Perusturva Grundtrygghet 2/10

Perusturva Grundtrygghet 2/10 kesäkuu juni

Sisältö Perusturva/ Grundtrygghet 2/2010 Tiedote ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisija Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14 00530 Helsinki Puh. (09) 7711 www.kunnat.net Koonnut Jaana Viemerö Painopaikka Savion Kirjapaino Oy, Kerava Kannen kuva Future Image Bank Tiedote on myös Internetissä Kuntaliiton kotisivulla http://www.kunnat.net/ soster Tilaukset ja osoitteenmuutokset Perusturva-tiedote jaetaan jokaiseen kuntaan, sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymiin ja eräille muille alan toimijoille maksutta. Seuraava tiedote Ilmestyy syyskuussa 2010. ISSN 1237-1203 Pääkirjoitus: Kuka meitä hoitaa? 3 Ledare: Vem ska sköta oss? 4 Ajankohtaista 5 Terveydenhuoltolakiesitys eduskuntaan kevätistuntokaudella ilman järjestämisen säädöksiä 5 Innokylän raitilla tapahtuu... 6 Tanskan mallista eväitä Suomen työllisyyden hoitoon 7 Työryhmä selkeyttää ulkomaalaisille myönnettävän toimeentulotuen perusteita 8 Tietosuojavaltuutetun sosiaalihuoltoa koskeva kannanotto 8 Lakihankkeita 10 Kotikuntalain muutos ajankohtainen tilanne 10 Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän väliraportti 10 Nuorisolain muutokset vielä eduskunnassa 11 Lainsäädännön muutostarpeet perhehoidossa työryhmän väliraportti 11 Kehittämishankkeet 12 Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos tukee Kaste-hankkeita asaintuntemuksellaan 12 Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tilanne 13 Lapset ja nuoret 14 Lapsi- ja nuorisopolitiikan koordinaation vahvistaminen 14 Kansallisten lapsi-indikaattoreiden valmistelu loppusuoralla 15 Työryhmä selvittämään tukipalveluja päihdeperheiden lapsille 16 Hyvinvointisuunnitelmista kysely kunnille 16 Pohjoismaisessa perhekeskuskonferenssissa 500 osallistujaa 16 Lasten päivähoitoon uudet allergisen lapsen hoito-ohjeet 17 Vanhukset 18 Terveyttä ja hyvinvointia iäkkäiden kuntalaisten elämään 18 Veteraanikuntoutuksessa kehitetty tuetun kotona kuntoutumisen malli 20 Ravitsemussuositukset ikääntyneille painottavat hyvän ravitsemustilan merkitystä 21 Vammaiset 22 Asiakkaan toimintakyky otetaan heikosti huomioon lainsäädännössä 22 Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelun järjestämisvastuu siirtyy kunnilta Kelalle 23 Terveys 26 Toimintamalli diabetesta sairastavan lapsen koulupäivän aikaisesta hoidosta 26 Lääkärintodistus ampuma-asetta varten 27 Savuton kunta tilanne vuoden 2010 alussa 28 Ympäristöterveydenhuolto 29 Ympäristöterveydenhuolto yhteistoiminta-alueisiin 29 Tietohallinto 31 Laki julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta ja tietojärjestelmien yhteentoimivuudesta 31 Muutoksia lakiin asiakastietojen sähköisestä käsittelystä 32 Sosiaalihuollon tiedonhallintaa ATK-päivillä 32 Uutta henkilöstöä 35 Lakimies Mika Paavilainen 35 Svenska sidor 35 Uudia julkaisuja 40 Tilaisuuksia ja koulutusta 42

Kuka meitä hoitaa? Samalla, kun kelit lämpenevät kesää kohti mentäessä, lämpenee myös keskustelu terveydenhuollon suurten uudistusten ympärillä. Kun väki vanhenee, käytettävissä olevat resurssit vähenevät ja epävarmuus talouden tilasta kasvaa, joudumme miettimään, millä keinoilla hyvinvointiyhteiskunnan perusta säilytetään. Sosiaali- ja terveysministeriö on julkistanut esityksensä terveydenhuoltolaiksi. Samaan ajankohtaan ovat osuneet sekä Kelan että Sitran mallien esilletulo. Molemmat näistä lähtevät siitä, että maahamme syntyisi kansallinen rahasto, joka kilpailuttaisi terveydenhuollon palvelut varsin laajasti ja kansallisella tasolla. Uusi terveydenhuoltolaki lähtee selkeästi siitä, että kunnilla on jatkossakin palvelujen järjestämisvastuu. Uuden terveydenhuoltolain keskeisimmät uudistukset liittyvät asiakaskeskeisyyteen, laatuun ja potilasturvallisuuteen, perusterveydenhuollon roolin vahvistumiseen ja terveyden edistämiseen siis sairauksien ennaltaehkäisyyn. Kun asiakkaan vapaa valinnanoikeus toteutuu, todennäköisesti vuonna 2014, se saattaa osoittautua merkittävimmäksi muutokseksi suomalaisessa terveydenhuollossa pitkään aikaan. Asiakaskäyttäytymisen ja valinnanvapauden lisääntymisen yhteys palvelujen laadun kehittymiseen on muualla kiistatta todistettu. Mitä tarkoittaisivat esitetyt kansalliset rahastot? On vaikeaa ottaa kantaa uudistukseen, jota ei ole Suomessa edes kokeiltu. On helppo rakentaa visio järjestelmän paremmasta toimivuudesta ja vaikea kumota sitä, kun ei ole kokemusta. Joitakin ajatuksia ja arvioita voi kuitenkin esittää. Ensinnäkin on todettava, että suomalaisen terveydenhuollon kustannukset suhteutettuna bruttokansantuotteeseen ovat kansainvälisessä vertailussa varsin alhaiset. Kritiikkiä järjestelmää kohtaan tulee siitä, että hoitoon pääsy on hidasta. Uskon myös järjestelmän arvostelijoiden kuitenkin olevan sitä mieltä, että silloin, kun kiireellisen hoidon tarve on olemassa, apua saa. Suomalainen terveydenhuolto on kustannustehokasta ja toimivaa. Sen sijaan kansainväliset kokemukset osoittavat, että keskitetyt vakuutusperusteiset järjestelmät aiheuttavat kustannusten nousupaineita. Syitä kehitykseen voi arvioida. Ehkäpä kilpailun avautuminen johtaa siihen, että uudet toimijat tullessaan markkinoille tai vanhat toimijat halutessaan laajentaa markkinaosuuttaan investoivat niin paljon, että syntyy vajaata kapasiteettia, jonka kustannukset maksaa viime kädessä asiakas. On tietenkin selvää, että sijoittajat odottavat tuottoa sijoittamalleen pääomalle. Tuottoa voivat kasvattaa kilpailijoita tehokkaammat toimintatavat, mutta tuottotavoite voi siirtyä myös hintoihin. Kansallisessa järjestelmässä kilpailuttaminen todennäköisesti johtaisi siihen, että palvelut tuotettaisiin rajattuina, tuotantoyksikkökohtaisina kokonaisuuksina. Se saattaa merkitä osaoptimointia ja kasvavia kokonaiskustannuksia, ehkä myös huonompia terveyshyötyjä kuin aiemmin. Miten tilataan terveyden edistämistä, monisairaiden ja kroonisesti sairaiden palveluja ja yhteistyötä sosiaalitoimen kanssa? Hyvän palvelujärjestelmän perusta on palvelujen toiminnallinen integraatio. Se tarkoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä erikoissairaanhoidon nykyistä parempaa yhteistyötä. Lisäksi se tarkoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon ja muiden kunnan järjestämisvastuulla olevien peruspalvelujen saumatonta yhteistyötä niin, että tavoitteena on ihmisten ja asukkaiden nykyistäkin parempi elämänhallinta ja hyvinvointi. Tämän vastuun kantaa parhaiten vahva työssäkäyntialueeseen pohjautuva peruskunta tai kuntien yhteistyöelin siellä, missä vahvaan peruskuntaan ei ole mahdollista päästä. Vaativa erikoissairaanhoito on jatkossakin syytä keskittää riittävän väestöpohjan omaaviin sairaanhoitopiireihin, joiden keskinäisestä työnjaosta on tarvittaessa sovittu valtakunnallisesti. No kuka meitä hoitaa? Järjestelmät ja rakenteet eivät hoida ainuttakaan ihmistä. Ne luovat toimintaympäristön. Meitä hoitavat eri ammattiryhmistä tulevat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset, joiden sitoutuminen ja eettiset arvot ovat jatkossakin toivottavasti yhtä vahvat kuin tänään. Heidän varassaan on viime kädessä suomalaisten hyvinvointi siinä tilanteessa, kun ulkopuolista apua tarvitaan. Olisi hyvä, että nämä ammattilaiset saisivat kohtuullisessa aikataulussa tietää, mitkä ovat ne tulevaisuuden suuret puitteet, joiden varaan suomalainen sosiaali- ja terveystoimi rakentuu. Kari Nenonen varatoimitusjohtaja Perusturva 2/2010 3

Vem ska sköta oss? I takt med att vi går med stormsteg mot sommaren, tar också diskussionen kring de stora reformerna inom hälso- och sjukvården fart. Då invånarna blir äldre, de till buds stående resurserna krymper och osäkerheten om den ekonomiska situationen ökar, blir vi tvungna att fundera över med vilka medel välfärdssamhällets grund ska kunna bevaras. Social- och hälsovårdsministeriet har offentliggjort sitt förslag till lag om hälsooch sjukvård. Samtidigt har FPA och Sitra presenterat sina modeller. Båda modellerna bygger på principen om en nationell fond som konkurrensutsätter hälso- och sjukvårdstjänsterna rätt brett och inom landet. Den nya hälso- och sjukvårdslagen utgår tydligt från att kommunerna också framöver bär ansvaret för tillhandahållandet av tjänsterna. De mest centrala reformerna i lagen gäller kundorientering, kvalitet och patientsäkerhet, en starkare roll för primärvården och hälsofrämjande det vill säga förebyggande av sjukdomar. Då kunden får börja välja fritt, sannolikt år 2014, kan det visa en koppling mellan å ena sidan kundbeteende och större valfrihet och å andra sidan högre servicekvalitet har tydligt bevisats inom andra sektorer. Vad kan de föreslagna nationella fonderna innebära? Det är besvärligt att ta ställning till en reform som aldrig ens prövats i Finland. Det är lätt att bygga upp en vision om hur systemet ska fungera bättre och svårt att förkasta den då man inte har någon erfarenhet. Men några tankar och uppskattningar kan man presentera. Inledningsvis måste man konstatera att hälso- och sjukvårdskostnaderna i relation till bruttonationalprodukten är rätt låga i Finland i internationell jämförelse. Systemet kritiseras för att kunderna får stå så länge i kö för vård. Men jag tror att de kritiska hälso- och sjukvården är kostnadseffektiv och den fungerar. Däremot visar internationella erfarenheter att centraliserade försäkringsbaserade system är kostnadsdrivande. Man kan gissa sig till orsakerna. Kanske fri konkurrens leder till att nya aktörer på marknaden eller gamla aktörer som vill öka sin marknadsandel investerar så mycket att det uppstår outnyttjad kapacitet, som kunden i sista hand får betala. Självklart är att placerarna förväntar sig avkastning på det kapital de placerat. Det går att höja avkastningen genom att producera effektivare än konkurrenterna, men avkastningsmålet kan också föras över på priserna. I ett nationellt system leder konkurrensutsättning sannolikt till att varje produktionsenhet producerar tjänsterna som begränsade helheter. Det kan innebära deloptimeringar och stigande totalkostnader, kanske också sämre hälsofördelar än förr. tjänster för kroniker eller samarbete med socialsektorn? Grunden till ett gott servicesystem skapas genom att verksamheterna inom servicen integreras. Det betyder ett bättre samarbete mellan socialvården, hälso- och sjukvården och den specialiserade sjukvården än i dag. Dessutom betyder det ett sådant smärtfritt samarbete mellan social-, hälso- och sjukvården och annan basservice som kommunen ska tillhandahålla att invånarna har allt bättre livskontroll och mår bättre. Ansvaret att tillhandahålla tjänsterna bärs bäst av en stark primärkommun som bygger på ett pendlingsområde eller av ett kommunalt samarbetsorgan i en region där en stark primärkommun inte stiger fram. Det är skäl att också i fortsättningen koncentrera den krävande specialiserade sjukvården till sjukvårdsdistrikt som har ett tillräckligt befolkningsunderlag och som vid behov har riksomfattande avtal om arbetsfördelningen mellan sjukvårdsdistrikten. Vem är det då som ska sköta oss? System och strukturer kan inte sköta någon. De skapar omvärlden. Vi blir omskötta av varierat utbildade yrkesmänniskor inom social-, hälso- och sjukvården och vi får hoppas att deras åtaganden och etiska värdeländarnas välfärd i sista hand vilar när vi behöver utomstående hjälp. Det är önskvärt att dessa yrkesmänniskor inom rimlig tid får veta vilka de stora ramarna för framtiden är som ska ligga till grund för social- och hälsovården i vårt land. Kari Nenonen vice verkställande direktör 4 Perusturva 2/2010

AJANKOHTAISTA Terveydenhuoltolakiesitys eduskuntaan kevätistuntokaudella ilman järjestämisen säädöksiä Hallituksen esitys terveydenhuoltolaiksi saataneen eduskunnan käsiteltäväksi vielä ennen kesälomaa ja varsinainen valiokuntakäsittely toteutunee syysistuntokaudella. Esitys luo mahdollisuuksia palvelujärjestelmän myönteiselle uudistumiselle, sillä sen lähtökohtana on erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon toiminnallinen integraatio sekä perusterveydenhuollon vahvistaminen. Merkittäviä painopisteitä ovat myös terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä asiakaskeskeisyyden lisääminen. Terveydenhuoltojärjestelmän uudistamispaineet ovat kaikkien tiedossa. Väestörakenteen muutos lisää väistämättä palvelutarvetta ja vaikeuttaa jo lähivuosina henkilöstön saatavuutta suurten ikäluokkien eläköityessä. Huoltosuhteen heikkeneminen lisää julkisen talouden taakkaa ja globaalit talouskriisit heijastuvat myös palvelunjärjestelmämme ylläpitomahdollisuuksiin. Yksinkertaistaen sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve ja kysyntä kasvavat samaan aikaan kun sekä henkilöstö- että talousresurssit vähenevät. Yhtälö on vaikea ja sen ratkaisemiseksi palvelujärjestelmän tulee uudistua tarvittaessa radikaalisti. Uudistumisen tarve on hyvin tiedossa ja ymmärretään, ettei vallitsevilla toimintakäytännöillä voida vastata tulevaisuuden haasteisiin. Uudistumisen suunnasta ei sen sijaan ole yhteistä näkemystä. Kysymys kuuluukin: onko terveydenhuoltolaissa riittävästi aineksia suunnannäyttäjäksi? RIITTÄÄKÖ SISÄLTÖLAKI? Terveydenhuoltolakiesitys rajoittuu vain toiminnan sisältöjä määrittäviin säädöksiin. Toiminnan rakenteisiin ja rahoitukseen ei puututa, joten kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain järjestämistä koskevat säädökset jäävät edelleen voimaan. Tätä ei voi pitää tyydyttävänä, sillä lainsäädännön tulisi muodostaa kokonaisuus, jossa säädetään toimintojen sisällön lisäksi myös rakenteista. Esityksen keskeisenä puutteena on se, ettei siinä säädetä terveydenhuollon järjestämisestä eikä tulevaisuuden rakenteista vallitsevaan epätietoisuuteen saada selkeyttä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskeva lainsäädäntö olisi pitänyt valmistella sisältölain kanssa samanaikaisesti, jotta tulevaisuuden rakenteet olisivat selkeät ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö voitaisiin turvata yhteisissä rakenteissa. Vaikka tälle hallituskaudelle ei järjestämislakia enää saada aikaan, sen valmistelun käynnistäminen on aloitettava välittömästi. Julkinen, kuntaperusteinen palvelujärjestelmä on osoittautunut toimivaksi ja väitteet sen kriisiytymisestä ovat vahvasti liioiteltuja. Mutta epätietoisuus kehityksen suunnasta saattaa johtaa aitoon kriisiin, jonka seuraukset ovat arvaamattomat. Terveydenhuoltolakiesitys avaa toiminnan sisällön osalta keskustelua ja ohjaa uudistamista oikeaan suuntaan eli eri toimijoiden yhteistyön syventämiseen, perustason palvelujen vahvistamiseen sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Lakiesitys ei ole ongelmaton, sillä osa sinänsä perustelluista säädöksistä tulee lisäämään palvelujärjestelmän velvoitteita ja kustannuksia. Toisaalta laki sisältää merkittävän potentiaalin ohjatessaan toimintaa taloudellisesti kestävämpään suuntaan. Laki ohjaa toiminnallisiin uudistuksiin, jotka sisältävät realistisia mahdollisuuksia puskuroida väestörakenteen muutoksesta aiheutuvaa kustannusten kasvua. Ongelmana on se, ettei uudistuminen toteudu itsestään, vaan se edellyttää toiminnallisia investointeja ja taloudellisia satsauksia. Vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa on käytännössä mahdotonta löytää resursseja toiminnallisten muutosten tekemiseksi ja uusien velvoitteiden rahoittamiseksi. KESKEISIÄ MUUTOKSIA Terveydenhuoltolain keskeisiä uudistuksia ovat mm. asiakkaan/potilaan valinnanvapauden lisääminen portaittain siten, että siirtymäajan jälkeen asiakas/ potilas voi valita perusterveydenhuollosta vastaavan toimintayksikön koko maasta. Myönteisenä uudistuksena tulee olemaan se, että potilastietojen siirtäminen hoitoyksikköjen välillä ei edellytä suostumusta, vaan asiakkaalle/potilaalle jää mahdollisuus kieltää potilastietojen siirto. Tämä sekä parantaa tiedon kulkua että vähentää potilasrekisterien ylläpitoon liittyvää hallinnollista työtä. Lakiesityksen yksi keskeisimmistä tavoitteista on palvelujärjestelmän toiminnallinen integraatio ja perustason toiminnan vahvistaminen. Tulevan järjestämismallin on luotava toiminnallista integraatiota tukevia rakenteita. Kuntarakenne on edelleen relevantti järjestämismalli, sillä se mahdollistaa eri toimintojen Perusturva 2/2010 5

integraation: ei vain erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon, vaan myös sosiaali- ja terveydenhuollon välillä. Integraation tärkeyttä korostaa se, että lähivuosina palvelun tarve kasvaa erityisesti niissä toiminnoissa, jotka edellyttävät monien eri toimijoiden yhteistyötä ja vahvaa perustason toimintaa. Eri toimijoiden toiminnallinen integraatio onnistuu rakenteessa, jossa paikallisdemokratiaan perustuva päätöksenteko, rahoitus sekä omistaja- että toiminnanohjaus ovat samoissa käsissä. Kuntarakenne luo alustan, jossa toimintaa ohjataan kokonaisuuden näkökulmasta ja jossa vastuu taloudesta ja paikallista tarvetta vastaavien palvelujen järjestämisestä tulee otetuksi samanaikaisesti huomioon, mikä puolestaan kannustaa kustannustehokkaaseen ja laadukkaaseen toimintaan. Tulevan palvelukysynnän kasvun hillitsemiseksi tarvitaan uusia keinoja terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Terveyden edistäminen ei ole vain terveydenhuollon keinoin toteutettavissa, siksi tarvitaan eri hallinnonalojen saumatonta yhteistyötä. Maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen liittyvät palvelut luovat esteetöntä yhdyskuntarakennetta, joka mahdollistaa sosiaali- ja terveyspalvelujen ohella ikääntyneiden selviytymisen omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Toisaalta liikunta- ja kulttuuripalvelut luovat arkipäivään hyvinvointia tukevaa sisältöä ikäryhmistä riippumatta. Kunnalliset palvelut muodostavat terveyttä ja hyvinvointia edistävän kokonaisuuden, jonka pilkkominen eri järjestäjien vastuulle vaikeuttaa palvelukysynnän hillitsemistä. Tuottavuuden ja vaikuttavuuden lisäämisen lisäksi tulevaisuuden haasteisiin ei voida vastata, ellei jatkuvasti kasvavaa palvelukysyntää voida hillitä. RAKENTEIDENKIN PITÄÄ UUDISTUA Suomalainen kuntaperusteinen järjestelmä on osoittautunut ongelmistaan huolimatta elinvoimaiseksi ja uudistamiskelpoiseksi. Kuntarakenne on kuitenkin liian sirpaloitunut, jotta se kykenee vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin, siksi kuntarakenteen on uudistuttava. Nykyisen kuntarakennetta on uudistettava laajentamalla väestöpohjaa kuntaliitoksin ja kuntien välisellä systemaattisella yhteistyöllä, näin sen elinvoimaa voidaan vahvistaa menettämättä sen kiistattomia edellä mainittuja etuja. Toimiva julkinen terveydenhuolto on yksi hyvinvointiyhteiskunnan peruskivistä. Julkinen rahoitus ja järjestämisvastuu tarvitsevat rinnalleen julkisen palvelutuotannon, jota yksityiset ja järjestöt tukevat ja täydentävät. Tilaaja tuottaja-mallin mukaisen tilaajaosaamisen ylläpitäminen edellyttää omaa paikalliseen palveluntarpeeseen ankkuroituvaa tuotantoa. Tilaajaosaaminen ja rahoituksen ennustettavuus ei toteudu kovin pienessä mittakaavassa, joten kuntarakenne myös tältä osin tarvitsee uudistamista. Suomessa terveyspalvelumarkkinat ovat epätäydelliset ja ne toimivat vain tietyillä maantieteellisillä alueilla ja toimialoilla. Suomen väestömäärä ja sen epätasainen jakautuminen ei mahdollista kattavien terveyspalvelumarkkinoiden syntyä, jolloin vapaa kilpailu sisältää riskin yksityisten monopolien muodostumisesta ja markkinoilla huonosti menestyvien toimintojen kuten terveyden edistämisen rapautumista. Terveydenhuollossa markkinat ovat hyvä renki mutta huono isäntä, siksi tarvitsemme edelleen vahvan julkisen ja paikallisesti johdetun palvelutuotannon. Valmisteilla oleva terveydenhuoltolaki on oikeilla jäljillä ohjaamassa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän uudistamista. Puutteistaan huolimatta se painottaa todellisen uudistuksen avaimia ja luo edellytyksiä palvelujärjestelmän kestävälle kehitykselle. Sisältölakina se ei kuitenkaan riitä ohjaamaan uudistusta, vaan tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevan lainsäädännön uudistamista. Tämä puolestaan edellyttää analyyttistä ja avointa keskustelua erilaisten mallien vaikutuksista ja siitä, mitä oikeasti haluamme. Lisätiedot: Jussi Merikallio, johtaja, puh. 09 771 2602 Innokylän raitilla tapahtuu Mihin maailmaan Innokylä sijoittuu? Sosiaali- ja terveysalan kehittämiseen liittyviä rakenteita, palveluprosesseja ja palveluita uudistetaan, mutta tämän uudistuksen toteuttaminen on helpommin sanottu kuin saatettu alkuun tai tehty. Innokylä on lähtenyt liikkeelle kysymyksestä, miksi ruohonjuuritason tietämystä ei saada näkyväksi ja miksi se ei leviä muiden kehittäjien tietoisuuteen. Samalla täytyy muuttaa koko totuttua ajattelua kehittämistyön asemasta ja kehittämiskulttuurista palvelujentuotannossa. Mikä siis voisi olla Innokylän paikka, tai miten se asemoituu olemassa olevaan kehittämistodellisuuteen ja löytää oman tilansa muiden toimijoiden joukossa? 6 Perusturva 2/2010

MENESTYS ON USEIN OLEMASSA OLEVAA TOIMINTAA VAHVISTAVA ILMIÖ Malliksi voi tarkastella yritysorganisaatioita. Kun organisaatioita tarkastellaan innovaatioajattelun kautta, innovatiivisuus haastaa olemassa olevan strategian ja sen tuoman status quon. Panostaminen tähän hetkeen ei rakenna tulevaisuuden menestystä eikä tulevaisuuden menestymisen etsintään riitä vain olemassa olevien hyvien käytäntöjen läpikäyminen. Organisaatioiden tulee panostaa kehittämistyöhön ja luoda mahdollisimman paljon erilaisia ideoita ja kokeiluja. Lisäksi tulee investoida enemmän siihen mitä voisi olla kuin siihen mitä on. Organisaatiossa täytyy olla valmiutta eri organisaatiotason toimintojen muutokseen, tarvittaessa jopa ydintoimintojen. Eniten rahanmenoa aiheuttavat jälkeenjääneet strategiat, menetetyt mahdollisuudet ja myöhästyneet uudistusohjelmat. VOITTAJA TEKEE TOISIN YHTEISTYÖSSÄ INNOKYLÄSTÄ TARPEENMUKAINEN TYÖKALU Tätä ajattelua pitää laajentaa kehittämistyöhön. Innovaatioajattelu haastaa koko sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisjärjestelmän, eli kehittämisen status quon. Tarvitaan tietoa siitä, mitä on meneillään sekä siitä, minkälaisia käytäntöjä on kokeiltu ja mitä niillä on saatu aikaan. Lisäksi täytyy miettiä yhdessä mitä voisi olla. Innokylä tuo siihen yhden vastauksen. Innokylä tuottaa kehittämistyön strategisuuden vahvistamista, mahdollisuutta hyötyä keskitetyn tiedon tuottamisesta sekä saada vertaistukea; Innokylässä on mahdollista ideoida ja keskustella muiden samoista asioista ja ideoista kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Innokylässä panostetaan alkajaisiksi tietokantaan, joka palvelee asiakas- ja potilastyötä tekeviä, johtajia ja hankerahoittajia. Suomesta on puuttunut laaja tutkimus- ja kehittämistoiminnan yhteinen hallinta sekä toimijoita osallistava tietokanta. Aikaisemmin on koottu erilaisia projektipankkeja, mutta hyödyllisyydestään huolimatta ne eivät ole saaneet toivotussa määriin nousseet siivilleen. Innokylän tietokannasta löytyvät rahoitetut hankkeet, niistä syntyneet tuotokset ja niitä koskeva tutkimus- ja arviointitieto. Mutta tietokannan käyttö onnistuu vain, jos toimijat kokevat sen omakseen. Osallisuutta vahvistamaan verkkoratkaisuun rakennetaan yhteiset työtilat ideoiden kehittämiseen, tulosten vertailuun ja kokemusten vaihtoon. Innokylän kehittämisympäristö on sinällään ainutlaatuinen strateginen innovaatio, mutta toteutuakseen se tarvitsee kaikkien toimijodien yhteistä kehittämisponnistusta ja ymmärrystä, että innovaatioyhteisön rakentaminen sosiaali- ja terveysalalle tarvitsee myös aikaa toteutuakseen innokylämäisellä toimintamallilla. Lisätiedot: Katariina Välikangas, puh. 09 771 2668 Tanskan mallista eväitä Suomen työllisyyden hoitoon Vuoden 2008 lopusta alkanut talouskasvun heikkeneminen ja talouden taantuma ovat heijastuneet Suomessa työmarkkinoihin työttömyyden lisääntymisenä huolestuttavalla tavalla. Erilaisista uudistuksista huolimatta osa työikäisistä on jo jäänyt tai jäämässä työmarkkinoiden ulkopuolelle ja syrjäytymisen riski kasvaa. Tilanteen tekee erittäin haasteelliseksi se, että väestön ikääntyessä palvelujen tarve samanaikaisesti kasvaa. Nykyinen palvelurakenne ei pysty vastamaan heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien tarpeisiin. On välttämätöntä pikaisella aikataululla arvioida nykyisten rakenteiden toimivuutta ja etsiä uusia lähestymis- ja toimintatapoja, joilla voidaan parantaa erilaisten toimenpiteiden vaikuttavuutta. Tanskassa keskusjohteisesta mallista työllisyyden hoidossa on siirrytty vähitellen eri vaiheiden kautta kuntavastuuseen. Prosessi on ollut pitkä ja johdonmukainen ja sen kaikissa vaiheissa on työllisyyden hoidon tuloksia ja tehoa jatkuvasti arvioitu. Muutoksia on tehty nimenomaan toiminnan vaikuttavuuden ja asiakaslähtöisyyden pohjalta. Tanskassa on päädytty siihen, että valtion keskushallinto on liian raskas ja kankea toimiakseen tehokkaasti entistä monimutkaisimmilla ja nopeasti muuttuvilla työmarkkinoilla. Keskushallinnosta johdetut tulostavoitteet ovat myös osin jäykistäneet käytännön toimijoiden mahdollisuuksia tehokkaaseen ja alueelliset erityispiirteet huomioonottavaan toimintaan. Vaikeasti työllistyvien aktivoinnin on todettu toimivan parhaiten paikallistasolla, jossa on tarjolla myös muut palvelut, kuten tarvittavat terveys- ja sosiaalipalvelut. Valtaa ja vastuuta on jatkuvasti siirretty hallinnossa yhä enemmän paikallistasolle. Kaikki paikallispalvelut, kuten esimerkiksi passien myöntäminen, on Tanskassa siirretty kokonaan kuntien vastuulle. Tätä varten on jouduttu säätämään erillislaki. Työllisyyspalveluiden kohdalla vastuun siirto tarkoittaa, että kaikki hakevat työtä saman järjestelmän piirissä. Jakoa A- ja B-luokan kansalaisiin ei pääse syntymään ja asiakkaita pystytään palvelemaan yhdenvertaisemmin. Koska kunta järjestää kaikki muutkin kansalaisille suunnatut palvelut, on helpompi rakentaa Perusturva 2/2010 7

kokonaisvaltaisia ja saumattomia työllisyyspolkuja. Räätälöityihin työllisyyspolkuihin on tarvittaessa luontevasti liitettävissä työllistymistä tukevia sosiaalija terveyshuollon palveluja. Peruslähtökohtana Tanskassa on, että jokaisella työnhakijalla on jotain annettavaa työmarkkinoille. Jokainen tekee työtä omien kykyjensä, osaamisensa ja vahvuuksiensa mukaisesti. Toivottomia tapauksia ei ole, eikä ketään jätetä. Kaikki halutaan pitää työmarkkinoilla. Keskeinen ajatus on, että kaikkein vaikeimminkin työllistyvien kohdalla on parempi edes tunnin työnteko viikossa, kuin ettei sitä vaihtoehtoa olisi tarjolla. Tanskan malli tuntui erittäin kiinnostavalta ja innostavalta. Päällimmäiseksi jäi tunne, että mallissa on aineksia, jotka ovat sovellettavissa Suomen oloihin ja ne ovat ehdottomasti kokeilemisen arvoisia. Onnistuakseen työllisyydenhoito vaatii roolien ja vastuiden selkeää määrittelyä, yhteisten päämäärien ja tavoitteiden löytämistä, riittäviä taloudellisia resursseja ja eri toimijoiden kesken tulee vallita yhteisymmärrys ja luottamus. Lisätiedot: Erja Lindberg, puh. 09 771 2497 Työryhmä selkeyttää ulkomaalaisille myönnettävän toimeentulotuen perusteita Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän selvittämään perusteita, joilla ulkomaalaisille myönnetään toimeentulotukea sekä selkeyttämään myöntämiseen liittyviä käytäntöjä. Yleinen liikkuvuus Euroopassa on kasvanut viime vuosina ja Suomeen on tullut EU-kansalaisia, jotka eivät ole tulleet toimeen omilla tuloillaan ja varoillaan EU-säädösten edellyttämällä tavalla. Toimeentuloongelmiin on ollut erilaisia syitä ja henkilöt ovat joutuneet turvautumaan viimesijaisena toimeentulon turvana toimeentulotukeen. Työryhmän tehtävänä on selvittää toimeentulotukilain mukaisia toimeentu- lotuen myöntämiskäytäntöjä erityisesti toimeentulotukea hakevien EU-kansalaisten ja heihin verrattavien ulkomaalaisten osalta kuvata ja arvioida sosiaalihuollon toimeentulotu- kityötä Suomeen saapuneiden EU-kansalaisten ja heihin verrattavien ulkomaalaisten näkökulmasta ottaen huomioon asiaa säätelevä lainsäädäntö arvioida toimeentulotukityöhön liittyvän lainsäädännön ja toimeentulotuen käsittelyä ml. myöntämistä koskevien menettelytapojen kehittämistarpeita tehdä esitys toimeentulotukea koskevan ohjeistuk- sen uudistamiseksi ja arvioida mahdollisia lainsäädännön muutostarpeita. Työryhmän toimikausi kestää 30.11.2010 saakka. Kuntaliiton edustajana työryhmässä on kehityspäällikkö Sirkka-Liisa Karhunen. Lisätietoja STM:ssä Sosiaalineuvos Aune Turpeinen, puh. 09 160 74 489 Ylitarkastaja Jaakko Ellisaari, puh. 09 160 74 344 Tietosuojavaltuutetun sosiaalihuoltoa koskeva kannanotto Tietosuojavaltuutetun kannanotto 26.3.2010 koskee sosiaalipalvelujen tarpeen kartoitusta ja ennakollista lastensuojeluilmoitusta koskevien henkilötietojen käsittelyä. Tässä on tuotu esiin ratkaisun keskeinen sisältö ja tarkemmat tiedot löytyvät TSV:n toimiston sivuilta. Sosiaalihuoltolain 40 a :n 2 momentin mukaan kunta on velvollinen järjestämään säännöksessä tarkoitetulle vanhuusväestöön kuuluvalle henkilölle pääsyn sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin. Samankaltainen säännös sisältyy myös vammaispalvelulain 3 a :ään. Palvelutarpeen arviointi on lopetettava henkilön sitä pyytäessä. Palvelutarpeen arviointi voi johtaa varsinaiseen asiakkuuteen ja palvelujen järjestämiseen. 8 Palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä viranomainen saa haltuunsa sen kohteena olevasta henkilöstä tietoja ja asiakirjoja. Viranomainen joutuu arvioimaan, missä kyseiset tiedot säilytetään ja miten ne järjestetään. On myös arvioitava, miten suhtaudutaan niihin asiakirjoihin, jotka on saatu ennen palvelutarpeen kartoituksen keskeyttämistä. Onko kysymys sosiaalihuollon asiakirjoista, vaikka varsinaista asiakkuutta asiassa ei ole syntynyt? 1.3.2010 voimaan tullut lastensuojelulain muutos sisältää säännöksen (25 c ) ns. ennakollisesta lastensuojeluilmoituksesta. Sen mukaan ilmoitusvelvollisen pitää tehdä ennakollinen lastensuojeluilmoitus ennen lapsen syntymää, mikäli on perusteltua syytä epäillä Perusturva 2/2010

lapsen tarvitsevan lastensuojelun tukitoimia välittömästi syntymänsä jälkeen. Sosiaaliviranomaisen on arvioitava ilmoituksen kohteena olevien henkilöiden sosiaalipalvelujen tarve. Lisäksi voidaan arvioida välittömästi lapsen syntymän jälkeen tarvittavat sosiaalipalvelut. Säännöksessä on nimenomaisesti mainittu, että lastensuojeluasia tulee vireille ja lastensuojelun asiakkuus alkaa vasta lapsen syntymän jälkeen siten kuin lastensuojelulain 26 :ssä säädetään. Voiko viranomainen tai onko sillä jopa velvollisuus säilyttää ennakollisen lastensuojeluilmoituksen osalta asiakirjoja ja seurata tilannetta ainakin siihen asti kun lapsi syntyy? Mikäli lapsen äiti tai lapsi ei tarvitse lastensuojelulain mukaisia palveluja, ei säännöksen nimenomaisen maininnan mukaan lastensuojelun asiakkuuttakaan synny. Voidaanko asiakirjat silti säilyttää kunnan rekisterissä ja ketä mainitut asiakirjat (lähinnä ilmoitus) koskee, lapsen äitiä vai lasta? Tulisiko mainittu ilmoitus poistaa viranomaisen rekisteristä vai voidaanko se siirtää viranomaisen passiivirekisteriin? Jos ja kun viranomaiselle syntyy ennakollisen lastensuojeluilmoituksen perusteella vähintäänkin seurantavelvollisuus, muodostuuko ennakollisista lastensuojeluilmoituksista erillinen henkilörekisteri? PALVELUTARPEEN KARTOITUKSEN TIEDOT Sosiaalihuollon asiakaslain 3 :ssä on määritelty asiakas, sosiaalihuolto ja asiakirja. Säännöksessä tarkoitettuna asiakkaana pidetään henkilöitä, jotka hakevat ja käyttävät sosiaalihuollon palveluja tai saavat sosiaalihuollon etuuksia. Asiakkuus aktualisoituu tietyn toimenpiteen, hakemuksen, päätöksen, ilmoituksen tai palvelun kautta. Asiakkaita ovat myös ne, jotka saavat esimerkiksi palveluja koskevaa ohjausta tai neuvontaa. Määritelmä kattaa myös sellaiset asiakassuhteet, joissa asiakas omasta tahdostaan riippumatta tulee sosiaalihuollon piiriin. Sosiaalihuoltolain 40 a :n mukaan kiireellisissä tapauksissa sosiaalipalvelujen tarve on arvioitava viipymättä. Muissa tapauksissa kunta on velvollinen järjestämään 75 vuotta täyttäneelle pääsyn sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin määräajassa siitä kun hän itse tai muu säännöksessä mainittu taho on ottanut yhteyttä sosiaalipalveluista vastaavaan kunnan viranomaiseen palvelujen saamiseksi. Vastaava velvoite koskee vammaisetuuksista annetun lain 9 :n 3 momentin 3 kohdan mukaista eläkettä saavan hoitotukea saavalle. Tietosuojavaltuutetun käsityksen mukaan kyseessä on laissa säädetty tehtävä, joka antaa myös kunnan sosiaalipalveluista vastaavalle viranomaiselle oikeuden henkilötietojen käsittelyyn ja mm. niiden tallettamiseen. Tietojen avulla voidaan mm. valvoa ja seurata, onko yhteydenoton johdosta ryhdytty määräajassa lain edellyttämiin toimiin sekä minkälaiseksi sosiaalipalvelujen tarve on arvioitu. Jos saman henkilön osalta tulee myöhemmin yhteydenottoja muiltakin tahoilta, niin talletetuista tiedoista selviää aiempi tilanne. Koska tietojen käsittely perustuu laissa säädettyyn tehtävään, ei henkilötietolain kannalta ole estettä tietojen säilyttämiseen niissäkään tilanteissa, joissa palvelutarpeen arviointi on keskeytetty. Tietosuojavaltuutettu katsoo, että kyseisiä henkilöitä voidaan pitää myös sosiaalihuollon asiakaslain tarkoittamina sosiaalihuollon asiakkaina ja siten heitä koskevat tiedot ovat myös sosiaalihuollon asiakastietoja. ENNAKOLLINEN LASTENSUOJELU- ILMOITUS Laissa ei ole määritelty, mihin ennakollinen lastensuojeluilmoitus ja sen käsittelyyn liittyvät tiedot tulisi tallettaa. Lastensuojelulain 25 b :ssä säädetään, että sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on pidettävä rekisteriä lastensuojeluilmoituksista ja ilmoitusten sijaan tehdyistä pyynnöistä lastensuojelutarpeen arvioimiseksi. Kyseisessä pykälässä ei ole säädetty, että rekisteriin talletettaisiin myös ennakolliset lastensuojeluilmoitukset. Myös ennakollisten lastensuojeluilmoitusten tarkoituksena on lastensuojelu kuten muidenkin 25 b :ssä säädettyjen ilmoitusten. Hallituksen esityksen perustelujen (HE 225/2009vp) mukaan ennakollisen lastensuojeluilmoituksen tarkoituksena olisi ensisijaisesti turvata odottavalle äidille ja lapsen tulevalle perheelle riittävät tukitoimet jo raskausaikana. Ilmoitus antaisi mahdollisuuden lastensuojelun tukipalvelujen suunnittelemiseen ennakolta ja velvollisuuden arvioida välittömästi muiden kiireellisten sosiaalipalvelujen tarve. Ennakollinen lastensuojeluilmoitus ja sen käsittelyyn liittyvät tiedot talletetaan äidin nimellä rekisteriin. Tietosuojavaltuutetun käsityksen mukaan ennakollisen lastensuojeluilmoituksen voidaan katsoa koskevan sekä lasta että hänen äitiään. Lapsen syntymän jälkeen ilmoitus tarvittaessa löytyy, kun lapsen tietojen yhteydessä on tieto hänen äidistään. Äidille ja perheelle mahdollisesti annettaviin etuuksiin tai palveluihin liittyvät tiedot talletetaan asianomaisiin sosiaalihuollon rekistereihin. Ennakollisen lastensuojeluilmoituksen tekovelvollisuudesta säädetään laissa. Tämän vuoksi henkilötietolain kannalta ei ole estettä ennakollisten lastensuojeluilmoitusten sälyttämiseen, vaikkei viranomainen olisi ryhtynytkään järjestämään palveluja tai tukitoimia odottavalle äidille tai ryhtynyt muihin toimenpiteisiin. Tilannetta saattaa olla tarpeen seurata ja ilmoituksen tiedoilla saattaa myöhemmin olla merkitystä lastensuojelun tarvetta arvioitaessa. Perusturva 2/2010 9

MIHIN REKISTERIIN? Tietosuojavaltuutetun käsityksen mukaan on mahdollista määritellä tietojen käyttötarkoitus niin, että ennakolliset lastensuojeluilmoitukset ja niiden käsittelyyn liittyvät tiedot talletetaan omaan erilliseen ennakollisten lastensuojeluilmoitusten rekisteriin. Toisaalta tietosuojavaltuutetun mielestä on mahdollista määritellä tietojen käyttötarkoitus myös siten, että ennakolliset lastensuojeluilmoitukset talletettaisiin samaan ilmoitusrekisteriin yhdessä varsinaisten lastensuojeluilmoitusten ja lastensuojelutarpeen arvioimiseksi tehtyjen pyyntöjen kanssa. Niiden kaikkien tarkoituksenahan on saattaa sosiaaliviranomaisen tietoon lapsen mahdollinen lastensuojelun tarve. Kustakin ilmoituksesta ja pyynnöstä tulee ilmetä, onko se varsinainen lastensuojeluilmoitus, ennakollinen lastensuojeluilmoitus vai lainkohdassa tarkoitettu pyyntö. Erikseen tulee määritellä, miten pitkään ennakollista lastensuojeluilmoitusta ja siihen liittyviä tietoja on tarpeen säilyttää. Lisätiedot ratkaisusta: LAKIHANKKEITA Kotikuntalain muutos ajankohtainen tilanne Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan parhaillaan kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain muutoksia. Keskeisin uudistus on kotikuntalain 3 :n 2 kohdassa säädetyn kotikunnan muuttamista estävän laitosrajoituksen tosiasiallinen poistaminen. Tämän jälkeen kunnan päätöksellä toisen kunnan alueelle sijoitettu laitoshoidon, asumispalvelujen tai perhehoidon asiakas voisi halutessaan muuttaa kotikuntansa siihen kuntaan, minkä alueella hän saa palveluja. Alkuperäinen kotikunta vastaisi tällöin palveluista aiheutuvista kustannuksista. Uusien säännösten mukaan myös itsenäiseen asumiseen kykenemätön henkilö voisi oma-aloitteisesti hakeutua toisen kunnan asukkaaksi ja sen palvelujen piiriin. Vastoin alkuperäisiä kaavailuja, tämä hakeutuminen toiseen kuntaan ei edellytä esimerkiksi perhesuhteisiin, toimeentuloon tai muihin olosuhteisiin liittyvää perustelua syytä. Myös näissä tilanteissa lähtökunta on velvollinen korvaamaan uudelle kotikunnalle palvelujen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset. Hallituksen esitys kotikuntalaista on tarkoitus antaa Eduskunnalle vielä kevätistuntokaudella. Kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain muutosten on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2011 alusta. Lisätiedot: Sami Uotinen, puh. 09 771 2623 Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän väliraportti Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmä on määritellyt väliraportissaan sosiaalihuollon uudistamista ohjaavat periaatteet ja linjaukset. Työryhmä esittää, että uusi sosiaalihuoltolaki säädettäisiin kattavana yleislakina, jonka nojalla sosiaalihuolto tulevaisuudessa ensisijaisesti toteutetaan. Tavoitteena on yksinkertainen ja selkeä laki, jossa määritellään yhteiset periaatteet sosiaalihuollon toiminnalle, palveluille ja tukitoimille. Uusi sosiaalihuoltolaki kattaisi edistävän, ennaltaehkäisevän ja korjaavan toiminnan. Laissa säädettäisiin muun muassa sosiaalisten olojen ja osallisuuden edistämisestä, sosiaalihuollon saatavuudesta, ennaltaehkäisevistä toimista, sosiaalipalveluista ja niiden määrittelystä sekä sosiaalihuollon toteuttamiseen liittyvästä menettelystä ja asiakkaan oikeusturvasta. Työryhmä korostaa, että sosiaalihuollon on perustuttava kokonaisvaltaiseen tarpeen arviointiin ja siihen vastaamiseen tarpeen mukaisina kokonaisuuksina. Samalla on turvattava jokaisen yksilön ihmisarvoisen elämän toteutuminen ja heikompien suoja. Palvelujen saatavuus on taattava erityisesti niillä hoivan ja tukitoimien alueilla, joilla avun tarve on suurin. 10 Perusturva 2/2010

Sosiaalihuollon lainsäädännön laajuuden ja riippuvuussuhteiden takia uudistaminen ehdotetaan toteutettavaksi kolmena toisiaan täydentävänä kokonaisuutena. Erityislakeihin sisältyviä eri asiakasryhmille yhteisiä, mutta nykyisillään epäyhtenäisiä säännöksiä koottaisiin sosiaalihuoltolakiin, jolloin osasta erityislainsäädäntöä voitaisiin luopua. Erityislakeihin perustuvat palvelut tulisivat käyttöön vain silloin, kun sosiaalihuoltolaissa säädettävällä keinovalikoimalla ei pystytä vastaamaan asiakkaan palvelutarpeeseen. Erityislait tarkistetaan järjestelmällisesti lainsäädäntöuudistuksen toisena kokonaisuutena. Uudistuksen kolmas kokonaisuus kattaa sosiaalihuollon lainsäädännön rajapintojen tarkistamisen. Työryhmän väliraporttiin liittyy myös Kuntaliiton edustajan täydentävä lausuma, jossa on kiinnitetty huomiota erillisen ikääntyneiden palveluita koskevan sääntelyn vaikutuksiin sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisvaltaiseen tarkastelun kannalta sekä muihin ko. erillissääntelyn valmistelussa huomioon otettaviin näkökohtiin. Väliraportin linjaukset ovat lähdössä pikaiselle lausuntokierrokselle. Lisätiedot: Sami Uotinen, puh. 09 771 2623 Nuorisolain muutokset vielä eduskunnassa Nuorisolain etsivää nuorisotyötä ja monialaisen yhteistyön parantamista koskevat lakiesitykset ovat edelleen eduskunnassa käsittelyssä. Sivistysvaliokunta jatkaa asiantuntijakuulemisia. Perustuslakivaliokunta on jättänyt 18.5.2010 oman lausuntonsa, jossa hallituksen esitysluonnos hyväksyttiin pienillä täsmennyksillä. Nuorisolain muutosten tavoitteena on tehostaa nuoren tarvitseman varhaisen tuen saamista sekä parantaa eri viranomaisten monialaista yhteistyötä. Lisätiedot: Kari Sjöholm, puh. 09 771 2054 Sirkka Rousu, puh. 09 771 2610 Lainsäädännön muutostarpeet perhehoidossa työryhmän väliraportti Sosiaali- ja terveysministeriö asetti huhtikuussa 2009 työryhmän tekemään esityksiä perhehoitolainsäädännön uudistamisesta sekä ohjaamaan valtakunnallisen perhehoidon toimintaohjelman toteuttamista. Työryhmän tehtävänä oli arvioida perhehoitolainsäädännön uudistamisen tarve ottaen huomioon hallitusohjelman mukainen tavoite siirtää lastensuojelun sijaishuollon painopistettä perhehoitoon. Perhehoidon kehittämistarpeena on myös pitkäaikaissairaiden, mielenterveyskuntoutujien ja vanhusten perhehoidon saattaminen tasa-arvoiseen asemaan lastensuojelun perhehoidon kanssa. Työryhmä esittää säädettäväksi perhehoitolakia, johon kootaan perhehoitoa koskevat säännökset. Perhehoitoa koskevaa lainsäädäntöä uudistettaessa määritellään perhehoidossa käytettävät käsitteet sekä säädetään perhehoitoa toteuttavien henkilöiden kelpoisuusvaatimuksista ja perhehoidossa hoidettavien määrästä. Työryhmän ehdotuksen mukaisesti perhehoitajien ennakkovalmennus tulisi lakisääteistää. Sijoituksen tavoitteiden mukaista toteutumista edistäisi niin lastensuojelussa kuin aikuisten perhehoidossa entistä tiiviimpi ja suunnitelmallisempi tuki perhehoitajana toimiville sekä riittävä perhehoidon toteutumista tukeva henkilöstö. Nykyistä perhehoidossa käytettävää toimeksiantosopimusta tulee kehittää. Oikeutta solmia toimeksiantosopimus perhehoitajan kanssa ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan kuntien ja kuntayhtymien ohella sellaisia palveluntuottajia, jotka ovat saaneet toiminnalleen Valviran luvan. Yhtenäisten lupakäytäntöjen turvaamiseksi perhehoitoa koskevat lupa-asiat esitetään keskitettäväksi Valviraan. Perhehoidon järjestämis- ja valvontavastuu säilyisi edelleen kunnalla tai kuntayhtymällä. Työryhmä ei esitä muutoksia lainsäädäntöön perhehoidossa käytettävien rajoitustoimenpiteiden osalta. Perhehoitajan peruspalkkiota tulee työryhmän ehdotuksen mukaan korottaa 650 euroon yhtä hoidettavaa kohti. Samalla työryhmä ehdottaa, että perhehoitajille säädetään mahdollisuudesta vuosittaiseen täydennyskoulutukseen (1 2 päivää), oikeudesta vapaaseen (18 päivää vuodessa) sekä perhehoitajan ansionmenetyksistä ja kulujen korvaamisesta. Perhe- Perusturva 2/2010 11

hoitolain vaikutukset perhehoitajien sosiaaliturvaan tulee arvioitavaksi jatkovalmistelun yhteydessä. Alueellisesti yhtenäisten toimintakäytäntöjen edistäminen ja perhehoidon nykyistä monipuolisempien toteuttamismahdollisuuksien tukeminen edellyttää työryhmän näkemyksen mukaan sitä, että jatkossa perhehoitoon sijoittaminen tapahtuu aina alueellisten perhehoidon yksiköiden kautta. Yksiköt varmistavat, että yksittäisessä perhekodissa hoidettavien lukumäärä ja hoitoisuus vastaavat perhekodin osaamista ja voimavaroja. Väliraportti luovutettiin ministeri Risikolle 14.5.2010. Ministeri ottaa myöhemmin kantaa perhehoitolain valmistelun käynnistämiseen. Lisätiedot: Lainsäädännön muutostarpeet perhehoidossa. Perhehoidon valtakunnallisen toimintaohjelman ja lainsäädännön kehittämistyöryhmän väliraportti. STM, selvityksiä 2010:15 Sirkka Rousu, puh. 09 771 2610 Hallitussihteeri Lotta Silvennoinen, STM KEHITTÄMISHANKKEET Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos tukee Kaste-hankkeita asiantuntemuksellaan Kaste eli sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma vuosille 2008 2011 on sosiaali- ja terveysministeriön lakisääteinen ja strateginen ohjausväline, jolla johdetaan valtakunnallista sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Kaste-ohjelma linjaa keskeiset sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistavoitteet sekä ne keinot, joilla tavoitteet on mahdollista saavuttaa. Ohjelmaa toteutetaan kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistyönä sekä sosiaali- ja terveysministeriön ja sen alaisten laitosten toimenpiteinä. Kaste-ohjelman päätavoitteet ovat lisätä väestön osallisuutta ja vähentää syrjäytymistä, lisätä väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä parantaa palveluiden laatua, vaikuttavuutta ja saatavuutta. Lisäksi pyritään kaventamaan hyvinvointi- ja terveyseroja sekä vähentämään alueellisia eroja sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tavoitteisiin tähdätään valtakunnallisten toimenpidekokonaisuuksien ja alueellisten kehittämishankkeiden avulla. Alueellista kehittämistyötä tuetaan sosiaali- ja terveydenhuollon valtionavustuksilla, joita on myönnetty useiden kuntien, kuntayhtymien ja yhteistoiminta-alueiden muodostamille hankekokonaisuuksille Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) tukee alueellisia kehittämishankkeita asiantuntemuksellaan. Keväällä 2010 laitos on nimittänyt kuusi laajapohjaista asiantuntijatiimiä Kaste-ohjelman keskeisten teema-alueiden tueksi: (1) hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rakenteet, (2) osallisuuden lisääminen ja syrjäytymisen ehkäisy, (3) perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon vahvistaminen, (4) sosiaali- ja terveyspalveluiden henkilöstö, (5) sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne ja prosessit sekä (6) lasten, nuorten ja perheiden palvelut. Syksyllä 2010 nimitetään seitsemäs asiantuntijatiimi tukemaan ikäihmisten palveluiden kehittämistyötä. Lisäksi THL tukee mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämishankkeita osana Mieli-ohjelman toimeenpanosuunnitelmaansa. Tiimit koostuvat laitoksen omien asiantuntijoiden lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön, Työterveyslaitoksen, Suomen Kuntaliiton, järjestöjen ja teema-aluekohtaisesti muiden organisaatioiden edustajista. Nyt nimetyt asiantuntijatiimit tukevat ja ohjaavat alueellisten kehittämishankkeiden suunnittelua ja toteutusta sekä auttavat hankkeita verkostoitumaan toisiinsa ja muuhun alalla tehtävään kehittämistyöhön. Asiantuntijatiimit voivat järjestää valtakunnallisia ja alueellisia oppimisfoorumeita tukemaan kehittämistyön tulosten levittämistä ja juurruttamista. Sisällöllisen asiantuntijatuen ohella THL tarjoaa valtionavustushankkeille apua niiden kehittämistyön arviointisuunnitelmien rakentamisessa ja toteuttamisessa. Laitoksen asiantuntijat eivät toteuta arviointia hankkeiden puolesta, vaan ohjaavat arvioinnin apuvälineiden valinnassa ja toimivat menetelmällisenä tukena hakkeiden arvioinnin toteuttamisessa. THL:n arviointituen asiantuntijaryhmä käynnisti työnsä huhtikuussa 2010. Se julkaisee kesäkuussa laitoksen verkkosivuilla osahankkeiden arvioinnin tueksi laaditun verkkojulkaisun Näkökulmia osa-hankkeiden arviointiin sekä järjestää tämän ja ensi vuoden aikana koulutuspäiviä Kaste-hankkeille. Syksyn 2010 ja kevään 2011 koulutuspäivillä painottuu työpajatyöskentely, jossa hanketoimijat saavat tukea arviointisuunnitelmien laatimiseen ja oppivat vertaistuen keinoin toisten hankkeiden kokemuksista. Lisätiedot: Kaste-ohjelmapäällikkö Meri Larivaara, THL 12 Perusturva 2/2010

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tilanne Kunta- ja palvelurakenneuudistusta on sanottu kuntia aktivoivaksi uudistukseksi. Kunnat ovatkin vastanneet hyvin ansiokkaasti uudistuksen tavoitteisiin ja valtaosa kunnista on edennyt niiden velvoitteiden toteuttamisessa, joita puitelaissa aikanaan säädettiin. MIKÄ ON MUUTTUMASSA? Esimerkiksi uudistusta koskevassa selonteossa kuntia kiitellään hyvin tehdystä ja laajasta valmistelu- ja suunnittelutyöstä. Selonteossa todetaan myös palvelurakenteen kehittämisen käynnistyneen, mutta työn olevan varsin alkuvaiheessa. Kuntahallinnon historian suurin uudistus onkin vielä kesken ja uudistuksen läpivieminen vaatii aikaa. Uudistusta on kritisoitu paljon siitä, että se keskittyy liiaksi hallinnollisten rakenteiden uudistamiseen jättäen siten todellisen palvelutoiminnan ja organisoinnin kehittämisen vähemmälle huomiolle. Uudistuksessa onkin edetty rakenteet edellä, mutta rakenteellisten ratkaisujen selvittyä myös palvelutoiminnan kehittämisen osuus kasvaa varmuudella. On selvää, että puitelain tavoitteet tuottavuuden lisäämiseksi ja palvelujen turvaamiseksi eivät toteudu vain rakenteita muuttamalla, ilman palvelujen kehittämistä. Kyse on siitä, millaisia paikallisia ratkaisuja ja strategisia kehittämissuuntia kunnat löytävät valtakunnallisten puitteiden sisällä ja miten paikallisesti onnistutaan ylittämään tämän kaltaisten uudistusprosessien monimuotoisia haasteita. Eri rakenteelliset ratkaisut ja palvelutuotannon organisointiin liittyvät uudet mallit (kuten esim. tilaaja-tuottaja-toimintatavan eri sovellukset) eivät kuitenkaan ole automaatioita tuottamaan parempaa palvelua tuloksekkaammin. Kuntien tekemät erilaiset ratkaisut luovat edellytyksiä ja mahdollistavat palvelun paremman kehittämisen, mutta viime kädessä se ratkaisee, miten uudistus kunnassa tai yhteistoiminta-alueella toteutetaan. Rakenteellisista muutoksista voidaan todeta, että kuntien yhdistymisiä on tapahtunut ennätyksellinen määrä. Vuodesta 2006 vuoteen 2010 kuntamäärä on vähentynyt 89:llä. Pelkästään vuoden 2009 alussa kuntien lukumäärä väheni 67:llä, joka on suurempi määrä kuin koskaan kuntien historiassa. Perusterveydenhuollosta vastaavien organisaatioiden (kunnat, yhteistoiminta-alueet) lukumäärä on lähes puolittunut, ollen tämän hetken (toukokuu 2010) ratkaisujen mukaan 122. Näistä organisaatioista 67 olisi yhteistoiminta-alueita ja niissä olisi mukana 253 kuntaa. Ilman minkään laista perusratkaisua on toukokuussa 2010 vain kuusi kuntaa ja selvitystyö on käynnissä vajaalla 30 kunnalla. SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMEN INTEGRAATIO Palvelurakenteen uudistamisen kannalta yhtenä keskeisenä lähtökohtana tuleekin pitää toiminnallista integraatiota. Sosiaali- ja terveydenhuollon tulee olla toiminnallisesti ehyt kokonaisuus samoin kuin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tulee muodostaa toiminnallinen kokonaisuus. Terveyttä ja hyvinvointia edistävien toimintojen järjestäminen edellyttää kiinteää yhteistyötä sosiaali- ja terveystoimen ja muiden kunnallisten palvelujen välille. Kysymys on erityisen oleellinen yhteistoiminta-alueen muodostaneiden kuntien osalta. Vuoden 2010 alusta toiminnassa on 48 yhteistoiminta-aluetta ja niissä on mukana 172 kuntaa. Näistä yhteistoiminta-alueista 28:ssa (108 kuntaa) sosiaalitoimen ja perusterveydenhuollon integraatio toteutuu joko kokonaan tai pois lukien päivähoidon järjestäminen. MITÄ JATKOSSA? Kuntien toiminnan tulee jatkossakin perustua elävään itsehallintoon ja kuntalaisten vahvaan osallisuuteen. Elinvoimaisilla ja toimintakykyisillä kunnilla tulee olla vastuun edellyttämä valta ja mahdollisuudet turvata kuntayhteisön kokonaisetu ja hyvinvointi. Kuntien rakenteiden ja palveluiden kehittäminen kunta- ja palvelurakenteiden uudistamiseksi on niin valtion, kuntien kuin kuntalaistenkin yhteinen päämäärä ja tavoite. Jatkoarvioiden lähtökohtana tulisi olla uudistuksen kokonaisvaikutukset puitelain yksittäisten keinojen käytön sijaan. Uudistuksen alkuvaiheessa on monin paikoin jouduttu paneutumaan yksittäisten keinojen tai ratkaisujen riittävyyteen, jolloin toteutus ja strategisuus ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Kunta- ja palvelurakenneuudistusta käsittelevä selonteko tulee eduskunnan käsittelyyn kesäkuun alussa 2010. Selonteon linjausten pohjalta jatketaan uudistuksen toteuttamista. Tulevalla sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännöllä on keskeinen rooli koko uudistuksen jatkossa. Kuntien erilaistuminen ja erilaisissa taloudellisissa, väestöllisissä sekä maantieteellisissä olosuhteissa toimiminen edellyttää kuitenkin erilaisia ratkaisuja maan eri osissa palveluiden turvaamiseksi tulevaisuudessa. Perusturva 2/2010 13

Uudistusta ohjaavaan puitelakiin tullaan syksyn 2010 aikana tekemään kaksi uudistusta ohjaavaa muutosta. Ensimmäinen koskee sosiaalitoimen järjestämisvastuun laajennusta. Jatkossa koko sosiaalitoimen järjestämisvastuu tulee olla vähintään n. 20 000 asukkaan kunnalla tai yhteistoiminta-alueella. Toinen muutos koskee valtioneuvostolle annettavaa oikeutta määrätä kunta yhteistoimintaan, jotta puitelain tavoitteet toteutuvat. Tätä kirjoitettaessa tarkemmasta aikataulusta tai lain sisällöstä ei kuitenkaan vielä ole tietoa. Jatkossa ei myöskään todennäköistä, että yksi ja sama malli soveltuisi ja toteutuisi kaikkialla maassa. Kunnat ovatkin jo lähteneet omatoimisesti liikkeelle ottamalla käyttöön erilaisia malleja (esim. Kainuu ja Etelä-Karjala). Tällaiset kokeilut ja eri toimintamallit tulee jatkossakin mahdollistaa, mutta samalla on huolehdittava, että kuntien perusyhtenäisyys säilyy. Samoin uudistuksen perustavoitteet on säilytettävä ja pidettävä mielessä. Ratkaisuissa tulee olla kyse järjestämisvastuun laajemmasta kokoamisesta, ei tuotannon keskittämisestä. Kokeiluilla tulee myös olla selkeä tavoite. Niiden tulee hakea ratkaisuja, jotka generoivat muutosta edelleen, esimerkkinä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen integraatiot tai vaativan erikoissairaanhoidon kansallisen työnjaon selkeyttäminen, huomioiden kuitenkin koko kunnan hyvinvointipalveluiden kehittämisen näkökulman. Lisätiedot: Antti Kuopila, puh. 09 771 2754 LAPSET JA NUORET Lapsi- ja nuorisopolitiikan koordinaation vahvistaminen Lastensuojelulain ja nuorisolain lasten kasvua ja hyvinvointia edistävien säännösten kehittämisellä ja niiden yhteensovittamisella pyritään vahvistamaan kansallisen lapsi- ja nuorisopolitiikan ja kunnallisen lasten ja nuorten hyvinvointipolitiikan keskinäistä yhteyttä ja toteutusta. Opetusministeriö asetti 17.12.2009 työryhmän avustamaan opetusministeriön 1.10.2009 asettamaa selvitysryhmää, jonka tehtävänä on laatia selvitys hallinnon rakenteiden kehittämisestä vastaamaan lasten ja nuorten kasvamisen ja hyvinvoinnin kokonaisvaltaiseen hoitamiseen varhaislapsuudesta työelämään. Tässä ns. rakennetyöryhmää avustaneessa alaryhmässä oli Kuntaliiton edustajana projektipäällikkö Sirkka Rousu. Työryhmä jätti ehdotuksensa 31.3.2010. Tämän alatyöryhmän tehtävänä oli laatia esitykset selvitysryhmälle lastensuojelulain (417/2007) ja nuorisolain (72/2006) välisen suhteen kehittämisestä niin, että 1) vahvistetaan lastensuojelulain 12 :ssä tarkoitettujen kuntien hyvinvointisuunnitelmien ja nuorisolain 4 :n mukaisen kansallisen lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman vuorovaikutusta, 2) edistetään lapsivaikutusten arviointia keskushallinnon ja kuntien päätösten valmistelussa sekä 3) kehitetään lastensuojelulain ja nuorisolain yleisten kuulemisvelvoitteiden sääntelyä. Kuntien näkökulmasta ehdotetut muutokset myös selkeyttäisivät näiden kahden lain toimeenpanoa ja soveltamista kunnissa sekä valtakunnallista ohjausta kuntiin. Alatyöryhmän keskeiset ehdotukset Lasten ja nuorten hyvinvoinnin seuranta otetaan tulevien hallitusten strategia-asiakirjoissa hallituksen erityisseurannan politiikkateemaksi. Asetetaan lapsi-, nuoriso- ja perhepoliittinen ministerityöryhmä ja perustetaan sille valmistelua varten ministeriöistä ja mahdollisista muista tarpeellisista toimijoista koostuva valmisteluryhmä. Kannustetaan kuntia kehittämään mahdollisuuksia koota lasten ja nuorten hyvinvointipalveluiden järjestäminen ns.elämänkaariajattelun mukaiseen toimintamalliin. Sovitetaan yhteen lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa ja kunnallista lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa koskeva lainsäädäntö. Uudistetaan lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa koskevat säännökset. Uudistetaan kunnan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa koskeva säännös. Perustetaan laaja-alainen kansallinen lasten ja nuorten hyvinvoinnin neuvottelukunta ja korvataan tällä neuvottelukunnalla nykyiset STM:n ja OPM:n osin päällekkäiset neuvottelukunnat. Perustetaan lasten ja nuorten hyvinvoinnin neuvottelukunnan sihteeristö. 14 Perusturva 2/2010

Kirjataan lakiin säännös kuntien lasten ja nuorten hyvinvoinnin seurantaryhmistä. Varmistetaan lasten ja nuorten hyvinvointia koskevien tilastojen ja tutkimuksen tuottaminen. Täsmennetään lainsäädäntöä koskien lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia. Lisätään lainsäädäntöön säännös lapsivaikutusten arvioinnista. Työryhmä esittää toimenpide-ehdotuksen toteuttamisen ensisijaisena vaihtoehtona, että säädetään laki lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisestä, johon siirretään nykyisestä lastensuojelulaista ja nuorisolaista ko.säännökset. LAPSIASIAINNEUVOTTELUKUNNAN NÄKEMYKSIÄ Lapsiasiavaltuutetun tukena toimiva lapsiasianeuvottelukunta omassa 11.3.2010 kannanotossaan myös korosti pysyvien kansallisten politiikkarakenteiden aikaansaamista niin, että joko opetus- tai sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva yksikkö jatkaisi lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman työtä, joka päättyy nykyisen hallituskauden lopussa 2011. Tehtävänä olisi varmistaa valtioneuvoston oman lapsi-, nuoriso- ja perhepoliittisen ohjelman toteutumista yhteistyössä kaikkien lasten asioita hoitavien ministeriöiden kanssa. Yksikkö edistäisi myös kuntien eri hallinnonalat kokoavien lasten hyvinvointisuunnitelmien laadintaa ja vuoropuhelua valtioneuvoston vastaavan ohjelman kesken. Lapsiasianeuvottelukunta ehdotti samoin kuin asiaa pohtinut alatyöryhmä, uuden kansallisen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin neuvottelukunnan perustamista. Uudessa neuvottelukunnassa olisi sekä ministeriöiden, kuntatason, aluehallinnon, kansalaisjärjestöjen että tutkimuksen edustajia. Neuvottelukunta näki hyvänä koota nuorisolain ja lastensuojelulain ao.säännökset uuteen lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisen puitelakiin. Uusi laki edellyttäisi valtion ja kuntien viranomaisia arvioimaan päätösten lapsivaikutuksia. Lapsivaikutusten arviointi edellyttää myös lasten ja nuorten omien mielipiteiden selvittämistä niin valtion kuin kuntienkin päätöksenteossa. Laissa varmistettaisiin myös kansallista lasten ja nuorten hyvinvoinnin seurantaa ja tietopohjapolitiikkaa yli ministeriörajojen. Tämä tukisi myös kuntien vastaavaa tiedontuotantoa. Lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelman ns. rakennetyöryhmä sekä ministeriöiden ao. neuvottelukunnat käsittelevät parhaillaan alatyöryhmän ehdotusta. Rakennetyöryhmän lopullista ehdotusta odotetaan alkusyksyllä. Lisätiedot: Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:15. Lapsi- ja nuorisopolitiikan koordinaation vahvistaminen Lastensuojelulain ja nuorisolain lasten ja nuorten kasvua ja hyvinvointia edistävien yleisten säännösten kehittäminen ja yhteensovittaminen. Lapsiasianeuvottelukunnan tiedote 18.3.2010 Lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikan yhteistyö vakinaistettava Sirkka Rousu, puh. 09 771 2610 Kansallisten lapsi-indikaattoreiden valmistelu loppusuoralla Lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelma on asettanut yhteistyössä lapsiasiavaltuutetun kanssa työryhmän, jonka tehtävänä on sellaisten kansallisten indikaattoreiden määrittäminen, joiden perusteella voidaan seurata ja arvioida lapsen oikeuksien toteutumista sekä lapsipolitiikan onnistumista sekä kansallisella että kunnallisella tasolla. Indikaattorit kuvaavat erityisesti lasten hyvinvointia eli pyrkivät olemaan pääosin ns. outcome-mittareita. Joukossa on tutkittuun tilastolliseen tietoon että kokemustietoon perustuvien mittausten antamaa tietoa. Indikaattorit on jäsennetty: 1) materiaalinen elintaso, 2) terveys ja hyvinvointi, 3) koulu ja oppiminen, 4) turvallinen kasvuympäristö, 5) osallistuminen ja sosiaalinen toiminta, 6) yhteiskunnan tarjoama tuki ja suojelu. Indikaattoreiden lisäksi tehdään ehdotus siitä, millä tavalla varmistetaan valittujen mittareiden tiedontuotanto ja tietopolitiikka. Ryhmän puheenjohtajana on lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula. Työryhmässä Kuntaliiton edustajana toimii Sirkka Rousu. Työryhmä saa valmiiksi ehdotuksensa alkusyksyllä. Lisätietoja: Sirkka Rousu, puh. 09 771 2610 Hannele Sauli, Tilastokeskus, työryhmän sihteeri Perusturva 2/2010 15

Työryhmä selvittämään tukipalveluja päihdeperheiden lapsille Peruspalveluministeri Paula Risikon nimittämä työryhmä selvittää päihdeperheiden lasten tukipalvelujen nykytilaa, arvioi palvelujen kehittämistarpeita ja tekee ehdotukset riittävistä tukipalveluista päihdeongelmaisten vanhempien lapsille. Lisäksi tarkoitus on arvioida tukipalveluja koskevaa lainsäädäntöä ja tehdä ehdotukset mahdollisiksi säädösmuutoksiksi. Työryhmän toimikausi on 6.5.2010 28.2.2011. Ryhmässä ei ole Kuntaliiton edustajaa. Ainoa kuntien edustaja on Vantaalta projektipäällikkö Lauri Kuosmanen, joka toimii työryhmän toisena sihteerinä Hallitusohjelman päihdepolitiikan painopiste on perheiden tukemisessa. Siinä kiinnitetään erityistä huomiota sekä lapsiperheiden että raskaana olevien naisten hoitoon ja palveluihin. Määrätietoisen päihdepolitiikan tavoitteena on vähentää lasten vanhempien alkoholinkäyttöä ja siitä aiheutuvia haittoja lapsille. Riittävät tukipalvelut auttavat turvaamaan lasten oikeuksien toteutumista. Työryhmässä on edustettuna erityisesti lastensuojelun, varhaiskasvatuksen, oppilashuollon ja terveydenhuollon edustajat, sillä lasten tukitarpeet vaihtelevat. Työryhmän työ on jatkoa vuonna 2007 ja 2009 toimineen työryhmän mietinnölle, jossa selvitettiin raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten hoidon varmistamista. Työryhmän mietinnössä todettiin, että koko lapsiperhevaihe syntymästä täysi-ikäisyyteen on niin laaja, että siihen liittyvät erityiskysymykset olisi selvitettävä erikseen. Lisätietoja: Kari Paaso, johtaja, STM, työryhmän puheenjohtaja Hyvinvointisuunnitelmista kysely kunnille Kaikille kunnille on elokuussa tulossa sähköinen kysely lakisääteisistä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmista ja lastensuojelusta. Kyselyn vastaajiksi toivotaan sitä ryhmää, joka kunnassa vastaa suunnitelmasta. Lastensuojelua koskeviin kysymyksiin tarvitaan myös lastensuojelun asiantuntemusta. On tärkeää, että kunnat vastaavat kyselyyn. Alustavat tulokset kerrotaan syksyllä järjestettävissä Lastensuojelun laatupäivien seminaarisarjassa. Kansallisen tilannekuvan lisäksi kootaan yhteistyössä Kaste-ohjelman Lapset-hankkeiden kanssa alueelliset tilannekuvaraportit. Lisätietoja: www.kunnat.net/lapset > lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmat Sirkka Rousu, puh. 09 771 2610 Pohjoismaisessa perhekeskuskonferenssissa 500 osallistujaa Perhekeskus tuo palvelut perheiden lähelle Pohjoismaiden perhekeskuskonferenssi kokosi toukokuussa Suomeen 500 osanottajaa. Perhekeskus tekee perheiden palveluista paremmin lähestyttäviä. Perhekeskuksen asiantuntijaverkosto auttaa havaitsemaan lasten ja perheiden ongelmia sekä tarjoamaan apua mahdollisimman varhain. Perhekeskus on lähipalvelua, jonka perhe kohtaa arjen haasteissa ensimmäiseksi, painotti peruspalveluministeri Paula Risikko pohjoismaisessa perhekeskuskonferenssissa Espoossa. Perhekeskukset voivat olla hyvin monenlaisia. Suomesta löytyy esimerkkejä perhekeskuksista, joissa perheiden palvelut on koottu saman katon alle. Perhekeskuksen palvelut voivat sijaita myös eri toimipisteissä, jotka toimivat kiinteässä yhteistyössä keskenään. Monet kunnat ovat järjestäneet perhekeskuspalveluja myös seudullisena yhteistyönä. Perhekeskukset tarjoavat uudenlaisia kohtaamisen, auttamisen ja ymmärtämisen kenttiä. Ne mahdollistavat myös eri alojen ja ammattilaisten yhteistyön. Perhekeskustoiminnan lähtökohtana ovat Suomessa perheiden tarpeet. Ennalta ehkäisevä työ toteutuu parhaiten paikallisena, konkreettisena toimintana. Palvelujen joustava tarjonta on lasten hyvinvoinnin kannalta tärkeää, Risikko sanoi. 16 Perusturva 2/2010

Olennainen osa suomalaista perhekeskustoimintaa ovat perheiden kohtaamispaikat ja toiminnalliset tapahtumat. Neuvoloihin, leikkipuistoihin, kouluihin ja perhekahviloihin on jo perustettu vanhempainryhmiä, joissa voi saada tukea arkeen. Ryhmät ovat luoneet mahdollisuuksia perheiden omalle toiminnalle ja elvyttäneet yhteisöllisyyttä. Lapsiperheiden palvelujen kokoaminen perhekeskuksiksi on kirjattu hallitusohjelmaamme. Palvelut on järjestettävä perheiden kannalta mielekkäällä tavalla, saumattomina kokonaisuuksina. Perhekeskusmalli sisältyy myös kahteen politiikkaohjelmaan Terveyden edistämisen politiikkaohjelmaan ja Lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelmaan. Niissä korostetaan perheiden voimavarojen vahvistamista ja toimivaa vanhemmuutta. Myös kansallinen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelma Kaste nostaa perheiden palvelut keskiöön. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin turvaamiseksi tarvitaan jatkuvasti uusia työkäytäntöjä ja toimintamalleja. Arkisen vanhemmuuden vahvistaminen ja perheiden hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää uudenlaisia lähestymistapoja. Kun lapsiperheiden palvelut ovat rakentuneet toiminnalliseksi kokonaisuudeksi, se luo perheille uusia tapoja vaikuttaa palveluihinsa, ministeri Risikko korosti. Lisätietoja Riitta Viitala, kehittämispäällikkö, STM Sirkka Rousu, puh. 09 771 2610 Lasten päivähoitoon uudet allergisen lapsen hoito-ohjeet Lasten päivähoitoon on valmistunut uudet allergisen lapsen hoito-ohjeet, jotka pohjautuvat Kansalliseen allergiaohjelmaan 2008 2018. Kansallisen allergiaohjelman pääviestit ovat Tue terveyttä, älä allergiaa Vahvista sietokykyä Asennoidu allergian uudelleen. Älä vältä allergeeneja turhaan. Tunnista ja hoida vakavat allergiat ajoissa. Estä pahenemisvaiheet. Paranna ilman laatua. Tupakka pois. ALLERGINEN LAPSI PÄIVÄHOIDOSSA OHJEITA RUOKA-ALLERGIAT Ruoka (esim. maito, kananmuna, vehnä) voi aiheuttaa lapsille nopeasti, minuuttien tai tunnin kuluessa (ihooireita, suu-suolioireita, nuhaa, astmaa) tai hitaasti, tuntien tai jopa muutaman päivän kuluessa kehittyviä allergiaoireita. Useimmiten oireet ovat lieviä, väistyvät vähitellen eivätkä tarvitse erityistä hoitoa. Haittaavia oireita hoidetaan välttämällä kyseistä ruoka-ainetta ja käyttäen lääkkeitä tarpeen mukaan. Pääsääntö on, että allerginen lapsi syö päivähoidossa samaa ruokaa kuin muut lapset, jollei allergiaruokavalion välttämättömyydestä ole lääkärinlausuntoa. Vahinkoaltistumisen (esim. lapsi ottaa toisen lapsen lautaselta ruokaa) aiheuttamat lievät oireet hoidetaan antihistamiinimikstuuralla tai -tableteilla. Lääkäri opastaa vanhemmat ja he puolestaan neuvovat päivähoidon henkilöstölle varalääkkeen käytön. Myöhäisleikki-ikäisillä lapsilla saattaa olla erityisesti koivun siitepölyallergiaan liittyviä ristiallergioita. Jos tuoreet kasvikset, hedelmät tai juurekset aiheuttavat voimakkaita oireita, lapsi välttää niitä lääkärinlausuntoon perustuen. On huomattava, että välttö koskee vain tuoreita kasviksia eikä esimerkiksi keittoja. Vahinkoaltistuminen aiheuttaa maassamme päivähoidossa vuosittain muutaman nopeasti kehittyvän, vaarallisen allergiareaktion, anafylaksian. Aiheuttajia ovat useimmiten maito, vehnä, kanamuna, soija, kala ja siemenet. Anafylaksian ensihoito on aina adrenaliini. Anafy- laksian saaneen lapsen perheelle opastetaan adrenaliinikynän (EpiPen) käyttö. Vanhemmat ohjaavat yhdessä esimerkiksi neuvolan terveydenhoitajan kanssa päivähoidon henkilökunnalle lääkityksen. Anafylaksiat ovat kuitenkin harvinaisia eikä koko päivähoidon henkilöstön kouluttaminen kaiken varalta ole tarpeen eikä mahdollista. Jos vahinkoaltistuminen aiheuttaa hitaasti kehit- tyviä iho- tai suolioireita, ne eivät ole vaarallisia eivätkä yleensä tarvitse päivähoidossa annettavaa lääkitystä. Päivähoitolasten mauste- ja lisäaineallergiat ovat harvinaisia. Lääkärin on perusteltava kalliin erityisruokavalion tarve. ASTMA Pääsääntö on, että hengenahdistuksesta kärsivää lasta ei viedä päivähoitoon. Astmalääkkeen antaminen päivähoidossa on poikkeus. Suurin osa pienten lasten hoidetaan kotona. Astmaa sairastava lapsi alkaa joskus oireilla esimerkiksi retkellä hevostallille tai peleissä ja leikeissä. Perusturva 2/2010 17

Tällaisessa vaarassa olevilla lapsilla pitää olla mukana keuhkoputkia nopeasti avaava lääke (pienillä lapsilla tilajatkeen kanssa esim. Airomir + Nebunette, Ventoline + Babyhaler, isommilla lapsilla jauheinhalaattori esim. Buventol Easyhaler ). Vanhempien tehtävä on opastaa hoitajat käyttämään lääkettä. Astman ylläpitohoitoon päivähoidon henkilökunnan ei tarvitse puuttua. HENGITYSTIEALLERGIAT JA ATOOPPINEN IHOTTUMA Hengitystieallergiasta kärsivä lapsi ei tarvitse päivähoidossa erityistoimenpiteitä eikä päivähoidossa tehdä tavallisten hygieniatoimenpiteiden lisäksi erityistä allergiasaneerausta. Monissa perheissä on lemmikkieläimiä ja allergeeneja tarttuu vaatteisiin. Vaatteita ei tarvitse vaihtaa tai puhdistaa päivähoitopaikkaan tullessa. Allergisesta nuhasta kärsivät lapset saavat lääk- keensä (antihistamiini, nenäsumute ja silmätipat) kotona. Atooppista ihottumaa hoidetaan päivittäisellä rasvauksella, joka toteutetaan pääsääntöisesti kotona. TYÖRYHMÄ OHJEEN TAKANA Päivähoidon allergiaohje -työryhmään ovat kuuluneet dosentti Mika Mäkelä, professori Tari Haahtela, dosentti Anna Pelkonen ja dosentti Mikael Kuitunen, HYKSin Iho- ja Allergiasairaalasta, dosentti Erkka Valovirta Suomen Terveystalon Allergiakeskuksesta, erikoissairaanhoitaja Erja Tommila Filha ry:stä, puheenjohtaja Anne Liimola Lastentarhanopettajaliitosta ja erityisasiantuntija Anna-Maija Haliseva-Lahtinen Kuntaliitosta. Päivähoidon allergiaohje -työryhmä tekee ensi syksynä kuntiin sähköisen kyselyn allergioiden esiintymistiheydestä päivähoidossa ja vuoden 2011 aikana tullaan järjestämään päivähoidon henkilöstölle allergiaohjeeseen liittyviä alueellisia koulutustilaisuuksia. Lisätiedot: Anna-Maija Haliseva-Lahtinen, puh. 09 771 2306 VANHUKSET Terveyttä ja hyvinvointia iäkkäiden kuntalaisten elämään Iäkkäiden ihmisten hyvinvoinnin ja palvelujen turvaaminen edellyttää tietoisia ja tavoitteellisia ratkaisuja ja valintoja kunnissa. Iäkkäälle kuntalaiselle riittävä toimintakyky antaa mahdollisuuden omaehtoiseen elämään. Kohtuullisen terveyden ohella muun muassa toimivat ihmissuhteet, mielekäs tekeminen ja toiminta, turvallinen asuminen ja muu elinympäristö sekä tarpeellinen toimeentulo ovat toimintakykyisen elämän mahdollistajia. Haaste on kova eikä siihen vastaaminen onnistu miltään taholta yksin. YHTEISTYÖTÄ IÄKKÄIDEN SELVIYTYMISEN TUEKSI Viime vuosina on ilahduttavan monissa kehittämishankkeissa luotu hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja iäkkäiden ihmisten paremman toimintakyvyn ja selviytymisen tueksi. Monessa hankkeessa on paneuduttu myös eri toimijoiden välisen yhteistyön tehostamiseen. Toisaalla tässä Perusturva-lehdessä on esitelty Rintamaveteraanien ja sotainvalidien avo- ja kotikuntoutuksen kehittämishankkeen (AKU-hanke 2008 2010) tuloksia. Hankkeessa luotiin tuetun kotona kuntoutumisen toimintamalli, on sovellettavissa muidenkin iäkkäiden kuntalaisten palveluihin. HYVIÄ KÄYTÄNTÖJÄ IÄKKÄIDEN TERVEYSLIIKUNTAAN Toinen hanke, jossa myös on kehitetty keinoja iäkkäiden hyvinvoinnin edistämiseksi, on valtakunnallinen Voimaa Vanhuuteen iäkkäiden terveysliikuntaohjelma. Ohjelman päämääränä on edistää toimintakyvyltään heikentyneiden ikäihmisten toimintakykyä ja itsenäistä selviytymistä. Ikäinstituutin koordinoima ja Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama Voimaa vanhuuteen -ohjelma on onnistunut hanketyön ja mentoroinnin avulla tuottamaan hyviä toimintatapoja ja työvälineitä juurrutettavaksi järjestöihin ja julkiselle sektorille. Voimaa vanhuuteen -ohjelma perustuu tutkittuun tietoon voima- ja tasapainoharjoittelun laaja-alaisista terveysvaikutuksista ja hyödyistä iäkkään ihmisen toimintakyvylle. Tutkimustiedon mukaan terveysliikunnalla ja erityisesti voima- ja tasapainoharjoittelulla voidaan ehkäistä menestyksellisesti liikkumiskyvyn, muistin, mielen ja yksinäisyyden ongelmia. 18 Perusturva 2/2010

Voimaa vanhuuteen -ohjelma on ensimmäisen viisivuotiskautensa (2005 2009) aikana jalkautunut kymmenille paikkakunnille toteuttamaan erilaisissa olosuhteissa yhteistä tavoitetta. Hankkeet, joita on toteutettu 76:lla paikkakunnalla, ovat saaneet aikaan selkeitä muutoksia ja kehittäneet innovaatioita iäkkäiden liikunnan edistämiseksi. Toimintakokeiluja on toteutettu yhteistyössä kuntasektorin ja paikallisten järjestöjen kanssa. Laajaa kiinnostusta on mm. herättänyt Someron seudun kuntokotiyhdistyksessä kehitetty Äiti lapsijumppa, jossa äidit tai isät ovat iäkkäitä ja lapset yli 45-vuotiaita. Ryhmissä yhdistyvät sekä työelämässä olevien ihmisten omasta kunnosta huolehtiminen että iäkkäämmän ihmisen kuntoilu. Kunnon lisäksi myös sosiaaliset suhteet kohenevat. Pohjois-Karjalan Terveysliikuntaa kotioloihin 75+ -hankkeessa on kehitetty ja kokeiltu lukuisia kotivoimistelu- ja ulkoiluinnovaatioita, jotka soveltuvat erityisesti hajaasutusalueiden olosuhteisiin. Paikkakunnilla on otettu käyttöön mm. liikkumissuunnitelma sekä laadittu kartat ikäihmisille sopivista kävelyreiteistä. Myös reittien kunnossapidosta huolehditaan. Voimaa vanhuuteen -ohjelma on ulkoisen arvioinnin perusteella onnistunut erittäin hyvin toiminnassaan ja tavoitteessaan. Ohjelman avulla on saatu aikaan myönteistä asennemuutosta ikääntyvien liikuntaa kohtaan. Edelleen sidosryhmäorganisaatiot ovat saaneet omaan toimintaansa uusia toimintamalleja sekä uutta työn tekemisen kulttuuria, mikä on juurtumassa osaksi organisaatioiden normaalia toimintaa. Ohjelma on myös vastannut ennakoivasti jo olemassa oleviin kansallisiin tarpeisiin uudenlaisten palveluiden avulla. VOIMAA VANHUUTEEN -OHJELMATYÖ JATKUU KUNNAT MUKAAN Uudella ohjelmakaudella (2010 2014) juurrutetaan ohjelman ensimmäisessä vaiheessa kehittyneitä iäkkäiden voima- ja tasapainosisältöisen terveysliikunnan, liikuntaneuvonnan ja ulkoilun hyviä toimintatapoja kuntiin. Kolmivuotiseen juurrutustyöhön kutsutaan yhteensä noin 25 kuntaa kolmessa ryhmässä. Työnsä tueksi kunnat saavat Ikäinstituutin toteuttaman mentoroinnin. Voimaa vanhuuteen -ohjelman pitkäjänteisenä tavoitteena on levittää tietoa hankkeissa syntyneistä hyvistä toimintatavoista julkiselle sektorille ja järjestöihin sekä juurruttaa niitä pysyväksi osaksi vanhusten arkea ja hyvinvointipalveluja. Lue lisää hankkeiden kehitystyöstä ja kuntahausta verkkosivuiltamme osoit- IÄKKÄIDEN ASIA ON YHTEINEN Iäkkäiden kuntalaisten itsenäisen selviytymisen tukemiseen kiinnitetään huomiota ikäpoliittisissa ohjelmissa ja strategioissa. Tarvitaan kuitenkin vielä enemmän konkreettista ja pitkäjänteistä toimintaa; ehkäisevää työtä, yksilöllisiin tarpeisiin vastaavaa ryhmätoimintaa, liikkumiseen ohjausta ja täsmävalmennusta. Vanhoilla konsteilla ei välttämättä enää pärjätä. Tarvitaan uusia palvelukonsepteja ja toimintatapoja. Uutta otetta kaivataan myös yhteistyöhön. Kuntien sosiaali- ja terveystoimen ohella järjestöt, kunnan liikunta-, kulttuuri- ja opetustoimi, kaavoitus ja asuntotoimi, seurakunnat, yritykset sekä vapaaehtoistoimijat voisivat sopia kunkin yhteistyötahon panostuksesta iäkkäiden kuntalaisten hyvinvoinnin eteen. Peruslähtökohta on toimintakykyä ja kuntoutumista edistävän työtavan käyttöönotto kaikissa iäkkäiden palveluissa. Ikääntyvän ihmisen on itsensäkin otettava vastuu terveellisemmästä elämästä ja toimintakykynsä vahvistamisesta. Pienillä muutoksilla voi saada pysyvää hyvinvointia aikaiseksi. Tärkeätä on, että kunnassa myös johto ja luottamushenkilöt ymmärtävät iäkkäiden kuntalaisten toimintakyvyn säilymiseen tähtäävän toiminnan merkityksen. Toimintakykyyn panostaminen on taloudellisesti ja inhimillisesti perusteltua. Kun vielä valjastetaan kaikki tarjolla olevat voimavarat yhteisen asian hyväksi saadaan luotua enemmän mahdollisuuksia. Kunnan, järjestöjen, erilaisten hankkeiden ja muiden sidosryhmien välinen toimiva, järkevä ja tehokas yhteistyö vahvistaa tietoja, taitoja ja tahtoa saada aikaan toimintakykyistä vanhuutta. Lisätiedot: Tupu Holma, puh. 09 771 2641 Perusturva 2/2010 19

Veteraanikuntoutuksessa kehitetty tuetun kotona kuntoutumisen malli Tuetun kotona kuntoutumisen malli ikäihmisille valmistui sosiaali- ja terveysministeriön rahoittaman Rintamaveteraanien ja sotainvalidien avo- ja kotikuntoutuksen kehittämishankkeen tuloksena keväällä 2010 Keski-Suomen ja Pääkaupunkiseudun kuntien sekä Keski-Suomen sairaskodin ja Kaunialan Sairaalan yhteistyönä. Kotona kuntoutumisen tavoitteena on tukea asiakkaan kotona selviytymistä kaikilla toimintakyvyn osaalueilla ja siten ennaltaehkäistä toiminta- ja liikuntakyvyn heikkenemistä ja pienentää laitoshoitoon joutumisen riskiä. Mallin mukainen kuntoutus perustuu kotona tapahtuvaan kokonaisvaltaisen toimintakyvyn arviointiin ja sen perusteella asiakkaan kanssa yhdessä laadittavaan kotikuntoutumissuunnitelmaan. Kotona tapahtuvasta kuntoutuksesta vastaa työpari, kuntoutuksen tukihenkilö yhdessä fysioterapeutin tai toimintaterapeutin kanssa. Fysioterapeutti tai toimintaterapeutti toimii työparissa kuntoutuksen asiantuntijana ja tukihenkilö vastaa kuntoutuksen toteutumisesta kotikuntoutumissuunnitelman mukaisesti. ARVIOINTI Alustavan arvion kuntoutumisen tarpeesta tekee sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö kuten kotihoidon työntekijä, oma lääkäri tai avokuntoutuksesta vastaava fysioterapeutti. Tarpeen tuettuun kotona kuntoutumiseen saattaa aiheuttaa akuutti tila (esim. leikkauksen, aivoinfarktin tai muun sairauden jälkeinen kuntoutuksen tarve) tai iän mukanaan tuoma haurastuminen (HRO = hauraus-raihnaus oireyhtymä) ja siitä johtuva kotona selviytymisen vaikeutuminen. Päätös kotona selviytymisen arvioinnista ja kotona kuntoutumisen käynnistymisestä tehdään kunnassa sovitun käytännön mukaisesti esimerkiksi (veteraani) kuntoutustyöryhmässä. Kotona selviytyminen arvioidaan kotikäynnillä. Arvioinnin tekee fysioterapeutti tai toimintaterapeutti yhdessä asiakkaan ja mahdollisuuksien mukaan myös omaisten ja kotihoidon työntekijän kanssa. Arvioinnin avulla kartoitetaan asiakkaan terveydentila, fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja kognitiivinen toimintakyky sekä asuinympäristö. Tämän perusteella laaditaan yhdessä asiakkaan kanssa kotikuntoutumissuunnitelma. Kuntoutuksesta vastaa työpari, tukihenkilö ja fysioterapeutti tai toimintaterapeutti. Fysioterapeutti tai toimintaterapeutti toimii työparissa kuntoutuksen asiantuntijana ja osallistuu kotikäynneille tarvittaessa. Hän suunnittelee kotikuntoutuksen sisällön yhdessä asiakkaan kanssa, ohjaa tukihenkilöä (liikunnalliset harjoitteet, yksilölliset ohjeet ja ergonomia) ja varmistaa kotikuntoutuksen laadun. Tuetun kotona kuntoutumisen toteutuksesta vastaa tukihenkilö, joka on suorittanut sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon kuten lähihoitajan tai kuntohoitajan tutkinnon. Tukihenkilö käy asiakkaan luona 1 4 kertaa kuukaudessa, kotikäynnin kestäessä 1 1,5 tuntia / kerta. Tukihenkilöllä on mahdollisuus konsultoida fysioterapeutin tai toimintaterapeutin lisäksi myös kunnan vanhuspalveluiden henkilöstöä ja/tai muun palvelua tuottavan organisaation moniammatillista kuntoutustyöryhmää. TUETUN KOTONA KUNTOUTUMISEN SISÄLTÖ Tukihenkilö huomioi kotikäynnillä asiakkaan toimintakyvyn eri osa-alueet kokonaisvaltaisesti. Fyysisen toimintakyvyn alueella tukihenkilö kannustaa ja ohjaa asiakasta harjoitteluun, joka kohdistuu lihasvoima-, tasapaino-, liikkuvuus- ja kestävyysharjoitteisiin. Psyko-sosiaalisen toimintakyvyn alueella keskitytään vuorovaikutukseen ja mielialaan, kognitiivisen toimintakyvyn alueella vastaavasti mm. muistitoimintoihin. Taulukossa 1 esitellään tuetun kotona kuntoutumisen sisältöä. Taulukko 1. Esimerkkejä tuetun kotona kuntoutumisen sisällöstä toimintakyvyn osa-alueittan Fyysinen Psykososiaalinen Kognitiivinen Toimintakyvyn Lihasvoima Vuorovaikutus Muisti osa-alueet Tasapaino Mieliala Hahmottaminen Kestävyys Osallistuminen Päättelykyky Liikkuvuus Sosiaalinen yhteisyys Kielellinen ilmaisu Tuetun kotona Lihasvoimaa ja tasapainoa Keskusteleminen Muistiharjoitteet, muistelu kuntoutumisen sisältöä tukeva harjoittelu Kuunteleminen Menetettyjen taitojen harjoittelu Ulkoilu Harrastuksiin ja ryhmiin Elämänkulku Kotiaskareissa ja asioinnissa ohjaaminen Kirjoittaminen tukeminen Kodin ulkopuolisiin tilaisuuksiin Lukutuokiot ohjaaminen ja avustaminen 20 Perusturva 2/2010