NUORI VOIt A KIRJALLISEN KULTTUURIN LEHTI 2/2014 1 9 KARI JYRKINEN LEA KALENIUS JUHO KÄSSI 0 EBYTANTTEI NA MARIA SAVELA JOUNI TEITTINEN
maaperasta NUORI VOIMA Perustettu 1908. ISSN 0785-6776 Julkaisija: Nuoren Voiman Liitto ry, Fredrikinkatu 23 D 4, 00120 Helsinki wwzeisuorenvoimanliittofi Vastaava päätoimittaja: Martti-Tapio Kuuskoski. 03 Juttuehdotuksiaja kaunokirjailisia tekstejä J.K. Ihalainen & Olli-Pekka Tennilä: Maasta intkuuskoski K;zuo, enuoi;nanhiitto.fi 044 307 4652 PAÄKIRJOITUS voi lähettää päätoimittajalle sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman O Kristian Normaalitilaus 42 Jouni Teittinen Toimitusneuvosto: Kaisa IjIs, Maria Savela Lauri Maijaia, Maria Matinmikko, inaaperänä 0442074650 kirsi.kaarela@nuurenvoinianljjtto.fj, Taloudenhoitaja: Kirsi Kaarela, sonjapyykko)nuorenvoirnan1iittofi Toimitussihteeri: Sonja Pyykkö, ( 1 ii Graafikko: Anne Rissanen, anne@annerissanen.com Blomberg & Raisa Marjamäki: Taistelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Hamsltan Fsnlayis runopuutarha O V Kirsi Kaarela, kirsz.kaarela@nuorenvoirnanlistto.fl, (09) 628 966 Tilaukset www.nuoi-envoinianljitrofi lan myös: Tilaushinnat 2014 (yhteensä seitsemän numeroa): DEBYTANTTI Nuoren Voiman Liltonjäsenille 25 Opiskelijatilaus 30 NVL:njäsenmaksu 12 NVL tukijäsen 50, alle 18-vuotias 0 Ilmoitushinnat: Ihalainen: Runakirjan maaperästä J.K. 1/1 nelivärinen 500, 0111aAa 1/1 mustavalkoinen 440 1/2 nelivärinen 350, 1/2 mustavalkoinen 305 1/4 nelivärinen 200, 1/4 mustavalkoinen 165 Aki Petteri Lehtinen, Laura Lindstedt, Sanna Nyqvist, Rilkka Pelo, Airi Salmela, Juha-Heikki Tihinen, Sinikka Vuola ja Kari Yli-Annala. DEBYTANTTI Nuoren Voiman Liiton hallitus 2014: Puheenjohtaja: Aina Bergroth Varapuheenjohtaja: Airi Salmela Jäsenet: Jan Forsström, Paulilna Haasjoki, Kaisa Ijäs, Matti Kangaskoski, Katja Kettu, MaijaMuinonen, Marjo Niemi ja Airi Ollikainen. Olli-Pekka Tennilä: Ruumis kirjoituksen Nancy: Corpus Jean-Lue (09) 628 966 DEBYTANTTI Lea Kalenius Painopaikka: Erweko, Oulu 4 Nuoren Voiman Liiton toiminnanjohtaja: Laura Serkosalo, lauraserkosaio@nuorenvojmanljitto.fi,
eräitä 27 47 Vesa Rantama: Kirjoituksia rajattomasta maanosasta. WG Sebaidin runoudesta DEBYTANTTI Kari Jyrkinen KIRJA-ÄRVOSTELUT 65 33 66 HUKKILA Kari Hukkila: Vanhoja sanoja uusina aikoina. Jacques Roubaudja Kamo no Chåmein kymme nen tyyliä NUORI VOIMA 100 VUOTTA SITTEN, 1914 Suuren päämääränja lujan uskon mies. Werner Soderström. KIRJOITTAJAT 36 DEBYTANTTI 11 Jonimatti Joutsijärvi: Kynnys kutsuu yli %,1 1 kokemuksia runokirjoista,.a,,,lar,,1fl?l,muklz 1 43 RISTO NIEMI-PYNTTÄRI: Sininen kukkaja kaivosmiehen hakku - - - Illila/aine 11 paiear1n/ehtz»/irj1l 5
SININEN KUKKA JA KAI VOSMIEHEN HAKKU xxxxx NOVALJS: Heinrich von Ofterdingen (1802) Suom. Suvi Nuotio. Sanasato 2013. TEKSTI: Risto Niemi-Pynttäri Saksalaisen 1790-luvun varhaisromantiikan neroista Philip von Hardenberg muutti nimensä ohjelman mukaiseksi. Hänet tunne taan Novalikseua. Tehtävä,jonka hän nimensä myötä otti, oli maail man romantisointi. Nykyään tuo termi assosioituu kaunisteluunja toiveajatteluun; romantisoinnista ei ole jäljellä muuta kuin huonoja kaikuja, eikä se tee asialle oikeutta. Novalikselle romantisointi oli yllättävän johdonmukainen meto di. Heinrich von Ofterdingen osoittaa, että nuori nero ei ollut liik keellä ilman työkaluja. Aikansa suhjektiivisin romaanifragmentti oli myös työkalupakki: se tarjosi keinot, kuinka vahvistaa sisäistä mielikuvitusta, luoda Liebe-und-Lust, jättää toiminnan maailma ja siirtyä elämään kielessä. Jenan piirit Saksalainen idealismi tarjosi 1790-luvun Jenan yliopistossa luento salin, jossa Novalis kasvoi muiden joukossa Kantiaj a Fiehteä kuun nellen. Luennonjälkeen spekuloitiin muiden opiskelijoiden, kuten Hegelin, Hölderlinin ja Sehellingin kanssa. Aikansa kysymys oli: millainen vallankumous syntyisikään, jos aistimellisuus koko nk kaudessaan onnistuttaisiin liittämään idealistiseen ifiosofiaan. Novalikselle läheisin oli Atheneum. Ryhmä kokoontui Sehle geleiden luona, ja Novaliksen romaaniaihiotakin on kommentoitu siellä. Ryhmässä kehiteltiin uudenlaistakirjoittamistaja myös kir joitettiin yhdessä. Usein noiden yhteistekstien tekijäksi merkittiin Novalis. Romantisoinnin ohessa tuolloin puhuttiin myös poeettises ta metodista. Sen myötä kehiteltiin tapaa luopua genren mukaan kirjoittamisestaja sääntöestetiikasta. Jean-Lue Naney ja Philippe Laeoue-Labarthe ovat tarkastelleet Atheneum-ryhmää uuden kir joittamisen kehittelijöinä teoksessan The LiteraryAbsolute (1988). Liisa Saariluoma (nyk. Steinby) kirjoitti Heinrich von Ofter dingen -teoksesta Nuoren Voiman varhaisromantiikka-numerossa (4/1997). Hän sanoi: käsittelen jotaln, mihin romantiikanjälkeisel lä kirjallisuudella ei ole mitään kosketuskohtaa. Hän viittasi siihen, kuinka realismi on vienyt romaanin kokonaan toisaalle. Realismin jälkeen kaikki romantisoinnin pyrkimykset ovat tulleet naurettavik si. Ehkä siksi Saariluomankin oli 90-luvulla puhuttava Novaliksen kohdalla todellisuuden poetisoinnista, joka onkin neutraalimpi termi kuin romantisointi. Edustavat detaljit Nykylukij an on vaikea päästä romanttiseen maailmaan: esteenä on kerronta ja Novaliksen aivan sietämätön positiivisten ylisanojen käyttö. Romantisointiin kuulunut positiivinen ajattelu tuotti tyy liä, jota on vaikea hymähtelemättä lukea. Kaiken näkeminen po sitilvisessa valossa yhdistyy siinä klassiseen kuvaustapaan, jossa poimitaan asioista valn edustavimmat seikat. Klassinenja yltiöpo sitiivinen detalji tuottaa realistiseen konkreettisuuteen tottuneiden kannalta huonoa kerrontaa. Kuvausta, jossa jokainen yksityiskohta on aina paras ja kau nein, on vaikea ottaa vakavasti. Seuraavassa kuvataan nuori Hein rieh vierailulla eräässä vuoristolinnassa. Kuvauksen ylisanat lähes tuhoavat pääasian, sen kuinka päähenkilö romantisoi ilmapiirin: Nuoren Ofterdingin vaatimattomuutta ja teeskentelemätöntä kainoa käytöstä ylistivät sekä ritarit että naiset, jajälkimmäisten mielissä viipyi vielä pitkään nuorukaisen miellyttävä olemus, kuin jonkun muukalaisen arkipäiväinen sana, joka melkeinjää kuulemat ta, kunnes se kauan vieraan lähdönj älkeen, näkymätöntä umppuaan aina vaan enemmän avaten, näyttäytyy lopulta ihanana kukkana, NUORI VOIMA 43
Tv envy.s oldan- Brofeldtin vigneh/»lukeminen» loistopainokseen. toisiinsa kietoutuneet lehdet loistaen kaikissa väreissä, niin ettei näkyä unohda koskaan eikä väsy sen toistamiseen, se on alati läsnä kuin koskaan ehtymätön aarre. Kerronnan ornaanenttia sirotellaan vain hienoimpia detalj ej a poimimalla (umppuaan avaten... ihanana kukkana... loistaen kaikis saväreissä... ehtymätön aarre). Samallajää huomaamatta, millaisena muutosvoimana Heinrich kuvataan; romantisoinnin työkalullaan hän on koskettanut hovin naisten mieltä tavalla, jota nämäjäävät toistamaan omissa fantasioissaan. Tämä väline ei ole erityisen fal linen; se on kaipuun sininen kukka, jonka vaikutus ei heti tunnu, mutta joka tekee työtään vähitellen. Samalla tavalla Heinrich romantisoi myös arabipakolaisen. Koh datessaan puistossa itkevän Zuliman, hän pyytää naista kertomaan perusteellisesti kohtalostaan. Tarina kestää iltaan, sen orientalis tistinen lumo ja eksotismi saa myös kriittisen sävyn. Nainen on so tasaalista, joka on orjuutettu palvelijaksi. Zulima kaipaa veljeään. Heinriehinyksinkertalsiajalohduttaviavastauksia ei kerrota, mutta jokin alkaa tehdä työtään, niin että Zulima ei nuku lainkaan seuraa vana yönä, sisäinen ilo oli pitänyt hänet valveilla. Äärimmäinen subjektiivisuus Heinrich von Ofterdingen -romaanifragmentin alussa esitellään si nisenkukan symboli. Heinriohillä on se,ja hän levittää sitä tietämät tään. Heinrieh itsekin tavoittelee kukkaa, näkee enneuniaja löytää varsin pian kukkaan sisältyvän naisen, Mathilden. Sininen kukka on romanttisen kaipuun symboli. Vesa Oittinen esitteli Novaliksen Fragmetteja-käännöksen (1984) esipuheessa Hegelin tulkinnan: sininen kukka on äärimmäisen suhjektiivisuu den luomus. Hegel katsoi kuitenkin että subjektiivisuus itsessään on tyhjää. Tarvitaan vain kalpuu, niin heti suhjektiivisuus virkoaa täyteen kukoistukseensa. Ilman muuta kyse oli narsismista. Mutta subjektiivisuuden ol keuttamiseen oli tarvetta yleiseen valistamiseen keskittyneen kau denjälkeen. Novaliksen teoksessa kaikki mitä päähenkilö kohtaa on häntä vatten. Realismiin tottunut kokee epäuskottavana sen, että tärkeimmät asiat esitellään ensin unessa, ja vasta sitten Heinrieh kohtaa ne oikeasti. Unien viestit, niiden subjektiivisuus, ohjaa päähenkilön valintoja. Romantiikan subjektivismi oikeutti onnen ja nautinnon kokemukset, joita valistusajan velvollisuusihmiset eivät uskaltaneet edes ajatella. Sininen kukka voidaan kuitenkin nähdä myös metodina. Werk zeug oli romantiikan aikaan monitulkintainen sana: kukka voi olla työkalu, jos sillä on vaikutus. Kukatja sanat ovat Novalikselle or gaanisia työkaluja, ne kasvavat kohteen sisällä, ja mekaanisen vai kutuksen sijaan kasvu tapahtuu huomaamattaja vähitellen. Toiminnan sankarit, liikemiehet Teoksen alkupuolella myös talous tuodaan esiin romantisoiden, kun päähenkilö tekee matkaa kauppiaiden kanssa. Liikemiehet on esi tetty positiivisesti, uudenaikaisen toiminnan sankareina. He ovat taitaviavarallisuuden käsittelijöitäja puuhakkaita rauhan ajan hah moja. Taloudellinen toimeliaisuus esitetään sankaruutena, joka kor vaa sotilaallisen. Seuraava luonnehdinta tarkastelee liikemiesten kutsumusta: He ovat sankareita, ja heidän ympärillään tungeksii asioita, jotka kaipaavat ohjausta ja ratkaisuja. Sattumuksista tulee historiaa heidän vaikutuksestaan, heidän elämänsä on katkeamaton ketju huomattaviaja loistavia, hankalia ja omituisia tapauksia. Uutta aikakautta luovia hahmoja ovat kuitenkin runoilijat. Pää henkilö huomaa tämän kohdatessaan mestarinsa Klingsohrin (soin tukorvan). Runoilijat eivät elä rahan jatavaroiden piirissä, he luovat uutta maailmaa aivan toiselle alueelle. He käyttävät työkaluna kieltä, mutta eivät pyri suoraan vaikutukseen, kuten retorikot, vaan antavat sanan vaikuttaa hitaasti. Näin he sanan avulla luovatja poetisoivat todellisuutta. Varhaisromantiikkaan liittyi kiinnostus kieleen elämäntapana. Runoilijoille ja filosofeille tapahtuu vähän asioita, koska toiminta korvautuu kielellä ja ajattelulla. He käyttävät toisenlaista pääomaa kuin kauppiaat: Heidän herkkä mielensä saa tarpeeksi askarrusta ympäristön merkityksettömistä ilmiöistä, jotka näyttävät tämän suuren maailman heille kuin pienoiskoossa. Heinrichillä ei ole synnynnäistä kiinnostusta runouteen, silti hän aavistaa omaavansa runoilijan kohtalon: Vielä se oli kuitenkin mykkä, eikä sen sielu, sen kieli, ollut vielä herännyt. Jo läheni runoilija ihana neito käsipuolessaan, avatak 44 NUORI VOIMA Niemi-Pynttäri
jonka Novalis liittää tarkasti eräänlaiseen ekonomiaan, jonka perus ta on seuraava ajatus: Luonto ei tahdo tulla vain yhden omistarnaksi. Yö, päiväja ylevä Omaisuutena se muuttuu pahaksi myrkyksi. Kaivosmiesten elämä on ylevää, koska kaivoksessa käydessään Novalis rytmittää romaaninsa runojen avulla, proosaj aksot katkea he kokevat kuinka pimeys ja valo särkyvät toisiaan vasten. Novalis vat ja tiivistyvät usein runoon. Jo hänen Die Hymne on die Nacht vakuuttaa myös, että vain kaivosmies on tosi kristitty. Kokiessaan (1800) runoelmansa rakentui runon japroosan taistelulle, proosalli Niemi-Pynttäri NUORI VOIMR 45 nenpäivävaihtelee siinärunollisenyön kanssa. Yön japäiväntörmä ykset ovat romaanissakin olennaisia arjen romantisoinnin välineitä. Yön ja päivän törmäämiset ovat yleviä tapahtumia, kun yö ja päivä särkyvät toisiaan vasten luoden korkeampiavarjojaja värejä. Näin siis yönja päivän, runollisenjaproosallisen konfiikti, muistut taa Caspar Friedrieh Davidin maalauksista tunnettua ylevän esitystä. Jos on totta, että vasta valon, värin ja varjon taidokas jaotte lu paljastaa näkyvän maailman salatun uljauden, niin että täällä avautuu kokonaan uusi, korkeampi silmä: niin tuohon [sadun] ai kaan moinen jaottelu ja taloudellisuus oli havaittavissa kaikkialla; sitä vastoin uusi, hyvinvoipa aika tarjoaa arjestaan yksitoikkoisen ja paljon merkityksettömämmän kuvan. Romantisoidut kaivosmiehet Kultasuonta hakeva kaivosmies on Novaliksen romaanissa riemas tuttavan romanttinen hahmo, koska kultaakin kaäliimpaa tälle sub jektiiviselle sielulle on kullan löytämisen kokemus. Håmmentävintä Novaliksen teoksessa on hakkua käyttä vien työmiesten kuvaus. Raskaan työpäivän jälkeen kaivos kuiluista nousevat miehet kuvataan virkistyneinä ja jopa nuor tuneina. Kyseessä on kaivosten romantisointi. Rinnastaako Novalis kaivoskullun nuoruuden lähteeseen ja terveelliseen suolahuoneeseen? Samaan henkeen hän kuvaa kaivosmies ten ruumiillisen työn terveellisenä ja sydäntä vahvistavana: Juuri rasitukset säilyttävät hänen sydämensätuoreenaja mielensä urhoollisena: hän on hartaan kiitollinen niukasta palkkiostaan ja nousee joka päivä työpaikkansa pimeistä kaivannoista nuortunee na ja elämänioisena. Vain hän tuntee valon ja rauhan viehätyksen, ulkollmanja ympärillään avautuvien näkymien ihanuuden. Köyhyysja työ nähdään romaanissa niin epärealistisesti, että se alkaa jo kiinnostaa. Romanttinen köyhyys on puhdassydämisyyttä, seen pian äidinkielensä soinninjaherkän suloisen suun kosketuksen avulla kainot huulensajajohtaakseen yksinkertaisesta soinnusta eri sävelkulkuja loppumattomiin. Valitettavasti ratkaiseva kohta sitaatissa, virkkeen loppuosa, muuttuu käännöksessä sekavaksij ajää alun yltiöromanttisen kuvan varjoon. Lopun kuvassa uusi maailma avautuu suusta käsin, kuten keskiaikaisissa näkyrunoissa: lihana, kielenä ja lauluna. He ovat runoilijoita, noita muuttolintuihmisiä, kuten Novalis sanoo. Metafora on tarkkaan harkittu, koska runoilijoiden nähdään olevan häilyvyytensä vuoksi kontrollin tavoittamattomissa. Heidän instituutionsa ovat ilmassaja niin epämääräisiä, ettei kukaan saa kiinnitettyä heitä omistukseensa. Kyse on siis pitkälle viedystä vapauden metaforasta, joka huipentuu siihen, että runoilijoiden sanotaan levittävän keventymisen tunnetta, halua lähteä lentoon: Heillä on vapaus tullaja mennä, heidän kultaisen jalkansa askel kepeäja heidän läsnäolonsa saa jokaisen levittämään siipensä on aivan huomaamatta. Rakkauden metodi Ruumiillinen halu oli henkisen ohella Novalikselle väline, jolla ru noilijaa synnytetään. Tämä tulee ilmi jo siinä, kuinka mestari ryh tyessään ohjaamaan Henrichiä tarjoaa tälle tytärtään, Mathildaa. Rakkaus heidän välilleen oli tosin jo syttynyt, ja aivan aluksi pää henkilö oli jo unessa tavannut Mathildan. Mestari antaa heille myös vapauden rakastella, ehkä siksi, että pian sankarin mieli käännetään kivuliaasti toisaalle, tuonpuoleiseen. Rakkaus on vain lähtökohta niille mullistuksille ja voimille, joiden siemenen Klingsohr istuttaa päähenkilöön. Hän järjestää rakastavaisille yhteistä aikaa ennen kuin Mathilda kuolee pois. Tä män jälkeen Heinrich pakotetaan asettumaan runoilijan alueelle, dialogiin tuonpuoleisen ja Mathildan kanssa.
syvyyden, pimeyden ja taivaan etäisyyden noissa hirvittävissä sy vyyksissäkin hänelle kukkii mitä kallisarvoisin kasvi, totinen luot tamus Taivaan isään. Näin siis kaivostyö istuttaa karuun mieheen kaipuun sinistä kukkaa. Heinrich von Ofterdingen jäi Novalikselta kesken, kuten monet muut hankkeet. Tällainen kirjoittajan entusiasmi on sekin varsin romanttista: se viittaa kykyyn kuvitella olevansa ihanteessa ennen aikojaan. Kirjallisissa hankkeissa se näkyy kykynä kuvitella valmis teos, jota ei ole mahdollista toteuttaa, ja josta jääjäljelle vain yri paan hankkeeseen, eli tiedettä romantisoivaan Encyklopediaan. Hän tyksen fragmentit. ehti ilmeisesti työskentelemään hetken aikaa kaivosalalla ennen Itse romantisoinnin metodi ei kuitenkaan ole Novaliksen ku vittelua, vaan yhteydessä hänen elämänkokemuksiinsa. Se tekee romantisoinnista jotain todellisesti elettyä. tuntemukseen. Hän hankki vuori-insinöörin koulutuksen muutettu kuin kuoli tuherkuloosiin 30-vuotiaana. Sininen kukka oli Novalikselle kipeästi koettu tosiasia,ja romaa nissa esiintyvä Mathilda vertautuu Novaliksen rakastettuun, Salieen. Sen jälkeen kun tämä 14-vuotias kihlattu kuoli tuberkuloosiin, Novalis omistautui kirjoittamiselle. Hänen kerrotaan valmistautu neen itsemurhaan kuolemaa ylistävän päiväkirj an avulla. Sen sijaan Novalikselta syntyikin Yöhymnit, jossa Sofie figuroi yön elementtiä. Omaelämäkerrallisten seikkojen perusteella voidaan siis päätel lä millaiseksi kesken jäänyt Heinrich von Ofterclingen oli muodos tumassa. Teoksen toisen osan alkaessa tulee selväksi, että Heinrich aukoksi kertomukseen. kuntaelämä sekä runous iii Iviovotype v Jalo maö) tä ja z.,/in,4,o ne. Niemi-Pynttäri 46 NUORI VOIMA on runoilija, Mathildan kuolemaan liittyvä elämänvaihe jätetään Toteutuneessa romaanissa kiinnostavinta antia tuntuu olevan romanttinen näkemys juuri niistä seikoista,jotka realismi omi viisi vuosikymmentä myöhemmin: ruumiillinen rakkaus, työ ja yhteis Kaivostyön romantisointi perustui Novaliksella vankkaan alan aan pois Jenasta, niinpä hänellä oli kaikki aikansa tieto kaivoksista. Näin romantisointi sai materiaalisen käänteen, ja Novalis suunnit teli mineraaleistajopa tietosanakirjaa, kunnes kääntyi vielälaajem