Heinolan kaupunki Rauhankatu 3 18100 Heinola (03) 84 930

Hyvinvointikertomus ja-suunnitelma 2013-2016 Heinolan kaupunki Heinolan kaupunki Rauhankatu 3 18100 Heinola (03) 84 930 Heinolan Käsittely: kaupungin Sotela 23.4.2013 hyvinvointikertomus 66 Päivitys: Sotela ja 30.5.2014 -suunnitelma 79 valtuustokaudelle 2013-2016 Tela 7.5.2013 79 Khall 9.6.2014 224 Sivla 22.5.2013 81 Kvalt 16.6.2014 64 Khall 19.8.2013 376 Kvalt 26.8.2013 96 Hyvinvointiryhmä 28.4.2014 Sivistystoimenjohtaja Pirjo Hepo-oja Nuorisotoimenjohtaja Heli Warto Liikuntatoimenjohtaja Matti Nieminen Sosiaalipalvelujohtaja Päivi Nykänen Kaavoituspäällikkö Ritva-Maija Kuuskoski Ympäristönsuojelusihteeri Helka Sillfors Hyvinvointipalvelujohtaja Irja Hemmilä, työryhmän sihteeri Sosiaali- ja terveysjohtaja Kirsi Korttila, työryhmän puheenjohtaja

1 Sisällysluettelo 1. JOHDANTO... 2 2. KESKEISIMMÄT KÄSITTEET... 3 2.1 Terveys ja hyvinvointi... 3 2.2 Hyvinvointikertomus ja -suunnitelma... 3 2.3 Hyvinvointi-indikaattori... 3 3. HYVINVOINNIN JA TERVEYDEN EDISTÄMISTÄ OHJAAVAT KESKEISIMMÄT LAIT, ASETUKSET JA KEHITTÄMISOHJELMAT... 4 3.1 Lait ja asetukset... 4 3.2 Kansalliset ja kansainväliset kehittämisohjelmat... 4 4. TAUSTA, TARKOITUS JA TAVOITTEET HYVINVOINTIKERTOMUKSELLE... 6 5. HYVINVOINTIKERTOMUS... 7 5.1 Yleistä väestön hyvinvoinnista ja terveydestä Heinolassa... 7 5.2 Lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys... 15 5.2.1 Lastensuojelun tarve kunnassa... 18 5.2.2.Lastensuojelutarpeen selvitys... 19 5.2.3 Päijät-Hämeen kunnissa kodin ulkopuolelle sijoitetut 0-17-vuotiaat... 19 Heinolassa vuosina 2000-2009 kodin ulkopuolelle sijoitettujen määrä, % alle 18-vuotiaista... 20 5.3.Työikäisten hyvinvointi ja terveys... 22 5.4 Ikäihmisten hyvinvointi ja terveys... 23 5.5 Terveydenedistämisaktiivisuus Heinolassa... 24 6 YHTEENVETO KEHITTÄMISKOHTEISTA... 27 7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA VIESTI STARTEGIATYÖHÖN... 28 7.1. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen aktiivisuuden parantaminen kaupungin toiminnoissa 28 7.2. Päihde- ja mielenterveyshaittojen ehkäisy... 31 7.3.Lapsiperheiden hyvinvoinnin lisääminen... 32 LIITTEET... 34 Liite 1 Heinolan kaupungin hyvinvointityöryhmä ja sen teemaryhmät... 34 Liite 2 Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma... 34 Liite 3 Heinolan PYLL-analyysi vuosilta 2004-2008... 34 Liite 4a Lasten ja nuorten, työikäisten ja ikäihmisten hyvinvointiin ja terveyteen liittyvät kuviot... 34 Liite 4b Aikasarjat kehittämiskohteita kuvaavista indikaattoreista vuosilta 2000 2012... 34 Liite 5 Yhteenveto kehittämiskohteista... 34 LÄHTEET.....35

2 1. JOHDANTO Kunnan tehtävä on tarjota kaikille asukkailleen yhtäläiset edellytykset terveeseen elämään. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja terveyserojen vähentäminen kuuluvat kunnan kaikille toimialoille. Terveydenhuoltolaki (L 2010/1326) korostaa tietopohjan merkitystä tässä tehtävässä. Mitä paremmin kunnassa tiedetään asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden tila, sitä täsmällisemmin pystytään puuttumaan ongelmiin, ehkäisemään niiden syntyä ja ryhtymään toimiin, joilla hyvinvointia ja terveyttä voidaan parhaiten edistää. Kuntalaisten hyvinvointia kuvaava tieto ja sitä tuottava seurantajärjestelmä ovat hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen strategiatyön, johtamisen, suunnittelun ja päätöksenteon perusta. Jatkossa aikaisempi lastensuojelusuunnitelma ja mielenterveys- ja päihdestrategia ovat osa tätä hyvinvointikertomusta ja suunnitelmaa. Terveydenhuoltolaissa ( 12) velvoitetaan kuntia seuraamaan asukkaidensa terveyttä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä väestöryhmittäin. Lain mukaan kuntalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista sekä toteutetuista toimista on raportoitava valtuustolle vuosittain, minkä lisäksi valtuustolle on kerran valtuustokaudessa valmisteltava laajempi, tiiviissä, helposti tulkittavassa ja vertailukelpoisessa muodossa koottu hyvinvointikertomus. Hyviä tiedon jalostamisen, hyödyntämisen, seurannan ja arvioinnin työkaluja ovat toimintaa kuvaavat indikaattorit. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen käsitteitä käytetään usein rinnakkain. Tällä halutaan korostaa toiminnan laaja-alaisuutta, kunnan kaikkia toimialoja velvoittavaa terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttamista. Terveyden edistämisellä ymmärretään kaikkea sitä toimintaa, joka lisää terveyttä, työ- ja toimintakykyä sekä vähentää terveysongelmia ja väestöryhmien välisiä terveyseroja. Se on suunnitelmallista vaikuttamista hyvinvoinnin ja terveyden taustoihin, kuten elintapoihin, elinoloihin, ympäristöön sekä palvelujen toimivuuteen ja saatavuuteen.

3 2. KESKEISIMMÄT KÄSITTEET 2.1 Terveys ja hyvinvointi Terveys käsitteenä ei ole yksiselitteinen. Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan terveys ei ole pelkästään sairauksien ja toimintavajavuuden puuttumista, vaan täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. Terveyttä voidaan tarkastella myös ominaisuutena, toimintakykynä, voimavarana, tasapainona tai kykynä selviytyä ja suoriutua. (Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005). Hyvinvointia ei terveyden tapaan voida tiivistää yhteen määritelmään. Hyvinvointi koostuu monista tekijöistä, kuten terveydestä, toimeentulosta, turvallisuudesta, asumisesta, puhtaasta ympäristöstä, itsensä toteuttamisesta ja ihmissuhteista. Hyvinvointiin kuuluu sekä objektiivisesti mitattavia asioita että subjektiivisia henkilökohtaisia arvostuksia ja tuntemuksia. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007). Sosiaali- ja terveysalalla käydyissä käsitekeskusteluissa on eroja siitä, onko hyvinvointi osa terveyskäsitettä vai päinvastoin. Heinolan ennaltaehkäisevän työn mallissa käytetään pääosin käsitettä hyvinvointi, jossa terveys ymmärretään hyvinvoinnin osana. 2.2 Hyvinvointikertomus ja -suunnitelma Hyvinvointikertomus on eri hallinnonalojen asiantuntijoiden yhdessä laatima katsaus kuntalaisten terveyteen ja hyvinvointiin sekä niihin vaikuttaviin tekijöihin. Se on päätöksenteon, toiminnan, suunnittelun ja seurannan apuväline kunnan luottamushenkilöille ja viranhaltijoille. Hyvinvointikertomus ja sen valmistelu liittyvät kunnan normaaliin suunnitteluprosessiin. Kertomuksen laadinta on yhteydessä kunnan muihin hyvinvointisuunnitelmiin ja asiakirjoihin, ja yleinen trendi on, että erilliset hyvinvointisuunnitelmat nivottaisiin yhteen yhdeksi hyvinvointikertomukseksi ja -suunnitelmaksi. Hyvinvointikertomus on myös osa kuntastrategian valmisteluprosessia. Kertomuksen kautta hyvinvointitiedot siirtyvät kunnan toimintoina taloussuunnitelmiin sekä toimintakertomukseen. Valtuustokausittain valmisteltava kertomus ajoitetaan vanhan valtuustokauden loppuun, jolloin se toimii istuneen valtuuston hyvinvointityön tulosten arviointina. Samalla se toimii tuoreena taustatietona uuden valtuuston aloittaessa työnsä. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2013). 2.3 Hyvinvointi-indikaattori Hyvinvointi-indikaattori on tilastollinen tunnusluku, joka kuvaa tutkittavan ilmiön tilaa ja muutoksia sekä pitkällä aikavälillä myös tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Sen vertailtavuus perustuu tiedon yhtenevään määrittelyyn ja kokoamistapaan, jolloin indikaattoria voidaan verrata alueiden välillä tai ajassa. (Stakes 2004).

4 3. HYVINVOINNIN JA TERVEYDEN EDISTÄMISTÄ OHJAAVAT KESKEISIMMÄT LAIT, ASETUKSET JA KEHITTÄMISOHJELMAT 3.1 Lait ja asetukset Terveyttä ja hyvinvointia edistävä toimintaa on lainsäädännöllä velvoitettu julkisen vallan tehtäväksi. Perustuslain (1999/731) mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Kuntalain (1995/365) mukaan kuntien tehtävänä on edistää asukkaiden hyvinvointia ja kestävää kehitystä. Vuoden 2006 alussa terveyden edistämisen osalta uusittu kansanterveyslaki (2005/928) velvoitti kuntia seuraamaan väestön terveydentilan kehitystä väestöryhmittäin ja ottamaan huomioon terveysvaikutukset kunnan kaikessa toiminnassa sekä tekemään yhteistyötä terveyden edistämiseksi muiden kunnassa toimivien julkisten ja yksityisten tahojen kanssa. Terveyden edistäminen on mukana myös erityislainsäädännössä, mm. tupakkalaissa, alkoholilaissa, raittiuslaissa, mielenterveyslaissa ja maankäyttö- ja rakennuslaissa. Väestön hyvinvoinnin edistämisestä säädetään myös sosiaalihuoltolaissa. Vuonna 2011 toukokuun alussa voimaan tulleen terveydenhuoltolain (2010/1326) tarkoituksena on nostaa hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen keskeiseksi painoalueeksi kunnan toiminnassa. Lain tarkoituksena on mm. edistää ja ylläpitää väestön terveyttä, hyvinvointia, työ- ja toimintakykyä ja sosiaalista turvallisuutta sekä kaventaa väestöryhmien välisiä terveyseroja. Laki velvoittaa kuntia arvioimaan ja ottamaan ennakolta huomioon päätösten ja ratkaisujen vaikutukset väestön terveyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Vuoden 2013 heinäkuun alussa voimaan tulleen vanhuspalvelulain (2012/980, laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista) 5 :n mukaan kunnan on laadittava suunnitelma toimenpiteistään ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi sekä iäkkäiden henkilöiden tarvitsemien palvelujen ja omaishoidon järjestämiseksi ja kehittämiseksi. Suunnitelma on laadittava osana kunnan strategista suunnittelua. Suunnitelman hyväksyy kunnanvaltuusto ja se on tarkistettava valtuustokausittain. Kunnan on otettava suunnitelma huomioon valmisteltaessa terveydenhuoltolain 12 :n 1 momentissa tarkoitettua raporttia ja hyvinvointikertomusta 3.2 Kansalliset ja kansainväliset kehittämisohjelmat Terveys 2015 -kansanterveysohjelmassa (STM 2001) kehittämisessä. Ohjelmassa korostetaan, että toimenpiteet ulottuvat yli hallintosektoreiden, koska kansanterveys määrittyy suurelta osin terveyspalvelujen ulkopuolisista tekijöistä. Keskeiset kansallisen terveyspolitiikan tavoitteet ovat terveiden ja toimintakykyisten linjataan kansalliset terveyspoliittiset tavoitteet. Ohjelman mukaan strategian painopiste on terveyden edistämisessä, eikä niinkään terveyspalvelujärjestelmän elinvuosien lisääminen sekä väestöryhmien välisten terveyserojen pienentäminen. Terveyden edistämisen laatusuosituksen (STM 2006) tavoitteena on, että väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen nostetaan kaikissa kunnissa yhdeksi toiminnan painoalueeksi. Tähän tarvitaan terveyden edistämisen rakenteiden arviointia, johtamisen kehittämistä, yhteistyötä ja työnjakoa, voimavarojen suuntaamista ehkäisevään työhön, hyvinvointiosaamisen vahvistamista ja toiminnan säännöllistä seurantaa ja arviointia. Laatusuositus on tarkoitettu työvälineeksi kunnan eri hallinnonalojen työntekijöille sekä päättäjille. Hyvinvointi 2015 -ohjelma (STM 2007) on osa valtioneuvoston asettamaa Sosiaalialan kehittämishanketta. Ohjelman mukaan ehkäisevä ote lähtee siitä, että hyvinvointiin ja terveyteen liittyvä vastuu kuuluu sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi kaikille muillekin politiikan lohkoille. Ilman ehkäisevää otetta

sosiaalipolitiikka ajautuu helposti pelkästään korjaavaan työhön hoitamaan muiden politiikan alojen ratkaisujen tahattomia negatiivisia vaikutuksia. Kaste-ohjelmassa 2012-2015 (STM 2012) nivotaan yhteen hallitusohjelma ja sosiaali- ja terveysministeriön strategian mukainen säädös-, resurssi- ja vuorovaikutusohjaus. Kaste-ohjelman tavoitteena on, että hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat ja sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet ja palvelut on järjestetty asiakaslähtöisesti. Painopistettä on aikaisemman ohjelman ongelmien hoidosta siirretty fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin aktiiviseen edistämiseen ja ongelmien ehkäisemiseen koko väestössä. Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa 2009 2015 esitetään sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015. Suunnitelmassa linjataan mielenterveys- ja päihdetyön kehittämistä ensimmäisen kerran yhtenä kokonaisuutena valtakunnallisella tasolla. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiassa ja hallitusohjelmassa painotetaan, että hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä eriarvoisuuden vähentäminen otetaan huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa terveyserojen kaventaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen ovat eri hallinnonalojen yhteisiä tehtäviä toimenpiteitä kohdennetaan kaikille tarkoitettujen sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi haavoittuvassa asemassa oleville, esimerkiksi pienituloisille, opiskelu- ja työelämän ulkopuolella oleville ja ikääntyville päihde- ja mielenterveyspalvelujen saatavuutta parannetaan. Hallitusohjelman mukaisesti on käynnistetty myös poikkihallinnollinen syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia vähentävä toimenpideohjelma. 5

6 4. TAUSTA, TARKOITUS JA TAVOITTEET HYVINVOINTIKERTOMUKSELLE Jo vuonna 1977 Heinolaan on perustettu terveyskasvatuksen neuvottelukunta. Kun Heinola liittyi Terve Kunta -verkostoon 1996, työryhmän nimi muutettiin terveyden edistämistyöryhmäksi ja terveyden edistämistyöryhmä toimi Terve Kunta -verkoston paikallisena toimielimenä. Muuna tehtävänä oli huolehtia eri hallintokuntien näkökulmien yhteensovittamisesta terveyden edistämistyössä ja muista mahdollisista kaupunginhallituksen sille osoittamista tehtävistä. Vuonna 2003 kaupunginjohtaja nimettiin terveyden edistämisen johtajaksi ja terveyden edistämistyöryhmä muutettiin terveyden edistämisen ohjausryhmäksi. Ryhmään nimettiin 15 viranhaltijaa eri hallinnonaloilta ja luottamushenkilöedustaja. Myöhemmin 2007 ohjausryhmän kokoa supistettiin noin puoleen aikaisemmasta ryhmän isosta koosta johtuvan toimimattomuuden takia. Terveyden edistämisen ohjausryhmä on kokoontunut viimeksi keväällä 2009 lastensuojelusuunnitelman laatimisen yhteydessä. Kunnan johtamisjärjestelmässä tulee olla terveydenhuoltolain (2010/1326, 11,12) edellyttämät pysyvät hyvinvoinnin ja terveydenedistämisen rakenteet. Kunnan on strategisessa suunnittelussaan asetettava paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin perustuvat terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tavoitteet, määriteltävä niitä tukevat toimenpiteet ja käytettävä näiden perustana kuntakohtaisia ja hyvinvointija terveysosoittimia. Kunnan on nimettävä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen vastuu ja yhteistyötahot. Vanhuspalvelulaki ja uudistuva sosiaalihuoltolaki sisältävät vaateet terveyden edistämiseen ja hyvinvointikertomuksen tekemiseen. Heinolan kaupungin hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä johtaa ja linjaa kaupungin johtajan johtoryhmä. Työn operatiivisesta hoitamisesta vastaa kaupungin hallituksen nimeämä hyvinvointiryhmä. Hyvinvointiryhmä on poikkihallinnollinen yhteistyöryhmä, johon on nimetty sivistystoimenjohtaja, nuorisotoimenjohtaja, liikuntatoimenjohtaja, liikuntapaikkatyönjohtaja, kaupunginarkkitehti, sosiaalipalvelujohtaja, sosiaali- ja terveysjohtaja ja hyvinvointipalvelujohtaja. Ryhmän tehtäväkuvan määrittelee terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen johtoryhmä. Varsinainen operatiivinen työ tapahtuu tehtyjen linjausten mukaisesti hyvinvointiryhmässä ja sen teemaryhmissä. (Liite 1.) Heinolan kaupunginvaltuusto hyväksyi ensimmäisen hyvinvointikertomuksen ja suunnitelman 26.8.2013 96. Nyt kertomukseen ja suunnitelmaan päivitetään lähinnä saatavilla olevat tilastotiedot, keskitytään v. 2013-2014 valittuihin kehittämiskohteisiin ja liitetään lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma, Liite 2 (lastensuojelusuunnitelma) sekä mielenterveys- ja päihdestrategia osaksi hyvinvointikertomusta ja suunnitelmaa.

7 5. HYVINVOINTIKERTOMUS Väestön hyvinvointia ja terveyttä kuvaavat tunnusluvut on kerätty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen SOTKAnet-tilastotietokannasta. 5.1 Yleistä väestön hyvinvoinnista ja terveydestä Heinolassa 2000-luvun aikana Heinolassa 0-24-vuotiaiden %-osuus väestöstä on laskenut 4 ja 25-64-vuotiaiden osuus 3,6 prosenttiyksikköä. 65-vuotta täyttäneiden %-osuus on kasvanut 7,6 prosenttiyksiköllä. Tällä hetkellä alle 15-vuotiaita ja 65-74-vuotiaita on lukumääräisesti lähes yhtä paljon, mutta lähivuosina 65-74-vuotiaiden ikäryhmä kasvaa lukumääräisesti suuremmaksi. 15-64-ikäryhmä pienenee tulevaisuudessa ja vastaavasti yli 75-vuotiaiden ikäryhmä yli kaksinkertaistuu vuoteen 2040 mennessä. Lukumäärä, henkilöä 12000 10000 8000 6000 4000 2000 Heinolan väestöennuste 2010-2040 0-14- vuotiaat 15-64- vuotiaat 65-74- vuotiaat 0 2020 2030 2040

8 Heinolan elatussuhde on noussut 2000-luvulla 140,9:stä 169,2:een. Heinolassa oli siis vuonna 2012 169,2 työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä sataa työllistä kohden. Elatussuhde (id: 182) 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 Heinola 2008 Heinola 2010 Heinola 2012 Päijät-Häme 2012 Koko maa 2012 Taloudellinen huoltosuhde eli elatussuhde ilmaisee kuinka monta työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä on sataa työllistä kohti. Työttömiin ja työvoiman ulkopuolisiin lukeutuu koko ei-työllinen väestö, eli työttömät, eläkeläiset, lapset ja omaa kotitaloutta hoitavat. Väestö jaetaan pääasiallisen toiminnan perusteella työvoimaan kuuluviin ja työvoiman ulkopuolella oleviin (työlliset ja työttömät yhdessä muodostavat työvoiman). Luokitus perustuu tietoihin henkilön toiminnasta vuoden viimeisellä viikolla. Rekisteripohjaisessa tietojenkeruussa henkilön subjektiivinen käsitys omasta toiminnastaan ei saa samaa painoarvoa kuin lomakekyselyyn pohjautuvassa. Henkilö, joka tekee töitä opiskelun ohessa saattaa lomakekyselyssä tulla luokitelluksi opiskelijaksi, mutta rekisteripohjaisessa tietojenkeruussa hän on työllinen, mikäli työnteko on ilmoitettu rekistereihin. "Pimeä" työnteko jää rekisterikeruun ulkopuolelle. Voidaan toisaalta olettaa, että verottajalta salaa tehty työ jäi usein myös lomakekyselyssä ilmoittamatta. Elatussuhde kuvaa kansantalouden kantokykyä paremmin kuin väestöllinen huoltosuhde, sillä elatussuhteessa ovat mukana työssäkäynti ja työttömät. Siten elatussuhdetta ja työllisyyttä (työllisyysastetta) voi tarkastella rinnakkain.

Heinolassa synnyttäneisyys oli alimmillaan (2000-luvulla) vuonna 2002 ollen 32,6 ja korkeimmillaan vuonna 2004, jolloin synnyttäinyys oli 45,3. Synnyttäneisyys ilmaisee vuosittain synnytysten lukumäärän tuhatta hedelmällisyysiässä olevaa (15-49-vuotiasta) naista kohti. Väestötietona käytetään keskiväkilukua. 9 60 Synnyttäneisyys (id: 677) 50 40 30 20 10 0 Heinola 2008 Heinola 2010 Heinola 2012 Päijät-Häme 2012 Koko maa 2012 Lapsiperheiden osuus kaikista heinolalaisista perheistä on laskenut tasaisesti vuodesta 2000 (40,7 %) vuoteen 2012 (33,84 %). 40 39 38 37 36 35 34 33 32 31 30 Lapsiperheet, % perheistä (id: 179) Heinola 2008 Heinola 2010 Heinola 2012 Päijät-Häme 2012 Koko maa 2012 Indikaattori ilmaisee lapsiperheiden osuuden prosentteina kaikista perheistä. Lapsiperheiksi luokitellaan perheet, joissa on alle 18-vuotiaita lapsia. Perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot ilman lapsia.

Koulutustaso on Heinolassa 2000-luvun aikana pysynyt lähes samana (243-282), eli koulutusaika henkeä kohden oli vuonna 2012 keskimäärin 2,8 vuotta. 10 400 350 300 250 200 150 100 50 0 Koulutustasomittain (id: 180) Heinola 2008 Heinola 2010 Heinola 2012 Päijät-Häme 2012 Koko maa 2012 Koulutustasomittain ilmaisee väestön koulutustason, joka on mitattu laskemalla perusasteen jälkeen suoritetun korkeimman koulutuksen keskimääräinen pituus henkeä kohti. Mittaimen avulla voidaan helposti vertailla eri alueiden välisiä koulutustasoeroja sekä seurata ajassa tapahtuvia muutoksia. Väestön koulutustasoa osoittava mittain kuvaa väestöryhmän koulutustasoa koulutuspituudella. Esimerkiksi koulutustasoluku 246 osoittaa, että teoreettinen koulutusaika henkeä kohti on 2,5 vuotta peruskoulun suorittamisen jälkeen. Väestön koulutustasoa mitattaessa perusjoukkona käytetään tavallisesti 20 vuotta täyttänyttä väestöä. Näin siksi, että alle 20 -vuotiaat ovat pääsääntöisesti vielä koulussa eivätkä näin ollen ole ehtineet suorittaa tutkintoa. Tutkinnon suorittaneella väestöllä tarkoitetaan lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, ammattikorkeakouluissa, yliopistoissa ja korkeakouluissa tutkinnon suorittaneita sekä näyttötutkintona ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon suorittaneita. Pelkästään peruskoulun, keskikoulun ja kansakoulun käyneet eivät kuulu tutkinnon suorittaneeseen väestöön. Tutkinnot on luokiteltu henkilön korkeimman, viimeksi suoritetun ammatillisen tutkinnon mukaan.

Työttömien %-osuus Heinolan työvoimasta on vaihdellut; korkeimmillaan työttömien osuus oli vuonna 2000 (15,7 %) ja alimmillaan vuonna 2008 (9,5 %). Vuonna 2012 työttömien osuus oli 13,1 %. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tilaston mukaan vuonna 2014 (30.3.2014) Heinolan keskimääräinen työttömyysaste oli 16,5 % (Lahti 17,1 %), 18 64 vuotiaiden työttömien osuus samanikäisestä väestöstä. 11 16 14 12 10 8 6 4 2 0 Työttömät, % työvoimasta (id: 181) Heinola 2008 Heinola 2010 Heinola 2012 Päijät-Häme 2012 Koko maa 2012 Indikaattori ilmaisee työttömien osuuden prosentteina työvoimasta. Työttömään työvoimaan luetaan 15-74-vuotiaat työttömät. Työtön työnhakija on henkilö, joka on ilman työtä ja kokopäivätyöhön käytettävissä tai joka odottaa sovitun työsuhteen alkamista, myös henkilökohtaisesti lomautetut lasketaan työttömiksi. Työttömyyseläkkeen saajia ei lasketa työttömiksi. Työllinen on henkilö, joka tutkimusajankohtana teki vähintään yhtenä päivänä työtä palkkaa tai voittoa saadakseen tai työskenteli avustavana perheenjäsenenä vähintään kolmanneksen alan normaalista työajasta tai oli työpaikastaan tilapäisesti poissa. Työvoimaan luetaan kaikki 18-74-vuotiaat henkilöt, jotka tutkimusajankohtana olivat työllisiä ja työttömiä.

Pitkäaikaistyöttömien %-osuus kaikista työttömistä oli Heinolassa korkeimmillaan vuonna 2005 (34 %) alimmillaan 2009 (16,3 %). Vuonna 2012 pitkäaikaistyöttömiä oli 25,2 % työttömistä. 12 30 25 20 15 10 5 0 Pitkäaikaistyöttömät, % työttömistä (id: 326) Heinola 2008 Heinola 2010 Heinola 2012 Päijät-Häme 2012 Koko maa 2012 Indikaattori ilmaisee pitkäaikaistyöttömien osuuden prosentteina työttömistä. Työttömään työvoimaan luetaan 15-74-vuotiaat työttömät. Pitkäaikaistyötön on työtön työnhakija, joka on ollut työttömänä vähintään 12 kuukautta. Työtön työnhakija on henkilö, joka on ilman työtä ja kokopäivätyöhön käytettävissä tai joka odottaa sovitun työsuhteen alkamista, myös lomautetut lasketaan työttömiksi. Työttömyyseläkkeen saajia ei lasketa työttömiksi. Prosenttiosuuden laskennassa käytetyt alkuperäiset luvut ovat vuosikeskiarvoja, jotka perustuvat ko. vuoden eri kuukausien tietoihin. Heinolassa nettomuutto on 2000-luvulla eri vuosina vaihdellut lievästä positiivisesta lievään negatiiviseen. Suurinta lähtömuutto oli vuonna 2001, jolloin poismuuttajia oli 8,2 tuhatta asukasta kohden. Tulomuutto oli suurinta vuonna 2007; kuntaan muutti 4 henkilöä tuhatta asukasta kohden. 4 Kuntien välinen nettomuutto / 1000 asukasta (id: 178) 3 2 1 0-1 Heinola 2008 Heinola 2010 Heinola 2012 Päijät-Häme 2012 Koko maa 2012-2 Indikaattori ilmaisee nettomuuton tuhatta asukasta kohti. Väestötietona käytetään keskiväkilukua. Nettomuutto saadaan vähentämällä alueelle muuttaneista (tulomuuttajat) alueelta pois muuttaneet (lähtömuuttajat). Näin nettomuutto on positiivinen, jos alueelle on muuttanut enemmän kuin alueelta on muuttanut pois.

13 Mielenterveysindeksi (ikävakioitu) oli vuosina 2009-2011 Heinolassa 116,6 (koko maa 100,0) Indikaattori on jaettu kolmeen osioon ja se pohjautuu neljään eri tietolähteeseen ja aineistoon: 1. Itsemurhat ja sairaalahoitoon johtaneet itsemurhayritykset Indikaattori kuvaa itsemurhien (X60-X84, Y870) tai sairaalahoitoon johtanut itsemurhayritysten määrän ikäryhmässä 16-79 suhteutettuna samanikäiseen väestöön. 2. Psykoosiin liittyvät lääkkeiden erityiskorvausoikeudet Indikaattori kuvaa psykoosin (vaikeat psykoosit ja muut vaikeat mielenterveyden häiriöt, vaikeahoitoinen psykoosi) hoitoon myönnettyjen lääkekorvausoikeuksien määrän suhteutettuna väkilukuun. 3. Mielenterveyssyistä johtuvat työkyvyttömyyseläkkeet Indikaattori ilmaisee mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden (F00-F99) vuoksi työ- ja/tai kansaneläkejärjestelmästä työkyvyttömyyseläkettä saaneiden 16-64 -vuotiaiden määrän suhteutettuna samanikäiseen väestöön. Työkyvyttömyyseläkkeet käsittävät toistaiseksi myönnetyt eläkkeet ja määräaikaiset kuntoutustuet. Indikaattori kuvaa kolmen ulottuvuuden avulla mielenterveyden ongelmia suhteutettuna vastaavan ikäiseen väestöön. Kukin kolmesta osiosta muodostaa kolmanneksen sairausryhmän kokonaispainosta sairastavuusindeksissä. Itsemurhat ja niiden yritykset vaikuttavat yhtä suurella painolla osiossa 1. THL:n sairastavuusindeksi (ikävakioitu) on laskenut Heinolassa 118,2-113,9 vuosina 2008 2010, Päijät-Hämeessä vastaavat luvut ovat 108,4 105,3. Indeksi kuvaa kuntien ja alueiden väestön sairastavuutta suhteessa koko maan tasoon. Indeksissä on otettu huomioon seitsemän eri sairausryhmää ja neljä eri painotusnäkökulmaa, joista sairauksien merkitystä arvioidaan. Indeksin sisältämät sairausryhmät ovat syöpä, sepelvaltimotauti, aivoverisuonisairaudet, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, mielenterveyden ongelmat, tapaturmat ja dementia. Indeksissä kunkin sairausryhmän yleisyyttä painotetaan sen perusteella, mikä on ko. sairausryhmän merkitys väestön kuolleisuuden, työkyvyttömyyden, elämänlaadun ja terveydenhuollon kustannusten kannalta. Alueen indeksi on sairausryhmittäisten osaindeksien painotettu summa. Indeksin arvo on sitä suurempi, mitä yleisempää sairastavuus alueella on. Indeksin arvo on aikasarjan viimeisenä vuotena koko maassa 100. THL:n sairastavuusindeksi on laadittu sairastavuuden alueellisen vaihtelun ja yksittäisten alueiden sairastavuuden muutosten mittariksi. Useimpien sairauksien yleisyys on hyvin erilainen eri ikäryhmissä, jolloin alueen ikärakenne vaikuttaa voimakkaasti sairastavuuden tasoon. Ikävakioitu indeksi kuvaa sitä osaa alueiden välisistä eroista, joka ei johdu ikärakenteiden erilaisuudesta. Ikävakioimaton indeksi (id:244) puolestaan heijastaa paremmin alueen sairastavuustaakkaa ja esimerkiksi sen aiheuttamaa palvelujen tarvetta verrattuna koko maan tasoon.

Vuonna 2011 Oy Audiapro Ab tuotti Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveyskuntayhtymän toimeksiannosta menetetyt elinvuodet (PYLL) -indeksin Heinolan kaupungin väestölle (Liite 3). Indeksin mukaisesta kehityksestä annettiin lausunto. Lausunnon mukaan Heinolassa menetettiin henkistä pääomaa vuosina 2004 2008 (4817/100.000) selvästi enemmän kuin koko maassa keskimäärin (4019/100.000). Muutos Heinolassa ei poikennut maan kehityksestä. Heinolassa naisten tilanne (3444/ 100.000) oli huono ja kehitys oli ollut koko maata selvästi huonompi. Miesten osalta oli taas jonkin verran koko maata huonompi ja kehitys maan tasoa. Miesten kohdalla suurimmat syyt ennenaikaisiin kuolemiin johtuivat nyt: 1. Tapaturmista ja myrkytyksistä (29 %), joista itsemurhat aiheuttivat yli puolet kaikista (lähes 60%). Miesten itsemurhien osalta tilanne oli huonontunut, joka oli päinvastainen kuin koko maan paraneva suicidi-trendi. 2. Toiseksi suurin osuus miesten ennenaikaisista elinvuosien menetyksistä johtui verenkiertoelinten sairauksista (18%), joista iskeemiset sydänsairaudet aiheuttivat suurimman osan. Trendi ei ollut hyvä ja tämä on hälyttävää perinteisten kansansairauksien osalta. 3. Kolmanneksi suurin osuus miesten ennenaikaisista elinvuosien menetyksistä johtui alkoholiperäisistä sairauksista ja alkoholimyrkytyksistä (14%). Niiden PYLL-osuus oli koko maahan verrattuna selvästi suurempi ja myös trendi aikaisempaan verrattuna hälyttävä, jokseenkin samoin kuin koko Suomessa. Heinolan naisten osalta eniten ennenaikaisia elinvuosien menetyksiä olivat aiheuttaneet: 1. Pahanlaatuiset kasvaimet (26%), mutta tilanne oli edelliseen vuosikymmeneen verrattuna pysynyt ennallaan tai hieman parantunut. 2. Toiseksi eniten menetyksiä naisilla olivat aiheuttaneet tapaturmat ja myrkytykset (21%), joista itsemurhat olivat suurin menetyksiä aiheuttanut ryhmä (75%). Naisten itsemurhista aiheutuvissa menetyksissä oli kuitenkin ollut tapahtunut selvä muutos huonompaan suuntaan (lisääntyneet). 3. Kolmanneksi eniten ennenaikaisia aikaisia elinvuosien menetyksiä olivat aiheuttaneet alkoholiperäiset sairaudet (13%), joiden kehitys oli ollut erittäin huono. Heinolassa väestön terveydentilan tila on huono: tilanne on koko maata huonompi ja elinvuosien ennenaikaiset menetykset eivät ole Heinolassa vähentyneet koko maan tilannetta nopeammin. Kummankin sukupuolen osalta sekä itsemurhien että alkoholiperäisten sairauksien aiheuttamien ennenaikaisten kuolemien merkitys on kasvanut. Erityisesti naisten tilanne on koko maata huonompi ja huonontunut koko maata selvästi nopeammin. Naisten keskuudessa erityisesti perinteiset kansansairaudet eivät enää ole ongelma. Kouluarvosanaksi terveydentilasta Heinolan sekä miehet että naiset saivat 6. Liitteessä 3 on tarkempi Heinolan PYLL-analyysi vuosilta 2004-2008. Heinolan ehkäistävissä olevien elinvuosien menetysten kirjo paljastaa kuitenkin myös selvästi ajallemme ominaisen alkoholin vaarallisen ja haitallisen käytön aiheuttaman haasteen kummankin sukupuolen keskuudessa. Tähän puuttuminen vaatii määrätietoisia eri sektorien välisiä ja hyvin yhteen sovitettuja radikaalejakin toimenpiteitä niin paikallisella kuin valtakunnallisella tasolla. Jäävuoren huippuna näkyy rajusti kasvava alkoholiperäisten sairauksien ja myrkytysten osuus. 14

15 5.2 Lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys Lasten ja nuorten hyvinvointiin ja terveyteen liittyvät kuviot, joissa vertailutietona koko maa ja Päijät- Häme, ovat liitteessä 4a. Kouluterveyskyselyiden mukaan Heinolan nuorten (8. ja 9.-luokkalaiset) päivittäinen tupakointi laski vuodesta 2000 vuoteen 2006 12,3 %, mutta on lähtenyt jyrkkään nousuun tämän jälkeen. Vuoden 2013 kouluterveyskyselyn mukaan päivittäinen tupakointi oli jo 21,0 %. Heinolassa poikien tupakointi on reilusti yleisempää kuin tyttöjen. Koko maan osalta päivittäinen tupakointi on koko ajan vähentynyt 2000-luvulla. Heinolalaisten nuorten humalajuominen on vuodesta 2000 vuoteen 2010 laskenut 26,1 %:sta 14,6 %:iin, kun taas vuonna 2013 se oli noussut 15 %:iin. Heinolassa poikien humalajuominen on yleisempää kuin tyttöjen. Humalajuominen väheni koko maassa vuoteen 2003 asti, mutta lisääntyi vuonna 2004. Humalajuomisen yleistymiseen on voinut vaikuttaa mm. alkoholiverotuksen aleneminen 1.3.2004. Viro liittyi EU:iin 1.5.2004 ja tämän jälkeen humalajuominen alkoi vähentyä uudelleen. Huumausainekokeilut Heinolan nuorten keskuudessa laskivat vuodesta 2000 vuoteen 2006 lähes 10 %, mutta kokeilut ovat tämän jälkeen lisääntyneet. Vuodesta 2008 vuoteen 2013 huumausainekokeilut ovat lisääntyneet 4,6 %. Myös huumekokeilut ovat pojilla yleisempiä kuin tytöillä Heinolassa. Koko maassa yksittäisistä huumeita yleisimmin oli kokeiltu hasista tai marihuanaa. Kouluterveyskyselyiden mukaan Heinolan nuoret (8. ja 9.-luokkalaiset) ovat joutuneet koulukiusauksen kohteiksi vuonna 2013 (7 %) vähemmän kuin vuonna 2010 (9,7 %). Tämä on hyvä suunta, koska koulukiusaaminen oli lisääntynyt vuodesta 2000 vuoteen 2010 4,1 %. Pojat ovat joutuneet koulukiusatuksi useammin kuin tytöt. Terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi kokevien heinolalaisten yläkoululaisten osuus on vaihdellut vuosina 2000-2013 15,8 %:sta 20,3 %:iin. Vuonna 2013 18 %, 2,2 % enemmän kuin vuonna 2010. Päivittäiset oireet ovat vähentyneet vuodesta 2000 vuoteen 2010 21,3 %:sta 15,8 %:iin. Vuoden 2013 tulosten mukaan päivittäisiä oireita oli kokenut 20 %.Tytöillä oireet ovat yleisempiä kuin pojilla. Oppilaalla on lähes päivittäin vähintään kaksi seuraavista oireista puolen vuoden aikana: niska- tai hartiakipuja, selän alaosan kipuja, vatsakipuja, jännittyneisyyttä tai hermostuneisuutta, ärtyneisyyttä tai kiukunpurkauksia, vaikeuksia päästä uneen tai heräilemistä öisin, päänsärkyä, väsymystä tai heikotusta. Kouluterveyskyselyn koko maan tulosten mukaan tytöt pitävät terveydentilaansa poikia yleisemmin keskinkertaisena tai huonona, mutta Heinolassa sukupuolten välillä ei ole eroa. Kohtalainen tai vaikea ahdistuneisuus on 8.- ja 9.- luokkalaisilla heinolalaisilla tytöillä yleisempää kuin pojilla. Indikaattori ilmaisee kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta kahden viime viikon aikana kokeneiden peruskoulun 8.- ja 9.-luokkalaisten osuuden prosentteina kyselyyn vastanneista ko. ikäluokassa. Indikaattori perustuu GAD-7-mittariin. Koulun fyysisten työolojen puutteista kärsivien osuus on laskenut; vuonna 2000 63,3 % heinolalaisista nuorista kärsi puutteista koulun työoloissa ja vuonna 2010 enää 43 %. Vuoden 2013 kyselyn mukaan koulujen fyysisten työolojen puutteita kärsivien osuus oli hieman noussut edelliseen kyselyyn verrattuna ja oli 46 %. Tytöt kokevat puutteita työoloissa useammin kuin pojat. Työskentelyä haittaavat tekijät olivat opiskelutilojen ahtaus, melu, sopimaton valaistus, huono ilmanvaihto, lämpötila, likaisuus, epämukavat työtuolit tai -pöydät, huonot sosiaalitilat, tapaturmavaara. Nuorten, joilla ei ole yhtään läheistä ystävää, määrä on vaihdellut vuosina 2000-2010 8,2 %:sta 16,8 %:iin. Vuonna 2013 prosenttiosuus oli 9 %.Kouluterveyskyselyn koko maan tulosten mukaan pojat ovat

tyttöjä yleisemmin vailla yhtään läheistä ystävää, jonka kanssa voi keskustella luottamuksellisesti omista asioista, ja näin myös Heinolassa. Heinolassa nuorisotyöttömyys on 2000-luvulla ollut pääsääntöisesti 20 prosentin luokkaa; poikkeuksena vuodet 2006-2008, jolloin nuorisotyöttömyys oli 11-14 %. Vuodesta 2010 vuoteen 2012 nuorisotyöttömyys on laskenut Heinolassa 3,2 %. Nuorisotyötön on 15-24-vuotias työtön. Työtön työnhakija on henkilö, joka on ilman työtä ja kokopäivätyöhön käytettävissä tai joka odottaa sovitun työsuhteen alkamista, myös henkilökohtaisesti lomautetut lasketaan työttömiksi. Työttömyyseläkkeen saajia ei lasketa työttömiksi. Nuorten toimeentulotuen saajien määrä on noussut vuodesta 2000 vuoteen 2012 14,2 %:sta 21,2 %:iin. Koko maassa nuorten toimeentulotuensaajien osuus väestöstä on huomattavan korkea. Heidän osaltaan on kuitenkin mitä suurimmassa määrin kysymys tilapäisestä elämäntilanneköyhyydestä. Heinolassa 0-15-vuotiaiden erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen osuus on pysynyt 4 prosentin tuntumassa koko 2000-luvun. Vuonna 2012 se oli 4,7 %. 16-24-vuotiaiden osuus on lievästi vastaavana ajanjaksona lisääntynyt; 4,6 %:sta 5,7 %:iin. Tyttöjen ja poikien kesken ei ole kummassakaan ikäryhmässä merkittävää eroa. Oikeus erityiskorvaukseen tarkoittaa, että kyseisellä henkilöllä on jokin vakava ja pitkäaikaista lääkitystä vaativa sairaus. Kullekin sairaudelle on laadittu yhtenäiset kriteerit, joiden perusteella oikeus voidaan myöntää. Erityiskorvausoikeus kuvaa melko hyvin pitkäaikaissairastavuutta väestössä. Sen ulkopuolelle jää kuitenkin mm. allergioita ja joitakin tuki- ja liikuntaelinsairauksia, joista allergiat ovat erityisen yleisiä lapsilla. Heinolassa kodin ulkopuoliset sijoitukset ovat 2000-luvulla lisääntyneet 1,1 %:sta 3,0 %:iin. Vuoden 2012 luku (2,5 %) oli hieman laskenut verrattuna vuoteen 2010. Vaikka valtakunnallisesti ei ole saatavissa tilastotietoa päihteiden käytön yhteydestä huostaanottoihin tai avohuollon tukitoimiin, antavat paikalliset selvitykset jotain kuvaa päihde-ehtoisten huostaanottojen yleisyydestä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla (vuonna 2005) tehdyn selvityksen mukaan vanhempien päihdeongelmat olivat yleisin alle 12-vuotiaiden lasten huostaanoton tarvetta aiheuttava tekijä. 13-17 -vuotiailla nuorilla nuoren oma päihteiden käyttö oli tekijänä yli kolmanneksessa huostaanotoista. Myös Heinolassa vanhempien ja lasten mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat yleisimpiä syitä perheen lasten lastensuojeluasiakkuuksien syntymiseen. Päihteiden (alkoholi, huumausaine, lääkeaine tai korvikkeet) takia sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla hoidossa olleiden 15-24-vuotiaiden heinolaisten nuorten määrä (1000 vastaavanikäistä kohden) on 2000-luvulla vaihdellut 2,1 %:sta 3,4 %:iin. Mielenterveyden häiriöihin sairaalahoitoa saaneiden 0-17-vuotiaiden määrä tuhatta vastaavanikäistä kohden on vaihdellut 2000-luvulla Heinolassa 5,7 %:sta 8,2 %:iin. 18-24-vuotiaiden määrä puolestaan on vaihdellut 4,8 %:sta 17,0 %:iin. Vuosittainen vaihtelu tässä ikäryhmässä on viime vuosina ollut rajua. Sukupuolten välinen ero ei ole merkittävä kummassakaan ikäryhmässä. Vuonna 2012 18-24 vuotiaiden mielenterveyden häiriöihin sairaalahoitoa saaneiden määrä Heinolassa on huomattavasti korkeampi kuin Päijät-Hämeessä ja koko Suomessa. Mielenterveyden häiriöiden vuoksi sairaalahoitoa tarvinneiden lasten ja nuorten määrä suhteutettuna ko. ikäluokkaan kuvaa osaltaan lasten ja nuorten psyykkisten ongelmien määrää ja niiden vaikeusastetta. 16

Puolustusvoimilta on saatu tietoja vuoden 2013 kutsunnoista. Luvuista on huomioitava se, että ne kattavat vain kutsunnat, palveluksen aloittaneiden osalta ei ole tietoja vielä käytössä, sillä vuonna 2013 kutsunnoissa olleet pääosin astuvat palvelukseen vasta vuonna 2014. 17 Tilastotietoa kutsunnoista vuodelta 2013, Heinola Kutsunnan alaisia 125 - Vuonna 1995 syntyneet eli kutsuntaikäluokka Palvelukseen määrättiin 98 henkilöä eli 78,40 % - Päijät-Hämeen keskiarvo 79,27 % - Valtakunnallinen keskiarvo 76,83 % C-luokkaan määrättiin 14,40 % - Tuki- ja liikuntaelinsairaudet - Mielenterveyden häiriöt (sis. päihteiden väärinkäyttö) - Muut sairaudet (mm. astma, diabetes) E-luokkaan määrättiin 4 % - Keskeiset syyt ylipaino ja mielenterveyden häiriöt Heinolan osalta palvelukseen määrättyjen osalta prosentit vuonna 2013 olivat lähestulkoon samat kuin Päijät- Hämeessä ja valtakunnallisesti. Kutsunnoissa käytettävillä termeillä tarkoitetaan: - E-luokka: asevelvollisen palveluskelpoisuusluokka on jäänyt ratkaisematta (yleensä terveydellisistä syistä) ja häntä ei ole vielä käsketty palvelukseen vaan hänet on määrätty uudelleen tarkistettavaksi (1-3 kolmen vuoden sisällä) - C-luokka: asevelvollinen on vapautettu asepalveluksesta rauhan aikana (yleensä terveydellisistä syistä) - varsinaisesti lykkäyksiä ei myönnetä vaan kutsunnoissa palvelusajankohta määritetään enintään 3 kolmen vuoden päähän esimerkiksi opiskelujen takia. Jos opiskelut eivät ole päättyneet määrättyyn palvelukseenastumisajankohtaan mennessä niin asevelvollisen muutoshakemuksen perusteella palvelusajankohtaa siirretään, eli käytännössä palveluskelpoisella on aina hallussaan voimassa oleva palvelukseenastumismääräys.

18 5.2.1 Lastensuojelun tarve kunnassa Heinolassa 2010-2013 tehdyt lastensuojeluhakemukset ja ilmoitukset: VIREILLEPANOT v. 2010 v. 2011 v. 2012 v. 2013 kpl kpl kpl kpl Lastensuojeluhakemukset 57 29 25 27 Lastensuojeluilmoitukset sosiaalipäivystyksestä 26 44 23 19 Lastensuojeluilmoitukset (sis. myös ennakolliset lsilmoitukset) Pyynnöt lastensuojelutarpeen arvioimiseksi 295 289 302 257 5 13 30 24 Yhteensä 383 375 380 327 Lastensuojeluhakemuksista suurin osa koski vanhemman tuen tarvetta tai muuta. Seuraavat suurimmat syy-koodiryhmät olivat perheen ristiriidat vuorovaikutussuhteissa, lapsen koulunkäyntiin liittyvät vaikeudet, vanhemman jaksamattomuus tai uupumus ja lapsen psyykkinen sairaus tai oireilu. Sosiaalipäivystyksen lastensuojeluilmoituksista noin puolet koski lapsen lainvastaista toimintaa. Muina suurina syy-koodiryhminä olivat lapsen päihteidenkäyttö ja vanhemman päihteiden tai huumeiden käyttö sekä ja aikuisen lasta vaarantava elämäntapa. Ennakolliset lastensuojeluilmoitukset koskivat syy-koodin osalta vanhemman päihde- tai mielenterveysongelmia. Muiden lastensuojeluilmoitusten merkittävimmät syyt olivat lapsen hoidon laiminlyönti, vanhemmuuden puute ja perheväkivalta, vanhempien tai nuoren päihteiden käyttö, lapsen tai nuoren psyykkinen hyvinvointi ja -lapsen tai nuoren lainvastainen toiminta. Lastensuojelutarpeen arvioimispyyntöjen syinä oli vanhemman jaksamattomuus tai uupumus, lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäily ja lapsen perushoidon puute. Vuonna 2014 (1.1. - 31.3.2014) hakemuksia, ilmoituksia ja pyyntöjä on tullut yhteensä 117, koskien 93 lasta. Eniten hakemuksia, ilmoituksia ja pyyntöjä on tullut seuraavilta tahoilta: koulu 16 anonyymi 15 poliisi 13 toinen vanhemmista (ero tms. tilanne) 12 sosiaalipäivystys 11 Ilmoitusten syyt: Suurimmat lastensuojeluilmoitusten huolenaiheet: lapsen lainvastainen toiminta, rikos vanhemman päihde- tai mielenterveysongelma tai lasta vaarantava elämän tapa vanhemmuuden puutteet, vanhemman jaksamattomuus lapseen kohdistunut väkivalta tai muu perheväkivalta perheen ristiriidat vuorovaikutussuhteissa, vaikeudet kotona lapsen päihteiden käyttö lapsen psyykkinen oireilu tai tunne-elämän ongelmat lapsen koulunkäyntiin liittyvät ongelmat

19 5.2.2.Lastensuojelutarpeen selvitys Lastensuojeluasia tulee vireille hakemuksesta tai jos sosiaalityöntekijä tai muu lastensuojelun työntekijä on vastaanottanut pyynnön lastensuojelutarpeen arvioimiseksi tai lastensuojeluilmoituksen taikka saanut muutoin tietää mahdollisesta lastensuojelutarpeessa olevasta lapsesta (LsL, 26 ). Päätös lastensuojelutarpeen selvityksen aloittamisesta on tehtävä seitsemän (7) arkipäivän kuluessa ellei kyse ole kiireellisestä tilanteesta. Pääosin kaikki lastensuojeluilmoitukset ovat johtaneet Heinolassa lastensuojelutarpeen selvitykseen. Selvityksen tarkoituksena on kartoittaa lapsen ja perheen arkea, kuulla lasta ja vanhempia yksin ja erikseen. Tavoitteena on, että lapsi ja perhe saisivat riittävän ja oikea-aikaisen tuen. Vain osa lapsista jatkaa lastensuojeluasiakkuudessa selvityksen jälkeen. Heinolassa lastensuojelun asiakkuudessa olevien lasten lukumäärä on valtakunnallisesti suuri. Lastensuojelutarpeen selvitystyötä kehitetään Heinolassa osana ns. LasSe hanketta, joka on KASTE ohjelmaan liittyvä lastensuojelutarpeen selvityksen kehittämishanke Väli-Suomessa. Hanke päättyy lokakuussa 2015. Hankkeen tavoitteena on yhdenmukaistaa lastensuojelutarpeen selvitystyötä tällä alueella. Tällä hetkellä lastensuojelutarpeen selvitystyöskentely on eriytetty. Selvitystyötä tekee ½ sosiaalityöntekijä ja 1 sosiaaliohjaaja. Tavoitteena on saada yhden sosiaalityöntekijän työpanos selvitystyöhön. Heinolassa on käytössä nuorten näpistyksiin puuttuva toimintamalli, joka keskittyy erityisesti alle 15- vuotiaisiin näpistyksistä kiinnijääneisiin. Näppis -tapaamiset hoidetaan pääsääntöisesti lasten- ja nuortenhuollon erityistyöntekijän ja sosiaaliohjaajan toimesta. Näppis -tapaamisten jälkeen arvioidaan, käynnistetäänkö lastensuojelutarpeen selvitys. Selvitys on tehtävä ilman viivytystä, mutta viimeistään kolmen kuukauden sisällä. 5.2.3 Päijät-Hämeen kunnissa kodin ulkopuolelle sijoitetut 0-17-vuotiaat Kodin ulkopuolelle sijoitetut 0-17-vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä (id:191) v. 2012 3 2,5 2 1,5 1,2 2,2 2,5 1,4 1,5 2,7 1,7 1,8 1,3 1,7 1,7 1,7 1,7 1,4 1 0,5 0 Indikaattori ilmaisee vuoden aikana kodin ulkopuolelle sijoitettujen 0-17-vuotiaiden lasten osuuden prosentteina vastaavanikäisestä väestöstä. Väestötietona käytetään vuoden viimeisen päivän tietoa. Lapsella tarkoitetaan lastensuojelulain mukaan henkilöä, joka ei ole täyttänyt 18 vuotta. Nuorella tarkoitetaan henkilöä, joka ei ole täyttänyt 21 vuotta. Sisältää kodin ulkopuolelle avohuollon tukitoimena

20 sijoitetut, kiireellisesti sijoitetut, huostaan otetut, tahdonvastaisesti huostaan otetut, jälkihuollossa olevat lapset. Kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia alle 18-vuotiaista oli v. 2012 Päijät-Hämeessä (1,7 %) hieman enemmän kuin koko maassa keskimäärin (1,4 %). Sijoitettujen osuus oli korkein Kärkölässä (2,7%). Alle maan keskiarvon heitä oli Asikkalassa (1,2 %) ja Nastolassa (1,3 %). Heinolassa oli sijoitettu kodin ulkopuolelle toiseksi eniten (2,5%) alle 18-vuotiaista. Heinolassa vuosina 2000-2009 kodin ulkopuolelle sijoitettujen määrä, % alle 18-vuotiaista 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Kodin ulkopuolelle sijoitetut 0-17-vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä (id:191) 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Heinola 1,1 1,3 1,1 1,3 1,4 1,1 1,3 1,8 2,1 2,2 3 2,7 2,5 Â ; THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005-2013 Heinolassa kodin ulkopuolelle sijoitettujen määrä alle 18-vuotiaista on vuodesta 2006 alkaen noussut jyrkästi. Nousu on saatu pysäytettyä vuoden 2013 aikana. Heinolassa kodin ulkopuolelle sijoitettujen 0-17 v. lasten sijoitusperusteet: Sijoitusperusteet 31.12.2011 31.12.2012 31.12.2013 31.3.2014 Huostaanotto LsL 40 56 45 44 46 Jälkihuolto LsL 75 5 3 3 2 Kiireellinen sijoitus LsL 38 0 0 1 2 Sijoitus avohuollon tukitoimena LsL 37 9 3 3 2 Tahdonvastainen huostaanotto LsL 43 18 18 19 19 Yhteensä 88 69 70 71 Lähde: THL ja Sosiaali-Effica asiakastietojärjestelmä

21 Sijoituspaikat/ lastensuojeluasiakkaat 31.12.2011 31.12.2012 31.12.2013 31.3.2014 (THL) Ammatillinen perhekoti (laitoslupa) 9 5 4 4 Ammatillinen perhekoti (perhekotilupa) 11 10 5 5 Itsenäinen tuettu asuminen 4 Koulukoti 3 3 Lastensuojelulaitos 29 27 26 26 Muu sijoittaminen kodin ulkopuolelle Oma koti (vanhempien kanssa) 3 3 Päihdehoitolaitos Perhekuntoutusyksikkö Sijaisperhe 28 20 24 25 Sukulaisperhe tai läheisperhe 4 5 5 Vankila Yhteensä 88 69 70 71 Yläolevaan taulukkoon ei ole merkitty lukuja 0-2, salassapitosäännösten vuoksi. Lähde: THL ja Sosiaali-Effica asiakastietojärjestelmä. Lastensuojelun kustannukset Heinolassa v. 2009 2013: Heinolan lastensuojelun kustannusten kasvu on saatu pysäytettyä v. 2013 2009, netto 2010, netto 2011, netto 2012, netto 2013, netto Lapsiperheiden 673 870 678 101 779 796 900 878 717 149 sosiaalityö Avohuollon 470 138 422 413 672 631 786 081 457 002 tukitoimet 1 Lastensuojelun 622 988 550 270 702 291 792 892 717 662 perhehoito Lastensuojelun 2 348 952 3 320 803 3 428 331 3 071 417 2 636 799 laitokset Perhetyö 434 599 Menot 4 115 948 4 971 587 5 583 049 5 551 268 4 963 211 yhteensä 1 Sisältää lastensuojelun tukipalvelut sekä lasten- ja nuortenhuollon asumispalvelut

22 5.3.Työikäisten hyvinvointi ja terveys Työikäisten hyvinvointiin ja terveyteen liittyvät kuviot, joissa vertailutietona koko maa ja Päijät-Häme, ovat liitteessä 4a. Heinolassa 25-64-vuotiaiden avioeroon päättyvien liittojen osuus tuhatta vastaavanikäistä naimisissa olevaa kohti on vaihdellut 2000-luvulla 12-20,6 välillä. Vuonna 2012 määrä oli 15,8. Raskaudenkeskeytysten määrä tuhatta 15-49-vuotiasta naista kohden on vaihdellut 6,6-12,5 välillä. Vuonna 2012 määrä oli 8,3 tuhatta 15-49-vuotiasta naista kohden. Työkyvyttömyyseläkettä saavien 25-64-vuotiaiden %-osuus vastaavanikäisestä väestöstä on Heinolassa on kivunnut 2000-luvulla 10,3 prosentista 11 prosenttiin. Tilanne on Heinolassa huonompi kuin Päijät-Hämeessä ja koko maassa keskimäärin. Työkyvyttömyyseläkkeen saaminen ilmaisee pitkäaikaista tai pysyvää työkyvyttömyyttä. Yleisimmät sairausryhmät sen taustalla ovat mielenterveyden häiriöt ja tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, yksittäisistä sairauksista depressio ja selkäsairaudet. Työkyvyttömyys ilmentää vain osin sairastavuutta, sillä eläkkeelle hakeutumiseen vaikuttaa myös mm. henkilön taloudellinen tilanne ja työttömyys. Sairauksien esiintyvyyden tarkasteluun työkyvyttömyyseläkkeet soveltuvat siten vain varauksin. Erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen (25-64 v) %-osuus vastaavanikäisestä väestöstä on noussut vuodesta 2000 vuoteen 2011 kolmella prosentilla; vuonna 2012 erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettuja oli Heinolassa 23,2 % vastaavanikäisestä väestöstä. Määrä on huomattavasti suurempi kuin Päijät-Hämeessä ja koko maassa keskimäärin. Erityiskorvausoikeus kuvaa melko hyvin pitkäaikaissairastavuutta väestössä. Sen ulkopuolelle jää kuitenkin mm. allergioita ja joitakin tuki- ja liikuntaelinsairauksia, joista tukielinsairaudet yleistyvät myöhäisellä työiällä ja vanhuksilla. Toimeentulotukea saaneiden 25-64-vuotiaiden %-osuus vastaavanikäisestä väestöstä on Heinolassa vaihdellut 7 %:n molemmin puolin, ollen vuonna 2010 7,6 %. Osuus kertoo kuinka suuri osuus parhaassa työiässä olevasta väestöstä on toimeentulotuen piirissä. Toimeentulotuen saamista on käytetty yhtenä köyhyyttä osoittavista mittareista. Usein on kuitenkin kysymys lyhytaikaisesta elämäntilanneköyhyydestä. Pitkäaikaisesti (vuoden aikana vähintään 10 kk) toimeentulotukea saaneiden %-osuus vastaavanikäisestä väestöstä on koko 2000-luvun pysytellyt Heinolassa 2 % tuntumassa. vuonna 2012 osuus oli 2,1 prosenttia. Toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkaissa ovat mukana ne asiakkaat, joiden

tuen tarve jatkuu vuodesta toiseen. Pitkäaikaisasiakkaiden osuus väestöstä mittaa paremmin todellista köyhyyttä kuin kaikkien toimeentulotukiasiakkaiden osuus väestöstä. Sairaalassa hoitoa saaneiden heinolalaisten työikäisten (25-64 v) hoitopäivien määrä tuhatta vastaavanikäistä kohden on 2000-luvulla vaihdellut 1060,7:stä hoitopäivästä 1592,4:ään. Eniten hoitopäiviä on ollut vuonna 2003 ja vähiten vuonna 2012. Sairaalahoito sisältää sekä julkisen sektorin (kunnat, kuntayhtymät ja valtio) että yksityisen sektorin järjestämän sairaalahoidon. Sairaaloissa mukana ovat myös psykiatriset sairaalat ja terveyskeskusten vuodeosastot. Mukaan on otettu myös synnytykset. Sairaalahoidossa vuoden aikana olleiden 25-64-vuotiaiden hoitopäivien lukumäärä kertoo samanaikaisesti sekä sairastavuudesta että lisääntymisterveydestä, koska mukana ovat myös normaalit synnytykset. Hoitopäivien määrä riippuu myös jatkuvasti muuttuvista hoitokäytännöistä. Hoitoajat ovat jatkuvasti lyhentyneet, mikä vähentää hoitopäivien määrää, vaikka sairastavuus ei olisikaan muuttunut. Vuosittainen vaihtelu vammojen ja myrkytysten vuoksi sairaalassa hoidetuissa työikäisissä tuhatta vastaavanikäistä kohden, on ollut suhteellisen vakio koko 2000-luvun. Määrä on vaihdellut 12,2 %:sta 15,8 %:iin; vuonna 2012 se oli 12,5 % ja taso oli alempi kuin Päijät-Hämeessä ja koko maassa keskimäärin. Sairaalahoito sisältää sekä julkisen sektorin (kunnat, kuntayhtymät ja valtio) että yksityisen sektorin järjestämän sairaalahoidon. Sairaalahoitoa tarvitsevat aikuisten tapaturmat merkitsevät yleensä lievää vaikeamman vamman syntymistä, joka vaikuttaa aikuisen hyvinvointiin ja terveyteen. Päihdehuollon laitoksissa (katkaisu- ja kuntoutusyksiköissä) hoidossa olleiden heinolalaisten työikäisten määrä tuhatta vastaavanikäistä kohden on korkeampi kuin koko maassa keskimäärin. Määrä on vaihdellut vuoden 2000 1,8 %:sta vuoteen 2010 ja ollen vuonna 2012 3,6 %. Päihdehuollon laitoksissa hoidossa olleiden 25-64 -vuotiaiden määrä suhteutettuna ko. ikäluokkaan kuvaa osaltaan alkoholin ja huumeiden käytön aiheuttamia ongelmien määrää ja niiden vaikeusastetta. Myös päihteiden vuoksi sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla hoidossa olleiden työikäisten määrä tuhatta vastaavanikäistä kohden on muuta maata korkeampi. Päihteiden käytön vuoksi sairaalahoitoa tarvinneiden 24-64 -vuotiaiden määrä suhteutettuna ko. ikäluokkaan kuvaa osaltaan päihteiden käytön aiheuttaman sairastavuuden määrää ja niiden vaikeusastetta. 23 5.4 Ikäihmisten hyvinvointi ja terveys Ikäihmisten hyvinvointiin ja terveyteen liittyvät kuviot, joissa vertailutietona koko maa ja Päijät-Häme, ovat liitteessä 4a. Dementiaindeksi (ikävakioitu) oli vuosina 2009-2011 Heinolassa 91,0 (koko maa 100,0). Indikaattori ilmaisee Alzheimer-tautiin myönnettyjen reseptilääkekorvausoikeuksien (takriini, donepetsiili, rivastigmiini, galantamiini tai mema) määrän suhteutettuna väestöön ja edelleen koko maan tasoon (koko maa=100). Väestötietona käytetään keskiväkilukua. Ikävakiointi on tehty epäsuoraa menetelmää käyttämällä 5-vuotisikäryhmissä. Aikasarja kattaa vuodet 2001-2010. Indikaattori kuvaa Alzheimer-tautiin määrättyjen reseptilääkitysten määrän suhteutettuna alueen väestöön. Heinolalaiset jäivät eläkkeelle (vanhuus-, työkyvyttömyys-, työttömyys- tai maatalouden erityiseläkkeelle) keskimäärin 60 vuoden iässä vuonna 2012. Osa-aikaeläkkeelle siirtyneet eivät ole mukana keskiarvossa. Eläkkeelle siirtymisikä on myöhentynyt Heinolassa koko 2000-luvun ja täyttä kansaneläkettä nauttivien määrä on vähentynyt samassa ajassa reilusti. Heinolassa on vähemmän täyttä kansaneläkettä saavia 65-vuotta täyttäneitä kuin Päijät-Hämeessä ja koko maassa keskimäärin. Täyden kansaneläkkeen saajia ovat henkilöt, joilla on vain vähän tai ei lainkaan ansioeläkkeitä. Täyttä kansaneläkettä saavien osuus osoittaa pienituloisuutta eläkeikäisessä väestössä.