YHTEISÖ- SOSIAALITYÖ, MITÄ SE ON? Irene Roivainen 15.9.2014
MITÄ TARKOITAMME, KUN PUHUMME YHTEISÖLLISYYDESTÄ? Käsitteen yleinen ja epätarkka käyttö ryhmämuodostelmien yleisnimenä, käsitteen ala ja laajuus vaihtelevat Yhteisyyden perustana voi olla erilaisia asioita: alue, sosiaalinen vuorovaikutus, yhteenkuuluvuuden tunne (symbolinen yhteisyys) (Lehtonen 1990). Vrt. historiallinen kehitys
Yhteisöllisyyden ja osallisuuden teemojen ajankohtaisuus: kuntarakenne- ja sote uudistus> vaikutus palveluverkkoon ja demokraattiseen päätöksentekoon. Suuri yhteiskunta -keskustelu ja Uuden julkisen hallinnan paradigma (NPG =New Public Governance) Yhteisöllisyyden retoriikka: Oikeus vai velvollisuus yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen? (Vrt. keskustelu vastikkeellisesta sosiaaliturvasta)
YHTESÖSOSIAALITYÖN KÄSITETAUSTAA Yhdyskuntatyö suomalainen käsitteellinen vastine CW:lle (Community Work), mutta Pohjoismaiset esikuvat (grannskapsarbete, samhällsarbete) Yhteisösosiaalityö 2000-luvun käsite Setlementtiliiton Uusi yhteisötyö-hanke 1998-2000 (vrt. Uusi Paikallisuus hanke v. 2011-2015): irtautuminen alueellisista yhteisöistä -erikoistumiskoulututusta varten tehty käsitemuunnos (Koskinen, Roivainen ym.) -vrt. CSW (Community Social Work) käsite (esim. Evans & Stepney 2000)
UUSYHTEISÖLLISIÄ VIRTAUKSIA KOMMUNITARISMI Korostaa yhteisöllistä vastuuta, omaa piiriä ja omia yhteisöllisiä voimavaroja Pohjoismaisen hyvinvointipolitiikan näkökulmasta siinä on konservatiivinen painotus: perhe ja suku yhteisöllisinä toimijoina Pyrkii hyvinvointivaltion yksityistämiseen, 3.sektorin roolin ja vapaaehtoistyön merkityksen kasvattamiseen SUBSIDIARITEETTI Perustuu roomalaiskatolisen kirkon sosiaalifilosofiseen läheisyys- ja puuttumattomuusperiaatteeseen, jossa ylemmän yhteisön ei pitäisi ottaa hoitaakseen tai toimivaltaansa tehtävää, jonka alempiasteiset yhteisöt voivat omasta aloitteestaan tai omin voimin suorittaa
UUSYHTEISÖLLISYYDESTÄ BIG SOCIETY (SUURI YHTEISKUNTA) Pyrkii siirtämään valtaa, vastuuta ja resursseja paikallisyhteisöille: osuuskunnille, järjestöille ja naapurustolle Vrt. perinteinen osuustoiminta, työväenliike ja naapurustot sekä kokonaisvaltainen sosiaalityö Julkisten palvelujen reformi: Merkitsee vastuun ja resurssien siirtämistä julkiselta sektorilta lähi- ja yhteisöille käytännössä vastikkeetta. Demokratiaulottuvuus: Pyrkii rohkaisemaan kansalaisia ottamaan aktiivinen rooli kunnallisessa päätöksenteossa ja vallan hajauttamiseen paikallistasolle. Järjestöillä keskeinen rooli keskustelevan demokratian kehittämisessä. Good Society -keskustelu
SETLEMENTTIPERINTÖ Jane Addams ja Hull House Emme ole hyväntekijöitä, vaan naapureita Meillä on persoonallinen suhde asukkaisiin Emme moralisoi, vaan vaadimme reformeja Haemme syitä sosiaalisiin ongelmiin yhteiskunnasta, ei yksilöiden moraalisesta heikkoudesta Ainoastaan elettyä voi ymmärtää ja tulkita toisille Luotettavan tiedontuottamiseen tarvitaan: yksityiskohtaista perehtyneisyyttä ja asukkaiden näkökulmaa Tiedon hankintaan kuuluu sosiaalisen vaikutelman luominen, sympaattinen tulkinta ja asianajotoiminta
YHDYSKUNTATYÖ Sosiaalityön menetelmä, joka perustuu 1960-luvun lopun kritiikkiin yksilöllistävästä ja laitoskeskeisestä toimintakulttuurista sekä pohjoismaisiin esikuviin Siinä on keskeistä alueellisuuden korostus ja kytkentä hyvinvointivaltioon sosiaalityön kautta Yhdyskuntatyöstä tuli modernin sosiaalityön yksi menetelmä 1980-luvun alussa (SHL 1982 ja ShA 1983), jolloin pyrittiin sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyyn ja normaalien sosiaalipalvelujen tuomiseen lähelle asukkaita erityisesti lähiöissä Menetelmä on kadonnut suurelta osin kunnallisesta sosiaalityöstä
YHDYSKUNTATYÖSSÄ KÄYTETYT MENETELMÄT JA VAIKUTTAVUUS MENETELMÄT: valtaistaminen (empowerment), uudenlaisten toimintamuotojen kehittäminen asukkaiden kanssa, asianajo (viedään asiakkaan asiaa eteenpäin viranomaisyhteyksissä, matalan kynnyksen periaate ja avoimuus, tiedon välittäminen alueelta viranomaiselle ja tiedotusvälineille (rakenteellinen sosiaalityö), ohjelmallinen kehittämistyö, etsivä työ. VAIKUTTAVUUS: asukkaiden hyvinvoinnin, alueen olosuhteiden ja palvelujen sekä alueen turvallisuuden ja yhteiskuntarauhan paraneminen. (Karjalainen & Kivipelto 2014)
ALUEELLISTAMISKOKEILU STM:n alueellistamiskokeilu toteutettiin 1980- luvun alussa 7 kaupungissa. Kokeilun tavoitteena oli: purkaa keskittyneitä ja sektoroituneita palveluja parantaa niiden tasoa ja tuoda niiden poliittinen ohjaus lähelle ihmisiä viedä sosiaalityö alueille, vrt. väestövastuu terveydenhuollossa toteuttaa ennaltaehkäisyä, yhteistyötä ja kokonaisvaltaista työotetta
Kokeilun tuloksena: - sosiaalityössä alettiin hahmottamaan asiakkaiden ongelmia entistä laajaalaisemmin - asiakkaat kokivat kohtelun aluetoimistossa paremmaksi ja kynnys sosiaalitoimistossa asioimiseen madaltui - aluetoimistojen palvelujen kysyntä ja asiakasmäärät kasvoivat - Työntekijöiden työote laaja-alaistui ja monipuolistui, vaikka työ olikin vaativampaa sisällöllisesti ja määrällisesti - Yhteistyöongelmat sosiaali- ja terveydenhuollon välillä jatkuivat - kokeilun jälkeen monissa kunnissa luovuttiin alueellistamisesta (Niemelä & Salo 1993)
COMMUNITY SOCIAL WORK Keskittyy saavutettavampien ja tehokkaampien sosiaali- ja hyvinvointipalvelujen kehittämiseen Pyrkii löytämään vaihtoehtoisia tapoja kohdata yksittäisten palvelujenkäyttäjien tarpeet Korostaa varhaista väliintuloa ja ennaltaehkäisyä Palvelujen tuottaminen lähellä yhteisöjä ja yhteistyössä epävirallisten verkostojen kanssa (Vrt. NPM ja The Big Society keskustelu) Yksittäisten asiakkaiden asemesta huomio asiakkaiden sosiaalisissa verkostoissa
ALUEELLISESTA TYÖSTÄ ASIAKASRYHMITTÄISEEN ERIKOISTUMISEEN Eriytymiskehityksessä kaksi päällekkäistä trendiä kunnallisessa sosiaalityössä: Tehtäväalueiden organisointi 1) ilmiöperustaisesti (esim. mielenterveys- ja päihdetyö) (Kategoriset asiakasryhmät) 2) ikä- ja väestöryhmäperustaisesti (lapsi- ja perhetyö, nuorisososiaalityö, aikuissosiaalityö. gerontologinen sosiaalityö) (Elämänkaarimalli) (ks. Karjalainen & Sarvimäki 2005. 38).
MOBILISOINTIPROSESSI (RONNBY 1992): Mobilisointiprosessi (Ronnby 1992): Kumppanuuden rakentaminen luonnollisiin yhteisöihin Kansanpalveluksessa oleminen, bottom up -perspektiivi Aloitusvaihe: tutustuminen, kontaktin ja toiminta-areenan luominen Organisointivaihe: tilanneanalyysi ja voimavarojen mobilisointi Viraston agentti vai kansalaisten kumppani? Asukkaiden voimavarat resurssina
YHTEISÖLLINEN OTE JA OSALLISTAMINEN SOSIAALITYÖNPROSESSISSA Toisin tekeminen vaihtoehtona byrokratiatyölle Kokonaisvaltainen työote vaihtoehtona viipaloituneille asiakasprosesseille Luonnolliset ryhmät vaihtoehtona viraston tunnistamille asiakasryhmille Alueellinen ja paikallinen työote vaihtoehtona suljetuille asiakasryhmille Asukas-/asiakaskeskeinen työote vaihtoehtona järjestelmäkeskeiselle työlle Voimavarakeskeinen työote vaihtoehtona ongelmakeskeiselle lähestymistavalle (Roivainen 2008)
KIRJALLISUUTTA Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi (2008) Sosiaalityö aikuisten parissa. Tampere: Vastapaino. Karjalainen, Pekka & Kivipelto, Minna (2014) Yhdyskuntatyö kansalaisia kohtaamassa. Teoksessa Riitta Haverinen, Marjo Kuronen & Tarja Pösö (toim.) Sosiaalihuollon tila ja tulevaisuus. Tampere: Vastapaino, 219-240. Roivainen, Irene (2001) Yhteisöt hyvinvoinnin tuottajina. Helsinki: Setlementtijulkaisuja 10. Roivainen, Irene, Nylund, Marianne, Korkiamäki, Riikka & Raitakari, Suvi (2008) Yhteisöt ja sosiaalityö. Kansalaisen vai asiakkaan asialla? Jyväskylä: PS-kustannus.
KIRJALLISUUTTA Ronnby, Alf (1995) Mobilizing Local Community. Avebury:Aldershot and Brookfield. Sundh, Kenneth & Turunen, Päivi (toim.)(1992) Social Mobilisering. Om samhällsarbete i Sverige. Stockholm: Publica. Toikko Timo (2012) Sosiaalipalveluiden kehityssuunnat. Sosiaalipalveluiden kehityssuunnat. Tampere University Press. TUP Turunen, Päivi (2004) Samhällsarbete i Norden. Diksurser och praktiker i omvandling. Växjö University Press.