LUPA LIIKKUA! Perusteluja ja ideoita liikkeen lisäämiseen ammatillisessa koulutuksessa

LUPA LIIKKUA! Perusteluja ja ideoita liikkeen lisäämiseen ammatillisessa koulutuksessa

SisälLYS JOHDANTO: Liikettä Amiksiin! Johdanto: Liikettä amiksiin! 3 Suositukset Liikkuvan amiksen toteuttamiseen 5 Elise Virnes: Kohti kestävää ammattitaitoa 7 Kati Kauravaara: Kohti mielekästä liikkumista 10 Mikko Nykänen: Työkykyosaamisen ennaltaehkäisevä vaikutus 14 Elisa Kaaja ja Nelli Hankonen: Let's Move It omaehtoisen liikuntamotivaation ja itsesäätelytaitojen kautta kohti Liikkuva koulu -ohjelma on lisännyt liikettä ja fyysisen aktiivisuuden mahdollisuuksia peruskouluihin vuodesta 2010 alkaen. Oppimistuloksiin, koulussa viihtymiseen ja yhteisöllisyyteen liittyen on saavutettu positiivisia tuloksia. Mutta miksi vain peruskouluihin, eikö sama lääke voisi tepsiä myös ammatillisessa koulutuksessa? Tästä ajatuksesta käynnistyi SAKU ry:n Liikkuva amis -hankkeen suunnittelu vuonna 2013. Lähtökohdat ovat kaikilla hyvin tiedossa: Ammattiin opiskelevat valmistuvat fyysisesti kuormittaviin ammatteihin, mutta opiskelijoiden liikuntatottumukset eivät tue työkykyisyyttä riittävästi. Liikuntaa ja terveystietoa tuputtamalla ei tuloksia kuitenkaan saada aikaiseksi, vaan tällaiset toimenpiteet tehoavat usein vain niihin, jotka liikkuvat jo valmiiksi. 2 aktiivisempaa elämäntyyliä 15 Terveyserojen kaventamiseksi ammattiin opiskeleviin nuoriin Susanna Ågrenin artikkelissa ja liitteissä. 3 Katariina Autio: Ammattilaisuus on ammattitaitoa ja ammattikuntoa 18 Veli-Pekka Körkkö: Liikuttaminen Liikkuva amis -hankkeen avulla 21 Sanna Heino: Liikkuva amis 23 Susanna Ågren ja Tiina Hasari: Liikkuva amis Liikettä amiksiin 23 Hyviä käytäntöjä 26 Liikkuva amis -työpaja 30 tulee kohdistaa liikunta-aktiivisuutta lisääviä toimenpiteitä siellä, missä heidät laajasti tavoitetaan eli oppilaitoksissa. Oppilaitoskulttuuria on muutettava niin, että ympäristössä on luvallista liikkua ja siellä on fyysiselle aktiivisuudelle suotuisia tiloja, joissa liikkuu ehkä jopa huomaamattaan. On myös tärkeää antaa nuorille mahdollisuus olla aktiivisessa roolissa tilojen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Tämä sitouttaa opiskelijoita tilojen kunnossapitämiseen. Tähän julkaisuun on kerätty artikkeleita ammatillisen koulutuksen sekä liikunnan ja työkykyisyyden asiantuntijoilta. Avausartikkelissa opetusneuvos Elise Virnes opetus- ja kulttuuriministeriöstä perustelee työkyvyn edistämisen merkitystä osana ammatillista koulutusta. Avausartikkelin jälkeen tutkija Kati Kauravaara pohtii ammattiin opiskelevia kohderyhmänä: miten löydetään liikunnan mielekkyys ja millaista ymmärrystä kohderyhmästä tarvitsemme, jotta fyysisen aktiivisuuden lisääminen olisi mahdollista. Työterveyslaitoksen Mikko Saija Sippola, toiminnanjohtaja SAKU ry Nykänen avaa omassa artikkelissaan, miksi ammattiopintoihin tulee sisällyttää työkykyosaamista ja miten työkykyosaamisen edistäminen toimii ennaltaehkäisevästi nuorten työurien pidentäjänä. Näiden taustoittavien artikkeleiden lisäksi kokoelmasta löytyy myös keinoja ja käytännön vinkkejä fyysisesti aktiivisemman oppilaitosympäristön rakentamiseen. Elisa Kaaja ja Nelli Hankonen Helsingin yliopistosta esittelevät Let's Move It -hankkeessa luotuja työkaluja liikkeen lisäämiseen. UKK-instituutin Katariina Autio esittelee puolestaan hyviä välineitä, joilla ammattiin opiskelevia on innostettu liikkumaan Smart Moves -hankkeen aikana. Lopuksi kerromme lisää Liikkuva amis -hankkeen tuottamista oivalluksista ja konkreettisista liikunnallistamisen ideoista SAKU ry:n Tiina Hasarin ja Perusteita liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden lisäämiselle oppilaitoksissa löytyy runsaasti. Virkeyden lisääntyminen, rauhallisemmat opetustilanteet, paremmat oppimistulokset, turhan häiriköinnin ja paikkojen hajottamisen väheneminen sekä yhteishengen paraneminen ovat kaikki tuloksia, joiden saavuttamisessa liikkeen lisääminen auttaa. Oppilaitoksen johto, opettajat ja muu henkilöstö voi valita sen näkökulman, joka itseä motivoi, kun etsitään perusteluita oppilaitoskulttuurin muuttamiselle. Tärkeintä on kuitenkin lähteä liikkeelle! Pienillä asioilla voi saada jo paljon aikaan eikä kaikki ole aina rahasta kiinni. Toivon, että löydät tästä julkaisusta sekä Liikkuva amis -nettisivuilta ideoita ja välineitä ammattiin opiskelevien hyvinvoinnin edistämiseen ja liikkeen lisäämiseen. SAKU ry on omalta osaltaan jatkossakin sitoutunut olemaan mukana ideoimassa ja kehittämässä tukimateriaalia ja toimintaa liikkuvien amisten avuksi. Lähdetään yhdessä liikkeelle! Julkaisija: Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto, SAKU ry Julkaistu Arjen arkki -julkaisusarjassa syyskuussa 2016. ISBN 978-952-7186-07-7 ISBN 978-952-7186-08-4 (painettu julkaisu) (verkkojulkaisu)

Liikkuva amis nauraa enemmän eikä stressaa! TUTKIMUSTEN MUKAAN NUORET, JOTKA LIIKKUVAT ENEMMÄN, REAGOIVAT PSYKOSOSIAALISEEN STRESSIIN LIEVEMMIN. WWW.SAKURY.NET (Martikainen 2013) WWW.ALPO.FI Miksi Liikkuva amis? Lisää liikettä ja terveystiedon lukutaitoa: Vuoden 2013 Nuorten vapaa-aikatutkimuksen mukaan ammatillisen tutkinnon suorittaneet tai sitä suorittavat nuoret liikkuvat suhteellisen vähän. Tässä joukosta liikkumattomia oli jopa 22 prosenttia. Nuorten koulutusura vaikuttaa liikkumiseen niin, että huonosti koulussa menestyvät ja lyhyen koulutusuran valinneet liikkuvat vähemmän. Lisäksi esimerkiksi Noora Hirvosen väitöskirjan mukaan ammattiin opiskelevilla nuorilla miehillä on heikentynyt terveystiedon lukutaito. Terveysviestinnällä ei siis tavoiteta kohderyhmää. Tutkija Kati Kauravaaran mukaan vähäinen liikkuminen voi olla nuorelle mielekästä ja rationaalista. Tarvitaan ymmärrystä sille, miksi nuoret liikkuvat vähän: liikkuminen ei vastaa nuoren näkemystä siitä, mikä hänelle on elämässä tärkeää. Tähän vaikuttavat kavereiden ja lähiyhteisön mielipiteet, oppilaitoksen tarjoamat liikkumisen mahdollisuudet sekä ne asiat, joita nuori arvostaa elämässään. Jos kaverit eivät liiku, on nuorelle turvallista ja helppoa jättää liikkuminen vähemmälle. Kestävää työkykyä: Työkyvystä huolehtiminen on tärkeää yhteiskunnan näkökulmasta, koska sillä varmistetaan osaavan ja työkykyisen työvoiman saatavuus tulevaisuudessa. Yhteiskunnan näkökulmasta työkyky vaikuttaa esimerkiksi sairauspoissaolojen, työkyvyttömyyseläkkeiden, työtapaturmien ja sairaanhoitokustannusten määrään. Liikkuva amis -artikkelit osoittavat, että ammattiin opiskelevien liikkumisen lisäämisen taustalla on huoli vähemmästä liikkumisesta sekä siitä, että ammattiin opiskelevat eivät ole riittävän työkykyisiä heikentyneen fyysisen kunnon vuoksi. Nuorten hyvinvointiin tulee panostaa jo opiskeluaikana, jotta koulutuksella on tarjota työelämälle osaavia ja jaksavia työntekijöitä. Aktivoimalla oppimisympäristöjä liikunnan avulla tuetaan nuorten työkykyosaamista ja opetetaan käyttäytymismalleja oman työkyvyn edistämiseen. Suositukset Liikkuvan Amiksen toteuttamiseen Jaksamista opiskeluun: Fyysisellä aktiivisuudella edistetään työrauhaa ja parannetaan opiskelijoiden keskittymiskykyä ja oppimistuloksia. Kuten Liikkuva amis -julisteet kertovat, Liikkuva amis ei nukahda tunnille. Liikkuva amis -hankkeen kokemusten mukaan häiriökäyttäytyminen väheni, kun opiskelijat saivat järkevää tekemistä, johon purkaa ylimääräistä energiaansa. Huoli siitä, että pingispöydät ja rakennetut tilat eivät pysyisi siistinä ja kunnossa osoittautui turhaksi. Yhdessä tekemistä ja osallisuutta: Osallisuuden mahdollistaminen on luonut paljon hyvää kulttuuria 4 toimipisteisiin. Kun opiskelijat ovat päässeet itse ideoi- 5 maan ja toteuttamaan toimintaa, tiloihin ja toimintoihin on syntynyt omistajuutta, joka myös sitouttaa niiden hyödyntämiseen. Myös ryhmäytyminen ja yhteisöllisyys paranevat, kun päästään yhdessä tekemään. Yksi hyvä kokemus on ollut se, että opiskelijat ovat esimerkiksi liikkumiseen aktivoivissa tiloissa päässeet paremmin juttelemaan opettajien kanssa. Muuhun kuin opetuskäyttöön tarkoitetussa tilassa opettajat ja opiskelijat ovat yhdenvertaisia, jolloin keskustelukin on ollut avoimempaa. Myös luottamuksen osoittaminen opiskelijoille ja heidän toteuttamiinsa asioihin on lisännyt positiivista vuorovaikutusta. Järkevää tekemistä tauoille: Tauottaminen ja järkevä tekeminen tauoilla lisää opiskelijoiden keskittymistä ja jaksamista sekä samalla myös opettaa tapoja lisätä omaa työkykyä. Liikkuvan amiksen tulokset osoittivat, että jos tauoilla oli aktivoivaa tekemistä kavereiden kanssa, esimerkiksi sosiaalinen hengailu tupakkapaikalla väheni opettajien kokemusten mukaan merkittävästi. Myös opiskelun ohessa pidetyt pelailutauot opettivat hyviä tapoja työpäivän rytmittämiseen ja lisäsivät jaksamista raskaissa työtehtävissä. SAKU ry tarjoaa liikuntamahdollisuuksia ammattiin opiskeleville. Uusia liikunnan ideoita etsitään Liikkuva Amis -hankkeessa, jonka tavoitteena on lisätä opiskelijoiden fyysistä aktiivisuutta koulupäivän aikana sekä osallisuutta oppilaitosympäristön kehittämisessä.

6 Työkyvyn ylläpitäminen, liikunta ja terveystieto -kokonaisuuden niukat tuntimäärät: Työkyky kuuluu kaikkiin tutkinnonosiin. Liikunnan opetus ei rajoitu pelkkiin liikuntatunteihin, vaan kaikkia oppimisympäristöjä kannattaa aktivoida liikkumista tukeviksi. Liikkumisen mahdollistaminen eri oppimisympäristöissä ja aktiivisen tekemisen lisääminen oppilaitokseen madaltavat kynnystä osallistumiseen ja aktivoivat nuoria myös huomaamatta. Samalla voidaan tehdä yhteistyötä ammattialojen ja liikunnan ja terveystiedon opettajien kesken sekä hyödyntää molempien ammattitaitoa työkyvyn ja hyvinvoinnin lisäämisessä. Miten amiksessa lisätään liikettä? Osallisuutta ja yhteisöllisyyttä edistämällä: Liikkuvan amiksen kautta lisättiin kannustavaa ilmapiiriä ja nuorille omaehtoisia tapoja liikkumiseen. Opiskelijat pääsivät arvioimaan oppilaitosympäristön liikuntamahdollisuuksia ja ideoimaan, millaisilla keinoilla ympäristöä voitaisiin aktivoida. Oppilaitokseen rakennettiin tiloja, jotka mahdollistivat omaehtoisen hengaamisen kaveriporukoissa ja edistivät sosiaalisen yhteisön muodostumista. Nuoret saivat itse päättää, millaisessa tilassa ja miten liikkuvat. Opiskelijoita ja opettajia laitettiin yhdessä pohtimaan, millä keinoin ja välinein päästäisiin parempiin tuloksiin fyysisen jaksamisen suhteen. Kun nuoret pääsevät itse suunnittelemaan ja toteuttamaan, toiminnasta tulee nuorten näköistä ja heitä motivoivaa. Työkykyä tukemalla: Liikkuvan amiksen tarkoituksena on lisätä ennaltaehkäisevää toimintaa nuorten työkyvyn tukemiseksi. Liikkuva amis esitteli niin opiskelijoille kuin henkilöstölle uusia tapoja liikkua ja lisätä tuttuihin ympäristöihin erilaisia aktiivisuutta tukevia toimintoja: nyrkkeilysäkkejä, leuanvetotankoja ja pingispöytiä lisättiin taukotiloihin ja luokkatiloihin hankittiin tasapainolautoja ja jumppapalloja. Eri alojen opetuksen osana opeteltiin hyödyntämään taukoliikuntaa sekä rakennettiin ja muokattiin tiloja liikkumiseen. Yhteistyötä edistämällä: Liikkuvan amiksen aikana tehtiin tiivistä yhteistyötä opettajien ja ohjaajien kesken. Ammattiaineiden opettajat olivat mukana pohtimassa ja ideoimassa fyysisen aktiivisuuden lisäämistä. He myös kokivat nuorten työkyvyn edistämisen tärkeänä osana ammatillista koulutusta. Työkykyosaamisen vahvistaminen edellyttää koko henkilöstön yhteistyötä erityisesti ammatillisten aineiden opettajien ja liikunnan ja terveystiedon opettajien kesken. Tutkintoalat huomioimalla: Eri tutkintoalojen ja toimipisteiden huomioiminen on yksi onnistumisen tekijä. Rakennusalan, sosiaali- ja terveysalan ja logistiikka-alan opiskelijat ideoivat omiin toimipisteisiinsä toimintaa, jolla voi edistää omaa työkykyä omalla alalla. Esimerkiksi rakennusalan opiskelijat rakensivat itselleen työsaliin tilan, jossa voi pelata pingistä, roikkua leuanvetotangossa ja viettää aikaa. Matalan kynnyksen liikkumista mahdollistamalla: Tavoitteena oli matalan kynnyksen liikkumisen lisääminen oppilaitoksen arkeen. Tavoitteita ei asetettu korkealle. Niin henkilöstöllä kuin opiskelijoilla oli mahdollisuus tutustua erilaisiin lajeihin, joiden kautta pystyi löytämään oman tavan liikkua. Tempausten ja tapahtumien aikana liikuttiin yhdessä eikä kilpaileminen ollut tärkein juttu. Johdon tuella: Tärkeä Liikkuvan amiksen mahdollistava tekijä oli johdon tuki. Johdolta saatu kannustus ja hyväksyntä toiminnalle mahdollisti resurssit sekä suuntaviivat sille, että toimintoja päästiin kehittämään. On tärkeää, että henkilöstö kokee, että heillä on lupa liikkua ja liikuttaa. Näin luodaan kehittävää ilmapiiriä liikkumisen mahdollistamisen ympärille. Johdon hyväksynnällä on tärkeä merkitys. Koko henkilöstön voimalla: Liikkuvaa amista tehtiin yhdessä. Mitä suurempi joukko osallistuu nuorten liikuttamiseen, sitä motivoivampaa se nuorille on. Henkilöstöä innostettiin pitämällä huolta myös heidän hyvinvoinnistaan: henkilöstön hyvinvointi heijastuu opiskelijoihin. Henkilöstölle järjestettiinkin omia toimintapäiviä. Samalla pyrittiin lisäämään tietoisuutta siitä, mikä merkitys liikkumisen edistämisellä ammatillisessa koulutuksessa on. Liikkeen lisääminen oppimisympäristöissä ei vaadi suuria tekoja koko henkilöstö voi lisätä pienillä teoilla nuorten hyvinvointia. Kuten Sanna Heino artikkelissaan toteaa, koko henkilökuntaa tarvitaan esimerkeiksi, kannustajiksi, tukijoiksi, motivaattoreiksi ja mahdollistajiksi. Kohti kestävää ammattitaitoa Elise Virnes, opetusneuvos opetus- ja kulttuuriministeriö Opetus- ja kulttuuriministeriön näkökulma Ammattiosaajan työkykypassin sekä opiskelijoiden työkyvyn ja hyvinvoinnin edistämiseen Istuminen tappaa, vierivä kivi ei sammaloidu ja moni muukin sanonta on luonteva keskusteltaessa työelämässä olevien aikuisten hyvinvoinnista ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin merkityksestä työssä jaksamiselle. Työpaikoilla ja yrityksissä on jo runsaasti tarjontaa työntekijöiden kunnon ja aktiivisuuden ylläpitämiseksi. Aivan yhtä luontevilta nämä sanonnat eivät vielä kuulosta koulujen ja oppilaitosten arjessa. Vielä yksi tuttu sanonta eli minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Juuri tämän takia kouluissa ja oppilaitoksissa tulisi huolehtia kaikkien lasten ja nuorten hyvinvoinnista sekä antaa tiedot ja taidot myös työkyvystä, terveydestä ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtimiseen aikuisenakin. Toisen asteen koulutus tavoittaa koko nuorten ikäluokan. Hieman alle puolet nuorista valitsee ammatillisen koulutuksen. Kouluterveyskyselyt ja muutkin selvitykset ovat nostaneet esille ammattiin opiskelevien nuorten heikot terveystottumukset. Tässä vaiheessa opiskelijoiden terveyserot eivät vielä ole suuria, mutta terveellisissä elämäntavoissa (ruokavalio, tupakointi, liikunta jne.) on jo eroja eri oppilaitosmuotojen välillä. Nämä erot ennustavat selvitysten mukaan myöhempiä työelämässä ja omassa elämässä tehtäviä terveyskäyttäytymiseen liittyviä valintoja. Ammattiin opiskelevien hyvinvointi ja terveys vaikuttavat tulevaisuuden terveysvalintoina työssä jaksamiseen ja kokonaistyöurien pituuksiin sekä sitä kautta kansantalouteen. Terveystottumuksiin, työkykyyn ja hyvinvointiin on tärkeä kiinnittää huomiota ammatillisessa koulutuksessa. Ammatillisen koulutuksen läpäisyn tehostamisohjelman (2011 2015) yksi selkeä tulos oli, että opiskelijoiden kokonaisvaltainen hyvinvointi, sisältäen hyvän terveyden, elämänhallinnan sekä osallisuuden kokemuksen ja mahdollisuuden vaikuttaa omiin opintoihin, ehkäisee opintojen keskeyttämistä ja myös parantaa oppimistuloksia. Ammatillisen koulutuksen reformi on merkittävässä roolissa opiskelijoiden terveyden, liikunnan sekä opiskelu- ja työkykyosaamisen edistämisessä nykyistä parempaan suuntaan. Opintojen keskeytymisen ja oppimistulosten lisäksi kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja opiskelukyvyn edistämisellä on merkittäviä vaikutuksia yksilölle myöhemmin työelämässä. Vaikutukset eivät myöskään jää pelkästään yksilötasolle, vaan puhutaan mittavista kansantaloudellisista kustannuksista tai säästöistä, jos toimimme varhain ja tavoitteellisesti. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin vahvistamiselle ja työkykyosaamisen edistämiselle jo opiskeluaikana löytyy esimerkiksi seuraavat perustelut: 1. Psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi on perusta tehokkaalle oppimiselle. 2. Opintojen aikana rakennetaan pohja tulevaisuuden terveyskäyttäytymiselle. 3. Opintojen aikana vahvistetaan vastuuta omasta hyvinvoinnista ja luodaan perusta työssä jaksamiselle ja piteneville työurille. 4. Psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi on edellytys työelämään kiinnittymiselle. 5. Kustannussäästöt jo opintojen aikana ja myöhemmin työelämässä: opiskeluterveydenhuoltokustannukset, opiskeluhuoltokustannukset, työterveyshuollon kustannukset, sairauslomat sekä yksilöille aiheutuvat kustannukset ja vaikeudet. 6. Sosioekonomisten terveyserojen kaventaminen. Peruskoulunsa päättänyt ei aina tiedosta haluamansa alan vaatimuksia eri työkykyvalmiuksien tai fyysisen ja psyykkisen jaksaminen osalta. Tätä ei aina aikuinen alan vaihtajakaan pysty selkeästi hahmottamaan. Varsinkaan, kun työelämän vaatimukset muuttuvat kiihtyvällä vauhdilla. Ammattiin opiskelevat nuoret ja aikuiset tarvitsevat työkykyvalmiuksia pystyäkseen selviytymään usein raskaista, kovaa fyysistä ja psyykkistä kuntoa vaativista sekä hankalissa työasennoissa tehtävistä töistään. Kukaan ei halua palkata sähköasentajaa, joka jaksaa olla töissä puoli päivää tai lähihoitajaa, joka uupuu ihmissuhdetyöstä. Työssäoppimisjaksoilla todellisuus usein paljastuu monelle opiskelijalle. Omat kokemukset ovat 7

varmasti parhaita motivaation lähteitä, mutta toivottavasti aina ei tarvitse oppia vasta epäonnistumisten kautta. Ammattiopintojen aikana työkykyyn, työssä jaksamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tuleekin kiinnittää nykyistä enemmän huomiota korostaen työkyvyn ylläpitämisen osaamista. Työkykyosaamiseen panostamalla on mahdollisuus ennaltaehkäistä aikuisiän työkyvyttömyyseläkkeitä, joista suurin osa johtuu mielenterveyden ongelmista sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksista. Motivaatio, innostus työkyvystä huolehtimiseen, olisi saatava syttymään jo opiskeluaikana. Tai ehkä on niin, että koulu ei saisi tuhota lasten ja nuorten luontaista toiminnallisuutta? Fyysinen aktiivisuus, omaehtoinen toiminta ja erilaiset oppimistyylit tulee ottaa nykyistä tehokkaammin huomioon uusia oppimisympäristöjä kehitettäessä. Oppilaiden ja opiskelijoiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tavoitteena olisi jo peruskoulusta alkaen oltava koulu- ja opiskeluaikainen jaksaminen, työkykyosaamisen kehittyminen ja omasta hyvinvoinnista vastuun ottaminen. Työkykyosaa- 8 miseen, opiskelussa ja työssä jaksamiseen sekä hyvinvointiin liittyvä kokonaisuus on kuitenkin tällä hetkellä pirstaleinen ja vaikeasti hahmotettava niin opiskelijoille kuin opiskeluhyvinvoinnin työntekijöille. Jo termit ovat vaikeasti ymmärrettäviä ja osin monimerkityksellisiä. Lisäksi niiden tavoitteellinen ja tehokas toteuttaminen sekä niihin liittyvien palvelujen turvaaminen on vaativaa, koska rahoitus ja yleinen ohjaus tulevat eri viranomaisilta. Tarvitaan nykyistä kunnianhimoisempaa ja tavoitteellisempaa yhteistyötä eri viranomaisten ja muiden toimijoiden välillä. Ennen kaikkea tarvitaan ennakkoluulottomia koulutuksen järjestäjiä, oppilaitoksia ja opettajia, jotka aidosti välittävät opiskelijoistaan ja heidän kestävästä ammattitaidostaan myös tulevaisuudessa. Tärkein asia lopuksi: Muistetaan, että Ammattiosaajan työkykypassi on valmis, monipuolinen ja joustava työväline viedä työkykyosaamista opiskelijoille! A L L A V U K K I LI A L L E S K I AM ON! A T I E R E KAV OREN U N Ä Ä KEHITT I O V A A SEKÄ MINT I T I O E T J A H T O LIIKUN ATTAA D U O N LLA JA TAVAT. E A T N N N I U M KU AT TOI V I P KYKYJÄ O S EN LIIKKUVA AMIS OPPII VAAN PAREMMIN! KOULUPÄIVÄN AIKAINEN LIIKUNTA JA FYYSISEN AKTIIVISUUDEN MÄÄRÄ OVAT TUTKIMUSTEN PERUSTEELLA YHTEYDESSÄ HYVIIN ARVOSANOIHIN. (KANTOMAA, SYVÄOJA & TAMMELIN 2013) LIIKUNTA VAIKUTTAA MYÖNTEISESTI MUISTIIN, KESKITTYMISEEN JA OPISKELIJOIDEN KÄYTTÄYTYMISEEN. ERITYISESTI KOULUPÄIVÄN AIKANA TAPAHTUVA LIIKKUMINEN SEKÄ HYVÄ KESTÄVYYSKUNTO OVAT TUTKIMUSTEN MUKAAN SYY HYVIIN OPPIMISTULOKSIIN. (SYVÄOJA, KANTOMAA, LAINE, JAAKKOLA, PYHÄLTÖ & TAMMELIN 2012) WWW.SAKURY.NET WWW.ALPO.FI SAKU ry tarjoaa liikuntamahdollisuuksia ammattiin opiskeleville. Uusia liikunnan ideoita etsitään Liikkuva Amis -hankkeessa, jonka tavoitteena on lisätä opiskelijoiden fyysistä aktiivisuutta koulupäivän aikana sekä osallisuutta oppilaitosympäristön kehittämisessä. 9

Kohti mielekästä liikkumista --- en harrasta oikein mitään. No käytännössä pelaan (tietokoneella), mä lasken pelaamisen harrastukseks. Et mä tykkään siitä, ni mä teen sitä tosi paljon --- ja sit autot on yks harrastus. Tai muutenki, no ennen tuli rakenneltuu mopoja ja nyt se on siirtyny autoihin, ku on itelläki ajokortti ja oma auto. Ni sit tulee autoo laiteltuu ja kavereitten autoi laiteltuu ja et aina porukalla laitetaan jonku autoon jotain. --- Kati Kauravaara, tutkija 10 nuoret opiskelevat siellä työväenluokan ammatteihin. Samalla 11 Jokainen yksilö tavoittelee tavalla tai toisella subjektiivisesti mielekästä ja rikasta elämää. Arkeen valitaan tai tullaan valinneeksi usein niitä asioita, joiden uskotaan vastaavan omia tarpeita, arvostuksia ja päämääriä. Joidenkin kohdalla liikkuminen yhtenä valintana vastaa juuri niihin tarpeisiin, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista, joidenkin kohdalla ei. Joskus liikkuminen ei syystä tai toisesta kiinnosta. Sitä ei koeta merkitykselliseksi. Joskus liikunta voisi herättää kiinnostuksen, mutta elämässä on paljon muuta mielenkiintoista, mitä valitaan ennen liikkumista. Silloin liikkuminen on merkityshierarkiassa monien muiden arjen (kulutus)valintojen takana. Artikkelin aloittanut sitaatti on etnografisesta väitöskirjatutkimuksestani (Kauravaara 2013), jossa tarkastelin vähäisen liikkumisen ilmiötä 18 20-vuotiaiden ammattioppilaitoksessa kone- ja metallialaa opiskelevien nuorten miesten arjessa ja elämäntavassa. Sitaatissa esille tulleet arjen valinnat ovat nuorelle miehelle subjektiivisesti mielekkäitä. Nuori mies antaa tilaa itselle tärkeille asioille ja elää tyytyväisenä mielekästä elämäänsä. Hän ei koe, että pitäisi olla toisin. Vähäisen liikkumisen mielekkyys Vähäinen liikkuminen näyttäytyy epärationaalisena valintana tieteellisen tutkimustiedon valossa, sillä liian pitkän paikallaan olon ja vähäisen liikkumisen on todettu olevan vakavia terveysriskejä. Suomessa liikunnalla on kautta aikojen uskottu olevan terveyden lisäksi myös muuta välineellistä yhteiskunnallista arvoa, kuten suomalaisen identiteetin rakentaminen tai maahanmuuttajien kotouttaminen. Usein kuitenkin unohtuu, että vähäinen liikkuminen voi olla myös mielekästä ja rationaalista. Ymmärrys irtautuu arkitodellisuudesta, mikäli vähäistä liikkumista ei tarkastella ihmisen näkökulmasta. Jos ihmisten maailmaa ja lähtökohtia ei tunneta, on hänen haluihinsa ja tarpeisiinsa hankala vastata, eivätkä käyttäytymisen muuttamiseen pyrkivät toimet tehoa. Esimerkiksi tutkimukseni nuoren miehen näkökulmasta vähäinen liikkuminen näyttäytyy mielekkäänä ja ymmärrettävänä valintana. Nuorelle miehelle tärkeitä asioita, elämän suoloja, ovat hetkessä eläminen, kiireettömyys, vapaa-ajan runsaus, mahdollisimman vähällä pääseminen ja kaverit. Elämän suolat toimivat valintoja ohjaavina tekijöinä, jolloin valinnat edistävät elämän suolojen toteutumista tai eivät ainakaan saa estää sitä. Nuorelle miehelle vähäinen liikkuminen on itsestäänselvyys, joka vastaa elämän suoloihin, hänen merkitykselliseksi kokemiinsa asioihin. Vähäinen liikkuminen merkitsee muiden asettamista velvoitteista ja tavoitteista vapaata aikaa, kiireettömyyttä ja mahdollisimman vähällä pääsemistä. Vaikka kaverit ovat tärkeitä, etenkään organisoitu liikkuminen ei juuri tarjoa niitä sosiaalisia merkityksiä, joita nuori mies hakee ja tavoittelee. Aikataulut, sovitut täsmälliset kellonajat ja tietyt harjoitusvuorot ovat juuri niitä, joihin nuori mies ei halua sitoutua. Myöskään liikunnan terveyttä edistävä vaikutus tai vähäisen liikkumisen terveyttä heikentävä vaikutus eivät riitä nuorelle miehelle motiiviksi liikkua, koska nuori mies ei juuri tarkastele valintojaan terveyden kehyksessä. Mielekkyys rakentuu yhteisössä Ihmisen voi ajatella olevan aktiivinen yksilö, jolla on subjektiivisia haluja ja mieltymyksiä, arvoja ja uskomuksia, jotka vaikuttavat hänen toimintaansa. Ihminen antaa merkityksiä asioille ja tekee valintoja niiden perusteella tiedostetusti ja tiedostamatta. Merkitykset eivät kuitenkaan synny tyhjiössä, sillä ihmiset kuuluvat erilaisiin ryhmiin, luokkiin ja yhteisöihin, joissa vallitsee opittu ja yhteisesti jaettu merkitysten, arvojen, normien ja käytäntöjen muodostama järjestelmä. Järjestelmää voi kutsua kulttuuriksi. Sen kautta ihminen tekee havaintoja, jäsentää todellisuutta, tulkitsee maailmaa ja toimii toisten kanssa. Kulttuuri yhdistää yhteisöön kuuluvia toisiinsa ja toisaalta erottaa ryhmän muista yhteisöistä. Arjen valintoihin liitetyt merkitykset syntyvät siten vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Liikkuminen ei olekaan kiinni pelkästään yksilön itsenäisestä ja vapaasta tahdosta, vaan se on seurausta myös vallitsevista kulttuurisista ja rakenteellisista ehdoista. Nimesin tutkimukseni nuoret miehet työväenluokkaisiksi tarkasteltuani heidän sosioekonomisia asemiaan. Koska koulutus on tärkeimpiä tekijöitä, joiden kautta päädytään eri luokkaasemiin, otin luokittelussa huomioon nuorten miesten vanhempien ammatin ja työelämässä sijoittumisen lisäksi sen ammatin, johon nuoret itse olivat kouluttautumassa. Luokka-asema selittää yksilön toimintaa, mutta toisaalta vaikkapa koulutusvalinnat vaikuttavat luokka-aseman määräytymiseen. Yhteiskuntaluokan kautta määrittyvät tietynlaiset sosiaaliset, kulttuuriset ja materiaaliset elämänehdot: ryhmillä ja luokilla on käytössään eri määrä ja erilainen yhdistelmä resursseja, voimavaroja ja mahdollisuuksia toteuttaa pyrkimyksiään yhteiskunnan jäseninä. Tietynlaiset elämänehdot tuottavat keskenään enemmän ja vähemmän samankaltaisia elämäntapoja. Aina tulee kuitenkin muistaa, että yhden yhteiskuntaluokan sisällä voi olla useita tapoja elää luokkakiinnittynyttä elämää. Sosiaalisiin asemiin liittyy erilaisia kulttuurisia yhteisesti jaettuja makutottumuksia. Makutottumukset ilmentävät sitä, mistä tietyn ryhmän sisällä on hyväksyttävää pitää ja mistä ei. (Lue lisää distinktioteoriasta Bourdieu 1984.) Kaikissa yhteisöissä ja niiden muodostamissa lähikulttuureissa liikkuminen ei ole arvostettu valinta. Vähäinen liikkuminen voi olla yhteisön normi, jota tulee noudattaa kuuluakseen ryhmään. Esimerkiksi tutkimukseni nuoren miehen oli turvallista ja helppoa olla harrastamatta liikuntaa, jolloin hän mukautui yhteisöönsä eikä joutunut sietämään naljailua tai joukon ulkopuolelle sulkemista. Liikuntaan käytetty aika olisi ollut pois kavereiden kanssa olemisesta, omassa kulttuurissa arvostetun sosiaalisen pääoman hankkimisesta ja ylläpitämisestä. Sosiaaliset asemat ovat yhteydessä myös erilaisten luokkasidonnaisten instituutioiden käytäntöihin ja rakenteisiin. Ammattioppilaitoksen voidaan katsoa olevan tällainen instituutio, sillä kun nuoret miehet opiskelevat ammattimiehiksi, he tulevat oppineeksi paljon muutakin, kuten esimerkiksi, missä on työväenluokkaisen ammattimiehen paikka yhteiskunnassa tai mitä hänen kuuluu tehdä ja mitä ei. (Ks. myös Hakala ym. 2013; Käyhkö 2006; Käyhkö 2008, 260) Eri instituutioissa ilmeneviä liikkumista edistäviä ja estäviä käytäntöjä ja asenteita on syytä tarkastella. Siten voidaan päästä kiinni siihen, miten erilaisissa sosiaalisissa asemissa omaksutaan liikunnan suhteen tietynlaisia tottumuksia tai saadaan vahvistusta tottumuksille. Esimerkiksi omat kokemukseni ammattioppilaitoksesta ja kollegojeni kokemukset Liikkuva koulu -ohjelman yläkouluista (Rajala ym. 2013) kertovat, että oppilaitosinstituutiolla on hyvät edellytykset jähmettää sekä instituutio että oppilas. Fyysinen aktiivisuus on vähäistä, mihin sekä opettajien että oppilaiden käytänteet ja rutinoituneet toimintatavat, asenteet ja normit johdattelevat. Tutkimuksessani liikunnanopettajat pyrkivät kyllä ammattinsa oikeuttamina tekemään oman osansa tarjoamalla vapaaehtoisia liikuntakerhoja, antamalla suoritusvaihtoehtoja ja jakamalla kerran vuodessa liikuntastipendin. Kannustus kuitenkin hautautui vahvempien käytäntöjen alle; pakollisesta liikunnasta kun sai täysi-ikäisenä vapautuksen tai kun opettajien mallin mukaan moni kulki lyhyen matkan koulurakennuksesta ruokalaan autolla ja kerrosten välit hissillä. Lisäksi tiedetään, etteivät kannustaviksi tarkoitetut toimet toimi kaikkien kohdalla halutulla tavalla (ks. Kangasniemi & Kauravaara 2014). Toisen ymmärtäminen toisena Vähäinen liikkuminen saattaa olla vähän liikkuvan ihmisen itsensä kannalta hyvän ja mielekkään elämän toteuttamista, mitä lapsuudenkodissa ja vaikkapa ammattioppilaitoksessa sisäistetyt makumieltymykset, asenteet sekä ajatus- ja suhtautumistavat ohjaavat ja tukevat. Ihminen ei siten aina valitse liikkuvansa vähän, vaan tulee ikään kuin valinneeksi sen "luonnollisesti" tai automaattisesti, jolloin hänen valintansa heijastelee hänen sosiaalista taustaansa. Käsitys siitä, mikä on hyvää elämää, on subjektiivista. Sosiaali- ja kulttuuriantropologien tutkimusmatka vieraaseen kulttuuriin voisi olla hyödyllinen metafora liikunnanedistäjälle. Antropologeille tärkeä kulttuurirelativismin periaate kannustaa tarkastelemaan vierasta kulttuuria aina sen omista lähtökohdista käsin, ei arvottamaan sitä tarkastelijan oman kulttuurin näkökulmasta. Keskeistä on oppia ymmärtämään toista toisena. (Eriksen 2004, 21 22; Spradley 1979, 34; Söderholm 1996, 119) Antropologien tapaan liikunnanedistämisen kohderyhmään kuuluvat voi nähdä tietävinä subjekteina ja oman elämänsä asiantuntijoina. Tällöin ei ole olennaista, ovatko kohderyhmään kuuluvat sinänsä oikeassa vai väärässä tai onko heidän kertomansa totta vai ei. Tärkeää on nimenomaan se, minkälaisia merkityksiä he antavat asioille, esimerkiksi valinnoilleen. Kulttuurirelativismin nimissä voisi jättää puuttumatta esimerkiksi edellä mainittujen nuorten miesten liikkumistottumuksiin, sillä universaalia hyvää ei ole olemassa. Jos vähäinen liikkuminen on nuorelle miehelle hyvää elämää, sille tulee antaa arvoa. Yksilöiden valinnat ovat osittain rakenteiden muokkaamia, toisinaan jopa pakottamia. Sen vuoksi pidänkin ongelmallisena sitä, että relativistisen ajattelun avulla on mahdollista olla kantamatta vastuuta rakenteiden tuottamasta epätasa-arvosta perustellen sitä kulttuuristen erityispiirteiden kunnioittamisella. Tällöin relativismissa kangistuu sekä liikunnanedistäjän että edistämistoimien kohteena olevien toimijuus, kuten Elina Valovirta (2010, 98) on osuvasti toisessa yhteydessä kirjoittanut. Omaehtoisuuden tukeminen keskiöön Nuorten miesten näkökulmasta vaikuttavaa liikunnanedistämistyötä voisi olla ennen kaikkea liikkumista mahdollistavat ja fyysisiin rakenteisiin puuttuvat toimet. Huomio kiinnittyy siihen, ovatko esimerkiksi oppilaitosten ja työharjoittelupaikkojen fyysiset ja kulttuuriset rakenteet liikkumisen vai vähäisen liikkumisen mahdollistavia, liikkumiseen vai vähäiseen liikkumiseen kannustavia. Liikkumiseen kannustava ja fyysisen aktiivisuuden mahdollistama ympäristö tarjoaa mahdollisuuksia oman kehon käytön lisäämiseen myös niille, jotka suhtautuvat liikkumiseen välinpitämättömästi tai joille vähäinen liikkuminen on luonnollista. Joku voi tarttua tilaisuuteen tietämättä edes tarttuvansa tilaisuuteen. Omaehtoisen liikkumisen mahdollistaminen esimerkiksi rakentamalla sopivia tiloja ja fyysisiä ympäristöjä voisi tarjota puitteet kavereiden kanssa hengailulle, joka on olennainen osa nuorten, myös esillä olleiden nuorten miesten, vapaa-aikaa.

Jotta liikkuminen olisi osa hengailua, on ehtojen oltava samat kuin muussakin hengailussa: ei ole aikatauluja tai sovittuja kellonaikoja. Tärkeää on kokemus, että aika on omaa aikaa, joka koetaan vapaa-ajaksi ja jonka sisällöstä päätetään itse. Toiminta on omaehtoista, sille luodaan omat säännöt, ja toiminnan voi milloin tahansa keskeyttää. Nuorten vapaa-aikakyselyn mukaan valtaosa 10 29-vuotiaista nuorista on sitä mieltä, että toimintaan on mukava osallistua, jos ei tarvitse liittyä mihinkään jäseneksi (Myllyniemi & Berg 2013, 47 48). Elina Hasasen havaintojen mukaan nuoret voisivat liikkua omaehtoisesti enemmän, jos nimenomaan omaehtoisuudelle olisi enemmän fyysistä, sosiaalista ja kulttuurista tilaa. Keskeistä olisikin löytää ne elementit, jotka kulloinkin kannustavat nuoria tilan käyttöön ja hyödyntämiseen. Tällaisia elementtejä voivat olla fyysisen tilan suhteen esimerkiksi tunne tilan omistamisesta, tilan tarjoamat haasteet ja mahdollisuudet muokata tilaa omiin käyttötarkoituksiin sopivaksi. (Hasanen 2013, 40; 42; ks. myös Ojala 2015, 83 85) Omaehtoista toimintaa tulisi pystyä tukemaan niin, ettei inspiroivaa omavaltaisuutta tukahduteta. Kuka muu kuin ihminen itse voi parhaiten omalla toimijuudellaan vastata kysymykseen, mikä on merkityksellistä ja mahdollista juuri nyt? Silloin ei ole liikunnanedistäjien ennalta määräämää "oikeaa" tapaa tai motiivia tehdä ja toimia. Instituutioiden fyysisiä ja kulttuurisia rakenteita on mahdollista muuttaa, mutta se edellyttää toisin näkemistä ja tekemistä. Hasanen, E. 2013. Me ei välttämättä edes saatais olla siellä. Teoksessa: P. Harinen & A. Rannikko (toim). Tässä seison enkä muuta voi? Nuorisotutkijoiden ajatuksia nuorten liikunnasta 12 ja sen kipupisteistä. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura Verkkojulkaisuja 65. YHDESSÄ TEKEMINEN PARANTAA 13 Eikä niitä voida muuttaa mahtikäskyllä ylhäältä alaspäin. Esimerkiksi Liikkuva koulu -ohjelmassa saadut myönteiset muutokset ovat edellyttäneet kouluhenkilökunnan yhteistä määrätietoisuutta ja sitoutumista asian taakse sekä koulun henkilökunnalta nuorten kohtaamista yksilöinä, oppilaiden kuuntelemista, kuulemista ja aitoa toimintaan osallistamista sekä uskallusta ja halua katsoa asioita oppilaiden silmin. Kun oppilaiden ideoita toteutetaan, syntyy samalla omistajuutta yhteisiin asioihin, mikä sitouttaa. (Rajala ym. 2013, 25 26) Ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että yksilöt lähtevät mukaan instituutioiden liikunnallistamiseen. Liikkuminen ei ehkä ole normin mukaista ja suotavaa, vaan ehkäpä noloa ja paheksuttavaa. Tai liikuntaintervention tuloksena fyysisesti aktiivisimmat liikkuvat lisää, mutta vähiten liikkuvia on vaikea innostaa mukaan toimintaan. Mikään ei silti estä houkuttelemasta kaikkia, niin aktiivisia kuin vähemmänkin aktiivisia, mukaan suunnittelemaan. Voitaisiinko keskustella yhdessä siitä, minkälainen on hyvä työskentely- tai oleskeluympäristö fyysisesti, kulttuurisesti ja henkisesti? Mitä tavoitellaan ja minkälaisia toimenpiteitä tehdään yhdessä aikaisempaa paremman työskentely- ja oleskeluympäristön saavuttamiseksi? Voi olla, että uusien innovaatioiden joukosta löytyy myös joku toimenpide, joka samalla lisää fyysistä aktiivisuutta, vaikka fyysisen aktiivisuuden lisäämisen tavoitteleminen ei olisi ollutkaan kehittämistyön ytimessä. Kun ihmisten näkökulmaa arvostetaan aidosti, ovat hyvin monet uskoakseni erittäinkin kyvykkäitä ja halukkaita etsimään ratkaisuja ja tekemään kompromisseja. Toimiminen irrallaan ihmisten arvomaailmasta ei näytä kantavan hedelmää. Yksilö tulisi nähdä kokonaisuutena, jossa elämäntilanteet ja elinolosuhteet, käytettävissä olevat resurssit ja pääomat sekä arvot, kokemukset ja merkitykset ohjaavat yksilöiden toimintaa, myös sitä, sisältääkö toiminta liikettä ja liikkumista vai ei (Itkonen & Kauravaara 2015, 184). Jos liikkumista halutaan lisätä, on välttämätöntä kiinnostua ihmisen näkökulmasta. Parhaassa tapauksessa autetaan kohdejoukon yksilöitä saavuttamaan juuri ne asiat, jotka ovat heille merkityksellisiä ja tärkeitä ja mitä he haluavat saavuttaa. Jos ymmärrystä kohderyhmästä ei ole, toimet eivät välttämättä kohtaa vähän liikkuvaa ja mahdolliset muutokset liikkumisessa jäävät lyhytkestoisiksi. Liikunnanedistämisratkaisujen tulee olla sellaisia, jotka mahdollistavat yksilön mielekkään elämän keskeisten elementtien toteutumisen ja itsensä toteuttamisen. Silloin jää myös se vaihtoehto, ettei liikunta ole jollekulle mielekäs vaihtoehto. Lähteet Bourdieu, Pierre 1984. Distinction. A social critique of the judgement of taste. Engl. Richard Nice. Harvard University Press. Cambridge, Massachusetts. Eriksen, T. H. 2004. Toista maata? Johdatus antropologiaan. Helsinki: Gaudeamus & Suomen antropologinen seura r.y. Hakala, K., Brunila, K., Teittinen, A. & Lahelma, E. 2013. Työntekijäkansalaisuus tekeillä ja käsillä. Teoksessa K. Brunila, K. Hakala, E. Lahelma & A. Teittinen (toim.). Ammatillinen koulutus ja yhteiskunnalliset eronteot. Helsinki: Gaudeamus, 257 265. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto, 39 42. Itkonen, H. & Kauravaara, K. 2015 Epilogi. Kurottuja kulttuurikuiluja. Teoksessa: H. Itkonen & K. Kauravaara Liikunta kansalaisten elämänkulussa. Tulkintoja liikkumisesta ja liikunnanedistämisestä. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 296. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus, 184 189. Kangasniemi, A. & Kauravaara, K. (2014). Toimiiko terveysliikuntasuositus vähän liikkuvien aikuisten kannustimena? Liikunta & Tiede 51 (4), 25 31. Kauravaara, Kati 2013. Mitä sitten jos ei liikuta? Etnografinen tutkimus nuorista miehistä. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 276. LIKES-tutkimuskeskus. Jyväskylä. Käyhkö, M. 2006. Siivoojaksi oppimassa. Etnografinen tutkimus työläistytöistä puhdistuspalvelualan koulutuksessa. Joensuu: University Press. Käyhkö, M. 2008. Käden jälki näkyviin koulunpenkkiä väistelevät nuoret työläisnaiset. Teoksessa T. Tolonen (toim.) Yhteiskuntaluokka ja sukupuoli. Tampere: Vastapaino. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura julkaisuja 83, 255 273. Myllyniemi, S. & Berg, P. 2013. Nuoria liikkeellä! Nuorten vapaa-aikatutkimus 2013. Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 140. Opetus- ja kulttuuriministeriö; Valtion liikuntaneuvosto; Nuorisoasiain neuvottelukunta & Nuorisotutkimusverkosto. Ojala, A.-L. 2015. Vaihtoehtoisuutta ja valtavirtaisuutta. Tutkimus suomalaisten lumilautailijoiden uria raamittavista asenteista, olosuhteista ja resursseista. Studies in sport, physical education and Health 219. Jyväskylän yliopisto. Rajala, K.; Turpeinen, S. & Laine, K. 2013. Notkeampi koulu aktiivisempi koulupäivä? Teoksessa: P. Harinen & A. Rannikko (toim.) Tässä seison enkä muuta voi? Nuorisotutkijoiden ajatuksia nuorten liikunnasta ja sen kipupisteistä. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura Verkkojulkaisuja 65. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto, 39 42. Spradley, J. P. 1979. The ethnographic interview. New York: Holt, Rinehart & Winston. Söderholm, S. 1996. Antropologinen kulttuurintutkimus. Teoksessa J. Kupiainen & E. Sievänen (toim.) Kulttuurintutkimus. Johdanto. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Tietolipas 130, 119 142. Valovirta, E. 2010. Ylirajaisten erojen politiikkaa. Teoksessa: T. Saresma; L.-M. Rossi & T. Juvonen (toim.) Käsikirja sukupuoleen. Tampere: Vastapaino, 92 105. Liikkuvaan amikseen voi luottaa! VUOROVAIKUTUSSUHTEITA, YHTEISHENKEÄ JA SAMALLA LISÄÄ NUORTEN LIIKKUMISTA. OSALLISUUS PARANTAA NUOREN KOKEMUSTA OMASTA MERKITYKSELLISYYDESTÄÄN OPPILAITOKSESSA, KIINNITTÄÄ PAREMMIN OPINTOIHIN SEKÄ KASVATTAA VASTUUNTUNTOA JA VASTUUNOTTOKYKYÄ. WWW.SAKURY.NET (Rajala, Turpeinen & Laine 2013) WWW.ALPO.FI SAKU ry tarjoaa liikuntamahdollisuuksia ammattiin opiskeleville. Uusia liikunnan ideoita etsitään Liikkuva Amis -hankkeessa, jonka tavoitteena on lisätä opiskelijoiden fyysistä aktiivisuutta koulupäivän aikana sekä osallisuutta oppilaitosympäristön kehittämisessä.

Työkykyosaamisen ennaltaehkäisevä vaikutus Mikko Nykänen, tutkija Työterveyslaitos Uusia menetelmiä opetukseen ja ohjaukseen on kehitetty osana työkykypassin toimintaa, ja niitä kehitetään uusissa projekteissa. Yksi esimerkki konkreettisista välineistä on Työterveyslaitoksen koordinoimassa Combo-hankkeessa kehitettävä mobiilisovellus Ammattiosaajan työkykypassiin. Opetusta ja oppimista tukevat työkalut työkykyosaamisen vahvistamiseen ovat tärkeässä asemassa, mutta niiden käyttöönottoa tukevan tahtotilan ja ilmapiirin syntyminen ratkaisee vaikuttavuuden tason. Onnistuessaan yhdessä tekeminen läpäisee koko oppilaitosyhteisön ja luo olosuhteet työkykyä suojaavien voimavarojen kehittymiselle. Yhteiskunnan näkökulmasta on tärkeää huolehtia ihmisten työkyvystä. Näin varmistetaan osaavan ja toimintakykyisen työvoiman saatavuus tulevaisuudessa. Työkykyisyyttä voidaan tukea korjaavasti tai ennaltaehkäisevästi. Ennaltaehkäisevässä toiminnassa huomio voidaan kohdistaa niiden asenteiden, taitojen ja voimavarojen vahvistamiseen, jotka suojaavat ihmistä työkykyä uhkaavilta tekijöiltä pidemmällä tähtäimellä. Suojaavia tekijöitä voidaan vahvistaa neuvonnan ja ohjauksen keinoin sekä luomalla olosuhteita niiden kehittymiselle. Ammattiosaajan työkykypassi on esimerkki näiden molempien kautta vaikuttavasta toimintamallista. Kun luodaan oppilaitokseen ilmapiiri, joka edistää työkykyä tukevien ajattelu- ja toimintatapojen kehittymistä, hyötyvät nuoret näistä valmiuksista myöhemmin työelämässä. Työskentely ammatissa sujuu paremmin, kun keho ja mieli voivat hyvin. Työkykyä tukevan osaamisen tulisi olla osa ammattilaiseksi kehittymistä. Työkyky Työkyky on kokonaisvaltainen asia, johon sisältyvät fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn sekä terveyden lisäksi ihmisen ammattitaito, motivaatio ja asenteet. Yksilöllisten voimavarojen lisäksi työkykyyn vaikuttaa myös ihmistä ympäröivä yhteisö ja elinympäristö. Nämä voivat omalta osaltaan tukea tai heikentää työkykyä. Työkyky tulee myös nähdä työn vaatimusten ja ihmisen voimavarojen välisenä suhteena. Eri ammateissa ja työympäristöissä korostuvat erilaiset vaatimukset ihmisen työkyvylle. Tämä johtaa siihen, että työkykyosaamiseen sisältyy ammattialakohtaisten taitojen ja valmiuksien osa-alue. Työkyvyssä tapahtuu muutoksia ihmisen elinaikana. Työkyky voi heikentyä hetkellisesti tai pidempikestoisesti esimerkiksi elämäntilanteen, sairauden tai tapaturman seurauksena, ikääntyminen puolestaan vaikuttaa fyysiseen toimintakykyyn. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta väestön työkyky vaikuttaa esimerkiksi sairauspoissaolojen, työkyvyttömyyseläkkeiden, työtapaturmien ja sairaanhoitokustannusten määrään. Ennaltaehkäisevä näkökulma Ennaltaehkäisevä toiminta työkykyisyyden tukemiseksi on sekä inhimillisesti että taloudellisesti kannattavaa. Sen ideana on lisätä ihmisen valmiuksia oman hyvinvointinsa ylläpitämiseen pidemmällä tähtäimellä työelämän vaatimuksia ja kuormitustekijöitä kohdattaessa. Yksilöä suojaavia voimavaroja ovat esimerkiksi mielekkäät harrastukset ja aktiivinen elämäntapa, mielen hyvinvointia tukevien keinojen käyttöönotto, liikunta, terveyttä tukevat elintavat sekä oman ammattialan työturvallisuuteen ja työhyvinvointiin liittyvät taidot. Näitä puskureita voidaan omaksua kaikissa elämänvaiheissa, mutta erityisesti nuoruus ja opiskeluaika ovat hyvä ajankohta niitä koskevien ajattelu- ja käyttäytymismallien oppimiseen. Työkykyosaaminen Ammattiin valmistuva ja työelämään siirtyvä nuori tarvitsee keinoja siihen, miten voi itse vaikuttaa pärjäämiseensä ja jaksamiseensa tulevan työuransa aikana. Työkykyosaaminen voidaan nähdä sateenvarjokäsitteenä työkykyä suojaaville taidoille ja asenteille. Ammattiin valmistuvalle nuorelle työkyky voi olla vieras käsite, sillä kokemusta työelämästä on usein melko vähän. Kun työkykyosaaminen jäsennetään oman ammatin vaatimuksista ja kuormitustekijöistä käsin, voidaan se kokea helpommin mielekkäänä ja omakohtaisena asiana. Ammattialakohtaisuudesta johtuen työkykyosaamisen vahvistaminen edellyttää oppiainerajat ylittävää yhteistyötä ammatillisten opettajien sekä liikunnan- ja terveystiedon opettajien kesken. Yhteistyötä voidaan toteuttaa esimerkiksi oppitunnilla, jossa käsitellään työn kuormitustekijöitä ja liikakuormituksen torjuntaa. Ammattialan asiantuntija tuntee työn ja ammatin. Tähän sisältyy myös työn fyysisiä ja psyykkisiä vaatimuksia sekä kuormitustekijöitä koskeva kokemus. Liikunnan ja terveystiedon asiantuntemukseen sisältyy tietoa ergonomiasta, ravitsemuksesta, elämänhallinnasta ja elintavoista. Yhdessä asiantuntijat voivat tukea nuoria tunnistamaan oman ammattinsa vaatimuksia työkyvylle sekä keinoja työkyvyn vahvistamiseen ja ylläpitämiseen. Osa keinoista voidaan ottaa käyttöön työpaikalla ja osa vapaa-ajalla. Työkykyosaamisen sisällyttämistä oppilaitoksen arkeen tukee myös opiskelijoiden osallistaminen. Opiskelijoilla voi olla esimerkiksi oma rooli erilaisten liikuntatapahtumien ja kulttuuritapahtumien suunnittelussa, organisoinnissa ja toteuttamisessa. Näin toiminnasta tulee opiskelijoita puhuttelevaa ja motivoivaa. Opiskelijoiden kanssa voidaan toteuttaa esimerkiksi ammattialakohtaisia turvallisuuskävelyitä, joiden aikana opiskelijat saavat havainnoida ja tehdä itse ehdotuksia työturvallisuuden edistämiseksi. Let's Move It omaehtoisen liikuntamotivaation ja itsesäätelytaitojen kautta kohti aktiivisempaa elämäntyyliä Elisa Kaaja, projektikoordinaattori, YTM ja Nelli Hankonen, akatemiatutkija, VTT Helsingin yliopisto Mitä myönteisiä vaikutuksia liikkumisesta on juuri minulle? Miksi minä liikun tai mistä syistä voisin harkita aloittavani? Maailma on suunniteltu istualtaan elettäväksi, vai onko? Mitä liiallisesta istumisesta seuraa minulle? Miten voisin halutessani tehdä päivistäni hieman aktiivisempia? Miten asettaa itselleni sopiva liikuntatavoite, ja miten ratkaista mahdolliset tai liikuntatavoitteen saavuttamista rajoittavat estetilanteet? Näitä ja monia muita kysymyksiä nuorilla on aikaa pohtia Let's Move It -liikuntaohjelmassa. Edelleenkin harvoissa näissä ohjelmissa käytetään hyväksi käyttäytymistieteellistä, aikaisempaan tutkimusnäyttöön pohjautuvaa tietoa siitä, mikä toimii ja mikä ei. Helsingin yliopiston koordinoima Let's Move It -tutkimus on maailman tähän asti laajin kontrolloidussa vertailuasetelmassa suoritettava kenttäkoe kokonaisvaltaisen, kouluperustaisen liikuntaintervention vaikuttavuuden tutkimiseksi yli 15-vuotiailla nuorilla: perusteellisiin mittauksiin on lähtenyt mukaan yli 1 200 nuorta. Jo olemassa olevia hyviä käytäntöjä, aikaisempaa kansainvälistä tutkimusnäyttöä ja motivaatiopsykologisia teorioita hyödyntäen hankkeessa on kehitetty kokonaisvaltainen liikunnanedistämis- ja istumisen vähentämisohjelma "Let's Move It", tiiviissä yhteistyössä kohderyhmän kanssa. Tavoitteena on ollut löytää kustannustehokkaat työkalut, joilla ammattiin opiskelevat nuoret saadaan innostettua liikkumaan sekä vähentämään ja tauottamaan istumistaan. Tavoitteena on ollut löytää opettajienkin näkökulmasta parhaat tavat koulupäivän aktivoimiseksi ammatillisissa oppilaitoksissa. Tutkimuksen taustalla on tieto vähemmän koulutettujen huonommasta terveydestä ja toisaalta ammattioppilaitoksien henkilökunnalta kummunnut huoli siitä, etteivät ammattiin valmistuvat nuoret ole työkykyisiä heikentyneen fyysisen kuntonsa vuoksi. Let's Move It -ohjelma on suunniteltu juuri tätä vähän liikkuvaa enemmistöä silmällä pitäen: Pienikin aktiivisuuden 14 Liikunnan ja terveyden edistämisohjelmia on monenlaisia. lisäys heidän keskuudessaan saisi aikaan sekä suuria terveysvai- 15 kutuksia yksilötasolla että huomattavia myönteisiä vaikutuksia kansantaloudelle. Nyt tutkimuksessa testattava interventio-ohjelma koostuu kolmesta toisiaan täydentävästä pääosasta: 1) opiskelijoille suunnatusta kuuden oppitunnin kestoisesta liikuntaohjelmasta, jossa pyritään kehittämään heidän omaehtoista liikuntamotivaatiotaan ja itsesäätelytaitojaan, 2) opettajille suunnatuista istumisen vähentämiseen suunnitelluista työpajoista ja 3) nuorten ympäristöön toteutetuista, aktiivisemman koulupäivän ja arjen mahdollistavista muutoksista. Vaikuttavuustutkimuksesta alustavia tuloksia on luvassa syksyllä 2016. Sisäistä motivaatiota metsästämässä mutta millä periaattein? Se, millä tavalla asioista puhutaan, voi vaikuttaa oleellisesti ihmisten käyttäytymiseen. Let's Move It -ohjelmassa on kyse pitkälti erityisestä toimintamallista, jossa myönteinen ja motivoiva vuorovaikutus on pääosassa: ei vain materiaalipaketista, jota levittämällä muutokseen pyritään. Let's Move Itin "asiakaskeskeinen" lähestymistapa on saanut myönteistä palautetta tutkimukseen osallistuneilta nuorilta sekä opettajilta. Ohjelman vuorovaikutusperiaatteet tukevat sisäisen motivaation löytämistä. Tätä motivoivan vuorovaikutuksen tapaa on kehitetty ja testattu erityisesti päihteistä eroon pääsemisen tueksi, mutta sitä on sovellettu myös muihin elintapoihin.

16 LIIKKUVA AMIS PÄÄSEE YLÖS SÄNGYSTÄ (myös 40-vuotiaana) LIIKUNTA KOULUPÄIVIEN AIKANA OPETTAA NUORELLE PYSYVÄN LIIKUNNALLISEN ELÄMÄNTAVAN, JOLLA EDISTÄÄ OMAA TERVEYTTÄÄN. (SYVÄOJA, KANTOMAA, LAINE, JAAKKOLA, PYHÄLTÖ & TAMMELIN 2012) WWW.SAKURY.NET WWW.ALPO.FI SAKU ry tarjoaa liikuntamahdollisuuksia ammattiin opiskeleville. Uusia liikunnan ideoita etsitään Liikkuva Amis -hankkeessa, jonka tavoitteena on lisätä opiskelijoiden fyysistä aktiivisuutta koulupäivän aikana sekä osallisuutta oppilaitosympäristön kehittämisessä. 1) "Ei kannettu vesi kaivossa pysy" Vanha tuttu sanonta pätee myös liikuntamotivaation kehittymiseen. Tuputtaminen, ylhäältä päin annetut ohjeet tai opiskelijoiden syyllistäminen eivät auta vähän liikkuvien nuorten suhtautumisen muuttamisessa eivätkä saa aikaan pysyviä muutoksia liikuntatottumuksissa. Pahimmillaan hyvää tarkoittava valistus voikin aiheuttaa vastareaktioita ja entistä vihamielisempää/vierastavampaa suhtautumista liikuntaan tätä Let's Move It pyrkii välttämään. Eräänä Let's Move It -ohjelman taustalla vaikuttavista teorioista on itsemääräämisen teoria (engl. Self-Determination Theory, SDT). Tutkimus on osoittanut, että omaehtoisuuden kokemusta tukevalla vuorovaikutuksella voidaan edistää opiskelijoiden omaehtoista liikuntamotivaatiota (ks. tuore suomenkielinen katsaus aiheesta konkreettisine esimerkkeineen Hynynen & Hankonen, 2015, Kasvatus-lehti). Liikkuminen ei toki lukeudu kaikilla ihmisillä sisäisen motivaation piiriin, vaan siihen ryhdytään välillisten tulosten, kuten ulkonäön vuoksi. Sisäisellä motivaatiolla tarkoitetaan toimintaa, jossa yksilö ryhtyy toimintaan sen itsensä vuoksi koettuaan toiminnan innostavaksi tai silloin kun yksilö kokee toiminnan tuovan mielihyvää tai jännitystä. Laajemmin käsitettynä autonominen motivaatio kattaa myös sellaisen toiminnan syyn, jossa ihminen ei välttämättä nauti toiminnasta mutta pitää sen seurauksia arvojensa mukaisena ja itselleen aidosti tärkeinä / merkityksellisinä. Aina ei tarvitse heti hypätä liikunnasta "tykkäämiseen", vaan opiskelijoille opetetaan myös se, että ihminen voi opetella pitämään asioista, hissukseen. 2) Pystyvyyden tunteen kehittäminen ja liikuntakäsityksen laajentaminen Motivaation kehittämisessä nuorten oman pystyvyyden tunteen rakentaminen on kaiken a ja o. Pystyvyyden tunnetta pyritään Let's Move It -ohjelmassa kehittämään myönteisellä palautteella ja korostamalla mm. sitä, kuinka paljon nuoret jo valmiiksi tekevät. Tarkoitus on laventaa liikunnan määritelmää pelkästä koulu- tai "hikiliikunnasta" myös arkipäiväiseen hyötyliikuntaan, ja purkaa liikunnasta usein vallalla olevia, liikunnan aloittamisen esteenä olevia harhaluuloja. Tapaamisissa keskustellaan paljon liikunnan sijasta liikkumisesta ja aktiivisuudesta. Keskusteluiden kautta pyritään tavoitteellisesti luomaan nuorissa seuraavia oivalluksia: 1) jokainen ihminen on luotu liikkumaan ja 2) liikunta / liikkuminen on luonnollinen osa meidän kaikkien arkea. Tavoite on myös hälventää käsitystä, jonka mukaan meitä ihmisiä on vain "liikkuvia" tai "liikkumattomia". Pelkkä itsemäärittely "En mä ole sporttinen" saattaa jo määrittää käyttäytymistä varsin rajoittavasti. Siksi onkin tärkeää luoda harmaan sävyjä ihmisten minäkäsityksiin "liikkujina". Mikäli nuoret samaistavat itsensä puhtaasti liikkumattomiin, on kynnys liikkeen lisäämiselle suurempi. Asetelma heikentyy entisestään, mikäli nuorten liikkumattomuudesta, eli haitallisesta käyttäytymisestä, puhutaan varsin yleisenä ongelmana nuorten kuullen pikemminkin puheen suunta pitäisi kääntää siihen, kuinka moni nuori haluaisi liikkua enemmän. Puhe kääntyy näin nykytilasta muutoksen mahdollisuuteen. Myös liikuntatavoitteiden pilkkominen pienempiin osiin liittyy oleellisesti pystyvyyden tunteen kasvattamiseen. Epärealistisen tavoitteen asettaminen usein lannistaa. Tämän vuoksi ohjelman aikana nuorille korostetaan pienenkin lisäliikkeen merkitystä ja hyötyä. Vähäkin liike on parempi kuin ei mitään. Jokin tietty liikuntatavoite on hyödyllistä asettaa. Kuitenkin se, että tavoite on asetettu juuri itselle sopivaksi, helpottaa sen tavoittelemista eikä lannista. 3) Itselle tärkeät syyt liikkua Tavoitteena hyvä olo, ei rasvaton runko. Hyvinvointiin, uneen, jaksamiseen ja mielialaan liittyvät monipuoliset tekijät voivat olla tärkeitä omaehtoisia motivaattoreita mikä kellekin yksilölle. Koko ohjelman aikana opiskelijoita kehotetaan pohtimaan ääneen erilaisten toiminnallisten harjoitusten muodossa heille itselleen tärkeitä syitä liikkua tai kenties innostua liikkumaan. Hyvinvointiin kohdistuva liikuntatavoite luo kestävämpää motivaatiota kuin ulkonäköön liittyvä. Valitettavan usein liikuntainterventioissa ja liikuntakampanjoissa edetään ulkonäköön liittyvillä elementeillä. Ihminen kokee ulkonäön tavoittelun helposti pakottavana mutta sisäisen hyvinvoinnin (esim. innostus, kiinnostus, hauskanpito) puolestaan omaehtoisena. Jos ihmisen motivaatiossa liialti korostuvat pakottavat syyt (kuten ulkonäkö ja sitä kautta muiden hyväksynnän tavoittelu), omaehtoisempien syiden kustannuksella, käyttäytymisen muutos ei ole yhtä vakaalla pohjalla. Lisäksi psykologinen hyvinvointi vaarantuu (kehotyytymättömyyden tuottamat ongelmat kuten syömishäiriöt, masennusoireet, ym.). Siksi meidän yhtenä julkilausuttuna teesinämme on: Tavoitteena hyvä olo, ei rasvaton runko. 4) Oman lajin löytäminen Tärkeää motivaation kannalta on oman lajin löytäminen ja innostuminen. Valitettavan usein monella vähän liikkuvalla nuorella on negatiivisesti värittyneitä kokemuksia liikkumisesta, esimerkiksi epämieluisan koululiikuntakokemuksen vuoksi. Liikunta mielletään pelkästään pää punaisena puuskuttamiseksi Cooperissa tai vaikkapa noloihin pallopelitilanteisiin. Ulkoisen pakon edessä harva meistä jaksaa pitkäjänteisesti ja innokkaasti sitoutua liikkumiseen. Tämän vuoksi Let's Move It korostaa uusia lajikokeiluja, vanhojen kiinnostavien liikkumismuotojen uudelleen löytämistä tai kavereiden kanssa liikkumisen mahdollisuuksia. Kaiken kaikkiaan, jotta omaehtoinen motivaatio voi kehittyä, nuorten pitää myös tuntea pystyvänsä vaikuttamaan oman elämänsä asioihin. Tätä autonomian kokemusta voidaan tukea yleisen vuorovaikutuksen lisäksi antamalla nuorille eri yhteyksissä vaihtoehtoisia toimintamahdollisuuksia samalla kuitenkin asettaen riittävät rajat ("kehikko") toiminnalle. Vastuu mahdollisesta muutoksesta on aina loppukädessä nuorella itsellään. Tämä parantaa muutoksen kestävyyden ja pysyvyyden mahdollisuuksia. 17