Päivämäärä 7.3.2016 ESBOGÅRD AB HÖGBERGET, ESPOO MAA-AINESTEN OTTOSUUNNITELMA Klemets RN:o 49-450-2-17 Sperrings RN:o 49-450-1-15 Hjertbacka RN:o 49-450-3-21 Gammel Hommas RN:o 49-457-3-15
ESBOGÅRD AB HÖGBERGET, ESPOO MAA-AINESTEN OTTOSUUNNITELMA Päivämäärä 7.3.2016 Laatija Oscar Lindfors Viite 1510017241 Raportissa käytetyt pohjakartat CGI Suomi Oy, Maanmittauslaitos 2016 Ramboll Säterinkatu 6 PL 25 02601 ESPOO T +358 20 755 611 F +358 20 755 6535 www.ramboll.fi
SISÄLLYSLUETTELO 1. Hankkeen kuvaus 1 1.1 Yleistä 1 1.2 Kiinteistönomistus 3 1.3 Hankkeen perustelut ja tavoitteet 3 2. Aluekuvaus 4 2.2 Lähialueen elinkeinot ja muut toiminnot 5 2.3 Asutus 6 2.4 Alueen topografia ja maisema 6 2.5 Muinaismuistot 6 2.6 Maa- ja kallioperä 7 2.7 Luonto ja suojelualueet sekä ekologinen käytävä 7 2.8 Pintavedet 8 2.9 Pohjavesi 10 3. Maa-ainesten ottotoiminta 11 3.1 Suunnitelman kartta-aineisto 11 3.2 Pintamaat ja niiden välivarastointi 11 3.3 Liikennejärjestelyt ja -määrät 11 3.4 Tukitoiminta-alue ja jätehuolto 13 3.5 Suojavyöhykkeet 14 3.6 Ottosuunnitelma ja -tasot sekä toiminnan etenemissuunta 14 3.7 Hulevesien hallinta 16 3.8 Ottomäärä ja -aika 16 3.9 Toiminta-ajat 17 3.10 Jalostustoiminta ja varastointi 17 4. Maantäyttö ja jälkihoito 18 4.1 Maantäytön periaatteet ja määrät 18 4.2 Täyttömäen luiskien muotoilu sekä verhoilu ja istutukset 19 5. Arvio ympäristövaikutuksista ja toimenpiteet vaikutusten lieventämiseksi 20 5.1 Pintavesi 20 5.2 Pohjavesi 20 5.3 Melu 21 5.4 Pöly 22 5.5 Tärinä 22 5.6 Maisema ja luonto 22 6. Ympäristövaikutusten seuranta 23 6.1 Yleistä 23 6.2 Periaatteet yhteistarkkailuun liitettävien havaintopisteiden valitsemiseksi 24 6.3 Muu tarkkailu 24 7. Yhteenveto 26
Liitteet Liite 1 Liite 2.1 Liite 2.2 Liite 2.3 Sijainti- ja maastokartta Kiinteistörekisterikartta Ottotoiminnan kohteena olevien kiinteistöjen lainhuutotodistukset Naapurikiinteistöjen ja muiden lähellä olevien asuttujen kiinteistöjen omistajatiedot Espoon yleiskaava Ämmässuon asemakaava Maakuntakaavat Liite 3.1 Liite 3.2 Liite 3.3 Liite 4 Kaavoitukseen liittyvä lisäselvitys (2016) Liite 5 Arkeologisen inventoinnin täydennys (2016) Liite 6 Selvitys vaikutuksista ekologiseen verkostoon (2016) Liite 7 Halujärveen liittyvä lisäselvitys (2016) Liite 8 Kaivokartoituksen yhteenveto (2016) Liite 9 Liite 10 Liite 11 Liite 12 Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma -lomake Suostumus kuljetustien rakentamisesta Kalliosuon täyttömäen länsipuolelle Yhteysviranomaisen lausunto YVA-selostuksesta Yhteenveto yhteysviranomaisen lausunnosta ja toimenpiteet Erillinen liite YVA-selostus liitteineen Piirustukset S1 Nykytilanne ja suunnitelmapiirustus 1:2000 S2 Louhinnan lopputilanne 1:2000 S3 Maantäytön tilanne ennen mäkien mahdollista yhdistymistä 1:2000 S4 Maantäytön lopputilanne jos mäet yhdistyy 1:2000 S5 Leikkaus A-A 1:1000 / 1:500 S6 Leikkaus B-B 1:500 / 1:500 S7 Leikkaus C-C 1:500 / 1:500 S8 Leikkaus D-D 1:500 / 1:500 S9 Leikkaukset E-E ja F-F 1:500 / 1:500 S10 Leikkaukset G-G ja H-H 1:500 / 1:500
1. HANKKEEN KUVAUS 1.1 Yleistä Suunnittelukohde on Högbergetin kallioalue, joka sijaitsee Espoon kaupungissa Peringin ja Järvikylän kylissä. Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus sijaitsee suunnittelualueen pohjois-/luoteispuolella ja Kalliosuon sekä Kulmakorven maantäyttö-/louhinta-alueet sijaitsevat alueen pohjois- /koillispuolella. Alueen kuljetusliikennöinti suuntautuu pohjoiseen Kulmakorventielle ja Nupurintielle ja edelleen Turunväylälle (vt 1). Espoon ja Kirkkonummen välinen kuntaraja kulkee lähimmillään noin 700 m etäisyydellä suunnittelualueen länsipuolella. Alueen sijainti suhteessa alueen muihin toimintoihin on esitetty kuvassa 1. Alueen sijainti- ja maastokartta on esitetty liitteessä 1. Suunnitelma koskee kiinteistöjä RN:o 2:17, RN:o 1:15, RN:o 3:21 ja RN:o 3:15. Kiinteistöt ovat nykytilassa metsätalouskäytössä, suunniteltu maaainesten otto on uusi toiminta, sillä kyseisillä kiinteistöillä ei ole ollut maaainesten ottotoimintaa aiemmin. Hankekokonaisuuteen liittyy myös puhtaiden maiden vastaanotto ja loppusijoitus, sillä louhosalueet tullaan täyttämään muualta tuoduilla maa-aineksilla. Maantäytölle haetaan erillinen ympäristölupa, ja asiaa käsitellään tässä ottosuunnitelmassa vain yleisellä tasolla. Ottosuunnitelmalla ja -hakemuksella haetaan maa-aineslain mukaista maa-ainesten ottolupaa alueen louhinnalle. Suunnitelma on laadittu maaaineslakia ja -asetuksia noudattaen sekä julkaisussa Maa-ainesten kestävä käyttö, opas maa-ainesten ottamisen sääntelyä ja järjestämistä varten (Ympäristöhallinnon ohjeita 1, 2009) annettujen ohjeiden mukaisesti. Louhinnalle ja murskaukselle haetaan erillistä ympäristölupaa. Maa-ainesten otto- ja maantäyttösuunnitelmiin liittyen Esbogård Ab käynnisti YVA-menettelyn keväällä 2014. YVA-menettelyn mukainen hankealue oli pinta-alaltaan noin 68 ha, josta varsinaiset louhittavat alueet olivat noin 25 36 ha toteutusvaihtoehdosta riippuen. YVA-menettely on päättynyt 9.9.2015 yhteysviranomaisen (Uudenmaan ELY-keskus) annettua lausuntonsa YVAselostuksesta. Lausunto on esitetty ottosuunnitelman liitteenä 11. Liitteenä 12 on esitetty yhteenveto yhteysviranomaisen lausunnosta ja siitä miten asiat on jatkosuunnittelussa huomioitu. YVA-selostus on esitetty kokonaisuudessaan tämän suunnitelman erillisenä liitteenä. Saadun palautteen perusteella on kehitetty uusi toteutusvaihtoehto, johon tämä ottosuunnitelma perustuu. Tämän suunnitelman mukaiset ottoalueet (3 erillistä osa-aluetta), eli alueet johon varsinainen kallion louhinta kohdistuu, ovat pinta-alaltaan yhteensä 20,3 ha. Ns. ottamisalue, eli alue johon kaikki ottotoimintaan liittyvät toiminnot (mm. pintamaiden varastointi, kiviaineksen varastointi, tukitoiminta-alue) sijoittuvat, on pinta-alaltaan 36,2 ha. Ns. suunnittelualue, joka tässä tapauksessa osittain seuraa kohdekiinteistöjen kiinteistörajoja, on pinta-alaltaan 51,4 ha. Ottamisalueen ja suunnittelualueen välinen alue on suojavyöhykettä, jossa ei ole ottamiseen liittyviä toimintoja ja jossa suojapuusto säilytetään. YVA-menettelyn jälkeen on syksyn 2015 aikana tehty lisäselvityksiä, joita edellytettiin mm. ELY:n lausunnossa YVA-selostukseen liittyen. Lisäselvitykset on esitetty ottosuunnitelman liitteissä. Lupaa haetaan maa-ainesten ottamisen aloittamiseen mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta ennen luvan lainvoimaiseksi tuloa (MAL 21 ) Maa-ainesten ottosuunnitelma 1
suunnitelman mukaisella osa-alueella B. Kyseisellä alueella ei louhita pohjaveden pinnan alapuolelta eikä tehtyjen selvitysten perusteella ottotoiminnalle ole esteitä. Kuva 1. Högbergetin maa-ainesten ottoalueiden (A, B ja C) sijoittuminen suhteessa Ämmässuon/Kulmakorven muihin toimintoihin. Maa-ainesten ottosuunnitelma 2
1.2 Kiinteistönomistus Tämän suunnitelman mukainen maa-ainesten ottotoiminta kohdistuu kiinteistöihin Klemets RN:o 49-450-2-17, Sperrings RN:o 49-450-1-15, Hjertbacka RN:o 49-450-3-21 ja Gammel Hommas RN:o 49-457-3-15. Kiinteistöt ovat Esbogård Ab:n (hakijan) omistuksessa. Ottamistoiminnan kohteena olevilla kiinteistöillä on yhteensä 25 rajanaapuria. Näistä viisi kiinteistöä ovat hakijan (Esbogård Ab) omistuksessa. Lisäksi lähialueella (Halujärven ympäristössä) noin 600 700 m säteellä ottamisalueesta on noin 25 asuttua kiinteistöä, jotka eivät ole varsinaisia rajanaapureita. Kiinteistörekisterikartta ja hakemuksen kohteena olevien kiinteistöjen lainhuutotodistukset on esitetty suunnitelman liitteissä 2.1 2.2. Rajanaapurien sekä muiden noin 600 700 m säteellä ottamisalueella sijaitsevien asuttujen kiinteistöjen omistajien yhteystiedot on esitetty liitteessä 2.3. Lähialueen asutusta on esitelty tarkemmin luvussa 2.3. 1.3 Hankkeen perustelut ja tavoitteet Pääkaupunkiseudulla tarvitaan jatkuvasti kiviainesta kaikenlaiseen rakentamiseen. Rakentamisessa syntyy myös suuria määriä ylijäämämaa-aineksia, joita ei voida hyötykäyttää, vaan niitä joudutaan loppusijoittamaan maankaatopaikoille. Varsinkin savimaille on vaikeaa löytää muuta käyttöä, ja sellaisia massoja muodostuu pääkaupunkiseudulla huomattavia määriä vuosittain. Ylijäämämaa-aineksen sijoituspaikoista on jo nyt pulaa, ja tilanne saattaa vaikeutua tulevaisuudessa. Kulmakorven/Ämmässuon alueella on jo kauan harjoitettu sekä louhintaa että maantäyttöä. Tällaisen toiminnan keskittäminen yhdelle alueelle on kaikin puolin järkevää ja koska Högbergetin suunnittelualue sijaitsee Kulmakorven/Ämmässuon yhteydessä, on suunniteltu louhinta- ja maantäyttötoimintaa alueella johdonmukaista. Suorittamalla louhintaa muodostetaan samalla lisätilavuutta maantäytölle, sillä louhos täytetään loppusijoitettavalla maa-aineksella. Näin ollen tässä maa-ainesten ottohankkeessa suoritetaan osalla ottamisaluetta ns. syvälouhintaa, jotta saadaan lisää täyttötilavuutta. Samalla periaatteella toimitaan jo nykyisin alueen koillispuolella olevalla Takapellon louhinta- ja maantäyttöalueella. Louhintaa suoritetaan siten, että toiminnan ympäristö- ja tuotantotekniset näkökohdat tulevat mahdollisimman hyvin yhteen sovitetuiksi. Syvälouhinnassa tulee huomioida erityisesti vaikutukset pohjavesiolosuhteisiin. Tehtyjen selvitysten ja mallinnusten perusteella syvälouhinnasta ei aiheudu haitallisia vaikutuksia. Varovaisuusperiaatteesta on kuitenkin luovuttu syvälouhinnasta lähinnä Halujärveä olevalla osa-alueella (alue B), jossa ei louhita ympäröivän alueen maanpinnan alapuolelle. Suunnittelualueella on tehty kattavia luontoselvityksiä YVA-menettelyssä. Selvitysten mukaan nyt suunnitelluilla ottoalueilla ei esiinny erityisesti suojeltavia eläimiä tai kasveja eikä luontotyyppejä. YVA-hankealueella tunnistettiin joitakin arvokkaita luontotyyppejä, mutta nämä jäävät nyt toimintojen ulkopuolelle. Ottoaluetta onkin rajattu niin, että toiminnasta aiheutuisi mah- Maa-ainesten ottosuunnitelma 3
dollisimman vähän haittaa maisemalle, luonto-olosuhteille sekä asutukselle. Lupia haetaan huomattavasti pienemmälle alueelle kuin YVA:ssa tarkastellut vaihtoehdot 1 ja 2. Suunnitelman mukaisista ottoalueista merkittävä osa sijaitsee Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavassa kiviainesvarantoalueella, joten suunnitellun toiminnan ei voida katsoa olevan maankäyttötavoitteiden vastaista. 2. ALUEKUVAUS 2.1 Kaavoitus Suunnittelualueella on voimassa Espoon eteläosien yleiskaava (lainvoimainen 2010). Suunnittelualueen länsiosassa on EJ-merkintä (yhdyskuntajätteen käsittelyalue sisältäen suojavyöhykkeet). Muilta osin suunnittelualue on M-aluetta (maa- ja metsätalousvaltainen alue). Itä-/kaakkoisosassa suunnittelualue rajoittuu AT-alueeseen (kyläalue). Pohjoisosiltaan suunnittelualue rajoittuu Espoon pohjoisosien yleiskaava-alueeseen, jossa on merkinnät ET (yhdyskuntateknisen huollon alue ja -kohde), EK (kaatopaikka) ja EM (moottorirata). Espoon kaupunkisuunnittelukeskus on aloittanut yleiskaavan valmistelun Espoon keski- ja pohjoisosiin, suunnittelualue sijaitsee ko. yleiskaava-alueella. Yleiskaava osallistumis- ja arviointisuunnitelma on päivätty 20.5.2014 ja se on tarkistettu viimeksi 14.10.2015. Kaavaluonnosta ei vielä ole. Länsi-/luoteisosaltaan ottamisalue sijaitsee Ämmässuon asemakaavaalueella (hyväksytty 2006) EJ/VR alueella, eli jätteenkäsittelyalueella. Tämän merkinnän eteläpuolella on EV/VR/ky -aluetta (suojaviheralue). Ottamistoiminta ei kohdistu tälle suojaviheralueelle. Alueella on voimassa Uudenmaan maakuntakaava (lainvoimainen 15.8.2007). Maakuntakaavassa suunnittelualue on pääosin ns. valkoista aluetta. Aivan pohjoisosiltaan alue on EJ1 -aluetta (jätteenkäsittelyalue) ja EY - aluetta (erityisalue, jonka käyttö on tarkoitus määritellä yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa). Alueella on myös voimassa Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaava (lainvoimainen 8.10.2012). Siinä ottamisalue on laajalti alueella, jolla sijaitsee merkittäviä kiviainesvarantoja. Ottoalueen itäinen osaalue (B) sijaitsee merkinnän ulkopuolella, samoin alueen A eteläosa mutta muutoin ottoalueet ovat ko. merkinnän piirissä. Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavassa (vahvistettu ympäristöministeriössä 30.10.2014) ei ole merkintöjä suunnittelualueen kohdalla, kuten ei myöskään Uudenmaan 4. vaihemaakuntakaavassa, josta on valmistunut kaavaehdotus. Siinä ns. luo-alue (luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue) on merkitty suunnittelualueen länsipuolelle, mutta rajaus ei ulotu suunnittelualueelle. Kaavaotteet on esitetty liitteenä 3. Suunnitellun maa-ainesten otto- ja maantäyttöhankkeen vaikutuksista kaavoitustilanteeseen on tehty erillinen selvitys, joka on esitetty liitteenä 4. Selvityksen mukaan suunnitellun maaaineshankkeen toteuttaminen on voimassa olevien yleis- ja asemakaavojen mukaista. Valtaosa hankkeen toiminnoista sijoittuu maakuntakaavan merkittäviä kiviainesvarantoja sijaitsevalle alueelle ja hanke edesauttaa tällä alueella maakuntakaavan toteutumista. Hankkeen maakuntakaavan valkoiselle Maa-ainesten ottosuunnitelma 4
osalle sijoittuvalta osaltaan toiminta ei ole maakuntakaavan vastaista hankkeen toiminnan paikallisuuden, sijainnin ja Uudenmaan maakuntakaavassa ilmenevän yhdyskuntarakenteen laajenemisen edistämisen perusteella. Hanke on kooltaan ja ajalliselta kestoltaan sellainen, että se on sovitettavissa alueen nykyisen käytön ja tiedossa olevien suunnitelmien kanssa toiminnallisesti ja ajallisesti yhteen. Voimassa olevien kaavojen vielä toteutumattomiin aluevarauksiin tai joukkoliikennevarauksiin ei kohdistu sellaisia heikentäviä vaikutuksia, jotka vaarantaisivat aluevarauksille osoitetun maankäyttömuodon toteuttamisen. Kaavoitusta on käsitelty myös YVA-selostuksen luvussa 7. 2.2 Lähialueen elinkeinot ja muut toiminnot Hankealueen pohjois- ja luoteispuolella sijaitsee Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus ja koillispuolella Kulmakorven maanvastaanotto- ja kiviainesten ottoalueet (Takapelto, Kalliosuo). Takapellon alueella on lisäksi laajamittaista kallionlouhinta- ja murskaustoimintaa. Hankealue rajoittuu pohjoisosassa Kalliosuon maantäyttömäkeen, jossa maanvastaanotto on jo päättynyt. Maanvastaanotto kuitenkin jatkuu pohjoisempana ns. Kalliosuon jatkealueella. Pohjoisempana on valmisteilla Kulmakorpi 1 -asemakaava-alue, jonka esirakentaminen vaatii louhintaa (lupamenettelyt alkamassa). Suunnittelualueesta koilliseen on suunnitteilla Espoon Moottoriradat ry:n toimesta uusi moottoriurheilukeskus, johon on suunniteltu sijoitettavaksi motocross-, enduro-, karting- ja pienoisautoiluradat sekä hallinto- ja varastorakennuksia. Toiminnalle on myönnetty ympäristölupa. Suunnittelualueen eteläpuolella toimii Fagerängin hevostalli. Tallilla kasvatetaan hevosia ja harjoitetaan ratsastustoimintaa. Kauempana on myös muita hevostalleja. Muuton eteläpuoliset alueet ovat lähinnä metsä- ja maatalousaluetta. Alueen läpi kulkee 110 kv voimajohto. Tämän ottosuunnitelman mukainen toiminta ei edellytä voimajohdon siirtoa, vaan louhinta sijoittuu johdon itäpuolelle (alue A) ja eteläpuolelle (alue C). Suunnittelualueen halki, sen pohjoispuolella kaakkois-luoteissuunnassa kulkee Ämmässuon jätteenkäsittelylaitoksen ja Fortumin Kivenlahden lämpökeskuksen välille rakennettu kaasuputki. Kaasuputken rakentamisesta ja käytöstä on sopimus kiinteistönomistajan ja Fortum Power and Heatin kanssa. Sopimus on voimassa kunnes kaasuputki poistetaan käytöstä. Kaasua ei enää johdeta Ämmässuolta Kivenlahteen. Kaasuputkea on sen sijaan käytetty tasaamaan HSY:n kaatopaikkakaasun hyödyntämisen vaihteluja. Tämän ottosuunnitelman mukainen toiminta edellyttää kaasuputken siirtoa, mikäli putki ei muutoinkin poistu käytöstä kokonaan ennen kuin ottotoiminta alkaa. Asiasta neuvotellaan tarkemmin Fortumin kanssa ennen ottotoiminnan aloittamista. Kulmakorven ja Ämmässuon muut toiminnot on käsitelty YVA-selostuksen luvussa 7.4.2, jossa on myös karttaesitys toiminnoista. Maa-ainesten ottosuunnitelma 5
2.3 Asutus Lähin asutus sijoittuu ottamisalueen eteläpuolelle. Halujärven länsi- ja eteläpuolella on suurin keskittymä asuinrakennuksia, jotka ovat sekä ympärivuotisessa että vapaa-ajankäytössä. Lähimmät Halujärven rakennukset sijaitsevat noin 350 metrin päässä ottamisalueen rajalta. Ottamisalueen lounaispuolella Fagerängin alueella sijaitsee muutama asuinrakennus noin 400 m etäisyydellä ottamisalueelta. Länsipuolella (Kirkkonummen puolella) lähimpään asutukseen on yli kilometri, samoin itä-/kaakkoispuolen asutukseen on etäisyyttä yli kilometri. Pohjois-/koillispuolen asutukseen on etäisyyttä yli 2 km. Lähialueen asutus sekä muut toiminnot ja elinkeinot on käsitelty tarkemmin YVA-selostuksen luvuissa 7.4.2 7.4.3. YVA-selostuksen kuvassa 7-4 on esitetty kartta asutuksen sijoittumisesta. 2.4 Alueen topografia ja maisema Suunnittelualue on rakentamatonta kallioista metsätalousaluetta, joka on maisemarakenteeltaan pääasiassa muokkaamatonta. Valtakunnallisessa maisemamaakuntajaossa suunnittelualue kuuluu eteläiseen rantamaahan ja tarkemmin eteläiseen viljelyseutuun. Alue sijaitsee pohjoisessa sijaitsevan selännealueen ja etelässä sijaitsevan alavan viljelylaakson välisellä alueella. Suunnittelualue on kumpuilevaa, kallioista maastoa, jonka korkein kohta on tasolla noin +70 ja matalin kohta suunnittelualueen lounaisosassa noin +35 m mpy. Suunnittelualueen itäosassa maaston alavimmalla kohdalla on suota, joka liittyy hankealueen itäpuolella laajempiin suoalueisiin. Soistuvilla alueilla maanpinta on tasolla noin +45. Suunnittelualueen lounaisosassa rinne laskeutuu alueen ulkopuoliseen kapeaan peltolaaksoon, joka yhtyy Loojärven pohjoispuolella sijaitseviin paikoin voimakkaastikin kumpuileviin peltoalueisiin. Loojärven vedenpinta on tasolla +13,5, järvi sijaitsee noin 1,8 km suunnittelualueesta. Hankealueen pohjoispuolella maisemarakenteeseen antavat oman leimansa selännealueella sijaitsevat jäte- ja maanvastaanottoalueet, jotka kohoavat ympäröivää maastoa korkeammalle. Viereinen Kalliosuon täyttöalueen korkein pinta on tasolla noin +90. Lähin järvi, Halujärvi, sijaitsee lähimmillään noin 250 m etäisyydellä louhittavasta alueesta (alue B). Järven vedenpinta on tasolla +43,8. Suunnittelualueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse merkittäviä rakennetun kulttuuriympäristön kohteita eikä arvokkaita maisema-alueita. Lähimmät valtakunnallisesti merkittävät rakennetun kulttuuriympäristön (RKY) alueet ovat lähimmillään noin 1,4 ja 2,2 kilometrin etäisyydellä hankealueen eteläpuolella sijaitsevat Espoonkartano ja Oitbackan kartano. Maisemaan liittyvät asiat on käsitelty tarkemmin YVA-selostuksen luvussa 8. 2.5 Muinaismuistot YVA-menettelyn yhteydessä on tehty erillinen arkeologinen inventointi suunnittelualueella (Mikroliitti Oy). Raportti on kokonaisuudessaan esitetty YVAselostuksen liitteenä. Lähimmät tunnetut kiinteät muinaisjäännökset sijait- Maa-ainesten ottosuunnitelma 6
sevat hankealueen länsi-, etelä- ja itäpuolella noin 400 1 000 metrin etäisyydellä. Suoritetun inventoinnin mukaan hankealueella ei ole muinaisjäännöksiä eikä muita kulttuurihistoriallisia, suojeltavaksi arvioitavissa olevia jäännöksiä. Arkeologista selvitystä on vielä täydennetty syksyllä 2015 erillisellä selvityksellä (Mikroliitti Oy). Täydennyksen lopputulos on edelleen se, että alueen muinaisjäännöspotentiaali on vähäinen. Alueella ei ole kiinteitä muinaisjäännöksiä. Täydennysraportti on esitetty tämän ottosuunnitelman liitteenä 5. 2.6 Maa- ja kallioperä Varsinaisilla ottoalueilla avokalliota esiintyy paikoin ja muutoin kallion päällä on lähinnä humuskerros. Alavimmilla kohdilla kallion päällä on moreenikerroksia, Slätmossenin suoalueella esiintyy saraturvetta ja suon länsipuoliset Fagerängin peltoalueeseen rajautuvat alueet ovat savea. YVA-menettelyn yhteydessä tehtiin alueella kairauksia ja alueelta oli myös ennestään tutkimustietoa saatavissa. Ruhjealueella, joka kulkee osa-alueiden A ja B välillä sekä alueen B pohjoispuolella, maakerroksia on kairaustulosten mukaan jopa yli 15 m. Varsinainen ottotoiminta ei ulotu tälle alueelle. Alueen kallioperä koostuu graniitista. Alueella on jo ennestään suhteellisen paljon tutkimustietoa kallioperästä. YVA-menettelyn yhteydessä tehtiin myös mm. vesimenekkikokeita kallioperän rakoilun selvittämiseksi. Vesimenekkikokeiden perusteella kallioperä oli mittauskohdilla hyvin tiivistä. Alueen ruhje- ja heikkousvyöhykkeille louhintaa ei uloteta. Tarkemmat tiedot on esitetty pohjavesimallinnusraportissa, joka on YVA-selostuksen erillisenä liiteraporttina. Maa- ja kallioperäolosuhteita on käsitelty mm. YVA-selostuksen luvussa 9.4 (mm. maaperäkartta). 2.7 Luonto ja suojelualueet sekä ekologinen käytävä Suunnittelualue sijaitsee eteläboreaalisella vyöhykkeellä ja kuuluu siinä edelleen lounaismaahan eli vuokkovyöhykkeeseen. Alueen metsät ovat metsätalouskäytössä. Suunnittelualueen luontotyypit vaihtelevat kosteista puronvarsilehdoista ja lehtomaisista kankaista tuoreiden kankaiden kautta kuiviin kankaisiin ja avokallioihin. Metsät ovat kuusi- ja mäntyvaltaisia, lehtipuita kasvaa sekapuuna runsaasti. Metsät ovat hakkuin hoidettuja ja taimikoita on jonkin verran. Lahopuun määrä on yleisesti ottaen melko vähäinen. Suunnittelualueen etelä-/lounaispuolella on uhanalaisia luontotyyppejä (runsasravinteista kosteaa lehtoa ja runsasravinteista tuoretta lehtoa). Otto- ja maantäyttötoimenpiteet eivät ulotu näille alueille ja ne tulevat säilymään. Alueella on tehty kattavia luontoselvityksiä YVA-menettelyn yhteydessä. Yhteenvetona voidaan todeta, että alueen pesimälinnusto koostuu valtaosin talousmetsille tyypillisistä lajeista. Varsinaisella hankealueella lepakoita havaittiin melko vähän, hankealueen koostuessa suureksi osaksi lepakoille vähän ravintoa tarjoavista eri-ikäisistä kasvatusmänniköistä. Hankealue ei tarjoa lepakoille soveliaita talvehtimis- tai lisääntymispaikkoja ja myös päiväpiiloiksi soveliaita lahopuita on hankealueella vähän. Selvitysalueelta ja sen lähei- Maa-ainesten ottosuunnitelma 7
syydestä, varsinaisen hankealueen ulkopuolelta, löytyi kolme aluetta, jotka toimivat liito-oravan levähdys- ja ruokailupaikkoina sekä mahdollisina lisääntymispaikkoina. Alkuperäiseltä hankealueelta havaittiin yksittäinen liitooravan ruokailupuu, joka sijoittui Fagerängin pellon itäpuolelle. Varsinainen louhinta ja maantäyttö ei sijoitu tälle alueelle. Hankkeella ei ole vaikutusta näihin liito-oravan elinpiirien ydinalueisiin. Viitasammakosta ei saatu havaintoja selvitysalueella. Luontodirektiivin II- ja IV-liitteissä mainittua kirjoverkkoperhosta ei selvityksen yhteydessä havaittu. Luontoselvitykset on kokonaisuudessaan esitetty YVA-selostuksessa ja sen liitteissä. Hankealueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse luonnonsuojelualueita. Lähin suojelualue on noin 1,3 kilometrin etäisyydellä hankealueen kaakkoispuolella sijaitseva Kvarnträskin rannan luonnonsuojelualue (YSA012758). Koillispuolella noin 1,5 kilometrin etäisyydellä sijaitsee Kakarlamminsuon luonnonsuojelualue (YSA012796). Tarkemmat tiedot sekä karttaesitys suojelualueista on esitetty YVA-selostuksen luvussa 13. YVA-menettelyn jälkeen on tehty erillinen selvitys hankeen vaikutuksista ekologiseen verkostoon. Selvityksen mukaan suunnitellulla kiviaineshankkeella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia liito-oravien kulkuyhteyksiin. Hankealueelle ei sijoitu lajin elinympäristöjä tai potentiaalisesti sopiviksi arvioituja elinympäristöjä, eikä hanke katkaise liito-oravien elinympäristöjen osa-alueiden välisiä kulkuyhteyksiä. Kiviaineshanke kaventaa suurille nisäkkäille soveltuvaa maakunnallisesti merkittävää kulkuyhteyttä ja kaventaa laajan yhtenäisen metsäalueen pinta-alaa, mutta ekologinen käytävä ei katkea. Maakunnallisten ekologisten kulkuyhteyksien kannalta merkittävimmät vaikutukset muodostuvat vain, mikäli Espoon eteläosien yleiskaavassa osoitettu rakentaminen toteutuisi täysimääräisenä. Selvitys on esitetty kokonaisuudessaan suunnitelman liitteenä 6. 2.8 Pintavedet Suunnitellut ottoalueet sijaitsevat Loojärven valuma-alueella, pintavedet ohjautuvat Ämmässuonojan ja Ämmässuonpuron kautta Loojärveen, josta Mankinjokea pitkin edelleen Espoonlahteen. Osa-alueen B koillisnurkka (n. 1,5 ha) sijaitsee Peringinojan valuma-alueella, Peringinoja yhtyy etelässä Mankinjokeen. Noin 1,8 ha ottoalueen osa-alueeta B sijaitsee Halujärven valuma-alueella. Halujärvestä lähtee oja, joka yhtyy Ämmässuonpuroon. Halujärven valuma-alue on kokonaisuudessaan varsin pieni, noin 33 ha. Järven syvyys keskiosissa on n. 2,4 m. Valuma-alueet, ojat ja pintaveden virtaussuunnat on esitetty kuvassa 2. Ottotoiminnan myötä valuma-alueet eivät juuri muutu, sillä ottotoiminnan aikana ja sen jälkeen vedet ohjautuvat Ämmässuonojaan ja Ämmässuonpuroon kuten nykytilanteessakin. YVA-selostuksessa on todettu, että nykytilassa Ämmässuonpuron virtaama vaihtelee välillä 1-280 l/s, ollen keskimäärin 42 l/s. Hankealueelta tulevan kokonaisvalunnan arvioitiin kaikissa vaihtoehdoissa olevan alle 2 l/s, joten hankealueelta tuleva valunta käsittää vain pienen osan Ämmässuonpuroon tulevasta kokonaisvalunnasta, jolloin Ämmässuonpuroon kohdistuvat vaikutukset jäivät virtaamamuutosten osalta keskimäärin pieniksi kaikissa vaihtoehdoissa. Nyt haetaan ottolupaa pienemmälle alueelle kuin YVA-selostuksen vaihtoehdoissa, joten vaikutukset ovat vielä vähäisemmät. Suurimmillaan muutokset ovat alivirtaaman aikana, mutta Maa-ainesten ottosuunnitelma 8
laskeutusaltailla voidaan tasata virtaamaa, mikä pienentää virtaamamuutoksia. Halujärveen ei ohjata louhinta-alueen vesiä. Louhinnan myötä Halujärven valuma-alue pienenee niin vähän, ettei sillä ole merkitystä järven vesitasapainoon. Louhinnassa käytettävät räjähteet aiheuttavat typpikuormitusta vesistöissä. Kuormituksen voidaan arvioida lisäävän lievästi Ämmässuonpuron ravinteikkuutta, mutta Loojärveen ja Mankinjokeen kohdistuvat vaikutukset jäisivät marginaalisiksi. Rehevöittävä vaikutus jää pieneksi. Asia on käsitelty tarkemmin YVA-selostuksen luvussa 10. Siinä on myös esitetty tiedot ojien ja järvien vesilaadusta nykytilanteessa. Asiasta on varsin kattavaa tietoa, sillä alueen vesiä on seurattu jo pitkään Ämmässuon-Kulmakorven alueen vesien yhteistarkkailussa. Halujärvellä tehdyn vedenlaatututkimuksen (2.2.2016) perusteella järven vedenlaatu on hyvin tyypillisellä tasolla vastaavanlaisille vesistöille. Tietyt koholla olevat vedenlaatuparametrit viittaavat veden humuspitoisuuteen, jota selittää suurelta osin järven metsäinen valuma-alue. Myöskään vesinäytteestä analysoiduista metalleista ei löytynyt poikkeuksellisen korkeita arvoja. Pintavalunnan lisäksi Halujärveen tulee vettä normaalina pohjavaluntana pääosin järven itäpuolelle sijoittuvalta hiekkamoreenivaltaiselta alueelta. Pohjavalunnalle on tyypillistä kanavoituminen, jolloin pohjavettä purkautuu Halujärveen todennäköisesti sekä tihkupinnoista, että useammista pienialaisista alueista/pisteistä. Halujärveä ei kuitenkaan tämän perusteella voi luokitella suoraan esim. allikkolähteeksi. Tutkimuksen tulokset on esitetty liitteenä 7. Kuva 2. Alueen valuma-alueet ja vesien virtaussuunnat. Maa-ainesten ottosuunnitelma 9
2.9 Pohjavesi Suunnittelualue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin pohjavesialue on Järvikylän (0104951) I luokan pohjavesialue, joka sijoittuu alueen eteläpuolelle noin 800 m etäisyydelle. Etäisyyttä muille luokitelluille pohjavesialueille on yli 2 km. Ämmässuon-Kulmakorven vesien yhteistarkkailussa on seurattu alueen pohjavesien pinnankorkeutta. Alueen ympäristössä on lukuisia pohjavesiputkia. Hankealueelle asennettiin myös kolme uutta pohjavesiputkea YVAmenettelyn yhteydessä. Hankealueen läheisyydessä sijaitsevat yhteistarkkailun pohjaveden havaintopisteet: SK4B, 31, 260/13, 257/07, 258/07, 44 ja 259/07. Lähellä HSY:n hyötykäyttö- ja kompostointialuetta olevassa havaintoputkessa 260/13 on todettu mm. lievästi kohonneita sähkönjohtavuuden, raudan, typen, bariumin ja sinkin pitoisuuksia. Hankealueen luoteispuolella olevassa havaintopisteessä 31 on todettu fenolisia yhdisteitä pieninä pitoisuuksina. Muita kuormitusmerkkejä ei ole ollut havaittavissa. Osassa muista havaintopisteistä on todettu lieviä muutoksia metallien pitoisuuksissa ja lievästi koholla olevia typpipitoisuuksia. Havaintopisteissä ei ole kuitenkaan todettu merkkejä varsinaisista kuormitusvaikutuksista. Kalliopohjaveden päävirtaussuunta on alueella pohjoisesta etelään. Virtausta ohjaavat alueella sijaitsevat kallioperän rikkonaisuusvyöhykkeet, joissa kalliopohjaveden virtausedellytykset ovat paremmat. Pohjaveden taso suunnittelualueella on noin +42 +49. Hankealueella sijaitsee muutamia kallioperän heikkousvyöhykkeitä. Kallioperän vedenjohtavuuksissa voi olla paikallista vaihtelua myös heikkousvyöhykkeiden sisällä. Tehtyjen tutkimusten perusteella hankealueen heikkousvyöhykkeiden vedenjohtokyky on kuitenkin alhainen. YVA-menettelyn yhteydessä tehtyjen vesimenekkikokeiden perusteella kallioperä oli mittauskohdilla hyvin tiivistä. Hankealueella ei muodostu nykytilanteessa merkittäviä määriä pohjavettä. Alueen maaperä on pääosin moreenia ja kalliota. Moreenipeitteisillä alueilla nykytilanteessa muodostuvan pohjaveden määrä on noin 15-25 % sadannasta ja kalliopeitteisillä alueilla luokkaa <5-10 % sadannasta. Sadannan imeytyminen kallioperään voi suurimmillaan olla luokkaa noin 10 % niillä alueilla, joilla kallioperän pintarakoilu on runsasta. Hankealueen ympäristössä olevat lähimmät yksityiskaivot sijaitsevat sen eteläpuolella Fagerängin alueella Halujärventien pohjoispäädyssä, sekä Halujärven länsi-/lounaispuolella. Etäisyydet lähimpiin yksityiskaivoihin ovat suunnitellulta ottoalueelta noin 380 400 m. Alueilla sijaitsee sekä pora- että rengaskaivoja. Syksyllä 2015 tehtiin täydentävä kaivokartoitus, jossa tutkittiin ja otettiin vesinäytteet kaikista noin 600-700 m säteellä ottoalueesta sijaitsevista kaivoista. Kaivokartoituksen yhteenveto on esitetty ottosuunnitelman liitteenä 8. Yksityiskaivojen vedenlaadun tutkimustodistukset eivät ole julkisia (sisältävät henkilötietoja), tulokset toimitetaan erikseen lupaviranomaiselle. Tarkemmat tiedot pohjavesistä on esitetty YVA-selostuksen luvussa 9. YVAmenettelyssä tehtiin myös pohjavesimallinnus vaikutusarviointia varten. Se on esitetty kokonaisuudessaan YVA-selostuksen liitteenä. Maa-ainesten ottosuunnitelma 10
3. MAA-AINESTEN OTTOTOIMINTA 3.1 Suunnitelman kartta-aineisto Suunnitelmassa käytetty kartta-aineisto perustuu Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistoon vuodelta 2008. Korkeusaineistosta on laadittu kolmiulotteinen maastomalli, jonka perusteella korkeuskäyrät on tulostettu. Varsinaisella ottamisalueella ei ole ollut maastomuokkauksia laserkeilauksen jälkeen, joten aineisto on ajan tasalla. Alueen pohjoispuolella tilanne on sen sijaan muuttunut Kalliosuon täyttötoimenpiteiden myötä, joten siltä osin pohjakartta on täydennetty eikä siltä osin perustu laserkeilausaineistoon. Suunnitelmapiirustusten tasokoordinaatti-järjestelmä on ETRS-TM-35 ja korkeusjärjestelmä N2000. 3.2 Pintamaat ja niiden välivarastointi Toiminnassa syntyvillä kaivannaisjätteillä tarkoitetaan alueelta poistettavia pilaantumattomia pintamaita. Alueella käsitellään ainoastaan puhtaita maaaineksia, eikä niiden käsittelystä tai varastoinnista aiheudu vaaraa ympäristölle. Ottosuunnitelman mukaisella alueella ei ole aiemmin ollut sellaista toimintaa, jonka myötä haitta-aineita olisi päässyt maaperään. Ottoalueella olevat pintamaat ovat pääosin humusta ja moreenia. Ottamisalueella on tehty joitakin kairauksia maapeitteen paksuuden selvittämiseksi. Keskimäärin pintamaakerroksen paksuus on suhteellisen ohut, luokkaa puoli metriä tai alle. Suunnitteluilla ottoalueilla esiintyy laajalti avokalliota, jossa pintamaakerros puuttuu tai on hyvin ohut. Tarkkaa arvioita pintamaiden paksuudesta ja määristä on mahdotonta antaa, mutta käytettävissä olevien kairaustietojen ja karttatarkastelujen perusteella voidaan arvioida, että poistettavia pintamaita on tämän ottosuunnitelman mukaisilla ottoalueilla yhteensä noin 100 000 m 3. Puusto saatetaan poistaa koko ottamisalueelta kerralla ennen ottotoiminnan aloittamista, tai puuston poisto tehdään vaiheittain. Pintamaat sen sijaan poistetaan todennäköisesti siten, että kallio on paljastettu muutaman vuoden louhintatarpeen vaatimassa laajuudessa. Alkuvaiheessa pintamaat saatetaan kuitenkin kuoria laajemmalta alueelta, jotta saadaan maa-ainesta rakennettavien suojavallien tarpeita varten. Suojavallit tulevat sijoittumaan ottamisalueen eteläosaan, jolloin ne vaimentavat melun kantautumista eteläpuolen asutuksen suuntaan. Pintamaiden varastointiin varatut alueet ovat pinta-alaltaan noin 3,7 ha. Suojavallien korkeus on keskimäärin noin 5-7 m, joten lähtökohtaisesti kaikki poistettavat pintamaat saadaan mahtumaan osoitettuihin kohtiin. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmalomake on esitetty liitteenä 9 sekä ympäristölupahakemuksessa. 3.3 Liikennejärjestelyt ja -määrät Ottamisalueen kuljetusliikenne ohjataan pohjoiseen Kulmakorventielle ja Nupurintielle, josta se ohjautuu pääosin Turunväylälle. YVA-menettelyssä tutkittiin toteutettavasta tieyhteydelle eri vaihtoehtoja, joista varteenotetta- Maa-ainesten ottosuunnitelma 11
vat olivat kulku joko Kalliosuon itäpuolelta tai länsipuolelta. Asiasta on sittemmin neuvoteltu Espoon kaupungin kanssa. Kalliosuon itäpuolista yhteyttä ei voida saadun tiedon mukaan käyttää, sillä kaupunki käyttää tietä muihin tarkoituksiin eikä siihen sallita ulkopuolista liikennettä. Kalliosuon länsipuolella olevaa reittiä (täyttömäen ympärystie) voidaan sen sijaan käyttää ja siihen on saatu kaupungilta alustava suostumus, joka on esitetty liitteenä 10 (kuva 3). Tietä pitää parantaa ja leventää ennen toiminnan aloittamista (kuva 4). Siihen liittyvistä toimenpiteistä ja sopimusasioista neuvotellaan tarkemmin Espoon kaupungin kanssa ennen toiminnan aloittamista. Rakennettava tieyhteys tulee yhtymään Kulmakorventiehen. Kulmakorpi I asemakaava on vireillä, sen toteuduttua Kulmakorventien linjaus tulee hieman muuttumaan nykyisestä. Liikennöintiin liittyvät asiat on käsitelty myös YVA-selostuksen luvussa 15. Toimivuustarkasteluiden perusteella Kulmakorventien ja Nupurintien liittymien välityskyky on riittävä ottotoiminnan aiheuttaman liikenteen lisäyksestä huolimatta. Murskeen kuljetusten on arvioitu aiheuttavan keskimäärin noin 110 raskaan ajoneuvon käyntiä kohteessa vuorokaudessa arkisin. Käytännössä kuljetusmäärät kuitenkin vaihtelevat suuresti kiviaineksen kysynnän mukaan. Vuosittaiset vaihtelut saattavat siten olla huomattavat. Kuva 3. Kuljetusliikenteessä käytettävä kuljetusreitti Maa-ainesten ottosuunnitelma 12
Kuva 4. Kalliosuon länsipuolella oleva ympärystie, jota parannellaan kuljetustieksi. 3.4 Tukitoiminta-alue ja jätehuolto Ottamisalueelle rakennetaan tukitoiminta-alue, jossa varastoidaan poltto- ja voiteluaineita ja jossa työkoneiden tankkaukset tapahtuvat. Murskauslaitoksen yhteydessä on omat polttoainesäiliöt, eikä niitä säilytetä tukitoimintaalueella. Tukitoiminta- alue sijoittuu osa-alueiden A ja B väliselle alueelle (ks. piirustus S1). Tukitoiminta-alueen rakentamisella ja huolellisella ylläpidolla minimoidaan öljyn ja muiden haitta-aineiden maaperään, pinta- tai pohjaveteen pääsemisen riskit. Tukitoiminta-alueen pohjalle asennetaan tiivis kalvo (HPDE), jonka päälle levitetään noin 30 cm paksuinen hiekkakerros. Reunat korotetaan ja tarvittaessa hulevedet ohjataan pois öljynerotuskaivon kautta. Tukitoiminta-alueelle varataan myös imeytysmateriaalia öljy- tai polttoainevahinkojen varalta. Tukitoiminta-alueelle varastoidaan kerrallaan vain työkoneiden välittömään tarpeeseen tarvittava polttoainemäärä. Polttoainesäiliöt ovat kaksoisvaippasäiliöitä, jotka on varustettu ylitäytön estimillä. Mahdolliset hydrauliikka- ja voiteluaineet varastoidaan tukitoiminta-alueella lukittavassa kontissa. Sekajätteille ja rautaromulle osoitetaan oma varastointipaikka tukitoimintaalueella tai sen läheisyydessä. Sekajäte toimitetaan asianmukaiseen käsittelyyn itse tai paikallisen jätehuoltoyhtiön välityksellä. Rautaromu toimitetaan paikalliseen romuliikkeeseen tai palautetaan varaosatoimittajille. Ottamisalueen jätehuoltoon liittyvät asiat käsitellään tarkemmin ympäristölupahakemuksessa. Maa-ainesten ottosuunnitelma 13
3.5 Suojavyöhykkeet Suunnittelualueen raja seuraa pitkälti kohdekiinteistöjen kiinteistörajaa, paitsi lounaassa jossa suunnittelualueen raja kulkee kohdekiinteistöjen sisäpuolella. Suunnittelualue sijaitsee siten kokonaisuudessaan luvanhakijan hallitsemilla kiinteistöillä. Suunnittelualueen ja ottamisalueen (varsinainen toiminta-alue) rajan välille jää vähintään noin 5 m etäisyys, enimmillään etäisyys on yli 100 m. Varsinaisista ottoalueista, eli louhittavilta alueilta, jää etäisyyttä naapurikiinteistöjen rajoihin vähintään noin 15 m, pääosin etäisyys on huomattavasti suurempi, paikoin yli 100 m. Osa-alue A:n länsipuolella kulkee 110 kv voimajohto. Kiviaineksen louhintaa ja murskausta ei saa suorittaa johtoalueella (110 kv voimajohdolla noin 26 metriä leveä käytävä). Louhinnan rajaus tarkennetaan toteutusvaiheessa voimajohtoa hallinnoivan tahon (Fortum) ohjeiden mukaisesti. YVAmenettelyssä tutkittiin mahdollisuutta voimajohdon siirtämiseksi. Tämä olisi mahdollista, mutta ainakaan tässä vaiheessa siihen ei ryhdytä. Louhittavan alueen läpi kulkee kaasuputki, jota tullaan siirtämään. Nykyisin putki ei ole käytössä ja on mahdollista, että se poistuu käytöstä kokonaan. Asiasta ei ole tässä vaiheessa tietoa ja siitä neuvotellaan tarkemmin putken hallinnoivan tahon (Fortum) kanssa ennen toiminnan aloittamista. Putkea ei kuitenkaan tarvitsisi siirtää heti ottotoiminnan alkuvaiheessa, sillä yleisten ohjeiden mukaan maankaivu-, louhinta- ja räjäytystyöhön maakaasuputken välittömässä läheisyydessä on mahdollista, kun saadaan putkiston käyttäjän lupa. Lupa tarvitaan louhinta- ja räjäytystöihin, jotka tapahtuvat lähempänä kuin 30 metriä putkilinjasta. Lisäksi laajamittainen louhintatyö on luvanvaraista etäisyyden ollessa alle 100 metriä. Asuintalojen piha-alueisiin jää vähintään noin 350 m etäisyys louhittavan alueen rajasta. 3.6 Ottosuunnitelma ja -tasot sekä toiminnan etenemissuunta Suunnitelman mukainen ottoalue, eli alue jossa suoritetaan louhintaa, koostuu kolmesta osa-alueesta (A, B ja C). Louhittavat alueet ovat pinta-alaltaan yhteensä 20,3 ha. Ns. ottamisalue, eli alue jonka sisäpuolelle kaikki ottamiseen liittyvät toiminnot (mm. tukitoiminnot sekä pintamaiden ja jalostetun kiviaineksen varastointi) sijoittuvat, on pinta-alaltaan 36,2 ha. Ns. suunnittelualue (sisältäen ottamisalueen ympärille jätettävät suojavyöhykkeet) on pinta-alaltaan 51,4 ha. Osa-alueet ja rajaukset on esitetty kuvassa 5. Maa-ainesten ottosuunnitelma 14
Kuva 5. Alueen rajaukset ja osa-alueet Louhinta suoritetaan vaiheittain (osa-alueittain). Louhintatoiminta on suunniteltu aloitettavaksi osa-alueella B, jossa se etenee alueen länsiosasta idän suuntaan. Eteläreuna pyritään jättämään viimeiseksi, jotta se mahdollisimman kauan toimisi suojana eteläpuolen asutuksen suuntaan. Alin louhintataso alueella B on +44. Louhintaa alueella B ei siis juuri suoriteta ympäröivää maastoa alemmalla tasolla, eikä Halujärven pinnan alapuolelle. Maantäyttö tullaan aloittamaan osa-alueella B kun louhinta on siinä loppuunsaatettu (tai mahdollisuuksien mukaan jo sen aikana). Alueen B pinta-ala on 8,0 ha. Alueen B louhinnan jälkeen louhinta siirtyy osa-alueelle A, jossa toiminta aloitetaan alueen itäosasta, josta se etenee länteen ja myöhemmin pohjoiseen ja etelään. Osa-alueella A suoritetaan louhinta syvemmälle, alin louhintataso on +15, eli enimmillään noin 30 m ympäröivää maanpintaa syvemmälle. Louhinta tapahtuu kerroksittain (tarkemmat toteutussuunnitelmat tehdään ennen toiminnan aloittamista ja sen aikana). Syvälouhinnalla saadaan lisätilavuutta louhinnan jälkeen tehtävälle maantäytölle. Louhinnan aikana täyttö keskittyy B-alueelle, mutta mahdollisuuksien mukaan sitä voidaan osittain tehdä myös A-alueella louhinnan vielä jatkuessa. Kaasuputken siirtäminen tai poistaminen on ajankohtaista viimeistään sitten, kun louhinta etenee kohti A-alueen pohjoisosaa. Alueen A pinta-ala on 8,5 ha. Maa-ainesten ottosuunnitelma 15
Alueella C louhinta etenee idästä länteen ja myöhemmin pohjoiseen voimajohtoalueelle asti. Tämänkin osa-alueen louhinnan takia kaasuputki pitää siirtää (tai poistaa käytöstä). Alin louhintataso on +50, eli pohjataso yhtyy länsipuolen maaston kanssa. Alueen C louhinnan ajankohta ei tässä vaiheessa vielä ole tiedossa. Mahdollisesti toiminta aloitetaan ko. osa-alueella, tai alue louhitaan vasta viimeisempänä. Alueella on asemakaava (jätteenkäsittelyalue) ja louhinnan aikataulutus saattaa riippua siitä milloin aluetta otetaan asemakaavan mukaiseen käyttötarkoitukseen. Maantäyttöä ei osaalueella C tehdä. Alueen C pinta-ala on 4,0 ha. Louhinta tehdään normaalia pengerlouhintakalustoa käyttäen, jolloin kerrallaan räjäytettävän kentän paksuus on tavanomaisesti noin 5 15 m. Louhinta tehdään pääsääntöisesti miltei pystysuorana leikkauksena (7:1). Työnaikainen korkeusero louhoksen ylä- ja alareunan välillä on enimmillään noin 15 20 m (louhinta kerroksittain). Alueen nykytilanne sekä toiminnan ohjeelliset etenemissuunnat on esitetty suunnitelmapiirustuksessa S1 sekä leikkauspiirustuksissa S5 S10. Louhinnan jälkeinen tilanne on esitetty piirustuksessa S2. Maantäytön lopputilanne on informatiivisessa tarkoituksessa esitetty piirustuksissa S3 ja S4 (maantäyttö ei sinänsä kuulu ottosuunnitelmaan, vaan maantäyttöasiat käsitellään erillisessä ympäristölupahakemuksessa). 3.7 Hulevesien hallinta Ottotoiminnan aikaiset hulevedet kerätään rakennettaviin altaisiin (ks. piirustus S1), josta vedet ohjataan Ämmässuonpuroon johtavaan ojaan (oja kulkee osa-alueiden A ja B välillä). Altaiden tarkoituksena on vähentää hulevesissä olevaa kiintoainesta, sillä kiintoaine laskeutuu altaiden pohjalle ja poisjohtuvat vedet ovat siten kirkkaampia. Alueen B vedet ohjautuvat altaaseen painovoimaisesti. Alueen A vedet ohjautuvat niinikään alkuvaiheessa painovoimaisesti altaaseen, mutta syvennyslouhinnan myötä vedet pumpataan ylös louhoksesta altaaseen. Louhoksen sisällä on siinä vaiheessa veden keräysalueita, joita ei etukäteen voida suunnitella (vaihtelee louhinnan edetessä). Mitoituslaskelmia hulevesien altaiden osalta on esitetty YVA-selostuksessa. Laskelmia tullaan tarvittaessa tarkentamaan ennen toiminnan aloittamista ja altaiden rakentamista. 3.8 Ottomäärä ja -aika Tämän suunnitelman mukaisilla ottoalueilla on massalaskelmien mukaan louhittavaa kalliota yhteensä noin 4 550 000 m 3 ktr. Arvioidut pintamaat on poistettu laskelmista. Todelliset massamäärät tarkentuvat pintamaapeitteen poiston jälkeen. Pinta-alat ja ottomäärät osa-alueittain on esitetty taulukossa 1. Maa-ainesten ottosuunnitelma 16
Taulukko 1. Louhintamäärät osa-alueittain ja pinta-alat Osa-alue Pinta-ala (ha) Ottomäärä (m 3 ktr) A 8,5 3 500 000 B 7,8 650 000 C 4,0 400 000 YHTEENSÄ 20,3 4 550 000 Ottolupaa haetaan 10 vuodeksi. Keskimääräiseksi vuosittaiseksi ottomääräksi muodostuu näin ollen 455 000 m 3 ktr. Käytännössä vuosittainen ottomäärä määräytyy kuitenkin pitkälti kiviaineksen kysynnästä, jota ei voida ennakkoon arvioida. Tuotannossa saattaa siten olla suurtakin vuosittaista vaihtelua. 3.9 Toiminta-ajat Louhinta ja murskaus on ympärivuotista. Toiminta-ajat ovat ns. Murausasetuksen (Valtioneuvoston asetus 800/2010) mukaiset (sovelletaan ympäristölupa-asiassa). Murskauslaitoksen toiminta-aika on arkisin klo 07:00 22:00. Kallion porausta on arkisin klo 07:00 21:00 välisenä aikana. Louheen rikotusta on arkisin klo 8:00 18:00 välisenä aikana. Räjäytyksiä on noin 2 5 kertaa viikossa klo 8:00 18:00 välisenä aikana. Kuljetuksia ja kuormauksia on arkisin klo 6:00 22:00 ja satunnaisesti lauantaisin klo 7:00 18:00 välisenä aikana. 3.10 Jalostustoiminta ja varastointi Louhittu kiviaines murskataan ottamisalueelle pystytettävässä siirrettävässä murskauslaitoksessa. Kiviaineksen murskauksessa pienennetään suuresta ja epätasaisen kokoisesta lähtömateriaalista määrätyn seulan läpäisevää tuotetta, jonka maksimiraekoko ja raekokojakautuma ovat määrätyt. Murskauslaitos koostuu esimurskaimesta, välimurskaimesta ja yhdestä tai useammasta jälkimurskaimesta sekä seulastosta. Ylisuuret lohkareet rikotaan ennen murskausta tavallisesti kaivinkoneeseen asennetulla hydraulisella iskuvasaralla. Tarvittaessa samanaikaisesti on käytössä kaksi murskauslaitosyksikköä. Murskauslaitoksen sijoituspaikka vaihtelee toiminnan edetessä. Se sijoitetaan kuitenkin aina siten, että etäisyys asutukseen on vähintään noin 400 m. Pääsääntöisesti etäisyyttä on enemmän, jopa yli 600 m. Alkuvaiheessa laitos sijoittuu osa-alueiden A ja B väliselle alueelle. Toiminnan edetessä se siirtyy sisään louhokseen louhitulle pohjatasolle. Alueella A laitos sijoittuu siis toiminnan edetessä alas pohjatasolle siten, että loppuvaiheessa se on jopa yli 30 m ympäröivää maastoa alempana. Tämä estää melun kantautumisen alueen ulkopuolelle. Myös alkuvaiheessa, kun toimitaan ylempänä, laitos sijoitetaan kallioseinämien ja varastokasojen suojaan melupäästöjen kantautumisen minimoimiseksi eteläpuolisen asutuksen suuntaan. Murskauslaitoksen ohjeelliset sijoituspaikat on esitetty piirustuksessa S1. Tarkemmat Maa-ainesten ottosuunnitelma 17
tiedot louhinnasta, rikotuksesta ja murskauksesta on esitetty ympäristölupahakemuksessa. Murskattu kiviaines välivarastoidaan ottamisalueelle eri raefraktioita sisältäviin varastokasoihin. Varastoalueita on alkuvaiheessa alueiden A ja B välisellä alueella (ks. piirustus S1). Louhinnan edetessä varastoalueita muodostuu myös louhosalueiden sisälle. Tarkasti tätä ei voida etukäteen suunnitella. Tässä hankkeessa pitää myös yhteen sovittaa samanaikaisesti tehtävää maantäyttötoimintaa. Toteutussuunnitelmat tarkentuvat ennen toiminnan aloittamista ja sen aikana. Varastokasojen korkeudet vaihtelevat ollen pääsääntöisesti 5 10 m. 4. MAANTÄYTTÖ JA JÄLKIHOITO 4.1 Maantäytön periaatteet ja määrät Ottamisalueella tullaan suorittamaan puhtaiden ylijäämämaiden loppusijoitusta ottotoiminnan jälkeen ja sen aikana. Alueelle tuotavat ylijäämämaat ovat peräisin pääkaupunkiseudun rakennustyömailta. Puhtaiden ylijäämämaiden loppusijoitustoimintaa on harjoitettu Ämmässuon/Kulmakorven alueen eri osa-alueilla jo pitkään ja Högbergetin alueella tehtävä maantäyttö toteutetaan samoja hyväksi todettuja periaatteita noudattaen. Täyttötoiminta tullaan aloittamaan osa-alueella B, kun louhinta siinä on edennyt lopulliseen tasoon ja edennyt maantäytön aloituskohdalta riittävän pitkälle (tavoitteellisesti vähintään 200 metriä). Kun louhinta siirtyy osaalueelle A, jatketaan maantäyttöä alueella B. Täyttö siirtyy myöhemmin alueelle A, kun louhinta siinä on edennyt riittävästi. Täyttötoimenpiteet tulevat jatkumaan vielä useita vuosia sen jälkeen, kun louhinta on loppunut kokonaan. Osa-alueiden välillä kulkeva oja säilytetään koko toiminnan ajan, jotta pohjoispuoliset vedet pääsevät purkautumaan etelään kuten nykytilanteessa. Aivan täyttötoiminnan loppupuolella on mahdollista, että täyttömäet (A ja B) yhdistetään, jolloin ojan kohdalle rakennetaan vettä läpäisevä louhepenger. Täyttömäen maanpäällinen alustava luiskakaltevuus on noin 1:3. Täyttö tehdään aluksi louhittujen kalliokaivantojen pohjalle kerroksittain. Louheesta rakennetaan tukipenkereitä (soluja), jotka ovat esim. 50 90 metriä ja rakennettuihin altaisiin sijoitetaan lujuudeltaan heikoin maa-aines (häiriintynyt savi, siltti, turve ja lieju). Kun allas (solu) on täyttynyt, sijoitetaan täytön päälle noin metrin paksuinen kerros kitkamaata ja rakennetaan seuraavan kerroksen tukipenkereet edellisten päälle. Lujempi ylijäämämaa kasataan aumoiksi, joiden väliin rakennetaan tukipenkereet ennen seuraavaa korotusta. Täyttökerrokset ovat yleensä noin 3 5 metriä paksuja. Kun louhokset on täytetty, jatketaan maantäyttöä siten, että täyttömäki kohoaa ympäröivän maanpinnan yläpuolelle. Täyttömäki vaatii riittävät tukipenkereet stabiliteetin varmistamiseksi. Louhoksessa (ympäröivän maanpinnan alapuolella) tukipengerverkoston ei tarvitse olla yhtä tiheä kuin maanpäällisessä sijoituksessa, asiaa optimoidaan myöhemmin tehtävän rakennesuunnittelun yhteydessä. On kuitenkin varauduttava siihen, että louheesta rakennettavien Maa-ainesten ottosuunnitelma 18
tukipenkereiden osuus maantäyttöalueen tilavuudesta on jopa 20 % maanpinnan yläpuolelle kohoavassa täyttömäessä. Maantäyttöä tehdään myös osittain varsinaisten louhosalueiden ulkopuolella. Osa-alueiden välillä kulkee ruhjevyöhyke jossa ei suoriteta louhintaa, mutta maantäyttöä siinä tehdään. Osittain tämä vaatii vielä tarkempia pohjatutkimuksia rakennesuunnittelun yhteydessä, jolloin selvitetään mm. maakerrospaksuudet ja sen stabiliteettiominaisuudet. Täyttömäen pinta-ala on noin 21,6 ha ja sen tilavuus on (tukipenkereitä mukaan lukien) noin 6,9 milj. m 3, kun louhinta suoritetaan tämän ottosuunnitelman mukaisessa laajuudessa. Mikäli täyttömäkiä (A ja B) ei lopputilanteessa yhdistetä, on alueen B täyttömäki tilavuudeltaan noin 4,9 milj. m 3 ja alueen B täyttömäki noin 1,8 milj. m 3, eli yhteensä noin 6,7 milj. m 3. Maantäytön jälkeen alue palautuu metsätalousalueeksi, ellei alueelle osoiteta muuta käyttöä esim. kaavoituksen myötä. Maantäytön toimenpiteet on esitetty erillisessä ympäristölupahakemuksessa. Täyttömäen likimääräinen lopputilanne korkeuskäyrineen on esitetty ottosuunnitelman piirustuksissa S3 ja S4. Täyttötoimintaan liittyvä rakennussuunnittelu ja tarkempi mitoitus tehdään erikseen ympäristöluvan myöntämisen jälkeen. 4.2 Täyttömäen luiskien muotoilu sekä verhoilu ja istutukset Täyttömäen luiskakaltevuus on noin 1:3 (tarkentuu myöhemmin tehtävän rakennesuunnittelun myötä). Leveimmillään täyttömäki on noin 270 m, jolloin se nousee korkeimmillaan tasoon noin +90 (enimmillään noin 45 m ympäröivää maastoa korkeammalle), eli suunnilleen samaan tasoon kuin alueen pohjoispuolella oleva Kalliosuon täyttömäki. Täyttömäki verhoillaan tarkoitukseen soveltuvilla ylijäämämailla, käytännössä moreenilla ja pintamailla (humus). Tässä vaiheessa hyödynnetään ennen toimintaa poistettuja pintamaita, joita on välivarastoitu valleina alueen eteläreunalla. Suojaverhoilun jälkeen alueelle kylvetään aluskasvillisuutta, kuten esim. alueelle luonteenomaisia heinä- ja varpukasveja tai nurmea. Aluskasvillisuuden kylvön jälkeen alueet metsitetään. Metsitykseen suositellaan käytettäväksi männyntaimia, noin 2 500 3 000 kpl/ha. Istutukset tehdään muotoilua ja maannoskerroksen perustamista seuraavana kasvukautena, jolloin muotoillut alueet ovat tiivistyneet lopulliseen muotoonsa ja taimien juuristoilla on paremmat edellytykset selvitä ensimmäisistä vuosista. Nopean metsittymisen varmistamiseksi pyritään käyttämään suositusten mukaisesti 2-vuotiaita paakkutaimia. Havu- ja lehtipuiden paras istutusaika on keväällä roudan sulamisen jälkeen ennen silmujen puhkeamista. Havupuita voidaan istuttaa myös syksyllä ja lehtipuita kesäkuun lopusta elokuun puoliväliin. Parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi taimien kasvuun lähtöä on tarkkailtava ja alueelle on tehtävä täydennysistutuksia, mikäli suuria määriä taimia kuolee. Maa-ainesten ottosuunnitelma 19