Sergey Boltramovich Grigory Dudarev Valentina Dyadina Hannu Hernesniemi Kirill Kirilenko. Uralin klusterit

Uralin klusterit Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Innovaatio 41/2008

Sergey Boltramovich Grigory Dudarev Valentina Dyadina Hannu Hernesniemi Kirill Kirilenko Uralin klusterit Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Innovaatio 41/2008

Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Aleksanterinkatu 4 PL 32 Puhelin 010 606 000 00170 HELSINKI 00023 VALTIONEUVOSTO Telekopio (09) 1606 2166 Innovaatio 41/2008 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Sergey Boltramovich, Grigory Dudarev, Valentina Dyadina, Hannu Hernesniemi ja Kirill Kirilenko Julkaisuaika Joulukuu 2008 Toimeksiantaja(t) Työ- ja elinkeinoministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Uralin klusterit Tiivistelmä Länsi-Siperiassa sijaitseva Uralin federaatiopiiri on yksi maailman kaasun- ja öljyntuotannon keskuksista. Pohjoisosassa tuotetaan yli kaksi kolmannesta Venäjän öljystä ja 90 prosenttia luonnonkaasusta. Uralin seutu on myös Venäjän metallituotannon ja raskaan metalliteollisuuden ydinalueita. Koneteollisuus on 15 vuoden rappion jälkeen kääntynyt nousuun. Etelä-Uralin maaperä ja ilmasto ovat maataloustuotannolle erittäin suotuisia. Uralin seudun kasvu on ollut ripeää yli 8 prosenttia vuodessa koko 2000-luvun. Kasvu jatkuu huolimatta maailmantalouden lamasta, koska Venäjä tarvitsee Uralin öljystä, kaasusta ja metalleista saatavat vientitulot. Uralin alue on tuntematon ulkomaisille sijoittajille. Merkittävä osa sijoituksista on käytännössä ulkomaille virranneen venäläisen pääoman takaisinsijoituksia. Kansainväliset öljy-yhtiöt ovat suurimmat todelliset ulkomaiset sijoittajat. Öljyn ja kaasuntuotannon investoinnit ovat houkutelleet ulkomaisia laitevalmistajia seudulle. Kansainväliset kauppaketjut ovat myös avanneet suurkaupunkeihin myymälöitä, koska Uralin seudulla on Venäjän federaatiopiireistä korkeimmat keskitulot, nopea kysynnän kasvu ja tarjonta puutteellista. Suomalaiset yritykset ovat havahtuneet Uralin mahdollisuuksista. Fortumin 2,1 mrd. euron sijoitus Uralin sähköntuotantoyhtiö TGC-10:een vei Uralin federaatiopiirin kerralla kärkeen suomalaissijoituksissa. Vuonna 2007 suomalaisten sijoitukset Venäjälle olivat noin 2,4 mrd. euroa, joista pääosa kohdistui Pietariin ja muualle Luoteis-Venäjälle sekä Moskovan metropoliin. Nyt suomalaissijoitukset Venäjällä ovat vähintään 4,5 mrd. euroa. Tarkkaa lukua on vaikea sanoa, koska viimeaikaisista sijoituksista ei ole tehty systemaattista kartoitusta. Uralin federaatiopiiri on yksi Venäjän seitsemästä federaatiopiiristä. Se rajoittuu lännessä Ural-vuoristoon ja Luoteis-Venäjään ja idässä Siperian federaatiopiiriin. Rajanaapureita ovat lännessä myös Volgan federaatiopiiri ja etelässä raaka-ainerikas Kazakstan. Pohjoisessa alue rajoittuu Pohjoiseen jäämereen. Uralin seudun pinta-ala on 1, 82 milj. km 2 eli 5,4-kertaa Suomen pinta-ala. Se kattaa 10,5 % Venäjästä. Seudulla asuu 12,2 miljoonaa asukasta eli 8,5 % Venäjän väestöstä. Uralin federaatiopiiriin kuuluu 6 hallintoaluetta. Väkirikkain on Sverdlovsk, jonka pääkaupunki Jekaterinburg on Uralin hallintokeskus. Teollistunutta Uralia edustaa myös Tšeljabinskin alue. Hanti-Mansin ja Jamalin Nenetsien autonomiset piirikunnat ovat Venäjän tuottoisimmat öljy- ja kaasualueet. Ne kuuluvat Tjumenin alueeseen, joka pääsee myös osallisiksi öljy- ja kaasutuloista. Maatalousvaltainen Kurgan on alueista pienin. Uralin seutu tuottaa 17 % Venäjän BKT:sta, eniten Keskisen Venäjän jälkeen. Kansantuote henkeä kohti on korkein federaatiopiireistä. Federaatiopiiri maksaa 20 % Venäjän veroista, mikä on yli kaksinkertaisesti väestöosuuteen nähden. Öljyn ja kaasuntuotanto ovat jatkossakin Uralin talouden selkäranka. Tuotantoa on mahdollista lisätä hintojen noustessa. Investoinnit pohjoisempana ja Karan merellä sijaitseviin uusiin lähteisiin ovat aiempaa kalliimpia. Metalleilla on vientikysynnän ohessa kasvavaa kysyntää kotimaassa, mutta saastuttavaa, tehotonta tuotantoa on uusittava. Metsäteollisuutta haluttaisiin kehittää, mihin Pohjoismaiden luokkaa olevat puuvarat antaisivat mahdollisuuden, mutta markkinat ovat kaukana. Ulkomaisen sijoittajan kannalta kiinnostavia aloja ovat kone- ja laiteteollisuus, rakennusmateriaaliteollisuus ja rakentaminen sekä tukku- ja vähittäiskauppa. Maatalouden ja elintarviketeollisuuden suomat liiketoimintamahdollisuudet on syytä ottaa huomioon. Uralin seudun kehityksen haasteita ovat valtion tiukka ote öljystä ja kaasusta ja mahdollisesti metsäteollisuudesta, logistiikan järjestäminen harvaanasutulla, maastoltaan vaikealla alueella sekä osaavan työvoiman puute. Myös Venäjän tuleva WTO-jäsenyys muuttaa kilpailuasetelmia useilla toimialoilla. Työ- ja elinkeinoministeriön yhteyshenkilö: Innovaatio-osasto/Eero Jäntti, puh. 010 606 3658 Asiasanat Venäjä, Uralin federaatiopiiri, alueet, klusterit, kilpailukyky ISSN 1797-3554 Kokonaissivumäärä 216 Julkaisija Työ- ja elinkeinoministeriö Kieli Suomi ISBN 978-952-227-135-8 Hinta 36 Kustantaja Edita Publishing Oy

Esipuhe Uralin takainen Länsi-Siperia on avautunut suomalaisille yrityksille. Syyskuusta 2008 lähtien Helsingistä on päässyt suoralla lennolla kolme kertaa viikossa Jekaterinburgiin, Uralin federaatiopiirin pääkaupunkiin. Tämä lyhentää etäisyyden nopeasti kehittyvään alueeseen kolmeksi tunniksi. Toinen merkkipylväs on Fortumin tekemä sähköntuotantoyhtiö TGC-10:n osto. Se on kautta aikojen suurin suomalainen sijoitus Venäjälle, joka vetää mukanaan muitakin yrityksiä, koska siihen liittyy voimaloiden sekä sähkö- ja kaukolämpöverkkojen korjaus ja uudistusinvestointeja. Nämä ovat esimerkkejä siitä, mitä Suomen taloudellinen yhteistyö Länsi-Siperian alueiden kanssa voi olla. Uralin federaatiopiiri on Venäjän rikkainta seutua. Hanti-Mansi on Venäjän öljyntuotannon ykkösalue. Jamalin Nenetsian kaasuntuotanto on suurempaa kuin minkään muun Venäjän alueen. Yhdessä Tjumenin kanssa nämä muodostavat Länsi-Siperian öljy- ja kaasuvyöhykkeen, joka jatkuu Pohjoiselle jäämerelle. Sverdlovsk ja Tšeljabinsk puolestaan muodostavat Uralin alueen malmien tuotannon ja metallurgisen teollisuuden vyöhykkeen. Luonnonvaroille perustuva vauraus luo mahdollisuuksia muille teollisuudenaloille, kaupalle ja palveluksille sekä rakentamiselle ja kuljetuksille. Työ- ja elinkeinoministeriö on jo pitkään kehittänyt yhteyksiä Uralin alueisiin edistääkseen taloudellista yhteistyötä. Sverdlovskin ja Jamalin Nenetsian kanssa TEM:llä on viralliset yhteistyösuhteet ja myös Hanti-Mansin kanssa on epävirallisemmin viritetty yhteistyötä. Seuraava tärkeä yhteistyötapahtuma ovat Suomi-päivät, jotka pidetään huhtikuun 2009 alussa Jekaterinburgissa. Sinne on lähdössä laaja suomalainen liikemiesvaltuuskunta ministerimme johdolla. Käsillä oleva tutkimus, joka on tehty TEM:n toimesta, esittelee laajasti Uralin seutua. Kirja on tietopaketti Uralin seudun alueiden talouksista sekä niiden johtavista klustereista suomalaisyritysten käyttöön. Näin kaikkien alueesta kiinnostuneiden yritysten ei erikseen tarvitse kerätä perustietoa, vaan ne voivat hyödyntää tutkimuksen tietoja omassa liiketoiminnassaan. Lukuisissa tapaamisissamme ja tutkimusryhmän vierailulla Uralin eri aluille on käynyt selville, että Uralin hallinnon ja talouselämän edustajat haluavat tehdä suomalaisten kanssa yhteistyötä monilla aloilla. Uralilla arvotetaan mm. suomalaista metsänkorjuun ja puunjalostuksen, kaivosten ja metallurgian sekä energiantuotannon ja -säästön teknologiaa. Suomalainen kylmiin olosuhteisiin viritetty rakennusosaaminen on myös arvossaan. Lisäksi logistiikan kehittäminen on mielenkiin-

toinen osa-alue. Suorin ja tehokkain kansainvälinen kuljetusyhteys Uralille luontevasti lähtee Suomesta. Kiitämme tutkimuksen tehnyttä venäläis-suomalaista tutkimusryhmää sekä työtä ohjannutta tukiryhmää arvokkaasta tietopaketista. Toivomme sen päätyvän ahkeraan käyttöön yrityksissä. Helsingissä, 6. lokakuuta 2008 Kaupallinen neuvos Eero Jäntti

Sisällysluettelo Esipuhe... 5 Sisällysluettelo... 7 Tiivistelmä... 13 1 Johdanto... 26 2 Uralin seudun asema Venäjän taloudessa.... 29 2.1 Uralin seutu yksi Venäjän seitsemästä federaatiopiiristä... 29 2.2 Uralin federaatiopiirin alueet... 48 Hanti-Mansin AP... 56 Sverdlovskin alue... 61 Jamalin Nenetsien autonominen piirikunta... 65 Tjumenin alue.... 70 Tšeljabinskin alue... 74 Kurganin alue... 78 3 Uralin alueen tärkeimmät talousklusterit.... 83 3.1 Öljy- ja kaasuklusteri... 83 Öljyn- ja kaasunporaus... 84 Öljyn- ja kaasunjalostus.... 89 Ulkomaiset yritykset... 95 Venäläiset palveluyritykset, laitevalmistajat, koulutuslaitokset ja innovaatiosektori... 97 3.2 Metallurgiaklusteri... 102 Musta metallurgia... 107 Värimetallurgia... 109 Ulkomaiset yritykset... 114 Metallikauppa ja romumetallin kerääminen... 114 Metallurgian laitteistot ja henkilöstön koulutus... 116 3.3 Koneenrakennusklusteri... 119 Öljyn- ja kaasuntuotannon sekä kaivosteollisuuden laitteiden valmistus... 125

Rakennustoiminnan laitteiden valmistus... 128 Rautatielaitteiden valmistus.... 132 Autonvalmistus... 133 Metalliteollisuuden laitteiden ja metallintyöstökoneiden valmistus... 135 Koneenrakennuksen muutamia muita segmenttejä... 136 3.4 Rakennusklusteri... 140 Rakentaminen... 141 Asuinrakentaminen... 146 Toimitilarakentaminen ja infrastruktuurirakentaminen... 147 Rakennusaineteollisuus... 151 3.5 Metsäklusteri... 155 Puunkorjuuteollisuus... 156 Puunjalostusteollisuus... 159 3.6 Maatalouden ja elintarviketeollisuuden klusteri... 166 Maatalous... 168 Elintarviketeollisuus... 173 3.7 Kulutustavaratuotteiden valmistuksen klusteri... 177 Kevyt teollisuus... 177 Parfyymi- ja kosmetiikkateollisuus... 180 Kulutuselektroniikka ja kodin sähkölaitteet... 182 Johtopäätökset... 182 3.8 Vähittäiskauppasektori... 184 4 Uralin seudun taloutta koskevan tutkimuksen keskeiset tulokset ja suositukset suomalaisille yrityksille... 195 Venäjä: talouskasvu ja lisääntyvä vakaus.... 195 Uralin seutu investoijan näkökulmasta... 197 Uralin seudun kuusi aluetta... 199 Uralin seudun talouden klusterit: Mahdollisuudet ulkomaisille toimijoille mitä ja missä?... 200 Kuinka päästä Uralin seudun markkinoille?... 205 Lähteet... 207 Liite Tukiorganisaatioiden yhteystietoja Uralin seudusta kiinnostuneille yrityksille... 213

Kuvaluettelo Kuva 1. Venäjän federaatiopiirit.... 29 Kuva 2. UFP:n alueet ja kaupungit... 32 Kuva 3. UFP:n kuljetusinfrastruktuuri (lukuun ottamatta öljy- ja kaasuputkia).. 34 Kuva 4. BKT:n kasvu, prosenttia edellisvuoteen verrattuna... 35 Kuva 5. BKT taloussektoreittain v. 2005... 36 Kuva 6. Teollisuustuotanto sektoreittain v. 2006... 37 Kuva 7. Jalostusteollisuus aloittain v. 2006... 38 Kuva 8. UFP:n ulkomaankauppa v. 2006... 42 Kuva 9. Ulkomaiset investoinnit federaatiopiireittäin vuosina 2001 2006... 44 Kuva 10 Uralin seudun suurimpien kaupunkien ja Moskovan ja Pietarin keskimääräisten toimistotilavuokrien ja hotellihintojen vertailu... 45 Kuva 11. Uralin federaatiopiirin alueiden kansantuotteet... 49 Kuva 12. Hanti-Mansin autonomian piirikunta... 57 Kuva 13. Alueellisen kansantuotteen jakauma tuotantotoimialoittain v. 2005... 58 Kuva 14. Jalostava teollisuus aloittain v. 2006... 58 Kuva 15. Alueellisen kansantuotteen, vähittäiskaupan liikevaihdon ja pääomainvestointien kehitys... 59 Kuva 16. Sverdlovskin alue.... 61 Kuva 17. Alueellisen kansantuotteen jakauma tuotannonaloittain v. 2005... 62 Kuva 18. Jalostava teollisuus aloittain v. 2006... 62 Kuva 19. Alueellisen kansantuotteen, vähittäiskaupan liikevaihdon ja pääomainvestointien kehitys... 64 Kuva 20. Jamalin Nenetsien autonominen piirikunta... 66 Kuva 21. Alueellisen kansantuotteen jakauma tuotannonaloittain v. 2005... 67 Kuva 22. Jalostava teollisuus aloittain v. 2006... 67 Kuva 23. Alueellisen kansantuotteen, vähittäiskaupan liikevaihdon ja pääomainvestointien kehitys... 68 Kuva 24. Tjumenin alue.... 70 Kuva 25. Alueellisen kansantuotteen jakauma tuotannonaloittain v. 2005... 71 Kuva 26. Jalostava teollisuus aloittain v. 2006... 71 Kuva 27. Alueellisen kansantuotteen, vähittäiskaupan liikevaihdon ja pääomainvestointien kehitys... 72 Kuva 28. Tšeljabinskin etäisyys Moskovasta 1 919 km... 74 Kuva 29. Alueellisen kansantuotteen jakauma tuotannonaloittain v. 2005... 75 Kuva 30. Jalostava teollisuus aloittain v. 2006... 75 Kuva 31. Alueellisen kansantuotteen, vähittäiskaupan liikevaihdon ja pääomainvestointien kehitys... 77

Kuva 32. Kurganin etäisyys Moskovasta 1 973 km... 78 Kuva 33. Alueellisen kansantuotteen jakauma tuotannonaloittain v. 2005... 79 Kuva 34. Jalostava teollisuus aloittain v. 2006... 79 Kuva 35. Alueellisen kansantuotteen, vähittäiskaupan liikevaihdon ja pääomainvestointien kehitys... 80 Kuva 36. Osuudet teollisuuden kokonaistuotannosta, 2006... 84 Kuva 37. Öljynporaus.... 85 Kuva 38. Kaasunporaus... 85 Kuva 39. Suurimmat öljy- ja kaasuesiintymiset, tärkeimmät öljy- ja kaasuputket. 86 Kuva 40. Suurimmat öljyn- ja kaasunjalostuslaitokset... 90 Kuva 41. Venäjän öljyalan palvelumarkkinoiden rakenne vuonna 2006... 98 Kuva 42. Uralin alueen osuus eri metallituotteiden valmistuksessa koko Venäjällä (%)... 102 Kuva 43. Uralin alueen suurimmat metallurgia-alan keskukset... 104 Kuva 44. Teräksen ja teräsputkien tuotanto Uralin federaatiopiirissä, tuhatta tonnia... 107 Kuva 45. Teräksen ja teräsputkien tuotanto alueittain v. 2006, tuhatta tonnia... 108 Kuva 46. Titaanin tuotanto Uralin federaatiopiirissä, tonnia... 110 Kuva 47. Sinkintuotanto Uralin federaatiopiirissä, tonnia... 111 Kuva 48. Kuparintuotanto Uralin federaatiopiirissä, tonnia... 112 Kuva 49. Raaka-alumiinin tuotanto Uralin federaatiopiirissä, tonnia.... 113 Kuva 50. Uralin seudun suurimmat koneenrakennuskeskukset.... 120 Kuva 51. Traktorien ja kaivinkoneiden valmistus Uralin seudulla, kpl.... 129 Kuva 52. Metallia leikkaavien työkoneiden valmistus Uralin seudulla, kpl... 136 Kuva 53. Rakentamisen kasvu Uralin seudulla, milj. euroa... 141 Kuva 54. Rakentamisen kasvu Uralin seudulla, 1000 m2... 141 Kuva 55. Rakentamisen kasvu Uralin seudulla alueittain, milj. euroa... 142 Kuva 56. Rakentaminen Uralin seudulla alueittain v. 2006... 143 Kuva 57. Hyvätasoiset varastotilat (m2 tuhatta asukasta kohti)... 148 Kuva 58. Uralin federaatiopiirin ikiroudn peittämät alueet ja vuodenaikojen keskilämpötilat.... 149 Kuva 59. Sementin ja metallirakenteiden tuotanto Uralin seudulla.... 152 Kuva 60. Metsävarat ja hyötypuun tuotanto vuonna 2006... 158 Kuva 61. Uralin alueen puunjalostuskeskukset... 161 Kuva 62. Sahatavaran tuotanto Uralin alueella, tuhatta m3.... 162 Kuva 63. Vanerin tuotanto Uralin alueella, tuhatta m3... 162 Kuva 64. Maatalous ja elintarviketeollisuus Uralin alueella... 167 Kuva 65. Maataloustuotteiden tuotanto Uralin alueella, milj. EUR... 168

Kuva 66. Maataloustuotteiden tuotanto Uralin eri alueella, milj. EUR... 168 Kuva 67. Kokonaisviljasato Uralin alueella, milj. t.... 169 Kuva 68. Kokonaisperunasato Uralin alueella, milj. t... 170 Kuva 69. Karjan määrä Uralin alueella, tuhatta eläintä... 171 Kuva 70. Lihantuotanto (mukaan lukien siipikarja) ja maidontuotanto, tuhatta tonnia... 172 Kuva 71. Peruselintarvikkeiden tuotanto, tuhatta tonnia/dekalitraa... 174 Kuva 72. Uralin seudun neuletuote- ja jalkinetuotanto... 178 Kuva 73. Uralin seudun neuletuote- ja jalkinetuotanto alueittain.... 179 Kuva 74. Kalinan myynnin rakenne segmenteittäin v. 2007... 181 Kuva 75. Vähittäiskaupan kasvu Uralin seudulla, milj. euroa... 184 Kuva 76. Vähittäiskaupan arvo Uralin federaatiopiirissä alueittain v. 2006, milj. euroa... 185 Kuva 77. Keskikuukausiansiot alueittain, euroa... 186 Kuva 78. Uralin seudun väestön rahankäyttö, % tuloista... 186 Kuva 79. Kotitalouksien kulutuksen rakenne Uralin seudulla v. 2006... 187 Kuva 80. Uralin seudun kaupungeissa toimivia vähittäiskauppaketjuja v. 2007.. 188 Taulukkoluettelo Taulukko 1. Venäjän federaatiopiirien BKT, väestö ja pinta-ala... 30 Taulukko 2. Uralin FP:n suurimmat kaupungit... 31 Taulukko 3. Kuljetusinfrastruktuurin kehittyneisyystasojen vertailuja... 33 Taulukko 4. UFP:n osuudet joidenkin kauppatavaroiden koko Venäjän tuotannosta v. 2006)... 39 Taulukko 5. UFP:n 40 suurinta yhtiötä v. 2006... 40 Taulukko 6. Elintasovertailu, vuosi 2006.... 45 Taulukko 7. Uralin federaatiopiirin alueiden kansantuotteet, väkiluvut ja pinta-alat... 49 Taulukko 8. Uralin federaatiopiirin alueiden investointipotentiaali vuosina 2006 2007... 53 Taulukko 9. Uralin federaatiopiirin alueiden investointiriskit vuosina 2006 2007 54 Taulukko 10. Peruspääomasijoitukset Uralin federaatiopiirin alueilla, milj. EUR... 55 Taulukko 11. Ulkomaiset investoinnit Uralin seudulle, milj. EUR... 56 Taulukko 12. Hanti-Mansin autonomisen piirikunnan 10 suurinta yritystä v. 2006 59 Taulukko 13. Sverdlovskin alueen 10 suurinta yritystä v. 2006... 63 Taulukko 14. Jamalin Nenetsien autonomisen piirikunnan 10 suurinta yritystä v. 2006.... 68

Taulukko 15. Tjumenin alueen 10 suurinta yritystä v. 2006... 72 Taulukko 16. Tšeljabinskin alueen 10 suurinta yritystä v. 2006... 76 Taulukko 17. Kurganin alueen 10 suurinta yritystä v. 2006... 80 Taulukko 18. Uralin federaatiopiirin öljyntuotanto alueittain, milj.tonnia.... 87 Taulukko 19. Uralin federaatiopiirin maakaasuntuotanto alueittain, miljardia m 3. 87 Taulukko 20. Uralin alueen suurimmat öljy- ja kaasuyhtiöt... 88 Taulukko 21. Öljyn- ja kaasukondensaatinjalostamot... 91 Taulukko 22. Kaasunjalostamot... 92 Taulukko 23. Öljykemian laitokset.... 93 Taulukko 24. Uralin alueen 15 suurinta metallurgia-alan yhtiötä... 105 Taulukko 25. Suurimmat teknilliset korkeakoulut Uralin alueella.... 117 Taulukko 26. Uralin seudun 15 suurinta koneenrakennusyhtiötä vuonna 2006.. 122 Taulukko 27. Uralin seudun 15 suurinta rakennusalan yritystä... 144 Taulukko 28. Uralilaisia rakennusainevalmistajia... 153 Taulukko 29. 10 suurinta puunjalostusyritystä.... 160 Taulukko 30. Uralin alueen 20 suurinta elintarviketeollisuuden yritystä... 173 Taulukko 31. Uralin seudun ompelutuoteteollisuuden johtavat yritykset... 180 Taulukko 32. Suurimmat ulkomaiset vähittäiskauppaketjut Uralin seudulla v. 2007... 189 Taulukko 33. Suurimmat paikalliset vähittäiskaupan alan yritykset Uralin seudulla... 189 Taulukko 34. Uudet toimitilat kolmessa suurkaupungissä, neliömetriä 1000 asukasta kohti... 190 Erikoisteemat Suomalaisyritysten toiminta Uralin seudulla... 19 Uudet venäläiset öljyn- ja kaasunjalostuksen kehittämisprojektit Uralin federaatiopiirin alueella... 93 Uralin metallimarkkinoilla kasvumahdollisuuksia.... 114 Ikirouta-alueella rakentamisen erityispiirteitä... 149 IKEA Uralin alueella... 163 Uralin alueen leipomo- ja lihanjalostusala... 174 Vähittäiskaupan fuusiot ja yritysostot Uralin seudulla... 191

13 Tiivistelmä Länsi-Siperiassa sijaitseva Uralin federaatiopiiri on yksi maailman kaasun ja öljyntuotannon keskuksista. Ikiroudan peittämässä pohjoisosassa tuotetaan yli kaksi kolmannesta Venäjän öljystä ja 90 prosenttia luonnonkaasusta. Uralin seutu on myös Venäjän metallituotannon ja raskaan metalliteollisuuden ydinalueita 300- vuotisine perinteineen. Koneteollisuus on 15 vuoden rappion jälkeen kääntynyt nousuun. Etelä-Uralin maaperä ja ilmasto ovat maataloustuotannolle erittäin suotuisat. Uralin seudun kasvu on ollut ripeää keskimäärin yli 8 prosenttia vuodessa koko 2000-luvun. Kasvu jatkuu huolimatta maailmantalouden lamasta, koska Venäjä tarvitsee Uralin öljystä, kaasusta ja metalleista saatavat vientitulot. Tätä kirjoitettaessa syksyllä 2008 maailmantalous kärsii finanssijärjestelmän kriisistä, joka näyttää muuttuvan reaalitalouden lamaksi. Kansainvälisen laman seurauksena myös öljyn sekä metallien hinnat ovat laskeneet. Arvioimme, että tästä kurimuksesta Uralin alue selviää suhteellisen hyvin. Suurin osa öljytuloista, jotka ylittävät 35 dollaria tynnyriltä, kanavoituu Venäjän valtion käyttöön öljytuloleikkurin ansiosta ja loput pääkonttoreille. Öljyn hinnan laskiessa ne menettävät "kermankuorintatuloja", mutta Uralin alueen toimijat saavat joka tapauksessa korvauksen työlleen. Myös elinolosuhteista kaupunkien ja asutuskeskusten kehittämisestä pidetään huolta, koska työvoimasta on pulaa. Sama pätee myös metalliyhtiöihin. Niidenkin on vaikeina aikoina pidettävä huolta tuotannosta Uralilla, joka viimekädessä tuo tulot. Uralin alue on suhteellisen tuntematonta ulkomaisille sijoittajille. Merkittävä osa ulkomaisista sijoituksista on käytännössä ulkomaille virranneen venäläisen pääoman takaisinsijoituksia. Kansainväliset öljy-yhtiöt ovat olleet suurimmat todelliset ulkomaiset sijoittajat. Öljyn- ja kaasuntuotannon investointien houkuttelemana ovat tulleet ulkomaiset laitevalmistajat. Kansainväliset kauppaketjut, IKEA etunenässä, ovat myös avanneet alueen suurkaupunkeihin myymälöitä, koska Uralin seudulla on Venäjän oloissa korkeat keskitulot, nopea kysynnän kasvu ja tarjonta on puutteellista. Suomalaiset yritykset ovat havahtuneet Uralin seudun mahdollisuuksista. Fortumin merkittävä 2,1 miljardin euron sijoitus Uralin seudun sähköntuotantoyhtiö TGC-10:n osake-enemmistön osto vie Uralin federaatiopiirin kerralla kärkeen suomalaissijoituksissa. Vuonna 2007 suomalaisten yritysten sijoitukset Venäjälle olivat noin 2,4 mrd. euroa, joista pääosa kohdistui Pietariin ja muualle Luoteis-Venäjälle ja Moskovan metropolialueille. Nyt suomalaissijoitukset Venäjällä ovat siis vähintään 4,5 mrd. euroa. Todellisuudessa ne ovat isommat, mutta tarkkaa lukua on vaikea sanoa, koska viimeaikaisista sijoituksista ei ole tehty systemaattista kartoitusta. Tiivistelmän lopussa on katsaus suomalaisyritysten toimintaan Uralilla.

14 Uralin seutu Uralin federaatiopiiri on yksi Venäjän seitsemästä federaatiopiiristä. Se rajoittuu lännessä Ural-vuoristoon ja Luoteis-Venäjään. Idässä Uralin seutu rajoittuu Siperian federaatiopiiriin. Uralin seutu on Länsi-Siperiaa. Sen rajanaapureita ovat lännessä myös Volgan federaatiopiiri ja etelässä raaka-ainevaroistaan rikas Kazakstan. Uralin seudun pohjoisrantoja huuhtelee Pohjoinen jäämeri. Uralin federaatiopiiriin kuuluu kuusi hallinnollista aluetta. Seudun väkirikkain alue on Sverdlovsk, jonka pääkaupunki Jekaterinburg on Uralin federaatiopiirin hallintokeskus. Teollistunutta Uralia edustaa myös Tšeljabinskin alue. Hanti-Mansin ja Jamalin Nenetsien autonomiset piirikunnat ovat Venäjän tuottoisimmat öljy- ja kaasualueet. Ne kuuluvat Tjumenin alueeseen, joka pääsee myös osallisiksi öljy- ja kaasutuloista. Maatalousvaltainen Kurgan on alueista pienin. Uralin federaatiopiirin pinta-ala on 1 818 500 neliökilometriä eli 5,4-kertaa Suomen pinta-ala. Se kattaa 10,5 % Venäjästä. Seudulla asuu 12,2 miljoonaa asukasta, mikä on 8,5 % Venäjän väestöstä. Uralin seutu tuottaa 17 % koko maan BKT:sta, toiseksi eniten Keskisen federaatiopiirin jälkeen. Uralin federaatiopiirin kansantuote henkeä kohti on korkein Venäjän federaatiopiireistä. Hanti-Mansin öljyalueen ja Jamalin Nenetsian kaasualueen tulot henkeä kohti ovat lähes yhtä suuret kuin Moskovassa, jossa tulotaso on Venäjällä korkein. Huhtikuussa 2008 tulot henkeä kohti Hanti-Mansissa olivat 769 euroa (29 500 ruplaa), Jamalin Nenetsiassa 996 euroa (36 900 ruplaa) ja Moskovassa 1080 euroa (40 000 ruplaa). Venäjän keskiarvo oli 553 euroa (20 500 ruplaa). Merkittävä osa Uralin seudun luomasta kansantuotteesta virtaa Moskovaan, jossa sijaitsevat kaasu- ja öljy-yhtiöiden pääkonttorit. Myös keskusvallan perimät verot kulkeutuvat Moskovan käyttöön ja subventioina Venäjän köyhille alueille. Kaikista Venäjän veroista ja maksuista Uralin federaatiopiirin maksama osuus on noin 20 %, mikä on yli kaksinkertainen väestönosuuteen nähden. Veroista ja maksuista jää seudulle noin 30 %, mikä kuitenkin riittää väestömäärään nähden kohtuullisen suuriin julkisiin investointeihin. Uralin alueet Uralin alueista kansantuotteeltaan suurin on öljyntuotannon ansiosta Hanti-Mansi. Alueella asuu runsas 1 % Venäjän väestöstä eli 1,5 miljoonaa ihmistä, mutta se tuottaa 8 % Venäjän kansantuotteesta. Vuonna 2006 öljyn tuotanto oli 276 miljoonaa tonnia eli 57 % Venäjän tuotannosta. Vuodesta 2003 lähtien Hanti-Mansi on ollut myös yksi Venäjän johtavista sähkön tuottajista noin 70 mrd. KWh:n tuotannolla, minkä mahdollistaa omat polttoaineet kaasu ja öljy. Konepajateollisuus

15 valmistaa öljy- ja kaasuteollisuuden laitteita. Alue haluaisi kehittää muita aloja - esimerkiksi metsäteollisuutta, johon metsävarat antaisivat mahdollisuuden - turvatakseen kestävän tulevaisuuden. Toiseksi suurimmalla alueella Sverdlovskissa metallien ja koneiden tuotanto, hallinto ja logistiikkatoiminnot ovat vaurauden lähteitä. Aluetuotoksen suuruus johtuu myös väestömäärästä, joka on lähes 4,5 miljoonaa asukasta. Alueen keskus, Jekaterinburg, on Venäjän neljänneksi suurin kaupunki 1 315 000 asukkaallaan. Venäjän logistiikkakeskuksista se on kolmanneksi merkittävin palvellen Uralin seudun lisäksi muutakin Siperiaa ja Volgan alueita. Suurin toimiala Sverdlovskissa on metallienjalostus. Alueella toimii useita suuria terästehtaita, kuparisulattoja sekä alumiinia, titaania, nikkeliä ja muita metalleja valmistavia yrityksiä. Teräsputkien valmistuksessa Sverdlovskin alue on Venäjän ykkönen asiakkainaan öljyja kaasuteollisuus. Konepajateollisuus valmistaa tankkeja, rautatievaunuja sekä metalli-, kaivos- ja energiateollisuuden laitteita sekä laitteita öljyn ja kaasun tuotantoon. Myös Sverdlovskissa, jossa metsävarat ovat Suomen luokkaa, haluttaisiin panostaa metsäteollisuuteen. Aluetuotokseltaan kolmanneksi suurin on Jamalin Nenetsien autonominen piirikunta, jossa asuu vain 550 000 ihmistä. Vuonna 2006 piirikunta tuotti 87 % Venäjän kaasusta. Kun muistetaan, että Venäjä on maailman suurin kaasuntuottaja, Jamalin Nenetsiaa voidaan pitää maailman merkittävimpänä kaasuntuotantoalueena. Kaasuntuotannon painopiste siirtyy pohjoisemmaksi Jamalin niemimaalle ja Karanmerelle, joissa on suuria kaasuvaroja. Jamalin Nenetsian suurimmat ongelmat ovat vähäinen liikenneinfrastruktuuri, vajavaiset palvelut sekä kova ilmasto. Sama pätee Hanti-Mansiin. Elämänlaatu ei ole tulojen mukaista, mistä syystä pysyvästä työvoimasta on pulaa. Tuotantoa pyöritetään muualta tulevan työvoiman varassa. Tjumenin alue on neljänneksi suurin aluetuotokseltaan. Se on Hanti-Mansin ja Jamalin Nenetsian hallintokeskus, mutta käytännössä nämä vauraat piirikunnat ovat erittäin itsenäisiä. Öljy- ja kaasuyhtiöiden Uralin alueen pääkonttorit sijaitsevat Tjumenissä, josta syystä se pääsee osalliseksi raaka-ainetuloista. Tjumenin kaupunki, jossa on 550 000 asukasta, on kaupan ja logistiikan keskus. Teollisuus on kuitenkin päätoimialoista suurin 20 %:n osuudella. Suurin teollisuudenala on öljy- ja kaasuteollisuutta palveleva konepajateollisuus ja toiseksi suurin elintarviketeollisuus, koska maataloustuotannon olosuhteet ovat kohtuulliset. Tjumenissä on yksi Venäjän johtavista öljy- ja kaasualan yliopistoista ja näiden alojen tutkimuslaitoksia. Alueen pohjoisosissa on löydetty öljyä, joka ennen pitkää otetaan tuotantoon. Tšeljabiskin teollisuustuotanto on Venäjän neljänneksi suurin. Asukas- ja liikenneverkon tiheydessä sekä taloudellisessa aktiviteetissa, mitattuna tuotannolla neliökilometriä kohti, Tšeljabinskin alue johtaa Uralin seudun tilastoja. Alueella si-

16 jaitsee suuria terästehtaita, kuten Magnitogorsk, sekä värimetalleja sinkkiä, kuparia ja nikkeliä tuottavia laitoksia. Teräksen tuotannon jatkeena on merkittävä putkien tuotanto. Muista teollisuudenaloista kehittynein on koneenrakennus, mutta nykyisellään se tuottaa vain runsaan kymmenenneksen koko teollisuustuotannosta. Yritykset valmistavat kuorma-autoja, traktoreita, rautatievaunuja, maastoajoneuvoja, sähkömoottoreita, työkoneita, laitteita kaivos- ja metalliteollisuudelle sekä öljyn- ja kaasuntuotantoon. Ydinpolttoaineiden tuotanto ja jälleenkäsittely, rakennusmateriaalien valmistus ja elintarviketeollisuus ovat kehittyneitä. Monien yritystenlaitteistot ovat vanhentuneita, mistä johtuen tuottavuus on huono ja ympäristöongelmat suuria. Kurgan on pinta-alaltaan ja aluetuotokseltaan Uralin federaatiopiirin pienin alue. Se ei ole kuitenkaan Venäjän alueiden "höyhensarjalainen", vaan verrattavissa Novgorodin alueeseen. Kurganin kaupungin kautta kulkee Siperian rautatien eteläinen linja, moottoritie sekä pääkaasu- ja pääöljyputket. Yli 60 % maa-alasta on maatalousmaata, koska ilmasto on suotuisaa ja maaperä hedelmällistä. Tehokkaasti hoidettuna Kurganista voisi tulla Venäjän Hollanti tai Tanska maataloustuotannossa. Muista Uralin alueista poiketen Kurganin teollisuus on tehdasteollisuutta. Kurganilaiset yritykset ovat yrittäjävetoisia ja kasvuhakuisia, mutta vielä suhteellisen pieniä - yhdenkään liikevaihto ei ylittänyt 100 milj. euroa vuonna 2006. Kurgan on työvoimalähde pohjoisen öljy- ja kaasualueille. Uralin alueista ainoana se saa taloudellista tukea keskusvalalta. Toimialojen tulevaisuudennäkymiä Öljy- ja kaasuteollisuus säilyy Uralin alueen taloudellisena selkärankana. Öljyn ja kaasun hintojen nousu pitkällä ajalla mahdollistaa kustannuksiltaan kalliimpien lähteiden käyttöönoton ja vanhojen lisähyödyntämisen. Uralin seudulla on Venäjän runsaimmat hyödyntämättömät varannot. Hyödyntämisen tekee hankalaksi valtavat välimatkat. Suurimmat varat ovat yhä kauempana pohjoisessa ja Karan meren pohjassa. Ongelmaksi muodostuu myös ikiroudan sulaminen laajemmilta alueilta ja varsinkin öljy- ja kaasulähteillä. Tämä lisää tie- ja putkilinjojen ja rakennusten perustamis- ja ylläpitokustannuksia ja aiheuttaa vahinkoja laitteistoille. Vain suurimmilla ulkomaalaisilla yhtiöillä on mahdollisuuksia toimia monopolisessa ja valtion kontrolloimassa öljyn- ja kaasunpumppauksessa. Sen sijaan laitetoimittajina, teknisessä suunnittelussa ja konsultoinnissa, investointiin liittyvässä rakentamisessa, käyttö- ja kunnossapitopalveluiden tuottajina ja öljyn ja kaasun jatkojalostuksessa ulkomaalaisilla yrityksillä on kasvavia liiketoimintamahdollisuuksia. Metallienjalostus säilyy vahvana, mutta ala kaipaa perusteellista modernisointia. Teollisuuden saasteet voi mittaamattakin henkeäsalpaavina havaita esimerkiksi

Tšeljabisnkissa. Investointeja tarvitaan myös tuottavuuden kohottamiseksi, tuotteiden laatutason nostamiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi. Paikallinen teräs ei kelpaa sellaisenaan vaativan koneteollisuuden raaka-aineeksi. Osaava työvoima on Uralin metallinjalostuksen vahvuus. Sen sijaan vanhat Uralin kaivokset ovat hupenemassa. Raaka-aineita tuodaan esimerkiksi Kazakstanista. Uusia esiintymiä voidaan kuitenkin ottaa käyttöön Ural-vuoriston pohjoisosassa, mutta tämä edellyttää investointeja kuljetusinfrastruktuuriin. Neuvostoliiton romahdus ei iskenyt metallienjalostukseen, joka kykeni löytämään uudet markkinat viennistä. Nyt kotimaan rakentaminen ja öljy- ja kaasuputkien voimakas kysyntä on tullut viennin rinnalle. Maailmantalouden laman aiheuttaman metallien "alennusmyynnin" jälkeen Uralin metalliteollisuus on kysynnän puolesta hyvissä asemissa. Ulkomaisten toimijoiden mahdollisuudet ovat teknologiatoimituksissa, laadukkaiden metallien tuonnissa ja mahdollisesti tuotannossa. Myös esikäsittelypalveluissa, eli metallien leikkaamisessa, katkomisessa ja työstämisessä komponenteiksi, kone- ja laiteteollisuudelle on mahdollisuuksia. Metsäteollisuus on kehittymätöntä Uralin alueella. Puuvarojen perusteella Sverdlovsk, Hanti-Mansi ja Tjumenin alue mahdollistaisivat Pohjoismaiden suuruisen metsäteollisuuden. Käytännön esteet ovat kuitenkin suuret. Metsätie- ja kuljetusinfra ovat puutteelliset, korjuutoiminnassa on tehostamista ja markkinat ovat kaukana. Lisäksi puuta ei hyödynnetä juurikaan rakentamisessa ja energiaraaka-aineena. Juuri tähän sisältyykin kehityksen siemen: Puutalorakentamista on mahdollista lisätä. Kysyntää on ylemmässä keskiluokassa ja varakkaiden keskuudessa. Myös arktisilla öljy- ja kaasualueilla puutalot ovat lämmin ja rakentamisen kannalta käytännöllinen asumisratkaisu. Vaneri- ja levyteollisuus, ovien ja ikkunoiden valmistus, sisutuselementit ja huonekalukomponentit ovat lupaavia tuotantosuuntia. Puu on varteenotettava energiaraaka-aine kaasu- ja öljyverkkojen ulottumattomissa olevissa asutuskeskuksissa tai silloin kun haketta, purua tai hakkuujätteitä on käytettävissä metsäteollisuuden sivutuotteena. 17 Perusteollisuuden kehitysmahdollisuuksia parantavat oleellisesti suunnitteilla olevat rautatie- ja tienrakennushankkeet. Valtion budjettivaroin on tarkoitus rakentaa kaksi suurta itä-länsi suuntaista kuljetusväylää Hanti-Mansiin ja Jamalin Nenetsiaan. Etelä-pohjoissuunnassa rakennetaan uusi rautatie ja maantie Uralin itärinteelle Sverdlovskin alueen pohjoisosasta Jamalin niemimaalle, jonne aiotaan rakentaa myös merisatama. Nämä helpottavat öljy- ja kaasuesiintymien käyttöönottoa, met-

18 sänkorjuuta sekä mahdollistavat Ural-vuorten pohjoisosien malmiesiintymien hyödyntämisen sekä yhdistävät Uralin seudun merikuljetuksiin, mikä oleellisesti lisää vientimahdollisuuksia. Ulkomaisen sijoittajan kannalta kiinnostavia aloja ovat edellä käsiteltyjen lisäksi mm. kone- ja laiteteollisuus, energiateknologia, rakennusmateriaaliteollisuus ja rakentaminen sekä tukku- ja vähittäiskauppa. Myös maatalouden ja elintarviketeollisuuden suomat liiketoimintamahdollisuudet on syytä ottaa huomioon. Uralin kone- ja laiteteollisuus ovat kärsivät Neuvostoliiton romahduksesta eniten. Nyt ne kasvavat suhteellisen nopeasti, koska perusteollisuudenalat tarvitsevat uutta teknologiaa. Ongelmana on laatutaso ja tuotteiden teknologinen vanhanaikaisuus. Öljy- ja kaasuteollisuuden laitevalmistuksen kansainvälisten markkinajohtajien, Schlumbergerin ja Bentec Drilling & Oilfied Systemsin tavoin monien muidenkin Uralin ja Venäjän markkinoista kiinnostuneiden valmistajien kannattaa harkita sijoittumista Uralin seudulle. Niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin, myös energiateknologiassa Uralin alueella on hyviä liiketoimintamahdollisuuksia pieneissä ja keskisuurissa asutuskeskuksissa, jotka eivät ole energian kuljetusreiteillä. Niissä tarvitaan hajautettua pienimuotoista energiantuotantoa. Isoissa asutuskeskuksissa ja teollisuudessa energiaa käytetään tehottomasti. Hintojen noustessa ollaan heräämässä energiansäästöön. Uusiutuviin energialähteisiin perustuva energiantuotanto on Uralin seudulla vasta lasten kengissä. Biopolttoaineiden käyttöä voidaan merkittävästi lisätä. Rakentaminen Uralin alueen keskuksissa ja öljy- ja kaasualuilla on ollut venäläisittäinkin vilkasta. Arvioimme sen jatkuvan muuta Venäjää vilkkaampana seuraavinakin vuosina. Uralin alueelle virtaa joka tapauksessa öljystä, kaasusta ja metalleista tuloja, joilla rakentamista rahoitetaan. Pankkirahoituksen, joka finanssikriisissä supistuu, osuus on ollut pienempi kuin Moskovassa ja Pietarissa. Rakentamisen pullonkaula on ollut rakennusmateriaalien ja -tuotteiden suoranainen puute. Uudelle rakennustarviketeollisuudelle on olemassa todellinen tilaus Uralin alueella. Tukku- ja vähittäiskaupan yritykset ovat investoineet alueen suurimpiin kaupunkeihin kuten Jekaterinburgiin, Tseljabinskiin ja Tjumeniin. Tarjonta on vieläkin kysyntään nähden riittämätöntä ja ostosmatkoja tehdään Moskovaan, Pietariin ja jopa Suomeen. Suhteellisesti eniten uusia kaupan yrityksiä kaivataan kuitenkin keskisuuriin asutuskeskuksiin, jonne venäläiset ja ulkomaiset ketjut eivät vielä ole perustaneet liikkeitään. Kaupan ohella pulaa on myös hyvätasoisista liikematkailua palvelevista hotelleista. Etelä-Ural on Venäjän alihyödynnetty ruoka-aitta. Maataloudella ja paikallisella elintarviketeollisuudella on suhteellisen hyvät kasvumahdollisuudet. Kehittyneet

maatilat ostavat traktoreita ja maatalouskoneita, siemeniä, karjatalouden teknologiaa, varastojen laitteistoja, pakkauslaitteita jne. Elintarviketeollisuudessa olutpanimot ovat näyttäneet tietä muiden alojen uudistamiselle. Uralin seudun kehityksen haasteita Uralin seudun kehityksen haasteita ovat seuraavat: kasvava valtiokapitalismi, logistiikan järjestäminen sekä osaavan työvoiman puute. Myös Venäjän tuleva WTO-jäsenyys muuttaa kilpailuasetelmia useilla toimialoilla. Venäjän valtio haluaa pitää öljy- ja kaasuteollisuuden ja tulevaisuudessa mahdollisesti suuren mittakaavan metsäteollisuuden tiukassa otteessaan, minkä investoijien on otettava huomioon. Logistiikasta, pitkien etäisyyksien ja vähäisen infran oloissa, voi tulla yrityksen kilpailukykyvaltti. Suomalaiset yritykset ovat maantieteen ansiosta hyvissä asemissa. Osaavan työvoiman puute on yllättävä havainto. Toimintojen koneellistamisella ja automaatiolla voi Uralilla saavuttaa kilpailuetua samoin kuin työvoiman koulutuksella yhteistyössä viranomaisten kanssa. Tästä on osoituksena metsänkorjuukoneteollisuutemme toiminta alueella. WTO-jäsenyys, jos se toteutuu, nostaa esimerkiksi kaasun hintaa, mikä vaikuttaa energian ja metallien tuotantokustannuksiin. Koneteollisuudessa se parantaa tuontiteknologian ja uusinvestointien kilpailukykyä, koska vanhan teollisuuden suojelemisesta on luovuttava. Ural avautuu maailmalle. Suomalaisyritysten toiminta Uralin seudulla Suomalaisten investoinneista Venäjälle ei ole tarkkaa tietoa. Arviomme mukaan investointien arvo vuonna 2007 oli noin 2,4 miljardia euroa. Fortumin tuore Uralin seudun sähköntuotantoyhtiö TGC-10 yritysosto lähes kaksinkertaistaa investointisumman. Tähän mennessä Fortum on sijoittanut TGC-10:een 2,1 mrd. euroa. Suomalaiset investoinnit Venäjälle ovat siis vähintään noin 4,5 mrd. euroa. Tätä on pidettävä vähimmäisarviona, koska systemaattista tietoa kaikista viimeaikaisista investoinneista ei ole kerätty. Seuraavaan on koottu tietoa suomalaisyritysten investoinneista ja muista toiminnoista Uralin seudulla. Fortumin sijoitukset vievät Uralin seudun ykkössijalle suomalaisten yritysten investoinneissa Venäjälle. Muut yritykset ovat vasta tutkimassa investointimahdollisuuksia. Rakentajat ja kaupan yritykset ovat kuitenkin laajentuneet Uralin johtaviin kaupunkeihin. Myös tuotantovälineiden vienti on merkittävää. Logistiikastakin on uutta kerrottavaa suora lentoliikenne Helsingistä Jekaterinburgiin on alkanut ja Sverdlovskin logistiikkayhtiöt ja aluehallinto on ehdottanut suoraa säännöllisen tavarajunaliikennettä Kotkan ja Jekaterinburgin välille. Investoinnit energiantuotantoon 19 Fortum on sijoittanut noin 2,1 mrd. euroa Uralin federaatiopiireissä toimivan sähköntuotantoyhtiön TGC-10 ostoon, josta se osakelunastusten jälkeen omistaa nyt

noin 90 prosenttia. Kaupan edellytyksinä oli 2,2 mrd. euron investoinnit uuteen kapasiteettiin, josta 1,3 miljardia euroa tulee jo maksetusta summasta ja 0,9 mrd. lisäsijoituksina. Kaikkiaan Fortumin sijoitukset tulevat siis nousemaan noin 3 mrd. euroon. Tämä on ehdottomasti suurin suomalaissijoitus Venäjälle, ja kaksinkertaistaa suomalaissijoitukset maahan. Lisäksi Fortum omistaa 25,7 % TGC-1:stä, joka on Pietarin, Leningradin alueen, Karjalan ja Muurmanskin alueen sähköntuotantoyhtiö. TGC-10 toimii Jamalin Nenetsian, Hanti-Mansin, Tjumenin ja Tšeljabiskin alueilla, Se syntyi vuonna 2006 osana Venäjän energiasektorin osittaista yksityistämistä. TGC-10:n ja sen osakkuusyhtiöiden sähköntuotantokapasiteetti on 3 000 MW ja lämmöntuotantokapasiteetti 15 800 MW ja sen vuosittainen sähköntuotanto on 18 TWh ja lämmöntuotanto 27 TWh. Mittava investointiohjelma nostaa yhtiön sähköntuotantokapasiteettia 2 300 MW:lla vuoteen 2013 mennessä. Njaganskajan kaasukombivoimalaitoksen rakentaminen Hanti-Mansin autonomiseen piirikuntaan aloitettiin kesäkuussa 2008. Uuteen maakaasulla toimivaan laitokseen tulee kolme 400 MW:n yksikköä eli yhteensä tehoa 1 200 MW. Kaksi ensimmäistä yksikköä otetaan käyttöön 2011 ja kolmas yksikkö 2012. Valmistuessaan laitoksen odotetaan tuottavan 8,6 TWh sähköä vuodessa. Arvioiden mukaan sähkön kysyntä alueella kasvaa 50 % vuoteen 2010 mennessä viimeisen viiden vuoden kehityksen perusteella arvioituna. Njaganskajan laitoksen arvioitu kokonaiskustannus on noin miljardi euroa, ja se on suurin käynnissä oleva investointihanke Venäjän sähkösektorilla. Fortumin investoinnit tuovat alueelle teknologialtaan uutta sähkön- ja lämmöntuotantokapasiteettia, ja niihin liittyviä verkkoinvestointeja. Ne kasvattanevat myös suomalaista energiateknologian ja erilaisten palvelujen vientiä. Fortum yhtiönä saa niistä Kioto-mekanismin mukaisia päästövähennysyksiköitä. Teknologiantoimituksia 20 Outotec toimittaa 175 milj. euron edestä rikastusteknologiaa Russian Copper Companyn Miheevskyn kuparikaivoksen rikastamoon Tšeljabinskiin. Toimitus käsittää koko rikastamon suunnittelun, tärkeimmät prosessilaitteet, varaosat, asennusvalvonta- ja käynnistyspalvelut sekä koulutuksen. Laitteistotoimitukset ajoittuvat vuosiin 2010 ja 2011. Miheevskyn rikastamo tulee käsittelemään vuosittain 20 miljoonaa tonnia kuparimalmia ja sen on arvioitu käynnistyvän vuoden 2012 alkupuolella. Rikastamon lisäksi Outotec on parhaillaan toimittamassa samaan projektiin oksidimalmin uutto- ja elektrolyysilaitosta, jonka arvoa ei ole julkistettu. Outotecilla ja sen edeltäjällä Outokummun teknologiadivisioonalla on jo 40-vuotiset perinteet rikastamoiden ja sulattamoiden toimituksista Venäjän värimetalliteollisuudelle. Muita tärkeitä asiakkaita ovat mm. Norilsk Nickel, jonka laitokset ovat Siperian Noriliskissa ja Kuolan niemimaalla sekä Ural Mining and Metallurgical Company, jolla myös on laitoksia useilla Venäjän alueille. Venäläiset asiakkaat arvostavat Outotecin taloudellisesti tehokasta, energiaa säästävää ja ympäristöpäästöjä minimoivaa teknologiaa.

Uralin seudulle on toimitettu myös suomalaista kaivosteknologiaa, mutta viennin arvosta ei ole käytettävissä tarkkoja lukuja. Alan viejiä ovat Sandvik, Metso Minerals ja pienempänä Normet. Toinen merkittävä teknologianviennin alue on metsätalouden ja -teollisuuden teknologia. Ponsse- ja John Deere sekä Komatsu ovat vieneet runsaasti metsäkoneita metsänkorjuuyhtiöille, jotka ovat siirtyneet amerikkalais-venäläisen kokopuumenetelmän käytöstä skandinaaviseen, valmiiksi mittoihin katkotun puutavaran korjuuseen. Oleellinen osa toimintaa Uralilla on huoltoverkon rakentaminen ja koneen kuljettajien koulutus. Mekaanisen metsäteollisuuden teknologiaa Uralin seudulle vie mm. Raute, joka on erikoistunut vanerinvalmistuksen koneisiin. Pöyry Consultingilla on ollut useita metsävarojen käyttöön liittyviä konsulttiprojekteja. Metso Automationin toiminta Uralin seudulla on myös ollut aktiivista. Sen asiakaskunnassa painottuu öljy- ja kaasuteollisuus. Yhtiö tekee myös yhteistyötä Tjumenissä sijaitsevan öljy- ja kaasualan yliopiston kanssa. Yhtiö on varustanut yliopistoa moderneilla laitteilla, tehnyt heidän kanssaan kehitysprojekteja ja osaltaan varmistanut, että yhtiön toimittamille järjestelmille ja laitteille koulutetaan osaavaa henkilöstä. Myös sähkö- ja automaatiotuotteita toimittavalla Klinkmannilla on edustusto Jekaterinburgissa Uralin seudulla. Myös maatalouden laitteita on toimitettu Uralin alueelle. Näistä mainittakoon Valtran traktorit ja Pellonpajan laitteet sikaloille. Suomen Broiler on toimittanut untuvikkoja. Uralin poronhoitoaluilla, erityisesti Jamalin Nenetsiassa aktiivinen on ollut Kometos. Kometos valmistaa kokonaisia teurastamoja ja kalankäsittelylaitoksia. Komissa yhtiö on osaomistajana ZAO Izhma Reindeer Meat, poroteurastamossa ja jalostuslaitoksessa, joka osaltaan toimii referenssinä Siperian poronelinkeinolle. Asuntoja ja vapaa-ajan rakennuksia 21 Lokakuussa 2006 YIT perusti asuntorakentamista varten YIT Uralstroi -nimisen yhteisyrityksen Jekaterinburgiin yhdessä yhdeksän rakennusalalla pitkään toimineen yksityishenkilön kanssa. Yhteisyritykselle siirtyivät kolmen tontin investointioikeudet, joilla kahdesta rakennustyöt ovat käynnissä. Asunnot rakennetaan YIT Dom -brändin alla. Asuintalojen lisäksi Jekaterinburgissa rakennetaan myös 6-kerroksista pysäköintitaloa. YIT ryhtyy rakentamaan asuntoja myös Verhnjaja Pyshman kaupungissa. Suunnitteilla on rakentaa siellä 5000 asukkaan asuinalue. YIT:llä on rakenteilla Venäjällä lähes 11 000 asuntoa Pietarissa, Moskovassa, Moskovan alueen kaupungeissa, Jaroslavlissa, Kazanissa, Donin Rostovissa ja Jekaterinburgissa. Lokakuussa 2008 YIT kuitenkin keskeytti 2 400 asunnon rakennustyöt kysynnän epävarmuuden kasvaessa. YIT on suurin länsimainen asuntorakentaja Venäjällä. Muista suomalaisista rakennusliikkeistä Uralin seudulla aktiivisia ovat olleet SRV Group, Hansa Stroi ja Lemcon. Hansa Stroi rakentaa parhaillaan Jekate-

rinburgiin Venäjän suurimman pankin, Sperbankin, aluekonttoria ja Uralin tenniskeskusta. Aiemmin yhtiö on rakentanut Jekaterinburgin keskusstadionin. SRV Group rakensi hotellin Jekaterinburgin keskustaan, jonka se myi syyskuussa 2008 norjalaiselle Weenaas Groupille 13,5 miljoonan euron voitolla. Lemminkäinen on rakentanut Hanti-Mansijskin taidekoulun ja asuntolan sekä radio- ja televisiotalon jo 1990-luvulla. Teollisuuden ja muiden yritysten toimitiloja runsaasti Venäjälle rakentanut QuattroGemini tutkii Uralin seudun mahdollisuuksia. Myös Lemconilla on runsaasti referenssejä toimitilarakentamisesta Venäjällä. Tällä alueella suomalaisilla yrityksillä on kilpailukykyä Uralin seudulla sekä kokemuksen että logistiikan ansiosta. Rakentamisen myötä Uralin seudulle voi myydä myös erilaisia palveluita. Näistä esimerkkinä on Tjumeniin rakennettu uusi teknologiakeskus, jonka palvelukokonaisuuden suunnittelun ja konsultoinnin toimitti Technopolis. Myös Manti- Mansijskiin rakennetun urheiluareenan suunnittelutyön teki suomalainen arkkitehtitoimisto. Rakennusmateriaaleja Uralin seudulla myy Ruukin omistama Ventall, joka on Venäjän suurin teräsrakenteiden toimittaja. Yrityksellä ei ole tuotantoa Uralin alueella, mutta sillä on myynti- ja jakelupisteet Tšeljabinskissä ja Jekaterinburgissa. maxit Group rakentaa Sverdlovskiin sveitsiläis-itävaltalaisen OMIA:n kanssa kahta teollisuuslaitosta, jotka valmistavat rakennusmateriaaleja. Maxit siirtyi vuoden 2008 alussa yrityskaupalla ranskalaisen Saint Cobainin alaisuuteen, jonka Pohjoismaiden, Baltian ja Venäjän rakennusmateriaalituotantoa johdetaan Suomesta. Kauppa löytää Uralin 22 Stockmann on tehnyt sopimuksen täysimittaisen tavaratalon avaamisesta parhaillaan rakenteilla olevaan kauppakeskukseen sijoittuvissa vuokratiloissa Jekaterinburgissa. Tavaratalon kokonaispinta-ala tulee olemaan runsaat 8 000 neliömetriä ja Stockmannin investointi siihen noin 12 miljoonaa euroa. Suunnitelmien mukaan tavaratalo avataan vuonna 2009. Jo aiemmin Stockmann on avannut 2 Seppälän myymälää kaupungissa. Onninen palvelee Venäjällä lämpö-, vesi-, ilmastointi- ja sähköalan urakoitsijoita, asennusliikkeitä, teollisuutta ja jälleenmyyjiä. Vuoden 2007 lopussa Onnisella oli Venäjällä yhteensä 10 toimipaikkaa. Uralin seudun toimipaikat sijaitsevat Tjumenissä, Jekaterinburgissa ja Tšeljabinskissä eli alueen rakennustoiminnan kannalta keskeisissä kaupungeissa. Venäjän henkilöstöä Onnisella oli vuoden 2007 lopussa 307 työntekijää ja liikevaihto 57,1 miljoonaa euroa. Rautakesko on merkittävä toimija Pietarin rakennusmarkkinoilla, josta se on laajentumassa Moskovaan ja Volgan seudulle, mutta ei vielä Uralin seudulle. Vuonna 2007 Rautakeskon Venäjän liikevaihto oli 177,7 miljoonaa euroa. Nokian Renkaiden Vianor rengasketjulla on Venäjällä 169 toimipistettä, joista Uralin seudulla 55. Rengasketju laajenee siten, että koko Venäjän alueella on

noin 300 toimipistettä vuoden 2009 loppuun mennessä. Jekaterinburgiin ja Moskovaan valmistuvat logistiikka-keskukset vuoden 2008 kuluessa. Nokian Renkaiden isoin tehdas on Vsevolozhskissa Pietarin lähellä. Venäjän myynti oli runsas 300 milj. euroa vuonna 2007, ja kasvu vuoden 2008 ensimmäisellä puoliskolla 54 %. Yhtiön laajennusinvestoinnit Venäjällä ovat 110 milj. euroa vuonna 2008. Suoria logistisia yhteyksiä Syyskuun alussa 2008 Finnair aloitti suoran lentoliikenteen Helsingistä Jekaterinburgiin. Kolme kertaa viikossa lentävän vuoron käyttöaste nousi jo ensimmäisenä kuukautena yli 50 %. Länsimainen asiakaskunta on koostunut suomalaisista yritysasiakkaista ja pohjoisesta Keski-Euroopasta tulevista liikemiehistä, joille yhteys Helsingin kautta on käytännöllinen. Myöhemmin myös turisteja odotetaan reitille. Tekemissämme haastatteluissa Uralin seudun edustajat näkivät reitin tärkeänä myös rahdinkuljetuksessa, jonka kautta saadaan länsimaista tavaraa tuoreena alueelle. Liiketoiminnan kehityksen kannalta reitti on valtava parannus. Uralin federaatiopiirin hallinnollinen keskus on nyt vain kolmen tunnin päässä Helsingistä. Toinen lupaava logistinen hanke on säännöllinen tavarajunaliikenne Kotkasta Jekaterinburgiin, jota Sverlovskin alueen logistiikkayritykset ovat ehdottaneet. Juna sopisi mm. autojen kuljetukseen. Sverdlovskin alueen kautta myydään Uralin seudulle, Siperian federaatiopiiriin ja osittain Volgan seudulle vuodessa noin 350 000 autoa. Nämä autot tuodaan nykyisin maanteitse, useasti Moskovan kautta. Valtaosassa kuljetusten lähtöpiste on Kotkan, Hangon tai Haminan satama. Suorat junakuljetukset siirtäisivät kuljetuksia kumipyöriltä radoille, mikä vähentäisi myös Suomen rekkaruuhkia. Sverdlovskin logistiikka-asiantuntijat pitävät reittiä Jekaterinburgista Suomeen edullisimpana ja tehokkaimpana rautatiekuljetusten osalta. Näin siitä voisi muodostua myös vientireitti Uralin seudun teollisuuden tuotteille. Ulkomaankaupan kehityksestä 23 Suomen ja Uralin seudun välisen ulkomaankaupan tasosta ja kehityksestä tiedot ovat erittäin puutteelliset. Sverdlovskin alueen, jonka tilastot ovat saatavissa, kanssa käytävässä kaupassa Suomi on 20 suurimman kauppakumppanin joukossa. Vienti Suomeen oli 63 milj. USD ja Sverdlovskin tuonti Suomesta oli 45,5 miljoonaa USD. Vuoden 2008 alkupuolella kokonaiskauppavaihto kasvoi 64 prosenttia. Tilastojen kauppa on kuitenkin vain osa kaupasta, koska merkittävä osa tavaroista tulee jonkun muun alueen, etupäässä Pietarin ja Moskovan kautta. Sverdlovskin alueen kokonaisvienti oli 9,3 mrd. USD ja tuonti 2,8 mrd. USD, eli alueen ulkomaankauppa on hyvin vientiylijäämäistä. Tulevaisuuden yhteistyömahdollisuuksia Kirjan kirjoittajat haastattelivat Uralin alueiden yrityksiä ja alueiden edustajia tulevaisuuden yhteistyömahdollisuuksista. Venäläiset haastateltavat nostivat esiin seuraavia yhteistyöalueita:

24 Metsätalouden ja metsäteollisuuden kehittäminen: Metsävarat erityisesti Sverdlovskissa, Tjumenissä ja Hanti-Mansissa ovat merkittävät, mutta valtaosa niistä jää käyttämättä. Suomalaisella teknologialla metsänkorjuuta voitaisiin huomattavasti tehostaa. Samoin suomalaisia toivotaan mukaan mekaanisen metsäteollisuuden investointeihin. Sverdlovskin alueviranomaiset ehdottavat jopa investointia sellutehtaaseen. Toisaalta alueella nähdään se tosiasia, että kuljetusmatkat markkinoille ovat pitkät. Niinpä tuotannon pitäisi palvella alueen omaa kysyntää, joka on ollut nopeassa kasvussa. Pientalorakentaminen puusta ja siihen liittyvä teollisuus: Pientalorakentaminen puusta on Suomessa kehittynyttä. Venäjällä suomalaisia puutaloja arvostetaan. Niistä on hyviä kokemuksia arktisissa olosuhteissa. Puutalojen rakentamiseen, varustamiseen ja sisustamiseen tarvitaan monia erilaisia tuotteita. Niinpä yhteistyöhön tarvitaan muitakin kuin valmistalo- ja hirsitalorakentajia. Käytännössä puutalot ovat Venäläisen mittapuun mukaan suhteellisen kalliita muuhun asuntorakentamiseen nähden, eräänlaista ylellisyyttä. Rakennusmateriaalien valmistus: Uralin seudulla on krooninen pula rakennusmateriaaleista ja tarvikkeista, koska tarjonta ei vastaa nopeasti kasvavaa kysyntää. Sementin, betonin, tiilten puute on tuotannon pullonkaula. Samoin pulaa on viimeistely- ja sisustusmateriaaleista. Energiateknologia: Uralin seudulla on käytettävissä öljyä ja kaasua sekä muulta tuotavaa kivihiiltä energiantuotantoon suurissa keskuksissa. Ongelman muodostavat pienet ja keskisuuret asutuskeskukset, jotka eivät ole energian kuljetusreiteillä. Niissä tarvittaisiin kipeästi hajautettua pienimuotoista energiantuotantoa, jollaista Suomesta on tarjolla. Isoissa asutuskeskuksissa ja teollisuudessa energiaa käytetään tehottomasti. Myös suomalaisella energiansäästön teknologialla olisi kysyntää. Tarvitaan energiaa säästäviä rakennusmateriaaleja, tehokkaita lämmitysjärjestelmiä, lämmön talteenottoa ja kierrättämistä ja teollisuudessa energiatehokkaampaa tuotantoteknologiaa sekä energiantuotannossa enemmän yhteistuotantoa. Uusiutuviin energialähteisiin perustuva energiantuotanto on vasta lasten kengissä. Biopolttoaineiden käyttöä voidaan merkittävästi lisätä. Logistiikan kehitys: Logistiikan kehityshankkeista on kirjoitettu jo edellä. Jekaterinburg on Venäjän kolmanneksi suurin logistiikan solmukohta. Suomalaisten kanssa halutaan kehittää suoria yhteyksiä, jotka palvelisivat Uralin seudun vientiä ja tuontia. Näiden lisäksi nousi esille monia muitakin konkreettisia yhteistyöehdotuksia. Maataloudessa toimii isoja yksiköitä - suoranaisia teollisen mittakaavan maatiloja, jotka tarvitsevat koneita ja laitteita, siemeniä ja muita tuotantopanoksi sekä laitteita tuotteiden käsittelyyn ja pakkaamiseen. Metalliteollisuudessa kehittyneimmät, yrittäjien perustamat yritykset haluaisivat alihankintatöitä. Laadukkaista metalleista on puutetta, ja niitä haluttaisiin tuoda. Vanhaa kapasiteettia, kuten hiipumassa oleva Sverdlovskin hissitehdas, haluttaisiin valjastaa teknologisesti edistyneempien tuotteiden tuotantoon.