PIHLAJAVEDEN RANTAOSAYLEISKAAVAN TARKISTUS

SAVONLINNAN KAUPUNKI PIHLAJAVEDEN RANTAOSAYLEISKAAVAN TARKISTUS EHDOTUS SELOSTUS Teknisen toimialan kaavoituspalvelut / yleiskaavoitus 2016 Tekninen lautakunta 26.4.2016 Kaupunginhallitus Kaupunginvaltuusto

SISÄLLYSLUETTELO PIHLAJAVEDEN RANTAOSAYLEISKAAVAN TARKISTUS... 2 1. JOHDANTO... 2 2. LÄHTÖKOHDAT... 2 2.1 YLEISTÄ... 2 2.2 SUUNNITTELUALUE... 2 2.3 KAAVOITUSTILANNE... 2 2.4 MAANOMISTUSOLOT... 5 2.5 YMPÄRISTÖN NYKYTILA, RAKENNETTU YMPÄRISTÖ... 5 2.6 YMPÄRISTÖN NYKYTILA, LUONNONYMPÄRISTÖ... 8 3.1 OSAYLEISKAAVAN KUVAUS...12 3.2 KAAVAKARTTA JA SEN MERKINNÄT...12 3.3 KOKONAISRAKENNE...12 3.4 MAANKÄYTTÖ...13 4. OSAYLEISKAAVAN VAIKUTUKSET...18 4.1 YLEISTÄ...18 4.2 OSAYLEISKAAVAN VAIKUTUKSET NATURA 2000 VERKOSTOON SISÄLTYVIEN ALUEIDEN LUONNONARVOIHIN...19 PIHLAJAVESI...19 5. LAADITUT SELVITYKSET JA SUUNNITELMAT...20 6. OSAYLEISKAAVAN LAADINTA...21 6.1 LAADINTAORGANISAATIO...21 6.2 SUUNNITTELU- JA KÄSITTELYVAIHEET...21 PIHLAJAVEDEN RANTAOSAYLEISKAAVA, MUUTOS- JA KORJAUSESITYKSET:...21 LUONNOS PIHLAJAVEDEN OSAYLEISKAAVAN TARKISTAMISEKSI, LAUSUNNOT, MIELIPITEET JA NIIDEN VASTINEET...35 LIITE 1: KOKOUSMUISTIO ENSIMMÄISESTÄ VIRANOMAISNEUVOTTELUSTA x.x.xxxx LIITE 2: KOKOUSMUISTIO TOISESTA VIRANOMAISNEUVOTTELUSTA x.x.xxxx LIITE 3: OSALLISTUMIS- JA ARVIOINTISUUNNITELMA

2 Pihlajaveden rantaosayleiskaavan tarkistus 1. Johdanto Nyt laadittava rantaosayleiskaava koostuu 97:stä useampia pieniä muutoskohteita sisältävästä alueesta, jotka vaativat tarkistusta johtuen mm. poikkeamisluvilla tapahtuneista rakennusoikeuksien siirroista, valtion toteuttamista suojelualueiden hankinnoista ja vanhentuneesta pohjakartasta, joka ei ole vastannut olemassa olevaa tilannetta nyt voimassaolevaa osayleiskaavaa laadittaessa. Kaavan tarkistuksella on tarkoitus saattaa alueen maankäyttöä ja rakentamista ohjaava yleiskaava ajan tasalle ja vastaamaan syntyneisiin ja arvioitavissa oleviin tuleviin tarpeisiin. 2. Lähtökohdat Tarkemmin Pihlajaveden lähtökohtia, tavoitteita ja kaavaratkaisuja on esitetty alkuperäisessä kaavaselostuksessa ja kaavatyön aikana tehdyissä eri selvityksissä. Seuraavassa selvityksiä on päivitetty ja tarkasteltu erityisesti nyt tarkistettavien kohtien ja alueiden osalta. 2.1 Yleistä Tarkistettavana olevan Pihlajaveden rantaosayleiskaavan lähtökohtia on tarkasteltu osayleiskaavan perusselvitysraportissa 1987 ja kaavaselostuksessa 1990. Muutoksenalaisista kohteista 70 sijoittuu Pihlajaveden Natura 2000-alueelle. 2.2 Suunnittelualue Kaava-alue käsittää 97 muutosaluetta, joissa on useampia pieniä alueita vahvistetun Pihlajaveden osayleiskaava-alueella. 2.3 Kaavoitustilanne Maakuntakaava Seutukaava (vahvistettu ympäristöministeriössä 18.12.2000) muuttui maakuntakaavaksi maankäyttö- ja rakennuslain siirtymäajan loputtua 1.1.2010. Uusi Etelä-Savon maakuntakaava on 4.10.2010 vahvistettu ympäristöministeriössä. Luonnonsuojelualuetta (Pihlajavesi rantojensuojeluohjelman kohde, Natura 2000-verkostoon kuuluva alue) maakuntakaavaan on merkitty Pihlajaveden kaavan tarkistusalueelle Pihlajaveden keskeinen saaristo ja Pieni Tuohiveden saaret. Merkinnällä osoitetaan luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja tai suojeltaviksi tarkoitettuja alueita. Alueella on voimassa MRL 33 :n mukainen rakentamisrajoitus. Suojelumääräys Alueella ei saa suorittaa sellaisia toimenpiteitä, jotka saattavat vaarantaa alueen suojeluarvoja. Arvokas geologinen muodostuma maakuntakaavaan on merkitty kaavan tarkistusalueelle Povenkankaat-Kangasniemi (ge 16.491) ja Pääskyniemi-Pakarharju (ge 16.493). Merkinnällä osoitetaan valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaita harjualueita. Suunnittelumääräys

3 Alueen käytön suunnittelussa on otettava huomioon alueen maisemakuvan, luonnonkauneuden, geologisten muodostumien sekä erikoisten luonnonolosuhteiden ja esiintymien säilyminen. Suositus Erityisesti on huomiota kiinnitettävä ehjien harjumuodostumien säilymiseen ja pohjaveden suojeluun. Maakuntakaavaan on osoitettu kaavan tarkistusalueelle kulttuuriympäristön ja /tai maiseman vaalimisen kannalta valtakunnallisesti merkittävä alue Kokonsaari (mav 16.555). Osa-alueen erityisominaisuuksia ilmaiseva merkintä, jolla osoitetaan valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita ja rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Suunnittelumääräys Alueen käytön suunnittelussa on otettava huomioon alueen historiallisesti tai ympäristön kannalta arvokkaat rakennukset, rakennusryhmät, puistot tai maisema-alueet taikka muut niihin verrattavat erityisarvot. Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on osoitettava määräykset maiseman ja rakennetun kulttuuriympäristön osatekijöiden, kokonaisuuden ja ominaislaadun säilyttämiseksi. Suositukset Ympäristöön merkittävästi vaikuttavista toimenpiteistä tulee pyytää lausunto museoviranomaiselta ja alueelliselta ympäristökeskukselta. Maakuntakaavaan on osoitettu kulttuuriympäristön ja/tai maiseman vaalimisen kannalta maakunnallisesti merkittävä alueet. Kaavan tarkistusalueella on Laukansaaren kulttuurimaisema ja alueella oleva Laukansaaren kansakoulu, (ma 16.558). Osa-alueen erityisominaisuuksia ilmaiseva merkintä, jolla osoitetaan maakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita ja rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Suunnittelumääräys Alueen käytön suunnittelussa on otettava huomioon alueen historiallisesti tai ympäristön kannalta arvokkaat rakennukset, rakennusryhmät, puistot tai maisema-alueet taikka muut niihin verrattavat erityisarvot. Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on osoitettava määräykset maiseman ja rakennetun kulttuuriympäristön osatekijöiden, kokonaisuuden ja ominaislaadun säilyttämiseksi. Suositukset Ympäristöön merkittävästi vaikuttavista toimenpiteistä tulee pyytää lausunto museoviranomaiselta ja alueelliselta ympäristökeskukselta. Maakuntakaavaan on osoitettu kaavan tarkistusalueelle kulttuuriympäristön ja/tai maiseman vaalimisen kannalta maakunnallisesti merkittävät kohteet Karistaa (ma 16.612), Hiissaaren torppa (ma 16.613), Behmilä (ma 16.634), Hietaniemi (ma 16.635), Väisälä (ma 16.643), Heikkilä eli Vanha paikka (ma 16.644), Harjula (Laukansaari) (ma 16.645) ja Helkamäki (ma 16.646) sekä laivareittien huvilat Lapinsaari (ma 16.661), Piispan huvila (ma 16.668) ja Närekankaan huvila (ma 16.669). Kohteen erityisominaisuuksia ilmaiseva merkintä, jolla osoitetaan maakunnallisesti arvokkaita pienalaisia rakennettuja kulttuuriympäristöjä ja kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuskohteita, jotka sijaitsevat maisema-alueiden ja taajamatoimintojen alueiden ulkopuolella. Suunnittelumääräys Kohteen ja sen ympäristön suunnittelussa on otettava huomioon kulttuurihistoriallisesti arvokas kokonaisuus ja erityispiirteet. Suositus

4 Kohteeseen merkittävästi vaikuttavista toimenpiteistä tulee pyytää lausunto museoviranomaiselta ja alueelliselta ympäristökeskukselta. Maakuntakaavaan on kaavan tarkistusalueelle osoitettu muinaismuistokohteet Povenlahti (SM 16.773) kivikautinen asuinpaikka I luokan muinaisjäännös, valtakunnallisesti merkittävä, Hiekkaniemi (SM 16.780) kivikautinen asuinpaikka I luokan muinaisjäännös, valtakunnallisesti merkittävä, Linnaniemi (SM 16.786) varhaismetallikautinen hautapaikka I luokan muinaisjäännös, valtakunnallisesti merkittävä ja Pesolansaaren hylky (SM 16.798) historiallinen hylky maakunnallisen teeman kiinteä muinaisjäännös. Merkinnällä osoitetaan muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Merkintään liittyy MRL 33 :n mukainen rakentamisrajoitus. Suojelumääräys Alueella sijaitsee muinaismuistolailla rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös. Aluetta koskevista maankäyttöhankkeista on neuvoteltava Museoviraston kanssa. Maakuntakaavaan on osoitettu kulttuuriympäristön ja/tai maiseman vaalimisen kannalta valtakunnallisesti merkittävät salpalinjat. Suunnittelumääräys Alueen suunnittelussa tulee huomioida puolustusvoimien oikeudet linnoitteiden käyttöön ja varustusten historialliset erityispiirteet. Suositus Toimenpiteistä tulee pyytää lausunto Museovirastolta ja alueelliselta ympäristökeskukselta sekä kantalinnoitteiden osalta Itä-Suomen Sotilasläänin Esikunnalta. Virkistysaluetta maakuntakaavaan on merkitty Pihlajaveden kaavan tarkistusalueelle Iso- Kankainen (V 16.63) ja Koukkuniemi (V 16.65). Merkinnällä osoitetaan maakunnallisesti ja seudullisesti merkittäviä virkistysalueita. Alueilla on voimassa MRL 33 :n mukainen rakentamisrajoitus. Rakentamismääräys Alueella saa rakentaa vain yleistä virkistäytymistä ja maa- ja metsätaloutta palvelevia rakennuksia sekä suorittaa rakennusten peruskorjauksia. Suunnittelumääräys Alueen maankäyttöä suunniteltaessa on kiinnitettävä huomiota alueen virkistyskäytön kehittämiseen ja ympäristöarvojen säilyttämiseen. Yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa on luotava edellytykset alueen kehittämiselle osana seudullista virkistys- ja matkailualueverkostoa. Maakuntakaavaan on kaavan tarkistusalueelle osoitettu retkisatamia Piispan huvila (V1 16.75), Mitinhiekka (V1 16.77), Pääskyniemi (V1 16.78), Juuvinsaari (V1 16.82), Kiviranta (V1 16.83) ja Kongonsaari (V1 16.92). Maakuntakaavaan on kaavan tarkistusalueelle osoitettu uiton toimintapaikat Pellossalon pudotuspaikka (ls1 16.210) ja suoja- ja järjestelypaikat Nenäniemi A (ls1 16.222), Nenäniemi B (ls1 16.223), Viltyyskä (ls1 16.228) ja Enansalmi (ls1 16.229). Merkinnällä osoitetaan uiton toiminta- sekä raakapuun lastauspaikkoja. Merkintään liittyy MRL 33 :n mukainen rakentamisrajoitus. Maakuntakaavaan on osoitettu pohjavesialueet. Pihlajaveden kaavan tarkistusalueella on II luokan pohjavesialueet Pakarharju (pv 16.279), Koukkuniemi (pv 16.280) ja Povenkankaat (pv 16.281). Merkinnällä osoitetaan yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta tärkeät (I luokan) ja vedenhankintaan soveltuvat (II luokan) pohjavesialueet.

5 Suunnittelumääräys Alueelle ei tule sijoittaa pohjaveden laadulle vaaraa aiheuttavaa toimintaa. Maa-ainesten ottaminen tulee sallia vain maisemointialueille, mikäli se ei vaaranna pohjaveden laatua tai vähennä saatavan pohjaveden määrää. Suositus Alueelle tulisi laatia suojelusuunnitelma. Yleiskaava Pihlajaveden osayleiskaava on vahvistettu ympäristöministeriössä 21.6.1990. Nyt käsillä olevan rantaosayleiskaavan tarkistus sijoittuu edellä mainitun kaavan alueelle, kuitenkin siten, että muutoskohteet ovat pinta-alaltaan pieniä pääasiassa yksittäisen tontin käsittäviä tarkistuksia. Osayleiskaavojen ohella loma-asumista ja rantarakentamista on suunniteltu rantaasemakaavoilla (ent. rantakaava). Pihlajaveden osayleiskaava-alueella on voimassa 10 ranta-asemakaavaa. Ranta-asemakaava-alueella osayleiskaava ei ole voimassa. Nyt kyseessä olevista kohteista 13 sijoittuu ranta-asemakaava-alueille. Rakennusjärjestys Kaupunginvaltuusto on 9.12.2013 hyväksynyt Savonlinnan nykyisen rakennusjärjestyksen ja rakennusjärjestys on tullut voimaan 1.2.2014. Siinä määrätään muun muassa rakentamisesta asemakaava-alueen ulkopuolella. 2.4 Maanomistusolot Muutosalueet ovat yksityisten, UPM-Kymmene Oyj:n, Savonlinna - Säämingin seurakunnan, ja valtion omistamia. 2.5 Ympäristön nykytila, rakennettu ympäristö 2.51 Ympärivuotinen asuminen Pihlajaveden osayleiskaava-alueella asui v. 2013 lopussa yhteensä 119 asukasta. Asukkaista lapsia (0-15) oli 11, työikäisiä (16-64) 73 ja eläkeläisiä (65-) 35. 2.52 Loma-asuminen Pihlajaveden osayleiskaavan alueella on rantaviivaa yhteensä n.580 km. Rannoille on rakennettu yhteensä n. xxx loma- ja asuinrakennusta. Rakentamistiheys on tällä hetkellä n. xx rp/km. Osayleiskaavan tarkistus koskee 620 rantavyöhykkeellä olevaa rakennuspaikkaa. 2.53 Keskukset ja palvelut Varsinaisella suunnittelualueella ei ole yhtään kyläkeskusta. Alueen asukkaat hakevat palvelunsa Savonlinnan keskustaajamasta. Alueen ulkopuolella sijaitsevista kyläkeskuksista; Pihlajalahti, Kiviapaja, Moinsalmi ja Pitkälä, ei ole enää palveluja jäljellä. Koulua alueella ei ole oppilaat kuljetetaan pääasiassa Savonlinnan keskustaajamaan. 2.54 Elinkeinot Jalostus ja palvelut

6 Ammatissa toimivasta väestöstä huomattava osa hankkii toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Muissa ammateissa toimivista valtaosa käy työssä Savonlinnan keskustaajamassa. Maatilatalous Pelloilla kasvatetaan pääasiassa rehuviljaa ja nurmea, leipäviljan ja muiden kasvien viljely on ollut vähäistä. Metsätalous Viljelijöiden yleisin sivuansiolähde on metsätalous. Merkittävä osa Pihlajaveden Natura-alueen suojelusta on toteutettu yksityisiä suojelualueita perustamalla. Yksityisten suojelualueiden hoidon ja käytön periaatteista on sovittu kunkin alueen rauhoitusmääräyksissä. Suurimmalla osalla alueista suojelun päätavoitteena on saimaannorpan suojelu, joten uudisrakentamista lukuun ottamatta rauhoitusmääräykset eivät yleensä estä alueen monipuolista virkistyskäyttöä ja esimerkiksi metsätalouden harjoittamista. Pihlajaveden Natura-alueen valtion mailla ei harjoiteta metsätaloutta. Puustoa voidaan kuitenkin käyttää pieniä määriä alueen palveluvarustuksen ylläpidon tarpeisiin. Perinnebiotooppien hoidon yhteydessä syntyvää puuta voidaan hyödyntää rakenteisiin ja polttopuuna. Matkailu Pihlajaveden osayleiskaava-alue on osa Savonlinnan matkailualuetta. Pihlajavedellä luontomatkailun keskeisiä toimintoja ovat välinevuokraus- ja majoituspalvelut sekä ohjelmapalvelut. Matkailijoiden ja virkistyskäyttäjien vuotuiseksi käyntimääräksi Pihlajaveden Natura-alueella on arvioitu 35 000. Luku pitää sisällään myös alueelle suuntautuvat risteilyt. Pihlajaveden Natura 2000-alueella on 14 retkisatamaa, joista Metsähallituksen hallinnassa on kuusi. Retkisatamien lisäksi Metsähallituksen hoitamaksi päiväkäyntikohteeksi valmistui kesällä 2007 Kongonsaaren eteläpäähän Salpa-asema ja sen rakennustöitä esittelevä lyhyt polku. Lisäksi Iso- Kankaisen saaressa on 2,3 km:n mittainen retkeilypolku. Natura-alueen ulkopuolella on myös muutamia retkisatamia. Pihlajaveden alueella kuudella yrityksellä on yhteistyösopimus Metsähallituksen kanssa. Sopimusyritykset tarjoavat ohjelmapalveluita, kuljetuspalveluita, sekä välinevuorausta, ruokailupalveluita ja majoitusta. Kalastus Pihlajavedellä kalastaa ammatikseen säännöllisesti noin 10-15 ammattikalastajaa. Metsähallituksen vesialueella kalastaa troolilla ja nuotalla kuusi ammattikalastajaa. Lisäksi osa Pihlajaveden yli 2500 vapaa-ajanasunnon asukkaasta kalastaa Pihlajavedellä, samoin kuin monet Savonlinnan ja muiden lähikuntien asukkaat. Pihlajavesi houkuttelee vapaa-ajankalastajia niin hauen virvelöintiin, järvilohen ja taimenen uisteluun kuin mato-ongelle ja pilkillekin. Myös verkko- ja katiskakalastusta harrastetaan. Verkkokalastus on saimaannorppakannan suurin uhka Pihlajaveden Natura 2000 -alueella sen aiheuttaman sivusaaliskuolleisuuden takia. Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut pyydysrajoituksia saimaannorpan elinalueilla. Saimaannorpan suojelemiseksi Pihlajavedelle on annettu myös erillisiä kalastusrajoituksia. Lisäksi verkkokalastusta on rajoitettu useilla osakaskuntien ja Metsähallituksen välisillä sopimuksilla. Saimaannorpan suojelun vuoksi säädetyt sekä vapaaehtoiset kalastusrajoitukset hyödyttävät myös saimaannieriää, järvilohta ja kuhaa. Keräily ja metsästys Jokamiehenoikeudella tapahtuva marjastus ja hyötysienten poiminta on Pihlajaveden Natura 2000 -alueella sallittua.

7 Metsien marjoista kerätyimpiä ovat puolukka ja mustikka. Kauppasienistä kerätyimpiä ovat haaparousku, kangasrousku ja keltavahvero eli kanttarelli sekä joinakin vuosina herkkutatti. Pihlajaveden Natura 2000 -alueella metsästys on sallittu metsästyslain (615/93) mukaisesti. Lähes kaikki alueen valtion maat on vuokrattu paikallisille metsästysseuroille vuokrametsästysalueena. Luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeja Pihlajavedellä ovat saimaannorppa, liito-orava ja saukko. Alueella tavataan lisäksi liitteiden II ja IV lajeista ilvestä, sutta ja karhua. Lajeista saukko, ilves, susi ja karhu kuuluvat riistaeläimiin, muut ovat rauhoitettuja. Alueella esiintyvistä lintudirektiivin liitteen I lajeista riistalajeja ovat metso, teeri ja pyy. Pihlajaveden alueella metsästettiin vuosina 2004-2006 saalistilastojen mukaan eniten heinäsorsia, jäniksiä ja supikoiria (Heiskanen ym. 2008). Hirvijahti on Pihlajaveden alueen asukkaille sosiaalisesti ja saaliin arvolla mitattuna tärkein metsästysmuoto. 2.55 Virkistys Tärkeimpiä virkistäytymismuotoja alueella ovat veneily, veneretkeily, uinti, telttailu, virkistyskalastus, metsästys, marjastus ja sienestys sekä yleensä luonnossa liikkuminen. Pihlajaveden Natura 2000 -alue sopii palveluvarustuksensa puolesta sekä retkeilyn päiväkohteeksi että useamman päivän retkeilyyn. Alueella kulkevat laivaväylät yhdistävät alueen luontevaksi osaksi Saimaalla tapahtuvaa kesäistä vesiretkeilyä. Pihlajaveden Natura 2000 - alueen lisäksi palveluvarustusta on muuallakin Pihlajaveden alueella, muun muassa alueen kuntien ylläpitämiä retkisatamia. Jokamiehen oikeudella tapahtuva onkiminen ja pilkkiminen on koko alueella sallittu. Pihlajavesi on myös muiden kalastusmuotojen osalta suosittu virkistyskalastusvesi, ja virkistyskalastuksella on siellä pitkät perinteet. Metsästys on sallittua lähes koko Pihlajaveden Natura-alueella. Alueen valtion maat ovat suurimmaksi osaksi vuokrametsästysalueita. Metsästyksellä on Pihlajavedellä pitkät perinteet, ja se on tärkeä virkistyskäyttömuoto lähialueen asukkaille. Alueella on noin 35 km jäätilanteen salliessa ylläpidettäviä jääteitä. Jäätiet ohjaavat myös alueen talviaikaista virkistyskäyttöä, erityisesti kalastusta. Merkittäviä alueen virkistyskäyttömuotoja ovat myös jokamiehenoikeudella tapahtuva marjastus ja sienestys. Yleisen virkistyksen kannalta merkittäviä alueita ja kohteita osayleiskaava-alueella ovat kyläja laivarannat, paikallisten asukkaiden vene- ja uimarannat sekä venevalkamat, yleiseen virkistyskäyttöön soveliaat retkeilymetsät, leiriytymiseen ja uimiseen soveltuvat rannat sekä rannat ja ankkuripaikat, jotka soveltuvat retkeilijöille. 2.56 Liikkuminen ja liikennöinti Suunnittelualue on liikenteellisesti suhteellisen vaikeasti saavutettavissa johtuen runsaista vesistöalueista. Pohjoisosat ovat saavutettavissa Pihlajaniemen kautta maanteitse aina Kokonsaareen asti Koivukannan lossin kautta. Talviaikaan on käytössä talviteitä, jotka nopeuttavat keskustaajamassa asiointia huomattavasti. Suunnittelualueen eteläpuolisille alueille on keskustasta maanteitse matkaa Pellossaloon 25 km sekä Kiviapajalle Sulkavan kautta 75 km ja Punkaharjun kautta 90 km. Pihlajaveden pohjois- ja länsiosan kautta Vekaransalmesta etelään kulkee Saiman syväväylä. Väylällä kuljetetaan lähinnä metsäteollisuuden raaka-aineita, mutta myös jonkin verran polttoaineita. Syväväylä pidetään auki läpi vuoden. Kesäisin alueella liikkuu myös runsaasti huviveneitä ja pienempiä aluksia.

8 2.57 Tekninen huolto Lähes koko saaristoalue on sähkö- ja puhelinverkoston piirissä. Mannerrannat ja tieyhteyksien päässä olevat saaret ovat järjestetyn jätehuollon piirissä. 2.58 Rakennetun ympäristön erityispiirteet Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset ja ympäristöt Osayleiskaavan tarkistusalueelle sijoittuu kulttuuriympäristön ja /tai maiseman vaalimisen kannalta valtakunnallisesti merkittävä alue Kokonsaari (mav 16.555) sekä maakunnallisesti merkittävä alue Laukansaaren kulttuurimaisema ja alueella oleva Laukansaaren kansakoulu, (ma 16.558). Osayleiskaavan tarkistusalueelle sijoittuu kulttuuriympäristön ja/tai maiseman vaalimisen kannalta maakunnallisesti merkittävät kohteet Karistaa (ma 16.612), Hiissaaren torppa (ma 16.613), Behmilä (ma 16.634), Hietaniemi (ma 16.635), Väisälä (ma 16.643), Heikkilä eli Vanha paikka (ma 16.644), Harjula (Laukansaari) (ma 16.645) ja Helkamäki (ma 16.646) sekä laivareittien huvilat Lapinsaari (ma 16.661), Piispan huvila (ma 16.668) ja Närekankaan huvila (ma 16.669). Historiallisen ajan puolustusvarustukset Osayleiskaavan tarkistusalueelle sijoittuu muinaismuistolain mukainen Salpalinja. Muinaisjäännökset Pihlajaveden osayleiskaavan tarkistusalueelle sijoittuu esihistoriallisia muinaisjäännöksiä Povenlahti, kivikautinen asuinpaikka I luokan muinaisjäännös, Hiekkaniemi, kivikautinen asuinpaikka I luokan muinaisjäännös, Linnaniemi, varhaismetallikautinen hautapaikka I luokan muinaisjäännös, Pesolansaaren hylky, historiallinen hylky maakunnallisen teeman kiinteä muinaisjäännös. Muut muinaisrekisterin kohteet Kongontaipale, kivikautinen asuinpaikka, Mitinhiekkaniemi, kivikautinen asuinpaikka, Lapinsaari a, ajoittamaton kivirakenne, Vetotaival, kivi- ja/tai pronssikautinen asuinpaikka, Leinolanhiekka, kivikautinen asuinpaikka, Pöträmönniemi A ja B varhaismetallikautiset asuinpaikat, Innala, ajoittamaton työ- ja valmistuspaikat, Iso-kankainen, varhaismetallikautinen asuinpaikka, Porossalmi Hepokallio, esihistoriallinen taide muistomerkki ja Syrjäispäänniemi A, ajoittamaton työ- ja valmistuspaikka. Kulttuuriympäristöt, historialliset puolustusvarustukset ja muinaisjäännökset on merkitty kaavamuutoskohtien alueille. 2.6 Ympäristön nykytila, luonnonympäristö 2.61 Yleistä Kasvillisuus Luonnonympäristöä on selvitetty alkuperäisen Pihlajaveden osayleiskaavan perusselvitysraportissa ja kaavaselostuksessa. Seuraavassa on päivitetty alueen kasvillisuus-, eläimistö-, luontotyyppien suojelu- ja suojelualueaineistoa. Metsäkasvillisuustyyppien jakauma Pihlajaveden alueella on runsaasti avoimia rantakallioita, korkeita kalliokumpareita sekä jyrkkiä kallioseinämiä. Kallioiden karuudesta johtuen niiden kasvillisuus on tyypillisesti sammalja jäkälävaltaista. Luonnonmetsiä alueella on melko niukasti. Alueella esiintyvät suot ovat yleensä pienialaisia korpijuotteja ja rämesoita. Suojaisista lahdenperukoista löytyy usein pienialaisia rantaluhtia. Metsähallitus on tehnyt vuonna 2009 Pihlajaveden Natura 2000 alueen hoito- ja käyttösuunnitelman, jossa käsitellään mm. valtion metsämaiden kasvupaikkatyypit.

9 Pihlajaveden valtionmaiden metsämaista kasvupaikkatyypiltään 38 % on tuoretta kangasta, 27 % kuivahkoa kangasta ja 20 % lehtomaista kangasta. Soiden osuus on pieni, sillä metsämaista on kangasmaita 96 % ja soita 4 %. Kaikista soista on ojittamattomia 73 hehtaaria (64 %) ja 14 ojitettuja 41 hehtaaria (36 %). Soista 68 % on korpia, 21 % rämeitä ja 11 % luhtia. Valtion maiden soista on ojittamattomia 63 %, turvekankaita 24 %, muuttumia 11 % ja ojikkoa 2 %. Puusto Pihlajaveden valtion maiden metsät ovat aikaisemmin olleet enimmäkseen metsätalouskäytössä. Metsätaloustoiminnan seurauksena alueelta ei löydy juurikaan vanhoja metsiä. Vanhimmat ja luonnontilaisimmat metsät ovat useimmiten metsätaloustoiminnan ulkopuolelle jääneitä karuja kalliomänniköitä. Yli puolet alueen metsistä on iältään alle 80-vuotiaita. Puuston kehitysluokkajakauma painottuu nuoriin ja varttuneisiin kasvatusmetsiin sekä uudistuskypsiin metsiin. Uudistumisvaiheessa olevat metsiköt ovat syntyneet metsien ennallistamispolttojen yhteydessä. Valtaosa alueen metsistä (74 %) on puhtaita männiköitä tai mäntysekametsiä. Puhtaita kuusikoita tai kuusisekametsiä on noin 12 % metsiköistä. Puhtaita lehtimetsiä tai lehtisekametsiä on 10 % pinta-alasta. Haapametsiä Pihlajaveden alueella on vain vähän. Uhanalaiset kasvilajit Uhanalaisia kasveja alueella ovat erittäin uhanalainen idänkurho (EN) sekä vaarantuneet (VU) hirvenkello, ahokirkiruoho ja kangasvuokko, sekä alueellisesti uhanalaiset (RT) vuorimunkki ja pesäjuuri. Silmälläpidettäviin (NT) kasveihin kuuluvat keto- ja ahonoidanlukko sekä tuoksumatara. Eläimistö Nisäkkäät Pihlajaveden osayleiskaava-alueen nisäkkäistä useimmat lienevät Etelä-Savossa esiintyvät nisäkkäät (jänis, supikoira, hirvi). Pihlajavedellä esiintyvistä nisäkkäistä huomionarvoisin on saimaannorppa (Phoca hispida saimensis). Saimaannorppa on EY:n luontodirektiivin liitteessä II mainittu ensisijaisen tärkeä eliölaji, joka on Euroopan yhteisön alueella erittäin uhanalainen ja yhteisöllä katsotaan olevan erityinen vastuu sen suojelemisessa lajin luontaisella levinneisyysalueella. Saimaannorppa on mainittu myös luontodirektiivin liitteessä IV(a). Tässä liitteessä mainittuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen on kielletty (lsl 49 ). Saimaannorppa on kansallisessa uhanalaisuusluokituksessa erittäin uhanalainen (EN) laji (Rassi ym. 2001) ja luonnonsuojelulain 47 :n mukaan erityisesti suojeltava laji. Kansainvälisessä uhanalaisluokituksessa (IUCN) saimaannorppa on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) lajiksi. Koko Saimaalla elää noin 260 norppaa (kanta vuoden 2008 lopulla) ja poikasia eli kuutteja syntyy noin 50-55 vuosittain. Pihlajavesi on tällä hetkellä norpan keskeisin ja tärkein elinalue, alueella elää noin 80-100 norppaa. Poikasia eli kuutteja syntyy Pihlajavedellä noin 20 vuosittain. Tällä hetkellä saimaannorppakannan merkittävin uhkatekijä on kalanpyydyskuolleisuus, mitä pyritään ehkäisemään erityisesti kevätaikaisilla (15.4.-30.6.) verkkokalastusrajoituksilla. Lisäksi pesimäaikaiset häiriötekijät lisäävät pesäpoikaskuolleisuutta. Usein toistuvat, esimerkiksi moottorikelkkailusta tai muusta melusta ja pesien lähellä liikkumisesta aiheutuvat häiriöt voivat johtaa kuutin menehtymiseen. Myös muut pesimäaikaiset epävakaat olosuhteet, kuten

10 veden pinnan voimakas vaihtelu, voivat lisätä pesäpoikaskuolleisuutta. Pidemmällä aikavälillä ilmastonmuutoksesta voi muodostua uhka saimaannorpan tulevaisuudelle. Saimaannorppa synnyttää poikasensa yleensä luotojen rantoihin kasaantuviin kinoksiin kaivamaansa talvipesään. Ilmaston lämmetessä norpille voi tulla vaikeuksia pesien rakentamisessa ja pesät voivat romahtaa ennen aikojaan. Ilman pesän suojaa kuutit altistuvat sekä ihmisten että muun luonnon aiheuttamille häiriöille aiempaa enemmän. Pihlajaveden alueella esiintyvät saimaannorpan lisäksi luontodirektiivin liitteen II lajit liitoorava ja saukko. Alueella tavataan myös toisinaan laajaelinpiirisiä suurpetoja karhua, ilvestä ja sutta, jotka ovat myös luontodirektiivin liitteen II lajeja. Tosin suden kohdalla liite II ei ole voimassa Suomessa, vaan siihen sovelletaan poronhoitoalueen eteläpuolella liitteen IV vaatimuksia. Myös ilveksellä ja karhulla on Suomessa poikkeus liitteen II vaatimuksesta erityisten suojelutoimialueiden osoittamisesta. Linnut Lajistoselvityksiä on tehty Pihlajaveden Natura 2000 -alueelta linnuston osalta vuonna 2006. Uhanalaisista linnuista Pihlajavedellä esiintyvät vaarantuneet (VU) selkälokki, peltosirkku ja naurulokki. Alueen linnuista teeri, kaakkuri, kehrääjä, mehiläishaukka, metso, pikkulepinkäinen, pikkusieppo, pohjantikka, ruisrääkkä ja tuulihaukka ovat silmälläpidettäviä (NT). Lisäksi silmälläpidettäviä (NT) ovat Pihlajaveden linnustoselvityksessä vuodelta 2006 alueella havaitut mustalintu, pensastasku, käki ja sääksi. Kansallisessa uhanalaisuustarkastelussa on määritelty eliölajeja, joiden suojelussa Suomella on merkittävä kansainvälinen vastuu. Näiden lajien Euroopan kannasta vähintään 15 prosenttia pesii Suomessa, ja osa lajeista on Suomessa yleisiä. Asema vastuulajien luettelossa merkitsee lähinnä yleistä tarvetta lajien seurannan ja tutkimuksen tehostamiseen sekä vastuulajien elinympäristöjen huomioonottamisen maankäytönsuunnittelussa. Vastuulajeilla ei ole lainsäädännössä määriteltyä asemaa. Suomen vastuulajeja, jotka esiintyvät Pihlajaveden Natura 2000 -alueella ovat teeri, metso, tukkakoskelo, isokoskelo, selkälokki, helmipöllö, kalatiira, liro, pohjantikka ja ruisrääkkä. Lisäksi Pihlajaveden linnustoselvityksessä vuodelta 2006 on havaittu seuraavat kansalliset vastuulajit haapana, tavi, telkkä, rantasipi, tukkasotka ja laulujoutsen. Uhanalaisista linnuista Pihlajavedellä esiintyvät vaarantuneet (VU) selkälokki, peltosirkku ja naurulokki. Alueen linnuista teeri, kaakkuri, kehrääjä, mehiläishaukka, metso, pikkulepinkäinen, pikkusieppo, pohjantikka, ruisrääkkä ja tuulihaukka ovat silmälläpidettäviä (NT). Lisäksi silmälläpidettäviä (NT) ovat Pihlajaveden linnustoselvityksessä vuodelta 2006 alueella havaitut mustalintu, pensastasku, käki ja sääksi. Kalat Uhanalaisista kaloista Pihlajavedellä tavataan saimaannieriää (CR), planktonsiikaa (VU) ja vaellussiikaa (VU). Harjus ja järvitaimen kuuluvat silmälläpidettäviin (NT). Luontotyyppien suojelu Natura luontotyypit Euroopan unionin luontodirektiivin liitteessä I mainitut luontotyypit ovat sellaisia, jotka ovat vaarassa hävitä tai joiden esiintymisalue on pieni tai jotka ovat hyviä esimerkkejä kyseisen luonnonmaantieteellisen alueen ominaispiirteistä Euroopan yhteisön alueella (Airaksinen ym. 1998). Direktiivin päätavoite on pitää luontotyyppien suojelutaso suotuisana ja säilyttää luontotyypeille luontainen rakenne, toiminta ja levinneisyys sekä tyypillinen lajisto. Pihlajavedellä esiintyy yhteensä 14 EY:n luontodirektiivin liitteen I mukaista Natura 2000 -

11 luontotyyppiä (Taulukko). Luontotyypit on kartoitettu kuvioittaisena arviointina vuosien 2002-2006 aikana ja luontotyyppitieto on tallennettu Metsähallituksen paikkatietojärjestelmään. Taulukko Pihlajaveden Natura 2000 lomakkeen luontotyypit (koko Natura-alue ja valtion maat) Luontotyyppi Natura 2000- tietolomake % Luontotyypit (ha) valtion mailla Humuspitoiset lammet 0 % 0,5 % 0 % ja järvet (3160) Pikkujoet ja purot 0 % - - (3260) Runsaslajiset kuivat ja 0 % 0,5 ha 0 % tuoreet niityt (6270)t Kosteat suurruohoniityt 0 % - - (6430) Vaihettumissuot ja - 15,9 ha 0,5 % rantasuot (7140) Lähteet ja lähdesuot 0 % - - (7160) Silikaattikalliot (8220) 3 % 21,1 ha 0,7 % Kallioiden pioneerikasvillisuus 5 % 74,4 ha 2,3 % (8230) Boreaaliset luonnonmetsät 0 % 32,6 ha 1,0 % (9010) Jalopuumetsät (9020) - 1,4 ha 0 % Boreaaliset lehdot 0 % 101,8 ha 3,2 % (9050) Harjumetsät (9060) - 132,5 ha 4,2 % Hakamaat ja kaskilaitumet (9070) 0 % - - Puustoiset suot (91D0) 0 % 46,6 ha 1,5 % Yhteensä 8 % 426,8 ha 13,5 % Luontotyypin osuus (%) valtion maista Suojelualueet Pihlajaveden vesistöalueella on niin valtakunnallista kuin kansainvälistäkin suojeluarvoa. Keskeinen osa Pihlajavettä kuuluu erityissuojelua vaativiin vesistöihin ja Corine-kohteisiin. Pihlajavettä on esitetty myös kansallispuistoksi jo 1970-luvulla. Pihlajaveden Natura-alue on osana Saimaa-Pielinen järvialuetta ehdolla yhdeksi mahdollisesti UNESCO:n maailmanperintölistalle esitettävistä kohteista. Pihlajavedellä on valtakunnallisesti arvokkaita maisemakokonaisuuksia ja -nähtävyyksiä sekäarvokkaita perinnemaisemia. Pihlajavesi on yhdessä Olavinlinnan kanssa määritelty yhdeksi kansallismaisemista. Lehtojensuojeluohjelma-alueet Luonnonarvoiltaan merkittävimmät lehtojensuojelukohteet Pihlajaveden Natura 2000 alueella ovat valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuuluvat Turpon, Härkinsalon, Saukonsaaren ja Kongonpään lehdot (Alapassi ym. 1988). Lehdot ovat tyypillisimmillään melko pienialaisia, käenkaali-oravanmarjatyypin (OMaT), käenkaali-lillukkatyypin (ORT) lehtoja tai kosteaa saniaislehtoa (FT)-lehtokorpea. Maakunnallisesti arvokkaita lehtoalueita Pihlajaveden alueella ovat Koirsalon lehto ja Huutsaaren lehdot. Suur-Simunassa on lisäksi rauhoitettu lehmuslehto. (Pihlajavesityöryhmän mietintö 1995). Pihlajaveden rantojensuojeluohjelma-alue

12 Valtioneuvosto teki 20.12.1990 periaatepäätöksen valtakunnallisesta rantojensuojeluohjelmasta, johon Pihlajaveden rantojensuojeluohjelma-aluekin sisältyy. Pihlajavedellä rantojensuojeluohjelmaan sisältyy 355 kilometriä rantaviivaa. (Pihlajavesityöryhmän mietintö 1995) Pihlajavedellä valtiolle hankittujen rantojen- ja lehtojensuojeluohjelmien alueille on tarkoitus perustaa luonnonsuojelulain mukainen suojelualue. Suojeluohjelmakohteiden säädösvalmistelu on aloitettu valtakunnallisesti. Kohteiden suuren määrän vuoksi alueiden perustaminen kestää useita vuosia, joten Pihlajavedenkin osalta perustamisaikataulua on vaikea arvioida. Pihlajaveden Natura 2000 -alue Euroopan yhteisöjen neuvosto päätti 1992 antamallaan luontodirektiivillä perustaa yhtenäisen eurooppalaisen ekologisen verkoston, Natura 2000 -verkoston. Sen tavoitteena on suojella luonnon monimuotoisuutta Euroopan unionin alueella. Natura 2000 -verkosto koostuu yhteisön tärkeänä pitämistä alueista (SCI-alueet), joilla esiintyy luontodirektiivin liitteessä I lueteltuja luontotyyppejä ja liitteessä II lueteltujen lajien elinympäristöjä. Pihlajaveden Natura-alue on yksi Suomen SCI-alueista. Pihlajaveden kaava-alue sijoittuu valtioneuvoston 20.8.1998 hyväksymän Natura 2000 verkoston alueelle ja sisältyy valtioneuvoston vahvistaman valtakunnallisen rantojensuojeluohjelman Pihlajaveden kohteeseen. Pihlajaveden kaava-alueella on lisäksi valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuuluvat Turpon, Kongonpään ja Koirsalon lehdot. Pohjavesialueet Pihlajaveden osayleiskaavan tarkistusalueelle sijoittuu vedenhankintaan soveltuvat (II luokan) pohjavesialueet Pakarharju (pv 16.279), Koukkuniemi (pv 16.280) ja Povenkankaat (pv 16.281). 3.1 Osayleiskaavan kuvaus Pihlajaveden osayleiskaavalla edistetään luonnonsuojelun kannalta arvokkaiden luontotyyppien sekä luonnonvaraiselle eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden luonnon ominaispiirteiden säilymistä. Myös rakennetun ympäristön suojelun kannalta arvokkaiden kohteiden ja alueiden säilyminen turvataan sekä turvata ja kehittää voimakkaassa virkistys- ja retkeilykäytössä olevia alueita ja kohteita. Eläimistön suojelussa turvataan erityisesti saimaanhylkeen elinmahdollisuudet ja lisääntymis- ja elinalueiden säilyminen. Kaavaratkaisuilla tuetaan saimaanhylkeen suotuisan suojelun tason saavuttamista. Lisäksi suunnittelun lähtökohtana on ollut maanomistajien tasapuolisen kohtelun periaate. 3.2 Kaavakartta ja sen merkinnät Pohjakartta Osayleiskaava on laadittu numeeriselle peruskartalle. Yleiskaavamerkinnät ja määräykset Käytetyt merkinnät ovat sisäasiainministeriön päätöksen 15.1.1980 antaman asetuksen mukaiset. Yleiskaavamerkinnät ovat luonteeltaan yleismerkintöjä, jotka osoittavat alueen pääkäyttötarkoituksen. Yleiskaavamerkinnän osoittamaa maankäyttöä täsmennetään yleiskaavamääräyksillä. 3.3 Kokonaisrakenne Pihlajaveden rantaosayleiskaavan tarkistuksen alueiden pinta-ala on yhteensä n. 3107,21 ha. Osayleiskaavaan on merkitty alueita seuraavasti: Alue Pinta-ala ha Maatilojen talouskeskusten alue AM 6,98

13 Pientalovaltainen asuntoalue AP 6,07 Retkeily- ja ulkoilualue VR 1,94 Loma-asuntoalue RA 178,17 Maa- ja metsätalousvaltainen alue M 65,74 Luonnonsuojelualue SL 8,03 Luonnonsuojelualue SL-2 2838,17 Luonnonsuojelualue SL-3 2,11 Kaava-alue yhteensä 3107,21 3.4 Maankäyttö 3.41 Rakennettu ympäristö Maatilojen talouskeskusten alue (AM) Osayleiskaavaan on merkitty maatilojen talouskeskusten aluetta yhteensä n. 6,98 ha. Osayleiskaavan rantavyöhykkeellä sijaitsevat maatilojen talouskeskusten alueet on osoitettu merkinnällä AM. AM alue rasittaa kantatilan rakennusoikeutta yhdellä rantarakennuspaikalla. Maatilojen talouskeskusten alueiden merkitsemisellä erillisellä merkinnällä on pyritty helpottamaan maatilan toimintoihin liittyvää tarpeellista rakentamista. Alueiden maankäyttöä on täsmennetty seuraavalla kaavamääräyksellä: MERKINNÄLLÄ ON OSOITETTU RANTAVYÖHYKKEELLE SIJOITTUVAT MAATILOJEN TALOUSKESKUSTEN ALUEET. ASUNTOTARKOITUKSEEN KÄYTETTÄVÄN RAKENNUSPAIKAN ON OLTAVA SIJAINNIL- TAAN, MUODOLTAAN JA MAASTOSUHTEILTAAN ASUMISTARKOITUKSEEN SOVELIAS. SAMALLE RAKENNUSPAIKALLE SAA RAKENTAA YHDEN ENINTÄÄN KAKSIASUNTOI- SEN ASUINRAKENNUKSEN. ASUINRAKENNUKSEN LISÄKSI SAA RAKENNUSPAIKALLE RAKENTAA TARPEELLISIA TALOUS- JA TUOTANTORAKENNUKSIA. RAKENNUSPAIKASTA SAA KÄYTTÄÄ RAKENTAMISEEN YHTEENSÄ ENINTÄÄN 10 PROSENTTIA. RAKENNUSTA EI SAA RAKENTAA 25 METRIÄ LÄHEMMÄKSI KESKIVEDENKORKEUDEN MUKAISTA RANTAVIIVAA. TÄMÄ EI KOSKE YKSIKERROKSISTA, KERROSALALTAAN ENINTÄÄN 25 M 2 :N JA KATETULTA POHJAPINTA-ALALTAAN ENINTÄÄN 35 M 2 :N SUU- RUISTA SAUNAA, JONKA ETÄISYYDEN RANTAVIIVASTA ON OLTAVA KUITENKIN VÄ- HINTÄÄN 15 METRIÄ. MIKÄLI RAKENNUS ON KERROSALALTAAN YLI 100 M 2 :N SUURUINEN TAI HARJAKOR- KEUDELTAAN YLI 5,5 METRIN KORKUINEN TAI RAKENNUS TULEE YMPÄRIVUOTI- SEEN ASUINKÄYTTÖÖN EI RAKENNUSTA SAA RAKENTAA 50 METRIÄ LÄHEMMÄKSI KESKIVEDENKORKEUDEN MUKAISTA RANTAVIIVAA. RAKENNUKSEN ALIN SALLITTU LATTIAKORKEUS ON +78,00 M. RAKENNUSPAIKOILLA RAKENNUSTEN JA RANTAVIIVAN VÄLINEN SUOJAPUUSTO ON SÄILYTETTÄVÄ JA RAKENNUSTEN JA RANTAVIIVAN VÄLISEN ALUEEN MAISEMAKU- VA ON MUUTOINKIN SÄILYTETTÄVÄ LUONNONMUKAISENA.

14 RAKENNUSTEN TULEE OLLA MUODON, MATERIAALIN JA VÄRITYKSEN PUOLESTA YMPÄRISTÖÖN SOPEUTUVIA. Pientalovaltainen asuntoalue (AP) Osayleiskaavaan on merkitty pientalovaltaista asuntoaluetta yhteensä n. 6,07 ha. Osayleiskaavan rantavyöhykkeellä sijaitseva muu vakituinen asutus kuin maatilojen talouskeskusten alueet on osoitettu merkinnällä AP. Alueiden maankäyttöä on täsmennetty seuraavalla kaavamääräyksellä: ASUNTOTARKOITUKSEEN KÄYTETTÄVÄN RAKENNUSPAIKAN ON OLTAVA SIJAINNIL- TAAN, MUODOLTAAN JA MAASTOSUHTEILTAAN ASUMISTARKOITUKSEEN SOVELIAS JA PINTA-ALALTAAN VÄHINTÄÄN 5000 M 2 :N SUURUINEN. MIKÄLI RAKENNUSPAIKKA LIITETÄÄN YLEISEEN VESIJOHTO- JA VIEMÄRIVERKOSTOON VOI RAKENNUSPAIKKA OLLA TÄTÄ PIENEMPI, EI KUITENKAAN PIENEMPI KUIN 2000 M 2. SAMALLE RAKENNUSPAIKALLE SAA RAKENTAA AINOASTAAN YHDEN ENINTÄÄN KAKSIKERROKSISEN ASUINRAKENNUKSEN. TÄLLAISEEN ASUINRAKENNUKSEEN SAA SIJOITTAA ENINTÄÄN KAKSI ASUNTOA. ASUINRAKENNUKSEN LISÄKSI SAA RAKENNUSPAIKALLE RAKENTAA TARPEELISIA YKSIKERROKSISIA TALOUSRAKENNUKSIA. MIKÄLI RAKENNUSPAIKAN PINTA-ALA ON VÄHINTÄÄN 5000 M 2, NIIN RAKENNUSTEN YHTEENLASKETTU KERROSALA SAA OLLA ENINTÄÄN 500 M 2. MIKÄLI RAKENNUS- PAIKAN PINTA-ALA ON PIENEMPI KUIN 5000 M 2, RAKENNUSPAIKAN KOKONAISRA- KENNUSOIKEUS ON 10 PROSENTTIA RAKENNUSPAIKAN PINTA-ALASTA. KUITENKIN RANTAVYÖHYKKEELLÄ, SYVYYS 200 METRIÄ, YMPÄRIVUOTISEEN ASU- MISEEN KÄYTETTÄVÄÄ RAKENNUSTA EI SAA RAKENTAA 50 METRIÄ LÄHEMMÄKSI KESKIVEDENKORKEUDEN MUKAISTA RANTAVIIVAA. RAKENNUSPAIKAN PINTA-ALAN TULEE OLLA VÄHINTÄÄN 5000 M 2 :N SUURUINEN JA SAMALLE RAKENNUSPAIKALLE SAA RAKENTAA AINOASTAAN YHDEN YKSIKERROKSISEN, YKSIASUNTOISEN KER- ROSALALTAAN ENINTÄÄN 200 M 2 :N SUURUISEN ASUINRAKENNUKSEN JA KÄYTTÖ- TARKOITUKSEEN LIITTYVIÄ TALOUSRAKENNUKSIA. YHDEN RAKENNUSPAIKAN RA- KENNUSTEN YHTEENLASKETTU KERROSALA SAA OLLA ENINTÄÄN 300 M 2. MUIDEN RAKENNUSTEN RANTAVIIVAETÄISYYKSIEN OSALTA NOUDATETAAN RA- ALUEEN MÄÄRÄYKSIÄ. RANTAVYÖHYKKEEN RAKENNUSPAIKOILLA RAKENNUSTEN JA RANTAVIIVAN VÄLI- NEN SUOJAPUUSTO ON SÄILYTETTÄVÄ JA RAKENNUSTEN JA RANTAVIIVAN VÄLI- SEN ALUEEN MAISEMAKUVA ON MUUTOINKIN SÄILYTETTÄVÄ LUONNONMUKAISE- NA. RAKENNUSTEN TULEE OLLA MUODON, MATERIAALIN JA VÄRITYKSEN PUOLESTA YMPÄRISTÖÖN SOPEUTUVIA. AP-1 AP- INDEKSI AP-MERKINTÖJEN YHTEYDESSÄ OSOITTAA SALLITUN RAKENNUSPAIKKO- JEN ENIMMÄISMÄÄRÄN ALUEELLA, VANHAT JO RAKENNETUT RAKENNUSPAIKAT MUKAANLUETTUINA. POIKKIVIIVA AP-MERKINNÄN YHTEYDESSÄ OSOITTAA, ETTÄ RAKENTAMINEN ON SALLITTU VAIN JO RAKENNETUILLA RAKENNUSPAIKOILLA. UUSIEN RAKENNUS- PAIKKOJEN MUODOSTAMINEN ON KIELLETTY. Retkeily- ja ulkoilualue (VR) Osayleiskaavaan on merkitty retkeily- ja ulkoilualuetta yhteensä n. 1,94 ha. Retkeily- ja ulkoilualueiden maankäyttöä on täsmennetty seuraavilla kaavamääräyksillä:

15 ALUEELLE SAA RAKENTAA VAIN YLEISTÄ VIRKISTYSTÄ PALVELEVIA RAKENNUKSIA JA RAKENNELMIA. VR-ALUEILTA ON LOMARAKENNUSOIKEUS MAANOMISTAJAKOHTAISESTI SIIRRETTY RA-ALUEILLE. Loma-asuntoalue (RA) Osayleiskaavaan on merkitty loma-asuntoaluetta yhteensä n. 178,17 ha. Loma-asuntorakentamista on ohjattu alueille, jotka soveltuvat loma-asutukseen. Loma-asutus on pyritty maanomistusolojen puitteissa keskittämään ja ohjaamaan peitteisille, hyvin rakentamiseen soveltuville ranta-alueille. Rantavyöhykkeen laajat peltoalueet, avokalliot ja riittävää suojapuustoa vailla olevat niemet, kannakset ja muut rannat on pyritty jättämään rakentamiselta vapaaksi. Loma-asuntorakentaminen on ohjattu pois suojelu sekä yleiseen käyttöön varatuilta alueilta. Loma-asutuksen mitoituksessa ja suunnittelussa on varmistettu maanomistajien tasapuolinen kohtelu ja otettu huomioon rakennuslain takaama hajarakennusoikeus. Arvokkailla vesistöalueilla (av) olevilta saarilta on loma-asutus pyritty mahdollisuuksien mukaan ohjaamaan rakennusoikeutta siirtämällä av-alueen ulkopuolelle sekä asutuille saarille. Loma-asuntoalueiden maankäyttöä on täsmennetty seuraavalla kaavamääräyksellä: ALUE VARATAAN PÄÄASIASSA LOMA-ASUNTOJEN RAKENTAMISEEN. RAKENNUSPAIKAN PINTA-ALA ON OLTAVA VÄHINTÄÄN 2000 M 2. RAKENNUSTA EI SAA RAKENTAA 25 METRIÄ LÄHEMMÄKSI KESKIVEDENKORKEUDEN MUKAISTA RANTAVIIVAA. TÄMÄ EI KOSKE YKSIKERROKSISTA, KERROSALALTAAN ENINTÄÄN 25 M 2 :N SUURUISTA SAUNAA, JONKA ETÄISYYDEN RANTAVIIVASTA ON OLTAVA KUITENKIN VÄHINTÄÄN 15 METRIÄ. KULLEKIN RAKENNUSPAIKALLE SAA RAKENTAA YHDEN, KERROSALALTAAN ENIN- TÄÄN 100 M 2 :N SUURUISEN LOMA-ASUNNON. YHDEN RAKENNUSPAIKAN RAKEN- NUSTEN YHTEENLASKETTU KERROSALA SAA OLLA ENINTÄÄN 200 M 2. LOMA-ASUNNON ALIN SALLITTU PERUSTAMISTASO ON +77,80 M. RAKENNUSPAIKOILLA RAKENNUSTEN JA RANTAVIIVAN VÄLINEN SUOJAPUUSTO ON SÄILYTETTÄVÄ JA RAKENNUSTEN JA RANTAVIIVAN VÄLISEN ALUEEN MAISEMAKU- VA ON MUUTOINKIN SÄILYTETTÄVÄ LUONNONMUKAISENA. RAKENNUSTEN TULEE OLLA MUODON, MATERIAALIN JA VÄRITYKSEN PUOLESTA LUONNONMAISEMAAN SOPEUTUVIA. RA-4 RA- INDEKSI RA-MERKINTÖJEN YHTEYDESSÄ OSOITTAA SALLITUN LOMARAKENNUS- PAIKKOJEN ENIMMÄISMÄÄRÄN ALUEELLA, VANHAT JO RAKENNETUT RAKENNUS- PAIKAT MUKAANLUETTUINA. POIKKIVIIVA RA-MERKINNÄN YHTEYDESSÄ OSOITTAA, ETTÄ RAKENTAMINEN ON SALLITTU VAIN JO RAKENNETUILLA RAKENNUSPAIKOILLA. UUSIEN RAKENNUS- PAIKKOJEN MUODOSTAMINEN ON KIELLETTY. Maa- ja metsätalousvaltainen alue (M) Osayleiskaavaan on merkitty maa- ja metsätalousvaltaista aluetta yhteensä n. 65,74 ha. Maa- ja metsätalouskäytössä olevat alueet on turvattu muulta maankäytöltä. Maa- ja metsätalousvaltaiselta alueelta on rakennusoikeus rantavyöhykkeeltä maanomistajakohtaisesti siirretty loma-asutusalueelle.

16 Maa- ja metsätalousvaltaisen alueen maankäyttöä on täsmennetty seuraavilla kaavamääräyksillä: ALUE ON VARATTU PÄÄASIASSA MAA- JA METSÄTALOUSKÄYTTÖÖN. MUU KUIN MAA- JA METSÄTALOUTTA VARTEN TARPEELLINEN RAKENTAMINEN ALUEELLE ON KIELLETTY. M-ALUEELLA RAKENNUSPAIKAN TULEE OLLA VÄHINTÄÄN 2 HA. M-ALUEILTA ON RAKENNUSOIKEUS RANTAVYÖHYKKEELTÄ MAANOMISTAJAKOH- TAISESTI SIIRRETTY AM-, AP- JA RA-ALUEILLE. RANTAVYÖHYKKEEN SYVYYS ON 200 METRIÄ. Luonnonsuojelualue (SL) Luonnonsuojelualuetta SL on osayleiskaavaan merkitty yhteensä n. 8,03 ha. ALUE ON LUONNONSUOJELULAIN NOJALLA SUOJELTU TAI SUOJELTAVAKSI TAR- KOITETTU. ALUEELLA ON MERKITTÄVIÄ LUONNONARVOJA. MRL 41.2 :N NOJALLA MÄÄRÄTÄÄN, ETTÄ ALUEELLA ON KIELLETTY RAKENTAMI- NEN, MAISEMAA TAI LUONNONTILAA MUUTTAVA MAANRAKENNUSTYÖ, PUIDEN KAATAMINEN TAI MUU NÄIHIN VERRATTAVA TOIMENPIDE, KUNNES SIITÄ ON MUO- DOSTETTU LUONNONSUOJELULAIN MUKAINEN LUONNONSUOJELUALUE, KUITEN- KIN ENINTÄÄN 5 VUOTTA KAAVAN HYVÄKSYMISESTÄ. TÄMÄN JÄLKEEN MRL 42.2 :N NOJALLA MÄÄRÄTÄÄN, ETTÄ ALUEELLA MAISEMAA MUUTTAVAA MAANRAKENNUS- TYÖTÄ, PUIDEN KAATAMISTA TAI MUUTA NÄIHIN VERRATTAVAA TOIMENPIDETTÄ EI SAA SUORITTAA ILMAN MRL 128 :N MUKAISTA LUPAA. SL-1 MERKINNÄLLÄ OSOITETUT SUOJELUALUEET SISÄLTYVÄT NATURA-2000 VER- KOSTOON. ALUEELLA SIJAITSEVA LASKENNALLINEN RAKENNUSPAIKKA, JOKA ON TARKOITET- TU VALTION HANKINTA- TAI KORVAUSPÄÄTÖSTEN PERUSTAKSI. RAKENNUSPAI- KALLE RAKENTAMINEN ON KIELLETTY VIIDEN VUODEN AJAN KAAVAN VAHVISTAMI- SESTA LUKIEN. MRL 43.2 :N NOJALLA ALUEELLA KIELLETÄÄN RAKENTAMINEN RANTAVYÖHYK- KEELLÄ. RANTAVYÖHYKKEEN SYVYYS ON 200 METRIÄ MITATTUNA KESKIVEDEN KORKEUDEN MUKAISESTA RANTAVIIVASTA. SL-ALUEILTA RAKENNUSOIKEUS ON MAANOMISTAJAKOHTAISESTI, LASKENNALLI- SIA RAKENNUSPAIKKOJA LUKUUNOTTAMATTA, SIIRRETTY AM, AP- JA RA- ALUEILLE. Luonnonsuojelualue (SL-2) Luonnonsuojelualueeksi SL-2 on merkitty valtion ostamat alueet, jotka sisältyvät valtioneuvoston vahvistaman rantojensuojeluohjelman Pihlajaveden kohteeseen ja Natura 2000- alueelle sekä yksityisten omistamat alueet, jotka on rauhoitettu luonnonsuojelualueiden perustamista varten. Luonnonsuojelualuetta SL-2 on osayleiskaavaan merkitty yhteensä n. 2838,17 ha. ALUE ON LUONNONSUOJELULAIN NOJALLA SUOJELTU TAI SUOJELTAVAKSI TAR- KOITETTU. ALUEELLA ON MERKITTÄVIÄ LUONNONARVOJA. ALUE ON HANKITTU VALTIOLLE LUONNONSUOJELUTARKOITUKSIIN, TAI ALUEESTA ON PERUSTETTU YKSITYINEN SUOJELUALUE. ALUE SISÄLTYY NATURA-2000 VERKOSTOON.

17 ALUEEN SUOJELUMÄÄRÄYKSET ANNETAAN LUONNONSUOJELUALUEEN PERUSTA- MISSÄÄDÖKSISSÄ. YKSITYISMAIDEN OSALTA SUOJELUMÄÄRÄYKSET ON ANNETTU LUONNONSUOJELUALUEEN PERUSTAMISPÄÄTÖKSESSÄ. Luonnonsuojelualue (SL-3) Luonnonsuojelualueeksi SL-3 on merkitty alue Lipakonlahdessa. Luonnonsuojelualuetta SL-3 on osayleiskaavaan merkitty yhteensä n. 2,11 ha. ALUEELLA ON MERKITTÄVIÄ LUONNONARVOJA. MRL 41.2 :N NOJALLA MÄÄRÄTÄÄN, ETTÄ ALUEELLA ON KIELLETTY RAKENTAMI- NEN, MAISEMAA TAI LUONNONTILAA MUUTTAVA MAANRAKENNUSTYÖ, PUIDEN KAATAMINEN TAI MUU NÄIHIN VERRATTAVA TOIMENPIDE, KUNNES SIITÄ ON MUO- DOSTETTU LUONNONSUOJELULAIN MUKAINEN LUONNONSUOJELUALUE, KUITEN- KIN ENINTÄÄN 5 VUOTTA KAAVAN HYVÄKSYMISESTÄ. TÄMÄN JÄLKEEN MRL 42.2 :N NOJALLA MÄÄRÄTÄÄN, ETTÄ ALUEELLA MAISEMAA MUUTTAVAA MAANRAKENNUS- TYÖTÄ, PUIDEN KAATAMISTA TAI MUUTA NÄIHIN VERRATTAVAA TOIMENPIDETTÄ EI SAA SUORITTAA ILMAN MRL 128 :N MUKAISTA LUPAA. ALUEELLA SIJAITSEVA LASKENNALLINEN RAKENNUSPAIKKA, JOKA ON TARKOITET- TU VALTION HANKINTA- TAI KORVAUSPÄÄTÖSTEN PERUSTAKSI. RAKENNUSPAI- KALLE RAKENTAMINEN ON KIELLETTY VIIDEN VUODEN AJAN KAAVAN VAHVISTAMI- SESTA LUKIEN. MRL 43.2 :N NOJALLA ALUEELLA KIELLETÄÄN RAKENTAMINEN RANTAVYÖHYK- KEELLÄ. RANTAVYÖHYKKEEN SYVYYS ON 200 METRIÄ MITATTUNA KESKIVEDEN KORKEUDEN MUKAISESTA RANTAVIIVASTA. SL-ALUEILTA RAKENNUSOIKEUS ON MAANOMISTAJAKOHTAISESTI, LASKENNALLI- SIA RAKENNUSPAIKKOJA LUKUUNOTTAMATTA, SIIRRETTY AM, AP- JA RA- ALUEILLE. Arvokas maisema-alue (am) Osayleiskaava-alueella olevat maisemallisesti keskeiset ja arvokkaat alueet on osoitettu ammerkinnällä. Maisemallisesti merkittäviksi alueiksi on katsottu: - korkeat maastokohdat, jotka näkyvät järvimaisemassa kauas, - rantajyrkänteet sekä huonopeitteiset loivatkin rannat, - vesiliikenteen kannalta keskeisten kapeiden salmien rannat, - yksittäiset pienet saaret, - lampien rannat, - kylärannat, - keskeiset peltoaukeat, - saaristokulttuuriin liittyvät rakennukset ja niiden pihapiirit Alueiden maankäyttöä täsmentää seuraava kaavamääräys ja siihen liittyvä suunnittelumääräys: ALUEELLA MAANKAMARAN KAIVAMINEN, LOUHIMINEN, TASOITTAMINEN JA TÄYT- TÄMINEN, PUIDEN KAATAMINEN JA MUUTKIN LUONNONTILAA MUUTTAVAT TOIMEN- PITEET VAATIVAT MRL 128 :N MUKAISEN LUVAN. LUPA EI OLE TARPEEN, JOS MAA- AINEKSIA OTETAAN OMAAN TAI TOISEN TAVANOMAISTA KOTITARVEKÄYTTÖÄ VAR- TEN TAI JOS MUU TOIMENPIDE ON VÄHÄINEN. LUPA ON MYÖNNETTÄVÄ, JOLLEI

18 TOIMENPIDE VAIKEUTA ALUEEN KÄYTTÄMISTÄ KAAVASSA VARATTUUN TARKOI- TUKSEEN EIKÄ TURMELE KAUPUNKI- TAI MAISEMAKUVAA. Alueen osa, jolla sijaitsee muinaismuistolain mukainen salpalinja (sm-1). Arvokas vesistöalue (av) Soranotolta suojeltava harjualue (M2) SM Kiinteä muinaisjäännös ALUEELLA SIJAITSEE MUINAISMUISTOLAIN MUKAINEN MUINAISJÄÄNNÖS. MUINAIS- JÄÄNNÖKSEN LAAJUUDEN MÄÄRITTÄMINEN VOI EDELLYTTÄÄ LISÄTUTKIMUKSIA. MUINAISMUISTOLAIN 1 :N NOJALLA MÄÄRÄTÄÄN, ETTÄ KOHTEESSA RAKENTAMI- NEN JA MAANKAMARAA MUUTTAVAT TOIMENPITEET, KUTEN KAIVAMINEN, LOUHI- MINEN JA TÄYTTÄMINEN OVAT KIELLETTYJÄ JA ILMAN MUINAISMUISTOLAIN NOJAL- LA ANNETTUA LUPAA. JOS KOHTEESEEN TAI SEN LÄHIYMPÄRISTÖÖN SUUNNITELLAAN MUINAISJÄÄN- NÖSTÄ MAHDOLLISESTI VAHINGOITTAVAA MAANKÄYTTÖÄ, ON HYVISSÄ AJOIN OTETTAVA YHTEYTTÄ MUINAISJÄÄNNÖSTEN RAUHOITUSTA VALVOVAAN MUSEO- VIRASTOON TAI SAVONLINNAN MAAKUNTAMUSEOON. Kohde, joka on rakennustaiteellisesti, historiallisesti, maisema- tai ympäristöarvojen vuoksi on katsottu säilyttämisen arvoiseksi, mutta jolla ei katsota kuitenkaan tarpeelliseksi ehdotonta suojelua. 4. Osayleiskaavan vaikutukset 4.1 Yleistä Maankäyttö- ja rakennuslain 9 :n mukaan kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhteiskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. Yhteenvetona voidaan todeta, että merkittävimmät hyödyt osayleiskaavoituksesta ja suunnittelusta saavutetaan uhanalaisten eläinlajien, erityisesti saimaannorpan pesimä- ja esiintymisalueiden suojelussa. Mitoitusvyöhykkeillä (luonnonarvoiltaan merkittäville alueille vähemmän rakennusoikeutta), rakennusoikeuksien siirroilla, valtiolle lunastettavaksi osoitettavilla rakennusoikeuksilla, suojeluvarauksilla ja -määräyksillä pystytään kiistatta vaikuttamaan norpan suojeluun positiivisesti ja toisaalta selkiinnyttämään ja yhdenmukaistamaan suojeluun liittyviä rakennusoikeus-, lunastus- ja korvauskysymyksiä. Näin pystytään myös suojelualuepäätökset ottamaan huomioon ja huomattavasti edesauttamaan niiden toteuttamista. Toinen merkittävä hyöty liittyy rakentamiseen liittyvien selkeiden suunnittelu- ja mitoitusperusteiden määrittelyyn ja niiden siirtämiseen kaavasuunnitteluun ja rakentamisen sijoitteluun kaavakartalle. Suunnitelmallisuus, varmuus tulevasta, "selvät pelisäännöt", sekä maanomistajien tasapuolisuus ovat selkeitä etuja, joita yleiskaavalla saavutetaan. Mitoitusvyöhykkeiden avulla on rakennusoikeuden määrää pystytty vähentämään luonnonarvojen lisääntymisen

19 myötä. Rakennuspaikkojen sijoittelulla ja siirroilla on saatu laajempia rakentamattomia alueita ja rakennuspaikkoja pois aroilta alueilta. Poikkeamis- suunnittelutarveratkaisulupien ja rakennuslupien hakemistarve "varmuuden vuoksi" poistuu, myös rantojaan säästävät voivat olla varmoja rakentamismahdollisuuksien säilymisestä myös tulevaisuudessa. Naapuri ei voi "ylirakentamisella" viedä rantojaan säästävältä rakennusoikeutta. Rakentaminen tapahtuu rakennusluvin ilman poikkeamis- suunnittelutarveratkaisulupakierrosta. Myös yleiset tarpeet on pystytty varmistamaan. Rakentamisen kokonaismäärä erittäin todennäköisesti vähenee kaavoituksen myötä, tämä puolestaan vähentää teiden rakentamistarvetta, liikennettä, "mökkiläisten" virkistyskäyttöä ym. ja toisaalta jättää laajempia alueita jokamiehen oikeudella tapahtuvaan virkistyskäyttöön. 4.2 Osayleiskaavan vaikutukset Natura 2000 verkostoon sisältyvien alueiden luonnonarvoihin Pihlajavesi Lajit ja luontotyypit, joiden vuoksi alue on otettu Natura-verkostoon Luontodirektiivin luontotyypit (%): Humuspitoiset lammet ja järvet 0 Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis ja 0 *Fennoskandian runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt 0 Kostea suurruohokasvillisuus 0 Fennoskandian lähteet ja lähdesuot 0 Kasvipeitteiset silikaattikalliot 3 Kallioiden pioneerikasvillisuus (Sedo-Scleranthion tai Sedo albi-ver 5 *Luonnontilaiset tai niiden kalt. vanhat havupuusekametsät 0 *Luonnontilaiset tai niiden kalt. vanhat havu-lehtipuusekametsät 0 Borealiset lehdot 0 Fennoskandian hakamaat ja kaskilaitumet 0 *Puustoiset suot 0 Luontodirektiivin liitteen II lajit: Saimaannorppa, ilves, susi, karhu, liito-orava ja saukko. Pihlajavesi on valittu Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena, eli se on erityinen suojelualue direktiivilajien esiintymisen turvaamiseksi. Suojelun perusteena ovat alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteen II lajit saimaannorppa, liito-orava ja saukko. Näistä saimaannorppa ja liito-orava on nimetty ensisijaisen tärkeiksi lajeiksi. Näiden lajien lisäksi alueella tavataan toisinaan laajaelinpiirisiä suurpetoja karhua, ilvestä ja sutta, jotka ovat myös luontodirektiivin liitteen II lajeja. Tosin suden kohdalla liite II ei ole voimassa Suomessa, vaan siihen sovelletaan poronhoitoalueen eteläpuolella liitteen IV vaatimuksia. Myös ilveksellä ja karhulla on Suomessa poikkeus liitteen II vaatimuksesta erityisten suojelutoimialueiden osoittamisesta. Luontodirektiivin liitteen I linnut: Ampuhaukka, helmipöllö, huuhkaja, kaakkuri, kalatiira, kehrääjä, kuikka, kurki, liro, mehiläishaukka, metso, palokärki, peltosirkku, pikkulepinkäinen, pikkusieppo, pohjantikka, pyy, ruisrääkkä, valkoposkihanhi, viirupöllö sekä sääksi. Luontodirektiivin liitteen IVa lajit Luontodirektiivin liitteen IVa lajit ovat Euroopan yhteisön tärkeinä pitämiä eläin- ja kasvilajeja, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua myös Natura-verkostoon kuuluvien alueiden ulkopuolella. Näiden lajien tahallinen tappaminen, pyydystäminen, häiritseminen erityisesti pesinnän aikana sekä kaupallinen käyttö on kielletty. Lisäksi niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävit-