Liitevihko 3: Sivut 1 150 E SI TY K S IA SOSIALIDEMOKRAATTISEN PUOLUEEN XXV PUOLUEKOKOUKSELLE 19 60 SOSIALIDEMOKRAATTINEN PUOLUETOIMIKUNTA
OHJELMA- JA JULKILAUSUMAVALIOKJUNTAAN I. Esitykset 1 18 1. Puoluetoimikunnan esitys Puolueen talous- ja sosiaalipoliittiseksi ohjelmaksi 1960-luvulle 2. Puoluetoimikunnan esitys Puolueen maaseutuohjelmaksi 3. Taloudellisen suunnittelun tehostaminen 4. Puolueen suhtautuminen sosialisoimiskysymykseen 5. Ajankohtaisen kansallistamisohjelman aikaansaaminen 6. 40 tunnin työviikon toteuttaminen 7. Ansiotyötä tekevien perheenäitien aseman helpottaminen 8. Nykyajan vaatimuksia vastaavan maatalousohjelman laatiminen 9. Ylimenokauden maatalousohjelman laatiminen 10. Yhtenäisen eläketurvan aikaansaaminen 11. Eläkekysymyksen järjestäminen yhtenäiselle pohjalle 12. Kansaneläkkeen saajien ikärajan alentaminen 13. Kansaneläkkeiden korottaminen 14. Asunto-olosuhteiden parantaminen 15. Ammattikoulutuksen tehostaminen 16. Ammattikoulun kehittäminen 17. Valtion urheilulautakunnan kokoonpano 18. Julkisten varojen käytön valvonta
Puoluetoimikunnan asettama talouspoliittinen toimikunta on laatinut puoluekokoukselle annettavan esityksen 1960-luvun talous- ja sosiaalipoliittisesta ohjelmasta. Toimikunnan antamassa selonteossa sanotaan: PUOLUETOIMIKUNNALLE Sos.-dem. Puoluetoimikunta asetti puoluesihteerin esityksestä syyskuussa 1959 erityisen toimikunnan valmistelemaan vuoden 1960 puoluekokoukselle esitettävää talouspoliittista lähiajan ohjelmaa sekä laatimaan tarvittaessa selvityksiä ajankohtaisista talouspoliittisista kysymyksistä. Toimikuntaan nimettiin 'puheenjohtajaksi puoluesihteeri Kaarlo Pitsinki, sihteeriksi J. A Juuti sekä jäseniksi Aarne Koskinen, Jussi Linnamo, Jaakko Riikonen, Ahti M. Salonen, Olavi Salonen ja Viljo Virtanen. Toimikunnan kutsumana on sen työhön osallistunut myös Pentti Viita. Toimikunta piti ensimmäisen kokouksensa 7. 10. -59 ja on se ollut koolla kaikkiaan 10 kertaa. Saadun tehtävän suorittamiseksi laadittiin ensin työohjelma, johon päätettiin sisällyttää tärkeimmiksi katsottavat 1960-luvun talous- ja sosiaalipoliittiset tavoitteet. Päähuomion on toimikunta työssään kohdistanut maan teollistamista koskevien kysymysten yleisluontoiseen selvittelyyn sekä teollistämispyrkimysten edellyttämien toimenpiteiden hahmotteluun. Teollistamiseen läheisesti liittyvä lähitulevaisuuden asuntopolitiikka on ollut toisena pääkysymyksenä ja kolmantena maatalouspolitiikka, sekin yleisiin tavotteisiln niveltyvänä talouspolitiikan osana. Toimikunta on edelleen käsitellyt verotuspolitiikan uudistamista sekä keskeisimpiä sosiaalisia ongelmia. Näitten ohella on tutkittu myös taloudelliseen suunnitteluun, hintapolitiikkaan sekä taloudelliseen demokratiaan liittyviä kysymyksiä. Edellä mainittujen kysymysten selvittämiseksi on toimikunta hankkinut useita asiantuntijalausuntoja sekä saatavissa ollutta koti- ja ulkomaista tilastollista aineistoa. Myös toimikunnan jäsenet ovat laatineet selvityksiä esillä olleista tehtävistä. Näitten sei-
vitysten perusteella on toimikunta tehnyt jäljempänä olevan ehdotuksensa, joka on jaoiteltu 10:een pääryhmään, kukin oman yleisotsikkonsa alle. Toimikunta on ollut yksimielinen ehdotuksissaan. Helsingissä tammikuun 25 pnä 1960. Talouspoliittisen toimikunnan puolesta: Kaarlo Pitsinki puheenjohtaja J. A. Juuti sihteeri
Sosialidemokraattisen Puolueen talous- ja sosiaalipoliittinen ohjelma 1960-luvulle Puoluetoimikunnan esitys TALOUSPOLITIIKKAMME TAVOITTEET I. Yleistä Taloudellisena päätavoitteenamme on hankkia pysyvä työpaikka jokaiselle työkykyiselle, kelvollinen asunto ja koti kaikille sekä kohoava elintaso ja lisääntyvä sosiaalinen turvallisuus. Tehokkain keino näitten päämäärien saavuttamiseksi on maan teollistaminen. Teollisten elinkeinojen laajentaminen vaatii suuria pääomansijoituksia, jotka nykyisessä kasvavan kansainvälisen kilpailun ilmapiirissä edellyttävät rahaolojen vakavuutta. II. Täystyöllisyys Valtakunnan koko työvoima kasvaa lähimpien viiden vuoden aikana noin 35.000:11a vuosittain ja vielä alkaneen kymmenluvun lopulla lähes 30.000:11a vuodessa. Kun maa- ja metsätalouden työntekijämäärä vähenee näillä aloilla tapahtuvan tuotannon rationalisoinnin takia lähes 10.000:11a vuosittain, on teollisiin elinkeinoihin saatava noin 45.000 uutta työpaikkaa vuodessa. Täystyöllisyyden saavuttamiseksi on välttämätöntä, että reaalinen tuotanto kasvaa vähintään 5 % vuodessa. Tuotannon ja kansantulon kasvu on puolestaan ratkaisevasti riippuvainen teollisuuden kehityksestä. Liikenne, kauppa ja palveluselinkeinot seuraavat teollisuuden ja rakennustoiminnan aikaansaamaa tuotannon nousua. Teollisuudessa tapahtuu jatkuvaa tuotannon tehostumista. Sen vuoksi jää teollisuudessa työvoiman lisäys tuntuvasti pienemmäksi kuin tuotannon kasvu. Pääosa uusista työpaikoista avautuu kaupan, liikenteen ja palveluselinkeinojen puolella. Teollisuuden kasvu on kuitenkin perusedellytys näitten elinkeinojen laajentumiselle.
6 III. Elintason nostaminen Voimakkaan teollistamisen avulla voimme korottaa reaalista kansantuloamme keskimäärin ainakin 5 % vuodessa. Osa tästä lisäyksestä menee palkkoina uusien työntekijäin hyväksi. Samanaikaisesti voidaan korottaa myös elintasoa. Voimme saavuttaa 40 %:n yleisen reaaliansioitten lisäyksen 10 vuodessa. Oikeudenmukaisen tulonjakopolitiikan avulla on turvattava Vähävaraisimmalle väestölle tuotakin suurempi elintason nousu. IV. Sosiaaliset uudistukset Monet tärkeät sosiaaliset uudistukset ovat varojen puutteessa jääneet toteuttamatta. Kohoava kansantulo antaisi mahdollisuuden myös näitten uudistusten. suorittamiseen. Kansantulon lisääntymiseen johtavaa teollistamista on siis sosiaalisen turvallisuudenkin takia tehostettava. I. Yleistä SIJOITUSTOIMINTA JA SÄÄSTÄMINEN Säästämis- ja sijoitustoiminta on Suomessa ollut erittäin korkealla tasolla. Olemme säästäneet noin neljänneksen kansantulosta. Tuottavimpiin elinkeinoihin kohdistuvat sijoitukset ovat meillä kuitenkin jääneet tuntuvasti vähäisemmiksi kuin useimmissa muissa maissa. Poikkeuksellisen suuri osa kaikista investoinneista on suuntautunut tuottamattomiin tai vähätuottoisiin kohteisiin mm. maatalouden ja julkisen hallinnon piirissä. Kun lähimmissä läntisissä naapurimaissa noin 60 65 % kaikista investoinneista on suunnattu teollisiin elinkeinoihin, on Suomessa jääty samojen elinkeinojen osalta alle 50% :n. II. Sijoitusten suunta Teollisia sijoituksia voidaan laajentaa sekä sijoitusten kokonaismäärää lisäämällä että ohjaamalla nykyistä pääomain käyttöä uusille urille. Jos sijoitusten osuutta kokonaistuotannosta lisättäisiin, hidastuisi elintason nousu. Jotta tämä vältettäisiin, on investointien nykyistä suuntausta pyrittävä muuttamaan. Meidän on oltava pidättyväisiä kaikissa niissä investoinneissa, jotka eivät edistä teollista kehitystä. Vähätuottoista ja kansantaloudellisesti toissijaista pääomain käyttöä on rajoitettava ja kaikkea ylellistä rakentamista supistettava. Sijoitustoimintaa on tehostettava, ei ainoastaan teollisuudessa, vaan myös teollista kehitystä palvelevain kulkulaitosten alalla.
Teollisuuteen investoitaessa on pyrittävä suosimaan njitä elinkelpoisia yrityksiä, joissa sijoituksilla saadaan suurin mahdollinen tuotannon lisäys tai runsain määrä uusia työpaikkoja. III. Varain hankinta Teollisuuden kehittäminen vaatii suuria varainsijoituksia. Tällaisiin sijoituksiin on pyrittävä saamaan entistä enemmän pitkäaikaisia ulkomaisia lainoja. Varsinaisen tehdasteollisuuden ohella on lainoituskohteiksi saatava nykyistä suuremmassa määrin myös kaivostoiminta, maan voimatalous sekä kulkulaitokset. Valtaosa teollisten sijoitusten kokonaismäärästä jää joka tapauksessa kotimaisista lähteistä hankittavaksi. Tämän takia tarvitsemme jatkuvasti korkeata säästämismäärää ja myös suurta julkista säästämistä. On välttämätöntä, että julkisia varoja käytetään tähänastista enemmän maan teollistamisen hyväksi. IV. Sijoituspolitiikan tavoitteet Kun julkisessa talouspolitiikassa on ilman riittävää perustetta suosittu monia heikkotuottoisia investointeja, on teollisten sijoitusten lisäämiseksi pyrittävä a) ohjaamaan työllisyyden ylläpitämiseksi tarkoitetut varat ensi sijassa uuden teollisuuden, teollisuutta palvelevien kulkulaitosten sekä uusien asuntojen rakentamiseen, b) laajentamaan valtion omia teollisia investointeja sekä suuntaamaan valtion omat tahi sen avustamat investoinnit entistä enemmän teollisille toimialoille, c) suuntaamaan julkista lainanantoa entistä enemmän teollisiin tarkoituksiin, d) tukemaan uusien talletuspääomien kertymistä. On suosittava teollista kehitystä tukevia investointeja sekä rajoitettava ja supistettava vähempiarvoisia varainsijoituksia ja tässä tarkoituksessa ohjattava ja valvottava kansantaloutemme investointitoimintaa. I. Teollisuus TEOLLISTAMINEN Suurin työllisyyden nousu voidaan aikaansaada kehittämällä kulutustavarateollisuutta. Tämän teollisuuden alan laajentuminen riippuu kuitenkin kansantulon noususta. Kansantulon nostaminen puolestaan edellyttää perusteollisuuksien kehittämistä. 7
g Useilla aloilla olemme kasvavassa määrin tuonnista riippuvaisia. Kohoavan tuonnin rahoittamiseksi on laajennettava vientiteollisuuksia ja lisättävä vientiä. Samanaikaisesti on laajennettava muutakin elinkelpoista kotimaista teollisuustuotantoa.. Teollisuustuotannon yleinen laajentuminen vahvistaisi ja monipuolistaisi vientiämme ja vähentäisi riippuvuuttamme suhdanneherkistä puunjalosteista. Samalla helpotettaisiin taloutemme mukautumista alati laajeneviin kansainvälisiin yhteismarkkinoihin. Uutta kilpailukykyistä teollisuutta rakennettaessa on tähtäimessä pidettävä tuotannon ja sen jalostusasteen nostamista, työtilaisuuksien lisäämistä ja viennin laajentamista ja senvuoksi pyrittävä edistämään ensisijaisesti a) jalostusasteeltaan korkeatasoisen puujalostustuotannon laajentamista raakapuuvarojemme sallimiin mahdollisuuksiin asti, b) metallien perusteollisuuden ja konepajateollisuuden lisäämistä, niin että malmivaramme tulisivat entistä enemmän kotimaisen jalostuksen piiriin ja että yhä suurempi määrä koneita saataisiin omasta maasta, c) kemian perusteollisuuden lisäämistä tähän tuotantoon perustuvien muitten teollisuuksien rakentamista silmälläpitäen, d) höyry- ja vesivoimalaitosten sekä atomivoimalaitosten rakentamista maan energiatarpeen kasvua vastaavalla vauhdilla. Perusteollisuuksien rakentaminen antaisi jo rakennusvaiheen aikana erittäin huomattavan määrän työtilaisuuksia sekä rakennettavissa teollisuuksissa että niitten kotimaisten hankintojen puolella. Perusteollisuudet takaisivat myös kasvavalle työntekijämäärälle työpaikkoja kulutustavarain tuotannossa sekä kaupassa, liikenteessä ja palveluselinkeinoissa. Teollisuutemme pohjan vahvistuminen luo edellytyksiä myös pienteollisuuden kehittämiselle. Pienteollisuudelle avautuisi entistä laajempia mahdollisuuksia toimia suurten teollisuuslaitosten alihankkijoina. Julkisen vallan toimenpitein on pyrittävä edistämään pienten teollisuusyritysten erikoistumista niille sopiviin tuotteisiin, jolloin myös vientimarkkinain mahdollisuudet on otettava huomioon. Valtiovallan on toimenpiteillään pyrittävä myötävaikuttamaan laajan teollistamisohjelman toteuttamiseen. Valtion on otettava päävastuu teollisesta rakentamisesta niissä tapauksissa, joissa vain yhteiskunnan voimavarat riittävät uusien yritysten ja uusien tuotantokeskusten perustamiseen tahi joissa teollista kehitystä ei voida yhteiskunnan edun vuoksi jättää yksityisestä yritystoiminnasta riippuvaksi.
II. Kaivostoiminta Samanaikaisesti ennenmainittujen teollisten tavoitteiden kanssa on pyrittävä kehittämään maan kaivostoimintaa ja tässä tarkoituksessa a) tehostettava toimenpiteitä uusien mineraaliesiintymien löytämiseksi ja tutkimiseksi, mm. varaamalla valtion budjettiin nykyistä suuremmat tutkimusmäärärahat, b) tuettava kaivostoiminnan aloittamista ja laajentamista sekä malmivarojemme edelleenjalostamista, ensi sijassa valtion omien yritysten puitteissa. 9 III. Kulkulaitokset Kulkulaitosten kehittämiseksi on a) laadittava valtakunnan teollistumista palveleva kulkulaitosohjelma ja ohjattava kulkulaitosinvestoinnit sen mukaisesti, b) uudistettava rautatielaitos teollisuuden ja muun elinkeinoelämän kuljetustarpeita vastaavaksi, c) uusittava maantierakennustpiminta nykyistä korostetummin valtakunnallisia kuljetustehtäviä vastaavaksi, d) edistettävä kotimaisen kauppalaivaston uusintaa ja lisäämistä. Julkiset hankinnat, mm. rautatielaitoksen osalta, on työllisyyden turvaamista silmällä pitäen sijoitettava ensisijaisesti kotimaahan. Kauppalaivastoa uudistettaessa on annettava etusija kotimaiselle laivanrakennusteollisuudelle. i IV. Teollisuuden sijoittaminen Uusi teollisuus hakeutuu yleensä alueille, missä sen toimintaedellytykset ovat taloudellisesti suotuisimmat. Näihin toimintaedellytyksiin voidaan valtiovallan toimenpitein vaikuttaa. Tämän vuoksi on sopivin toimenpitein pyrittävä a) helpottamaan teollisuuden rakentamista vajaatyöllisyysalueille, b) edistämään maan eri osien raaka-ainevarojen käyttöönottoa sekä eri teollisuusalojen sijoittumista lähemmäksi raaka-aineen hankinta-alueita, c) parantamaan teollistamista silmällä pitäen maan syrjäseutujen kulkuyhteyksiä. Maan teollistuminen lisää uusien asuntojen tarvetta. Tämän vuoksi on tehostettava ja tuettava asuntojen rakentamista teollistuvilla alueilla.
10 ASUNTOPOLITIIKKA I. Yleistä Maassamme on viime aikoina valmistunut keskimäärin 30.000 uutta asuntoa vuodessa. Asutuskeskuksissa on uusia asuntoja rakennettu vuosittain noin 18.000, mistä määrästä puolet on ollut Aravan osuutta. Tämä tuotanto on ollut riittämätön asuntovajauksen poistamiseen. Asuntoja on yhä edelleen niukalti, niitten huoneluku alhainen ja asumisahtaus suuri. Asumistiheyden puolesta Suomi kuuluukin Euroopan heikoimpiin maihin. Täällä asuu keskimäärin 1,5 henkilöä huonetta kohti, muissa pohjoismaissa sen sijaan vain 0,8 0,9 henkilöä. Asumiskustannukset ovat Suomessa erittäin korkeat. Useat perheet joutuvat uhraamaan vaatimattomaankin asuntoon kolmanneksen, jopa puolet tuloistaan. Muissa pohjoismaissa on katsottu, ettei asuminen saisi viedä viidennestä enempää. Korkeitten asumismenojen takia on vähävaraisten perheitten työlästä hankkia itselleen pientäkään nykyaikaista asuntoa. Asumisen kalleus on ollut syynä asumisahtauteen. Valtaosa asuntojen tuotannosta tapahtuu useimmissa maissa julkisen tuen turvin, sosiaalisena asuntorakennustoimintana. Suomessa on julkisen tuen osuus ollut aivan liian vähäinen ja epävakainen. II. Asuntojen tarve Maamme väkiluku lisääntyy alkaneen kymmenluvun kuluessa noin 600.000:11a. Sodanjälkeisten suurten ikäluokkien tullessa täysi-ikäisiksi kohoaa myös uusien perheitten vuotuinen määrä tuntuvasti nykyisestään. Odotettavissa oleva elintason yleinen nousu lisää niin ikään uusien ja entistä tilavampien asuntojen kysyntää. Teollistuminen lisää lähinnä asutuskeskusten väestömäärää. On laskettu, että noin kaksi kolmannesta koko vuosikymmenen väenkasvusta tapahtuu asutuskeskuksissa. Maaseudullakin on odotettavissa huomattavia muutoksia uusien asutustaajamien kasvaessa teollistuville alueille. Kaikilla näillä alueilla tulee esiintymään asuntojen puutetta ja sen takia tuotannon painopiste on keskitettävä sinne, minne väestö uusia toimeentulomahdollisuuksia hakiessaan siirtyy. Asuntojen tuotantoa on tehostettava myös asuntokantamme uudistamiseksi. Vanhat ja asumistilaltaan epätyydyttävät asunnot on korvattava uusilla ja heikkolaatuinen asuntokanta saatava vähitellen poistetuksi.
Asuntokantamme lisääminen ja uudistaminen edellyttää tuotannon kohottamista. Vuotuinen asuntojen tuotanto olisi nostettava nykyisestä 30.000:sta noin 40.000:een. 11 III. Tuotannon suunta Suurin osa asuntokannastamme on perhe-asunnoiksi soveltumattomia pienhuoneistoja. Tilanne pysyy jatkuvasti epätyydyttävänä, ellei asuntotuotantoa voimakkaasti suunnata kylhn tilavien perheasuntojen, linjalle. Tämä on kuitenkin mahdollista vain sillä edellytyksellä, että asumiskustannuksia saadaan riittävästi alennetuksi. Omat asunnot ovat osoittautuneet monessa suhteessa tarkoituksenmukaisiksi. Niitten avulla on voitu mm. edistää asuntosäästämistä ja siten helpottaa asuntotuotannon tarvitsemien pääomien kokoamista. Vähävaraisilla kansanluokilla ei ole kuitenkaan mahdollisuuksia oman asunnon vaatimain sangen huomattavien sijoitusvarojen hankkimiseen. Pienituloisten tarvitsemia vuokra-asuntoja on rakennettu varsin vähän; Arava-tuotannossakin niitten osuus on ollut vain vajaa kolmannes. Tämän vuoksi on viimeaikaista asuntopolitiikkaa jatkaen tehostettava vuokra-asuntojen rakentamista ja lisättävä niitten osuutta koko tuotannosta. Asuntotuotannossamme tarvitaan kerros-, rivi- ja omakotitaloja. Tuotantoa on tässä suhteessa pyrittävä ohjaamaan tarkoituksenmukaisella asemakaava- ja tonttipolitiikalla. IV. Tuotannon rahoittaminen Asuntotuotannon tehostaminen edellyttää yhteiskunnan toimenpiteitä. Sen vuoksi on julkisen vallan tukea asuntotuotannolle nykyisestään lisättävä. Suunnitelmallisen rakentamisen edistämiseksi on asuntotuotannon julkinen tuki saatava entistä kiinteämmälle, pitkäaikaiselle pohjalle. Tässä tarkoituksessa on a) turvattava asuntotuotannon pitkäjännitteiset rahoitusohjelmat, b) lisättävä julkisia asuntotuotantolainoja, c) tuettava ensisijaisten asuntotuotantolainojen hankintaa, d) edistettävä asuntojen hankintaan kohdistuvaa yksityistä säästämistä. V. Rakennuskustannukset Asuntojen rakentaminen tulee maassamme nykyisin varsin kalliiksi, mm. korkeitten välillisten verojen takia. Rakennuskustannuksia on
12 alennettava tuotannon lisäämiseksi ja asumismenojen supistamiseksi. Tämän vuoksi on julkisen vallan toimenpitein pyrittävä a) edistämään asuntotuotannon rationalisointia ja koneellistamista mm. uudistamalla nykyinen liikevaihtoverojärjestelmä sekä tehostamalla rakennusteknillistä tutkimustoimintaa, b) tukemaan pitäjännitteisten tuotanto-ohjelmien toteuttamista ja alueittain rakentamista, c) mukauttamaan rakentamista koskevat säännökset taloudellisuuden vaatimuksiin, d) harjoittamaan sellaista tonttipolitiikkaa, joka turvaa halpojen asuntotonttien saannin ja ehkäisee kaiken keinottelun, e) valvomaan rakennustoimintaa kelvollisten asuntojen tuottamiseksi sekä rakennuskeinottelun ja kohtuuttomien yrittäjävoittojen ehkäisemiseksi. Maassamme on lähes kaikkialla tilaa rakentaa väljästi. Uusia asuntoalueita suunniteltaessa tai entisiä uudistettaessa on kuitenkin pidettävä silmällä, ettei aiheuteta asukkaille tarpeettomia lisämenoja eikä kohoteta yhteiskunnan maksettavia toissijaisia asutustaajamien kustannuksia. VI. Asumiskustannukset Asumismenoja on kevennettävä rakennuskustannuksia alentamalla. Sen ohella on asumismenojen vähentämiseksi pyrittävä a) lisäämään halpakorkoisten julkisten lainojen osuutta asuntorakennustoiminnassa, b) keventämään korkokustannuksia ja pääoman kuoletuksia, c) supistamaan asukkailta vaadittavien pääomansij oitusten osuutta, d) lisäämään vähävaraisille myönnettäviä korottomia tai halpakorkoisia asunnonhankintalainoja, e) tehostamaan halpojen vuokratalojen rakentamista, f) jatkamaan asunnontarvitsijoita hyödyttäviä verohuojennuksia. Asuntojen kalleus on erityisen kipeästi koetellut vähäisten tulojen varassa eläviä vanhuksia ja invalideja. Yhteiskunnan velvollisuutena on turvata heille halvat ja kelvolliset asunnot. Asumis- ja vuokrakustannusten yleistä kehitystä on tarkoin seurattava ja varottava kaikkia sellaisia toimenpiteitä, jotka voisivat kohottaa vähävaraisen väestön asumismenoja. VII. Perheenasuntoavustukset Asuntopolitiikan tärkeimpiä tehtäviä on kelvollisten perheasuntojen hankkiminen. Lähiaikojen tuotannossa on perheasuntojen osuutta
pyrittävä lisäämään. Kun yleisten asumiskustannusten korkeuden takia on vähävaraisten perheiden ollut pakko asua ahtaasti, on yhteiskunnan tuettava perheiden siirtymistä tilavampiin asuntoihin. Ferheenasuntoavustusjärjestelmä on uudistettava niin, että vähävaraiset tai varattomat perheet saisivat nykyistä tehokkaamman julkisen asumistuen. VIII. Asuntotuotannon ohjaus Tilavien ja halpojen asuntojen hankkimiseksi vähävaraisille ja asumisahtauden poistamiseksi on asuntotuotantoa lisättävä. Perheasuntojen osuutta tuotannossa on kohotettava ja yleisiä asumiskustannuksia alennettava. Näitten päämäärien saavuttamiseksi on asuntopolitiikka uudistettava ja asuntotuotannon tukea lisättävä. Valtion, kuntien ja yleishyödyllisten yhteisöjen panosta asuntotuotannossa on laajennettava. Asuntotuotannon ohjaamiseksi oikeille urille ja parhaimman mahdollisen kokonaistuloksen saavuttamiseksi on asutuskeskusten ja maaseudun asutustaajamien asuntopolitiikan johdossa pyrittävä tarkoituksenmukaiseen keskitykseen ja yhtenäistämiseen. 13 I. Yleistä MAATALOUSPOLITIIKKA Teollisuuden laajentuminen takaa nopeimman tien kansantulon ja elintason nousuun. Samalla saadaan yhä lisääntyvä määrä uusia työpaikkoja teollisiin elinkeinoihin. Nämä uudet työpaikat ovat välttämättömät, jotta voisimme hankkia kohtuullisen toimeentulon sille suurelle osalle maaseudun väestöä, joka nykyisin elää alituisen työttömyyden puristuksessa. Maan teollistuminen antaa uusia mahdollisuuksia myös maataloutemme tuotannon tehostamiseen ja sen tuotteiden menekin varmistamiseen. Suurimman tehokkuutensa maatalous onkin saavuttanut pisimmälle teollistuneissa yhteiskunnissa. Suomessa tarvitaan maataloutta, jotta saavuttaisimme kohtuullisen omavaraisuuden elintarvikkeiden hankinnassa. Kun maatalouden tuotantokustannushinnat ovat täällä varsin korkeat, on kotimaisen kulutuksen ylittävää tuotantoa vältettävä sekä pyrittävä ohjaamaan tuotanto aloille, jotka ovat oloissamme sopivimmat. Maatilataloutemme elinkelpoisuutta voidaan tarkoituksenmukaisin tukitoimenpitein parantaa. Päämääränä on pidettävä sellaista tuotannon tehostumista, mikä jatkuvasti vähentäisi julkisen tuen tarvetta. Maataloutta tuettaessa on otettava huomioon maan teollistamisen vaatimukset.
14 II. Tuotannon suunta ja tavoitteet 1) Maataloustuotannossamme on pyrittävä ensi sijassa peruselintarvikkeiden hankintaan kotimaasta. Tavoitteena on pidettävä kohtuullista omavaraisuutta. Samalla on pyrittävä nykyistä tasaisempaan omavaraisuusasteeseen eri tuotteiden osalta. 2) Kannattamattomasta ja valtion taloutta suuresti rasittavasta maataloustuotteiden viennistä on pyrittävä irroittautumaan. Maatalouden tuotanto olisi vakaannutettava kotimaista kulutusta vastaavaksi. 3) Maatalouden tuotantosuuntaa ja tuotannon laajuutta on pyrittävä ohjaamaan lähinnä hintapolitiikan avulla. Ylituotannon ehkäisemiseksi on ryhdyttävä tarvittaessa muihinkin toimenpiteisiin ja tutkittava mm. nykyistä laajemman sopimusviljelyn mahdollisuuksia. III. Tuotannon tehostaminen 1) Kun maatalouden konekanta on kokonaisuutena ottaen jo nyt varsin runsas, on päähuomio lähitulevaisuudessa kiinnitettävä muiden tuotannonedellytysten parantamiseen. Jotta kone-, rakennus-, ja maapääomaa voitaisiin käyttää entistä tehokkaammin, on pyrittävä a) rajoittamaan maatilojen jakamista pienemmiksi tilayksiköiksi, b) hankkimaan tilojen elinkelpoisuuden parantamiseksi lisämaata yhdistämällä pieniä tiloja suuremmiksi esim. niissä tapauksissa, jolloin muuttoliike jättää tiloja vapaiksi tai jolloin omistajat muista syistä ovat halukkaat luopumaan tiloistaan, c) parantamaan tuotannon edellytyksiä tilusjärjestelyillä (maaalojen vaihdolla tms. toimenpiteillä), d) välttämään maatilojen lukumäärän lisäämistä, e) edistämään maatilojen peruskorjauksia (kuten peruskuivatusta, salaojitusta, kivenraivausta, tilusteiden rakentamista, vesihuoltoa, satovarastojen keskittämistä, kotieläinsuojien uudistamista sekä peruslannoitusta), f) ohjaamaan tuotantoa niille alueille, missä kunkin tuotteen tuotantoedellytykset ovat suotuisimmat ja tässä tarkoituksessa edistämään mm. alueittaista ja tilakohtaista erikoistumista. 2) Maataloutemme tuotannon tehostaminen edellyttää osittain valtion rahoitusta. Julkista rahoitustukea on kuitenkin pyrittävä asteittain vähentämään lisäämällä maataloudenharjoittajani omalla vastuulla tapahtuvaa rahoitusta. 3) Maatalouden luotonsaantimahdollisuuksia on julkisen vallan toimenpitein pyrittävä helpottamaan. Erityisesti on pyrittävä huo-
lehtimaan riittävien huokeakorkoisten lainojen saannista pienimmille tiloille. 4) Maataloustarvikkeiden hankintaan sekä muihin vastaaviin tarkoituksiin olisi valtion varoista maksettava palkkioita ja avustuksia vain pientiloille. 5) Maatalouden verotus olisi uudistettava muitten elinkeinojen verotusta vastaavaksi ja siten, että pienimpien tilojen verotus keventyisi. 15 IV. Hintapolitiikka 1) Maataloustuotteiden kotimaisen myynnin lisäys kohottaa jatkuvasti maatalousväestön tuloja. Samaan suuntaan vaikuttavat myös kohtuulliset peruskorjausinvestoinnit. Kun maatalousväestön tulot näin kasvavat samalla tavoin kuin teollisten työntekijäin ansiot, olisi jatkuvista maataloustuotteiden hintojen korotuksista luovuttava. 2) Maataloustuki on yksinkertaistettava ja yhtenäistettävä niin, että tuen muotoja olisi nykyistä vähemmän. Samalla on pyrittävä välttämään alituiseen toistuvia, tuotannon määrään ja hintoihin vaikuttavia erillisratkaisuja lainsäädännössä ja valtion taloudessa. 3) Maataloustuotteiden hintatason määrääminen lakisääteisesti on osoittautunut käytännössä kuluttajain kannalta kohtuuttomaksi. Se on samalla ollut epäoikeudenmukainen pienviljelijöille. Maataloustulon vakaantumista ei ole myöskään kyetty saavuttamaan. Kun palkkatyöansiot ovat nyt vailla indeksisidonnaisuutta,.olisi luovuttava lakisääteisestä maataloustuotteiden hintojen määräämisestä ja siirryttävä vapaaehtoisten, vuotuisten hintasopimusten pohjalle. Kuluttajain, palkansaajain ja pienviljelijäin edut olisi tällaisia sopimuksia tehtäessä otettava huomioon. 4) Maataloustuotteiden hintoja määrättäessä olisi perustana pyrittävä pitämään maailmanmarkkinain hintatasoa. Kohtuullisen toimeentulon turvaamiseksi maataloudesta elävälle väestölle on tällöin kuitenkin otettava huomioon maamme syrjäisen sijainnin ja ilmastollisten olosuhteiden sekä maatilataloutemme pienviljelysvaltaisuuden vaikutukset tuotantokustannuksiin. Maatalouden tuottavuuden nousu on niin ikään otettava huomioon. V. Metsätalous 1) Metsätaloutemme tulevan kehityksen sekä metsiemme suunnitelmallisen hoidon takia on välttämätöntä, että metsänhoidollisesti yhtenäisten suurten metsälöiden pirstomisesta luovutaan. Samalla on 34 Sos.-dem. P. Pöytäkirja
16^ pyrittävä edistämään pienten metsäalueiden omistajain yhteistoimintaa. Koko metsätalouspolitiikkamme on nykyistä enemmän ohjattava metsänhoidollisten vaatimusten perustalta lähteväksi. 2) Teollisten raaka-ainevarojemme lisäämiseksi on valtiovallan ryhdyttävä tähänastista tehokkaampiin toimenpiteisiin maan syrjäisimpien metsäalueiden raakapuun talteenottamiseksi ja jalostamiseksi. 3) Työllisyyden ja tuotannon turvaamiseksi on valtiovallan pyrittävä tasaamaan raakapuun hankintoja ja kantohintaa sekä torjuttava pyrkimykset kantohintatason nostamiseen metsätyöpalkkojen taipuunj alostustuotteiden markkinointimahdollisuuksien kustannuksella. I. Yleinen verorasitus VEROTUSPOLITIIKKA Vähävaraisten kansalaisten verorasitus on vanhentuneiden ja'epäoikeudenmukaisten verolakien takia muodostunut.mitä kohtuuttomimmaksi. Erityisesti on kunnallinen vero ollut palkansaajia ja pienviljelijöitä rasittava. Samanaikaisesti ovat monet suurituloisten ryhmät ja suurten omaisuuksien haltijat päässeet sangen lievällä verolla. II. Välitön verotus Välittömän verotuksen alalla olisi päästävä nykyistä suurempaan oikeudenmukaisuuteen eri veronmaksajaryhmien kesken. Erityisesti pienituloisten henkilöiden verotaakkaa olisi voitava keventää. Verotuspolitiikassa on tämän takia pyrittävä a) uudistamaan valtion tulo- ja omaisuusveron asteikko ja veroluokat nykyistä kevyemmiksi pienituloisille, b) korottamaan huipputuloista ja suuromaisuuksista kannettavaa veroa, c) lisäämään pienituloisten sosiaalisia verohelpotuksia. Kunnallinen verotus on saatava nykyistä oikeudenmukaisemmaksi. Kunnallisen verorasituksen keventämiseksi on rajoitettava kunnille annettujen taloudellisten velvoitusten laajuutta. Pimeät tulot on vedettävä verotuksen piiriin ja omaisuuden ansiotonta arvonnousua verotettava. Verotarkkailua on tehostettava. Yhteiskunnallista tyytymättömyyttä synnyttävien suurten yksityisten omaisuuksien kertymistä on pyrittävä verotuksen avulla jarruttamaan ja tutkittava mahdollisuuksia nykyistä tiukempien perintöverosäännösten käyttöönottamiseksi.
III. Välilliset verot Välilliset verot, jotka ovat valtion suurin tulonlähde, ovat kuluttajia rasittavia. Korkeat välilliset verot ovat muodostuneet myös jarruksi taloudelliselle rationalisoinnille. Näitä veroja uudistettaessa on kuluttajien yleistä verorasitusta kevennettävä. Samalla on eri työalojen tuottavuutta parannettava, jolloin hintatasoa voidaan alentaa. 17 IV. Verotus ja julkinen talous Verotuspolitiikkaa uudistettaessa on huolehdittava siitä, että sosiaalisen turvallisuuden vaatimukset pystytään täyttämään ja että kansalaisten toimeentulon turvaamiseksi tarpeelliset pääoman sijoitukset tulevat suoritetuiksi. I. Työajan lyhentäminen SOSIAALIPOLITIIKKA Nopea taloudellinen edistys on vähentänyt pitkien työpäivien tarpeellisuutta samalla kun kiristynyt työn tahti edellyttää lisättyjä vapaa-aikoja. Lyhyempi työaika lisää myös työvoiman tarvetta ja siten vähentää työttömyyttä. Kun teollistuminen antaa mahdollisuuden työajan yleiseen lyhentämiseen ansiotasoa alentamatta, on useissa maissa siirrytty yhä lyhyempiin työviikkoihin ja työpäiviin. Sama on myös meidän tavoitteemme. Ensi vaiheessa on päästävä 5-päiväiseen ja 40-tuntiseen työviikkoon. Sen ohella on säännöllistä vuorotyötä tekevien työpäivä lyhennettävä 7-tuntiseksi. Samalla on kiireellisesti saatettava työaikalait voimaan niillä aloilla, joilla työaikaa ei vielä ole säännöstelty sekä pyrittävä työaikojen pituudessa ilmenevien eroavuuksien poistamiseen. II. Minimipalkat Palkkaustason kohottaminen heikoimmin palkatuilla aloilla on koko yhteiskunnan edun mukaista. Monessa maassa onkin säädetty lakeja, joilla määrätään vähimmäispalkat. Minimipalkkasäädöksillä on voitu ehkäistä työvoiman riistoa ja suojata työntekijäin oikeuksia. Kun kansalaisten työvoima on perustuslakiemme mukaan valtakunnan erikoisessa suojeluksessa, olisi tutkittava, voitaisiinko joitakin aloja koskeva minimipalkkalaki säätää myös Suomessa.
18 III. Vuosilomien pidentäminen Vuosiloman tarkoituksena on työntekijän terveyden ja työkunnon ylläpitäminen. Nykyajan tiukka työn tahti vaatii entistä pitempiä vapaa-aikoja, myös vuosilomien muodossa. Teollistumisen tuoma jatkuva kansantulon nousu puolestaan tekee mahdolliseksi lomien pidentämisen tulotasoa alentamatta. Työntekijän lomantarpeen kannalta on epäolennaista, millä alalla hän työskentelee ja minkä lain perusteella hänen lomaoikeutensa määräytyy. Kaikille työntekijöille on tunnustettava oikeus yhtäläiseen ja samoin perustein laskettavaan vähimmäislomaan. Toisistaan poikkeavien lomalakien voimassapitäminen käy sitäkin kohtuuttomammaksi kun käytännössä yhä suurempi osa työntekijöitä siirtyy yhteiskunnan teollistuessa pitempien vuosilomien piiriin. Vuosilomia koskeva lainsäädäntö on uudistettava työntekijäin oikeutettujen vaatimusten ja muuttuneiden olosuhteiden edellyttämällä tavalla. Tällöin on edelleen turvattava nuorten työntekijäin oikeus normaalia pitempään vuosilomaan. IV. Työväensuojelu ja ammattientarkastus Maamme teollistuessa on työväensuojelulainsäädäntöä pyrittävä kaikilta osiltaan kehittämään. Työturvallisuutta koskevia määräyksiä on ajanmukaistettava. Työntekijäin oikeuksien suojaamiseksi on ammattientarkastusta tehostettava. Ammattientarkastus on kokonaisuudessaan otettava valtion hoitoon. Erityistä huomiota on kiinnitettävä tarkastustoiminnan tehostamiseen erikoisaloilla, mm. metsä- ja maataloustöissä sekä kulkulaitosten piirissä. Myös työntekijäin luottamusmiesten tehtävät ja oikeudet on nykyistä tarkemmin määriteltävä. V. Sairausvakuutus Sairausvakuutus on keskeisimpiä osia koko sosiaaliturvasta. Useissa maissa on muu sosiaaliturva rakennettu sairausvakuutuksen pohjalle. Tällä vakuutuksella on suuri merkitys vähävaraisille kansanluokille ja kaikille työkuntoisille kansalaisille. Sairastunut henkilö voi vakuutuksen avulla turvautua tarvittavaan hoitoon ja siten lyhentää poissaoloansa työstä, vieläpä torjua työkyvyttömyydenkin syntymistä. Työttömyysvakuutuksen ohella on sairausvakuutusta pidettävä yhtenä tärkeimmistä lähitulevaisuuden sosiaalipoliittisista tavoitteistamme. Sairasvakuutusta toteutettaessa on päämääränä pidet-
tävä koko kansan saattamista yleisen ja pakollisen vakuutusturvan piiriin. Samanaikaisesti sairausvakuutuksen kanssa on pyrittävä kehittämään myös muita sosiaalivakuutuksen muotoja, mm. yleistä perheenturvavakuutusta. VI. Eläketurva Nykyaikaisen yhteiskunnan tärkeimpiin sosiaalisiin tehtäviin kuuluu riittävän eläketurvan järjestäminen vanhuksille ja työkyvyttömille. Tämä tehtävä tulee sitä merkittävämmäksi mitä suuremmiksi vanhusten ikäluokat kasvavat väestön keskimääräisen eliniän pidentyessä. Jotta riittävä eläketurva saataisiin sosiaalisella lainsäädännöllä taatuksi kaikille kansalaisille, on pyrittävä a) kehittämään nykyistä kansaneläkejärjestelmää niin, että se entistä paremmin sulkisi piiriinsä eläkkeentarvitsijat ja että vanhusten ja työkyvyttömäni eläketurva jatkuvasti kohentuisi, b) uudistamaan yksityisessä työsopimussuhteessa olevien eläkeoikeus niin, että työnantaja tulisi velvoitetuksi eläkkeen maksuun kansaneläkkeestä riippumatta. 19 VII. Ammattikasvatus ja tutkimustoiminta Kansantalouden saavutukset ovat suuressa määrin työntekijäin ammatillisesta taidosta ja korkeaan pätevyyteen perustuvasta tieteellisestä ja teknillisestä tutkimustoiminnasta riippuvaisia. Henkisen panoksen osuus on todettu erittäin merkittäväksi työsaavutusten lisäämisessä. Kaikkialla maailmassa pyritäänkin nykyisin kohottamaan työntekijäin ammattitaitoa ja laajentamaan tutkimustoiminnan alaa. Suuri osa maamme nuorisosta tulee työmarkkinoille vailla kunnollisen ammattikoulutuksen suomaa taitoa ja pätevyyttä. Kun lähivuosina ns. suuret ikäluokat ovat saapumassa työkykyiseen ikään, uhkaa ammattitaidottomuus entistä suurempaa nuorten määrää. Koulutusja harjoituspaikat ovat aivan liian vähälukuisia. Ammattitaidon puute merkitsee työntekijälle itselleen heikompia ansioita ja turvattomuutta toimeentulon suhteen. Koko yhteiskunta kärsii työntekijäkunnan huonosta keskimääräisestä koulutustasosta. 1) Ammattiopetuksen tehostamiseksi on pyrittävä a) lisäämään nuqrison ammattikoulutuksen mahdollisuuksia kaikkia eri koulumuotoja hyväksikäyttäen ja kaikissa koulutuksen eri asteissa sekä tukemaan opetusta mm. koulumaksuja alentamalla ja ilmaista oppi- ja kurssikirjallisuutta hankkimalla.
20 b) uudistamaan ammattiopetuslaitoksemme teollistuvan yhteiskunnan koulutustarpeita vastaavaksi, c) helpottamaan nuorison mahdollisuuksia, peruskoulutuksen muodoista riippumatta, saada korkeinta ammattiopetusta, d) laajentamaan tarkoituksenmukaista ammatinvalintaa ja työhönohjausta, e) kehittämään oppisopimusjärjestelmän tarjoamia ammattikoulutusmahdollisuu ksia, f) lisäämään ammattikasvatusta palvelevaa kurssitoimintaa ja jatkokoulutusta. Ammattiopetus on sen hallintoa uudistamalla pyrittävä keskittämään yhtenäisen johdon alaisuuteen. 2) Tutkimustoiminnan tehokkuutta haittaa varojen niukkuus: Vähävaraisuus on usein esteenä myös työntekijäin, teknikkojen ja tutkijain ammattitaidon kohottamiselle. Yhteiskunnalta on vaadittava toimenpiteitä näitten rajoitusten poistamiseksi ja tämän vuoksi on a) voimakkaasti lisättävä kaikenasteisten ammattiopintojen tukemista toteuttamalla kiireellisesti suuri julkinen stipendi- ja apurahabudjetti, minkä turvin tutkimushenkilöstön ja ammattityöntekijäin pätevyyttä ja koulutustasoa voitaisiin kohottaa, b) tuettava uusimman tieteellisen.ja teknillisen kehityksen vaatiman erikoishenkilöstön kouluttamista, c) lisättävä tutkimustoimintaan myönnettäviä yleisiä varoja, d) edistettävä tarkoituksenmukaisen työnjaon ja yhteistoiminnan aikaansaamista tärkeimpien alojen tutkimustoimessa, e) edistettävä Suomen osallistumista kansainväliseen yhteistoimintaan tieteen ja tekniikan eri aloilla. TALOUDELLINEN SUUNNITELMALLISUUS Maan teollistaminen edellyttää suunnitelmallista taloutta. Taloudellinen suunnitelmallisuus perustuu puolestaan jatkuviin ja tarkkoihin tutkimuksiin. Meidän maassamme haittaa tutkimustoimintaa tuoreitten ja tarkkojen perustietojen puute sekä liiallinen hajanaisuus tutkimustoiminnan organisaatiossa. Kun kaikkien talouspoliittisten ratkaisujen olisi nojauduttava laajaan tietojen kokoamiseen sekä niitten pohjalta tehtäviin laskelmiin, kaipaa taloudellinen tutkimuksemme huomattavaa tehostamista. Samalla on tutkimustoimi saatettava puolueettomalle pohjalle.
Erittäin tärkeätä on luotettavien tietojen saanti hintojen ja palkkojen kehityksestä. Niin ikään on laadittava jatkuvia ja tarkkoja selvityksiä suhdannekehityksestä sekä eri elinkeinonalojen taloudellisista tuloksista. Maataloutta koskevat tutkimukset on myös uudistettava. Kansan toimeentuloa kohottavan teollistamisen edistämiseksi on talouspoliittinen suunnittelutoiminta yhdenmukaistettava sekä kiirehdittävä sellaisen käytännön teollistamisohjelman laatimista, joka sisältäisi ehdotukset hallituksen ja eduskunnan päätettävistä tehtävistä. MONOPOLIVOITTOJEN POISTAMINEN Elintason nousun ja sosiaalisen edistyksen ehtona on pysyvä rahan arvo, joka vuorostaan perustuu hintojen vakavuuteen. On huolehdittava siitä, että aiheettomat hintojen korotukset estyvät ja että teknillisen kehityksen tarjoamat mahdollisuudet hintojen alentamiseksi toteutuvat. Tehokkain keino näiden päämäärien saavuttamiseksi on sellaisten olosuhteiden luominen, joiden vallitessa kotimaisten tuottajien on toimittava harkitun taloudellisesti keskinäisessä ja ulkomaisten yrittäjien kanssa käytävässä kilpailussa. On valvottava, etteivät yrittäjät pyri väistämään hintoja alentavaa kilpailua keskinäisin rengastumis- eli kartellisopimuksin ja etteivät monopoliasemassa olevat yrittäjät ja yritysyhtymät kisko kohtuuttomia voittoja. Tämän vuoksi on a) kartelleja ja monopoleja sekä yleensä kilpailuoloja valvovan kartelliviraston toimintaa tehostettava, b) kartelli- ja monopolilainsäädäntöä kehitettävä niin, että valtiovalta saa entistä suuremmat mahdollisuudet ilmenevien epäkohtien korjaamiseen. c) Tullipolitiikkaa on kotimaista tuotantoa suojaten harjoitettava siten, etteivät tuottajat saa kannustinta ylihintojen ja suhteettomien voittojen tavotteluun. 21 TALOUDELLINEN DEMOKRATIA Taloudellisen demokratian kehittäminen kuuluu tärkeänä osana koko yhteiskuntamme kansanvaltaistamiseen. Julkista talouspolitiikkaa on hoidettava kansanvaltaisin toimintatavoin ja väestön enemmistön edut huomioon ottaen, taloudellista lainsäädäntöä on demokratisoitava, kansalaisten osallisuutta maan talouskoneiston hoidossa lisättävä ja yksityiseen pääomaan perustuvan taloudellisen harvainvallan toimintatilaa rajoitettava.
22 Näitten päämäärien saavuttamiseksi on erityisesti pyrittävä a) tukemaan ammatillisten järjestöjen pyrkimyksiä lisätä työntekijäin oikeuksia työpaikoilla ja myötävaikutusta niitten laitosten hoidossa, joissa työskentelevät, b) tukemaan talouselämämme yleistä kansanvaltaistumista ja kansanvaltaisten taloudellisten yritysten syntymistä ja kehittymistä, c) uudistamaan yritystoimintaa ja taloudellisia yhteisöjä koskevat lainsäännökset, niin että omistusoikeuden väärinkäyttö voitaisiin ehkäistä ja että taloudelliset olot tulisivat nykyistä laajemman julkisuusvelvoitteen alaisiksi. Puoluetoimikunta on pidättänyt itselleen oikeuden suorittaa esityksen lopputarkistus puoluekokoukseen mennessä. (Päätös 3. päivältä helmikuuta 1960.) I. Maatalous 2. SOS.-DEM. PUOLUEEN MAASEUTUOHJELMA 1) Yleistavoite Puoluetoimikunnan esitys Jotta maatalous saataisiin mahdollisimman joustavasti soveltumaan kokonaiskulutukseen ja kansantalouden vaatimuksiin, on valtakunnallisen kokonaissuunnitelman pohjalta selvitettävä maan eri alueiden ja erilaisten viljelmien luontaiset tuotantoedellytykset. Pyrkimyksenä tulee olla maa- ja maatalouspolitiikan ohjaaminen siten, että maatalous saatetaan kannattavaksi elinkeinoksi toimeenpanemalla koko maatalouden rationalisoiminen ennen kaikkea tilakokoa, tilussuhteita ja tuotantosuuntausta ajatellen ja että luodaan kestävä perusta maatalous- ja metsätyöväen elintason jatkuvalle luonnolliselle kohottamiselle. Samalla on helpotettava työikään tulevien nuorten ammatinvalinnan ohjausta, ammattikoulutusta ja hakeutumista pysyvään ammattityöhön. Tavoitteeksi tätä suunnitelmaa laadittaessa on asetettava kansallinen omavaraisuus peruselintarvikkeiden osalta. 2) Pienviljelijäin aseman parantaminen a) Pien viljelmillä harjoitettavaa tuotantoa tuettaessa on päämääränä pidettävä, että tuki annetaan sellaisessa muodossa, että se ei kohdistu ainoastaan myyntituotantoon, vaan koko maataloustuotan-
toon, jolloin vältytään tarpeettomilta hintojen korotuksilta ja tuen aiheuttama rasitus jakaantuu mahdollisimman oikeudenmukaisesti eri väestöryhmien kesken. b) Pienviljelijäin ammattitaitoa on kohotettava erikoisesti tukemalla heidän ammattisivistyksensä edistämistä tarkoittavia toimenpiteitä. c) Pienviljelijäin ammatillista järjestäytymistä, maataloudellista osuustoimintaa ja muuta taloudellista yhteistoimintaa on edistettävä. d) Pienviljelijöille on järjestettävä huokeakorkoista kiinteistöluottoa. Maatalouden perusluottokysyrnys on hoidettava. e) On huolehdittava maaseudun liikenneyhteyksien ja maataloustuotteiden varastoimis- ja menekkisuhteitten parantamisesta. f) Maatalouden kirjanpito ja karjantarkastustoiminta on saatava yleistymään ja siinä suhteessa tuettava ja ohjattava pienviljelijöitä. g) Pientiloilla harjoitettavaa, olosuhteisiin soveltuvaa erikoistuotantoa ja alueellista keskittymistä siihen on edistettävä. Maataloustuotannon edistämistä silmällä pitäen Sosialidemokraattinen Puolue vaatii epäkohtien poistamista erikoisesti seuraavin toimenpitein: 23 3) Pientilojen lisämaan saanti Sellaisille pientiloille, jotka viljelys-, metsä- tai laidunmaan riittä-' mättömyyden vuoksi eivät ole elinkelpoisia, on järjestettävä edellytykset riittävän lisämaan saantiin. Tämä toiminta on saatava tehokkaaksi ja siinä tarkoituksessa otettava valtion tulo- ja menoarvioon vuosittain tarkoitukseen riittävästi asutusehdoin etupäässä vähävaraisille jaettavaa maatilojen, lisäalueiden ja sisarosuuksien ostoon käytettävää luottoa. Laitumen ja metsämaan osalta voidaan lisämaan saanti tyydyttää myös perustamalla yhteislaitumia ja yhteismetsiä. Perhe viljelmien elinkelpoisina säilyminen on turvattava. Uusia asuntoviljelystiloja ja asuntotiloja.perustettaessa on aina erikoisesti huolehdittava, ettei näitä tiloja perusteta alueille, joissa ei ole mahdollisuutta jatkuvaan sivuansioiden saantiin. Pakkolunastusteitse alueita hankittaessa on toimenpiteet kohdistettava etupäässä autio-, rappio-, keinottelu- ja harrastelutiloihin. Lisää viljelysmaata voidaan hankkia myös tehostamalla salaojitusta, helpottamalla erikoisesti pienviljelmien salaojituskustannuksia entistä tuntuvampaa valtion lainoitusta ja avustustakin käyttäen ja pyrkien toteuttamaan salaojitusta mahdollisuuksien mukaan jo uudisraivauksen yhteydessä.
24 4) Uudisasutuksen edistäminen a) Uusia viljelystiloja perustettaessa on päämääränä pidettävä, että perustettaviin tiloihin erotetaan keskikokoisen viljelijäperheen kohtuulliset elintasovaatimukset huomioon ottaen niin paljon maatalous- ja maatalouskelpoista sekä muuta maatilataloudelle välttämätöntä maata, että ne kykenevät tarjoamaan asukkailleen ympärivuotisen työn ja toimeentulon. b) Kylmille tiloille asukkaita otettaessa on heille paitsi verohelpotuksia myönnettävä myös kylmäntilan perustamispalkkio. 5) Muut toimenpiteet a) Vaikeista luonnonoloista kärsivien alueiden tuottokuntoisuutta on kohotettava edistämällä peruskuivatuksia ja muita perusparannuksia. b) Rationalisoimistoimenpiteitä suunniteltaessa kohdistetaan erikoista huomiota rakennuksiin, joita sijoitettaessa ja uudelleen rakennettaessa kaikki maa-, karja- ja kotitaloustöiden tehokkuusvaatimukset otetaan huomioon ja joiden osien ja koko rakennustenkin tehdasmainen rakentaminen on kehitettävä entistä pitemmälle. Myös useampien tilojen yhteisrakennusten, kuten viljankuivaamojen ja lajittelulaitosten, yhteisvarastojen sekä myllyjen ja sahojen aikaansaamista on yhteiskunnan myötävaikutuksella edistettävä. c) Mikäli maatalouden voimaperäistäminen ja rationalisoiminen johtaa tuotannon lisääntymiseen siinä määrin, että joudutaan, kuten jo on tapahtunut, viemään maataloustuotteita ulkomaille, on tästä aiheutuva vientipalkkiorasitus pyrittävä tasaamaan suurempiin tuottajiin kohdistuvalla markkinoimismaksulla. II. Metsätalous 1) Metsätalouden ja puunjalostusteollisuuden kehittäminen Metsätaloustuotannolla ja siihen nojautuvalla puunjalostusteollisuudella on niin suuri kansantaloudellinen ja yhteiskunnallinen merkitys, että kaikkiin tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin niiden kehittämiseksi on ryhdyttävä. a) Valtion ja kuntien metsänomistusta on pyrittävä laajentamaan varaamalla tarkoitukseen riittävästi varoja ja myöntämällä kunnille etuosto-oikeus myyntitapauksissa. b) Yksityismetsätalouden edistämiseksi on pienviljelijöille järjestettävä riittävästi ja huokein ehdoin metsäalan ammattiapua.
c) Metsätaloudellisen ammattisivistyksen kohottamista on tuettava ja kehitettävä perustamalla ja ylläpitämällä riittävästi metsäkouluja, järjestämällä metsäkursseja, perustamalla mallimetsätalouksia sekä tehostamalla metsätaloudellista opetus-, koe- ja tutkimustoimintaa sekä metsätyöntekijöiden työkoulutusta. d) Metsätaloustuotteitten menekkisuhteitten parantamisesta on huolehdittava kuljetusväyliä tekemällä ja kunnostamalla sekä ottamalla rauta- ja maanteitä rakennettaessa myös metsätaloudelliset näkökohdat huomioon. e) Metsätalous- ja puunjalostustekniikkaa on kehitettävä niin, että puu tulee mahdollisimman tarkoin talteen otetuksi ja mahdollisimman pitkälle jalostettuna maasta viedyksi. f) Erilaisten metsänparannustöiden suorittamista on edistettävä avustamalla vähävaraisia metsänomistajia huokeakorkoisilla, pitkäaikaisilla lainoilla. g) On tuettava toimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään puun tuhlausta ja edistämään sen käytön tehokkuutta. h) Rautateiden tariffipolitiikka on saatettava puunjalostusteollisuuden tuotteiden kuljetukselle edulliseksi. 2) Valtion ja kuntien metsätalous Valtion ja kuntien metsätalouden kehittämistä on edistettävä. Siinä tarkoituksessa on: a) suosittava ja kannatettava uudistuksia,, jotka johtavat valtion ja kuntien metsätaloustuoton" kasvuun; b) kehitettävä mahdollisuuksien mukaan valtion omistamaa puunjalostusteollisuutta. 25 III. Metsästys ja kalastus Hyötyriistan säilymistä ja lisääntymistä sekä kalanviljelyä on yhteiskunnan toimesta edistettävä. Ryöstömetsästys ja ryöstökalastus on tehokkaalla valvonnalla ehkäistävä. Vähävaraisten ammattikalastajien aseman turvaamiseksi on järjestettävä kalastusvälineitten ja -tarvikkeiden vakuutus. Kalastuksen antaman saaliin varastointi ja markkinointi on järjestettävä siten, että turvataan kalastajille kannattavat ja vakaat hinnat sekä ehkäistään kuluttajien kustannuksella tapahtuva välikäsien keinottelu. Teollisuuden ja asutuskeskusten jäteaineista ja likavesistä aiheutuva kalakannalle turmiollinen rannikko- ja sisävesien saastuminen on estettävä. ' <
26 IV. Maaseudun palkkatyöläiset Maa-, metsä- ja uittotyöläisiä koskeva työaikalainsäädäntö on saatava nopeasti aikaan. Maaseudun palkkatyöläisten ammatillista järjestäytymistä on tuettava. Tilapäis- ja avustusluontoisista työttömyystöistä on päästävä eroon ja töitä järjestettävä vapailla markkinoilla riittävästi. Maaseudun eri alueitten raaka-ainevarat ja niihin perustuvan teollisuuden mahdollisuudet on selvitettävä ja teollisia työpaikkoja rakennettava myös raaka-aineiden lähteille. Suurteollisuuden ohella on pyrittävä luomaan ja edistämään myös pienteollisuutta. Maaseudun asuntotuotantoa on edistettävä. Siinä tarkoituksessa on valtion ja kuntien varattava asutuskeskuksiin ja niiden läheisyyteen riittävästi asutusehdoin saatavissa olevia asuntotontteja. V. Verotus Nykyoloissa, jolloin pyrkimys väestön yleisen yhteiskunnallisen tason nostamiseen on johtanut valtion ja kuntien menojen huomattavaan paisumiseen, on kysymys verorasituksen oikeudenmukaisesta jakautumisesta eri veronmaksajaryhmien kesken jatkuvasti veropolitiikan keskeisin ongelma. Erikoisesti maaseudun 'pienviljelijäin, palkansaajain ja pienyrittäjäin osalta on todettava, että näiden ryhmien kannettavana oleva verorasitus on niiden veronmaksukykyyn nähden suhteettoman ankara. Nykyistä oikeudenmukaisempaa ja tasapuolisempaavero järjestelmää vaatiessaan sosialidemokraatit korostavat muun muassa seuraavia periaatteita: a) Kokonaisverorasituksen tulee olla verovelvollisten tulojen ja omaisuuden suuruuden mukaan asteittain jyrkkenevä eli progressiivinen. Sellaiset tulot, jotka eivät ylitä tyydyttävän toimeentulominimin määrää, on jätettävä sekä välittömässä valtion verotuksessa että kunnallisverotuksessa verottamatta. Omaisuusverotuksessa on jätettävä lisäksi verottamatta riittävän toimeentulon turvaamiseen välttämätön omaisuus. Verorasituksen yleistä tasoittamista vaadittaessa on ensisijainen huomio kiinnitettävä kunnallisverorasituksen keventämiseen. Kuntien osuutta julkisiin menoihin on supistettava. b) Maatalous- ja metsätulojen verotuksessa on siirryttävä todellisten tulojen mukaiseen verotukseen, jolloin pienten tilojen verorasitus lie-
venee ja suurten lisääntyy. Siksi kunnes tämä uudistus on toteutettu, verolakeihin on saatava sellaisia muutoksia, että maa- ja metsätalouden harjoittajan oman työn arvoa määrättäessä arviointiperusteina jouduttaisiin nykyisten lisäksi ottamaan huomioon ainakin 1) kiinteistöön kuuluvan viljellyn maan ala ja 2) maatalouteen sijoitettujeu pääomien suuruus sekä 3) maatalouden harjoittamisesta saadun bruttotuoton arvo. Maatalouskiinteistöjen tilusten mittauksessa on käytettävä hyväksi voimassa olevan uuden verotuslain tarjoamia mahdollisuuksia. c) Kysymys kunnallisveron muuttamisesta tuloverosta tulo- ja omaisuusveroksi sekä sen järjestämisestä suhteellisesta progressiiviseksi on valtiovallan toimesta nopeasti selvitettävä pitäen silmällä yleisiä oikeudenmukaisuusvaatimuksia ja erityisesti pienituloisten ryhmiin kuuluvien verovelvollisten heikkoa veronmaksukykyä. d) Lapsi- ja perusvähennykset on tarkistettava ja sidottava indeksiin siten, että ne elinkustannusten noustessa ja rahan arvon aletessa pysyvät reaaliarvoltaan muuttumattomina. Sairauden takia ja muilla sosiaalisilla perusteilla myönnettävät vähennykset on saatava yhtäläisiksi valtion ja kunnallisverotuksessa, Sellaiset tulojen hankkimisesta johtuneet menot kuin työmatkakulut ja poikkeuksellisen suuret työpukukustannukset on otettava tähänastista suuremmassa määrin vähennyksinä huomioon. Ennen pitkää on verotusjärjestelmän yksinkertaistamisessa päästävä palkansaaja-vero velvollisten osalta siihen, ettei tavallisten palkkatyöläisten ja palkannauttijain lopullinen vero nouse ainakaan suurempaan summaan kuin on verokirjalla pidätetty. e) Kysymys ansiotyössä käyvien aviopuolisoiden yhteisverotuksen sekä ylityöansioiden verotuksen lieventämisestä on uutta verolakia suunniteltaessa selvitettävä. f) Keinottelulla saatua sekä verotukselta salattua tuloa ja omaisuutta on ankarasti verotettava. Salattujen tulojen ja salatun omaisuuden selville saamiseksi on verotarkkailua tehostettava. g) "Verotuksen tulee, maan teollistamis- ja elinkeinoelämän monipuolistamispyrkimyksiin sopeutuen, suosia hyödyllistä työtä ja tuotantoa sekä estää keinottelua ja omaisuuden hyödyttömänä ja tuottamattomana pitämistä. 27 VI. Koulukysymys Sen lisäksi, mitä edellä on erilaisesta ammattikoulutuksesta ja puolueen kouluohjelmassa kouluasioista yleensä sanottu, on korostettava seuraavia seikkoja: