitehtuuri, tietojärjestelmäarkkitehtuuri ja teknologia-arkkitehtuuri. Toiminta-arkkitehtuurissa kuvataan valtionhallinnon, hallinnonalojen ja virastojen strategisiin vaatimuksiin liittyvä ydintoiminta ja sitä tukevat tukiprosessit ja resurssit, muun muassa keskitetyt palvelut. Tietoarkkitehtuurikuvauksissa esitetään keskeinen tietopääoma ja -varannot. Tietoarkkitehtuurisuunnittelun tavoitteina on muun muassa tehostaa tiedon hallintaa ja uudelleenkäyttöä. Tietojärjestelmäarkkitehtuuri kuvaa toimintaa tukevat ja tietovarantoja käsittelevät tietojärjestelmät. Teknologia-arkkitehtuuri linjaa käytettävät tekniset ratkaisuvaihtoehdot, standardit ja rakenteet siten, että kokonaisuus tukee parhaalla mahdollisella tavalla strategisia tavoitteita. (Valtiovarainministeriö, 2007b.)

15 Kuva 1. Valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuurin viitekehys (Valtiovarainministeriö, 2007b). Valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuurimenetelmän pohjana ovat TOGAF, FEAF ja EAG -viitekehykset. Toiminta-arkkitehtuurin osa-alue on jaettu kolmeen tasoon, valtionhallinto, hallintoala ja virasto. Valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuurimenetelmässä toiminta-arkkitehtuurin suunnittelussa tarkoituksena on suunnitella ja kehittää organisaationstrategisiin vaatimuksiin liittyvää ydintoimintaa ja niitä tukevia tukiprosesseja, resursseja ja palvelutarjontaa. Pääperiaatteena on asiakaslähtöinen palvelutuotanto. (Valtiovarainministeriö, 2008.) Valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuuri sisältää kolme kuvaustasoa sekä reunaehto- ja tavoitetason. Reunaehto- ja tavoitetaso sisältää lainsäädännön, hyvän hallintatavan sekä strategisia linjauksia. Lainsäädäntö ja hyvä hallintatapa muodostavat reunaehdot arkkitehtuurityölle. Strategisia linjauksia saadaan muun muassa EU-tason ohjeistuksista. (Valtiovarainministeriö, 2007b, 5.)

16 Valtionhallinnossa arkkitehtuurinhallinnan perusperiaatteet koostuvat prosessilähtöisyydestä ja hallintaprosessien tulee kiinnittyä saumattomasti toiminnan voimassaoleviin suunnitteluprosesseihin. Arkkitehtuurit ja arkkitehtuurien hallintamallit ovat eläviä malleja, joita tulee arvioida säännöllisesti ja joiden tulee muuttua toimintaympäristön ja toiminnan tarpeiden muuttuessa. (Valtiovarainministeriö, 2008.) Kuvassa 2 esitetään kokonaisarkkitehtuurimenetelmän sovittamista ja soveltamista. Kokonaisarkkitehtuuria sovitetaan toimialakohtaisesti hallinnonalan käyttöön (sovittaminen 1). Lisäksi sitä voi sovittaa myös suoraan organisaation tai viraston käyttöön (sovittaminen 2). Sovitettua menetelmää sovelletaan sitten kehittämishankkeissa (soveltaminen 1 ja 3). Virastokohtaista menetelmää voidaan sovittaa edelleen hallinnonalan menetelmästä (sovittaminen 3). Kuvassa 2 esitetään myös katkoviivalla mahdollisuus, jonka mukaan virastomenetelmän pohjalta laaditaan hallinnonalakohtainen menetelmä. Sovittamiseen käytettävä panos riippuu organisaation koosta tai arkkitehtuurin kypsyystasosta. Kypsyystason mittaaminen auttaa havaitsemaan, miten omakohtaista sovittamista organisaatio tarvitsee. (Valtiovarainministeriö, 2008.)

17 Kuva 2. Kokonaisarkkitehtuurin sovittaminen ja soveltaminen (Valtiovarainministeriö, 2008). 3.3 Suomen kokonaisarkkitehtuurin ohjausmalli Suomen kokonaisarkkitehtuurimenetelmään sisältyvän hallintamallin ollessa lähinnä yleiskuvaus kokonaisarkkitehtuurisuunnittelun nivomisesta toiminnan ja talouden ohjausprosesseihin valtionhallinnossa ja kokonaisarkkitehtuurin hallinta- ja ylläpitoprosesseista on FEAR -projektissa ryhdytty kehittelemään eräänlaista korkeamman abstraktiotason ohjausmallia ( meta governance model), jolla tavoitellaan hallinnon tehostamisen ja kansalaisten sekä yritysten asioinnin helpottamisen lisäksi myös järjestelmien ja toimintatapojen yhteentoimivuutta sekä luodaan laadunvarmistusmekanismit kehittämishankkeiden onnistuneen läpiviennin varmistamiseksi (Jyväskylän yliopisto, 2009; Valtiovarainministeriö, 2007a, 23 26). Kehitystyöhön on alettu kun havaittiin, että kokonaisarkkitehtuurityö Suomessa ei ole sujunut aivan sille asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Uudesta ohjausmallista käytetään tässä harjoitustyössä nimitystä FEAR -ohjausmalli. FEAR -projektin tutkimustulosten mukaan kunnollisen ohjausmallin puute on osoittautunut kriittiseksi yksittäisten kehittämishankkeiden kuin myös kokonaisuuden hallinnassa. Sektoroitunut ympäristö on vaikeuttanut tilannetta entisestään ja nyt ollaankin tilanteessa, jossa koko hallintoa koskevaa ohjeistusta on saatavilla hyvin vähän. Korpela ja Mäkitalo (2008, Jyväskylän yliopisto, 2009, mukaan) ovatkin todenneet, että valtakunnallisten kehityshankkeiden ohjaus tarvitsee uutta otetta, koska [ ] esimerkiksi merkittävä osa terveydenhoidon hankkeista on jäänyt kauas tavoitteistaan. FEAR -projektissa huomattiin myös, että valtiohallinnon kokonaisarkkitehtuurityö ei etene sille suunnitellulla vauhdilla ja syyn on epäilty piilevän ohjausmallissa tutkimusten mukaan toimiva kokonaisarkkitehtuurin kehittämistyö vaatii taustalleen vahvaa ohjausmallia (Jyväskylän yliopisto, 2009.)

18 FEAR -projektissa kehitetyn kehittämishankkeiden ohjausmallin avulla kiinnitetään Jyväskylän yliopiston (2009) mukaan aiempaa enemmän huomiota hankkeiden vaikuttavuuden arviointiin. Vaikuttavuutta ja sen arviointia pidetään keskeisenä haasteena julkishallinnossa, ja siksi onkin tärkeää keskittyä analysoimaan myös sitä kokonaisarkkitehtuurin kehittymisen ohjaamiseksi. FEAR -ohjausmallin avulla voidaan varmistaa, että kehittämishankkeilla lähdetään tavoittelemaan oikeita asioita laadukkaasti ja tehokkaasti päällekkäistä kehittämistä karsien. (Jyväskylän yliopisto, 2009.) Kehittämishankenäkökulmastaan johtuen ohjausmallia voidaan pitää hyvin liiketoimintalähtöisenä eikä se nojaa liikaa teknisen yhtenäisyyden ylläpitämiseen monien muiden ohjausmallina toimivien rakenteiden tapaan (ks. luvussa 4 esiteltävät muut ohjausmallirakenteet). Perimmäisenä ajatuksena FEAR -ohjausmallin käytössä voidaan pitää kokonaisarkkitehtuurin kehittämistä aiempien hankkeiden arvioinnin avulla. Kokonaisarkkitehtuurin sanotaan näin ollen kehittyvän iteratiivisesti kertyneiden kokemusten ja niiden arvioinnin kautta lisäten samalla tulevien hankkeiden vaikuttavuutta ja parantaa niiden mahdollisuuksia onnistua. Tätä näkökulmaa on puolustettu FEAR -projektissa mm. sillä, että kokonaisarkkitehtuurin luominen ei ole kertaluontoinen projekti, vaan enemmänkin jatkuva prosessi, jolle edellä esitetyn kaltaisesta iteratiivisuudesta on vain hyötyä ja että iteratiivisella kehityksellä voidaan varmistaa hallinnon toimivuus ja jatkuvuus on turvattu myös kehityksen aikana. Kokonaisarkkitehtuurityö hyödyntää näin myös alan parhaita käytäntöjä, mikä on tärkeä osa-alue kokonaisarkkitehtuuriajattelussa hallintamallin ohella. FEAR -ohjausmallia tarkoitetaan sovellettavaksi kehittämisohjelman tai hankealoitteen ohjaukseen siten, että sen avulla voidaan kattaa aloitteen elinkaari hanke-ehdotuksesta kilpailutuksen saakka. Ohjausmallia on tarkoitus laajentaa myöhemmin kattamaan myös kilpailutuksen jälkeisiä vaiheita. (Jyväskylän yliopisto, 2009.)

19 Kuva 3. FEAR -projektin kehittämishankkeiden ohjausmalli (Jyväskylän yliopisto, 2009). Ohjausmallin kuvaama hankealoitteen käsittely koostuu seitsemästä varsinaisesta vaiheesta (ks. Kuva 3), joita ovat toteuttamiskelpoisuuden arviointi, toteuttajien arviointi, KA -mukaisuuden arviointi, liiketoimintamallinnus, toimintamallien valinta, kilpailutuksen valmistelu ja hankehallinta. Hallinnon kehittämisen lähtökohdaksi otetaan ohjausmallissa hankealoite, jonka tulee sisältää kehittämishankkeen mitattavat tavoitteet. Kaksi ensimmäistä vaihetta käsittelevät hankealoitteen toteuttamiskelpoisuutta analysoiden hankkeen vaikuttavuutta kansalaisiin, yrityksiin, viranomaisiin ja muihin palveluntuottajiin sekä hankkeen potentiaalisten toteuttajien kyvykkyyttä suoriutua kehityshankkeesta. Näiden vaiheiden jälkeen kehityshankkeen kokonaisarkkitehtuurinmukaisuus pyritään varmistamaan arvioittamalla edellisten vaiheiden analyysit kokonaisarkkitehtuurin kehityksestä vastaavalla taholla. Juuri tämä vaihe auttaa tehokkaasti karsimaan päällekkäisiä kehityshankkeita sekä varmistaa, että kehityshankkeet jatkokehittävät arkkitehtuuria halutulla tavalla. Mikäli hankealoite läpäisee KA -mukaisuuden arvioinnin, siirtyy se liiketoimintamallinnuksen vaiheeseen, jossa etsitään sen tavoitteiden toteuttamiseen sopivia toimintamalleja ja kustannusrakenteita. Vaiheen on tarkoitus onnistua kartoittamaan vaihtoehtoja toimintamallille, joista hankkeesta vastuussa olevat viranomaiset voi-

20 vat seuraavassa vaiheessa valita mielestään toteuttamiskelpoisimman. Valittu toimintamalli noudattaa näin optimaalisinta toimintamallia. (Jyväskylän yliopisto, 2009.) Jyväskylän ylipiston (2009) mukaan ohjausmalli saa ohjaavan vaikutuksensa tavoitteiden asetannan ja dokumentoinnin kautta. Käytännössä laadun varmistus tapahtuu tarkastuspisteissä, joita ohjausmallissa on yhteensä kolme kappaletta. Näissä pisteissä on määritelty tavoitteellisen kehittämisen ja yhteentoimivuuden kannalta välttämättömimmät vaatimukset. Kehitetty ohjausmalli myös johtaa jatkuvaan iterointiin, jossa kokonaisarkkitehtuuri kehittyy hankealoitteista johdettujen tavoitteiden mukaisesti. Ohjausmallin ansiosta myös hankkeiden hallinta kokonaisuutena helpottuu, ja automaattisina sivutuotteina saadaan monenlaista dokumentaatiota mm. kilpailutukseen liittyen. Suunniteltu uusi FEAR -ohjausmalli on tarkoitus esitellä valmistuttuaan käyttöönotettavaksi suositukseksi lakiteitse asetetun pakotteen sijasta. (Jyväskylän yliopisto, 2009.)

21 4 KATSAUS MUIDEN MAIDEN KOKONAISARKKITEHTUUREIHIN JA OHJAUSMALLEIHIN Tässä luvussa käsitellään yksitellen neljän eri maan, Iso-Britannian, Kanadan, Australian sekä Itävallan julkishallinnon arkkitehtuureja ja niiden kehittymistä ohjailevia, ohjausmalleiksi tunnistettavissa olevia keinoja. Perustelemme tulkintamme havaituista ohjausmalleista edellä kuvattuun käsitteenmäärittelyyn. Jokaisen maan kohdalla annetaan lyhyt esiselvitys kunkin maan sähköisen hallinnon tilasta, sekä kokonaisarkkitehtuurityöstä kokonaisuutena. 4.1 Iso-Britannia Iso-Britannian heräsi julkishallinnon muutokseen vuosituhannen vaihteessa, kun vuonna 1999 julkaistussa tutkimuksessa todettiin, ettei julkishallinnon teknologinen kehitys ole missään nimessä seurannut valloilla olevaa informaatioteknologian kehitystä. Läpi maailman yritykset olivat onnistuneet hyötymään informaatioteknologiasta mm. verkottumisen muodossa, kun taas julkishallinto ei ollut pysynyt kehityksen vauhdissa eikä ollut pystynyt hyödyntämään vastaavaa mahdollisuutta informaatioteknologian käytöstä. (Hopkirk, 2008.) Herännyttä keskustelua seurasi syksyllä 1999 julkaistu raportti, jossa määriteltiin aikaisempaan tutkimukseen perustuvat teemat, jotka liittyivät läheisesti informaatioteknologian tehokkaampaan hyödyntämiseen julkishallinnossa. Teemat tähtäsivät pääasiassa kilpailukykyisen ja innovatiivisen ympäristön muodostamiseen julkishallinnon tasolla varmistaen samalla sen tehokkaan järjestämisen ja fokusoinnin. Raportin ohella hallitus päätti perustaa erillisen e- Lähettilään (e-envoy) viraston, jonka tehtäväksi määriteltiin julkisten palveluiden tarjonnan kehittäminen ja parantaminen sekä kansalaisille tarjottavien palveluiden kietominen yhteen aitojen asiakastarpeiden ympärille. Tärkeimpänä

22 viraston tavoitteena on varmistaa, että kaikki hallinnon tarjoamat palvelut ovat saatavilla elektronisessa muodossa vuoteen 2005 mennessä ja että ne hyödyntävät toiminnoissaan mahdollisimman paljon uudelleenkäyttöä. (Hopkirk, 2008.) Sittemmin e-lähettilään viraston nimi on vaihtunut sähköisen hallinnon yksiköksi (e-government Unit, egu) sen rakenteen uudistuttua (Korhonen, 2005). Yhdymme Hopkirkiin toteamalla, että tätä vuosituhannen vaiheessa tapahtunutta kehitystä voidaan pitää eräänlaisena lähtölaukauksena Iso-Britannian hallinnon sähköistämiselle sekä kokonaisarkkitehtuurin kehittämiselle. Iso- Britannia on onnistunut nostamaan sähköisen hallintonsa lähelle kiitettävää tasoa, sillä se sijoittui vuonna 2007 tehdyssä verkossa tarjottavia julkishallinnon palveluita koskevassa vertailussa viidennelle sijalle (Capgemini, 2007, 89). Myöhemmin vuosituhannen vaihteessa julkistetut teemat ovat muovautuneet kolmeksi vuonna 2005 uusitun strategian päätavoitteiksi, joita ovat: 1. IT:n avulla tuotettujen palveluiden näkökulma kansalaisissa ja toiminnoissa, ei tuottajissa 2. Siirtyminen yhteisten palveluiden kulttuuriin; tehokkuuden parantaminen standardoinnilla, yksinkertaistamalla ja yhdessä tekemällä 3. Hallinnon ammattimaisuuden syventäminen IT:n mahdollistaman muutoksen hallinnassa (Valtiovarainministeriö, 2007a.) 4.1.1 Kokonaisarkkitehtuuri Iso-Britannian julkishallinnossa on käytössä e-gif (The E-Government Interoperability Framework) -arkkitehtuuriksi nimitetty, nimensä mukaisesti lähinnä toimintojen yhteensopivuuteen keskittynyt ja sitä edistävä toimintasuunnitelma. Valtiovarainministeriön (2007a) mukaan e-gif -arkkitehtuurin avulla voidaan tehokkaasti saavuttaa saumaton informaatiovirta, joka on vahva edellytys palveluiden yhteentoimivuudelle ja laajalle käytettävyydelle. Tällöin palvelut

23 myös vastaavat paremmin kansalaisten tarpeisiin. (Valtiovarainministeriö, 2007a.) e-gif -arkkitehtuuri koostuu varsinaisesti kahdesta osasta, joita ovat e-gif - viitekehys sekä e-gif -rekisteri (Cabinet Office e-government Unit, 2005, 7). Todellisuudessa e-gif -arkkitehtuurin toteutuminen laaja-alaisesti kokonaisarkkitehtuurina on kuitenkin tulkintamme mukaan hieman kyseenalaista, sillä Valtiovarainministeriön (2007a) mukaan vasta e-gif:iä seuraavan poikkihallinnollisen arkkitehtuurin (The cross-government Enterprise Architecture, xgea) yhtenä päätavoitteena on yhtenäistää eri hallinnonaloilla käytössä olevat arkkitehtuurit yhden kokonaisarkkitehtuurin alle. e-gif -arkkitehtuuria ei siis sanan varsinaisessa merkityksessä voi pitää kokonaisarkkitehtuurina tai edes arkkitehtuurina, vaan se on eräänlainen apuväline, joka pyrkii ainoastaan harmonisoimaan toimintoja. Toisaalta se kyllä tarjoaa kokonaisarkkitehtuurille tyypillisiä standardeja ja tietovarastoja noudatettavaksi, ja tukee jollain tasolla myös päätöksenteko prosesseja. Se ei kuitenkaan toimi karttana organisaation järjestelmien, prosessien yms. välillä, vaan sillä on kokonaisarkkitehtuuria ohjeellisempi muoto. Lisäksi e-gif -viitekehys on sovellettavissa hyvin konkreettisella käytännöntasolla, joka myös viittaa abstraktimman arkkitehtuurinäkökulman puuttumiseen. Näin ollen kukin hallinnon ala ja taso on siis voinut noudattaa omia paikallisia arkkitehtuureitaan vapaasti e-gif -viitekehyksen asettamissa puitteissa ja rajoitteissa. Seuraavassa alaluvussa keskitytään tarkastelemaan e-gif -viitekehystä ja merkitystä arkkitehtuurin kehityksen ohjaamisessa. Poikkihallinnollista kokonaisarkkitehtuuria käsitellään myöhemmin luvussa 4.1.3. 4.1.2 Kokonaisarkkitehtuurin ohjausmalli Aiemman tarkastelun mukaisesti voidaan todeta, että Iso-Britannia noudattaa tällä hetkellä e-gif -viitekehystä, joka on itsessään kokoelma toimintaohjeita ja

24 standardeja informaation kulun helpottamiseksi julkishallinnon sisällä sekä julkisten palveluiden tarjonnan helpottamiseksi kansalaisille ja yrityksille (Gov- Talk, 2009). e-gif -viitekehyksen lisäksi Iso-Britanniassa on voimassa myös Australiassa käytössä oleva Gateway Review Process, jolla pyritään valvomaan IT -hankkeiden yhteensopivuutta e-gif -viitekehyksen ohjaamaan arkkitehtuuriin (Hopkirk, 2008). Tässä yhteydessä keskitytään kuitenkin käsittelemään e-gif -viitekehystä, ja hankkeiden arviointiprosessiin palataan uudelleen luvussa 4.3.2. e-gif -viitekehys julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2001, ja se voidaan määritellä eräänlaiseksi spesifikaatioksi yhteentoimivuuden ja ICT - järjestelmien yhdenmukaisuuden saavuttamiseksi julkisella sektorilla (Valtiovarainministeriö, 2007a). Idlebin (2004) mukaan kyseinen viitekehys auttaa ikään kuin infrastruktuurin määrittelyssä sen sanotaan asettavan määritykset infrastruktuurille. Viitekehyksen noudattaminen on tärkeää, sillä se toimii vahvana perustana sähköisen hallinnon kehittämiselle ja kehittyneiden sähköisten palveluiden tarjonnalle. e-gif -viitekehyksen käytöllä tavoitellaan hyvin samankaltaisia etuja kuin mitä sähköisen hallinnon toteuttamiselle nähdään: e-gif:in nähdään vähentävän sekä toiminnan riskiä että kustannuksia mahdollistaen julkishallinnolle paremman keskittymisen tarjoamaan kansalaisille heidän tarvitsemiaan palveluita. Viitekehyksen noudattaminen on ollut lain mukaan pakollista Iso-Britanniassa vuodesta 2000 lähtien. (GovTalk, 2009.) Iso- Britanniassa on myös käytössä e-gif:iä voidaan pitää maailmanlaajuisesti melko tunnettuna ja toimivana viitekehyksenä, ja sitä onkin käytetty pohjana useiden muiden maiden ohjausmalleja rakennettaessa. Viitekehys on luotu alustariippumattomaksi siten, että sen ohjeistus ja spesifikaatiot ovat noudatettavissa useilla eri alustoilla ja laitteistoilla. Lisäksi viitekehys on tarkoin dokumentoitu, ja täysin avoin, joten kuka tahansa voi alkaa noudattaa sitä jopa vapaa-ehtoisesti. (Idlebi, 2004.)

25 e-gif -viitekehystä ei oman tulkintamme mukaan voida täysipainoisesti laskea ohjausmalliksi, sillä se ei varsinaisesti ohjaa kokonaisarkkitehtuurin kehittymistä yhtenäisen arkkitehtuurin puuttuessa. Toisaalta sen avulla kyetään ohjailemaan monien paikallisten arkkitehtuurien kehittymistä yhdenmukaiseen suuntaan, joten sillä voidaan tulkita olevan ohjausmallille ominainen funktio. Yhtenäisen kokonaisarkkitehtuurin puuttuessa viitekehyksellä on kuitenkin hieman perinteisestä ohjausmallista poikkeava rooli. Se kuitenkin auttaa ohjaamaan arkkitehtuurien kehittymistä yhdenmukaiseen suuntaan ja varmistamaan, että tarjottavat palvelut noudattavat tiettyjä perusstandardeja yhdenmukaisuuden ja yhteentoimivuuden saavuttamiseksi. e-gif -viitekehys toimii näin ollen melko matalalla abstraktiotasolla kiinnittäen eniten huomioita informaatiokerrokseen huomioiden samalla myös teknologisia näkökulmia jättäen lähes kokonaan käsittelyn ulkopuolelle loput kolme BAIT -mallista tuttua komponenttia. Kansalaisille e-gif -viitekehyksen noudattaminen näkyy mm. yhtenevien standardien ja formaattien tukemisena, sekä mahdollisena e-gif -viitekehyksen noudattamisesta kertovana tunnustuksena tai sertifikaattina, jollaista yrityksen tai yhteisön on mahdollista hakea viestittääkseen osallisuudestaan kyseisten vaatimusten noudattamiseen. (GovTalk, 2009.) Koska e-gif -viitekehyksen noudattaminen ei ole ratkaisu vuosituhannen vaihteessa annettujen teemojen ja tavoitteiden saavuttamiseen on se ollut vain yksi välivaihe yhtenäisen kokonaisarkkitehtuurin saavuttamisessa. Seuraava merkittävä askel Iso-Britannian hallinnon sähköistämishankkeessa on ollut siirtyminen poikkihallinnolliseen kokonaisarkkitehtuuriin. 4.1.3 Siirtyminen poikkihallinnolliseen kokonaisarkkitehtuuriin Aiemmin kuvatun lailla Iso-Britanniassa ei varsinaisesti ole käytössä mitään kokonaisarkkitehtuuria, vaan kukin hallinnonala on tähän asti voinut noudattaa omia paikallisia arkkitehtuureitaan, joiden kehittymistä on valvottu e-gif - viitekehyksen avulla. Koska teknisen viitekehyksen käyttö auttaa ratkaisemaan

26 ainoastaan osan alkuperäisistä teemoista ja tavoitteista, on Iso-Britannian ollut pakko jatkaa tietotekniikan hyödyntämishankkeessaan kohti yhtenäistä kokonaisarkkitehtuuria. Tätä näkökulmaa puolsi myös vuonna 2005 julkistettu strategia, jossa todettiin, että Iso-Britannian tulisi sopia ja julkaista standardi kokonaisarkkitehtuurin referenssimalli, jonka avulla voitaisiin järjestellä jo olemassa olevat ja kehitteillä olevat tekniset arkkitehtuurit xgea:n (eli poikkihallinnollisen kokonaisarkkitehtuurin) alle. (Enterprise Architecture Blog, 2007.) Poikkihallinnolliseen kokonaisarkkitehtuuriin siirtymistä on perusteltu erityisesti sillä, että sen käyttö mahdollistaa tehokkaamman ratkaisujen uudelleenkäytön, työn hajauttamisen jopa organisaatiorajojen ulkopuolelle lisäten tehokkuutta sekä avartaa näkökulmaa auttaen havaitsemaan IT:n mahdollistamaa liiketoiminnan muuttumista. Muita xgea:sta saatavia hyötyjä ovat mm. parantunut riskienhallinta, kestävä liiketoiminnan ja IT:n toimintojen yhteen liittäminen, kilpailutuksen tehostaminen IT -ratkaisujen tarjonnassa sekä parantunut liiketoiminnan joustavuus. (CTO Council, 2009.) xgea:n tarkoituksena on määritellä hallintoon eräänlaisia näkymiä, joiden kautta päätöstentekijöillä on tarvittava informaatio tehdä laadukkaita päätöksiä IT:n tukeman hallinnon muuttamisesta ja kehittämisestä. Yhtenä kokonaisarkkitehtuurin pääajatuksena on ollut hyödyntää niin sanottua exemplar (myöhemmin malliesimerkki ) lähestymistapaa: malliesimerkit ovat testattuja ja hyväksyttyjä prosesseja, metodeita, työkaluja, tekniikoita systeemejä tai palveluita, jotka on valittu laajamittaisesti käytettäväksi yleisesti hyväksyttävän tahon toimesta. Malliesimerkit toimivat eräänlaisina parhaina käytäntöinä, joita on kulloinkin sovellettavissa tilanteeseen. Esimerkkejä on tarkoitus kasata kautta julkishallinnon ja tehostaa niiden uudelleenkäyttöä koko hallinnon tasolla. (CTO Council, 2009.) Tällä hetkellä tässä tavoitteessa on edetty ensimmäiseen julkaisuvaiheeseen, joka keskittyy alustavan portfolion kasaamiseen eri tahojen kesken jaettaviin

27 mahdollisuuksiin liittyen. Ensimmäinen julkaisuversio koostuu poikkihallinnollisen kokonaisarkkitehtuurin referenssimallista (xgea Reference Model, xgearm), jolla mahdollistetaan kommunikaatio läpi koko organisaatioverkoston, sekä useista eri tietovarastoista liittyen kokonaisarkkitehtuurin kehitykseen ja esimerkkitapausten tallentamiseen. (CTO Council, 2009.) Merkittävä osa CTO -neuvoston (Chief Technology Officers' Council) vuonna 2009 julkaisemasta xgea:n esittelystä keskittyy juuri mahdollisuuksien uudelleenkäytön edistämiseen, joten mielestämme se on ainakin toistaiseksi poikkihallinnollisen kokonaisarkkitehtuurin suurin anti julkishallinnon kehittämiselle. Kuva 4. Poikkihallinnollisen kokonaisarkkitehtuurin referenssimallin hyödyntäminen uudelleenkäytettävien ratkaisuiden vertailussa (CTO Council, 2009). xgea:n ajattelumalli uudelleenkäytössä lähtee liikkeelle ajatuksesta, että eri tahoille tarjotaan kanava tuoda esiin heidän mielestään muille hyödyllisiä uudelleenkäytettäviä osia. Toisaalta tahojen on myös mahdollista ilmoittaa toiveestaan tai tarpeestaan tiettyä toimintoa kohtaan, jolloin havaittu puute pyri-

28 tään ratkaisemaan eri tahojen kesken muodostamalla käytössä olevista ratkaisuista uudelleenkäyttävä osa myös muiden tahojen käyttöön tai vaihtoehtoisesti aloittamalla puuttuvan ratkaisun kehittely. Nämä toiveet tai pyynnöt arvioidaan tiettyjen kriteerien perusteella ja priorisoidaan erilaisiin luokkiin niiden piirteiden mukaisesti (esim. kiireellisyys). Uudelleenkäytettävien osien kartoituksen lisäksi kunkin osan toteuttaman vaatimukset arvioidaan, jonka jälkeen eri komponentteja on mahdollista vertailla toisiinsa xgearm -mallin (Kuva 4) avulla ja valita kontekstiin sopivat ratkaisut. (CTO Council, 2009.) Verrattuna alun perin esitettyyn e-gif -arkkitehtuuriin xgea:han siirtyminen tuo yhteensopivuuden ja uudelleenkäyttöön aivan eri näkökulman ja abstraktiotason. Koska xgea -hanke on vasta aloitettu eikä sen tiimoilta ole säädetty asetuksia tai toimintatapaohjeita, noudatetaan Iso-Britanniassa yhä e-gif - viitekehystä. Hanke on kuitenkin otettu Iso-Britanniassa ehkä turhankin vakavasti, jonka seurauksena e-gif -viitekehyksen päivittäminen on jäädytetty tulevan poikkihallinnollisen kokonaisarkkitehtuurin edistämiseksi (GovTalk, 2009). Tämän voidaan nähdä olevan huono ratkaisu siinä mielessä, että viitekehyksen päivittämisen lopettaminen on saanut aikaan sen, että jo saavutetut yhteensopivuuden tasot rapautuvat ohjeistusten laahatessa useita vuosia teknologian kehityksen perässä. Tällä on väitetty myös olevan vaikutusta siihen, että e-gif - viitekehyksen noudattamisen motiivien on havaittu laskeneen xgea hankkeen aloittamisen myötä (Hopkirk, 2008). xgea ottaa e-gif:iin verrattuna askeleen kohti korkeampaa abstraktiotasoa tavoitellen laajamittaista ratkaisujen uudelleenkäyttöä, johon e-gif myös pyrki hieman konkreettisemmalla tasolla. e-gif ei kuitenkaan hyödyntänyt tarkastelussaan eri tahojen välisiä yhteyksiä tai yhdenmukaistettavien toimintojen luonnetta, jotka xgea pyrkii varsinkin tulevaisuudessa huomioimaan. Aikaisemmasta poiketen xgea:n voidaan nähdä toteuttavan BAIT -mallista myös liiketoimintaan ja sovelluksiin liittyviä komponentteja. xgea myös auttaa julkishallintoa saavuttamaan IT -hankkeilleen tehokkaamman kilpailutuksen, kun

29 olemassa olevia käytäntöjä vertaillaan toisiinsa parhaiden käytäntöjen löytämiseksi. Ainakaan vielä poikkihallinnollisen kokonaisarkkitehtuurin varsinaisesta ohjausmallista tai arkkitehtuurin kehittymistä ohjaavista toimenpiteistä ei ole saatavilla dokumentaatiota. Oletamme kuitenkin, että ohjausmalli pyrkii määrittelemään vaiheet uudelleenkäytettävien komponenttien tunnistamiselle ja käsittelylle, jotta kokonaisarkkitehtuurin kehittymistä voidaan valvoa tehokkaasti. Tällä hetkellä tästä prosessista on saatavilla vain hyvin suurpiirteisiä kuvauksia, joiden mukaan kokonaisarkkitehtuurityö on annettu erillisen keskitetyn tiimin sekä mahdollisten sitä avustavien tahojen tehtäväksi, joilla on raportointivastuu CTO -neuvostolle. Tämän lisäksi kokonaisarkkitehtuurityötä aiotaan myös valvoa täysin näistä organisaatioista erillään olevan Architecture Review Board :in toimesta. (CTO Council, 2009). 4.2 Kanada Kanadan kansalaiset odottavat hallinnoltaan edullisia, helppokäyttöisiä ja avoimia palveluita. Näihin odotuksiin Kanada pyrkii vastaamaan informaatioteknologian avulla. Kanadan hallituksen kokonaisarkkitehtuuriohjelman tavoitteena on auttaa hallinnon kattavan yhtenäisyysnäkökulman huomioimisen palveluiden ja järjestelmien suunnittelussa, ryhmittelyssä, transformoinnissa, johtamisessa ja yhteentoimivuudessa. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi Kanadassa muutetaan liiketoiminnan, informaation ja teknologian hallintatapoja. Lisäksi uusia investointeja pyritään ohjaamaan edellä mainittujen tavoitteiden suuntaan liittovaltion arkkitehtuuri-lähestymistavan (a federated approach) avulla. Tämä arkkitehtuuri-lähestymistapa mahdollistaa eri virastojen infrastruktuurin yhtenäistymisen. (Treasury Board of Canada Secretariat, 2003.) Kanada on perustanut oman yksikön (Enterprise Architecture and Standards Division), joka vastaa kokonaisarkkitehtuurin ja standardien suunnittelusta, kehit-

30 tämisestä ja käyttöönotosta. Yksikön vastuussa ovat myös periaatteet sisältävä viitekehys ja käytänteet, jotka ohjeistavat palveluiden transformointia ja informaation hallinnan sekä informaatioteknologian aloitteiden suunnittelua ja käyttöönottoa. Lisäksi yksikkö tukee valtionvarainministeriön sihteeristöä keskeisten projektien valvontaan ja johtamiseen liittyvissä toimissa tarjoamalla arkkitehtuurikatsauksia, koordinoimalla uusien yhteiskäyttöisten komponenttien ja kokonaisarkkitehtuurin piiriin kuuluvien palveluiden tunnistamista ja kehittämällä erilaisia migraatio- ja toimeenpanosuunnitelmia. (Treasury Board of Canada Secretariat, 2006a, Valtiovarainministeriön, 2007, 51 mukaan.) 4.2.1 Kokonaisarkkitehtuuri Kanadalla on käytössään SOA -viitemalli (service-oriented architecture). Kanadan SOA tarjoaa holistisen palvelulähtöisen mallin, joka lähtee liiketoimintakerroksesta ja loppuu teknologiakerrokseen, joka tukee liiketoimintaa. Pääpaino Kanadan SOA -lähestymistavassa on palveluiden uudelleenkäytössä ja yhteensopivuudessa. (Treasury Board of Canada Secretariat, 2006b.) Palvelulähtöisyyden soveltaminen erilaisiin sovelluksiin vaatii sovellusten selkeän osittamisen systemaattisesti eri kerroksiin. Tämä on Kanadan SOA - viitekehyksen päätehtävä. Kerrokset tulee esittää formaalilla tavalla, jotta palvelulähtöisyys pääsee oikeuksiinsa 1) mahdollistaen suurten tietojärjestelmien kasvun hallinnan 2) mahdollistaen suurten tietojärjestelmäverkostojen organisoinnin, jotka vaativat yhteensopivuutta 3) minimoiden toimittajien ja asiakkaiden luottamuskysymykset, jotta liiketoiminnan ketteryyttä voidaan parantaa 4) integroiden palveluita koko Kanadan hallinnossa. (Treasury Board of Canada Secretariat, 2006b.) Kanadan SOA -malli sisältää kolme eri kerrosta, jotka ovat 1) liiketoimintasovellusarkkitehtuuri (business application architecture) 2) palveluiden vaihtoarkkitehtuuri (service exchange architecture) ja 3) teknologiakomponentti-

31 arkkitehtuuri (technology component architecture). Kolmen eri kerroksen avulla on helpompaa käsittää yksittäinen kerros yhtenä kokonaisuutena ilman, että joutuu pohtimaan koko arkkitehtuuria. Lisäksi kerrosten välisten riippuvuuksien määrä vähenee, jolloin niitä on myös helpompi hallita ja abstraktiotasoa voidaan nostaa siirtymällä kerros ylöspäin, jolloin liiketoiminnan ja teknologian yhteys voidaan ymmärtää helpommin. (Treasury Board of Canada Secretariat, 2006b.) 4.2.2 Kokonaisarkkitehtuurin ohjausmalli Kanadalla ei ole olemassa pakollista ohjausmallia, vaan kokonaisarkkitehtuuria ohjaavana työkaluna voidaan pitää lähinnä BTEP:iä (business transformation enablement program). Se on transformointityökalu, joka mahdollistaa täsmällisen ja integroidun strategisen suunnittelun koko Kanadan hallinnolle. BTEP:in tavoitteena on auttaa eri virastoja parantamaan transformoinnin luotettavuutta kokonaisvaltaisemmalla ja standardoidummalla lähestymistavalla ohjelmien ja palveluiden sovittamiseen ja sen lisäksi se ohjaa liiketoiminnan suunnittelua tehokkaampaan ja uudelleenkäytettävämpään suuntaan. BTEP:n visio on helpottaa koko hallinnon kattavaa ja kansalaiskeskeistä transformointia sekä tarjota suunnittelu- ja yhteensopivuustyökaluja, jotka mahdollistavat nopeat muutokset (Treasury Board of Canada Secretariat, 2004a). Näiden avulla voidaan saavuttaa hallinnolle yhteisiä liiketoimintaprosesseja ja palveluja, jotka vähentävät kustannuksia ja parantavat palveluiden laatua kansalaisille. (Treasury Board of Canada Secretariat, 2004b, 5.) BTEP mahdollistaa yhtenäisen suunnittelun ja käyttöönoton liiketoimintaprosessien muokkaukseen. Määrittelemällä ja mallintamalla ohjelmia ja palveluita standardoidulla tavalla voidaan paremmin tunnistaa päällekkäisyyksiä ja yhteistyön mahdollisuuksia ja lisäksi ne mahdollistavat integraation Kanadan hallinnossa. Yhteinen ja standardoitu lähestymistapa mahdollistaa myös liiketoi-

32 mintamallien uudelleenkäytön ohjelmissa ja palveluissa, joka säästää rahaa ja resursseja. (Treasury Board of Canada Secretariat, 2004c.) Kanadan strateginen viitekehys GSRM (The Governments of Canada Reference Model) on BTEP:hen liittyvä työkalu, joka mahdollistaa liiketoimintaarkkitehtuurin kehityksen tarjoamalla yhteisen kielen mallin luomiseen, joka havainnollistaa, kuinka kokonaisarkkitehtuuri itse asiassa toimii. GSRM käyttää julkisen hallinnon sanastoa, määrittää monia kriittisiä sovelluksia ja palveluita julkiselle hallinnolle. Se myös mahdollistaa ohjelmien integroitumisen, sekä päällekkäisyyksien ja mahdollisuuksien tunnistamisen, jolloin uusia sovelluksia on helpompi toimittaa. GSRM on hallintaväline, joka tarjoaa hyötyjä julkiselle sektorille, ohjelmistotoimittajille, virastoille ja muille hallintoaluille. (Treasury Board of Canada Secretariat, 2004a.) Kanadassa on käytössä myös Enhanced Management Framework (tästä lähtien EMF) (Kuva 5). Se on integroitu johtamismalli, joka käsittää parhaita käytänteitä, periaatteita ja metodeja. EMF on suunniteltu parantamaan Kanadan IT - investointien hallintaa, projektien onnistumista sekä vähentämään investointien riskejä. EMF perustuu neljään periaatteeseen: 1) IT:n ja liiketoiminnan yhteensovittamiseen 2) IT -investointien vastuiden jakamiseen 3) yhteisten projektin hallinnan käytänteiden kehittämiseen ja 4) riskien jatkuvaan tunnistamiseen ja hallintaan. EMF koskee kahta osa-aluetta, portfolion hallintaa ja projektin johtamista. Portfolion hallinnassa painotetaan hallinnon kattavan IT -strategian ja liiketoimintasuunnittelun yhteyttä. IT -strategia asettaa prioriteetteja ja budjetteja hallinnon organisaatioiden investoinneille, joita tulee arvioida suurimman hyödyn perusteella. (Treasury Board of Canada Secretariat, 2007.)

33 Kuva 5. Enhanced Management Framework (Treasury Board of Canada Secretariat, 2007). EMF pätee projekteihin, jotka täyttävät ainakin yhden näistä seuraavista kriteereistä: 1) projektin koko yli 10 miljoonaa dollaria 2) projekti kestää yli 18 kuukautta 3) projekti käsittää tärkeitä muutoksia liiketoiminnassa tai organisaatiossa 4) projekti sisältää merkittävää uutta teknologiaa tai suurta monimutkaisuutta tai 5) projekti vaatii käyttöönottoa lukuisissa eri paikoissa tai useammassa organisaatiossa. (Treasury of Canada Secretariat, 2007.) Kanadalla ei ole pakollista ohjausmallia, jonka avulla se hallitsee kokonaisarkkitehtuuriaan, vaan siellä pyritään hyötymään mahdollisimman paljon SOA - arkkitehtuuriajattelutavasta. SOA -ajattelutapa ohjaa virastoja kehittämään palveluita horisontaalisesti ottaen myös toiset virastot huomioon, jolloin päällekkäisyydet karsiutuvat pois. Yhtenä kokonaisarkkitehtuuria ohjaavana työkaluna voidaan pitää BTEP:iä, joka sisältää jonkin verran ohjausmalleihin liittyviä osia, joita tarvitaan projektien hallinnassa. Lisäksi EMF on projekteja ohjaava malli, jonka avulla IT -investointeja hallitaan. EMF asettaa projekteilla myös periaatteita, joita tulisi noudattaa. Valtionvarainministeriön (2007, 51) teettämän tutkimuksen mukaan Kanadan ongelmana on kokonaisvaltaisuuden puuttuminen, joka mahdollistaisi liittovaltion yhteistyötä korostavan arkkitehtuurin.

34 4.3 Australia Australia on kehittämässä itselleen uutta Australian Government Architecturea (AGA), jonka lisäksi se julkaisi vuonna 2006 uuden sähköisen hallinnon strategian, joka perustuu aiemmin käytettyyn strategiaan (better services, better government). Uudessa strategiassa on otettu oppia edellisestä, jotta sähköisiä palveluja voitaisiin parantaa entuudestaan Australiassa. Uuteen strategiaan liittyy neljä vuodelle 2010 laadittua visiota, jotka ovat: 1) käyttäjien tarpeiden kohtaaminen 2) yhtenäinen palveluiden tarjoaminen 3) rahalle parempi vastine 4) julkisen sektorin ominaisuuksien parantaminen Ensimmäinen kohta merkitsee, että hallinto on helposti lähestyttävissä ja asiointi on nopeaa ja vaivatonta. Tähän kohtaan kuuluu myös, että hallinnon palvelut tulevat olemaan sähköisessä muodossa, jotta ihmiset pääsevät niihin käsiksi ajasta ja paikasta huolimatta. Toinen kohta merkitsee sitä, että palvelut tulevat olemaan yhtenäisessä muodossa huolimatta teknologia-alustasta. Näin ollen palvelut myös keskustelevat keskenään. Kolmanteen kohtaan liittyy idea, jonka mukaan hallinnon sähköistyminen vähentää kustannuksia ja lisää hallinnon palveluiden tehokkuutta. Neljäs kohta merkitsee sitä, että julkinen sektori lisää kykyään sähköisen hallinnon palveluiden luomisessa. Visioiden saavuttamisen helpottamiseksi on tehty kolmivaiheinen ohjelma, joka sisältää kartoituksen, alkuvaiheen ja loppuvaiheen, jolloin visiot tulisi olla saavutettu. Kartoitus on tehty vuosina 2005 2006, alkuvaihe ajoittuu vuosille 2006 2008 ja loppuvaihe vuosille 2008 2010. (Australian Government, 2006a.)

35 Australialaiset ovat tutkineet heidän sähköistä hallintoaan ja tutkimuksessa havaittiin, että ihmiset käyttävät lisääntymässä määrin sähköisen hallinnon palveluita ja Internet on syrjäyttänyt puhelimen hallinnon ja kansalaisten välisten asioiden hoidossa. Lisäksi australialaisten sähköinen hallinto on ilmeisen onnistunut, sillä käyttäjätyytyväisyys sähköistä hallintoa kohtaan on pysynyt korkeana. Voidaankin sanoa, että Australiassa Internet on nykyään olennainen osa hoitaa asioita kansalaisten ja hallinnon välillä. Lisäksi sähköinen hallinto kasvaa ja kehittyy jatkuvasti. (egovernment Resource Centre, 2008.) Vaikka australialaiset ovat itse olleet tyytyväisiä valtionsa tarjoamiin sähköisiin palveluihin, Wasedan yliopiston (2009) teettämän tutkimuksen eri maiden sähköisen hallinnon tilasta osoittaa, että Australia on tippunut kansainvälisesti seitsemän sijaa vuodesta 2008 päätyen näin sijalle kolmetoista. Tässä tutkimuksessa kärkisijoja miehittivät Singapore, Yhdysvallat ja Ruotsi. 4.3.1 Kokonaisarkkitehtuuri Australian valtion oma kokonaisarkkitehtuuri on nimeltään Australian Government Architecture (AGA). Sen tavoitteena on helpottaa e-palveluiden tuottamista kansalaisille ja tukea julkisen hallinnon kustannustehokkaampien ICT - palveluiden tuottamista. AGA 1) tarjoaa yhteisen kielen palveluiden tuottamista varten julkisen hallinnon virastoille, 2) tukee päällekkäisten, uudelleenkäytettävien ja jaettavien palveluiden tunnistamista, 3) tarjoaa perustan ICT - hankintojen objektiiviselle arvioinnille ja 4) mahdollistaa ICT -palveluiden kustannustehokkaamman tuottamisen standardien, periaatteiden ja mallien avulla, jotka auttavat palveluiden suunnittelussa ja tuottamisessa. (Australian Government, 2007a.) Australian Department of Finance and Administration hallinnoi AGA:a Austalian Government Information Management Officen (AGIMO), Chief Information Officer Committeen (CIOC) ja Australian Government Services Architecture Working Grou-

36 pin kautta. AGIMO on asettanut sähköisille palveluille periaatteita, joiden mukaan niiden kehittäminen tulee tapahtua. Näitä periaatteita ovat: 1) liiketoimintalähtöisyys, joka tarkoittaa sitä, että liiketoiminnan tarpeet määrittävät palvelun ja palvelun tulee toimia tehokkaasti 2) luotettavat palvelut, eli palvelun tulee tarjota tarkkaa ja oikeellista informaatiota, jonka lisäksi informaatiota tulee hallita siten, ettei sitä päästä väärinkäyttämään 3) yhteinen käyttöliittymä julkisen hallinnon palveluille, jolloin kaikkien palveluiden ulkoasut ovat samankaltaisia 4) palveluiden laiteriippumattomuus, jolloin käyttäjät pääsevät palveluihin käsiksi useamman teknologian avulla 5) palveluiden saavutettavuus, joka tarkoittaa, että asiakas pääsee käyttämään palvelua mihin aikaan tahansa 6) palveluiden johdonmukainen toimittaminen, jolloin asiakas ei huomaa palveluihin tehtyjä muutoksia 7) informaation turvallisuuden, luottamuksellisuuden ja yksityisyyden suojaaminen, joka koskee kansalaisia, yrityksiä, yhteisöjä ja muita organisaatioita 8) hyöty liiketoiminnalle, jolloin uusien palveluiden tulee perustua hyötyjen ja kustannuksien analysointiin 9) muutoksiin ja kasvuun mukautuvuus, eli palvelut pystyvät mukautumaan vallitseviin olosuhteisiin mahdollisimman helposti

37 10) tulosten oikeellisuus, mikä merkitsee sitä, että asiakkaat voivat seurata ja ymmärtää omia transaktioitaan ja saamaan palautetta palveluilta 11) johdattavuus ja jäljitettävyys, jonka mukaan ylläpitäjät voivat monitoroida ja hallita palveluiden suorituskykyä ja laatua. (Australian Government, 2007b.) Ensimmäinen versio AGA:sta sisältää palvelut, datan ja teknisiä suosituksia, mutta suorituskyky- ja liiketoimintamallit ovat vielä kehitteillä (Australian Government, 2007a). AGA esitetään kuvassa 6. Kuva 6. Australian kokonaisarkkitehtuuri (Australian Government, 2007a). AGA:n heikkoutena on jossain määrin se, että eri virastojen ei ole pakko korvata olemassa olevia kokonaisarkkitehtuureitaan AGA:lla. Ainoastaan niitä virastoja, joilla ei ole kokonaisarkkitehtuuria tai se on vasta kehitteillä, suositellaan

38 ottamaan AGA käyttöön. Näin ollen se ei ole myöskään pakollinen arkkitehtuuri. (Australian Government, 2007a.) 4.3.2 Kokonaisarkkitehtuurin ohjausmalli Australian omaa hallintamallia kutsutaan nimellä Gateway Review Process (Gateway). Se on alun perin kehitetty Isossa-Britanniassa ja on siellä käytössä OGC:n (Office of Governement Commerce) arviointimetodologiana. Gateway on projektien arviointimetodologia, jota käyttävät Australian valtion virastot, parlamentin virastot ja muut virastot, jotka kuuluvat Financial Management and Accountability Actiin. Gatewayn avulla projekteja voidaan tarkastella niiden elinkaarten kriittisissä kohdissa puolueettomasti. Gateway pätee Australian valtion IT -projekteissa, jotka ovat suuruudeltaan yli 10 miljoonaa dollaria tai muissa projekteissa, joiden kustannusarvio ylittää 20 miljoonaa. Lisäksi projekteja arvioidaan Gateway Assessment Toolilla (GAT). Tämä työkalu tarjoaa useita kriteerejä, joiden avulla virastot voivat arvioida suunniteltujen projektien ominaisuuksia ja monimutkaisuutta, jotta saadaan mahdollisimman arvio projektin riskeistä. Korkean ja keskitason riskiluokituksen omaavat projektit tulee aina arvioida Gatewaylla. (Australian Government, 2008.) Projektin kohtia, joissa Gateway-arviointia käytetään, kutsutaan porteiksi (gate). Jokainen portti tarjoaa korkean tason toiminnallisia suosituksia, kuinka jatkaa projektia. Portteja on olemassa kuusi ja 0-porttia käytetään arvioimaan suunniteltua projektia liiketoiminnan tarpeisiin nähden. Portit 1-5 liittyvät puolestaan liittyvät jo käynnissä oleviin projekteihin. Ensimmäisessä portissa selvitetään projektin selkeyttä ja sopivuutta strategiaan nähden, sekä projektin riskejä ja kriittisiä tekijöitä. Toisessa portissa tutkitaan projektin hankintastrategiaa ja projektisuunnitelman kannattavuutta. Kolmas portti on hankintapäätös, jossa arvioidaan toimittajia sekä hankinnan toteuttamista. Neljännessä portissa arvioidaan organisaation valmiutta uudelle palvelulle. Tämä vaihe kattaa myös riskien hallinnan. Viimeisessä portissa arvioidaan projektin avulla saavutettuja

39 hyötyjä tavoitteisiin nähden. Kuvassa 7 nähdään Gateway -arviointiprosessi yhdistettynä projektin elinkaareen. (Australian Government, 2006b.) Kuva 7. Gateway Review Process (Australian Government, 2006b). Jokaisessa portissa on neljä eri vaihetta, jotka ovat 1) assessment meeting (tässä alustava kokous), 2) planning meeting (suunnittelukokous), 3) onsite review activity (projektien paikanpäällä tapahtuva arviointi) ja 4) gateway review raport (arvi-