KALLIOPERÄN MURROSLINJO JEN NYKYLIIKUNNOISTA

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Ydinjätteiden sijoitustutkimukset GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Nuclear Waste Disposal Research Tiedonanto YST-84 Report Y ST-84 Aarne Veriö, Aimo Kuivamaki ja Paavo Vuorela KALLIOPERÄN MURROSLINJO JEN NYKYLIIKUNNOISTA OSA 1 Teksti ja kuvat Summary: Recent displacements within reactivated fracture systems in Finland; results and analysis of levelling measurements carried out by the National Land Survey of Finland in 1974-1992. Part 1, (Text) Raportti Kauppa- ja teolliiuusministeriön sekä Maanmittauslaitoksen rahoittamasta tutkimuksesta Espoo 1993

Sivu 1 JOHDANTO 2 MITTAUSLINJOJEN VALINTA 3 MITTAUSMENETELMÄT 3.1 Vaaitukset 3.2 Horisontaalimittaukset 4 RUHJETULKINNAT 5 VAAITUSTULOKSET (vähintään kahdesti vaaitut linjat) 5.1 Lahti - Porkkala -ruhjevyöhyke 5.1.1 Kirkkonummi (linja 1) 5.1.2 Hameenkyla (linja 2) 5.1.3 MantsalZ (linja 3) 5.2 Kuohijoki (linja 4) 5.3 Vesijako (linja 5) 5.4 Harmoinen (linja 6) 5.5 Vehkajarvi (linja 7) 5.6 Sappee (linja 8) 5.7 Pukala (linja 9) 5.8 Langelmaki (linja 10) 5.9 Ouninpoh j a (linja 11) 5.10 Hassi (linja 12) 5.11 Juokslahti (linja 13) 5.12 Koivio (linja 14) 5.13 Suluslahti (linja 15) 5.14 Ruoveden Pihlajalahti (linja 16) 5.15 Luomajärvi [linja 17) 5.16 Syvinki (linja 18) 5.17 Parkano (linja 19) 5.18 Riiho (linja 20) 5.19 Piili (linja 21) 5.20 Kotala - Pihlajavesi (linja 22) 5.2 1 Jahdyspoh j a (linja 23) 5.22 Liedenpohja (linja 24) 5.23 Lappajärven alue 5.23.1 Alajarvi (linja 25) 5.23.2 Lappajarvi (linja 26) 5.23.3 Evijarvi (linja 27) 5.24 Rutalahti (linja 28) 5.25 Äänekoski (linja 29) 5.26 Pihtipudas - Sulkavanj. (linja 30) 5.27 Savia (linja 31) 5.28 Vesanto (linja 32) 5.29 Tervo (linja 33) 5.30 suonenjoki - Karttula (linja 34) 5.31 Varkaus - Leppävirta (linja 35) 5.32 ~eppavirta - sorsakoski (linja 36) 5.33 Leppävirta -Kannus (linja 37) 5.34 Koria (linja 38)

Miehikkala (linja 39) Suuri Juka j arvi (linja 40) Särkilahti - Särkisalmi (linja 41) Sulkavan Pihlajanlahti (linja 42) Ker imaki (linja 43) Savonlinna - Heinävesi (linja 44) Karvio (linja 45) Villala (linja 46) Puhos - Kompakka (linja 47) Hammaslahti (linja 48) Mutalahti - Parsiainen (linja 49) Pamilo - Hiiskoski (linja 50) Kalliojarvi (linja 51) Ruukki - V aala (linja 52) Saraisniemi - Partala (linja 53) KERTAALLEEN VAAITUT LINJAT 6.1 Kivetty (linja 54) 6.2 Lavian alue (linja 55) (linja 56) 6.3 Kolarin Pasmajarvi (linja 57) VAAITUSTULOSTEN TARKKUUSTARKASTELU 157 HORISONTAALIMITTAUKSET 163 8.1 Horisontaalimuutos verkkotasoitusten tuloksista 166 8.2 Tarkkuustarkastelu 167 TOPOGRAFIAN VAIKUTUS VAAITUSTULOKSIIN 168 KALLIOPERÄLIIKKEIDEN YHTEYS TULKITTUIHIN RUHJEVYOHYKKEISIIN YHTEENVETO MURROSLINJAVAAITUSTEN TULOKSITA 176 KIRJALLISUUSLUETTELO 183

Aarne Verio, Aimo Kuivamaki and Paavo Vuorela, 1993. Recent displacements within reactivated fracture systems in Finland; results and analysis of levelling measurements carried out by the National Land Survey of Finland between 1974-1992. Geological Survey of Finland, Nuclear Waste Disposal Research, report YST-84. Part 1: text, 189 pages, 98 figures and 61 tables; Part II: 3 pages and 44 appendices. A block mosaic model of the bedrock of the Fennoscandian shield, as well observations of potential displacements associated with existing f racture zones, have been used in determining the most suitable sites for radioactive waste disposal in Finland. It is considered likely that movements related to isostatic readjustments following future deglaciations will take place preferentially along the same zones that are accommodating slow uplift at present. Estimations of the distribution and intensity of bedrock movements in the recent past have been made on the basis of observations from faults, fault scarps and land slides and associated deposits within and affecting Quaternary sediments. In 1974 Aarne Veriö commenced a program of remeasuring the old levelling network of the National Land Survey, in order to ascertain the location and magnitude of present day irregularities in uplift rate. This study revealed that instead of uniform plastic rebound, bedrock movements appear to be concentrated within discrete fracture zones separating more inert blocks. A series of new levelling profiles were constructed across such fracture zones, and the number of bench marks on selected old profiles was also increased. During the early stages of investigation, potential movement zones were identified using relatively generalized and small scale maps. Since the early 1970fs, the National Land Survey of Finland has been responsible for subsequent measurement of the newer levelling prof iles. This report presents results for a total of 53 levelling profiles, with a combined length of 1300 km, carried out by the National Land Survey between 1974 and 1992. The profiles were selected by the National Land Survey and represent measurements over intervals ranging from 4 to 81 years, with a mean of 23 years. Seventeen profiles have been measured on at least three occasions, which has permitted the continuity and directions and magnitudes of displacements to be evaluated. The report also contains background information and additional data, measured during one levelling survey, from the Lavia, Kivetty and Pasmajarvi sites. Of the 53 profiles presented here, 27 recorded significant local changes in elevation, while a further 7 showed variations that deviate substantially from predictions based on uniform elastic uplift. The 19 rernaining profiles either did not show any evidence of movement, or else displacements took place in accord with tilting estimates based on uniform uplift rates. Magnitudes of uplift rate, classified as significant to highly significant, varied from 0.24 mrn/year to 1.52 mmlyear, with the highest individual cumulative

/ lewlkd Lines Tide Gauges Kuva 1. Kartta Suomen nykyisestä maankohoamisesta 2 Kuvassa olevat vaaituslinjat ovat yhteisiä 1 ja II tarkkavaaituksessa.

Maankohoaminen näyttää tapahtuvan alueellisesti tarkasteltuna plastisesti, mutta paikallisesti nousu tapahtuu lohkoliikuntoina. Lohkojen välisen liikkeen määrän arvioidaan olevan noin 10 % - 20 % maankohoamisen kokonaismäärästä (kuva 2). Laskelmien mukaan jäljellä olevan isostaattisen maankohoamisen suuruus on maankohoamisen maksimialueella 78-128 m 151. Kuva 2. Nykyinen maankohoaminen linjalla A - B. Paikalliset poikkeamat maankohoamisen plastisesta yleislinjasta tapahtuvat kuvaan rajatulla vaihtelualueella 3 Paikallisten poikkeamien uskotaan aiheutuvan kalliolohkojen kohoamisnopeuksien välisistä eroista. Kuva perustuu 1 ja II tarkkavaaituksen yhteisten kalliokiintopisteidenmaankohoamisarvoista laskettuun aineistoon /4/. Ajatuksen maankohoamisen lohkoliikuntojen seuraamiseksi ja kartoitta- miseksi vaaitusten avulla esitti Aarne Veriö Kööpenhaminan kokoukses- sa 1974 (Nordiska Kommissionen för Geodesi) /7/. Tarkoilla mittauk- silla ja riittävän tiheällä havaintoverkostolla voidaan selvittää ne kallioperan alueet ja rakenteet, joihin kallioperän nykyiset ja ilmeisesti myös tulevaisuuden liikunnot keskittyvät. Suomen alueella on Geodeettisen laitoksen tarkkavaaitusverkoston lisäksi tiheämpi Maanmittauslaitoksen Ib ja II luokan vaaitusverkos- to, joka täydentää Geodeettisen laitoksen tarkkavaaituslenkkien sisään jäävät alueet (kuva 3). Lisäksi on käytettävissä myös vuosilta

1900-1937 olevia Tie- ja vesirakennusten ylihallituksen (TVYH) seka Hydrograf isen toimiston (HT) tarkkavaaituslinjoja (kuva 3). Näiden verkostojen avulla ja niitä taydentamalla on mahdollista seurata kallioperan ruhjevyöhykkeissa tapahtuvia vertikaaliliikuntoja ja rajata eri nopeudella liikkuvia kalliolohkoja.,toinen tarkkavaaitus Geodeenissn laitoksen suorittama - Andra precaionrawagningen. utlord av Geodetiska institutet 2 - The second prscision levelling. carried out by the 7- Geodetic Institute - ----Geodeettisen bitoksen vaaitus kolrnana tarkkavaaitusta vanen Geodetiska institutets avvagning lor den tredje precisionsawagningen Lewlling carried out by the Geodeiic Insiitute lor the third i.6: -Maanmrnaushallituksen Ib luokan reaitus Lantmateristyrelsens awagning Ib ordningen Lewlling carried out by the National Board ol Suwey Ib order -- Tarkkuus parempi kuin 4 mm/g - - Noggrannhet banre an 4 mm16 Accuracy bener than 4 mm16 -Tie (*ie_ - ja rssirakennusten ylihallnukssn tai hydrografisn toimiston va Awagning udord av wersryrelten lor vág- och vanenbyggnaderna aller hydrograliska bydn Lewlling carried out by!he Central Board of Publrc Roads and Waterways or the Hydrographic Bureau -Maanminaushallitukssn II luokan vaanus Lantmaterisiyrelsens awagning. II ordningen Levalling carried out by the National Board ol Suwey. II order Imatran Voima Oy n vaaitus - Awagning utlord av aktiebolsget Imatran Voima Oy Levalling carried out by Imatran Voima OyfLtd - 4 h os Norjan tai Ruoum w rkk~n Konnektion nll Uorge suer Swrigas nai.,?, i -, - i, --._- -_ \.--.P N tpl---?oo 22O 24* 26" 3* il'" Kuva 3. Suomen tarkkavaaitusverkostot 181.

Kuva 4. Suomen kallioperan paaruhjevyöhykkeet Vuorelan 1131 tulkinnan mukaan.

SCALE O-....... 50 L-7 i i \ Kuva 5. Murroslinjavaaitusten sijainti. Linjan kohdalla oleva numero on sama kuin linjan käsittelyjärjestys tässä raportissa.

3.1 Vaaitukset Tässä tutkimuksessa on mukana kahden tyyppistä vaaitusaineistoa: 1) Vaaituskohteista 42 on siirrosten, ruhjevyöhykkeiden tai li- neamenttien poikki vartavasten mitattuja murroslinjavaaituksia. Murroslinjavaaitus on käsitteenä varsin yksinkertainen. Siirroksen, ruhjeen tai lineamentin poikki kulkevalle vaaituslinjan osalle rakennetaan pisteitä normaalia tiheämpään kalliopaljastumien esiintyminen ja muut paikalliset olosuhteet huomioonottaen. Riippu- matta vaaituslinjan luokituksesta murroksen kohta vaaitaan tarkinta mahdollista rutiinimenetelmää käyttäen. Maanmittauslaitoksen valtakunnallinen vaaitusverkosto on kansain- välisesti ottaen erittäin hyvä, mutta linjojen sijainti on paikoin sellainen, että tämän työn yhteydessä tehdyt linjojen täydennykset ovat olleet tarpeellisia tektonisten liikuntojen havaitsemiseksi. Vaaituslinjat kulkevat yleensä teitä myöten. Tiet puolestaan seuraavat usein jokilaaksoja ja harjuja, jotka sijaitsevat usein huomattavissa murrosvyöhykkeissä. Tällöin varsinaisen vaaituslinjan kapasiteetti antaa tietoa murrosvyöhykkeen eri puolien keskinäisistä liikkeistä on usein sattumanvarainen ja rajoitettu. Tällaisissa tilanteissa on vaaituslinjoihin pyritty tekemään sivuhaaroja ja pistokkeita, jotka kulkevat murrosvyöhykkeen yli reunalta toiselle. Murroslinjavaaituksen periaate on esitetty kuvassa 6. Merkinnät:... --. :z:zi:i:i= s iirros tai ruhj e \..x.. L --,vaai.tus.linja \=::::.. \=:<%:.. / * -,&,y.. I -... i-2.* \.s+j Kuva 6. Periaatepiirros murroslinjavaaitusten sijoittelusta /10/.

mika viittaa siihen, että samassa vyöhykkeessa on tapahtunut liikuntoja eri aikoina eri suuntiin. Vanha siirros on elänyt toistuvasti. Porkkala - Lahti -murroslaakson merkitys maankohoamisessa näkyy valuma-alueiden rajoittumisena murroslaakson kaakkoisreunaan, mika viittaa siihen, että ruhjevyöhykkeen kaakkoispuoli olisi kohonnut jäätikön peraantymisvaiheen jälkeen luoteispuolta voimakkaammin 1181; 2) Viron rannikolla tapahtui 25.10.1976 Osmussaaren maanjäristys, jonka magnitudi oli 4,9 ja maksimi-intensiteetti VI-VII ja joka havaittiin selvästi myös kautta Suomenlahden pohjoisrannikon (kuva 7). Siksi oli varsin mahdollista, että maanjäristys olisi aiheuttanut kallioperan liikettä myös Porkkala - Lahti -ruhjevyöhykkeessa; 3) Murrosvyöhykkeen yli kulkee useita vanhoja vaaituslinjoja. Kuva 7. Osmussaaren maanjäristyksen intensiteettikartta 1191. Porkkala - Lahti -ruhjevyöhykkeen yli tehtiin murroslinjavaaitus kolmesta kohtaa: Kirkkonummelta, Hameenkylästä ja Mantsalastä.

5.1.1 Kirkkonummi (1) Kirkkonummen kohdalla Porkkala - Lahti -ruhjevyöhyke kulkee aivan Obbnasin anorogeenisen graniitin lansireunaa pitkin 1201. Ruhjevyöhykkeen kohdalla esiintyy happamia gneisseja, amfiboliitteja ja useassa paikassa on tapahtunut myloniittiutumista. Vaaituslinja kulkee kalliokiintopisteita pitkin ruhjevyöhykkeen yli ja sen lansipuolella vielä yhden II ja II1 1k:n ruhjeen yli (piirustus 1). Idassa murrosvaaituslinja ulottuu Obbnasin graniitin alueelle, mutta linjaa tulisi jatkaa kauemmas, jolloin se ylittäisi useita Porkkala - Lahti -ruhjevyöhykkeen suuntaisia ja Obbnasin graniittia leikkaavia II ja II1 1k:n ruhjevyöhykkeita. Nykyisen murroslinjavaaituksen pituus on 4,7 km. Vaaitustulokset on esitetty taulukossa 1 ja kuvassa 8. Taulukko 1. Kirkkonummen murroslinjavaaituksen tulokset 1969 ja 1978.

Kirkkonummi Kuva 8. murroslinjavaaitus km Kirkkonummen murroslinjavaaituksen tulokset 1969-1978. Vaaitustulosten mukaan mittausten välisenä aikana ei Kirkkonummen vaaituslinjan kohdalla ole kalliossa tapahtunut virherajan ylittävää liikettä*. * Virherajan ylittavalla korkeuden muutoksella tai kallioperan liikkeellä tarkoitetaan merkitsevalle tai erittäin merkitsevalle tasolle kohoavaa muutosta.

5.1.2 Hameenkylä (2 ) Hameenkylan kohdalla Bodomin anorogeeninen graniitti rajautuu Porkkala - Lahti -ruhjevyöhykkeeseen 2 1 Vaaituslinja ylittää Hameenkylan kohdalla leveän ja monihaaraisen Porkkala - Lahti - ruhjeen lisäksi II ja II1 luokan ruhjevyöhykkeita (piirustus 2). Vaaituslinjan kaakkoisosan kivilaji on kvartsi-maasalpagneissia ja luoteisosassa on Bodomin graniittia. Murroslinjavaaituksen pituus on 5.23 km. Osa linjasta on vaaittu kolmesti. Vaaitustulokset on esitetty taulukoissa 2a ja 2b seka kuvassa 9. Taulukko 2a. Hameenkylan murroslinjavaaituksen tulokset 1954 ja 1969. Taulukko 2b. Hameenkylän murroslinjavaaituksen tulokset 1969 ja 1978.

+jo 1 Hameenkyla 1954-1 969 ja 1969-1 978 murroslinjavaaitus km Kuva 9. Hameenkylan murroslinjavaaitusten tulokset 1954-1969 ja 1969-1978. Vaaitustulosten mukaan Porkkala - Lahti -ruhjevyöhykkeessa ei Hameenkylan vaaituslinjan kohdalla ole tapahtunut virherajat ylittävää liikettä.

5.1.3 Mäntsälä (3) Mantsalan kohdalla Porkkala - Lahti -ruhjevyöhykkeessa on näkyvissä myloniittia, joka on tiivistä ja paikoin raitaista kiveä. Myloniitissa on karbonaatti- ja epidoottijuonia. Ruhjevyöhyke on Mantsalan kohdalla ainakin sata metriä leveä 1 7 Vaaituslinja ylittää Porkkala - Lahti -ruhjevyöhykkeen lisäksi samassa suunnassa olevan II1 1k:n ruhjevyöhykkeen (piirustus 3). Vaaituslinjan alueella kivilaji on kiillegneissiä ja amfiboliittia 1221. Murroslinjavaaituksen pituus on 3.71 km. Vaaitustulokset on esitetty taulukossa 3 ja kuvassa 10. Taulukko 3. Mantsalan murroslinjavaaituksen tulokset 1974 ja 1978. +10 - Mantsala 1974-1 978 E+5-E V> 0 C, 3 i O- C Q> u a Q> L-5-0 Y -10 - - 1 I 1 I 1 I I I murroslinjavaaitus km Kuva 10. Mantsalan murroslinjavaaituksen tulokset 1974-1978.

Kuohijoen vaaituslinja sijaitsee Lammin karttalehtialueen (2134) luo- teisnurkassa. Alueen kallioperassa esiintyy regionaalisten ruhje- vyöhykkeiden ja paikallisten ruhjeiden ja rakojen muodostama mosaiikkirakenne (kuva 11). Ruhjeiden olemassaolo on voitu vahvistaa Paijannetunnelissa tehdyillä havainnoilla 1231. Kuohijoen murroslinjavaaitus kulkee NW - SE -suuntaisen II luokan ruhjevyöhykkeen yli, joka näkyy myös magneettisella matalalentokartalla selvänä lineamenttina. Lisäksi vaaituslinja kulkee yhden NE - SE -suuntaisen II1 luokan ruhjevyöhykkeen yli ja linjalla esiintyy myös 2 mahdollisiksi II1 luokan ruhjevyöhykkeiksi luokiteltua ruhjetta (piirustus 4). Vaaituslinjan länsiosa on granodioriittia 1241. Keski- ja eteläosa ovat kiillegneissia, jonka liuskeisuuden kulku noudattaa Kuohijarven pituussuuntaa. Murroslinjavaaituksen pituus on 6,31 km ja sen kiintopisteet ovat poikkeuksellisesti maakivissa. Vaaitustulokset on esitetty taulukossa 4 ja kuvassa 12. Kuva 11. Lammin kartta-alueen siirrosvyöhykkcct satelliittikuvilta ja picnikaavaisilta topografisilta kartoilta tulkittuina seka paikallisten rakojen ja ruhjeiden muodostama mosaiikki ilmakuvilta ja suudkaavnisilta topograiisilta kartoilta tulkittuna. F&. II. Slcar xoncs in fh Lammi map-slcct nrca (uccorditrg fo safcllite picfurcs and small-scafc fopograplic maps) and flc mosaic af loculjoinfs ntid fracfurcs (accorditg fo aerialplofograpbs a ~d Iargc-rcafc fopograplic mups). Kuva 11. Lammin kartta-alueen (2134) siirrosvyöhykkeet ja paikallis- ten ruhjeiden ja rakojen muodostama mosaiikki 1231. Kuohijoen vaaituslinjan sijainti on merkitty mustalla pisteellä.

27 Taulukko 4. Kuohijoen murroslinjavaaituksen tulokset 1975 ja 1985. Kuohijoki 1975-1 985 murroslinjavaaitus km Kuva 12. ~uohijoen murroslinjavaaitusten tulokset 1975-1985. Vaaituksen luotettavuutta vähentää se, että kiintopisteet ovat maakivissa ( vaikkakin vierekkaiset kiintopisteparit 752152 ja 533520 seka toisaalta 752154 ja 752155 ovat pysyneet liikkumattomina). Siksi linjaa on täydennetty uusilla kalliokiintopisteilla, mutta niitä ei ole vielä uudelleenvaaittu. Kiintopisteiden 533520 ja 752154 välillä on tapahtunut erittäin merkitsevälle tasolle kohoava korkeuden muutos. Pisteiden välistä kulkee II luokan ruhje.

5.3 Vesijako (5) Vesijaon murroslinjavaaitus sijaitsee Padasjoen karttalehdellä 2143, jossa 1: 100 000 kallioperakartan ja 1: 100 000 magneettisen matalalentokartan mukaan esiintyy runsaasti diabaasijuonia suunnissa 285O ja 305O 1251. Vaaituslinja sijaitsee pääosin kiilleliuskealu- eella, jossa liuskeisuuden vallitseva kulkusuunta on 50. Samassa suunnassa on magneettisella matalalentokartalla viitteitä ruhje- vyöhykkeista, mutta ne eivät nayta osuvan vaaituslinjan alueelle. Murroslinjavaaitus kulkee yhden NW - SE -suuntaisen II luokan ruhjevyöhykkeen ja toisen mahdollisen II luokan ruhjevyöhykkeen yli (piirustus 5). Linjan paissa esiintyy myös kaksi mahdollisesti II1 luokkaan kuuluvaa ruhjetta. NW - SE -suuntaisessa II luokan ruhjevyöhykkeessa sijaitseepostsvekofenninenoliviinidiabaasijuoni, jonka ikä on 1645 Ma /26/. Magneettisen matalalentokartan tulkinnan mukaan ruhjevyöhykkeessä on näkyvissä oikeakatinen siirros, jonka suuruus on noin 1 km. Murroslinjavaaituksen pituus on 3.71 km. Vaaitustulokset on esitetty taulukossa 5 ja kuvassa 13. Taulukko 5. Vesijaon murroslinjavaaituksen tulokset 1976 ja 1986.

29 Vesijako 1976-1 986 murroslinjavaaitus km Kuva 13. Vesijaon murroslinjavaaituksen tulokset 1976-1986. Mittaustulokset osoittavat, että Vesijaon murroslinjavaaituksen kohdalla ei kalliossa ole tapahtunut virherajan ylittävää liikettä.

5.4 Harmoinen (Padasjoki - Kuhmoinen) (6) Harmoisten murroslinjavaaitus on kolmeen kertaan vaaittu osa Padasjoki - Kuhmoinen -vaaituslinjasta. Murroslinjavaaitus kulkee ruh j etulkinnan mukaan useiden II ja II1 luokan ruh jevyöhykkeiden yli (piirustus 5). Naista selvin ja voimakkain on Harmoisten kohdalla NW - SE -suunnassa kulkeva ruhjevyöhyke, johon liittyy magneettisen matalalentokartan tulkinnan mukaan noin kilometrin suuruinen oikean käden siirros. Harmoisten vaaituslinjan kohdalla on suunnissa 285O ja 305O olevien ruhjevyöhykkeiden ja diabaasien risteysalue. ~adasjoki- Kuhmoinen vaaituslinjan pituus on kokonaisuudessaan 26.70 km, josta kolmeen kertaan vaaitun Harmoisten murroslinjavaaituksen pituus on 5.87 km. Vaaitustulokset on taulukossa 6a ja 6b seka kuvassa 14. Taulukko 6a. Padasjoki - Kuhmoinen vaaituslinjan vaaitustulokset 1954 ja 1975. Väli 542505-502503 muodostaa Harmoisten murroslinjavaaituksen.

31 Taulukko 6b. Harmoisten murroslinjavaaituksen tulokset 1975 ja 1985. Vaaitustulosten mukaan Padasjoen ja Kuhmoisten valilla on korkeuden muutos ollut vuosina 1954-1975 selvästi suurempi, kuin mitä Suutarisen /2/ maankohoamiskartan perusteella voisi ennakoida. Korkeuden muutos ei ole ollut tasaista. Välillä Padasjoki - KP 542508 korkeusero on lievästi pienentynyt, valilla KP 542508 - KP 542504 korkeusero on voimakkaasti kasvanut ja valilla KP 542504 - KP 542502 korkeus on pysynyt muuttumattomana, vaikka välissä oleva kiintopiste 542503 onkin laskenut. Kalliopkiintopisteiden 542510 ja 542504 välinen kokonaismuutos kohoaa erittäin merkitsevälle tasolle. Havaitut korkeusmuutokset sopivat hyvin yhteen tehdyn ruhjetulkinnan kanssa (piirustus 5). NW- SE -suuntaiset II luokan ruhjeet näyttävät rajaavan liikkeiltään erilaisia kalliolohkoja: a) 1 lohko (KP 542513, KP 545512, KP 542511, KP 542509 ja KP 542508) kallistuu loivasti pohjoiseen (koilliseen); b) II lohko (KP 542510, 542507-542504) nousee voimakkaasti kallistuen etelään; c) II1 lohko (KP 542503) nousee viereisiä lohkoja (II ja IV) hitaammin ja d) IV lohko (KP 542502 on noussut yhtä nopeasti kuin II lohkon pohjoisosa (KP 542504).

+40 4 Harmoinen 1954-1 975 ja 1975-1 985 J - Harmoisen rnurroslinjavaaitus 1975-1985 - fik/ Padasjoki - Kuhrnoinen 1954-1975 4 - ;. \A~J K - K - I Suutarisen maankohoarniskartasta /2/ laskettu käyrä l l l l ~ l l l l ~ l l l l l ~ ~ ~ l l ~ ~ l ~ 0 5 10 15 20 25 murroslinjavaaitus km Kuva 14. Padasjoki - Kuhmoinen vaaituslinjan vaaitustulokset 1954 ja 1975 sekä Harmoisten murroslinjavaaituksen tulokset 1975-1985. Kuvaan on piirretty myös Suutarisen /2/kartasta laskettu kayra. Vuosien 1975-1985 vaaitustulosten mukaan ei korkeuseroissa olisi enää tapahtunut merkittäviä muutoksia, vaan liike näyttäisi lähes pysähty- neen. Vuoden 1985 vaaitus on tosin tehty varsin lyhyellä matkalla. 5.5 Vehkajarvi (7) Tämä murroslinjavaaitus kulkee saman II luokan ruhjevyöhykkeen yli kuin linja 5 (Vesijaon linja). Vaaituslinjan luoteispuolella näkyy magneettisella matalalentokartalla selvästi ruhjevyöhykkeeseen liittyvä oikeakätinen siirros, jonka suuruus on 700-800 metriä. Magneettisen matalalentokartan perusteella vaaituspisteiden 761709 ja 761710 välistä kulkee lisäksi 285O -suuntainen diabaasi, joka ei ole tullut esiin topografikartan ruhjetulkinnassa (piirustus 5). Murroslinjavaaituksen pituus on 4.97 km. Vaaitustulokset on esitetty taulukossa 7 ja kuvassa 15.

33 Taulukko 7. Vehkajarven murroslinjavaaituksen tulokset 1976 ja 1986. Vehkajarvi 1976-1 986 murroslin javaaitus km Kuva 15. Vehkajärven murroslinjavaaituksen tulokset 1976-1986. Vaaitustulosten mukaan ei Vehkajärven kohdalla ole kalliossa tapahtunut virherajan ylittävää liikettä.

5.6 Sappee (8) Sappeen murrosvaaituslinja kulkee saman II luokan ruhjevyöhykkeen yli kuin vaaituslinja 6 (Harmoinen). Vaaituslinjan kohdalla esiintyy ruhjevyöhykkeessa kallioperakartan 1251 mukaan myloniittia, mutta diabaasin olemassaolosta ei ole havaintoa. Murroslinjavaaituksen pituus on 5.68 km. Vaaitustulokset on esitetty taulukossa 8 ja kuvassa 16. Taulukko 8. Sappeen murroslinjavaaituksen tulokset 1976 ja 1986. Sappee 1976-1 986 Kuva 16. murroslinjavaaitus km Sappeen murroslinjavaaituksen tulokset 1976-1986.

Vaaitustulosten mukaan ei Vehkajarven kohdalla ole kalliossa tapahtunut virherajan ylittävää liikettä, joskin korkeusero on saannöllisesti koko matkalla kasvanut itään päin. Vaaituslinja kulkee Suutarisen kartan /2/ isobaasien suuntaisesti ja sen perusteella ei korkeuseroissa pitäisi tapahtua muutosta. Sappeen vaaituslinjan pisteet KP 613371, 613372 ja 761712 sijaitsevat samalla NW - SE - suuntaisten ruhjeiden rajaamalla lohkolla kuin Harmoisten linjan (6) lohko II, mutta Sappeen kohdalla ei voimakasta nousua tai kallistumista ole havaittavissa. Syynä voivat olla N - S -suuntaiset ruhjerakenteet, jotka jakavat em. lohkon pienempiin osalohkoihin. 5.7 Pukala (9) Pukalan murroslinjavaaitus sijaitsee Oriveden 1: 100 000 kallioperakartan mukaan /27/ Tampereen liuskevyöhykkeessa kulkien osittain sen yli ja osittain liuskevyöhykkeen suuntaisesti. Liuskevyöhykkeen kivet ovat vaaituslinjan alueella koostumukseltaan erilaisia vulkaniitteja 1281 ja rakenteellisesti liuskevyöhyke muodostaa synkliinin. Liuskevyöhykkeen pohjoisosassa on W - E -suuntainen siirrosvyöhyke 1291. Peruskarttojen pienennökselta tehdyn tulkinnan mukaan vaaituslinja ylittää yhden II luokan ruhjevyöhykkeen (piirustus 6). Murroslinjavaaituksen pituus on 3.84 km. Vaaitustulokset on esitetty taulukossa 9 ja kuvassa 17. Taulukko 9. Pukalan murroslinjavaaituksen tulokset 1971 ja 1985.

Pukala 1971-1985 murroslinjavaaitus km Kuva 17. Pukalan murroslinjavaaituksen tulokset 1971-1985. Vaaitustulosten mukaan Pukalan kohdalla ei kalliossa ole tapahtunut virherajan ylittävää liikettä.

5.12 Koivio (14) ~allioperäkartan (1: 100 000) mukaan Vilppulan eteläpuolella sijaitsee muodoltaan soikea Suluslahden porfyyrinen granodioriittimassiivi, jota ympäröi kiilleliuskekehä 1321. ~ranodioriittimassiivia leikkaa 310 -suuntainen ~ammikoski - ~ihlaisto -murrosvyöhyke (kuva 23). Kuva 23. Mäntän kartta-alueen (2231) tärkeimmät havaitut ja morfologian perusteella oletetut tektoniset suunnat 1331. A = Tammikoski - Pihlaisto murrosvyöhyke, B = Suluslahden porfyyrinen granodioriitti, C = Lylyjärven graniittiintruusio, M = myloniittia. Vaaituslinjat 13 ja 14 on lisätty kuvaan. Koivion murroslinjavaaitus kulkee lähes koko matkan N - S -suuntaista II1 luokan ruhjevyöhykettä pitkin (piirustus 10). Linja ylittää myös Tammikoski - Pihlaisto -murrosvyöhykkeen, joka tehdyn tulkinnan mukaan on II luokan ruhjevyöhyke. Samassa suunnassa on myös kaksi II1 luokan ruhjevyöhykettä. Lisäksi linjan pohjoisosassa kulkee kiilleliuskevyöhykkeen pohjoiskontaktia rajaava W - E -suuntainen II luokan

ruhjevyöhyke. Murroslinjavaaituksen pituus on 8.00 km. Vaaitustulokset on esitetty taulukoissa 14a ja 14b seka kuvissa 24 ja 25. Taulukko l4a. Koivion m,urroslinjavaaituksen tulokset 1897 ja 1978. Taulukko l4b. Koivion murroslinjavaaituksen tulokset 1978 ja 1989.

Vaaitustulokset antavat viitteitä kallioperan edestakaisista liikkeistä. Korkeuserot nousevatrnerkitsevalle tasolle kuitenkin vain aikavalilla 1913-1971 seka 1971-1978 kiintopisteiden 712226 ja 2926 välillä. Aikavalilla 1913-1971 syntynyt korkeusero on hieman suurempi kuin Suutarisen kartasta /2/ laskettu korkeusero. Kun otetaan huomioon vuosien 1971-1987 aikana tapahtunut liike -6.9 mm, on kokonaisliike linjalla ollut aikavalillg 1913-1987 +1.2 mm, joka vastaa hyvin Suutarisen kartasta arvioitua korkeusmuutosta. Tammikoski - ~ihlaisto -ruhjevyöhyke n3yttu tarntinkin murroslinjavaaituksen mukaan pysyneen liikkumattomana. Suluslahden ja ~oivion alueiden vaaituksio tulisi jatkaa ja vaaituslinjoja tulisi tgydentaa siten, että ne muodostaisivat silmukan. 5.14 Ruoveden Pihlajalahti (16) Ruovedelta Kurun suuntaan kulkevan Pihlajalahden vaaituslinjan kalliopera on pääosin grano- ja kvartsidioriittia /34, 35/. Alueen kallioperalle ovat ominaisia voimakkaat ruhjevyöhykkeet, jotka tulevat esille kapeina rotkomaisina jarvina ja laaksoina sekä pystyina kallioseinämina /35/. Ruhjevyöhykkeet näkyvät selvásti myös alueen 1: 100 000 magneettisella matalalentokartalla. Kenttahavaintojen mukaan ruhjevyohykkeita pitkin on saattanut tapahtua verikaalisia lohkoliikuntoja /35/. Pihlajalahden murroslinjavaaitus kulkee kolmen NW - SE -suuntaisen II luokan ruhjevyöhykkeen yli ja kolmen N - S -suuntaisen II1 luokan ruhjevyöhykkeen yli (piirustus 11). Voimakkain naista ruhjevyöhykkeistä on Jäminkipohjasta Koverolle kulkeva ruhjevyöhyke, joka kulkee kiintopisteiden 771408 ja 771407 välistä. Myös kiintopisteiden 542123 ja 542124 valista kulkeva II luokan ruhjevyöhyke näkyy magneettisella kartalla hyvin selvästi. Näiden ruhjeiden jatkeilla tavataan Koverojarven ympäristössä graniittiporfyyria, jonka esiintyminen rakojuonina on ilmeista /35/. Tähän viittaa mm. terävät tektoniset kontaktit ja paikoin liikuntojen aiheuttama myloniittiuturninen. Murroslinjavaaituksen pituus on 19.22 km. Vaaitustulokset on esitetty taulukoissa 16a ja 16b sek3 kuvassa 28.

Taulukko 16a. pihlajalahden murroslinjavaaituksen tulokset 1954 ja 1977. Taulukko 16b. Pihlajalahden murroslinjavaaituksen tulokset 1977 ja 1988.

- Pihlajalahti - 1954-1 977 ja 1977-1 988 / - murroslinjavaaitus km Kuva 28. Pihlajalahden murroslinjavaaituksen tulokset 1954-1977 ja 1977-1988. Havaintoihin on sovitettu regressiosuora ja lisäksi kuvaan on piirretty Suutarisen /2/ kartasta laskettu suora. Vaaitustulosten mukaan Pihlajalahden murroslinjavaaituksen alueella havaitutkorkeudenmuutoksetilmentävätmelkotasaista maankohoamista (havainnot lähellä regressiosuoraa), joka kuitenkin 1954-1977 on ollut selvästi voimakkaampaa kuin Suutarisen kartan mukaan voisi olettaa. Vuosien 1954-1977 korkeusmuutosten ja ruhjetulkinnan (piirustus 11) perusteella Pihlajalahden alueelta voi erottaa hieman poikkeavasti kohoavia lohkoja: 1) Kiintopisteet 542123 ja 542122 sijaitsevat kahden NW-SE -suuntaisen II luokan ruh j een ra jaamassa lohkossa, jonka halkaisee II1 luokan ruhje e.m. kiintopisteiden välistä. Varsinkin lohko, johon KP 542122 kuuluu, näyttää kohonneen ympäröiviä lohkoja nopeammin. 2) Kiintopisteet 542121 ja 542120 sijaitsevat II luokan ruhjeiden rajaamassa lohkossa, joka näyttäisi kohonneen hieman ympäristöään hitaammin. Molemmat kiintopisteet ovat maakivipisteitä, mutta niiden keskinäinen asema on säilynyt lähes muuttumattomana. Vuosien 1977-1988 vaaitustulos viittaa (linja lyhyt) maankohoamisen yleistrendin jatkuneen muuttumattomana.

Murroslinjavaaituksen pituus on 17.33 km. Linja on vaaittu kolmesti: 1972, 1979 ja 1989. Vaaitustulokset on esitetty taulukossa 25 ja kuvassa 38. Taulukko 25. Alajarven murroslinjavaaituksen tulokset 1972 ja 1979. +1 i Alajarvi 1972-1979 1 Suutarisen rnaankohoarniskartasta /2/ laskettu käyrä murroslinjavaaitus km Kuva 38. Alajarven murroslinjavaaituksen tulokset 1972-1979. Kuvaan on piirretty myös Suutarisen /2/ kartasta laskettu kayra.

74 Taulukko 26. Lappajarven murroslinjavaaituksen tulokset 1972 ja 1979. 7 - Lappajarvi 1972-1979 - Suutarisen kartasta /2/ laskettu kayra A - - 1 ~ 1 ~ 1 1 1 l ~ ' l 1i l ' ~ l i l murroslinjavaaitus km Kuva 39. Lappajarven murroslinjavaaituksen tulokset 1972-1979. Kuvaan on piirretty myös Suutarisen maankohoamiskartasta /2/ laskettu kayra. Vaaitustulokset osoittavat, että järven keskellä oleva Kärnäsaaren lohko (kiintopisteet 722604-652749) on kohonnut lähes Suutarisen kartasta ennakoidulla nopeudella. Sen sijaan Kiintopisteiden 652749 ja 668151 välistä kulkevan II luokan ruhjevyöhykkeen itapuoli on

kohonnut voimakkaasti (muutos välillä 668151-668152 erittäin merkitsevä), vaikka vaaituslinja kulkee lähes Suutarisen kartan isobaasien suuntaisesti. 5.23.3 Evijärvi (27) Ruhjetulkinnan mukaan (piirustus 16) Lappajärveä pitkin kulkevat II luokan ruhjevyöhykkeet suuntautuvat Evijärven itäpuolelle, joten Evijärven murroslinjavaaitus ei ulotu näiden II luokan ruhjevyöhykkeiden yli. Vaaituslinja ylittää ainoastaan neljä 320" - 330 -suuntaista II1 luokan ruhjevyöhykettä, joista osa näkyy myös magneettisella matalalentokartalla. Kivilajiltaan murroslinjavaaituksen alue on pääosin kiillegneissiä 1451. Linjan länsiosassa kulkee magneettisesti voimakkaana vyöhykkeenä erottuva kapea vulkaniittijakso. Vaaituslinjan pituus on 6.73 km. Linja on vaaittu 1972 ja 1979. Vaaitustulokset on esitetty taulukossa 27 ja kuvassa 40. Taulukko 27. Evijärven murroslinjavaaituksen tulokset 1972 ja 1979. +10 - Evijarvi 1972-1 979 E +5- E UI 0 c. 3 3 E 0 '. c Q> '0 3 a, Y L -5-0 Y -10 - I I 1 I I 0 2 4 6 8 murroslinjavaaitus km Kuva 40. Evijärven murroslinjavaaituksen tulokset 1972-1979.

Mangerite intrusion Porphyriticleven-grained granite and porphyritic granodiorite Granodiorite.tonalite and Quartz diorite (often gneissic) Diorite.gabbro and / 0 ultrarnafic rock Majorfault Supracrustal rocks / lsograd I Archaean rocks / Block boundary 1'1 Fig. 1. Metamorphic map of the Pielavesi area. Geological base map simplified from the map of Kuosmanen (1988). Some of the faults on the map are based on field observations, and some on the interpretation of geophysical data by Kuosmanen (op. cit.). The metamorphic blocks are: 1Vierema, II Lampaanjtiwi, II1 Pielavesi, IV Osmanki, V Korppinen and VI Pihtipudas Kuva 43. ~ielaveden alueen metamorfinen kartta 5 1 Karttaan on merkitty Pihtiputaan - Sulkavanjarven ja Savian vaaituslinjat.

Taulukko 30. Pihtipudas - Sulkavanjarvi murroslinjavaaituksen tulokset 1957 ja 1988.

Kuva 52. Kuopion ympäristön lineamenttitulkinta Talvitien /60/ mukaan. Kuvaan on lisätty Varkaus - Leppävirta -vaaituslinja ja kuvan 53 tarkkavaaituslinjan sijainti. p~~~ MAHI IN BEOROCX BENC+I MARI IN BDULDFR 0 5 10 15 20km L 1 1 $ NUMHEH Of THE BENCH M*RI FIG.19. Precise levclling line compiled from Kaariaincn's data (1966). Profilc A rcprcsents thc measured valucs and B shows thc areas of relativcly evcn uplift and of anomalous high uplift gradicnt (II, 111, IV). The part 11-111 corresponds to block 3 of Fig. 3 (cf., Fig. 23). Kuva 53. Tarkkavaaitustulokset /4/ Kuopion kautta kulkevalta linjalta (linjan sijainti kuvassa 52) ja Talvitien niistä tekemä lohkotulkinta 1601.

Taulukko 35a. Varkaus - Leppavirta -murroslinjavaaituksen tulokset 1911 ja 1932. Taulukko 35b. Varkaus - Leppävirta -murroslinjavaaituksen tulokset 1932 ja 1987.

5.34 Koria (38) Korian ympäristössä tapahtui Keltin alueella maaliskuussa 1989 ja Napan alueella elokuussa 1990 kaksi pientä maanjäristystä 1611. Varsinkin Napan maanjäristys herätti huomiota, koska se tapahtui lähellä maanpintaa ja aiheutti kallioon useita 1-5 mm leveitä ja useita metrejä pitkiä halkeamia (kuva 58). Kuva 58. KorianNapanmaanjäristyksenaiheuttama halkeamakalliossa. Kuva: Aimo Kuivamäki 1990. Geodeettinen laitos perusti Napan maanjäristysalueelle 1990 yhteistyössä Geologian tutkimuskeskuksen kanssa havaintoverkoston, jonka avulla seurataan Napan lähialueen kallioperässä tapahtuvia liikkeitä. Korian alueella sijaitseemaanmittauslaitoksenvaaituslinja, joka oli vaaittu vuosina 1900 ja 1978. Napan maanjäristysten tapahduttua päätettiin linja vaaita uudestaan mahdollisten kallioperaliikuntojen (korkeusmuutosten) havaitsemiseksi. Korianmurroslinjavaaitus sijaitseekokonaisuudessaanrapakivialueel-

la 1621. Rapakivessä esiintyy Korian pohjoispuolella 60 -suuntainen, tummaa viborgiittia oleva rapakivimuunnos. Tämä suunta edustanee Simosen mukaan /63/ niitä murrossuuntia, joita pitkin rapakivimagrnan purkautumista on tapahtunut. Tehdyn ruhjetulkinnan mukaan (piirustus 24) tumman viborgiitin kontaktissa kulkee 60 -suuntainen II luokan ruhjevyöhyke. Seismotektonisen tulkinnan /64/ ja mikromaanjäris- tyshavaintojen mukaan ruhjevyöhyke on seismisesti aktiivinen rakenne 1651. Napan ja Keltin alueet näyttävät sijaitsevan em. ruhjeen ja kahden muun II luokan ruhjeen risteyskohdassa. Korian murroslinjavaaituksen pituus on 7.156 km. Vaaitustulokset on esitetty taulukoissa 38a ja 38b sekä kuvassa 59. Taulukko 38a. ~orian alueen murrosvaaitustulokset 1900 ja 1978.

103 Taulukko 38b. Korian murroslinjavaaituksen tulokset 1978 ja 1990 - Koria 1900-1 978 ja 1978-1 990-1 I I I 1 I 1 I I 1 1 I I I I 1 0 2 4 6 8 murroslinjavaaitus km Kuva 59. Korian murroslinjavaaituksen tulokset 1960-1976 ja 1978-1990

5.38 Bulkavan Pihlajanlahti (42) Sulkavan Pihlajanlahdenmurroslinjavaaituksen alueella onvallitsevana kivilajina kiillegneissi 171, 721. Kiillegneissin liuskeisuuden kulkusuunta on likimain vaaituslinjan NE - SW -suunnassa. Ruhjetulkinnan mukaan vaaituslinja kulkee Kolkonjarven 1 luokan ruhjevyöhykkeen yli (piirustus 28). Lisäksi alueella on lukuisia II ja II1 luokan ruhjevyöhykkeita, joista NW - SE -suuntainen, Sulkavan kirkonkylän kautta kulkeva linja on merkittävin. Kolkonjarven ruhjevyöhykkeenmerkitys alueen geologisessa kehityksessä on ollut suuri. Ruhjevyöhykkeessa esiintyy monin paikoin myloniittiutumista ja metasomaattisia muutoksia 1731. Kalimaasalpa - sillimanitti -isograadi leikkaa ruhjevyöhyketta, mutta andalusiitti - sillimaniitti -isograadi kääntyy ruhjevyöhykkeen laheisyydessa sen suuntaiseksi (kuva 64). Sulkavan Pihlajanlahden murroslinjavaaituksen pituus on 29.12 km. Vaaitustulokset on esitetty taulukossa 42 ja kuvassa 65. ANDALUSITE MUSCOVITE SILLIMANITE K-FELDSPAR BIDTITE CORDIERITE O GARNET 0 HYPERSTHENE DIORITE AND GABBRO loo] TONALITE r-1granite -- ISOGRAD Kuva 64. Rantasalmi - Sulkava -alueen metamorfinen kartta 1731. Sulkavan Pihlajalahden murroslinjavaaituksen sijainti lisätty kuvaan.

Taulukko 42. Sulkavan Pihlajalahden murroslinjavaaituksen tulokset 1964 ja 1984.

5.36 Savonlinna - Heinävesi (44) Savonlinnan - Heinaveden murroslinjavaaitus kulkee Savonlinnasta Oravin ja Viljolahden kautta Heinävedelle. Vaaituslinja kulkee painovoimakartanmukaan Suomen suurimmanpositiivisenpainovoima-anomalian yli (kuva 68). Painovoima-anomalian aiheuttajaksi on tulkittu alueella olevien ultraemaksisten - intermediaaristen syvakivien runsaus /75/. ~urroslinjavaaituksen pituus on 90.27 km ja siksi alueen ruhjetul- kinta on tehty kahdessa osassa (piirustukset 30 ja 31). Ruhjetulkinnan mukaan Savonlinnan - Heinaveden vaaituslinj a sij aitsee Kolkonj arven ja Suvasveden 1 luokan ruhjevyöhykkeiden valissa. Kuva 68. Savonlinnan - Heinaveden alueen painovoimakartta (bougueranomaliakartta) /55/. Vaaituslinjan sijainti on merkitty paksulla yhtenaisella viivalla. Murroslinjavaaituksen alueella on runsaasti II ja II1 luokan ruhjevyöhykkeitä. Vallitseva suunta on NW - SE. Ruhjeet näkyvät melko hyvin myös Varkauden kartta-alueen magneettisella matalalentokartalla, mutta Savonrannan ja Heinaveden 1: 100 000 kartta-alueiden magneettisilta matalalentokartoilta ruhjeita on vaikea havaita alueiden magneettisen tasaisuuden vuoksi. Suvasveden siirros näkyy magneettisia jaksoja rajaavana vyöhykkeena.

~aaituslinjan alueella on vallitsevana kivilajina migmatiittinen kiillegneissi, jossa migmatoivana aineksena on trondhjemiitti tai kvartsidioriitti 1751. ~tratigrafisen kartan mukaan vaaituslinja kulkee Viljolahden lähellä Karjalaisen ja Svekofennialaisen superryhmän välisen rajan yli 1761. Murroslinjavaaituksen tulokset on esitetty taulukossa 44 ja kuvassa 69. Taulukko 44. Savonlinna - Heinävesi -nurroslinjavaaituksen tulokset 1965 ja 1988.

5 5 Kuva 8. Paasiveden syvyyskartta. Kartta perustuu omien mittausten ohella Merenkulkuhallituksen ja &mittaushallituksen aineistoon. Rg. 8. Balhymelry of Lake Paasives compiledfrom daiagathered during thepreseni study andfrom depth dala made available by Ihe Board of Navigation and Ihe National Board of Survey. Kuva 73. Paasiveden syvyyskartta /82/. Taulukko 46a. Villalan murroslinjavaaituksen tulokset 1936 ja 1978.

124 Taulukko 46b. Villalan murroslinjavaaituksen tulokset 1978 ja 1988. +10 - Villala 1936-1 978 ja 1978-1 988 E E 1936 HT-1978 w +5-0 + 3 z :;- c 0 Q) '0 3 Q) & 1978-1988 murroslinjavaaitus km Kuva 74. Villalan murroslinjavaaituksen tulokset 1936-1978 ja 1978-1988. Vaaitustulosten mukaan on kiintopisteiden 3677 ja 3678 välillä tapahtunut 1936-1978 erittäin merkitsevälle tasolle yltävä korkeus-

muutos. Sen sijaan aikavälillä 1978-1988 liikettä ei ole ollut. Kiintopisteiden välissä kulkee II1 luokan ruhjevyöhyke (piirustus 32), joka on suoraan Paasiveden pohjassa olevan syvanteen jatkeella ja näkyy myös magneettisella matalalentokartalla. 5.43 Puhos - Kompakka (47) Puhos - Kompakka - vaaituslinja kulkee koko matkan mustaliuskevalikerroksia sisaltavalla kiilleliuskealueella 174, 83, 841. Ruhjetulkinnan mukaan (piirustus 33) Puhoksen - Kompakan -alueella vallitsevana ruhjesuuntana on NW - SE. Lisäksi esiintyy kolme NE - SW -suuntaista II1 luokan ruhjevyöhyketta. Vaaituslinja ylittää neljä (4) II luokan ruhjevyöhyketta ja ainakin neljätoista (14) II1 luokan ruhjevyöhyketta. Tolosenmaelta Rasivaa- ralle kulkevalla osuudella vaaituslinja kulkee pitkin II luokan ruhjevyöhyketta. Vaaituslinjan pituus on 69.077 km. Vaaituslinjan suunta vaihtelee paljon ja kulkee seka isobaasien /4/ suuntaisena että niitä vastaan kohtisuoraan. Vaaitustulokset on esitetty taulukossa 47 ja kuvassa 75.. 1 Kääriäisen Puhos - Kompakka 1936-1978 rnaankohoamiskartasta /4/ laskettu käyrä Kuva 75. murroslinjavaaitus km Puhos - Kompakka -murroslinjavaaituksentulokset1936-1978. Kuvaan onmyös piirretty Kääriäisen /4/ maankohoamiskartasta laskettu kayra.

126 Taulukko 47. Puhoksen murroslinjavaaituksen tulokset 1936 ja 1978. Puhos - Kompakka vaaituslinjan tuloksissa on havaittu seuraavat merkitsevälle tasolle kohoavat korkeusmuutokset: 1936-1978 korkeusmuutos 3683-3685 on erittäin merkitsevä korkeusmuutos 3686-3687 on merkitseva korkeusmuutos 3683-3687 on merkitseva korkeusmuutos 3687-3701 on erittäin mekitsevä Puhos - Kompakka -vaaituslinjan tulokset näyttävät aluksi ilmentavan

Kuva 7. Kcrrokscllisuuden (a) 1s Iiuskeisuuden (b) kulku Onkamojirvicri siirrosvyuhykkccn suhtccn. 1 Kaakkylaii kartta-alue II Tohniajirvcn ja Kiihrclysvaarnn kartta-aluceii svekoksrjxl~isctiiuskcci Havainnot profiilin AA (kuva 1) airicistosta kooiinur K. Hukkancii. Kuva 76. Kerroksellisuuden ja liuskeisuuksien kulkusuunnat Onkamojärven siirrosvyöhykkeen (nuoli) suhteen Lavikaisen mukaan 1791 Taulukko 48a. Hammaslahden murroslinjavaaituksen tulokset 1936 ja 1978. Taulukko 48b. Hammaslahden murroslinjavaaituksen tulokset 1978 ja 1987

1 Harnrnaslahti 1936-1978 ja 1978-1 987 +*O Kuva 77. murroslinjavaaitus km Hammaslahden murroslinjavaaituksen tulokset 1936-1978 ja 1978-1988. Vaaitustulosten mukaan kiintopisteiden 3712 ja 879 välillä on tapahtunut erittäin merkitsevä korkeusmuutos 1936-1978, mutta aikavälillä 1978-1987 korkeusero on pysynyt muuttumattomana. Kiintopiste 879 sijaitsee mahdollisessa II luokan ruhjevyöhykkeessä tai on ainakin hyvin lähellä sitä. Tulosten perusteella ei voida päätellä, mitä ruhjetta pitkin liike on tapahtunut. Alueen mittauksia tulisi jatkaa ja perustaa alueelle uusia kalliokiintopisteitä siten, eri lohkoilla olisi useampia kalliokiintopisteitä. 5.45 Mutalahti - Parsiainen (49) Mutalahti - Parsiainen -murroslinjavaaitus on pitkä vaaituslinja, joka kulkee Mutalahdesta Ilomantsiin ja sieltä Lylyvaaran, Hiiskosken ja Riihivaaran kautta Parsiaisiin. Linja on käsitelty kahdessa osassa: eteläosa käsittää valin Mutalahti - Ilomantsi ja pohjoisosa valin Ilomantsi - Parsiainen. 1) Eteläosa: Mutalahti - Ilomantsi Mutalahden ja Ilomantsin valilla kallioperä on arkeeista pohjagneissialuetta 186, 87 ja 881 ja vaaituslinja sijaitsee kahden suuren NW - SE -suuntaisen siirrosvyöhykkeen välisellä alueella (kuva 78). Alue muodostaa tektonisen yksikön, jossa eteläosan kivilajeina ovat jonkin verran metasedimenttejä ja - vulkaniitteja sisältävät leuko-

2) Kiintopisteet 3885-3882 sijaitsevat SW - NE -suuntaisten rajaamassa lohkossa, joka kohoaa pohjoisosasta ympäristöään voimakkaammin. Raj aava ruh j e kulkee ilmeisesti ruh j etulkinnasta (piirustus 35) poiketen kiintopisteen 3881 eteläpuolelta. Korkeusmuutos kiintopisteiden 3882 ja 3881 välillä on merkitsevällä tasolla. Taulukko 49. Mutalahti - Parsiainen -murroslinjavaaituksen tulokset 1972 ja 1979.

+5o 7 Mutalahti - Parsiainen 1937-1 980 murroslinjavaaitus km Kuva 79. Mutalahti - Parsiainenmurroslinjavaaituksentulokset1937-1980. Kuvaan on piirretty myös Suutarisen /2/ maankohoamiskartasta laskettu korkeusmuutoskayra. 5.46 Pamilo - Hiiskoski (50) Pamilon - Hiiskosken murroslinjavaaitus muodostaa Mutalahti - Parsiainen vaaituslinjasta länteen Jasykseen asti ulottuvan pistokkeen. Vaaituslinjankallioperä on arkeeista gneissia. Murrostulkinnan mukaan linja ei ulotu lännessä Jasyksen 1 luokan ruhjevyöhykkeen yli (piirustus 36). Linja ylittää yhden II luokan ruhjevyöhykkeen ja muutamia mahdollisia II1 luokan ruhjevyöhykkeita. Vaaituslinjan pituus on 16.62 km. Vaaitustulokset on esitetty taulukossa 50 ja kuvassa 80.

Taulukko 52a. Ruukki - Vaala -murroslinjavaaituksen tulokset väliltä Ruukki - Vorna 1937 ja 1969.

Taulukon 52a jatkoa... 140 murroslinjavaaitus km Kuva 82. Murroslinjavaaituksen tulokset vuosilta 1937-1969 väliltä Ruukki - Vorna. Kuvaan on lisäksi piirretty 3. asteen käyräsovitus.

Taulukko 53. Vaaitustulokset linjalta Baraisniemi - Partala 1938 ja 1969.

Saraisniemi Partala Kuva 85. murroslinjavaaitus km Murroslinjavaaituksen tulokset 1938-1969 linjalta Säräisniemi - Partala. Kuvaan on piirretty myös havaintoihin sovitetturegressiosuora ja Suutarisenmaankohoamiskartasta /2/ laskettu korkeuden muutoskäyrä. Kuvan 85 mukaan havaintoihin sovitettu regressiosuora ja Suutarisen maankohoamiskartasta /2/ laskettu korkeuden muutoskäyrä sopivat erittäin hyvin yhteen. Tulos todistaa, että regionaalisesti tarkas- teltuna maankohoaminen on ollut vaaitusalueella tarkasti Suutarisen maankohoamiskartan mukaista. Kun verrataan kuvassa 85 kiintopisteiden etäisyyttä regressiosuoras- ta, huomataan niiden olevan paikoin melko kaukana suorasta. Tämä voidaan tulkita siten, että linjan alueella on tapahtunut useita paikallisia lohkoliikuntoja, vaikka läheskään kaikkien kiintopistei- den korkeusmuutokset eivät yllä merkitsevälle tasolle. Merkitsevälle tasolle kohoavat seuraavat kiintopisteiden väliset korkeusmuutokset: 1938-1969: korkeusmuutos 3832-3837 on erittäin merkitsevä korkeusmuutos 3850-3851 on merkitseva korkeusmuutos 3866-3869 on merkitseva. Seuraavassa esitetään kuvan 85 pohjalta eräs lohkoliikuntovaihtoehto: 1 lohko käsittää kalliokiintopisteet 3821 ja 3829; II lohko laskee erittäin voimakkaasti kohti etelään. Siihen kuuluvat kiintopisteet 3830-3837.; II1 lohko kallistuu pohjoiseen. Siihen kuuluvat kiintopisteet 3842-3850; IV lohko nousee melko tasaisesti. Lohko voidaan tulkita ulottuvan

149 Taulukko 54. Kivetyn murroslinjavaaituksen tulos 1988. 6.2 Lavian alue (linjat 55 ja 56) Lavian alue on ollut ydinjätetutkimusten koereikäalueena 1980-luvun alussa. Tällöin koereiän ympäristöstä tehtiin myös kivilaji- ja rakokartoitus /100/. Ydinjätteiden sijoituspaikkojen geologisissa aluevalintatutkimuksissa, jotka tehtiin 1980-luvun puolivälissä, Lavian alueelta rajattiin 3 sijoitustutkimuksiin soveltuvaa kal- liolohkoa (kuva 86). Yksikään niistä ei kuitenkaan tullut valituksi niiden 5:n alueen joukkoon, joilla tehtiin alustavia sijoituspaikka- tutkimuksia 1987-1992. Lavian karttalehtialueelta on olemassa uusi kallioperäkartta /101/. Sen mukaan Lavian kohdealue on salmiakin muotoinen kalliolohko, jonka kivilajina on porfyyrinen graniitti ja granodioriitti. Emäksiset vulkaniitit ympäröivät lohkoa. Lavian kalliolohko erottuu satelliittikuvilta selvasti. Lohkoa ra jaava ruh j evyöhyke on erittäin selvä ja pitkä : ruhjevyöhyke ulottuu rannikolta Pikkalanlahden alueelta Korsnäsiin asti. Peruskartan pienennöksiltä tehdyssä ruhjetulkinnassa (piirustus 42) Lavian lohkoa rajaavat 1 luokan ruhj evyöhykkeet näkyvät selvasti ja lisäksi lohkon sisällä on II1 luokan ruhjeita, jotka jakavat suurlohkon pienempiin osalohkoihin.

Lavian alue soveltuu hyvin kallioperan liikkeiden havaitsemiseksi: alueen ruhjeet ovat selviä ja kalliopaljastumia on runsaasti. Maanmittauslaitos on perustanut alueelle vaaituslenkin ja yhden linjan. Alue sopisi erinomaisesti myös horisontaaliliikkeiden seurantaan. Lavian alueella on kaksimurroslinjavaaitusta. Pohjoisempimurroslinjavaaitus (55) muodostaa sulkeutuvan lenkin. Etelaisempi murroslinjavaaitus (56) kulkee W - E -suuntaisena Lavian lohkon yli. vaaitustulokset on esitetty taulukoissa 55 ja 56. Kuva 86. Lavian kohdealueelta rajatut, ydinjätteiden sijoitustutkimuksiin soveltuvat kalliolohkot 1161.

Taulukko 55. Lavian alueen murroslinjavaaitusten 1 vaaitustulokset (1985) lenkin muodostavalta vaaituslinjalta Kourankulma - Vihteljarvi - Kiviniemenkulma - Kourankulma.

Taulukko 56. Lavian alueen eteläisen murroslinjavaaitusten (56) 1 vaaitustulokset (1976).

159 Taulukko 58, jatkoa. Murroslinjavaaitusten tarkkuusluvut

Niiden tulkintatuloksissa korostuu usein mannerjäätikön liikkeen aiheuttama, NW - SE -suuntaisen morfologian merkitys. I I I Ik, kaikki N-329 SKALA- 10% N IV Ik, kalkkl N-176 SKALA-10% Kuva 94. Vaaituslinjoilla olleiden ruhjevyöhykkeiden suuntaruusut suuruusluokittain. a) 1 lk + II lk, b) 11-111 lk + II1 lk, c) 111-IV lk + IV lk ja d) kaikki ruhjeet. Vaaituslinjojen alueilta olevista ruhjevyöhykkeistä tutkittiin erikseen ne ruhjevyöhykkeet, jotka sijaisivat vaaituslinjojen kohdissa, joisssa oli havaittu merkitsevalle tai erittäin merkitse-

Kuva 95. Koko Suomen alueen kattavasta 1:l miljoonaan ruhjetulkinnasta piirretty ruhjeiden suuntaruusu /13/. valle tasolle yltavia korkeuden muutoksia. Ruhjetulkinnoista etsittiin kunkin ruhjeen suuruusluokka ja mitattiin ruhjeen suunta. Havainnoista piirrettiin suuntaruusut ja suuruusjakaumat ja näitä verattiin liikkumattina pysyneiden alueiden ruhjeiden suuntaruusuihin ja suuruusjakaumiin (kuvat 96, 97 ja 98). Tulosten mukaan vaaituslinjojen alueilla olleista 652 ruhjeesta 179 ruhjetta eli 27.5 % sijaitsi kohdissa, joissa oli tapahtunut merkisevalle tai erittäin merkitsevälle tasolle kohoavia korkeuden muutoksia. Kuvista 96, 97 ja 98 nähdään, että: 1) Korkeuden muutosalueilla olleiden ruhjeiden suunnat ovat likimain samat kuin liikkumattomilla vaaituslinjojen alueilla olevien ruhjeiden yleissuunnat. Toisaalta on huomattava, että tässä tutkimuksessa mukana olleiden vaaituslinjojen ylittamat ruhjeet edustavat pääosin vain yhtä (maksimi 320") kallioperamme pääruhjesuunnista. Suuntaruusuissa kiinnittää huomiota myös se, että korkeuden muutosalueiden ruhjeiden suuntaruusujen maksimit ovat hyvin teräviä. 2) Korkeuden muutosalueilla olleiden ruhjeiden suuruusjakauma on hyvin samankaltainen kuin liikkumattomilla vaaituslinja-alueilla sijaitsevien ruhjeiden suuruusjakauma. Tämä viittaa siihen, että kallioperan liikkeillä ei ole selvää korrelaatiota ruhjeiden suuruusluokkien kanssa. On kuitenkin mahdollista, että kyseessä on tilastollinen harha. ~ilastollisen harhan aiheuttaa se, että korkeuden muutoalueilta ei ole voitu yksikäsitteisesti nimetä ruhjeita (ruhjetta), joita pitkin liikunnot ovat tapahtuneet ja siksi tilastoon on otettu mukaan kaikki korkeuden muutosalueilla olevat

Taiiliikkn 61. Yhteenveto murrosliniavaaitusten tuloksista

Taiiliikkn 61. iatk on.