Human Information Processing theory

Human Information Processing theory Suvi Mäkinen Tampereen teknillinen yliopisto e-mail suvi.makinen@tut.fi Hanna Sillanpää Tampereen teknillinen yliopisto e-mail hanna.sillanpaa@tut.fi TIIVISTELMÄ Lähtökohtana referaatissamme on prosessointimalli jossa tieto menee sisään ihmisen mieleen, käy siellä läpi sarjan toimintoja eri tasoilla, ja tulee ulos. Tästä konemaisesta ajattelutavasta on myöhemmin kehittynyt kolmiportainen muistimalli. Kolmiportaisen muistimallin lisäksi referaatissa käydään lyhyesti läpi eri aikakausilta olevia teorioita ja malleja: Millerin lohkoteorian, levels of processing, parallel distributed processing mallit, connectionistic mallin sekä time, emotion and the limits to human information processing teorian. Referaatissa keskitytään muistin prosessointiin sekä teorioiden kehittymiseen 1950-luvulta 2000-luvulle. Teorioissa ja malleissa on nähtävissä huomattavaa kehitystä: varhaisissa malleissa prosessointia pidetään konemaisena tapahtumien sarjana. Myöhemmissä malleissa on ajateltu prosessointia sarjana rinnakkaisia prosesseja ja myös otettu ympäröiviä olosuhteita huomioon. Malleja ja teorioita on myös useita eri tasoisia: neurologiaan ja fysiologiaan liittyviä hyvinkin yksityiskohtaisia malleja, sekä erittäin yleismaailmallisia teorioita. Author Keywords Human information processing, levels of processing, parallel distributed processing 1. JOHDANTO Ihmisen mieli ja muistin toiminta on ollut tutkimuksen kohteena pitkään, koska psykologia on vanha tieteenala. Kognitiivinen psykologia on lähtenyt kehittymään omaksi tieteenalakseen 1950-luvulla. Kognitiivisen psykologian ymmärtäminen on yksi käytettävyyden kulmakivi. Miten voisikaan syntyä käytettäviä tuotteita ilman käyttäjien mielen ja muistin ymmärtämistä. Tässä referaatissa käymme läpi kolmiportaisen muistimallin sekä tiedon prosessoinnin perusteet. Lisäksi tutkimme teorian ja mallien kehitystä tutustumalla muihin tiedon prosessointia käsitteleviin malleihin. Lopuksi perehdymme käyttökohteeseen ja pohdimme teorioiden käyttöä jokapäiväisessä käytettävyystyössä. 2. HUMAN INFORMATION PROCESSING Preece kertoo kirjassaan, että 1960- ja 1970- luvuilla ihmisten ajateltiin olevan vain tiedon käsittelijöitä. Ajatus tuohon aikaan oli, että kaikki asiat mitä aisteilla aistitaan, on tietoa, joka käsitellään. Perusajatuksena oli, että tieto menee sisään ihmisen mieleen, käy siellä läpi sarjan toimintoja eri tasoilla ja tulee ulos. [1] Tasoja oli useita. Ensimmäisellä tasolla Preecen mukaan ulkoa tuleva tieto muutetaan sellaiseen muotoon, että henkilö voi sen ymmärtää. Tämän jälkeen muuttunutta tietoa verrataan muistissa oleviin malleihin. Kolmannella tasolla pohditaan, miten ulkoa tulevaa ärsykkeeseen reagoidaan, ja viimeiseksi tehdään päätös reagoinnista. Edellä mainitun tiedonkäsittelyn tapaa on verrattu postin lähettämiseen: kirje laitetaan postilaatikkoon, postimies tyhjentää laatikon ja vie kirjeet postikonttoriin, kirjeet lajitellaan ja lähetetään eteenpäin omiin osoitteihinsa. [1] Posti esimerkki kertoo hyvin tuon ajan tavasta ajatella kaiken tulevan tiedon käyvän läpi saman tietyn prosessin. Ihmisen mielen ajateltiin toimivan kuin kone, eikä olosuhteita otettu lainkaan huomioon, mikä tuntuu hyvin kyseenalaiselta. Edellä mainittua tapaa ajatella tiedon käsittelyä laajennettiin ja Preecen mukaan saatiin malli nimeltä Multi-store model of memory, jossa annetaan tiedon käsittelylle kaksi pääsuntaa: muisti ja tiedon käsittely [1]. Sinkkonen käyttää nimeä kolmitasoinen muistimalli, joka on esitetty kuvassa 1. Tässä mallissa ihmisen tapa käsitellä tietoa jaetaan kolmeen osaan. Sinkkonen nimeää nämä sensoriseen muistiin, työmuistiin ja säilömuistiin. [2] Kuva 1: Kolmitasoinen muistimalli [6] Sensorinen muisti Preecen mukaan on se muisti, johon ulkomaailman tieto ensimmäisenä tulee. Tieto on muistissa vain pienen hetken, sekunnin murto-osia. Sensoriseen muistiin tulee valtavasti tietoa, joten käsittelyyn menevä tieto valikoituu ja kulkee eteenpäin. On siis perusteltua sanoa, että tietoa sensuroidaan. [1] Ulkomaailmaa havainnoidaan aisteilla. Sinkkonen kertoo, että jokaiselle 1

aistille on erikseen oma muistirekisteri. Sensorisella muistilla puhutaan ikonimuistista, johon liittyy kaikki näkemämme, ja kaikumuisti, johon liittyy kaikki kuulemamme. Tarkkaavaisuus vaikuttaa siihen, mikä tieto siirtyy työmuistiin, tarpeettomana koettu tieto katoaa muistista. [2] Työmuistissa on Sinkkosen mukaan vaihtelevaa tietoa. Tämä johtuu siitä, että kaikkea tietoa, niin sensorisesta muistista kuin pitkäkestoisestakin muistista tulevaa tietoa, käsitellään siellä. Työmuisti onkin nimenomaan tiedon työstämisalue.[2] Millerin mukaan muistissa pysyy kerrallaan noin seitsemän asiaa, tästä tuleekin nimitys Millerin The magical number seven, plus or minus two [3]. Sinkkosen teoksen mukaan nämä asiat voivat olla numeroita, nimiä, kirjaimia ja vaikeampia, mutta tuttuja, käsitteitä. Tietoa säilytetään työmuistissa vain vähän aikaa. Kun tieto on päässyt työmuistiin, se käsitellään aktiivisesti, eli sitä kerrataan. Tämän jälkeen se menee pitkäkestoiseen muistiin. Työmuistissa oleva fonologinen silmukka varastoi kielelliset ärsykkeet, visuo-spatiaalinen lehtiö varastoi kuvallisen tiedon lisäten siihen aina myös paikan. Keskusyksikön vastuulla on pitkäkestoisen muistin ja työmuistin yhteistyö. Työmuistin toiminta saattaa häiriintyä, kun sensorisen muistiin tulee uusia ärsykkeitä, tai säilömuistia kaivellaan. Työmuistin luonteesta on kaksi teoriaa. Toisen mielestä työmuisti on oma varastonsa, ja toinen pitää työmuistia pitkäkestoisen muistin osana. Ensimmäinen teoria on nykykäsityksen mukaan vahvoilla, yhtä mieltä tutkijat ovat kuitenkin siitä, että muistit ovat ainakin jollain tasolla erillisiä osia. [2] Kolmas muistityyppi on pitkäaikainen muisti, säilömuisti. Sinkkosen mukaan tämä muisti on pysyvä muisti, eli toisin sanoen se toimii tiedon varastona. Siellä on säilössä muistot, tietämys ja taidot. Deklaratiivisessa muistissa on muistikuvat, proseduraalisessa muistissa on taidot ja toimintaohjeet ja implisiittisessä muistissa on ehdollistuminen ja ennakointi. Säilömuistissa oleva tieto täytyy palauttaa takaisin työmuistiin, jotta sitä voidaan käsitellä. Tämä täytyy tapahtua nopeasti, ja sen työn tekee helpommaksi se, että tieto on aina jollainlailla järjestäytynyttä. Aina työmuistiin palautunut tieto ei kuitenkaan ole täsmällistä, vaan se saattaa vääristyä, kun sitä palautetaan työmuistiin. [2] Teorian oivallus mielestämme on siinä, että tieto kulkee kahteen suuntaan: työmuistista säilömuistiin ja takaisin. Tieto siis voi myös muuttua, vaikka se on kerran jo säilömuistiin laitettukin. Muistiin ja tiedon käsittelyyn liittyy kiinteänä osana skeemat, mentaalimallit sekä unohtaminen. Näiden tarkastelu on kuitenkin rajattu tämän referaatin aiheen ulkopuolelle. 3. MUITA TEORIOITA Kolmitasoisella muistimallilla on kautta aikain ollut niin kilpailevia kuin sitä täydentäviäkin teorioita. Esittelemme tässä muutamia niistä, mielestämme tärkeimpiä. Millerin lohkoteoria Psykologian professori George A. Miller tutki 1950-luvulla tiedon prosessointia. Tuloksena oli vallankumouksellinen artikkeli The Magical Number Seven, Plus or Minus Two. Millerin mukaan muisti rajoittaa vahvasti tiedon määrää, jota voidaan vastaanottaa, käsitellä ja muistaa. Tarkkailijan ajatellaan olevan kommunikaatiokanava: muuttunut tieto on sisään menevän ja ulostulevan tiedon suhde. Ihmisen ei niinkään oleteta olevan rajoittuneita ja käsittelevän vain yhtä asiaa kerrallaan, vaan yhdenaikaisen tiedon prosessointi tekee havainnoista epätarkempia. Oletuksena on, että mitä enemmän tietoa lisätään, sitä enemmän tapahtuu virheitä. [3] Millerin mukaan pyritään ryhmittelemään sisään menevän tiedon määrä. Tämä siksi, että kokonaisuuksia pystytään muistamaan tietty määrä, noin seitsemän. Tiedon määrää voidaan lisätä, kun lisätään lohkoissa (chunk) olevan tiedon määrää. Tiedon saannin pullonkaulaa voidaan siis venyttää, järjestelemällä tietoa sarjoiksi tai lohkoiksi. [3] Millerin mielestä psykologian näkökulmasta tiedon uudelleen koodaaminen on erittäin tärkeä alue. Se vaatisi enemmän huomiota, kuin mitä se saa, etenkin vaikeana pidetty kielellisen tiedon muokkaaminen. [3] Millerin teoria on helppo mieltää myös käytännössä todeksi. Jokaisella on omakohtaisia kokemuksia kiireisistä hetkistä. Mielessä pitäisi pitää monta asiaa kerrallaan ja osa alkaa unohtua. Lukumääränä 5-9 asiaa näissä tilanteissa on varsin järkeenkäypä. Levels of processing Kolmitasoinen muistimalli on yleisesti hyväksytty tiedon prosessointiteoria, mutta yksinkertaisuudessaan sekin on saanut kohdata kritiikkiä. Fergus I. M. Clark kirjoittaa kokeneensa 1970-luvulla sen erityisiksi puutteiksi tiedon puutteen muistivarastojen koosta, tiedon muuntoominaisuuksista sekä tiedonsiirtomekanismista jolla tieto välittyy muistivarastosta toiseen. Clark huomauttaa myös että mikäli muistimalli pitäisi paikkansa, erilaisten kokeellisten tekniikoiden avulla pitäisi kyetä määrittämään yhtäpitävät arvot esimerkiksi muistien kapasiteeteille sekä unohtumisnopeudelle, mutta tähän ei kuitenkaan pystytty.[5] Clark päätyikin kirjoittamaan kollegansa Robert Lockhartin kanssa vuonna 1972 artikkelin erilaisesta tiedon prosessointimallista, jossa keskityttiin erillisten muistivarastojen sijasta tiedon prosessointiin ja prosessoinnin jatkumoon. Pääajatus levels of processing mallissa on Clarkin mukaan se, että ihmiset prosessoivat tietoa eri tavoin. Prosessointi vaihtelee pintapuolisesta sensorisesta analyysista syvempiin 2

semanttisiin analyyseihin, muistin toimiessa tallennuspaikkana operaatioille, joita tehdään havainnoinnin ja oppimisen yhteydessä. [5] Vaikka malli on kehitetty vaihtoehdoksi kolmitasoiselle muistimallille, sisältää se kuitenkin myös perusajatuksen lyhyt- ja pitkäkestoisesta muistista [6]. Michael Eysenck kertoo mallin kehityksessä käytetyn kahta avainoletusta: Ärsykkeen prosessoinnin syvyydellä tai tasolla on suuri merkitys sen muistettavuuteen. Mitä syvempi analyysi, sitä pidempikestoisia ja vahvempia ovat muistijäljet [7]. Mallissa ajatellaan tietoa työstettävän hierarkkisen tasojärjestelmän läpi, jossa tasoja ovat fyysisnen-, foneettinen- ja semanttinen taso [8]. 1973 Craik ja Watkins tutkivat harjoitusten vaikutusta tiedon säilymiseen suorittamalla testejä, joissa harjoituksella koetettiin parantaa muistamista. Tutkimusten tuloksena kehittyi kaksi eri harjoitustyyppiä: ylläpitävä harjoitus (maintenance rehearsal), joka pitää tietoa lyhytkestoisessa muistissa toistamalla tietoa ennen kuin se unohtuu, sekä yksityiskohtainen harjoitus (elaborative rehearsal), joka puolestaan pitää tietoa lyhytkestoisessa muistissa yhdistämällä, lisäämällä ja ajattelemalla tietoa. Yksityiskohtaisen harjoituksen todettiin myös parantavan tiedon säilymistä pitkäkestoisessa muistissa. [8] Levels of processing teoria on saanut myös osakseen kritiikkiä. Sitä on kritisoitu muun muassa siitä että prosessoinnin syvyyttä on erittäin vaikeaa mitata. Teoria ei selitä myöskään sitä, miksi tahattoman ja tahallisen oppimisen välillä ei ole eroa. Craik ja Lockhart ovatkin tehneet 1990-luvulla päivityksiä levels of processing malliinsa. He joutuivat muun muassa myöntämään, ettei heidän oletuksensa siitä, että pintapuolisen prosessoinnin tuloksena olisi aina nopeasti unohtuvaa tietoa, pidä paikkaansa. [7] Teoriaa tukemaan on pystytty tekemään useita tutkimuksia. Esimerkiksi J.D. Bransford on kehittänyt tutkimuksillaan teoriaa edelleen. Hän on todennut että paitsi tiedon prosessointi, myös sen käyttö vaikuttaa muistamiseen. Kun tarve tiedon käyttöön vastaa mahdollisimman hyvin metodeita, joita on käytetty tiedon prosessointiin tai oppimiseen, muistetaan tiedosta enemmän. [6] Alkuperäisestä muistimallista on lähdetty kehittymään levels of processing mallin avulla järkevään suuntaan. Onhan uskottavaa että myös tiedon prosessoinnilla on suuri merkitys tiedon muistamiseen ja oppimiseen. Malli ei kuitenkaan ole täydellinen, koska se on vielä samalla tavalla konemainen kuin 1960-luvun lähtökohta, eikä huomioi olosuhteita tai prosessoitavan tiedon laatua ja suhdetta prosessoijaan. Parallel distributed processing Kuten levels of processing, myös parallel distributed processing on kehitetty vaihtoehdoksi multi-store mallille. Parallel distributed processing mallit lähtevät kuitenkin liikkeelle hieman eri lähtökohdasta. M. Kincade kertoo että 1980-luvulla todettiin hermoyhteyksien jakautuneen rinnakkaisiin ryhmiin sarjamuotoisten väylien lisäksi. Vastaavasti myös tiedon prosessoinnin voitiin siis olettaa olevan hajautettu kompleksiseen neuroverkkoon. [9] Parallel distributed processing, lyhemmin PDP, ei ole yksi malli, vaan sarja erilaisia malleja. Malleihin kuuluu esimerkiksi Parallel Distributed Processing kirjassa esitellyt Simple Linear model, Brain State in a Box, Harmony theory sekä Interactive Activation Model. Malleissa oletetaan tiedon prosessoinnin tapahtuvan useiden yksinkertaisten yksikköjen vuorovaikutuksena, jossa yksiköt lähettävät toisilleen ehkäiseviä ja aktivoivia signaaleita. Yksiköt voivat olla esimerkiksi tavoitteita tai toimintoja, kuten tavoite kirjoittaa tietty kirjain tai oikean etusormen liikuttaminen. [10] Malleissa on Kincaden mukaan kolme perussääntöä: Tiedon esitys on hajautettua. Muisti ja tietämys eivät ole eksplisiittisesti tallennettuja, vaan ne ovat joukkojen välisissä yhteyksissä. Oppiminen voi tapahtua yhteyksien voimakkuuden asteittaisina muutoksina. [9] Kantava ajatus siis on, että informaatiota prosessoidaan samanaikaisesti useassa muistijärjestelmän osassa, sen sijaan että sitä käsiteltäisiin peräkkäisessä järjestyksessä kuten aiemmissa malleissa. [6] Connectionistic model David E. Rumelhart ja James L. McClelland kuuluivat 1980-luvun alussa työryhmään joka tutki PDP malleja. He kehittivät 1981-1982 oman PDP mallinsa, jonka nimi on Interavtive Activation model. Mallissa keskitytään yksikköihin jotka sisältävät visuaalisia ominaisuuksia, kirjaimia ja sanoja. [10] Vuonna 1986 Rumelhart ja McClelland esittivät connectionistic model nimisen mallin, joka laajentaa aiempia PDP malleja. [6] Mallia pidetään yhtenä konnektionismin lähtökohtana. Ennen Rumelhartia ja McClellandia ehtivät kuitenkin J.A. Feldman ja D.H. Ballard, jotka kirjoittivat jo 1982 artikkelin konnektionistisistä malleista ja varsinaisesti toivat konnektionismin termin kognitiiviseen psykologiaan. Artikkelissaan Feldman ja Ballard esittelivät konnektionistisen mallin sekä sen mahdollisia käyttökohteita. [11] Connectionistic model on siis laajennos Parallel distributed processingille, ja on nykyään yksi tutkituimmista kognitiivisen psykologian osa-alueista. Mallin perusajatuksena on, että tieto on tallennettu useisiin aivojen alueisiin eräänlaisena yhteyksien verkkona. [6] Parallel distributed processing mallit ja konnektionismi kulkevat siis käsi kädessä. Vaikka PDP on tässä esiteltynä erikseen, ikään kuin lähtökohtana, pidetään sitä nykyisin osana konnektionismia. Malli on erittäin yksityiskohtainen, ja varmasti myös todenmukainen, mutta keskimääräiselle käytettävyysalan asiantuntijalle tässä mallissa huomio kiinnittyy liikaa psykologian ja fysiologian puolelle. Mallin hyöty tavallisessa käytettävyystutkimuksessa on etenkin 3

teknisen koulutuksen saaneille todennäköisesti melko pientä. Time, Emotion and the Limits to Human Information Processing 2000-luvullakin on tehty tiedon prosessointiteorioista tutkimusta ja uusia päätelmiä. Hancock on tutkimuksissaan kehittänyt kolmitasomallia tukevan ja laajentavan mallin. Hancock pyrkii ymmärtämään ihmisen tiedonkäsittelyn rajat. Uutena lähtökohtana on ollut kyseenalaistaa ajan käsitys kokonaan. On havainnoiden ja kokemuksen kautta todettu, että käyttäytyminen äärimmäisissä olosuhteissa vaikuttaa ajan tajuun ja tuntemukseen. Hancock teoksessaan viittaa tunnettuun stressitilanteeseen, jossa esimerkiksi väkivaltaisessa tilanteessa liikkeet hidastuvat ja tavarat tuntuivat leijuvan. Yksi Hancockin perusväitteistä onkin, että ajan ei voi ajatella oleva lineaarinen. [4] Tunteet ja ympäristö vaikuttavat Hancockin mukaan ajan tajuun ja tiedon käsittelyyn. Ihmistä ohjaa sisäinen kello, kognitiivinen kello, jolloin tiedon ajoitus sensorisessa systeemissä ratkaisee. Tähän vaikuttavat eniten stressitekijät ja vuorovaikutus ympäristön ja ihmisen välillä. [4] Hancock korostaa sitä, että tiedon määritelmä ja konteksti täytyisi olla määritellyt. Tämä osoittautuu usein vaikeaksi, ja siksi se on puutteellista. Tästä syystä myös tiedon käsittely ja ajan maksimointi on vaikeaa. Optimaalinen suorituskyky on sillä, joka ymmärtää kontrolloida ja manipuloida stressaavia tilanteita. Suorituskyky tulee ilmi nimenomaan dynaamisissa tilanteissa. [4] Mallina Hancockin malli eroaa muista eniten näkökulmassaan. Hancock on keskittynyt tiedonkäsittelyn rajoihin, eikä varsinaisesti itse tiedon prosessointiin. Malli näkee ihmisen inhimillisenä, unohtamatta sitä että ihminen toimii vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Mallista huomaa selkeästi sen lähtökohdan olevan pidemmällä kuin aiemmin esitellyissä malleissa. Ihmistä ei enää ajatella yksioikoisena koneena, vaan olosuhteisiin reagoivana monitasoisena olentona. Mallin puutteena on se, ettei se ole tarpeeksi yksityiskohtainen. On kuitenkin huomioitava että malli on suhteellisen tuore, ja siitä voi myöhemmin kehittyä tarkempi. 4. TEORIOIDEN KÄYTTÖKOHTEITA Tiedon prosessoinnin huomioiva verkkodokumenttien visuaalinen rakenne Elisabeth Keyes ja Robert Krull ovat tutkineet artikkelissaan User Information Processing Strategies and Online Visual Structure verkkodokumenttien visuaalisen rakenteen ja tiedon prosessoinnin välistä yhteyttä. Keyes ja Krull ovat ottaneet pohjakseen Garnerin vuosina 1962 ja 1974 tekemät tutkimukset, joiden avulla he toteavat ihmisten keskittävän huomionsa tärkeään informaatioon olemalla huomioimatta tietoa jonka he mieltävät turhaksi, sekä jaottelemalla tiedonpalaset lohkoiksi. [12] Tiedon prosessointiteorioiden lisäksi Keyes ja Krull ovat ottaneet huomioon käyttäjien odotuksia tekstille: länsimaiset lukijat esimerkiksi odottavat tekstin kulkevan ylhäältä alas sekä vasemmalta oikealle. Toinen kirjoista ja lukemisesta lähtöisin oleva odotus on se että verkkodokumentti on aseteltu näytölle yhdenmukaisessa formaatissa. Pohjautuen Berlynen vuonna 1971 tekemiin tutkimuksiin, Keyes ja Krull toteavat paneelimaisen asettelumallin käyttäjäystävällisimmäksi verkkodokumenteissa. [12] Paneelimallissa voidaan vähentää dokumentin ulkoasun kompleksisuutta, ristiriitaisuutta, monitulkintaisuutta sekä tasapainottomuutta, jotka vaikuttavat tiedon kuorman suuruuteen, käyttämällä Keyesin ja Krullin ehdottamia suunnittelusääntöjä. Näiden sääntöjen avulla käyttäjän on myös helpompi löytää dokumentista tärkeä informaatio. [12] Asettelun suunnittelusäännöt liittyvät vahvasti hahmolakeihin. Keyesin ja Krullin asettelusääntöjä ovat: Toisiaan lähellä olevat kappaleet liittyvät toisiinsa. Vastaavasti toisistaan erillään olevat kappaleet eivät liity toisiinsa. Kappaleet joilla on sama muoto liittyvät toisiinsa ja ne tulisi lukea yhdessä. Tieto, jolla on yhtenäinen vertikaalinen ryhmitys, nähdään ryhmänä. Tieto tulisi lohkoa yhtenevällä ja tarkoituksenmukaisella tavalla paneeleiksi. Kappaleet luetaan tavallisessa (länsimaisessa) lukujärjestyksessä: ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle. Suhteellinen korostus aiheuttaa loogisen hierarkian. Keyes ja Krull toteavat ihmisen taipuvaiseksi katsomaan dokumentista ensin läpi elementit ja vasta tämän jälkeen käyttäjä keskittää huomionsa siihen, mitä tietyn lohkon sisällä on. Tämän perusteella Keyesin ja Krullin esittämiä suunnittelusääntöjä ovat myös: Jaa tieto visuaalisesti selkeästi havaittaviin makroja mikrotasoihin. Kehitä tasoihin visuaalisia alitasoja joilla tasot erottaa toisistaan ja joilla tärkeä tieto huomataan. Visuaalisessa asettelussa Keyes ja Krull suosittelevat käyttämään apuna ruudukkoa. Ruudukon avulla tyhjän tilan ja tiedon asettelemisen lisäksi, dokumentin suunnittelijan on helppo jakaa tila vertikaalisesti lukijan odotuksia vastaaviin lohkoihin. [12] Keyesin ja Krullin suunnittelusäännöt ovat hyvä esimerkki siitä, miten muistimallien teoriaa on saatu tuotua käytäntöön. Teorioiden ja mallien ymmärtäminen auttaa 4

käytettävyyssuunnittelijoita ymmärtämään paremmin käyttäjien toimintaa ja tarpeita. Tämän avulla on helpompi rakentaa toimivia ja loogisia järjestelmiä, sekä myös välttää mahdollisia virheitä. Erityisesti mallien avulla voidaan vähentää käyttäjien muistin kuormitusta. Muita mahdollisia kohteita teorioiden ja mallien käyttöön on esimerkiksi käytettävyystestien tulosten analysointi. Analysoidessa olisi hyvä tuntea vähintäänkin tiedon prosessoinnin perusteoriat, sillä niiden avulla on helpompi ymmärtää käyttäjän tekemiä ratkaisuja ja löytää syyseuraussuhteita käyttäjän ja järjestelmän toiminnan välille. Muistimalleista kannattaa ottaa huomioon myös se, että tiedon prosessoinnissa auttaa, jos tiedolla on suhde käyttäjään. Itselle tärkeät, elinympäristöön ja omaan elämään liittyvät tiedot on helpompi omaksua ja myös muistaa. 5. JOHTOPÄÄTÖKSET Tiedon prosessoinnista ja muistimalleista on tehty erittäin paljon tutkimusta aina 1950-luvulta lähtien. Kehityksen kaaren voi nähdä esittelemissämme teorioissa. Mallit ovat vaihtuneet konemaisesta sarjamuotoisesta prosessoinnista monitasoisiin ja olosuhteet huomioon ottaviin malleihin. Tuoreimmissa teorioissa ongelmana näyttäisi olevan se, että ne ovat joko liian yksityiskohtaisia tai vaihtoehtoisesti liian yleismaailmallisia. Teorioiden sovittaminen jokapäiväiseen käytettävyystyöhön vaatii asiantuntijoilta aikaa perehtyä, jota käytännön työssä ei valitettavasti aina ole. Sinkkonen tarjoaa tekstissään kattavan kuvauksen muistin toiminnasta. Hän antaa myös apuvälineitä siihen, miten tätä tietoa voidaan käyttää käytettävyystyössä. Sinkkosen tekstistä kuitenkin puuttuu tarkempi kuvaus tiedon prosessoinnista, joka on kuitenkin oleellinen osa muistin toimintaa. Paras tapa tutustua mielen ja muistin toimintaan tuntuukin olevan tutustuminen useisiin eri teorioihin. REFERENCES 1. Jenny Preece et al. 1994. Human computer interaction. 315s. ISBN: 0201627698 2. Sinkkonen et al. 2002. Käytettävyyden psykologia. 193s. ISBN: 9518265747 3. George A. Miller. The magical number of seven, plus or minus two: some limits on our capacity for prcessing information [Verkkodokumentti]. Julkaistu 1956 [Viitattu www.well.com/~smalin/miller.html 4. P.A. Hancock, J.L. Szalma, T. Oron-Gilad. Quantifying Human Information Processing 8 [Verkkodokumentti]. Julkaistu 2005 [Viitattu 19.10.2006] Saatavissa: http://www.mit.ucf.edu/timepercept/hancock_szal ma_orongilad_2005.pdf 5. F.I.M. Craik & R.S. Lockhart. Levels of processing: a framework for memory research [Verkkodokumentti]. Julkaistu 1979 [Viitattu http://www.garfield.library.upenn.edu/classics1979/ A1979HV66200001.pdf 6. W. Huitt. Educational Psychology Interactive: The information processing approach to cognition [Verkkodokumentti]. Julkaistu 2003 [Viitattu http://chiron.valdosta.edu/whuitt/col/cogsys/infoproc.html 7. Michael W. Eysenck & Mark T. Keane. Cognitive Psychology: a Student s Handbook [Verkkodokumentti]. Julkaistu 2005 [Viitattu http://www.psypress.co.uk/ek5/resources/demo_ch06 -sc-03.asp 8. Angela Bartoli. Course Handouts [Verkkodokumentti]. [Viitattu 19.10.2006]. Saatavissa http://www.ship.edu/~ambart/psy_325/cognition_h andouts.htm 9. M. Kincade. The University of Alberta s Cognitive Science Dictionary, Parallel Distributed Processing Models [Verkkodokumentti]. [Viitattu 19.10.2006] Saatavissa: http://penta.ufrgs.br/edu/telelab/3/paralled.htm 10. Rumelhart D. et al. 1987. Parallel Distributed Processing Volume 1: Foundations. Cambridge: The MIT Press. 547s. ISBN 0-262-18120-7 11. J.A. Feldman & D.H. Ballard. Connectionistic Models and Their Properties [Verkkodokumentti]. Julkaistu 1982 [Viitattu http://cognitrn.psych.indiana.edu/rgoldsto/cogsci/fel dman.pdf 12. Elizabeth Keyes, Robert Krull. 1992. User Information Processing Strategies and Online Visual Structure 5