KAAKKOIS-SUOMEN AMMATILLISEN KOULUTUKSEN KEHITTÄMISSTRATEGIA Loppuraportti 31.3.2002

Tämä hanke on toteutettu osittain EAKR-rahoituksella KAAKKOIS-SUOMEN AMMATILLISEN KOULUTUKSEN KEHITTÄMISSTRATEGIA Loppuraportti 31.3.2002 Etelä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja 56 Länsstyrelsens i Södra Finlands län publikationer 56 ISSN 1455-3244 ISBN 952-460-005-6 Hakapaino, Helsinki, 2002

KUVAILULEHTI Julkaisija Julkaisun päivämäärä Etelä-Suomen lääninhallitus, sivistysosasto 31.3.2002 Tekijä Projektipäällikkö Terttu Palosaari-Mamia Julkaisun nimi Kaakkois-Suomen ammatillisen koulutuksen kehittämisstrategia Tiivistelmä Etelä-Suomen lääninhallituksen toteuttaman Kaakkois-Suomen ammatillisen koulutuksen kehittämisstrategia-projekti on opetusministeriön, Etelä-Karjalan liiton ja Kymenlaakson liiton rahoittama hanke. Keskeisimpänä tavoitteena oli tuottaa maakunnalliset ammatillista koulutusta koskevat kehittämisstrategiat. Tarkastelun kohdealueena oli Kaakkois-Suomi, johon kuuluvat Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakunnat. Koulutuksen kehittämisstrategiat ovat tulleet entistä tärkeämmiksi työelämän tarpeiden muuttuessa nopeasti, jonka seurauksena koulutus- ja osaamistarpeiden vaatimukset kasvavat. Alueen väestön ikärakenne vanhenee ja nuorten ikäluokat pienenevät nuorten poismuuton seurauksena. Oppilaitosten välinen kilpailu oppilaista kiristyy. Koulutusjärjestelmän pitää näin ollen pystyä vastaamaan työelämän osaamistarpeisiin oppilaiden toiveet huomioiden. Kaakkois-Suomen ammatillisen koulutuksen kehittämisstrategia-projektissa tarkasteltiin elinkeino- ja ammattirakenteiden kehityssuuntia. Näiden pohjalta laadittiin maakunnalliset koulutustarvelaskelmat, joiden perusteella voidaan entistä tehokkaammin suunata ammatillista koulutusta maakunnallisen kehityksen tukemiseksi. Osaamisen tason nostamisella ja koulutuksen oikealla suuntaamisella on oleellinen merkitys elinkeinojen kehittämisessä. Kehittämisstrategiassa kiinnitetäänkin huomiota eräiden koulutusalojen määrällisiin ja sisällöllisiin suuntaamistarpeisiin niin Etelä-Karjalassa kuin Kymenlaaksossakin. Edelleen strategiassa kiinnitetään huomiota oppilaitosten elinkeinoelämän ja toisten oppilaitosten kanssa tekemään yhteistyöhön, ohjaustoimintaan sekä ammattitaitoisen opettajien rekrytointiin riittävän ja hyvin koulutetun työvoiman saannin turvaamiseksi alueen yrityksissä. Maakunnan koulutuksen suuntaamista, oppilaitosten yhteistyötä ja erikoistumista on tarkasteltava säännöllisesti yhdessä koulutuksen järjestäjien, alueellisen hallinnon ja elinkeinoelämän edustajien kanssa. Avainsanat (asiasisältö) Kaakkois-Suomi, ammatillinen koulutus, elinkeino- ja ammattirakenne-ennusteet, laskennalliset koulutustarve-ennusteet, ennakointi Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Teksti 54 sivua+ liitteet sivua Suomi 10 Jakelu Etelä-Suomen lääninhallitus Sivistysosasto Salpausselänkatu 22, PL 301, 45101 KOUVOLA Puh. 02051 6121 fax 02051 64087 Kustantajat Etelä-Karjalan liitto Kymenlaakson liito Opetusministeriö Etelä-Suomen lääninhallitus Sarjan nimi ja numero ISBN 952-460-005-6 Etelä-Suomen lääninhallitus ISSN 1455-3244 Julkaisu nro 56

Painopaikka ja vuosi Helsinki 2002 ESIPUHE Ammatillisen koulutuksen koulutustarpeiden valtakunnallinen ja alueellinen ennakointi on muodostunut entistä tärkeämmäksi, koska suuret ikäluokat saavuttavat muutaman vuoden kuluttua eläkeiän ja samanaikaisesti työelämän osaamisvaatimukset kasvavat varsinkin nopeasti kehittyvillä aloilla. Osaamisen korkea taso ja koulutuksen oikea kohdentuminen ovat tästä syystä alueen kehitykselle yhä tärkeämpiä työvoiman saatavuuden varmistamiseksi. Elinkeinoelämän kilpailukyvyn turvaaminen tulevaisuudessa edellyttää osaavia ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Huolehtimalla yritysten kilpailukyvystä voidaan alueelle houkutella uusia yrityksiä ja lisätä alueen vetovoimaisuutta. Osaamisen kehittämisellä on myönteisiä vaikutuksia alueiden työllisyyteen, elinkeinorakenteen kehittämiseen, aluetalouksien vahvistumiseen ja muiden välillisten heijastusvaikutusten syntymiseen. Alueiden menestyminen on yhä enemmän riippuvainen niiden asemasta kansainvälisessä kilpailussa. Siinä menestyminen edellyttää toiminnan laatuun panostamista ja uusien innovaatioiden kehittämistä. Uusien innovaatioiden kannalta keskeistä on uusien kasvualojen löytäminen ja tuotteistaminen. Nämä edellyttävät osaamisen oikeaa kohdentamista ja yhteistyötä oppilaitosten ja työelämän välillä. Oppilaitosten on verkostoiduttava elinkeinoelämän ja muiden toimijoiden kanssa. Alueen kehittämisessä ja työnjakamisessa on lähdettävä omista vahvuuksista käsin. Elinkeinoelämän kehittämisessä ei pidä unohtaa luontaisiin voimavaroihin perustuvaa teollista ja muuta toimintaa. Siksi on tärkeää panostaa myös perinteisen osaamisen kehittämiseen, jossa toisen asteen osaajilla on keskeinen merkitys. Tulevaisuuden yhteiskunnassa korostuvat myös matkailun, erilaisten kulttuuri- ja virkistyspalvelujen sekä sisältötuotannon merkitys. Myös hyvinvointipalveluiden tarve kasvaa väestön ikääntyessä. Osaamisen kehittämisessä on huolehdittava siitä, että eri aloille saadaan riittävästi osaavaa työvoimaa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää aikuiskoulutuksen kehittämiseen koulutuksen sisältöjä suunniteltaessa. Nyt valmistunut Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson ammatillisen koulutuksen kehittämisstrategia, joka on laadittu yhteistyössä alueen asiantuntijoiden kanssa, antaa hyvän lähtökohdan koulutuksen järjestäjille päättää omien oppilaitostensa koulutuksen ja osaamisen suuntaamista sekä päätöksentekijöille ja vaikuttajille mahdollisuuden tehdä oikeita ratkaisuja. Kaakkois-Suomen mahdollisuudet koulutuksen ja elinkeinoelämän kehittämisessä ovat hyvät, ne tulee vain hyödyntää hyvällä yhteistyöllä ja oikealla osaamisen kohdentamisella. Ohjausryhmän puheenjohtaja Sivistystoimentarkastaja Tapio Toivonen

SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE 1 PROJEKTIN KUVAUS 2 1.1 PROJEKTIN TOTEUTTAMINEN 2 1.2 MAAKUNNAN AMMATTIRAKENNE-ENNUSTE (MARE) -MALLI JA KOULUTUSTARVE-ENNUSTE (MAKE) MALLI 4 2 ELINKEINO-, TOIMIALA- JA AMMATTIRAKENTEEN MUUTOS JA AMMATILLINEN KOULUTUS 7 2.1 KAAKKOIS-SUOMI 7 2.1.1 Alueen kuvaus 7 2.1.2 Väestörakenne ja väestökehitys 7 2.1.3 Väestön ikärakenne 8 2.1.4 Väestön koulutusrakenne 8 2.1.5 Työvoima ja työllisyys 9 2.2 ELINKEINO- JA AMMATTIRAKENTEEN MUUTOSVUOSINA 10 2.2.1 Elinkeinorakenteen muutos 10 2.2.2 Toimialakohtaiset kehityssuunnat ja ammattirakenteen muutokset Kaakkois-Suomessa 13 2.2.3 Ammattirakenteen kokonaismuutos 25 2.2.4 Uuden työvoiman tarve 28 2.3 AMMATILLINEN KOULUTUS KAAKKOIS-SUOMESSA 29 2.3.1 Koulutuksen järjestäjät ja kokonaiskapasiteetti 1.8.2001 29 2.3.2 Ammatillisen koulutuksen tarjonta vuosina 1999-2002 32 2.3.3 Ammatillisen koulutuksen kysyntä v. 2001 33 2.3.4 Laskennallinen koulutustarve vuosina 2001-2010 38 3. AMMATILLISEN KOULUTUKSEN KEHITTÄMISTARPEET JA TOIMENPIDE-EHDOTUKSET 40 3.1 MÄÄRÄLLISET KEHITTÄMISTARPEET 40 3.1.1 Määrälliset kehittämistarpeet Etelä-Karjalassa 42 3.1.2 Määrälliset kehittämistarpeet Kymenlaaksossa 43 3.2 LAADULLISET KEHITTÄMISTARPEET JA TOIMENPIDE- EHDOTUKSET 46 3.2.1 Toimialakohtaiset koulutuksen kehittämistarpeet 46 3.2.2 Opetuksen sisällöllinen kehittäminen ja yhteistyö 49 3.2.3 Ohjaustoiminta 50 3.2.4 Koulutuksen järjestäminen 50 3.3 ALUEELLISTA ENNAKOINTIA KOSKEVAT KEHITTÄMIS- TARPEET JA TOIMENPIDE-EHDOTUKSET 50 LIITTEET 52

1. PROJEKTIN KUVAUS 1.1 PROJEKTIN TOTEUTTAMINEN Etelä-Suomen lääninhallituksen 1.7.2001-31.3.2002 välisenä aikana toteuttaman Kaakkois-Suomen koulutuksen kehittämisstrategia-projektin keskeisimpänä tavoitteena oli tuottaa maakunnalliset ammatillisen koulutuksen kehittämisstrategiat. Tarkastelun kohdealueena oli Kaakkois- Suomi, johon kuuluvat Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakunnat. Projektissa tarkasteltiin elinkeino- ja ammattirakenteiden kehityssuuntia, joiden pohjalta laadittiin maakunnalliset koulutustarvelaskelmat koulutusaloittain. Näiden tarkastelujen pohjalta voidaan entistä tehokkaammin ennakoida koulutustarpeita ja yhdistää ne muuhun maakunnalliseen kehittämiseen. Osaamisen tason nostamisella ja koulutuksen oikealla suuntaamisella on oleellinen merkitys elinkeinoelämän kehittämisessä, kilpailukyvyn saavuttamisessa ja sitä kautta uusien työpaikkojen luomisessa. Nyt laaditulla ammatillisen koulutuksen kehittämisstrategialla vahvistetaan alueen ammatillisen koulutuksen edellytyksiä ja parannetaan oppilaitosten mahdollisuuksia suunnata koulutustaan entistä paremmin elinkeinoelämän tarpeisiin. Koulutuksen kehittämisstrategialla ja siinä esitettävillä toimenpiteillä: - kohdennetaan koulutusta tehokkaasti alueen tarpeisiin - lisätään koulutuksen yhteyksiä muihin alueellisiin kehittäjätahoihin - parannetaan ammattitaitoisen työvoiman saantia - parannetaan ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen toimintaedellytyksiä - sitoudutaan yhteisiin kehittämistavoitteisiin sekä - vahvistetaan alueellista erityisosaamista. Koulutuksen kehittämisstrategian laatiminen koettiin tarpeelliseksi johtuen elinkeinoelämässä tapahtuvista nopeista muutoksista, joihin ammatillisen koulutuksen on osaltaan kyettävä vastaamaan. Alueen väestön ikääntyminen ja muuttoliike tulevat jo lähivuosina vaikeuttamaan koulutetun työvoiman saantia. Koulutuksen suuntaamiseen liittyvällä ennakoinnilla on suuri merkitys koulutuksen kehittämisessä. Ennakoinnin pääpainon aluekehityksen perspektiivistä katsottuna tulee olla toisen asteen ammatillisessa ja korkeaasteen koulutuksessa, mutta ennakoinnin tulosten tulee vaikuttaa jo perusopetuksessakin. Erilaiset kehittämisstrategiat ovat ennakointia parhaimmillaan, sillä niissä tulevaisuuden vaihtoehtojen punnitsemisen lisäksi luodaan aktiivisesti alueen tulevaisuutta. Kaakkois-Suomen koulutuksen kehittämisstrategian perustana ovat maakunnalliset elinkeino- ja ammattirakenne- ennusteet, jotka pohjautuvat sisäasiainministeriön laatimiin laskelmiin (Työvoima 2017 ennuste). Tässä raportissa tarkasteluajanjakso kohdistuu vuosiin 1995-2010. Projektissa pyrittiin tunnistamaan alueen kannalta merkittävät liiketoimintainnovaatiot. Näiden ennusteiden pohjalta on laadittu maakuntien koulutusaloittaiset laskennalliset koulutustarve-ennusteet (MAKE). Laskennalliset

koulutustarpeet on kuvattu sekä työelämän tarpeina koulutusaloittain ja asteittain sekä koulutettujen aloittajatarpeina. Ohjausryhmässä oli edustettuna niin työelämän kuin oppilaitostenkin edustajia. Ohjausryhmään kutsuttiin aluetoimitsija Jorma Härkönen (SAK), osastopäällikkö Matti Kallio (Kaakkois-Suomen TE-keskus), koulutusjohtaja Riitta Laakko (Etelä-Karjalan ammattiopisto), erikoissuunnittelija Matti Laitinen (Etelä-Karjalan liitto), rehtori Kaija Liski (Kymenlaakson ammattikorkeakoulu), edunvalvontapäällikkö Kauko Niiranen (Kymenlaakson liitto) ja teollisuusasiamies Matti Somerkoski (Teollisuus ja Työnantajat, TT). Puheenjohtajana toimi sivistystoimentarkastaja Tapio Toivonen (Etelä- Suomen lääninhallitus) ja asiantuntijana sivistystoimentarkastaja Esa Gerlander (Etelä-Suomen lääninhallitus). Ohjausryhmän sihteerinä toimi projektipäällikkö Terttu Palosaari-Mamia (Etelä-Suomen lääninhallitus). Ennusteiden (MARE ja MAKE) laskentamallista ja toteutuksesta on vastannut ennakoinnin asiantuntija Keijo Mäkelä Viestinhallinta Oy:stä. Työvoima- ja ammattirakennetarkastelu toteutettiin pääasiassa työryhmätyönä, jota varten projektiin muodostettiin toimialakohtaiset asiantuntijaryhmät (5 kpl) Kaakkois-Suomen kannalta keskeisille toimialoille, joita ovat 1) teollisuus, 2) rakentaminen, 3) kauppa ja matkailu, 4) liikeelämänpalvelut ja rahoitus sekä 5) yhteiskunnalliset palvelut. Muutamille toimialoille ei erillistä asiantuntijaryhmää perustettu, koska niiltä aloilta oli jo aiemmin tehty selvityksiä. Hoitotyön toimialalta on Kymenlaaksossa toteutettu hoivapalvelujen klusterityöskentelyä, maa- ja metsätalouden alalta on toteutettu Maaseutubarometri-hanke ja IT-toimialalta on valmistunut Kaakkois- Suomen IT-teknologiaselvitys. Lisäksi Kaakkois-Suomelle tärkeää logistiikkaa on kartoitettu useassa hankkeessa aiemmin. Toimialakohtaisiin asiantuntijaryhmiin kutsuttiin elinkeinoelämän ja oppilaitosten edustajia koko Kaakkois-Suomen alueelta. Kuhunkin asiantuntijaryhmään kuului 5-7 jäsentä (asiantuntijaryhmien kokoonpanot on esitetty liitteessä 1). Asiantuntijoiden keskeinen rooli projektin työskentelyssä on ollut tunnistaa omalta toimialaltaan Kaakkois-Suomen kehityksen kannalta merkittävät liiketoimintainnovaatiot ja kehittämiskohteet sekä työelämän osaamistarpeet, joita koulutuksella pyritään tukemaan. Kaakkois-Suomen koulutuksen järjestäjien, oppilaitosten edustajien ja työ- ja yrityselämän edustajien sekä projektin asiantuntijaryhmien yhteisessä keskustelutilaisuudessa joulukuussa 2001 käytiin läpi Kaakkois-Suomen ammatillisen koulutuksen nykytilannetta ja kehittämistarpeita projektin toimialakohtaisten asiantuntijatyöryhmien tarkistamien ammattirakenne- ja koulutustarve-ennusteiden pohjalta. Maakunnallisen näkemyksen saamiseksi järjestettiin tammikuussa 2002 maakunnalliset neuvottelutilaisuudet, joihin oli kutsuttu koulutuksen järjestäjien, oppilaitosten, työelämän ja projektin asiantuntijaryhmien edustajat keskustelemaan Kaakkois-Suomen ammatillisen koulutuksen kehittämisestä. Tilaisuuksissa käsiteltiin koulutuksen kehittämistarpeita ja ehdotuksia maakuntakohtaisesti.

Kaakkois-Suomen TE-keskuksen ja työvoimatoimistojen edustajia kutsuttiin keskustelemaan projektihenkilöstön kanssa Kaakkois-Suomen koulutuksen kehittämisestä ammattirakenne-ennusteiden pohjalta helmikuussa 2002. Koulutuksen kehittämistarpeita ja ehdotuksia käsiteltiin helmi-maaliskuun aikana kaksi kertaa Kaakkois-Suomen alueellisen yhteistyöryhmän kokouksessa. 1.2 MAAKUNNAN AMMATTIRAKENNE-ENNUSTE (MARE) MALLI JA KOULUTUSTARVE-ENNUSTE (MAKE) - MALLI Työvoimaennusteet on laadittu maakunnittain MARE-ennakointimalliin perustuen. Tästä työvoimatutkimuksen lukuperustaa käyttävästä ennusteesta on poimittu elinkeinojen suhteelliset kasvuprosentit. Vuosia 1985, 1990 ja 1995 koskevat luvut ovat toteutuneita lukuja. Näiden MARE-ennusteiden pohjalta on laadittu maakuntien koulutustarve-ennusteet, joista tässä käytetään lyhennettä MAKE. Koulutustarpeet on kuvattu sekä työelämän tarpeina (tutkintotarpeina) koulutusaloittain ja koulutusasteittain sekä koulutettujen aloittajatarpeina. Ennustemalli koostuu seuraavista osista: Maakunnan elinkeinorakenne-ennuste Maakunnan ammattirakenne-ennuste Pääelinkeinojen (7 kpl) ammattirakenne-ennusteet Arvio poistumasta Arvio uuden työvoiman tarpeesta Arvio ammattien ja koulutuksien välisestä yhteydestä (ammatti-koulutus avain) Arvio työelämästä johtuvista koulutustarpeista (tutkinto-) Arvio tutkinto- ja aloittajatarpeen välisestä yhteydestä Arvio aloittajatarpeista koulutusaloittain ja asteittain. Maakuntien elinkeinorakenne-ennusteen keskeisenä lähtökohtana on käytetty sisäasiainministeriön laatimaa ja internetissä julkaistua ennustetta (http://www.itermin.fi/alue/tilasto_tyollisyyserot.html). Tarkastelun aikajänne ulottuu vuoteen 2017 asti. Ammattirakenne-ennuste kuvaa työelämässä toteutuvan osaamisen. Koko maakunnan ammattirakenne-ennuste perustuu toimialakohtaisiin (7 kpl) ammattirakenne-ennusteisiin, joiden lähtökohtana on toimialaennuste. Ammattirakenneluvuissa näkyy toisaalta elinkeinorakenteen muutos ja toisaalta toimialojen ammattirakenteen muutos. Kunkin toimialan ammattirakenteen muutoksen taustalla on tuotantotavan muutos. Toimialojen ammattirakenteen analyysissä on toimialakohtaisten asiantuntijaryhmien tehtävänä ollut tunnistaa ne tekijät, jotka vaikuttavat tuotantotavan muutoksiin ja sitä kautta osaamistarpeisiin. Kysymys on toimialaan vaikuttavista megatrendeistä ja toimialaa koskevista kehittämisinnovaatioista. Ammattirakennelaskelmien laadinnassa on ollut käytettävissä myös Opetushallituksen Mitenna-malli. Tarkastelun aikajänne sijoittuu vuosille 1985-

2017. Ennusteita on tarkasteltu Kaakkois-Suomen näkökulmasta projektin toimialakohtaisissa asiantuntijaryhmissä. Ennakoinnin perustavoitteena ovat ne merkittävät innovaatiot, joiden toteuttamista elinkeinostrategioilla ja niihin kytkeytyvillä määrällisillä ja laadullisilla koulutusstrategioilla tuetaan. Poistuma-arviot perustuvat ikärakenteeseen. Vuoden 1995 väestölaskentaaineistosta on poimittu 45-54-vuotiaiden ikäryhmä, joka pelkistetysti kuvaa poistumaa työvoimasta ajalla 2000-2010. Vuonna 2000 tähän ikäryhmään kuuluvat ovat 50-59-vuotiaita ja vuonna 2010 55-64-vuotiaita. Merkittävämpi eläköityminen alkaa suunnilleen 55 ikävuoden jälkeen. Työvoima 2020- raportin mukaan suurin poistuma ajoittuu vuosiin 2007-2010. Valittuun ikäryhmään sisältyvät suuret ikäluokat. Poistuma on todennäköisesti suurempi vuosikymmenen (2000-2010) jälkimmäisellä puoliskolla johtuen juuri suurista ikäluokista. Yhtäältä poistuman käytännön toteutumiseen vaikuttaa työvoiman kokonaiskysynnän ja tarjonnan suhde. Mikäli työvoiman kysyntä ylittää selvästi tarjonnan, poistuma on vähäisempää kuin tilanteessa, jossa työvoiman kysyntä on pienempi kuin tarjonta. Uuden työvoiman tarve on saatu laskemalla yhteen työllisyyden ja ammattirakenteen muutos ja iästä johtuvat poistumat ammattiryhmittäin. Laskennallisen koulutustarpeen ennakoimiseksi laskelmissa on käytetty ammatti-koulutus-avainta (liite 20), joka kuvaa elinkeinoelämän eri toimialoille rekrytoitavan henkilöstön ammatillisen koulutuksen tasoa. MAKEennakointimallissa ammattikoulutus on laadittu 12 ammattilohkolle. Avaimessa koulutusaloja on 8 kpl ja koulutusasteita 3 kpl. Näiden sisällä rekrytointi toteutuu yksittäisten ammattien ja tehtävänimikkeiden tasolla. Kunkin ammattilohkokohtaisen MARE-avaimen yhteydessä on hyödynnetty myös Opetushallituksen yksityiskohtaisempaa MITENNA-mallia. Työelämän koulutustason vaatimukset ovat laajat. Ammatteihin on sijoittunut runsaasti vailla minkäänlaista koulutusta olevia henkilöitä, osa on hankkinut valmiutensa käytännön työssä, osa on lähes tutkinnon suorittaneita ja osaan ammateista ammattitutkinto ei ole välttämätön. Lisäksi työmarkkinoilla on opiskelijoita, joilla ei vielä ole tutkintoa suoritettuna. Koulutustarve-ennuste kohdentuu vuosille 2001-2010 eli mallin avulla pyritään ennakoimaan työelämän tarpeet sinä ajanjaksona, jolloin nyt koulutuksessa olevat ja lähivuosina koulutuksensa aloittavat sijoittuvat työmarkkinoille. Koulutettujen tarve kuvattuna tutkintomäärillä muunnetaan koulutuksen aloittajatarpeeksi käyttäen opintojen läpäisyä, opintojen jatkamista sekä ammatissa toimivuutta koskevia kertoimia. Koulutuksen aloittavista osa keskeyttää opintonsa (opintojen läpäisy). Tutkinnon suorittaneista osa jatkaa opintoja muussa koulutuksessa (opintojen jatkaminen). Osa koulutetuista ei koskaan päädy työmarkkinoille (ammatissatoimivuus). Opintojen läpäisyksi on oletettu 90 prosenttia toisella asteella ja 85 % ammattikorkeakoulutuksessa. Opintoja jatkaviksi oletetaan toisen asteen koulutetuista 35 prosenttia, ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista 10 prosenttia ja yliopistotutkinnon suorittaneista 1 prosentti. Ammatissa toimivuus tarkoittaa tässä osallistumista työelämään ylipäätään. Toisin

sanottuna tilapäinen poissaolo esimerkiksi vanhempainlomien, asevelvollisuuden suorittamisen, koulutukseen osallistumisen tai muun syyn takia ei sisälly kertoimeen. Valitut kertoimet ovat tavoitteellisia. Ne vastaavat tavoitteita, jotka on asetettu Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa (KESU 1999-2004) ja sen taustaselvityksissä. Käytännössä koulutuksen läpäisyyn, opintojen jatkamiseen ja ammatissa toimivuusasteeseen vaikuttaa työvoiman kysynnän ja tarjonnan suhde. Korkea työvoiman kysyntä vähentää koulutuksen läpäisevien määrää kuten myös opintoja jatkavien määrää. Työelämästä johtuvien määrällisten koulutustarpeiden (MAKE) lisäksi koulutusstrategiaa määriteltäessä on otettu huomioon laadulliset tarpeet sekä koulutuksen kysyntä. Laskennallisesti tuotetut koulutustarveluvut kuvaavat tietyn alueen tarpeita. Valtakunnalliset ja kansainväliset tarpeet on arvioitava erikseen. Tietyn alueen koulutukseen tulee oppilaita myös muualta siirtyäkseen taas muualle ja osa oman maakunnan koulutustuista muuttaa muualle. Toisin sanottuna muuttoliikkeen vaikutukset tietyn alueen koulutustarjontaan tulee ottaa erikseen huomioon. Laskennallisesti tuotettuja koulutustarvelukuja (MAKE) ei tule tulkita suoraan aloituspaikkaluvuiksi. Muuttoliikkeen lisäksi on otettava huomioon aikuiskoulutus kuten muuntokoulutus ja rekrytointi ao. ammatteihin työttömistä tai muista työvoimaan jostain syystä kuulumattomista. Aikuiskoulutustarpeita (peruskoulutus) selvitettäessä on arvioitava ammatillisen liikkuvuuden määrä ja kohdentuminen. Nämä arviot eivät sisälly laskennallisesti tuotettuihin koulutustarvelukuihin. Jatkokoulutus tai täydennyskoulutus ei suoranaisesti vaikuta tarvelukuihin, kun oletetaan, että näistä koulutuksista ei seuraa ammatillisia siirtymiä. MAKE-malli tuottaa laskennallisena lopputuloksena aloittajatarveluvut koulutusaloittain ja asteittain. Luvut ovat näennäistarkkoja. Laskennassa on pyöristyksiä vältetty, jotta niistä ei kertautuisi virheitä. Malliin on laskettu myös vaihteluväli kuvaamaan laskelmien viitteellisyyttä. Molempien maakuntien ennusteissa on käytetty jokseenkin samankaltaisia oletuksia. Ennusteet perustuvat yhtäältä ammattirakenteen muutostrendiin. Ammattirakenne näyttää muuttuvan trendinomaisesti, vaikka toimialan kokonaismäärän kehitys muuttuisi kasvusta laskevaksi tai päinvastoin.

2. ELINKEINO-, TOIMIALA- JA AMMATTIRAKENTEEN MUUTOS JA AMMATILLINEN KOULUTUS 2.1 KAAKKOIS-SUOMI 2.1.1 Alueen kuvaus Kaakkois-Suomi on runsaan 320 000 asukkaan alue, johon kuuluvat Etelä- Karjalan ja Kymenlaakson maakunnat, joissa on yhteensä 27 kuntaa. Kaakkois-Suomi on perinteisesti paperiteollisuuden ja siihen liittyvän metallija konepajateollisuuden merkittävää aluetta. Sijainti Venäjän rajan läheisyydessä antaa mahdollisuuden idän ja lännen välisen liiketoiminnan kehittämiseen. Yritystoiminnan verkottumista Venäjälle edistetään tukemalla logistiikkaratkaisuja ja parantamalla yritysten sijoittumisedellytyksiä ja osaamista. Kaakkois-Suomi on merkittävä keskus Venäjälle suuntautuvassa kauttakulkuliikenteessä. Kaakkois-Suomella on pitkät perinteet yhteistyöstä Venäjän kanssa. On toteutettu useita erilaisia projekteja matkailun, koulutusja logistiikkayhteistyön kehittämiseksi. Edellytykset kehittää matkailusta vahva elinkeino ovat edullisen sijainnin, hyvien liikenneyhteyksien sekä luonnon ja kulttuurin monipuolisuuden vaikutuksesta hyvät. Ympäristöosaaminen ja ITteknologiaan liittyvät kehittämistoimenpiteet ovat myös tärkeällä sijalla alueen vetovoimaisuuden vahvistamisessa. Vahvasta teollisuudesta huolimatta Kaakkois-Suomi on monen muun maakunnan tavoin muuttotappioaluetta. Alueen väkiluku vähenee muuttoliikkeen ja alhaisen syntyvyyden vuoksi. Kaakkois-Suomen väkiluvun kehitys on viime vuosina ollut negatiivista. Nuorten ja koulutetun väestön poismuuton lisääntymiseen on osaltaan vaikuttanut alueen yksipuolinen työpaikkatarjonta. Muuttoliike vaikuttaa voimakkaasti alueelliseen työvoimakehitykseen koko maan väestön kasvun hidastuessa ja väestön ikääntyessä. Väestön ja työvoiman määrän vähentymisestä huolimatta työttömyys pysyy Kaakkois-Suomessa melko korkeana ja laskee hitaammin kuin maassa keskimäärin. Kaakkois-Suomen työllisyyden kehitys on ollut maan keskiarvoa heikompaa ja työvoiman kysyntä varovaista selkeiden kasvutoimialojen puuttuessa. 2.1.2 Väestörakenne ja väestökehitys Taulukko 1: Väestön kehitys Kaakkois-Suomessa vuosina 1995-2001 ja ennuste vuosille 2005-2010. Alue 1999 2000 2001 2005 2010 Kymenlaakso 188.633 187.474 186.617 184.162 181.493 Etelä-Karjala 137.377 137.149 136.941 135.103 133.366 Kaakkois-Suomi yht. 326.010 324.623 323.558 319.265 314.859 Lähde: Väestö maakunnittain vuosina 2001-2030, väestöennuste 2001-2030 / Tilastokeskus Kaakkois-Suomen asukasluku oli vuoden 2001 lopussa yhteensä noin 323.500 asukasta. Etelä-Karjalassa asukkaita v. 2001 oli n. 136.900 ja Kymenlaaksossa vastaavana aikana n. 186.600 asukasta. Alue on muuttotappioaluetta, josta nuorta ja koulutettua väkeä muuttaa

kasvukeskuksiin. Väestömäärän kehitys Kaakkois-Suomessa on ollut jo useana vuonna negatiivista. Syntyvyys alueella on laskenut, joka yhdessä muuttoliikkeen kanssa vaikuttaa väestön määrän alenemiseen ja väestön ikärakenteeseen. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan väkiluku putoaa vuodesta 2001 vuoteen 2005 mennessä runsaalla 4000 hengellä. Vuonna 2010 väkiluvun arvioidaan olevan 314 900 henkeä. Alueen molemmissa maakunnissa väestön kehitys on samansuuntainen. Muuttoliikkeen jatkuessa nykyisen suuruisena sillä tulee olemaan suuri vaikutus alueen työvoimakehitykseen tulevaisuudessa. 2.1.3 Väestön ikärakenne Taulukko 2: Väestön ikärakenne Kaakkois-Suomessa (%-osuudet). Etelä- Kymenlaakso Etelä- Kymen- Etelä- Kymen- Etelä- Kymen- Etelä- Karjala Karjala laakso Karjala laakso Karjala laakso Karjala 1995 1999 2000 2005 2010 Kymenlaakso Ikäryhmä % % % % % % % % % % 0-14 17,2 17,2 16,4 16,6 16,2 16,5 15,3 15,8 14,3 14,8 15-24. 11,8 11,6 11,9 11,6 11,8 11,6 11,7 11,3 11,6 11,3 25-44 v. 27,7 28,0 25,4 25,6 24,9 25,1 23,4 23,4 22,5 22,3 45-64 26,8 26,6 28,8 28,6 29,2 29,1 30,7 30,8 31,2 31,2 65-16,6 16,6 17,6 17,5 17,8 17,7 18,9 18,6 20,4 20,3 Lähde: Väestön ikärakenne vuosina 1995-2000 ja ennuste vuosille 2005-2010 / Tilastokeskus Kaakkois-Suomessa nuorten ikäluokkien (15-24-vuotiaat) osuus väestöstä on runsas 11 % koko väestön määrästä. Nuorten ikäluokkien osuus alenee ja vastaavasti yli 45 vuotiaiden suhteellinen osuus kasvaa vastaavana ajanjaksona lähes 3 prosenttiyksiköllä molemmissa maakunnissa. Suurten ikäluokkien vanheneminen vaikuttaa jo nyt työikäisen väestön (15-64 v.) keski-iän nousuun. Muutos on ollut nopea ja lähivuosina työikäisestä väestöstä poistuvien 55-65-vuotiaiden määrä ylittää työikään tulevien 15-24- vuotiaiden määrän. Taulukko 3: Väestö ikäryhmittäin, erilliset ikäryhmät (keskimääräinen ikäluokka) Etelä-Karjala Kymenlaakso Ikäryhmä 1999 2000 2005 2010 1999 2000 2005 2010 16-18 v 1 699 1 694 1 594 1 613 2 345 2 352 2 149 2 221 19-21 v 1 613 1 602 1 553 1 569 2 100 2 056 2 135 2 144 Lähde: Väestön ikärakenne / Tilastokeskus Yli 65-vuotiaiden osuus v. 2000 oli lähes 18 %, kun sen v. 2010 arvioidaan nousevan yli 20 %:iin. Vanhusten määrän suhteellisen osuuden kasvuun vaikuttaa syntyvyyden aleneminen ja poismuuton ohella väestön odotettavissa olevan eliniän piteneminen. Nuorten ikäluokkien pienenemisen arvioidaan edelleen jatkuvan vuoteen 2010 saakka. 2.1.4 Väestön koulutusrakenne Kaakkois-Suomessa 15-64-vuotiaista oli 64,9 % v. 1999 suorittanut lukion, toisen asteen ammatillisen perustutkinnon, opistoasteen tai ammatillisen

korkea-asteen, ammattikorkeakoulututkinnon tai korkeakoulututkinnon. Etelä- Suomen läänissä tutkinnon suorittaneita oli 66,6 % 15-64-vuotiaista. Vuonna 1999 oli ammatillisen toisen asteen tutkinnon suorittaneiden osuus Kaakkois- Suomessa 36.7 %, kun vastaava osuus Etelä-Suomen läänissä oli 27,1 % (Lähde: Väestön koulutusrakenne 1999, Tilastokeskus). Taulukko 4. Väestön koulutusrakenne Kaakkois-Suomessa v. 1999 (%). Ikäryhmä Tutk.suor. yhteensä % Lukio Ammatill. toinen aste % Ammatill. korkea-aste/ opistoaste Ammattikor kak. tutk. % Korkeaaste % % 15-19 15,8 7,5 8,3 0 0 0 20-24 83,7 32,9 41,5 7,2 1,6 0,5 25-29 82,4 8,7 42,9 20,4 4,3 6,1 30-34 84,9 4,1 47,4 24,5 1,0 7,8 35-39 85,4 3,2 50,0 24,1 0,5 7,3 40-44 78,3 2,6 45,6 22,3 0,3 6,9 45-49 69,1 1,9 41,7 18,2 0,2 6,5 50-54 57,8 1,2 34,1 15,6 0,1 6,3 55-59 51,1 0,9 28,9 13,6 0 7,1 60-64 39,2 0,7 23,2 9,7 0 5,3 Yhteensä 64,9 5,7 36,7 15,9 0,7 5,5 Lähde: Väestön koulutusrakenne 31.12.1999 / Tilastokeskus Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrä on alhaisempi kuin koko maassa. Kaakkois-Suomessa 5,5 % 15-54vuotiaista oli suorittanut korkeaasteen tutkinnon. Ammattikorkeakoulututkintoja suorittaneiden osuuksissa ei Etelä-Suomen läänin ja Kaakkois-Suomen välillä ole suuria eroja. 2.1.5 Työvoima ja työllisyys Työministeriön Työvoima 2020-raportin mukaan työvoiman määrä maassamme laskee vuoteen 2010 mennessä arviolta 10 000 henkeä vuodessa ja 2010 luvun lopulta keskimäärin 13 000 henkilöllä vuosittain. Raportin mukaan seuraavan 20 vuoden aikana työikäisen väestön eri ikäryhmät kasvavat epätasaisesti. Työmarkkinoille tulevan 20-29-vuotiaiden ikäryhmä pienenee. Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle voimistuu vuoden 2010 jälkeen, mikä vähentää työvoimaresursseja huomattavasti. Taulukko 5: Työvoiman määrä (työttömät mukaan lukien) 1995-2000 ja perusuran mukainen kehitysarvio vuoteen 2010 maakunnittain. Maakunta (1000 henkeä) (2000=100) 1995 2000 2005 2010 1995 2000 2005 2010 Etelä-Karjala 65,9 64,3 63,2 60,7 102 100 98 94 Kymenlaakso 90,7 88,2 86,3 83,0 103 100 98 94 Koko maa 2481,0 2588,6 2617,5 2585,0 96 100 101 100 Lähde: Työvoima 2020 projekti / Työministeriö 2002 Työvoiman määrä (sisältää työttömät) alenee Etelä-Karjalassa vuodesta 1995 vuoteen 2010 lähes 6000 hengellä ja Kymenlaaksossa vastaavana ajanjaksona 7 600 hengellä. Työvoiman määrän voimakkaaseen alenemiseen vaikuttaa eniten suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen. Suurin osa työvoimasta poistuu eläkkeelle ennen virallista eläkeikää.

Taulukko 6: Työikään tulevan väestön (15-24-v.) ja työstä poistuvan väestön (55-64- v.) suhde;15-24-vuotiaiden ja 55-64-vuotiaiden osuus työikäisestä väestöstä (20-64v). Maakunta (15-24)-v./(55-64)-v. % 15-24-v/20-64 % 55-64/24-64 % 1990 2000 2005 2010 2000 2015 2000 2015 Etelä-Karjala 108 97 77 70 20 20 21 27 Kymenlaakso 109 94 73 68 19 19 21 27 Koko maa 128 116 91 83 21 20 18 24 Lähde: Kunnittainen väestöennuste vuosille 2001-2010 / Tilastokeskus Kaakkois-Suomen työvoiman määrä vähenee ja sen korvaaminen uudella työvoimalla on vaikeaa nykyisen kehityssuunnan jatkuessa. Poismuuttajat ovat yleensä nuoria ja hyvin koulutettuja henkilöitä, mikä heikentää osaamispotentiaalia. Kasvukeskusten ulkopuolella asuvan työikäisen väestön määrä vähenee ja se on usein kouluttamatonta tai on kouluttautunut aloille, joille ei omassa maakunnassa ole kysyntää. Ongelmana on työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus. Muuttotappioalueille ominaista on väestörakenteen vinoutunut kehitys, joka osaltaan vaikeuttaa osaamisen ja elinkeinojen kehittämistä. Taulukko 7: Työttömien työnhakijoiden lukumäärä ja työttömyysaste 1995-2001 Työttömät työnhakijat (lkm) Maakunta 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001*) Etelä-Karjala 13 786 13 479 12 989 11 662 11 376 10 188 10 439 Kymenlaakso 17 706 16 915 15 954 14 959 14 397 13 994 13 308 Koko maa 465 989 447 963 408 945 372 413 348 119 321 106 316 930 Työttömyysaste (%) Maakunta 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 *) Etelä-Karjala 21,0 20,9 20,4 18,0 17,7 15,9 16,3 Kymenlaakso 19,5 18,8 17,9 16,6 16,0 15,6 14,8 Koko maa 19,3 18,8 16,8 14,9 13,8 12,7 12,5 Lähde: Työministeriö / Työllisyyskatsaus *) Tilannekatsaus 31.12.2001 Työttömyysaste Kaakkois-Suomessa on pysynyt suhteellisen korkeana koko maan työllisyyskehitykseen verrattuna. Työttömyys on alentunut muuta maata hitaammin. Työttömyysaste Etelä-Karjalassa v. 2000 oli 15,9 % ja Kymenlaaksossa 15.6 %. Koko maassa työttömänä oli vastaavana aikana 12.7 % työvoimasta. Vuoden 2001 lopussa työttömyys on alentunut edelliseen vuoteen verrattuna molemmissa maakunnissa. Työllisyyden on ennakoitu lähivuosina kohenevan ja sen myötä työttömyyden alenevan. Tämä on alueen elinvoiman kannalta myönteinen kehityssuunta. 2.2 ELINKEINO- JA AMMATTIRAKENTEEN MUUTOS 2.2.1 Elinkeinorakenteen muutos Kymenlaakson maakunnan kehityksen tukijalkana on paperi- ja selluteollisuus ja siihen liittyvä metalli- ja konepajateollisuus. Vahvan vientiteollisuuden ansiosta Kymenlaakso kuuluu kokonaistalouden kehityksessä kärkiryhmään. Maakunnan tarjoamat logistiikkapalvelut ja infrastruktuuri, alihankinta- ja suunnittelumahdollisuudet sekä teknologia ja koulutusyhteistyö ovat

nousemassa aiempaa merkittävämpään asemaan. Lähtökohtana kehityksessä on alueen vahvistaminen uutena Euroopan kasvualueena. Itämeren alueen asema Euroopan unionin politiikassa on saanut uuden merkityksen EU:n hyväksyessä pohjoisen ulottuvuuden osaksi koko EU:n kehittämispolitiikkaa. Venäjä-osaaminen ja Venäjän yhteyksien parantaminen ovat merkittäviä Kymenlaakson kehittämiselle. Taulukko 8. Elinkeinorakenteen kehitys Etelä-Karjalassa vuosina 1985-2010 Elinkeinorakenteen (toimiala-) kehitysarvio, henkeä Väestölaskennan luvuin CASINO> LAMA> IT> 3G> Siklut> 5G>? Toimialat 1985 1990 1995 2000 2005 2010 Maa- ja metsätalous 8433 6489 4171 2700 2500 2200 Teollisuus 17484 17120 13251 13300 13100 12600 Rakentaminen 5097 5049 2770 3300 3400 3300 Kauppa ja matkailu 8993 8746 6633 7000 7400 7500 Liikenne 4571 4070 3687 3600 3700 3500 Liike-elämän palvelut 3827 4931 4238 5400 5500 5400 Yhteiskunnalliset palvelut 16069 15884 14230 16400 16900 16300 Tuntematon 187 1225 1264 0 0 0 Yhteensä 64661 63514 50244 51700 52500 50800 Taulukko 9. Elinkeinorakenteen kehitys (%) Etelä-Karjalassa vuosina 1985-2010. Elinkeinorakenteen (toimiala-) kehitysarvio, prosenttia Aikajakson viitteellinen luonne: CASINO> LAMA> IT> 3G> Siklut> 5G>? Toimialat 1985 1990 1995 2000 2005 2010 Maa- ja metsätalous 13,0 % 10,2 % 8,3 % 5,2 % 4,8 % 4,3 % Teollisuus 27,0 % 27,0 % 26,4 % 25,7 % 25,0 % 24,8 % Rakentaminen 7,9 % 7,9 % 5,5 % 6,4 % 6,5 % 6,5 % Kauppa ja matkailu 13,9 % 13,8 % 13,2 % 13,5 % 14,1 % 14,8 % Liikenne 7,1 % 6,4 % 7,3 % 7,0 % 7,0 % 6,9 % Liike-elämän palvelut 5,9 % 7,8 % 8,4 % 10,4 % 10,5 % 10,6 % Yhteiskunnalliset palvelut 24,9 % 25,0 % 28,3 % 31,7 % 32,2 % 32,1 % Tuntematon 0,3 % 1,9 % 2,5 % 0,0 % 0,0 % 0,0 % Yhteensä 100,0 % 100,0 % 100,0 % 100,0 % 100,0 % 100,0 % Etelä-Karjalassa paperi- ja selluteollisuus ja siihen liittyvä metalliteollisuus on maakunnan tärkeä työllistäjä. Elinkeinorakenteesta teollisuuden osuus v. 1995 oli 26.4 %. Yhteiskunnallisten palvelujen osuus oli 28,4 %. Kaupan ja matkailun runsas 10 %. Maa- ja metsätalouden osuus elinkeinorakenteesta v. 1995 oli 8,3 %, joka kuitenkin on suurempi osa kuin maassa keskimäärin. Etelä-Karjalassa maa- ja metsätalouden osuus kaikista toimialoista on pienentynyt voimakkaasti. Toimialan pienentyminen hidastuu kuitenkin vuoteen 2010 mennessä. Maa- ja metsätalouden työvoiman alenemiseen vaikuttavat maatilojen lukumäärän vähentyminen ja tehokkuuden nostaminen. Liike-elämän palvelut, kauppa ja matkailu sekä yhteiskunnalliset palvelut sen sijaan kasvattavat osuuttaan. Rakennustoiminta on laman jälkeen vilkastunut

ja se on saavuttanut lamaa edeltäneen tason. Julkisten palveluiden kasvuun lähivuosina vaikuttaa merkittävästi väestön ikääntymisestä johtuvan sosiaalija terveyspalveluiden voimakas kasvun tarve. Teollisuuden osuus on pysynyt ennallaan, mutta vuoteen 2010 mennessä taso alenee hieman. Taulukko 10. Elinkeinorakenteen kehitys Kymenlaaksossa vuosina 1985-2010. Elinkeinorakenteen (toimiala-) kehitysarvio, henkeä Kymenlaakso Väestölaskennan luvuin CASINO> LAMA> IT> 3G> Siklut> 5G>? Toimialat 1985 1990 1995 2000 2005 2010 Maa- ja metsätalous 8350 6921 4840 4700 4000 3600 Teollisuus 24369 22317 18107 15900 16100 15700 Rakentaminen 6779 6884 3929 4100 4300 4100 Kauppa ja matkailu 12639 12352 8996 9200 9300 9200 Liikenne 9085 7904 7619 8200 8200 7900 Liike-elämän palvelut 5632 7452 6199 8400 8600 8700 Yhteiskunnalliset palvelut 21615 21302 19986 21100 21900 21300 Tuntematon 254 1814 1552 0 0 0 Yhteensä 88723 86946 71228 71600 72400 70500 Taulukko 11. Elinkeinorakenteen kehitys Kymenlaaksossa vuosina 1985-2010. Elinkeinorakenteen (toimiala-) kehitysarvio, prosenttia Aikajakson viitteellinen luonne: CASINO> LAMA> IT> 3G> Siklut> 5G>? Toimialat 1985 1990 1995 2000 2005 2010 Maa- ja metsätalous 9,4 % 8,0 % 6,8 % 6,6 % 5,5 % 5,1 % Teollisuus 27,5 % 25,7 % 25,4 % 22,2 % 22,2 % 22,3 % Rakentaminen 7,6 % 7,9 % 5,5 % 5,7 % 5,9 % 5,8 % Kauppa ja matkailu 14,2 % 14,2 % 12,6 % 12,8 % 12,8 % 13,0 % Liikenne 10,2 % 9,1 % 10,7 % 11,5 % 11,3 % 11,2 % Liike-elämän palvelut 6,3 % 8,6 % 8,7 % 11,7 % 11,9 % 12,3 % Yhteiskunnalliset palvelut 24,4 % 24,5 % 28,1 % 29,5 % 30,2 % 30,2 % Tuntematon 0,3 % 2,1 % 2,2 % 0,0 % 0,0 % 0,0 % Yhteensä 100,0 % 100,0 % 100,0 % 100,0 % 100,0 % 100,0 % Kymenlaakson elinkeinorakenteesta teollisuuden osuus oli v. 1995 neljännes (25,4 %) ja yhteiskunnallisten palvelujen osuus 28,1 %. Laajempien logistiikkapalvelujen ansiosta liikenteen osuus, lähes 11 %, on suurempi kuin Etelä-Karjalassa. Kilpailu idän ja lännen välisestä kuljetustehtävästä on edesauttanut logistiikkapalvelujen kehittymistä. Kymenlaaksossa maa- ja metsätalouden osuuden aleneminen vuodesta 2000 vuoteen 2005 on maltillisempaa kuin Etelä-Karjalassa. Teollisuuden osuus vastaavana aikana pysyy melko vakaana. Myös Kymenlaaksossa liike-elämän palvelujen osuus on kasvanut voimakkaimmin ja liikenteen osuus Kymenlaaksossa on suurempi kuin Etelä-Karjalassa. Yhteiskunnallisten palvelujen osuuden kasvu on hieman suurempi kuin Etelä-Karjalassa.

Rakennustoiminta on myös Kymenlaaksossa vilkastunut hieman lamavuosien jälkeen. Elinkeinorakenteen kehitystä tarkasteltaessa havaitaan, että toimialojen työvoimamäärät alenevat kaupan ja liike-elämän palveluiden alaa lukuunottamatta. Liike-elämän palvelut kasvavat hoiva- sekä johto- ja asiantuntijapalveluita siirrettäessä julkiselta sektorilta yksityisten yritysten hoidettavaksi. Teollisuus on elpynyt lamasta ja on vahvistanut asemiaan. Kunnat keskittyvät pienenevien resurssien vuoksi ydintoimintoihin ja siirtävät hoiva- ym. palvelujen tuottamista yksityisille palvelualojen tuottajille. Myös teollisuus ulkoistaa talous-, hallinto- ja siivouspalvelujaan. Palveluiden yksityistäminen näkyy liike-elämän palveluiden kasvuna. Liikenteen osuus elinkeinorakenteesta tulee Kaakkois-Suomessa olemaan edelleen merkittävä elinkeino. 2.2.2 Toimialakohtaiset kehityssuunnat ja ammattirakenteen muutokset Kaakkois-Suomessa Kaakkois-Suomen koulutuksen kehittäminen projektin toimialakohtaisten asiantuntijaryhmien tehtävänä oli tunnistaa kunkin toimialan keskeiset kehittämisinnovaatiot. Työryhmätyöskentelyn pohjana käytettiin laskennallisia ammattirakenne-ennusteita (MARE-ennakointimalli). Numeerisen mallin tarkoituksena on tukea innovaatioiden työllisyysvaikutusten mitoittamista. Tavoitteena on, että kehittämisinnovaatioiden tulee olla niin merkittäviä, että niiden vaikutukset näkyvät ammattirakenne-ennusteissa pitkällä aikavälillä. Innovaatioiden laadulliset vaikutukset heijastuvat laadullisiin osaamistarpeisiin. Toimialakohtaisten asiantuntijaryhmien (5 kpl) tehtävänä oli tunnistaa kunkin toimialan kärkihankkeet Kaakkois-Suomessa. Tarkastelu painottui Kaakkois- Suomen kannalta keskeisille toimialoille. Kärkihankkeiden nimeäminen ja niiden jalostaminen ovat merkityksellisiä ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuuden lisäämisessä. Tämä on suuri haaste kaikilla koulutusaloilla. a) Maa- ja metsätalous-toimialan ammattirakenne Maa- ja metsätaloustyön osuus elinkeinorakenteesta on vähentynyt Kaakkois- Suomessa 1990-luvulla merkittävästi. Maatilojen määrä on vähentynyt ja maatalous työllistää entistä vähemmän. Maataloustyötä tekevien määrä on laskenut nopeasti vuodesta 1985.

Taulukko 12. Maa- ja metsätalouden ammattirakenteen kehitys Etelä-Karjalassa v. 1985-2017. Ammattirakenne-ennuste ammattiryhmittäin ilmenee liitteistä. Ammattilohkot 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2017 1 Maa- ja metsätaloustyö 7729 5963 3554 2250 2040 1750 1480 2 Teollinen työ 103 30 83 50 50 80 90 3 Rakennustyö 28 12 23 10 10 10 10 4 Liikennetyö 32 14 33 20 20 20 20 5 Postityö 0 7 1 0 0 0 0 6 Tekninen 209 134 94 60 60 50 40 asiantuntijatyö 7 Palvelutyö 40 24 53 90 140 140 120 8 Toimistotyö 63 80 46 30 30 20 20 9 Johto- ja asiantuntijatyö 166 202 168 110 100 90 80 10 Hoitotyö 14 11 42 30 30 20 20 11 Sivistystyö 5 7 2 0 0 0 0 12 Suojelutyö 0 2 2 0 0 0 0 00 Tuntematon 44 3 70 40 40 10 20 Yhteensä 8433 6489 4171 2700 2500 2200 1900 Taulukko 13. Maa- ja metsätalouden ammattirakenteen kehitys Kymenlaaksossa v. 1985-2017. Ammattirakenne-ennuste ammattiryhmittäin ilmenee liitteistä. Ammattilohkot 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2017 1 Maa- ja metsätaloustyö 7689 6383 4059 3860 3200 2810 2450 2 Teollinen työ 73 43 97 90 80 130 150 3 Rakennustyö 32 12 49 40 40 30 30 4 Liikennetyö 18 24 40 40 30 30 30 5 Postityö 3 8 5 0 0 0 0 6 Tekninen asiantuntijatyö 198 122 94 90 80 70 60 7 Palvelutyö 37 45 78 160 220 240 210 8 Toimistotyö 85 86 93 90 80 70 60 9 Johto- ja asiantuntijatyö 142 178 175 170 140 130 120 10 Hoitotyö 18 10 61 60 50 40 40 11 Sivistystyö 3 7 13 10 10 10 10 12 Suojelutyö 0 2 1 0 0 0 0 00 Tuntematon 52 1 75 80 70 40 40 Yhteensä 8350 6921 4840 4700 4000 3600 3200 Lähde: MARE-ennuste, Keijo Mäkelä; Viestinhallinta Oy 5.2.2002 Luonnonvara-alalle ei perustettu erikseen toimialakohtaista asiantuntijatyöryhmää, koska maa- ja metsätalouden osalta on Kaakkois- Suomessa tehty useita alakohtaisia tarkasteluja, joista mainittakoon Maaseudun osaamisbarometri. Selvityksiä on hyödynnetty luonnonvara-alan toimialatarkastelussa. Lisäksi luonnonvara-alan oppilaitosten rehtoreiden ja johtajien kanssa on keskusteltu alan nykytilanteesta ja lähivuosien kehityssuunnista elinkeino- ja ammattirakennetarkastelujen osalta. Kaakkois-Suomessa maatalouden työllisten määrä v. 1985 oli n. 15 400 henkilöä kun se v. 1995 oli 7 600 henkeä. Maataloudessa työskentelevien määrän laskua pyritään hillitsemään kehittämällä maatilojen elinkelpoisuutta. Maa- ja metsätaloudessa maataloustyötä tekevien määrän laskun arvioidaan jatkuvan, mutta hitaammin kuin tilojen lukumäärä vähenenee. Suurten tilojen

tuotanto on tehokasta, mutta työllisten määrä tilaa kohti on suurempi kuin pienemmillä tiloilla. Rakennemuutos maatiloilla tulee kuitenkin jatkumaan. Maatalouden toimialan työllistävyyden kannalta merkittävä tekijä on maatilojen monitoimisuus ja sen myötä tapahtuva yritystoiminta. Maatiloilla tapahtuva muu yritystoiminta, esimerkiksi elintarvikkeiden jatkojalostus, maatilamatkailu ja luomutuotanto, lisää työpaikkoja. Tuotanto maatiloilla perustuu pääasiassa viljelijäperheen omaan työpanokseen. Palveluiden osto ja tiloille palkattavan ulkopuolisen työvoiman osuus lisääntyy. Palvelutyön osuuden arvioidaan maatiloilla kasvavan. Myös kausityövoiman käyttö lisääntyy, mutta kyse on vielä pienistä määristä. Maatilojen monimuotoisuus on työllisyyden näkökulmasta aluetaloudellisesti merkittävää. b) Teollisuus-toimialan ammattirakenne Teollisuus on kasvanut maassamme 1990-luvulla voimakkaasti. Teollisuuden kasvu on ollut nopeinta korkeaa teknologista osaamista vaativilla alueilla. Teollisuuden työpaikkojen arvioidaan lisääntyvän seuraavan viiden vuoden aikana yhteensä 15 000 työpaikalla. Näkymät lähivuosina ovat suotuisat. Teollisuuden toimialarakenne maassamme on viime vuosien aikana muuttunut selvästi sähkö- ja elektroniikkateollisuuden huiman kasvun myötä. Metsä- ja kemianteollisuudessa energia-alalla työvoiman määrä pysyy ennallaan. Eniten laskua on ollut sahateollisuudessa. Työllisyys on supistunut myös massa-, paperi- ja kartonkiteollisuudessa. Mekaanisen metsäteollisuuden työllistämismahdollisuuksien arvioidaan vähenevän, mutta jalostusasteen nostaminen saattaa parantaa työllisyyttä. Hyvinä esimerkkeinä voidaan mainita Luumäen ja Ruokolahden puukylä-hankkeet. Uutta henkilöstöä tarvitaan lähivuosina lisää teollisuuden työntekijöiden siirtyessä eläkkeelle. Kone- ja metallituotepuoli työllistää runsaat puolet metallialalla työskentelevistä. Työvoimakehitysarviot kone- ja metalliteollisuudessa merkitsevät sitä, että työvoiman tarve kasvaa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Elektroniikkateollisuuden palveluksessa olevien eläkkeelle siirtyminen tapahtuu myöhemmin, sillä suurin osa työntekijöistä on rekrytoitu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ongelma on insinöörien ja teknisen henkilökunnan saannissa. Metallin jalostuksessa työpaikkojen arvioidaan vähentyvän vain vähän. Uudisrakentamisen ja korjausrakentamisen kasvu lisää rakennustarviketeollisuutta. Kierrätys ja lisääntyvät ympäristövaatimukset luovat pohjaa uuden tyyppiselle teolliselle toiminnalle. Elintarviketeollisuuden tulevaisuuden näkymät ovat sidoksissa maatalouden kehitykseen. Suomen elinkeinoelämän rakenne kehittyy kohti kasvavia osaamisintensiivisiä tuotantoaloja ja tuoteryhmiä. (Työvoima 2020- raportti). Työvoiman kysyntä lisääntyy etenkin elektroniikka- ja sähköteollisuudessa.

Taulukko 14. Teollisuuden ammattirakenteen kehitys Etelä-Karjalassa v. 1985-2017. Ammattirakenne-ennuste ammattiryhmittäin ilmenee liitteistä. Ammattilohkot 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2017 1 Maa- ja metsätaloustyö 48 185 65 70 70 60 60 2 Teollinen työ 11391 10631 8454 8350 8250 7820 7560 3 Rakennustyö 673 570 395 400 390 380 360 4 Liikennetyö 315 321 190 190 180 180 170 5 Postityö 204 180 86 80 80 80 70 6 Tekninen asiantuntijatyö 1773 2054 1743 1850 1760 1830 1750 7 Palvelutyö 930 925 626 600 550 530 510 8 Toimistotyö 1090 1008 807 800 660 450 330 9 Johto- ja asiantuntijatyö 574 525 496 570 720 860 820 10 Hoitotyö 150 108 96 110 100 90 80 11 Sivistystyö 166 183 158 160 210 200 250 12 Suojelutyö 109 123 68 70 70 60 60 00 Tuntematon 61 307 67 70 70 60 60 Yhteensä 17484 17120 13251 13300 13100 12600 12100 Taulukko 15. Teollisuuden ammattirakenteen kehitys Kymenlaaksossa v. 1985-2017. Ammattirakenne-ennuste ammattiryhmittäin ilmenee liitteistä. Ammattilohkot 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2017 1 Maa- ja metsätaloustyö 78 191 84 60 60 60 60 2 Teollinen työ 15635 13830 11346 9790 9950 9560 9380 3 Rakennustyö 897 729 597 520 530 520 500 4 Liikennetyö 423 382 235 190 190 190 180 5 Postityö 175 188 42 30 30 30 30 6 Tekninen asiantuntijatyö 2499 2764 2493 2320 2270 2390 2330 7 Palvelutyö 1598 1378 992 810 770 750 730 8 Toimistotyö 1550 1381 1085 940 790 550 400 9 Johto- ja asiantuntijatyö 792 731 730 700 900 1080 1060 10 Hoitotyö 133 118 106 100 100 80 80 11 Sivistystyö 277 251 185 170 240 240 310 12 Suojelutyö 161 144 113 100 100 90 90 00 Tuntematon 151 230 99 160 160 160 150 Yhteensä 24369 22317 18107 15900 16100 15700 15300 Teollisuus-toimialan asiantuntijaryhmässä tarkastelun lähtökohtana olivat seuraavat vallitsevat megatrendit: - IT-infrateknologia - 3G-sovellukset (mobiiliteknologia) - Lääkkeet (bioteknologian sovellukset) - Elintarvikkeet (bioteknologian sovellukset) - Kalliit desing-tuotteet (vaatteet, huonekalut) - Erikoismateriaalit (metallit, biomateriaalit, keraamiset) - Automaatiojärjestelmät - Kulkuneuvot (muut kuin bensiini/dieselkäyttöiset) - Energiantuotanto - Sellun ja paperin tuotanto.

Asiantuntijatyöryhmässä todettiin, että Kaakkois-Suomen teollisuuden toimintaedellytykset ovat vahvat ja perinteikkäät. Paperiteollisuus ja siihen liittyvä metalli- ja konepajateollisuus ovat alueen elinkeinotoiminnan tukipylväitä. Yritysten joustava toimintatapa sekä erikoistuminen takaavat hyvät kilpailuedellytykset. Teollisuuden asiantuntijatyöryhmän esille nostamia kehittämiskohteita ja laajenevia tai uusia teollisuuden liiketoiminta-alueita Kaakkois-Suomessa ovat lähivuosina: - erikoiskulkuneuvojen valmistus - langattoman mobiiliteknologian sovellukset - prosessiteollisuuden IT-sovellukset - terveysteknologia - ympäristöteknologia - mekaanisen puun jatkojalostus - kiven jatkojalostus c) Rakentaminen-toimialan ammattirakenne Rakennusalan kehitysnäkymät olivat 1990-luvulla huonot. Rakennusten uudistuotanto väheni laman seurauksena huomattavasti. Alan työpaikat vähenivät ja työttömyysaste nousi laman aikana korkeimmilleen. Rakennusalan työttömyys on aina ollut muita aloja korkeampaa, myös noususuhdanteen aikana. Alan työttömyys vaikuttaa oleellisesti myös muiden toimialojen, esimerkiksi rakennustuoteteollisuuden työllisyyteen. Korkean työttömyyden seurauksena rakennusalalle on ollut vaikea saada uusia opiskelijoita. Tilannetta vaikeuttaa lisäksi se, että rakennusalalla väki on ikääntynyttä ja siirtynyt tai siirtymässä eläkkeelle, kun samaan aikaan uusien ammattitaitoisten tekijöiden saaminen alalle on vaikeaa. Alan ammattiaitovaatimukset ovat kasvaneet ja monipuolistuneet viime vuosina, ennen kaikkea korjausrakentamisen yleistymisen takia. Vaarana on, että rakennusala tulee kärsimään jatkossa erityisosaajien pulasta. Taulukko 16. Rakentamisen ammattirakenteen kehitys Etelä-Karjalassa v. 1985-2017. Ammattirakenne-ennuste ammattiryhmittäin ilmenee liitteistä. Ammattilohkot 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2017 1 Maa- ja metsätaloustyö 19 88 64 80 80 80 110 2 Teollinen työ 1262 1349 887 1050 1080 1050 990 3 Rakennustyö 2618 2158 1036 1270 1290 1230 1180 4 Liikennetyö 169 251 125 140 140 130 120 5 Postityö 2 8 0 0 0 0 0 6 Tekninen asiantuntijatyö 522 634 401 490 500 460 450 7 Palvelutyö 136 149 52 70 80 100 100 8 Toimistotyö 236 216 110 120 120 120 110 9 Johto- ja asiantuntijatyö 97 60 58 70 70 90 100 10 Hoitotyö 6 15 6 10 10 10 10 11 Sivistystyö 1 4 1 0 0 0 10 12 Suojelutyö 1 21 5 10 10 10 10 00 Tuntematon 28 96 25 0 30 30 30 Yhteensä 5097 5049 2770 3300 3400 3300 3200

Taulukko 17. Rakentamisen ammattirakenteen kehitys Kymenlaaksossa v. 1985-2017. Ammattirakenne-ennuste ammattiryhmittäin ilmenee liitteistä. Ammattilohkot 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2017 1 Maa- ja metsätaloustyö 18 78 67 70 70 70 110 2 Teollinen työ 1666 1892 1158 1210 1260 1200 1110 3 Rakennustyö 3327 2790 1450 1530 1600 1500 1420 4 Liikennetyö 194 292 151 160 150 140 120 5 Postityö 7 14 4 0 0 0 0 6 Tekninen asiantuntijatyö 774 924 654 700 720 660 640 7 Palvelutyö 205 269 116 120 140 160 160 8 Toimistotyö 393 398 209 210 220 210 180 9 Johto- ja asiantuntijatyö 133 103 82 90 90 110 110 10 Hoitotyö 12 13 6 10 10 10 0 11 Sivistystyö 0 8 6 0 0 10 20 12 Suojelutyö 7 27 5 0 0 0 0 00 Tuntematon 43 76 21 0 30 20 20 Yhteensä 6779 6884 3929 4100 4300 4100 3900 Rakentamisen toimialan asiantuntijatyöryhmässä tarkastelun lähtökohtana olivat seuraavat megatrendit: - Korjausrakentaminen - Puurakentaminen - Älytalot - Esteettömät rakennukset - Etätyöyhdyskunnat - Ulkomaalaisomisteiset vapaa-ajan asunnot - Uudet omistus- ja rahoitusratkaisut - Energiaa säästävä kuljetusinfrastruktuuri - Kuljetusväylien niveltäminen - Ympäristön maisemointi. Kaakkois-Suomessa rakennusalan kehitys on noudattanut valtakunnallisen kehityksen linjaa. 1990-luvun puolivälin laman jälkeen rakennusala on elpynyt ja työvoiman määrä alalla kasvoi. Pientalorakentamisen vilkastuminen ja muutamien suurempien rakennuskohteiden rakentaminen loppuun on tukenut rakennusalan työllisyyttä. Rakentamisen toimialan asiantuntijaryhmässä esille nousseita merkittäviä kehittämisalueita Kaakkois-Suomessa ovat: - Projektivienti Venäjälle - Rakennustuoteteollisuus - Metallirakentaminen - Korjausrakentaminen - Erikoisurakointi Olemassa olevan asuntokannan korjausrakentamistarve ja kosteusongelmien korjauksien osuudet kasvavat ja ne ovat uudisrakentamista työllistävämpiä ja lisäävät erityisosaamisen tarvetta. Rakennuksiin sovelletaan entistä enemmän ns. elinkaariajattelua. Lisäksi väestön ikääntyminen lisää asuntojen