Ohje 3: Leiki kielellä Kuvitelkaa maailma, jossa on vain kaksi kieltä ja jokainen maailman asukas osaa niitä molempia. Kukaan ei tiedä, miten moinen outo tilanne on päässyt vuosituhansien saatossa syntymään. Kaikille on kuitenkin selvää, että nämä kaksi kieltä ovat perimmiltään hyvin erilaisia. Ensimmäinen kielistä on vakavan hetken kieli, täsmällinen kuin sveitsiläinen kello. Sitä käyttäessä palikat pysyvät järjestyksessä, asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä ja hulluimmatkin ajatukset palaavat nopeasti, siistissä järjestyksessä maan pinnalle. Se on kieli tilintarkastajan päiväunista, matematiikan laitoksen suosittelema. Toinen kieli taas soveltuu rennompaan hetkeen. Se ei ole aivan yhtä säntillinen kuin ensimmäinen, mutta toisaalta se on joustavampi ja monipuolisempi. Sitä puhuessa asiat näyttäytyvät uudessa, yllättävässä valossa, arjen koomisuus pääsee valloilleen, ideat pursuavat ja vitsi lentää. Se on unelmoijan kieli. Kumpaa kieltä tässä kuvitteellisessa maailmassa haluttaisiin puhua enemmän? Kumman kielen puhumista ihmiset suorastaan odottaisivat? Kumman kielen kehittymiseen he haluaisivat kantaa kortensa kekoon? Tosielämässä yksi ja sama kieli kykenee tietenkin sekä vakavaan että leikilliseen. Kun puhutaan kielen hyvinvoinnista kielen leikilliset tehtävät kuitenkin tapaavat jäädä vakavien tehtävien varjoon. Korostetaan, että kielen pitää toimia yksiselitteisesti ja tehokkaasti yhteiskunnan eri tasoilla. Mutta eihän kieli ole mikään valtion kehitysohjelma. Mitä merkitystä on sillä, kuinka yksiselitteistä kieli on esimerkiksi silloin, kun halutaan viihtyä ja pitää hauskaa? Tai silloin kun yritetään houkutella ihmisiä omakielisen toiminnan pariin? Miten mitataan kielen tehokkuutta vaikkapa lasten loruissa ja pihaleikeissä? Kielen täsmällisyys ja yksiselitteisyys ovat välttämättömiä tavoitteita esimerkiksi lakiteksteisteissä, mutta pelkkiä lakeja varten kieliä on turha säilyttää. Kielen täytyy toimia myös viihteellä. Tarvitsemme siis paitsi vakavaa kieltä myös huumorin, sananäppäryyden ja leikittelyn kieltä. Kielihän on tärkeä esteettisen mielihyvän tuottaja. Tässä tehtävässä toimii esimerkiksi 1
kaunokirjallisuus. Hyvän romaanin lukeminen on nautinto jo pelkän kielen takia. Kielellä leikittely ei kuitenkaan ole pelkästään jotakin, jota ammattilaiset tuottavat ja tavalliset ihmiset kuluttavat. Huumori kukkii myös aivan tavallisessa kielessä, jokapäiväisessä puheessa. Tämän kirjan kolmas ohje on Leiki kielellä. Ohjeen noudattamisesta on monenlaista hyötyä. Ihmiset suhtautuvat myönteisesti asioihin, jotka saavat heidät nauramaan ja hyvälle mielelle. Kieli ei ole poikkeus. Monet haastattelemamme ihmiset kuvailivat kauniita ja helliä muistoja ja hulvattomia vitsejä, joita kieli toi heidän mieleensä. Kielellä leikittely myös kehittää ihmisten omaa kielikykyä ja, mikä kaikkein tärkeintä, myös itse kieltä. On jopa sanottu, että kielet muuttuvat siksi, että ihminen on kielellä leikkivä eläin. Miten kieli kehittyy? Kielet muuttuvat jatkuvasti. Ne eivät kuitenkaan muutu itsestään, vaan tarvitaan myös uutta kieltä keksiviä, luovia puhujia. Saattaa jopa olla, että kielen kehittymistä ylipäänsä ylläpitää huumori ja leikkisyys. Ajatus on yksinkertainen: avainasemassa on ilmaisuvoima ja sen arvo ihmisten sosiaalisessa kanssakäymisessä. Kaikki tietävät, että osuva kielenkäyttö on nykyyhteiskunnassa tavoittelemisen arvoista. Saksalainen tutkija Martin Haspelmath on kutsunut tätä kommunikointiamme ohjaavaa periaatetta nimellä maxim of extravagance, väriloiston maksiimi. Meillä puhujilla on tarve loistaa muiden ihmisten silmissä. Konkretisoin hieman. Meitä ihmisiä on paljon. Kun puhumme, haluamme, että juuri meidän sanottavamme kiirii yli muun hälypuheen. Toivomme, että juuri meitä kuunneltaisiin, juuri meidän asiamme huomattaisiin. Yksi tapa varmistaa huomio, on puhua erityisen osuvasti tai värikkäästi. Kuka jaksaa kuunnella pelkkiä kuluneita fraaseja toistelevaa puhujaa: aika on rahaa, niin makaa kuin petaa ja seuraavan vaalikauden aikana aiomme? Sen sijaan se, joka käyttää kielen resursseja luovasti hyväkseen, saa paljon varmemmin huomiota. Luovuus tarkoittaa esimerkiksi vanhojen rakenteiden ja sanojen liittämistä yllättäviin kombinaatioihin tai uusien sanojen kehittämistä. Tämä keino saada huomiota on esimerkiksi poliitikkojen tiedossa. Jokaisen maan parlamentista varmasti löytyy joku, joka käyttää tätä keinoa häikäilemättömästi hyväkseen: Zhirinovksi Venäjällä, perussuomalaisten Timo Soini Suomessa ja niin edelleen. 2
Kieli hyötyy ihmisten halusta puhua värikkäästi, sillä se uudistuu tätä kautta. Jos joku keksii esimerkiksi erityisen osuvan sanan, muut ihailevat sen keksijää, huomaavat sanan sosiaalisen toimivuuden ja painavat sen mieleensä. Sopivan tilaisuuden tullen he käyttävät sanaa itse ja saavat näin osansa sen loistosta. Näin yhden henkilön innovaatio lähtee leviämään ja sana vakiintuu. Esimerkiksi käy suomen kielen sanan mäyräkoira leviäminen uuteen merkitystehtäväänsä kymmenisen vuotta sitten. Silloin suomalaisiin kauppoihin ilmestyivät 12 pullon olutpakkaukset, ja syntyi tilaus uudelle sanalle: millä nimellä kutsuttaisiin uutta pitkulaista olutpakkausta? Eipä aikaakaan kun joku neropatti nimesi pakkauksen epäilemättä leikillään mäyräkoiraksi olutpakkauksen ja koiran ilmeisen yhdenmuotoisuuden takia. Ja kieliyhteisö hoiti loput. Sanan leviämisen nopeutta kuvaa oma kokemukseni sanasta. Asuin vuoden 2003 syksystä vuoden Saksassa. Kun lähdin, mäyräkoira oli vielä lyhytjalkainen, hivenen kiukkuinen koirarotu. Kun palasin, koira oli muuttunut keskiolueksi. Uusi merkitys oli niin vitsikäs, että se vakiintui kieleen kuin yhdessä yössä. Osuvan kielenkäytön ja kielen kehittymisen suhde on vain teoreettinen oletus. Se on kuitenkin monella tapaa uskottava. Ennen kaikkea se on maalaisjärjellä ymmärrettävissä: se on silkkaa darvinismia. Osuvalla sanonnalla on hyvin suuri merkitys ihmisten välisessä toiminnassa. Otapa pystymetsästä kaksi keskivertoikäistä ja keskivertoulkonäköistä suomalais-ugrilaisen kansan sukujuurilla varustettua miestä. Varusta toinen sujuvalla supliikilla. Toista ei tarvitse varustaa, hän on ilman lisävarusteitakin hiljainen mörökölli. Kumpi näistä uroista saa näkemyksensä läpi työpaikan kokouksessa? Kumpi miehistä myy sinulle ylihinnalla käytetyn, ruosteisen Ladansa? Kumpi puhuu itsensä sisään täpötäyteen yökerhoon? Kieli siis muuttuu puhujien oivalluksien kautta. Koska osuvalla sanonnalla on markkinavoimaa, pyrkivät ihmiset keksimään jotain vinkeää sanottavaa. Kuultuaan jotakin uutta ja hauskaa he myös pyrkivät saamaan siitä osansa ja levittävät sitä edelleen. Voittaja on kieli, jonka ilmaisuvarannot kasvavat. 3
Esimerkkinä sanojen keksiminen Ilmaisuvarantojen kasvaminen tarkoittaa tietenkin ensisijaisesti uusien sanojen tuloa kieleen. Sanat ovat kielenmuutoksen ytimessä siitä yksinkertaisesta syystä, että uusille ilmiöille tarvitaan uusia sanoja. Kielen uskottavuus voi kärsiä jo pelkästään sen takia, että ihmiset luulevat, ettei siihen synny uusia sanoja. Esimerkiksi karjalan kieli on kärsinyt vuosien varrella kehittymättömän kielen maineesta. Jotkut, ehkä jopa monet, ovat jättäneet puhumatta karjalaa lapsilleen tästä syystä. Kuitenkin juuri karjalan kielen eri variantteja on kehitetty viimeiset kymmenet vuodet erittäin aktiivisesti esimerkiksi keksimällä tietokonesanastoa ja muuta nyky-yhteiskunnassa välttämätöntä termistöä. Ainakaan nykyään ajatus karjalasta kehittymättömänä kielenä ei siis pidä lainkaan paikkaansa. - - - - - seuraavat taitettuna hieman kuin aikakauslehden sitaattinostot. Eli jotenkin eri kohtiin sivun reunaa, erillisinä, hieman isommalla fontilla- - - - - - - Karjalaa ei puhuttu lapsille, sillä sitä on pidetty kehittymättömänä. [P96] Карельский язык за достаточно короткое время развился до языка, способного выполнять все социально-общественные функции. Такого скачка в развитии в истории языка не было. (P82 83) Kyllä karjalaa voisi käyttää käytännössä kaikilla elämän aloilla niin rikas ja monipuolinen se on [P113] - - - - sitaattinostot loppuvat - - - - - - Mitä hieman pölyyntyneen kielen maineelle sitten voisi tehdä? No ainakin sitä, mitä karjalassa on tehty eli kehittää kielen sanavaroja. Moni saattaa ajatella, että uusia sanoja saisivat kehittää vain koulutuksen saaneet kielitieteilijät, asiantuntijajärjestöt tai viranomaiset. Nämä toki tekevätkin osaltaan systemaattista sanaston kehittämistyötä. Tämä työ on tärkeää, muttei voi koskaan korvata tavallisten kielenpuhujien keksintöjä. Me puhujat nimittäin tiedämme, mille asioille me todella tarvitsemme sanoja. Parhaimmat ja elinkelpoisimmat sanat syntyvät todelliseen tarpeeseen. Eräs haastatelluista sanoi esimerkiksi opettaneensa lapsille savesta tehtyjen lelujen tekemistä. Kaikille tekotekniikkaan liittyville sanoille ei kuitenkaan ollut sanoja hänen omassa kielessään udmurtissa. Ratkaisu oli yksinkertainen: hän kehitti puuttuvat sanat itse. On vaikea 4
uskoa, että mikään valtion viranomainen olisi tullut ajatelleeksi, että savenvalantasanasto kaipaa ajanmukaistamista. (P130) Me kielen puhujat olemme siis keskeisessä osassa kielen sanojen kehitystyössä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisen pitäisi nyt keksiä sanoja omissa oloissaan, omiin tarpeisiinsa. Sanoja voi keksiä myös ryhmissä tai suorastaan kilpailuissa. Esimerkiksi Suomessa on järjestetty jo toista sataa vuotta erilaisia sanakilpailuja. Niitä ovat järjestäneet esimerkiksi sanoma- ja aikakauslehdet, mutta nykyaikana sanakilpailun järjestämiseen ei tietenkään tarvita omaa sanomalehteä, kun pelkkä blogikin voi riittää. Sanakilpailuilla on Suomessa haettu vastineita erityisesti muista kielistä tulleille sanoille. [tämän kappaleen esimerkeistä mietittävä, miten käännetään. poistetaan varmaankin osa] Esimerkiksi ruotsin kielestä lainautuneen näkkileivän tilalle ehdotettiin 1920-luvulla sanoja murakka ja nakero, joilla korostettiin leivän rapeutta. Kravatti-sanalle keksittiin 1930- luvulla tylsähkö synonyymi solmio. Ehdotusten joukossa oli myös pahaenteinen kaulavyö. Vuonna 2002 järjestettiin koululaisille kilpailu, jossa etsittiin vastineita kahdelletoista vierassanalle, joukossa muun muassa cheerleader, sprinttihiihto ja hands free. Koululaisten ehdotuksissa korostuu leikki kielellä. Voittajakäännös sanalle sprinttihiihto oli osuva kirihiihto, cheerleader-sarjan voitto jaettiin vitsikkäiden huiskurin ja innokin kesken, jotka korostavat hienosti toiminnan aktiivisuutta. Erityisen hyviä olivat sanan hands free käännökset: tassuapu, miniluuri, piuhaluuri, höpinäjohto, korvamikki, irtiö, luuriton. Sanakilpailu jos jotkut ovat yhtä aikaa hyödyllisiä ja leikkiä kielellä. Ideanahan on yksinkertaisesti löytää kieleen mahdollisimman osuvia sanoja: Joku keksii todella nasevan uuden sanan, sanonnan tai uuden merkityksen vanhalle sanalle. Keksintö lähtee leviämään ystäväpiirissä, internetissä ja jopa muissa medioissa. Todella nerokkaat oivallukset vakiintuvat koko kansan kieleen ja pääsevät vakiinnuttuaan sanakirjaan. A vot: kieli rikastuu! Tämä on tietenkin vain ideaalitilanne. Suomessa viime aikoina pidetyt sanakilpailut osoittavat, että hauskan tai leikkisän sanan lisäksi tarvitaan usein muutakin, sillä sanat jäävät kieleen vain, jos kielenpuhujat saavat niistä kuulla. Uusia sanoja on siis käytettävä: verkkosivuilla, sanomalehdissä ja tietenkin puheessa. Tietenkin sanastonkehitystyössä tarvitaan myös aimo annos erilaisuuden ymmärrystä, ettei sanaston kehittyminen pysähdy erilaisten kielenkäyttäjien kaivamiin poteroihin. Eri murteiden puhujilla on esimerkiksi usein erilaisia käsityksiä siitä, mikä kielessä on hyvää. Samoin nuoriso tarvitsee varsin erilaista sanastoa kuin vanhempi polvi. Asemasodan sijasta 5
on syytä muistaa, että elävään kieleen mahtuu vaihtoehtoja. Kielen tulevaisuuden kannalta ei ole lainkaan haitaksi, jos kieleen syntyy variaatteja ovat ne sitten eri alueiden tai eri ikäryhmien murteita. Esimerkiksi jonkinlainen nuorison oma kielimuoto auttaisi monia kieliä pitämään imagonsa kunnossa. Pelkonahan monilla pienillä kielillä on se, että kieli samaistetaan vain vanhaan aikaan ja vanhan ajan ilmiöihin. Vanhasta kielestä poikkeava nuorisoslangi ei siis todellakaan heikennä kielen mahdollisuuksia vaan pikemminkin päinvastoin. Lopuksi on vielä pakko muistuttaa, että sanojen kehittäminen ei mene hukkaan, vaikka sana ei jäisikään kieleen. Sanoja kannattaa kehittää ja sanakilpailuja pitää ihan itsessäänkin. Ne lisäävät positiivista toimintaa kielen ympärillä, nostavat sanan keksijän ja sen kuulijan kielitetoisuutta ja kielitietoja. Ja parhaimmillaan tuovat ihan vain iloa elämään. Hauskat sanat kiertoon siis! - - - - - infolaatikko suunnilleen tähän - - - - - NÄIN SANOJA KEKSITÄÄN JA LEVITETÄÄN * Keksi uusi sana, kun tarvitset sellaista. * Selvitä, onko tarvitsemallesi asialle jo olemassa osuva sana. Käytä sitä. * Käytä kuulemiasi uusia sanoja puheessa ja selitä ne, jos kuulija ei tunne niitä. * Käytä kuulemiasi uusia sanoja painetussa mediassa. * Järjestä sanakilpailu kaikille kielen puhujille. Promotoi kilpailua kouluissa. Tarjoa pieni palkinto. * Ehdota viranomaisille sanastonkehittämistoimikuntia. - - - - - laatikko loppuu - - - - - - - Tapaus aggressiivi Kieli ei ole pelkkiä sanoja. Myös erilaiset vakiintuneet sanonnat ja jopa kielioppi elävät. Kieliopin muutosvauhti ei tosin päätä huimaa. Silti se kulkee pitkälti samoja latuja kuin sanojenkin kehitys. Oleellista on siis näkyvyys ja ilmaisuvoimaisuus. Annan hetkeksi periksi 6
sisälläni asuvalle nippeleistä kiinnostuneelle kieliopin tutkijalle ja esittelen yhden minua jo pitkään kiehtoneen esimerkin suomen kielestä. Leikkisyys liittyy selvästi yhteen suomen kielen tuoreeseen rakenteeseen, arviolta noin viimeisen kahden vuosikymmenen aikana yleistyneeseen leikkisästi aggressiiviksi kutsuttuun muotoon. Aggressiivi on kieltolause, josta lauseen kielteisyydestä huolimatta puuttuu kieltosana. Siis eräänlainen ristiriita. Kaiken lisäksi rakennetta käytetään voimakkaana kieltona, usein karkealla vittu-kirosanalla höystettynä: vittu siellä mitään ilmasta viinaa ollu, vitut mä sinne mee. Olen esittänyt aeimmin suomenkielisessä kirjassa Kiellon lumo muodon kehittyneen ja erityisesti levinneen nimenomaan kielenpuhujien halusta ilmaista itseään ilmaisuvoimaisesti ja napakasti. Aggressiivi pulpahti Suomessa julkisuuteen viime vuosituhannen viimeisenä vuonna, kun silloisen fennougristiikan opiskelijan Jaakko Häkkisen kirjoittama hupijuttu levisi sähköposteissa. Muutama lainaus kiertokirjeestä kertoo kaiken oleellisen: Suomen kielen vanhojen modusten rinnalle on puhekielessä vakiintunut aggressiivi. Se taipuu persoonissa, luvuissa ja kaikissa tempuksissa. Aggressiivi, vanhan kansan suussa ponsitapa, ilmaisee aktiivista närkästystä, kyllästymistä, turhautumista, hermostumista ja suoranaista suuttumusta. Tarkemman taustatunteen voi vastaanottaja päätellä kontekstista. (aggressiivi-kiertokirje) Todellisuudessa kyseessä ei toki ole sen kummemmin modus eli tapaluokka kuin aivan uusi rakennekaan. Perätön kiertokirje ei silti ole. Suomen murteissa on ollut pitkään mahdollista jättää kieltoverbi pois, mikäli se on sijainnut kieltolauseen alusta. Tuloksena syntyneet kieltoverbittömät rakenteet eivät kuitenkaan olleet murteissa kovinkaan aggressiivisia tai edes erityisen voimakkaita kieltoja. Nykykielessä kieltoverbittömät lauseita käytetään sen sijaan nimenomaan iskevästi. Niillä kiistetään voimakkaasti jokin edellä sanottu: mä mikään juntti oo, mä missään röökilakossa oo. Tällä tavalla, ikään kuin huomion herättimenä, muotoa on käytetty jopa sanomalehdissä, vaikka se onkin yhä tyyliltään selvästi puhekielinen. Kuten esimerkeistä huomaa, kirosana ei ole lauseen kiellon voimakkuuden kannalta mitenkään välttämätön. 7
Aggressiivi, hieman tieteellisemmin nimettynä kieltoverbitön kieltokonstruktio, on kuin onkin uutta kielioppia. Murteista tuttu rakenne on kiteytynyt paitsi käytöltään voimakkaaksi kielloksi myös muodoltaan: esimerkiksi verbi sijoittuu lauseen loppuun, ja rakenteessa esiintyy usein kieltoa vahvistava mitään. Muutos ei tapahtunut yhdessä yössä, muttei rakenne tällaisenaan vuosikymmeniä vanhakaan ole. Yhteys kielellä leikittelyyn ja väriloiston maksiimiin on ilmeinen. Innovaatio on syntynyt nimenomaan jossakin voimakkaassa, tunteikkaassa yhteydessä eli voimakkaasti kiistävissä puheen kohdissa. Rakenne on saanut odottamatonta taustatukea oivaltavan vitsikkäästä kiertokirjeestä, ja niinpä se levisi yli Suomenmaan. Kun uuden rakenteen ensimmäinen hyökyaalto on mennyt, seuraa neutraalistuminen. Ehkä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä on turha puhua aggressiivista, sillä siitä on tullut neutri: tavallinen kielto. Mikään ei pysy tuoreena ikuisesti. Puhujat etsivät uutta ilmaisuvoimaista rakennetta ja leikki ja kielen kehitys jatkuu. Homo ludens, leikkivä ihminen Tämän ohjeen ytimessä on kieleen sisältyvä huumori ja ilmaisuvoimaisuus. Kielen pelastaja ei saa unohtaa, että kieli on paitsi vakava myös leikin asia. Kieli on myös sanaleikkejä, arvoituksia, sananlaskuja, vitsejä, sananmuunnoksia ja vaikka palindromeja. Tällä monimuotoisella kielellä leikittelyllä on yllättävän suuri rooli myös kielen kehityksessä. Lisäksi on selvä, että positiiviset ja vitsikkäät kokemukset kielestä ovat omiaan muokkaamaan ihmisten asenteita. Esimerkiksi koululaisen on tärkeää tietää, että kieli ei ole vain oikeinkirjoituksen pänttäystä. Itse asiassa kielellä leikittelyn voi nähdä myös kielen oppimisena: siinähän joudutaan analysoimaan kielen rakennetta ja merkityksiä. Kielitaju kehittyy kuin itsestään. Kielellä leikittely on siis yhteydessä ainakin kolmeen kielen hyvinvoinnin kriteeriin: kriteereihin kieli elää maailman mukana, kieltä osataan ja kieltä arvostetaan. Vielä rohkeammin argumentoi suomalainen nuori kirjailija ja kielellä leikittelijä Mike Pohjola kirjassaan Sanaleikkikirja. Hän kysyy, olisiko Kalevalaa kirjoitettu ilman hillitöntä allitteraatioarsenaalia tai olisiko suomella edes kirjakieltä ilman Agricolan ehtymätöntä 8
sanaleikittelytyötä? Kenties salakielenä käytetyt sanamuunnokset ovat pelastaneet Suomen jopa käymissämme sodissa. Leikkikää hyvät ihmiset, leikkikää, niin kieli pelastuu! - - - - - infolaatikko - - - - - NÄINKIN VOI LEIKKIÄ KIELELLÄ * Keksi vitsejä tai muita sanaleikkejä. * Kerro eteenpäin vitsejä tai tarinoita. * Tee musiikkia, jossa käytät kieltäsi vitsikkäästi. * Kirjoita kaunokirjallisuutta tai piirrä vaikka omakielisiä sarjakuvia. * Tee vitsikkäitä rintanappeja tai hihamerkkejä. Kirjoita takkisi selkään jotain hauskaa omalla kielelläsi. * Pidä vitsiblogia omalla kielelläsi. * Satsaa hauskaan sanontaan myös sosiaalisessa mediassa. * (lisää esimerkkejä ) 9