Yleislääketieteen tutkimuksen seminaari Uutta särmää ja asiantuntemusta käytäntöön

Suomen Yleislääketieteen Yhdistys ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecim Yleislääketieteen tutkimuksen seminaari Uutta särmää ja asiantuntemusta käytäntöön 25. 26.10.2012 PharmaCity, Turku

Hyvä seminaarin osallistuja! Tervetuloa Turkuun! Suomen yleislääketieteen yhdistys ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ovat yhdessä järjestäneet tämän yleislääketieteen tutkimuksen seminaarin. Tässä seminaarissa esittelemme suomalaista yleislääketieteen tutkimusta, kuten aina Suomen yleislääketieteen yhdistyksen SYLY-päivillä. Pohdimme myös eurooppalaista yleislääketieteen tutkimusohjelmaa ja sen antia suomalaiselle yleislääketieteen tutkimukselle. Duodecim-seura jatkaa vuosien 2010-12 kliinisen tutkimuksen teemaa myös tässä seminaarissa. Lääketieteen ja tutkimuksen perimmäinen tarkoitus on parantaa yksittäisten ihmisten ja väestön terveyteen liittyviä ongelmia. Perusterveydenhuollossa koetaan silti usein, että tiede ja tutkimus ovat vain akateemisten laitosten ja yliopistojen toimintaa, jolla on vain löyhä yhteys käytännön lääkärin työhön. Yleislääkärin käytännön työn osalta tämä pitääkin suurelta osalta paikkansa. Koska perusterveydenhuoltoon perustuvaa tutkimusta ei ole riittävästi tehty, on käytännön työssä nojattu jopa henkilökohtaisiin ja kollektiivisiin kokemuksiin tai sitten vain passiivisesti omaksuttu sairaalaolosuhteissa tuotettua tietoa. Perusterveydenhuollossa tarvitaan omat tutkimusaiheensa ja usein myös menetelmänsä, kuten eurooppalainen tutkimusohjelmakin määrittelee. Satunnaistetut, kontrolloidut, perusterveydenhuollon aineistoista syntyneet tutkimukset ovat perusterveydenhuollossa käytävän tutkimuskeskustelun hyvä alku. Tällaiset, kansainvälisestikin julkistetut tutkimukset ovat tärkeitä päänavaajia, mutta tarvitsevat rinnalleen perusterveydenhuollon kaikkia ydintapahtumia koskevaa tutkimusta. Kokemusperäinen tieto on ehtymätön lähde empiiriselle tutkimukselle. On tärkeää ymmärtää potilaan koko elämisen ympäristö ja ympäristön arvot sekä niiden vaikutus terveyteen ja hyvinvointiin. Tautikeskeisen tutkimuksen ohella tarvitaan yksilökeskeistä, sairauksien monimuotoisuuden ja vaikeammin mitattavien, usein pehmeiden asioiden ja arvojen ymmärtämistä tutkimuksen kautta. Yleiseen kansanterveyteen liittyviä asioita ei myöskään saa unohtaa, sillä yhteisön ja väestön terveys ovat yleislääkärin työn ydintä. Kiitämme kaikkia, jotka ovat auttaneet tämän seminaarin järjestelyissä! Tervetuloa osallistujaksi, esiintyjäksi ja keskustelijaksi tähän seminaariin! Paula Vainiomäki Juha Pekka Turunen Pekka Honkanen Seminaarin Koulutuspäällikkö Suomen yleislääketieteen järjestelytoimikunnan Suomalainen Lääkäriseura yhdistyksen puheenjohtaja puheenjohtaja Duodecim 3

Suomen Yleislääketieteen Yhdistys ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecim Yleislääketieteen tutkimuksen seminaari 25. 26.10.2012 Uutta särmää ja asiantuntemusta käytäntöön PharmaCity, Turku Aiheet Eurooppalaisen yleislääkärin tutkimusagenda Yleislääketieteen tutkimus Suomessa Yleislääketieteen tutkimuksen tulevaisuus Kohderyhmä yleislääketieteen erikoislääkärit ja alalle erikoistuvat Seminaarin suunnittelutyöryhmä: Paula Vainiomäki, puheenjohtaja Marjukka Mäkelä Pekka Honkanen Klas Winell Sara Sarjakoski-Peltola Leila Niemi-Murola Juha Pekka Turunen Marco Sabell 4

OHJELMA Torstai 25.10. Ilmoittautuminen ja kahvi 10.00 Avaus, Paula Vainiomäki ja Juha Pekka Turunen pj. Elise Kosunen Millaista tutkimusta yleislääkärit kaipaavat? Teppo Heikkilä Yleislääkärin arki onko tutkimus mahdollista terveyskeskustyön ohella? Minna Kaarisalo Eurooppalaisten yleislääkärin tutkimusagenda (European General Practice Research Network) Pekka Mäntyselkä 12.00 Lounas 13.00 Yleislääketieteen tutkimus tänään: 2 rinnakkaissessiota ja posterikierto 15.00 Kahvi 15.30 Professoripaneeli, Pekka Honkanen Miten laitoksen tutkimus liittyy EGPRN-agendaan? Miten tulevaisuudessa? Kutsu iltatilaisuuteen, Orion Pharman edustajat 17.00 Päivän päätös 19.00 Illallinen, Hus Lindman Perjantai 26.10. Miten yleislääketieteen tutkimusta tuetaan, pj. Marjukka Mäkelä 09.00 Yleislääketieteen tutkimus tänään: 2 rinnakkaissessiota 10.30 Kahvi 10.40 Miten yleislääketieteen tutkimusta tuetaan Suomalainen yleislääketieteen tutkimus : Mitä julkaistaan ja missä, Jukka Mattila, STM Tutkimusmetodologia: Miten vastata arjen kysymyksiin, Marjukka Mäkelä 12.00 Lounas 13.00 Is something better in the state of Denmark?, Susanne Reventlow Yleislääketieteen tutkimuksen rakenteet ja mahdollisuudet Tanskassa 14.00 Se onnistuu sittenkin, Juha Metso Tutkimus- ja kehittämishankkeet terveyskeskuksessa 14.50 Kahvi 15.00 Miten seminaarimme anti viedään käytäntöön: keskustelua ja yhteenvetoa, Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi Kutsu seuraaville SYLY-päiville / Tampereen kongressiin Esitys- ja posteripalkinnon jako 15.30 Tilaisuus päättyy 5

Todistus Turun tiedekunta on hyväksynyt Yleislääketieteen tutkimuksen seminaarin yleislääketieteen erikoislääkärikoulutuksen teoreettiseksi kurssimuotoiseksi koulutukseksi 15 tunnin osalta ja lisäksi 1,0 opintopistettä tieteelliseksi koulutukseksi tohtorin tutkintoa varten. Lähetämme koulutustilaisuuden jälkeen osallistujan ilmoittamaan sähköpostiosoitteeseen koulutustilaisuuden arviointilomakkeen. Kun osallistuja on lähettänyt arviointilomakkeen, hän voi halutessaan tulostaa itselleen todistuksen. ASIANTUNTIJAT Heikkilä Teppo LL Kotoa kotiin -hanke, KYS päivystysalue, PSSHP Honkanen Pekka professori Oulun yliopisto Kaarisalo Minna ylilääkäri Turun kaupunki Keinänen-Kiukaanniemi Sirkka professori Oulun yliopisto Mattila Jukka lääkintöneuvos STM Metso Juha perusturvajohtaja, LT Espoon kaupunki Mäkelä Marjukka professori THL/Finohta Mäntyselkä Pekka professori Turun yliopisto Niemi-Murola Leila dosentti HY / HYKS Reventlow Susanne tutkimusjohtaja, LT Kööpenhaminan yliopisto Sarjakoski-Peltola Sara johtava lääkäri Salon kaupunki Turunen Juha Pekka koulutuspäällikkö, LT Suomalainen Lääkäriseura Duodecim Vainiomäki Paula LT Turun yliopisto Winell Klas LT conmedic 6

Rinnakkaissessio I: Yleislääkärin toimintaympäristö to klo 13 15, 6 suullista esitystä pj Jaana Franck Miksi perusterveydenhuollon valinnaispolulle? Yleislääketieteen erikoisalan valinta Voiko vertaisoppiminen lisätä motivaatiota Ohjaajakoulutusta tarvitaan yleislääketieteessä Taitoni työkalu ammatillisen kehittymisen kuvaamiseen Yleislääkärien ammattipätevyyden uudelleenarviointi Euroopassa mitä me haluamme? Rinnakkaissessio II: Terveydenhuollon kokonaisuuden hallinta, yhteisölähtöisyys to klo 13 15, 5 suullista esitystä, pj Arja Helin-Salmivaara Potilaiden kokema hoidon jatkuvuus on vähentynyt terveyskeskuksissa Ajo-oikeus ja aselupa terveyskeskuslääkärin näkökulmasta Sähköisten tietolähteiden käyttö terveyskeskuslääkärin työssä QUALICOPC Finland: Perusterveydenhuollon laatu ja kustannukset Suomessa ja Euroopassa Elintapojen ja elämänlaadun yhteys Lapinlahden kuntalaisilla Rinnakkaissessio III: Ongelmanratkaisutaidot pe klo 9 10.30, 5 suullista esitystä pj Markku Sumanen Ikääntyvien pitkään käyttämien bentsodiatsepiini-agonistien nopea vieroitus melatoniinin Näyttöön perustuvien alkoholiriippuvuutta koskevien hoitomuotojen satunnaistettu vertaileva tutkimus: disulfiraami, naltreksoni ja akamprosaatti alkoholiriippuvuuden hoidossa Näytön esittämistapojen vertailu käyttäen satunnaistetun linkin menetelmää pilottitutkimus Iäkkään kognitio ja keskushermostolääkkeet Psyykenlääkkeiden, opioidien ja epilepsialääkkeiden yhteydet murtumien riskiin iäkkäässä väestössä. Rinnakkaissessio IV: Potilaslähtöinen, laaja-alainen työote ja yhteisölähtöisyys pe klo 9 10.30, 4 suullista esitystä pj Marja Aira Verenpainepotilaiden seulonta ja vaaratekijät Asevelvollisuuteen liittyvät ennakkoterveystarkastukset Vastaanottotapahtuman laatu - eri näkökulmia Elämänlaadun vaikutus painonhallintaan Posterinäyttely to klo 15 15.30 Sukupuolihormonit, sydän- ja verisuonisairaudet ja kuolleisuus iäkkäillä suomalaisilla miehillä: 9 vuoden seurantatutkimus Terveysaseman kokonaisulkoistaminen takaa laadun Raskaushepatoosi äidiltä tyttärille Vastaanottotapahtuman loppuyhteenveto yleislääkärin vastaanotolla Rintasyöpään sairastuneiden elinaika seulontamammografiaan 40 49 -vuotiaina kutsutuilla turkulaisilla naisilla 7

Kliininen tutkimus on lääkärien tekemää tutkimustyötä, jonka tavoitteena on tautien parempi ymmärtäminen ja entistä korkeatasoisempi hoito. Uudet, tehokkaiksi ja turvalli siksi osoittautuvat hoitomuodot lääkkeet, leikkaustekniikat, teknologia otetaan nopeam min käyttöön, jos niitä koskevaa tutkimusta tehdään suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän sisällä. Kliinisen tutkimuksen avulla tieto ja kokemus uusista mahdollisuuksista leviävät tehokkaasti hoidoista vastaavien lääkäreiden parissa. Omien tutkimustaitojen kehittyminen auttaa myös arvioimaan kriittisesti uusia tutkimustuloksia yleensä.

NORDIC CONGRESS OF GENERAL PRACTICE NORDIC CONGRESS OF GENERAL PRACTICE 18th Nordic Congress 18th of General Nordic Practice Congress Tampere, of General Finland, 21 - Practice 24 August 2013 Tampere, Finland, 21-24 August 2013 PROMOTING PARTNERSHIP PROMOTING WITH OUR PARTNERSHIP PATIENTS WITH OUR PATIENTS A challenge and a chance for primary care A challenge and a chance for primary care Deadline for Abstracts is 10 March 2013. Deadline for Abstracts is 10 March 2013. 9 www.nordicgp2013.fi

Miksi perusterveydenhuollon valinnaispolulle? Pilvi Schmidt TY, Yleislääketiede Paula Vainiomäki TY, Yleislääketiede Tausta: Lääkärin työ perusterveydenhuollossa (LTP) valinnaispolku on osa lääketieteen peruskoulutuksen opetusta. 15 opintopisteen valinnaiskurssi kestää koulutuksen alusta sen loppuun. Tavoitteena on tukea opiskelijoiden suuntautumista perusterveydenhuollon työhön. Opiskelijat valitaan vapaamuotoisten hakemusten perusteella. Tarkoitus: Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä asiat hakemuksissa nousivat esiin perusteluna polulle hakeutumiselle. Aineisto ja menetelmät: Vuosina 2009-2012 perusterveydenhuollon polulle valittujen opiskelijoiden (16) hakemuksiin tehtiin laadullinen sisällönanalyysi. Tulkinnan luotettavuus varmistettiin peräkkäis- ja rinnakkaistulkinnalla. Tulokset esitetään kuvailevina. Tulokset: Kaikissa hakemuksissa mainittiin erikoistuminen yleislääketieteeseen varteenotettavana uravaihtoehtona. Perusterveydenhuollon lääkärin työn keskeisimpinä puolina pidettiin potilaan kokonaisvaltaista hoitoa ja vuorovaikutukseltaan onnistunutta potilasvastaanottoa. Vajaa puolet opiskelijoista piti kiinnostavina hoidon pitkäjänteisyyttä, ja mahdollisuutta tulevaisuudessa kehittää julkisen terveydenhuollon palveluja. Opetussuunnitelmassa kiinnosti erityisesti opetus vuorovaikutustaidoista, monikulttuurisuudesta ja moniammatillisuudesta sekä opetus yhteistyöstä ja hoitopoluista perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Ensimmäisen vuoden juonneopetusta pidettiin hyödyllisenä ja sen kaltaista käytännön työn harjoittelua toivottiin lisää. Pohdinta ja johtopäätökset: Hakemuksissa korostui kiinnostus perusterveydenhuollon lääkärin työhön. Opiskelijoilla näytti olevan selkeä näkemys perusterveydenhuollon työn ydinasioista. Tähän on todennäköisesti vaikuttanut juonneopetus terveyskeskuksissa. Tulevaisuudessa voidaan seurata, onko polulla vaikutusta lopulliseen uranvalintaan. Ensimmäiset LTP-polun opiskelijat valmistuvat lisensiaateiksi vuonna 2013. Pilvi Schmidt (pilvi.schmidt@utu.fi) 10

Yleislääketieteen erikoisalan valinta Marja Aira 1. Itä-Suomen yliopisto, terveystieteiden tiedekunta, perusterveydenhuolto 2. KYS, perusterveydenhuollon yksikkö Päivi Meriranta 1. Itä-Suomen yliopisto, terveystieteiden tiedekunta, perusterveydenhuolto 2. KYS, perusterveydenhuollon yksikkö Pekka Mäntyselkä Turun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, yleislääketiede Tausta ja tarkoitus: Perusterveydenhuollossa on edelleen pulaa yleislääketieteen erikoislääkäreistä, vaikka yleislääketieteeseen erikoistuvien määrä on ollut kasvava. Tässä YleIde -tutkimuksen osatutkimuksessa selvitettiin miksi lääkärit valitsevat yleislääketieteen erikoisalakseen. Aineisto ja menetelmät: Itä- ja Keski-Suomen alueella haastateltiin 22 lääkäriä (9 miestä, 13 naista), jotka olivat erikoistuneet tai aikeissa erikoistua yleislääketieteeseen. He olivat iältään 23 65 -vuotiaita. Noin tunnin kestävät puolistrukturoidut teemahaastattelut nauhoitettiin, purettiin tekstitiedostoiksi ja analysoitiin laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen. Aineiston järjestämisessä ja luokittelussa käytettiin NVivo 7 tietokoneohjelmaa. Tulokset: Erikoisalan valintaan vaikuttivat roolimallit, ideologiset syyt, hyvät kokemukset, opiskeluajalta tai ensimmäisestä työpaikasta terveyskeskuksessa ja yleislääketieteen monipuolisuus. Myös käytännön seikat kuten perhesyyt, asuinpaikka ja mahdollisuus osapäivätyöhön koettiin tärkeiksi. Erikoisalan valita tapahtui usein poissulkumenetelmällä, eivätkä kaikki erikoistumaan ilmoittautuneetkaan olleet vielä varmoja valinnastaan. Muiden kliinisten alojen erikoistumiseen liittyvä päivystysvelvoite ja vaatimus yliopistosairaalapalvelusta vaikuttivat yleislääketieteen valintaa suosivasti. Pohdinta: Nuorten lääkäreiden terveyskeskuksessa saamat kokemukset ja hyvä ohjaus ovat ensiarvoisen tärkeitä, jos yleislääketieteeseen erikoistumiseen hakeutumista ja perusterveydenhuollon työhön sitoutumista halutaan vahvistaa. Muutokset muiden erikoisalojen erikoistumisvaatimuksissa saattavat vaikuttaa erikoistumishalukkuuteen yleislääketieteen alalle. Marja Aira (marja.aira@uef.fi) 11

Voiko vertaisoppiminen lisätä motivaatiota Pirkko Salokekkilä Helsingin terveyskeskus Liisa Kuikka Helsingin yliopisto Saara Repo Helsingin yliopisto Olli-Pekka Ryynänen Itä-Suomen yliopisto Tausta ja tarkoitus: Lääketieteen opiskelussa hyödynnetään tiiviitä PBL-ryhmiä mutta myös muunlaisia ryhmäoppimistilanteita. Kyselytutkimuksella haluttiin selvittää lääketieteen perusopetuksessa olevien opiskeluorientaatiota ja pienryhmässä oppimista. Tutkimus toteutettiin yleislääketieteen kurssiin kuuluvilla opintojaksoilla kolmessa opiskelijaryhmässä. Aineisto ja menetelmät: Ryhmissä teemoina olivat kokemukset koululääkärinä olosta (5. vuosi, 25 opiskelijaa), simuloitujen potilaiden haastattelu (2. vuosi, 7 opiskelijaa) ja terveysasemavierailujen palauteseminaari,(1. vuosi, 13 opiskelijaa). Kyselylomakkeissa selvitettiin opiskeluorientaatiota IGSO ( the Inventory of General studies) lomakkeella (Mäkinen et al., 2003). Pienryhmäoppimisen kartoitus tapahtui validoidulla Miten opin ryhmässä kyselyllä. Analyysimenetelmänä käytettiin Bayesin riippuvuusmallinnusta, b-coursea. Mallia voidaan käyttää erilaisten vaihtoehtojen ennustamiseen, kuten tämänkin aineiston osalta on tehty. Bayes-analyysilla tarkoitetaan joukkoa matemaattisia menetelmiä, jotka perustuvat Bayesin sääntöön ja joissa käytetään ulkopuolista tietoa (priori) analyysissa. Tulokset: Jos ryhmän jäsenten toisilleen antamat virikkeet olivat hyviä, ei ollut opinnoista vieraantumisen tunnetta eikä motivaatio-ongelmia opintojen sisällön suhteen. Tätä voi selittää positiivisen keskinäisen riippuvuuden teoria samoin kuin sosiokognitiivisen ristiriidan teoria. Ryhmän yhteinen tavoite ja ryhmän jäsenten positiivinen keskinäisriippuvuus voivat lisätä opiskelumotivaatiota ja sitoutumista opiskeluun sekä antaa opiskelijalle myös emotionaalista tukea. (Repo 2010). Jos ryhmän tuki puuttui, opinnoista vieraantumisen tunne oli runsasta samoin kuin opintojen sisällön suhteen oli motivaatio-ongelmia. Tällöin ei asiantuntemuksen saavuttamista pidetty niin tärkeänä kuin tilanteessa, jossa motivaatio oli hyvä eikä vieraantumista opinnoista ilmennyt. Johtopäätökset: Bayes- mallinnus on hyvä tapa hallita epävarmuutta ja se soveltuu tilanteisiin, missä on kyse ihmisten käsityksistä ja kokemuksista ja niiden matemaattisesta mallintamisesta, etenkin jos aineiston koko on pieni ja muuttujien määrä suuri. Mallinnus tuotti tuloksia, joita ryhmäoppimiseen liittyvät teoriat tukevat. Pirkko Salokekkilä (pirkko.salokekkila@helsinki.fi) 12

Ohjaajakoulutusta tarvitaan yleislääketieteessä Merja Ellilä Halonen Sanna Arto Jauhiainen Annukka Jauhiainen Paula Vainiomäki Turun yliopisto Turun yliopisto Turun yliopisto Turun yliopisto Turun yliopisto Ohjaajakoulutusta tarvitaan yleislääketieteessä Perusterveydenhuollon lääkärit ohjaavat työnsä ohessa lääketieteen perusopiskelijoita ja lääkäreitä yleislääketieteen erityis- ja erikoistumiskoulutusvaiheissa. Lääketieteelliset taidot eivät riitä tässä työssä vaan tarvitaan myös tietoa ja taitoja ohjaamisesta. Tarkoituksena oli selvittää, miten EURAC- Tin Training the trainer kurssi soveltuu yleislääkärin arkityön ohjaamiseen, miten yleislääkärit kokevat tälläisen kurssin ja mitä aihealueita koulutuksessa tarvitaan. Aineistona arviointikyselyt ja havainnot kolmesta eri ohjaajakoulutuksesta; Turun kaupungin terveyskeskuslääkäreille (18) v 2008-2010 ja Satakunnan alueen terveyskeskuslääkäreille (18) suunnattu ohjaajakoulutus v 2010-2012 sekä intensiivikurssi Liettuassa kesäkuussa 2012 EU-projektin osana Baltian alueen yleislääkäreille (19). Arviointikyselyt tehtiin jokaisen koulutusosion ja koulutuskokonaisuuden jälkeen. Lisäksi Satakunnan ohjaajakoulutusta arvioi kasvatustieteen maisteritutkintoa suorittava opiskelija menetelminään koulutuksen havannointi ja osallistujien haastattelu. Kursseilla käsiteltiin seuraavia aihealueita: oppiminen, opettaminen, ohjaaminen, yleislääkärin osaamisalueet, arviointi ja palaute, ryhmäohjaaminen, hyvinvointi. Koulutuksessa sovellettiin aikuiskoulutuksen periaatteen mukaisia osallistavia opetusmenetelmiä mm. ohjattuja keskusteluja, roolipelejä, videoarviointeja, ryhmätöitä, arviointityökalujen harjoittelua, interaktiivisia luentoja. Tulokset: Suurimmalla osalla ei ollut aikaisempaa koulutusta ohjaamiseen. Kurssien arviot -olivat positiivisia. Ohjaajakoulutusta pidettiin tarpeellisena ja kurssilla opitut tiedot ja taidot olivat merkityksellisiä ja ohjaamiseen tarjotut työkalut käyttökelpoisia. Opitun koettiin helpottaneen yleislääkärin arkityön sisällön ymmärrystä ja ohjaamista jatkossa. Pohdinta: Tämän tyyppiset kurssit soveltuvat erittäin hyvin yleislääkärin työn ohjaamiseen. Ohjaamistyön merkitystä pitäisi painottaa perusterveydenhuollon johtajille, että ohjaukselle järjestettäisiin riittävästi aikaa ja resursseja. Ohjaajien verkostoituminen on tehokas työkalu ohjaamisessa ja perusterveydenhuollon kehittämisessä. Tutkimuksessamme ei toistaiseksi ole voitu osoittaa, miten koulutus vaikuttaa ohjaamiseen. Pohdittavaksi jää pitäisikö ohjaajakoulutuksesta tehdä pakollinen ennen kuin lääkäri aloittaa ohjaustyönsä? Merja Ellilä (merell@utu.fi) 13

Taitoni työkalu ammatillisen kehittymisen kuvaamiseen Topi* Litmanen Antti Hemminki Pirkko Salokekkilä Kristiina Patja Pro Medico Helsingin kaupungin terveyskeskus Helsingin kaupungin terveyskeskus Pro Medico Tausta ja tarkoitus: Lääkärin ammatissa tarvitaan monipuolista osaamista ja ammatissa kehittyminen jatkuu läpi työuran. Työpaikka muodostaa tärkeän oppimisympäristön, ja työn vaatimukset määrittävät lääkärin kehittymistarpeet. Lääkärin osaaminen tuleekin kuvata laaja-alaisesti. Lääkärijärjestöjen yhteinen yhdistys, Pro Medico kehittää verkkopohjaista työvälinettä, Taitonia. Taitoni on verkkoalusta, johon lääkäri kirjaa tavoitteitaan, käymiään koulutuksia ja työssä tapahtuvaa oppimista. Sen sisältä löytyy täydennyskoulutuskalenteri, josta voi tallentaa itselleen käydyt koulutustapahtumat. Jatkossa Taitonista löytyvät tiedot lääkärin työhistoriasta ja tutkinnoista, mitkä tuodaan lääkäriliiton tietokannoista. Aineisto ja menetelmät: Helsingin terveyskeskuksen 78 lääkäriä kokeili Taitonia kuuden kuukauden ajan lokakuusta 2011 alkaen. Osallistujista 67 (87 %) oli naisia ja keski-ikä oli 40,2 vuotta (SD=9,8 vuotta). He kirjasivat alustalle tavoitteitaan (N=120) ja oppimistilanteita (N=354). Aineisto muodostuu tunnisteettomista tietueista lääkärien välineen käytöstä ja kirjaamista tiedoista (tavoitteet ja oppiminen). Käyttöä arvioitiin sivuavauksina, sisällön kuvauksena sekä palautteena, jota kerättiin sähköisesti ja tapaamisissa terveysasemilla. Osaamisen alueita mitattiin CanMEDS osaamisalueilla. Tulokset: Käyttöaktiivisuus vaihteli. Pilottiryhmästä 45 oli syöttänyt vähintään yhden oppimistapahtuman ja 42 vähintään yhden tavoitteen. Perinteisiä koulutustilaisuuksia raportoitiin eniten, omatoimista opiskelua vähemmän. Tavoitteiden ja oppimistilanteiden yhteydessä listatut osaamisalueet vastasivat melko hyvin toisiaan. Osallistujat hakivat siis koulutusta samoille alueille, mitä olivat listanneet tavoitteissaan. Ajanpuute ilmoitettiin tärkeimmäksi käyttöä rajoittavaksi tekijäksi. Pohdinta: Taitoni yhdistää olemassa olevia tietokantoja, jotta ammatillista kehittymistä koskeva tieto voitaisiin tuoda yhteen paikkaan. Taitonilla on vahva yhteys työympäristöön. Tämä on tärkeää, sillä jos lääkäri kehittää itseään irrallaan työn vaatimuksista, on vaara että kouluttautuminen ei vastaa tarpeisiin. Yksittäiselle lääkärille tietokanta muodostaa ajan kuluessa oman osaamisen kehittämisen portfolion. Taitonista voidaan tarvittaessa koostaa raportteja suuren joukon tarpeista ja saadun koulutuksen sisällöstä. Topi Litmanen (topi.litmanen@promedico.fi) 14

Yleislääkärien ammattipätevyyden uudelleenarviointi euroopassa mitä me haluamme? Paula Vainiomäki Turun yliopisto, yleislääketiede, Suomi Ruth Kalda Tarton yliopisto, yleislääketiede, Viro Lääkärien ammattipätevyyden uudelleenarviointi on ollut useiden vuosien ajan esillä. EU:n komissio on tehnyt EU-parlamentille ehdotuksen ammattipätevyysdirektiivin uudistamiseksi. Päätöstä odotetaan kuluvan vuoden aikana. Eurooppalaisen yleislääkäriakatemian (EURACT) jatkuvan ammatillisen kehityksen komitea selvitti yleislääkärien pätevyyden uudelleenarviointia Euroopan maissa. Tarkoituksena oli saada kuva uudelleenarvioinnin säännöistä ja arvioinnin tuloksen vaikutuksesta ammatinharjoittamiseen sekä elvyttää keskustelua asiasta. Menetelmänä käytettiin lomakekyselyä, mihin EURACTIN maaedustajat (40) vastasivat. Lomakkeessa selvitettiin käsitteen pätevyyden uudelleenarviointi (recertification, relicensing) merkitys. Vastaus saatiin 37 maasta, näistä 17 edusti Itä-Eurooppaa ja 20 Länsi-Eurooppaa. Tulokset ovat kuvailevia. Monessa maassa (22) yleislääkärien pätevyys arvioidaan uudelleen määrävalein. Arviointi on pakollinen 16 maassa ja useammin pakollinen Itä-Eurooppaan kuuluvissa maissa kuin Länsi-Euroopassa. Yleisimmin järjestelmä on luotu 2000-luvulla, tosin Norja aloitti vuonna 1985. Arviointien väliajat vaihtelevat: Romaniassa arvioidaan vuosittain, Sloveniassa seitsemän vuoden välein. Useimmiten arvioinnin pohjana on osallistuminen kursseihin ja kongresseihin. Vain harvassa maassa hyväksytään aktiiviseen oppimiseen perustuvia tilaisuuksia tai käytetään työssä suoriutumiseen liittyviä indikaattoreita. Jos ei suoriudu pakollisesta uudelleenarvioinnista, voi palkka laskea tai lääkäri voi joutua tenttiin. Arviointi ei kuitenkaan aina vaikuta ammatinharjoittamiseen mitenkään. Yleislääkärit osallistuivat itse vaadittavan koulutuksen kustannuksiin kaikissa pakollisen uudelleenarvioinnin maissa. Lähes kaikissa näissä maissa (21) myös lääketeollisuus oli yhtenä maksajana. Maiden väliset erot arvioinnissa ovat suuria, myös EU-maiden kesken. Passiivisen oppimisen metodit dominoivat ohjelmissa ja lääketeollisuus osallistuu kustannuksiin. On mielenkiintoista nähdä, millaisia ratkaisuja poliitikot tekevät joutuessaan ottamaan kantaa näihin kysymyksiin ja millä tavalla pätevyys jatkossa EU:ssa arvioidaan. Suomalaisten yleislääkärien tulee pohtia asiaa nyt, erityisesti jos uudelleen arvioinnista tulee jossain määrin pakollista. Paula Vainiomäki (paula.vainiomaki@utu.fi) 15

Rinnakkaissessio II Potilaiden kokema hoidon jatkuvuus on vähentynyt terveyskeskuksissa Risto Raivio* (1,3) 1) Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymä, Perusterveydenhuollon yksikkö Doris Holmberg-Marttila (2) 2) Pirkanmaan Sairaanhoitopiiri, Perusterveydenhuollon yksikkö Kari J Mattila (2,3) 3) Tampereen yliopisto, Lääketieteen yksikkö, Yleislääketieteen oppiala Tausta ja tarkoitus: Terveydenhuollon palveluissa tulisi nykyistä systemaattisemmin seurata asiakastyytyväisyyttä palvelujen laadun mittarina. Selvitimme miten potilaiden kokema hoidon jatkuvuus on muuttunut Sisä-Suomen ja Pohjanmaan terveyskeskuksissa. Aineisto ja menetelmät: Etelä-Pohjanmaan, Kanta-Hämeen, Pirkanmaan, Päijät-Hämeen ja Vaasan sairaanhoitopiirien alueen terveyskeskuksissa järjestettiin vuosina 1998 2001, 2003, 2005, 2007, 2009 ja 2011 kysely sairauden takia vastaanotolla käyneille potilaille. Kysymykset esitettiin samanaikaisesti kaikissa alueen terveyskeskuksissa. Jatkuvuutta tiedusteltiin kysymyksellä: Tapaatteko terveysasemalla asioidessanne yleensä saman lääkärin?. Vastausvaihtoehtona oli kyllä tai ei. Tulokset: Potilaita kävi terveyskeskuksissa tutkimusaikana yhteensä 336 535, joista 147 393 (43,8 %) vastasi kyselyyn. Vastausosuus vaihteli vuosittain 35,9:stä 52,4 prosenttiin. Potilaiden kokema hoidon jatkuvuus oli laskenut tutkimusaikana (vuosina 1998-2011) lähes 13 %. Tärkein hoidon jatkuvuutta selittävä tekijä oli potilaalle nimetty omalääkäri (OR 6.721, CI 6.023 7.499 ). Potilaan ikä, vastaanottavan henkilön ammatti, tapaamisen kiireellisyys ja aikaisemmat käynnit terveyskeskuksessa selittivät myös hoidon jatkuvuutta. Eri terveyskeskusten välillä oli suurta hajontaa (18 89 %) hoidon jatkuvuudessa vuonna 2011. Johtopäätökset: Potilaiden kokema hoidon jatkuvuus terveyskeskuksissa on vähentynyt. Etsimme selitystä terveyskeskusten välisiin hoidon jatkuvuuden eroihin. Potilaalle nimetty omalääkäri tukee hoidon jatkuvuutta. Risto Raivio (risto.raivio1@gmail.com) 16

Ajo-oikeus ja aselupa terveyskeskuslääkärin näkökulmasta Matti* Säilä TY, yleislääketiede ja Härkätien tk Paula Vainiomäki TY, yleislääketiede ja TYKS, perusterveydenhuolto Lääkärille on ajokorttilakiin ja ampuma-aselakiin säädetty velvollisuus tehdä ilmoitus poliisille, jos potilaan terveydentila on heikentynyt lain määrittelemällä tavalla. Lakiin kirjattu ilmoitusvelvollisuus on aiheuttanut ristiriitaa lääkärien ja lainsäätäjien välille. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten potilaan terveydentilan arviointi toteutuu perusterveydenhuollossa liittyen ajo-oikeuteen ja sopivuuteen pitää hallussaan ampuma-asetta. Tutkimus tehtiin sähköisenä kyselynä ( webropol ). Kohderyhmäksi valittiin Turun yliopistossa kirjoilla olevat yleislääketieteeseen erikoistuvat lääkärit sekä heidän ohjaajansa. Kysely lähetettiin 193:lle lääkärille, joista 83 vastasi ( 43 % ). Vastanneista 78 % arvioi tekevänsä ajokorttitarkastuksia kaksi kertaa kuukaudessa tai useammin. Tilapäisen ajokiellon potilaalle oli joskus antanut 84 % kaikista lääkäreistä. Tavallisin syy ajokieltoon oli muistisairaus tai jokin muu neurologinen sairaus. Ilmoituksen poliisille ajokyvyn pysyvästä heikkenemisestä ajokorttitarkastuksen ulkopuolella oli tehnyt erikoistuvista lääkäreistä 42 % ja ohjaajista 30 %. Selvästi yleisin syy ilmoituksen tekemiseen oli muistisairaus. Lääkäreistä 62 % arvioi ettei ollut tehnyt yhtään todistusta aseluvan hakemista varten viimeisen kolmen vuoden aikana. Erikoistuvat lääkärit tunsivat mielestään ampuma-aselakiin liittyvän ilmoitusvelvollisuuden huonommin kuin ohjaajat. Erikoistuvista lääkäreistä 7 % ja ohjaajista 4 % oli tehnyt ilmoituksen poliisille henkilön sopimattomuudesta kantaa ampuma-asetta. Ilmoitukseen johtaneita syitä olivat mm muistisairaus ja aggressiivinen käytös. Lain soveltuvuus käytännön potilastyöhön aiheutti vastaajissa myös kritiikkiä. Yleislääketieteeseen erikoistuvat lääkärit ja heidän ohjaajansa ottavat kantaa potilaan ajokykyyn usein, ja ajokyvyn arviointia tapahtuu myös ajokorttitarkastusten ulkopuolella. Aselupa-asioiden kanssa lääkärit ovat tekemisissä harvoin ja ampuma-aselakiin liittyvän ilmoitusvelvollisuuden vaikutus käytännön työhön vaikuttaa toistaiseksi vähäiseltä. Tämän tutkimuksen vastausprosentti oli kohtalaisen hyvä ja kaikilla tutkimukseen vastanneista on kokemusta terveyskeskustyöstä. Kohderyhmän valinnasta johtuen tuloksia ei voi kuitenkaan suoraan yleistää koskemaan kaikkia terveyskeskuslääkäreitä. Matti Säilä (majusa@utu.fi) 17

Sähköisten tietolähteiden käyttö terveyskeskuslääkärin työssä Marita Reivonen* Turun yliopisto yleislääketiede ja Salon terveyskeskus Minna Kaarisalo Turun kaupunki perusterveydenhuolto Paula Vainiomäki Turun yliopisto yleislääketiede ja VSSHP perusterveydenhuolto Tausta ja tarkoitus: Lääkäreillä on käytettävissään paljon sähköisiä tietolähteitä. Tietolähteiden käyttöä on selvitetty aikaisemmin esimerkiksi Lääkäriliiton kyselyssä. Tutkimme, mitä sähköisiä tietolähteitä Salon ja Turun terveyskeskusten lääkärit käyttävät ja miten hyödyllisiksi eri tietolähteet koetaan. Erityisesti meitä kiinnosti Lääkärin käsikirjan, Käypä hoito suositusten ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin Hoitoreittien käyttö. Aineisto ja menetelmät: Salon terveyskeskuksessa lomakekysely jaettiin 43 lääkärille. Vastauksia saatiin 24. Vastaajat olivat työskennelleet terveyskeskuslääkärinä keskimäärin 16 vuotta (vaihteluväli 0-38). Vastaajista 46 % oli yleislääketieteen erikoislääkäreitä. Valtaosa vastaajista oli naisia, viidennes oli miehiä. Turun terveyskeskuksessa kysely lähetettiin Webropolilla sadalle lääkärille. Vastaajia oli 52 ja heistä naisia oli 69 %. Vastaajilla oli terveyskeskuskokemusta keskimäärin 14 vuotta (vaihteluväli 0-40). Tulokset: Lääkärin käsikirjaa käytti päivittäin Salon terveyskeskuksessa 67 % ja Turun terveyskeskuksessa 84 % vastaajista. Viikoittain sitä käyttivät lähes kaikki vastaajat. Käypä hoito suosituksia käytti päivittäin Salossa 13 % ja Turussa 46 % vastaajista. Hoitoreittejä käytettiin viikoittain Salossa 4 % ja Turussa 29 %. Salon vastaajista 71 % ja Turun vastaajista 39 % käytti hoitoreittejä harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Lähes 100 % vastaajista piti Lääkärin käsikirjaa ja lähes kaikki vastaajat pitivät Käypä hoito suosituksia hyödyllisinä. Salon vastaajista 63 % ja Turun vastaajista 79 % piti hyödyllisenä Hoitoreittejä. Pohdinta: Kysely tehtiin kahdessa terveyskeskuksessa. Tulokset eivät siten ole yleistettävissä kaikkiin terveyskeskuksiin. Lääkärin käsikirja lienee yleisenkin käsityksen mukaan terveyskeskuslääkärin tärkein tietolähde. Käypä hoito suosituksia käytetään enemmän kuin hoitoreittejä. Hoitoreittejä käytetään Salon terveyskeskuksessa vähemmän kuin Turun terveyskeskuksessa. Näyttää siltä, että niiden juurruttaminen ei ole Salossa onnistunut. Juurruttamisen lisäksi todennäköisesti käytön helppous ratkaisee, käytetäänkö tietolähdettä. Marita Reivonen (marita.reivonen@utu.fi) 18

QUALICOPC Finland: Perusterveydenhuollon laatu ja kustannukset Suomessa ja Euroopassa Elise* Kosunen Kari Mattila Tampereen yliopisto, lääketieteen yksikkö Tampereen yliopisto, lääketieteen yksikkö Tausta: QUALICOP - Finland on osa Euroopan komission rahoittamaa, 34 maata käsittävää QUALI- COPC (Quality and Costs of Primary Care in Europe) tutkimushanketta, joka arvioi laaja-alaisesti perusterveydenhuollon järjestelmiä Euroopassa käyttämällä kriteereinä laatua, oikeudenmukaisuutta ja kustannuksia. Hanketta koordinoi Nivel-instituutti Hollannissa. Tarkoitus: QUALICOPC - Finland tuottaa kansainväliseen vertailuun tietoa suomalaisesta perusterveydenhuollon palvelutapahtumasta sekä potilaan että lääkärin näkökulmasta. Suomalaisesta osa-aineistosta on mahdollisuus analysoida yksityiskohtaisemmin terveyskeskuslääkärin ja hänen potilaidensa käsityksiä ja kokemuksia perusterveydenhuollon palvelutapahtumasta. Menetelmät: Tiedot terveydenhuoltojärjestelmistä ja niiden kustannuksista kerätään tilastoista keskitetysti NIVEL-instituutin toimesta. Kustakin maasta kerätään kyselyaineisto 220 yleislääkäriltä sekä kunkin lääkärin 10 potilaalta. Kysymyslomakkeet ovat identtiset kussakin maassa ja käännöstyö tehdään kaksisuuntaisena keskitetysti NIVEL-instituutin johdolla. Toteutus Suomessa: Ensivaiheessa tutkimukselle hankittiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin eettisen toimikunnan lupa. Kyselytutkimuslomake suostumuslomakkeineen lähetettiin vuoden 2011 lopussa 700 terveyskeskuslääkärin satunnaisotokselle (Suomen Lääkäriliiton rekisteri). Yhden uusinnan jälkeen lomakkeita palautui 203, joissa 47:ssä annettiin suostumus ja vastaanoton yhteystiedot potilaskyselyn tekoon. Keräystä jatkettiin lähettämällä pyyntö 206 erikoistuvalle lääkärille (TaY), joka tuotti 21 vastausta. Kolmannessa vaiheessa lähetettiin kirjeenä yhteistyöpyyntö ERVAalueen ylilääkäreille, tämä tuotti 47 vastausta. Lääkärilomakkeen saapumisen jälkeen hankittiin lupa potilaskyselyaineiston keräykseen ottamalla yhteys terveyskeskuksen johtoon. Tutkimuskoordinaattori organisoi paikallisen kenttätyöntekijän, joka kävi keräämässä kyselyaineiston ao. lääkärin vastaanotolla 1-2 päivän aikana. Tutkimuksen nykyvaihe: EU-rahoitteinen keräys päättyi 30.9. Lääkärien ja potilaiden vastauspaketteja kertyi valmiiksi yhteensä 106, kun tavoitteena oli 220. Keräystä jatketaan oman rahoituksen turvin marraskuun 2011 loppuun. Lääkärivastaajia kerätään lisää erilaisten kontaktihenkilöiden tuella. Tähänastiset päätelmät: kyselytutkimuksen teko suomalaisessa perusterveydenhuollossa on työlästä mm. ajantasaisten osoitetietojen puutteen, alentuneen vastaushalukkuuden ja paikoin monimutkaisen tutkimuslupakäsittelyn vuoksi. Elise Kosunen (elise.kosunen@uta.fi) 19

Elintapojen ja elämänlaadun yhteys Lapinlahden kuntalaisilla Jorma Savolainen Lapinlahden tk/itä-suomen yliopisto ja KYS perusterveydenhuollon yksikkö Leo Niskanen Itä-Suomen yliopisto ja Keski-Suomen keskussairaala Hannu Kautiainen Keski-Suomen keskussairaala ja KYS perusterveydenhuollon yksikkö Juhani Miettola Itä-Suomen yliopisto Pekka Mäntyselkä Turun yliopisto, yleislääketiede Tausta ja tarkoitus: Lapinlahti 2005-tutkimuksella ja sen 5-vuotisseurantatutkimuksen tavoitteena oli selvittää sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden, elämäntapojen ja elämänlaadun muutosta Lapinlahden kunnassa. Aineisto ja menetelmät: Tarkasteluun otettiin mukaan ne henkilöt, jotka osallistuivat tutkimukseen sekä 2005 että 2010. Tutkimuksessa tarkasteltiin v. 2005 poikkileikkaustilannetta. Tutkittavat osallistuivat molempina tutkimusvuosina terveystarkastukseen, jossa heiltä mitattiin paino, pituus, vyötärönympärys ja verenpaine. Mielialaa mitattiin BDI-21 masennuskyselyllä ja elämänlaatua 15Delämänlaatu mittarilla. Elintavat (ravinto, liikunta, tupakointi ja alkoholin käyttö) selvitettiin strukturoidulla kyselyllä. Kukin elintapojen osatekijä arvotettiin (-1, 0, 1) sen mukaan, miten hyvin se vastasi suosituksia. Osatekijöiden summasta laskettiin kokonaisindeksi. Indeksin mukaan tutkittavat jaettiin kolmeen tertiiliin: I= epäterveellinen, II= neutraali ja III =terveellinen. Elintapatertiilien yhteyttä elämänlaatuun (15D) ja psyykkiseen hyvinvointiin (BDI-21) analysoitaessa vakioitiin ikä sekä sukupuoli ja tarkasteltiin lineaarista trendiä. Tulokset: Naisten osuus oli tertiili I:ssä 27 %, tertiili II:ssa 57 % ja tertiili III:ssa 70 % (p=0,001). Korkeasti koulutettujen osuudessa oli samansuuntainen trendi (p=0,001).15d -pistemäärän ja elintapatertiilien välillä oli positiivinen lineaarinen yhteys (p=0,0048). Vastaavasti masennusoireisten tutkittavien osuus oli sitä pienempi mitä paremmat olivat elämäntavat (p=0,010). Pohdinta ja johtopäätökset: Potilas- ja väestöryhmillä, joiden elämäntapoihin tulisi pyrkiä eniten vaikuttamaan, on heikoin elämänlaatu ja matalin psyykkinen hyvinvointi, mikä tulisi ottaa huomioon niin kliinisessä työssä kuin väestötason terveydenedistämisessä. Jorma Savolainen (jorma.savolainen@lapinlahti.fi) 20

Posterit Sukupuolihormonit, sydän- ja verisuonisairaudet ja kuolleisuus iäkkäillä suomalaisilla miehillä: 9 vuoden seurantatutkimus Marika Salminen Tero Vahlberg Ismo Räihä Leo Niskanen Sirkka-Liisa Kivelä Kerttu Irjala Turun yliopisto/yleislääketiede; Härkätien terveyskeskus, Lieto Turun yliopisto/biostatistiikka Turun kaupungin sairaala/sisätaudit Itä-Suomen yliopisto/sisätaudit Helsingin yliopisto/sosiaalifarmasia Mehiläinen Oy Miessukupuolihormonien vajauksen, hypogonadismin, yhteys sydän- ja verisuonisairastavuuteen ja kuolleisuuteen on epäselvä iäkkäiden miesten keskuudessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ennustavatko sukupuolihormonitasot sydän- ja verisuonisairauksien ilmaantumista ja kuolleisuutta iäkkäillä suomalaisilla metabolista oireyhtymää sairastavilla ja ei-sairastavilla miehillä. Tutkimusaineiston muodostivat 499 64-vuotiasta tai sitä vanhempaa lietolaista miestä. Vakioidun Coxin mallin avulla analysoitiin, ennustavatko testosteroni-, vapaa testosteroni, sukupuolihormoneja sitova globuliini- ja/tai luteinisoiva hormonitaso tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonisairauksien ilmaantumista sekä kuolleisuutta sydän- ja verisuonisairauksiin ja kokonaiskuolleisuutta yhdeksän vuoden seurannan aikana. Vakioivina tekijöinä olivat ikä, tupakointi, liikuntaharrastuksen tiheys, sydän- ja verisuonisairaus. Metabolinen oireyhtymä määriteltiin WHO:n mukaan. Tiedot tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonisairauksien ilmaantumisesta ja kuolleisuudesta saatiin tilastokeskuksesta, hoitoilmoitusrekisteristä sekä Kansaneläkelaitokselta (tieto diabeteslääkkeiden erityiskorvausoikeudesta). Seuranta-aikana 30 miestä sairastui tyypin 2 diabetekseen, ja uusia sydäntapahtumia ilmaantui 76. Kaikista kuolemantapauksista (n=179) 71 oli sydän- ja verisuoniperäisiä. Alustavien analyysien perusteella hormonitasot eivät olleet yhteydessä diabeteksen tai sydän- ja verisuonisairauksien ilmaantumiseen eikä sydän- ja verisuonikuolleisuuteen tai kokonaiskuolleisuuteen. Metabolisen oireyhtymän sairastaminen puolestaan ennusti diabeteksen ja sydän- ja verisuonisairauksien ilmaantumista sekä kuolleisuutta sydän- ja verisuonisairauksiin ja kokonaiskuolleisuutta yhdeksän vuoden seurannan aikana. Alustavien tulosteella näyttää siltä, että sukupuolihormonitasot eivät ennusta sydän- ja verisuonisairastavuutta eivätkä kuolleisuutta iäkkäillä suomalaisilla miehillä. Metabolinen oireyhtymä näyttäisi ennustavat näitä päätetapahtumia selvästi paremmin. Marika Salminen (majosa@utu.fi) 21

Terveysaseman kokonaisulkoistaminen takaa laadun Susanna Varilo*(1) Attendo Terveyspalvelut Oy(1) Klas Winell(2) Conmedic Oy(2) Tausta: Kunnat ovat ulkoistaneet kokonaisten terveysasemien toiminnan tavallisimmin siksi, että terveyskeskuksiin ei ole onnistuttu rekrytoimaan henkilökuntaa, yleensä lääkäreitä. Väestön palvelujen saatavuus on ulkoistetuilla alueilla usein ollut huono jo pitkään ja siksi etenkin pitkäaikaissairauksien hoito riittämätöntä. Attendo on tuottanut Suomessa terveyskeskusten ja - asemien kokonaisulkoistuksia vuodesta 2004. Attendo on asettanut omaksi tavoitteekseen tehostaa sairauksien ennalta ehkäisyä sekä parantaa kansansairauksien hoidon laatua ja helpottaa hoidon saatavuutta. Tärkeinä työkaluina tavoitteisiin pääsemiseksi ovat Attendon valtakunnalliset prosessikuvaukset (mm. koronaaritauti, tyypin 2 diabetes, kohonnut verenpaine, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, keuhkoastma, tupakoinnista vieroitus). Attendo seuraa terveysasemiensa onnistumista Valtimotautien ehkäisyn laatuverkoston vuosittaisessa laatumittauksessa. Tavallinen väittämä on, että ulkoistetuilla asemilla hoidon laatu on huono. Halusimme selvittää väittämän oikeellisuutta. Metodit: Otimme tutkimukseen jokaisen Attendolle kokonaisulkoistetun terveysaseman (n=7) sekä verrokeiksi kaikki samaan aikaan laatuverkostoon liittyneet ei-ulkoistetut terveysasemat (n=138) vuosina 2005-2008. Mittasimme alkutilanteessa ja kolme vuotta myöhemmin mikä osuus tyypin 2 diabeetikoista (T2D) ja sepelvaltimotautipotilaista (CHD) on saavuttanut LDL-kolesterolitason 2,6 mmol/l, mikä osuus T2D potilaista on HbA1c tasolla < 7,0 % sekä mikä osuus verenpainepotilaista on tavoitteessa srr < 140 mmhg. Mittasimme muutoksen voimakkuutta ja hypoteesimme oli, että ulkoistaminen ei johda huonompaan laatuun. Tulokset: Mikään tarkasteltu laatuindikaattori ei eronnut tilastollisesti merkittävästi. Tarkat tulokset esitetään erillisessä taulukossa. Pohdinta: Kokonaisulkoistaminen ei johda huonompaan kliiniseen laatuun käyttämillämme pitkäaikaissairauksien hoidon indikaattoreilla verrattuna muihin laatuverkoston terveysasemiin. Attendon asemilla saavutettiin paremmat tulokset diabeetikoiden LDL-kolesterolin tavoitetasojen saavuttamisessa ja verrokkiasemilla HbA1c-tavoitetasojen saavuttamisessa. Susanna Varilo (susanna.varilo@attendo.fi) 22

Raskaushepatoosi äidiltä tyttärille Turunen (1) Kaisa Mattila (1,2) Kari J. Sumanen (1) Markku (1) Yleislääketiede, Lääketieteen yksikkö, 33014 Tampereen yliopisto. (2) Perusterveydenhuollon yksikkö, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, 33521 Tampere Tausta ja tarkoitus: Raskaushepatoosi (intrahepatic cholestasis of pregnancy, ICP) esiintyy 1-1,5 %:lla naisista ja uusii joka toisessa raskaudessa. Äitiysneuvolassa otetaan maksa- ja sappihappoarvot kutinaa valittavilta ja ICP-epäilyt lähetetään äitiyspoliklinikan arvioon ja seurantaan ICP:n sikiöriskien vuoksi. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, periytyykö raskaushepatoosi. Aineisto ja menetelmät: Tutkimushenkilöinä olivat TaYS:ssa vuosina 1969-88 yhteensä 575 ICP:n sairastanutta naista ja 1347 verrokkia sekä heille indeksivuosina syntyneet tyttäret, joita oli yhteensä 1025. Heille tehtiin postikysely, johon vastasi äideistä 66 % ja tyttäristä 59 %. Äideiltä kysyttiin, onko heidän omalla äidillään, tyttärillään ja sisarillaan ollut raskaushepatoosi. Tyttäriltä kysyttiin, onko heillä itsellään ollut raskaushepatoosi. Tulokset: ICP:n sairastaneista yli 7 % ja verrokeista 1 % ilmoitti, että heidän äidillään on ollut ICP. Vastaavasti ICP-ryhmässä 10 % ja verrokkiryhmässä 2 % ilmoitti, että heidän omalla sisarellaan on ollut ICP. Samoin ICP-ryhmässä yli 4 % ja verrokkiryhmässä 1 % ilmoitti, että omalla tyttärellä on ollut ICP. Lisäksi ICP:n sairastaneiden naisten tyttäristä 10 % ja verrokkien tyttäristä 2 % ilmoitti sairastaneensa ICP:n. Kaikki tulokset olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä. Johtopäätökset: Tulos vahvistaa aikaisempaa tutkimustietoa ICP:n perinnöllisestä komponentista. Jos odottavan äidin omalla äidillä on ollut raskaushepatoosi, hänen todennäköisyytensä saada raskaushepatoosi on kohonnut. Äitiysneuvolassa kannattaa siis kysyä odottavalta äidiltä hänen oman äitinsä raskauden kulku. Kaisa Turunen (kaisa.turunen@uta.fi) 23

Vastaanottotapahtuman loppuyhteenveto yleislääkärin vastaanotolla Anni * Kiviranta Säkylän ja Köyliön terveydenhuollon ky, Välskärintie 5, 27800 Säkylä Maisa Kuusela Turun kaupunki, sosiaali ja terveystoimi, PL 20101 Turku Paula Vainiomäki Turun Yliopisto, Yleislääketiede, 20014 Turku Päivi Rautava Turun Yliopisto, Kansanterveystiede, 20014 Turku Tausta ja tarkoitus: Vastaanottotapahtuma on yleislääkärin työn ydin. Potilaan ja lääkärin välisellä vuorovaikutuksella on suuri merkitys vastaanottotapahtuman onnistumiselle. Joka vastaanoton lopussa lääkärin tulisi tehdä loppuyhteenveto, jolla varmistetaan, että potilas on ymmärtänyt vastaanoton tapahtumat, löydökset, tarvittavat jatkotutkimukset ja ehdotetut hoidot. Se myös mahdollistaa potilaan mukanaolon itseään koskevissa hoitopäätöksissä. Loppuyhteenvedossa lääkäri kysyy potilaalta, onko tällä kysyttävää vastaanotolla läpikäydyistä asioista, ja saiko potilas apua ongelmaansa. Lääkäri myös kertaa vastaanotolla läpikäydyt asiat. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten vastaanoton loppuyhteenveto meillä toteutuu Aineisto ja menetelmät: 20 videoitua vastaanottotapahtumaa arvioitiin MAAS- Global arviointimallin avulla. Tämän mallin avulla voidaan arvioida vastaanoton osa-alueita erityisesti vuorovaikutuksen osalta. Tässä tutkimuksessa keskityttiin ainoastaan vastaanoton loppuyhteenvetoon. Videot kerättiin neljän eri yleislääkärin vastaanotoilta. Lääkäreistä kaksi oli naista ja kaksi miestä, kaksi oli yleislääketieteen erikoislääkäreitä ja kaksi vähemmän kokeneita lääkäreitä. Kolme eri tutkijaa arvioi videotallenteet. Kahdella tutkijoista (MK, PV) oli pitkä kliininen kokemus ja kolmas oli lääketieteen opiskelija (AK). Luotettavuutta arvioitiin sekä perättäis- että rinnakkaisarvioinneilla. Tulokset: Loppuyhteenveto toteutuu tämän aineiston perusteella usein puutteellisesti. Kaksi kolmannesta vastaanotoista sai enintään puolet maksimipistemäärästä. Eri tutkijoiden arviot olivat samankaltaisia keskenään. Pohdinta: Tämän tutkimuksen lääkärit tekivät vastaanoton loppuyhteenvedon yleensä puutteellisesti. Tutkijoiden arvioiden samankaltaisuus lisäsi tuloksen luotettavuutta. Tuloksemme on yhteneväinen kirjallisuudesta löytämiemme kanssa. Lääkärien pitäisi kiinnittää erityistä huomiota yhteenvedon tekemiseen, jotta potilas varmasti saisi apua kaikkiin ongelmiinsa, ymmärtäisi saamansa ohjeet ja voisi sitoutua niiden noudattamiseen. Anni Kiviranta (aheant@utu.fi) 24

Rintasyöpään sairastuneiden elinaika seulontamammografiaan 40-49-vuotiaina kutsutuilla turkulaisilla naisilla Pirjo Immonen-Räihä Perusterveydenhuollon yksikkö, SATSHP ja VSSHP Lea Kauhava Perusterveydenhuollon yksikkö, SATSHP ja VSSHP Ilmo Parvinen Medippon Oy Sherry Y-H Chiu Chang Gung University, Taiwan, Kiina Liisa Pylkkänen Syöpäjärjestöt, Helsinki Tausta ja tarkoitus: Vuosina 1987-2006 Turun kaupungissa kutsuttiin seulontamammografiaan 40-49-vuotiaat naiset. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää seulonnan vaikutuksia rintasyöpään sairastuneiden eloonjääntiin 40-49-vuotiaiden ikäryhmässä. Aineisto ja menetelmät: Vuosina 1987-2006 mammografiaseulontaan kutsuttiin 24.225 turkulaista 40-49-vuotiasta naista. Invasiivinen primaari rintasyöpä löytyi 298 naiselta. Jokaista rintasyöpään sairastunutta seurattiin diagnoosista kuolemaan, Turusta poismuuttoon tai vuoden 2006 loppuun asti. Syövät luokiteltiin toteamistavan mukaan viiteen ryhmään: ensimmäisellä seulontakerralla diagnosoidut syövät, jatkoseulontakerroilla todetut syövät, seulontakertojen välillä oireiden perusteella todetut syövät (välisyövät), seulonnasta kieltäytyneillä naisilla todetut syövät, ja Turkuun muuttaneilla seulomattomilla naisilla (muuttaneilla) todetut syövät. Elinaika ja 95 % vaarasuhde (HR) analysoitiin Coxin regressiomallilla. Tulokset: Seuranta-aikana yhteensä 44/298 naista kuoli rintasyöpään. Toteamistavan mukaan kuolintapaukset jakautuivat seuraavasti: 9/46 ensimmäisellä seulontakerralla todetuista rintasyövistä, 5/102 jatkoseulonnoissa todetuista syövistä, 18/105 välisyövistä, 9/27 seulonnoista pois jääneillä todetuista syövistä, ja 3/18 muuttaneilla todetuista syövistä. Levinneiden syöpien määrä toteamisvaiheessa oli yhteensä 104/298. joista 12/46 ensimmäisellä seulontakerralla löytyneitä, 29/102 jatkoseulonnoissa löytyneitä, 39/105 välisyöpiä, 16/27 seulonnasta pois jääneiltä löytyneitä ja 8/18 muuttaneilta naisilta löytyneitä. Yksisuuntaisessa varianssianalyysissä verrattiin jatkoseulontakerroilla todettujen rintasyöpään sairastuneiden elinaikaa muilla toteamistavoilla todettujen elinaikaan. HR jatkoseulontakerralla todettuihin syöpiin verrattuna oli välisyövissä oli 3.57 (95% CI 1.33-9.62) P=0.0118, ensimmäisellä seulontakerralla todetuissa syövissä 3.35 (1.12-10.00) P=0.0303 ja seulontoihin osallistumattomien ja muuttaneiden ryhmässä 7.44 (2.61-21.20) P= 0.0002. Yksisuuntainen varianssianalyysi osoitti, että syövän levinneisyys toteamishetkellä oli vahvasti yhteydessä rintasyöpäkuolemaan, P<0.001. Pohdinta ja johtopäätökset: Pisin elinaika oli niillä rintasyöpään sairastuneilla naisilla, joilla rintasyöpä todettiin jatkoseulontakerroilla. Syövän löytyminen levinneenä lisäsi merkittävästi rintasyöpäkuoleman riskiä. Nämä tulokset viittaavat siihen, että järjestetty 40-49-vuotiaiden naisten seulontamammografia on vaikuttavaa. Pirjo Immonen-Räihä (pirjo.immonen-raiha@tyks.fi) 25

Rinnakkaissessio III Ikääntyvien pitkään käyttämien bentsodiatsepiini-agonistien nopea vieroitus psykososiaalisen tuen ja melatoniinin vs. lumeen avulla (Satauni) Ritva Lähteenmäki Juha Puustinen Pertti Neuvonen Markku Partinen Ismo Räihä Sirkka-Liisa Kivelä Yleislääketieteen laitos, Turun Yliopisto Yleislääketieteen laitos, Turun yliopisto Kliinisen farmakologian laitos, HY, HUS Kliinisten neurotieteiden laitos, HY Yleislääketieteen laitos, Turun yliopisto Yleislääketieteen laitos, Turun yliopisto Johdanto: Iäkkäiden unihäiriöitä hoidettaessa bentsodiatsepiini-agonistit (BZD) jäävät usein pitkäaikaiseen käyttöön. Haittoina ovat kaatumiset ja kognition huononeminen. Tuoreen amerikkalaisen väestötutkimuksen mukaan jopa syöpä- ja kuolleisuusriski lisääntyvät. Satauni-tutkimuksen tarkoituksena oli vieroittaa iäkkäitä BZD-unilääkkeistä. Aineisto: Yhteensä 92 iältään 55v, vapaaehtoista, motivoitunutta satakuntalaista tutkittavaa, jotka olivat käyttäneet tematsepaamia (10-30mg), tsopiklonia (3.75-30mg) tai tsolpideemia (10-30mg) iltaisin vähintään kuukauden ajan unettomuuden hoitoon. Menetelmät: Psykososiaaliseen tukeen yhdistetty melatoniinin suhteen satunnaistettu, lumekontrolloitu ja kaksoissokkoutettu unilääkevieroitustutkimus, jossa tavallisia BZD-annoksia ( 1½ tabl) käyttävät pyrittiin vieroittamaan annosta puolittaen ja isompia annoksia (>1½ tabl) käyttävät 1/4 vähennyksin 4 viikon kuluessa. Tutkittavia seurattiin 26 viikkoa. Molemmissa ryhmissä oli 46 tutkittavaa. Loppuanalyysit tehtiin kumulatiivisen logistisen regression avulla käyttäen GEE-oletusta. Tulokset: Melatoniini-ryhmässä vieroitus onnistui 31:llä (67 %) ja lumeryhmässä 39:llä (87 %) varmistettuna BZD-pitoisuuksilla verestä viikolla 4. Ryhmien välinen P= 0.07. Yhteensä 89 henkilöä jatkoi tutkimuksen loppuun. Kaksi (4 %) keskeytti melatoniini-ryhmästä ja yksi (2 %) lumeryhmästä. Haastattelun perusteella melatoniini-ryhmässä 14 (32 %) ja lumeryhmässä 20 (45 %) henkilöä oli vieroittautunut täysin 26 viikon käynnillä. BZD-käyttö väheni lähtötilanteeseen verrattuna tilastollisesti merkitsevästi (P<0.001) molemmissa ryhmissä. Johtopäätökset: Pitkään BZD käyttäneiden motivoituneiden ikääntyvien nopea vieroitus onnistui avohoidossa unihygienia-ohjauksella, psykososiaalisella tuella ja melatoniinin tai lumelääkkeen avulla. Melatoniini ei helpottanut vieroittautumista, mutta sillä ei todettu myöskään haittavaikutuksia. Ritva Lähteenmäki (rlahte@utu.fi) 26