Maaliskuu alkoi ja aurinko tuli mukaan. Eikä aikaakaan kun ollaan jo kevään kynnyksellä sillä aika menee niin nopeaan.

Maaliskuun terveiset Maaliskuu alkoi ja aurinko tuli mukaan. Eikä aikaakaan kun ollaan jo kevään kynnyksellä sillä aika menee niin nopeaan. Jyväskylän yliopistossa filosofiaa opiskellut Timo Viitala kertoo uuden ajan elämänviisauksista. Hänellä on myös kustantamo ja Timo onkin kääntänyt monia kirjoja suomeksi mm. Alice A Baileyn kirjoja. Helena Nuutinen on kirjoittanut kirjan Pyhä yksinkertaisuus (uutuuskirja). Helena on myös perehtynyt Kalevalaan; Helena Nuutinen on 62-vuotias kolmen lapsen äiti, äidinkielen opettaja ja yrittäjä. Luonto kertoi hänelle jo aivan nuorena, että oli tullut aika jatkaa esi-isien viitoittamalla polulla. Arvostan ikää ja toivon itselleni sen tuomaa viisautta, lämpöä ja hiljaista ymmärrystä elämän tärkeimmistä asioista. Kansanperinteen koen arvokkaaksi aarteeksi, jota aika ja ikä vain jalostavat. Odotan malttamattomasti lisää ryppyjä ja harmaita hiuksia! Tämä ei ole pikkutyttöjen vaan elämää kokeneiden Naisten, Akkojen työtä. Vanha viisaus on tie, joka on valinnut minut. Haluan johdattaa ihmisiä elämän perusasioiden kohtaamiseen, pyhään yksinkertaisuuteen. Siitä hiljaisesta tiedosta, joka on aina ollut, voimme edelleen ammentaa jaksamista, iloa ja voimaa. Rymättylän kesäteatteri esittää tänä kesänä Simo Ojasen kirjoittaman näytelmän Rajaralli. Uudessakaupungissa panostetaan ikäihmisiin ja vanhuksiin! Jo vuonna 2001 sinne perustettiin Ikäihmisten neuvosto ja 2007 vanhusneuvola. Miksi vain siellä??????? Elävän ravinnon yhdistys on esittelyssä. Kuukauden taiteilijana on Hanna Rönnberg, joka maalasi intohimoisesti saaristosta ja meri oli hänelle tärkein elementti. Hämeenlinnassa oli muuten viime vuonna näyttely Rönnbergin tauluista ja elämästä. Arvo Ylpöstä varmaan tietää kaikki, muttei ehkä tiedä miten monessa hän oli mukana ideoimassa uusia asioita Suomeen. Kuten Linnanmäki ja Pajatso! Uskomattoman energinen ja luova ihminen oli Arvo Ylppö. Mukana myös hänen voimajuomansa ohje. Huhtikuuta odotellessa Tuulamaria Kangaslampi 2

Timo Viitala uuden ajan sanansaattaja Uuden ajan elämänviisaus ja kustantamo uusi aika ovat molemmat perustettu vuonna 2009. Niiden alaan sisältyvät elämänviisaus ja elämäntaito, itsetuntemus ja henkinen kasvu. Tarjolla on kirjoja, artikkeleita, mietelmiä, neuvontaa ja luentoja. Kotisivu on www.uusiaika.com Timo toimii Vesimiehen aikakauden hengessä sen uusien ideoiden ja näkökulmien sanansaattajana. Suomensin aikoinaan ihan mielenkiinnosta muutamia Alice A. Baileyn kirjoja. (Jutussa käytetään minä muotoa, koska sen kirjoittaja on sama kuin otsikossa mainittu.) Samalla opiskelin tuota laajaa ja parikymmentä kirjaa sisältävää esoteerisen filosofian oppia. Asiaa käsittelevät artikkelit ja oppimateriaalit syntyivät siinä sivussa. Olen kuulunut myös Teosofiseen seuraan ja olen myös käynyt esoteerista Arcane koulua. Vihkimyksiä olen tutkinut teosofian, Alice A. Baileyn kirjojen ja hivenen myös R. Steinerin antroposofian kautta. Kirjassani Vihkimysviisaus käsittelen aihetta itsenäisesti ja omien kokemusteni kautta. Esoteeriseen filosofiaan ja New Ageen liitetään usein osittain huuhaan ja epätieteellisyyden leima. Paljonhan niissä onkin sellaista, mistä ne sen ansaitsevat. Itse pyrin kuitenkin tutkimaan asioita kriittisesti. Ymmärrys syvenee asteittain elinikäisen opiskelun kautta ja henkisen tien kulkemisen kautta. En usko mitään sokeasti, vaan etsin myös perusteita uskomuksille. Olen vahvasti skeptikko. Omaan henkiseen etsintääni liittyvässä kirjassani Vihkimysviisaus tämä puoli näkyy erityisesti kappaleessa Harhakuvitelmien loppu. Kotisivullani on myös osio nimeltä henkisiä opettajia, missä heidän näkemyksiään arvioidaan kriittisesti. Laajentaisin sitä paljonkin jos aikaa riittäisi. (Jos joku on kiinnostunut tällaisesta projektista, voi ottaa yhteyttä minuun). Monet asiat, joita joskus ennen saatoin pitää vielä mahdollisina, herättävät nykyään halveksunta ja naurua. Ikä ja elämänkokemus tekevät skeptisemmäksi. Jos perusteita opeissa kuvatuille henkisille paljastuksille ja luvatulle henkiselle tiedolle ei omasta kokemuksesta lainkaan löydy, silloin vika on niistä puhuvissa opettajissa. Oikeaa ja kestävää on vain sellainen, mikä voidaan vahvistaa elämässä. Sanomani on henkisyys vailla harhakuvitelmia. Pyrin antamaan realistisen ja oikean kuvan henkisen tien asteista ja askelista. Haluaisin opettaa ihmisiä ajattelemaan ja arvioimaan asioita itsenäisesti. Osa tämän jutun jäljempänä olevista mietelmistä liittyykin tähän. Kiinnostuksen alueisiini kuuluvat mm. psykologia, filosofia, elämäntaito, uskonnot, mystiikka, henkisyys sekä hyvinvointi. Filosofiaa olen opiskellut ihan yliopistossa pääaineena. Tiede antaa luotettavaa tietoa omilla alueil- 3

laan. Darwinin evoluutioteoriaan suhtaudun kunnioituksella. Olen täysin riippumaton etsijä ja tutkija. Kun lukee ja tutkii eri suuntauksia (esim. psykologian tai filosofian alueelta) ja rinnastaa ja vertailee niitä, huomaa kuinka monella tavalla asioita voidaan jäsentää. Siinä saa suhteellisuuden tajua. Mitään ajatustapaa ei enää kovin helposti pidä ehdottomana ja ylivertaisena Pohdintojeni aihepiirinä on kaikenlaista mikä liittyy itsetuntemukseen, psyykeen, henkiseen tiehen, yksilön kasvuun ym. Pyrin puhumaan itse asioista, en teorioista. Mietelmät ja elämänohjeet ovat mutkaton ilmaisumuoto. Perinteisessä tietokirjassa, missä siteerataan paljon toisia ajattelijoita ja missä asioita tarkastellaan enemmän tai vähemmän teoreettisesti, ei useinkaan ole sellaista koskettavuutta ja puhuttelevuutta kuin suorassa omiin kokemuksiin ankkuroituvassa pohdinnassa ja opetuksessa. Näkemykseni muuttuvat ja toivottavasti kehittyvät. Pyrin elämään ekologisesti ja luonnonläheisesti. Kalastan ja marjastan. Pyöräilen ja hankin käyttötavaraa kirpputoreilta. Oheisissa mietelmissäni näyttävät painottuvan mystiikka ja sisäinen elämä. Hyvään elämään on toki monta tietä. Mietelmiä ja elämänohjeita Henkinen tie alkaa vasta kun ihminen löytää oman sisäisen oppaansa, kun hän vapautuu sovinnaisten mielipiteiden vallasta ja kun hänestä tulee täysin sisältäpäin ohjautuva. Henkinen polku avautuu kun hän noudattaa sisäistä johdatusta, seuraa sisäistä mestariaan ja etsii ja toteuttaa syvintä kutsumustaan.sisäisen tien kulkemiseen tarvitaan horjumatonta itseluottamusta. Tämä tarkoittaa luottamusta sekä sisäistä jumaluutta että persoonallista minäämme kohtaan. Meidän on tukeuduttava jumalallisen sielumme viisauteen ja opastukseen ja kehitettävä myös omaa arvostelukykyämme ja omaa tahdonvoimaamme. Karlfried Dürckheimin Viime aikoina olen tutkinut mm. eksistentialismia (Heideggeria enemmän kuin Sartrea). Saksasta kääntämäni ja kustantamani Karlfried Dürckheimin kirja Muutoksen pyörä liittyy hyvin paljon juuri tuohon suuntaukseen. (Kirjat, Viitala) Se on käytännöllinen psykologinen elämäntaitokirja aidon itsen löytämiseen ja toteuttamiseen. Siinä painotetaan keho-mieli ykseyttä. Kirjassa on myös mystiikkaa ja henkisyyttä ja vaikutteita itämaisesta zenistä. Lisäksi olen viime syksynä perehtynyt mm. erilaisiin persoonallisuus teorioihin. Etsijän pitää elää rohkeasti ja epäsovinnaisesti ja luottaa elämän voiman viisauteen sisällään. Hänen tulee tunnistaa aito henkinen olemuksensa ja elää sen johdattamana. Henkinen elämä on luonnollista ja luonnonmukaista ihmisen sisäisen olemuksen mukaista elämää. Se perustuu ihmisen sisäisten kehityksen lakien tiedostamiseen ja seuraamiseen. Valaistuksen polun kulkija haluaa etsiä ja löytää aitoa ja kokemusperäistä viisautta. Ellei viisaus ole löydettävissä sisältämme, sitä ei voi olla missään muuallakaan. Emme voi tyytyä toisen käden tietoon, siihen mitä Jeesus tai Buddha on sanonut. Juuri se olisi täydellinen väärinkäsitys henkisestä tiestä. Gurun opetusten kyselemätön omaksuminen ja jonkin henkisen perinteen nöyrä seuraaminen tuskin johtavat mihinkään syvään viisau- 4

teen. Perinteen vangiksi jääminen ei ole valaistunut tila ja luova taso. Meidän on aina todella tärkeää seurata ja arvioida sitä, mitkä opetukset, harjoitukset ja käytännöt ovat meille todella tarpeellisia ja hyödyllisiä. Uuden ajan oppilaan tulee oppia tiedostamaan itseään, ymmärtämään itseään, kuuntelemaan itseään ja johtamaan itseään. Ulkoapäin tuodun opetuksen kautta tämä ei koskaan onnistu. Kaikki henkiset elämän säännöt, muodot ja kaavat luovat vain keskinkertaisuuksia. Uuden ajan ihanteena on itsenäinen, omaehtoinen ja kaikista auktoriteeteista vapaa oppilas.henkinen kasvu tapahtuu näkymättömästä maailmasta käsin ja sinne täytyy oppilaan katseen olla suunnattu. On hyvä oivaltaa, että meillä kaikilla on luontainen ja sisäsyntyinen suhde Jumalaan. Siitä me tietoisesti tai tiedostamattomasti ammennamme sitä voimaa ja valoa mitä me tarvitsemme säilymiseemme, tasapainoomme ja kasvuumme. Uskonnollisella uskolla ja jumalakäsityksillä ei tässä ole mitään merkitystä. Sisimmästämme avautuu suora väylä kaiken elämän alkulähteelle, josta me olemme yhtä ehdottoman riippuvaisia kuin lapset äidin rinnoista tai kuin maapallo auringosta. Jumala on se näkymätön ja mittaamaton elämä, jonka osa oma pieni elämämme on. Ihmisen sielu on täysin avoin jumalallisten energioiden vaikutukselle, niiden tulemiselle ja menemiselle. Jumalan jumalallinen elämä kyllästää meidät ja ilmaisee itseään meissä. Oppilaan tulee olla aina sisäisesti vapaa kommunikoimaan oman sielunsa ja jumalallisen elämän lähteen kanssa. Henkinen tie on jatkuvaa antautumista ja avautumista yläpuoliselle henkiselle perustalle. Siten löydetään ylenpalttinen elämä. Ihminen ei ole puhdas henkiolento. Henkisen polun kulkeminen liittyy (ainakin kirjoittajalla) hyvin paljon siihen, miten ylläpitää tasapainoa ja mielenrauhaa elämän vaihtelevissa tilanteissa ja erilaisissa olosuhteissa, miten kestää pettymyksiä, vaikeuksia ja surua, miten selvitä yksinäisyydestä, mistä saada elämälleen tarkoitusta, mistä löytää toivoa, valoa, iloa ja voimaa ja miten luoda eheyttä itseensä ja harmoniaan elämäänsä. Sisäinen elämä voi suureksi osaksi olla yksilön omasta hyvinvoinnista huolehtimista, tasapainon ylläpitämistä, psyykkisen vireyden vahvistamista sekä mielen selkeyden säilyttämistä. Voidaan sanoa, että henkisyys on yhtä kuin tietoisuustaito monin osin. Tietoisuustaito on taitoa hallita psyykeään ja säädellä mielentilojaan. Tietoisuustaito on myös kykyä vaalia mielenvireyttä ja ylläpitää valppautta. Henkisyys on taitoa pysyä valppaana ja vireänä ja mahdollisimman tietoisena kaiken aikaa. Kestävä mielenrauha perustuu sekä luontaiseen Jumala-suhteeseemme että omaan tietoiseen psyykemme säätelyyn ja mielemme hallintaan. Mystiikka on taitoa kääntyä sisäänpäin henkisten rikkauksien löytämiseksi. Mystiikka on ilon, valon ja voiman etsimistä tietoisuutemme syvemmistä kerroksista. Sisäinen elämä voi olla lepoa paineista, stressistä ja ulkoisista vaatimuksista. Henkisyys on taitoa elää arjessa mystisistä syvyyksistä käsin. Meditaatio on hyvin herkkä asia. Meditaatiosta ei koskaan pidä tehdä järjestelmää, mikä vain tuhoaa sen aidon luonteen. Tunnemme aivan varmasti itse milloin on oikea aika sille. Ohjelman noudattaminen vain tekee ihmisen sidonnaiseksi, ei vapauta häntä. Aina kun tunnemme sisäisen yllykkeen jättää ulkonaiset asiat ja niihin liittyvät ajatukset ja kulkea sisäänpäin ja palata takaisin perustaamme, on juuri oikea aika meditoida. Se, milloin tarvitsemme vetäytymistä, hiljentymistä ja meditaatiota, riippuu omasta sisäisestä tilastamme. Meidän ei koskaan pidä meditoida muodon vuoksi. Meidän ei pidä luoda sille ohjelmaa, missä on aikataulut ja säännöt. Meidän ei koskaan kannata meditoida jonkin määrätyn opin mukaan. Itsensä kohtaaminen, itsensä kuuntelu, itsensä yhä syvempi tunteminen, jatkuva elämästä oppiminen, nämä riittävät meditaatiomme perustaksi. Opit luovat kuvitelmia, oletuksia ja odotuksia. Ne tarjoavat valmiita tulkintoja. Ne voivat kyllä avaraa ajatteluamme ja rikastuttaa kokemustamme, mutta yhtä hyvin ne voivat myös kaventaa kokemustamme ja ajatteluamme. Ne voivat vieraannuttaa meidät itsestämme ja etäännyttää meidät omimmista mahdollisuuksistamme. Ne voivat myös saada aikaan epäonnistumisen tunteen, jos emme voi suoraan kokea asioita juuri siten kuin niistä puhutaan. Koko meditaatio sanakin on ärsyttävä. Ikään 5

kuin olisi kyse jostain erikoisesta ja kummallisesta asiasta, vaikka se on yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Mitä ja miten meidän tulisi meditoida? Opimme itse meditoimaan, sillä se on meille luontaista jossain määrin. Meditaatio on yksinkertaisesti antautumista, vetäytymistä keskukseen, palaamista jumalallisen elämän lähteelle. Meditaation on hiljaisuuden rakastamista. Kun avaudumme ylöspäin, uutta ja uudistavaa energiaa laskeutuu korkeuksista. Meditaatio vapauttaa meidät turhasta. Meditaatio liittää meidät elämän luovaan alkuperustaan, joka tarjoaa meille aina tuoreita mahdollisuuksia uuteen tulemiseen maailmassa. Valaistunut tietoisuus on neutraali, väritön. Se ei ole iloa eikä surua. Se on vailla vahvaa persoonallista sävyä ja sisältöä. Se näkee asiat sellaisina kuin ne ovat vailla vääristymiä. Sellainen tietoisuus on osa maailmaa. Maailmassa on hyviä ja huonoja asioita, rumuutta ja kauneutta. Valaistunut tietoisuus kärsii ja iloitsee maailman mukana elämän virrassa. Se ei ole maailman yläpuolella eikä ulkopuolella. Yksilön mieli kuvastaa hänen yleistä elämäntilannettaan. Hänen ilonsa ja surunsa liittyvät hänen päivittäisiin onnistumisiinsa ja epäonnistumisiinsa. Valaistunut tietoisuus sisältää kaikki persoonalliset mielentilat laajemmassa harmonisessa kokonaisuudessa. Valaistumisen ja vapautumisen tila ei ole autuutta. Se ei ole myöskään iloa eikä onnea. Varmasti pitää kuitenkin paikkansa, että se on kärsimyksen lakkaamista - kaiken sen tarpeettoman kärsimyksen, jonka ihminen itse voi asenteillaan, ajattelullaan ja toiminnallaan itselleen aiheuttaa. Henkinen tietoisuus ei tuo jatkuvaa autuutta, mutta sitä on kuitenkin paljon enemmän kuin tuskaa. Jos kuvittelemme, että korkeamman tietoisuuden tulisi olla autuutta tai iloa, petymme ja tulemme pian jo surullisiksi. Uskomme olevamme vielä kaukana päämäärästä. Keskittyessämme utopiaan emme opi perin pohjin tiedostamaan, ymmärtämään ja hallitsemaan omaa mieltämme. Ihmisen psyykkinen energia on myös solaarista ja planetaarista energiaa. Psyykkiset jaksomme ja vireystilamme ilmentävät suurempaa kokonaisuutta. Ihminen, mikrokosmos, heijastaa makrokosmosta. Tähtien näkyvät ja näkymättömät säteilyt ja planeettojen liikkeet vaikuttavat elämäämme sisäisesti. Henkinen elämä on viisasta yhteystyötä vaikuttavien ylifyysisten virtausten ja energioiden kanssa Tietäjä kokee, ajattelee ja luo tietoisessa yhteydessä aurinkokunnan näkymättömiin energioihin ja toimii yhteistyössä niiden kanssa. Hän vaalii vastaanottavaisuutta niille. Hän ottaa huomioon niiden värähtelyt, rytmit ja mahdollisuudet. Hän elää sopusoinnussa niiden kanssa. Hän säilyttää avoimuuden sekä sisäisille viesteille että ympäristölleen. Syvätajunnan energiat vaikuttavat salaperäisesti psyykkiseen vireyteemme, keskittymiskykyymme ja luovuuteemme. Meidän kannattaa kuulostella sisäistä tilaamme ja toimia sen mukaisesti. Kaikki energian tyypit antavat mahdollisuuksia monenlaiseen toimintaan. Kuitenkin määrätyn vaikutuksen alaisena tietyt tehtävät onnistuvat paremmin kuin toiset. Toisenlainen määräävä energia voi ohjata meitä valitsemaan toisenlaisia asioita. Tahdon voiman käyttö ja ponnistelun määrä kannattaa sovittaa yhteen vallitsevan energian tyypin kanssa. Silloin elämme sopusoinnussa kokonaisuuden kanssa. Siten vältämme jännitteet, stressin, väsymyksen ja huonon olon. Siten ylläpidämme harmoniaa ja pysymme valossa. Levolliseen energiaan sopivat yleensä yksinkertaiset tehtävät ja asiat, jotka eivät vaadi paljoa ajattelua tai ponnistelua. Kun energian virta on voimakas ja tunnemme meitä tukevan ja kannustavan henkisen läsnäolon, voimme yrittää vaikeitakin asioita. Ehdottomia sääntöjä asiasta on kuitenkin vaikea luoda. Henkisen voiman energian täysi virtaaminen saa yksilön kaipaamaan aina myös suurta ja kaunista päämäärää, johon kanavoida se. 6

Haasteen tulee olla meitä kiinnostava ja innostava. Se auttaa meitä saavuttamaan synteesin eri puoliemme välille. Sitä tavoitellessamme koemme elävämme täydesti ja käyttävämme täydesti älyllisiä ja luovia voimavarojamme. Jos päämäärä ei selkene, energia kiertää ihmisessä hyödyttömänä. Hän on tyytymätön ja kokee, että elämän mahdollisuudet menevät hukkaan. Vuolaan voiman virtaus voidaan ottaa hallintaan vain suurella päättäväisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla. Henkiselle perustalle antautuminen auttaa meitä pysymään tasapainossa ja kestämään yksinäisyyttä ja puutetta. Se estää negatiivisten ajatusten ja tunteiden syntymisen. Olemisen hiljaisuus valtaa Henkinen perusta ei tuo täyttymystä ihmiselle. Ihminen on sosiaalinen ja yhteisöllinen olento. Mystinen yhteys voi antaa hänelle levon, varmuuden ja rauhan. Minää se ei juuri vahvista. Ihminen rakentaa persoonallisuuttaan toiminnan ja kanssakäymisen kautta. Hiljaisuus tyhjentää minän tai jättää sen olemaan mitä se on. Syvä yhteys alkuperustaan ei siksi tee ihmistä onnelliseksi sillä se ei tuo minälle mitä se haluaisi. Minän onnellisuus ja tyytyväisyys on saavutettava työn ja vuorovaikutuksen kautta Aina kun yksilö uppoutuu hänelle merkitykselliseen toimintaan, hän saavuttaa eheyden. Hänen tietoisuutensa avartuu. Hän vapautuu tyhjyydestä. Hän luo suuren synteesin kaikkien keskeisten puoliensa ja energioidensa välille. Tahto, tunne ja äly muodostavat silloin ykseyden. Keho ja mieli toimivat saumattomasti ja kitkattomasti yhdessä. Keskittyminen pitää meidät valppaina ja elinvoimaisina. Mielekkään päämäärän tai tehtävän puuttuminen on tylsistyttävää, pitkästyttävää ja väsyttävää. Keskittyneisyyden, järjestyksen ja synteesin vastapuolena ovat aina sellaiset psyykkiset tilat kuin hajaannus, hämmennys, tyhjyys, ikävystyneisyys, ahdistus ja päättämättömyys. Vapaudumme hajaannuksesta ja tyytymättömyydestä yleensä kun löydämme mielekkään toiminnan suunnan ja merkityksellisiä tehtäviä, joihin syvennymme. Kun teemme hyvän valinnan ja oikea suunta löydetään, tunnemme keskittymisen aikaansaaman ilon ja harmonisen energian. Eheytyminen ja synteesi saavutetaan luovassa toiminnassa, työssä tai harrastusten parissa kun uppoudumme niihin, onnistumme niissä ja koemme niiden parissa harmoniaa, iloa ja kahlitsematonta ja järjestynyttä eteenpäin virtaavaa liikettä. Myös merkityksellinen kanssakäyminen mahdollistaa synteettisen energian tavoittamisen. Kun voimme esteettömästi ilmaista persoonallisuuttamme ja sen keskeisiä puolia, eheydymme ja saavutamme itsemme. Lisää Timon mietelmiä, pohdintoja ja elämänohjeita löytyy kotisivulta www.uusiaika.com sekä hänen kirjoistaan Sisäinen tie ja Vihkimysviisaus. Keskittyneisyyden tilassa mieli on järjestynyt, selkeä ja kirkas. Keskittyminen johtaa synkroniaan mielen, sielun ja aivojen välillä. Se johtaa kanavan avautumiseen niiden välillä. Niistä tulee yksi ja yhtenäinen väline. Koko psykofyysinen ihminen saavuttaa yhtenäisyyden ja eheyden. Tämä voidaan kokea harmoniana, ilona ja valona. 7

UUTUUS HELENA NUUTINEN KUVITUS MIRJA NUUTINEN PYHÄ YKSINKERTAISUUS PYHÄ YKSINKERTAISUUS Kirjan mukana saat kaksi CD-levyä: PYHÄ YKSINKERTAISUUS -meditaatio vie Sinut rauhalliselle mielikuvamatkalle saamaan oman sisäisen viisautesi ja henkisten oppaidesi rakastavaa ohjausta. VÄRITIELLÄ SISIMMÄSSÄNI -äänikirja on tämän kirjan viimeinen luku kirjoittajan lukemana. Sen kuunteleminen mahdollistaa ikioman henkisen voimannoutomatkasi, kun Sinun ei tarvitse pitää katsettasi kirjaimissa ja sanoissa, vaan voit katsella sisäisiä mielen kuvia, voit mielikuvitella. -kirja, -meditaatio ja äänikirja johdattelee Sinut henkiselle polulle, meissä jokaisessa olevan jumalkipinän löytämiseen ja vaalimiseen. Elävässä yhteydessä sisäiseen valoosi et ole enää kulkuri vaan pyhiinvaeltaja, jonka askeleita suojaa rakastava henkimaailma. Sisäisen valon etsijä kohtaa nykymaailmassa monenlaista melua ja häiriötä, kiirettä, pelkoja, materialismia, juurettomuuden tunnetta. Pyhiinvaeltajana vahvistat ja kirkastat sisäistä viisauttasi ja valoasi etsimällä elämääsi rauhaa ja hiljaisuutta. Astut seitsemän askelta kohti pyhää yksinkertaisuutta. Minä kirjoitan ja puhun Sinulle mielen kielellä, mielenkielellä, joka avaa tajuntaa herkällä tavalla ja valaisee eteesi rakastavan tietäjän tien: tärkeimmät asiat elämässä ovat hyvin yksinkertaisia. Pyhiä ja yksinkertaisia. 8

Helena Nuutisen uutuuskirja Pyhä Yksinkertaisuus Kirjoitan Sinulle mielen kielellä, mielenkielellä. Se on kieltä, jota mieli ymmärtää ja jonka toivon avaavan tajuntaa herkällä tavalla. En halua leikkiä sanoilla enkä myöskään esitellä tutkimustuloksia. Haluan suunnata ikuisen valonsäteen mielemme maisemaan ja nykyihmisen viisautta pakenevaan mieleen. Se valonsäde on ollut meissä aina ehkä unohduksissa. Mutta kun tulevat oikeat sanat, valo tunkeutuu esiin ja valaisee kaiken sen, mikä valoa tarvitsee. Mieli kuulee myös ne sanat, joita en ole kirjoittanut tai ääneen sanonut. Loitsun sanat, tuntevan, hengittävän, rakastavan tietäjän sanat. On tullut aika lähteä liikkeelle, sillä tietäjä tietää tien. Haluan jakaa kanssasi joitakin maisemia ja pysähdyksiä omalla elämänpolullani. Meillä jokaisella on oma polkumme, mutta polkujamme valaiseva valo on yhteinen. Olen kiitollinen, jos ajatukseni voivat valaista Sinun polkusi vaiheita tarjoamalla samaistumiskohteen ja antamalla varmuutta ja voimaa jatkaa eteenpäin. Luvut kolme ja seitsemän ovat aina olleet minulle merkittäviä niinpä nytkin huomasin lukujen lukumäärän asettuvan kolmen ja seitsemän kohdalle. Miten nimittäisin elämäämme ohjaavaa jumaluutta? Päätin, etten halua käyttää sanaa Jumala, vaikka se tarkoitteensa puolesta on täydellinen vastine sille, mitä etsin. Mutta siihen liittyy myös sävyjä, joita en halua. Vaihtoehtoja löytyy: Valo, Pyhä, Rakkaus, Kirkkaus, Ilo, Sopusointu, Eheys, Kauneus, Ykseys, Henki, Täydellisyys, Hyvyys, Absoluutti, Elämän Voima, Suuri Henki, Kosminen Tietoisuus, Luova Voima, Luovuuden Lähde, Kaikkein Korkein, Pyhin Valo, Kaikkein Pyhin, Korkein Valo, Pyhin Ykseys, Korkein Kirkkaus, Korkein Pyhyys, Korkein Rakkaus. Kaikki ne nimitykset saavat sielun soimaan ja sopisivat siksi nimeksi sille, joka ei nimeä tarvitse. Päädyin käyttämään nimitystä Luoja. Kaikki suuret opettajat ja pyhät ovat ihmiskunnan historiassa opettaneet samalla tavalla: Luoja on ikuinen, muuttumaton. Alfa ja omega, alku ja loppu. Siksi haluan aloittaa kirjani tarinalla, jonka sisältö on aivan sama kuin Kristuksemme opetuksessa: salaisuuksien avain ja vastaus kaikkiin kysymyksiimme on sisäisesti meissä. Meissä jokaisessa on jumalkipinä, joka yhdistää meidät korkeimpaan valoon, Luojaan. Siinä valossa löytyy elämällemme tarkoitus. Pyhä ja yksinkertainen tarkoitus. PYHÄ YKSINKERTAISUUS meditaatio CD on rauhoittava ja voimaannuttava mielikuvamatka. Asetut joko istumaan selkä suorana tai mukavasti lattialle patjalle makaamaan, suljet silmäsi ja pääset mielikuvamatkalle saamaan oman sisäisen viisautesi ja omien henkisten oppaidesi rakastavaa ohjausta. Ohjaan Sinua matkallasi puhelemalla rauhallisesti ja sen lisäksi käytän vaihdellen tingsat-kelloja, soivaa kristallikulhoa ja chaimsia, joiden rentouttavat värähtelyt eheyttävät ja rauhoittavat mieltä. Tällainen mieli kuulee myös sen puheen, jota ei ääneen sanota: hiljaisuuden! Hiljaisuudessa valo kasvaa ja valaisee kaiken sen, mikä valoa tarvitsee. VÄRITIELLÄ SISIMMÄSSÄSI äänikirja CD Haluan tarjota Sinulle mahdollisuuden nähdä mielen kuvia, kuunnella mielen kieltä, mielenkieltä. Kun katseesi ei tarvitse seurata kirjaimia kirjan sivuilla, voit vapauttaa mielesi katselemaan sisäisiä kuvia. Saat mielikuvitella maisemia väritien varrella. Jos kuvat ja maisemat eivät ole juuri sellaisia, joita Sinulle kuvailen, älä välitä siitä. Jos et näe mitään kuvia, älä välitä siitäkään. Jatka vain matkaa ja anna alitajuisen mielesi hoitaa matkasi eteneminen. Tai vain lepää siinä kohdassa ja nauti. Nauti. Mielikuvitus on valtava voimalähde meille jokaiselle erikseen ja kaikille yhdessä: mitään ei ole tässä maailmassa keksitty ilman mielikuvitusta! Mieli kuulee myös ne sanat, joita en ole kirjoittanut tai ääneen sanonut. Kuunteleminen on avain mielikuvitteluun: kun rohkenet avata sisäiset, henkiset silmäsi ja katsoa, Sinä alat nähdä! Mitä parempaa voisit toivoa? Se on yksinkertaista. Pyhää ja yksinkertaista. Helena Nuutinen Tilaa www.mielenkieli.com 9

Pelastaako rakkaus sittenkin maailmanrauhan? Rymättylän kesäteatterin ensimmäinen näytelmä Emma elvyttää esitettiin vuonna 1997. Tänä kesänä esitämme saman kirjailijan, Simo Ojasen hauskan farssikomedian, jossa historia ja nykyaika ottavat yhteen naapurusten raja-aidalla. Rajaralli sai heti ilmestyttyään kesäteatterinäytelmä palkinnon. Sitä on esitetty eri puolella suomea. Aiheensa puolesta se sopii hyvin Rymättylään ja Naantalin 570. juhlavuoteen. Näytelmässä siirellään Ruotsin vallan aikaisen rajapyykin ohella monenlaisia muitakin elämän raja-aitoja ja asenteita. Tuuletetaan ihmissuhteita, puretaan vanhaa ja valloitetaan tilaa uusille mahdollisuuksille. Simo Ojasen roolihenkilöt ovat hauskalla tavalla uskottavia veijareita ja tunteet näyttelevät suurta roolia niin sodassa kuin rakkaudessakin. Rooleissa nähdään taas upea joukko jo aikaisemmistakin vuosista tuttuja näyttelijöitä. Harjoitukset alkoivat 3.2 sunnuntaisin Nuokkarilla. Esitykset ovat 5.-24.7.2013 Arvoisat katsojat, yhdistykset, yritykset ja ryhmät toivomme että kannustatte paikallista teatteritoimintaa varaamalla lippuja hyvissä ajoin. Näytelmä sopii hyvin myös perheille -tulkaa mukaan porukalla! Simo Ojanen on kirjoittanut useita romaaneja nuorille ja aikuisille sekä lastenkirjoja. Hän on työstänyt näytelmiä sekä kesäteatteri -ja kabareetekstejä ja käsikirjoittanut TV2:lle mm. Rölli ja Sirkuspelle Hermanni sarjoja. Rymättylän teatteris 10

Ikäihmisten neuvosto Uudessakaupungissa! Ikäihmisten neuvoston tehtävänä on - seurata kaupungin päätöksentekoa ja eri hallinnonaloilla tapahtuvaa toimintaa ikäihmisten näkökulmasta sekä antaa pyydettäessä lausuntoja hallintoelimissä käsiteltävistä ikäihmisiä koskevista asioista. - tehdä aloitteita ja esityksiä, joiden tarkoituksena on -parantaa ikäihmisten elinympäristöä, elinoloja ja harrastusmahdollisuuksia - lisätä ikäihmisten osallistutumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia - vaikuttaa ympäristön suunnitteluun ja toteutukseen - edistää vanhusten selviytymistä yhteiskunnan eri toiminnoissa, kuten asumisessa, sosiaali- ja terveyspalveluissa, sosiaaliturvassa, kulttuurija harrastustoiminnassa ym. - kehittää kaupungin hallinnon ja eläkeläisjärjestöjen välistä yhteistyötä - tutustua vanhustyötä tekeviin viranhaltioihin - huolehtia vanhuksia koskevien asioiden tiedottamisesta - huolehtia eläkeläisjärjestöjen tilojen saamisesta harrastus-ja kokoustoimintaan. Ikäihmisten neuvoston toimintatapa Ikäihmisten neuvosto toteuttaa tehtäviään: Tekemällä säännöllisin väliajoin tutustumiskäyntejä vanhustenhuollon laitoksiin ja muihin ikäihmisten kannalta tärkeisiin kohteisiin kaupungin alueella, pitämällä havainnoistaan pöytäkirjaa ja tekemällä tarvittaessa parannus- ja korjaustoimenpiteitä koskevia aloitteita kaupungin viranhaltijoille, sosiaali- ja terveyslautakunnalle ja muille toimielimille. Keräämällä ja vastaanottamalla ikäihmisiltä sekä näiden parissa työskenteleviltä kaupungin palveluja, ikäihmisten elinympäristöä ja elinoloja koskevia havaintoja, valituksia, parannusehdotuksia ja aloitteita sekä raportoimalla niistä edelleen kaupungin viranhaltijoille konkreettisten toimenpide-ehdotusten muodossa. Mikäli ikäihminen kokee saaneensa huono palvelua hän voi ottaa yhteyttä neuvostoon. Neuvosto taas voi tehdä selvityspyynnöt kaupungin viranhaltijoille. Neuvosto on puuttunut vuosien aikana moniin epäkohtiin. Ikäihmisten neuvosto perustettiin 2001. 2007 perustettiin vanhusneuvola. Lisää uudenkaupungin sivuilla Lisää Studio 55 sivuilla 11

Elävän ravinnon yhdistyksen ohjelma Elävän ravinnon yhdistys (ERY) perustettiin vuonna 1983 tiedottamaan elävästä ravinnosta ja sen parantavasta vaikutuksesta ja tukemaan jäseniä elävän ravinnon elämäntavan noudattamisessa. Tänään kuumentamattoman kasvisruuan puolesta puhuvat monet muutkin kuin ERY ja sen jäsenet. Internetistä löytyy monia bloggaajia, jotka kertovat omista kokemuksistaan. Joukkoon mahtuu monia, jotka ovat löytäneet oman tiensä terveyteen ja hyvinvointiin, eikä vain siihen vaan myös ilmastonmuutoksen torjunnan ja ympäristönsuojelun edistämiseen kuumentamattoman kasvisravinnon avulla. Jo ennen ympäristöaktiiveja 90-luvulla kasvisravinnon puolesta alkoivat toimia eläinsuojelijat, jotka perustivat Vegaaniliiton. Moni vegaani on tänä päivänä myös Elävän ravinnon yhdistyksen jäsen. Joukkomme on jo varsin laaja. ERY:n piirissä puhumme tänään paitsi elävästä ravinnosta, myös raakaravinnosta. Elävä ravinto on raakaravintoa. Sen elävä osa ovat erittäin terapeuttiset ja ravintopitoiset, voimakkaassa kasvussa olevat idut, versot ja oraat. Idut elävät vielä haarukassakin. Elävän ravinnon ohjelmassa kaikkein parantavimpana ravintoaineena pidetään lehtivihreäpitoista vehnänorasta. Lehtivihreän tärkeyttä korostavat myös raakaravinnon puolestapuhujat. Ann Wigmore loi parantavan elävän ravinnon ohjelman. Tuhannet ihmiset, joille koululääketiede ei ole antanut mitään toivoa, ovat toipuneet vakavista sairauksista elävän ravinnon ohjelman avulla jo 50 vuoden ajan. ERY:n ydintehtävä on edelleen levittää tätä tietoa. Yhdessä raakaravintovalmentajien kanssa kohdistamme sanomamme myös kaikille niille, jotka haluavat ehkäistä sairauksien syntyä, lisätä elinvoimaansa ja voida hyvin. Elävän ravinnon yhdistyksessä toimimme kaikki yhdessä. Mitä elävä ravinto on? Elävä ravinto on erityisellä tavalla valmistetusta tuorekasvisravinnosta koostuva ruokavalio joka on hyvin sulavaa, sisältää runsaasti lehtivihreää, valmistetaan kuumentamatta, sisältää yksinkertaista ruoka-aineiden yhdistelyä Elävän ravinnon valmistustapoja ovat mm.: liotus, idätys, kasvatus versoiksi ja oraiksi, maitohapatus, tehosekoitus, mehustus, kuivaus Elävä ravinto on raakaravintoa, joka sisältää runsaasti voimakkaassa kasvussa olevia, erittäin ravintoainepitoisia, eläviä osia: ituja, versoja ja oraita, joita voit itse kasvattaa. 12

Yhdistyksen tehtävät Yhdistyksen tarkoituksena on levittää tietoa elävästä ravinnosta sekä olla yhdyssiteenä ja tukena asian harrastajille. Tarkoituksena on kannustaa ihmisiä omatoimisuuteen terveyden vaalimisessa. Yhdistyksen toiminta - Julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää jä senlehteä - Järjestää kuukausittain, paitsi kesällä, yleisöti laisuuden (esitelmä ja keskustelu) - Järjestää pienryhmätoimintaa - Järjestää ainakin kaksi kertaa vuodessa mat kan johonkin jäseniä kiinnostavaan kohtee seen kotimaassa tai ulkomailla - Järjestää koulutusta, elävän ravinnon perus- ja jatkokursseja sekä puhelinneuvontaa - Myy elävän ravinnon kirjallisuutta - Vuokraa elävän ravinnon videoita Liittyminen jäseneksi Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä kuka tahansa asiasta kiinnostunut tai toimintaa tukemaan halukas henkilö tai yhteisö. Henkilöjäsenmaksu on 25 ja yhteisöjäsenmaksu 60. Elävän ravinnon yhdistyksen tilat ovat uudistuneet ja vuokralaisia etsitään! Etsimme vuokralaisia uusittuihin tiloihin ja toivomme etenkin elävän ja raakaravinnon ammattilaisten kiinnostuvan koulutustilamme käytöstä kurssien ja luentojen tai yksityisvastaanoton järjestämisessä! Vuokrahinnat ovat edulliset ottaen huomioon hyvän sijaintimme keskustassa lyhyen kävelymatkan päässä Kampista. Vuokraamme joustavasti arkisin päivä ja ilta-aikoja sekä viikonlopun kurssipaketteja. Luomupiiriin mahtuu aktiivisia yhdistyksen jäseniä! ERY:n luomuruokapiiri ottaa uusia aktiivisia jäseniä! Tilaamme luomuvihanneksia ja hedelmiä joka keskiviikko Satotukusta. Suunnitelmissa on myös laajentaa tuotevalikoimaa siemeniin ja pähkinöihin sekä mahdollisesti kiinnostuksen mukaan myös versoihin ja oraisiin. Jakelupaikkana on ERY:n toimisto Museokadulla. Vuosimaksu 10 / henkilö kerätään pankkitilin kustannuksiin. Luomuruokapiirin jäsenten toivotaan ottavan osaa sen tehtävien jakoon vuorollaan ja niistä myös ohjeistetaan. Jos olet ERY:n jäsen ja haluat liittyä luomuruokapiiriin, laita mailia osoitteeseen erynluomupiiri@gmail.com Toimiston päivystysaika on tiistaisin ja torstaisin kello 12 14 ja keskiviikkoisin kello 15 17. (varmista ensin puhelimella!) Puhelin (09) 491 267 Sähköposti: ery (a t) elavaravinto.fi elavaravinto.fi Käyntiosoite: Museokatu 9 C 25, 00100 Helsinki Maksukuitti käy jäsenkortista. Kysy päivystyksestä tietoja liikkeistä, joista saat alennusta ostoksistasi. Opiskelijat, eläkeläiset sekä peruspäivärahalla olevat työttömät voivat anoa hallitukselta kirjallisesti 50 %:n alennusta jäsenmaksusta. 13

Hanna Rönnberg Johanna (Hanna) Sofia Rönnberg (16. huhtikuuta 1860 Hämeenlinna 9. lokakuuta 1946 Helsinki) oli suomenruotsalainen taidemaalari ja kirjailija. Rönnbergin vanhemmat olivat faktori Johan Rönnberg ja Evelina Sofia Stenvall. Rönnberg kävi tyttökoulun ja opiskeli sitten Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1875 1881 sekä Tukholman taideakatemiassa 1881 1885. Hän opiskeli vielä myöhemmin Pariisissa Académie Julianissa 1887 1889 sekä Académie Colarossissa useaan otteeseen 1890- ja 1920-luvuilla. Rönnberg toimi Hemma och ute -lehden toimittajana 1910 1917. Rönnberg maalasi impressionistisia maisemamaalauksia viettäessään kesiään 1880-luvulla Ahvenanmaalla Jomalassa Önningebyn taiteilijasiirtokunnassa. Tämä ulkoilmamaalausta harrastanut suomalais-ruotsalainen taiteilijayhteisö syntyi 1886 Victor Westerholmin kesäasunnon ympärille. Yhteisöön kuuluivat Rönnbergin ja Westerholmin ohella muun muassa Elin Danielson-Gambogi, Eva Topelius, Dora Wahlroos, J. A. G. Acke ja Edvard Westman. Nuorena Hanna Rönnberg kuului Ahvenanmaan Önningebyn taiteilijayhteisön perustajiin, vanhempana Kulosaaren huvilayhteisön kantaviin voimiin. Hänellä oli paljon ystäviä, joista parhaita oli tunnetummaksi noussut taiteilija Elin Danielson-Gambogi. Yhteen yhteisöön hän ei kuitenkaan sopeutunut: Suomen valkopartaisten ukkojen taidepiireihin. Hän pyrki uudistamaan ja tasa-arvoistamaan kotimaan jähmettynyttä taidemaailmaa, ja kun ei siinä onnistunut, hän viihtyi paremmin muualla. Hän matkusti paljon Euroopan eri maissa. Kuukauden taiteilija 14

Niin, Pariisi on sentään Pariisi ja täällä verikin virtaa suonissa nopeammin - - kotona tuntuu kuin suonissa virtaisi piimää veren sijaan, hän kirjoitti 1895. Myöhemmin hän totesi: Olen matkustanut niin paljon, että minut on jo unohdettu kotimaassa. Siinä on toinen syy tuntemattomuuteen tyylien vaihtelun lisäksi. Kulosaari Aikansa yhteisnäyttelyssä esiintyessään Rönnberg sai sekä kiittävää että vähättelevää kritiikkiä. Aihepiiri, jossa hänen katsottiin olevan parhaimmillaan: saaristo ja sen kansa. Koruton kansankuvaus kiinnosti varmaan siksikin koska hänen taustansa oli köyhän yksinhuoltajan lapsena vaatimatonta. Myös meri oli Rönnbergille tärkeä. Loppuelämänsä kodin hän löysi meren ääreltä Helsingin Kulosaaresta. Hän aikoi maamme taide-elämään turhautuneena jättää Suomen kokonaan, mutta kävi katsomassa Kulosaaren uutta huvilakaupunkia, ihastui ja jäi. Rönnberg osti tontin, ja Lars Sonck suunnitteli hänelle talon. Pian hän rakennutti toisenkin huvilan, jota vuokrasi. Hänestä tuli huvilakaupungin aktiivinen markkinoija. Kulosaarelaiset ovat muistelleet pidetyn, boheemin taitelijan juhlia, joissa jopa syötiin kaviaaria syvältä lautaselta. Kulosaari oli hänelle turvasatama josta sotakaan ei saanut häntä lähtemään. Pommitusten aikana hän söi voileipiä ja siemaili punssia talonsa kivijalassa. Ratkaisemattomia arvoituksia Kun tutkija Anna-Maria Wiljanen ryhtyi tutkimaan Hanna Rönnbergiä, häntä kiehtoi taiteilijan arvoituksellisuus. Selvittämättömiä kysymyksiä on yhä jäljellä. Erityisesti Wiljanen ihmettelee sitä, miten Rönnbergillä oli varaa rakennuttaa Kulosaareen kaksi huvilaa. Voisiko se liittyä hänen tuntemattomaksi jääneeseen isäänsä? Entä millainen tarina oikeastaan oli Hanna Rönnbergin kihlaus taiteilija Edward Westmanin kanssa? Rönnberg perusteli kihlauksen purkua sillä, että inhoaa pitkiä kihlauksia, eikä naimisiinmenoon ollut varaa mutta tapahtuiko muutakin? Rönnberg ja Westman pysyivät ystävinä ja jäivät naimattomiksi. Rönnbergin teoksiakin on varmasti yhä tietymättömissä. Niitä on todennäköisesti ulkomailla, ja jossakin on myös muotokuva, jonka ranskalainen taiteilija maalasi Rönnbergistä. Wiljanen kertoo symbolistisen Kevät-maalauksesta: Tämä on puolen vuoden salapoliisityön tulos. Olin saanut pienen mustavalkokuvan, jossa luki attribuoitu Rönnbergille?, ja Hämeenlinnan taidemuseon johtajan Taina Lammassaaren tuttava oli nähnyt saman taulun il- 15

lallisilla. Se ei ole ainakaan vuosikymmeniin ollut näytteillä. Salapoliisityö jatkuu, tietoja Hanna Rönnbergistä voi edelleen lähettää tutkija Anna-Maria Wiljaselle (anna-maria.wiljanen@helsinki.fi) ja Hämeenlinnan taidemuseolle (maria.laine@ hameenlinna.fi). Lisää Glorian sivuilla Wikipediassa 16

Arvo Ylppö 1900 SISARUKSET OPINTIELLE Suurin osa Ylpön sisaruksista kirjoitti ylioppilaaksi. Vasemmalta Ilta, josta tuli Kruununhaan valmistavan koulun johtaja, kotitalousopettajaksi opiskellut Helka, Arvo, englannin kielen lehtori Tyyne ja kotitalonsa emännäksi jäänyt Hilma. Kuvasta puuttuvat Aune, josta tuli hammaslääketieteen professori ja Aarne, joka lopetti oikeustieteelliset opinnot ja omistautui vankeinhoitotyölle. Martista tuli meijeristi. Aili, Atte ja Kaarin kuolivat nuorina. 1906 YLIOPPILAS Vilkkaan Arvo Ylpön opintie alkoi kiertokoulussa ja jatkui Akaan kansakoulussa. Päästyään rimaa hipoen Tampereen Reaalilyseoon, hän ryhdistäytyi ja pääsi lopulta ylioppilaaksi. Lapsena tehty päätös piti ja syksyllä 1906 hän aloitti lääketieteen opinnot Helsingissä. Lääketieteen opinnot etenivät rivakasti. Opintojen loppuvaiheissa kunnianhimoiset ystävykset Arvo Ylppö ja Wilfrid Brotherus tympääntyivät Helsingin yliopiston puutteelliseen anatomian opetukseen ja lähtivät sitä täydentämään Saksaan, Göttingeniin. Puolitoista kuukautta kestänyt opiskelu oli tiivistä. Tieteen kärkimaan tarjoamat mahdollisuudet tekivät Ylppöön suuren vaikutuksen. 1887 Arvo Ylppö syntyi Hämeessä, Akaassa, 12-lapsiseen maanviljelijäperheeseen (27. lokakuuta 1887 Akaa 28. tammikuuta 1992 Helsinki) Henriikka ja Heikki Ylppö pyörittivät maataloa ja sen yhteydessä liiketilaa ja kestikievaria. He tekivät myös hyväntekeväisyystyötä ja perustivat maatilansa yhteyteen oppikoulun, joka tunnetaan nykyisin Toijalan yhteiskouluna. Kouluja käymättömät Henriikka ja Heikki Ylppö päättivät kouluttaa kaikki 12 lastaan, mikä maksoi heidän maansa ja metsänsä. Jäljelle jäi vain Ylppöjen kantatila. 1909 VALMISTUMINEN KANDIDAATIKSI Helsingissä kiivastahtinen opiskelu jatkui eri klinikoissa ja tohtori Lövegrenin kesäsijaisena. Lääketieteen kandidaattina päiväni olivat sangen työntäyteisiä. Oli juoksuja klinikasta toiseen, potilaiden tutkimista ja keskusteluja heidän kanssaan; tämä kaikki vei nuorelta tottumattomalta kandidaatilta paljon aikaa. Yliopistojen klinikkojen laboratoriot olivat sangen alkeellisia. Kandidaattien oli itse huolehdittava heille jaettujen potilaiden veritutkimuksista ja muista vastaavista. Heidän oli esimerkiksi itse laskettava veren valkoisten ja puneisten verisolujen lukumäärä, mitä nyt tuskin yksikään nuori lääkäri enää osaa tehdä. 1911 TUTUSTUMINEN SOPHIE MANNERHEIMIIN Klinikkapalveluja suoritettiin myös Kirurgisessa sairaalassa, jonka ylihoitajana työskenteli vapaaherratar Sophie Mannerheim. Hän ja Ylppö kantoivat huolta suomalaisten lasten hyvinvoinnista ja kävivät pitkiä keskusteluja päivystysten hiljaisina hetkinä. Keskustelut jatkuivat kirjeitse Ylpön lähdettyä Berliiniin. Suomessa oli suuri 17

pula lasten sairaanhoitoon erikoistuneista sairaanhoitajista, lastenlääkäreistä ja sairaalapaikoista. Aviottomien äitien ja lasten asema oli kaikkein surkein, ja heitä varten Sophie Mannerheim perusti 1918 turvakodin, Lasten Linnan, Helsingin työläiskaupunginosaan Kallioon. 1912-1920 TUTKIJANA BERLIINISSÄ Berliini tarjosi Arvo Ylpölle mahdollisuuden tehdä tutkimustyötä arvostetun professori Langsteinin ohjauksessa ja samalla erikoistua lastenlääkäriksi. Edistyksellinen Keisarinna Auguste Viktoria laitos oli erikoistunut imeväiskuolleisuuden ehkäisemiseen ja sosiaalilääketieteeseen erikoistunut laitos herätti jo perustettaessaan kansainvälistä huomiota. Berliinin vuodet osoittautuivat menestyksekkäiksi: hänestä tuli kansainvälisesti tunnettu tutkija ja Suomi hyötyi uudenaikaisista opeista imeväiskuolleisuuden vähentämisessä. 1920- KANSANVALISTUS ALKAA Suurin osa lastensairauksista tai imeväisten kuolemista oli seurausta vääränlaisesta hoidosta. Mannerheimin lastensuojeluliitosta tuli Suomen kansanvalistuksen keskuspaikka. Sairaanhoitajista koulutettiin terveyssisaria ja lastenhoitajia ennaltaehkäisevään työhön. Kouluttamattomille tytöille järjestettiin lastenkaitsijakursseja. Ylppö kiersi puhumassa kaikkialla Suomessa ja liitto julkaisi lukuisia lastenhoitoa käsitteleviä julkaisuja ja kirjoituksia. 1921 LASTENLINNA JA NEUVOLA AVAUTUVAT KAIKILLE Mannerheimin Lastensuojeluliiton perustamisen jälkeen Lastenlinna siirtyi MLL:n hallintaan ja se avautui kaikille lapsille, aviottomilla lapsilla oli oma kiintiönsä. Lastenlinna uudistettiin lastensairaalaksi ja opetuslaitokseksi. Lastenlinnaan perustettiin myös Suomen ensimmäinen lastenneuvola vuonna 1922. Neuvola sai aikaan näkyviä tuloksia ja sen toiminta-alueella lapsikuolleisuus laski hyvin nopeasti. Arvo Ylppö toimi Lastenlinnan ylilääkärinä ja johtajana Toini Leikola. 1925 PROFESSORI Ylppö aloitti opettamisen lääketieteellisessä tiedekunnassa jo 1920, mutta professuuri merkitsi vastuuta kaikesta opetuksesta ja Tehtaankadun lastensairaalan, lastenklinikan, esimiehen asemaa. Uransa alussa kaikki potilaat eivät olleet vakuuttuneita nuoren näköisen professorin ammattitaidosta: - - - ei viitsinyt rohvessori itse tullakaan, oli pannut sijastaan sellaisen pojanklopin vain, hukkaan meni koko reissu. LASTENSAIRAALAN YLILÄÄKÄRI Lastensairaala oli 35 lapsipotilaalle suunniteltu huonokuntoinen rakennus, jonka ahtaudessa hoidettiin pahimmillaan 60 lasta. Koko massa oli vajaat 200 sairaalapaikkaa 1,5 miljoonalle lapselle. Virkaanastujaisesitelmässään Ylppö korosti, että lastensairaalahoidon järjestäminen on yhteiskunnan velvollisuus. Ensin vanha lastensairaala korjattiin ja laajennettiin, mutta sen jälkeen Ylppö aloitti näkyvän kampanjoinnin uuden sairaalan saamiseksi. PERHE Arvo Ylppö tutustui ja rakastui lastenklinikan sairaanhoitajaharjoittelijaan Marjatta Wegeliukseen. Pari avioitui ja pian syntyivät Heikki ja 18

Kaisa. Ylppö hoiti lapsiaan innokkaasti, mutta sai naapureilta nuhteita pojan viemisestä ulos pakkaseen jo kymmenen vuorokauden ikäisenä. Perhe muutti isompaan asuntoon Puistokatu 1:teen, jossa oli myös kunnolliset vastanottotilat. Marjatta oli loistava juhlien emäntä - ja juhlia riitti, sillä kummallakin oli laaja ystäväpiiri. Kesät perhe vietti Sipoon saaristossa. 1937 RAHA-AUTOMAATTIYHDISTYS Arvo Ylppö keksi pajatsoista vastaperustetulle Mannerheim-liitolle rahalähteen ja ryhtyi tuomaan niitä Erik Mandelinin kanssa 1920-luvulla Suomeen. Samaan aikaan nousi raittiusliike ja voimakas rahapelien vastustus. Saatuaan piispa Gummeruksen puolelleen, saatiin aikaan asetus, jossa pelitoiminnan harjoittaminen annettiin perustettavan yhdistyksen yksinoikeudeksi, ja 1938 syntyi Raha-automaattiyhdistys (RAY). 1942 YKSINHUOLTAJA Sodan aikana Marjatta Ylppö matkusti lasten kanssa turvaan Akaaseen ja kesällä Sipoon huvilalle. Välirauhan aikana alkoi näkyä merkkejä Marjatan masennuksesta. Läheiset yrittivät piristää Marjattaa ja pitää hänet arjessa kiinni, mutta 1942 Marjatta riisti henkensä ja jätti jäl- keensä kauniin jäähyväiskirjeen. Arvo Ylpöstä oli tullut 54-vuotiaana yksinhuoltaja. Ystävät yrittivät eri tavoin piristää leskeksi jäänyttä ja yksinäiseksi itsensä tuntevaa Arvo Ylppöä. Hän ajatteli elävänsä lopun elämäänsä yksin ja 58 vuotta täyttäessään hän tunsi itsensä hyvin väsyneeksi. 1947 UUSI LASTENSAIRAALA VALMISTUU Arvo Ylpön vuosien työ palkittiin, kun ensimmäiset potilaat otettiin uuteen lastensairaalaan kesällä 1947. Sairaalan avaaminen merkitsi uuden vaiheen alkamista Suomen lasten sairaanhoidossa: sairaansijojen, lääkärien että sairaanhoitajien määrä moninkertaistui. Vuodeosastoja oli kymmenkunta, joista infektiopotilaita varten varattiin viisi. Lääkäreiden koulu- 19

tukseen saatiin resursseja ja uusia erikoisaloja syntyi myös lastenlääketieteeseen. Saatiin uusia laitteita ja ajantasainen laboratorio. 1948 UUSI LASTENLINNA OTETAAN KÄYTTÖÖN Jo 1925 Lastenlinnan tilat alkoivat olla ahtaat laajenevalle toiminnalle. Lastenlinnan varojen keräyksestä tuli koko kansan asia; myytiin sokeria, kahvia ja muita säännösteltyjä herkkuja, jopa nailonsukkia. Ulkomailta saatiin merkittäviä avustuksia. Keräysinto tarttui ja vasemmistokin antoi nyt avoimesti tukensa Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminnalle, ja työväenyhdistysten kuorot konsertoivat Lastenlinnan hyväksi. Vihdoin syksyllä 1948 muutettiin uuteen Lastenlinnaan. Uudessa Lastenlinnassa hoidettavat lapset olivat enimmäkseen yhteiskunnallisten vaikeuksien vuoksi hoitoa tarvitsevia kehityshäiriöisiä lapsia ja keskosia. Sairaalan yhteydessä oli myös Sophie Mannerheimin peruja äitikoti, jossa oli aluksi 17 äitiä lapsineen. KESKOSHOITO Kuolleista imeväisistä peräti puolet oli 1940-luvulla Suomessa keskosia. Mannerheimin Lastensuojeluliitto aloitti valistuskampanjan, jolla pyrittiin ehkäisemään liian aikaisia syntymiä. Myös hoito kehittyi: keskosia pidettiin lämpimänä ja annettiin tiheästi pieniä aterioita ja vitamiineja. Kehitys eteni hitaasti ja vasta keskussairaalajärjestelmän ja sairaaloiden lastenosastojen kehityksen myötä Mannerheimliiton yksityinen keskoshuolto pystyttiin lopettamaan 1960-luvulla. 1950- KALASTUS Kalastusharrastustaan varten Ylppö osti 1930-luvulla avomereltä, Söderskärin majakkaa vastapäätä sijaitsevan Långörn -saaren. Sillä aikaa kun perhe lekotteli sileillä kallioilla nauttien avomeren raikkaista tuulahduksista, Ylppö pyysi turskaa, kampelaa ja sai silloin tällöin lohenkin. KESKOSTUTKIMUS Keskoslapsen kuolinsyyksi merkittiin yleensä heikkous, ja aktiivisen hoidon asemesta vain seurattiin, oliko hänessä riittävästi elinvoimaa jäädä henkiin. Useimmiten ei ollut. Arvo Ylpön johtamana aloitettiin 1950-luvulla maailman ensimmäinen valtakunnallinen keskostutkimus. Mannerheim-liitto vastasi tutkittavien keskosten kuljettamisesta pääkaupunkiin tutkittavaksi. Laajan tutkimuksen tulokset kertoivat, että oikein hoidettu keskonen saa hyvän lähdön elämään. 1950 LINNANMÄKI Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtaja Arvo Ylpön mielestä hauskanpito ja pieni jännitys olivat hyväksi lapsille. Ja varsinkin sodan jälkeen elämään piti saada iloa eikä itkua ja oli parempi, että jännitystä saadaan tivolissa kuin kadunkulmissa. Aluksi Helsingin messukentällä järjestettiin arpajaisia ja muuta lapsille sopivaa leikkimielistä ohjelmaa, mutta sotien jälkeen ryhdyttiin etsimään pysyvää esiintymispaikkaa. Se löytyi Alppilasta Linnanmäeltä, jossa toiminta aloitettiin vuonna 1950. Linnanmäkeä ylläpitämään perustettiin Lasten Päivän Säätiö. 20

1951 ASUNTOSÄÄTIÖ -TAPIOLA SYNTYY Sodan jälkeen perheiden olemassa olevat asunnot olivat usein liian pieniä, pimeitä ja vailla juoksevaa vettä eikä lapsilla leikkipaikkoja. Arvo Ylppö oli huolissaan Suomen huonosta asuntokannasta ja huutavasta asuntopulasta: kunnollinen asunto on lapsen terveyden ehdoton edellytys. Suomi oli sosiaalisesti ja poliittisesti jakautunut, mutta asunto-ongelma yhdisti monet erillään toimineet järjestöt. Asuntosäätiö perustettiin 1951 yhteistyössä kuuden järjestön kanssa ja Arvo Ylppö oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton edustajana allekirjoittamassa perustamisasiakirjan. Syntyi Tapiola, jonka suunnittelussa oli mukana mm. arkkitehtejä, kulttuurin, kotitalouden sekä lasten ja nuorisoasioiden asiantuntijoita. AVIOLIITTO LEA YLPÖN KANSSA Apulaislääkäri Lea Jokelainen teki Arvo Ylppöön vaikutuksen ikäisekseen selkeillä näkemyksillään ja rohkeudellaan ilmaista mielipiteensä. Ja koska jo aikuistuneet Kaisa ja Heikkikin pitivät hänestä, pyysi Arvo Ylppö nuoren apulaislääkärin sunnuntaiselle hiihtoretkelle - ja toiselle. Heidät vihittiin 1950 Lea Ylpön ollessa 32 ja Arvo Ylpön 62-vuotias. Onnellisesta avioliitosta syntyi neljä lasta. 1952 ARKKIATRIN ARVONIMI Arvo Ylppö sai arkkiatrin arvonimen vuonna 1952, ja viiden vuoden kuluttua hän siirtyi eläkkeelle Helsingin yliopiston professorin ja lastenklinikan johtajan virasta. Hänen 40-vuotisesta arkkiatrin urastaan lähes 30 vuotta ajoittui siis virkauran jälkeiseen aikaan. Lastenlinnan ylilääkärinä hän jatkoi aina vuoteen 1963 saakka. Arvo Ylppö osallistui säännöllisesti kaikkiin niihin lääkärikunnan tilaisuuksiin, jonne hänet kutsuttiin kutsuvieraana. Tämän lisäksi tulivat ne lukuisat muut ammattia lähellä olevat organisaatiot, ja hänen suuresti rakastamansa Mannerheimin Lastensuojeluliiton kautta vierailureviiriksi muodostui koko maa. Arkkiatrina hän oli kunnioitettu ja tärkeä arvovaikuttaja. SKRUUVI Arvo Ylppö viihtyi Suomalaisella Klubilla erinomaisesti ja kävi Klubilla säännöllisesti skruuvia pelaamassa. Skruuvi ei ollut Ylpölle vain strateginen korttipeli, vaan suurta draamaa ja jännitystä, huutoa ja vastaiskua hautovaa hiljaisuutta. Sama porukka skruuvasi Klubilla joka tiistai 40 vuoden ajan, ja pelin aiheuttama meteli tuli tutuksi kaikille klubiveljille. Arvo Ylppö liittyi Suomalaisen Klubin jäseneksi 1937 ja hänet kutsuttiin kunniajäseneksi 1982. 1992 VIIMEISET AJAT Arvo Ylppö jatkoi työskentelyään päivärytminsä pitäen, kunnes 103-vuotiaana putosi tuolilta kurottaessaan myöhään illalla kirjaa kirjahyllystä. Tämän seurauksena lonkka murtui ja hän joutui sairaalahoitoon. Onnettomuuden jälkeen Arvo Ylppö halusi tavata vain lähiperheensä: Lea Ylpön, lapset ja lapsenlapset sekä Heikin lesken, Raija Ylpön. Arvo Ylppö nukkui pois 28.1.1992. Hietaniemen kappelissa helmikuun 8. päivänä pidetyt hautajaiset olivat hiljainen ja kaunis perhetapahtuma. Hautajaiset järjestettiin niin kuin Arvo Ylppö oli toivonut: hän syntyi yksityishenkilönä ja halusi myös lähteä iäisyysmatkalleen yksityishenkilönä. Arvo Ylppö elämänkaari Ylpön Voimajuoma Ylpön pitkäikäisyyden taustalta löytyi - ainakin arkkiatrin itsensä mielestä - hänen omintakeinen voimajuomansa. Ylpön mukaan ruokalusikallinen juomaa päivässä innostaa yrittämään satasen rajan ylittämistä. Tällainen se on: Vatkaa kolme kananmunaa kevyesti Lisää joukkoon kolmen sitruunan mehu Seisota juomaseosta jääkaapissa kolme päivää Siivilöi juoma ja lisää sekaan 2,5 desiä konjakkia Mausta juoma vielä 250 grammalla hunajaa ennen nauttimista 21