Kohti näyttöperustaista yliopisto- ja tiedepolitiikkaa RUSEn ehdotukset ja näkemykset yliopistojen rahoitusmallin kehittämissuunnista Yliopistolain 2 lähtökohtana keskitymme seuraavassa siihen, miten yliopistot voisivat omista lähtökohdistaan maksimaalisesti edistää vapaata tutkimusta ja tieteellistä sivistystä sekä antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta. Yliopistojen perustehtävät ovat tieteellinen työ, korkein opetus ja ns. kolmas tehtävä niiltä osin kuin se nivoutuu yliopistoissa harjoitettavaan tutkimukseen ja opetukseen. Rahoitusmallin kehittämisen lähtökohdissa puhutaan tutkimuksen ja opetuksen laadun parantamisesta, vaikuttavuuden ja tuottavuuden lisäämisestä sekä profiloitumisesta. Erikseen todetaan vielä, että pelkkien tavoitteiden sijaan nimenomaan tuloksille tulee antaa painoarvoa. Toiminnan laadun ja vaikuttavuuden parantamisella sekä painoalojen vahvistamisella pyritään siihen, että suomalaisyliopistot menestyisivät mahdollisimman hyvin koko ajan kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa. Tutkimus- ja innovaationeuvoston (TIN) tuoreimmat koulutus-, tutkimus- ja innovaatiopoliittiset (KTI)-linjaukset puhuvat niin ikään tietoon ja osaamiseen panostamisesta, tutkimuksen profiloimisesta sekä vahvuusaloille erikoistumisesta. Linjausten mukaan nykyinen koulutustarjonta on ylimitoitettu ja koulutuspaikkojen käyttö tehotonta. TIN esittääkin päällekäisyyksien poistamista, sisäänoton pienentämistä ja opintojen nopeuttamista. Näin vapautuisi TINnin arvion mukaan 150-200 miljoonaa euroa, jotka voitaisiin käyttää tarkoituksenmukaisesti yliopistojen olennaisiin tarpeisiin. Resurssien rajallisuuden huomioon ottavien amerikkalaislaskelmien mukaan koko Euroopalla olisi ehkä varaa 30-50 maailmanmitat täyttävään täysipainoiseen tutkimusyliopistoon. Laskelma lähtee siitä, että yksi tällainen yliopisto tarvitsee 1.5 Mrd. $ vuodessa - mihin tulee vielä 0.5 Mrd $ lisää, jos lääketiede on mukana. Vertailun vuoksi todettakoon, että Helsingin yliopiston nykyiset menot ovat US-rahaksi muunnettuna noin 0.8 miljardia $ (lääketiede siis mukaanlukien). Toisaalta Harvard yksin käyttää vuodessa enemmän rahaa kuin koko Suomen yliopistolaitos. Päättäjille linjattavaksi jää ensinnäkin se, kuinka monta em. maailman mitat täyttävää yliopistoa Suomeen havitellaan ja toiseksi tietysti se, mitkä ne ovat. Ottamatta tässä asiaan sen 1
enempää kantaa olisi kuitenkin outoa ellei Helsingin yliopisto olisi yksi niistä. Em. laskelmien valossa sekin tosin tarvitsisi rutkasti lisäresursseja yltääkseen aivan terävimpään kärkeen maailmassa. Selvää on, että kokonaisia yliopistoja helpommin Suomi saa nostettua maailman kärkeen yksittäisiä tieteenalayksiköitä ja tutkimusryhmiä. OECDn mukaan sen jäsenmaat ovat sellaisten haasteiden edessä, etteivät totutut inkrementalistiset rahoituskeinot riitä turvaamaan tieteen ja tutkimuksen edistystä. Lant Pritchettin mukaan koulutusekspansiota läpikäyvät OECD-maat kohtaavat kohoavien koulutuskustannusten ja heikkenevien oppisaavutusten dilemman. Muita haasteita ovat yliopistojen monien sidosryhmien erilaisten intressien yhteensovittaminen, kansainvälistyvän toimintaympäristön esiinnostamien mahdollisuuksien tunnistaminen sekä niiden aktiivinen hyödyntäminen. Samanaikaisesti olisi saatava sekä turvattua toimintaedellytykset tulokselliseksi osoittautuneelle tieteelliselle toiminnalle että mahdollistaa uudet avaukset. OECD-maat suuntautuvat ohjelmallisesti kohti näyttöperustaista yliopisto- ja tiedepolitiikkaa. Mitä tulee TIN-linjauksissakin tavoitteeksi asetettuun opintojen nopeuttamiseen, toteamme tässä vain, että KOTA-tietokanta sisältää opiskelijavirtojen koulutusaloittaiset läpäisytiedot, joiden analysointia varten olemme jo kehitteleet omaa analyysijärjestelmää. Valmistumisen ja sisäänoton keskinäissuhteiden selvittäminen antaa koulutusyksikkökohtaisesti faktatietoa opintojen kulusta ja koulutustarjonnan vetovoimaisuudesta. Läpäisyasteen nostaminen ja haamuopiskelijoiden karsiminen ei sinänsä ole huono ajatus. Jälkimmäisessä asiassa voisi saada oppia analysoimalla vaikka Uuden-Seelannin kokemuksia ja ratkaisumalleja. Mitä taas tulee Valtioneuvoston riihikannanotossakin väläyteltyyn valmistuneiden työmarkkinamenestyksen kytkemiseen yliopistojen rahoitusjärjestelmään, se ei ajatuksena kovin hyvin istu yliopistojen laadun arviointiin. Yliopistot eivät näet pysty lainkaan kontrolloimaan työmarkkinoiden toimintaa, vaan pikemmin joutuvat elämään globaalin työnjaon ja suhdannevaihteluiden kanssa ja armoillakin. Siinä missä Yhdysvaltain korkeakoulut toimivat markkinavetoisesti, Euroopassa ja etenkin Pohjoismaissa korkeakoulutusjärjestelmät ovat valtiovetoiset. Tiede- ja yliopistopolitiikan keskeiset päätökset tehdään eduskunnassa. Nyt kun elämme 2
evidence based policy -aikaa tutkijoilta odotetaan faktoja ja evidenssiä päätöksenteon kestäväksi pohjaksi mutta myös entistä osuvampia evaluointiratkaisuja. Näyttöperustaisen yliopisto- ja tiedepolitiikan itsestäänselviä lähtökohtia ovat kansainvälisessä tiedeyhteisössä noteeratut tutkimusnäytöt sekä opetuksen tuloksellisuus ja laatu. Tutkimusryhmän tai -laitoksen etabloituminen tiedeyhteisössä ei kuitenkaan käy vuodessa tai parissa. Jos lähdetään perustamaan jonkin tieteenalan uutta laitosta, niin kansainvälisesti vakiintuneen aseman saavuttamiseen tarvittavien tieteellisten näyttöjen aikaansaamiseen menee vähintään neljännesvuosisata. Tieteentutkijoiden mukaan 30-35 vuotta on minimiaika, joka vaaditaan siihen, että tieteen huiput seuloutuvat esiin. Myös innovaatioiden arvoketju perustutkimuksesta IPR:ien kautta tuotteeksi on osapuilleen 20 vuotta. Viime aikoina suosioon nousseet yliopistorankingit ovat osaltaan tehneet tunnetuksi tiedeyhteisön tapoja noteerata tutkimusansiot. Laadun varmistuksen menettelytapoja ovat tieteellisten julkaisujen vertaisarviointi (referee-menettely) sekä asiantuntijalausunnot niin väitöskirjojen tarkastuksessa kuin tutkimuksen rahoituksessa. Usein käytettyjä mittoja ovat myös tutkijoiden keskinäisviittaukset (sitaatti-indeksit ja impact-faktorit monine variaatioineen), kansainväliset tiedepalkinnot (mm. Nobel palkinnot ja Fieldsin mitalit) sekä muut mahdolliset statusmitat. Esimerkiksi Puolassa kansainväliset rankingit (THE, QS, ARWU, HEEACT ja Webometrics) ovat saaneet oman painonsa yliopistojen rahoituskriteereissä. Myös Etelä-Koreassa yliopistojen rankingsijoitukset otetaan huomioon julkisessa rahoituksessa. Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskus RUSE on jo jonkin aikaa suunnitelmallisesti kehitellyt KOTA-tietokannan sisältämien tietojen varaan rakentuvia yliopistotoiminnan tuloksellisuusanalyysejä. (Kivinen & Hedman 2004; Kivinen & Hedman 2005; Kivinen, Hedman & Kaipainen 2005; Kivinen, Hedman & Kaipainen 2007; Kivinen & Hedman 2008; Kivinen, Hedman & Peltoniemi 2008, Kivinen, Hedman & Peltoniemi 2009; Kivinen, Hedman & Peltoniemi 2010; Kivinen & Hedman 2010) Kehittelytyön tuoreimpana tuloksena on päädytty laatimaan tutkimuksen ja opetuksen tuloksellisuuden huomioonottava tieteenaloittainen luokitusjärjestelmä, jossa ratingluokkia on neljä (A 0, A, A + ja A ++ ). Tuloksellisuusanalyyseihin nojaava rating-järjestelmä 3
auttaa löytämään kullakin alalla vahvat ja/tai heikot näytöt antaneet yksiköt. Epäilemättä koko yliopistolaitoksen yhteinen etu on saada kaikilta aloilta seulottua esiin näytöiltään vakuuttavat toimijat, joiden varaan toiminta Suomessa voidaan jatkossa rakentaa. Huomionarvoista on, että kehittelemämme rating-järjestelmä soveltuu jo nyt olemassa olevien tietokantojen varassa käytettäväksi ilman, että sitä varten tarvitsee ryhtyä suurisuuntaisiin uudenlaisten tiedonkeruuapparaattien lanseeraustöihin. Toisaalta toki olemassa olevia indikaattoreita on aina varaa parantaa. Tieteenaloittaisten tuloksellisuusanalyysien varaan rakentuva rating-järjestelmä avaa myös uusia mahdollisuuksia entistä tarkemmin maaliinsa hakeutuville tutkimuksen ja opetuksen täsmärahoitusinstrumenteille, millä voidaan vähentää itsetarkoituksellisen hallinnoinnin kuluja. 4
A) Tuloksellisuusanalyysit a la Kivinen et. al. -tutkimuksen ja opetuksen tuloksellisuus -yliopistojen tieteenaloittainen rating-luokitus -faktoja näyttöperustaisen yliopistopolitiikan tarpeisiin tulos-panos suhteet RAHOITUS PANOKSET TULOKSET C) Rankingmetriikka a la ARWU, QS, HEEACT -statusnoteeraukset mainemarkkinoille -vertailuindikaattorit tulos-kustannus tulos-vaihtoehtoiskustannus suhteet B) Kustannuslaskenta a la Neittaanmäki et. al. -kustannusarviot toiminnan budjetointiin Kuvio 1. Kolme eri tapaa arvioida yliopistoja: Tuloksellisuusanalyysit (A), Kustannuslaskenta (B) ja Rankingmetriikka (C). Kuvioon 1 olemme tyypitelleet kolme yliopistotoimintaan sovellettavaa arviointitapaa, jotka tuottavat toisistaan poikkeavin menetelmin erilaisia tuloksia erilaisiin tarkoituksiin. Todettakoon tässä vain, että A-kohdassa mainitut RUSEn tuloksellisuusanalyysit (a la Kivinen et. al.) fokusoituvat aina tulosten ja panosten keskinäissuhteiden erittelyyn tieteenaloittain. Näiden analyysien antaman faktapohjan varaan olemme siis jo 5
kehitelleet rating-järjestelmän palvelemaan vaikkapa näyttöperustaisen politiikan tarpeita. B-kohdan jokseenkin perinteisessä kustannuslaskennassa (a la Neittaanmäki et. al.) haarukoidaan tulosten ja rahoitusresurssien suhdetta. Kustannuslaskenta tuottaa hintaarvioita toiminnan budjetoinnin tueksi. Kustannuslaskennalla saatuja tulos-kustannus suhteita sekä tulos-vaihtoehtoiskustannus-suhteita voidaan käyttää esimerkiksi kartoitettaessa erilaisia laskennallisia vaihtoehtoja toiminnan budjetointiin. C-kohdan statusta yliopistojen mainemarkkinoilla mittaavalla ranking-metriikalla (a la ARWU, QS, HEEACT) ei varsinaisesti ole suoraa käsitteellistä tai menetelmällistä suhdetta sen paremmin tuloksellisuusanalyyseihin kuin kustannuslaskentaankaan. Todettakoon, että rankingmetriikan bibliometrisiin menetelmiin tulemme ottamaan tarkemmin kantaa lausunnossamme Raketti-/JURE -raportista Kansainvälisten julkaisu- ja viittaustietokantojen käyttö suomalaisen tiedepolitiikan suunnittelun apuna. Mitä vielä kuvion 1 kuvaukseen tulee, vaikka kaikki kolme siinä havainnollistettua lähestymistapaa tuottavat tuloksensa eri tarkoituksiin, voidaan silti todeta, että epäilemättä tuloksellinen, kustannustehokas ja maailman maineeseen yltävä yliopistotoiminta olisi hyvinkin tavoittelemisen arvoista eikä varmasti jäisi vaille vastakaikua myöskään sidosryhmissä. Käsityksemme mukaan Suomen valtiovetoisessa korkeakoulujärjestelmässä tiede- ja yliopistopolitiikan faktapohjaa saadaan siis vahvistettua soveltamalla erityisiä tuloksellisuusluokituksia (ratings). Kun tuloksellisuusluokitusta täydennetään vakiintuneiden kansainvälisten tieteenalarankingien suomalaisyliopistoja koskevilla tiedoilla saadaan entistä tukevampi pohja, josta löytää Suomen oloihin parhaiten soveltuvia rahoitusratkaisuja. Oheen liittämämme uunituore Kohti parasta A-luokkaa raportti on yksi askel tällä tiellä. Siinä arvioidaan kaikkiaan yhdeksän tieteenalan 66 yliopistoyksikön tutkimuksen ja opetuksen tuloksellisuus sekä näkyvyys kansainvälisillä mainemarkkinoilla. Esitämme liitteessä 1 tuloksellisuusanalyyseissä soveltamamme tutkimuksen ja opetuksen tuloksellisuuslukujen laskennalliset periaatteet vaiheittain kuviona. Tilan puutteen vuoksi tarkemman selostuksen osalta joudumme tässä viittaamaan raporttiimme, joka on saatavissa on-line osoitteesta http://www.doria.fi/handle/10024/66348. 6
Raportissa olemme soveltaneet Suomen oloihin, Thaimaassa jo testatusta TRF- Assesment of Academic Disciplines tuloksellisuusluokituksesta hieman poikkeavaa, neliportaista luokitusta, jossa A ++ on erinomainen kansainvälinen taso, A + edustaa hyvää kansainvälistä tasoa, A on vahva kansallinen taso ja A 0 on parannettavaa. III Opetus + I Tutkimus - Rating A Rating A ++ Tutkimus + Rating A 0 Rating A + IV Opetus - II *tutkimus + = tutkimuksen tuloksellisuusluku = 50 opetus + = opetuksen tuloksellisuusluku = 50 Kuvio 2. Tutkimuksen ja opetuksen tuloksellisuuden nelikenttäkuvaus rating- luokituksineen. 7
Kuvion 2 havainnollistamalla tavalla yksiköt, jotka saavat sekä tutkimuksen tuloksellisuusluvukseen vähintään 50 pistettä (tutkimus +) että opetuksen tuloksellisuusluvukseen vähintään 50 pistettä (opetus +) sijoittuvat nelikentän I neljännekseen rating-luokituksella A ++. Yksiköt, jotka saavat tutkimuksen tuloksellisuusluvukseen vähintään 50 pistettä (tutkimus +) mutta joiden opetuksen tuloksellisuusluku jää alle 50 pisteen (opetus -) sijoittuvat nelikentän II neljännekseen rating-luokituksella A +. Yksiköt, joiden tutkimuksen tuloksellisuusluku jää alle 50 pisteen (tutkimus -), mutta opetuksen tuloksellisuusluku ylittää 50 pistettä (opetus +) sijoittuvat nelikentän III neljännekseen rating-luokituksella A. Nämä yksiköt antavat alan laatuvaatimukset täyttävää tuloksekasta opetusta, mutta tutkimuspohjaa kaipaa vahvistusta. Sellaiset yksiköt, joiden molemmat tuloksellisuusluvut jäävät alle 50 pisteen (tutkimus -, opetus -) sijoittuvat nelikentässämme IV neljännekseen ja saavat ratingluokituksen A 0. Näillä yksiköillä näytöt pitkäjänteisestä tuloksellisesta tutkimuksesta ja opetuksesta jäävät muita ohuemmiksi. On kuitenkin muistettava, että rating-luokituksen A 0 saavat yksiköt ovat nekin toki saaneet aikaan tiedeyhteisön noteeraamia tuloksia, vaikka eivät samassa määrin kuin muihin neljänneksiin sijoittuvat. 8
RATING- LUOKITUS TIHEÄSTI RANKINGEISSA NOTEERATUT USEIN RANKINGEISSA NOTEERATUT SATUNNAISESTI RANKINGEISSA NOTEERATUT KOKONAAN VAILLA RANKING- NOTEERAUKSIA A ++ ERINOMAINEN KANSAINVÄLINEN TASO A + HYVÄ KANSAINVÄLINEN TASO Kerroin = 0.5 HY-lääk, HY-luon, TKKtekn, HY-yhtk, TaY-kasv, TY-kasv, HY-hum, TYterv, HY-psyk TY-lääk, TY-luon, TYyhtk, HY-kasv, TaY-hum 0.5 > Kerroin = 0.2 OY-lääk, JY-kaup, OYkaup, JY-hum, OY-terv, JY-psyk JY-kasv, TaY-terv Kerroin < 0.2 JY-luon, JY- yhtk, OYhum, KY-terv OY-luon, OY-kasv, HKKK-kaup Kerrointa ei määritelty ÅA-luon, LTY-kaup, ÅAkaup, ÅA-psyk JoY-luon, ÅA-tekn, SHH- kaup, JoY-hum A VAHVA KANSALLINEN TASO A 0 PARANNETTAVAA TaY-yhtk, TaY-kaup KY-lääk, KY-luon TaY-lääk LTY-tekn, TTY-tekn, JoY-kasv, LY-kasv, VYkaup TY-hum, TY-psyk, TaYpsyk OY-tekn, TY-tekn, KY-yhtk, JY-terv TaY-luon, VY-tekn, TuKKK-kaup, LY-yhtk, VY- yhtk, ÅA-yhtk, JoYyhtk, ÅA-kasv, ÅA-hum, VY-hum, ÅA-terv, JoYpsyk Asetelma 1. Yhdeksän tieteenalan 66 yksikköä ryhmiteltynä tutkimuksen ja opetuksen tuloksellisuusluokitusten (A ++, A +, A ja A 0 ) sekä ARWU-, QS- ja HEEACTranking- noteerausten perusteella. Yliopistojen rahoitusmallin kehittämissuuntien jatkopohdintoja varten olemme oheen liittäneet tuoreesta raportistamme (http://www.doria.fi/handle/10024/66348) asetelman 1, jossa yhdeksän tieteenalan 66 yksikköä on ryhmitelty tutkimuksen ja opetuksen tuloksellisuusluokitusten (A ++, A +, A ja A 0 ) sekä ARWU-, QS- ja HEEACT-rankingnoteerausten perusteella. Tässä tila ei salli asian laajempaa käsittelyä, mutta olemme tarvittaessa valmiit selostamaan yksityiskohtaisemmin asetelmasta avautuvia näköaloja esimerkiksi pohdittaessa rahoitusmallivaihtoehtoja eri tieteenaloille. Jos koulutuksen ja tutkimuksen työnjakoa eri yliopistojen kesken päätetään tarkistaa, olisi nähdäksemme perusteltua tehdä sitä jo saatujen tulosten pohjalta. Ilmoittaudumme mielihyvin mukaan näyttöperustaisen yliopistopolitiikan faktapohjan rakentamistyöhön. Määrätietoinen yliopistopolitiikka on koko yliopistolaitoksen yhteinen etu. --------------------------------- --------------------------------- Professori Osmo Kivinen Tutkija Juha Hedman 9
LIITE 1 Liitekuvio 1 Tutkimuksen ja opetuksen tuloksellisuuslukujen laskennalliset periaatteet Vaiheittain (Kivinen, Hedman ja Peltoniemi 2010) 10