T yö pa i k k a - kouluttajan rooli Työpaikkakouluttajana olet oppisopimusopiskelijan tukena kaikissa koulutusta koskevissa asioissa. Työsi painottuu erityisesti työssä oppimisen ohjaukseen. Parhaimmat oppimistulokset saavutetaan, kun yhteistyö toimii opiskelijan, työpaikkakouluttajan, työnantajan, tietopuolisen koulutuksen järjestäjän ja oppisopimusviranomaisen välillä. Tunnista ja tiedosta oppisopimusopiskelijan ohjauksen tarve. Opiskelujen alussa opiskelija tarvitsee enemmän ohjausta. Ohjauksen tarve on yksilöllistä ja siihen vaikuttavat myös koulutuksen tavoite, työpaikan työtehtävät sekä opiskelijan aikaisempi koulutus- ja työtausta. Anna palautetta riittävän usein, myönteisellä sävyllä saat parhaiten vaikutusta. Arvioi mieluummin tekoja ja tapoja tehdä, älä arvostele ihmistä ja hänen persoonaansa. Arvioi rakentavasti ja anna tunnustusta kun on aihetta. tiedota tulevasta koulutuksesta mahdollisimman hyvin muille työntekijöille: poistat ennakkoluuloja ja luot avoimen ilmapiirin kertaa oppisopimuskoulutuksen tavoite tutustuta henkilöstöön: lähimmät työtoverit, organisaatio kerro työnantajasta: historia, toiminta-ajatus ja periaatteet, arvot, tuotteet ja palvelut, laatu, yhteistyökumppanit, tulevaisuuden näkymät, haasteet ja tavoitteet anna opiskelijalle tutustuttavaksi yrityksessä käytössä olevat ohjeet/ määräykset, laatukäsikirja yms. kannusta kysymiseen ja kommentoimiseen Tunne vastuusi: neuvo, opeta, ohjaa ja näytä esimerkkiä. Varmista, että asia on ymmärretty. Salli virheet, rohkaise yrittämään ja kannusta. Luota opiskelijaan ja anna hänelle vastuuta. selvitä opiskelijan rooli sekä tuleva toimenkuvan sisältö vastuineen ja velvollisuuksineen sovi työssä oppiminen omassa työyhteisössä opiskeluohjelman mukaisesti (työnkierto työssä oppimisen suunnitelmassa) ohjaa alkuun; esittele työtilat, oikeat työmenetelmät ja välineet sekä opetuskohteet kertaa työturvallisuusasiat tue opiskelijaa etätehtävien suorittamisessa järjestä opiskelijan työvuorot niin, että hän voi osallistua tietopuoliseen koulutukseen (= opiskelijan työaikaa) motivoi jatkuvaan omaehtoiseen arviointiin ohjaa ja tue opitun soveltamiseen, ajatteluun sovi arviointikeskustelujen aikataulusta ja noudata niitä motivoitunut opiskelija + sitoutuneet kouluttajat ja ohjaajat + toisiaan tukeva teorian ja käytännön opiskelu + oppimista edistävä työyhteisö = onnistunut oppisopimuskoulutus 6
Oppisopimusopiskelijan perehdyttäminen P erehdytä opiskelija työpaikkaan muiden uusien työntekijöiden tavoin. Oppisopimuskoulutuksessa opiskelijan tulisi saada tuntuma paitsi omaan työhönsä, myös kokonaiskuva yrityksen toiminnasta ja siellä tehtävästä työstä. Myös työpaikan sisäisiä sääntöjä ja menettelytapoja on syytä korostaa. Kiinnitä erityistä huomiota työturvallisuuden ylläpitämiseen. Anna opiskelijalle mahdollisimman monipuolisesti tietoa yrityksestä ja sen toimintatavoista. Voit käyttää henkilökohtaisen opastuksen ja keskustelujen ohella mahdollista käytössä olevaa perehdyttämiseen soveltuvaa kirjallista materiaalia (esim. yrityksen vuosikertomus, henkilökunta- ja asiakaslehdet, tiedotteet, työturvallisuusohjeet, henkilökuntaeduista kertova materiaali). Mikäli yrityksellä on omat kotisivut, voi opiskelijaa pyytää perehtymään niihin myös itsenäisesti. Hyvä vastaanotto ja perehdyttäminen auttavat opiskelijaa pääsemään mahdollisimman nopeasti työtehtäviin kiinni ja luovat samalla myönteistä asennetta.
Työturvallisuus Kaikkien osapuolten on oltava tietoisia työsuojeluun, tapaturmiin ja vahingonkorvauksiin liittyvistä vastuista ja vakuutuksista. Oppisopimusopiskelijaan sovelletaan asianomaisen alan työturvallisuussäännöksiä ja määräyksiä. Työnantaja vastaa työpaikan olosuhteista, laitteista, koneista sekä perehdytyksen, opastuksen ja valvonnan järjestämisestä. Työpaikalla on kiinnitettävä erityistä huomiota ohjaukseen ja valvontaan sekä palautteen antamiseen. Työnantaja vastaa työpaikalla opiskelijan työturvallisuudesta. Työantajan tehtäviin kuuluu tämän vuoksi viime kädessä valvoa, että opiskelijoilla on työssä tarvittavat suojaimet ja että he niitä myös käyttävät! Kokemattomilla työntekijöillä on korkeampi tapaturmariski kuin kokeneilla ammattilaisilla. Vakavat tapaturmat ja onnettomuudet vähenevät huolellisella perehdyttämisellä. Kokeneen työtoverin tai esimiehen tapa toimia on opiskelijalle malli ja esimerkki työturvallisuusohjeiden noudattamisesta. Oppisopimusaikana ohjaajalta ja työtovereilta opittujen turvallisten työmenetelmien avulla työsuojelu siirtyy luonnolliseksi osaksi opiskelijan ammattitaitoa. Koulutuksen järjestäjä ei myöskään ole vastuusta vapaa. Koulutuksen järjestäjän tulee ennen sopimuksen tekemistä selvittää, että oppisopimuskoulutus voidaan järjestää turvallisesti. Työpaikkakouluttajan erilaiset roolit Sanonta Työ tekijäänsä opettaa ei sellaisenaan päde työssä oppimisessa, sillä opiskelija ei ole vielä alansa ammattilainen, vaan tarvitsee ammattinsa osaavan henkilön tukea ja ohjausta. Siis sinua. Ohjaamisessa on tärkeää sanallinen ohjaus, rohkaiseminen, motivointi ja opiskelijan mielenkiinnon suuntaaminen oleelliseen. Työpaikkakouluttajan keskeisenä tehtävä on hyvän oppimisympäristön luominen ja ylläpitäminen. Hyvä oppimisympäristö on avoin, oppimaan innostava, myönteinen ja samalla se on turvallinen. Työpaikkakouluttaja auttaa opiskelijaa pohtimaan kriittisesti omia oppimiskokemuksiaan. Työpaikkakouluttajalla on merkitystä myös opiskelijan ammatillisen uran suuntaamisessa, sillä hän toimii opiskelijalle usein roolimallina tai esikuvana. Oppisopimusopiskelijan ohjaustarve muuttuu työssä oppimisen edetessä, JOTEN työpaikka kouluttajan rooli muuttuu Opastaja Korostuu alkuvaiheessa. Perehdyttää yrityksen / työyhteisön toimintaan ja yksittäisiin työtehtäviin sekä työturvallisuuteen. Antaa selkeitä ohjeita sekä seurata ja tukea työn suoritusta. Huomioi opiskelijoiden erilaiset valmiudet suoriutua tehtävistä. Kiinnittää erityistä huomiota neuvojen ja ohjeiden ymmärtämisen varmistamiseen. Työpaikkakouluttaja on koulutusasioiden yhdyshenkilö yrityksen ja yhteyshenkilö sisällä sekä toimii koulutusasioissa yhteistyössä oppilaitoksien ja muiden tahojen kanssa. Ohjaaja Huolehtii ohjaten ja arvioiden. On opiskelijan tuki opiskelijan ammattitaidon kehittymisessä ja henkilökohtaisessa kasvussa. Tarjoaa opiskelijalle yhä haastavampia tehtäviä ja auttaa opiskelijaa ratkaisemaan ongelmia. Motivoi opiskelijaa tekemään tuottavaa ja laadukasta työtä oikeilla ja turvallisilla työmenetelmillä sekä kannustaa ja rohkaisee yhä parempiin suorituksiin. Valmentaja Tarkastelee yhdessä opiskelijan kanssa laajempia työkokonaisuuksia ja niiden yhteyttä henkilökohtaiseen opiskeluohjelmaan. Antaa opiskelijalle enemmän vastuuta huomatessaan, että tämä pystyy suoriutumaan annetuista tehtävistä ja osoittaa työssään vastuuta ja sitoutuneisuutta. Osallistuu työssä tapahtuvan oppimisen kehittämiseen. Mentori Toimii omista oppimistavoistaan tietoisen, itseohjautuvan ja vastuuta ottavan opiskelijan oppimisen ja kasvun tukijana. Neuvonantaja ja henkinen tuki, mikä vaatii myönteistä asennetta. Tarkastelee opiskelijan ammatillista kasvua ja opiskelun yleisiä tavoitteita sekä työelämän vaatimuksia ja mahdollisuuksia koulutuksen tukemiseen. Oleellista on keskustelu ja ajatusten vaihto opiskelijan kanssa 8
Työssä oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa Vuorovaikutusta voi ajatella kahden tai useamman ihmisen väliseksi avoimeksi viestinnäksi. Siihen kuuluvat kieli, aktiivinen kuuntelu, toisen huomioonottava palaute, eleet, ilmeet, tunteet ja sanaton viestintä. Samaa kieltäkään puhuvat ihmiset eivät aina ymmärrä toisiaan; samat sanat voivat eri ihmisille tarkoittaa erilaisia asioita. Toiselle sana kohta tarkoittaa muutaman minuutin kuluttua, kun taas toiselle se tarkoittaa muutaman tunnin kuluttua. Valtaosa oppimisesta tapahtuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. On siis erittäin tärkeää, että työpaikkakouluttaja keskustelee opiskelijan kanssa erilaisista työhön liittyvistä asioista. Hän voi tuoda esille omia ajatuksiaan ja rohkaista opiskelijaa pohtimaan ja perustelemaan tekemiään itsenäisiä ratkaisuja. Hyvä työpaikkakouluttaja kuuntelee opiskelijaa. Opiskelijaa ohjatessaan työpaikkakouluttaja saattaa kohdata mitä erilaisimpia ongelmia tai ristiriitatilanteita. Työelämän perustaidot saattavat olla opettelua vaativia asioita. Tällaisia voivat olla esimerkiksi työajan noudattaminen, asiakaspalvelu, pukeutuminen tai siisteys. Opiskeluun liittyvät ongelmat selviävät miltei aina puhumalla asiat heti selviksi. Mahdolliset ristiriitatilanteet ohjaajan ja opiskelijan välillä kannatta käsitellä mahdollisimman nopeasti, jotta tilanne ei kärjistyisi. Ratkaisemattomassa tilanteessa oppisopimusviranomainen voi viimekädessä auttaa. Usein ulkopuolinen pystyy helpottamaan umpisolmun avaamisessa. Arkisia ohjeita työpaikkakouluttajalle - Vältä vastakkainasettelua opettaja opiskelija - Vaadi itseltäsi samantasoista työmoraalia kuin oppijaltakin - Ole tasapuolinen ja oikeudenmukainen, anna kaikille mahdollisuus - Suunnittele oppimisen toteutusta yhdessä oppijan kanssa - Harkitse opetettavan asian sisältö ja merkitys tarkasti - Vältä oman osaamisesi korostamista - Ole oppijan käytettävissä, mutta älä tuppaudu - Hanki kriittisiin kohtiin paras käytettävissä oleva asiantuntemus - Ilmaise itseäsi selkeästi, vältä sanatulvaa - Ole positiivinen ja kannustava löydä myös negatiivisissa asioissa piilevä uusi mahdollisuus - Muista sopiva huumori - Korosta käytännössä yhdessä tekemisen tuloksellisuutta - Näytä oppijalle, että olet oppinut häneltä - Opettele näkemään työpaikkasi uuden, kokemattoman henkilön silmin - Anna onnistumisesta myönteistä palautetta. Palkitse hyvä yritys - Palaute on aina tärkeää. Epäonnistumista ei palkita, mutta siitä pitää oppia. Virhe on hyvä oppimisen paikka - Ole lojaali työnantajallesi - Työkavereiden moittiminen selän takana ei kuulu kehittyneen ja toimivan työyhteisön tapoihin - Keskustele oppilaan kanssa myös siviiliasioista - Muista, että oppija on myös asiakas - Innostuksesi tarttuu - Lepsuilu ei kuulu hyvään opiskeluun - Kertaus on opintojen äiti Hyvä kuuntelija kuuntelee myönteisesti kuuntelee keskittyneesti kuuntelee, mitä ja miten sanotaan kuuntelee loppuun asti etsii kuulemastaan tosiasiat tekee muistiinpanoja tulkitsee myös elekieltä pohtii, mikä toisen sanomassa on uutta hallitsee tunteensa 9
Oppimista ohjaavat käsitykset Oppimisen taustalla vaikuttaa esim. käsitys ihmisestä, tiedosta ja oppimisesta. Niiden avulla voidaan tarkemmin tarkastella yksilön oppimisen elementtejä. Ihmiskäsitys Opetussuunnitelman taustalla olevat oppimiskäsitykset rakentuvat humanistiselle ihmiskäsitykselle. Humanistisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen pyrkii aktiivisesti kehittämään itseään sekä hallitsemaan elämäänsä. Hän on sosiaalinen ja vastuullinen, valintoja tekevä ja päämääriinsä suuntautunut persoona. Humanistisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on perusluonteeltaan hyvä ja omaa rajattomat kasvumahdollisuudet. Tietokäsitys Opetussuunnitelma pohjautuu aktiiviseen tietokäsitykseen, jonka mukaan tieto muuttuu ja kehittyy jatkuvasti. Uusi tieto rakentuu vanhan tiedon pohjalle. Opiskelija jäsentää mielessään opiskelemiaan asioita ja muodostaa niistä omia tulkintojaan. Työssä tapahtuvassa oppimisessa tieto on monikerroksisista. Siihen sisältyy teoreettinen ja käsitteellinen perusta sekä käytännön työssä opitut taidot. Informaatio on kaikkea sitä, mitä voidaan todeta aistien avulla, mutta se muuttuu tiedoksi vasta, kun annamme sille merkityksen. Oppimiskäsitykset Oppimista ei tapahdu itsestään, vaan oleellista on opiskelijan oma aktiivisuus. Oppiminen on tiedon valikoimista, jäsentämistä, tulkintaa sekä uuden tiedon sulauttamista jo olemassa olevaan vanhaan tietoon. Oppimista ja opettamista ohjaavat käsitykset ovat muuttuneet viime vuosisadan aikana. Ennen oppiminen nähtiin tiedon siirtämisenä opettajalta oppijalle, jolloin opiskelija oli lähinnä passiivinen tiedon vastaanottaja (behavioristinen näkemys). Nykyisin oppiminen ymmärretään paljon laajemmin. Oppimista käsitteleviä valtasuuntauksia on neljä. Kaikissa näissä myös oppija nähdään eri tavalla. Oppiminen Oppiminen tapahtuu aina jossakin ympäristössä ja tilanteessa, mikä vaikuttaa siihen, mitä opitaan. Sanotaankin, että oppiminen on kontekstisidonnaista (= ympäristö- tai tilannesidonnaista). Lisäksi sosiaalinen vuorovaikutus vaikuttaa keskeisesti oppimiseen. Toisten opiskelijoiden tai opettajan kanssa käytävät keskustelut ja asioiden pohtiminen yhdessä auttaa vahvistamaan tai muuttamaan omia käsityksiä ja helpottaa asioiden ymmärtämistä ja uuden oppimista. Oppiminen voidaan jakaa muodolliseen eli formaaliin, ei-muodolliseen eli nonformaaliin ja informaaliin oppimiseen. Formaalisella oppimisella tarkoitetaan oppilaitoksissa tapahtuvaa oppimista, kun taas nonformaali oppiminen on peruskoulutuksen ulkopuolella, esimerkiksi kielikurssilla tapahtuvaa oppimista. Informaali oppiminen on arkielämässä tapahtuvaa oppimista, joka on epävirallisempaa, ei suunniteltua. Informaalia oppimista tapahtuu koko ajan, ja se voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta. Oppiminen on paljon muutakin kuin koulutusta. Se on jatkuvaa muuttumista. Nykyään puhutaan yhä enemmän avoimesta oppimisympäristöstä, millä tarkoitetaan sitä, että oppimista voi tapahtua muuallakin kuin koulun seinien sisäpuolella, tiukasti rajatussa ympäristössä. Suurin osa asioista opitaan tekemällä, elämällä ja kokemalla. Tavoitteellinen oppiminen on taito, jota voi harjoittaa. Tänä päivänä oppimisen merkitys on korostunut tiedon lähes räjähdyksenomaisen kasvun myötä ammattikuvien jatkuvasti muuttuessa. Oppiminen ei pääty koulutuksen päättyessä, vaan oppiminen on elinikäistä. Oppimaan oppimisen taidosta on tullut tämän päivän tärkeimpiä taitoja. Oppiskäsitysten neljä valtasuuntausta Tieto on Yksilöllistä > omakohtaisen ajattelun tulosta Rakentuvaa > uusi tieto liitetään aikaisempiin tietorakenteisiin Kokonaisvaltaista > tieto ymmärretään ja muistetaan osana kokonaisuutta Sovellettavaa > tietoa käytetään toiminnassa Muuttuvaa > faktat ovat nopeasti muuttuvia, keskeiset periaatteet pysyvämpiä Väline > tieto on ajattelun ja toiminnan väline, joka mahdollistaa uuden oppimisen ja kehittymisen Behavioristinen oppimiskäsitys Behavioristisen oppimiskäsityksen mukaan oppimista tapahtuu, kun tietoa siirretään opettajalta oppijalle. Oppija nähdään passiivisena tiedon vastaanottajana. Oppimista kontrolloidaan käyttämällä apuna palkkioita ja rangaistuksia. Behaviorismi sopii parhaiten opetustilanteisiin, joissa on kysymys opitun suorittamisesta. Humanistinen oppimiskäsitys Humanistisessa oppimiskäsityksessä painottuu oppijan kehittyminen kokonaisvaltaiseksi ja eheäksi ihmiseksi. Oppimista ohjaavat oppijan omat motiivit. Opettajan tehtävänä on luoda suotuisia oppimistilanteita sekä auttaa, tukea ja ohjata tarvittaessa oppimista ja ihmisenä kasvamista. Kognitiivinen oppimiskäsitys Kognitiivisen oppimiskäsityksen mukaan oppija on aktiivinen tiedon käsittelijä ja tietoinen toimija. Oppimisen katsotaan koostuvan oppijan sisäisistä ajattelu-, muisti- ja ymmärtämistoiminnoista ja oppimiseen vaikuttavat kognitiivisen käsityksen mukaan ennen kaikkea oppijan omat ominaisuudet. Kognitiivisen suuntauksen mukaan oppiminen on ihmisessä tapahtuvaa toimintaa. Kognitiivisen oppimisnäkemyksen mukaan oppija tulkitsee ja valikoi informaatiota sekä jäsentää sitä antaen sille merkityksen omien sisäisten malliensa (skeema) pohjalta. Opettajan tulisi ymmärtää, kuinka oppija hahmottaa opittavan asian. Konstruktivistinen oppimiskäsitys Tällä hetkellä vallitsevaa oppimiskäsitystä kutsutaan konstruktivistiseksi. Konstruktivismissa on kyse tiedon uudelleen rakentamisesta aikaisempaa kokemus- ja tietopohjaa hyödyntäen. Keskeisenä ajatuksena on, että tieto ei vain siirry, vaan oppija rakentaa eli konstruoi sen itse uudelleen omiin kokemuksiinsa perustuen. Oppiminen on siis oppijan oman toiminnan tulosta. Oppiminen ei ole vain vanhojen asioiden oppimista, vaan myös uuden tiedon luomista. Lähtökohtana konstruktivistisessa oppimisnäkemyksessä on oppijan tapa hahmottaa maailmaa ja tulkita ympäristöään. Opiskelijan aikaisemmat tiedot, käsitykset ja kokemukset säätelevät, mitä opiskelija tilanteessa havaitsee ja miten hän tilanteita tulkitsee. Mielekäs asioiden uudelleenrakentaminen edellyttää asioiden ymmärtämistä. Sama asia voidaan tulkita ja käsittää monella eri tavalla. 10
Miten kukin parhaiten oppii? Jokainen meistä on erilainen oppija; toiset oppivat paremmin kuuntelemalla ja tarkkailemalla, toiset taas tekemällä. Toisille on ominaista muodostaa pienistä yksityiskohdista suurempia kokonaisuuksia, toisille taas on helpompaa edetä suurista kokonaisuuksista yksityiskohtiin. Kaikki tavat oppia ovat yhtä hyviä. Oppimistyylit kuvastavat oppijan tapaa vastaanottaa ja käsitellä tietoa. Jokainen voi parantaa omaa oppimiskykyään kehittämällä itsessään erilaisia oppimistyylejä. Aktiivinen osallistuja Looginen ajattelija innostuu helposti kaikesta uudesta ja on valmis kokeilemaan uusia asioita tekee useita tehtäviä samanaikaisesti uskaltaa ottaa riskejä ja paneutua vaikeisiinkin aiheisiin sopeutuu hyvin tiimi- ja ryhmätyöhön, ratkoo mielellään ongelmia yhdessä muiden kanssa ei pysty kovin pitkäjänteiseen toteutustyöhön Oppii parhaiten: kokeilemalla, tekemällä ja kehittämällä saadessaan haastavia tehtäviä olleessaan mukana monessa nopeatempoisessa toiminnassa oppimista auttavat visuaaliset keinot: kuvat, videot ja esineet Oppii heikoimmin: passiivisessa roolissa pelkän kirjallisen materiaalin avulla yksitoikkoisissa tehtävissä Oppimista voi parantaa: kyselemällä passiivisissa tilanteissa laatimalla muistiinpanoja luomalla mielikuvia asiasta keksimällä itselleen asiasta muistisääntöjä, jotka perustuvat tilaan tms. Aktiiviselle osallistujalle sopivat oppimistavoitteiksi projekti- ja kehitysluontoiset tehtävät, joissa on mahdollisuus saada opastusta ja tietoa tarvittaessa. Käytännöllinen toteuttaja Harkitseva tarkkailija haluaa testata uusia ajatuksia, teorioita ja tekniikoita käytännössä nauttii päätöksenteosta ja ongelmien ratkomisesta sekä siitä, että asiat tapahtuvat nopeasti tulee kärsimättömäksi asioiden liiallisesta pohtimisesta nauttii asioiden toimivuudesta Oppii parhaiten: tekemällä, kehittämällä taitoja, kokemusten kautta seuratessaan muiden työskentelyä roolien avulla saadessaan soveltaa oppimaansa heti käytäntöön Oppii heikoimmin: ellei ole välitöntä tarvetta tehdä jotain teoreettisesti, koulumuotoisessa opetuksessa Oppimista voi parantaa: tekemällä muistiinpanoja opettamalla itse asiaa jälkeenpäin toisille keskustelemalla aiheesta pohtimalla, miten asiaa voi soveltaa käytäntöön Käytännön toteuttaja oppii tehokkaimmin itse tekemällä. Työssä oppiminen on hänelle paras tapa oppia, jolloin uutta osaamista voi soveltaa heti käytäntöön. yhdistelee havaintoja teorioiksi, rakentaa mielessään malleja pyrkii ymmärtämään ilmiöiden syyt ja seuraukset on järjestelmällinen, käy ongelmat läpi kohta kohdalta pyrkii täydellisyyteen, ei luovuta nauttii analysoinneista ja johtopäätösten tekemisestä kyselee ja kertaa mielellään Oppii parhaiten: mallien, käsitteiden ja teorioiden avulla lukemalla, tutkimalla ja päättelemällä Oppii heikoimmin: epävarmoissa ja epämääräisissä tehtävissä tunnepohjaisissa tilanteissa joutuessaan toimimaan päämäärättömästi ja suun nittelemattomasti Oppimista voi parantaa: etsimällä loogisia toimintamalleja hahmottelemalla asioiden keskinäisiä riippuvuuksia Loogiselle ajattelijalle sopivat kurssit ja koulumuotoinen opetus. vetäytyy mielellään syrjään puntaroimaan ja tarkastelemaan tapahtumia eri näkökulmista kerää tietoa, havainnoi ja keskustelee pitkään ennen johtopäätöksen tekoa Oppii parhaiten: seuratessaan asioita sivusta huomioimalla, analysoimalla ajattelemalla ennen toimintaa Oppii heikoimmin: joutuessaan esiintymään väkisin kiireessä toimimalla suunnittelemattomasti Oppimista voi parantaa: suunnittelemalla ajankäyttöä asettamalla takarajoja asioille pitämällä päiväkirjaa ja pohtimalla jälkeenpäin asioiden sujumista Harkitseva tarkkailija tarvitsee aikaa selvittääkseen asioita perusteellisesti. Hänelle parhaiten sopivia opiskelutapoja ovat itseopiskelu ja kirjat. 11
Kinesteettinen tyyppi oppii jaloillaan, tuntee kropassaan, sydämessään (tunneyhteys) ei jaksa istua pitkään paikallaan, alkaa kiemurrella tuolilla, korjaa asentoa fyysinen tekeminen tärkeää tarvitsee itse osallistumista, haluaa pistää itsensä peliin tarvitsee opitun aineksen yhdistämistä henkilökohtaisiin kokemuksiinsa pitää väittelystä, aktiviteeteista ja kilpailusta kaipaa vuorovaikutusta Kinesteettiselle opiskelijalle kannattaa yrittää löytää tekemistä, jossa opiskelija pääsee liikkumaan. Vaihtelevat tehtävät, miellyttävä ympäristö ja osallistumisen mahdollisuus auttavat oppimaan. Auditiivinen tyyppi oppii kuuntelemalla ja muistaa hyvin, minkä on kuullut sopii luennot ja suulliset ohjeet ääneen lukeminen auttaa muistamista on yleensä looginen ja perusteellinen haluaa paneutua asioihin, eikä edetä liian nopeasti Auditiivinen opiskelija tarvitsee kuuloa muistamiseen, hänelle kannattaa kertoa suullisesti tärkeät työohjeet, pelkkä ohjeiden lukeminen ei välttämättä riitä. Dramatisoitu kuvaus erilaisista oppimistyyleistä Erilaisia oppimistyylejä voidaan tarkastella myös erilaisten aistikanavien käyttöön perustuvien tyyppien kautta. Oppimisessa, keskittymisessä ja vuorovaikutuksessa tärkeimmät aistimme ovat näkö-, kuulo- ja tuntoaisti. Aistikanavien käyttömme kertoo siitä, millaisia opiskelijoita olemme. Merkitys painottuu myös tilanteen mukaan. Aistikanaviin perustuvia oppimistyylejä ovat kinesteettinen, auditiivinen, visuaalinen ja taktuaalinen tyyppi. Useimmiten toimintamme on edellä esitettyjen tyyppien sekoitusta, mutta jotkut aistikanavat painottuvat toimissamme enemmän. Oppilaitokset käyttävät opetusmenetelmiä, jotka aktivoivat eri aistikanavia. Tällaisia ovat esim. ryhmätyöt, esitelmät ja videot. Työssä oppimisessa korostuu usein käsillä tekeminen. Siitä johtuu, että etenkin kinesteettinen ja taktuaalinen tyyppi on työssä oppimisessa parhaimmillaan. Hän, jolla on ehkä ollut vaikea koulussa keskittyä opetukseen! Hän pääsee tekemään asioita käytännössä! 12
Visuaalinen tyyppi silmät tärkeimmät, kokoaa maailmaa silmien kautta visuaalinen näkijä muistaa kuvat, jotka on nähnyt tai tekstin, minkä on lukenut, jopa missä kohtaa kirjassa asia on lukeminen tärkeää osaa tuottaa mielikuvia, luoda muistikarttoja, filmi pyörii sopii kirjallinen materiaali, graafiset esitykset, ei niinkään luennot yleensä suorittaa ja haluaa siirtyä tehtävästä toiseen nopeasti puhuu nopeasti ei aina malta riittävästi paneutua yksityiskohtiin Visuaalisen opiskelijan kanssa kannattaa käyttää oppimisen apuna kuvia mahdollisuuksien mukaan. Taktuaalinen tyyppi muistuttaa kinesteettistä, mutta oppii käsillään tekee mielellään muistiinpanoja, alleviivaa, piirtelee kuvia -> saa tekemistä käsille ottaa kynän käteen ja leikittelee sillä, jotta voi keskittyä Taktuaalista opiskelijaa auttaa esimerkiksi muistiinpanojen tekeminen opittavasta asiasta. Palaute motivoi ja parantaa oppimistuloksia Motivaatio on yksi tärkeimmistä oppimistulokseen vaikuttavista tekijöistä. Työssä oppijaa voivat motivoida esimerkiksi arvosanat tai ajatus kurssin suorittamisesta ja valmistumisesta. Opiskelijan aito halu kehittyä ammatissaan kertoo vahvasta sisäisestä motivaatiosta. Oppimisen yhteydessä sisäisellä motivaatiolla tarkoitetaan, että oppiminen itsessään on palkitsevaa, jolloin ulkoisilla palkinnoilla (esim. arvosanat) ei ole niin paljon painoarvoa. Opiskelijan motivaatio on suurimmillaan hänen opiskellessaan sellaista, mikä tukee hänen päämääriään. Liian helpot tai toisaalta liian saavuttamattomat tehtävät eivät motivoi. Tärkeää on asettaa oppimistavoitteet siten, että ne on mahdollista saavuttaa sekä tarjota jatkuvasti uusia haasteita. Palautteen saamisella on keskeinen merkitys motivaatioon ja oppimistuloksiin. Palautteen pitäisi olla kannustavaa ja realistista. Sekä positiivinen että negatiivinen palaute on tärkeää. Oleellista on tapa, jolla palaute annetaan. Palautteen antaminen ja vastaanottaminen on taito, jota voi harjoitella. Taito ottaa palautetta vastaan liittyy läheisesti kykyyn tehdä itsearviointia. Palautteen tulisi hyödyttää opiskelijaa, sen tulisi motivoida ja antaa tietoa hänen osaamisestaan. Hyvä palaute myös ohjaa opiskelijaa erilaisissa ratkaisuissa. Parhaiten opiskelija hyötyy, jos palaute on päivittäisestä työskentelyn ohessa annettu ei ole palkinto eikä rankaisu annetaan heti, mieluiten kahden kesken on säännöllistä on rakentavaa on kannustavaa on tilannekohtaista on perusteltua Kehittävä palaute kannattaa antaa ns. hampurilaismallilla, jolloin aloitetaan ensin positiivisella asialla, minkä jälkeen kerrotaan kehittämistä vaativat tai huonosti menneet asiat ja lopuksi kannustetaan jatkosuorituksiin. Tällöin palautteesta jää hyvä maku ja parantamista tarvitsevat asiat tulevat myös sanotuksi. Olet päässyt hyvin alkuun tässä tehtävässä ja ymmärtänyt asian oikein. Oletko kuitenkaan huomannut pohtia myös muita vaihtoehtoja? Nopeudessa sinulla on vielä kehittämisen varaa. Nyt kun vielä keskityt viimeistelyyn samalla tavalla kuin edellisessä työssäsi niin lopputulos varmasti miellyttää asiakasta! 13