Lastensuojelun asiakkaana onko aktiivinen lastensuojeluasiakkuus mahdollinen? Työpaja 6 Pääkaupunkiseudun Lastensuojelupäivät 15. 16.9.2009
1 JOHDANTO Työpajan aluksi katsottiin dokumentti kolmilapsisen yksinhuoltajaperheen arjesta sosiaaliturvasäädösten ja organisaatioiden viidakossa. Kahdella perheen lapsista on neurologinen kehityshäiriö ja äiti käy jatkuvaa, raskasta kamppailua eri viranomaistahojen kanssa saadakseen tukea kuntouttavan arjen pyörittämiseen. Dokumentti herätti erittäin paljon tunteita, jotka olivat hyvin voimakkaita. Suurin osa työpajan osallistujista liikuttui kyyneliin, toiset kertoivat tuntevansa vihaa, järkytystä, suurta ihmetystä, miten Suomessa asiat voivat mennä näin. Dokumentti oli erittäin koskettava, koska se oli täyttä totta. Joku kertoikin dokumentin jälkeen ihmettelevänsä, että dokumentissa esiintyvä äiti oli nyt työpajassa, ja yleensäkin hengissä. 2 KESKUSTELUA Dokumentti herätti runsaasti keskustelua. Vilkasta keskustelua käytiin siitä kuten dokumentissa kävi ilmi, että avohuollon tukitoimet ovat olemattomia. Dokumentissa perheen luona kävi kerran viikossa kolmen tunnin ajan perhetyöntekijä keskustelemassa äidin kanssa sekä auttelemassa kotitöissä. Äiti koki tarvitsevansa enemmän työparia kuin juttuseuraa. Tämän tukimuodon ollessa riittämätön seuraava tukimuoto olisi ollut lapsen laitoshoito. Keskustelua käytiin siitä minkä vuoksi näiden kahden tukimuodon välimaastossa ei ole vaihtoehtoja. Laitoshoidon kustannuksista heräsi myös vilkasta keskustelua. Äidin kertoman mukaan 1,5 vuoden laitoshoidon hinnaksi tuli noin 250 000 euroa. Äidin omien laskelmien mukaan tällä rahamäärällä hänelle olisi kustannettu noin 10 vuodeksi puolipäiväinen työpari kotiin. Laitoshoidosta ei juurikaan siirry oppeja kotiin, vaan kuntoutus tapahtuu laitokseen, ja tämän olivat kokeneet myös monet muut perheet. Kotona tehty kuntoutus olisi antanut myös paljon parempia tuloksia. Äiti kritisoi voimakkaasti sitä, että aina sanotaan ettei rahaa ole, mutta onhan sitä; se vaan käytetään typerästi. Tämä suututti äitiä myös veronmaksajana. Äiti on koulutukseltaan erityispedagogi, mutta joutui/ halusi jättää työnsä, jotta voisi olla kotona lasten kanssa, jotka ovat erityisen tuen tarpeessa. Omaishoidon tukea hän kritisoi voimakkaasti, siitä
aiheutuvan jatkuvan paperisodan vuoksi. Kyse ei kuitenkaan ole suurista summista. Hän ihmetteli sitä, miksei käytäntö voi olla sama kuin esimerkiksi diapeetikoilla, joilla tuen saanti on jatkuvaa. 3 VATUPASSI Vatupassi- vertaistukitoiminta sai alkunsa, kun äiti sai tarpeekseen. Hän halusi saada asioihin muutosta. Vatupassissa kritisoidaan voimakkaasti yhteiskunnan palvelujärjestelmän aukkoja ja eri instanssien toimintaa. Vatupassin toiminnassa on tällä hetkellä mukana noin 15 perhettä. Vatupassin toiminnasta nousi esille doula-toiminta. Vertaistukiryhmän kautta on siis mahdollisuus saada toinen ihminen, joka ei ole asianosainen, mukaan esimerkiksi neuvotteluun. Doula- toiminnan myötä myös asiakkaalla on toiset korvat kuulemassa neuvotteluissa. Doula toimii myös asiakkaan tukena neuvotteluissa. 4 NEUVOTTELU Nykyiset neuvottelukäytännöt ovat sellaisia, että aktiivinen lastensuojeluasiakkuus on vaikeaa. Neuvotteluissa on usein mukana monia ihmisiä, asetelmalla viranomaiset vastaan asiakas. Asiantuntijoilla on omat näkemyksensä asioista, ja usein asiakkaalle jää tunne, ettei häntä kuunnella eikä ymmärretä. Neuvottelutilanteet ovat asiakkaalle erittäin raskaita ja hankalia tilanteita, koska joutuu taistelemaan usein yksin oman näkemyksensä puolesta muutenkin vaikean elämäntilanteen vallitessa. Neuvotteluissa ei toteudu dialoginen ja tasavertainen suhde asiakkaan kanssa. Asiakkaasta tilanteet saattavat tuntua enemmän saneluilta kuin neuvotteluilta. Neuvotteluiden tulisi olla ongelmanratkaisukeskeisiä, avoimia ja mahdollisimman moniäänisiä. Useinkaan asiakkaat eivät tiedä, että heillä on mahdollisuus ottaa neuvotteluihin mukaan joku läheinen ihminen tai asianajaja. 5 DOKUMENTOINTI Dokumentointi herätti runsaasti keskustelua. Keskustelua kuunnellessa kävi ilmi, että kirjauskäytännöt ovat hyvinkin erilaisia toimialueesta riippuen. Keskustelua käytiin siitä, onko asiakkaalla oikeus nähdä häntä koskevat dokumentit. Tästä oltiin hyvin yhtämieltä ja asiakkaan oikeuksiin kuuluu nähdä kaikki kirjaukset mitä hänestä on tehty. Se, kuinka helpoksi asia on tehty, riippuu hyvin paljon toimipisteestä. Dokumentoinnilla voi olla suuria vaikutuksia asiakkaan identiteettiin. Olisi tärkeä huomioida millaista tekstiä voi kirjoittaa, jotta se olisi mahdollisimman
vähän leimaavaa tai loukkaavaa. Ihanteena olisi, jos dokumentointi voitaisiin tehdä dialogissa asiakkaan kanssa, ja dokumenteissa olisi nähtävillä sekä työntekijän että asiakkaan näkemys asiasta, jos ne eroavat toisistaan. 6 ASIAKKAAN MOTIVOITUNEISUUS Esimerkiksi annettiin otos Antti Särkelän kirjasta, jossa hän sanoo: Motivoitumattomia ihmisiä on vain hautausmailla. Asiakkaasta ei siis voi sanoa, että hän on motivoitumaton, työntekijän tehtävä on etsiä asiakkaan motivaatio yhdessä asiakkaan kanssa. Prosessissa työntekijä omalla motivoituneisuudellaan auttaa asiakasta eteenpäin. Asiakkaan tavoitteet kulkevat hyvin pitkälle käsikädessä motivoituneisuuden kanssa. On tärkeää, että asiakas määrittää omat tavoitteensa itse. Työntekijän tavoitteet eivät ole välttämättä asiakkaan tavoitteita! 7 ASIAKASSUHDE Avoimuus ja läpinäkyvyys nousivat erityisen tärkeiksi kriteereiksi onnistuneelle asiakassuhteelle. Myös vaikeista asioista pitää pystyä suoraan, vaikkei se olisi helppoa. Asiakkaalle on tarjottava mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, silloin kun niitä on mahdollisuus antaa. Jos mahdollisuutta ei ole, sekin on sanottava suoraan. Onnistuneen asiakassuhteen kompastuskiveksi muodostuu usein se, että eri viranomaistahojen yhteistyö ei ole toimivaa. Valitettavasti vika ei useimmiten ole työntekijässä, vaan syvällä yhteiskunnan rakenteissa. Liian jäykät rakenteet eivät anna mahdollisuutta yksilökohtaiseen avunantoon, vaikka siihen tulisi pyrkiä. Tällä hetkellä koetaan, että esimerkiksi sosiaalityöntekijä ja asiakas eivät ole samalla puolella, vaan asiakas joutuu kamppailemaan yhteiskunnan rattaita vastaan. Ongelmaksi muodostuu usein myös se, että asiakkaan on vaikea vaatia palveluita ja tukia, koska hän ei välttämättä juurikaan tiedä niistä. Asiakas voi olla jopa niin väsynyt, ettei jaksa hoitaa asioitaan. Työn laatu on ikävä kyllä paljon kiinni työntekijästä ja hänen intresseistään.
8 KUNTOUTTAVAN KODIN MALLI Dokumentissa esiintynyt äiti, Vatupassi- vertaistukiryhmän perustaja Meri Lähteenoksa on laatinut kokemuksiensa perusteella Kuntouttavan kodin mallin. Kuntouttavan kodin malli: tehokkuus edullisuus asiakas- ja perhekeskeisyys kokonaistilanteen mukainen arkiympäristössä toteutuva joustava ja monimuotoinen työpari vanhemmille lomitukset vanhemmille työnohjaus vanhemmille rahoitus *omaishoidon tuet *kela *koulu *hallinto *sairaanhoitopiiri -moniammatillinen verkoston tuki *ympäristön muokkaus *toiminnalliset menetelmät *asiakas- ja perhekoutsaus POIKKIHALLINNOLLINEN YHTEISTYÖ