MONITOIMIJAINEN YHTEISTYÖ LAPSEN PERHEIDEN TUKENA ESITELMÄ JYVÄSKYLÄSSÄ VALTAKUNNALLISILLA LASTENSUOJELUN PERHEHOIDON PÄIVILLÄ 9.11.2016 JARI SINKKONEN, LT, LASTENPSYKIATRIAN DOSENTTI TURUN YLIOPISTO
LAPSI NELIKENTÄSSÄ Sijoituksen keskiössä tulisi olla lapsen itsensä, mutta niin ei aina ole Voimakentän muodostavat 1. Lapsi 2. Biologiset vanhemmat 3. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät 4. Sijoituspaikan aikuiset
SIJOITUKSEEN VAIKUTTAVAT OSATEKIJÄT Lapsi/nuori: usein somaattisia, neurologisia ja kehityksellisiä ongelmia, jotka kietoutuvat eriasteisiin hoidon laiminlyönteihin, kaltoinkohteluun ja traumoihin Biologinen perhe: huostaanottopäätöstä tehtäessä perheellä on tutkimusten mukaan 7-8 riskitekijää (perheväkivaltaa, mielenterveysongelmia, päihteiden ja/tai huumeiden käyttöä, antisosiaalisuutta ym.) Lastensuojelun sosiaalityöntekijät: heidän ammattitaitonsa, vaihtuvuus, työnohjaus jne. Sijoituspaikan aikuiset: millaiset valmiudet? Odotukset? Halu sitoutua vaativaan tehtävään?
SYRJÄYTYMINEN ALKAA VARHAIN Myöhemmin sijoitettavat lapset ovat jo ennen syntymää ja heti sen jälkeen tilastollisesti muista poikkeavia He ovat pienipainoisempia, Apgar-pisteet ovat alhaisempia, ja he viettävät pitemmän ajan sairaalassa Äidit tupakoivat huomattavasti muita useammin (Suomessa 56% vs. 15% normiväestö) Lisäksi alkoholin ja huumeiden käyttöä odotusaikana useammin kuin muilla sikiövaurioita (FAE, FAS)
VARHAISEN VUOROVAIKUTUKSEN ONGELMIA Äidin verkosto on usein heikko (suhde partneriin on huono tai se on katkennut; suhde omaan äitiin on niin ikään huono) Äiti on usein hyvin nuori Valmiudet antautua vuorovaikutukseen vauvan kanssa ovat verrattain heikot Vauva on usein vaativa ja kuormittaisi ketä äitiä tahansa Äidin resurssit ja lapsen vaativuus eivät kohtaa Äidillä on usein käsittelemättä jääneitä traumoja ja menetyksiä
KESKUSHERMOSTON KEHITYKSEN ONGELMIA Pitkäkestoinen kaltoinkohtelu ja hoidon vakavat laiminlyönnit johtavat lapsen krooniseen stressitilaan kortisolitaso (stressihormoni) on koholla; Kohonnut kortisolitaso yhdessä esim. glutamaatin (eräs aivojen välittäjäaine) kanssa ovat haitallisia hermosoluille ja kehittyvälle keskushermostolle Vaurioita ja kehityshäiriöitä voi syntyä mm. hippocampuksen (muistitoiminnot) ja aivojen etuotsalohkon alueilla (omantoiminnan ohjaus, suunnitelmallisuus vs. impulsiivisuus)
KESKUSHERMOSTON KEHITYSHÄIRIÖIDEN SEURAUKSIA Alentunut kyky kiintyä, leikkiä, tuntea empatiaa Muistikatkoksia, ajantajun heikkoutta Elämäntapahtumien väliset suhteet ovat epäselviä, menneisyys on kaoottinen Identiteetti jää hauraaksi ja jäsentymättömäksi Suuria ongelmia impulssikontrollissa sosiaaliset suhteet vaikeita Paniikki uhkaa vähäisistä syistä Alentunut kyky lukea toisten kasvonilmeitä vääriä johtopäätöksiä, paranoidissävytteisiä kuvitelmia, aggressioherkkyyttä
ARKIPÄIVÄN HAASTEITA Perhe on voinut muuttaa toistuvasti paetakseen lastensuojeluviranomaisia lapsen terveydentilan seuranta on puutteellista, eikä ajantasaista tietoa ole kenelläkään Samoin on asianlaita, jos lasta on pompoteltu kodin ja useiden sijoituspaikkojen välillä (jopa 30 sijoitusta 8-vuotiaalla tytöllä) Monenlaisia hoitamatta jääneitä sairaus- ja/tai puutostiloja voi löytyä Tieto ei aina kulje lastensuojeluun eikä sieltä sijoituspaikkaan Kaikkea ei kerrota, jotta sijoituspaikan aikuiset eivät pelästyisi
SIJOITUSPROTOKOLLA? Usein kenelläkään ei ole selvää kuvaa siitä, missä ja miten lasta on tutkittu, ja mitkä ovat olleet tulokset, hoito-ohjeet, terapiayritykset jne. Olisi laadittava selkeä ohjeistus sijoitukseen tulevan lapsen somaattisen ja psyykkisen tilan arviosta Aikaraja, jonka kuluessa tutkimus on tehtävä Protokollan sisältö: mitkä tutkimukset tehdään, mistä tilataan paperit, kuka tilaa, missä tietoja säilytetään, ja kenelle niitä luovutetaan Aivan liian usein totuus lapsen monista graaveista ongelmista valkenee vasta sijoituksen tapahduttua Yritetään toteuttaa hoitoa, joka on aikaisemmin todettu mahdottomaksi
PYRKIMYS PYSYVÄÄN RATKAISUUN Lapsen kannalta katsottuna lastensuojelun tavoitteena olisi oltava vähintään yhden riittävän turvallisen kiintymyssuhteen varmistaminen Jos se onnistuu avohoidon keinoin kotona, tulos on loistava Muussa tapauksessa kiintymyssuhde pyritään luomaan lapsen ja jonkun muun kuin biologisen vanhemman välille
SIJAISVANHEMMUUS I Suomessa huostaanotetut lapset ovat useammin laitoshoidossa kuin muissa Pohjoismaissa tarvittaisiin uusia perheitä Tavoitteena olisi oltava mahdollisuus uuden kiintymyssuhteen syntymiselle Huostaanotot tehdään entistä myöhemmin liian vähän aikaa korjaavalle työskentelylle Nuoren sijoittaminen perheeseen sotii hänen ajankohtaisia kehitystrendejään vastaan ts. nuori on irrottautumassa aikuisista ja suuntautumassa ikätovereihin päin
SIJAISVANHEMMUUS II Keskusteluissa olisi pohdittava sijaisvanhemmiksi haluavien motiiveja Jos on omia biologisia lapsia, sitoutumisen aste voi olla alhaisempi Vaarana pedagoginen asennoituminen lapseen varsinkin, jos sijoituksen jatkuminen on epävarma Sijaisvanhempien valmiudet kestää lapsen vaikeasti sairaita (persoonallisuushäiriöisiä) vanhempia ovat rajalliset, ja lastensuojelun tuki aivan liian vähäistä
SIJOITUKSEN TERAPEUTTISET ELEMENTIT Kaoottisista oloista huostaan otettua lasta hoitavat sijoituspaikan ennakoitavuus, rutiinit, säännölliset ateriat, puhtaus, nukkumaanmenoajat ym. Kuunteleva, eläytyvä, lapsen/nuoren ajatuksia ymmärtävä aikuinen toimii terapeuttisesti vaikka ei olisikaan saanut psykoterapeutin koulutusta Omahoitaja/sijaisäiti/sijaisisä pitää lasta mielessään ja puhuu tämän puolesta
THIS IS MY BABY HAASTATTELU (DOZIER YM., 2007) 1. Kuvailisitko aluksi lasta, siis millainen hänen persoonallisuutensa on? 2. Toivotko voivasi kasvattaa tätä lasta? 3. Kuinka paljon mahtaisit ikävöidä häntä, jos hänen olisi lähdettävä luotasi? 4. Miten arvelet teidän välisenne suhteen vaikuttavan häneen tällä hetkellä? Entä pitkällä tähtäimellä? 5. Mitä toivot hänelle nyt? Entä vastaisuudessa? 6. Onko jotain, mitä haluaisit kertoa/lisätä?
SITOUTUMINEN ENNUSTAA SIJOITUKSEN ONNISTUMISTA Toivotko voivasi kasvattaa Mattia? Tietysti, haluan sitä enemmän kuin mitään muuta. Menen melkein paniikkiin kun ajattelenkin että niin ei kävisi se olisi kauheaa meille molemmille! Toivotko voivasi kasvattaa Harria? No niin ei tule tapahtumaan, olen parhaimmillani vauvojen kanssa. Harri saa adoptioperheen ja hänestä kasvaa ihan hyvä poika ellei hän seuraa isänsä jalanjälkiä.
LAPSEN YRITYKSIÄ LUODA UUSIA KIINTYMYSSUHTEITA ON TUETTAVA On mahdollista ennustaa kohtalaisen hyvin sitä, onko sijoitus lyhytkestoinen vai pitkä Jos kyseessä on pitkäkestoinen sijoitus, on panostettava lapsen uusiin kiintymyssuhteisiin Sijaisvanhemmat tai perhekodin aikuiset tarvitsevat kaiken mahdollisen tiedon lapsesta ja erilaisten riskien kartoituksen ja ennakoinnin Lapsi siirtää kiintymysmallinsa oletusarvona uusiin suhteisiin, ja sen ymmärtäminen auttaa kestämään hyvinkin vaikeaa käytöstä Turvallisesti kiintynyt sijaisvanhempi ei välttämättä ole kaikkein paras?!
MIHIN MINÄ KUULUN? Osa lapsista pysyy lojaaleina biovanhemmille, osa pystyy kiintymään uusiin aikuisiin Osa jää välille: on luopunut yrittämästä biovanhempien kanssa, mutta ei uskaltaudu uusiin suhteisiinkaan Ikuinen kysymys: miten luoda ja ylläpitää suhteita biovanhempiin? Entä jos he kaivavat maata sijoituksen alta? Miten biovanhempia autetaan? Lapsi/nuori ei voi rauhoittua ottamaan vastaan hoitoa jos hän pelkää, että äidille tai isälle käy huonosti.
SIJOITETUN NUOREN KEHITYSRISKIT Suomalaistutkimus: kaikki 1991-1997 välisenä aikana huostaan otetut lapset ja nuoret (N 13 371) Alle 18-vuotiaina kuoli 14 tyttöä ja 24 poikaa; näistä sairauksiin 7 tyttöä ja 11 poikaa Ikäryhmässä 15-24 kuusi tyttöä/naista ja 29 miestä teki suisidin Muita kuolinsyitä olivat onnettomuudet, alkoholimyrkytykset ja huumeet Nuorten aikuisten kuolleisuus oli nelinkertainen normiväestöön verrattuna On syytä huoleen, mutta ei paniikkiin!
SIJOITETTUJEN NUORTEN KOKEMUKSIA Sijoitusta hoitavat sosiaalityöntekijät vaihtuvat Systeemi toteuttaa ja ylläpitää samankaltaista hylkäämisen ja välinpitämättömyyden ketjua, jollaista nuori on kokenut kotonaan Kaikista sietämättömin on tunne siitä, että kukaan ei kuuntele eikä ota nuoren ajatuksia, tarpeita ja toiveita tosissaan Nuoret haluavat ehdottomasti olla osallisina omia asioitaan koskevassa päätöksenteossa, jolloin he ottavat rajoituksetkin paremmin vastaan
LASTENSUOJELUN JA LASTEN/NUORISOPSYKIATRIAN YHTEISET ASIAKKAAT Ongelmat ovat lievästi sanottuna monimuotoisia Leimaa antavana on pettymys ja syvä epäluottamus aikuisiin Vaikeudet liittyvät suureksi osaksi varhaisten kiintymyssuhteiden turvattomuuteen, niiden monilukuisiin katkoksiin ja hoitavien ihmisten vaihtumiseen Taustalla on usein geneettistä haavoittuvuutta (sukurasitus) suojaavia tekijöitä on vähän
PSYKIATRIAN VAHVUUDET Hyvät valmiudet erotusdiagnostiikkaan se on eri asia kuin diagnoosinimikkeiden etsiminen Monipuoliset tutkimusmahdollisuudet ja korkeatasoinen lääketieteellinen ja psykologinen osaaminen Erilaisten terapiamuotojen ja tekniikkojen hallinta Lääkehoidon toteuttaminen Mahdollisuus jatkokoulutukseen ja tieteelliseen työhön Kansainväliset yhteydet
LASTENSUOJELUN VAHVUUDET Mahdollisuus luoda lapseen/nuoreen parempi kiintymyssuhde kuin mihin hänellä on koskaan aikaisemmin ollut mahdollisuus Näin on erikoisesti silloin, kun sijoitus on pitkäkestoinen Lapsi/nuori on silmän alla kaikkina vuorokauden aikoina, ja hänet nähdään koulussa ja tavallisessa arjessa ikätoverien kanssa Vahvuudet ja heikkoudet arkielämän taidoissa tulevat esille
MIKSI LASTENSUOJELUN JA PSYKIATRIAN VÄLINEN YHTEISTYÖ ON NIIN USEIN VAIKEAA? Erilainen terminologia ja kielenkäyttö Lastensuojelun kokemus, että psykiatrit eivät kuuntele eivätkä ota tosissaan esim. lastenkodin henkilöstön näkemyksiä Psykiatriassa koetaan, että lastensuojelu yrittää sysätä vaikeat tapaukset sairaalaan resurssipulan tähden Lastensuojelu kokee psykiatrit ylimielisinä ja heidän ehdotuksensa naiiveina. Esim. terapiasuosituksia annetaan kritiikittömästi jne. Joskus ei puhuta samasta lapsesta vaan näkemykset poikkeavat toisistaan täydellisesti
Milloin psykoterapiaa sijoitetulle lapselle tai nuorelle? Hoitava taho ehdottaa usein, että lapsi/nuori tarvitsee viipymättä pitkäkestoisen psykoterapian Ensisijaista on kuitenkin tukea alussa lapsen/nuoren kiinnittymistä sijoituspaikan aikuisiin Lapsella/nuorella on oltava vähintään yksi riittävän turvallinen ihmissuhde, ennen kuin hän voi antautua terapiaprosessiin Psykoterapia on myös kiintymyssuhde! Fokusoitujen, lyhytkestoisten terapioiden käyttöä kannattaa vakavasti harkita Traumaterapian osaamista on kehitettävä
Kokonaisvaltaista tukea Sijoituspaikan aikuisten tukeminen ja työnohjaus on avainasemassa Mitä paremmin sijaisvanhemmat tai lastenkodin työntekijät ymmärtävät lapsen/nuoren käyttäytymisen dynamiikkaa, sitä paremmin he kestävät acting out käytöstä Lapsen/nuoren ongelmakäytöksen ymmärtäminen sopeutumisyrityksenä ja terveyden merkkinä sairauden tai häiriön asemesta voi tuoda käänteentekevän muutoksen aikuisten asennoitumiseen