ÖLJY- JA KAASUTYÖRYHMÄ

ÖLJY- JA KAASUTYÖRYHMÄ Barentsin alueen uutiset 2/2007 "Pohjoiset Naapurit" 1 NORJAN POHJOINEN ULOTTUVUUS 1 2 POHJOISTEN ALUEIDEN STRATEGIA 2 Jalot pyrkimykset 2 Käytännön toteutus 3 3 POMOR, NORJALAIS-VENÄLÄINEN TALOUSALUE 4 HARMAA VYÖHYKE BARENTSINMERELLÄ 3 Kiistan historia 4 Nykytilanne 4 5 NAAPURIMAAT NORJA JA VENÄJÄ 4 Hankala rajavyöhyke 4 NATOn ja Venäjän raja 5 6 BARENTSIN ÖLJY JA KAASU 5 Snöhvit 5 Goljat 6 Shtokman 6 Hydron uudet löydökset 6 7 YMPÄRISTÖ 7 Norjan kunnianhimoiset ilmastotavoitteet 7 Ydinjätettä rajan takana 7 8 KALASTUS 8 Troolarilaivasto 8 Huippuvuorten kalastuskiista 8 Salakalastus 8 Norjan kalanvienti voimissaan 9 Norjan tutkimusalukset taas Barentsinmerelle 9 3 1 NORJAN POHJOINEN ULOTTUVUUS 3.8.2007 Öljyn ja maakaasun löytyminen Pohjanmereltä 1960- luvulla oli Norjalle onnenpotku. Maa on mustan kullan ansiosta vaurastunut ennennäkemättömästi. Sittemmin kun Pohjanmeren alueen öljy- ja kaasuvarannot ovat näyttäneet ehtymisen merkkejä, on maan ollut pakko löytää vaihtoehtoisia keinoja vaurautensa turvaamiseksi. Hallitus on suunnannut katseensa enenevässä määrin pohjoiseen ja Norjan merialueilta onkin löydetty lisää maakaasua ja öljyä. Maan pohjoiset osat ovat uusien projektien myötä saaneet yhä korostuneen merkityksen kansakunnan tulevaisuuden kannalta. Norja on aloittanut erilaisia kampanjoita pohjoisten alueiden vetovoiman lisäämiseksi. Pohjoinen ulottuvuus ei merkitse Norjalle pelkkää fossiilisten polttoaineiden etsimistä. Ympäristökysymykset ovat ilmastonmuutoksen myötä nousseet korostuneesti esille ja vaikutukset tuntuvat ensiksi ja voimakkaimmin pohjoisilla alueilla. Ympäristötietoisuus on muiden länsimaiden tapaan noussut Norjassa keskeiseksi asiaksi. Valitettavasti norjalaiset eivät ole yksin. Erityisesti Venäjän läsnäolo rajanaapurina on asia, jota Norja ei voi suunnitelmia laatiessaan sivuuttaa. Viimeaikaiset asenteiden muutokset Venäjällä ovat mutkistaneet asetelmaa entisestään. Venäläisten kasvanut kansallistunto on vaikuttanut sen käyttäytymiseen ja kielenkäyttöön ulkopolitiikassa ja maan muuttunut luonnonvarapolitiikka on aiheuttanut kansainvälistäkin hämmennystä. ÖLJY- JA KAASUTYÖRYHMÄ Liisa Laiho 02 531 9262 050 369 7622 c/o Offshore Technology Center Linda Laxell 044 530 7331 Friitalantie 11 Britta Jourio 02 531 9286 28400 ULVILA Fax 02 531 9245 www.offshoretc.fi e-mail: etunimi.sukunimi@offshoretc.fi

2 Venäjän uusi ulkopoliittinen aikakausi saattaa entisestään hankaloittaa myös vuosia kesken olleita kysymyksiä. Muun muassa ratkaisemattomat aluekiistat Barentsinmerellä voivat kokea takaiskuja ja norjalaisten yritykset puuttua pohjoisten alueiden salakalastusepidemiaan hankaloituvat entisestään. Norja on viime aikoina painottanut eri yhteyksissä haluavansa lisätä vuoropuhelua ja yhteistyötä Venäjän kanssa. Maa on korostanut myös rehellisen kriittisyyden merkitystä kahdenvälisten suhteiden hoidossa. Tiivis norjalais-venäläinen yhteistyö pohjoisten haasteiden hoitamisessa auttaisi varmasti molempia maita, mutta aika näyttää miten se tulee kehittymään. 2 POHJOISTEN ALUEIDEN STRATEGIA vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Ohjelman tärkeimpiä osa-alueita ovat kansainvälinen yhteistyö luonnonvarojen hyödyntämisessä, ympäristönsuojelu ja pohjoisten alueiden tutkimus. Tärkeimmät tavoitteet on kirjattu seitsemään kohtaan: 1. Käyttää valtaa uskottavalla, johdonmukaisella ja ennalta arvattavalla tavalla. Armeijan, poliisin ja muiden viranomaisten vahvalla läsnäololla halutaan viestittää maan ottavan kansalliset ja kansainväliset velvoitteensa vakavasti. Viranomaisyhteistyöllä halutaan lisätä vakautta sekä ehkäistä konflikteja ja sitä on tarkoitus kehittää. 2. Olla Pohjoisia alueita koskevassa tiedossa kansainvälistä kärkipäätä. Tarkoituksenmukainen tieto pohjoisen olosuhteista on edellytyksenä menestykselle alueella. Norjalla on jo entuudestaan käytössään asiantuntijuutta pohjoisen öljyteollisuudesta, merenkulusta, luonnonvaroista, ympäristönsuojelusta ja muista pohjoiseen liittyvistä aloista. Hallitus haluaa alleviivata tiedon hankinnan ja ylläpitämisen merkitystä. 3. Hallita luonnonvaroja ja ympäristöä parhaalla mahdollisella tavalla. Pohjoisille alueille asetetaan korkeat ympäristöstandardit ja luonnonvaroja pyritään käyttämään kestävästi. Ympäristöasioihin liittyvää tutkimusta ylläpidetään ja erityisesti Huippuvuorten asema yhtenä maailman tärkeimmistä erämaa-alueista säilytetään. Joulukuussa 2006 Norjan hallitus julkaisi Tromsössä yhtenäisen pohjoisten alueiden strategiansa. Ulkoministeriön laatima yli 70-sivuinen dokumentti esittelee kauniiden kuvien koristelemana suunnan, johon maan pohjoisosaa halutaan ohjata. Aivan tarkkoja rajoja strategia-alueelle on mahdotonta vetää, mutta maantieteellisesti norjalaiset tarkoittavat termillä Barentsin Euroarktisen alueen pohjoista osaa. Poliittisin termein alue on yhtä kuin Barentsin alue, jossa ovat osallisina Norjan lisäksi Ruotsi, Suomi ja Venäjä. Pohjoisten alueiden strategian laatiminen ja julkaisu ajoittuivat samoihin aikoihin Gazpromin syksyksi 2006 suunnitteleman Shtokman-projektin partneripäätöksen kanssa. Mahdollinen osallistuminen arktiseen kaasuprojektiin olikin monien tahojen mukaan suurin yksittäinen syy koko strategian laatimiseen. Ymmärrettävästi Gazpromin päätös hylätä kaikki ulkomaiset partneriehdokkaat ja lykätä projektin alkua jälleen kerran latisti uuden ohjelman julkaisutunnelmia. Jalot pyrkimykset Pohjola-strategian kunnianhimoisena tavoitteena on luoda edellytykset alueen kestävälle kehitykselle ja kasvulle. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi alueelle olisi luotava houkuttelevia ja pitkäaikaisia työmahdollisuuksia, hyvät terveyspalvelut, opiskelupaikkoja ja 4. Tarjota hyvät kehykset öljy- ja kaasuteollisuudelle Barentsinmerellä ja parantaa Pohjois-Norjan asemaa energia-alalla. Viranomaiset edesauttavat aktiivisesti öljyteollisuuden paikallisten projektien syntymistä. Pohjoisten kenttien operaattoreita rohkaistaan järjestämään koulutusta paikallisille alihankkijoille. 5. Turvata pohjoisen alkuperäiskansojen elinkeinot, perinteet ja kulttuuri. Hallitus kehittää vanhoja ja luo uusia keinoja saamelaiskulttuurin säilyttämiseksi. Alkuperäiskansojen tietämystä pohjoisista oloista hyödynnetään. 6. Kehittää ihmisten välistä yhteistyötä pohjoisilla alueilla. Terveyspalvelut, koulutus, nuoriso- ja vapaaehtoistyö ovat avainasemassa Pohjoisten alueiden kehittämisessä. Ihmisten kokoontumismahdollisuudet ja osallistuminen yhteisiin tapahtumiin kehittävät yhteenkuuluvaisuutta ja yhteisymmärrystä, mikä johtaa rauhallisiin oloihin ja kehitykseen. 7. Vahvistaa yhteistyötä Venäjän kanssa. Läheisten kahdenvälisten suhteiden ylläpitäminen Venäjän kanssa on tärkeää. Venäjäpolitiikka perustetaan pragmatismiin, yhteisiin intresseihin ja yhteistyöhön.

3 Käytännön toteutus Vaikka Norjan hallitus on juhlallisesti ja suurieleisesti osoittanut pohjoiset alueet tärkeimmäksi poliittiseksi kohteekseen, ei se ole vielä näkynyt alueen rahoituksessa. Pohjoiset alueet eivät ole saaneet näkyvästi lisää rahaa ja vuoden 2008 budjettiriihessä on ollut esillä hyvin harvoja Pohjola-projekteja. Strategian heikko näkyvyys talousarviossa onkin herättänyt paljon arvostelua ja pettymystä. Hallitus on puolustautunut kertomalla strategiassa olevan kyse pidemmän aikavälin hankkeesta, jossa asiat tapahtuvat vasta pidemmällä tähtäimellä. Oppositio on jo riemastunut asiasta ja syyttää ulkoministeriä liiallisesta passiivisuudesta pohjoisten asioiden hoidossa. Norjan ja Venäjän öljy- ja kaasusektorien yhteistyötä. Shtokman -projektin venymisen varalta/kannalta asemien vahvistaminen olisikin tärkeää. Norjalaiset ovat olleet pääministeriään myöten innostuneita talousaluehankkeesta ja sen mahdollisuuksien selvittäminen on aloitettu. Venäjän viranomaisten suhtautuminen hankkeeseen on alustavasti ollut positiivista. Maa on ilmaissut Norjan ulkoministeriölle mielipiteensä virallisesti kirjeitse. Lisäksi hanke saa kannatusta ainakin Murmanskin alueen kuvernööri Juri Jevdokimovilta, jonka mukaan perustettava yhteistyöalue antaisi Murmanskille kaupallisen ja älyllisen piristyruiskeen. 3 POMOR, NORJALAIS-VENÄLÄINEN TALOUSALUE 4 HARMAA VYÖHYKE BARENTSINMERELLÄ Venäjä ja Norja ovat riidelleet Barentsinmerellä sijaitsevan 175.000 neliökilometriä suuren alueen rajoista jo 40 vuotta. Ne eivät pääse yksimielisyyteen siitä, miten pohjoisten merialueiden rajat tulisi vetää. Norjalla oli aikoinaan samanlainen kiista eteläisten naapureidensa kanssa. Ovelilla neuvotteluilla Norja sai hallintaansa valtavia alueita Pohjanmereltä myös aivan Englannin kanaalin läheltä. Samoilta alueilta löydettiin myöhemmin öljyä ja Norjan öljyseikkailu oli valmis alkamaan. Norjan ulkoministeriö tilasi Statoilin entiseltä toimitusjohtajalta Arve Thorsenilta maan Barentsinmeren alueen tilannetta kuvaavan raportin. Raportti ajoittui samaan ajankohtaan Pohjola-strategia-hankkeen kanssa. Thorsenin Barents 2020 -raportti julkaistiin syksyllä 2006 ja se toi esille ajatuksen Pomorin talousalueen perustamisesta Norjan ja Venäjän raja-alueelle pohjoisessa. Ajatus sopii mainiosti myös pohjoisten alueiden strategian henkeen. Kiistelty alue on kokonaisuudessaan suurempi kuin Norjan hallussa oleva alue Pohjanmerellä. Lisäksi harmaa vyöhyke saattaa sisältää jopa enemmän öljyä kuin maan nykyiset varannot. Venäläisten geologien mukaan vyöhykkeeltä löytyisi jopa Shtokmania suurempi jättikenttä. Alueen houkuttelevuutta lisää myös sen kalakanta, joka on yksi maailman rikkaimmista. Pomorin alueen on suunniteltu ylettyvän Norjan Jarfordinlahdelta Venäjän Petsamonlahdelle. Alueen tarkoituksena olisi tukea maiden öljy- ja kaasuyhteistyötä taloudellisen ja teollisen erityisalueen muodossa. Norja on ollut halukas turvaamaan roolinsa Venäjän strategisena yhteistyökumppanina ja Pomorin talousalue olisi erinomainen keino tavoitteen saavuttamiseksi. Alueelle sijoitettaisiin sen toteutuessa kaikki tarvittava onshore-infrastruktuuri ja Barentsinmeren öljytuotannon tarvitsema logistiikka. Toimiakseen tehokkaasti alueelle tulisi rankentaa mm. hyvät kuljetuspalvelut ja yhteydet mahdollistava logistiikkakeskus. Thorsenin lisäksi raportin kirjoittajien joukossa oli myös maan ulkoministeriön edustajia ja heidän mukaansa talousalueen luominen auttaisi huomattavasti

4 Kiistan historia Kiista sai alkunsa vuonna 1967, kun norjalaiset karttaa tutkittuaan päättivät aloittaa neuvottelut uuden merirajan piirtämisestä. Muutaman vuoden mietiskelyn jälkeen asia otettiin esille virallisella tasolla vuonna 1970. Norjalaisten neuvottelijoiden aseman parantamiseksi. Neuvottelut hiljentyivät vuosikymmeneksi. Vuonna 1991 Mihail Gorbatshovin ollessa Oslossa vastaanottamassa Nobel palkintoaan neuvotteluja päätettiin taas jatkaa. Yhteisymmärrykseen päästiin aivan pohjoisimmista osista, mutta etelän öljy- ja kaasurikkaat alueet pysyivät kiistan aiheena. Hyvin pian Neuvostoliitto hajosi ja Kreml joutui kaaokseen. Norjassa ei edes aina oltu tietoisia siitä, kenen vastuulla neuvottelut Venäjän puolella olivat. Yksitoista vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen asiaan palattiin taas, kun Venäjän presidentti ja Norjan pääministeri nostivat rajat keskusteluun. Vladimir Putin ja Kjell Magne Bondevik lupasivat juhlallisesti hoitaa asian pois päivänjärjestyksestä virkakausiensa loppuun mennessä. Bondevikin pääministeriys loppui vuonna 2005 ja Putin luopuu vallasta keväällä 2008. Neuvotteluissa venäläiset halusivat vetää rajan suoraan ylöspäin maarajasta pohjoisnavalle. Norjalle kuuluneesta Varangerinniemen osasta olisi tällöin tullut Venäjän aluetta. Norjalaisten mielestä rajan tuli olla saman etäisyyden päässä molempien mantereesta. Tällöin raja olisi kulkenut huomattavasti Venäjän ehdotusta idempänä. Asiasta ei päästy sopuun ja neuvottelut lukkiutuivat. Perusteluna kantaansa Venäjä käyttää vuonna 1926 antamaansa julistusta, jossa ilmoitetaan maa- ja merialueiden rajan itäpuolella kuuluvan Venäjälle. Norja taas perustaa mielipiteensä vuoden 1958 mannerjalustasopimukseen. Norjan kannalta on valitettavaa, että sopimuksen teksti on hyvin monitulkintainen. Vuonna 1974 Norjan silloinen pääministeri Trygve Bratteli palasi raja-aiheeseen Moskovan vierailuillaan. Merirajoista alettiin neuvotella uudelleen ja Norja esitti useita ratkaisuehdotuksia, joita kompromissiin tyytymätön Neuvostoliitto ei kuitenkaan hyväksynyt. Vuonna 1977 osapuolet palasivat jälleen neuvottelupöytään. Kaikkien yllätykseksi yhteisymmärrys oli edellisistä kerroista lisääntynyt ja maat päättivät perustaa kalastusalueen, jonka yhteisiä sääntöjä molemmat osapuolet sitoutuivat noudattamaan. Alue ulottui pitkälle Norjan alueelle ja päätös oli Norjan valtiolle niin tulenarka, että sen hyväksyminen lykättiin parlamenttivaalien jälkeiseen aikaan. Neuvottelut saivat kuitenkin uuden käänteen, kun samoihin aikoihin Oslossa paljastui vakoiluskandaali. Ulkoministeriön työntekijä saatiin kiinni yli 30 vuotta kestäneestä vakoilusta Venäläisten hyväksi. Myös ulkoministerin oikea käsi tuomittiin vakoilusta. Vuosien ajan Neuvostoliiton viranomaiset olivat kaikessa hiljaisuudessa saaneet kaiken haluamansa tiedon Barentsinmeren neuvottelutaktiikoista, mikä ei ollut omiaan Nykytilanne Keväällä 2007 keskusteluihin palattiin jälleen toiveikkaina. Barentsinmeren rajanpiirto ei ole koskaan ollut lähempänä lopputulosta kuin nyt, hehkutti Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov kansainväliselle lehdistölle. Jäljellä olevien ongelmien määrä vähenee jatkuvasti. Norjan ulkoministeri Jonas Gahr Stören mukaan neuvotteluissa tapahtui selvää edistystä, mutta lopullinen läpimurto jäi jälleen puuttumaan. Huhtikuun neuvotteluissa sopimuksen syntyminen yhdistettiin Pomor - neuvotteluihin. Venäjä on kevään 2007 aikana ilmaissut enenevän kiinnostuksensa myös pohjoisnavan alueita kohtaan. Napa-alueella arvioidaan olevan valtavat öljyvarannot ja maa on enemmän kuin innokas saamaan ne haltuunsa. Venäjän laajentumisinnon valossa vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä, että se olisi halukas perääntymään rajakiistassa Norjan kanssa. 5 NAAPURIMAAT NORJA JA VENÄJÄ Norjalla ja Venäjällä on 196 km yhteistä, Barentsinmereen päättyvää maarajaa. Valtioiden välillä on vain yksi raja-asema, Storskog/Borisoglebsk, joka sijaitsee Kirkenesin kaupungin lähistöllä. Vuonna 2005 rajan ylitti yhteensä 107.465 eri maiden kansalaista, keskimäärin lähes 300 ihmistä päivässä. Hankala rajavyöhyke Marraskuussa 2006 Venäjän viranomaiset aiheuttivat hämmennystä ottamalla käyttöön rajavyöhykettä koskevat uudet määräykset, jotka rajoittavat ulkomaalaisten liikkumista raja-alueella. Norjalaisten kannalta säännöt ovat erityisen hankalat, sillä pohjoisessa raja-alue ulottuu sadan kilometrin

5 päähän itse rajasta. Uusien sääntöjen mukaan rajavyöhykkeellä ei saa oleskella eikä pysähtyä ilman etukäteen hankittua lupaa. Lupaa tulee hakea noin kuukautta ennen matkaa viisumin anomisen yhteydessä ja se voidaan tarvittaessa myöntää kuudeksi kuukaudeksi. Raja-alueella liikkumisesta ilman lupaa voidaan tuomita sakkorangaistus. Erityisen kiusalliseksi tilanteen tekee Nikelin ja Zapoljarnin kaupunkien sijainti raja-alueen sisäpuolella. Tiukkojen rajasäädösten pelätäänkin Norjan puolella pilaavan ja hankaloittavan tavallisten ihmisten, paikallisviranomaisten ja erilaisten kansalaisjärjestöjen 15 vuoden aikana luomia kontakteja. Hankalaan kulkemiseen on kuitenkin herätty viranomaistasolla ja helpotusta on luvassa. Norjan ja Venäjän välinen matkustaminen uudistuu jälleen kerran kesän 2007 jälkeen uudella viisumisopimuksella. Uusi sopimus tulee sisältämään elementtejä EU:n ja Venäjän välisestä sopimuksesta. Tarkoituksena on luoda helpotuksia mm. toimittajien, opiskelijaryhmien, liikematkalaisten ja virkamiesten matkustukseen. Myös rajatarkastusten määrää yritetään tulevaisuudessa vähentää keskittämällä tarkastukset tiettyihin matkustajaryhmiin. UDI (Norwegian Directorate for Immigration) aikoo lisäksi tutkia mahdollisuutta viisumin hankkimisen siirtämisestä ainakin osittain internetiin. Myös työlupien anominen haluttaisiin tulevaisuudessa siirtää verkkoon. Uuden viisumisopimuksen odotetaan helpottavan sekavaa ja byrokraattista tilannetta. Erityisesti usein matkustavien asemaa halutaan helpottaa. Keinona on väläytetty muun muassa mahdollisuutta monivuotisen viisumin hankkimiseen. Myös rajanylityspaikkojen aukioloaikoja tullaan laajentamaan joustavammiksi. NATOn ja Venäjän raja Pohjoinen on luonnollisesti Norjan puolustuksen tärkein ulottuvuus ja Venäjän viimeaikainen poliittinen kehitys on korostanut sen merkitystä entisestään. Vuosien ajan Norjan viranomaiset painottivat, että Venäjä ei uhkaa sitä millään tavalla. Viime aikoina norjalaisten mielipiteissä on kuitenkin ollut havaittavissa muutosta. Venäjää on alettu pitää mahdollisena uhkana myös sotilaallisesti. Norjan puolustusministeri on myöntänyt Venäjän käyttävän aiempaa vahvempaa kieltä ulkopolitiikassaan, mutta vakuuttaa samalla uuden kylmän sodan olevan kaukana. Norjassa luotetaan rakentavan keskustelun ja yhteistyön voimaan Venäjä-kysymyksessä. Norjan Venäjä-suhteisiin vaikuttaa väistämättä sekin, että maiden välinen raja on samalla myös NATOn ja Venäjän raja. Länsimaiden ja Venäjän suhteet ovat viilentyneet selkeästi, eikä kehitys ole voinut olla vaikuttamatta myös naapurusten keskinäiseen asemaan. Norjan puolustuspoliittisen tutkimuslaitoksen (FFI) raportissa todetaan avoimesti Venäjän olevan sotilaallinen uhka. Vuonna 2007 Venäjä on kasvattanut sotilasmenojaan 25 miljardiin euroon, lisäystä viime vuoteen 23%. Välien viilenemisestä kertoo erityisesti Venäjän viimeaikainen päätös jäädyttää CFE-sopimus. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan vetäytyminen sopimuksesta saattaisi pahimmillaan johtaa uuteen kilpavarusteluun Naton ja Venäjän välillä. Sopimuksesta irtautuminen mahdollistaa Venäjälle kaluston ja miesten määrän lisäämisen Norjan vastaisella rajalla. Asiasta on Norjan lehdistössä keskusteltu puolihuolestuneeseen sävyyn. Osoituksena Venäjän uudesta asenteesta voidaan pitää viimeaikaisia Tupolev-hävittäjien tihentyneitä vierailuja Norjan ilmatilassa. Asiantuntijoiden mukaan se on suoraa seurausta Venäjän asevoimien taloudellisen tilan parantumisesta ja valmiustilan noususta. NATOn valmiussopimuksen mukaisesti Norjalla on aina kaksi täysin aseistettua hävittäjää täydessä lähtövalmiudessa Bodön lentotukikohdassa. 6 BARENTSIN ÖLJY JA KAASU Joidenkin arvioiden mukaan maailman arktiset alueet voivat pitää sisällään neljänneksen vielä löytämättömistä öljyvaroista. Nämä varannot saattavat olla suuruudeltaan jopa kuusi miljardia barrelia öljyä. Toistaiseksi vain Barentsinmeren eteläinen osa on öljyteollisuuden käytössä, mutta mielenkiinto pohjoisia osia kohtaan kasvaa jatkuvasti. Snöhvit Snöhvitin kaasukentän hyödyntämiseen tähtäävät rakennustyöt alkoivat vuonna 2002. Kaasu on tarkoitus kuljettaa kentältä putkia pitkin Hammerfestissä sijaitsevaan Melköyan laitokseen, josta se viedään nesteytyksen jälkeen Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Kyseessä on Euroopan ensimmäinen LNG laitos ja kaasun tuotannon on tarkoitus alkaa loppuvuodesta 2007. Snöhvitin kentän on havaittu sisältävän myös öljyä. Tiedon tultua ilmi Statoil ja muut omistajat päättivät olla hyödyntämättä sitä vedoten kannattamattomuuteen. Ammattiliitto Norsk Energi alkoi kuitenkin pai-

6 nokkaasti vaatia öljyn ottamista käyttöön. Statoil lupasi porata paikalle koereiän kartoittaakseen öljyvarannot. Ympäristönsuojelijat ovat vastustaneet projektia kiivaasti ja luvanneet tehdä kaiken voitavansa sen estämiseksi. Öljyä arvioitiin löytöhetkellä olevan kentän uumenissa yhteensä 50-100 miljoonaa barrelia, mutta lisätutkimusten myötä arvio kasvoi 289 miljoonaan. Korkeat öljynhinnat ovat tehneet Snöhvitin öljytuotannon kannattavaksi ja Statoil onkin päättänyt hyödyntää varannot. Kentän kehittäminen avaa mahdollisuuksia kehittää samalla alueen infrastruktuuria yhdessä muiden kenttien lisenssinhaltijoiden kanssa. Alueella muita toimijoita ovat Eni (Goljat-kentällä) ja Hydro (Nuculan kentällä). Statoilissa uskotaan Snöhvitin kentän alkavan tuottaa voittoa kolmen käyttövuoden jälkeen. Kentän kehittäminen on kärsinyt useista viivytyksistä ja kasvavista kuluista. Vuotuisten tuottojen odotetaan nousevan 2,5 miljardiin dollariin. Projektiin on investoitu tähän mennessä noin 58 miljardia kruunua. Goljat Goljatin kenttä löydettiin vuonna 2000 ja se sijaitsee 50 kilometriä kaakkoon Snöhvitiltä ja 85 kilometriä luoteeseen Hammerfestistä. Meren syvyys kentällä on noin 380 metriä. Kentän uskotaan sisältävän öljyä 250 miljoonaa barrelia. Goljatin tuotannon pitäisi alkaa viimeistään vuonna 2014. Sen lisenssin omistavat yhdessä Eni, Statoil ja DNO (65 %, 20 %, 15 %). Eni toimii kentän operaattorina. Goljatin kentän kehittämistä pidetään hyvin lupaavana projektina. Suoritettujen koeporausten perusteella kyseessä näyttää olevan huomattava löydös. Investointien odotetaan ylittävän 20 miljardia kruunua, mikä tekee projektista yhden merkittävimmistä hankkeista Norjan mannerjalustalla. Shtokman Shtokmanin kentän kehittäminen on ollut esillä jo 80- luvulta lähtien. Syksyllä 2006 oltiin Norjassakin toiveikkaita. Gazpromin oli tarkoitus valita esikarsituista ehdokkaista itselleen kumppanit, joiden kanssa lähteä kehittämään jättimäistä kenttää. Kaikkien yllätykseksi Gazprom kuitenkin hylkäsi kaikki ehdokkaat. Keväällä 2007 neuvottelut alkoivat uudelleen. Erona aikaisempaan oli se, että Gazprom ei enää tarjoa osuuksia itse kentästä, vaan ulkomaisten partnereiden on tyytyminen osuuksiin operaattoriyhtiössä. Heinäkuussa Gazprom ilmoitti ottavansa ranskalaisen Totalin mukaan projektiin neljänneksen osuudella. On todennäköistä että Gazprom ottaa vielä kolmannen osapuolen mukaan massiiviseen hankkeeseen. Ehdokkaiden joukossa on myös norjalainen Statoilin ja Norsk Hydron fuusion tulos StatoilHydro. Shtokmanin kentän arvioidaan sisältävän yli 3,2 biljoonaa kuutiota maakaasua. Norjan pohjoisosissa projektin alkua on odotettu kuin kuuta nousevaa. Norjalaiset yritykset haluaisivat mukaan projektiin, jonka Murmanskin uudelleenjärjestelyjen kanssa uskotaan tarjoavan lähes rajattomat mahdollisuudet paikalliselle teollisuudelle. Hydron uudet löydökset Norjalainen Hydro on raportoinut tehneensä varman öljy- ja kaasulöydön Nucula-nimiseltä kentältä. Yhtiötä lähellä oleva lähde on todennut löydön olevan hyvin todennäköisesti kaupallistettavissa. Lisätutkimuksia kuitenkin vaaditaan ennen kuin lopullisia johtopäätöksiä voidaan vetää. Mikäli löytö todetaan tuottavaksi, voidaan sitä pitää koko alueen kannalta erittäin merkittävänä. Nucula on hyvin lähellä sekä Snöhvitiä ja Goljatia. Nucula sijaitsee vain 44 kilometrin päässä rannikosta ja se on lähin kohde, jota yhtiöiden on koskaan annettu porata. Hydro on jo nyt investoinut ennätykselliset 7,5 miljoonaa euroa ylimääräisiin ympäristönsuojelutoimiin. Hydron toiveissa on löytää lähitulevaisuudessa hiilivetyjä myös Obelix-nimiseltä kentältä. Yhtiö teki alustavia porauksia alueella jo vuonna 2005, mutta silloin öljyä löytyi vain hyvin vähäisiä määriä. Nyt etsinnät halutaan aloittaa uudelleen. Kenttä sijaitsee Lopparyggen -nimisellä geologisella alueella, jota ei vuosituhannen alkupuolella pidetty kaupallisesti kiinnostavana. Hydro arvioi vielä vuoden 2005 tutkimusten tuloksia eikä halua vetää lopullisia johtopäätöksiä. Hydrolla on Obelixin ja Nuculan lisäksi suunnitelmissa monia muita porausprojekteja pohjoisessa. Lähiaikoina on tarkoitus porata ainakin Snöhettan, Isbjörnin ja Areniaran kohteet.

7 7 YMPÄRISTÖ Norjan ja Venäjän ympäristöasiat ovat lähes päinvastaisissa tiloissa. Norja on tekemässä itsestään ilmastonmuutoksen torjumisen mallioppilasta tavoittelemalla kunnianhimoisia päästöleikkauksia, kun taas Venäjä on uppoamassa yhä syvemmälle Neuvostoliitolta perittyihin ongelmiin. Norjan ja Venäjän yhteinen raja pohjoisessa tarkoittaa, etteivät norjalaiset voi sulkea silmiään Venäjän ympäristöpolitiikalta. Norja, kuten Suomikin, on ottanut aktiivisemman otteen Venäjän ympäristöasioissa ja tarjonnut naapurilleen apuaan niin rahallisesti kuin neuvojen muodossa. Venäjän ympäristön kriittisen tilan laajuus on vihdoin saamassa ansaitsemansa huomion myös kotimaassaan. Arvioiden mukaan 15 % Venäjän alueesta on ekologisessa kriisissä. Presidentti Putin on kehottanut hallitusta ryhtymään pikaisiin toimiin ja ottamaan ympäristöpolitiikan keskeisempään osaan venäläistä politiikkaa. Kehitettävää on erityisesti ympäristölainsäädännössä. kieltämällä öljylämmitysjärjestelmät uusissa taloissa vuodesta 2009 alkaen ja tukemalla siirtymistä öljystä uusiutuvaan energiaan vanhojen talojen lämmityksessä. kasvattamalla energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian edistämisen rahaston pääomaa 10 miljardiin kruunuun vuoteen 2012 mennessä. ryhtymällä koordinoituihin toimenpiteisiin bioenergian tuotannon lisäämiseksi jopa 14 TWh:iin. aloittamalla merituuliturbiinien kehittämisohjelma. Ohjelma pyrkii kehittämään saasteettomia energiajärjestelmiä erityisesti Norjan mannerjalustalla. parantamalla julkista liikennettä ja raideliikennettä. Ydinjätettä rajan takana Andrejevanlahti on Venäjän laivaston ydinjätteen varastointipaikka ja se sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Norjan rajasta. Alueella arvioidaan olevan varastoituna 21.000 uraanipolttoaine-elementtiä ja 12.000 kuutiota kiinteää ja nestemäistä ydinjätettä. Jäte on sijoitettu varastotankkeihin, jotka ovat ajan myötä rapautuneet. Muutettavaa on myös asenteissa ja hallinnonkin tulee katsoa itseään peilistä. Esimerkiksi Arkangelin alueen budjetissa oli ympäristön suojeluun korvamerkittyä rahaa vuonna 2003 yhteensä 33 miljoonaa ruplaa, mutta alle puoli prosenttia (1,5 miljoonaa ruplaa) määrärahasta päätyi oikeaan tarkoitukseen. Kuumin peruna Norjan ja Venäjän välisissä ympäristöasioissa on Barentsinmeren tila. Uusien öljy- ja kaasuprojektien alkaessa meren suojelua on syytäkin miettiä tarkemmin, sillä Arktika on erityisen haavoittuva. Ilmastonmuutoksen aiheuttama jäämassojen sulaminen on viime vuosikymmeninä kiihtynyt hälyttävästi ja pohjoisen pallonpuoliskon olojen odotetaan lähivuosina muuttuvan radikaalisti. Norjan kunnianhimoiset ilmastotavoitteet Norjan hallitus julkaisi kantansa ilmastopolitiikkaan kesäkuussa 2007. Kantavana ajatuksena on päästöjen alentaminen Kioton sopimuksen vaatimuksia nopeammin. Suunnitelmien mukaan Norja on hiilineutraali maa vuoteen 2050 mennessä. Hiilineutraaliudella tarkoitetaan fossiilisten polttoaineiden synnyttämien päästöjen kompensointia käytännöillä, jotka poistavat tai eristävät hiiltä ilmakehästä tai vaihtoehtoisen energian käytöllä (tuottaen kuitenkin saman määrän energiaa). Kannanotto sisältää ehdotuksia uusista toimintamalleista, jotka on suunnattu erityisesti eniten kasvihuonekaasuja tuottaville sektoreille kuten öljy- ja kaasualalle sekä kuljetus- ja liikennesektorille. Norjan hallituksen mukaan tavoite on saavutettavissa muun muassa seuraavien toimien avulla: kieltämällä biohajoavien roskien maakaatopaikat vuodesta 2009 alkaen. Arktinen ilmasto ja huono kunnossapito ovat tehneet tehtävänsä Andrejevassa ja ydinonnettomuuden uhka on todellinen. Hallitsemattoman ketjureaktion sattuessa koko Pohjois-Eurooppa on vaarassa. Samankaltaisia varastopaikkoja on Venäjällä ainakin Shukutovon niemimaalla Vladivostokin lähellä. Viime aikoina laitos on pysynyt tanakasti otsikoissa ja keskusteluissa, sillä venäläisten omat asiantuntijat ovat antaneet lausunnon, jonka mukaan Andrejeva voi räjähtää ilmaan minä hetkenä hyvänsä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan paikalla seisovat uraanipolttoaine-elementit piti siirtää muualle vuoteen 2013 mennessä, mutta Murmanskin kuvernööri on sittemmin luvannut norjalaisille vaarallisten aineiden olevan tiessään vuoteen 2010 mennessä. Norja aikoo rahoittaa elementtien turvallista siirtoa. Jälkien siivoamiseen ennustetaan kuluvan 9 miljoonaa Norjan kruunua eikä venäläisten uskota selviytyvän urakasta ilman apua. Norja on avustanut ydinjätteen asiallista tuhoamista jo miljoonilla kruunuilla ja toivoo Venäjän tulevaisuudessa ottavan itse enemmän vastuuta. Uuden ydinvoimalan rakentaminen Kuolan niemimaalle on peruuntunut. Venäläisen alumiinijätin SUALin

8 aikeet uudesta voimalasta kariutuivat liian korkeisiin kustannuksiin. SUAL on rakentamassa uutta alumiinitehdasta Murmanskin alueelle ja lisäsähkön tarve on valtava. Alun perin uuden voimalan olisi pitänyt olla toiminnassa 2013-2015. Ympäristöjärjestöt kritisoivat uuden ydinvoimalan rakentamista voimakkaasti. Suunnitelmien peruuntuminen on otettu tyytyväisenä vastaan. Viimeistä sanaa voimalan rakentamisesta ei tosin ole vielä sanottu ja saattaa olla, että uusi energiamylly nousee alueelle myöhemmin. 8 KALASTUS Troolarilaivasto Merkittävä määrä venäläisiä aluksia operoi nykyään Norjan satamista. Pelkästään Kirkenesin sataman venäläistroolareilla työskentelee yli tuhat merimiestä. Alukset ostavat erilaisia palveluita 150 miljoonalla eurolla vuodessa. Troolarit ajoi pois Murmanskista kalasataman vuoden takainen yhtiöittäminen, joka pahensi niiden jo ennestään vaikeaa tilannetta. Byrokratia ja kalliit taksat kävivät kestämättömiksi, joten ne lähtivät etsimään sujuvampaa ja edullisempaa palvelua muualta. Ja sille tielle jäivät. Murmanskissa haluttaisiin nyt laivasto takaisin kotiin. Uskoen yksityistämisen parantavan tilannetta, valtio suunnittelee kalasataman myyntiä. Norjalaisia Murmanskin mahdollinen uusi nousu huolestuttaa, mutta venäläiset asiantuntijat eivät usko troolarilaivaston kotiuttamisen olevan helppoa. Pelkkä kaipaava kutsu ei tuo niitä takaisin, sillä venäläinen byrokratia on sitkeässä kuin purkka pulpetin pohjassa ja asioiden hoito on edelleen yhtä jäykkää kuin laivojen lähtiessä. Federaation kalastuspalvelu aikoo perustaa 19 uutta alueellista johtoyksikköä kalastuksen valvontaan. Yksi näistä tulee Muurmanniin ja sen nimeksi tulee "Barentsin- ja Vienanmeren alueellinen kalastusvirasto". Uuden organisaation uskotaan alueellisuutensa takia palvelevan alaa tehokkaammin. Myös Murmanskin kalasatama alistetaan uudelle organisaatiolle. Troolarilaivaston paluuseen saattaa vaikuttaa myös se, tuoko uusi virasto tullessaan todellista joustoa vai lisääkö se entisestään kitkaa huonosti pyörivissä rattaissa. Osaa troolareista ei kaivata Murmanskissaan. Kirkenesin satamassa on aavealuksia hylättyjä ja ruosteisia troolareita, joiden määrä on kasvussa. Useimpien alusten omistajat toki toimivat asiallisesti ja maksavat sataman palveluista - kuten laiturissa seisomisesta. Pieniä operoijia on kuitenkin sortunut kiintiötaistelussa isompiensa jalkoihin ja sen seurauksena niille ei löydy enää omistajia, ei miehistöä eikä tietysti rahaakaan. Ne on hylätty satamaan jatkamaan ruostumista, mikä tietysti huolettaa paikallista väestöä ja ympäristöihmisiä. Huippuvuorten kalastuskiista Venäjä ja Norja käyvät jatkuvaa kädenvääntöä siitä kuka Huippuvuorten ympäristössä saa kalastaa, kuinka paljon ja kuka tilannetta ylipäätään on oikeutettu valvomaan. Vuosien 2001-2007 välisenä aikana Norjan rannikkovartiosto on antanut yli tuhat varoitusta venäläisille troolareille. Ne ovat kuitenkin kaikuneet kuuroille korville ja nyt Norjan kalateollisuus vaatii tehostettuja toimia salakalastuksen lopettamiseksi. Suojelualue perustettiin Norjassa 1917, mutta Huippuvuorten vesillä kalastaa kuitenkin aluksia, joiden kotimaa ei ole tunnustanut Norjan suvereniteettia alueella kuten esimerkiksi venäläiset. Niinpä troolareiden omistajat kieltäytyvät raportoimasta Norjalle saaliitaan. Kalastajat Murmanskissa ja Arkangelissa sanovat Norjan ottaneen heidät silmätikuiksi ja että maan valvontaviranomaiset kohtelevat heitä huonosti. He uskovat jopa Norjan rannikkovartioston hakevan yhteenottoja ilman syytä ja tietoisesti pidättävän troolarin aina Venäjän ja Norjan välisistä kalastussuhteista kertovien uutisten edellä. Salakalastus Vaikka venäläistroolareiden salakalastus Barentsinmerellä näyttää olevan jonkin verran laskussa, turskaa uskotaan nousevan silti 56 % yli kiintiöiden. Arvioiden mukaan Venäjä ylitti viime vuonna kiintiönsä 77.300 tonnilla. Pudotusta edellisen vuoden ylitykseen oli 23.700 tonnia. Salakalastusta lienee hillinnyt Norjan, EU:n ja Venäjän lisääntynyt huomio sitä kohtaan. Pohjois-Venäjän kalateollisuusliitto haluaisi tavata Norjan kalateollisuuden edustajia. Alustavalla asialistalla ovat ainakin tiedonvaihdon ja koordinoidun yhteistyön lisääminen, määräys- ja säädöstiedotuksen lisääminen sekä kalojen tuotantokontrollin parantaminen. Venäläiset haluavat myös tiedotuksen lisäystä Norjan satamissa vieraileville troolareille ja kuljetusaluksille. Myös mahdollisuus saada Norjan teollisuudelta kalastusvälineistöä leasing-periaatteella kiinnostaa. Luvattomasti saalistetun kalan tuonnista Euroopan satamiin on tullut todellinen ongelma. Tästä aiotaan päästä eroon uusilla kontrollisäännöillä, jotka kohdistetaan kalasatamiin saapuviin aluksiin. Tulevaisuudessa sekä aluksen kotimaan että saalista vastaanottavan maan on taattava saaliin laillisuus. Satamat molemmissa päissä joutuvat tarkastamaan jokaisen aluksen. Norjan kalastusministeri pitää uutta järjestelmää vedenpitävänä ja sanoo sen saattavan olla jopa läpimurto salakalastuksen lopettamisessa (avustavan toimit-

9 tajan huomautus: paitsi jos lähtö- ja paluusatama on sama ja voitelu toimii). Viranomaisten höynäyttämiseksi nähdään melkoisesti vaivaa ja kaikenlaisia juonikkaita jallituksia on otettu käyttöön. Esimerkki 1: Ei kaksin- vaan kolminkertainen kirjanpito. Portugalilaiselle troolari Lutadorille tehtiin rutiinitarkastus, jonka yhteydessä viranomaiset löysivät kolme erilaista saaliskirjanpitoa. Yksi oli todellinen kirjanpito, toinen oli väärennetty saalismäärien pienentämiseksi ja kolmas oli väärennettyjen lukujen seurantaa varten laadittu ikioma kirjanpito. Norjan tutkimusalukset taas Barentsinmerelle Vaikka norjalaiset merentutkijat tekevät säännöllistä yhteistyötä venäläisten kollegojensa kanssa, heidän pyyntönsä päästä työskentelemään Venäjän vesialueille Barentsinmerellä on viime vuosina toistuvasti evätty. Muurmannin ylin kalastusviranomainen, Vjatsheslav Zilanov on ilmaissut toiveenaan, että Norjan tutkimusalukset pääsisivät takaisin. Hänen mielestään pääsy vesille tulisi antaa samoilla ehdoilla norjalaisille kuin venäläisillekin. Zilanov sanoi olevansa asiassa eri mieltä Venäjän virallisen politiikan kanssa ja jakavansa asiassa norjalaisten tutkijoiden huolen. Esimerkki 2: sydäntalvella Kirkenesin satamasta lähti merelle troolari "Rybak Karelii". Se seilasi kolme kaamoskuukautta Barentsinmerellä saamatta sintin sinttiä. Kun se maaliskuussa palasi, sillä ei ollut enää edes trooliaan ja aluksen nimikin oli vaihtunut. Siitä oli talven aikana tullut "Nemanskii". Kapteenia ilmeisesti vaivasi äkillinen muistinmenetys, sillä hän ei pystynyt kertomaan viranomaisille, mitä troolari teki merellä kolme kuukautta. Norjan poliisi ja rannikkovartiosto uskoivat, että kalastuksessa käytettävä välineistö kipattiin mereen myöhemmin tapahtuvaa noutoa odottamaan. Miksi nimi vaihdettiin? Mihin joutui kalastusvälineistö? Norjalaiset pyysivät Venäjän viranomaisia tutkimaan asiaa, koska oletettu rikos oli tapahtunut Venäjän aluevesillä. Norjan kalanvienti voimissaan Venäjän asettamista tuontirajoituksista huolimatta Norjan kalanvienti on kasvanut. Ennen kuin kuluvan vuoden ensimmäinen neljännes oli täyttynyt, venäläiset olivat syöneet norjalaista tuontikalaa jo 80,2 miljoonan euron edestä. Suurten lähimarkkinoiden vuoksi Norjan kalanviejille näyttää olevan tulossa ennätysvuosi. Norjan merentutkimuslaitoksen mukaan Etelä-Norjan turskakanta tulee putoamaan huomattavasti. Meriveden lämpötilan noustessa kalat muuttavat pohjoiseen ja Etelä-Norjan kalatalous joutuu suurten haasteiden eteen. Pohjoisen rannikolle turskan muutto tuo uusia mahdollisuuksia ja kalateollisuus tekee sen mukaisia päätöksiä jo nyt. Etsiessään uudelle tehtaalleen sijoituspaikkaa, Fjorlaks-yhtiö päätyi valitsemaan Tufjordenin Finnmarkissa. Päätökseen vaikutti nimenomaan vesien lämpeneminen ja sen vaikutukset kalojen muuttoliikkeeseen.