Työelämän yksityisyyden suoja

Taina Kuokkanen Ahti Laitinen Martti Kairinen Työelämän yksityisyyden suoja Tutkimus päihteiden käyttötietojen ja kameravalvontatietojen sekä sähköpostiviestien suojasta Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 10/2008 Työllisyys- ja yrittäjyysosasto

Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Aleksanterinkatu 4 PL 32 Puhelin 010 606 000 00170 HELSINKI 00023 VALTIONEUVOSTO Telekopio (09) 1606 2166 Työ ja yrittäjyys 10/2008 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Taina Kuokkanen, Ahti Laitinen, Martti Kairinen Julkaisuaika Maaliskuu 2008 Toimeksiantaja(t) Työ- ja elinkeinoministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Työelämän yksityisyyden suoja Tiivistelmä Tämä tutkimus koskee työntekijöiden tietosuojaan liittyviä kysymyksiä, jotka liittyvät huumausainetestauksiin/alkoholinkäytön kontrolliin, kameravalvontaan ja sähköpostin/internetin valvontaan. Uusittu laki yksityisyyden suojasta työelämässä (YksitL 759/2004) tuli voimaan 1.10.2004.. Tutkimuksen keskeiset teemat ovat: päihdeaineiden käyttö, kameravalvonta ja sähköposti. Ensiksi selvitetään, mitä näitä asioita koskevat säännökset edellyttävät työelämän osapuolilta, erityisesti työnantajalta. Ongelmia on tutkittu sekä sosiologisten että oikeustieteellisten menetelmien avulla. Empiirinen materiaali koottiin 1.296 yksityisen ja julkisen sektorin toimipaikoille suunnatulla kyselyllä. Kyselyn palautusprosentti oli 35. Onnettomuuksia pidettiin suurimpana riskinä työpaikoilla. Yksityisyyden suojan loukkaamiseen liittyvät uhat nähtiin merkittävinä, samoin työpaikkakiusaaminen. Vastaajat tunsivat hyvin tietosuojalainsäädännön. Kameravalvontaa käytettiin useammassa kuin kahdessa kolmasosassa toimipaikoista. Vähemmän kuin puolet kunnantoimistoista käytti sitä. Noin 10 prosenttia vastaajista sanoi, että asiasta ei oltu käyty yt-neuvotteluja. Noin 19 % toimipaikoista käytti huumetestausta. Noin 6 % vastaajista ei tiennyt käytetäänkö testejä. Mitä suurempi toimipaikka sitä useammin testejä. Yli 90 % toimipaikoista käytti sähköpostia ja/tai internetiä. Valtaosa vastaajista ei nähnyt asiassa ongelmia. Perustuslain vaatimuksista johtuen yksityisyyden suojaa koskeva lainsäädäntö tullut varsin yksityiskohtaiseksi ja vaikeaselkoiseksi käytännön soveltajille. Asiaryhmän valvonnassakin on hankaluuksia. Se, että lainsäädäntöä ei aina noudateta, voi johtua myös epätietoisuudesta. TEM:n yhdyshenkilö: Työelämä- ja markkinaosasto/pirkko Jukka, puh. 010 6048981 Asiasanat työntekijöiden tietosuoja, huumausainetestaus, kameravalvonta, sähköposti ISSN 1797-3554 Kokonaissivumäärä 148 Julkaisija Työ- ja elinkeinoministeriö Kieli Suomi ISBN 978-952-227-022-1 Hinta 27 Kustantaja Edita Publishing Oy

Esipuhe Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja-sarjan niteenä 10 julkaistaan ministeriön rahoittama Taina Kuokkasen, Ahti Laitisen ja Martti Kairisen tekemä tutkimus Työelämän yksityisyyden suoja Tutkimus päihteiden käyttötietojen ja kameravalvonnan sekä sähköpostiviestien suojasta Uudistettu laki yksityisyyden suojasta työelämässä tuli voimaan 1.10.2004. Uudistuksen tarkoituksena oli lisätä lakiin työntekijöiden huumausaineiden käyttöä koskevien tietojen käsittelyä, kameravalvontaa ja sähköpostin suojaa koskevat säännökset. Eduskunnan työelämä ja tasa-arvovaliokunta piti tärkeänä lakiesityksestä antamassaan mietinnössä, että työpaikoille luodaan ja vakiinnutetaan käytännöt, jotka turvaavat henkilötietoja sisältävien asiakirjojen huolellisen käsittelyn. Lisäksi se katsoi, että erityistä huomiota on kiinnitettävä luottamuksellisuuden turvaamiseen käsiteltäessä huumausainetestauksesta ja terveydentilaa sekä henkilöarviointeja ja sähköpostiviestejä koskevia tietoja. Tutkimuksessa selvitetään edellä mainitun lainsäädännön vaikutuksia sekä julkisella että yksityisellä sektorilla ja, miten työnantajan työntekijöistään ja työnhakijoistaan keräämien henkilötietojen käsittely käytännössä toteutetaan mukaan lukien yhteistoimintalainsäädäntö. Tutkimuksessa on kiinnitetty ensisijaisesti huomiota siihen, toteutuuko työntekijöiden tietosuoja lain tarkoittamalla tavalla erityisesti keskeisten uusien säännösten osalta. Tutkimuksen ohjausryhmän puheenjohtajana on ollut hallitusneuvos Raila Kangasperko työ- ja elinkeinoministeriöstä. Sen jäseninä ovat toimineet työmarkkinaneuvos Päivi Järviniemi työ- ja elinkeinoministeriöstä, hallitussihteeri Antti Janas sosiaali- ja terveysministeriöstä, päälakimies Timo Koskinen Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:stä, lakimies Paula Ilveskivi Akava ry:stä ja asiantuntija Mikko Nyyssölä Elinkeinoelämän keskusliitto EK:sta sekä sihteerinä erikoissuunnittelija Pirkko Jukka työ- ja elinkeinoministeriöstä. Helsingissä helmikuussa 2008 Raila Kangasperko Hallitusneuvos

Sisällysluettelo Esipuhe... 5 Sisällysluettelo... 7 1 Johdanto... 9 1.1 Tutkimuksen tausta... 9 1.2 Tutkimuksen kohde ja kysymyksenasettelu... 10 1.3 Tutkimusongelmat... 11 1.4 Tutkimusaineisto ja tutkimusmetodi... 12 1.5 Tutkimuksen rakenne... 13 2 Yleistä turvallisuudesta... 14 2.1 Turvallisuus ja turvattomuus yhteiskunnallisena ongelmana... 14 2.2 Testaukset, tietosuoja ja rikollisuuden taso turvallisuuden osoittajina... 14 3 Tutkimustietojen kokoaminen... 20 3.1 Tutkimuksen toteutus ja menetelmät... 20 3.2 Yleisiä havaintoja... 22 3.3 Taustatietoa vastaajista... 24 3.4 Vastaajien kokemat turvallisuusuhat... 26 4 Yksityisyyden suojaa työelämässä koskevien menettelytapojen sääntely... 34 4.1 Sääntelyn tarkoitus ja lähtökohdat... 34 4.2 Asioiden käsittelyvelvoite yhteistoimintamenettelyssä... 35 4.3 Valvonta- ja turvallisuustoimenpiteiden käsittely toimipaikoilla 38 4.3.1 Kameravalvonta... 40 4.3.2 Huumausainetestaukset... 41 4.3.3 Sähköistä viestintää koskevat toimenpiteet... 42 4.3.4 Alkoholin käytön valvonta... 42 4.4 Käsittelemättä jättämisen syitä ja johtopäätöksiä... 43

5 Huumausainetestaukset... 47 5.1 Huumausaineiden käyttöä koskevien tietojen käsittelyn sääntely 47 5.1.1 Huumausainetestin toimittaminen työhön otettaessa... 49 5.1.2 Huumausainetestin toimittaminen työsuhteen aikana... 50 5.2 Huumausainetestaukset toimipaikoilla... 52 5.3 Päihdeohjelmat toimipaikoilla... 66 6Alkoholin käyttö ja sen valvonta... 67 6.1 Alkoholin käyttötietoja koskeva sääntely... 67 6.2 Alkoholinkäytön valvonta toimipaikoilla... 68 7 Kameravalvontaa koskeva sääntely... 71 7.1 Lähtökohtia... 71 7.2 Kameravalvonnan toteuttamisen edellytykset... 71 7.3 Avoimuus kameravalvontaa toteutettaessa... 74 7.4 Kameravalvonnalla saatujen tietojen käyttö ja suoja... 75 7.5 Kameravalvonnan käyttö toimipaikoilla... 77 7.6 Muut turvallisuustoimenpiteet... 85 8 Sähköposti... 87 8.1 Sähköpostiviestien suojaa koskeva sääntely... 87 8.2 Työnantajalle kuuluvien sähköpostiviestien hakeminen ja avaaminen... 88 8.3 Työnantajan huolellisuusvelvollisuus poissaolon varalta... 89 8.4 Työnantajalle kuuluvien sähköisten viestien esille hakeminen... 90 8.5 Työnantajalle kuuluvien sähköisten viestien avaaminen... 92 8.6 Sähköpostin käyttö toimipaikoilla... 94 9 Turvallisuusasioita koskevista asenteista... 101 10 Johtopäätöksiä... 106 Lähteet... 112 Liite 1 Kyselyvastausten frekvenssijakautumat... 114 Liite 2 Saatekirjeet ja tietojenkeruulomake... 136 Liite 3 Teemahaastattelurunko... 148

9 1 Johdanto 1.1 Tutkimuksen tausta Työministeriö esitti 23.8.2006 tarjouspyynnön tutkimuksesta, jossa selvitettäisiin yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain ja siihen liittyvien yhteistoimintaa työelämässä koskevien ja muiden lakien vaikutuksia sekä yksityisellä että julkisella sektorilla mukaan lukien eri kokoiset työpaikat. Tutkimuksessa tuli selvittää ensisijaisesti miten huumausaineiden käyttötietoja koskevia säännöksiä toteutetaan käytännössä ja näiden säännösten toimivuutta. Samoin tuli selvittää kameravalvontaa ja sähköpostin suojaa koskevien säännösten soveltamista. Yleisenä tehtävänä oli selvittää, toteutuuko työpaikoilla luottamuksellinen työntekijöiden henkilötietojen käsittely. Tutkimus annettiin Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan tehtäväksi siten, että sen toteutuksesta vastaavat oikeussosiologian ja työoikeuden oppiaineet. Tutkimuksen vastuullisena johtajana toimi professori Ahti Laitinen. Tutkimusryhmän muut jäsenet olivat työoikeuden professori Martti Kairinen, päätoimisena tutkijana toimiva VTM Taina Kuokkanen. Huumausainestausta, alkoholinkäyttöä ja sen valvontaa, kameravalvontaa ja sähköpostia koskevien juridisten osien kirjoittamiseen ovat osallistuneet lisäksi oikeustieteen ylioppilaat Anna-Reetta Friipyöli, Taija Kautto ja Jenni Yli-Mäenpää. Tutkimuksessa tarkasteltavien ongelmien taustalla on muun muassa seuraavia asioita, ilmiöitä ja yhteiskunnallisia muutostrendejä. Yhtäältä kansalaisten perusoikeuksiin kuuluu tiedollisen yksityisyyden ja luottamuksellisten viestien suoja. Näiden suojaa on pyritty toteuttamaan uusilla tieto- ja yksityisyyden suojaa koskevilla laeilla. Uusittu laki yksityisyyden suojasta työelämässä (YksitL 759/2004), eli työelämän tietosuojalaki tuli voimaan 1.10.2004. Tätä asiapiiriä koskevia säännöksiä on myös etenkin henkilötietolaissa, sähköisen viestinnän tietosuojalaissa, työterveyshuoltolaissa ja laissa yhteistoiminnasta yrityksissä. Toisaalta nykyisessä yhteiskunnassa, jossa tietotekniikka ja -teknologia on kehittynyttä ja tarpeet tietojen hankkimiseen ovat lisääntyneet, kysymys yksityisyyden ja tietojen suojasta tullut entistä konkreettisemmaksi ja tärkeämmäksi. Paineet kansalaisten tarkkailuun ovat yleensäkin lisääntyneet kansainvälisen terrorismin muodostaman uhan kautta sekä globaalistumisen seurauksena. Tämä ei voi olla heijastumatta myös työpaikoilla tapahtuvaan valvontaan. Samalla monet työtehtävät ovat tulleet aikaisempaa vaativimmiksi ja tietotaidon hallinta on niissä keskeistä. Nämä yleiset ja työelämän erityiset kehityspiirteet ovat suoraan yhteydessä viestien ja arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyyn. Esimerkiksi henkilötietojen kerääminen, kameravalvonta, huumausainetestit ja sähköpostin seuraaminen

10 voivat olla yhteydessä moneenkin asiaan kuten omaisuuden, asiakkaiden, työntekijöiden ja yrityksen turvallisuuteen. Työnantajan toimintaan kuuluu tarve kerätä ja käsitellä työntekijöiden henkilötietoja. Yksityisyyden suojaan taas kuuluu työnhakijan, työntekijän ja virkamiehen oikeus tietää ja päättää omien henkilötietojensa käsittelystä ja sisällöstä.sääntelyn lähtökohtana on, että työnantaja saa kerätä vain välittömästi työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja, jotka liittyvät oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen, etuuksien antamiseen tai johtuvat työtehtävien erityisluonteesta (YksitL 3 ). Arkaluonteisten tietojen, kuten terveydentilaan ja huumausaineiden käyttöön liittyvien tietojen, osalta on säädetty erityisiä säännöksiä.myös kameravalvonnan ja sähköpostiviestien osalta on olemassa yksityiskohtaista sääntelyä. Kun nämä ovat suhteellisen uutta normistoa, on tärkeätä tietää, miten yksityisyyden suojaan ja henkilötietojen käsittelyyn liittyviä kysymyksiä hoidetaan ja ratkaistaan nimenomaan työpaikoilla. Aikaisempaa tutkimusta nimenomaisesti tässä tutkimuksessa tarkasteltavista asioista ei ainakaan Suomessa ole. Muuten tietosuojaa, huumetestausta ja sähköpostin seurantaa koskevaa koti- ja varsinkin ulkomaista tutkimusta on runsaasti. Aihetta ovat oikeussosiologian ja kriminologian näkökulmasta tutkineet esim. Suomessakin tunnetut Peter Grabosky, Russell G. Smith ja Gillain Dempsey 1. Aiheesta on 2000- luvulla Suomessa kirjoitettu joitakin juridisia kirjoja ja asiasta on myös erilaisia esitteitä, työryhmämuistioita ja artikkeleita. Tässä tutkimuksessa käsiteltävät ongelmat liittyvät yleisemminkin nyky-yhteiskunnassa esiintyviin tietosuojaongelmiin. Asiassa on uuden lainsäädännön ja juridisten ongelmien lisäksi edellä mainittuja uuden teknologian hyödyntämiseen, globalisaation ym. liittyviä kytkentöjä. Myösoikeuskanslerijapoliitikot ovatvastikään olleet huolissaan eräistä viestisalaisuutta koskevista hankkeista. Rikollisen toiminnan mahdollisuuttakaan ei voi sulkea pois. Onhan huumausaineiden käyttö jo sinänsä rikos ja uusi teknologia mahdollistaa esimerkiksi sähköisen viestinnät kautta ja avulla tehtävät erilaiset laittomuudet. 1.2 Tutkimuksen kohde ja kysymyksenasettelu Tutkimusongelmia lähestytään erityisesti yksityisyyden suojaa koskevien säännösten näkökulmasta. Tutkimuksen keskeiset teemat ovat: huumausaineiden käytön valvonta, kameravalvonta ja sähköpostin käytön valvonta. Lainopillisin metodein selvitetään ensiksi lyhyesti, mitä näitä asioita koskevat säännökset edellyttä- 1 Grabosky & Smith & Dempsey 2001.

vät työelämän osapuolilta, erityisesti työnantajalta. Toiseksi oikeussosiologisin menetelmin tutkitaan 1) miten huumausaineiden käyttöä koskevien tietoja hankitaan ja miten näitä tietoja käsitellään yrityksissä ja työpaikoilla; samalla selvitetään myös alkoholin käytön kontrollia 2) miten kameravalvontaa suoritetaan ja miten kuva-aineistoja käsitellään 3) miten työntekijän käytössä olevien sähköpostiviestien osalta toimitaan käytännössä ja onko luottamuksellisten viestien suoja säännösten mukainen sekä 4) miten näitä asioita koskevia suunnitelmia ja ohjelmia on laadittu ja neuvoteltu yhteistoimintamenettelyssä. 11 Myös muista tutkimuksista kootaan tutkimuskohdetta koskevia tietoja. Saatujen tulosten perusteella arvioidaan muun ohessa sitä, miten eduskunnan säätämien lakien asettamat edellytykset toteutuvat työpaikoilla. Tutkimuksen kysymyksenasettelu on tieteiden rajat ylittävä siten, että mukana on sekä työoikeudellista aineista että sosiologista ainesta. 1.3 Tutkimusongelmat Yleisenä tutkimuskohteena on yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain ja siihen liittyvien yhteistoimintaa työelämässä koskevien ja muiden lakien vaikutusten ja toimivuuden selvittäminen sekä kokemukset tästä lainsäädännöstä eri kokoisilla julkisen ja yksityisen sektorin työpaikoilla. Tiedot näitä asioita koskevista käytännöistä ja kokemuksista kerättiin tuonnempana yksityiskohtaisemmin selostettavalla postikyselyllä, joka kohdistettiin erikseen työnantajille ja työntekijöille julkisella ja yksityisellä sektorilla. Kysymyslomake on tämän raportin liitteenä. Huumausaineiden osalta tutkittiin mm. seuraavia seikkoja: Kuinka paljon huumausaineita käytetään, ketkä ovat käyttäjiä, mitä haittoja käytöstä aiheutuu ja miten tilanne on viime vuosina muuttunut; huomioon otetaan myös huumausainerikollisuutta koskevat tiedot. Mitä huumausaineiden käyttöä työelämässä koskevat lakien säännökset edellyttävät. Miten ja millaisissa työpaikoissa testejä tehdään. Ketkä ovat testaajina. Miten asiaa koskevaa todistusta käsitellään työpaikoilla. Miten muiden päihdyttävien aineiden käyttöä kontrolloidaan.

Millaisia päihdeohjelmia on laadittu. Mitkä ovat osapuolten kokemukset ja mielipiteet asiasta. Kameravalvonnan käytön osalta tutkittiin seuraavia asioita: Edellytykset ja olosuhteet, joiden vallitessa kameravalvontaa voidaan säännösten mukaan ryhtyä. Miten kameravalvonta-asiaa käsitellään yt- menettelyssä. Miten käytännössä toimitaan ja lakeja sovelletaan. Osapuolten kokemukset ja mielipiteet asiasta. Esille tulleet mahdolliset ongelmat ja riidat. Sähköpostin valvonnan osalta keskityttiin alla lueteltuihin ongelmiin: Sähköpostiviestien hakemista ja avaamista koskevien säännösten sisältö Sähköpostin käytön yleisyys ja intensiivisyys kokonaisuutena (eri ammattiryhmät käyttävät sähköpostia eri tavoin). Miten asiaa käsitellään yt- menettelyssä. Millaisia suunnitelmia ja käytäntöjä on sähköpostiviestien suhteen työpaikoilla. Miten valvonta-asiat on työpaikoilla hoidettu. Osapuolten kokemukset ja mielipiteet. Esille tulleet mahdolliset ongelmat ja riidat. 12 1.4 Tutkimusaineisto ja tutkimusmetodi Metodiltaan tutkimus kuuluu laborologian piiriin eli siinä sovelletaan samoihin oikeudellisesti säänneltyihin tutkimuskohteisiin ja -ongelmiin sekä työlainoppia että sosiologiaa. Aineisto koostuu ensinnäkin normatiivisesta lainopillisesta aineistosta, kuten tutkimuskohteita koskevasta sääntelystä ja sääntelyn esitöistä. Myös lakien soveltamista tutkitaan. Lainopillisesti analysoidaan säännöksiä, jotka koskevat tutkimuksen kohteita. Tällöin lähteet ovat tyypillisiä oikeustieteellisessä tutkimuksessa käytettäviä aineistoja, joita tarkastellaan myös oikeussosiologian näkökulmasta. Toiseksi aineisto koostuu jäljempänä selostettavan kyselyn avulla kootuista tiedoista. Kyselylomake esitetään tämän raportin liitteenä. Kyselytietojen analysoinnissa sovelletaan vakiintuneita yhteiskuntatieteiden tutkimustekniikoita. Näitä selostetaan tuloksia esiteltäessä tarpeen mukaan erikseen. Tutkimuksessa on käytetty sekä metodologista että tieteidenvälistä triangulaatiota; lähestymistapa on sekä sosiologinen että oikeustieteellinen. Tulosten analysoinnissa vastauksista on tuotettu frekvenssi- ja ristiintaulukoita, joilta osin tu-

13 lokset on esitetään kokonaisuudessaan liitteessä 1. Tutkimusongelman ymmärtämiseksi ja syventämiseksi käytettiin lisäksi kvalitatiivisia teemahaastatteluja. Vertailemalla työntekijöiden ja työnantajien vastauksia toisiinsa pystytään päättelemään, miten näitä asioita koskevat kysymykset on työpaikoilla hoidettu ja miten siis lainsäädännöstä ja hallituksen esityksistä ilmenevät tarkoitukset toteutuvat. Kyselyn toteuttaminen ja laadullisen tiedon kerääminen kuvataan yksityiskohtaisesti luvussa 3.1. 1.5 Tutkimuksen rakenne Tutkimus on jaoteltu siten, että taustaksi luodaan katsaus turvallisuuteen ja sen kokemiseen. Näkökulmaa tarkennetaan sen jälkeen niin, että pääasiassa rikollisuuden tason kuvaamisilla havainnollistetaan niintä ongelmia, jotka liittyvät tietosuojaan. Erityisesti on tarkoitus selvittää sitä, onko rikollisuuden tason muutoksilla perusteltavissa oikeudellisen sääntelyn muutoksia ja kiristymistä. Mikäli olennaista rikollisuuden tason alenemista ei ole havaittavissa, muutokset ovat tästäkin lähtökohdasta perusteltuja. Seuraavaksi kuvataan empiirisen tietojen hankintaa varten kerätty aineisto, kyselyn käytännön toteutus ja vastausten palauttaminen sekä kato. Asiasisällön raportointi tapahtuu niin, että jokaisen käsiteltävän asiakokonaisuuden osalta kuvataan ensin lyhyesti se lainsääntö, joka säätelee kyseistä asiaa eli huumausainetestauksia, alkoholin käyttöä ja valvontaa, kameravalvontaan ja sähköpostia. Jokaisessa luvussa esitetään sen jälkeen kyselyn tulokset. Ennen näitä lukuja selostetaan kuitenkin niitä menettelyjä, joita erilaisilla toimipaikoilla lain mukaan tulisi tutkittavien asiaryhmien osalta noudattaa. Tämänjälkeen kuvataan, miten näitä menettelyjä ja velvoitteita käytännössä noudatetaan. Tavoitteena on vastata siihen mitä laki edellyttää sekä miten sitä käytännössä noudatetaan ja tulkitaan. Lopuksi yritetään vastata niihin kysymyksiin, joita luvussa 1.3 asetettiin ja näiden taustalla olevassa eduskunnan lausumassa on edellytetty.

2 Yleistä turvallisuudesta 14 2.1 Turvallisuus ja turvattomuus yhteiskunnallisena ongelma Perinteisesti on ajateltu, että kulloinkin vallitseva rikollisuuden taso määrää paljon myös subjektiivisesti koetun turvallisuuden tasoa. Tämä pitää kuitenkin vain osin paikkansa. On paljon muita tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, miten turvalliseksi tai turvattomaksi kansalaiset olonsa kokevat. Yleinen subjektiivisesti koettu turvallisuuden taso heijastuu myös toimipaikoille. Toisaalta yksityisyyden suoja on suomalaisten mielestä yksi tärkeimmistä perusoikeuksista ja arvoista 2. Kokonaisturvallisuus koostuu esimerkiksi sellaisista tekijöistä kuin sosiaalipalvelujen koettu oikea taso, työllisyystilanteen varmuus ja epävarmuus sekä työttömyys, maahanmuuttajien mukanaan tuomat uudet kulttuuriset tavat ja niiden aiheuttamat uhkakuvat, syrjäytyminen ja erilaiset globaalit uhkiksi koetut tekijät (esim. kansainvälinen rikollisuus ja terrorismi) 3. Kaikki tämä vaikuttaa turvallisuusuhkiin varautumiseen. Rikollisuuden pelko ja rikoksiin varautuminen on laajojen tutkimusten 4 mukaan lisääntynyt kansalaisten keskuudessa vuodesta 1980 aina viime vuosiin. Tätä taustaa vasten ei ole lainkaan yllättävää, jos käsillä olevan aineiston tutkitut toimipaikat ovat myös kokeneet erilaisia turvallisuusuhkia ja siitä syytä varautuneet turvallisuuden tason nostamiseen. Asia koskee suoraan myös erilaisia tietosuojaan liittyviä ongelmia sekä huumeiden ja alkoholinkäytön testauksia. 2.2 Testaukset, tietosuoja ja rikollisuuden taso turvallisuuden osoittajina Huumausaine- ja alkoholitesteihin sekä tietosuojaan liittyvien ongelmien laajuutta voidaan valaista yhdestä näkökulmasta esittämällä näitä asioita koskevia rikostietoja poliisin tietoon tulleen rikollisuuden pohjalta. Tässä tiedot esitetään tavanomaiseen tapaan poliisin tietoon tulleiden rikosten määriä esittämällä, joita saatavissa vuodesta 1975 alkaen. 2 Yle Uutiset http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id76736.html. 3 Niemelä & Lahikainen (toim) 2000.; Rikollisuustilanne 2006; Heiskanen & Sirén & Aromaa 2004. 4 Heiskanen et.al 2000; Heiskanen & Sirén & Aromaa 2004.

15 16 000 14 000 12 000 15058 14486 14425 13857 13446 13369 12970 11900 10 000 8000 9052 7868 9461 8323 6000 5936 4000 3976 3336 2323 2546 2491 2000 725 995 0 1980 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 1975 1985 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 Kuva 1. Poliisin tietoon tulleet huumausainerikokset vuosina 1975 2006 Yleisesti on arveltu, että poliisin tietoon tulisi vain noin 10 prosenttia kaikista huumausainerikoksista. Näin ollen rikosten todellinen määrä olisi vuositasolla reilusti yli satatuhatta. Määrä on viime vuosiin asti lisääntynyt jyrkästi, mutta kääntynyt muutama vuosi sitten laskuun. Näiden tietojen perusteella työpaikoilla tehtäviin huumausaihetesteihin on perusteita. Alkoholin kulutus on myös lisääntynyt ja on huumeidenkäyttöä paljon suurempi ongelma työpaikoilla. Kun se vuonna 2000 oli 7 litraa 100 prosenttista alkoholia henkeä kohti, vuonna 2006 luku oli 8,4 litraa. Eli perusteita myös alkoholin käytön seurantaan tietyillä työpaikoilla ja tietyissä työtehtävissä on olemassa, eikä tarve ole vähentynyt. Nykyisenkaltaiset tietosuojaan liittyvät ongelmat ovat alkaneet ilmetä tietotekniikan kehittymisen ja yleistymisen myötä. Ilmiö on suhteellisen uusi, sillä esimerkiksi rikoslaissa asiasta säädettiin vasta vuonna 1995. Tieto- ja viestintärikosten määrän kehitystä voidaan osittain pitää myös erilaisilla toimipaikoilla koetettujen ja havaittujen tietosuojaongelmien mittarina. Näitä kuvataan seuraavassa poliisin tietoon tulleiden rikosten määrillä niin pitkältä ajalta kuin ao. rikokset kriminalisoiva laki tuli voimaan.

16 Tieto- ja viestintärikokset on kriminalisoitu rikoslain 38 luvussa, joka säädettiin 1995 (578/95) ja on sen jälkeen pariin kertaan muuteltu (3, Viestintäsalaisuuden loukkaus, 532/00; 8a, Suojauksen purkujärjestelmärikos, 1118/01). Poliisin tietoon tulleiden tieto- ja viestintärikosten määrä on ollut kasvusuunnassa. Näitä rikoksia koskevia tietoja ei ole esitetty missään tilastoissa, vaan ne on hankittu erikseen Tilastokeskuksella olevista tilastojen perustiedoista. Taulukko 1. Poliisin tietoon tulleet tieto- ja viestintärikokset vuosina 1996 2006 RL 38 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 38: 1 1/1-2 19 15 15 14 12 8 19 19 16 14 22 38: 2 1-2 12 7 9 7 8 4 8 14 14 7 13 38: 3 1/1-2 106 98 85 109 146 102 119 140 176 157 200 38: 3 2. 2 1..... 2 1 1 38: 4 1/1-3 1 3 2 29. 38 1 27 12 1 5 38: 4 2........... 38: 5 101 49 24 35 27 28 28 38 26 42 36 38: 6 1/1-2 1. 1 1 2 3 3 5 2 5 1 38: 7 1 5 3 3 4 1 14 8 3 8 8 38: 8 1-2 6 28 37 35 37 47 89 73 84 109 111 38: 8 3 1 5 337 12 45 10 22 19 13 5 5 38: 8a...... 2.... 38: 9 1/1-3 5 3 10 7 18 6 7 19 22 36 22 Yhteensä 253 215 524 252 299 247 312 362 370 385 424 Rikoslain 38 luku: 1 1/1-2 Salassapitorikos 2 1-2 Salassapitorikkomus 3 1/1-2 Viestintäsalaisuudenloukkaus 3 2 Viestintäsalaisuuden loukkauksen yritys 4 1/1-3 Törkeäviestintäsalaisuuden loukkaus 4 2 Törkeän viestintäsalaisuuden loukkauksen yritys 5 Tietoliikenteen häirintä 6 1/1-2 Törkeätietoliikenteen häirintä 7 Lievätietoliikenteen häirintä 8 1-2 Tietomurto 8 3 Tietomurron yritys 8a Suojauksen purkujärjestelmärikos 9 1/1-3 Henkilörekisteririkos

17 Rikosten kokonaismäärän muutosta voi vielä havainnollistaa seuraavan kuvion avulla. Rikosten kokonaismäärän nousu vuonna 1998 ja välitön lasku seuraavana vuonna johtuu tietomurtojen yritysten määrän muutoksesta. Jyrkkä nousu selittyy sillä, että vuoden 1998 marraskuussa yhdellä rikosilmoituksella ilmoitettiin Kaarinassa 326 tietomurron yritystä. Ilman tätä yhtä tapausta mainittujen rikosten määrä on 11, mikä sopii hyvin kokonaistrendiin. Muutoin RL 38 luvun mukaiset poliisin tietoon tulleet rikokset ovat olleet viimeiset kymmenen vuotta lievässä kasvussa. 600 500 524 400 362 370 385 424 300 253 200 215 198 252 299 247 312 100 13 15 17 15 11 20 21 30 39 15 0 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Poliisin tietoon tulleet rikokset Ilman Kaarinan tapausta Tuomioistuimessa tuomitut Kuva 2. Poliisin tietoon tulleet tieto- ja viestintärikokset vuosina 1996 2006 Kuten kuviosta nähdään, vain pieni osa rikoksista on päätynyt tuomioistuimiin. Tilanne johtunee siitä, että pykälissä 3, 4 ja 8 luetellut rikokset ovat tietyin edellytyksin asianomistajarikoksia, ts. syytteen nostaminen riippuu asianomistajan päätöksestä. Valtaosa poliisin tietoon tulleista tieto- ja viestintärikoksista on juuri asianomistajarikoksia. Lisäksi on otettava huomioon se, että pelkkä poliisille ilmoittaminen ei aina johda esitutkintaan. Esitutkinnan jälkeen seuraa syyteharkinta,joka ei aina johda syytteeseen ja vaikka syyte nostettaisiinkin, tuloksena voi olla syytteen raukeaminen.

18 80 70 73 67 60 50 48 40 30 31 39 40 35 29 42 37 35 21 20 19 19 17 18 16 17 11 12 13 14 12 10 10 7 7 8 6 4 5 5 6 2 0 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Salakuuntelu (RL 24: 5 1/1-2) Salakatselu (RL 24: 6 1/1-2) Yhteensä Kuva 3. Poliisin tietoon tulleet RL 24: 5-7 mukaiset rikokset vuosina 1996 2006 Myös RL 24 luku, joka sisältää mm. salakatselu- ja salakuuntelurikokset, niiden valmistelun ja yritykset, antaa viitteitä tässä käsiteltävien lakien ja toimenpiteiden tarpeellisuudesta. Vuosien 2001 ja 2002 lukuihin sisältyy kumpanakin vuonna kaksi salakuuntelun valmistelurikosta. Kokonaisuutena näidenkin rikosten poliisille ilmoitetut määrät ovat olleet jatkuvassa kasvussa. Kasvu selittyy salakatselun lisääntymisellä. Nämäkin rikokset ovat asianomistajarikoksia, joten asian päätyminen tuomioistuimeen on epätodennäköisempää kuin virallisen syytteen alaisissa rikoksissa. Niinpä esimerkiksi vuonna 2005 näistä rikoksista annettiin vain neljä sakkotuomiota. Myös laissa yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004) mainitaan sakkoihin johtavia lainrikkomisia (1 12 ). Näitä on kuitenkin ilmoitettu viranomaisille vuoteen 2006 asti vain viisi kappaletta. Kaiken kaikkiaan on todettava, että erityisesti se, miten ja missä tilanteissa RL 38 luvussa mainittuja tekoja on pidettävä rikoksina, on ongelmallista. Tähän asiaan on kiinnittänyt kirjoituksissaan huomiota esimerkiksi Asko Lehtonen 5.Tämä näkyy Lehtosen mielestä muun ohessa siinä, että suurissakin organisaatioissa on saa- 5 Lehtonen 2005.

19 tettu yleisesti tutkia pääkäyttäjän oikeuksien avulla työntekijöiden sähköposteja. Lehtonen päättelee, että rikoslain säädökset ovat joiltakin osin epäselviä ja tulkinnanvaraisia. Yhteenvetona edellisestä voi sanoa, että myösrikollista toimintaakoskevien tietojen perusteella toimipaikoilla on perusteltuja syitä kiinnittää huomiota yrityksiin kohdistuviin ulkoisiin ja sisäisiin uhkiin. Niinpä varsinkin globaalit yritykset ovat laatineet omaa toimintaansa koskevia ohjeistuksia. Tällainen corporate governance -toiminta ei sinänsä ole mitään erityisen uutta. Jo vuonna 1932 julkaistiin teos 6,joka vaikuttaa tälläkin hetkellä aiheesta käytävään keskusteluun. Suositukset ja ohjeistot ovat koskeneet yrityksen suhteita ulkopuolisiin, yritysten liiketoiminnan periaatteita ja muita tällaisia kysymyksiä. Varsinkin 2000-luvulla on kiinnitetty entistä enemmän huomiota sellaisiin yritysten toiminnan sisäisten tekijöiden, kuten Internetin käytön periaatteisiin. 6 Berle, Adolphe A, Jr & Means, Gardiner C.

3 Tutkimustietojen kokoaminen 20 3.1 Tutkimuksen toteutus ja menetelmät Edellä kuvattuihin tutkimusongelmiin haettiin empiirisiltä osiltaan vastauksia suuntaamalla laaja postikysely sekä julkisille että yksityisille toimipaikoille eri puolilla maata. Vastaajiksi pyrittiin saamaan sellaisia molempia osapuolia edustavia henkilöitä, joilla on tietoa ja tuntemusta tutkimuksen kohteena olevista asioista. Lomakkeita lähetettiin toukokuun 2007 alussa 1296 toimipaikkaan sekä työnantajan että henkilöstön edustajalle. Yksityissektorin toimipaikkatiedot saatiin Tilastokeskuksen toimipaikkarekisteristä. Kyselylomakkeita lähetettiin toimipaikkojen henkilöstökoon perusteella 2 5 kpl/toimipaikka. Kunnille poiminta tehtiin kunnan asukasluvun perusteella siten, että otokseen valittiin yhteensä kaksisataa kuntaa asukasmäärän mukaan seuraavasti luokiteltuna: alle 1000 asukkaan kuntia 11 kpl 1001 5000 asukkaan kuntia 93 kpl 5001 10000 asukkaan kuntia 53 kpl 10001 20000 asukkaan kuntia 23 kpl yli 20000 asukkaan kuntia 19 kpl Näiden lisäksi Helsinki on omana luokkanaan. Jokaisesta kokoluokasta mukaan otokseen tuli noin joka toinen kunta. Poiminta tehtiin Suomen kunnat kuntarekisteristä systemaattisella otannalla siten, että kustakin ryhmästä otettiin mukaan joka toinen kunta. Valtion toimipaikat valittiin mukaan niin ikään satunnaisotannalla julkishallinnon organisaatioiden, virastojen ja toimipaikkojen luettelosta (www.suomi.fi). Lomake pyydettiin palauttamaan toukokuun loppuun mennessä. Otokseen valittiin valtion, kuntien ja yksityisten toimialasektoreiden toimipaikkoja seuraavasti: Kunta 200 toimipaikkaa Valtio 100 toimipaikkaa Yksityinen 996 toimipaikkaa eli yhteensä 1 296 toimipaikkaa. Toimialoittain otokseen poimittiin teollisuuden; energia- ja vesihuollon; majoitus- ja ravitsemustoiminnan; rahoitustoiminnan; rakentamisen; kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalveluiden; kuljetuksen, varastoinnin ja liikenteen sekä yksityisten terveys- ja sosiaalipalveluiden toimialat. Yksi-

21 tyissektorilta pyrittiin saamaan mukaan otokseen kolmesataa paikkaa kultakin toimialalta. Tilastokeskuksen toimipaikkarekisterissä näitä vähintään viidensadan hengen toimipaikkoja oli kuitenkin vain 128 kpl, jotka kaikki otettiin mukaan. 250 499 hengen toimipaikkoja saatiin mukaan 261 kappaletta suunnitellun kolmensadan sijaan. 7 Alle kahdenkymmenen hengen toimipaikoista valittiin yhteensä kolmesataa yritystä tukku- ja vähittäiskaupan, majoitus- ja ravitsemusalan, kuljetusalan sekä kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelujen toimialoilta. Vastaajat sijoittivat oman toimipaikkansa myös muille kuin annetuille toimipaikkavaihtoehdoille. Myös nämä on otettu mukaan luokitukseen. Kuljetusalan luokista poimittiin toimipaikkoja tarkemman luokituksen mukaan seuraavasti: Luokat 60, 61 ja 62 (maaliikenne, vesiliikenne ja liikennettä palveleva toiminta). Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelutoimialoilta toimipaikkoja poimittiin tarkennetun luokituksen mukaan luokista 74203 74206 (teknisen palveluluokituksen tarkin taso). 8 Yksityisen toimialasektorin kaikkiin alle 100 hengen toimipaikkoihin lähetettiin kuhunkin kaksi lomaketta eli yhteensä 572 lomaketta, 100 249 hengen toimipaikkoihin kolme lomaketta eli yhteensä 105 lomaketta, 250 499 hengen toimipaikkoihin viisi lomaketta eli yhteensä 1315 lomaketta sekä viidensadan hengen ja sitä suurempiin toimipaikkoihin lähetettiin kuhunkin viisi lomaketta. Kaikkiin kuntiin lähetettiin kuhunkin neljä lomaketta eli yhteensä 800 lomaketta ja kuhunkin valtion toimipaikkaan niin ikään neljä lomaketta eli yhteensä 400 lomaketta. Lomakkeet pyydettiin palauttamaan toukokuun loppuun mennessä. Kaikkiin pienimpiin, alle 249 hengen toimipaikkoihin lähetettiin vielä kesäkuun alussa uusintakysely otoksen edustavuuden varmistamiseksi. Vastauksia pyydettiin kesäkuun loppuun mennessä. Haastattelut tehtiin loka- ja marraskuun aikana 2007. Kyselylomakkeessa tiedusteltiin vastaajien halukkuutta osallistua myöhemmintoteutettaviin teemahaastatteluihin, joiden avulla kyselytietoja oli tarkoitus täsmentää ja syventää. Haastateltavaksi valittiin yhteystietonsa luovuttaneiden joukosta seitsemän asiantuntijaa: kolme luottamusmiestä sekä kunta-, valtio- että yksityissektorilta. Työnantajan edustajina haastateltavaksi pyydettiin sekä turvallisuusettä työsuojelupäälliköitä niin ikään edellä mainituilta sektoreilta. Lisäksi mukaan pyydettiin luottamusmies, jonka toimipaikassa suoritetaan huumetestauksia. Teemahaastatteluilla kyselylomakkeen avulla saatuja vastauksia voidaan täsmentää ja saada mahdollisesti lisäinformaatiota tutkimuksessa mukana olleilta asian- 7 Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteri huhtikuussa 2007. 8 Näitä luokitukseen tuli 307 kpl. Mukana on 7 yritystä, joiden henkilöstömäärä ei vielä ollut tiedossa.

22 tuntijoilta ja avainhenkilöiltä. Teemahaastattelu jättää vastaukset avoimiksi eikä kysymyksiin ole valmiita vastauksia, joten haastattelu muistuttaa keskustelua. Teemahaastattelu lisää myös tutkimusongelman ymmärtämistä ja tuo esiin hiljaista tietoa. Haastateltaville soitettiin etukäteen ja sovittiin haastattelun ajankohta. Kaikki ennakkoon valitut informantit suostuivat haastateltavaksi. Haastattelut tallennettiin digitaalisesti ja tallennukseen kysyttiin jokaisen haastattelun alussa lupa. Haastatteluiden kesto vaihteli kymmenen ja neljänkymmenen minuutin välillä. Haastattelujen kesto vaihtelee paljon siitä syystä, että joillakin informanteilla on paljon kokemusta ja kerrottavaa tutkimusongelmaan liittyvistä asioista, kun taas jotkut eivät pysty tuomaan teemoihin enää mitään lisävalaistusta. Haastattelussa käytettiin teemarunkoa (ks. Liite 3.), joka toimi johdatuksena tutkimuksen teemoihin. Tarvittaessa käsiteltävänä olevaa asiaa tarkennettiin jatkokysymysten avulla. Haastattelujen purku suoritettiin siten, että saadusta materiaalista poimittiin vain tutkimusongelmaan liittyvät keskeiset asiat. 3.2 Yleisiä havaintoja Suurin vastausaktiivisuus oli kuntasektorilla. Yksityiseltä sektorilta ei sen sijaan liiennyt yhtä paljon kiinnostusta tai mahdollisuuksia kyselyyn vastaamiseen. Vähiten vastauksia tuli pieniltä, alle kahdenkymmenen hengen yrityksiltä. Tyhjiä tai puutteellisesti täytettyjä lomakkeita tuli 29 kappaletta 21 eri toimipaikasta. Pienistä toimipaikoista lähetettiin usein tyhjiä lomakkeita, tai pelkkä maininta tai sähköpostiviesti, jossa todettiin esimerkiksi yrityksen olevan niin pieni ja/tai toimialaltaan sellainen, ettei mikään kyselyssä mainittu turvallisuusasia koske ko. yritystä.myös kahden vastaajan suomen kielen puutteellinen taito ilmoitettiin parissa tapauksessa vastaamattomuuden syyksi. Muina syinä mainittiin muun muassa ajan puute. Jotkut kysymykset koettiin hieman vaikeaselkoisiksi. Lomakkeen lopussa esitetyt asenneväittämät antoivat mahdollisuuden mielipiteen esittämiselle, joten niihin vastaaminen oli mahdollisesti koettu mielekkääksi, vaikka lomakkeen täyttö olisi ollut muuten jäänyt vajaaksi. Kyselylomake on yhteensä kymmensivuinen ja vaati runsaasti aikaa ja syventymistä, joten on ymmärrettävää, että vastaajien kärsivällisyys on saattanut loppua kesken. Muutama vastaaja oli myös sitä mieltä, että kysely on lain noudattamisen kontrolloimiskeino muutama vastaaja olikin peittänyt kyselylomakkeen numeron. Toisaalta suuri osa varsinkin kuntien ja valtion vastaajista piti kyselyä tarpeellisena ja se on herättänyt keskustelua toimipaikassa yksityisyyden suojasta ja säännösten noudattamisesta ja niistä tiedottamisesta. Pari vastaajaa toivoi kyselyltä valistuksellista funktiota. Kaksi haastateltavaa ilmoitti, että turvallisuusasioista oli neuvoteltu kyselylomakkeen täyttämisen jälkeen, vaikka näin ei ollut vielä kyselyn toteuttamisen aikaan tehty. Vastaajista 19 prosenttia ilmoitti yhteystietonsa keskustellakseen enemmänkin toimipaikkansa turvallisuus- ja yksityisyyden suojaa koskevista säännöksistä.pu-

23 helin- ja sähköpostitiedusteluja tuli yhteensä muutamia kymmeniä. Niissä pyydettiin yleensä lisäaikaa vastaamiseen ja tiedusteltiin tarkemmin tutkimuksen tarkoituksesta ja toteuttamisesta. Yhteenvetona otoksesta ja kadosta voi sanoa, että lomakkeita lähetettiin kaikkiaan 1296 toimipaikkaan ja lomake palautettiin 447:stä toimipaikasta. Palautusprosentiksi tulee 34,5. Sektoreittain tarkasteltuna tulos on seuraava: Sektori Otos Palautetut Palautusprosentti Kunta 200 105 52,5 Valtio 100 60 60,0 Yksityinen 996 267 26,8 Ei tietoa 15 Koko aineisto 1296 447 34,5 Yksityisen sektorin 996:sta toimipaikasta vastauksia saatiin vaihtelevasti. Mitä pienemmästä toimipaikasta oli kyse, sitä alhaisempi oli lomakkeiden palautusaste: Yrityskoko (henk.) Otos Palautetut Palautusprosentti Alle 20 296 34 11,5 20 249 300 105 35,0 250 499 261 56 21,5 500 tai yli 996 270 27,1 Valtion ja kuntien osalta saatu näyte on kiistatta edustava, koska lomakkeiden palautusprosentit ovat yli 50. Myös yksityisten toimipaikkojen palautusmäärät ovat tilastolliseen käsittelyyn riittävät ja antavat vähintään suuntaa antavan kuvan tutkittavista asioista. Palautusprosentit jäivät erityisesti pienimpien yritysten osalta alhaisiksi, mutta ovat suurten osalta riittävän korkeita. Jos palautusprosentti lasketaan lähetettyjen lomakkeiden perusteella, senousee yli viidenkymmenen prosentin (52,4 %). Tämä johtuu siitä, että pieniin toimipaikkoihin lähetettiin vähemmän lomakkeita kuin suuriin, joista vastattiin pieniä aktiivisemmin. Kuhunkin pieneen toimipaikkaa lähetettiin vain yksi lomake, kun taas suuret toimipaikat saivat koosta riippuen 2 5 lomaketta. Se, että pienet toimipaikat osallistuvat tämän kaltaisiin kyselyihin passiivisemmin, on todettu myös aikaisempia tutkimuksia toteutettaessa. Useimmissa pienissä toimipaikoissa ei ole sellaista henkilöstöä, jolla olisi aikaa lomakkeen täyttämiseen, tutkimuksen teemat eivät kosketa näissä toimipaikoissa toimivia henkilöitä tai niitä ei koeta tärkeiksi oman toiminnan kannalta. Näin ollen motivaatiotakaan tutkimukseen osallistumiseen ei ole.

24 3.3 Taustatietoa vastaajista Seuraavissa taulukoissa on esitetty muutamia taulukoita vastaajien taustatiedoista. Taulukko 2. Vastaajien jakauma toimialasektoreittain Toimialasektori % f Kunta 27 232 Valtio 14 120 Yksityinen 60 523 Yhteensä 875 Taulukko 3. Vastaajan edustama osapuoli toimipaikalla Toimialasektori Työnantaja % Henkilöstö % f Kunta 31 25 227 Valtio 11 15 111 Yksityinen 58 60 488 Yhteensä 826 Vastaajista 6 prosenttia ei ilmoittanut, kumpaa osapuolta kyselyssä edustaa tai ilmoitti edustavansa kyselyssä sekä työnantajaa että henkilöstöä. Vastaajista 18 prosenttia ilmoitti edustavansa ylempää toimihenkilöstöä, 24 prosenttia toimihenkilöstöä, 28 prosenttia työntekijöitä. Loput vastaajista edustavat useampia henkilöstöryhmiä tai koko henkilökuntaa. Vastaajien keski-ikä on 51 vuotta. Naisia vastaajista on 38 prosenttia ja miehiä 59 prosenttia. Sukupuolen ja toimialasektorin välillä on voimakas riippuvuus kunta- ja yksityissektorilla (ero tilastollisesti erittäin merkitsevä). Miehet olivat vastaajina enemmistönä yksityissektorilla (71 % vastaajista) ja naiset kuntasektorilla (41 %). Valtion toimipaikoissa ei sukupuolen ja toimialasektorin välillä ole riippuvuutta.

25 400 300 nainen mies 30,8 % 38,9 % 200 100 0 2,6 % 29 v tai nuorempi 13,9 % 12,0 % 30-39 v 40-49 v 50-59 v 60 tai vanhempi Kuva 4. Kyselyyn vastanneiden ikä- ja sukupuolijakauma Taulukko 4. Yksityissektorin vastaajien toimipaikat henkilöstömäärä-luokituksen mukaan Henkilöstön lukumäärä % N Alle 20 henkeä9 47 20 249 henkeä32 166 250 499 henkeä26 136 Yli 500 henkeä33 174 Yhteensä 523 Taulukko 5. Yksityissektorin toimialajakauma Toimiala % N Teollisuus 66 346 Palvelut 32 166 Puuttuva tieto 2 11 Yhteensä 100 523 Teollisuustoimiala käsittää tässä myös energia- ja vesihuollon sekä rakentamisen. Palvelutoimialaan luokitellaan majoitus- ja ravitsemustoiminta, rahoitustoiminta, kiinteistö- vuokraus- ja tutkimuspalvelut, yksityiset terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut, kuljetus-, varastointi- ja tietoliikenneala sekä tukku- ja vähittäiskauppa. Kunta- ja valtiosektorin vastaajat ilmoittivat edustavansa joko koko kunnan tai valtion organisaatioiden henkilöstöä tai vaihtoehtoisesti vain oman yksikkönsä tai osastonsa henkilökuntaa, joten heidän ilmoittamaansa toimipaikkakokoa ei ole

26 tässä tutkimuksessa otettu analyysivaiheessa huomioon. Kuntasektorin vastaajat ilmoittivat vastaavansa joko yksikkönsä (kunnallishallinto-, sosiaali- ja terveyspalvelut; tai opetus-, ja sivistys- ja kirjastotoimi) tai koko kunnan henkilöstön puolesta. Alueittain vastaukset jakaantuivat siten, että kuntien vastauksia saapui tasaisesti eri puolilta maata, eniten kuitenkin Pohjois-Suomesta, Keski-Suomesta ja Pohjanmaalta sekä Lounais-Suomesta kustakin noin kaksi viidesosaa, Uudeltamaalta tai koko Etelä-Suomesta sekä Itä-Suomesta yli joka kymmenes, Kaakkois-Suomesta niin ikään alle kymmenesosa ja muilta alueilta edellisiä vähemmän. Valtion toimipaikoista odotetusti eniten saapui vastauksia Uudeltamaalta eli tasan joka toinen vastaus. Keski-Suomesta tai Pohjanmaalta saapui yli kymmenesosa, Itä-Suomesta ja Pohjois-Suomesta kummastakin myös noin joka kymmenes vastauksista. Yksityisten toimipaikkojen vastauksista saapui Etelä-Suomesta tai Uudeltamaalta noin kolmannes, Lounais-Suomesta toiseksi eniten eli kaksi viidesosaa ja joka kymmenes oli Keski-Suomesta tai Pohjanmaalta. Alle kymmenesosa saapuneista yksityisten yritysten vastauksista palautettiin Itä- tai Kaakkois- tai Pohjois-Suomesta. Yksi vastaus saapui Ahvenanmaalta ja kolme prosenttia vastaajista ilmoitti, että yritystoiminta on koko maanlaajuista. 3.4 Vastaajien kokemat turvallisuusuhat Uhkien merkittävyys. Aluksi lomakkeessa tiedusteltiin vastaajan toimipaikkaa ja henkilöstä koskevien uhkien merkittävyyttä. Taulukossa 6 ja 7 on lueteltu kyseiset turvallisuusuhat merkittävyysjärjestyksessä. Taulukoissa on ilmoitettu vain merkittäväksi ilmoitettujen uhkien frekvenssit. Kun taustamuuttujana käytetään työnantajan ja henkilöstön edustajia, on otettava huomioon, että vastaajat eivätvälttämättä edusta samaa toimipaikkaa.

27 Taulukko 6. mukaan Merkittävät turvallisuusuhat työnantajaa edustavien vastaajien Kunta % Valtio % Yksityinen f % Onnettomuudet ja tapaturmat 31 37 56 164 Työpaikkakiusaaminen 32 33 30 109 Arkaluontoisten asioiden väärinkäyttö 29 29 29 102 Tietovuoto 25 35 35 112 Yksityisyyden loukkaaminen 24 29 23 84 Väkivalta 31 23 15 74 Ilkivalta 18 8 20 64 Sähköpostisalaisuuden loukkaaminen 14 16 19 60 Omaisuusrikokset 9 8 23 60 Huumausainerikokset 7 8 15 41 Identiteettivarkaudet 5 10 8 26 Terrorismi 3 5 10 26 Onnettomuudet ja tapaturmat koetaan työnantajaa edustavien vastaajien mukaan kaikkein merkittävimpinä turvallisuusuhkina kaikilla toimialasektoreilla. Yksityisen sektorin vastaajat pitävät onnettomuuksia ja tapaturmia merkittävimpinä uhkina kuin valtion tai kuntasektorin vastaajat. Työpaikkakiusaaminen koetaan yhtä merkittäväksi kaikilla sektoreilla. Myös arkaluonteisten asioiden väärinkäyttö, tietovuoto ja yksityisyyden loukkaamiset on koettu melko merkittävinä turvallisuusuhkina. Ilkivallan ja väkivallan uhan merkittävyydessä on eri toimialasektoreiden välillä tilastollisesti merkitsevä ero; valtion toimipaikkojen vastaajista ilkivaltaa pitää merkittävänä uhkana alle kymmenesosa vastaajista, kun taas yksityisellä sektorilla joka viides vastaaja. Valtion toimipaikoissa sen sijaan koetaan väkivalta merkittävämmäksi uhaksi kuin muilla sektoreilla.

28 Merkittävät turvallisuusuhat henkilöstöä edustavien vastaajien mu- Taulukko 7. kaan Kunta % Valtio % Yksityinen f % Onnettomuudet ja tapaturmat 33 38 56 221 Työpaikkakiusaaminen 40 29 31 152 Arkaluontoisten asioiden väärinkäyttö 34 34 24 130 Tietovuoto 22 24 28 121 Yksityisyyden loukkaaminen 36 31 21 123 Väkivalta 32 23 15 96 Ilkivalta 26 17 17 91 Sähköpostisalaisuuden loukkaaminen 20 26 19 93 Omaisuusrikokset 13 9 12 54 Huumausainerikokset 9 7 11 46 Identiteettivarkaudet 9 7 7 35 Terrorismi 6 7 7 31 Henkilöstön edustajien kokemat merkittävien turvallisuusuhkien jakaumat noudattelevat työnantajan edustajien jakaumia. Työpaikkakiusaaminen on kuitenkin henkilöstön edustajien mukaan merkittävästi suurempi turvallisuusuhka kuin työnantajan edustajien mukaan. Näin koetaan erityisesti kuntasektorilla. Arkaluonteisten asioiden väärinkäyttö, tietovuodot ja yksityisyyden loukkaukset ovat niin ikään merkittäviä uhkia. Ilkivalta koetaan samoin suuremmaksi uhkaksi henkilöstön edustajan mukaan. Toimialasektoreittain tarkasteltuna koettujen uhkien prosenttijakaumissa ei ole niin suuria keskinäisiä eroja kuin työntekijäosapuolen jakaumissa. Merkittävimmiksi koetut uhat. Seuraavassa tarkastellaan merkittävimmiksi koettuja uhkia eli onnettomuuksia ja tapaturmia, työpaikkakiusaamista, arkaluontoisten asioiden väärinkäyttöä, tietovuotoa, yksityisyyden loukkaamista, väkivaltaa sekä ilkivaltaa tarkemman toimialaluokituksen mukaan. Nämä toimialat jaetaan seuraavasti: teollisuus, energia- ja vesihuolto, majoitus- ja ravitsemustoiminta, rahoitustoiminta, rakentaminen, kiinteistö- vuokraus- ja tutkimuspalvelut, kuljetus-, varastointi ja tietoliikennetoimiala sekä yksityiset terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut ja tukku- ja vähittäiskauppa. Muita ilmoitettuja toimialoja olivat edellisten yhdistelmät sekä kustannustoiminta. On muistettava, että toimialoittain vastaajien määrä vaihtelee hyvin paljon, eikä alhaisten solufrekvenssien vuoksi uhkien merkittävyyttä voida kaikilta osin pitää tilastollisesti merkitsevänä ja tuloksia yleistettävinä. On huomioitavaa myös, että tukku- ja vähittäiskaupan toimialalta tutkimuksessa on mukana vain kolme vastaajaa. (Ks. Liite 1. Kyselyvastausten frekvenssijakautumat.)

29 Onnettomuuksia ja tapaturmia pidetään merkittävinä uhkina kaikilla muilla toimialoilla paitsi tukku- ja vähittäiskaupan ( 0 %) ja rahoitustoiminnan ( 16% ) aloilla. Työpaikkakiusaamista vähiten merkittävänä pitävät tukku- ja vähittäiskaupan vastaajat, merkittäväksi uhan kokevat koulutus- ja asiantuntijapalvelujen vastaajat, teollisuuden, majoitus- ja ravitsemusalan vastaajat sekä kiinteistö, vuokraus- ja tutkimustoimialan vastaajat. Arkaluontoisten asioiden väärinkäyttö koetaan vähiten merkittävänä rakentamisen (kymmenesosa vastaajista) ja teollisuuden toimialoilla. Lähes puolet sosiaali- ja terveyspalvelujen, rahoituksen ja koulutus- ja asiantuntijapalvelujen toimialojen vastaajista kokee uhan merkittäväksi ja tukku- ja vähittäiskaupan vastaajista yli puolet. Tietovuotoa merkittävänä uhkana pitää yli puolet tukku- ja vähittäiskaupan ja koulutus- ja asiantuntijapalvelujen vastaajista. Puolet tai lähes puolet kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelujen vastaajista pitää niin ikään tietovuotoa merkittävänä uhkana. Hotelli- ja majoitusalan vastaajien mukaan tietovuoto ei ole lainkaan merkittävä uhka. Yksityisyyden loukkaamista pidetään eniten uhkana rahoitusalalla, kiinteistövuokraus- ja tutkimusalalla; lähes puolet vastaajista on tätä mieltä. Vähiten uhka koskettaa rakentamisen ja vesi- ja energiahuoltotoimialoilla; alle viidesosa vastaajista pitää uhkaa merkittävänä. Ilkivalta on merkittävä uhka koulutus- ja asiantuntijapalvelutoimialalla, tukku ja vähittäiskaupan, hotelli- ja ravitsemusalalla sekä energia- ja vesihuoltoalalla joka kolmas vastaajista pitää ilkivaltaa merkittävänä). Vähiten ilkivalta koetaan uhkana rahoitus- ja teollisuusalalla, joiden vastaajista noin kymmenesosa ilmoitti, että uhka on merkittävä omalla toimipaikalla. Kuljetus- varastointi- ja tietoliikennealan, rahoitusalan sekä yksityisten sosiaalija terveyspalvelujen ja majoitus- ja ravitsemusalan vastaajat pitävät väkivaltaa merkittävänä uhkana. Se koetaan vähiten merkittäväksi uhaksi tukku- ja vähittäiskaupan (vastaajia vain kolme), rakentamisen, teollisuuden (N = 308) ja koulutusja asiantuntijapalvelujen toimialoilla (vastaajia 4). Yksityisyyden loukkaamista merkittävänä pitävät kiinteistö- vuokraus- ja tutkimuspalvelutoimialojen vastaajat; kuljetus-, varastointi- ja tietoliikennetoimialojen vastaajat; yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen vastaajat sekä tukku ja vähittäiskaupan vastaajat.rakentamisen ja hotelli- ja ravitsemusaloilla yksityisyyden loukkaaminen on alle kuudenneksen ilmoituksen mukaan merkittävä uhka. Uhat taustaryhmittäin. Seuraavassa tarkastellaan vastaajien merkittävinä kokemia uhkia käyttäen taustamuuttujana henkilöstöryhmää.tässä henkilöstö on jaet-

30 tu työntekijöiden, ylempien toimihenkilöiden ja toimihenkilöiden ryhmiin. Lisäksi kyselyyn osallistui vastaajia, jotka edustavat koko henkilökuntaa tai useampia henkilöstöryhmiä. Seuraavassa on huomioitu lähinnä työntekijät, toimihenkilöt ja ylemmät toimihenkilöt. 9 Toimihenkilöiden ja ylempien toimihenkilöiden edustajien välillä ei vastauksissa ole eroa, vähemmän kuin yksi viidestä pitää lueteltuja uhkia merkittävänä.työntekijöillä osuus on hieman suurempi, yli viidennes kokee mainitut uhat merkittävinä. Väkivaltaa merkittävänä uhkana pitää niin ikään yli viidennes työntekijöiden edustajista, kun molempien muiden henkilöstöryhmien edustajien mukaan uhka on merkittävä yli joka kymmenennen työntekijäpuolen vastaajan mukaan. Ero on tilastollisesti melkein merkitsevä. Työpaikkakiusaamista merkittävänä uhkana pitävien suurin ero on työtekijöiden ja ylempien toimihenkilöiden edustajien välillä.työntekijöiden edustajat pitävät väkivaltaa merkittävämpänä uhkana kuin toimihenkiöiden ja ylempien toimihenkilöiden vastaajat. Huumerikoksia merkittävänä uhkana pitävät eniten toimihenkilöiden edustajat eli yli joka kymmenes. Omaisuusrikoksia yhtä merkittävänä uhkana pitää työntekijöiden ja ylempien toimihenkilöiden edustajista niin ikään yli kymmenesosa. Onnettomuudet ja tapaturmat ovat merkittävin uhka työntekijöiden edustajille, sillä yli puolet pitää uhkaa merkittävänä. Toimihenkilöiden ja ylempien toimihenkilöiden edustajista alle puolet on ilmoittanut uhkan olevan merkittävä. Yksityisyyden loukkaamisen merkittävyydestä kaikkien henkilöstöryhmien edustajat ovat hyvin samaa mieltä. Hieman yli neljännes kaikista vastaajista pitää uhkaa merkittävänä, mukaan luettuna myös koko henkilöstön edustajat sekä useamman henkilöstöryhmän edustajat. Sähköpostisalaisuuden loukkaaminen on merkittävin turvallisuusuhka toimihenkilöiden edustajien mukaan, hieman yli viidennes pitää uhkaa merkittävänä, muiden henkilöstöryhmien näkemyksen mukaan uhka on merkittävä alle viidennekselle vastaajista. Arkaluontoisten asioiden väärinkäyttö on kaikkien henkilöstöryhmien edustajien mukaan merkittävä uhka, yli neljännes vastaajista on tätä mieltä. Tietovuotoa merkittävimpänä uhkana pitivät ylempien toimihenkilöiden edustajat; joka kolmas heistä piti tietovuotoa merkittävimpänä uhkana, kun työntekijöiden luottamusmiehistä vain viidennes piti uhkaa merkittävänä. Ero on tilastollisesti erittäin merkitsevä. Terrorismia ja identiteettivarkauksia pidettiin vähäisimpinä uhkina, eikä näihin suhtautumisessa ollut eroja eri henkilöstöryhmien välillä. Vain alle kymmenesosa vastaajista pitää uhkia merkittävinä. Kun tarkastellaan niitä vastaajia, 9 Jos tilastollisesti merkitseviä eroja on havaittu, on myös viimeksi mainitut ryhmät otettu mukaan tarkasteluun. Jos merkitsevyyttä ei mainita, Khin neliötesti ei sovellu riippuvuuksien tarkasteluun tai ero ei ole tilastollisesti merkitsevä. (Ks. Liite 1. Kyselyvastausten frekvenssijakautumat).