Alkuperäistutkimus Sofia Slotte, Aino Mattila, Jouko K. Salminen, Matti Joukamaa Suomalaiset sukupolvet ja aleksitymia Lähtökohdat Aleksitymian esiintyvyydestä Suomessa on tehty vain muutama väestötutkimus. Varsinkaan aleksitymian ja iän välistä yhteyttä ei ole riittävästi tutkittu. Tavoitteenamme oli tutkia aleksitymian ja iän välistä yhteyttä sekä tarkastella saatuja tuloksia sosiologi J. P. Roosin sukupolviteorian valossa. Menetelmät Tutkimus oli osa Kansanterveyslaitoksen Terveys 2000 -projektia. Sen 30 vuotta täyttäneistä 8 028 tutkittavasta 68 % vastasi aleksitymiakyselyyn hyväksyttävästi äidinkielellään ja muodosti tutkimuksen lopullisen aineiston. Aleksitymian mittarina käytettiin Toronto Alexithymia Scale -kyselyn 20-osioista versiota. Tulokset Tärkein löydös oli aleksitymian esiintyvyyden suureneminen iän myötä. Monimuuttujamallissa aleksitymia oli lisäksi yhteydessä miessukupuoleen, koulutusasteeseen, lääkärin toteamaan mielenterveyden häiriöön, tutkittavan kokemaan terveydentilaan ja depressioon. Päätelmät Aleksityymisyys on yleistä vanhoissa suomalaisissa ikäluokissa. Sen tunnistaminen terveydenhuollossa on tärkeää, koska aleksitymia saattaa vaikuttaa potilas-lääkärisuhteeseen ja siihen, miten potilas kokee terveydentilansa. Olisi tärkeää selvittää, onko aleksitymia vähenemässä, kuten oletamme näiden tulosten perusteella. Sifneos esitti 1970-luvun alussa käsitteen aleksitymia kuvaamaan persoonallisuuspiirteiden yhdistelmää, jolle on ominaista emotionaalinen rajoittuneisuus, tunne-elämän köyhyys ja kykenemättömyys löytää oikeita sanoja tunteiden kuvailuun. Aleksitymialle on ominaista käytännöllinen ajattelutyyli ja tunteiden ulkoistaminen (1). Aluksi aleksitymian uskottiin liittyvän lähinnä psykosomaattisiin sairauksiin, mutta myöhemmin on julkaistu havaintoja aleksitymian ja useiden somaattisten sairauksien (2) sekä mielenterveyden häiriöiden (3) välisestä yhteydestä. Alkuperäisen teorian mukaan aleksitymia on persoonallisuuden piirteistönä verrattain pysyvä. Freyberger on esittänyt käsitteet primaarinen ja sekundaarinen aleksitymia. Primaarinen aleksitymia olisi rakenteellinen, pysyvä tekijä. Sekundaarinen aleksitymia olisi seurausta esimerkiksi vakavan somaattisen sairauden tai muun trauman aiheuttamasta stressistä (4). Etenkin depression on arveltu voivan aiheuttaa sekundaarista aleksitymiaa (3). Aleksitymiasta on julkaistu yli tuhat artikkelia. Sen esiintyvyydestä on kuitenkin olemassa vain muutama laaja väestötutkimus (3,5,6). Kolmen Suomessa tehdyn, työikäiseen väestöön kohdistuneen tutkimuksen mukaan aleksitymian esiintyvyys on miehillä 9 17 % ja naisilla 5 10 %. Lisäksi kahdessa väestötutkimuksessa on havaittu, että vanhuksilla esiintyvyys on selvästi suurempi, jopa 34 % (7,8). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia aleksitymian yhteyttä ikään. Tutkimuksen mahdollisti Terveys 2000 -projekti, jonka suunnitteluun ja toteutukseen osallistui laaja kansallinen tutkijaverkosto Kansanterveyslaitoksen johdolla. Tässä hankkeessa tutkittavien ikäjakauma oli laajempi kuin aiemmissa aleksitymiatutkimuksissa. Terveys 2000 -aineiston aleksityymisyyden ja sosiodemografisten tekijöiden välisestä yhteydestä on jo aiemmin julkaistu tutkimustuloksia (9). Sosiologi J. P. Roosin tunnetun teorian mukaan Suomen väestö voidaan 1900-luvun alusta alkaen jakaa neljään eri sukupolveen. Ensimmäiseen sukupolveen kuuluvat vuosina 1900 25 syntyneet, sodan ja pula-ajan kokeneet ihmiset. Toinen sukupolvi on ns. jälleenrakennuksen sukupolvi, johon kuuluvat ovat syntyneet 1926 39. Kolmannen sukupolven jäsenet, vuosina 1940 50 syntyneet, ovat eläneet nuoruuttaan 1960-luvulla. He kuuluvat ns. suuren murroksen sukupolveen ja heidän elämänsä keskeisiä tekijöitä ovat olleet nopeat yhteiskunnalliset muutokset. Neljänteen sukupol- 1005
Taulukko 1. veen kuuluvat ovat syntyneet 1951 70. Kolmannen ja neljännen sukupolven aikana tapahtunut kaupungistuminen antaa merkityksensä neljännelle sukupolvelle, ns. lähiösukupolvelle. Nämä sukupolvet eroavat toisistaan mm. kokemus- ja arvomaailman suhteen (10,11). Tätä teoriaa on myös aiemmin käytetty kolmen ensimmäisen sukupolven osalta psykiatrisessa tutkimuksessa (12). Me halusimme tutkia aleksitymian esiintyvyyttä neljässä sukupolvessa. Aineisto ja menetelmät Aineiston muodostivat 8 028 iältään 30 vuotta täyttänyttä suomalaista, jotka oli poimittu niin, että otos edusti koko maan vastaavanikäistä väestöä. Tutkimus koostui terveyshaastattelusta ja -tarkastuksesta. Terveyshaastattelun jälkeen osallistujat saivat mukaansa kotona täytettäväksi aleksityymisyyttä mittaavan kyselylomakkeen. Tämän tutkimuksen lopullinen aineisto koostui niistä 5 454 suomen- tai ruotsinkielisestä henkilöstä, jotka vastasivat hyväksyttävästi aleksitymiakyselyyn äidinkielellään. Vanhin lomakkeen asianmukaisesti täyttänyt oli syntynyt vuonna 1903. Terveys 2000 -tutkimuksen rakenne on kuvattu tarkemmin jo aiemmin (13). Aleksitymian mittarina käytettiin Toronto Alexithymia Scale -kyselyn 20-osioista versiota (TAS-20) (14,15,16,17). Aleksitymian esiintyvyys. Aleksityymisyys 1 Ei Kyllä Ero Muuttuja n % n % p-arvo Sukupuoli < 0,001 mies 2 180 88,1 300 11,9 nainen 2 719 91,9 255 8,1 Syntymävuosi < 0,001 1900 25 357 72,7 130 27,3 1926 39 873 84,4 160 15,6 1940 50 1 224 91,0 119 9,0 1951 70 2 445 94,2 146 5,8 Siviilisääty < 0,001 naimaton 532 87,8 76 12,2 avo- tai avioliitossa 3 531 91,1 344 8,9 eronnut 472 90,4 51 9,6 leski 364 82,2 84 17,9 Koulutusaste < 0,001 perusaste 1 674 83,6 340 16,4 keskiaste 1 629 91,1 160 8,9 korkea-aste 1 595 96,7 53 3,3 Tulotaso < 0,001 hyvä 1 492 95,4 71 4,6 kohtalainen 1 868 91,1 181 9,0 huono 1 418 84,3 270 15,7 Koettu terveydentila < 0,001 hyvä 3 267 94,1 207 5,9 kohtalainen 1 207 86,5 191 13,5 huono 417 73,5 153 26,5 Depressio < 0,001 ei 3 688 95,0 193 5,0 kyllä 1 131 78,1 321 21,9 1 TAS-20 < 61 = ei aleksitymiaa, TAS-20 61 = aleksitymia Sen psykometriset ominaisuudet ovat luotettavia. Mittarin toimivuus on osoitettu yli 20 eri kielellä, myös suomen (18) ja ruotsin kielellä (19). TAS-20 koostuu 20 väittämästä. Jokaisesta kohdasta voi saada 1 5 pistettä (ei lainkaan pidä paikkaansa pitää täysin paikkansa). Viiden osion pisteet lasketaan käänteisinä. Pistemäärää 61 pidetään aleksityymisyyden alarajana (20). Terveyshaastattelussa kerättiin tietoa tutkittavien sosiodemografisesta taustasta, sosioekonomisesta asemasta ja terveydentilasta. Tarkasteltaviksi otettiin ikä, sukupuoli, siviilisääty, koulutusaste, tulotaso, koettu terveydentila, lääkärin aiemmin toteama psyykkinen sairaus ja tutkittavan ilmoittama pitkäaikaissairaus. Tutkittavat jaettiin neljään ryhmään syntymävuoden mukaan (1903 25, 1926 39, 1940 50, 1951 70) J. P. Roosin teoriaa mukaillen (10,11). Siviilisääty jaettiin neljään luokkaan: naimattomat, avo- ja avioliitossa elävät, asumuserossa olevat ja eronneet sekä lesket. Koulutustasoista muodostettiin kolme luokkaa: perusasteen koulutus (ei ylioppilastodistusta, enintään ammattikurssi tai työpaikkakoulutus), keskiasteen koulutus (ammattikoulu, oppisopimuskoulutus, ylioppilastutkinto + ammattikurssi tai työpaikkakoulutus) sekä korkea-asteen koulutus (ammatilliset opistotutkinnot, ammatti- tai muut korkeakoulututkinnot). Tulotaso jaettiin tutkittavan talouden kuukausittaisten tulojen mukaan kolmeen luokkaan. Terveydentilaansa tutkittavat arvioivat viisikohtaisella asteikolla, joka tutkimuksessamme vähennettiin kolmikohtaiseksi (hyvä tai melko hyvä, keskitasoinen, ja melko huono tai huono). Tutkittavilta kysyttiin myös pitkäaikaissairauksia ja lääkärin toteamia mielenterveyden häiriöitä. Pitkäaikaissairaus tarkoitti sitä, että tutkittava oli viimeisten kolmen kuukauden aikana kärsinyt sairaudesta tai vammasta, joka oli rajoittanut hänen toimintaansa tai työkykyään. Koska depressiolla ja aleksitymialla on todettu yhteys, otettiin analyyseihin mukaan sekoittavana tekijänä depressiivisyys, jota mitattiin 21-osioisella Beckin masennusoirekyselyllä. Pistemäärä kymmenen tai enemmän merkitsi depressiota (21). Tilastolliset menetelmät Tilastollisina menetelminä käytettiin luokiteltujen muuttujien testaukseen χ 2 -testiä Waldin muunnoksella ja jatkuvien muuttujien analysointiin t-testiä. Monimuuttujamenetelmänä käytettiin logistista regressioanalyysiä. Selitettävänä muuttujana oli aleksitymia ja selittävinä muuttujina sukupuoli, ikä, siviilisääty, koulutusaste, tulotaso, pitkäaikainen sairaus, mielenterveyden häiriö, koettu terveydentila ja depressio. Aineiston analysointiin käytettiin STATA-ohjelmaa. Tulokset Aleksitymian esiintyvyys koko aineistossa oli 9,9 %. Miehillä aleksityymisyys oli yleisempää kuin naisilla (11,9 % vs. 8,1 %); ero oli tilastollisesti merkitsevä ja säilyi monimuuttuja-analyysissä. Taulukossa 1 on esitetty aleksitymian esiintyvyys eri sukupolvilla, molemmilla sukupuolilla sekä sen yhteys sosiodemografisiin ja terveysmuuttujiin. Ristiintaulu- 1006
koinnissa aleksitymia oli yhteydessä miessukupuoleen, siviilisäätyyn, tuloluokkaan, koulutusasteeseen, koettuun terveydentilaan, pitkäaikaiseen sairauteen, lääkärin toteamaan psyykkiseen sairauteen ja depressioon. Aleksitymian ja sosiodemografisten tekijöiden välisiä yhteyksiä on yksityiskohtaisemmin tarkasteltu englannin kielellä julkaisemassamme artikkelissa (9). Logistisessa regressioanalyysissä yhteys aleksityymisyyteen säilyi miessukupuolella, koulutusasteella, lääkärin toteamalla psyykkisellä sairaudella sekä koetulla terveydentilalla (taulukko 2). Myös depression yhteys aleksityymisyyteen säilyi monimuuttuja-analyysissä. Vanhimmassa, vuosina 1903 25 syntyneessä sukupolvessa jopa neljännes tutkituista oli aleksityymisiä, ja osuus oli lähes viisinkertainen nuorimman sukupolven tulokseen verrattuna. Monimuuttuja-analyysi ei merkittävästi muuttanut tulosta. Pohdinta Aleksityymisyyden yhteys ikään oli tutkimuksessamme kiistaton. Vastaavia tuloksia on saatu myös kolmessa aiemmassa tutkimuksessa (3,5,22). Kaikissa niissä otos on kuitenkin rajoittunut vain työikäisiin. Vain yhdessä aikaisemmassa tutkimuksessa on saatu tästä eroava tulos; Gunzelmannin työryhmä ei todennut aleksitymialla olevan yhteyttä ikään työikäisiä ja vanhuksia koskeneessa tutkimuksessa (8). Lisäksi aleksitymia oli aineistossamme yhteydessä miessukupuoleen, depressioon, koettuun terveydentilaan ja koulutusasteeseen. Nämä havainnot vastaavat useissa aiemmissa väestötutkimuksissa saatuja tuloksia (3,5,6,7,9). Aleksitymian yleisyys vanhemmissa sukupolvissa saattaa selittyä joko ns. kohortti-ilmiöllä tai sillä, että aleksityymisyys lisääntyy iän myötä. Kohortti-ilmiöllä tarkoitamme sitä, että tiettynä ajanjaksona syntyneiden, tiettyjen maailman tapahtumien aikana nuoruuttaan eläneiden ja samanlaisissa olosuhteissa asuneiden ihmisten aleksityymisyyttä koskevat tulokset olisivat samankaltaisia; esimerkiksi huonommat sosioekonomiset olosuhteet aiheuttaisivat enemmän aleksityymisyyttä kuin paremmat elinolosuhteet. Ikään liittyvässä aleksityymisyyden lisääntymisessä voisi toisaalta olla kyse myös sekundaarisesta aleksitymiasta, jota aiheuttaisivat mm. lisääntynyt sairastavuus, leskeytyminen ja yksinäisyys. Tässä tutkimuksessa aleksitymian yhteys ikään kuitenkin säilyi, kun siviilisääty ja sairastavuus vakioitiin. Siihen, mikä on syynä aleksitymian esiintyvyyden lisääntymiseen ikääntymisen myötä, emme voi saada vastausta poikkileikkaustutkimuksella, vaan asian selvittämiseksi tarvitaan pitkää etenevää tutkimusta. Roosin sukupolvijakoon perustuva teoria tarjoaa kuitenkin mielenkiintoisen tarkastelukulman saaduille tuloksille. Eri aikakausina syntyneiden ihmisten kertomusten välillä Roos havaitsi jokaiselle ikäluokalle tyypillisen tavan kokea asioita. Toisaalta suuria eroja ei ollut vain sukupolvien, vaan myös sosiaaliluokkien välillä (10,11). Veijola käytti tutkimuksessaan Roosin sukupolvijaottelusta kolmea ensimmäistä sukupolvea (12). Kuuluminen kahteen vanhimpaan sukupolveen lisäsi aikuisiän pitkäaikaisen mielenterveyden häiriön riskiä. Vuosina 1900 25 syntyneiden, sodan ja pula-ajan kokeneiden ihmisten kertomuksissa tyypillisiä kokemuksia olivat Roosin mukaan sodanaikainen pelko, läheisten ihmisten menetykset, jatkuva työnteko sekä vähäiset koulunkäynnin mahdollisuudet (10,11). Vanhemman kuoleman on aiemmissa tutkimuksissa todettu lisäävän aikuisiän pitkäaikaisen psyykkisen sairauden riskiä (12). Aleksityymisillä ihmisillä on todettu olleen enemmän kuormittavia elämäntapahtumia kuin muilla normaalissa suomalaisväestössä (23). Alemman koulutusasteen yhteys aleksityymisyyteen on tämän tutkimuksen lisäksi todettu muissakin väestötutkimuksissa (3,5,6). Roosin keräämissä sota-ajan sukupolven kirjoituksissa oli mukana myös hyviä kokemuksia siitä, kuinka elinolosuhteissa oli tapahtunut muutosta parempaan päin, sekä siitä, että oli pystytty vaikuttamaan maan tulevaisuuteen (10,11). Vuosina 1926 39 syntyneiden, kasvun ja jälleenrakennuksen sukupolveen kuuluvien elämää leimaa kaksijakoisuus. Nuoruus- ja lapsuusvuosinaan ennen sotaa he joutuivat kokemaan hätää ja puutetta. Sodan jälkeen he saivat nähdä Suomen taloudellisen kehityksen nopean kasvun ja muutok- Taulukko 2. Logistinen regressioanalyysi (dikotominen aleksitymia 1 selitettävä muuttuja, merkitsevät p-arvot näkyvissä). OR 95 %:n luottamusväli p-arvo Sukupuoli nainen (ref) 1 mies 2,04 1,65 2,52 < 0,001 Sukupolvi (syntymävuodet) 1900 25 2,62 1,74 3,95 < 0,001 1926 39 1,69 1,23 2,34 < 0,001 1940 50 1,15 0,90 1,55 NS 1951 70 (ref) 1 Siviilisääty naimaton 1,36 0,91 2,03 NS avo- tai avioliitossa 1,23 0,93 1,77 NS eronnut (ref) 1 leski 1,13 0,72 1,77 NS Koulutusaste perusaste 2,80 2,00 3,93 < 0,001 keskiaste 2,51 1,75 3,59 < 0,001 korkea aste (ref) 1 Tulotaso matala 1,40 0,96 2,04 NS keskitaso 1,24 0,91 1,69 NS korkea (ref) 1 Pitkäaikainen sairaus ei (ref) 1 on 1,19 0,91 1,54 NS Mielenterveyden häiriö ei (ref) 1 on diagnosoitu aiemmin 1,49 1,14 1,96 0,004 Koettu terveydentila hyvä tai melko hyvä (ref) 1 keskinkertainen 1,20 0,93 1,56 NS melko huono tai huono 1,74 1,25 2,40 0,001 Depressio ei 1 kyllä 3,81 3,06 4,76 < 0,001 1 TAS 20 < 61 = ei aleksitymiaa, TAS 20 61 = aleksitymia 1007
Tästä asiasta tiedettiin h Aleksitymia on väestössä yleistä. h Työikäisille tehdyissä tutkimuksissa aleksitymian on todettu olevan yleisempää iäkkäämmillä. h Aleksitymia on miehillä yleisempää kuin naisilla. Tämä tutkimus opetti h Iän ja aleksitymian välillä on Suomessa vahva yhteys. Vanhimmissa ikäluokissa joka neljäs on aleksityyminen. h Iän ja aleksitymian yhteys säilyi kun sukupuolen, siviilisäädyn, koulutuksen, tulotason ja terveydentilan vaikutus vakioitiin. h Aleksityymisyys saattaa olla yhteydessä vanhempien suomalaisten sukupolvien elämänhistoriaan. sen sekä yhteiskunnallisen vaurastumisen. Monet joutuivat muuttamaan maaseudulta kaupunkeihin saadakseen työtä (10,11). Vuosina 1940 50 syntyneistä, kolmannen sukupolven ihmisistä, useat ovat kokeneet muuttamisen maalta kaupunkiin joko yksin tai vanhempiensa kanssa. Tälle ensimmäisten kaupunkilaisten sukupolvelle tyypillisiä muutoksia edelliseen sukupolveen verrattuna olivat koulutuksen pidentyminen, oman asunnon säästäminen sekä useiden kulutustavaroiden, kuten television ja auton hankkiminen (10,11). Vuoden 1950 jälkeen syntyneiden sukupolvelle taas on tyypillistä uudenlainen turvattomuus verrattuna kolmanteen sukupolveen. Heillä ei enää ole ollut samanlaista tunnetta taloudellisesti vakaan tilanteen jatkuvuudesta. 1970-luvun loppupuolella työttömyysluvut kääntyivät nousuun. Suomen vakavin rauhanajan lamakausi ajoittui 1990-luvun alkuun. Siitä alkaen on ongelmana ollut pitkäaikaistyöttömyys. Aiemmissa tutkimuksissa on aleksitymian ja matalan tulotason välillä todettu yhteys (6,24). Tässä aineistossa matalan tulotason ja aleksitymian välinen merkitsevä yhteys ei säilynyt monimuuttujamallissa, jossa oli mukana koulutus. Roos kiinnitti huomiota siihen, että ensimmäisen ja toisen sukupolven jäsenet käsittelivät kirjoituksissaan aivan erilailla ihmissuhteitaan verrattuna myöhempiin sukupolviin. Heidän kirjoituksissaan kerrottiin harvoin normaalista avioliitosta. Parisuhde mainittiin lähinnä silloin, kun siinä oli huomattavia vaikeuksia. Ihmisten väliset suhteet olivat taas kolmannen ja neljännen sukupolven elämäkerroissa erittäin keskeisessä roolissa (10,11). Ihmisten tapa kirjoittaa elämästään on aleksitymiatutkimuksen kannalta mielenkiintoinen asia. Kielellisillä ja kulttuurisilla tekijöillä on todettu olevan yhteys aleksityymisyyteen (25). Elinolosuhteet saattavat vaikuttaa ihmisten tapaan käsitellä ja ymmärtää omia tunteitaan sekä puhua niistä. Pohjois-Suomen syntymäkohorttitutkimuksessa, jossa selvitettiin lapsuuden olosuhteiden vaikutusta ja yhteyttä tutkittujen myöhempään aleksityymisyyteen, todettiin maaseudulla eläneillä enemmän aleksityymisyyttä kuin kaupunkilaisilla. Syntyminen monilapsiseen perheeseen lisäsi aleksityymisyyden riskiä (26). Suomalainen perherakenne ja kasvatusasenteet muuttuivat voimakkaasti 1900-luvun aikana (27). Perheiden lapsimäärä väheni ja ydinperheen merkitys korostui. Perhekulttuurin muutokset olivat kaupungeissa nopeampia kuin maaseudulla. Lapsuudenaikaisen yhteiskunnallisen tilanteen ja elinolosuhteiden lisäksi vanhemmuudella on useissa tutkimuksissa ollut yhteyttä lapsen myöhempään aleksityymisyyteen. Rakkauden, hellyyden ja kiintymyksen puute lapsuuden kodissa on yhdistetty aikuisiän aleksityymisyyteen (28). Aikuisiän hyvän psyykkisen terveyden on vastaavasti todettu olevan yhteydessä huoltajan hyvään tai kohtalaiseen sosiaaliseen asemaan sekä kodin myönteiseen ilmapiiriin (12). Vaikka poikkileikkaustutkimuksessa ei voi tehdä päätelmiä syy-seuraussuhteista, hypoteesimme on, että suomalaisten sukupolvien erot aleksityymisyydessä heijastavat yhteiskunnallista muutosta: uskomme että aleksityymisyys vähenee Suomessa. Tämän tutkimuksen vahvuuksia olivat laaja aineisto ja suuri ikäjakauma. Tutkittavien ikäjakauman laajuus (30 97-vuotiaat) antoi ensimmäistä kertaa mahdollisuuden tutkia aleksitymian ja iän suhdetta lähes koko aikuisen elämänkaaren varrelta. Useissa muissa tutkimuksissa on ikäjakauma ollut kohtalaisen kapea tai on keskitytty vain yhteen ikäluokkaan (6,7), jolloin tutkimustulokset ovat jääneet hyvin irrallisiksi muiden ikäluokkien puuttuessa. Aineiston monipuolisuus antoi myös mahdollisuuden vakioida sekoittavien tekijöiden vaikutusta. Tutkimuksemme puutteena oli, ettei otoksessa ollut mukana alle 30-vuotiaita, eivätkä tulokset näin ollen koske nuorempaa aikuisväestöä. Noin joka kymmenes suomalaisista työikäisistä oli tutkimuksen mukaan aleksityyminen, mutta vanhimmassa ikäryhmässä noin joka neljäs. Tunnistamaton aleksityymisyys saattaa heikentää potilas-lääkärisuhdetta (29). Aleksitymia saattaa vaikuttaa myös siten, että aleksityyminen potilas korostaa somaattisia oireitaan ja kokee terveytensä huonommaksi kuin terveydentilaltaan muuten samanlaiset ihmiset (30). Aleksityymisyyden tunnistaminen on tärkeää käytännön potilaslääkärikontaktissa kaikkialla terveydenhuollossa. Paitsi TAS-mittarilla, aleksityymisyydestä voi saada vihjeitä tiedustelemalla potilaan taipumusta ajatella ja käsitellä tunteitaan. Kliinisessä työssä olemme kokeneet hyödylliseksi kysyä potilaalta, painottaako hän tunne-elämää vai käytännön konkretiaan liittyviä asioita arkipäivän elämässään. Kirjallisuutta 1 Sifneos PE. The prevalence of alexithymic characteristics in psychosomatic patients. Psychother Psychosom 1973;22:255 62. 2 Taylor GJ. Recent developments in alexithymia theory and research. Can J Psychiatry 2000;45:134 42. 3 Honkalampi K, Hintikka J, Tanskanen A, Lehtonen J, Viinamäki H. Depression is strongly associated with alexithymia in the general population. J Psychosom Res 2000;48:99 104. 4 Freyberger H. Supportive psychotherapeutic techniques in primary and secondary alexithymia. Psychother Psychosom 1977;28:337 42. 5 Salminen JK, Saarijärvi S, Äärelä E, Toikka T, Kauhanen J. Prevalence of alexithymia and its association with sociodemographic variables in the general population of Finland. J Psychosom Res 1999;46:75 82. 6 Kokkonen P, Karvonen JT, Veijola J ym. Prevalence and sociodemographic correlates of alexithymia in a population sample of young adults. Compr Psychiatry 2001;42:471 6. 1008
7 Joukamaa M, Saarijärvi S, Muuriaisniemi ML, Salokangas RKR. Alexithymia in normal elderly population. Compr Psychiatry 1996;37:144 7. 8 Gunzelmann T, Kupfer J, Brähler E. Alexithymia in the elderly population. Compr Psychiatry 2002;43:74 80. 9 Mattila AK, Salminen JK, Nummi T, Joukamaa M. Age is strongly associated with alexithymia in the general population. J Psychosom Res 2006;61:629 35. 10 Roos JP. Suomalainen elämä, Hämeenlinna: Karisto, 1987. 11 Roos JP. Life stories of social changes: four generations in Finland. Kirjassa: Roos JP, Sicinski A. Ways of life in Finland and Poland. Comparative studies on urban populations. 1987;151 61. 12 Veijola J. Aikuisiän mielenterveys ja lapsuudenkokemukset. Kansaneläkelaitos 1996. 13 Ahola K, Honkonen T, Kalimo R, Nykyri E, Aromaa A, Lönnqvist J. Työuupumus Suomessa Terveys 2000 -tutkimuksen tuloksia. Suom Lääkäril 2004;59:4109 13. 14 Bagby RM, Parker JDA, Taylor GJ. The Twenty-Item Toronto Alexithymia Scale: I. Item selection and cross-validation of the factor structure. J Psychosom Res 1994;38:23 32. 15 Bagby RM, Taylor GJ, Parker JDA. The Twenty-Item Toronto Alexithymia Scale: II. Convergent, discriminant, and concurrent validity. J Psychosom Res 1994;38:33 40. 16 Parker JDA, Taylor GJ, Bagby RM. The 20-item Toronto Alexithymia Scale:III. Reliability and factorial validity in a community population. J Psychosom Res 2003;55:269 75. 17 Taylor GJ, Bagby RM, Parker JDA. The Twenty-Item Toronto Alexithymia Scale: IV. Reliability and factorial validity in different languages and cultures. J Psychosom Res 2003;55:277 83. 18 Joukamaa M, Miettunen J, Kokkonen P ym. Psychometric properties of the Finnish 20-item Toronto Alexithymia Scale. Nord J Psychiatry 2001;55:123 7. 19 Simonsson-Sarnecki M, Lundh L-G, Törestad B, Bagby RM, Taylor G, Parker J. A Swedish translation of the 20-item Toronto Alexithymia Scale: Cross-validation of the factor structure. Scand J Psychol 2000;41:25 30. 20 Bagby RM, Taylor GJ. Measurement and validation of the alexithymia construct. Kirjassa: Taylor GJ, Bagby RM, Parker JDA, toim. Disorders of affect regulation: alexithymia in medical and psychiatric illness. Cambridge: Cambridge University Press 1997;46 66. 21 Beck AT, Steer RA, Garbin MG. Psychometric properties of the Beck Depression Inventory: twenty-five years of evaluation. Clin Psychol Rev 1988;8:77 100. 22 Lane RD, Sechrest L, Reider R. Sociodemographic correlates of alexithymia. Compr Psychiatry 1998;39:377 85. 23 Honkalampi K, Koivumaa-Honkanen H, Hintikka J ym. Do stressful life-events or sociodemographic variables associate with depression and alexithymia among a general population? A 3-year follow-up study. Compr Psychiatry 2004;45:254 60. 24 Kauhanen J, Kaplan GA, Wilson TW, Salonen JT. Social factors in alexithymia. Compr Psychiatry 1993;34:330 5. 25 Dion KL. Ethnolinguistic correlates of Alexithymia: toward a cultural perspective. J Psychosom Res 1996;41:531 9. 26 Joukamaa M, Kokkonen P, Veijola J ym. Social situation of expectant mothers and alexithymia 31 years later in their offspring: A prospective study. Psychosom Med 2003;65:307 12. 27 Jallinoja R. Johdatus perhesosiologiaan. Porvoo: WSOY 1985. 28 Kooiman CG, Vellinga SV, Spinhoven P, Draijer N, Trijsburg RW, Rooijmans HGM. Childhood adversities as risk factors for alexithymia and other aspects of affect dysregulation in adulthood. Psychother Psychosom 2004;73:107 16. 29 Rasting M, Brosig B, Beutel ME. Alexithymic characteristics and patient-therapist interaction: A video analysis of facial affect display. Psychopathology 2005;38:105 11. 30 De Gucht V, Heiser W. Alexithymia and somatisation: Quantitative review of the literature. J Psychosom Res 2003;54:425 34. Sofia Slotte LK Tampereen yliopisto Aino K. Mattila LL Tampereen yliopisto, terveystieteen laitos TAYS, psykiatrian klinikka Jouko K. Salminen LKT Kansanterveyslaitos, terveyden ja toimintakyvyn osasto, väestötutkimuslaboratorio Matti Joukamaa LKT, sosiaalipsykiatrian professori Tampereen yliopisto, terveystieteen laitos TAYS, psykiatrian klinikka Kansanterveyslaitos, Helsinki matti.joukamaa@uta.fi English summary Finnish generations and alexithymia Background There have been few earlier population studies on alexithymia. The association between alexithymia and age especially has not been comprehensively studied. Our aim was therefore to study this association. We placed special emphasis on linking our results to the Finnish sociological generation theory developed by J.P. Roos. According to this theory, four Finnish generations can be identified from the beginning of the 20th century, their years of birth being 1900 1925, 1926 1939, 1940 1950 and 1951 1970. Methods Our study was a part of the Health 2000 Survey. The sample comprised those 5 454 individuals (67.9% of the initial sample of 8 028 subjects) who completed the 20-item Toronto Alexithymia Scale. The association between alexithymia and age according to the four sociologically identified generations was studied using a logistic regression analysis with socio-demographic and health-related variables as confounders. Results Our main finding was a significant association between alexithymia and the older generations. In the multivariate analysis alexithymia was also associated with male gender, lower level of education, previously diagnosed psychiatric disorder, perceived health and depression. Conclusions Alexithymia is common in the older Finnish generations. It is important to recognise alexithymia as it may adversely affect the patient-doctor relationship and the ways in which the patients perceive their health. An important topic for further research is to investigate whether the prevalence of alexithymia is decreasing in our country, which is the hypothesis we put forward. Sofia Slotte B.M., University of Tampere Aino K. Mattila M.D., University of Tampere, Tampere School of Public Health, Tampere University Hospital, Psychiatric Department Jouko K. Salminen M.D., Ph.D., National Public Health Institute, Department of Health and Functional Capacity, Laboratory for Population Research Matti Joukamaa M.D., Ph.D., University of Tampere, Tampere School of Public Health, Tampere University Hospital, Psychiatric Department National Public Health Institute, Helsinki E-mail: matti.joukamaa@uta.fi 1009